Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

Introducing English Syntax A Basic Guide for

Students of English 1st Edition Fenn

https://textbookfull.com/product/introducing-english-syntax-
a-basic-guide-for-students-of-english-1st-edition-fenn/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Introducing English for Specific Purposes 1st Edition

Laurence Anthony

https://textbookfull.com/product/introducing-english-for-specific-
purposes-1st-edition-laurence-anthony/

textboxfull.com

Introducing English Grammar 3rd Edition Börjars

https://textbookfull.com/product/introducing-english-grammar-3rd-
edition-borjars/

textboxfull.com

A Critical Account of English Syntax: Grammar, Meaning,

Text 1st Edition Keith Brown

https://textbookfull.com/product/a-critical-account-of-english-syntax-
grammar-meaning-text-1st-edition-keith-brown/

textboxfull.com

English Syntax and Argumentation Fifth Edition Bas Aarts

https://textbookfull.com/product/english-syntax-and-argumentation-
fifth-edition-bas-aarts/

textboxfull.com
Introducing the History of the English Language 1st
Edition Lerer

https://textbookfull.com/product/introducing-the-history-of-the-
english-language-1st-edition-lerer/

textboxfull.com

ENGLISH LANGUAGE MODULE FOR MUSIC STUDENTS DEPARTMENT 1st

Edition Thobias Sarbunan

https://textbookfull.com/product/english-language-module-for-music-
students-department-1st-edition-thobias-sarbunan/

textboxfull.com

English for Academic Purposes A Handbook for Students

Critical Study Skills First Edition Graham

https://textbookfull.com/product/english-for-academic-purposes-a-
handbook-for-students-critical-study-skills-first-edition-graham/

textboxfull.com

Analysing Sentences An Introduction to English Syntax Noel

Burton-Roberts

https://textbookfull.com/product/analysing-sentences-an-introduction-
to-english-syntax-noel-burton-roberts/

textboxfull.com

Introducing Bronfenbrenner A Guide for Practitioners and

Students in Early Years Education 1st Edition Nóirín Hayes

https://textbookfull.com/product/introducing-bronfenbrenner-a-guide-
for-practitioners-and-students-in-early-years-education-1st-edition-
noirin-hayes/
textboxfull.com
Introducing English Syntax

Introducing English Syntax provides a basic introduction to syntax for students

studying English as a foreign language at university. Examining English phrase
and sentence structure from a descriptive point of view, this book develops
the reader’s understanding of the characteristic features of English sentence
construction and provides the necessary theoretical apparatus for engaging
with the language.
Key features include:

•• A unique framework combining theoretical and practical approaches to

provide an insight into the intricacies of English syntax;
•• An accessible and clear style which guides the learner through analysis,
application and practical construction of sentences;
•• A range of exercises at the end of each chapter and a brand new e-resource
housing answers and commentaries to these exercises.

This book requires no previous knowledge of linguistics and is essential reading

for students and teachers of applied linguistics and EFL/ESL, as well as those who
seek a basic grounding in English sentence structure.

Peter Fenn is a lecturer in English language and linguistics at the Ludwigsburg

University of Education, Germany.

Götz Schwab is Professor of Applied Linguistics and EFL teaching methodology

at Karlsruhe University of Education, Germany.
Introducing English Syntax
A Basic Guide for Students of English

Peter Fenn and Götz Schwab

First published 2018
by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
and by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
 2018 Peter Fenn and Götz Schwab
The right of Peter Fenn and Götz Schwab to be identified as authors of
this work has been asserted by them in accordance with sections
77 and 78 of the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced
or utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other
means, now known or hereafter invented, including photocopying and
recording, or in any information storage or retrieval system, without
permission in writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks
or registered trademarks, and are used only for identification and
explanation without intent to infringe.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Fenn, Peter, author. | Schwab, Götz, author.
Title: Introducing English syntax : a basic guide for students of English /
by Peter Fenn and Götz Schwab.
Description: Milton Park, Abingdon, Oxon ; New York, NY :
Routledge, [2017] | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2017027525| ISBN 9781138037489
(hardback : alk. paper) | ISBN 9781138037496 (pbk. : alk. paper) |
ISBN 9781315148434 (e-book)
Subjects: LCSH: English language—Syntax—Study and teaching. |
English language—Syntax—Problems, exercises, etc. | English
language—Textbooks for foreign speakers.
Classification: LCC PE1375 .F46 2017 | DDC 428.2/4—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017027525

ISBN: 978-1-138-03748-9 (hbk)

ISBN: 978-1-138-03749-6 (pbk)
ISBN: 978-1-315-14843-4 (ebk)

Typeset in Goudy
by Swales & Willis Ltd, Exeter, Devon, UK

Visit the eResource: www.routledge.com/9781138037496

Contents

List of symbols and abbreviations viii

Introduction 1
0.1 Who this book is for 1
0.2 What this book does 1
0.3 What is syntax? 3
0.4 The role of meaning 4
0.5 The connection to language teaching and training 5

1 Basic elements of grammatical structure 6

1.0 Structure 6
1.1 What are word-classes or ‘parts of speech’? 6
1.2 The phrase 8
1.3 What word-classes are there, and what are their characteristic
features? 10
1.4 Phrase, clause and sentence 28
Exercises 32

2 The simple sentence and its grammatical functions 34

2.0 Structure and function 34
2.1 Sentence functions explained 35
2.2 Verb complementation 43
2.3 Functions in the sentence 44
Exercises 48

3 Structural variations of the simple sentence and

functional consequences 50
3.0 Basic sentence operations 50
3.1 Questions (the interrogative) 50
3.2 Voice: active to passive 54
vi Contents
3.3 Negation 57
3.4 Commands (the imperative) 60
Exercises 62

4 Phrases and their structure (I) 64

4.0 Phrases 64
4.1 The noun phrase 64
4.2 The prepositional phrase 79
4.3 The adjective phrase 82
4.4 The adverb phrase 87
Exercises 94

5 Phrases and their structure (II) 96

5.1 The verb phrase 96
5.2 Effects of negative, interrogative and passive on the verb phrase 103
5.3 Auxiliary pro-forms 107
5.4 Two- and three-part verbs 108
Exercises 120

6 The multiple sentence 122

6.1 Co-ordination 122
6.2 Further aspects of co-ordination 123
6.3 Subordination 127
6.4 Subordination without conjunctions 138
Exercises 139

7 Non-finite clauses in the complex sentence (I): the infinitive 141

7.0 Non-finite clauses 141
7.1 The infinitive clause 141
7.2 The infinitive clause as verb complementation 143
7.3 The subject of an infinitive clause 146
7.4 Some special cases in complementation by infinitive clause 149
7.5 The infinitive clause as subject 152
7.6 Semantics: implicative meanings of catenatives with infinitives 154
7.7 Tense and aspect 155
Exercises 158

8 Non-finite clauses in the complex sentence (II): the gerund 161

8.0 The gerund 161
8.1 The gerund clause 162
 Contents vii
8.2 The semantics of the gerund 167
8.3 The gerund clause as catenative complementation 169
8.4 Questions of tense and aspect 181
8.5 The action nominal 184
Exercises 186

9 Non-finite clauses in the complex sentence (III): the participles 188

9.0 The participles 188
9.1 The present participle and its clause 189
9.2 The past participle and its clause 201
Exercises 207

10 The complex phrase (I): the complex noun phrase 209

10.0 The complex phrase 209
10.1 Postmodifiers: the relative clause 211
10.2 Postmodifiers: other structures as reduced relative clauses 221
10.3 Postmodifiers: apposition 224
Exercises 228

11 The complex phrase (II): complex prepositional and

adjective phrases 231
11.0 Complex prepositional and adjective phrases 231
11.1 The complex prepositional phrase 232
11.2 The complex adjective phrase 234
Exercises 244

12 Selected clause constructions 246

12.0 Return to sentence-level: particular clause constructions 246
12.1 Extraposition 246
12.2 False subject constructions 248
12.3 Existential sentences 251
12.4 Cleft sentences 253
12.5 Nominal relative clauses 255
12.6 Interrogative clauses 258
Exercises 259

Bibliography 261
Index 262
Symbols and abbreviations

Symbols
[ ] square brackets are used to indicate a subordinate clause at
sentence level.
/ / slants are used to show subordinate clauses inside phrases (i.e. at
phrase level).
Ø indicates omission of a certain element.
indicates that the particular unit could be analysed further.
arrows indicate a general connection between two items (as
discussed in the accompanying text).
a kinked left-pointing arrow indicates the relation of a clause inside
a phrase to the head of the phrase.
» indicates a relation of presupposition between two elements.
→ indicates an implicative relation between two elements.
→ indicates the negation or destruction of a former implicative relation.

Sentence function
S Subject
P Predicator
Oi Indirect object
Od Direct object
A Adverbial
Cs Subject complement
Co Object complement
 Symbols and abbreviations ix
Other abbreviations
ELT English Language Teaching
EFL English as a Foreign Language
ESL English as a Second Language

Reference abbreviations
LGSWE Biber, D. et al. (1999). The Longman Grammar of Spoken and
Written English. Harlow: Longman.
Fenn, P. (2010). A Student Advanced Grammar of English.
SAGE 
Tübingen: Narr Francke Attempto.
Introduction

0.1 Who this book is for

This book is intended for both teachers and learners of English. Though
primarily aimed at non-native speakers, it will be of interest also to native
speakers who are professionally involved in the ELT field or in general linguis-
tics, and to those who simply wish for an overview of the central characteristics
of English phrase and sentence structure. It is not a practical grammar, though
it does give advice to the learner on various points of difficulty in using the
language. The book is oriented to a general international readership within
an applied linguistics and ELT framework. The core material was developed
within the European context of higher education with special emphasis on
language teacher training. Though it deals with many basic issues and concepts
‘bottom up’, the book is aimed at the intermediate and advanced student in
university training, as well as at the practising teacher.
It can be used:

•• as a textbook for seminars in syntax and linguistics;

•• as a reference work;
•• as a self-study course;
•• to supplement existing practical courses in English grammar;
•• as a first introduction to fields of language dealt with more theoretically in
model-based linguistic studies (such as generative grammar);
•• for purposes of general reading on the nature and character of English.

No previous knowledge of linguistics is necessary.

