Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

RESTful Web API Design with Node js Design and

implement comprehensive RESTful solutions in Node
js Valentin Bojinov

https://ebookmeta.com/product/restful-web-api-design-with-
node-js-design-and-implement-comprehensive-restful-
solutions-in-node-js-valentin-bojinov/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Distributed Systems with Node js 1st Edition Thomas Hunter

Ii

https://ebookmeta.com/product/distributed-systems-with-node-js-1st-
edition-thomas-hunter-ii/

ebookmeta.com

Distributed Systems with Node js 1st Edition Thomas Hunter

Ii

https://ebookmeta.com/product/distributed-systems-with-node-js-1st-
edition-thomas-hunter-ii-2/

ebookmeta.com

Advanced Node js Development 1st Edition Andrew Mead

https://ebookmeta.com/product/advanced-node-js-development-1st-
edition-andrew-mead/

ebookmeta.com

DRUG USE AND MISUSE 9th Edition Stephen A. Maisto

https://ebookmeta.com/product/drug-use-and-misuse-9th-edition-stephen-
a-maisto/

ebookmeta.com
Nutrition for Sport and Exercise (MindTap Course List) 5th
Edition Marie Dunford

https://ebookmeta.com/product/nutrition-for-sport-and-exercise-
mindtap-course-list-5th-edition-marie-dunford/

ebookmeta.com

The Armies and Wars of the Sun King 1643 1715 Volume 3 The
Cavalry of Louis XIV 1st Edition René Chartrand

https://ebookmeta.com/product/the-armies-and-wars-of-the-sun-
king-1643-1715-volume-3-the-cavalry-of-louis-xiv-1st-edition-rene-
chartrand/
ebookmeta.com

The Afterlife of Ottoman Europe Muslims in Habsburg Bosnia

Herzegovina Stanford Studies on Central and Eastern Europe
1st Edition Amzi-Erdogdular
https://ebookmeta.com/product/the-afterlife-of-ottoman-europe-muslims-
in-habsburg-bosnia-herzegovina-stanford-studies-on-central-and-
eastern-europe-1st-edition-amzi-erdogdular/
ebookmeta.com

Cases in International Relations Principles and

Applications 9th Edition Donald M Snow Professor Emeritus

https://ebookmeta.com/product/cases-in-international-relations-
principles-and-applications-9th-edition-donald-m-snow-professor-
emeritus/
ebookmeta.com

Architect Modern Web Applications with ASP NET Core and

Azure Steve "Ardalis" Smith

https://ebookmeta.com/product/architect-modern-web-applications-with-
asp-net-core-and-azure-steve-ardalis-smith/

ebookmeta.com
Temptation (Leather & Chrome #2) 1st Edition Kiki Clark

https://ebookmeta.com/product/temptation-leather-chrome-2-1st-edition-
kiki-clark/

ebookmeta.com
www.it-ebooks.info
RESTful Web API Design with
Node.js

Design and implement comprehensive RESTful

solutions in Node.js

Valentin Bojinov

BIRMINGHAM - MUMBAI

www.it-ebooks.info
RESTful Web API Design with Node.js

Copyright © 2015 Packt Publishing

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted in any form or by any means, without the prior written
permission of the publisher, except in the case of brief quotations embedded in
critical articles or reviews.

Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the accuracy
of the information presented. However, the information contained in this book is
sold without warranty, either express or implied. Neither the author, nor Packt
Publishing, and its dealers and distributors will be held liable for any damages
caused or alleged to be caused directly or indirectly by this book.

Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all of the
companies and products mentioned in this book by the appropriate use of capitals.
However, Packt Publishing cannot guarantee the accuracy of this information.

First published: March 2015

Production reference: 1200315

Published by Packt Publishing Ltd.

Livery Place
35 Livery Street
Birmingham B3 2PB, UK.

ISBN 978-1-78398-586-9

www.packtpub.com

www.it-ebooks.info
 Credits

Author Project Coordinator

Valentin Bojinov Judie Jose

Reviewers Proofreaders
Abhishek Dey Maria Gould
Stefan Lapers Ameesha Green
Ângelo Marcos Rigo
Indexer
Commissioning Editor Monica Ajmera Mehta
Edward Gordon
Production Coordinator
Acquisition Editor Alwin Roy
Nikhil Karkal
Cover Work
Content Development Editor Alwin Roy
Ritika Singh

Technical Editors
Monica John
Mrunmayee Patil
Rikita Poojari

Copy Editor
Vikrant Phadke

www.it-ebooks.info
 About the Author

Valentin Bojinov studied computer programming at Technological School of

Electronic Systems, a college within the Technical University of Sofia, Bulgaria. There,
he got acquainted with programming and realized that his career would be in research
and development. After college, he graduated from the Technical University of Sofia
with a BSc in telecommunication and information engineering. It was then that his
interest in data transmission grew and he ventured into B2B (business-to-business)
communication. He is currently working on his MSc degree in software development.
He is an expert in Java, SOAP, RESTful web services, and B2B integration.

A few years after Valentin started his career as a .NET developer, he realized that
B2B and SOA were his passion. He then moved to SAP, where he contributed to the
development of the web services stack of the SAP JEE platform. He currently works
as a senior Java developer for the Bulgarian branch of Seeburger AG, a leader in
the B2B and MFT solutions market. There, he develops and maintains several B2B
communication adapters, including web services and SAP adapters.

I would like to take this opportunity to thank my soul mate, Galya,

for putting up with me and my decision to work on this title. Also,
many thanks to my lovely parents: my dad, Emil, for making me
develop an enthusiasm for computers 20 years ago and mummy,
Anka, for always being there for me!

Special thanks to all my mentors from TUES for showing me how to

learn efficiently and to never give up. The credit here goes mainly
to Lubomir Chorbadjiev. I also have to mention my extraordinary
colleagues I had the chance to study there with. Guys, thanks for
always being such good friends and experts! I know I haven't
recently shown up for our regular monthly gathering, so next time,
the beer is on me!

www.it-ebooks.info
 About the Reviewers

Abhishek Dey, born in Bandel, Hooghly, West Bengal, India, is a graduate

Computer Engineering student at the University of Florida, Gainesville. His research
interests lie primarily in the fields of compiler design, computer security, networks,
data mining, analysis of algorithms and concurrency, and parallelism. He is a
passionate programmer who started programming in C and Java at the age of 10.
Shortly afterwards, he developed a strong interest in web technologies and system
implementation. He possesses profound expertise in developing high-volume
software using C++, Java, C#, JavaScript, jQuery, AngularJS, and HTML5. He also
enjoys coding in functional programming languages, such as SML. Some of his
recent projects can be found at https://github.com/deyabhishek.

