Download the full version of the ebook now at ebooksecure.

com

(eBook PDF) American Courts and the Judicial

Process 2nd Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-
american-courts-and-the-judicial-process-2nd-
edition/

Explore and download more ebook at https://ebooksecure.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

(eBook PDF) American Courts and the Judicial Process 2nd

Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-american-courts-and-the-
judicial-process-2nd-edition/

ebooksecure.com

Judicial Process: Law, Courts, and Politics in the United

States 7th Edition David W. Neubauer & Stephen S. Meinhold
- eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/judicial-process-law-courts-and-
politics-in-the-united-states-ebook-pdf/

ebooksecure.com

Judicial Process in America 10th Edition (eBook PDF)

https://ebooksecure.com/product/judicial-process-in-america-10th-
edition-ebook-pdf/

ebooksecure.com

(eBook PDF) Human Anatomy 6th Edition By Kenneth Saladin

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-human-anatomy-6th-edition-
by-kenneth-saladin/

ebooksecure.com
(eBook PDF) Accounting with MYOB 2015 Australia Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-accounting-with-
myob-2015-australia-edition/

ebooksecure.com

(eBook PDF) The Blackwell Companion to Consciousness 2nd

Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-blackwell-companion-to-
consciousness-2nd-edition/

ebooksecure.com

(eBook PDF) Everyday Writer with Exercises with 2016 MLA

Update 6th Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-everyday-writer-with-
exercises-with-2016-mla-update-6th-edition/

ebooksecure.com

Fuhrman and Zimmerman's Pediatric Critical Care 6th

Edition Jerry J. Zimmerman - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/fuhrman-and-zimmermans-pediatric-
critical-care-ebook-pdf/

ebooksecure.com

Theory of aerospace propulsion 2nd Edition Pasquale M.

Sforza - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/theory-of-aerospace-propulsion-ebook-
pdf/

ebooksecure.com
(eBook PDF) Beginning and Intermediate Algebra: A Guided
Approach 7th Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-beginning-and-intermediate-
algebra-a-guided-approach-7th-edition/

ebooksecure.com
 CONTENTS
Preface xxi
Acknowledgments xxvii

I. PERSPECTIVES ON THE JUDICIAL PROCESS

CHAPTER 1 – AN OVERVIEW OF THE AMERICAN LEGAL

SYSTEM
Learning Objectives 4
Introduction 4
The Criminal Justice System 5
The Police 5
Law Enforcement 5
Order Maintenance 6
Public Service 6
Levels of Police Agencies 7
Local Police Departments 7
Sheriffs’ Departments 7
State Policing 8
Federal Law Enforcement 9
The Courts 10
Levels of Courts 11
Corrections and Criminal Sanctions 11
Levels of Corrections 11
State Corrections 12
Federal Corrections 12
Separation of Powers 13
The Legislative Branch 14
The Executive Branch 15
The Judicial Branch 15
Federalism 15
Differences in Court Jurisdictions 16
vii

00-Mays-FM.indd 7 09/12/15 11:36 AM

 viii ■ Contents

Subject Matter Jurisdiction 16

Venue 17
Limited Versus General Trial Jurisdiction 17
Hierarchical Jurisdiction 18
Law Versus Equity 19
Adversarial Justice 20
Summary 22
Questions for Critical Thinking 23
Recommended Readings 24
Key Terms 24
References 25
Endnotes 26

CHAPTER 2 – FOUNDATIONS AND FUNCTIONS OF LAW

Learning Objectives 28
Introduction 29
The Development of Law 29
The Prehistorical Era 29
The Early Historical Period 30
The Modern Era 31
Typologies of Law 32
Penal Law 32
Compensatory Law 32
Therapeutic Law 32
Conciliatory Law 33
Differences in Civil Law and Criminal Law 33
Civil and Common Law Legal Systems 33
Civil and Criminal Law in the United States 35
Examples of Differences 35
Civil Law Distinctions 36
Criminal Law Distinctions 37
Substantive Law Versus Procedural Law 40
Substantive Law 40
Procedural Law 40

00-Mays-FM.indd 8 09/12/15 11:36 AM

 Contents ■ ix

Sources of Law 40
Common Law 41
Constitutional Law 42
Statutory Law 42
Case Law 42
Administrative Law 43
Degrees of Seriousness 44
Evilness 44
Offense Seriousness 45
Felonies 45
Misdemeanors 45
Petty Misdemeanors, Infractions, and Ordinance Violations 46
Elements of a Crime 46
Mens Rea 46
Actus Reus 46
Concurrence 47
Inchoate Offenses 47
Conspiracies 47
Solicitations 47
Attempts 48
Defenses 48
Burden of Proof 48
Affirmative Defenses 48
Self-Defense 49
Duress 49
Entrapment 49
Infancy 50
Insanity 50
Intoxication 50
Necessity 51
Alibi 51
Types of Criminal Offenses 51
Violent Crimes 52
Aggravated Assaults 52

00-Mays-FM.indd 9 09/12/15 11:36 AM

 x ■ Contents

Murder and Nonnegligent Manslaughter 52

Rape 53
Robbery 53
Property Crimes 53
Larceny/Theft 53
Burglary 54
Motor Vehicle Theft 54
Arson 54
Public Order Offenses 54
Other Crimes 55
Theories of Criminal Punishment 55
Retribution 56
Rehabilitation 56
Deterrence 56
Incapacitation 57
Summary 57
Questions for Critical Thinking 58
Recommended Readings 59
Key Terms 59
References 60
Endnotes 62

II. COURT PARTICIPANTS: ROLES AND RELATIONSHIPS

CHAPTER 3 – THE COURTROOM WORK GROUP

Learning Objectives 66
Introduction 67
The Actors 67
The Work Group Core 67
Judges 68
Prosecuting Attorneys 69
Defense Attorneys 69
Other Work Group Actors 69
Law Clerks 70
Court Clerks and Court Administrators 70

00-Mays-FM.indd 10 09/12/15 11:36 AM

 Contents ■ xi

Jurors 71
Witnesses 71
Police Officers 71
The News Media 72
Defining the Courtroom Work Group 73
Authority Relationships 75
Influence Relationships 77
Common Goals 78
Doing Justice 79
Maintaining Group Cohesion 79
Disposing of the Caseload 79
Reducing Uncertainty 80
Specialized Roles 80
Work Techniques 81
Tasks 82
Stability and Familiarity 85
Group Interactions 85
Judges 85
Prosecuting Attorneys 86
Defense Attorneys 87
Disruptions in Group Goals 88
Summary 88
Questions for Critical Thinking 89
Recommended Readings 90
Key Terms 90
References 91
Endnotes 92

