Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Atomistic spin dynamics : foundations and

applications 1st Edition Bergman

https://textbookfull.com/product/atomistic-spin-dynamics-
foundations-and-applications-1st-edition-bergman/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Foundations of Space Dynamics Ashish Tewari

https://textbookfull.com/product/foundations-of-space-dynamics-ashish-
tewari/

textboxfull.com

The Theory of Info-Dynamics: Rational Foundations of

Information-Knowledge Dynamics 1st Edition Kofi K. Dompere
(Auth.)
https://textbookfull.com/product/the-theory-of-info-dynamics-rational-
foundations-of-information-knowledge-dynamics-1st-edition-kofi-k-
dompere-auth/
textboxfull.com

Decision Diagrams for Optimization 1st Edition David

Bergman

https://textbookfull.com/product/decision-diagrams-for-
optimization-1st-edition-david-bergman/

textboxfull.com

Explosion Dynamics Fundamentals and Practical Applications

1st Edition Rangwala

https://textbookfull.com/product/explosion-dynamics-fundamentals-and-
practical-applications-1st-edition-rangwala/

textboxfull.com
Mathematical Foundations and Applications of Graph Entropy
1st Edition Matthias Dehmer

https://textbookfull.com/product/mathematical-foundations-and-
applications-of-graph-entropy-1st-edition-matthias-dehmer/

textboxfull.com

Mathematical Foundations and Applications of Graph Entropy

1st Edition Matthias Dehmer

https://textbookfull.com/product/mathematical-foundations-and-
applications-of-graph-entropy-1st-edition-matthias-dehmer-2/

textboxfull.com

Spin with Me 1st Edition Ami Polonsky

https://textbookfull.com/product/spin-with-me-1st-edition-ami-
polonsky/

textboxfull.com

Spintronics Handbook, Second Edition: Spin Transport and

Magnetism: Volume Three: Nanoscale Spintronics and
Applications Evgeny Y. Tsymbal (Editor)
https://textbookfull.com/product/spintronics-handbook-second-edition-
spin-transport-and-magnetism-volume-three-nanoscale-spintronics-and-
applications-evgeny-y-tsymbal-editor/
textboxfull.com

Spin Current Sadamichi Maekawa

https://textbookfull.com/product/spin-current-sadamichi-maekawa/

textboxfull.com
ATOMISTIC SPIN DYNAMICS
 Atomistic Spin Dynamics
Foundations and Applications

Olle Eriksson
Department of Physics and Astronomy, Uppsala University, Box 516, SE-751 20 Uppsala,
Sweden

Anders Bergman
Department of Physics and Astronomy, Uppsala University, Box 516, SE-751 20 Uppsala,
Sweden

Lars Bergqvist
Department of Materials and Nano Physics, KTH Royal Institute of Technology,
Electrum 229, SE-164 40 Kista, Sweden

Johan Hellsvik
Department of Materials and Nano Physics, KTH Royal Institute of Technology,
Electrum 229, SE-164 40 Kista, Sweden

3
 3
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Olle Eriksson, Anders Bergman, Lars Bergqvist, Johan Hellsvik 2017
The moral rights of the authors have been asserted
First Edition published in 2017
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2016938429
ISBN 978–0–19–878866–9
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
Preface

The purpose of this book is to provide a theoretical foundation and an understanding of

atomistic spin dynamics and to give examples of where the atomistic Landau–Lifshitz–
Gilbert equation can and should be used. The choice of an atomistic description of
magnetization dynamics, instead of using a continuous vector field, as is done in micro-
magnetic simulations, has several advantages. First, as argued in this book, the building
block of materials is the atom, and hence a description of magnetism in an atomistic
way is very natural and allows for an interpretation of experimental results in a deeper
and clearer way. This description also allows for calculations, from first principles, of all
parameters needed to perform the spin dynamics simulations, without using experimen-
tal results as input to the simulations. In addition, atomistic spin dynamics simulations
experience no problems with treating anti ferromagnets or ferri magnets. The contents
presented in this book involve a description of density functional theory both from a fun-
damental viewpoint as well as a practical one, with several examples of how this theory
can be used for the evaluation of ground-state properties like spin and orbital moments,
magnetic form factors, magnetic anisotropy, Heisenberg exchange parameters, and the
Gilbert damping parameter. This book also outlines how interatomic exchange inter-
actions are relevant for the effective field used in the temporal evolution of atomistic
spins. The equation of motion for atomistic spin dynamics is derived, starting from the
quantum mechanical equation of motion of the spin operator. It is shown that this leads
to the atomistic Landau–Lifshitz–Gilbert equation, provided a Born–Oppenheimer-like
approximation is made, where the motion of atomic spins is considered slower than that
of the electrons. It is also described how finite temperature effects may enter the theory
of atomistic spin dynamics, via Langevin dynamics. Details of the practical implemen-
tation of the resulting stochastic differential equation are provided, and several examples
illustrating the accuracy and importance of this method are given. Examples are given
of how atomistic spin dynamics reproduce experimental data for magnon dispersion of
bulk and thin film systems, the damping parameter, the formation of skyrmionic states,
all-thermal switching motion, and ultrafast magnetization measurements.
On a historical note, early and seminal steps were taken by Antropov et al. (1995,
1996) and by Stocks et al. (1998). There were also independent developments by Nowak
et al. (2005) and Kazantseva et al. (2008), as reviewed by Evans et al. (2014) and Sku-
bic et al. (2008). The results presented in this book reliy on the initial methodology, and
subsequent improvements, of the UppASD method presented by Skubic et al. (2008).
Among more recently developed methods for solving the atomistic spin dynamics prob-
lem, one may note the method developed by Thonig (2013). It is also noteworthy that
other textbooks covering modern magnetization dynamics have been published (see e.g.
Stöhr and Siegmann, 2006; Bertotti et al., 2009).
Acknowledgements

We would like to acknowledge fruitful discussions and a great collaboration with the
following colleagues (in alphabetical order):

I. A. Abrikosov, B. Alling, G. Andersson, Y. Andersson, V. Antropov, P. Bessarab,

S. Blügel, N. Bondarenko, A. Burlamaquie-Klautau, J. Chico, R. Chimata, M. Costa,
R. de Almeida, I. di Marco, P. H. Dederichs, E. Delczeg, A. Delin, H. Ebert,
A. Edström, S. Engblom, C. Etz, N. Fejes, J. Fransson, L. Genovese, A. Grechnev,
O. Grånäs, J. Henk, B. Hjörvarsson, D. Iuşan, A. Jacobsson, B. Johansson, K. Kádas,
O. Karis, M. I. Katsnelson, A. Kimel, A. Kirilyuk, R. Knut, K. Koumpouras, G. Kreiss,
J. Kudrnovský, Y. Kvashnin, A. I. Lichtenstein, J. Lorenzana, S. Mankovsky, D. Meier,
J. H. Mentink, K. Modin, P. Nordblad, L. Nordström, T. Nystrand, P. Oppeneer, F. Pan,
S. Panda, M. Pereiro, S. Picozzi, M. Poluektov, Th. Rasing, D. Rodriques, J. Rusz,
B. Sanyal, B. Skubic, A. Stroppa, P. Svedlindh, A. Szilva, L. Szunyogh, A. Taroni,
D. Thonig, P. Thunström, I. Turek, L. Udvardi, L. Vitos, J. Werpers, J. M. Wills,
D. Yudin, and J. Åkerman

The authors also acknowledge support from the Swedish Research Council (VR),
eSSENCE, the Swedish e-Science Research Centre (SeRC), the Knut and Alice
Wallenberg (KAW) Foundation (grants 2012.0031 and 2013.0020), and the Göran
Gustafsson Foundation (GGS).
Contents

Part 1 Density Functional Theory and its Applications to Magnetism

1 Density Functional Theory 3
1.1 Background of the many-electron problem 3
1.2 The Hartree–Fock theory 4
1.3 The Hohenberg–Kohn theorems 6
1.4 The Kohn–Sham equation 9
1.5 Non-collinear magnetism, and time-dependent density functional theory 14
2 Aspects of the Solid State 17
2.1 Crystal systems and space groups 17
2.2 The Born–von Karman boundary condition, and Bloch waves 18
2.3 A variational procedure to obtain eigenvalues 20
2.4 Density of states 24
2.5 Relativistic effects 25
2.6 Green’s function formalism, Heisenberg exchange, and a
multiscale approach to spin dynamics 29
3 Applications of Density Functional Theory 33
3.1 Cohesive and structural properties 33
3.2 Spin and orbital moments, and the magnetic form factor 40
3.3 Magnetic anisotropy energy 44
3.4 Heisenberg exchange parameters 47
3.5 Non-collinear magnets 49