Abhishek is a Microsoft Certified Professional, an Oracle-certified Java programmer,

an Oracle-certified web component developer, and an Oracle-certified business
component developer. In his leisure time, he loves to listen to music, travel to
different interesting places, and paint on canvas, giving colors to his imagination.
More information about him can be found at http://abhishekdey.com.

Stefan Lapers started his career almost 20 years ago as an IT support engineer, and
quickly grew to serve Linux/Unix system engineering and software development.

Over the years, he accumulated experience in deploying and maintaining hosted

application solutions while working for prominent customers such as MTV and
TMF. In recent years, he was involved in multiple development projects and their
delivery as services on the Internet. He spends his spare time with his family and
operating remotely controlled helicopters.

www.it-ebooks.info
Ângelo Marcos Rigo is a developer with 15 years of experience, with significant
focus on web development. He always wants to learn better and new technologies.
He has worked for the prominent companies in the fields of telecommunication,
IT, education, and now, web marketing. He has also worked as a reviewer on
Moodle Security, Packt Publishing, and is available for consulting at
http://www.u4w.com.br.

I would like to thank my wife and daughter for all their support.

www.it-ebooks.info
 www.PacktPub.com

Support files, eBooks, discount offers, and more

For support files and downloads related to your book, please visit www.PacktPub.com.

Did you know that Packt offers eBook versions of every book published, with PDF
and ePub files available? You can upgrade to the eBook version at www.PacktPub.
com and as a print book customer, you are entitled to a discount on the eBook copy.
Get in touch with us at service@packtpub.com for more details.

At www.PacktPub.com, you can also read a collection of free technical articles, sign
up for a range of free newsletters and receive exclusive discounts and offers on Packt
books and eBooks.
TM

https://www2.packtpub.com/books/subscription/packtlib

Do you need instant solutions to your IT questions? PacktLib is Packt's online digital
book library. Here, you can search, access, and read Packt's entire library of books.

Why subscribe?
• Fully searchable across every book published by Packt
• Copy and paste, print, and bookmark content
• On demand and accessible via a web browser

Free access for Packt account holders

If you have an account with Packt at www.PacktPub.com, you can use this to access
PacktLib today and view 9 entirely free books. Simply use your login credentials for
immediate access.

www.it-ebooks.info
www.it-ebooks.info
 Table of Contents
Preface iii
Chapter 1: REST – What You Didn't Know 1
A brief history of REST 2
Principle 1 – everything is a resource 2
Principle 2 – each resource is identifiable by a unique identifier 3
Principle 3 – use the standard HTTP methods 3
Principle 4 – resources can have multiple representations 5
Principle 5 – communicate statelessly 6
The REST goals 7
Separation of the representation and the resource 8
Visibility 9
Reliability 10
Scalability and performance 10
Working with WADL 11
Taking advantage of the existing infrastructure 12
Summary 12
Chapter 2: Getting Started with Node.js 13
Installing Node.js 14
Node Package Manager 15
Installing the Express framework and other modules 17
Setting up a development environment 19
Handling HTTP requests 21
Modularizing code 23
Testing Node.js 26
Working with mock objects 29
Deploying an application 31
Nodejitsu 31
Microsoft Azure 32

[i]

www.it-ebooks.info
Table of Contents

Self-test questions 33
Summary 33
Chapter 3: Building a Typical Web API 35
Specifying the API 36
Implementing routes 44
Testing the API 48
Content negotiation 50
Cross-origin resource sharing 52
API versioning 53
Self-test questions 54
Summary 55
Chapter 4: Using NoSQL Databases 57
Key/value store – LevelDB 58
Document store – MongoDB 66
Database modeling with Mongoose 68
Testing a NoSQL database solution 77
Content delivery network 80
Self-test questions 81
Summary 81
Chapter 5: Implementing a Full-fledged RESTful Service 83
Extensibility and versioning 84
Working with arbitrary data 87
Linking 93
Implementing paging and filtering 95
Caching 101
Discovering and exploring RESTful services 103
Self-test questions 108
Summary 109
Chapter 6: Keeping the Bad Guys Out 111
Authentication 112
Basic authentication 112
Passport 115
Passport basic authentication strategy 116
Passport's third-party authentication strategies 118
Authorization 120
Transport Layer Security 125
Self-test questions 128
Summary 129
Index 131

[ ii ]

www.it-ebooks.info
 Preface
RESTful services have become the de facto standard data feed providers for social
services, news feeds, and mobile devices. They deliver a large amount of data to
millions of users. Thus, they need to address high-availability requirements, such
as reliability and scalability. This book will show you how to utilize the Node.
js platform to implement a robust and performant data service. By the end of this
book, you will have learned how to implement a real-life RESTful service, taking
advantage of the modern NoSQL database to serve both JSON and binary content.

Important topics such as correct URI structuring and security features are also
covered, with detailed examples, showing you everything you need to know to start
implementing the robust RESTful APIs that serve content for your applications.

What this book covers

Chapter 1, REST – What You Didn't Know, introduces the history of REST and how it
couples with the HTTP protocol.

Chapter 2, Getting Started with Node.js, teaches you how to install Node.js and work
with its package manager to install modules. It is in this chapter that you develop
your first HTTP server application.

Chapter 3, Building a Typical Web API, takes you through structuring your application
using human-readable URL and URI parameters. You get to develop a read-only
RESTful service application using the filesystem for storage.

Chapter 4, Using NoSQL Databases, showcases how to use the LevelDB and MongoDB
NoSQL databases, and explains the difference between key-value and document
data stores.

[ iii ]

www.it-ebooks.info
Preface

Chapter 5, Implementing a Full-fledged RESTful Service, takes you through implementing

a production-ready RESTful service that uses NoSQL to store its data. You get to learn
how to handle binary data and how to version an API while it evolves.

Chapter 6, Keeping the Bad Guys Out, covers restricting access to your data by choosing
an appropriate authentication approach. Now you can protect data leakage with
transport layer security.

What you need for this book

The following pieces of software are used throughout the book:

• Node.js (http://www.nodejs.org/)
• Enide developer studio or the Nodeclipse plugin for the Eclipse IDE
(http://www.nodeclipse.org/enide/studio/)
• SoapUI (http://www.soapui.org)
• OpenSSL (http://www.openssl.org)
• The Nodeclipse plugin (http://www.nodeclipse.org)
• The NPM package manager (https://www.npmjs.org/)

Who this book is for

If you are a Java developer wanting to enrich your development skills to create
scalable, server-side RESTful applications based on the Node.js platform, this book is
for you. You also need to be aware of the concepts of HTTP communication, and you
should have working knowledge of JavaScript. Knowledge of REST will be an added
advantage but is definitely not a necessity.

