Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Mastering UI Development With Unity An In

Depth Guide to Developing Engaging User
Interfaces with Unity 5 Unity 2017 and Unity
2018 1st Edition Ashley Godbold
https://textbookfull.com/product/mastering-ui-
development-with-unity-an-in-depth-guide-to-
developing-engaging-user-interfaces-with-
unity-5-unity-2017-and-unity-2018-1st-edition-
ashley-godbold/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Getting Started with Unity 2018 A Beginner s Guide to 2D

and 3D Game Development with Unity 3rd Edition Edward
Lavieri
https://textbookfull.com/product/getting-started-with-
unity-2018-a-beginner-s-guide-to-2d-and-3d-game-development-with-
unity-3rd-edition-edward-lavieri/
textbookfull.com

Moving from Unity to Godot: An In-Depth Handbook to Godot

for Unity Users Alan Thorn

https://textbookfull.com/product/moving-from-unity-to-godot-an-in-
depth-handbook-to-godot-for-unity-users-alan-thorn/

textbookfull.com

Building an RPG with Unity 2018 Leverage the power of

Unity 2018 to build elements of an RPG Second Edition Vahé
Karamian
https://textbookfull.com/product/building-an-rpg-with-
unity-2018-leverage-the-power-of-unity-2018-to-build-elements-of-an-
rpg-second-edition-vahe-karamian/
textbookfull.com

Indian History Second Edition Krishna Reddy

https://textbookfull.com/product/indian-history-second-edition-
krishna-reddy/

textbookfull.com
Eurasian Business Perspectives: Proceedings of the 26th
and 27th Eurasia Business and Economics Society
Conferences Mehmet Huseyin Bilgin
https://textbookfull.com/product/eurasian-business-perspectives-
proceedings-of-the-26th-and-27th-eurasia-business-and-economics-
society-conferences-mehmet-huseyin-bilgin/
textbookfull.com

Essentials of Understanding Psychology Robert S. Feldman

https://textbookfull.com/product/essentials-of-understanding-
psychology-robert-s-feldman/

textbookfull.com

Discipleship in the New Age Vol II Alice A. Bailey

https://textbookfull.com/product/discipleship-in-the-new-age-vol-ii-
alice-a-bailey/

textbookfull.com

Programming the Internet of Things Andy King

https://textbookfull.com/product/programming-the-internet-of-things-
andy-king/

textbookfull.com

Parallel Programming Concepts and Practice 1st Edition

Bertil Schmidt

https://textbookfull.com/product/parallel-programming-concepts-and-
practice-1st-edition-bertil-schmidt/

textbookfull.com
Talking Monkeys: Philosophy, Psychology, Science, Religion
and Politics on a Doomed Planet - Articles and Reviews
2006-2019 Michael Starks 3rd Edition Michael Starks
https://textbookfull.com/product/talking-monkeys-philosophy-
psychology-science-religion-and-politics-on-a-doomed-planet-articles-
and-reviews-2006-2019-michael-starks-3rd-edition-michael-starks/
textbookfull.com
Mastering UI Development with Unity

An in-depth guide to developing engaging user interfaces with

Unity 5, Unity 2017, and Unity 2018

Ashley Godbold
BIRMINGHAM - MUMBAI
Mastering UI Development
with Unity
Copyright © 2018 Packt Publishing

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval system, or
transmitted in any form or by any means, without the prior written permission of the publisher,
except in the case of brief quotations embedded in critical articles or reviews.

Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the accuracy of the information
presented. However, the information contained in this book is sold without warranty, either express
or implied. Neither the author, nor Packt Publishing or its dealers and distributors, will be held liable
for any damages caused or alleged to have been caused directly or indirectly by this book.

Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all of the companies and
products mentioned in this book by the appropriate use of capitals. However, Packt Publishing
cannot guarantee the accuracy of this information.

Acquisition Editor: Noyonika Das

Content Development Editor: Roshan Kumar
Technical Editor: Sachin Sunilkumar
Copy Editor: Shaila Kusanale
Project Coordinator: Devanshi Doshi
Proofreader: Safis Editing
Indexer: Pratik Shirodkar
Graphics: Jason Monteiro
Production Coordinator: Shraddha Falebhai

First published: April 2018

Production reference: 1250418

Published by Packt Publishing Ltd.

Livery Place
35 Livery Street
Birmingham
B3 2PB, UK.

ISBN 978-1-78712-552-0
www.packtpub.com
mapt.io

Mapt is an online digital library that gives you full access to

over 5,000 books and videos, as well as industry leading tools
to help you plan your personal development and advance your
career. For more information, please visit our website.
Why subscribe?
Spend less time learning and more time coding with
practical eBooks and Videos from over 4,000 industry
professionals

Improve your learning with Skill Plans built especially

for you

Get a free eBook or video every month

Mapt is fully searchable

Copy and paste, print, and bookmark content

PacktPub.com
Did you know that Packt offers eBook versions of every book
published, with PDF and ePub files available? You can upgrade
to the eBook version at www.PacktPub.com and as a print book
customer, you are entitled to a discount on the eBook copy. Get
in touch with us at service@packtpub.com for more details.

At www.PacktPub.com, you can also read a collection of free technical

articles, sign up for a range of free newsletters, and receive
exclusive discounts and offers on Packt books and eBooks.
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
About the author
Dr. Ashley Godbold is a programmer, game designer, artist,
mathematician, and teacher. She holds a Bachelor of Science in
Mathematics, a Master of Science in Mathematics, a Bachelor
of Science in Game Art and Design, and a Doctor of Computer
Science in Emerging Media where her dissertation research
focused on educational video game design. She also authored
Mastering Unity 2D Game Development: Second Edition
(Packt Publishing). She enjoys playing video games and
watching anime with her husband, daughter, and two cats.
About the reviewer
Adam Larson started programming professionally in 2005.
He has shipped 14 console games, 2 PC titles, and 8 mobile
games. In 2012, he founded a company that focused on using
Unity for business applications. He spent the following 5 years
building a million-dollar agency that built high-end software.
Recently, he moved to another start-up, which is focusing on
revolutionizing the banking industry. When he isn't doing
something with technology, you will find him spending time
with his wife and 3 kids.
What this book covers
Chapter 1 , Designing User Interfaces, covers basic information
related to designing user interfaces. Additionally, a detailed
explanation of setting the aspect ratio and resolution of a Unity
project is discussed.

Chapter 2 , Canvases, Panels, and Basic Layouts, begins

exploring the development of a user interface by appropriately
laying out UI elements within a Canvas. Panels will be used and
an introduction to Text and Images will be provided. The
examples included in this chapter show how to lay out a basic
HUD, create a permanent background image, and develop a
basic pop-up menu.

Chapter 3 , Automatic Layouts, discusses how to implement the

various automatic layout components to streamline the UI
building process. The examples included within this chapter
utilize the automatic layout functionality to create a selection
menu in the HUD and a gridded inventory.

Chapter 4 , The Event System and Programming for UI, explains

how to program interactions for graphical and hardware user
interfaces. The examples covered in this chapter explain how to
use the keyboard to make menus appear and disappear, how to
pause the game, and how to create a drag and drop inventory
system.

Chapter 5 , Buttons, explores the various properties of buttons.

The examples in this chapter walk through how to set up
keyboard and controller navigation of buttons, how to load
scenes when buttons are pressed, how to create animated
button transitions, and how to make buttons swap their
images.

Chapter 6 , Text, Images, and TextMesh Pro-Text, discusses the

properties of images and text more thoroughly and
demonstrates how to affect their properties via code. The
examples at the end of the chapter show how to create a dialog
box with text that animates as if it was being typed in, how to
create a custom font, how to make horizontal and circular
progress meters/health bars, and how to create text that wraps
with a gradient.

Chapter 7 , Masks and Other Inputs, covers a myriad of UI inputs,

as well as masks. Examples showing how to make a scrolling
menu and a drop-down menu with images are covered at the
end of the chapter.

Chapter 8 , Animations and Particles in the UI, is all about

animating the UI. The examples in this chapter show how to
animate menus to fade in and out, and how to make a complex
loot box animation with particles that appear in front of the UI
elements.

Chapter 9 , World Space UI, showcases how to create UI elements

that exist within the game scene as opposed to on the "screen"
in front of all in-game items. The examples cover how to create
an interactive UI for a 2D scene and interactive, hover health
bars for a 3D scene.

Chapter 10 , Mobile-Specific UI, showcases interactions that are

specific to mobile and touchscreen devices. The examples in
this chapter show how to recognize when a portion of the
screen is tapped on, how to zoom when the pinch action is
performed, how to create press-and-hold or long-press
interactions, and how to create static and floating on-screen
control pads.
Packt is searching for
authors like you
If you're interested in becoming an author for Packt, please
visit authors.packtpub.com and apply today. We have worked with
thousands of developers and tech professionals, just like you, to
help them share their insight with the global tech community.
You can make a general application, apply for a specific hot
topic that we are recruiting an author for, or submit your own
idea.
Table of Contents
Title Page

Copyright and Credits

Mastering UI Development with Unity

Packt Upsell

Why subscribe?

