Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

Fluent Python, 2nd Edition Luciano Ramalho

https://ebookmeta.com/product/fluent-python-2nd-edition-
luciano-ramalho-3/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Fluent Python, 2nd Edition Luciano Ramalho

https://ebookmeta.com/product/fluent-python-2nd-edition-luciano-
ramalho/

ebookmeta.com

Fluent Python 2nd Edition Luciano Ramalho

https://ebookmeta.com/product/fluent-python-2nd-edition-luciano-
ramalho-2/

ebookmeta.com

Fluent Python, 2nd Edition Luciano Ramalho

https://ebookmeta.com/product/fluent-python-2nd-edition-luciano-
ramalho-3/

ebookmeta.com

Exhale (Fresh Hell Book 2) 1st Edition Charity Parkerson

https://ebookmeta.com/product/exhale-fresh-hell-book-2-1st-edition-
charity-parkerson/

ebookmeta.com
Differential Equations A First Course on ODE and a Brief
Introduction to PDE 2nd Edition Shair Ahmad Antonio
Ambrosetti
https://ebookmeta.com/product/differential-equations-a-first-course-
on-ode-and-a-brief-introduction-to-pde-2nd-edition-shair-ahmad-
antonio-ambrosetti/
ebookmeta.com

The Role of Public Private Partnerships in Health Systems

Strengthening Workshop Summary 1st Edition And Medicine
Engineering National Academies Of Sciences
https://ebookmeta.com/product/the-role-of-public-private-partnerships-
in-health-systems-strengthening-workshop-summary-1st-edition-and-
medicine-engineering-national-academies-of-sciences/
ebookmeta.com

Wound Care A Collaborative Practice Manual for Health

Professionals 4th Edition Carrie Sussman Barbara M Bates
Jensen Eds
https://ebookmeta.com/product/wound-care-a-collaborative-practice-
manual-for-health-professionals-4th-edition-carrie-sussman-barbara-m-
bates-jensen-eds/
ebookmeta.com

Queen Of Anarchy 1st Edition Eva Ashwood

https://ebookmeta.com/product/queen-of-anarchy-1st-edition-eva-
ashwood/

ebookmeta.com

Toward Solving Complex Human Problems Techniques for

Increasing Our Understanding of What Matters in Doing So
1st Edition Brian E White
https://ebookmeta.com/product/toward-solving-complex-human-problems-
techniques-for-increasing-our-understanding-of-what-matters-in-doing-
so-1st-edition-brian-e-white-2/
ebookmeta.com
Red Hat RHCE 8 (EX294) Cert Guide (Certification Guide)
1st Edition Van Vugt

https://ebookmeta.com/product/red-hat-rhce-8-ex294-cert-guide-
certification-guide-1st-edition-van-vugt/

ebookmeta.com
Fluent Python
SECOND EDITION

Clear, Concise, and

Effective Programming

Luciano Ramalho
Fluent Python
by Luciano Ramalho
Copyright © 2022 Luciano Ramalho. All rights reserved.
Printed in the United States of America.
Published by O’Reilly Media, Inc., 1005 Gravenstein Highway North,
Sebastopol, CA 95472.
O’Reilly books may be purchased for educational, business, or sales
promotional use. Online editions are also available for most titles
(http://oreilly.com). For more information, contact our
corporate/institutional sales department: 800-998-9938 or
corporate@oreilly.com.

Acquisitions Editor: Amanda Quinn

Development Editor: Jeff Bleiel

Production Editor: Daniel Elfanbaum

Copyeditor: Sonia Saruba

Proofreader: Kim Cofer

Indexer: Judith McConville

Interior Designer: David Futato

Cover Designer: Karen Montgomery

Illustrator: Kate Dullea

April 2022: Second Edition

Revision History for the Second Edition
2022-03-31: First Release

See http://oreilly.com/catalog/errata.csp?isbn=9781492056355 for

release details.
The O’Reilly logo is a registered trademark of O’Reilly Media, Inc.
Fluent Python, the cover image, and related trade dress are
trademarks of O’Reilly Media, Inc.
The views expressed in this work are those of the author and do not
represent the publisher’s views. While the publisher and the author
have used good faith efforts to ensure that the information and
instructions contained in this work are accurate, the publisher and
the author disclaim all responsibility for errors or omissions,
including without limitation responsibility for damages resulting from
the use of or reliance on this work. Use of the information and
instructions contained in this work is at your own risk. If any code
samples or other technology this work contains or describes is
subject to open source licenses or the intellectual property rights of
others, it is your responsibility to ensure that your use thereof
complies with such licenses and/or rights.
978-1-492-05635-5
[LSI]
Dedication
Para Marta, com todo o meu amor.
Preface

Here’s the plan: when someone uses a feature you don’t

understand, simply shoot them. This is easier than learning
something new, and before too long the only living coders will be
writing in an easily understood, tiny subset of Python 0.9.6
<wink>.1
—Tim Peters, legendary core developer and author of
The Zen of Python
“Python is an easy to learn, powerful programming language.” Those
are the first words of the official Python 3.10 tutorial. That is true,
but there is a catch: because the language is easy to learn and put
to use, many practicing Python programmers leverage only a fraction
of its powerful features.
An experienced programmer may start writing useful Python code in
a matter of hours. As the first productive hours become weeks and
months, a lot of developers go on writing Python code with a very
strong accent carried from languages learned before. Even if Python
is your first language, often in academia and in introductory books it
is presented while carefully avoiding language-specific features.
As a teacher introducing Python to programmers experienced in
other languages, I see another problem that this book tries to
address: we only miss stuff we know about. Coming from another
language, anyone may guess that Python supports regular
expressions, and look that up in the docs. But if you’ve never seen
tuple unpacking or descriptors before, you will probably not search
for them, and you may end up not using those features just because
they are specific to Python.
This book is not an A-to-Z exhaustive reference of Python. Its
emphasis is on the language features that are either unique to
Python or not found in many other popular languages. This is also
mostly a book about the core language and some of its libraries. I
will rarely talk about packages that are not in the standard library,
even though the Python package index now lists more than 60,000
libraries, and many of them are incredibly useful.
Who This Book Is For
This book was written for practicing Python programmers who want
to become proficient in Python 3. I tested the examples in Python
3.10—most of them also in Python 3.9 and 3.8. When an example
requires Python 3.10, it should be clearly marked.
If you are not sure whether you know enough Python to follow
along, review the topics of the official Python tutorial. Topics covered
in the tutorial will not be explained here, except for some features
that are new.
Who This Book Is Not For
If you are just learning Python, this book is going to be hard to
follow. Not only that, if you read it too early in your Python journey,
it may give you the impression that every Python script should
leverage special methods and metaprogramming tricks. Premature
abstraction is as bad as premature optimization.

Five Books in One

I recommend that everyone read Chapter 1, “The Python Data
Model”. The core audience for this book should not have trouble
jumping directly to any part in this book after Chapter 1, but often I
assume you’ve read preceding chapters in each specific part. Think
of Parts I through V as books within the book.
I tried to emphasize using what is available before discussing how to
build your own. For example, in Part I, Chapter 2 covers sequence
types that are ready to use, including some that don’t get a lot of
attention, like collections.deque. Building user-defined
sequences is only addressed in Part III, where we also see how to
leverage the abstract base classes (ABCs) from collections.abc.
Creating your own ABCs is discussed even later in Part III, because I
believe it’s important to be comfortable using an ABC before writing
your own.
This approach has a few advantages. First, knowing what is ready to
use can save you from reinventing the wheel. We use existing
collection classes more often than we implement our own, and we
can give more attention to the advanced usage of available tools by
deferring the discussion on how to create new ones. We are also
more likely to inherit from existing ABCs than to create a new ABC
from scratch. And finally, I believe it is easier to understand the
abstractions after you’ve seen them in action.
The downside of this strategy is the forward references scattered
throughout the chapters. I hope these will be easier to tolerate now
that you know why I chose this path.
How the Book Is Organized
Here are the main topics in each part of the book:
Part I, “Data Structures”
Chapter 1 introduces the Python Data Model and explains why
the special methods (e.g., __repr__) are the key to the
consistent behavior of objects of all types. Special methods are
covered in more detail throughout the book. The remaining
chapters in this part cover the use of collection types: sequences,
mappings, and sets, as well as the str versus bytes split—the
cause of much celebration among Python 3 users and much pain
for Python 2 users migrating their codebases. Also covered are
the high-level class builders in the standard library: named tuple
factories and the @dataclass decorator. Pattern matching—new
in Python 3.10—is covered in sections in Chapters 2, 3, and 5,
which discuss sequence patterns, mapping patterns, and class
patterns. The last chapter in Part I is about the life cycle of
objects: references, mutability, and garbage collection.