0.2 What this book does

The book examines English phrase and sentence structure from a descriptive point
of view. The object of study, that is, is the language itself and its central syntac-
tic characteristics, in particular as far as they potentially affect language-learning
processes. In other words the treatment here is applied linguistic in nature, and
is not intended as a contribution (nor indeed as opposition) to any particular
2 Introduction
theoretical model of syntax (for example, transformational-generative grammar,
the Minimalist Program, the Lexical-Functional Approach, Generalised Phrase
Structure Grammar, cognitive linguistic approaches, construction grammar, etc.).
Nevertheless, the approach does have certain theoretical points of origin and pre-
supposes one or two basic principles that need mentioning briefly. These are set
out below, together with other goals we are pursuing and aspects of content that
are dealt with.

•• The type of analysis used here is what we call structural-functional, since

it takes as a starting point the two parallel levels of grammar and language
function, i.e. the systematic relations between form and meaning within a
sentence.
It is based on concepts that are traditional in talking about language, such
as word-classes and functional roles. However, they are more clearly defined
and more consistently applied here than in many traditional treatments.
•• Essentially, the ‘system’ is based in its modern form on that used by Quirk,
Greenbaum, Leech and Svartvik in their epoch-making descriptive work A
Grammar of Contemporary English (1972) and its various sequel publications,
in particular A University Grammar of English (1973). It is further developed,
analysed and refined in Fenn, A Student´s Advanced Grammar of English
(SAGE) (2010), but is presented here for the first time in a specific intro-
duction to syntax. The latter was used as a reference source whenever it was
felt that detailed information might be necessary. Further reference is made
in the text to another standard grammar of English based on Quirk et al.
(1972), The Longman Grammar of Spoken and Written English (LGSWE) by
Biber et al. (1999). Rooted in corpus linguistics, this provides further infor-
mation on the use and scope of a wide range of grammatical phenomena
discussed here.
•• The theoretical approach to sentence functions is in principle semantic.
It is rooted in the conception of real-world ‘roles’ in events, such as agent,
patient, recipient, etc. and regards these as reflected in functions like subject
and object.
•• Besides providing the reader with a solid basis for analysing and categoris-
ing sentences and their parts, the book also aims to give both practical
and theoretical insight into many of the key structures (e.g. non-finite
verb forms) which influence sentence and clause patterns in English. It
thereby contributes significantly to the furtherance of high-level language
awareness in the learner.
•• There is thorough definition and explanation of standard concepts used in
talking about syntax, and of the principles of their application. Exercises are
provided at the ends of sections or chapters.
•• Although we do not distinguish between written and oral codes in detail, we
do in places take into account the fact that oral communication has to some
extent its own grammatical features (Biber et al. 1999, 2002), which can
deviate from standard written forms of the language.
 Introduction 3
•• The book has a definite, though flexible, course structure. Chapters 1, 2
and 3 address the basic questions of form and function in grammar, so that
the reader can quickly grasp the rudiments of sentence-functional analysis
and apply them to simple sentences. Not until after this do we go into the
details of phrase structure (Chapters 4 and 5), which we conceive of as a
second level of analysis below that of the sentence. The reader now has
all the tools required for the analysis of simple sentences and the phrases
composing them. In Chapter 6 we return to the functional level of the
sentence, expanding the object of analysis from the simple to the complex
sentence, and dealing with the issues of co-ordination and subordination
at sentence level. Chapters 7, 8 and 9 address themselves to non-finite
clauses, and Chapters 10 and 11 look at complex phrases. In Chapter 12,
finally, we focus on specific kinds of clause and sentence construction.

0.3 What is syntax?

Syntax describes how words ‘hang together’: that is, the rules and principles
that underlie their combination in sentences and phrases. First of all, as a field,
syntax should be seen together with its ‘neighbours’ in language studies: mor-
phology and semantics. And also, to add two more to those, with phonetics and
phonology, which examine the sounds of speech. These are the different areas
of study in the scientific examination of language and languages. But the terms
also mean the characteristics of language itself, both generally and specifically.
For instance, we can talk about the phonetics of English (in other words, the
kinds of speech sounds used), or the semantics of a particular phrase or sentence
(i.e. its meaning), or the morphology of this or that individual word: that is, its
grammatical form.
These, then, are the different ‘departments’ of language and language study,
and syntax is one of them.
Syntax has an especially close relationship to morphology. Both these fields
concern rules about forms and structures. Together, they make up the larger area
that we normally call grammar. Grammar therefore has two major components:
the grammar of individual words (morphology) and the grammar of joining them
into larger units like sentences (syntax). For illustration let us apply the two fields
to a sentence example:

(1) Amy enjoys watching sad films.

Picking out examples of ‘grammar’ here we can say, for instance, that the verb
enjoy has the third person singular ending, the verb watch is in the gerund, and
the noun films is in the plural. What we have now described is the morphology
of those words, i.e. the particular grammatical form in which they appear in this
sentence. Morphology, then, is what we might call word grammar. But the sen-
tence does not consist of just isolated words, of course. In every sentence there
is a grammatical relationship between the different words. This second level of
4 Introduction
grammar (‘beyond the word’) is what we call syntax. When we say, for example,
that Amy is the subject of the sentence, watching sad films is the direct object
of enjoys and sad films is the direct object of watching, then we are referring to
the grammatical level of syntax. Other syntactic points we might observe could
concern word order: this type of sentence conveys a statement (in contrast, for
instance, to a question) and therefore has to have declarative word order, with
the subject Amy in front of its verb enjoys. Another point is that here the adjec-
tive sad has to precede the noun that it describes. And so on.
What must also be taken into account is the connection between syntax and
morphology: the grammatical form of a word often depends on its relationship
to other words. The reason for the third person singular -s-ending on the verb
enjoy, for example, is that it has to agree grammatically with its subject Amy, a
noun that also has the morpho-semantic characteristic of third person singular.
Or take the gerund form of watching. This is triggered by the verb enjoy in front
of it. With some other verb, e.g. want, we would need an infinitive, i.e. a differ-
ent morphological form of watch:

(2) Amy wants to watch sad films.

The syntax of a sentence, then, can affect the morphology of the individual
words. On the other hand, the morphology of the words often tells us some-
thing about their actual or possible syntactic relationships to other words in the
same sentence. When we look at enjoys, say, we know that it has to have a third
person singular noun as subject before it. A clause with a gerund verb, like watch-
ing sad films, is a typical direct object. Other possible positions would be as subject
(Watching sad films is Amy´s favourite hobby), or following a preposition (Amy is
always for watching sad films). The morphology of a word can therefore indicate its
syntactic role and position in a given or possible sentence.
So, although they deal with different areas of grammar, syntax and morphology
are really two sides of the same coin and have a two-way relationship:

(3) Grammar

Syntax Morphology

0.4 The role of meaning

Our diagram in (3) covers the form side of things, i.e. the shapes of words and the
relations between them when they are linked in sentences. This is normally all
that we think of when we think of grammar. But actually this leaves a further very
important component out. Grammar also reflects meaning. Consider example
(1) again. The morphology of enjoys that connects it syntactically to Amy is not
just part of an internal code programme. The syntactic connection represents a
 Introduction 5
meaning: it refers to a link between a person and an action. Specifically it tells
us that the person carries out an action and has a particular emotional attitude
towards this. Similarly, the tense and aspect morphology of enjoys (present tense,
simple form) conveys the idea of a present habit or regularity. Syntax and mor-
phology are therefore partly responsible for the semantics of a sentence, i.e. its
meaning content. So we should add this to our grammar diagram as follows:

(4) Grammar

Syntax Morphology

Meaning (Semantics)

Note that here too we have a two-way relationship. The grammar conveys the
meaning, but the intended meaning also determines the grammar.
Though this book is specifically about syntax, we will often refer to its close
relation to morphology and semantics.

0.5 The connection to language teaching and training

Our own long experience in the realm of ELT and EFL teacher training shows
that many advanced students, and even teachers of English, have only a rather
hazy idea of some of the central concepts in applied syntax. Limited cognitive
awareness of key characteristics of English sentence structure also means limited
ability to grasp and deal with pedagogical issues involved in learning, teaching
and using the language. This book aims to fill the gaps. It attempts to provide a
comprehensive frame of reference and a fund of systematic descriptive knowl-
edge, supporting both student and teacher in the development of an informed
and reflective professional practice.
1 Basic elements of grammatical
structure

1.0 Structure
The term structure is used in this book to cover the following:

•• any kind of morphological feature: plural/singular of nouns, verb categories

like tense, aspect or person, verb forms like gerund/infinitive, etc., adjective
features like comparative/superlative, and so on. (This is just a small selection
of examples.)
•• any kind of syntactic construction: the of-genitive, do-support, negation,
declarative, the interrogative, the imperative, the passive, relative clauses,
cleft sentences, extraposition, etc.
•• grammatical categories of words known as word-classes or parts of speech:
nouns, verbs, adjectives, prepositions, etc.

All this concerns grammatical characteristics of words and groups of words that
are permanent and individual, and do not depend on particular sentences. What
contrasts with structure is the idea of function (subject, object, etc.), which, as
we will see later, is a sentence-dependent concept. For the moment we will stay
with structure. Function is discussed in the next chapter. The aspect of structure
that we want to look at more closely now is the word-class, which needs some
detailed explanation.

1.1 What are word-classes or ‘parts of speech’?

Word-classes are a good example of how morphology, syntax and semantics inter-
act with each other. The basis in this case is morphology. Words of the same
class have the same grammatical forms. Verbs, for instance, change according to
the type of subject they have (= person: I am, you are, he is), and the time they
refer to (= tense: present tense, I am; past tense, I was). Nouns have number,
i.e. singular and plural forms (woman → women), Adjectives and adverbs have
the category of comparison: slow → slower → slowest; slowly → more slowly →
most slowly. And so on. Many members of particular word-classes also show typi-
cal endings, e.g. -ive, -ible/-able for adjectives (massive, respectable), -ion and -ity
 Basic elements of grammatical structure 7
for nouns (station, integrity), -ise and -ate for verbs (realise, compensate), -ly for
adverbs (slowly, quickly), etc. This means that members of one word-class can be
converted into members of another (a morphological process called derivation):
sensitive (adjective) → sensitivity (noun), nation (noun) → nationalise (verb), etc.
However, although the external features of word-classes are morphological, it
is syntax that shows their real purpose. A word-class comprises members that do
the same job syntactically. Members of the same class occur in the same places in
a sentence and have similar relationships to members of other word-classes. For
instance, we typically start a declarative sentence with a noun or pronoun and
follow it with a verb. Sometimes, depending on the verb, this is enough:

(1) noun + verb

Jenny   
drinks.