CHAPTER 4 – JUDGES
Learning Objectives 94
Introduction 94
Selection of Judges 95
Partisan Election 96
Nonpartisan Elections 103

00-Mays-FM.indd 11 09/12/15 11:36 AM

 xii ■ Contents

Appointment 105
Merit Selection 108
Judicial Qualifications 109
Local and State Judges 111
Federal Judges 112
Judicial Discipline and Removal from Office 117
Judicial Independence and Accountability 118
Quasi-Judicial Officers 120
Functions Performed by Judges 121
Pretrial Functions 121
Trial Functions 122
Posttrial Functions 124
Appellate Functions 124
Judges as Administrators 124
Summary 125
Questions for Critical Thinking 127
Recommended Readings 127
Key Terms 128
References 128

CHAPTER 5 – LAWYERS AND LITIGANTS

Learning Objectives 134
Introduction 134
Legal Education in the United States 135
Primitive Legal Systems 135
Transitional Legal Systems 135
Modern Legal Systems 136
Lawyers and the Practice of Law 138
Prosecuting Attorneys 139
Local and State Prosecutors 139
Federal Prosecutors 142
Defense Attorneys 144
The Roles Played by Defense Attorneys 144
Attorney Status 145

00-Mays-FM.indd 12 09/12/15 11:36 AM

 Contents ■ xiii

The Constitutional Right to Counsel 148

Methods for Selecting Attorneys 149
Public Defenders 150
Voucher Systems 152
Assigned Counsel 153
Contract Systems 153
Legal Clinics 154
Legal Aid Societies 154
Issues Surrounding Attorney Competence 155
Attorneys in Civil Cases 158
Civil Litigants 158
Summary 160
Questions for Critical Thinking 160
Recommended Readings 161
Key Terms 161
References 162
Endnotes 164

CHAPTER 6 – JURORS, WITNESSES, AND OTHERS

IN THE JUDICIAL PROCESS
Learning Objectives 166
Introduction 167
The Right to a Jury Trial 167
Jurors and Jury Service 168
Age Qualifications 168
Other Requirements for Jurors 169
Factors That Disqualify Potential Jurors 169
Jury Selection 172
Court Clerks and/or Jury Commissioners 173
Frequency of Jury Service 173
Excusals at the Time of Trial 174
Juror Duties 176
Juror Functions 176
Jury Size 179
Jury Unanimity 179

00-Mays-FM.indd 13 09/12/15 11:36 AM

 xiv ■ Contents

Jury Reform Proposals 180

Witnesses 183
Bailiffs and Other Security Personnel 186
Court Clerks and Administrators 188
Other Courtroom Personnel 191
Summary 191
Questions for Critical Thinking 193
Recommended Readings 194
Key Terms 195
References 195
Endnote 197

III. TRIALS AND RELATED FUNCTIONS

CHAPTER 7 – TRIALS AND TRIAL PROCEDURES

Learning Objectives 202
Introduction 202
Pretrial Procedures 203
Arrest 203
Bail 203
Initial Appearance 205
Preliminary Hearing 206
Grand Jury 206
Arraignment 208
Pretrial Motions 213
Discovery 214
Motions in Criminal Cases 214
Dismissal of Charges 214
Change of Venue 215
Continuance 215
The Trial 216
Bench Trial or Jury Trial? 216
Assembling the Jury Pool 216
Jury Selection 217
Opening Arguments 218

00-Mays-FM.indd 14 09/12/15 11:36 AM

 Contents ■ xv

Witness Examination 218

Scientific Evidence in Court 219
Closing Arguments and Jury Instructions 219
Jury Deliberations and Verdicts 220
Sentencing 221
Appeals 223
Summary 224
Questions for Critical Thinking 226
Recommended Readings 227
Key Terms 227
References 227
Endnotes 230

CHAPTER 8 – SENTENCING
Learning Objectives 232
Introduction 232
Sentencing Philosophies 233
Retribution 233
Rehabilitation 234
Deterrence 234
Incapacitation 234
Responsibility for Sentencing Decisions 235
Sentencing Options Available 235
Misdemeanor Sentences 235
Probation 236
Community Service 236
Fines 237
Incarceration 237
Felony Sentences 237
Community-based Sanctions 237
Probation 237
Economic Sanctions 239
Incarceration 239
Capital Punishment 241

00-Mays-FM.indd 15 09/12/15 11:36 AM

Visit https://testbankfan.com
now to explore a rich
collection of testbank or
solution manual and enjoy
exciting offers!
 xvi ■ Contents

The Sentencing Decision-Making Process 243

Sentencing Strategies Employed 244
Indeterminate Sentencing 244
Determinate Sentencing 244
Structured Sentencing 246
Mandatory Sentencing 246
Alternative Sentencing 248
Race, Ethnicity, and Gender in Sentencing 248
Minorities and Sentencing 249
Gender and Sentencing 249
Trends in Sentencing 250
Changes in Sentencing Policy 250
Increased Punitiveness 251
Capital Punishment 252
Summary 253
Questions for Critical Thinking 255
Recommended Readings 255
Key Terms 256
References 256
Endnotes 258

IV. COURT STRUCTURE

CHAPTER 9 – COURTS OF LIMITED JURISDICTION

AND SPECIALIZED COURTS
Learning Objectives 262
Introduction 262
The Structure of Limited Jurisdiction Courts 266
Federal Courts 267
State Courts 267
Operations of Limited Jurisdiction Courts 268
Types of Cases Heard by Lower Level Courts 273
Tort Claims 273
Breaches of Contract 273
Probate Cases 274

00-Mays-FM.indd 16 09/12/15 11:36 AM

 Contents ■ xvii

Juvenile Courts 274

Background 274
Court Mandate 275
Age Jurisdiction 276
Subject Matter Jurisdiction 277
Other Specialized Courts 278
Family Courts 278
Probate Courts 279
Other Specialized Courts 279
Problem-Solving Courts and Therapeutic Jurisprudence 280
Summary 284
Questions for Critical Thinking 285
Recommended Readings 285
Key Terms 286
References 286
Endnotes 288

CHAPTER 10 – COURTS OF GENERAL TRIAL JURISDICTION

Learning Objectives 290
Introduction 290
Creation of State Courts 291
Jurisdiction of State Courts 292
Courts of General Jurisdiction 296
State Court Workloads 300
Civil Cases 300
Breaches of Contract 300
Tort Claims 301
Domestic Relations 302
Criminal Cases 304
Establishment of the Federal District Courts 305
Jurisdiction of the Federal District Courts 307
Maritime Cases 307
Diversity of Citizenship 307
U.S. Government as a Party 308