Part 2 Equation of Motion for Atomistic Spin Dynamics

4 The Atomistic Spin Dynamics Equation of Motion 55
4.1 A few introductory comments 55
4.2 Spin dynamics from first principles 56
4.3 Equations of motion for the spin and charge densities 57
4.4 Local coordinate systems and the adiabatic approximation 59
4.5 The atomic moment approximation and constraining field 62
4.6 Damping motion and relaxation 64
4.7 The relation between the Landau–Lifshitz and the Landau–
Lifshitz–Gilbert equations 67
4.8 The magnetic Hamiltonian 69
viii Contents

5 Spin Dynamics at Finite Temperature 73

5.1 Langevin dynamics 73
5.2 Stochastic differential equations 76
5.3 Finite difference approximations to stochastic differential
equations and the choice of stochastic calculus 78
5.4 Fluctuation–dissipation relations for the stochastic Landau–
Lifshitz equation 79
5.4.1 The stochastic Landau–Lifshitz equation in the form of
the Langevin equation 80
5.4.2 The Fokker–Planck equation 80
5.4.3 Fluctuation–dissipation relations with quantum
corrections 83
5.5 Conservation properties of the Landau–Lifshitz equation 83
5.6 Finite temperature exchange 86
5.7 Some final comments 88
6 The Damping Term, from First Principles 89
6.1 Background 89
6.2 The breathing Fermi surface 90
6.3 The torque correlation model 93
6.4 The linear response formulation 96
6.5 Inclusion of disorder and temperature effects 98
6.6 Symmetry analysis of the damping tensor 102
7 Implementation 104
7.1 UppASD 104
7.2 The effective magnetic field 105
7.2.1 Neighbour lists 105
7.2.2 Contributions to the effective field 107
7.3 Spin-transfer torque 108
7.4 Numerical integration of the Landau–Lifshitz and stochastic
Landau–Lifshitz equations 109
7.4.1 Properties of integrators 110
7.4.2 Overview of stochastic Landau–Lifshitz integrators 111
7.4.3 The dimensionless and normalized SLLG equation 112
7.4.4 Heun with projection 114
7.4.5 The geometric Depondt–Mertens method 115
7.4.6 The IMP method 116
7.4.7 The McLachlan–Modin–Verdier SMP method 117
7.4.8 Mentink’s SIB method 118
7.4.9 Comparison of solvers 119
7.4.10 Random number generation, and statistics 119
 Contents ix

7.5 Extraction of observables 121

7.5.1 Trajectory-based observables 121
7.5.2 Correlation functions 123
7.5.3 Correlation functions and Fourier transforms 126
7.5.4 Sampling, averaging, and post-processing 127
7.5.5 Thermodynamic observables 128
7.6 Aspects of efficiency and optimization 129
7.7 Parallelization approaches 131
7.7.1 Shared memory parallelization 131
7.7.2 Distributed memory parallelization 132
7.7.3 GPU parallelization 135

Part 3 Applications
8 Ferromagnetic Resonance 139
8.1 Experimental set-up and demagnetization field 139
8.2 Kittel equations 141
8.2.1 Damping and anisotropy ignored 141
8.2.2 Including anisotropy 143
8.2.3 Full treatment including damping 143
8.3 The Smit–Suhl equation 151
8.4 Spin wave resonance 153
9 Magnons 154
9.1 Spin excitations in solids 154
9.2 Experimental methods 158
9.3 Adiabatic magnon spectra and the frozen magnon method 160
9.4 Dynamical magnetic susceptibility 167
9.5 Surface magnons from atomistic spin dynamics 169
9.5.1 Thin films of Co on Cu substrates 170
9.5.2 A comparison of approaches 175
9.5.3 Fe on Cu(001) 175
9.5.4 Fe on Ir(001) 177
9.5.5 Fe on W(110) 178
9.6 Relativistic effects 181
9.7 Magnon lifetimes 182
10 Skyrmions 185
10.1 Background 185
10.2 Magnetism and topology 186
10.3 Magnetic skyrmions 187
10.4 Theoretical prediction and experimental identification 188
10.5 Dimensionality and stability 190
x Contents

10.6 From lattices to individual skyrmions 193

10.7 Magnetization dynamics and modelling 194
11 Ultrafast Switching Dynamics 198
11.1 Background 198
11.2 Energy barriers, domains, and domain walls 200
11.3 Macrospin switching 202
11.4 Internal-field-assisted switching 203
11.5 Inertia-like switching 205
11.6 Domain wall motion 207
11.7 Ultrafast demagnetization: face-centred cubic Ni as an example 208
11.8 The three-temperature model 210
11.9 All-optical magnetization reversal 212

Part 4 Conclusions and Outlook

12 Outlook on Magnetization Dynamics 219
12.1 Hierarchy of time scales and length scales 219
12.2 Non-locality in space and time 221
12.3 Exchange–correlation potentials 222
12.4 Time-dependent density functional theory,
and optimal control theory 224
12.5 Adiabatic ab initio atomistic spin dynamics 225
12.6 Longitudinal spin fluctuations in atomistic spin dynamics 225
12.7 A multiscale approach to atomistic spin dynamics 226
12.8 Combined spin–lattice simulations 228
12.9 Conclusions 229

References 231
Index 253
Part 1
Density Functional Theory
and its Applications
to Magnetism

Density functional theory (DFT) has been an invaluable tool for understanding and
analysing the magnetism of materials. In the three introductory chapters forming Part
1, we review the most central and important features of this theory and give examples
of magnetic properties that are accessible with this theory. We start this description with
the well-established Hartree–Fock theory, to demonstrate the principal mechanism of
intra-atomic spin pairing. The master equation of DFT, the so-called Kohn–Sham equa-
tion, is derived, and we show how it can be used for spin polarized calculations of spin
and orbital moments, for magnetic form factors, for magnetic anisotropy, and for inter
atomic (Heisenberg) exchange parameters. We also describe special considerations of
this equation when applied to the solid state. We cover both translational and rotational
symmetries, as well as complications that emerge when spin–orbit coupling is included
in the calculations. Also outlined in Part 1 of this book is how concepts from DFT
can be used for a multiscale approach to atomistic spin dynamics simulations. Hence,
Part 1 shows how DFT calculations of only a few atoms can be used to enable simula-
tions of billions of atomic spins. Throughout these three chapters, theoretical results are
compared to existing experimental data, and the level of agreement between theory and
observation is discussed.
1
Density Functional Theory

Density functional theory has been established as a very practical platform for model-
ling, from first principles, the electronic, optical, mechanical, cohesive, magnetic, and
structural properties of materials. Starting from the Schrödinger equation for the many-
body system of electrons and nuclei, an effective theory has been developed allowing for
material-specific and parameter-free simulations of non-magnetic as well as magnetic
materials. In this chapter, an introduction will be given to density functional theory, the
Hohenberg–Kohn theorems, the Kohn–Sham equation, and the formalism for how to
deal with spin polarization and non-collinear magnetism.

1.1 Background of the many-electron problem

The basic problem in calculating the electronic structure and related properties of a ma-
terial concerns how to deal mathematically with the interactions of a very large number
of particles. To be more detailed, the Hamiltonian, in the non-relativistic case, can be
written in terms of coordinates of electrons and nuclei and their kinetic energy in the
following way:

h̄2  ∇I2 1  1 ZI ZJ e2 h̄2  2

Ĥ = – + – ∇i
2 MI 2 4π0 |RI – RJ | 2m
I I  =J i

1 1 e 2  1 ZI e 2
+ – , (1.1)
2 i=j
4π0 |ri – rj | i,I
4π0 |ri – RI |

where the indices i, j denote electrons; I, J are for atomic nuclei; and the masses are
denoted MI for nuclei, and m for electrons. Furthermore, RI and ri stand for nucleus and
electron coordinates, respectively, whereas ZI denotes atomic number. In the following,
we will adopt Hartree atomic units, that is, e = m = h̄ = 4π0 = 1. Since nuclei are
much heavier than electrons, one may adopt the Born–Oppenheimer approximation and
assume that the nuclei are fixed, while the electrons are dynamic objects. This allows,
one to deal with electron states separately from the atomic nuclei. Thus, we are left ’only’

Atomistic Spin Dynamics. Olle Eriksson, Anders Bergman, Lars Bergqvist, Johan Hellsvik. First Edition.
© Olle Eriksson, Anders Bergman, Lars Bergqvist, Johan Hellsvik 2017. First published in 2017 by Oxford University Press.
4 Density Functional Theory

with the description of the electron system, and the Hamiltonian acting on the electrons
is written as
1 2 1 1  ZI
Ĥ = – ∇i + – = T̂ + Ŵ + V̂ ext . (1.2)
2 2 |ri – rj | |ri – RI |
i i=j i,I

Here, T̂ is the kinetic energy operator of the electrons, Ŵ is the operator determining
the Coulomb energy of electron–electron interactions, and V̂ ext is the external poten-
tial accounting for the Coulomb interactions between the electrons and the nuclei. The
corresponding total energy E is the expectation value of Ĥ , that is
  
 
E =  Ĥ   = T + W + d 3r Vext (r)n(r), (1.3)

with T and W denoting the expectation values of the kinetic energy and electron–
electron interaction operators, respectively, and n(r) denoting the electron charge
density.