To say more, we might follow this with another noun and extend this further
with an adverb:

(2) noun + verb + noun + adverb

Jenny   drinks    tea   regularly.

But the options are restricted. The second noun cannot swap positions with the
verb (*Jenny tea drinks regularly)1 and an adjective could not replace the adverb
(*Jenny drinks tea regular). On the other hand, there is nothing to be said against
putting adjectives before the nouns:

(3) adjective + noun + verb + adjective + noun + adverb

Young    Jenny    drinks     green     tea    regularly.

This is not just about position. Some word-classes are more closely associated
than others. Adjectives, we can see here, relate typically to nouns, whereas
adverbs relate to verbs and verb sequences. Further examples of close neighbours
are articles and nouns, and prepositions and nouns. Conjunctions, on the other
hand, combine the larger parts of sentences that we call phrases and clauses
(see 1.4 below for a detailed discussion of these terms).
So we can see that word-classes tell us a great deal about what goes where in
a sentence.
Finally, semantics also plays a large role in the character of word-classes.
Traditionally, in fact, it is meaning, rather than syntax or morphology, that is
used to define word-classes, especially in the teaching of children. This is not sur-
prising, as meaning is more easily understood by young learners than grammar. In
this approach, nouns, e.g. are said to refer to things and people, verbs are labelled
‘doing words’, signifying actions, and adjectives are thought of as ‘describing
nouns’. Linguists have often criticised descriptions of this kind as vague and unre-
liable. And it is true that they can easily be contradicted. For instance, abstract
nouns (such as love and hate) do not really mean ‘things’. Words like action and
8 Basic elements of grammatical structure
movement refer, obviously, to ‘actions’, yet they are not verbs. On the other hand,
verbs are not just ‘doing words’: they can mean states (Vanessa strongly resembles
her sister) or experiences (Alan caught a cold).
Nevertheless, there is a lot of truth in semantic characterisation. It is not
enough for a full definition, but gives us a good indication of typical cases or
prototypes. Not all nouns refer to ‘things’ or people, certainly. But the reverse is
usually true, i.e. that almost all words referring to things or people do belong to
the class of nouns. Similarly, the typical meaning of a verb is that it refers to an
event or state, even though a few nouns do the same thing. Furthermore, verbs
always link other elements in the sentence together as participants in the event
or state. This is not only a grammatical relationship, but a semantic one. For
instance, in

(4) John kissed Mary

the verb tells us that John and Mary became involved with each other, and
moreover in a certain general way: John caused what happened and he caused it
to happen to Mary. This is what we call in semantics an agent–patient relation-
ship. It is not exclusive to verbs, nor is it always present when verbs are used,
but it is prototypically part of verb meaning in sentences that have the pattern
Noun + Verb + Noun. This shows generally that when we use grammar, we also
think meaning. In the more detailed discussion of the individual word-classes
further below, we will therefore examine matters from both grammatical and
semantic perspectives. The next section, meanwhile, introduces the important
concept of phrase, an analytical category closely allied to word-class.

1.2 The phrase

The sentences in the examples (1)–(4) look as if they are composed simply of
strings of individual words in sequence. This is not the whole story, however.
We said above that certain word-classes associate particularly closely with each
other, e.g. articles and adjectives with nouns. Certain words, that is, form groups.
If we want to show word relationships in sentences more accurately, we have to
take account of this. A more exact portrayal of (3) above, for instance, could look
like this:

(5) (adjective + noun) + verb + (adjective + noun) + adverb

(Young   Jenny)   drinks  (green     tea) regularly.

Young and Jenny on the one hand, and green and tea on the other, belong
together. The verb drinks and the adverb regularly are just single words. But we
could expand these too (grammatically speaking, that is) into groups, e.g. has
drunk and quite regularly:

(6) (Young Jenny) (has drunk) (green tea) (quite regularly).

 Basic elements of grammatical structure 9
Such groupings as now shown in the brackets in (6) are vital building-blocks of
the sentence, and are known as phrases. Each one acts as a unit. If a phrase is
moved to another part of the sentence (for stylistic reasons, say, or because the
sentence construction changes syntactically), it must be the whole phrase that
moves, and not just a part of it, as, e.g. with the passive:

(7) (Green tea) (has been drunk) (quite regularly) (by (young Jenny)).

Though there are certain exceptions to this rule, phrases in principle remain
together and act as a group. This applies particularly to sentence functions
(discussed in detail in Chapter 2), which relate to phrases as a whole: for instance,
the subject of (6) is Young Jenny and the direct object green tea, which becomes
the subject in the passive version in (7). It is phrases, therefore, rather than indi-
vidual words, that comprise the first level of sentence organisation.
Notice that each phrase has a main word (respectively Jenny, drunk, tea and regu-
larly). This is called the head of the phrase. The word-class of the head gives its
name to the phrase. As Jenny and tea are nouns, young Jenny and green tea are noun
phrases. The phrase quite regularly has the adverb regularly as its head, and is there-
fore an adverb phrase. The verbs in a sentence form the verb phrase, here has drunk
(with drunk as the head). Similarly, there are adjective phrases (e.g. very big, with
the adjective big as the head), and prepositional phrases (e.g. in the house, with the
preposition in as the head). Phrases can also include others, as shown in (7) by the
prepositional phrase by young Jenny, which contains the noun phrase young Jenny.
The concept of being ‘included’ or ‘contained’ within a particular unit of sen-
tence organisation is expressed by the linguistic term constituent, which refers to
component elements of larger units. Words are therefore constituents of phrases
and phrases can be constituents of sentences or of other phrases.
A final word must be said on single words: drinks and regularly in (5) above
were ‘expanded’ into units of more than one word. We did this in order to
explain the term phrase and demonstrate its central features. In actual fact,
however, linguistics treats single words already as phrases. It does so precisely
because they are capable of extension into a multi-word unit with themselves
as potential heads. Looked at from the opposite point of view, most multi-word
phrases can be reduced syntactically to their heads alone and the phrase struc-
ture of the sentence will remain intact. Drinks and regularly, then, represent
phrases (a verb phrase and an adverb phrase respectively), i.e. phrases with only
one constituent. And by the same token the single-word constituents of (1), (2)
and (4) can now be described, more accurately in a syntactic sense, as phrases:

(8) noun phrase + verb phrase

Jenny    drinks.
(9) noun phrase + verb phrase + noun phrase + adverb phrase
Jenny     drinks      tea       regularly.
(10) noun phrase + verb phrase + noun phrase
John      kissed     Mary.
10 Basic elements of grammatical structure
1.3 What word-classes are there, and what are their
characteristic features?
If you look a word up in a dictionary, you will find that its word-class (part of
speech) is given before the meaning. For instance:

house, noun: A building for human habitation

make, verb: to construct, build, or create, from separate parts

This underlines a point made above: that word-class is a permanent feature of a

particular word, i.e. part of its individual character.
We generally distinguish between the following main word-classes: nouns,
pronouns, verbs, adverbs, adjectives, prepositions, conjunctions, determiners.
We will now point to basic features that identify each word-class, using the
three different perspectives of semantics, morphology and syntax. The func-
tional aspect of syntax will not be discussed here, however, as functions are not
introduced until the next chapter. Under the ‘syntax’ heading we will confine
ourselves for the moment to other kinds of relationship between words.

1.3.1 Nouns
•• Semantics:
Nouns denote entities, i.e. living things (person, woman, plant, animal),
objects (table, road, car), other physical phenomena (weight, distance, elec-
tricity, rain, wind), and abstractions like concepts and ideas (wish, religion,
memory, economics, friendship). Names such as Peter, London, Christianity,
Communism are called proper nouns and are spelt with capital letters.
Nouns have further semantic features that not only identify them as nouns
but also influence their morphology and syntax. Many can be counted, but
others cannot. Those referring to persons can imply male or female identity
(i.e. sex or gender).
•• Morphology:
An important feature of nouns is what we call number: that is, they can be
singular or plural. The singular is the ‘normal’ or unmarked form (cat) and
the plural is marked, usually just by adding the ending -s (cats). There are
various irregular plural forms, e.g. internal change of vowel (man→ men,
goose→ geese), same form as singular (sheep→ sheep), etc.
Another important feature related to this is countability. Most nouns
are what we call count nouns, i.e. they appear in the singular and plural
with numbers (one girl, ten girls). But there are also many non-count nouns.
These cannot appear with numbers. Some are only singular (tea, wheat, infor-
mation), others are only plural (surroundings, clothes).
And finally, a third central feature of nouns is their person status. This is a
wholly semantic factor, but it has a kind of ‘sleeping’ morphological charac-
ter that appears grammatically in the relationship to other word-classes like
pronouns and verbs. Consider the sentence:
 Basic elements of grammatical structure 11
(11) Our neighbour is celebrating in her garden, but although we like her, she
has not invited us.

Note that the noun neighbour ‘controls’ the choice of any following pronoun
that refers back to it. As the garden belongs to the (apparently female) neigh-
bour we have to say her garden and not *our garden, followed by we like her
(and not, for instance, *We like them), and she has not. . . (rather than *You
have not. . .). This is the morphology of a category that we call person. It
forces pronouns to correspond in certain ways to their ‘parent’ nouns (i.e.
their antecedents), which can only be referred back to by he, she, it or they.
As these are known grammatically as third person pronouns, nouns are also
regarded as having third person status. (The division of person status into
three sub-categories numbered first, second and third is explained fully under
Pronouns below). Example (11) also shows us that pronoun choice (in the
singular at least) is further restricted by whether the noun refers to a thing
or a person and in the case of a person whether the person is male or female.
This is known as gender, and is differentiated according to masculine (he), for
male persons, feminine (she), for female persons, and neuter (it) for things.

•• Syntax:
Nouns
{{ can be preceded by determiners, such as articles (see below), and also

by adjectives:
The big cat.
These accompanying words form a unit with the noun that we call a
noun phrase.
Nouns
{{ occur (alone or in a phrase) before and after verbs:
The dog followed the boy.
{{ occur (alone or in a phrase) after prepositions:
On the table; in anger; under a large tree.