PacktPub.com

Contributors

About the author

About the reviewer

Packt is searching for authors like you

Preface

Who this book is for

What this book covers

To get the most out of this book

 Download the example code files

Download the color images

Conventions used

Get in touch

Reviews

1. Designing User Interfaces

UI and GUI

Four game interface types

Layout

Color schemes

Interface metaphors

Resolution and aspect ratio

Changing the aspect ratio and resolution of the

game view

Building for a single resolution

Resetting the resolution

Method 1 –

PlayerPrefs.DeleteAll()

Method 2 – Deleting

PlayerPref files

Building for a single aspect ratio

Setting the orientation

 Summary

2. Canvases, Panels, and Basic Layouts

UI Canvas

Rect Transform component

Canvas component

Screen Space-Overlay

Screen Space-Camera

World Space

Canvas Scalar component

Constant Pixel Size

Scale with Screen Size

Constant Physical Size

World

Graphic Raycaster component

Canvas Renderer component

UI Panel

Rect Transform

Rect Tool
 Positioning modes

Rect Transform component

Rect Transform edit modes

Anchor and Pivot Point

Canvas Group component

Introducing UI Text and Image

Examples

Laying out a basic HUD

Placing a background image (2D game)

Setting up a basic pop-up menu

Summary

3. Automatic Layouts

Types of Automatic Layout Groups

Horizontal Layout Group

Padding

Spacing

Child Alignment

Control Child Size

Child Force Expand

Vertical Layout Group

Grid Layout Group

Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 Cell Size

Start Corner and Start Axis

Constraint

Layout Element

Ignore Layout

The Width and Height properties

Min Width and Height

Preferred Width and Height

Flexible Width and Height

Fitters

Content Size Fitter

Aspect Ratio Fitter

Examples

Laying Out an HUD Selection Menu

Laying Out a Grid Inventory

Summary

4. The Event System and Programming for UI

Accessing UI elements in code

 UnityEngine.UI namespace

UI variable types

The Event System

Event System Manager

First Selected

Send Navigation Events

Drag Threshold

Input Manager

Input functions for buttons and key presses

GetButton

GetAxis

GetKey

GetMouseButton()

Input Modules

Standalone Input Module

Hololens Input Module

Base Input Module/Pointer Input Module

Event Trigger

Event Types
 Pointer events

Drag and Drop events

Selection events

Other events

Adding an action to the event

Event inputs

Raycasters

Graphic Raycaster

Other Raycasters

Examples

Showing and hiding pop-up menus with keypress

Using KeyCode with the Inventory Panel

Using Input Manager with the pause panel

Pausing the game

Dragging and dropping inventory items

Summary

5. Buttons

UI Button

Button component
 Transitions

None

Color Tint

Sprite Swap

Animation

Navigation

Examples

Navigating through Buttons and using First

Selected

Laying out the Buttons

Setting the explicit navigation and First

Selected

Loading scenes with Button presses

Button Animation Transitions

Mute buttons with image swap

Summary

6. Text, Images, and TextMesh Pro-Text

UI Text

Text component
 The Text and Character properties

Paragraph properties

The Color and Material properties

Raycast Target properties

Markup format

Font style

Font color

Font size

Importing new fonts

Font Size

Rendering Mode

Character

Ascent Calculation Mode

Dynamic font settings

Importing font styles

Custom fonts

UI Image

Image component

Image Type

Simple

Sliced
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
Hagenin seurueeseen liittymisen, oli ollut tavattoman suurilukuinen,
suurempi kuin koskaan ennen. Siihen kyllä oli osaltansa vaikuttanut
ihmisten tavaton huvitteluhalukin tänä epävarmana sota-aikana,
mutta se ei mitenkään vähentänyt neiti Hagenin ansioita. Myöskin
toveripiirinsä sydämet hän oli voittanut vaatimattomalla,
sydämellisellä esiintymisellään. Hän ehdotti, että kaikki
saapuvillaolijat joisivat Martta Hagenin, taiteilijan ja ihmisen maljan…

Malja juotiin reippaasti pohjaan, ja kaikki lasit singahtivat seinään,

niin että muutamat itämaalaiset taulut saivat konjakki- ja
likööritahroja. Kaikki olivat mitä hilpeimmällä mielellä ja tyytyväisiä
tähän onnistuneeseen maljaan, ainoastaan Ville hiljaa mutisi, kun sai
lakaista kokoon lasinsirpaleita.

Seurustelu jatkui jutellen ja laulellen. Useimmat seuran jäsenistä

olivat laulajia ja tottuneita esiintymään, joten saatiin kuulla iloisia ja
kauniita lauluja loppumattomiin sekä kitaran että mandoliinin
säestyksellä. Ja ne, joilla ei tällä hetkellä ollut tilaisuutta näyttää
lahjojansa, saivat tyytyä loikoillessaan noilla pehmeillä patjoilla siihen
tietoon, että he kaikki, poikkeuksetta, olivat enemmän kuin vain
lupaavia kykyjä, he olivat neroja…

Isäntä itse oli jo niin hyvällä tuulella, että hän tahtoi näyttää
taitoansa aseiden heittelemisessä. Ville otti hänen käskystään esille
tikareja, miekkoja, puukkoja ja pistimiä ja toi ne hänelle. Sitten hän
alkoi huoneen perältä heitellä niitä ateljeerin oveen, ja joka kerta
kun joku näistä teräkaluista kolahtaen tarttui oveen kiinni, kirkuivat
naiset ihastuksesta. Tämä heitteleminen oli taiteilija Hertellin
erikoisurheilua, ja hänen tavoistaan tiedettiin kertoa monenlaisia
juttuja. Toisinaan, kun hän oli juonut hiukan liiemmälti, saattoi hän
käydä tässä urheilussaan hengenvaaralliseksikin, sillä hän heitteli
puukkoja myöskin kattoon, ja jos ne sattuivat tarttumaan huonosti
kiinni, niin ne helposti saattoivat putoilla ihmisten päähän.

Kun taiteilija oli heitellyt kaikki käsillä olevat aseet kiinni oveen,
joka oli täynnä reikiä niinkuin lihanmyyjän lihatukki, väsyi hän tähän
leikkiin, ja laulu ja soitto alkoivat uudestaan. Ilon ollessa ylimmillään
soitettiin ovikelloa rajusti. Ville meni aukaisemaan, ja ateljeeriin
ilmestyi tuomari Katajisto.

Pitkällisen etsiskelyn jälkeen hän oli vihdoin saanut kuulla, että

Martta Hagen oli täällä taiteilija Hertellin luona joulua viettämässä.
Kaikki saapuvilla-olijat tunsivat hyvin tuomari Katajiston, sillä siksi
usein hän oli Martan tähden tunkeutunut heidän seuraansa ja hän oli
monasti maksanut heidän suuret juomalaskunsa. Erikoisen
tervetullut ei hän ollut tällä kertaa tähän seuraan, sillä yleensä hän
oli luonteeltaan ylpeän röyhkeä ja riitaisa.

Nytkin hän oli hiukan humalassa ja pahalla päällä, kun näki Martan
täällä taiteilija Hertellin luona. Hertell oli kiivasluontoinen ja tappeli
mielellänsä, ja vaikeata hänen oli nytkin hillitä itseänsä, kun tuomari
Katajisto soimasi Marttaa siitä, että tämä oli hänet muka taaskin
pettänyt. Mutta koska nyt oli jouluaatto, rauhanjuhla, päätti taiteilija
olla ystävällinen tuomarille ja koetti rauhoittaa häntä. Muutamalla,
ystävällisellä sanalla sai Martta tuomarin rauhoittumaan, ja niin oli
mieliala jälleen palautettu.