Part II, “Functions as Objects”

Here we talk about functions as first-class objects in the
language: what that means, how it affects some popular design
patterns, and how to implement function decorators by
leveraging closures. Also covered here is the general concept of
callables in Python, function attributes, introspection, parameter
annotations, and the new nonlocal declaration in Python 3.
Chapter 8 introduces the major new topic of type hints in
function signatures.

Part III, “Classes and Protocols”

Now the focus is on building classes “by hand”—as opposed to
using the class builders covered in Chapter 5. Like any Object-
 Oriented (OO) language, Python has its particular set of features
that may or may not be present in the language in which you and
I learned class-based programming. The chapters explain how to
build your own collections, abstract base classes (ABCs), and
protocols, as well as how to cope with multiple inheritance, and
how to implement operator overloading—when that makes
sense. Chapter 15 continues the coverage of type hints.

Part IV, “Control Flow”

Covered in this part are the language constructs and libraries that
go beyond traditional control flow with conditionals, loops, and
subroutines. We start with generators, then visit context
managers and coroutines, including the challenging but powerful
new yield from syntax. Chapter 18 includes a significant
example using pattern matching in a simple but functional
language interpreter. Chapter 19, “Concurrency Models in
Python” is a new chapter presenting an overview of alternatives
for concurrent and parallel processing in Python, their limitations,
and how software architecture allows Python to operate at web
scale. I rewrote the chapter about asynchronous programming to
emphasize core language features—e.g., await, async dev,
async for, and async with, and show how they are used
with asyncio and other frameworks.

Part V, “Metaprogramming”
This part starts with a review of techniques for building classes
with attributes created dynamically to handle semi-structured
data, such as JSON datasets. Next, we cover the familiar
properties mechanism, before diving into how object attribute
access works at a lower level in Python using descriptors. The
relationship among functions, methods, and descriptors is
explained. Throughout Part V, the step-by-step implementation of
a field validation library uncovers subtle issues that lead to the
 advanced tools of the final chapter: class decorators and
metaclasses.

Hands-On Approach
Often we’ll use the interactive Python console to explore the
language and libraries. I feel it is important to emphasize the power
of this learning tool, particularly for those readers who’ve had more
experience with static, compiled languages that don’t provide a
read-eval-print loop (REPL).
One of the standard Python testing packages, doctest, works by
simulating console sessions and verifying that the expressions
evaluate to the responses shown. I used doctest to check most of
the code in this book, including the console listings. You don’t need
to use or even know about doctest to follow along: the key feature
of doctests is that they look like transcripts of interactive Python
console sessions, so you can easily try out the demonstrations
yourself.
Sometimes I will explain what we want to accomplish by showing a
doctest before the code that makes it pass. Firmly establishing what
is to be done before thinking about how to do it helps focus our
coding effort. Writing tests first is the basis of test-driven
development (TDD), and I’ve also found it helpful when teaching. If
you are unfamiliar with doctest, take a look at its documentation
and this book’s example code repository.
I also wrote unit tests for some of the larger examples using pytest
—which I find easier to use and more powerful than the unittest
module in the standard library. You’ll find that you can verify the
correctness of most of the code in the book by typing python3 -m
doctest example_script.py or pytest in the command shell
of your OS. The pytest.ini configuration at the root of the example
code repository ensures that doctests are collected and executed by
the pytest command.

Soapbox: My Personal Perspective

I have been using, teaching, and debating Python since 1998, and I
enjoy studying and comparing programming languages, their design,
and the theory behind them. At the end of some chapters, I have
added “Soapbox” sidebars with my own perspective about Python
and other languages. Feel free to skip these if you are not into such
discussions. Their content is completely optional.

Companion Website: fluentpython.com

Covering new features—like type hints, data classes, and pattern
matching—made this second edition almost 30% larger than the
first. To keep the book luggable, I moved some content to
fluentpython.com. You will find links to articles I published there in
several chapters. Some sample chapters are also in the companion
website. The full text is available online at the O’Reilly Learning
subscription service. The example code repository is on GitHub.

Conventions Used in This Book

The following typographical conventions are used in this book:
Italic
Indicates new terms, URLs, email addresses, filenames, and file
extensions.

Constant width
Used for program listings, as well as within paragraphs to refer to
program elements such as variable or function names, databases,
 data types, environment variables, statements, and keywords.
Note that when a line break falls within a constant_width
term, a hyphen is not added—it could be misunderstood as part
of the term.

Constant width bold

Shows commands or other text that should be typed literally by
the user.

Constant width italic

Shows text that should be replaced with user-supplied values or
by values determined by context.

TIP
This element signifies a tip or suggestion.

NOTE
This element signifies a general note.

WARNING
This element indicates a warning or caution.

Using Code Examples

Every script and most code snippets that appear in the book are
available in the Fluent Python code repository on GitHub at
https://fpy.li/code.
Other documents randomly have
different content
poikaansa saduilla ja tarinoilla. Olisipa hän vain tiennyt, minkälaisia
muotoja nämä tarinat Jonnen mielikuvituksessa saivat. Työmiesten
siivottomat puheet panivat nuo satuhenkilöt liikkumaan ja toimimaan
asioissa, joita isä olisi kauhistunut.

Silloinkuin hän — kaksi vuotta sitten — oli ensi kerran nähnyt

Sabinan, ei hän ollut ymmärtänyt näin paljoa. Hän oli kyllä jo silloin
kuullut yhtä ja toista, mutta tuo kaikki oli silloin vielä uinunut
aavistelevana hänen sielussaan. Nyt hän ymmärsi enemmän. Moni
hämärä seikka oli selvinnyt hänelle. Hän muisti, kuinka hän kerran oli
potkaissut Sabinaa, joka nukkui hänen jalkopäässään — silloin, kun
Sabina oli löydetty eksyneenä metsästä. Nyt hän ei enää potkinut;
hän otti jo vyötäisiltä ja pyöritti ympäri.

Se häntä vain kummastutti, että Sabina pani vastaan. Hän oli

yrittänyt kaksi eri kertaa, mutta kummallakin kerralla oli Sabina
riistäytynyt irti ja katsonut häntä kauhistunein ilmein. »Se on
syntiä», oli hän huudahtanut ja silloin oli Jonnestakin tuntunut, että
se todella oli syntiä.

Mutta minkävuoksi Sabina sitten kertoi komeasta Maria Helenasta,

joka meni naimisiin Töllin äijän kanssa? Eikö hän tiennyt, että
Suomen-Huotari ja isän jätkät juttelivat sellaisesta aamusta iltaan, ja
että se juuri oli niin jännittävää?

Malmi-Muurman ei siis tiennyt, minkälaisia vaikutteita hänen

poikansa sai milt’ei jok'ikinen päivä. Kuten sanottu hän istui vain
kamarissaan kalkutellen kiviään, joita milloin Suomen-Huotari, milloin
joku muu miehistä sai kiikuttaa postiin.

Ei Jonne hyväksynyt isänsä puuhia. Hän nauroi makeasti, kun

miehet naljailivat niillä. Ei hän huomannut sellaisessa mitään
loukkaavaa. Hän oli vähitellen luisunut heidän joukkoonsa ja tunsi
olevansa kotiutuneempi työmiesten pirtissä kuin isänsä
työhuoneessa.

Tällä tavoin hän oppi suomen kahdessa vuodessa. Jokapäiväinen

seurustelu miesten kanssa kehitti hänen kielitaitoaan yhä enemmän.
Kun Suomen-Huotari kysyi häneltä: »Mikä se tästä meidän pikku
patruunasta tulee?» vastasi Jonne: »Jätkä.» Ja se oli hänestä
mainiosti vastattu, koskapa miesjoukko otti sen vastaan kovalla
naurunhohotuksella.

Mutta — vaikka hän olikin mitä suurimmassa määrässä alttiina

työmiesten turmelevalle vaikutukselle, oli hänen pojansielussaan
säilynyt joku kolkka koskemattomanakin. Se oli se, jossa asustivat
hänen varhaisimman lapsuutensa muistot.

Äidistään hän ei muistanut mitään. Tämähän oli kuollut hänen

syntyessään. Mutta sitävastoin muisti hän äidinisänsä kodin, jossa
hän oli kasvanut seitsemänteen ikävuoteensa saakka.

Komea huvilaa muistuttava rakennus korkean tunturin rinteellä oli

selvästi piirtynyt hänen mieleensä. Tie sinne mutkitteli monissa
käänteissä ja sen varteen oli istutettu orapihlaja-aita. Alapuolella oli
pieni kaupunki. Sen keskeltä kohosi kirkontorni ja sunnuntaiaamuisin
kantautui kellojen soitto aivan selvästi avonaisesta ruokasalin
ikkunasta sisään — samoinkuin arkina vinssikoneiden räminä, jota
säesti lastaustyömiesten yksitoikkoinen laulu.