1.3.2 Pronouns
Pronouns are specialised semantic and morphological variants of nouns. They
are not really a separate word-class, but form a sub-division of nouns. Basically,
they are used to stand for nouns, i.e. represent them, in certain grammatical and
communicative contexts.
•• Semantics:
Pronouns step in as substitutes for full nouns that speakers cannot use, or do
not wish to use, in particular circumstances. The most general reason is to
avoid repeating a noun (and more usually a whole noun phrase) which has
already been mentioned:
(12) The milkman usually comes around 11 o’clock, but today he´s very late.
Maybe his cart has broken down. That was the reason why he was late on
one day last week. The cart is an old one that he’s been driving for years.
12 Basic elements of grammatical structure
Back-reference to previous elements of texts and dialogues is known
generally as anaphora. The back-referring item is called the anaphor.
Pronouns are one of the most common examples of anaphor. In (12) the
pronouns printed in bold type all show this anaphoric relationship. Note,
however, that what they refer back to is different in each case. That is,
each pronoun here represents a particular sub-category with its own dis-
tinct kind of use:

he anaphor for the milkman

[personal pronoun]

his anaphor for the milkman, but in the

[possessive pronoun] genitive and showing
possession (i.e. really a
replacement for the
milkman’s)

that anaphor for the content of the second

[demonstrative pronoun] sentence, which could be
expressed by a noun like
event or occurrence, and
is referred to by the
pronoun with emphasis.

one anaphor for cart

[‘prop’ pronoun] replacing a single noun
inside a noun phrase.

that anaphor for the prop pronoun one in a

[relative pronoun] following relative clause
that describes one (and
thereby cart, of course)
more closely.

Further pronoun types are: reflexive pronouns (myself, yourself, himself,

etc.), interrogative pronouns (who?, what?, which?, etc.), and indefinite pro-
nouns (somebody, anybody, no-one, etc.). Numerals (one, two, three. . .) and
quantifiers (much, many, some, any, etc.) can also do duty as pronouns, even
though that is not their basic job and not their primary word-class. This does
not exhaust the list, but what we have mentioned so far is enough to illustrate
the general meaning of the word-class, and at the same time the individual
semantic variety among its members. At its most extreme this can be seen with
the indefinite pronouns, which unlike the other types are not anaphoric. They
do, nevertheless, have a kind of representation function semantically.
 Basic elements of grammatical structure 13
•• Morphology:
Corresponding to the semantic variety, the different pronoun types all
have their own individual and specific morphological features. Most prom-
inent are the personal pronouns. These dominate the pronoun scene, so
to speak. They are the most common type, and when we think of pronouns
we tend automatically to think of personal pronouns as a prototype. They
are also closely related to two other groups: the possessive pronouns and
the reflexive pronouns.
{{ Personal pronouns are sub-divided into persons, as mentioned above,
and distinguished also in terms of number:

Person Singular Plural

First I we
Second you you
Third he, she, it they

A point to note is that gender is marked only in the third person singular. A
further point is that, unlike full nouns, the personal pronouns are marked for
case. That is, their syntactic status in a sentence (position and function) is
marked morphologically. There are two case forms, subject (= those in the
box above), and object, as follows:

Person (object forms) Singular Plural

First me us
Second you you
Third him, her, it them

The category of person originates in the social situation of speech, i.e.

has to do with what we call pragmatic meaning. It belongs to the more
general pragmatic category of deixis (= speaker-related meaning). In
personal deixis speakers do three things: they refer to themselves as
speakers (first person: I/we); they refer to the people they are address-
ing (second person: you); and they refer to third parties, i.e. people
and things not involved in the I–you exchange (third person: he/she/
it/them). This explains why nouns have the morphological idea of per-
son attached to them, since full nouns are always used in the sense of
third parties to a conversation. Third person pronouns are basically the
only ones that are directly anaphoric. First and second persons can be
regarded as representatives of proper nouns, i.e. the names of the speaker
and the addressee: but they do not really ‘refer back’ to them, except
perhaps in a rather abstract way.
14 Basic elements of grammatical structure
{{ Possessive pronouns follow the pattern of the personal pronouns:

Person Singular Plural

First my our
Second your your
Third his, her, its their

Possessive pronouns are not pronouns syntactically, however (see below

under Syntax). If we want to use them as ‘real’ pronouns, i.e. standing
alone, they have to be in their ‘pronoun possessive’ forms, as in:

(13) This book is mine, not yours.

This is the complete table of pronoun possessives:

Person Singular Plural

First mine ours

Second yours yours
Third his, hers theirs

{{ Reflexive pronouns follow partly the possessive pronouns and partly

the object forms of personal pronouns, adding the ending -self/-selves
to them. Semantically, reflexive constructions mean literally that the
subject does something ‘to itself’, as in

(14) She has hurt herself.

Reflexive pronouns therefore have to signal person agreement with the

subject pronoun:

Person Singular Plural

First myself ourselves

Second yourself yourselves
Third himself, herself, itself themselves

Demonstrative pronouns are marked for number, i.e. they have separate
forms for singular (this/that) and plural (these/those). The same applies to the
prop pronoun: one (singular), ones (plural).
The relative pronouns who, which and that are differentiated in use
according to semantic criteria, which we will not discuss further here (see
Ch. 10.1, on relative clauses). Who has an object form (whom) and a geni-
tive (whose). Note that who and which can also be interrogative pronouns.
 Basic elements of grammatical structure 15
A further Doppelgänger is that, which, as we have just seen, also features as
a demonstrative pronoun (see below under Syntax).

•• Syntax:
Anaphoric reference with most pronouns generally involves the whole noun
phrase, and not just part of it:

(15) The big brown dog had hurt itself badly. It could not stand on its back legs.

An exception here is the prop pronoun, whose job is to replace just the
noun part of a noun phrase:
I wanted to buy red shoes for my daughter, but she preferred white ones.
Other major syntactic points are the following:
{{ Possessive pronouns, as was said above, are not pronouns syntacti-
cally, but determiners (see further below). That is, they have the
function of article words in larger noun phrases. We will therefore
refer to them from now on as possessive determiners. Only what we
called above the pronoun possessives have real pronoun status syntac-
tically. The same is true of demonstrative pronouns. Only when they
appear without a following noun, as in (12) above, are they pronouns
in a syntactic sense. But with a noun following (this problem, that cat)
they are demonstrative determiners.
{{ Anaphora is a semantic relationship (i.e. it is a form of reference).
But it also has a variety of morphological consequences, as we saw
above, e.g. personal pronouns, reflexive pronouns, possessive deter-
miners, pronoun possessives have to agree morphologically with
their antecedents. This is therefore a syntactic relationship too,
as the grammar of one word in a sentence affects the grammar of
another. Another example is the case of personal pronouns. Case
is a morphological feature, but is dependent on sentence function
(see next chapter), which is a syntactic relation. This is just a
further pointer to what we said at the beginning of this chapter:
semantics, morphology and syntax interact in a sentence to pro-
duce its total meaning.
{{ Relative pronouns introduce relative clauses.
{{ Interrogative pronouns introduce questions and interrogative clauses
(see Chapter 3, 3.1).

1.3.3 Verbs
•• Semantics:
Verbs, as we have already said, typically denote actions and states, i.e. things
that ‘happen’, ‘last’ and ‘go on in time’:
16 Basic elements of grammatical structure
(16) a. The dog followed the boy.
b. Karen is a teacher.

The close relation to time is shown by the fact that we can ask questions
referring to the verb using expressions like When? and How long?:
For how long/When did the dog follow the boy?
How long has Karen been a teacher?
Another close connection to time is that verbs always show us, through
tense, how an occurrence or state relates to the moment of speech,
e.g. before it (past), simultaneous with it (present), both at once (present
perfect), and so on. Tense is part of morphology, as we will see immediately.
Nevertheless, it points to something semantic, i.e. a time reference that is a
basic component of verb meaning.
In a more general way we can say that verbs have a semantically con-
necting effect: they link the other ‘participants’ named (typically the
subject noun and any elements following the verb) with each other. In
doing so they produce a message, or what is sometimes referred to as a
proposition. In (16)a. above, for instance, the two noun phrases the dog and
the boy are brought into a meaningful relationship with each other through
the verb. The same applies to Karen and a teacher in (16)b. Some verbs, it
is true, can create a proposition without anything following:
(17) a. David snores.
b. Karen sang.

But they still form a link, i.e. bind the noun to themselves to form a sense
unit or message.
It is the semantic conception of a proposition that lies behind the sen-
tence as a grammatical unit (see below under Syntax).

•• Morphology:
In English the verb is the word-class with the most complex system of forms.
We can see this already in a relatively simple statement like
(18) Jenny drinks coffee.

Firstly, the verb has an ending (-s) that is connected grammatically with the
noun Jenny, which refers to the ‘doer’ (or agent) of the action. The agent, in
sentences like this one, generally has the function of subject. Functions belong
in the next chapter, as we have said, but the term subject is important here
already, as it is this (or, more exactly, the noun in that function) that deter-
mines the ending of the verb. It does this according to the person status of the
noun, here third person singular. In other words a third person singular noun
requires this characteristic to be shown also in the verb ending. Syntactically,
this is another example of agreement, this time subject–verb agreement, also
known as concord. Verbs, then, are also marked for person, or, more exactly,
they are marked according to the person status of their subject noun (since
person is properly speaking a characteristic of nouns, not verbs).
 Basic elements of grammatical structure 17
Tables like the following, showing all the person forms of a particular
verb (here be) are familiar to every language learner:

Person Singular Plural

First I am we are
Second you are you are
Third he/she/it is they are

This is what we call a conjugation. To conjugate a verb means to put it

in all its person forms like this. But we can also speak of an individual verb
form (such as he is) as a conjugated verb form, i.e. one that agrees with its
subject noun. A verb like this is also known traditionally as a finite verb.
By contrast, a non-finite verb has no subject agreement and is unchange-
able: very often, in fact, it has no subject at all. Non-finite verbs are the
various participle and infinitive forms, and the gerund. This is an impor-
tant distinction, because finite verb forms have other characteristics too.
In (18), e.g. the third person singular -s-ending does not just signify person,
but also tense (present) and aspect (simple). An example such as You were
driving is marked for second person (singular or plural, as the case may be),
past tense, and progressive aspect. In English, that is, finite verbs always
show – apart from subject–verb agreement – also tense and aspect. By con-
trast, non-finite verbs usually do not. Take, for instance the infinitive in
(19) Jenny decided to drink coffee.
To drink here relates to the past; yet it has no past tense marking of its own,
any more than it is marked for person. It simply takes over these meanings
(i.e. that Jenny is the subject and the action of drink is past-related) from
the preceding finite verb. It is true that non-finite verbs have certain tense
and aspect forms of their own, but they are used only in a limited way.
Further prominent morphological characteristics of verbs are the following:
{{ Composite verb forms:

Finite verbs like drinks in (18) consist of just a single verb. Most, however,
are composed of two or more separate verbs in partnership, such as have
drunk, were drinking, have been drinking, will drink, can drink, and so on. These
are composite verb forms. Most of them are made up of one auxiliary verb +
lexical (or main) verb, though some have two or even three auxiliaries:

Auxiliary verb(s) + Main verb

   have + drunk
   were + drinking
    can + drink
have been + drinking
should have been + drunk
18 Basic elements of grammatical structure
Auxiliary verbs are ‘helping’ verbs. They form a supporting partnership
with main verbs in various ways. For instance, they help in creating tense
(have + past participle = perfect), aspect (be + present participle = progressive),
the passive (be + past participle = passive form), and so on. These are purely
morphological operations, and the auxiliaries concerned (be and have) are
therefore called grammatical auxiliaries. These contrast with modal auxiliaries,
like can, must, should, etc., which have individual meanings (as well as helping
with grammar). Auxiliaries are also essential for certain syntactic operations,
such as forming questions and negatives (see below). A further grammatical
auxiliary for this purpose is do. Note that the lexical verb here is always a parti-
ciple or infinitive. It is the auxiliary that gives the partnership its finite features
(i.e. concord, tense and aspect). Nevertheless, the partnership as a whole, as a
unit, is regarded as finite. All the verbs involved work together, as one phrase.
For this reason we call these units verb phrases. A composite verb form is always
one verb phrase, and the cases listed here are all finite verb phrases.

{{ Regular and irregular verb forms:

This is a distinction that affects morphology mainly in the formation of
the past tense and past participle. With regular verbs both are derived
simply by adding -ed to the infinitive (or just -d if the verb already ends
in -e), for instance:

Infinitive Past tense Past participle

walk walked walked

Irregular verbs, by contrast, form past tense and past participle in a

variety of quite distinct ways:

Infinitive Past tense Past participle

swim swam swum

bring brought brought
come came come
put put put
give gave given

A general feature here is that instead of an -ed-ending internal changes

to the word are made, usually affecting the vowels, but in some cases
also consonants. Certain past participles are additionally inflected
with -en. In a few cases all three forms are the same. These patterns
usually repeat themselves wholly or partly with other irregular verbs, so
that certain close neighbour groupings occur (e.g. sing-sang-sung, shut-
shut-shut, take-took-taken, etc.). Several, however, are highly irregular,
and show person divergence also: have, do and go have irregular forms
in the third person of the present tense, be even in the second person,
and between singular and plural in the past tense.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
tyytyväisyydestään sen johdosta, että hänen sisarensa oli uhrannut
osan hellyydestään pikku Wolratille. Tästä Leonoren pikku poikaa
kohtaan osoittamasta lempeydestä iloitsi myöskin Antonia, kunnes
hän alkoi pelätä, että pienokaisen rakkaus ryöstettäisiin häneltä
itseltään. Silloin heräsi jälleen vanha kateus, mutta se tukahutettiin
pian sillä kurilla, jolla Antonia nyt koetti vallita jokaista epäjaloa
tunnettaan.

Tähän aikaan, 1855-vuoden alussa, kirjoitti Antonia miehelleen

ystävällisemmän kirjeen kuin mitä hän koskaan tähän saakka oli
uskaltanut. Hän nimittäin tiesi, että Brandtin vuokra-aika loppuisi
seuraavana syksynä, ja että kapteeni oli maininnut kirjeessään
Brandtille päättäneensä melkein varmasti itse ottaa haltuunsa
Hagestadin, jos hän onnellisesti pääsisi Ruotsiin vuoden lopussa,
kuten oli aikaisemmin suunniteltu.

— Monta kertaa, hyvä Wolrat — kirjoitti Antonia, — olen tuntenut

tarvetta uskoa sinulle erään tärkeää keskustelun, joka minulla oli
äidin kanssa vähää ennen hänen kuolemaansa. Mutta olen luullut,
tai oikeammin pelännyt, että näin pitkän ajan kuluttaa sinuun koskisi
kipeästi, jos sinua muistutettaisiin eräästä asiasta, mikä… Ei, tänäkin
päivänä puuttuu minulta rohkeutta, ja ehkä sitä puuttuukin minulta
aina, ellen saa mitään kehoitusta. Ole kuitenkin varma siitä, ettei
nainen, joka tietää menettelyllään tuottaneensa onnettomuutta ja sen
johdosta milloinkaan saata joutua vaikeampaan asemaan kuin
silloin, jolloin hän ei voi päästä selville siitä, mitä hänen on tehtävä
tai jätettävä tekemättä. Mahdollisesti hän voi olla välittämättä omasta
arvostaan ja kainoudestaan, tuntiessaan olevansa velvollinen
tunnustamaan miehelleen syyllisyytensä, mutta hänen tulee välttää,
ettei hän tekisi puolisolleen vastukselliseksi, jos tämä ei mielellään
ota puheeksi sitä asiaa, jonka ensinmainittu tahtoo saada selväksi…
Vuosi ei vielä kuitenkaan ole ehtinyt kulua pitkä — ja ennenkuin
pääsemme lokakuuhun, toivon, että on tapahtunut jotain hyvää.

Voi, kuinka minä pelkään sinun katsettasi, kun saat nähdä poikasi!
Hän on kaunis kuin enkeli, mutta niin pieni ja heikko… ehkä kesä
vahvistaa häntä. Kaikessa tapauksessa täytyy sinun häntä rakastaa
— muuten en voi elää. Ja se joulu-ilta, jonka me ensi kerran
vietämme yhdessä, yhdessä lapsemme kanssa, varmaan
muodostuu pyhäksi juhlaksi.

Lähetettyään tämän kirjeen odotteli Antonia monasti uusiutuvin

sydämentykytyksin vastausta, josta hänen piti saada päättää tai
ainakin aavistaa, mitä hänellä oli odotettavissa. Se viipyi tavallista
kauemmin; ja kun hän sitten puoleksi epätoivoissaan pelosta piti sitä
kädessään, oli hänellä kuitenkin voimaa ensin rukoilla Jumalaa, että
hän pysyisi tyynenä, jos se olisi kaikkea muuta kuin "ihana ja
riemullinen sanoma".

Oli hyvä, että hän siten valmisti itseään.

Vastauksessa oli muun muassa seuraavaa:

Arvaan täydellisesti, mitä sinä ja kunnon äitisi olette puhelleet, ja

minä tiedän hänen sanansakin, vaikka en olekaan niitä kuullut. Voi
Antonia, elämän erehdykset ovat aina järkähtämättömimpiä
vihollisiamme! Kuinka pitkälle luulemme niistä pääsevämme, niin
saavuttavat ne meidät kuitenkin jollain salatulla piikillään, jolla on
kyky haavoittaa.

Arvaat aivan oikein, että minuun koskee kipeästi, kun minulle

muistutetaan asioista, joita puolentoista vuoden tomu on turhaan
peittänyt. Mutta sitävastoin olet väärässä siinä, jos luulet, etten minä
rakastaisi poikaani senvuoksi, että hän on pieni ja heikko. Eihän hän
voi mitään sille, että hänen täytyi tulla maailmaan taistelujen ja
tuskien aikana, joutuen niiden uhriksi.

Muuan seikka on vielä vallassasi, Antonia! Opeta poikani

rakastamaan minua, ja anna anteeksi, että en ole voinut paremmin
vastata sinun esitykseesi lähestyä minua jälleen. Älä myöskään ole
pahoillasi, jos tästä alkaen jonkun aikaa saat harvoin kirjeitä!
Vakuutan, ettei se tapahdu siksi, että jollain tavoin tahtoisin rangaista
sinua senvuoksi, että olet ottanut puheeksi sellaisen asian jota
kaikkein vähemmin sopii käsitellä kirjeellisesti, vaan siksi, että tieni,
jota en vielä voi ilmoittaa, johtaa nyt entistä pitemmälle. Kaikessa
tapauksessa voit olla varma siitä, että jos saamme viettää ensi
jouluillan yhdessä, minä saavun sinne väsyneenä pyhiinvaeltajana,
joka ei tahdo tuoda mukanaan vihaa lieden ääreen, missä hän
vaivojensa jälkeen etsii vain rauhallista lepoa.

Tämä oli ainoa kohta, missä Wolrat viittasi siihen elämään, jota he
tulisivat viettämään yhteisen katon alla.

Jos Antonian mielestä tämä olikin ankara kirje, niin oli se

anteeksiannettavaa, ja kuitenkin se oi vaatinut kirjoittajalta vaivaa
voida niin levoiksesi koskettaa asiaa, jonka piti olla haudattu…

Talven loppu ja pitkä kevät oli raskain aika, mitä Antonia koskaan
oli elänyt. Sen lisäksi oli hän nyt jälleen paljon yksin.

Leonore oli muuttanut Tukholmaan, jonne oli ottanut mukaansa

myöskin everstin kasvattipojan jättäen hänen toverinsa herra
Brandtin ja tämän rouvan hoitoon. Viimemainittu, jolla nyt myöskin
itsellään oli poika, ei enää käynyt niin usein kuin ennen
lohduttamassa ja auttelemassa "hänen armoaan"; mutta silloin kun
hän tuli, koetti hän entisellä raikkaalla iloisuudellaan ja
teeskentelemättömän vapaalla käytöksellään houkutella hymyn
kohoamaan Antonian vastahakoisille huulille.

Ja mille muulle Antonia olisi voinut hymyillä kuin pikku pojalleen?

Ei suinkaan tulevaisuudelle, sillä se näytti nyt muodostuvan
raskaammaksi kuin koskaan ennen. Kuukausia oli jo kulunut siitä
kun Wolrat oli kirjoittanut hänelle viimeksi.

Missä Wolrat sitten oli? Turhaan kyseli hän herra Brandtilta ja

Leonorelta kirjoittaessaan hänelle, mitä he arvelivat tämän vaitiolon
merkitsevän, mutta eivät suulliset eivätkä kirjeelliset vastaukset
tyydyttäneet häntä, koska niissä ilmeni eräänlainen epäröiminen,
johon hän turhaan koetti saada selvitystä. Wolrat oli viimeksi ollut
Ranskassa, jonne hän oli palannut matkaltaan Saksaan ja
Itävaltaan. Mutta siitä saakka jäljet hävisivät. Eikä Antoniaa
lohduttanut sekään, että Wolrat oli valmistanut häntä siihen, että
kirjeet tulisivat viipymään.