Conventions
In this book, you will find a number of styles of text that distinguish between
different kinds of information. Here are some examples of these styles, and an
explanation of their meaning.

Code words in text, database table names, folder names, filenames, file extensions,
pathnames, dummy URLs, user input, and Twitter handles are shown as follows:
"This tells npm that our package depends on the url and express modules."

[ iv ]

www.it-ebooks.info
 Preface

A block of code is set as follows:

app.get('/contacts/:number', cors(), function(request, response) {
response.setHeader('content-type', 'application/json');
response.end
(JSON.stringify(contacts.query(request.params.number)));
});

New terms and important words are shown in bold. Words that you see on the
screen, in menus or dialog boxes for example, appear in the text like this: "Select
File | New | Node.js Project and enter the name of your first project"

Warnings or important notes appear in a box like this.

Tips and tricks appear like this.

Reader feedback
Feedback from our readers is always welcome. Let us know what you think about
this book—what you liked or may have disliked. Reader feedback is important for us
to develop titles that you really get the most out of.

To send us general feedback, simply send an e-mail to feedback@packtpub.com,

and mention the book title via the subject of your message.

If there is a topic that you have expertise in and you are interested in either writing
or contributing to a book, see our author guide on www.packtpub.com/authors.

Customer support
Now that you are the proud owner of a Packt book, we have a number of things to
help you to get the most from your purchase.

[v]

www.it-ebooks.info
Preface

Downloading the example code

You can download the example code files for all Packt books you have purchased
from your account at http://www.packtpub.com. If you purchased this book
elsewhere, you can visit http://www.packtpub.com/support and register to have
the files e-mailed directly to you.

Errata
Although we have taken every care to ensure the accuracy of our content, mistakes
do happen. If you find a mistake in one of our books—maybe a mistake in the text or
the code—we would be grateful if you would report this to us. By doing so, you can
save other readers from frustration and help us improve subsequent versions of this
book. If you find any errata, please report them by visiting http://www.packtpub.
com/submit-errata, selecting your book, clicking on the errata submission form link,
and entering the details of your errata. Once your errata are verified, your submission
will be accepted and the errata will be uploaded on our website, or added to any list of
existing errata, under the Errata section of that title. Any existing errata can be viewed
by selecting your title from http://www.packtpub.com/support.

Piracy
Piracy of copyright material on the Internet is an ongoing problem across all media.
At Packt, we take the protection of our copyright and licenses very seriously. If you
come across any illegal copies of our works, in any form, on the Internet, please
provide us with the location address or website name immediately so that we can
pursue a remedy.

Please contact us at copyright@packtpub.com with a link to the suspected

pirated material.

We appreciate your help in protecting our authors, and our ability to bring
you valuable content.

Questions
You can contact us at questions@packtpub.com if you are having a problem with
any aspect of the book, and we will do our best to address it.

[ vi ]

www.it-ebooks.info
Other documents randomly have
different content
JUOMARIT

Ken tulesta haastoi? Me oomme tulta, vahingonvalkeita, sanotaan

niin mieliksi teille, joilla on aatteet maha mahtajan saada ja käskijän
vaatteet, levoss' autuaass' siittää sortuvaa sukua ja päästä
kunniapatsaisiin! Me puhumme puhki: multa on multa, ja ruumis on
ruumis, siitä ei lukua. Turhuus on turhuus ja saasta on saasta,
madon ruokaa on kaikki, mi tullut on maasta!

Te näätte, me käymme rääsyissä näissä ja luulette, että myös

sielumme täissä on niinkuin teidän ja tuhanteen kertaan maan
liejuhun vyölty ja rihkaman mertaan. Te itkuamme ilkutte »elämän
yöksi», kun emme voi koukkuhun konnien ryhtyä, pelionneen, jot'
uskotaan »elämän työksi!» Me kaihdamme aivonne ahkeraa koppaa,
hyvearpajaistenne metallinoppaa, älynaamiaistenne paperilyhtyä.

Ei houkuta meitä ei lyhty, ei liesi. Oi ihminen, maantielle hyljätty

miesi, kuink' on hän onnessa kurja ja vapaa! Pelikaani hän on, mi
lemmessään pois sykkivää syöttävi sydäntään joka orvolle, jonka hän
turulla tapaa!

Yö meidän on hetki. Kun kaupunki musta piripintaansa myöten on

haukotusta ja tylsyyttä täynnä, me nostamme päämme. Me
kuninkait' oomme, me leikimme lasta, me tempaamme tapparan
taivahasta, me poimimme tähtiä, Jumalan näämme…!

Ken Jumalan näki, on kuoleman oma. Elon kankaan ei ainoa

sauma, ei loma hävitykseltä säästy, ei järkemme jänne.
Krematoorissa kauneuspeijaiden palamme, me siniselle liekille
vannomme valamme! Mi täältä on tullut, jääköhön tänne!

Mut ylpeään kätketty untemme uhkaan, on Phoinix lintu, mi

syntyvi tuhkaan. Kun raunioin kytevi maallinen majamme, me tulisilla
vaunuilla taivaalle ajamme! Ken surmaan ei syöksyis' miekkoinen,
jolla on onni kuoleman voittaja olla!
EXCELSIOR

Ylistetty ollos kirvelevä kirkkaus, häviön hirmun ajaton tiima, hukattu

minuus!

Loimuan, hehkun lämmittääkseni miljoonia. Kypeniä kylvän,

tuskaa ja turmaa, valaistakseni ihmissieluja tarkoituksesta elon.

Tätä on elämä: olla ei kukaan, mikään, vain elementtien laki, vain

elektroonien karkelo karehtivainen, atoomin koteloon kehrätty
ajatus, mysteeri maailman. Hävittää, hävitä, iskeä tulta kyljestä
luonnon kylmän. Kuoleman äyräät, katoovan rajat, eläville näyttää.
Poroksi polttaa, muuttaa muuksi, vaivaten vaihtaa hengeksi aine.
Tuhota itseys, silta, mi liittää, silta, mi erottaa luonnon ja Jumalan.

Ylistetty ollos kirvelevä kirkkaus, häviön hirmun ajaton tiima,

hukattu minuus!
HIILIKUVIA
SPARA

Renessanssi-tarina

»Hei, joutukaatte katsomaan, kuin noita Sparaa poltetaan!»