00-Mays-FM.indd 17 09/12/15 11:36 AM

 xviii ■ Contents

Case and Controversy Rule 308

Flexibility of Jurisdiction 308
Structure of the Federal District Courts 309
Workload of the Federal District Courts 311
Civil Rights Cases 312
Criminal Cases 313
Bankruptcy Cases 314
Summary 315
Questions for Critical Thinking 317
Recommended Readings 317
Key Terms 318
References 318
Endnotes 320

CHAPTER 11 – COURTS OF APPELLATE JURISDICTION

Learning Objectives 322
Introduction 322
Structure of State Appellate Courts 324
Intermediate Courts of Appeals 324
Courts of Last Resort 324
Structure of Federal Appellate Courts 326
United States Courts of Appeals 327
The Court of Last Resort 328
Judges and Justices of Appellate Courts 332
Appellate Court Decision-Making 338
Workloads of Appellate Courts 339
Adding Judges 340
Intermediate Appellate Courts 340
Panel Decision-Making 340
Law Clerks and Staff Attorneys 341
Other Solutions 341
Mechanisms for Appeal 341
Outcomes of Appeals 344
Summary 344

00-Mays-FM.indd 18 09/12/15 11:36 AM

 Contents ■ xix

Questions for Critical Thinking 346

Recommended Readings 347
Key Terms 347
References 348
Endnotes 349

V. ISSUES FACING THE COURTS

CHAPTER 12 – ADDRESSING THE PROBLEMS AND CRAFTING

SOLUTIONS
Learning Objectives 354
Introduction 354
Resource Issues 355
Judicial Independence 357
Budgets 357
Court Jurisdiction 357
Elections 357
Management Concerns 358
Pro Se Litigation and Access to the Courts 359
Alternative Dispute Resolution 360
Negotiation 361
Mediation 361
Arbitration 362
Hybrid ADR Options 362
Restorative Justice as a Form of ADR 364
Issues of Gender and Race 365
Gender Issues 365
Women as Victims 365
Women as Offenders 365
Women as Judges and Attorneys 366
Race and Justice 367
Minorities as Defendants 368
Minorities as Judges and Attorneys 368
The Use of Scientific Evidence 370
Wrongful Convictions 370

00-Mays-FM.indd 19 09/12/15 11:36 AM

 xx ■ Contents

Eyewitness Misidentification 371

False Confessions 372
Jailhouse Snitches 372
Misleading Forensic Science 372
Prosecutorial Misconduct 373
Ineffective Counsel 373
Adjudicating Nontraditional Issues: The Case of Terrorism 376
Summary 376
Questions for Critical Thinking 378
Recommended Readings 379
Key Terms 379
References 380

APPENDIX: THE CONSTITUTION OF THE UNITED STATES

AND AMENDMENTS 383

Glossary 401
Table of Cases 423
Index 425

00-Mays-FM.indd 20 09/12/15 11:36 AM

Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
kouluhuoneen ja oli nyt maailmallinen teikarinulikka, joka muutamia
päiviä ennen tepastellessaan roimahousut yllään, oli nostanut
hämmästyttävää pahennusta. Harmaamunkki-veli Johannes oli asian
aiheesta esiveljensä luvalla saarnannut roimahousu-perkeleestä ja
itse kirkkoherra olisi ehkä tehnyt samoin, ellei asia oikeimmiten
hänestä olisi näyttänyt naurettavalta ja hän olisi ollut pormestarin
pöytäystävä.

Lauri vetäisi auki jonkun laatikon ja sieppasi siitä esiin pari

painettua plakaattia; toisessa oli karkea puupiirros. Nämä kädessä
tuli hän ulos Fabben luo ja käski tätä tavallisella rehevällä äänellään,
joka päivä päivältä yhä reheni, seuraamaan itseään alas
rantapuodille. Kirkkoherra oli vielä makuulla, ja koska Lauri tosin
aikoi saada Fabben äänekkääksi, mutta ei kuitenkaan tahtonut
herättää opettajaansa, jota hän vielä, vaikka jotenkin vähän, arasteli,
oli hän aijottua koettansa varten valinnut syrjäisen rantapuodin,
jonka ovi aukeni Vetterille päin.

Lauri istahti hakkuupölkyn päähän ja viittasi Fabbelle sijaa kumoon

käännetyn veneen pohjalle, jonka emäpuun päällä tosin ei ollut
mukava istua, mutta paremman puutteessa sentään kävi laatuun.
Fabbe tarkasti Lauria, joka istui vedenkalvosta heijastavan valon
välkkeessä, ja hän ajatteli itsekseen: kyllä tuo on äitinsä ilmetty kuva,
vaikka rumennettu. Ei jälkeäkään Gudmund mestarista.

— Fabbe, sanoi Lauri, sinun pitää retkilläsi kulettaa näitä

lentolehtiä laukussasi, ja minne vaan poikkeat taloihin, talonpoikien
tuvissa tai herrastalojen keittiöissä, lukea ne julki. Niissä puhutaan
merkillisistä asioista, joita kaikkien kristittyjen tarvitsee tietää. Siten
sinun maankiertelysi tuottaa edes jotakin hyvää. Siksi sanoinkin
äidilleni, joka tahtoi että isä peruuttamattomasti määräisi sinun
valittavaksesi jommankumman, joko työhön jäämisen tai erot
ikipäiviksi — sanoin: äiti, anna Fabben vieläkin lähteä Jumalan
turvissa ja palata taasen tänne! Toinen plakaatti, tuo, jossa on
puupiirros, sopii paremmin laulettavaksi kuin lausuttavaksi; ja laula
se heille niin, että se oikein täryyttää selkäpiitä, sillä siinä kerrotaan
perin kummasta enteestä, joka on lähetetty meille varotukseksi, opin
ja elämän parantamiseksi. Sinulla on vankka ääni etkä hätää eksy
nuotin tolalta. Tässä on paperi ja kummituksen kuva siinä ihan
semmoisena kuin se nähtiin, ja alla on värssyt. Mitäs siitä tuumaat?

— Hyi! sanoi Fabbe piirroksen nähdessään, ompas se kamala

otus. Onko se kala olevinaan?

— Kala se on. Laulas nyt, niin saat jotain tietää siitä, samalla kun
laulat!

Fabbe katseli tekstiin ja lauloi. Laulu kajahteli pitkin vedenpintaa,

niin että joku kalastaja, joka ulompana järvellä oli ruvennut
verkkoansa kokemaan, käänsi päänsä maata kohden:

Pyhä kristikunta, kuule sie, jota synti ja saatana raastaa

nyt hurjemmin kuin milloinkaan! Tahon oudon kumman haastaa.
Kala Tyber-joesta Ruomissa, kala ongest' ilmi saapui;
sen pyrstössä nähtiin kirjoitus, sen verhona munkinkaapu.