Juotiin, laulettiin, kerrottiin hauskoja juttuja ja iloittiin

nuoruudesta, valosta, lämmöstä ja elämän kauneudesta. Lyhdyt
loivat salaperäistä valoaan tähän matalilla patjoilla loikoilevaan
kirjavaan seuraan. Kupariset maljakot takan suulla levittivät
huoneeseen suloisia, huumaavia tuoksuja, ja taiteilijoiden mieliala oli
mitä hilpein.
 Martta näpäytteli kitaraa, ja ikäänkuin vahingossa sattuivat hänen
sormensa kielille niin, että syntyi surumielinen sointu, ja
tietämättänsä hän alkoi hyräillä tuttua lasten joululaulua. Eikä hän
ensinkään huomannut, että lauloi ääneen:

»Niin nuori, lämmin, hellä on mieli jokaisen; oi, jospa

ihmisellä ois joulu ainainen…»

Ja muut yhtyivät tähän tuttuun lauluun ja he lauloivat sen alusta

loppuun hartaudella ja antaumuksella niinkuin pienenä lapsena
jossain kaukaisessa menneisyydessä. Martan ääni värähteli,
kummalliset, haikeat mielikuvat lensivät hänen sielunsa silmien
ohitse. Mieliala muuttui niin sanomattoman raskaaksi, hänen teki
mielensä itkeä, ja hän huomasi, että toisetkin olivat saman tunteen
vallassa. He olivat sittenkin niin yksinäisiä ja niinkuin lapset suuressa
maailmassa… Äkkiä nieli hän itkunsa ja lyödä rämähytti reippaan,
räikeän akordin kitaran kielistä. Se vaikutti repäisevästi ja häikäisten
kuin raketti yöllisellä taivaalla…

— Tanssi, Martta, tanssi! — pyysivät toverit, ja häntä ei tarvinnut

kahdesti pyytää, sillä niin mielellänsä hän tahtoi vapautua
hentomielisestä tunteestaan. Eräs taiteilija sieppasi Stradella-hanurin
ja alkoi soittaa sillä kovaäänisesti reipastahtista tanssia. Martta
ponnahti pystyyn, sitten hän istuutui eräälle puiselle tuolille ja
kiinnitti tiukemmalle korkeavartisten, punaisten kenkiensä nauhoja ja
alkoi tanssia intohimoista andalusialaista tanssia.

Kaikki seurasivat henkeänsä pidättäen. Hanuri soi kovaäänisesti

täyttäen vihlovalla nielullaan koko ateljeerin. Ville ei malttanut olla
lyömättä käsillään tahtia, ja pian yhtyivät häneen kaikki. Tahti kiihtyi,
tanssi kävi tulisemmaksi, ja hanuri ulvoi ja veti itseensä ilmaa
kuuluvasti niinkuin läähättävä peto. Martta heitteli jalkojansa,
niinkuin ne olisivat olleet pelkkiä niveliä joka paikasta. Koko ateljeeri
oli yhtenä tanssin pauhuna ja meluna, kaikki hakkasivat voimiensa
takaa käsiään, pari herraa oli yhtynyt tanssiin, ja hanuri pauhasi kuin
kirkon urut viimeistä kiitosta soitettaissa, ja tanssi loppui vinhaan,
pyörryttävään karkeloon…

Martta heittäytyi maata patjoille ja yski kovasti läähätyksensä

välissä. Hertell ei ollut malttanut pysyä paikoillaan, vaan oli noussut
seisomaan ja seurannut eri puolilta huonetta Martan tanssia. Ja kun
Martta lopetti, sieppasi hän kauniin puutuolin, jolla Martta äsken oli
istunut, nosti sen ilmaan ja huusi:

— Tämän tanssin jälkeen ei tällä tuolilla istu kukaan.

Sitten hän iski sen lattiaan säpäleiksi. Kaikki huoneessa-olijat

huusivat hyvähuutoja, mutta tuomari Katajisto suuttui aivan
silmittömästi. Hän ei voinut mustasukkaisuudessaan kestää moista
Martan ihailemista. Päihtymyksestään huolimatta hän hyppäsi
pystyyn, kirosi, sylki käsiinsä ja hyökkäsi taiteilija Hertellin kimppuun.

Syntyi yleinen hämminki. Kaikki nousivat patjoilta ja muodostivat

kehän Hertellin ja tuomarin ympärille, sillä Hertell, joka oli hyvä
nyrkkeilemään, oli antanut tuomarille muutamia lieviä iskuja. Tästä
hän vain kiihtyi ja hyökkäsi uudella raivolla Hertellin päälle. Martta
seisoi aivan lähellä heitä ja katseli läähättäen ja silmät kiiluen
herrojen kamppailua. Hän tiesi, että tuomari Katajisto oli sangen
vahva, ja miksikäpä ei olisi ollut, sillä olihan hän terve maalaispoika.
Vielä muutamia epäonnistuneita hyökkäyksiä, ja Hertell iski
nyrkillänsä pari kertaa tuomaria silmien alle ja antoi sitten hänelle
yhden iskun vasten suuta, niin että veri tirskahti.
 Lihavahko tuomari tupertui maahan liikkumattomaksi. Naiset
alkoivat kirkua ja hakivat päällysvaatteitaan. He luulivat, että taiteilija
Hertell saisi hulluudenkohtauksen… Naiset pakenivat, ja muutamat
taiteilijat raahasivat Villen kanssa pyörtyneessä tilassa olevan
tuomarin pois ateljeerista.

Ainoastaan Martta jäi jäljelle. Hän oli sytyttänyt paperossin ja istui

eräässä nojatuolissa silmät kiiluen.

— Bene lavorato, hyvin tehty, — sanoi hän rauhallisesti ja hiukan

ärsyttävällä äänellä.

Hertell ei puhunut mitään, vaan ryhtyi keräämään lattialta

murskaantuneen tuolin jäännöksiä ja heitti ne takan eteen. Martta
katseli vaieten hänen puuhiansa. Sitten taiteilija polvistui takan
ääreen, asetti tuolinpalaset takkaan ja… Martta purskahti
äänekkääseen nauruun…

— Mitä sinä naurat?

— Minua huvittaa sinun valheesi. Sanoit äsken, että kukaan ei istu

tuolla tuolilla minun tanssini jälkeen, ja nyt luulottelet vielä peittäväsi
sirpaleet.

— Mitä valhetta siinä on?

— Tiedänhän minä varsin hyvin, että tuo tuoli on monasti särjetty

jonkun esityksen kunniaksi ja seuraavana päivänä liimattu kokoon
uuteen käytäntöön. Ei sitä nytkään polteta, vaikka sinä tapasi
mukaan koetat vaikuttaa naisiin. Mutta minua sinä et petä. Olen ollut
liian paljon mukana…
 Tumma puna nousi Hertellin kasvoille. Hän ponnahti pystyyn ja
kirosi ääneen.

— Kuka sen sanoo, että se on liimattu palasista?

— Näkeehän sen, katso.

— Mutta minä en ainakaan ole sitä tehnyt.

— Et tietystikään, vaan sinun orjasi.

— Annan kunniasanani, että en ole sitä määrännyt.

Martta purskahti taas riettaaseen, pilkalliseen nauruun. Mutta sitä

hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä Hertell suuttui silmittömästi. Hän
sieppasi tuolin ja heitti sen pirstaleiksi permantoon, sitten hän otti
toisen, kolmannen, neljännen ja löi kaikki puutuolit palasiksi.
Ainoastaan suuret, raskaat ameriikkalaiset nahalla päällystetyt
nojatuolit säästyivät tästä kohtalosta.

Ensin Martta pelästyi, mutta sitten hän katseli rauhallisesti ihaillen

sitä voimaa, jolla Hertell suoritti tekonsa. Kun Hertell oli särkenyt
tarpeellisen määrän tuoleja, seisahtui hän läähättäen katsomaan
hävityksensä tulosta ja hymyili ilkeän pirullisesti. Sitten hän alkoi
kerätä tuolinpalasia ja kantoi kaikki takkaan sekä sytytti ne.

Martta oli katsellut kaikkea tätä äänettömällä ihailulla, ja kun tuli

leimahti takassa, nousi hän tuoliltaan ja lankesi Hertellin kaulaan.
Hän ihaili voimaa ja miehiä, joilla oli voimakas temperamentti. Mutta
Hertell irroitti hellästi hänen kätensä kaulaltansa, veti lähemmäksi
takkaa suuren nojatuolin ja istutti Martan siihen.
 Sitten hän haki nurkasta harjan ja rikkalapion ja alkoi lakaista
lattiata, sillä hänen korkealle kehittynyt kauneus-aistinsa ei sietänyt
sitä näkyä, jonka pienet puunsirpaleet, naulat ja maalinpalaset olivat
jättäneet lattialle. Toimitettuaan huolellisesti siivouksen hän
sammutti kaikki värilliset lyhdyt, veti toisen nojatuolin lähelle takkaa
aivan Marttaa vastapäätä, otti esille paperosseja ja tarjosi Martalle
kohteliaasti. Sitten hän veti pienen pöydän heidän väliinsä ja kaasi
laseihin helmeilevää punaviiniä.