Näin huuto kiirii tyhjäss' aamuyössä laidalla autiolla vanhan

Rooman, miss' synkkäin, laakain talorotteloiden vain rupisammal-
seinät huutoon vastaa.

Anakoreetti Martianus Mykkä on kolkon tienoon öisten kujien ainoa

kulkija. Hän kiirehtää sen kivityrmän rauta-aitaa kohti, miss' Spara,
kuulu velhovaimo, vartoo viimeistä tuomiotaan aamunkoissa. Hän
vartijoille virkkaa: »Kristiveljet, ma vaiennut oon armon ajast'aikaa jo
viisi neljättä, mut äsken Herra on kirvoittanut sanan salvan multa.

Tää siunauksess' kypsyttäkää ihme Jumalan, salpa noidan sopen

avatkaa mulle, jotta kielen kanta virvonnut haastaa kuoloon kulkijalle
sais armost' taivaan!» Haukottelee vahdeista toinen, toinen
naurahtaa: »Kuin voikin Herran mies noin olla hölmö ja tulla
turisemaan taivahasta ämmälle, jok' ei parempata pyydä kuin päästä
Helvettiin ja tuota pikaa myös sinne passitetaan. Kyllä maarin sun
irroitetun kieles jaaritukset ei ihmeit' tee. Sa tuosta vakuuden voit
oiti saada!»

Liekehtivin silmin paaspermannolla istuu velhonainen, huojuttaa

ruumistansa, vaikenee. Myös vaikeneepi Martianus Mykkä.

Saa vihdoin puheenlahjan pyhä mies:

»Et noita ole, annan autuuteni sen puolesta! Ma yksin tiedän tuon,
salaisuutes… Pikemmin marttyyri ja hurskas uhri olet, oi Aspara! Mun
tunnetko sa vielä?»

Spara nyökkää; suun

viivaan katkeraan käy
hymyn kare:

Ȁl' anna autuuttasi, Martianus, mun vuoksein varsinkaan, se

tuhmaa ois! Jos en lie noita, lienen pahempi. Niin, valkokyyhkyjä on
luutanoidat nuo Helvettihin ratsastavat kaikki minuhun verraten. Se
totta on. Mun rippi-isäni sa olit muinen elämän aamunsarasteessa
kerran… Eloni sammuessa ryhtyisitkö nyt virkaan samaan? Sanon
kuitenkin: paljon, ah, sulta, pater, vaaditaan rakkautta kristityn ja
uskallusta lainaamaan sielus lokaviemäriksi mun mustain tihujeni,
joiden riena räikeempi on kuin mitkään rippituolit on konsaan
kuulleet taikka kenkään ees kuvitella voinut ihminen.»

»Enemmän syytä hartioilles lasket kuin katumus ja nöyryys

kristityn velvoittaa syntist,» oikoo pyhä mies. »Mut pateriks mua
ällös nimittele, se arvo muinainen on, joka sopi nuorelle silloin
fariseukselle, mi kirkoss' Trasteveren pöyhkää kieltä niin käytti kuin
ois kaunopuheest' tehty tuost' onsikuorisesta ristinpuu, viis neljätt'
ajast'aikaa sitten… Siitä ma ast' oon vaiennut kuin veden kala
pohjassa lammen.»

»Miksi, Martianus?»

»Kun käydä täytyi itse kärsimään mun ensin, vasta sitten

kärsineitä muit' opastamaan, ensin tulla itse syyn, synnin tuntoon,
vasta sitten toisille syntein anteeks' antamusta julistamaan. — Sinua,
oi Aspara, ma tästä kiitän. Niinkuin eilispäivän ma kaikki muistan:
Hyveit' enkelin ojennusnuoran ankarimman mukaan kun sulle
suosittelin, kostamahan hyvällä pahan, niinkuin teki Kristus, sa
lausuit: »Sun on helppo, olet pappi, ja siitä palkan saat, ett' anteeks
annat rikoksia, joit' ovat toiset tehneet, puolesta outojen, joidenka
tuskast' et tiedä mitään.» — Sanas iski kuin kirvelevä totuus iskee
tunnon, sit' tuumimahan painuin kohtuun korven. Mut sentään, sain
ma tietää, silloin noudit mun säädettäin, mi oli Jumalalle, ei
ihmiselle…»

Spara hymähtää:
»Niin, menin luostarihin!»

»Aivan niin. Jumalan sijaisena kunnioitit sa riitamiestäs, miehes

murhaajaa ja omaa raiskaajaasi — paavia. Niin sääsin sulle, mut se
liikaa oli, nyt myönnän sen, syntiä sovitit sa, jot'et ollut tehnyt,
kumarsit pääs ylpeen valheen valtaruhtinaalle, naissyömmes jota
käski kammomaan. Jos tästä piinapenkist', uskon ristilt' oot paennut,
se inhimillist' on. Mut karannutta nunnaa raaka rahvas kierosti
katsoo, siitä noidan maineen oot raukka niittänyt. Synniksi Kirkko
myös kovakorvaisuutes laskee, vaikka se itse vastaas vaikeammin
rikkoi. Eniten rikkonut oon sentään minä, mi kahlein liikaraskain
kammitsoin sun lapsensielus viattoman silloin. Sit' anteeks anomaan
oon tullut sulta ja sovittamaan, jos voi sovittaa elämäll' elämää, mi
hukkaan meni. Sijastas vaikka tulikuoloon käyn mä. Pakene, lapsi,
kaapu ota tää!»

Parahtaa nauruun hulluun vanha Spara:

»Erakko parka, en ma eilinen laps ole enää. Viisi neljättä sun

vuotta vaietessas vanhenin myös minä hiukan, opin oudot taiat…
Sen verran velhon vikaa minuss' on, ett' aina oman tieni Hornaan
löydän! On hetki lyönyt, pater Martianus, mun tili tehdä kanssa
elämän ja kuoleman. Mut noitaroviolla ei koskaan soviteta syytä
Sparan, siit' ole varma, siitä pidän huolen ma itse. Tiedätkö sa, ukko,
miksi minua nimitetään kansan kesken? Oon »Hauta-Spara.»
Tulevaisuuden lukenut kirjast' olen unisumun ma kuolinhetket varmat
kuoleville. Ei lemmon lentimiä siihen tarvis, omalla oveluudell'
ansainnut oon taidon tään: uhrini itse tapoin hetkellä sovitulla! Mitäs
sanot? Jo kauhistanko sua tarpeheksi? Nääs, toista sataa olen
kuolinpurtta jo ohjaellut Styxin virtaa alas, kuink' en ma osais itseäni
syöstä! Vapiset puheenparttani sa julmaa ja pakanallista tuot' et
todeks usko! Et oitis älyä! Annas kun kerron: Salaisen Pyhän
Nikolauksen mannan ma olen keksijä. Jotakin oppii myös nunnan
puvussa. Sit' uskovaiset uskonsa vahvistukseks väliin naukkaa ja
pirskailee. Aqua di Napoli taas toisiin tepsii? Kumma sill' on teho: se
surmaa hitaasti, mut varmasti; iloisen irstauden hupelot sit'
uumiensa rasitukseen ryyppää… Niin, myrkyttäpä olen. Kuink' en
olis', kun oma myrkytettiin elämäni jo nuoruudessa perin juurin niin,
siin' että sekos tieto hyvän, pahan, ja sappi, sisälmykset mustaks
kiehui, mujuksi käärmeen. Muistatko kuink' oli tapaus julma, josta
poltinmerkin pois lähtemättömän ma sain? Se sattui Veneziassa,
juur' hääyönämme, kun gondoolissa Benedetton kanssa me
keinuimme kuin sielut autuaat, ja ylkä morsiolleen lauloi näin:
 »Jos kuolen nyt, se, armas, sun on syysi, suvulle kerro
jälkeentulevalle: hän sortui onnen liikakuorman alle, kun enemmän
kuin pyysi sydän sai; hän yhteen hymyilyysi uppos niin, ett' oudoks
kaikin kävi maailmalle! Oi kuullos, vesi öisten kanavoiden solisee
tummaan soiden lempi kuin lepohon rauentuin meit' Tuonen
kehdoss' unehen tuudittaisi parmahillaan juur 'onnen tähden ollen
korkeimmillaan…»

»Näin lauloi Benedetto lemmestänsä. Kuul' autuaitten kuiskeen

paholainen, tuo irvinaamar' itse Kristuksen, mi kätyreineen yössä
riistaa vainus ja iski, niinkuin korppikotka iskee, kyntensä ihmisonnen
apajaan. Tikarin terään sortui Benedetto. Kuink' kävi mun, sen
kaiken tiedät sa, sa paimen hyvä, jonka paimensauvaa ma tuskan
raivoss' silloin halveksuin; lien singonnut ma monta herjan sanaa
suakin vastaan…!»

»Ei, et mua vastaan,» vavahtain vastaa paimen harmaahapsi,

»vaan vastaan Herraasi ja Mestaria; sa kerskuit: »Kärsin niinkuin
Jeesus Kristus».

»Ja sinä siihen virkoit, hyvin muistan: »Myös voitko anteeks antaa
niinkuin Kristus?» Sa haastoit, niinkuin sopi Kirkon miehen, mi
häväistykselt' esivaltaansa haluaa suojata ja sieluja, karitsakatrasta
tuot' taulapäistä, min pelastus niin rihmast' ohuesta kuin pyhyydestä
Pyhän Isän riippuu! Ma tein kuin neuvoit, lähdin luostariin salaamaan
saastaa Pyhän istuimen, veisaamaan ylistystä Kirkon päälle, sen
lierolle tiara-otsaiselle, ilveelle ihanimman ihmispedon… Mut unohtaa
en tainnut…. Täällä versoi rinnassa rikos, rakkaus ja viha… Elämän
hylkimänä Kuoleman apuriks antauduin… Oh, ruumiita, kasoittain,
röykkiöittäin kaikkialla ma nään…!»
 Kangertain kieli noidan käy, suu vaahdos on, ja silmät niinkuin
pätsi palavat tulta tuntemattoman yön kraatterin, viheräin huulten
viiva kuin vilun haavan lehti vipajaa.

»Jumalan armo olkoon kanssasi, mun tyttärein, on syntis

hirmuinen, mut edesvastuun vielä ankaramman asettaa sille, joka
sielun raiskaa, taivasten Herra,» puhuu Martianus.

»Valmistu kuulemahan hirmuisinta! Tai rukoile, suit' että korvat

salpais Hän, joka mykkyydellä sinut löi ajoissa estäen näin tulemasta
avuksi sielun yössä harhaa van.»

»Sun yli voimain kävi raiskaajalles anteeksi antaa!» huokaa rippi-

isä.

»Niin yht' en tainnut hälle anteeks antaa: mun että hylkäsi hän
raiskattuaan. Niin rietas henkensä mun kietoi raukan, ett' unohdin,
ken oli hän ja minä, ett' unohdin, ett' armaan Benedetton viel' äsken
olin puhdas vihkivaimo. Niin hurjan lemmenliekin sytti hän poveeni
mun kuin voi vain lempo itse. Ma häntä lemmin, siks' myös vihasin,
enemmän vielä hempukoita noita, hopeisin silkkirihmoin vyötettyjä,
joill' oli iltajuhliss' isoisissa tuon kauniin paholaisen luokse pääsy.
Aqua di Napolin ma keitin heille, paaville pyhälle taas pyhän
mannan, vihan ja lemmen myrkyll' lääkityn. En anteeks antaa
voinut… enkä ano ma anteeks-antamusta itsellein, vain kuolla voin
ma… samaten kuin itse ma tuottanut oon muille kuolemaa…»

Valahtaa kelmeys kuin kalkkivesi kasvoille Sparan, kurkku

korahtaa, yön suuren varjot ripsillensä hiipii.

»Mua ällös sure, rippi-isä kallis, nyt olen onnellinen… Minut noutaa
nyt morsiokseen hän, jot' enin lemmin elossa… Kuolema… Hyvästi
jää.»

Ulvahtaa mielipuolen lailla mies, hän kahden käden kiertää

vainajaa, min värittömät huulet vielä värjyy. Hän huutaa, syleilee,
kuin raivo raastaa, elämää pakenevaa rukoellen takaisin palaamaan:

»Et saa, et saa sa kuolla noin, oi, onneton Aspara! Ma yksin olen
syyhys vikapää, ma yksin olen rietas, valapatto, himojen lokaviemär,
myrkyn syömä. Sa syntis tunnustit, sait synninpäästön. Mut kuka
antaa enää voi sen mulle, kun kuolit sinä, jota vastaan rikoin, ma
ulkokultainen ja sala-irstas! Äh, sua lempinyt ei Benedetto, tuo liukas
kelmi-keikar, luutunlyöjä, ei lemmensairas pyhä pyövelisi, mi kuolon
enkeliks sun hahmos muutti, vaan minä, minä yksin sua lemmin! Sen
vuoks sun kahlehdin ma nunnan kaapuun, eläimen taljoiss' itse
lymysin syvimmän korven kohduss', suulla tulppa, ma etten haastais
sopimattomia himosta synnillisen sydämeni!