Sen seljässä roikkui kapuussi ja suuss' oli piispanhanko;

sen kauhea suu oli ammollaan — kai tuo oli lemmon lanko!
Se paavinkruunua niskallaan piti: selvitäs tämä pulma!
Kas siinäpä kala, kala hirmuinen, kala katsoa kauhea, julma.

Ja kardinaalit ne selvittää kalan pulmaa koetti ja huomaa:

Kah selvänä pyrstössä kirjotus on: Paapelin portto on — Ruoma!
 Tulevaisten aikain kurjuutta tämä tietää, kristikunta.
Sitä mieti, mies, sitä vaimo myös! Älä torku synnin unta!

Fabben laulaessa ristiriitaiset tunteet liikkuivat Laurissa. Laulu ei

tehnyt häneen ollenkaan sitä vaikutusta, jota hän oli odottanut.
Häntä halutti nauraa, jota hän piti perkeleen viettelyksenä, ja häntä
halutti lyödä sälliä tahallisena ilvehtijänä vasten suuta, jota
mielijohdetta hän oli taipuisa luulemaan taivaasta tulleeksi. Vielä oli
viimeinen säejakso jälellä, kun Lauri karkasi pystyyn, survaisi
nyrkkinsä seinäpalkkiin ja huusi: Vaiti, Fabbe!

— Mikäs hätänä? kysäisi Fabbe kummastuneen näköisenä;

teenhän niinkuin
Lauri käski.

Lauri rauhottui ja sanoi: huomaan ettei sinun sovi laulaa tuota

veisua. Sinä saatat sen naurettavaksi tuolla laulutavallasi ja
ammottamalla punakan naamasi suupieliä. Sun tulee sen sijaan
lukea se julki kuulijoillesi vakavasti ja pontevasti. Lue nyt näytteeksi
tuo värssy! — Hän osotti sormellaan 2 värssyä. Fabbe luki:

Sen seljässä roikkui kapuussi ja suuss' oli piispanhanko;

sen kauhea suu oli ammollaan — kai tuo oli lemmon lanko.
Se paavinkruunua niskallaan piti: selvitäs tämä pulma!
Kas siinäpä kala, kala hirmuinen, kala katsoa kauhea, julma.

— Ei sinun lausuntosi tyydytä minua, sanoi Lauri.

— Enkös lue oikein sisältä? kysyi Fabbe. Luulinhan sen tempun

osaavani.
 — Kyllä, mutta sinä panet koron hassusti. Esimerkiksi: korotat
kalaa liiaksi. Korotat niin, ikäänkuin kamaluus ja kauheus olisi siinä,
että aave oli kalanmuotoinen.

— Kalahan se oli.

Lauri repi maltittomasti tukkaansa.

— Älä sitä etupäässä terota, että se oli kala, vaan että se oli
hirvittävä, pahaa ennustava kala. Se on luettava näin:

Kas siinäpä kala, kala hirmuinen, kala katsoa kauhea, julma.

— Jollen osaa lukea mieliksi, niin periköön Lauri plakaattinsa

takaisin.

— No, sanoi Lauri, lue niin hyvin kuin osaat! Ja tuo plakaatit
mukanasi kun palaat! Jäljennöksiä otettakoon niistä halusti. Hyvästi,
Fabbe, onnea matkallesi.

Fabbe pisti paperit laukkuunsa ja lähti.

Hän suuntasi kulkunsa edemmäs itäänpäin, sivuten kirkon ja torin

sekä saapui nummelle. Tällä kanervakankaan palstalla oli tärkeä
tehtävänsä kaupungin ja paikkakunnan elämässä, sillä siellä pidettiin
härkämarkkinoita, siellä koulupojat telmivät lomahetkillään, siellä
sunnuntaisin porvarit harjoittelivat jousipyssyllä ampumista, sinne
paikkakunnan vapaasukuiset toisinaan toivat näytteille pienen
parvensa haarniskoitua ratsuväkeä, ja jolloinkulloin oli siellä
turnajaisiakin pidetty. Nummen toiselta laiteelta kohosi ränstynyt
linna, jonka tornien ja muurijanan päälle Gösta kuningas oli
panettanut lautakatteet säilyttääkseen niitä kunnes ne vastedes
saataisiin uudestaan rakennetuiksi. Tästä oitis etelään seisoi
hietaharjulla, Munkkijärven rannalla, komean jalaviston keskellä
harmaaveljistön luostari, muurilla aidattuna. Munkit eivät olleet niitä,
jotka uneen hukkasivat huomenhetkiänsä. Fabbe näki heitä kolme
tai neljä luostarin tiiliuunilla harjun juurella; he olivat alottaneet
työnsä samaan aikaan kuin vasarat alkoivat kalkkua Gudmund
mestarin talossa ja kaupungin muissa pajoissa. Fabbe tervehti heitä
heiluttamalla hattuansa ja he vastasivat tervehtimällä. Kaalitarhassa
puuhasi pari ikäkulua valkopartaista veljeä, ja portin suulla istuivat
tämän veljeskunnan ainoat lihavat: kyökkimestari ja portinvartia.
Tämä oli odottanut Fabbea, ja kun portinkello kilahti ja Fabbe pääsi,
sisään luostarinpihaan, seisoi hänen edessään pieni esiveli Mathias,
ruskeat silmänsä syvällä kuopissaan, ja saattoi hänet oikopäätä
kapitulisaliin, jonka ikkunoista idänaurinko säteili sisään
lasimaalausten lävitse, valaisten kirjavalla värivälkkeellään tummia
kaappeja ja rahia kuvaveistoksineen. Yksi kaappi avattiin ja esiveli
otti esille pari kolme painettua paperia, ojensi nämä vastahakoisen
näköisenä Fabbelle sekä pyysi häntä ottamaan ne laukkuunsa ja,
sopivan tilaisuuden sattuessa, lukemaan niitä talonpojille.

Fabbe silmäili, ennenkuin kääri paperit kokoon, ylintä, jossa oli

kuvattuna kummallinen kalantapainen otus, ja luki seuraavan
värssyn:

Pyhä kristikunta, kuule sie, jota valheen oppi jo raastaa

nyt julmemmin kuin milloinkaan! Tahon oudon kumman haastaa:
Nyt Rheinin virrasta perjantaisin kurkottaa kala, huutaa:
Voi syntisjoukkoa! Kuuletkos sa Lutherusta valhesuuta!

Fabben lukiessa punehtuivat esiveljen kuihtuneet posket. Hänen

esimiehensä, provinsiaali, oli hänelle jättänyt nämä painotuotteet ja
käskenyt häntä tekemään mitä hän nyt teki. Hän laski katseensa
maahan.