Hän oli toisinaan istunut pitkät hetket avonaisen ikkunan ääressä

ja katsellut merta. Tyynellä säällä se hohti niin merkillisen viheriänä,
että sitä olisi luullut vastamaalatuksi avaraksi lattiaksi. Mutta eipäs.
Sieltä porhalsi postilaiva vuonon suulta päin ja sen keula halkoili
veden pintaa sangen sujuvasti. Silloin hänestä oli näyttänyt, että se
halkoi maalia, viheriänharmaata paksua maalia. Mutta sittenkään ei
sen valkoiseen keulaan tarttunut mitään.

Välistä hän oli päässyt äidinisän kanssa satamaan ja he olivat

nousseet laivaan. Äidinisä oli ollut koko kaupungin tuttu,
laivankapteenien erikoisesti, ja häntä oli puhuteltu sangen
ystävällisesti. »Vai tämä on Bernt Muurmannin poika.» »Mikä sinun
nimesi on?» Häntä oli ujostuttanut. Kaikki ihmiset kysyivät nimeä.
»No tuleeko sinusta malminetsijä?» Siihen oli ollut vielä vaikeampi
vastata. Mutta olisivatpa he vain kysyneet, halusiko hän merelle, niin
heti hän olisi vastannut myöntävästi.

Hän oli ensin ihmetellyt laivan outoa hajua. Se oli ollut niin
erilaista kuin muualla… sellaista lämmintä ja lievästi raukaisevaa,
mutta kuitenkin sangen somaa. Kerran kun Suomen-Huotari paistoi
vehnäsiä (sellainenkin harvinaisuus sattui toisinaan Tunturimajalla),
oli hän tuntenut aivan saman hajun. Lämpimässä pirtissä leijaili
rasvattujen peltien ja vasta uunista vedettyjen paistettujen
vehnästen tuoksu. Mutta sittenkään se ei ollut aivan samaa. Laivan
tuoksussa oli jotakin erikoista. Mutta joka tapauksessa — tuo kerta
oli tuonut hänen mieleensä tutun kaupungin sataman ja sen
laiturissa pihisevän suuren valkoiseksi maalatun laivan, jonka
keulassa seisoi korkeilla kullatuilla kirjaimilla: Helgeland.

Hän oli jo silloin osannut tavata.

Nämä muistot, hiukan hämärät ja hajanaiset, veivät Muurmannin

Jonnen ihan toiseen maailmaan. Silloin häntä eivät huvittaneet
miesten jaaritukset eivätkä heidän rivot sukkeluutensa. Niissä oli
jotakin limaista, niljakasta… samanlaista kuin maneetissa, jonka
äidinisä oli kerran vanginnut auskariin. Hän oli silloin ihaillut sen
keskellä loistavaa punaista täplää; se oli ollut hänen mielestään
kaunis. Mutta nyt hänestä toisinaan tuntui, että se oli juuri se, josta
Suomen-Huotari niin usein puhui: — himo. Hän ei oikein
ymmärtänyt, mitä se oli, mutta joka kerta kun hän sen sanan kuuli,
hän ajatteli maneerin punaista, veden alta kiiluvaa silmää.

Toisinaan häntä ihan peloitti, varsinkin syksyllä. Miehet kertoivat

kummitusjuttuja pirtissä, jossa räiskyi iloinen pystyvalkea. Silloin
hänestä näytti, että ahjoksessa vongerteli maneetti. Puita
nuoleskelevat tulenkielekkeet näyttivät sen jaloilta ja hehkuva hiili
punaiselta silmältä. Ja kun hän hiipi isän luokse kamariin, missä
tämä istui kynttilänpätkän ääressä kiviänsä kalkutellen, hän oli
näkevinään maneetin pimeän välihuoneen nurkassa. Se tuli häntä
kohti ojennellen lonkeroitaan ja sen punainen silmä loisti julmasti
häntä vastaan. Silloin hänelle selveni, että Himo oli kummitus, joka
tahtoi tehdä pahaa… niellä, kuristaa. Ja parahtaen hän pakeni isänsä
turviin, joka kummastellen katseli vapisevaa poikaansa.

— Isä, tekeekö Himo pahaa? kysyi hän. Malmi-Muurman katseli

ihmeissään poikaansa, jonka silmät hehkuivat kuumeisina. Hän
ymmärsi, että miehet olivat taas jutelleet jotakin sopimatonta ja hän
syöksyi pirttiin vasara kädessä kuin vihastunut Odin.

— Mite te taas teele lorva ja seikytte poika ihan höpperö?

Miehet katselivat ihmeissään vihastunutta isäntäänsä. Eivät he

ymmärtäneet, mitä tämä tarkoitti.

— Kertto taas niite roskajuttu… senkin sikat! Eivät he mitään

roskajuttuja olleet kertoneet.
 Se kun Mäkelä vain oli muistellut, mitä hän kerran näki Liikkuvan
kiven maassa…

— Liikkuvan kiven maassa! Kylle mie näyttä senkin… Eikö te

ymmärtä, ette juuri tuollainen juttu turmele poika?

Miehet olivat ymmällä. He olivat niin tottuneet siihen, että Jonne

oli aina läsnä, etteivät he yhtään osanneet ottaa sitä huomioon.
Sitäpaitsi he olivat toisinaan puhuneet paljon »rouvimpaa.» Mutta
kyllä he vasta pitäisivät varansa.

Ja siitä sai keskustelu uuden käänteen. Noista äskeisistä

lavertelijoista ja roskan puhujista tuli yks' kaks' mitä kiivaimpia
moraalifilosoofeja, jotka mitä monipuolisimmin valaisivat elämästä
otetuilla esimerkeillä, kuinka turmelevia sopimattomat puheet
saattoivat olla. Kunnes joku heistä kertoi oikein rasvaisen esimerkin,
jolle toiset yht'äkkiä räjähtivät nauramaan.

Sellaista oli elämä ja ympäristö Tunturimajalla, jossa Muurmanin

Jonne oli seitsenvuotiaasta saakka elänyt. Ei siis ihme, että Malmi-
Muurman rupesi vähitellen huomaamaan paikan sopimattomaksi
kasvavalle pojalle. Mutta — mihinkä hän hänet lähettäisi?
Appivanhempain luo hän ei halunnut häntä toimittaa. Poika olisi
joutunut aivan liian kauas. Hän halusi pitää hänet lähettyvillään;
hänhän aikoi kasvattaa hänestä malminetsijän, seuraajan itselleen.
Sen vuoksi oli hyvä, että poika jo nuoresta tottuisi Lapin
yksinäisyyteen eikä osaisi kaivata pois. Hän muisti omat vaikeutensa.
Kuinka hankalalta hänestä alussa oli tuntunutkaan esim. vaatepäällä
nukkuminen. Se oli ollut ihan tuskallista. Monen kuukauden kokemus
ja harjaantuminen oli vaadittu, ennenkuin hän vähitellen oli tottunut.
Nyt hän ei toisinaan riisuutunut viikkokausiin. Talvisin se olisi ollutkin
melkein mahdotonta, siksi hatara ja kylmä oli Tunturimaja. Hän
halusi siis totuttaa poikansa, kasvattaa hänestä spartalaisen.
Sitäpaitsi hän halusi itse häntä opettaa. Hän ei luottanut oikein
nykyajan kouluihin.

Mutta — kuten sanottu —- viime aikoina olivat hänen silmänsä

ruvenneet aukenemaan. Hän oli huomannut, että jätkäseura oli
pojalle kaikkea muuta kuin terveellistä. Tietysti ne kertoivat ja
losottivat mitä hyvänsä… maailmanrannan kulkurit. Ja tietysti poika
kätki kaikki visusti muistiinsa. Olihan hän toisinaan kuullut tämän
kiroilevan ja vielä tavalla, joka häntäkin, vanhaa kiertolaista
kammoksutti. Keneltä poika sellaista oppi? Miehiltä tietysti.

Malmi-Muurman päätti lähettää poikansa Lunnasjärvelle joksikin

aikaa. Lunnas-Amprun väki oli yksinkertaista ja hurskasta. Siellä ei
poika ainakaan mitään sopimattomia kuulisi. Ja ajan oloon ehkä
haihtuisi jätkäjoukon epäterveellinen vaikutus.
IV.