Kuivat, maalatut tuolinpalaset paloivat hyvin ja kirkkaalla liekillä

valaisten kodikkaasti ateljeeria. Ulkona oli pakkanen, ja tuuli vinkui
ajellessaan lumia ateljeerin kattoakkunoilla. He tupakoivat mitään
puhumatta ja katselivat, kuinka puut takassa paloivat…

*****

Puut ovat jo hiilloksella, joka luo punaista hehkua takasta lähellä-

istuvien kasvoille. Ateljeerissa on hämärä ja lämmin. Paperossien
vaaleat savut pyrkivät takkaan päin. Taiteilija Hertell puhuu matalalla
äänellä:

— Niin, Martta, minäkin olen onneton ihminen, meitä on niin

monta onnetonta täällä maailmassa, kukin omalla tavallansa.
Onnettomuuden syyt ja muodot ovat lukemattomat … Sinä ehkä
tiedät, ehkä olet kuullut, että järkeni toisinaan alkaa hämärtää.
Sellaista kohtausta kait nuo vieraani äsken pelkäsivät, kun jättivät
niin pian meidät. Ei, ei se nyt tule, minä tiedän tarkalleen milloin se
tulee, ja se siinä onkin kauheinta… Toisinaan kun olen täynnä
luomisen intoa, kun ruumiini on terve ja sieluni näkee kauniita,
ennen maalaamattomia tauluja ja värejä… sinä ehkä tiedät, Martta,
että ne maalaamattomat taulut ovat kaikkein kauneimmat…
 Hänen äänensä värähtää, kun hän jatkaa:

— Minä olen luodessani onnellinen, kaikki luonnistaa hyvin. Käsi

tottelee mielikuvitusta, ja värit sulavat kuin itsestään paletilla
sopiviksi värisoinnuiksi. Minä olen täynnä luomisen intoa, sen
tuottamaa iloa ja hurmaavaa onnea. Olen unhottanut kaiken,
ihmiset, elämän, sairauteni… ja…

Silloin yhtäkkiä alkaa silmissä hämärtää, minä en näekään

edessäni etäämmällä olevaa mallia, kangas edessäni himmenee, ja
kaikki värit sekaantuvat paletillani taikka minun silmäni monistavat
kaikki esineet moninkertaisiksi. Luulen itseäni väsyneeksi ja suljen
hetkiseksi silmäni sekä lepään silmät ummessa. Mallini ei puhu
mitään, hän luulee minua hetkellisesti pahoinvoivaksi. Pian se menee
ohi, minä näen taas muotoja ja värejä. Alan uudestaan työni, mutta
se loppuukin siihen, sillä taas on kaikki sekaisin. Minä käsken mallin
pois, sillä päässäni polttaa ja humisee, ja silloin tiedän, että nyt ne
tulevat ne kauheat hirmun kuvat, ne rumat, ennen maalaamattomat
taulut, sillä sielussa on myöskin rumia kuvia. Usein näen
lukemattomia ilmaan pingoitettuja rihmoja ja nuoria. Ne ovat
pingoitetut ristiin rastiin aivan käsittämättömiksi yhtymiksi ja ne
liikkuvat ja soivat koko ajan ja vihdoin keriytyvät kaikki minun pääni
ympärille…

Minä koetan ajatella johdonmukaisesti, minä ponnistan

mielikuvitustani järjestykseen. Koetan laskea, mutta sekoan heti kun
olen päässyt kymmeneen… Ah, hyvä Jumala, nyt ne tulevat, nyt ne
tulevat ne kauheat hetket, minä tunnen ja tiedän sen, mutta minä en
voi estää niitä enkä vastustaa. Silloin riennän ulos, raittiiseen ilmaan,
ihmisten vilinään, kapakkaan ja alkoholin ääreen…
 Ja sinä et voi uskoa. Alkoholi karkoittaa muutaman kerran ne
kuvat ja sen kaamean tunteen, mutta vain hetkiseksi, sillä
seuraavana päivänä ne tulevat ihan varmaan ja paljoa
raivokkaampina. Silloin ponnistan kaikki voimani, minä taistelen
vastaan kuin villipeto. Minä juon täällä, heittelen näitä aseita seiniin,
rikon mitä tielleni sattuu, sillä kun olen ankarassa ruumiillisessa
työssä, ei polte päässäni ole niin suuri eivätkä mielikuvat saa niin
voimakkaasti minua valtaansa. Mutta sitten kun minä olen täällä
aikani raivonnut, tulevat hyvät ihmiset ja toimittavat minut hoitoon,
se on, minut suljetaan yksinäiseen koppiin, jossa voimattomana saan
taistella sieluni villien peikkojen kanssa…

Minä tiedän, että ne ovat taas tulossa, ei vielä, älä pelkää, mutta
vasta jonkun päivän päästä. Aah, se on kauheata. Jospa edes
ymmärtäisi, silloin kun ne pahimmillansa ovat, surmata itsensä,
mutta silloin kaikki järjellinen toiminta on mahdotonta…

Hän lankesi polvillensa Martan eteen, painoi kuuman päänsä

hänen syliinsä ja nyyhkytti väsyneesti. Martta silitti hänen päätänsä
ja puhui hiljaa:

— Rauhoitu, ystäväni. Minäkin olen onneton, sinä tiedät sen. Sinä

tiedät, että minä olen nähnyt parempiakin päiviä ja että minä olen
kerran ollut parempi ihminen kuin mitä nyt olen…

— Ei, älä sano niin. Sinä olet niin hyvä ihminen, sinä olet kärsinyt
ihminen, ja kärsimykset tekevät ihmiset hyviksi. Minä rakastan
kärsineitä ihmisiä…

— Niin, olenhan minäkin kärsinyt, mutta hyvä minä en enää ole.

Sinä olet ehkä kuullut, että minä olen langenneen naisen langennut
tyttö, joka on kasvanut hienossa kodissa, mutta ei koskaan ole
saanut osaksensa sellaista rakkautta kuin on sielussansa kaivannut.
Rakkautta olen kylläkin myöhemmin saanut, mutta se ei olekaan
rakkautta… Ei, se ei ole enää rakkautta, se on lankeemusta, se on
oman äidin onnettomuutta, se on omaa onnettomuutta… Minä en
koskaan voi saada edes sitä rakkautta kyllikseni, sillä se jano on niin
suuri, että se suurenee juodessa, se on kuin pyrstöänsä
loppumattomiin nielevä käärme, se on iankaikkinen… Minäkin olen
niin onneton.

Hän painoi kyyneltyneet kasvonsa Hugon hiuksiin ja suuteli niitä

hiljaa ja hellästi:

— Rakas!

*****

Hiilet ovat jo miltei sammuneet, ateljeerissa on syvä, tumma

hämärä, joka pehmittää kaikkien esineitten muodot epämääräisiksi,
mustan-untuvaisiksi. Surun hiljainen hämärä…

Hugo nousee, nostaa Martan seisomaan ja aikoo suudella häntä.

— Me olemme onnettomuussisaruksia.

Mutta samassa Martta riuhtaisee itsensä irti hänen syleilystään ja

huudahtaa pidätetysti:

— Älä Jumalan nimessä suutele minua! Etkö sinä tiedä, että minun
rintaani syö Kamelianaisen kuluttava tauti…

— Me olemme surun morsian ja sulho, meille ei voi sattua enää

suurempia onnettomuuksia. On oikeastaan suloista tietää, että
onnettomuuksien malja alkaa jo ainakin tässä olemisessa olla
kukkuroillaan. Kuolemaa enempää ei meille voi sattua, ja sehän on
meidän ystävämme. Unohtakaamme hetkiseksi, että olemme tässä
maailmassa, ja odottakaamme rohkeina, milloin malja valahtaa yli…

*****

Ulkona tuprutti pakkastuuli ateljeerin katolla kylmää lunta. Mutta

siellä sisällä oli niin lämmintä ja hämärää. Jouluaamu alkoi heikosti
kajastaa…
IX

Tohtori Hakalan kodissa oli uudenvuodenaatto hyvin hiljainen. Sen

onnettoman hermokohtauksen jälkeen oli Ebba muuttunut vieläkin
harvapuheisemmaksi. Eivät he enää siitä asiasta sanallakaan
maininneet, mutta kumpikin kärsi omalla tahollansa. Albert teki
kaikkensa sovittaakseen ja luodakseen iloa kotiin, mutta Ebba pysyi
kylmänä ja jäykkänä. Hänessä oli sen illan jälkeen murtunut jotain,
ja hän oli sairaampi kuin koskaan ennen.

Joulu oli ollut hyvin hiljainen ja täynnä pettymyksiä, jotka tosin

itsessään olivat sangen mitättömiä, mutta kuitenkin osoittivat sitä
mielialaa, joka kodissa vallitsi. Ebba ei ollut suuria välittänyt siitä
lahjasta, jonka Albert oli vaivalla hankkinut ja jonka hän oli arvellut
Ebbaa miellyttävän. Myöskin äidille oli sattunut pettymys. Hän oli
tietenkin saanut vihiä siitä, että taiteilija Hugo Hertell kävi pikku
Annikkia maalaamassa ja että taulu oli aiottu hänelle joululahjaksi.
Pikku Annikki oli kaiken tämän hänelle kertonut vaitiolon lupausta
vastaan. Mutta sitten oli sattunut äkkiyllätys. Taulu oli miltei valmis,
mutta kuitenkin viimeistelemätön. Taiteilijaa odotettiin saapuvaksi,
mutta turhaan. Palvelijatar oli Albertin käskystä käynyt häntä
hakemassa, mutta kun hän ei vaan ilmestynyt, lähti Albert itse häntä
hakemaan.
 Hän oli kiivennyt viidenteen kerrokseen täynnä vihaa ja
suuttumusta, sillä taiteilija oli jo saanut suurimman osan maksusta
etukäteen, ja Albert tahtoi, että taulu tulisi valmiiksi ja hän saisi
antaa sen äidillensä joululahjaksi. Mutta hänen vihansa muuttui
häpeäksi, kun hän tuli sisälle ateljeeriin. Hän oli yllätyksekseen
tavannut siellä serkkunsa Martta Hagenin, jota hän ei ollut nähnyt
moneen aikaan. Vaikka oli täysi päivä, istuivat Martta ja taiteilija
puoleksi juodun madeirapullon ääressä ja olivat mitä parhaimmalla
tuulella. Albert olisi peräytynyt, mutta taiteilija pyysi häntä sisälle ja
seuraan. Sitten hän ilmoitti, että ei hän viitsikään maalata sitä
taulua, sillä hän ei katsonut sitä ensinkään tarpeelliseksi, ja kun
Albert oli koettanut tehdä hiukan vastaväitteitä, oli Martta suuttunut
ja käyttänyt sopimattomia sanoja. Martta tuntui katkerammalta kuin
koskaan ennen, ja hänen vaikutustaan kait oli, että Hertell ei
maalannut taulua valmiiksi.