1.2 The Hartree–Fock theory

The Hartree–Fock theory, discussed in several textbooks, (e.g. in Atkins and Friedman,
2005), assumes that electrons interact in a mean field fashion; it follows from approxi-
mating the many-electron wave function  with a single Slater determinant constructed
from the single-particle wave function ψ in the following way:

1
(x1 , x2 , . . . , xi , . . . , xN ) = √ det[ψi (xj )], (1.4)
N
where x is a composite coordinate of space and spin of an electron, N is the num-
ber of electrons, and we have used a compact expression for the Slater determinant.
Forming the expectation value of the electron Hamiltonian with this approximate many-
electron wave function yields an expression of the total energy. Minimization of this
energy expression with respect to the single-particle wave functions that compose the
Slater determinant gives the Hartree–Fock equation:
⎛ ⎞
1  ψ ∗ 
(x )ψ j (x
)
⎝– ∇i2 + Vext (r) + dr
j ⎠ ψi (x)
2 |ri – rj |
i =j
 ψ∗ 
(x )ψ i (x 
)
dr
j
– ψj (x)δsi sj = i ψi (x), (1.5)
|ri – rj |
i=j

where Vext represents the electron–nucleus interaction. This equation is similar to the
Schrödinger equation for electrons that move in a potential and, in fact, the first two
 The Hartree–Fock theory 5

terms that follow the kinetic energy in Eqn (1.5) represent the effective potential that
an electron experiences because of its attractive interaction with the nucleus and its re-
pulsive interaction with all other electrons in the system (this interaction is referred to
as the Hartree term; Atkins and Friedman, 2005). The last term on the left-hand side
of Eqn (1.5) is referred to as the exchange interaction; it is active only if the spins of
electrons i and j are the same, and is hence a term that lowers the energy if as many
spins as possible have the same direction. This spin pairing (Jorgensen, 1962) is respon-
sible for the fact that most atoms of the Periodic Table have a ground-state electronic
configuration with a maximized number of parallel spins, provided that, the Pauli exclu-
sion principle is obeyed. This microscopic mechanism behind Hund’s first rule follows,
interestingly, from a Hamiltonian that has no spin-dependent terms in it, Eqn (1.2).
It is entirely quantum mechanical in nature and follows from the requirement that the
wave function  should be antisymmetric with respect to permutation of the coordin-
ates of any two electrons. Note that, in Eqn (1.5), we have explicitly kept electron i from

10 Lanthanides
Actinides
9

7
Spin-pairing energy (eV)

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Figure 1.1 Spin-pairing energy of actinides

Number of f-electrons and lanthanides.
6 Density Functional Theory

interacting with itself, thus adopting a physically meaningful approach. If, however, we
allow for the summations in Eqn (1.5) to also include terms where i = j, we would not
introduce an error, since then the extra interaction in the Hartree term would be can-
celled exactly by the extra interaction of the exchange, or Fock, term. This is easily seen
by setting i = j in the subscript of the wave functions of Eqn (1.5). This is normally
described as the lack of self-interaction in the Hartree–Fock equation, and is relevant
when discussing approximations to density functional theory, as will be discussed in
Section 1.4. It should also be noted that the interactions in the Hartree–Fock equation
are non-local, meaning that they involve interactions over distances described by |ri – rj |.
In order to illustrate the strength of the spin-pairing energy as defined by Jorgensen
(1962), Fig. 1.1 shows the experimental values of the spin-pairing energy of lanthan-
ides and actinides for the f -shell (Nugent, 1970). Note that the energies involved can
be rather large, of the order of 10 eV. Hence, discussions of, for example, ultrafast de-
magnetization using intense laser pulses must take these strong intra-shell couplings into
consideration. It is also clear from the figure that spin pairing is slightly larger for the
lanthanide series than for the actinide series, because the 4f wave function is less ex-
tended in the lathanide series than in the actinide series and thus forces the electrons of
the 4f shell to occupy a smaller volume than those in the 5f shell do. For this reason, the
exchange energy is larger for the lanthanides than for the actinides, as may be seen from
Eqn (1.5).

1.3 The Hohenberg–Kohn theorems

Using the Hartree–Fock theory is a rather time-consuming approach, especially when
dealing with electronic structures of large systems and when dealing with solids. For this
reason, other approaches have been explored, where maybe the most successful one is
that provided by density functional theory (Hohenberg and Kohn, 1964; W. Kohn and
Sham, 1965). This theory allows the use of the charge density, n(r), and magnetization
density, m(r), of a system to be used as the key quantities that describe the ground-state
properties. In this way, one avoids having to work with a many-electron wave function.
Instead, one can resort to the single-electron theory of solids as is described in Sec-
tions 1.3 and 1.4. We give first, however, the foundation of density functional theory,
which is based on the following two theorems.

Theorem 1.1 The total energy of a system is a unique functional of the ground–state electron
density.

To demonstrate this, we consider the expectation value of Eqn (1.3). We evaluate the
ground-state many-body wave function gs (r1 , r2 , . . . , rN ) for N electrons and their
energy from the equation

Ĥ gs = Egs gs . (1.6)

The electron density of this ground-state can be calculated from

 The Hohenberg–Kohn theorems 7

N 

ngs (r) = d 3 ri | gs (r1 , r2 , . . . .rN ) |2 δ(r – ri ). (1.7)
i=1

We will now demonstrate that using two different external potentials in Eqn (1.3), for

example, Vext and Vext , gives rise to two different ground-state electron densities: ngs

and ngs , respectively. For simplicity, we consider first a non-spin polarized system, with

m = 0. To show this, we note first that, for the system with external potential Vext ,
we have
  
Ĥ gs = Egs gs . (1.8)

From the variational principles, it follows that

   
     
Egs = gs Ĥ  gs  < gs Ĥ  gs . (1.9)


To estimate the energy of the rightmost term of Eqn (1.9), we add and subtract Vext to
the expectation value so that
     
               
gs Ĥ  gs  = gs Ĥ + Vext – Vext  gs  = gs Ĥ + Vext – Vext  gs . (1.10)

This allows us to write

  
    
gs Ĥ  gs  = Egs + ngs (Vext – Vext

) d 3 r. (1.11)

Note that, in this expression, we have, for simplicity, omitted to write out the r-
dependence of the external potential and density. Combining Eqns (1.9) and (1.11)
yields the relationship


Egs < Egs + ngs (Vext – Vext

) d 3 r. (1.12)

We could start all over from Eqn (1.9) and, going to Eqn (1.11), arrive at an expression
similar to Eqn (1.12) but with all primed and unprimed symbols being interchanged,
that is, the following expression would also follow from the variational principle:

 
Egs < Egs + ngs (Vext – Vext ) d 3 r. (1.13)

If we now assume that ngs = ngs , an absurd relationship follows, since we can replace ngs
in Eqn (1.12) with ngs and then add Eqns (1.12) and (1.13) together to obtain
 
   
Egs + Egs < Egs + Egs + ngs (Vext – Vext ) d3r + ngs (Vext – Vext ) d 3 r, (1.14)
8 Density Functional Theory

V n

V´ n´

V-space n-space

Figure 1.2 Schematic figure showing the connection between

external potential (V -space) and ground-state density (n-space).

 
from which it would follow that Egs + Egs < Egs + Egs . This is clearly a result that is
incorrect. Since deriving it follows from the rules of quantum mechanics, plus one as-
sumption, we must conclude that this initial assumption was wrong, that is, that ngs and
ngs cannot be equal. Figure 1.2 shows a schematic of the relationship between external
potential and electron density, following the above analysis of density functional the-
ory. According to this figure, two different external potentials can never point to the
same ground-state density; they exclusively will identify unique and separate ground-
state densities. In addition, there are no points in n-space that cannot be reached from a
point in V -space. Mathematically, such mappings are called bijective.
So far in this discussion, we have made the derivation following the direction of the
arrows in Fig. 1.2, namely, starting from different potentials in V -space always results in
unique positions in n-space. In principle, it is possible to follow these arrows backwards,
starting from the ground state density and ending up in a unique spot of V -space, with
this spot uniquely establishing the external potential where this density came from. Since
the expressions for kinetic energy and electron–electron interaction are the same for any
system, it is the form of the external potential which makes the Hamiltonian unique and
hence specifies it. The arguments of density functional theory thus make the following
claim: knowing ngs implies we know which external potential was used in the Hamilton-
ian. This, in turn, specifies the full Hamiltonian and, from it, all states, even the excited
ones. Thus we establish electron density as a property which describes a system, and we
formally allow the use of electron density in place of a many-electron wave function. In
particular, we are now able to express the following functional relationship between the
ground-state energy of the Hamiltonian, and the ground-state electron density:

E[n(r)] = T [n(r)] + W [n(r)] + Vext [n(r)]. (1.15)

The three terms in Eqn (1.15) are the same as those defined in Eqn (1.3). Using similar,
straightforward arguments, one can arrive at the second important theorem underlying
density functional theory:

Theorem 1.2 The exact ground-state density minimizes E[n(r)] in Eqn (1.15).
 The Kohn–Sham equation 9

If we had an explicit form for E[n(r)], we could go ahead and minimize it with respect
to the electron density and in this way calculate the ground-state energy. The expression
for Vext [n(r)] is straightforward, but those for T [n(r)] and W [n(r)] are more difficult.
Attempts have been made at formulating such expressions, for example, Thomas–Fermi
theory, but this theory comes short when compared to the topic of the next section, the
Kohn–Sham approach, when results are compared to, for example, measured magnetic
and cohesive properties.