— Taivaan herra! Entä jos tämä ei olekaan totta — ja minä epäilen

pahasti!…

Esiveljen ruumis oli jo aikaa asettanut taloutensa paaston ja

lihankurituksen kannalle eikä siitä sanottavasti kärsinyt. Mutta
omaantuntoon nousi tuontuostakin epäilyksiä, joista hän hiljakseen
riutui varjon näköiseksi.
V.

JÖNKÖPINGIN LINNASSA.

Kun Fabbe nyt oli niin likellä linnaa, ei hän tahtonut mennä siitä
sivutse hyvästi jättämättä sikäläisiä tuttaviaan. Hataraa laskusiltaa
myöten, joka ratisi ja ritisi saumoissaan kun se ohjesäännön
mukaisesti iltasin nostettiin ja aamusin laskettiin, pääsi kuivuneen
vallihaudan yli, johon linnansotilaat olivat kaalitarhoja istuttaneet.
Vallin halki aukeni kahden ruostuneen vallipyssyn alitse holvi
päättyen porttiin. Fabbe soitti: halkioin portinkello kilistä rämähteli
surkeasti, vastahakoinen lukko naukui nuivasti avainta
väännettäissä, ja Fabbe tervehti linnan vahtimestaria sekä
nelimiehistä linnanväkeä, joka täysilukuisena oli pihalla tornin
edustalla. Vahtimestari oli kuudenkymmenen ikäinen, pitkä, varteva
mies, vielä voimissaan. Yksi noista neljästä käveli vartioiden vankilan
edustalla; hän oli valkopartainen ja näytti käyvän seitsemättä
vuosikymmentänsä. Yksi ainoa oli nuori, se joka vahtimestarin
kanssa vuorotellen ratsasti lennättämässä tietoja esivallalle.

— Kevät on käsissä, virkkoi vahtimestari; eilen ennen sitä

varmaan tiennyt, tiedän sen ainakin nyt, koska Fabbe ilmestyy
matkatamineissa. Minnekäpäin aijot tällä kertaa lähteä?
 — En tiedä.

— Etkö tiedä?

— En. Vapaa sälli ei suunnittele retkiänsä niin säntilleen eikä välitä

minne sitä mennään, kun vain matka sujuu. Siinä se matkan
hauskuus onkin. Olenpa sentään tuuminut kulkea Östbon
kihlakunnan kautta.

— Varusta sitte mukaasi hyvät aseet, muuten sinut vie rosvo-

Oden. Kaksi kuukautta takaperin hirtti hän herra Ture Jönsinpojan
voudin siellä.

— Hirsipuu on voudinkiikku. Minä en ole vouti.

— Hirttää hän muitakin ihmisiä. Mitäs sanoisit tästä aseesta,

raahaisitko ehkä sen mukaasi? Vahtimestari näytti kaksinkäsin
pidettävää miekkaa, joka seisoi vahtihuoneen eteisen nurkassa,
semmoista jota jalkasoturit siihen aikaan käyttivät ja jota kannettiin
pitkin selkää ripustettuna. — Katsoppas Fabbe, kuinka sinun tulee
tätä pidellä, jos rosvo-Odenin tielle joudut. Vai ehkä osaatkin?

— En.

— Kumma, että aseiden takojat eivät itse osaa aseita käytettä.

— Ei sen kummempaa, kuin että se, joka veistää sirostelee

saarnastuolin, ei silti osaa saarnata. Löytyypä sentään seppiä
sellaisiakin, jotka käyttelevät aseita siinä kuin mikä soturi ikään. Eipä
kukaan siinä kohden luullakseni voita meidän vanhinta sälliä Adam
Klasea, mainitakseni ainoastaan hänet.
 — Sitten hän tietää neuvoa sinua, että sinun pitää nojata
miekanpontta tällä tapaa vyötä vastaan, kietoa toinen kätesi kahvan
ympäri ja toisella pitää säilän nahotettua osaa. Siten voit sekä pistää
että iskeä miekalla. Se on aimo ase. Mutta sanopas minulle, Fabbe,
miksi muutamat asesepät tekevät panssarin oluksiin suorat laikat ja
laittavat näihin sisäpuolelle kapean syrjän? Sinä et sitä tiedä, mutta
minä tiedän. Semmoiset sepät soisivat kaikki vapaasukuiset
menemään hornan kitaan. Jos jalkasoturi näet saa pertuskansa
kiinni isketyksi tämmöiseen oluslaikkaan, kiskaisee hän ratsumiehen
nurinniskoin mäkeen. Mutta seisonhan tässä jaaritellen enkä ajattele
että meidän on juotava läksiäismalja Fabben kanssa. Alas kellariin!
Lasketaanpas vähän tapintakaista haarikkaan!

— Montakos tääll' on pahantekijää vartioitavana? kysyi Fabbe.

— Tätä nykyä ei yhtään. Mutta vartioidaan vaan järjestyksen

vuoksi. Kaikki mikä roiston nimellistä on, karkaa Slatten luo, kuten
rosvo-Odenin nimi oikeastaan on, ja siellä he ovat hyvässä turvassa,
kunnes Gösta kuningas näkee hyväksi asiaan ryhtyä, sillä Ture
Jönsinpoika ei uskalla häntä hätyyttää.

Alhaalla kellarissa maisteltiin olvikultaa ilomielin. Fabbe laulaa

loilotti ruotsalaisia, tanskalaisia ja saksalaisia juomalauluja.
Linnanvahtimestari lauloi hartaasti Engelbrektin laulua.

— Olen säästänyt erään uutisen viimeiseksi, sanoi Fabbe,

juotuaan niin paljo kuin uskalsi, sillä juopuneena hän ei uskaltanut
ilmaantua Talavidiin. Tiedättehän, että Slatte joku viikko takaperin
sieppasi asekuorman, jonka Gudmund mestari oli Kalmariin
lähettänyt. Se tapahtui, kuten olette kuulleet, Stigamon tienoilla.
Mutta ette vielä tiedä, mitä eilen iltahämärässä tapahtui, vaikka koko
kaupunki sen tietää suuruspäivissä. Kuormarattaat näet tulivat ajaen
rantatietä meidän pihakujaan, jossa kolme miestä purki ne tyhjäksi.
Yksi heistä jättää portilla kirjeen, osotetun Gudmund mestarille. Mitä
luulette kirjeessä sanotun? Sain omin silmin lukea sen. Se oli Slatten
kirjottama. Hän kiitti vaihtokaupasta ja toivoi että sitä pidettäisiin
edullisena molemmin puolin. Senkin rakkari! Ryöstöä kruununtiellä
hän sanoo vaihtokaupaksi.