Oi anteeks anna, armas, hurskas uhri elämän nurjan! Noitajuomas

suo erakolle, jolla erakkuuteen ei enää ole voimaa. Seurata sua
halaan, minne matkannutkin liet!»

Anakoreetti Martianus Mykkä noin huutaa, hosuu, kiemuroi kuin

mato paaspermannolla vieress' kuolleen vaimon.

***

Jo päivän kehrä kierii korkealla, ja kansaa tullut on kuin

karnevaaliin luo rovion. Ken uhrata ei mielis teurasta mieluist' itse
Jumalalle, tään nähdä ruutipesän räjähtävän taivaalle niinkuin
ilotulituksen!
 Häilähtää tuuless' sepaleet ja tanut, kuin markkinoilla säkkipillit
piipaa. Vekarat likakintut häärää, teuhaa helmoissa nauravaisten
rouvasnaisten, mytyissä sylivauvat tillittelee.

Hivutustaudin syömä räätäli puuseppää pulleata ärsyttelee ja riitaa

haastaa naapurinsa kanssa, tää kunnes kiukun vimmass' syöksee
päin, mut säikähtää, kun äkkää sotamiehen, mi muurin kupehella
köllöttäin sojossa peitsi päivää paistattelee. Mut mikään häiritse ei
hyvää mieltä, mi väkijoukon rinnass' salaa kehrää kuin kissan
uneljaan ja saalisvarman… Käy kohaus kuin myrskytuulen tullen
äkisti ihmismeress'; yhteen ääneen kaikk' kirkuu, tarinoi ja sopottaa:
»On lentänyt jo Hornan tuuttiin noita, tuiskuttain tulta suustaan,
sieraimistaan, on hourupäiseks tehnyt pyhän miehen, mi krusifiksin
voimall' uhmata pyys valtaa Helvetin ja paholaisen. Nyt pahan
vallassa hän teutaroi ja remuaa kuin ruma henki itse.»

Venähtää pitkäks naama nauravaisten kuin lasten, joilta rikottu on

lelu, kun rummunpäristäjä kuuluttaa: Jo piru otti noidan sen, jää
näytös kertaan toisehen.
KALPAVELJEKSET

Keskiaikainen ballaadi

Nuo kaunihit kalpaveljekset

oli samaan neitohon syttynehet.
Sydän Signhildin vuoks löi kummankin:
Ujon Perthin ja uljahan Helmuthin.

Tuli Kiusaaja luokse kummankin, pyhän Perthin ja sankari

Helmuthin: »Mi rakkaampi liekään valloittaa, sulo Signhildin lempi vai
pakanamaa?»

»Puniristin ja valkean viitan vuoks mun hurmeeni kerran jo

hiekkahan juoks, — noin haastoi Helmuth, — ja vieläkin ma
kassapään kalpahan vaihtaisin!»

Pyhä Perth noin virkki: »En miekan mies ole konsana ollut, sen
Jumala ties, mut vannoa voin: jos Signhildin saan, hänen vuokseen
ma valloitan pakanamaan!»

Oli immelle sulhot kuin veljeä kaks, ei kumpaa hän arvannut

rakkahammaks. Miel'lempeä päätti: »Sen kohtalon jaan, ken
lempensä vuoks lyö velhojen maan.»

Pyhä Perth omantunnon vaivoissaan näin huokaa: »Synkimmän

pakanamaan oman rintani yössä nyt kurja ma nään: valan naisen
vuoks tein Herralle tään:

se ei Herralle kelpaa, en kelvollinen ole rinnalle Herran ritarien, en,

ennenkuin ensin ma voittajaks saan oman syntisen rintani
pakamaan.»

Osaks Helmuthin jäivät sankarityöt, hän taisteli päivät ja suuteli

yöt! Oli kalpaveljistä kuuluin hän, mies miekan ja lemmen leikinnän!

Mut syntinsä vuoks, vuoks Signhildin, pyhä Perth meni munkiksi

luostarihin rukouksin ja raipoin riuduttamaan pois maallista lempeä
rinnastaan.

Toi Signhildille se kaihoa kaks, mut Helmuthin ties hän nyt

rakkahammaks! »Sa kuolemaan riensit vuokseni mun, siks
kuolemaan saakka oon morsio sun!»

Hän kauan vartovi kaihoissaan.

Ei sulhoa kuulua kuulukkaan;
lie eksynyt velhojen pauloihin…
Meni luostariin sulo Signhildkin.

Mut Perthin ja nunna Signhildin sydän sammunut ei syliin

luostarin: he saakka kalpeaan kuolemaan pois ruoskivat lempeä
rinnastaan.
TALAPYA

Intialainen unelma

Käy ylväs Talapya luo vanhan bramiinin ja otsansa on raskas

kuin otsa tunturin, mi ehtoon tullen painuu Gangeksen
aaltoihin. Miks tummuit Talapya, kuin ehtoo pilvisin?

***

Talapya:

Oi, vanha Vardhamana, mestarini, mun on kuin pilven itkunraskas

olla. En ole aamuruskos entinen, ma omaa olemustain epäilen:
minussa osaa onko auringolla vai maalla? — Niinkuin taatto mulle
oot, oi Vardhamana, hurskas liiatenkin, juur' hurskautes tekee
hulluks mun ja käskyt oppis, läsnä opitun. Se niille käy, ne sitä
seuratkoot, joill' yhtään väliä ei kunniastaan! Oon kuningas! Ja tähän
hetkeen hamaan myös rauhan ruhtinas kuin pyhyys säätää. Mut
kaikkiall' on kansa kansaa vastaan, lyö Indran liekit ilmankannen
halki, maa järkkyy, julmuus elon lait laatii, julmuutta elo sankarilta
vaatii, ken maataan, heimoaan käy vapahtamaan. Gangeksen
poikain kovan kohtalon näät eessäsi. Tää hetki tärkki on, kulussa
aioonein korvaamaton: ijäksi sortuako sudrain sukuun vai noustako
vapaiden ylhään lukuun? Oi, aatos tuo mun sydämeni syttää! Ja
säihkyvällä seitsenvaljakolla ma syöstä tuliliekin keskeen soisin, mut
muisto muusta käden pysähdyttää, vaikk' kuinka itsellein noin
tarinoisin:

Mit' auvoa on ihmishyvyydestä, kun hyvää yhtään jäljelle ei jää

maailmaan tähän! Ah, en enää kestä rist'tulta rinnan! Nääs, ma olen
yhä sun oppis orja, vanhus valkopää. Mut niin on pahaa vastaan
hyveet heikot, mua kaikk' ett' ilkkuvat Asurain veikot. Ma mielipuoli
oonko vaiko pyhä, maan mato halvin vaiko sankari? Mun on kuin
pilven itkunraskas olla…

Vardhamana:

Ikuisen Savitarin ihanuus valaiskoon henkes kuilut, poikani,

elämän pinta sua hämärryttää, elämän tieto tuskas polton syttää, on
tieto tuskaa…

Talapya:

Niin, ja tuskast' tiedon on kärsineillä kiire, poltto pois, suloisen

sammumisen Nirvanaan! Tuon tunnen, niin, ja on kuin mulla ois
samaiseen onneen olemattomaan nyt ensi kerran halu. Tuonen
lautta vaikk' keinuttelis sielun kiertolaista veen alligaattorein ja liskoin
kautta! Tien lempeys lyhyemmän luopi sinne, miss' kaikki lakkaa.
Muut' ei olevaista lie sillä arvoa. Oi, Vardhamana, jos Nirvanahan
mua hyvyydellä sa oisit valmistanut sammumaan, sun ymmärtäisin,
sielunpaimen hellä. Mut sinä, hurskas harhaoppinen, sa uskoit tiedon
kirkastuksehen, ikuisen syttymisen Jumalaan! Ja niin ol' uskonharhas
mieluinen mun sydämellein myös, ma että sen, ah, arvokkaimmaks
katsoin ihmiselle. Oi, kerronko, mit' usein unelmoin ma öisin
pimennossa palmukeitaan, kun kansa nukkui muu, vain aavikkoin
ylitse kuu loi hopeehetaleitaan! Niin, näin ma mietin: jättää tahdon
maan ma kauniimpana kuin sen otin vastaan, inehmon ylväämpänä
muodoltaan ja sisällöltään, tietäin Jumalastaan enemmän hiukan
kuin jos ollut en ma oisi koskaan joukoss' ihmisten. Ylevä haave,
vanhus eikö totta? Ja mieletön! Maa muuttaa taivahaksi! Maan kansi
koskaan näin ei matalaksi lie käynyt ennen, ihmishenki koskaan näin
astinlaudaks eläinvaistojen! Oi pettymystäin! Sa mun saatoit tähän
katseeni nostain liian korkealle, oi Vardhamana, siis suo kärsivähän
rintaani toivon säde, lausu: »Joskaan, sa, poikani, et näe kirkastusta
maapallon tään, se saapuu sentään kerran; jos yö nyt yllämme on
kuinka musta, se saapuu!» sano niin!

Vardhamana:

Ei milloinkaan, poloinen poikani! On luonto maan lajissaan

muuttumaton kuin on laadut eläinten, joiden kautta matkata saa
sielu; hengen on se majoittaja, määrätty sille suotu mitta, raja,
mihinkä nousta, mihin laskea. Vain sielu sen on ikikiertäväinen halk'
avaruuden, tähdest' tähtehen; kerällään kiitää sielu ihmisen
maailman sieluun yhä kirkkahampaan… Sydämen sammuvaisen
toivoon rampaan käy sormi Jumalan ja täyttää sen, mut siellä…
täällä ei…

Talapya:

Oi, Vardhamana, maan kahleet vaikka mua kalvaa, painaa, niin

maata rakastan, on äiti mulle sen vehmas syli, kaikkeni. Ah, sulle
tohdinko ilmaista ma kurjuuteni: tään maan ma tunnen kaikki
kaikekseni, amritan nestettä ei suonissani lie koskaan ollut, ja kun
kerran vainaa ma lien, niin kuollut niinkuin kivi oon… Tää ajatus, oi
taivas paratkoon, mi sua kauhistaa, mun usein valtaa; tää salasynti
on mun suurimpani: epäilen sielun kuolemattomuutta. Jos
ihmishyvyyttä jo epäilen, miks uskoisin ma silloin ikuisuutta ikuista
pahaa! Vanhus, anteeks anna! Mua auta, saat mun koetukselle
panna! Tai parempi, jos voisit todistaa! Oi todista, ett' tähdest'
tähtehen vaeltaa sielu vapautuva saa!

Vardhamana:

Sa sydämestäs toivoisitko sen?

Talapya:

Ma toivonko? Voittoa taistelun? Jos Luojan sormi tarttuis toivoon

rampaan, kuin äsken lausuit, koskaan palavampaan se koskis ei kuin
toivohoni mun. Mut onko Tuonen tuolla puolen rantaa? Jos on, niin
voiko koskaan sinne kantaa, purs' inehmon? Kas siinä kysymys!

Vardhamana:

Kysyykö liuta muuttojoutsenten lähteissä poikki valtamerien,

siintääkö outoin vetten takaa maa ja tokko siipi hauras kannattaa?
Ne lentää vaistoansa seuraten ja pety ei. Kuin pettyis sielukaan
kaihossaan kaikkeuden Jumalaan! Käy rauhaan, poikani, saat uskon
uuden. Ikuisen Savitarin ihanuuden nään säteilevän tuskastasi tästä:
Mit' en voi minä, ei voi inha maa, sen oma kaipaukses todistaa. On
sielu luotu koti-ikävästä ikuisen syttymisen Jumalaan. Käy, lapsi,
kaipaustas jatkamaan!

***

Käy hiljaa Talapya kuninkaan kartanoon, luo solisevain vetten

ja palmuviidakkoon. »Vain ikuisuuden silta, vain kaipaus ma
oon!» hän huokaa, päänsä painaa kaihoisaan haaveiloon.
SPLEEN
TERHENLEIKKI

Oi retkeämme yössä harhaavaa! Unehen vaipua, unesta nousta ja

unta muistella tai toivottaa sit' tulevaksi, siin' on ihmisosa, polvesta
polveen yhä uusiintuva. Halk' usvan aamu iltaa tavoittaa. Niin elo
kaikkinensa katoaa kuin tyhjä terhen, hullu hourekuva.

Lyö lumilaine halki kevätsään. Ol' ennen onni elää turhan vuoksi ja
tyhjää kurkoittaa, nyt ikävään ja yrmyyn saa mun ilma, maa ja taivas
ja yö ja päivä, eljet veen ja jään, tää elon terhenleikki aina sama, tää
sielun kaipuu irti itsestään, tää uni ikuisemman rauentama.
JÄINEN MAA

Kun marto maaliskuinen maan yllä soittelee, niin sydän tuiretuinen

kaihoonsa raukenee.