Mutta kerta toisensa perään ahdisti Antoniaa muuan ajatus, jonka

hän kuitenkin aina pakoitti poistumaan mielestään — niin, hän ei
maininnut edes Brandtille, että hän usein muisti erästä paikkaa
Europassa, missä parhaillaan raivosi sota, ja missä paitsi vihan
luoteja oli tavattomasti muutakin kurjuutta: kuumetauteja, kauhea
ilmanala, nälänhätä sekä kurjat turvapaikat monella tavoin kärsivällä
ihmisellä. Ei, hän ei koskaan lausunut ääneensä nimeä Krim, mutta
rukouksissa oli se hänen värisevillä huulillaan. Hän tahtoi päästä
epätietoisuudestaan, mutta siitä huolimalta pelkäsi varmuutta.

Viimein täytyi hänen ilmaista pelkonsa. Eräänä iltapäivänä

toukokuun lopussa hän lähetti noutamaan Brandtia.
 — Tämähän oli salaista yhteisyyttä, teidän armonne! — virkkoi
herra Brandt astuessaan sisään ja koettaessaan käyttää tavallista
äänilajiaan. — Olin jumi aikeissa tulla tänne. Minulla on kirje.

Brandt ei näyttänyt juuri sellaiselta kuin tavallisesti, mutta Antonia

ei pannut siihen mitään huomiota, vaan ojentaen kiihkeästi kätensä
huudahti:

— Jumalan nimessä, antakaa minulle mieheni kirje!

— Parahin rouva, en sanonut, että kirje on herra kapteenilta… Se

on hänen matkatoveriltaan. Mutta ensin täytyy minun ilmoittaa,
missä kapteeni Hanefelt on, sillä valmisteleminen on minusta
tuhmuutta silloin kun tiedän puhuvani henkilön kanssa, jonka
sielunvoimat tunnen.

— Valmisteluja ei tarvitakaan, — virkkoi Antonia melkein

kivettyneen levollisesti. — Minä tiedän missä hän on — olen sen
tietänyt jo kauan: hän on Krimillä. Hän on taistellut Ranskan lipun
alla. Hän on haavoittunut tai ehkä jo — kuollut.

Tuskin hän ehti lausua viimeisen sanan, ennenkuin hän vaipui

tiedottomana lattialle, ja vasta muutamien tuntien kuluttua hän kykeni
käsittämään Brandtin tiedonannon.

— Ei, Jumalan nimessä, hän ei ole kuollut, mutta haavoittunut hän

kyllä on, ja Herran kiitos, vaarattomasti… Tässä on sekä kirje hänen
urhoolliselta matkatoveriltaan että todistus lääkäriltä, joka vahvistaa
puheeni todeksi. Ja teidän armonne täytyy nyt iloita sen sijaan että
surisi! Sillä herra kapteeni on kunniakkaassa taistelussa
osoittamastaan suuresta uljuudesta saanut kunnialegionan ristin. Se
edistää olkapäässä olevan haavan paranemista, mutta kestänee
kuitenkin vielä pari kuukautta ennenkuin toipuminen kehittyy niin
pitkälle, että hän pääsee matkustamaan johonkin sopivampaan
paikkaan.

Brandt piti tärkeänä puhua vitkaan, jotta Antonia ehtisi suhtautua

tilanteeseen ennenkuin hän avaisi kirjeen.

Nyt saattoi tuo nuori vaimo-raukka viimeinkin itkeä, samalla kun

hän, hetkeksi unohtaen syvän kiitollisuutensa Jumalalle, joka oli
kuullut hänen rukouksensa, kuitenkin hiljaa nurkui, ettei hän ollut
saanut tietää mitään puolisonsa hankkeesta ennenkuin nyt.

— Älkää millään muotoa valittako sitä, — sanoi rouva Brandt, joka

oli tullut sisään miehensä jälkeen. — Hellyydestä rouvaansa kohtaan
on hän tahtonut pitää tämän matkan salassa. Ja omatuntoni
pakoittaa minut kertomaan, että Brandt on saanut aikaisemminkin
Krimiltä kirjeen, missä…

— Sofie, onko tämä oikein? — keskeytti hänet Brandt.

— Kyllä, sillä hänen armonsa tuntee itsensä onnelliseksi

tietäessään, että sinulle osoitettua kirjettä seurasi liite, joka sinun
käskettiin jättää hänen armolleen siinä tapauksessa jos sattuisi jokin
onnettomuus.

— Hyvä Jumala, se on siis totta — hän tahtoi, että kirje sisältää

kaiken, mitä… — Hän keskeytti ja katsoi Brandtiin läpitunkevasti.

— Niin, se on varmaan sellainen kirje, jonka voi kirjoittaa kapteeni

Hanefeltin kaltainen kunnian mies lähtiessään sotaan. Mutta hän
käski ankarasti, että jos hän palaa, täytyy hänen saada kirje
koskemattomana takaisin.
 — Voi, älkää luulko, että minä haluan lukea sen. Mutta jos joskus
pyydän saada sen nähdä ja painaa siihen suudelman, niin älkää
kieltäkö sitä minulta! Suurin lohdutukseni on, ettei minun tarvitse sitä
aukaista… Ja nyt, ystävät, poistukaa vähäksi aikaa, että saan lukea
tämän vieraan kirjeen.

Meidän ei tarvitse lainata sitä tähän. Se sisälsi vieläkin kauniimpia

sanoja kuin mitä Brandt oli kertonut itse saamastaan kirjeestä.
Ensinmainitussa oli kuitenkin lisäys, missä teroitettiin, kuinka
tärkeätä oli, että vastauksessa otettaisiin huomioon se rauha, mitä
sairas mies nyt ehdottomasti tarvitsi. Wolrat lähetti lämpimät
terveiset vaimolleen ja pojalleen, ja pyysi, ettei Antonia huolehtisi
paljoa hänen tähtensä.

Hänellä ei ollut erittäin suuria tuskia, ja hänelle olisi suureksi

hyödyksi saada hyviä sanomalehtiä kotimaasta.

Brandtille osoitettu kirje sisälsi hieman toista, eli haava oli hyvin
vaikea, ja että riippuisi erinäisistä ilmaantuvista seikoista, saisiko
kapteeni pitää vasemman käsivartensa. Tätä kaikkea kiellettiin
kertomasta hänen vaimolleen..

Kerrassaan uljaasti Antonia voitti ne tunteet, joiden valtaan hän nyt

oli joutua; ja se mitä hän kirjoitti miehelleen saman päivän postiin,
todisti täydellistä mielenmalttia ja tietoisuutta siitä varovaisuudesta
mikä nyt oli tarpeen. Antonia kertoi, kuinka hän jo kauan oli salaa
aavistanut Wolratin olevan Krimillä, ja että hän senvuoksi oli
koettanut valmistautua kaikkien mahdollisten tapausten varalle,
minkä vuoksi tuskallinen sanoma ei nyt saapunutkaan aivan
odottamatta. Sitäpaitsi tieto siitä, ettei Wolrat ollut hengenvaarassa,
vaikutti niin siunausta tuottavasti hänen rohkeuteensa, että hän
häpeisi kääntyä valituksin Jumalan puoleen, joka oli suonut hänelle
niin suuren armon. Antonia päätti kirjeensä seuraavin sanoin:

"Olen ristinyt pikku poikamme kädet, että hänkin ottaisi osaa

rukouksiini Jumalan luo, jonka vallassa yksin on antaa takaisin
voima ja terveys. Mutta koska myöskin hyvin tiedän, kuinka paljon
riippuu kunnollisesta hoidosta ja huolenpidosta, niin lähinnä Jumalaa
kohtaa koko sydämeni suuri kiitollisuus lääkäriä ja kelpo
matkatoveriasi. Ajatuksissani istun aina sairasvuoteesi ääressä…"

Tämän jälkeen saapui aina tuontuostakin rauhoittavia tietoja.

Mutta myöhemmin kesällä jaksoi kapteeni jo itsekin kirjoittaa. Hän
ilmaisi lyhyin, mutta sydämellisin sanoin tyytyväisyytensä siitä
tavasta, millä Antonia oli ottanut vastaan tämän vaikean ajan. Wolrat
sanoi kunnioittavansa hänen järkeään ja olevansa kiitollinen sen
johdosta, että Antonia oli kukistanut kaikki tarpeettomat
tunteenpurkaukset. Nyt oli hän parhaillaan matkalla Italiaan, missä
hän viipyisi koko lopun kesää hoitamassa terveyttään ja täyttämässä
tehtäväänsä. Hoidettuaan sen jälkeen asiansa sekä täytettyään
yksityisen velvollisuutensa olemalla läsnä Leonoren häissä, voitaisiin
häntä marraskuun lopussa odottaa kotiin Hagestadiin.

Käänteessään kirjeen uudelleen kokoon pääsi Antonian huulilta

syvä, vakava huokaus. Hän oli erehtynyt katkerammin kuin
milloinkaan tähän saakka nähdessään nyt toiveensa, joka oli itänyt
hänessä siitä asti kun ensimäinen tieto hänen miehensä
onnettomuudesta Krimillä oli saapunut, kokonaan haihtuvan savuna
ilmaan.

Kuinka monta, monta kertaa hän olikaan tämän levottoman kesän

kuumina aikoina nauttinut, kuvitellessaan lukevansa Wolratin ensi
kirjettä sen jälkeen kun tämä oli päässyt sairasvuoteesta! Mutta
tässä kirjeessä ei mainittu mitään kunnioituksesta ja kiitollisuudesta;
siinä puhuttiin sensijaan jotain ikävästä, rakkaudesta ja sovituksesta.

Tavattoman väsynein ilmein antoi hän kirjeen liukua polvilleen.

Pitkäaikaista vankeutta yksinäisessä kodissa kestäisi yhä edelleen
ilman minkäänlaista lohtua, ja kun viimein jotenkin päästäisiin
marraskuuhun, siihen päivään, jolloin Wolrat viimeinkin palaisi —
mitä sitten? Ehkä he molemmat vain jatkaisivat vankila-elämää! Sillä
koska Wolrat ei kirjoittanut hänelle avoimesti nyt kun hänen olisi
pitänyt käsittää Antonian halu hyvittää erhetyksensä, niin hän
varmaan ilmestyisi takaisin ainoastaan valtiaana ja isäntänä.
XXI

Kapteeni Hanefeltin lähetti.