1.4 The Kohn–Sham equation

The theorems described above are also valid for non-interacting systems where the part
of the Hamiltonian that describes electron–electron interaction, W , is absent. In this
case, electrons which move in the field of an external potential which we, for reasons
that will be obvious, call Veff , are solutions to a one-electron Schrödinger equation,

1
– ∇ 2 + Veff (r) ψi (r) = i ψi (r). (1.16)
2

From this equation, which in the density functional theory community is also referred
to as the Kohn–Sham equation, one can calculate an electron density from the occupied
one-particle (op) states. Since no direct electron–electron interactions are considered
when evaluating this density, it is referred to as a one-particle density:

nop (r) = |ψi (r)|2 , (1.17)
occ

where the sum is over occupied states. In this case, the energy functional which describes
the total energy may be written as

Eop [nop (r)] = Top [nop (r)] + Veff [nop (r)] =

   
 1 2
=  
ψi (r) – ∇  ψi (r) + nop (r)Veff (r) d 3 r, (1.18)
occ
2

and the electron density which minimizes this functional is obtained from the require-
ment that the energy functional is stationary for small variations of the electron density
around the ground-state density, that is Eop [nop + δn] – Eop [nop ] = 0, which also can be
written as

δTop [nop (r)] + δn(r)Veff (r) d 3 r = 0. (1.19)

Carrying out this minimization, using Eqn (1.18) for the kinetic energy, leads to
Eqn (1.16), and we have shown that non-interacting electrons which are the solutions
10 Density Functional Theory

to Eqn (1.16) result in an electron density which minimizes the total energy of this sys-
tem via the functional in Eqn (1.18). The basic principle of the Kohn–Sham approach
is the assumption that one can find an effective potential Veff such that its density nop is
the same as the ground-state density of the fully interacting system, ngs . The assumption
is proven to hold for a homogenous electron gas and small deviations from it but no
practical experience shows that the assumption holds in the general case. Nevertheless,
since we know the coupling between potential and density, as described, for example, in
Fig. 1.2, it seems like an efficient route to get the ground-state density of the interacting
system, by careful selection of an effective potential, even if it is from a one-particle
system.
The question now is, how do we determine Veff so that nop becomes equal to ngs ?
In order to find a way to do this, we first recast the energy functional in Eqn (1.15) to
the form

E[nop (r)] = Top [nop (r)] + nop (r)Vext (r) d 3 r

nop (r) · nop (r ) 3 3 
+ d r d r + Exc [nop (r)]. (1.20)
r – r

In Eqn (1.20), we have introduced the one-particle kinetic energy functional Top instead
of the true kinetic energy functional, and we have introduced the Hartree electrostatic
interaction instead of the true electron–electron interaction. Hence in order to make
Eqn (1.20) equal to Eqn (1.15) we must introduce a term that corrects for this, and this
is what the exchange and correlation energy Exc [nop (r)] does. Since the first three terms
on the right-hand side of Eqn (1.20) can be calculated numerically, we have moved
the complexity of the fully interacting system to finding the exchange and correlation
functional. For a uniform electron gas, one can, however, calculate Exc [nop (r)] for all
values of the electron density, and parameterized forms of Exc [nop (r)] as a function of
nop (r) are available. For uniform densities, it is hence possible to evaluate Eqn (1.20)
with excellent accuracy, and obtain the total energy using the electron density as the
decisive variable of the system.
The local density approximation (LDA; Hedin, 1965; Hedin and Lundqvist, 1971;
Barth and Hedin, 1972; Ceperley and Alder, 1980) assumes that the parameterizations
used for the uniform electron gas work even in cases where the electron gas is not uni-
form, and is applicable to molecules, solids, surfaces, and interfaces. This is done by
assuming that locally, at a given point in space of, for example, a solid or molecule,
one may consider the density as uniform and hence use the parameterized version from
the uniform electron gas. This means that one uses the following expression for the
exchange–correlation energy:

Exc [nop (r)] = xc [nop (r)]nop (r) d 3 r, (1.21)

where xc [nop (r)] is the exchange–correlation energy density; in a parameterized form,
its dependence on nop (r) is relatively simple. We now have an expression for the
 The Kohn–Sham equation 11

energy functional that can be minimized with respect to the electron density, using
an expression similar to Eqn (1.19) but now including electron–electron interaction
via the Hartree term and the exchange–correction functional. This minimization re-
sults in a one-electron Schrödinger-like equation similar to Eqn (1.16). However, the
minimization procedure leads to an explicit form of the effective potential Veff from
Eqn (1.16):

nop (r ) 3 
Veff (r) = Vext (r) + d r + μxc [nop (r)], (1.22)
| r – r |

where
∂{xc [nop (r)]nop (r)} ∂{xc [nop (r)]}
μxc [nop (r)] = = xc [nop (r)] + nop (r) . (1.23)
∂nop (r) ∂nop (r)

We now can evaluate the total energy of a system, using electron density as the key vari-
able that determines things. In practice, this means solving Eqn (1.16) with the effective
potential specified by Eqn (1.22). Since the effective potential to be used in Eqn (1.22)
depends on electron density, which is the property we want to calculate, one has to per-
form a self-consistent field calculation where an initial electron density is guessed and
an effective potential is calculated from Eqn (1.22). This potential is then used to solve
Eqn (1.16), and a new electron density is calculated from Eqn (1.17), which is then
put back into Eqn (1.22). This procedure is repeated until convergence is obtained,
that is, until the density does not change appreciably with successive iterations. Once a
self-consistent electron density has been found, one can calculate the ground-state en-
ergy of the Kohn–Sham LDA energy functional, via Eqn (1.20). We comment here on
the evaluation of the kinetic energy in Eqn (1.20). Since an accurate expression of it in
terms of the electron density is missing, one evaluates it from occ ψ| – 12 ∇ 2 |ψ by using
Eqn (1.16), moving Veff to the right-hand side of the equation and multiplying from the
left with ψ| on both sides, yielding
  
1
Top = ψi | – ∇ 2 |ψ = i – d 3r Veff (r)nop (r). (1.24)
occ
2 occ

The last term on the right-hand side of this equation is sometimes referred to as the
double-counting term, which is not to be confused with the double counting used in
the (local density approximation + Hubbard parameter) LDA + U extension of density
functional theory.
One of the effects that the exchange interaction Eqn (1.5) or the exchange–correlation
interaction Eqn (1.21) has is that one electron can dig out a hole in the surrounding
density provided by all the other electrons. This hole is normally referred to as the
exchange–correlation hole (Gunnarsson and Lundqvist, 1976), in the density functional
12 Density Functional Theory