On paikallaan, mitä isoäiti sanoo, että Sabinaan on jäänyt metsien

hiljaisuutta. Liekö se johtunut tuosta kaksi vuotta sitten sattuneesta
eksymistapauksesta vai oliko se Sabinassa synnynnäistä, sitä ei
isoäiti pystynyt ratkaisemaan. Joka tapauksessa hän on nyt
hiljaisempi kuin ennen, kulkee unissaan, usein unohtuen pitkiksi
ajoiksi lehmänhakuretkille. Mutta isoäiti ei tiedä, että Sabinassa
uinunut taipumus mietiskelyyn ja omituisiin kuvitteluihin on vain
päässyt oikeuksiinsa, löytänyt uomansa. Siitä tytön sisäänpäin
kääntynyt katse ja hänen hiljainen olemuksensa. Äiti Karuliina
tarkkaa häntä usein huolestuneena. Onko lapsi saanut vian käytyään
manalaisten kaupungissa, vai mistä johtui hänen hillitty
vaelluksensa. Mutta äidin kysymyksiin Sabina vastaa selvästi,
katsoen samalla kirkkaasti silmiin. »Mie vain ajattelen», kuuluvat
hänen sanansa. Sitä äiti ihmettelee. Ei hän muista
kahdeksanvuotiaana vielä erikoisempia ajatelleensa. Vain kerran
papin käydessä hän oli jäänyt miettimään, mitä varten tämä sanoi:
»No jaa, no jaa.» Syömäänkin ruvetessaan sanoi: »No jaa» ja
lopetettuaan ihan samoin. Oliko se jonkunlaista hyväksymisen
ilmaisua siitä, että hän ylimalkaan oli tyytyväinen oloonsa ja
Siosjärven suureen pitäjään. Kirkkomiehet palatessaan
juhannuskirkolta kotikyliinsä puhelivat: »No jaa.» Niinpä se oli
rovastikin taas saarnassaan sanonut. »No jaa, kyllä kai se tämä
Johannes Kastaja oli profeetoista suurin, koskapa itse elämän
Herrakin oli antanut hänestä senkaltaisen todistuksen. No jaa, no
jaa.» — Sitä hän oli kerran pikkutyttönä miettinyt ja kerran
kysynytkin isältään. »Se kun sillä vain on sellainen tapa.» — »Eikö
mahtane viimeisellä tuomiollakin sanoa: 'No jaa, no jaa, tässä sitä
nyt olhaan ja… siosjärveläisistä suuremus osa'.» Se oli isävanha
sellainen leikkisä mies.

Mutta tämä Sabina… se oli muuttunut. »Ei minua mihkään

vaivaa.» Niinkuin ei vaivannutkaan… erikoisesti. Söi ja joi kuten
ennenkin ja sanoi: »Jumalalle kiitos» ruualta päästyään. Teki työnsä
säännöllisesti… metsäänkin lähti kuten ennenkin. Ei sanonut
pelkäävänsä eksymistä. »Mie olin pieni silloin.» Herranen aika!
Niinkuin hän nyt olisi jo suuri ollut. Vasta kahdeksanvuotias, mutta
puhui kuin aikaihminen.

Mutta — jos Karuliina olisi kuunnellut syrjästä, mitä Sabina

metsässä puheli, hän olisi kauhistunut. Jutteli puille ja pensaille ja
puhutteli kukkia kutakin nimeltään. Ei Karuliina olisi sellaista
ymmärtänyt.

Muutenkaan ei Karuliina enää oikein tahtonut käsittää tätä

nykyistä elämää. Kaikki oli muuttunut toisenlaiseksi kuin ennen.
Ennen he olivat elelleet rauhassa täällä tunturin kolossa, tietämättä
mitään suuren maailman tapahtumista. Heillä oli ollut oma
maailmansa ja he olivat olleet oikein tyytyväisiä. Nyt oli jonkinlainen
levottomuus vallannut heidät.

Sen näki Amprusta erikoisemman selvästi. Ennen hän oli istunut

pirtissä reenjalaspuuta veistellen setä Juhanin kertoessa lapsille
satuja. Suuret lastut olivat lennelleet ympäri ja Sabina syötti niillä
toisinaan takkaa, kun setä Juhani kertoi peikoista ja jättiläisistä. Hän
oli sillä tavoin koettanut pitää todellisuudesta kiinni. Mutta nyt ei
Amprulla ollut joutoa puhdetöihin. Yhdet ainoat jalaspuut hän oli
viime talvena tehnyt. Mutta ei yhtään saavia eikä pyttyä ollut
syntynyt. Ja ne kun olisivat olleet niin haluttua tavaraa. Nyt kului
aika turhaan haaveiluun »tipeistä» ja rautateistä… ja
malmirikkauksista. Niinkuin niistä olisi heille, köyhille
tunturitalollisille, lähtenyt mitään iloa.

Toista olivat satuillat. Niistä oli ollut todellista iloa ja nautintoa.

Setä Juhani oli ollut näiden iltojen keskipiste. Hän oli palvellut
monta vuotta renkinä kirkonkylän voudilla. Voudin rouva lauloi
soittokoneen säestyksellä, ja hyvällä laulukorvalla varustettu setä
Juhani oli näpännyt muistiinsa suuren joukon mitä erilaatuisimpia
herraslauluja. Lunnasjärven pirtissä ne oli esitetty monet monituiset
kerrat… sellaiset kuin laulu »Kaaren Lintamuusta», joka hukutti
itsensä tultuaan »viekkaasti vietellyksi.» Ja kun lapset pyysivät
kertomaan, sepitti setä Juhani noiden laulujen mukaan mitä
ihmeellisimpiä kertomuksia prinsseistä ja ritarilinnoista, kuninkaista
ja herttuoista. Mitä he kaikki mahtoivat olla, sitä ei Karuliina jaksanut
täysin käsittää. Mutta kun setä Juhani kertoi, muutti koko pirtti
muotoaan. Siitä tuli avara linnansali, jossa he kaikki isä Amprusta
alkaen näyttelivät jotakin eriskummallista osaa… kehrääviä
kuninkaantyttäriä ja sen semmoisia.

Karuliina naurahti. Hän muisti, kuinka hänkin näin kehrätessään oli

joutunut setä Juhanin kertomusten lumoihin. Tämä esitti parast’aikaa
kertomusta prinsessa Kunigundasta, joka kehräsi lankaa
nunnanhuntua varten. Sabina kyseli, millainen hän oli, tuo prinsessa
Kunigunda. Silloin keskeytti setä Juhani nikarruksensa ja viittasi,
häntä, Karuliinaa. »No niinkuin tuo äiti tuolla karsinan loukossa…
kehräsi juuri samalla taphaa.» Hän oli silloin punastunut hiukan ja
hymähtänyt itsekseen. »No, olkhoonpa sitten… mokomakin
rinsessa.»

Karuliina muisteli kaipauksella näitä herttaisia, rauhallisia iltoja,

jotka nyt näyttivät kokonaan loppuneen. Se oli kaikki tuon
malmihomman syytä. Se tempasi setä Juhaninkin mukaansa. Paja oli
jäänyt kylmille. Ei suuntautunut setä Juhanin kulku sinne niinkuin
ennen. Puukot jäivät valmistamatta. Sabina kantoi metsästä
löytämiään poronsarvia, mutta ei syntynyt tuppia enää niinkuin
aikaisemmin. Aika kului rupatteluun Malmi-Muurmannin hommista ja
niihin liittyvistä toiveista… milloin ei jompikumpi, setä Juhani tai
Ampru sattunut saman herran asioille joko Kopsaan tahi Könkäälle.

Ei ollut Karuliina tyytyväinen nykyiseen elämään. Jotakin oli

vinossa. Ennen oli oltu tyytyväisiä kaikki. Nyt valitteli setä Juhanikin
opin puutetta. Hyvänen aika. Vaikka Karuliinan mielestä hänellä sitä
oli enemmän kuin tarpeeksi. Mutta ei. Insinöörinä olisi setä Juhanin
pitänyt muka olla. Olisi silloin muka maailma enemmän avoinna kuin
nyt.

Karuliinan mielestä se oli liiaksikin. Ennen sai toki pitää maitonsa

ja viilinsä itse. Nyt ne täytyi vieraalle syöttää. Tosi kyllä, että niistä
sai rahaa, mutta ei se sittenkään Karuliinan mielestä vastannut sitä,
että talossa oli olemista ja elämistä.

Ikkunan ohitse vilahtaa tumma hahmo. Karuliina vilkaisee pihalle.

Malmi-Muurmanni… ja poika matkassa. Jo huomasi vieraat
Amprukin, joka hakkasi puita rantteella.
 Sabina, joka oli ojentanut äidilleen kehruupaloja kopasta, huomasi,
että rukki pysähtyi. Mikä nyt tuli? Eihän lanka ollut katkennut. Hän
oli seurannut jännityksellä kehruupalojen liukumista langaksi ja
odottanut, eikö äidiltä vahingossakaan menisi poikki. Toisinaan kun
hän oikein kiinteästi ajatteli, oikein otsaansa rypistäen, että rukki
kehräsi lankaa prinsessa Kunigundan huntuun, loppui lanka
yht’äkkiä. Mutta se ei tietenkään johtunut siitä, että hän niin ajatteli,
vaan siitä, ettei hän jännitykseltään joutanut ojentamaan uutta
kehruupalaa, jolloin äidin oli pakko päästää langanpää irti.