— Edullinen vaihtokauppa, jossa toinen antaa selkään ja

selkäänsä saanut antaa tavaroita, vahtimestari virkkoi.

— Slatte tarkotti sitä tavaraa, jota oli pihakujalle purettu: villoja,

kankaita, nahkoja, turkiksia, talia, hunajaa. Gudmund mestari seisoi
ällistyneenä nähdessään korvauksen eikä tiennyt pitikö hänen ne
pitämän vai järveenkö heittämän. Mutta Margareeta rouva ja nuori
herra Lauri, ylioppilas, katselivat tavaroita mielihyvällä ja korjasivat
ne talteen. Niin minäkin olisin tehnyt. Mestari on muutamissa
seikoissa kummallinen. Alkaapa taaskin sataa. Tänään sadetta,
huomenna poutaa, vaeltaja aina iloisella tuulella. Kiitos ja hyvästi!
VI.

TALAVIDIN MAJATALOSSA.

Fabbe astua hitusteli sateen vihmoessa "Länsi-ahteita" ylöspäin,

seisahtui hiukan aikaa Talavidin veräjällä ja näytti hajamieliseltä. Ei
hän ollut kahden vaiheella siitä, pitikö käydä talossa vai olla
käymättä. Kolmenkolmatta vuoden aikana ei hän kertaakaan ollut
Talavidin sivutse kulkenut sisällä poikkeamatta; tavallisesti jäi hän
ensi matkapäivän jälkeen sinne yöksi lähteäkseen aamuselta
varhain kululle.

Majatalossa oli matala selkähirsitupa, eli väentupa jossa

arkiaskareita toimitettiin, sekä molemmin puolin tätä tilavat yliset
solineen, toiset emäntää ja talonväkeä varten, toiset parempia
matkustajia varten, jotka tahtoivat jäädä yöksi tai kauvemminkin
viipyä.

Fabben astuessa kynnyksen yli tupaan, seisoi Birgit ja piika takan

ääressä. Hän tervehti, päästi repun soljesta, kirvotti kaulastaan
teräslangan monine lukkoineen ja istui penkin ja pöydän väliin oven
suuhun astiahyllyn alle, jolla kirkkaita tinakaluja kiillotti saviastiat
välissä. Tupa näytti ulkoa tullessa hämärältä; semminkin sadesäällä
pääsi päivänvaloa katto-ikkunan härännahkaruuduista varsin niukalti
sisään eikä sisäikkunakaan tuvan perällä ylärahin puolella paljoa
parantanut valaisua. Eipä Fabbe aluksi selvästi erottanut mitään
tuonnempana sitä suurta kattopalkkia, joka oli huoneen huonomman
ja paremman puolen välirajana. Hän tuijottikin vain Birgitiin mitään
muuta havaitsematta, eikä huomannut Svante tohtoria, joka istui
seinäikkunan ääressä kirjotellen vihkoonsa, eikä myöskään pikku
Gunnaria, joka lautapelinappuloista rakenteli lattialle tornia ja nyt
suurin, tutkivin silmin katseli miestä, puolittain tunnustellen häntä
ennen näkemäkseen.

Fabben "hyvään päivään" vastasi Birgit virkkamalla: Vai niin,

oletko täällä taas.

— Anna minulle aamiaista, hyvä Pirjetta!

Aamiainen tuotiin kenenkään mitään puhumatta. Ruokaa pöytään

sääliessään katsoi Birgit sälliä tiukasti silmiin ja sanoi matalalla
äänellä: ennen tulit kumminkin selvänä tänne. Viime vuonna olit
päihtynyt. Niin olet nytkin. Ensi vuonna tulet kai juopuneena.
Alasmäkeä menet, Heikki parka!

— Niin menen, Jumala paratkoon! Pirjetta, annas mulle kipponen

oltta!

— En tippaakaan! Häpeä vähä! Birgit käänsi hänelle selkänsä.

Fabbe näytti olevan pahoillaan, mutta söi hyvällä halulla.

Tuvassa oltiin taaskin ääneti. Kuului ainoastaan astiain ja

pöytäkalujen hiljaista kalinaa sekä sateen ropinaa katolta. Fabben
silmät tottuivat vähitellen puolihämyyn.
 — No, katsopas, onhan täällä pikku Gunnar! Ja Svante tohtori!

— Päivää, Heikki, sanoi tohtori. Olet lähdössä kesäretkellesi.

— Niin kyllä. Olen oikeastaan maankulkijaksi luotu. Taitaapa

tohtorikin joinkin määrin olla sitä. Kai kohta käytte Gudmund
mestaria katsomassa? Siellä voivat kaikki hyvin ja kaikki on
entisellään, paitsi että kumppanini ovat uskonasioissa alkaneet eri
köyttä vetää. Yksi on hyvä catholicus ja hänellä on joukkonsa; toinen
on luthericus ja johtaa joukkoansa; kolmannen epäillään olevan
anabaptisticus. Neljäs on Fabbicus mies joukoton ja se olen minä.
Lauri paisuu ja venyy oikein aika mieheksi. Hän on jo isänsä
mittainen, mutta hartevampi, ääneltään ja olennoltaan kahta
rohkeampi. Hän kuuluu kohta matkustavan Wittenbergiin. Pikku
Gunnar — Jumala siunatkoon sinua, pieni keruubi ja seraafi —
näyttää myöskin kasvavan.

Hetken aikaa ollaan ääneti, jolla välin Fabbe urkkii ympärilleen.

— Anteeksi, herra tohtori, mutta missä villakoira on?

— Mikä villakoira? Ei minulla koskaan ole villakoiraa ollut.

— Onhan herra tohtorin villakoira musta väriltään?

— Se olematonko villakoira?

— Niin, ja onhan sillä punaiset silmärenkaat, jotka kiiluvat

pimeässä?

— Häpee, Heikki! nuhteli Birgit.

 Svante tohtorin mielestä ei kannattanut vastata, hän kysyi: Onko
Fabbe teidän sukunimenne, Henrik?

— Ei. Nimeni on kirkon kirjoissa Henrik Seffrensen Aarhus'ista.