theory literature and, in fact, the exchange–correlation energy can be expressed as the
energy due to interaction of an electron with its exchange–correlation hole.
It has been shown that only the spherical average of the exchange–correlation hole
contributes to Exc (Gunnarsson and Lundqvist, 1976). Hence, it may be argued that,
even if the exact exchange–correlation hole may in general be strongly aspherical and
non-local, it is not necessary for approximate functionals, for example, in LDA, to
describe the non-spherical parts. Consequently, approximate functionals often do not
experience major obstacles in evaluating materials properties with good accuracy, as will
be described in Chapter 3.
Other differences between approximate functionals, like LDA, and exact functionals
or even the Hartree–Fock theory are well known, in particular, that the self-interaction
of the Hartree term cancels exactly the self-interaction of the Fock term. This means
that one may include terms i = j in the summations of Eqn (1.5) without causing
an error. This could, for example, be done in order to make the Hartree–Fock the-
ory more comparable to density functional theory, in which the contributions from all
electrons are used to evaluate the density. Including all electrons in the terms of the
Hartree–Fock theory therefore does not introduce an error, and one may say that the
Hartree–Fock theory does not have a self-interaction error. However, most approxima-
tions of the exchange–correlation term of density functional theory do not generate a
self-interaction-free functional and, in many cases, this deficiency has been known to
cause unacceptable errors. Attempts to overcome this self-interaction error have been
made; the most popular form is given by Perdew and Zunger (1981). It has been pointed
out that this correction only partially removes the self-interaction (Lundin and Eriks-
son, 2001), and truly self-interaction-free functional forms of density functional theory
have been suggested. However, the functionals suggested so far have not been shown to
drastically improve the results of, for example, Perdew and Zunger (1981).
Parametrizations of μxc (nop (r)) in Eqn (1.22), in terms of electron density, are avail-
able, where the exchange part is proportional to n1/3 op . This was done by, for example,
Hedin and Lundqvist (1971) and is discussed in several textbooks (e.g. in Ashcroft and
Mermin, 1976; Marder, 2010). Extensions of this analysis of the exchange–correlation
properties of the uniform electron gas to spin polarized situations allow majority spin-up
(α) and minority spin-down (β) densities to not be the same, thus enabling calcu-
lations of finite magnetic moments. The exchange–correlation potential for electrons
of a specific spin density nα is shown from the work of Barth and Hedin (1972)
to be
1
nα (r) 3
μαxc [nα (r), nβ (r)] = A[nop (r)] + B[nop (r)], (1.25)
nop (r)

with a corresponding expression for nβ , where nop = nα + nβ . In Eqn (1.25), both

A(nop (r)) and Bop (n(r)) are negative for all densities (Barth and Hedin, 1972). Hence,
majority spin-up and minority spin-down electrons travel through, for example, a crystal
α β
experiencing the separate effective potentials Veff and Veff ; for magnetic materials, with
 The Kohn–Sham equation 13

spin polarization, one must treat the Kohn–Sham equation, Eqn (1.16), separately for
the majority spin-up and minority spin-down states.

1 α
– ∇ 2 + Veff (r) ψiα (r) = i ψiα (r),
2
1 β
– ∇ 2 + Veff (r) ψiβ (r) = i ψiβ (r), (1.26)
2
respectively. The effective potential for the majority spin channel becomes a little deeper
than that for the minority spin channel, which is why an imbalance between majority
and minority spin states emerges in the first place. The difference between the effect-
ive potential of majority spin states and that of minority spin states often amounts to a
constant shift between the electron states of the two spin channels. This shift is referred
to as exchange splitting. It can be seen from Eqn (1.25) that the exchange contribution
to the effective potential is proportional to the ‘local density’ of spin-up and spin-down
states, and again a spin polarized calculation has to be done self-consistently, as de-
scribed above, but now for each spin channel. Alternatively, one may express this as
self-consistency which has to be achieved both for the charge density n = nα + nβ and for
the magnetization density m = nα – nβ . The latter description is to be preferred since, in
the self-consistent cycle, a larger mixing of densities can be used for m than for n. Spin-
polarized parameterizations of the LDA, normally referred to as the local spin density
approximation (LSDA), have been established for some time (Barth and Hedin, 1972).
The LSDA is known to give accurate total energies for many bulk systems. This theory is
also known to reproduce with great accuracy the magnetic spin moments of most tran-
sition metals and their alloys. As an example, we show in Fig. 1.3 the measured and
Magnetic moment per atom (μB)

2 bcc

fcc

hcp
1

Fe alloy Co

Figure 1.3 Measured and calculated spin moments of FeCo

alloys. Calculations represented by lines, and measurements by
symbols. Note that data is shown for body-centred cubic (bcc),
face-centred cubic (fcc), and hexagonal close-packed (hcp)
phases in different symbols. Reprinted figure with permission
from James, P., Eriksson, O., Johansson, B., and Abrikosov, I.
A., Phys. Rev. B, 59, 419, 1999. Copyright 1999 by the
American Physical Society.
14 Density Functional Theory

calculated (using LSDA) spin moments of Fe-Co alloys (James et al., 1999). Note that
we have calculated spin moments by multiplying the integrated spin density with the
electron g-factor. This corresponds to the standard formulation in quantum mechan-
ics, where the size of the spin moment of one electron is calculated from ms = gs sz ,
where gs = 2.002319, to get moments in units of magnetic moment per atom (μB ; used
throughout this book). The phase diagram of the alloys in Fig. 1.3 shows that the crystal
structure is body-centred cubic (bcc), for almost all concentrations. Only for the very
Co-rich alloys does the hexagonal closed packed (hcp) crystal structure become stable.
Also, for some concentrations, the face-centred cubic (fcc) phase has been stabilized,
as precipitates in an fcc matrix of Cu. In Fig. 1.3 we see that, for the bcc phase, the
measured and calculated magnetic moments (per ‘average’ atom of the alloys) agree
with good accuracy. Theory is even found to reproduce the maximum value of the spin
moment, the Slater–Pauling maximum, at ∼25 % Co. For the fcc and hcp phases, theory
also reproduces observation, for cases where a comparison can be made.

1.5 Non-collinear magnetism, and time-dependent density

functional theory
In systems with a collinear magnetization and in which spin–orbit coupling is neglected,
spin-up and spin-down states are orthogonal, and hence the density matrix is diagonal.
This allows for the formulation of spin polarized density functional theory, with one
Kohn–Sham equation for the majority (α) spin channel, and one for the minority (β)
spin channel, as shown in Eqn (1.26). The majority and minority spin channels are
connected only through the spin dependence of the exchange–correlation part of the
effective one-particle potential. The more general situation is when the electronic mag-
netization density has a spin texture that is both non-collinear and time dependent, and
the density matrix contains off-diagonal elements (Barth and Hedin, 1972; Nordström
and Singh, 1996; Sandratskii, 1998; Kübler, 2009). Extending the spin polarized density
functional theory formalism discussed, to the case of non-collinear magnetism and time
dependence, the density matrix can be written as a 2 × 2 matrix:
 
 ψiα (r, t)ψ∗iα (r, t) ψiα (r, t)ψ∗iβ (r, t)
ρ(r, t) = , (1.27)
i∈occ ψiβ (r, t)ψ∗iα (r, t) ψiβ (r, t)ψ∗iβ (r, t)

where the wave functions are two-component, time-dependent Pauli spinors; ψi (r, t) =
[ψ∗iα (r, t), ψ∗iβ (r, t)]T ; and the summation is over the occupied Kohn–Sham orbitals. The
charge density and the magnetization density are calculated as traces of the density
matrix:

n(r, t) = Tr[ρ(r, t)],

m(r, t) = Tr[σ̂ρ(r, t)], (1.28)

 Non-collinear magnetism, and time-dependent density functional theory 15

where σ̂ = (σ̂x , σ̂y , σ̂z ) is a vector of Pauli matrices. Reciprocally the density matrix can
be expressed in terms of n(r, t) and m(r, t) as

1 
ρ(r, t) = n(r, t)1 + m(r, t) · σ̂ , (1.29)
2

where 1 is the 2 × 2 identity matrix. Note that in relationship to Eqn (1.26), we have
now made a generalization in that we consider non-collinear arrangements of magnetic
moments, and hence the Kohn–Sham equation must be written in a somewhat more
general form. However, before doing this, we note that Eqn (1.28) also contains the time
dependence of the charge and magnetization density, and hence we should consider the
time-dependent Kohn–Sham equation, normally written as a Pauli–Schrödinger-type
equation,

∂ψiα (r, t)
i = Hαβ ψiβ (r, t), (1.30)
∂t

for single-particle orbitals ψiα (r, t). Note that, in Eqn (1.30), we have used the Einstein
convention of implicit summation over repeated indices. If an external magnetic field
Bext is included together with the spin–orbit coupling, the Hamiltonian for the electron
system is written as
 
∇2 1
Ĥαβ = – δαβ + Vαβ (r, t) +
eff
σ̂ · B (r, t)
eff
2 2c αβ
 
1  
+ σ̂ · ∇V eff (r, t) × i∇ , (1.31)
4c2 αβ

where c is the speed of light in vacuum. The effective non-magnetic potential

eff
Vαβ (r, t) = V ext (r, t)δαβ + V H (r, t)δαβ + μxc
αβ (r, t)δαβ (1.32)

consists of the external potential V ext (r, t), the Hartree potential V H (r, t), and the non-
magnetic part of the exchange–correlation potential μxc αβ (r, t). The effective magnetic
field

Beff (r, t) = Bext (r, t) + Bxc (r, t) (1.33)

can be decomposed into the weaker external magnetic field Bext and the stronger
exchange–correlation magnetic field Bxc (r, t). The scalar and magnetic exchange–
correlation potentials are calculated, following Eqn (1.23), as the functional derivatives
of the exchange–correlation energy
16 Density Functional Theory

δE xc [n, m]
μxc (r, t) = , (1.34)
δn(r)
δE xc [n, m]
Bxc (r, t) = – . (1.35)
δm(r)