Oli marraskuun ensimäinen päivä.

Niin pitkälle oli nuori vaimo viimeinkin päässyt monien verkkaan

laskettujen päivien jälkeen. Mutta kaukana siitä, että se tuska, jota
edellisessä luvussa koskettelimme, olisi koko ajan häntä vaivannut.
Ei, yksi Jumalan ihmeellisimpiä hyviä tekoja näyttäytyy siinä, että
lähettäessään uusia suruja hän varustaa ne voimalla täydellisesti
peittää entiset — joskaan ei unhoituksen hautaan, niin ainakin
mittaamattomaan syvyyteen, missä ne saavat levätä siksi, kunnes
jälleen tulee niiden aika, jolloin me tuskin enää niitä tunnemme.

Uusi murhe, joka äkkiä valtasi Antonian tunteet, esiintyi lisänä, jota
hän tosin oli kauan pelännyt, mutta ei ollut voinut siihen vielä
suhtautua. Hänen poikansa, joka oli ollut heikko syntymästään
saakka, sairastui nyt erääseen vaaralliseen lasten kulkutautiin, ja
lääkärien lausunnon mukaan oli hyvin vähän toiveita siitä, jaksaisiko
hän kauankaan pitää valkeata palamassa pienessä, lepattavassa
elämänlampussaan. Voi, niitä öitä, jotka Antonia oli valvonut
pienokaisen vuoteen vieressä! Millä kauhulla hän ajatteli kallista
vastuunalaisuuttaan, kun täytyi ehkä jo huomenna ilmoittaa miehelle,
että ainoan siteen, johon tämä nykyisin näytti kiinnittävän elämänsä,
oli kuolema katkaissut! Tuska siitä tukahutti hänen oman surunsa.
Niin, kuinka hän voisikaan kestää ilman sitä…!

— Hyvä Jumala, hyvä Jumala! — huokasi hän. — Jos otat minulta

pois tämän kalkin, niin menettele muutoin kanssani miten tahdot!
Sillä jos pienokainen kuolee saamatta isän siunausta, ellei isä saa
nähdä poikaansa elossa, niin kenen on syy — minun. Entä kuka olisi
ollut syypää siihen, jos isä olisi kuollut haavastaan vieraassa
maassa, jotta lapsi, jos se jäi eloon, ei koskaan olisi nähnyt isäänsä?
Juuri minä. Ja tämä syy, tämä synti olisi aiheutunut ainoastaan
halusta saada tyydyttää kurjaa ylpeyttä, alhaista itsepäisyyttä.
Minähän sain tuon kärsivällisen, vakaan, jaloluontoisen miehen
lähtemään talostaan ja kodistaan, ja minä uskalsin tuntea itseni
loukatuksi senvuoksi, että hän haluttomasti palaa vaimon luokse,
joka niin huonosti käsitti ja noudatti velvollisuuksia, jotka hän
vihkituolilla oli vannonut täyttävänsä. Olen katunut, mutta vasta sitten
kun se jo on ollut myöhäistä. Olen asteettain ja osittain muuttunut.
Mutta olenhan tunnustanut koko syyllisyyteni! Ei, ne ovat olleet vain
sanoja, ainoastaan tyhjiä sanoja, eivät mitään muuta kuin sanoja,
joita hän halveksii kuulla.

Näinä aikoina Antonia suhtautui tuhoatuottaneeseen

menettelyynsä, jonka seuraukset olivat olleet niin lukemattomat, kuin
henkilö, joka seisoo jonkun surullista elämännäytelmää kuvaavan
taulun edessä. Taulun katseleminen synnyttää läpi suonten
vaikuttavan jäisen kylmyyden, niinkuin sulaneista lumipisaroista
aiheutuneen, ja kuitenkin on mahdotonta täysin tunkeutua sen
merkitsevään syvyyteen.
 Sellaisena esiintyy meille ihmisille joskus muisto jostain kauan
sitten tapahtuneesta menettelystä. Olemmeko todellakin tehneet
siten, tuntuiko todellakin meistä silloin oikealta sellainen, jota nyt
emme mitenkään kykene käsittämään? Kuinka saattoi itserakkaus
johtaa meidät näin katkeraan tekoon, kuinka meidän onnistuikaan
pukea katala koston tunne velvollisuuden verhoon, mitenkä
voimmekaan jatkaa hairahdustamme äärimäisyyteen saakka? Niin,
kaikki tämä kasaantuu satanaulaisena painona heränneelle
sydämelle, missä silloin vallitsee vallan toisenlaista tuskaa kuin se
hedelmätön tunne mikä kerta toisensa perään on liukunut sen
pinnan yli.

Jumala oli Antoniolle armollinen. Pienokainen juurtui jälleen

elämään, ja hänen kauttansa kiintyivät myöskin äidin juuret siihen
maaperään, jota myöten käy tie siihen maahan, missä kaikkinainen
valheellinen kiilto katoaa, ja jonne me uskallamme viedä
mukanamme vain sen pienen määrän oikeata kultaa, jonka vaivoin
olemme kyenneet kokoamaan.

Oli, kuten mainittu, marraskuun ensimäinen päivä.

Antonia ei odottanut tapaavansa miestään ennenkuin kuun

lopussa, sillä hän ei ollut vielä saanut sitä muodollista kutsukorttia,
mikä tietysti lähetettäisiin hänelle Leonoren häihin. "Leonoren häät!"
Kuultiin mainittavan, että sellaiset vietettäisiin Tukholmassa, ja että
kaikki sitä varten tarvittavat paperit oli jo sinne lähetetty, mutta
kukaan ei vielä tiennyt sulhasen nimeä, paitsi tietysti niitä, joille se oli
uskottu salaisuutena. Antonia ei ollut heidän joukossaan: hänellä oli
ollut niin paljon tekemistä surunsa kanssa, ettei häneltä riittänyt
uteliasta mielenkiintoa Leonorelle, koska ei hänelle vapaaehtoisesti
osoitettu luottamusta.
 Tänä marraskuun ensimäisenä päivänä oli Antonia sisällä
lastenkamarissa, missä herrasväki Brandtin yksivuotias poika oli
vierailulla, ja hän vertaili noita lapsia toisiinsa, surullisesti pudistaen
päätään. Niistä vanhin, hänen omansa, oli pienen enkelin kaltainen,
joka on valmis lähtemään taivaaseen; toinen taas, punaposkinen ja
tukeva, näytti jättiläiseltä pienoiskoossa. Voi, — ajatteli hän, —
Wolrat pitäisi varmaan enemmän tuosta voimakkaasta, reippaasta
lapsesta kuin omasta, aina avuntarpeessa olevasta lapsestaan.
Viimemainitulla oli se ainoa etu, että se osasi kävellä, jotavastoin
sivurakennuksen nuori herra ei ollut vielä ehtinyt oppia muuta kuin
ryömimään.

Ja lasten kasvatuksen alkaessa oli vielä eräs muukin seikka, josta

Antonia melkein ylpeili: hänen poikansa osasi hyvällä ja selvällä
äänellä huutaa: "Isä, isä!" kun pikku Brandt ainoastaan jokelsi:
"Mam… mam… mam…"

Antonian parhaillaan rukoillessa, että isä ensi hetkestä alkain

rakastaisi lastaan, kuului etuhuoneesta askeleita, ja sisään astui
palvelijatar, joka ilmoitti vaunujen ajaneen pihamaalle ja erään
upseerin juuri astuvan niistä maahan. Antonian kaikki jäsenet
alkoivat vavista, ja hän jaksoi tuskin seisoa jaloillaan, kun saapui
uusi sana, että ratsumestari Holst pyytää hän armoaan
hyväntahtoisesti ottamaan hänet vastaan.

Antonia hengähti keventyneesti.

— Ilmoittakaa ratsumestarille, että minä tulen, ja saattakaa hänet

sillä aikaa saliin!

Hän istuutui hetkeksi päästäkseen tasapainoon; ja tarkemmin

miettimättä syytä ratsumestarin vierailuun kuvaili hän mielessään
sitä hetkeä, jolloin Wolrat saapuisi. Hän saattoi nyt aavistaa sen
tunteen, minkä hän tiesi itsensä silloin valtaavan.

Antonian astuessa sisään tuli nuori upseeri häntä vastaan

eräänlaisella juhlallisella ystävyydellä, joka teki häneen kummallisen
vaikutuksen. Antonian täytyi antaa kätensä hänen molempiin
ojennettuihin käsiinsä, ja kun vieras oli voitollisesti hymyillen
suudellut niitä kumpaakin, näytti siltä kuin tämä olisi pitänyt itseään
oikeutettuna käyttäytymään siten.

— Rouva Hanefelthan aavistaa kaiken? — Niin kuului hänen

ensimäinen kysymyksensä.

— Aavistan — mitä?

— Että minä nyt saavun luoksenne tulevan lankoni lähettinä

kutsumaan teitä niihin häihin, jotka hän panee toimeen.

— Minun miehenikö toimeenpanee sisarensa häät?

— Niin.

— Ja sulhanen esiintyy nyt tässä edessäni?

— Aivan oikein, omassa persoonassaan — olen katsonut sen

velvollisuudekseni. Leonoren on hyvän puolisonsa tahdosta (olkoon
hän taivaassa niin onnellinen kuin hän ansaitsee!) melkein pakko
täyttää lähes kahdeksan vuotta sitten köyhälle luutnantille
antamansa lupaus.

— Ja jonka hän epäilemättä täyttää yhtä lämpimästi ja mielellään

kuin se otettaneen vastaan. Mutta miksi niin paljon salaperäisyyttä?
Tämä liittohan on kaikkea kunniata ansaitseva herra ratsumestarin
esimerkiksi kelpaavan uskollisuuden vuoksi.

— Testamentin herättämän uteliaisuuden tähden vaati

hienotunteisuus välttämättä, ettei mitään kihlausta julaistu. Kaikki
pannaan nyt toimeen yhdellä kertaa. Sunnuntaina tapahtuu
kuuluttaminen Tukholmassa. Sitä seuraavat vihkiminen ja parin
kuukauden matka. Minä olen nyt tullut tänne hoitamaan erästä asiaa
herra Brandtin ja tuomarin kanssa.