Kiireimmän kautta oli Albert lähtenyt ateljeerista, jossa hänen

mennessään kaikui Martan ilkeä, pilkallinen nauru. Hänen
korvissansa soi vieläkin tuo katkera nauru ja Martan sanat: »Vai vielä
tässä ruvettaisiin ikuistamaan Ebban ja sinun jälkeläisiä! Ei ole aikaa
eikä ole halua, kuuletko sinä! Minut ikuistetaan ensin, minut!»…

Äidille oli tämä ollut pettymys, eikä Albert kehdannut kertoa, että
taiteilija Hertell oli Martan pauloissa, sillä Martan nimenkin
mainitseminen olisi tuonut heidän kotiinsa niin paljon ikäviä ja
surullisia muistoja…

Joulukuusi, joka oli kauniisti koristettu ja jossa ennen kaikkea oli

runsaasti kynttilöitä, oli pystytetty yläkertaan pikkusaliin. Muina
vuosina se oli ollut isossa alasalissa, jossa tavallisesti oli tanssittukin,
mutta tänä vuonna Ebban sairauden takia ei oltu kutsuttu vieraita
eikä sota-aikaakaan katsottu sopivaksi tanssiaisten pitoon. Ebba
loikoi pehmeällä leposohvalla ja katseli hajamielisenä kynttilöiden
loistoa. Miurun pää liikkui seuraten lämpimän ilman vedosta johtuvaa
paperilippujen liehuntaa. Joka kerta kun jokin lippu heilahti
korkealle, nousi Miurun pää samassa tahdissa. Albertin äiti istui
mukavassa kiikkutuolissa ja katseli Annikin ja hänen hoitajattarensa
Liisan puuhia.

Annikki olikin iloinen kuten aina, sillä hän oli saanut uudeksikin
vuodeksi muutamia lahjoja. Liisa ja hän olivat
tinojenvalamishommissa.

Tuli räiskyi iloisesti uunissa ja levitti suloista lämpöä huoneeseen.

Palvelijatar, toi suuren, puisen korvon, joka oli vettä täynnä. Annikki
taputteli käsiänsä ja hyppi ihastuksesta.

— Äiti, kuka nyt valaa tinoja, kun isä on poissa? Mihinkä isä oikein
meni? — kysyi Annikki.

— Isä meni suureen juhlaan, jossa odotetaan uutta vuotta ja jossa

hän on luvannut puhua uuden vuoden kunniaksi, mutta kyliä hän
tulee heti kun vain pääsee, ja Liisa kyllä valaa tinoja…

— Haltialle! — huusi Liisa kovalla äänellä ja heitti sulan tinan

valinkauhasta korvoon. Vesi oikein porahti, kun kuuma tina putosi
siihen. Liisa kääri hihansa ja etsi sitä syvältä korvon pohjalta. Siinä
se nyt oli valkoisella lautasella. Annikki sai viedä sen isoäidille, joka
asetti kultasankaiset silmälasinsa paikoillensa ja alkoi selittää, mitä
kaikkea hyvää haltian tina näytti ja lupasi heidän kodillensa.

— Rahaa, paljon rahaa ja iloisia uutisia ja lahjoja.

 Sitten valettiin isoäidille, ja Annikista oli tämä kaikki niin
sanomattoman riemukasta, sillä isoäiti sai oikein kauniin kukkakorin.
Sitten tuli äidin vuoro. Annikki kantoi vettävaluvan tinan lautasella
äidin nähtäväksi.

Se oli kummallisesti muodostunut. Isoäiti, jonka erikoisoikeutena

tinojen selittäminen oli, näki siinä suuren veneen, joka täysin purjein
kiidätti äitiä lämpöisiin ja onnellisempiin maihin terveyttänsä
hoitamaan, jahka vain sota loppuu. Mutta kun Ebba tarkemmin tutki
sitä, kalpeni hän ja huudahti pidätetysti. Hän näki veneen kokassa
pienen ristin. Ja vaikka isoäiti kuinka selitti sitä ankkuriksi, ei hän
tahtonut sitä uskoa, ja mieliala ei ottanut palatakseen. Samassa
Ebba huomasi, että Miuru oli taas kadonnut. Miuru oli ollut koko
päivän kummallisen levoton ja juossut aina tilaisuuden sattuessa
ulos. Päivällä se oli pakkasesta huolimatta istunut ulkona hangella ja
naukunut, ja kun palvelija oli sen kantanut sisälle, oli se vähän ajan
kuluttua livahtanut taas ulos eikä tullut sisälle, ennenkuin se väkisin
otettiin kiinni. Nyt se oli taas kadonnut.

He eivät voinee käsittää mikä kissaan oli mennyt, sillä yleensä se

pelkäsi kylmää ja viihtyi aina hyvin sisällä. Ebba, joka oli herkällä ja
hermostuneella mielellä, sanoi Miurun esiintymisen tietävän suurta
onnettomuutta, mutta isoäiti nauroi hänen taikauskolleen.

Annikille valettiin monta tinaa, sitten kun poissaolevaa isääkin oli

muistettu, eivätkä hänen nukkensakaan jääneet ilman, ja valetuinpa
Miurullekin yksi, vaikka se poissaolonsa takia ei oikeastaan olisi
ansainnut koko tinaa. Mutta Annikki pyysi sen puolesta, ja Liisa valoi
sillekin yhden…

Alakerrassa olevan ruokasalin kello löi kaksitoista kumeata lyöntiä.

Uusi vuosi oli tullut. Seinällä lähellä joulukuusta oli uusi
seinäalmanakka, jonka isä oli ostanut. Sopimuksen mukaan piti
Annikin itsensä saada repäistä pois sen kaunis päällyslehti, joka esitti
pientä porsasta kultainen neliapila suussa.

Isoäiti otti silmälasit nenältään ja lähestyi Ebbaa kumartuen

suutelemaan häntä. Koska isä ei ollut vieläkään kotona, ei Annikki
malttanut odottaa, kunnes isä olisi antanut hänelle luvan ja ehkä
auttanutkin häntä, vaan kiipesi korkealle tuolille seisomaan ja kurotti
kättänsä repäistäkseen pois sen päällyslehden, kuten isä oli
luvannut. Mutta samassa tuoli horjahti. Annikki oli pudota ja tarttui
hätääntyneenä lähellä olevan kuusen oksaan, mutta kuusi oli huono
tuki, ja Annikki putosi lattialle vetäen kuusen nurin matkassaan…

Kaatunut, kuiva kuusi syttyi silmänräpäyksessä palamaan, sillä

siinä oli harvinaisen paljon kynttilöitä, ja kaatuessaan se sytytti
akkunaverhot ja harsoisen pöytäliinan. Tuokiossa oli koko huone
ilmitulessa…

Liisa juoksi heti hätääntyneenä soittamaan paloasemalle…

*****

Janne Pöyhtäri lepäsi puolipukeissa vuoteellaan. Palokuntaa oli

sinä iltana hätyytetty jo kerran erään nokivalkean takia. Janne uneksi
valveilla ollen tapansa mukaan suurista rikkauksista, joilla hän tekisi
itsensä ja ympäristönsä onnelliseksi. Hänellä olikin tapana joka ilta
ennen nukkumistaan sanoa leikillä tovereilleen hyvää yötä lausuen:
»Ja miljonääri lepäsi vuoteellaan…» Toverit olivat aluksi nauraneet
hänen hullutuksilleen, mutta hän toisti sen joka ilta ja sanoi, että jos
jotain asiaa oikein itsepäisesti toivoo, niin se vielä kerran toteutuu,
kun vain itse uskoo siihen. Toisinaan hän taas uneksi jostain
suuresta urotyöstä, jolla tekisi nimensä kuolemattomaksi.
 Olipa hän usein valvoessaan ajatellut lähteä sotaan suorittaakseen
siellä sankaritekoja, mutta lopuksi hän oli kuitenkin tarkemmin
ajateltuaan halveksinut nykyaikaista konesotaa, jossa persoonallinen
uljuus ja voima kuitenkin lopullisesti merkitsivät niin vähän…

Jannea ei nukuttanut, sillä hän oli valveutunut hälyytyksen takia,

ja kun nokivalkean sammutus ei ollut vaatinut mitään ruumiin
ponnistuksia, niin hän jaksoi hyvin valvoa.