Olen syntyäni tanskalainen, Jumal' avittakoon. Isäni oli maankulkija,
eikä omena kauas puusta pyörähdä. Yhdentoista vuotiaana — silloin
olin "den lille Dreng" (sievä poika vilkkuri), jos tahdotte uskoa —
jouduin Jönköpingiin ja pääsin sepänoppiin Gudmund mestarin
isävainajalle, sittekun hän oli varma tiedossaan että olin oikein
avioliitossa syntynyt. Jumala siunatkoon sen miehen muistoa,
siunatkoon hänen poikaansa ja poikansatytärtä Margitia! Jumala
siunatkoon samoin — olkoon menneeksi minun puolestani, jos Hän
sen suo — Margareeta rouvaa ja Lauri herraakin kaupanpäälliseksi!
Olenpa nyt, kuten tohtori tietää, korkean arvoluokan saavuttanut
taidetakoja. Sen puolesta on minua kyllä onnestanut. Jönköpingin
entinen kirkkoherra mainitsi minua nimellä Faber vagus, joka, kuten
tiedätte, merkitsee semmoista seppää, joka on maankulkija,
maantienpolkija, seppä huijari. Lauri, joka silloin oli pieni, kuuli tuon
ja antoi minulle nimen Fabbe Vagge. Kaikki Gudmundin
perheenjäsenet nimittivät minua sitte Fabbe Vaggeksi. Nyt on Vagge
jäänyt unohduksiin, mutta Fabben tuntee koko Jönköping. Se on
minun nimeni nykyään. Saman niminen on poikanikin, jota en ole
nähnyt enkä päässyt kurittamaan, sentähden etten eräänä aamuna
kahdeksantoista vuotta sitte tullut käyttäneeksi ainoaa tilaisuutta
kosia hänen kaunista, kunniallista, kunnollista äitiänsä, joka siitä
syystä ei synnyttänyt häntä maailmaan.

Fabbe söi suurustansa edelleen. Tuokion perästä hän kysyi:

— Suokaa anteeksi, herra tohtori, mutta tulittehan tohtoriksi

samalla kertaa kuin tohtori Faust?
 — En minä ole tohtori Faustia koskaan nähnyt.

— Rostockissako vai Wittenbergissä vai Leipzigissäkö te yhdessä

lueskelitte ja opiskelitte? Eikös se ollut ikävä että perkele hänen vei?
Vai ehkei perkele häntä vienytkään? Tähän aikaan valehdellaan niin
paljon. Mutta tämä — Fabbe veti väskystään esiin lentokirjaset —
tämä on kaiketi epäilemätöntä totta?

Fabbe astui Svante tohtorin luo, kumarsi ja pani plakaatit pöydälle

hänen eteensä.

Svante, vilkaistuaan veisuun kalasta, jonka oli kuultu kiljuvan

Rhein-virrassa, tunsi heti kirjasimista että se oli kotoisin piispa
Hannu Braskin Nyköpingiin perustamasta kirjapainosta. Arkkiveisu
toisesta kalasta, paavikalasta, oli painettu Lybeckissä. Samoin eräs
lentolehti nimeltä Trias romana eli roomalainen kolminaisuus, joka
pursui parjauksia paavilaiskirkkoa vastaan. Neljännen lentokirjasen
nimenä oli: myöntävä vastaus kysymykseen, onko Martinus Luther
perkeleen sikiöksi sanottava.

— Heikki, miksi levität sinä valheita? Onko se sinusta hauskaa?

kysyi
Svante. Vai luuletko että noita kaloja on nähty?

Niitä on niin monta kummallista kalaa, sanoi Fabbe, ja ehkä niitä

on tutkittu olvikippojen ja viinilasien lävitse. Enkä minä uskalla
vannoa, ovatko ne valaskaloja vai valekaloja. Onpa oppineitakin
miehiä, jotka niitä uskovat.

Pihalta kuului hevosjalkain kapsetta, ja sisään astui nuori

pormestarinpoika, Jönköpingin Alkibiades, herra Arvi Niilonpoika,
vaakunallinen mies. Sadeviitan riisuttuaan, seisoi hän siinä
punainen, kultaneuloksilla kirjailtu mekko yllään sekä muutenkin
hienosti puettuna, hienommin kuin mitä isoiset muuten matkoillaan
katsovat sopivaksi. Hän tervehti jäykänlaisesti Svante tohtoria ja
istahti hänen pöytänsä ääreen. Korottaen ääntänsä, niin että
Fabbekin sen kuuli, ilmotti hän olevansa matkalla herra Ture
Jönsinpoika Roosin luokse, saatuaan häneltä kutsun vieraspitoihin,
joita hän toimitti muutamille yläpapeille ja aatelisille
Länsigöötanmaalla ja Smoolannissa. Olipa hänen isäänsäkin pitoihin
pyydetty, mutta asianhaaroilta tämä ei päässyt tulemaan. Sitä
tärkeämpi siis, että hän, Arvi, sinne saapuisi.

Fabbe, joka oli palannut paikalleen rahille oven suuhun, lausui nyt
onnentoivotuksia sen johdosta että Arvi herra niin nuorella ijällä oli
päässyt niin ylhäisten seurusteluun. Fabbe lisäsi arvelunsa, että Arvi
herrasta kai piakkoin tulee valtakunnan neuvos. Eipä hän olisi
ensimmäinen suvustaan, joka niin korkealle nousisi. Pietari
Maununpoika, joka on Gudmund mestarin orpana, on saman
kunnian asteelle kiivennyt.

Arvi herra kääntyi puhuttelemaan Fabbea ja sanoi: Hyvää päivää!

Sinäkin matkalla. Sinua ajanee kiire, kun et kerjennyt odottaa että
minä puhuttelisin sinua, vaan riensit ensin puhumaan minulle.

Fabbe lupasi toiste muistaa, kuinka komea herra Arvi on, eikä
ennen aikojaan rientää puhumaan. Pitäisikö hänen myös odottaa
sopivaa aikaa laulaakseen? Ja kun Arvi herra ei suvainnut vastata
tähän kysymykseen, alkoi Fabbe lasketella jonkun tuntemattoman
tekemää laulua, joka hiljan oli levinnyt kartanolaisten keskelle ja
sieltä siirtynyt syvemmälle kansaan:

Jalo ruusu[1] on Turemme uskollisuus, johon paavi ja kirkko

voi luottaa, ja Braski ja maamme ja myös kuninkuus, jolle
 Gösta nyt loistoa tuottaa. Ja ruusuista vaan ihaillen puhutaan.
Pelinoppa se pöydällä pyörii; Ture tuultako pelkäisi
linnassaan? Tuuli viirtä vaan heitellen hyörii.

Jalo ruusu on Turenime uskollisuus, sulo-ruusu on

herramme Ture: Kristianille, Göstalle sen ihanuus oli tuttu,
sen sai tuta Sture. Ja ruusuista vaan ihaillen puhutaan, niit' ei
kose tuuli kun vyörii. Ture tuultako pelkäisi linnassaan? Tuuli
viirtä vaan heitellen hyörii.

[1] Viittaus Ture Jönson Roos nimeen.