Kuului kopinaa eteisestä. Ovi aukeni ja Malmi-Muurman poikineen

työntyi sisään.

— Peive! sanoi hän lyhyeen, karskiin tapaansa. Karuliina vastasi

tuskin kuuluvasti. Mutta Amprun kieli lauloi sitä vilkkaammin.

— Jo mie tuossa tiirailin, että kuka se… niin jo Muurmanni-herra

itte… tuota… ja Jonnekin matkassa…

Muurman kätteli Karuliinaa, nipisti Sabinaa poskesta ja istahtaen

penkille ryhtyi täyttämään piippuaan.

Nyt oli kysymys siitä, että Jonne jäisi Lunnasjärveen pariksi

kuukaudeksi. Siellä Tunturimajalla oli poika liiaksi omissa hoteissaan;
ei muita kuin jätkiä seurana. Ei kai Karuliina-rouvalla ollut mitään sitä
vastaan? Maksettaisiin tietysti nojan ylöspito.

Karuliina nauroi rukin takana. Se oli tämä Malmi-Muurmanni

sellainen koiranleuka. Puhutteli häntäkin rouvaksi, vaikk'ei hän
ollutkaan kuin uutistalokkaan akka. Mutta hienosti se puhui…
ylöspidosta oikein. Niinkuin Lunnasjärvessä olisi sellaisia voinut
tarjota.
 Mutta isä Ampru otti asian paljon vakavammalta kannalta. Häntä
hiukan harmitti, ettei Karuliina osannut käyttäytyä. Istui siellä
karsinan loukossa nauraen kuin mikäkin Saara, kun hänelle asiaa
puhuttiin. Kyllähän se passasi. Antaa Jonne-herran jäädä vain. Kyllä
sille ylöspidot laitettaisiin… sikäli kuin talossa varaa oli. Ja olihan sitä
— Jumalan kiitos. Lehmä oli vast’ikään poikinut. Ternimaitoa saatiin.
Laitettaisiin juustoja niin vietävästi.

Sovittiin siis, että Muurmannin Jonne jäisi Lunnasjärveen. Äiti

Karuliina laittaisi vain kamarin kuntoon. Siellä oli vielä vanha
harmonikkasänkykin, jonka Piise-hosmestari aikoinaan kuljetti tänne
ja sitten jätti. Siinäpä passasi Jonnen köljöttää.

Muurmannin herra lähti ja Jonne jäi. Hänestä oli hauskaa tällainen

vaihtelu. Olihan tämä sentään toisenlainen paikka kuin Tunturimaja
ja täällä oli toisenlaisia ihmisiäkin… Sabinakin. Jonnehan tunsi hänet
erinomaisen hyvin.
V.

Oli sentään Lunnasjärvellä yksi paikka, johon ei Malmi-Muurmannin

puuhien aiheuttama levottomuus ollut päässyt tunkeutumaan. Se oli
vanhan Tahvon pirtti pihan toisella puolen.

Se oli oikea tonttujen asunto, pikkuinen ja ahdas. Suuri

luonnonkivistä kyhätty muuri vei enemmän kuin puolet huoneen
pinta-alasta. Peräseinällä ikkunan edessä oli pöytä ja sen molemmin
puolin sänky, isoisän ja isoäidin makuusijat. Sivuseinällä seisoivat
kangaspuut. Niiden ja muurin väliin jäi vain kapea kuja, josta vain
vaivoin pääsi perälle tunkeutumaan. Eikä perälläkään ollut sen
tilavampaa. Mutta eivätpä vanhukset isoja tiloja kaivanneetkaan.

Orsi oli täynnä kuivamaan ripustettuja vastavalmistuneita

huopatossuja. Niitä oli isompia ja pienempiä, joukossa hyvinkin
pieniä. Iltahetkinä tuntui siltä, kuin olisi tonttujoukko riisunut tossut
jaloistaan ja pujahtanut nukkumaan mikä sängyn, mikä pöydän alle,
mikä minnekin. Nuo kaksi piippua polttelevaa vanhusta olivat kuin
heidän vanhempansa. Siksi iäkkäitä he olivat kumpikin.

Vanha Tahvo oli miehuusiässään paljon kulkenut. Hän tunsi Ruijan

sangen tarkkaan. Hän oli näet Jäämerellä pyydystänyt liki
parikymmentä vuotta, nähnyt myrskyn jos tyvenenkin. Olipa hän
toisinaan palvellut renkinäkin jollakin Ruijan kauppiaalla
kyllästyttyään alituiseen veneessä keikkumiseen.

Ei ollut Ruija häntä erikoisemmin viehättänyt. Jos ei hänellä jo

lähtiessään olisi ollut vakaata aietta perustaa uudistalo korpeen, hän
kukaties olisi jo aikaisemmin palannut. Mutta vanha Tahvo oli jo
nuoruudessaan peljännyt velkaa ja sen vuoksi hän oli päättänyt
koota pääoman millä alkaa. Hitaasti se tosin oli karttunut, sillä ansiot
olivat olleet pienet siihen maailman aikaan, — varsinkin jos ei
pystynyt omaa venettä hankkimaan. Niin paljon oli Tahvo sentään
ansainnut, että oli kolmenkymmenenviiden korvissa uskaltanut
lähteä paluumatkalle mentyään sitä ennen naimisiin.

Hän oli nähnyt maailmaa tarpeekseen. Hän oli laskenut liinoja,

ollut »höysmannina» eri pyytäjien veneissä ja työskennellyt valaiden
»läkkäyspaikalla» Vesisaaressa. Olipa hän jonkun aikaa pitänyt pikku
kahvilaakin merimiehille ja kalastajille ja näppärä tarjoilija oli hänen
vaimonsa Anna-Stiina ollut. Mutta maailman iloihin hän ei silti ollut
isosti osaaottanut.

Kuten sanottu — hän oli siis nähnyt maailmaa tarpeekseen. Sen

vuoksi hän ei ollut viitsinyt asettua Kopsaan, missä muuten hänen
sukunsa asui, vaan oli muutamana päivänä lyönyt kontin selkäänsä,
ottanut mukaan vaimonsa ja poikansa, joka silloin oli ollut yhdeksän
vuoden vanha, ja painunut korpeen. Pilkoittaen puita kulkusuuntansa
merkiksi hän oli päätynyt Lunnasjärven rannalle ja päättänyt asettua
siihen.

Yhdessä vaimonsa kanssa hän oli ruvennut rakennuspuita

kaatamaan. Siihen aikaan ei ollut vielä hosmestareita, ainoastaan
metsäpäällysmiehiä, mutta paperit hän oli saanut uudistalolleen.
Papille hän oli sanonut menevänsä metsään ja rakentavansa sinne
talon. Johon pappi oli huomauttanut, että 'mene vaan'. 'Sillä tavalla
se on moni muukin mennyt ennen sinua.'

Talo oli kohonnut. Vuoden päästä he olivat saaneet muuttaa

uuteen pirttiin, asuttuaan sitä ennen saunassa. Mutta vähitellen
vuosien vieriessä oli asumusta täytynyt ruveta laajentamaan. Pirtin
päähän oli pitänyt rakentaa hellalla varustettu keittiö, oikein
herraskeittiö. Siinä oli useampi hosmestari vuosien kuluessa ruokiaan
laitellut. Keittiön päähän oli vielä rakennettu vierashuone, jossa
Amprun lasten mielestä oli maailman kauneimmat seinäpaperit,
oikein sellaiset ruusukiehkuraiset, jommoisia ei tavata edes
pappiloista, saatikka sitten muista taloista. Tahvo oli ne kerran
tuonut Könkäältä ja voudin rouvan kanssa niitä oli yhdessä ihailtu.

Niin olivat vuodet vierineet. Vanhin poika Ambrosius oli nainut

lähimmästä väylänvarsikylästä… samoihin aikoihin kuin vierashuone
sai koreat seinäpaperinsa. Karhunkaatajasukua oli Amprun vaimo, ja
hän oli ollut heti valmis lähtemään uljaalle metsämiehelle, joka
isänsä kanssa oli jo kaatanut kymmenkunta karhua. Ennenkuin vuosi
oli umpeen kulunut, oli Karuliinalla pienoinen tytär ja kolmas polvi
aloitti elämäänsä kirkkaan tunturijärven rannalla.