Hän maata lekotteli siinä vuoteellaan ja kuunteli, kuinka toverit

»vetelivät hirsiä». Hänen mieleensä muistui Hanna.

Kummallinen sattuma. Hän oli mennyt eräänä lauvantai-iltana

kansantalolle tanssiaisiin. Hän oli tahallansa mennyt »formussa»,
vaikka siinä olikin hiukan kuuma tanssia, mutta sillä komealla puvulla
aina »flaksasi» niin hyvin…

Se sitten oli kummallista, kuinka puku teki paljon asiaan. Jos vain
panit päällesi »formun» ja satuit istumaan jonkun puiston penkille,
niin kyllä siihen kosijoita ilmestyi jos jonkinkarvaisia. Aivanhan ne
tytöt olivat hulluina ja tahtoivat viedä väkisten, ja olisi sitä saanut
pitää seuraa oikein hienoille fröökynöillekin, vaikka ties mitä ne
olivat… Oikein häntä nauratti, kun ajatteli mitä kaikkea hän olisi
saanut seuraansa, jos vain olisi huolinut..

Niin, siellä kansantalolla se tulla tupsahti vastaan, se Hanna Rönkä

sieltä kotipitäjästä. Eipä olisi uskonut, että se niin olisi komistunut.
Kasvot olivat valkoiset ja punaiset kuin mansikkamaito, ja hiukset
kiilsivät mustina kuin korpin selkä. Hän huomasi heti, että Hanna oli
oikein solakkaa ja kaunista rotua, oikea työihminen eikä mikään
hepsankeikka…
 Siinä sitten oli maklakoitu ja iloa pidetty, ja siitä se seuranpito
sitten alkoi. Nyt he olivat jo oikein kihloissa, sormuksen kanssa…

Oli se niin mukavaa, kun tiesi aina lomapäivänä minne matkansa

ohjaisi.
Eihän sitä joka kerta viitsinyt mennä äidinkään luo sinne Hermanniin
saakka. Siinä Uudenmaankadulla se maitopuoti oli, jossa Hanna möi.
Sinne oli niin mukava piipahtaa katsomaan…

He olivat päättäneet mennä heti naimisiin, kun hän vain saa

palkankoroitusta eli sellaisen kullanvärisen »limppuvinkkelin»
hihaansa, sillä eihän se tyttö katselemisesta parane…

Ja sitten liitelivät hänen ajatuksensa kauas maalle. Hän toivoi

ainakin joskus tulevansa niihin varoihin, että vanhemmiten voisi
ostaa kotitilan maalta itsellensä vaikkapa kuinka pienen torpan, jossa
voisi viettää vanhuutensa päivät, sillä maa ja kotiseutu vetivät häntä
aina vastustamattomasti puoleensa…

*****

Miehet heräsivät hälyytykseen, ja äkkiä oli heillä vaatteet päällään.

He riensivät suureen vaunuliiteriin, jonka kolme suurta ovea
ponnahtivat selkoselällensä. Naulakoista siepattiin kypärit päähän ja
leveät nahkavyöt, joissa riippui palokirveet, vyötäisille. Tulipalon
paikka ilmoitettiin heti.

Kaivopuistossa. Janne pelästyi, sehän oli sen hyväluontoisen

tohtori Hakalan kaksikerroksinen kivitalo. Heti paikalla tuotiin
hevoset rekien eteen. Valjaat, jotka riippuivat avoimina korkealle
nostettuina rekien yläpuolella, pudotettiin pienillä väkipyörillä
hevosten harteille. Hevoset ikäänkuin hyppäsivät valjaisiin. Tuossa
tuokiossa olivat miehet paikoillaan, ja kolmen minuutin kuluttua
seurasi palomestarin autoa iso reki täynnä miehiä, ja kumea torvi
antoi varoittavia hälyytysmerkkejä…

Niinkuin tuli olisi tarttunut hevosten harjoihin, lähtivät ne täyttä

neliä ulos vaunuvajasta ja suoraa päätä alas Korkeavuoren katua
Kaivopuistoon päin. Lumet tuprusivat reen tieltä, joka kiiti kuin
tuulispää… Perässä tulivat ensimäinen letkukärry, höyryruisku, toinen
letkukärry, hyppypurje, tikapuita y.m. sammutuksessa tarvittavia
koneita.

Tulisoihdut loimusivat pimeässä yössä, sillä kadut olivat nytkin

niukasti valaistuja. Hevoset juoksivat kuin henkensä edestä,
pakkaslumi valitti jalaksien alla, ja torvi raikui kiihoittaen. Jannella oli
kädessään pitkävartinen soihtu, jota hän aina silloin tällöin käänsi
alas maata kohti, jotta öljyä valuisi runsaammin soihdun päässä
oleviin rohtimiin saaden liekin siten suuremmaksi. Hänen ruumiinsa
värisi, ei kylmästä, vaan innostuksesta, sillä aina kun sattui hälyytys,
oli hän kuin irti maasta. Hän tahtoi toimia, ja väliin hän tuskin jaksoi
odottaa, kunnes palomestari tai joku ruiskumestareista antoi
määräyksensä, sillä niin hän paloi innostuksesta ja toimintahalusta…

Kun palokunta muutaman minuutin kuluttua saapui tohtori

Hakalan huvilalle Kaivopuistoon, oli talon koko yläkerta ilmitulessa.
Reippaasti ryhdyttiin pelastamispuuhiin. Mutta kesti kuitenkin jonkun
aikaa, ennenkuin letkut saatiin maajohtoihin, sillä ankaran talven ja
suuren lumenpaljouden takia oli tavallista vaikeampaa päästä
katujohtoihin käsiksi.

Vähän sen jälkeen kuin palokunta oli saapunut paikalle, tuli tohtori
Hakalakin hevosella ajaen. Liisa oli soittanut ensin paloasemalle.
Sitten hän oli yrittänyt palata palavaan huoneeseen, mutta kun tuli
ja savu löivät häntä ovessa vastaan, oli hän hätääntynyt ja juossut
alakertaan ja soittanut alakerroksessa olevalla puhelimella vanhalle
ylioppilastalolle, jossa hän tiesi tohtorin olevan juhlapuhujana.
Tohtori oli tullut jonkun ajan kuluttua puhelimeen, eikä hän siinä
paljoa puhunut, vaan syöksyi ulos ilman päällysvaatteita ja otti
ensimäisen ajurin.

Hänen hätänsä ja tuskansa oli ääretön, sillä hän pelkäsi

omaistensa hengen puolesta. Hän tiesi, että äiti menetti aina vaaran
tullen mielenmalttinsa, ja Ebba taasen oli niin hermostunut, että ei
kyennyt mihinkään toimintaan, kun sitä tarvittiin.

Kuinka hän katui sitä, että oli ensinkään lupautunut

juhlapuhujaksi. Mutta häntä oli niin pyydetty, ja kun kodissa mieliala
oli niin raskas, oli hän ajatellut vaihtelun olevan hauskaa… Nyt hän
sai siitä rangaistuksensa. Olisihan hänen suurena juhla-aattona
pitänyt pysyä kotona…

Kun hän saapui palopaikalle, oli talo ilmitulessa. Hän riehui kuin
mielipuoli ja koetti heti hyökätä yläkertaan, mutta vastaan tuleva tuli
ja savu ehkäisivät hänen yrityksensä. Kaikeksi onnettomuudeksi oli
sähkökin sammunut.

Heti tultuaan palopaikalle oli palomestari kutsunut paloasemalta

mekaaniset tikapuut, jotka saapuivat tuossa tuokiossa ja saatiin heti
kuntoon. Janne Pöyhtäri, joka oli ollut kuin hiilillä, juoksi käskyä
odottamatta nopeasti ja rajusti pitkin tikapuita niin, että ohuet,
notkeat puolapuut arveluttavasti taipuilivat hänen allansa. Tultuaan
akkunan luo hän löi palokirveellään sen säpäleiksi. Kuului kumea
humahdus ja tulen räiskettä, ja sankka savu tulvehti muutamien
tulenkielekkeitten mukana avonaisesta akkunasta, jonne voimakas,
alhaalta tuleva vesisuihku ohjattiin. Mutta Janne kiipesi pelottomana
sisälle, ja jäljessä tulevasta letkusta syöksyi vettä moitteettomasti.
Hyppypurje oli pingoitettu akkunan alle tikapuiden kohdalle. Kauan ei
Janne viipynytkään, vaan palasi akkunalle, josta tulvehti paksua
savua ja höyryä, sillä tuleen joutunut vesi muuttui heti vesihöyryksi.
Hänellä oli pieni lapsi sylissään. Nopeasti kuin orava juoksi hän
portaita alas ja antoi puolitiessä odottavalle toverilleen lapsen. Itse
kiipesi hän samaa tietä takaisin palavaan huoneeseen, ja levoton isä
raukka sai portaita alas laskeutuvalta palosotilaalta lapsensa, joka oli
pyörtynyt.