Arvi herra ei ollut laulua kuulevinaan, vaan jutteli tohtorin kanssa

sill'aikaa kuin sälli lauloi. Sen jälkeen hän kääntyi tämän puoleen ja
pyysi häntä katsomaan hevostensa kenkäin laitaa, koska hänen
satulahevosensa näytti vähän arastelevan jalkaansa. He menivät
katoksen alle, jonne herran kolme hevosta oli suojaan viety ja
ratsurenki nosti toista hevosenjalkaa toisensa perään, mutta Fabbe
ei havainnut mitään moitittavaa kengityksessä. Sen jälkeen Arvi otti
Fabben vähän syrjemmälle.

— Fabbe, virkkoi Arvi, minua ei miellyttänyt laulu, jonka lauloit

herra
Ture Jönsinpojasta.

— Olisi se kai saattanut parempikin olla.

— Se oli pilkkalaulu.

— Ja minä kun luulin, että siinä kiitettiin Ture herraa!

— Fabbe, sinä olet senkin elävä, mutta sinä et ole tyhmä.

 — Minä olen tyhmä elävä.

— Asia on se, että minun puolestani muuten halusti saisit laulaa

Ture herrasta mitä mielit, mutta koska minua on kutsuttu
vierailemaan hänen kotiinsa, menettelisin mielestäni katalasti häntä
kohtaan, jos hyväksyen tai väliäpitämättä kuulisin häijyillä sanoilla
solvaistavan miestä, joka kohtelee minua ystävällisesti ja ojentaa
minulle kätensä.

Fabben kasvot ilmaisivat hyväksymistä. Hän katsoi nuorukaiseen

ja lausui: nytpä vasta tunnenkin Arvi herran!

— Mitä tarkotat?

— Nyt olitte sen pojan näköinen, joka tapasi juosta pajoissa

meidän luonamme ja ottaa selkoa kaikesta siellä, ja josta me sällit
kaikki niin paljo pidimme — tarkotan sitä poikaa, jota Lauri tietysti
tahtoi pitää kannuskurissa, hän kun oli väkevämpi ja ainakin tahtoo
kaikkia hallita, niinpä nyt jo isäänsäkin, mutta Arvi ei suostunutkaan
rupeamaan tuolle koiraksi, vaan huitoi uljaasti hoikilla käsivarsillaan
toista vastaan, joka oli käsivartensa ja nyrkkinsä moukarilta perinyt.
Niin, Arvi on istunut monet tuntikaudet Gudmund mestarin
maalarimajassa ja huvikseen katsellut hänen maalauksiaan, jutellut
hänen kanssaan niitä näitä ja piirustellut koreita taloja, kartanoita ja
sotalinnoja mestarin ohjausten mukaan. Lauri kävi harvoin
maalarimajassa ja hänen käytyänsä oli Gudmund mestari melkein
aina pahoillaan. Sen Arvi tietää paremmin kuin minä. Margit ja Arvi
ovat olleet ikäänkuin mestarin lohdutuksena. Kun äsken
väentuvassa tunkeilin päällenne, Arvi herra, loruillani, oli olven höyry
noussut päähäni — sitä on siellä vieläkin — ja unohdin, kuinka pikaa
poika pahasesta tulee nuorukainen. Yhtenä päivänä saattaa tuota
"nulikaksi" nimitellä ja toisena päivänä saa seistä hattu kädessä
"herraa" kumarrellen. Se ei ole hyvä.

— Miks'ei se ole hyvä?

— Tarkotan sitä, että Herramme ei ole mielestäni oikein sopivasti

säätänyt noin nopeaa siirtoaskelta. Tämän sanon tietysti
tyhmyydessäni, sillä Herran viisauden perille emme pääse; me
olemme pöllöpäitä. Minä sanon vain, että kahdentoistavuotias poika
nulikka kaikessa kokemattomuudessaan ja tuhman uljuudessaan
toisinaan on viisaampi kuin kahdeksantoistavuotias nuorukainen.
Ainakin edellinen harvoin on hupsu, mutta jälkimmäinen on useinkin.
Ja hupsu on hupsu, niinpä niinkin, vaikka hän, kuten Arvi herra,
pitäisikin yllään kullalla kirjattua punaröijyä.

— Nepä olivat kovat sanat.

— Mutta ne eivät olleet haukkumasanoja. Niissä oli ajateltavaa.

— Arvia ei ollenkaan haluttanut kääntää sällin sanoja pilaksi.

Hänestä tuntui seppä osanneen ihan naulan päähän. Hän oli usein
sanonut itselleen: sinusta on tullut narri, mutta ehkä asia korjautuu
aikaa myöten.

Eipä Arvi kuitenkaan nyt tahtonut tästä puhua.

— Minnekäs tällä kertaa aijot kulkusi ohjata, Fabbe?

— En tiedä.

— Isälleni, joka toissapäivänä tapasi sinut kadulla, sanoit aikovasi

kulkea Östbon kihlakunnan kautta.
 — Ei, isänne neuvoi minua sitä suuntaa sukimaan. Mutta minuapa
ei haluta kulkea pormestarien ohjeiden mukaan. Minä mielin kulkea
omia oikkujani noudatellen.

— Mutta jos nyt niin kävisi ja sinä joutuisit Slatten tielle, sanon
sulle: älä ole arka!

— En minä ole juuri luonnostani pelkuri, vaikka kerran pelkäsinkin

tänään. Se oli silloin, kun seisoin tässä veräjän kohdalla ja tunsin
juoneeni oltta liiaksi linnanvahtimestarin tykönä. Pelkäsin, että Birgit
kohtelisi minua tullessani ynseästi, ja niin hän tekikin.

— Sanonpa sinulle että Slatte on parempi kuin miksi häntä

mainitaan.

— Minulla on syytä niin uskoa.

— Herra Ture Jönsinpojan täytyy tietysti moittia häntä voutinsa

hirttämisestä, jopa, jos niiksi joutuu, rangaistakin häntä siitä. Mutta
Ture on isälleni sanonut, että, ellei Slatte olisi sitä voutia hirttänyt,
hän itse olisi sen tehnyt.

Fabbe irvisti suutansa epäilevästi.

— Herra Ture sanoo paraaksi, mitä voitaisiin tehdä järjestyksen

palauttamiseksi, että luvattaisiin Slattelle turvallisuutta; hän saisi
lempeän tuomion ja pantaisiin Gösta kuninkaan maaherraksi
levottomimpaan osaan Smoolantia. Jos nyt sattuisit joutumaan
Slatten pariin, niin voit kertoa tämän hänelle. Saat senkin sanoa, että
isäni soisi hänen parastaan ja tahtoisi häntä tavata.

— Täytynee kai sitte lähteäni astumaan Slatten pesäpaikoille tätä

sanaa hänelle viemään. Haiskahtaahan se seikkailulle, enkä minä