We have in this section provided the most general form of a practical scheme to calcu-
late magnetic properties from density functional theory, in the sense that no restriction
on the shape of the charge or on the magnetization direction is imposed and that time
dependence is included. From this formalism, one can evaluate the ‘direction’ of the
magnetization density, by diagonalization of the density matrix Eqn (1.27) (Nordström
and Singh, 1996; Sandratskii, 1998; Kübler, 2000). This is described in Chapter 4,
where we connect Eqn (1.31) to the concepts of atomistic spin dynamics. For most ma-
terials, the ‘direction’ of the magnetization density does not vary over regions where it
is large; typically, this region is centred on each atomic nucleus, within a radius that is
significantly smaller than interatomic distances. Examples of this are given in Chapter 2,
and we note that this property implies that a collinear atomic description is meaningful
in such a region (Sandratskii, 1998; Kübler, 2000), although examples of the oppos-
ite property have been discussed (Nordström and Singh, 1996). Before entering the
discussion of how to derive from Eqn (1.31) the relevant equations of atomistic spin
dynamics, we describe in Chapter 2 those aspects of a solid that are important when one
solves the Kohn–Sham equation. We also give some examples of the magnetic properties
of materials and how theory compares with observations (Chapter 3).
2
Aspects of the Solid State

Symmetries play an important role in the theory of the solid state. As will be de-
veloped in this chapter, density functional theory (DFT) calculations for crystalline
materials are commonly performed for k-points in the irreducible part of the first
Brillouin zone (BZ), an approach which relies on the use of translational and point-
group symmetries. Two central properties that result from a calculation in reciprocal
space are the wavevector-resolved energy spectra, that is, the so-called band structure
or band dispersion, and the energy-resolved density of states. For magnetic materials,
atomic magnetic moments can be defined and calculated, as well as effective inter-
atomic exchange interactions. In this chapter, the essential aspects of such calculations
are described.

2.1 Crystal systems and space groups

Normally, calculating of the electronic structure of materials is an application of DFT,
that is, one tries to find a solution to the Kohn–Sham equation, wish was discussed
in Chapter 1, to a crystalline environment. This means that one considers an infinite
object with the effective potential described in Eqns (1.16) or (1.26). A crystal is char-
acterized by its translational invariance, with a periodicity defined by the Bravais lattice
vectors. The lattice points R for which the environment is identical are hence defined by
R = n1 R1 + n2 R2 + n3 R3 , where n1 , n2 , and n3 are integers, and Rj , where j = 1, 2, 3,
is the Bravais lattice vector. A crystal is made up of one or several atoms per unit
cell. The symmetry properties of a crystal lattice are of great importance, since the
computational cost may be reduced significantly when utilizing these symmetries. For
a three-dimensional material, there are in general seven crystal systems (shown in
Table 2.1) and 14 Bravais lattices. As an example, we mention that the group of cu-
bic crystal systems contains three Bravais lattices; the body-centred cubic (bcc) lattice,
the face-centred cubic (fcc) lattice and the simple cubic lattice (sc). The symmetry prop-
erties of a crystal are described by the space group, which in three dimensions is made
from combinations of 32 crystallographic point groups combined with translations. The
combination of all symmetry operations of a three-dimensional lattice results in a total
of 230 space groups describing all possible crystal symmetries.

Atomistic Spin Dynamics. Olle Eriksson, Anders Bergman, Lars Bergqvist, Johan Hellsvik. First Edition.
© Olle Eriksson, Anders Bergman, Lars Bergqvist, Johan Hellsvik 2017. First published in 2017 by Oxford University Press.
18 Aspects of the Solid State

Table 2.1 Table showing the seven crystal systems.

Crystal system Point-group symmetry requirements

Cubic 4 threefold axes of rotation

Hexagonal 1 sixfold axis of rotation
Trigonal 1 threefold axis of rotation
Tetragonal 1 fourfold axis of rotation
Orthorhombic Either 3 twofold axes of rotation, or 1 twofold axis of rotation
and 2 mirror planes
Monoclinic Either 1 twofold axis of rotation, or 1 mirror plane
Triclinic All cases not satisfying the requirements of any other system

2.2 The Born–von Karman boundary condition, and Bloch

waves
Due to the periodic symmetry of bulk materials, several simplifications evolve. A dis-
cussion of this can be found in standard textbooks on solid state physics (Ashcroft and
Mermin, 1976; Marder, 2010). First of all, the effective potential which the electrons
move in is periodic, a fact which enables the identification of a Bravais lattice vector.
In the Kohn–Sham equation, this means that Veff (r) = Veff (r+R), where R is a Bravais
lattice vector of the materials. The Born–von Karman boundary condition for the wave
function of the electron states is then introduced:

ψk (r + NR) = ψk (r), (2.1)

where N is a (large) integer. It is then possible to show that electrons moving through
an infinite, periodic crystal must obey Bloch’s theorem (Ashcroft and Mermin, 1976;
Marder, 2010), that is, that the one-electron wave function (e.g. the solution to the
Kohn–Sham equation) must obey

ψk (r + R) = eik·R ψk (r). (2.2)

A vector k has been introduced in this expression. This is a vector of reciprocal space.1
In self-consistent DFT-based calculations one has only to consider k-vectors which lie
inside the first BZ for the calculation of charge and magnetization density. The BZ is
defined as the Wigner–Seitz primitive cell of the reciprocal lattice and, as an example, we
show in Fig. 2.1 the BZ for the bcc crystal structure. Note that a smaller region is marked
that describes the so-called irreducible wedge of the BZ. Most crystal structures can
undergo a rotation along one or several axis, such that the rotated geometry is identical to
the starting geometry. These rotations define the point group of the crystal, and we give
one example of a point group below. The point group operations imply, importantly,

1
Reciprocal space is spanned by the vectors Gi , defined as Gi · Rj = 2πδij .
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
tuomittu kolmeksi vuodeksi linnavankeuteen», sanoi hän tietäen
tämän uutisen koskevan minuun yhtä kipeästi kuin häneenkin.
Kirjeen sävy oli hyvin rauhallinen. Hän koetti lohduttaa omaisiaan ja
sanoi tietäneensä, mikä häntä odotti tuon artikkelin jälkeen.
Senpävuoksi hän ei myöskään surrut, sitä vähemmän kun hänellä ei
enää, kuuroille korville kaikuneen kehoitushuutonsa jälkeen, ollut
mitään sanottavaa.

Hänen toimintansa ja tulevaisuutensa olivat siis kolmeksi vuodeksi

lamautetut! Ja nuo kolme vuotta olivat hänen elämänsä parhaita,
nuoruusvoimien täyteläisintä kukoistusaikaa! Kun kaikki unelmat
haihtuivat, kaikki toiveet surullisesti sammuivat, täytyi hänen, jolla
lapsuudesta saakka oli ollut aavistus tulevasta marttyyriudesta,
mutta joka myöskin oli palavasti isonnut elämää, tekoja ja vakavia
taisteluita, lähteä vankilan autioon yksinäisyyteen! En kärsinyt
ainoastaan hänen tähtensä, vaan uudelleen myöskin itseni takia,
sillä olisin taas halunnut osoittaa hänelle rakkauteni koko rikkauden
ja tuhansilla rakastavan sydämen keksimillä keinoilla lieventää
hänen kovaa kohtaloaan. Olin lujasti päättänyt pysyä erilläni hänen
kohtalostaan, ja tottua ajatukseen, että minussa kuolemattomana
elävä tunne oli hänessä kuollut. Mutta tällä hetkellä en voinut olla
parilla sanalla osoittamatta hänelle myötätuntoani. Jokainen puhdas,
syvä tunne on siinä määrin viaton, ettei pelkää väärinkäsityksiä. Jos
rakkauteni olisi ollut itsekkäämpää, tai jos olisin ollut kiemaileva, en
enää koskaan olisi hänelle kirjoittanut. Ylpeänä olisin jättänyt
ihmisen, joka oli kohdellut minua niin julmasti. Mutta rakkauteni oli
ollut elämäni ihanin kukka, siinä oli yhtynyt naisen, äidin, sisaren ja
ystävän koko hellyys, ja joskin nainen ylpeänä kätki pyhän tuskansa
syvälle sydämeensä, jäivät äiti, sisar ja ystävä lohduttamaan ja
auttamaan poikaa, veljeä, ystävää, jonka muistoa he eivät voineet
karkoittaa mielestään. Hän kiitti minua sydämellisin sanoin ja kirjoitti:
»Minä tiesin, mitä tällä hetkellä tuntisitte minua kohtaan.»