Miltei samaan aikaan kuin Janne toisen kerran hyppäsi palavaan

huoneeseen pelastaakseen muita siellä näkemiään ihmisiä, olivat
muutamat hänen tovereistaan tunkeutuneet alakerrasta johtavien
portaitten kautta sinne ja pelastaneet sekä tohtorin vanhan äidin
että tohtorinnan, joka oli pyörtyneessä tilassa…

Janne ei nähnyt savulta ja höyryltä mitään ja haki liekkien seasta

aikaisemmin näkemiään ihmisiä, mutta samassa putosi osa palavasta
välikatosta hänen päällensä, ja hän kaatui palavalle lattialle. Vaivoin
saivat toverit hänet pelastetuksi, ja hän oli ehtinyt tässä lyhyessä
ajassa saada pahoja palohaavoja. Sekä Ebba että hän toimitettiin
kiireimmän kautta kirurgiseen sairaalaan. Eräälle palosotilaalle, joka
viimeiseksi jäi liekkien vallassa olevaan huoneeseen, tuli niin kiire,
että hänen täytyi hypätä alas ikkunasta hyppypurjeeseen. Kaikki
tämä oli tapahtunut niin nopeasti, että tuntui käsittämättömältä,
mitenkä tuli oli saanut niin suuren vallan, mutta se johtui
pääasiallisesti siitä, että huoneessa, jossa kuusi oli kaatunut, oli ollut
niin paljon oviverhoja ja helposti palavia mattoja.

Yö oli tuulinen, ja Kaivopuistossa, merenrannalla, tuulee aina

enemmän kuin muualla kaupungissa. Reippaitten ponnistusten
jälkeen sai palokunta kuitenkin tulen vallan lyhyessä ajassa
rajoitetuksi ja suuren osan varsinkin alakerran huonekaluista ja
muusta irtaimistosta pelastetuksi. Rakennuksen toinen kerros
vikaantui pahasti, mutta ensi kerros jäi verrattain hyvään kuntoon.

Uuden vuoden aamuna, kun ihmiset olivat kävelyllä Kaivopuiston

rantatiellä, näkivät he vielä kaksi vartiotoimessa olevaa palosotilasta,
jotka kuljeskelivat tohtori Hakalan puoleksi palaneen huvilan edessä.

Valkoisella, lumen peittämällä graniittiaidalla istui valkoinen,

pörrökarvainen kissa, joka naukui valittaen, mutta pakeni heti, jos
joku lähestyi sitä…

— Tohtori Hakalan vuosi on alkanut onnettomasti, — sanoivat

ohikulkijat.
X

Tuomari Katajisto oli juuri ottanut kylmät hauteet silmiensä päältä,

joiden siniset alustat — »lemmenkukat», niinkuin hän niitä nimitti —
olivat jo taas siedettävän näköiset, niin että kehtasi lähteä vaikka
ulkosalle. Hänen leukansa tuntui vielä toisinaan, varsinkin syödessä,
kipeältä, mutta muuten hän tunsi itsensä sangen reippaaksi.

Kotona istuessaan ja miettiessään kaikkea sitä, mitä hänelle viime

aikoina Martta Hagenin tähden oli tapahtunut, hän oli etsinyt
syyllistä onnettomuuksiinsa, sillä onneton hän oli. Hän oli joutunut
sydämettömän, häpeämättömän, langenneen naisen rahanhimon ja
huvitteluhalun uhriksi. Mitä hän mahtoi sille, että hänkin kerran oli
sattunut rakastumaan…

Oliko hän ansainnut elämältä moisen osan? Omin voimin, ilman

typerän isänsä apua, hän oli ponnistellut eteenpäin ja hankkinut
itsellensä huomattavan, kunnioitettavan aseman. Hänen
asianajotoimistonsa olisi varmasti kannattanut hyvin, ellei tuo kirottu
rakkaus olisi tullut kaikkea sekoittamaan, se kun oli vienyt niin paljon
hänen työkyvystään ja ajastaan…
 Hän ja hänen toverinsa, tuomari Tyrkkö, olivat alkaneet verrattain
kauniisti, niin, melkeinpä loistavasti. He olivat ilmoittaneet ottavansa
ajaakseen mitä asioita hyvänsä, ja saadakseen kundeja olivatkin he
aluksi ryhtyneet sangen epäilyttäviinkin asioihin käsiksi. Olihan kyllä
hiukan vaarallista, jos heidän toimistonsa saisi kevyen maineen
ammattitoverien piirissä, mutta mikä asianajotoimisto nyt itse
asiassa oli niin täydellinen, antoivathan ne useimmat toivomisen
varaa, ja jos niitä vain olisi alkanut tonkia, olisi kait niissä voinut olla
kylläkin muistuttamisen aihetta… Yksi katsoi sopivaksi ajaa
tämänluontoisia asioita, toinen tuonluontoisia. Pääasia oli, että kansa
riiteli ja prosessasi, ja siinä suhteessa Suomen kansa oli
ihannekansa, ja lakimiehet ansaitsivat paljon rahoja. Mutta hitto
vieköön, Tyrkkö ja hän ansaitsivat sittenkin liian vähän…

Hyvin tuottava oli ollut heidän keksintönsä vuokrata yksityisiä,

itsenäisesti toimivia salapoliiseja, jotka työskentelivät kaupungeissa
ja matkustelivat tarpeen tullen maaseudullekin. Sekä aviovaimot että
aviomiehet olivat suurella menestyksellä käyttäneet heitä
puolisoidensa uskottomuutta vakoillessaan näinä turmeltuneina
aikoina. Varsinkin naiset olivat olleet tyytyväisiä ja maksaneet hyvästi
tiedoista, joita olivat saaneet, sillä heidän liikkeensä salapoliisit
liikkuivat hyvin puettuina kaikissa ensiluokkaisissa ravintoloissa ja
tekivät pikkutunneilla herrojen kanssa tuttavuutta saaden usein
monta tärkeätä, valaisevaa tietoa…

Sekin etu näistä yksityisistä salapoliiseista oli ollut, että ne

tiedonannoillansa aiheuttivat useita avioeroja, jotka heidän
toimistonsa sitten virallisesti välitti. Mutta suuresti katsoen kävi
heidän liikkeensä sittenkin huonosti…
 Hän olisi mielellänsä ruvennut harjoittamaan rahan lainausta
ehkäpä lain kieltämää suurempaa korkoakin vastaan, sillä se olisi
ollut kyllä tuottavaa, mutta ensinnäkään ei hänellä ollut tarvittavaa
kapitaalia, eikä toiseksi rahan kysyntä näin sota-aikana, jolloin sitä
oli niin viljalti maassa, olisi ollut kylliksi suuri…

Hänen olisi pitänyt saada jokin tuottavampi toimi, mutta mistäpä

sen nyt otti? Ja olihan asianajajan toimi yleensä kaikkein parhaimpia.
Panttilainastonkin järjestäminen oli liian monimutkaista….

Siitä juristit olivat siunattuja ihmisiä, että ne eivät juuri parjanneet

tai arvostelleet ammattitovereitansa. Eivät ainakaan julkisuudessa.
Vaan jos sellaista joskus tapahtui, niin se sattui ehdottomasti
taatussa seurassa ja toisen parasta tarkoittaen. Oikein häntä
nauratti, kun hän ajatteli, kuinka taiteilijamaailmassa, johonka hän
oli tutustunut Martta Hagenin kautta, vallitsi aivan päinvastainen
tapa tai periaate…

Ei ollut ainuttakaan taiteilijaa hänen tuttavapiirissään — vaikka

eiväthän kaikki olleet todellisia taiteilijoita, sillä taiteilijakäsite oli
oikeastaan hyvin laaja — joka ei ilolla olisi parjannut toisia
taiteilijoita. He tiesivät aina kertoa eräitä valaisevia, vähemmän
edullisia seikkoja sen ja sen työstä ja ennen kaikkea
yksityiselämästä. Totta oli myöskin, että eivät ketkään kehuneet
toisiansa niin vasten kasvoja kuin taiteilijat. He olivat todella kuin
pienet lapset, he suorastaan elivät kohteliaisuuksista ja hyvistä
arvosteluista…

Mutta hehän olivatkin julkisia henkilöitä sanan kaikissa

merkityksissä, heidän työnsä ja persoonansa oli aina julkisen
arvostelun esineenä. Sanomalehtien apokryfiset nimimerkit
saattoivat nostaa ja kaataa keitä hyvänsä. Mutta juristeilla oli se
harvinainen onni, että heidän tuomionsa, olivatpa ne kuinka heikkoja
hyvänsä, eivät ainakaan tulleet kenenkä hyvänsä arvosteltaviksi.
Ainakin vaadittiin siihen ammattimiestä…

Hän oli sittenkin valinnut ihanan alan ja turvallisen elämänuran.