Vanha Tahvo rakasti Lunnasjärveä. Sitä ympäröivät joka puolelta

korkeat tunturit. Vuosisadasta toiseen ne olivat katselleet kuvaansa
erämaajärven tyvenessä pinnassa, jonka tuulenviri vain harvoin
rikkoi. Vuosisadasta toiseen ne olivat vartioineet järven hiljaista
rauhaa. Harvoin osui sen rannalle kulkijan jalka. Vain kontio saloa
kierrellessään sammutti janonsa sen kylmällä kaltiovedellä. Vain
hukka juoksi sen yli talviseen aikaan, kohoten sen läntistä,
jyrkkärinteistä rantaa ylös ja kätkeytyen Kiiluvaistunturin lukuisiin
luolakoihin. Joskus halkoi hirvi, kiveliön kruunupää, sen kirkasta
pintaa tai ui rantaruohikon katveessa sorsaparvi poikineen. Ei muuta
ääntä kuin purolohen polskahdus sen niskalta lähtevässä koskessa
tai joutsenen heleä, juokseva joiunta, joka muistutti kellon ääntä ja
hukkui erämaan avaraan syliin. Ne olivat ainoat merkit, joilla Luoja
merkitsi ajan kulun. Sillä aurinko, joka kesäkuukausina vaelsi seudun
yllä laskematta ollenkaan, osoitti pikemmin, että aika oli lakannut
olemasta, kun ei päivä vaihtunutkaan yöksi. Ja talvella taas,
sydänkuiden aikana retkeili kuu samoja reittejä, julistaen Lapin
talviyön toivotonta pituutta. Ei tiettynyt silloin reenjalaksen jälki
Seulakkopäällä moniin viikkoihin, sillä Lunnasjärvelle ei ollut
kenelläkään asiaa. Vain huopatossu- ja juustokuorma vaelsi kerran
talvessa yli tunturin ja silloin sai kahlauttaa hevosta mahaa myöten.

Sellainen oli seutu, johon vanha Tahvo oli sydänjuuriaan myöten

kiintynyt. Erämaan rauhaa ei häirinnyt kukaan. Sillä ne muutamat
metsänhoitajat, jotka joskus kesäisin käväisivät seudulla, hävisivät
yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin.

Kunnes saapui Muurmanni, Malmi-Muurmanni ja kuin yhdellä

iskulla rikkoi erämaan hiljaisen rauhan.

Vanha Tahvo vihasi Muurmannia. Hän ei voinut käsittää, mitä

varten tämä oikein oli tullut. Malmia etsimään. Niin — Tahvokin kyllä
uskoi, että tuntureissa löytyi sitä, löytyi oikein kosoltakin. Mutta se oli
vuorenhaltian omaisuutta, johon ei ihminen saanut kajota.
Malmirikkauksiansa katsellessaan unohtivat haltiat ihmisen, jättäen
hänet rauhassa elämään. Metallin kiilto huikaisi niiden silmät niin
etteivät ne nähneet. Mutta nyt aiottiin herättää kaikki tunturin haltiat
ja saada kiveliö riehuvia paholaisia täyteen. Ja tämä kaikki yhden
hullun ihmisen päähänpiston vuoksi.
 Vanha Tahvo istuu sängyn laidalla ja tuijottaa tuleen. Hänen
mustat silmänsä hehkuvat. Huonosti olisi jo käynyt, jollei hän olisi
loitsuillaan estänyt onnettomuuden tuloa. Kyllä hän vuorenväen
tunsi. Niiden kanssa ei ollut leikkimistä.

Yöllä, kun talo nukkuu, kulkee vanha Tahvo ympäri loitsuja lukien.
Hän kiertää asuinrakennuksen ja navetan, heinäladon ja saunan.
Hän uskoo, että paha vaaniskelee ympärillä joka paikassa ja että sitä
vastaan piti aina olla varuillaan. Ainoastaan, jos omasta lihasta ja
verestä nousi paha, niin sitä vastaan hän oli voimaton. Ja vanha
Tahvo uskoi, että vuorenväki, jonka Malmi-Muurmanni
ammuskelullaan herätti, saattoi silläkin tavalla kostaa.
VI.

On kulunut kaksi vuotta edelläkerrotusta. Muurmannin Jonne on

viettänyt kevätkappaleen Lunnasjärvellä isän ollessa »alhaalla.» Työt
Kaamaslaessa ovat olleet seisauksissa koko talven. Malminäytteet,
joita oli viimeksi saatu, olivat olleet huonoja. Entiset yhtiökumppanit
olivat luopuneet yrityksestä, joka näytti toivottomalta. Mutta nyt on
Muurmannin herra löytänyt uusia yhtiökumppaneita, pari rikasta
norjalaista. He ovat saapuneet hänen muassaan »ylös» paikan päällä
todetakseen, minkä verran Malmi-Muurmannin puheissa oli perää.

Olihan niissä. Herrat olivat viikon ryskänneet tunturissa ja

palanneet lauantai-illaksi Lunnasjärvelle, Malmi-Muurman halusi
noutaa poikansa omaan taloonsa Kaamaslaen toiselle puolen.

Oli taas kerrankin elämää ja vilkkautta Amprun matalassa pirtissä

Ukko Tahvokin oli vääntäytynyt omalta puoleltaan etelän herroja
tervehtelemään. Vanhuksen ilmestyminen herätti iloisuutta herrojen
kesken… Malmi-Muurman oli kertonut, että vanhus oli suuri noita ja
tietäjä.

Mitä vanha isäntä arveli heidän puuhistaan? Tulivatko

onnistumaan?
 Malmi-Muurman tulkitsi kysymyksen vanhukselle. Tämä tuijotti
hyvän aikaa lattiaan ennenkuin vastasi. Sitten hän kääntyi hitaasti
Muurmannin puoleen, tarkasteli tätä pienillä ruskeilla silmillään, jotka
tuuheiden kulmakarvain alta kiiltelivät kuin karhun silmät, ja vastasi
yksikantaan:

— Maa pitää omansa, uskokaa, jos tahotte. Parasthaan se ei teille

anna.

Mikä se parasta oli?

Malmi, oikea malmi. Eihän tähän saakka oltu saatu kuin

pintaroskaa ja sehän ei kelvannut mihinkään.

Kyllä sekin kelpasi, kunhan vain saataisiin paremmat kulkuneuvot.

Siinäpä se oli — kulkuneuvot. Mutta näille maille ei Jumala ollut

aikonutkaan sen parempia kulkuneuvoja kuin itse kunkin omat jalat.
Niin oli hänkin paikalle tullut — omilla nappuloillaan ja niihin oli
turvautuminen, jos mieli vaikka Kopsassa käydä.

Mutta nyt nosti Ampru ison hälinän. Isä se aina vänkäsi vastaan.
Mitä — kun rakentavat rautatien, niin kyllähän silloin kannatti.

Tahvo-vanhus sylkäisi halveksuvasti. Vai rautatien! Hmh! Pyörälle

olivat panneet jo pojankin pään. Tämä malmihomma oli ollut sitä
vihoviimeistä maailman alusta asti. Eikö sitä oltu jo näillä kulmilla
koettu? Paukuttivat tynämeeteillään hereille kaikki kiveliön karhut,
jotka vimmoissaan hyökkäsivät karjan kimppuun, repien
uutistalokkaan viimeisenkin elatuksen avun. Viisi lehmää oli viime
syksynkin kuluessa joutunut Kopsan tienoilla karhun kitaan.
Ainoastaan Lunnasjärvi oli säästynyt tähän saakka.
 — On tainnu Taffo tehhe taikkatemppu? naureskeli Muurman.

— Vaikkapa öisinkin, vastasi tämä salaperäisenä.

Mutta Ampru oli kerran päässyt vauhtiin. Eiköhän ollut Jumalan

meininki ja tarkoitus, että nämäkin seudut pääsisivät muun
maailman yhteyteen? Malminetsintä se juuri avasi heillekin,
lunnasjärveläisille, mahdollisuuksia parempaan toimeentuloon.
Palijouvessa. Jollei muun vuoksi, niin viilin hakuun tulisivat ainakin —
etelän herrat, — niillä kun siellä lannanmaassa oli jo jos jonkinlaiset
maito- ja voimasiinit, jottei rehellistä viiliä enää missään.

— Juu… viilin hakku ne tule… etälän härrat. Siinä sinulla on oikke,

Ambru. Viilin hakku on meekin tullu ja olis hyve, jos Karuliina panis
pöythen juuri varssin.

— Näe nyt! sanoi Ampru isälleen. — Näe nyt! Seurasi yleinen

nauru. Ruijan herrat nauroivat oikein sydämensä pohjasta. Ampru ei
oikein ymmärtänyt, mille ne nauroivat. Kaipa sille, että hän oli niin
loistavasti voittanut väittelyssä. Ei hän ollutkaan niitä tyhmemyksiä,
Ampru, huihai. Ei olisi Könkään voutikaan vieraaksi kutsunut, jos olisi
tyhmänä pitänyt. Eikä olisi Siosjärven pappi makuuttanut häntä
virkakonttoorinsa lattialla, jos hän ei miesten kanssa olisi puheissa
pärjännyt. Hevonenkin vietiin talliin niinkuin suuren herran ja
samassa ruokapöydässä hän oli syönyt rovastin ja ruustinnan
kanssa, kuin olisi ollut mikäkin piispa.