Uskollisena päätökselleni en enää hänelle kirjoittanut. Mutta kun

joulu tuli, toimitin erään Teodorin vankeuskaupungissa asuvan
tuttavani ystävällisellä välityksellä pienen, joululahjoilla koristetun
kuusen, jonka tuttavani saikin lähettää hänelle. Ajattelin ilolla, kuinka
kuusen pienet kynttilät jouluiltana kirkkaasti valaisisivat hänen
vankikomeroaan muistuttaen haikean ystävällisesti hänen
lapsuuttaan ja äitiään ja kuinka hänelle tuottaisi lohdutusta
tietoisuus, että jokin tuntematon myötätunnolla ajatteli häntä vankilan
yksinäisyydessä. Hän ei koskaan saanut tietää, kuka puun lähetti.

Olen hiukan rientänyt tapausten edelle ja palaan kevääseen 1848.

Moraaliset ja ruumiilliset kärsimykset olivat siinä määrin heikentäneet
minua, että elämä oli käynyt tuskalliseksi taakaksi. Tunsin, että
minun täytyisi tehdä viimeinen tarmokas ponnistus vahvistaakseni
edes terveyttäni, ja sitten nähdä, mihin pystyin. Selitin kotona
lakkaavani kaikenkaltaisten lääkitysten nauttimisesta, joilla minua oli
kiusattu ja joista vain olin huonontunut ja koettavani merikylpyjä. Olin
säästänyt varoja ja saatoin matkustaa tuottamatta kenellekään
uhrauksia. Pienokainen tahtoi mukaan, — samoin berliiniläinen
ystäväni Anna, joka oli viettänyt kevään Pienokaisen luona. Mitä
kaikkea hyvää voisinkaan odottaa matkasta, jonka sain tehdä niin
miellyttävässä seurassa! Omaiseni olivat hämmästyneitä tästä
uudesta liioittelusta. Lääkäri kohautti olkapäitään arvellen, että oli
parasta antaa minun lähteä, koska uskoin niin suuria asiasta.

Jo pelkkä ajatuskin, että joksikin ajaksi pääsisin kotoisen elämän

painostuksesta ja näkisin meren, vaikutti elvyttävästi. Luonnossa on
asioita, joiden näkeminen vaikuttaa meihin kuin suuri tapaus — jotka
vapauttavat persoonallisen olemuksen taakasta yhdistäen meidät
loputtomaan kaikkeuden elämään. Sellainen on meri. En voi
sanoakaan, kuinka usein olin siitä uneksinut, ennenkuin sen ensi
kerran näin. Tunsin nyt vain Välimeren ja halusin palavasti nähdä
valtamerta. Matkustimme Ostendeen. Rautatievaunussa sain
vierustoverikseni nuoren naisen, jonka ulkomuoto miellytti minua
suuresti. Hän matkusti vanhanpuoleisen naisen ja herran seurassa.
Jouduimme pian vilkkaaseen keskusteluun, ja puhe johtui myöskin
taisteluun, jota vielä parhaillaan käytiin Unkarissa. Nuori nainen
näytti iloisesti yllättyneeltä, kun selitin, kuinka hartaasti toivoin
itävaltalaisen despotismin joutuvan häviölle ja ilmaisin näin
myötätuntoni Unkaria kohtaan. Tästä hetkestä alkaen sukeutui
välillemme tuttavallisempi keskustelu ja kun huomasimme, että
meillä oli paljon yhteisiä suhteita ja tuttavia ja mielipiteemme
täydellisesti soveltuivat yhteen, kuiskasi hän vihdoin nimensä
korvaani. Hän oli tunnetun unkarilaisen isänmaanystävän Frans
Pulskyn rouva — ja matkalla Englantiin miehensä luo, jonka Unkarin
tasavaltainen hallitus oli lähettänyt sinne. Luonnollisesti matkusti hän
väärällä passilla ja kertoi minulle matkaseikkailunsa Unkarista läpi
itävaltalaisen armeijan rivien, jotka pitivät rajaa hallussaan.
Molemmat vanhemmat henkilöt, jotka nyt matkustivat hänen
kanssaan, olivat sattumalta tavanneet hänet rajan läheisyydessä ja
arvaten hänen asemansa, vaikka olivatkin aivan outoja, vieneet
hänet tyttärenään vihollisen leirin läpi. Matkalla olivat he suuresti
kiintyneet häneen ja saattoivat häntä nyt halki koko Saksanmaan ja
Belgian Ostendeen, jossa hän aikoi astua laivaan. Nuo kertomukset
kiinnittivät mieltäni niin suuresti, että sillä hetkellä unohdin kaiken
muun. Hänen oli täytynyt jättää pienet lapsensa erään ystävän turviin
keskelle sisällisen sodan raatelemaa maata. Nuorin oli syntynyt
eräässä talonpoikaistuvassa äidin pakoillessa itävaltalaisia
sotamiehiä. Oli vaikeata uskoa, että tuo nuori, hento nainen jo oli
kokenut niin monia myrskyjä ja vastuksia, mutta hänellä oli uljas
sielu, joka myöhemmin maanpaon raskaissa koettelemuksissa
osoittautui täydessä voimassaan.

Saavuttuamme Ostendeen, saatoimme hänet kaikki illalla laivaan,

joka vei hänet Englantiin. Hänen iäkkäät matkatoverinsa jäivät vielä
muutamiksi päiviksi Ostendeen, samaan hotelliin, jossa mekin
asuimme, ja me tutustuimme heihin lähemmin. Vanha mies oli
saksalainen sosialisti, muuan sosialismin aikaisia apostoleita, jotka
ollen vielä liian yksinäisiä, muuttivat valtameren toiselle puolelle
yrittääkseen uudessa maailmassa toteuttaa teoriojaan. Hän oli
uhrannut tähän kaiken omaisuutensa ja menestyttyään huonosti,
palannut takaisin Europpaan, jossa muuan unkarilainen oli
kehoittanut häntä lähtemään Unkariin, se kun oli muka soveliain maa
sosialistisille aatteille. Hän oli viettänyt useita vuosia Unkarissa
kokien samat pettymykset kuin Amerikassakin. Vallankumous ja sota
olivat lopullisesti murskanneet kaikki unelmat, ja hän aikoi juuri
rouvineen palata Saksaan, kun he tapasivat yllämainitun nuoren
naisen, jonka suojelijoiksi rupesivat. Keskustelin hänen kanssaan
pitkältä teoreettisesta ja käytännöllisestä sosialismista.
Erotessamme kirjoitti hän matkakirjaani: »Kaikki valtiolliset
vallankumoukset ovat hyödyttömiä siihen saakka, kunnes on keksitty
keino, millä kukistetaan ihmiskunnan suuri sortaja nälkä ja
kaikkinainen sitä seuraava kurjuus.»

Oleskeluni Ostendessa oli minulle todellinen sekä ruumiillinen että

henkinen ylösnousemus. Muutamat mielenkiintoiset tuttavuudet
lisäsivät vielä tämän ajan elvyttävää vaikutusta. Erityisesti miellytti
meitä muuan uusi tuttava. Olimme usein nähneet katolisen papin,
joka käveli aina yksinään ja, kuten mekin, tavallisesti aina sellaisina
aikoina, jolloin oli vähiten kävelijöitä liikkeellä. Hänen harvinaisen
kaunis ulkomuotonsa oli alussa kiinnittänyt huomiotamme. Eräänä
päivänä istuimme kolmisin padon äyräällä rannassa, ja Anna asetti
pienen, siron jalkansa aaltoja vastaan, jotka leikiten kuohahtivat sen
yli. Olimme iloisia, laskimme leikkiä ja nauroimme, ja kun sattumalta
käänsin päätäni, näin papin seisovan takanamme ja katselevan
meitä hienosti, mutta hyväntahtoisesti hymyillen. Tuossa tuokiossa
oli hän istuutunut rinnallemme kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja ja
alottanut keskustelun, joka pian kävi molemmin puolin sangen
vilkkaaksi ja kääntyi uskonnollisiin asioihin, kosketellen varsinkin
protestanttisuuden asemaa Saksassa ja kaikkialla muodostuvia
vapaita seurakuntia. Nämä, jotka saksalaiskatolisten nimellä olivat
sanoutuneet irti varsinaisesta kirkosta, näyttivät erityisesti
kiinnittävän hänen ajatuksiaan. Hän piti niitä luonnollisesti surullisina
erehdyksinä, sillä hänelle oli olemassa vain yksi todellinen kirkko.
Kun otin puheeksi uskon ihmetöihin ja kysyin, miten hän puolustaa
sitä, vastasi hän, että se oli vain keino heikkojen sielujen ja
tietämättömien joukkojen vahvistamiseksi. Kirkon valistuneet
palvelijat eivät itse uskoneet ihmetöihin eivätkä ne
muodostaneetkaan oleellista osaa opinkappaleissa. Hän kehoitti
meitä tutustumaan Bossuet'hen vakuuttaen, että vain tämän suuren
miehen kautta voimme tutustua todelliseen katolisuuteen.