No, eihän se nyt aina ollut niin turvallinenkaan, saattoihan sitä
helposti päästä vähäksi aikaa linnaankin »tiilenpäitä lukemaan»,
mutta silloinkin voi järjestää niin, että sai istua rangaistuksensa
vankilassa, jonka tirehtöörin kanssa oli juonut sinuttelumaljan…

Taiteilijat, äss, mitä ne häntä liikuttivat! Harmiksensa hän huomasi,

että Martan maailma oli vähitellen vallannut hänen
mielikuvituksensakin. Hän oli sittenkin liiaksi kiintynyt häneen… Hän
hermostui…

Mitä tekemistä hänellä oli taiteilijoiden kanssa? Olivathan ne

hauskoja seuraihmisiä, ja niillä oli kaikenlaisia hauskoja konsteja,
joita muilla kuolevaisilla ei ollut. Tuomari Tyrkkö sanoi aina
humalassa, että ei kenenkään kanssa ollut niin hauska ryypätä kuin
taiteilijoiden, kapakanisäntien, huonomaineisten naisten ja rappiolle
joutuneitten herrojen kanssa. Kaikilla niillä oli joitakin erikoisia
elämänkokemuksia ja erikoisia päähänpistoja, ja oikeassa hän oli…

Mutta kun hän enemmän ja enemmän ajatteli taiteilijoita ja muisti

mustelmansa ja kipeän leuan, jotka kaikki kauniit joululahjat hän oli
saanut taiteilija Hertelliltä, niin hän sydäntyi uudestaan…

Mitä hän sieltä oli hakenut? Tietysti sitä ainaista Marttaa. Minkä
hän mahtoi tunteellensa ja onnettomuudelleen. Mutta sitten hän
alkoi muistella, mitenkä hän oikeastaan oli tutustunut Marttaan. Hän
vihasi sitä henkilöä, joka oli hänet esittänyt tuolle sybariitille, tuolle
viheliäiselle velholle. Mutta sitten hän muistikin, ettei siinä ollut
tapahtunut mitään esittelyä, itsestäänhän se oli käynyt, ja sinne oli
hänet hommannut ajuri….

— Äss! — samassa hän muisti, että sekin ajuri oli maksamatta. —

Maksamatta, maksamatta ja aina vain maksamatta. Millä Herran
nimessä hän saattoi rahaksi muuttua? — Hän hermostui
pahanpäiväisesti, sytytti sikarin ja sieppasi sanomalehden pöydältä.
Jonkun aikaa selailtuaan sitä hän näki, että tohtori Hakalan
Kaivopuistossa oleva huvila oli palanut uudenvuodenyönä.

— No, sehän oli hauskaa, että sillekin pohatalle sattui joku

kommellus. Se olikin aina niin mahtava rikkaudessaan. Vaikka tietysti
se vain rikastuu tästä, luonnollisesti sillä oli suuret palovakuutukset.
Kun ei vain siinä pelissä olisi koira haudattuna, — ajatteli hän jo
kaikkea ja kaikkia epäilevänä lakimiehenä. — Tuo juttu joulukuusesta
tuntuu niin tekaistulta. Sietäisi oikeastaan tutkia vähän lähemmin
sitäkin asiaa. Sehän on sen viheliäisen Martan serkku vai mikä lie…

Mutta hänen leukaansa kivisti yhä, niin että hänen täytyi hiljaa
itseksensä kiroilla.

Ei, kyllä hän nostaa kanteen taiteilija Hertelliä vastaan

pahoinpitelystä, ja myöskin sitä letukkaa, Martta Hagenia vastaan
pahoinpitelyyn yllyttämisestä. Saakoot sakkoa, jos sillä pääsevät, se
on joka tapauksessa skandaali. Kyllä hän saa todistajia ja
raskauttavia asianhaaroja…

Hän oikein innostui kuvitellessaan kaikkia niitä seikkoja, joilla hän

kostaisi kärsimänsä vääryyden. — Nostaa prosessi, nostaa prosessi,
se oli hänen tunnuslauseensa, ja nyt hän sen kerran nostaa oman
asiansa puolesta. Hän oli puolustanut menestyksellä niin monia
vääriä juttuja, että hän varmasti voittaisi tässä omassa asiassaan,
joka kaiken lisäksi oli oikea…

Martta oli häntä kiristänyt ja suorastaan ryöstänyt. Martta oli

saattanut tuhlailullaan hänet vararikon partaalle. Jos hän olisi saanut
Martan linnaan, olisi hänen ollut koko joukon helpompi olla. Siellä se
tyttö ei ainakaan olisi voinut pettää häntä. Niin, hän rakasti häntä
sittenkin, hän oli mustasukkainen ja onneton, hyvin onneton…

Jos edes olisi saanut todistetuksi, että Martta oli yleinen nainen,
niin olisi saanut hänet poliisin kirjoihin. Mutta miten? — Silloin
muistui hänen mieleensä ajuri, joka oli tutustuttanut hänet Marttaan.
Hän päätti heti lähteä ottamaan asiasta selvää.

Hän suuntasi kulkunsa poliisikamarin osoiteosastolle ja sai tietää,

että Janne Pöyhtäri ei enää toiminut ajurina, vaan oli ruvennut
palosotilaaksi. Paloasemalla hän sai kuulla, että Pöyhtäri oli
toissaöisessä tulipalossa pahasti palanut ja makasi Kirurgisella
sairashuoneella. Kun hän vihdoin saapui sinne, ilmoitettiin, että
sairaan huonon tilan tähden ei hänen luokseen päästetty ketään.

Tuomari Katajistoa harmitti. Hänenkin uusi vuotensa oli alkanut

huonosti…
XI

Lukukausi yliopistossa oli taas alkanut, ja nuoriso palasi joukolla

joululomaltaan pääkaupunkiin. Lahja Kaariokin saapui reippaana ja
punaposkisena. Hän ei ollut lukenut koko loman aikana
sanomalehtiä, sillä hän tahtoi levätä täydellisesti välittämättä
mistään maailman tapahtumista, jotka eivät liikuttaneet häntä.
Eiväthän ne sisältäneet muuta kuin sotauutisia, joista ei kuitenkaan
paljoa viisastunut. Ihmisten hermot tottuvat niin pian kaikkeen.
Vaikka lehdet kertoivat, kuinka tuhannet ja taas tuhannet ihmiset
kuolivat sotanäyttämöllä, kuinka laivoja vaipui merenpohjaan yhtenä
viikkona useampia kuin ennen vuodessa, ja vaikka miltei koko
maanpiiri vuosi verta, paloi ja kärsi kaikenlaista puutetta, niin
rauhassa asuvien ihmisten mielestä sanomalehdet sisälsivät sittenkin
niin kovin vähän ja olivat epäintresantteja…

Senpätähden hänen hämmästyksensä oli miltei jähmetyttävä, kun

hän eräänä tammikuun aamuna saapui Kaivopuistoon tullaksensa
tohtori Hakalan luo hänen vastaanottotunnillaan. Huvila seisoi kyllä
siinä paikallaan, mutta sen yläkerta oli musta ja korjauksen alaisena.
Työmiehiltä hän sai kuulla, että tohtori Hakala asui nykyään
Kruununhaassa Konstantininkadun varrella eräässä isossa kivitalossa.
 Kun hän seuraavana päivänä istui tohtorin uudessa salissa ja
odotti vuoroansa, valtasi hänet kummallinen epävarmuus.

Mitähän oikeastaan oli tapahtunut? Miksi ei tohtori ollut kirjoittanut

hänelle kertaakaan koko aikana? Eiköhän tohtori ollutkaan saanut
hänen kirjeitänsä, vai olivatko ne joutuneet sopimattomiin käsiin?

Astuessaan tohtori Hakalan huoneeseen hän tunsi pientä pelkoa.

Tohtori tervehti häntä kohteliaan kylmästi ja käski istumaan. Ei
mitään syleilyjä, ei mitään suudelmia, ei edes lämmintä katsetta.
Lahjaa vilusti…

— Sinä olet voinut hyvin, Lahja, tänä aikana? — kysyi Albert.

— Kyllä, kiitoksia!

— Minua on kohdannut tänä aikana onnettomuus, oletko kuullut

siitä?

— Olen.

— Oletko sinä miettinyt laudatuurikirjoitustasi?

— Olen.

— Koskeeko se niiden kirjailijoiden onnetonta rakkaustarinaa?

Lahja purskahti itkuun…

— Mikä sinun on? — kysyi Albert neuvottomana.

— Sinä et rakasta minua enää?

— Minä en saa rakastaa sinua enää…