Pirtin loukossa istuen oli Sabina kuunnellut miesten keskustelua. Ei

hänkään ymmärtänyt isoisää, minkävuoksi tämä aina pilkkasi
malmiherroja ja heidän puuhiaan. »Pahan ne tuovat mukanhaan,
lapsi… pahan», oli isoisä sanonut. »Katto etheesti vain!»
 Sabina ei käsittänyt, mitä pahaa isoisä tarkoitti. Päinvastoin
hänestä olisi ollut paha, jos Jonne olisi kokonaan muuttanut pois.
Nytkin, kun tiesi hänen aamulla lähtevän, tuntui ikävältä. Heillä oli
ollut hauska kevät. Yhdessä he olivat kulkeneet verkkoja kokemassa,
isä kolmantena. Jonne oli saanut lainata isoisän tuumastukkia ja hän
oli mitannut jokaisen siian ja harrin, pitäen niistä tarkkaa kirjaa. »Mie
kirjoitan Kalastuslehtheen», oli Jonne sanonut. »Isäkin kirjoittaa
toisinhaan, mutta hänellä ei ole tarkkoja mittoja; hän liioittelee ja
hänelle naurethaan. Mutta mie en kärsi, että minulle naurethaan.»

Niin oli Jonne puhunut ja pitänyt kirjaa kevään saaliista. Juhani-

setä oli sitonut hänelle postipaperiarkeista erityisen päiväkirjan. Se
oli Sabinan mielestä ihmeellinen laitos. Jonne kirjoitteli siihen
muutakin kuin kaloista — hänestäkin. Muutamallakin sivulla seisoi:
»Lunnasjärven Sapina on maailman hauskin tyär. Kun mie tulen
isoksi, mie nain hänet ja sitten mie rakennan huvilan Kaamaslaen
huipulle ja siellä met sitten asuthaan yhessä.»

Sabinan sydänalassa sykähti. Hän oli usein ajatellut huvilaa

Kaamaslaen huipulla. Se oli vain kovin korkealla. Hän ei ymmärtänyt,
miten sinne vettä saataisiin. Kaivon rakentaminen oli yksi tärkeimpiä
toimia taloa perustettaessa. Hän oli monesti kuullut isän
matkamiehille kertovan, ettei heillä ollut oikein hyvää kaivon paikkaa.
Piti kaivaa mahdottoman syvälle, ennenkuin vettä ilmestyi. Hän oli
huomauttanut siitä Jonnelle, mutta tämä oli vastannut reippaasti:
»Mie laitan vesijohon!»

Niin — ei Sabina sitä epäillyt. Jonne pystyi kaikkeen. Eikö hän ollut
oppinut sauvomaankin jo neljä vuotta sitten. Ja ansanlaiton hän oppi
käden käänteessä. Ei tarvinnut isän kuin kerran näyttää, niin jo heti
osasi.
 Siellä istui Jonne pöydän päässä herrojen kanssa ja söi suurella
puulusikalla. Tuumastukin pää pisti housunlahkeen sivutaskusta esiin
niinkuin Suomen-Huotarillakin. Sen oli äiti saanut siihen neuloa
muutamana iltana, kun isoisä oli luvannut tuumastukkinsa. Äiti oli
kyllä vastustellut: »Mithään pappa sanoo?» »Pappa ei sano mithään,
neulokaa vain, täti.» Hän kutsui äitiä tädiksi ja sekin tuntui Sabinasta
somalta. Äidin kalpeat posket aina hiukan punehtuivat. Niin oli äiti
neulonut Jonnelle taskun ja tämä oli ollut tyytyväinen.

Herrat keskustelivat ruijaksi. Jonnekin sanoi aina jonkin sanan ja

silloinkos toiset nauroivat. Hänen äänensä muuttui vain niin kumman
laulavaksi, että Sabinan piti oikein kurkottaa nähdäkseen, oliko se
todellakin Jonne, joka noin puhui. Oli kyllä. Hän nuoli parast’aikaa
lusikkaansa, selittäen jotakin isälleen ja nauraen samalla kertaa.

— Eikö nuoliakin lusikka aina syönnin jälkheen? kysäisi Jonne

äkkiä, kääntyen Sabinan puoleen.

Sabinaa ujostutti. Mitä hän nyt vastaisi? Jonne oli selittänyt, ettei
herroissa nuoltu, mutta nuoleminen oli hänestäkin kaikkein mukavin
ja yksinkertaisin keino.

— Ei ne herroissa nuole, vastasi Sabina ujostellen.

— Kuulepa nyt, mite Sabinakin sanoo, huomautti vanha

Muurmanni.

— Älkhööt! Miepä en rupeakhaan herraksi.

Malmi-Muurman tulkitsi pojan vastauksen vieraille. Nämä

nauroivat, silmäten tuontuostakin loukossa istuvaa Sabinaa. Tätä
hävetti ja ujostutti tavattomasti.
 — S' oon mies, joka lusikkansa nuolee eikä jätä sitä toisten
pestäväksi, lausui vanha Tahvo verkalleen, työntyen pirtistä ulos.

— Kuulepas, mitä Sabinan ukki sanoo ja hän on senthään vanha

mies, lausui Jonne, pistäen lusikkansa seinänrakoon, missä hän oli
sitä koko kevään säilyttänyt.

— No niin… no niin… Malmi-Muurman oli taas juttuamassa

vieraittensa kanssa. Hän selitti ja viittoili, otti välistä taskustaan
muistikirjan ja puhui, puhui herkeämättä. Lopuksi hän asetti
silmälasit nenälleen ja selitti oikein olan takaa.

— Ambru lehte meille huomen oppaks Kiimaspee. Neme härra

epeile, ettei sinne kannatta männä. Mutta mie näyttä, ette kannatta.

— Mihinkäs mie jään? kysyi Jonne silmät pyöreinä.

— Sie jee tenne viele viikko. Seuraava sunnuntai oppasta Juhu

Lunnasjervi sinut Tunturimaja.

Jonne hypähti haltioissaan pöydän päästä.

— Hei, Sabina, minun ei tarvitsekhaan lähteä! Saamme vielä

pyytää kaloja ja mitata ne yhessä.

— Mitata? Mite sie mitta?

— Kaloja… siikoja ja harria. Mie ole mitannut jokhaisen kalan,

jonka olemme kevhäällä saanheet, ja pannut kirjhaan.

— No, siehän… mitä vartte?—

— Mie kirjoitan Kalastuslehtheen.

 — Sie!

Malmi-Muurman rupesi nauramaan ja tulkitsi pojan vastauksen

vierailleen.

Nämäkin nauroivat aluksi, mutta sitten kävi toinen äkkiä vakavaksi.

Jonne sai käskyn tuoda esiin päiväkirjansa.

Mutta kaikkein hämmästykseksi poika jyrkästi kieltäytyi.

Malmi-Muurman katseli häntä vihaisena.

— Etkö aio tottele?

— En!

— Mitte ihme? Malmi-Muurman nousi uhkaavana.

— Mäne hetti hakkeina peivekirja, ette härrat saa nehde. He ovat

siitte intresseerattu.

Pirtissä oli syntynyt syvä hiljaisuus. Kaikki katseet olivat suunnatut

tuohon isokasvuiseen poikaan, joka korviaan myöten punaisena
seisoi keskellä lattiaa uhmaten isäänsä katseellaan. Pojan sydämessä
kohotti ensi kertaa päätänsä ajatus, että hän nyt oli puolustamassa
jotakin, joka kuului yksinomaan hänelle. Hän oli kirjoitellut
päiväkirjaansa joukon kauniita asioita Sabinasta ja itsestään eikä
halunnut niitä vieraiden silmien katseltaviksi.

Sabinakin oli käynyt kalpeaksi kuullessaan vanhan Muurmannin

käskyn. Hän oli ihan säikähtänyt. Hänestä oli tuntunut, kuin olisi
häntä vaadittu riisuutumaan alasti noiden outojen herrojen edessä.
Hän ei ollut osannut aavistaakaan, että heidän yhteisiä pikku
salaisuuksiaan uhkaisi mikään vaara. Lapsensydämessään hän ihaili
Jonnea, joka seisoi tuossa valmiina uhmaamaan vaikka koko
maailmaa hänen puolestaan. Tänä hetkenä näytti Jonne hänestä
suurenmoiselta. Hänen tunne-elämänsä oli varhain kehittynyt.
Ensimmäinen lujan kiintymyksen oras pisti päänsä esiin hänen pikku
sydämessään.