Taa hankein, sinivetten, pois taivaanrannan taa! Niin kauas,

koskaan etten tään helmaan enää saa.

tään kalsan maan, mi hyytää jääks' ihmiskohtalon! Näin sydän

parka pyytää, onnelleen uskoton.

Sa inha maa, sa suurin lahjoista jumalten! Oon orjas sydänjuurin,

ah, elinkautinen!
SUURET SANAT

Totuus, oikeus ja vapaus, hyvyys, kauneus ja rakkaus, nää aatokset

kun ihmisparka keksi, hän silloin itsensä loi ihmiseksi! Mut unessansa
vain! Ja herättyään siitä hän enää muistanut ei uniansa niitä. Pois
hukkuneet nuo oli onnen häivät, vain suuret sanat huulillensa jäivät!
ELÄMÄN EEPOS

Hipas nuoli Sallimuksen kättä purjehtijan nuoren, rikkoi venhon

valkokuoren kesken kilpapurjehduksen.

Satutettu maan ja taivaan manas polttehensa vaivaan, ryöppys

tuska niinkuin koski, kyynelvuona virtas poski.

Karttui kovaa toisen verran. Taistelussa toisen kerran Tuima tarttui

marhamintaan sotaorhin, — syvään rintaan kalpa painui kahvaan
saakka…

Tunnottomaks tuskan taakka uhrin hartioilla suli. Sanattomaks

sairas tuli.

Valita ei huulet vakaan. Tyyni rinta niinkuin pinta, eikä silmään

nouse kyynel ainoakaan.
SUON HETE

Taivasta laakeaa punaviiva kiertää: hallaa ja suota. Sais olla usko, mi

vuoria viertää nähdessä tuota!

Päiväsen perholle yö kova kostaa:

suon hete soutaa…
Itse ken itsensä suosta voi nostaa!
Vajota joutaa!
PÄIVÄN RINTEELLÄ

On hepoin lautasilla rasvalammet. On kulhot kukkuroillaan, sarvaat,

sammet ja lahja-aamit viinitarhojen saa riemun remuun ihmis-
eläimen!

Ma nään: he kaikki viihtyy maassa tässä, sen nautinnossa mullan-

väkevässä. Ma yksin vain, ah riutumahan jään maan korkeamman
koti-ikävään.

Ja henget hetken pientä sotaa käyvät, he turhan tuskan vuoksi

hämärtäyvät: kurkoitus vallan, kullan, kunnian kuin kulo syöksyy
halki maailman.

Ma nään: se heille täys' on onnen määrä, aurinko ajan, mulle yksin

väärä, yön tyhjä vilkkutuli. Elämään ma muukalaisna muutin, siksi
jään.
KUMMITTELIJA

On suruni hedelmätön, ääretön ja hedelmätön kuin meren hiekka. Se

painaa kuin erämaa, tuo risatautinen, näivettynyt rintalapsi
maaemon sydäntä painaa. Se on kadottanut ruumiin, ajan ja paikan
rajat, elämän ääriviivat; se on kuin rauhaton sielu kuoleman jälkeen,
utua, sumua, läpikuultavaa pilveä, ei mitään ja sentään jotain, jonka
olemassaoloa ei voi todistaa, pimeää ikävää, taika-uskoa, joka
autioittaa talon, ruostuttaa kalman kädellä oven salvat ja saranat
natiseviksi, silaa seinät ja lattian kuihtumuksen pölyllä, kutoo
akkunoihin lukinlanka-uutimet, tuo pihamaalle pitkän
auringonpimennyksen, tukehduttaa rikkaruohoon kukkivat
ruusulavat, uuvuttaa unikkojen valtaan nousevan elämän laulua
laulavat laihot, luo kuoleman puutarhan ympäri lumotun linnan,
vetää, vaivuttaa varjojen, aaveiden valtakuntaan…
MYÖHÄINEN ONNETAR
ENSI PEIPPO

Mi soitto päällä kaupungin? Liverrys peipposen! Ylitse kivimuurien ja

katu-asfaltin se soi kuin kutsu keväimen ikuisiin riemuihin.

Valvatti aamun hattaran ja metsäin pimennon, tuoksuista nuoren

nurmikon ja ahdepellavan sun laulelosi luotu on, laps laajan
taivahan.

Niin saavut pieni peipponen, vank'akkunamme taa kuin itse suuri

äiti Maa kerällä kerpojen. Laulaissas ruusut puhkeaa puutarhaan
sydämen.
IHMEIDEN YÖ

Yö kuultaa ohuin valoin. Maa uumoaa… Ma katselen taa ruudun,

jonka siniparketille on uinahtanut iltaperhonen, ja haastan sille:
»Kuin voit, kuin voit, noin hiushienoin jaloin halk' elon vaeltaa?»

Vipeltää virin myötä tuoss' ahven veen; kuin patjoillen se syliin

syvyyksien upottavain käy lepoon kyljelleen… Ah, miss' on avain
ihmeiden valtakuntaan! Koskaan yötä tään laista nähnyt en!

Miks, Luoja, luonut olet mun aineeseen? sit' enin imehdin. Kas,
yönä tällaisena täytyis voida veess', ilmass', eetterissä karkeloida.
Tuolt' tahtoisin ylhält' Uranialta unten solet, täht'onnen seppeleen!
MYRSKYLINNUT

Suolaisen tuoksun ja pilvet tummat yöviri aavalta toi. Myrskylokkien

liudat summat riutoilta soi.

Ulapan aallot korkeina käyden vaeltavat laulaen pois. Rotkosta

luolamme ahdinkotäyden päästä jos vois!

Merta ja ilmaa halkovi haaksi rotumme rohkean tään, sentään se

orjana maatuvi maaksi tyrmässään.

Sentään se parhaansa painua antaa kalpeaan katveeseen. Missä

on siipi, mi kahlitun kantaa vapauteen?

Tiedän ma linnut, jotka ei pelkää, tottele kahleita maan, vyöryväin

vetten salpaus-selkää, pahuuttakaan.

Tuuli käy tieltänsä rannattomalta, raskas on maa. Miel'kuvain

linnut, ahdingon alta lentohon lehahtakaa!

Myrskyssä myrskylintujen lailla paikkanne on. Teille on uskottu

kuoleman mailla henkemme kuolematon!