— Minä ymmärrän… he ovat pikku Karlin holhoojat. — Antonia

lausui nämä sanat ilman vähintäkään ponnistusta. Ainoa oli, ettei
hän voinut olla punastumatta, mutta veri ei noussut yksistään hänen
poskiinsa, sillä ratsumestari tuli vieläkin punaisemmaksi ja katsoi
ulos akkunasta — hienotunteisuudesta epäilemättä.

— Niin, — jatkoi Holst, — minun tulee järjestää muutamia everstin

kasvattipoikaa koskevia asioita. Hän tulee toistaiseksi oleskelemaan
eräässä hyvässä papinperheessä maaseudulla, missä häntä
ohjataan taidolla ja hänestä pidetään hyvää huolta. Minä ja kauan
kaipaamani Leonore viipynemme poissa ehkä kokonaisen vuoden —
sitä ei kuitenkaan vielä ole lopullisesti päätetty. Mutta kaukana siitä,
että yksinomaan tämä asia olisi aiheuttanut matkani: en vielä tuonut
esiin Leonoren lämpimiä terveisiä enkä hänen rukouksiaan
anteeksiannosta sen johdosta, ettei hänellä ole ollut rohkeutta kertoa
erästä sydämensä vanhaa tarinaa, johon liittyy monta katkeraa
muistoa… ei, kiiruhdan sivuuttamaan sen ilmoittaakseni, että minulla
on erikoinen tehtävä Wolratilta, joka neljäntoista päivän perästä
palaa Tukholmaan pitkältä, tärkeältä matkaltaan, joka ennen kaikkea
hänen oleskelunsa vuoksi Krimissä muodostui niin kunniakkaaksi.
 — Voi, suotakoon minun ensin onnitella herra ratsumestaria ja
kälyäni heidän liittonsa johdosta! Siitä sävystä, jolla te lausutte
Leonoren nimen, tiedän teidän tulevan onnellisiksi, jos te vaan
varotte kaikkea väärinkäsitystä. Ja nyt — nyt kertokaa, mitä mieheni
on käskenyt teidän sanoa.

— Sitä ennen pyydän kiittää teitä sydämellisestä onnittelustanne

sekä että teidän armonne suostuisi pitämään minua veljenään ja
suomaan minulle oikeuden läheiseen tuttavuuteen. Rohkenenko
yksinkertaisesti puhutella teitä suloisella etunimellänne?

— Siihen myönnyn mielelläni, — vastasi Antonia, jota liikutti

ratsumestarin äänen ja katseen lämpö, mitkä molemmat saattoivat
hänet uskomaan, että vieras tunsi vilpitöntä osanottoa hänen väärää
asemaansa kohtaan. — Ja koska minulla ei koskaan ole ollut veljeä,
on Wolratin veli nyt oleva minunkin. En tunne vähintäkään vaivaa
kiittäessäni sinua osoittamastasi avoimesta ystävällisyydestä
sukulaista kohtaan, josta sinulla mahdollisesti on ollut
ennakkoluuloja.

— Minulla… Voi Antonia, suo minun vielä kerman suudella käsiäsi,

sillä koko sydämeni kiihtyy ajatellessani, että sinä… Mutta minä en
rohkene puhua avonaisen uskaliaasti, vaikka, kautta Jumalan, se
olisi viisainta, että veli ja sisar osoittaisivat toisilleen luottamusta.
Valitettavasti näen katseestasi, etten saa jatkaa pitemmälle, joskin
tahtoisin polvistua eteesi pyytääkseni lupaa saada lausua
sanottavani ilman muuta.

— Parahin Holst, mitä luuletkaan tai luulit jo silloin kun erosimme

Brandtin häiden jälkeen se on varmaan erehdys. Minun ja rakkaan
mieheni välinen asia ei mitenkään koske sinua eikä Leonorea.
 — Oletko siitä täysin varma? Mieti tarkkaan?

— Se ei ole tarpeellista. Mutta koska sinä puhuttelet minua

sydämellisemmin kuin kukaan koskaan ennen, niin tahdon minä
kunnioitukseksi sinua kohtaan sanoa suoraan, etten voi syyttää
ketään muut kuin itseäni menneisyydestä, mikä pian muuttuu
nykyisyydeksi. Minä olin ennenkuin Jumala kovasi kosketteli
sydäntäni tavattoman ylpeä ja itsepäisen. Minä loukkasin Wolratia, ja
tiedän, ettei se haava ole vieläkään parantunut. Mutta minua
kummastuttaa, että olen voinut kaiken tämän sanoa sinulle.

— Se mitä olet sanonut, on jo haudattuna täällä — Holst painoi

kädellään sydäntään. — Mutta sinä muistutit minulle (et kaiketi ole
sitä unohtanut) käynnistäni Jokitorpassa.

— Älä mainitse siitä! Se perustui naurettavaan mielikuvitukseen.

Mutta kerro nyt, mitä mieheni on antanut sinulle tehtäväksi!

— Hän kysyy, tahdotko kahden viikon päästä saapua häntä

tapaamaan
Tukholmaan?

Nyt ei Antonian kasvoille lehahtanut enää tavallinen puna, vaan

niitä peitti kokonainen purppurapilvi.

— Saatan tuskin hengittää siitä ilosta, että mieheni pyytää minua

tulemaan tapaamaan häntä, — virkkoi nuori rouva. — Mutta miten
voin jättää pienokaisen, joka hitaasti on parantunut niin vakavasta
sairaudesta, että en ole tahtonut saattaa Wolratia levottomaksi
ilmoittamalla suoraan sen laatua. Sitäpaitsi, — lisäsi hän hiljaa, —
sanoo joku seikka sisimmässäni olevan parasta, että me kohtaamme
toisemme täällä, missä erosimmekin. Ja minä tahdon mieluummin
kestää vielä muutamia raskaita päiviä kuin tavata hänet vieraassa
ympäristössä.

— Anteeksi, hyvä Antonia, — ratsumestarin äänestä ilmeni

todellinen huoli, — mutta oletko varma, että tämä päätöksesi on
parhain ja viisain, minkä voisit tehdä?

— Luulen niin. Ajattele, että me, jotka olemme niin epävarmassa

asemassa, kohtaisimme toisemme vieraan maailman hyörimässä
ennenkuin… Ei, ei!… Minua sellainen peloittaa!

— Juuri se — sen vakuutan, ottamatta edes huomioon omaa

itsekästä toivoani — olisi paljon hyödyllisempää kuin luuletkaan. Älä
millään muotoa pahastu, jos sanon, että se kauneus, jota minä kaksi
vuotta sitten ihailin, on sen ajan kuluessa saanut melkein uuden
viehkeän luonteen, ja että ylpeimmät ja jalommatkin miehet näkevät
seitsenkertaisesti selvemmin toisten silmillä, sekä että, sanalla
sanoen, sinä loistaisit emäntänä häissä yli kaiken muun loistavan,
jota siellä kyllä on nähtävänä.

— Ellet nyt laskisi leikkiä, — vastasi Antonia hymyillen, — niin

minä nuhtelisin sinua vakavasti. On kyllä mahdollista, että muutamat
miehet antavat toisten arvostelun johtaa itseään, mutta niin ei ole
Wolratin laita. Ja minä häpeisin omaa itseäni, jos käyttäisin sellaista
etua, uudelleen herättääkseni mieheni tunteet. Jos hän minua
rakastaa, toivon että rakkautemme perustuu vakavammalle pohjalle.

— Voi Antonia, sinä et minua tässä asiassa ymmärrä — tai etkö

todellakaan käsittänyt, että tahdoin kiinnittää huomiotasi siihen, että
te kaksi kohdatessanne toisenne juuri täällä tulisitte kokemaan
hämmennystä ja epäröimistä, jota ei voi syntyä tempaavassa
seuraelämässä — ja onhan se sitäpaitsi miehesi toivomus.
 — Lienet oikeassa viime lausumassasi, ja Jumala tietää, että minä
tunnen sen vaaran, mikä piilee kieltäytyessäni lähtemästä! Mutta
mikään ei saa minua jättämään lasta juuri nyt vaikeana syksynä
vieraan hoitoon. Ja Wolrat rakastaa poikaansa kyllin paljon
hyväksyäkseen menettelyni, saadessaan kuulla hänen äsken
voitetusta sairaudestaan.

Ratsumestari ei enää väittänyt vastaan. Ja varmaa on, ettei

Antonia kieltäytymisellään menettänyt hänen kunnioitustaan. Kun
hän sitten oli mielessään ihaillut Hagestadin pientä perillistä, syönyt
päivällistä kälynsä luona sekä viettänyt pari tuntia herra Brandtin
seurassa, matkusti hän viimemainitun kanssa omien sukulaistensa
luo, minkä jälkeen hänen seuraavana päivänä piti käydä
Melldalshusissa, seudun tuomarin luona sekä vanhan everstin
haudalla — palatakseen sitten pikajunalla Tukholmaan.

Ennen lähtöään hän lähetti Antamalle kirjeen, vakuuttaen siinä

ikuisia ja uskollista vaitioloa kaiken sen suhteen, mistä he olivat
keskustelleet.
XXII

Hän palaa.

Marraskuu oli kulunut loppuun ja sijaan oli tullut joulukuu, kun koitti
se päivä, jolloin Antonia kirjeellisen tiedon mukaan vihdoinkin sai
odottaa miestään kotiin. Ennen tätä viimeistä kirjettä oli Wolrat
kirjoittanut hänelle pari riviä, joissa hän ilmoitti "esilläolevien
seikkojen vuoksi" hyväksyneensä sen, ettei Antonia ollut
matkustanut Tukholmaan. Samalla hän pyysi, ettei hänen autuaan
setänsä kahdessa huoneessa mitään muutettaisi, vaan että ne
ainoastaan olisivat järjestyksessä. Makuuhuone tosin oli raskaiden
tummanvihriäisten verhojen vuoksi jotenkin pimeä, mutta sellainen
voitaisiin jälkeenpäin muodostaa maun mukaan.

Huoneet olivat jo ennestäänkin hyvässä kunnossa, sillä ne olivat

samat, joissa kapteeni oli asustanut edellisellä käynnillään
Hagestadissa. Ja nyt aamupäivällä (joka oli harvinaisen kirkas siihen
vuodenaikaan) seisoi Antonia, luotuaan viimeisen tarkastelevan
silmäyksen kaikkeen, ulommaisen akkunan vieressä, josta oli laaja
näköala, katsellen tielle päin.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com