Malmi-Muurman astui uhkaavana poikaansa kohti, tarttui tätä

niskaan ja talutti ovelle. Poika pani ensin vastaan, mutta taipui
sitten.

— Sie mäne kammaris, mörisi isä, — etke neytte itses ennen

aamu. Ja huomen varhhain lehte Juhu Lunnasjervi viemmä sinu
Tunturimaja.

Kaikki olivat hämmästyksissään.

— Mikä poikaan meni? kysyi toinen vieraista — sama, joka oli

halunnut nähdä päiväkirjaa.

Vanha Muurman huitaisi kädellään.

— Muurmannien itsepäisyys istuu hänessä, mutta minä hänet kyllä

pehmitän.

Hän vilkaisi kuin moittien nurkkaan näin, missä Sabina istui. Tämä
tunsi sen ja rupesi avuttoman näköisenä nyppimään esiliinansa
nurkkaa.

Ampru-isä ja Karuliina-äiti eivät ymmärtäneet tästä kaikesta

mitään. He olivat vain käsittäneet, että jotakin oli tapahtunut, mutta
mitä, tämä meni yli heidän ymmärryksensä. Sabina näytti
käsittäneen enemmän, koskapa allapäin hiipi pirtistä ulos. Sabina oli
sellainen käsittämätön olento, jota eivät omat vanhempansakaan
aina ymmärtäneet. Äiti Karuliina heitti huolestuneen katseen hänen
jälkeensä, otti rukkinsa ja rupesi kehräämään. Herrat syventyivät
asioihinsa omalla kielellään. Ampru istui penkillä, kaivellen piippunsa
koppaa ja tuijotellen tylsänä eteensä.

Mutta eteisessä kamarin oven takana seisoi Sabina ja kuiski oven

halkeamasta:

— Jonne, älä sie ole pahoillasi Eivätpä saanheet sitä.

Kamarista kuului kolinaa ja vihaista ähkimistä. Sitten kuulosti, kuin

olisi jotakin revitty kappaleiksi.

Sabina hätääntyi.

— Jonne, älä sie revi päiväkirjhaa! huudahti hän epätoivoisena.

Hän oli viime aikoina ruvennut ahkerasti harjoittelemaan kirjoitusta
ja hän oli toivonut pian voivansa omin silmin lukea, mitä Jonnen
kaikki kauniit koukerot merkitsivät.

Mutta kamarista kuului tukahutettu nyyhkytys. Siellä Muurmannin

Jonne itki.

Sabinankin silmät täyttyivät kyynelillä. Hän juoksi navettaan ja itki

siellä, itki niin, että hento ruumis vavahteli. Hän oli kokenut
ensimmäisen suuren pettymyksen elämässään. Jonnen päiväkirja oli
merkinnyt hänelle sadun suurta, salaperäistä aarretta, jonka
omistaminen oli jo kangastanut hänelle samanlaista iloa tuottavana
kuin joulun odotus. Silloin laittoi setä Juhani oljenkorsista
»himmelin» pirtin kattoon ja riutuvan takkatulen hohteessa kuulsivat
korret kuin hienot kultapuikot. Kerran oli pikkuveli vahingossa
huitaissut suksisauvalla himmelin rikki. Silloin hän oli itkenyt
katkerasti. Nyt oli Jonne repinyt päiväkirjan ja se koski yhtä kipeästi,
melkein kipeämmin.
VII.

Hankien alla kaikkialla soi ja soi vaan.

Se on mitä ihmeellisintä soittoa, sellaista, jota kuulee vain

huhtikuisena yönä, — silloin, kun lumi sulaa ja kevät saapuu Lappiin.

Kelloja, kulkusia, syvää, sointuvaa kuminaa. Hankien alla

muodostuneet pienet purot lirittävät kuin leivoset. Ne juoksevat kuin
hiiret lumenalaisissa käytävissään hakien ojaa, puroa, joka pauhaa
tuolla keskellä aapaa kuin pienoinen koski.

Pienet purot ujeltavat iloissaan. Nuo auringon henkiin hautomat

myyränpojat juoksevat ja kiemurtelevat päästäkseen pakoon laajaa
valkoista kattoa, joka niitä painaa. Yks' kaks' sulkee suuri,
viheriänkeltainen möhkäle niiden tien.

Pikku purot hyökkäävät sitä vastaan, niillä on kiire. Edessäpäin,

jossakin lähellä laulaa suoniityn oja kuin mikäkin humalainen. Sille
on kevät noussut päähän, ja se solisee voimakkaasti aivan kuin se
huutaisi: »Katsokaapa minua! Enkö olekin jo aika kurkkio?»

Pikku purot ryntäävät jäämöykkyä vastaan. Mikä itsepintainen

pahkula se oli, joka ei antanut tietä? No niin… kyllä heillä oli keinoja.
Kun ei antanut, niin ei antanut. Kyllä pikku purot aina selvisivät.

Yksi puikahti pahkulan alitse, toinen kaivoi itselleen käytävän sen

sivuitse — ja nyt alkoi taas sama iloinen pulitus, joka yhteisen
neuvottelun aikana oli hetkeksi vaiennut. Sehän oli jäätynyt
jäkälälimppu, saman miehen pudottama, joka nyt seisoi tuossa
tienkengällä poroineen ja kallellaan olevine heinähäkkeineen. Se oli
Lunnas-Ampru, joka palasi heinännounnista. Päivällä pudottivat jo
tiet, joten jängille oli aivan mahdoton päästä. Yöllä saattoi sentään
paremmin kulkea.

Ympärillä humahteli omituisesti. Siellä hanki painui alas kuin

voimattomuudessaan hiljaa huokaillen. Se ei kestäisi enää monta
päivää. Ainoastaan tienkenkä oli vielä kova. Se yksin aikoi uhmata
kevään tuloa.

Metsässä jängän reunalla risehti. Kuului heikkoja humahduksia,

kuin olisi joku pehmeästi hypännyt hankeen. Lunta putoili puiden
oksilta. Ylhäältä kuului ronkkuvia ääniä. Ampru töllisteli sinnepäin.
Kurkiparvi lensi pitkänä kiilana pohjoista kohti.

Kronk, kronk! Kesä se tuli… ihan vängällä.

Kurkiparvi painui pohjoiseen. Sinne se lensi kohti Kaamaslakea.

Siellä olikin nyt koko talven vallinnut hiiskahtamaton hiljaisuus. Ei
ollut yhtään paukahdusta kuulunut. Rahoja säästeli Malmi-
Muurmanni…

Ampru kuunteli purojen solinaa ja hankien humahtelua. Jostakin

kauempaa kantautui hänen korviinsa teeren kukerrus. Niin surrasi
kuin vipukoneen hihna Muurmannin louhoksella.
 Nämä olivat pettämättömiä merkkejä poraustöiden alkamisesta.

Ampru oli jo tottunut siihen, että kesän tullen alkoi jyminä. Häntä
se ei enää oudostuttanut. Tulihan Muurmannin mukana rautatie ja
paremmat elämisen ehdot. Ei tarvitseisi hänenkään enää porolla
heiniä kiskottaa. Saisi lyödä junaan ja sanoa junankuljettajalle, että
»tipautahhan nämä sinne navetan nurkalle…»

Mutta — merkillistä, kuinka näillä avaroilla jängillä, missä

kevättuuli hulmahteli, tuntui toisinaan vieraalta koko Malmi-
Muurmannin puuha. Niinkuin nytkin. Isä-ukko oli sittenkin oikeassa.
Tyytymättömyyttä siitä vain seuraisi… ja oli jo seurannutkin.

Nyt tuntui Amprusta tuskalliselta ajatella, että kuukauden päästä

alkaisi taas entinen jyminä. Ja tätä tuskallisuuden tuntoa lisäsi vielä
se seikka, että hän luultavasti silloin taas muuttaisi mieltään…

Hän lähti taluttamaan heinäraitoaan. Tämä se oli oikea erämaan

juna…. mies kulki edellä ja porot seurasivat perässä nilkat naksuen.
Ei tässä tarvittu rautateitä, vain, niin jo huilasi.

Ampru silmäsi taaksensa. Hei, niin heilahtelivat heinähäkit kuin

vaunut ikään, Muurmanni oli kertonut, että junan perässä kulki
vaunuja… sellaisia kuin tavallisen kokoinen talo. Niiden sisällä istuivat
ihmiset ja sitte mentiin.

Jopa vain. Mentiin sitä muutenkin, vaikka ei ollutkaan junia eikä

vaunuja… tavalliset heinäkelkat vain ja porot vetureina.

Häntä oikein nauratti. Lunnas-Amprun juna! Siitäpä sopi

Karuliinalle kotona kertoa.