Erosimme kuin vanhat tuttavat ainakin ja tästä lähtien tapasimme

joka päivä toisemme, kävelimme tuntikausia ja keskustelimme mitä
vakavimmista asioista. Minä osasin meistä kolmesta parhaiten
ranskaa ja niin jouduin useimmin vastaamaan ja pitämään puoliani.
Hän käytti kaikkia väittelytaidon hienoja keinoja, kaikkia
mielikuvituksen ja tunteen todistuskappaleita vakuuttaakseen meitä,
mutta huomasi näkevänsä turhaa vaivaa. Vihdoin hän suuttui, ja
eräänä iltana, kun olin sanonut hänelle, etten usko Kristuksen
jumaluuteen, en raamattuun jumalallisena ilmestyksenä, enkä kirkon
rajoitettuun, persoonalliseen Jumalaan, huudahti hän vihastuneena:
»Te siis ette ole edes protestantti!»

»En», vastasin minä, »olenhan jo todistanut teille, että on jotakin,

joka on protestanttisuuttakin korkeampaa: vapaa ajatus ja oikeus
koetella kaikkea järjen valossa.»

»Te olette kadotettu ja minä surkuttelen teitä», vastasi hän jättäen

meidät sanomatta tuskin jäähyväisiä. Seuraavina päivinä näimme
hänet vain etäältä. Hän vältti meitä ilmeisesti, sitten hän kokonaan
katosi. Myöhemmin kuulimme, että hän oli belgialainen jesuiitta,
emmekä voineet olla hymyilemättä ajatellessamme, kuinka
epämiellyttävää hänestä oli mahtanut olla nähdä niin paljon turhaa
vaivaa. Minuun jätti tämä seurustelu tyydytyksen tunteen, sillä olin
nyt ensimäisen kerran vapaasti lausunut julki uskonnollisen
vakaumukseni ja puolustanut sitä. Taistelu aatteen puolesta tekee
sen meille kalliimmaksi ja varmentaa itseämme.

Lähtöpäivämme läheni, ja samaan aikaan saimme surullisia tietoja

Badenin vallankumouksen kukistamisesta preussilaisen sotaväen
avulla sekä Unkarin tappiosta, johon oli syynä Görgein petos. [Kuten
tunnettua, on myöhempi tutkimus puhdistanut Görgein maineen.
Suom. huomautus.] Kansojen vapaus oli mennyttä, samoin oma
yksilöllinen vapauteni. Kaiken täytyi taas kukistua ikeen alle.
Matkalla jouduimme sattumalta rautatievaunuun, jossa preussilainen
upseeri kertoi kahdelle naiselle sotamiesten urotöistä Badenissa,
»vallankumouksellisen roskaväen» rankaisemisesta y.m. Olimme
suunniltamme vihasta, kun meidän täytyi levollisina kuunnella moista
ja riensimme seuraavalla asemalla etsimään itsellemme uutta
vaunua.
 Seuraava kotona viettämäni talvi oli vielä edellisiäkin surullisempi.
Terveyteni oli parempi, mutta asemani kävi yhä huonommaksi.
Minua kohdeltiin aivan kuin rikollista olentoa ja keskinäinen
luottamus oli kokonaan hävinnyt perheeni ja minun väliltä. Lankoni
tuskin sanoi minulle sanaakaan, yksinpä sisareni tyttäretkin, nuoret,
hilpeät tytöt, olivat pidättyväisiä ja hämillään minun seurassani. Olin
Pienokaisen kautta tutustunut erääseen rouvaan, jonka luona kävin
yhtenä iltana viikossa lukeakseni hänen ja erään nuoren, älykkään
tohtorin kanssa — hän oli myöskin demokraatti — Hegelin
»Filosofian historiaa». Näitäkään iltoja ei kotona katsottu suopein
silmin. Halusin tiedoillani hyödyttää myöskin muita. Alotin
palvelustytöistämme ja koetin, heidän tehdessään ompelutyötä,
selvittää heidän käsityksiään esim. maan liikkeestä auringon ympäri,
vuodenaikojen vaihtelusta y.m. He olivat ihastuksissaan ja sanoivat:
»Voi, neiti, jospa kaikki ajattelisivat niinkuin te, että mekin ihmisparat
iloitsemme oppimisesta! Miten helpoksi tekisikään kaikkien noiden
hauskojen asioiden ajatteleminen työn!» — Ennen maailmassa ei
äidilläni olisi ollut tästä mitään sanomista, hän olisi päinvastoin
iloinnut näistä harrastuksistani. Nyt luuli hän minun muokkaavan
maaperää uusille aatteilleni ja soimasi minua, että kulutin tyttöjen
aikaa turhan takia. Vastasin haluavani vain käsitöitä tehtäessä
askarruttaa heidän ajatuksiaan hyvillä tiedoilla. Hän, joka ei muuten
koskaan ollut vaatelias palvelijoiden työn suhteen, vastasi minulle
tylysti; minäkin suutuin, ärtynyt kun olin epäoikeutetuista syytöksistä
ja vastasin samalla mitalla. Kaduin tätä kuitenkin katkerasti, vaikka
se olikin välttämätön seuraus periaatteiden ja mielipiteiden välisestä
taistelusta tänä raskaiden ristiriitojen aikana.

Tunsin näiden alituisten jokapäiväisten yhteenottojen ja

suuttumusten hävittävän keskinäisen rakkautemme, tunsin vain
yhden keinon sen pelastamiseksi: eron.
 Ensi kerran tein täysin selväksi itselleni, että ihmisen täytyy, niin
tuskallista kuin se lieneekin, vapautua perheen auktoriteetista, mikäli
se tappaa yksilöllisyyden ja tahtoo kytkeä ajatuksen ja omantunnon
vapauden määrätyn vakaumuksen puitteisiin. Vapaa yksilöllinen
vakaumus ja tämän mukainen elämä on ihmisen ensimäinen oikeus
ja hänen ensimäisiä velvollisuuksiaan. Tähän saakka oli naisilta
tämä pyhä oikeus ja yhtä pyhä velvollisuus kielletty. Vain kirkko ja
avioliitto olivat oikeuttaneet tytön jättämään luonnon hänelle
määräämän paikan perheessä. Katolinen kirkko ei ainoastaan
sallinut neidon vaihtaa kotiaan luostariin, vaan luki sen hänelle vielä
ansioksikin, ja avioliittoon joutuessaan tyttö myöskin jätti perheensä
seuraten puolisoaan. Mutta muillakin inhimillisen toiminnan aloilla oli
naiselta kielletty oma vakaumus ja sen mukainen työ. Minun
mielestäni oli aika kumota tämä kielto ja tunsin menettäväni
itsekunnioitukseni, jos minulla ei olisi rohkeutta jättää kaikkea
osoittaakseni teossa mielipiteitteni oikeutuksen. Kun päätökseni oli
kypsynyt, ajattelin vain sen toteuttamista. Näin vain yhden keinon:
lähteä Amerikkaan — nuoreen maahan, jossa työ ei ollut häpeäksi
kuten Europassa, vaan kunniaksi, joka takasi ihmiselle hänen
yhteiskunnalliset oikeutensa. Silloin en joutunut työskentelemään
ainoastaan ollakseni uskollinen periaatteilleni, vaan työ
olemassaolon puolesta oli minulle sula välttämättömyys, sillä
vähäinen peritty omaisuuteni riitti korkeintaan matkaksi ja peitti
ensimäiset asumiskustannukset Amerikassa. Perheelleni olisi ollut
liian suuri koettelemus, jos olisin ottanut kotiopettajattaren toimen
Saksassa eikä se olisi sitä sallinut. Sitäpaitsi halusin itsekin jättää
tämän vanhan Europan, jossa jokainen vapauden pyrkimys raukesi
tyhjiin, jossa valtion, uskonnon ja perheen despotismi sorti kansoja,
ajatuksia ja yksilöitä. Halusin sitä myöskin päästäkseni loitolle
hänestä, jonka muisto ei tahtonut minussa sammua ja tehdäkseni
lopun turhasta tuskastani, kun en voinut avata enkä jakaa hänen
vankilaansa. Tahdoin uuden maailman kamaralla alkaa uuden,
periaatteitteni mukaisen elämän.

Tekemäni päätös antoi minulle suuren sisäisen rauhan ja terästi

minua ulkoapäin tulevia pikku harmeja vastaan. Muutuin yhä
myöntyväisemmäksi ja kärsivällisemmäksi perheeni keskuudessa,
kun salaisesti ajattelin jättää sen ijäksi. Tämä ajatus oli minulle
syvästi tuskallinen ja kuitenkin tunsin, että siinä oli ainoa sovitus,
ainoa mahdollisuus, jos halusin pelastaa sen, mikä suhteessamme
oli ikuista. Oli luonnollista, että pidin päätökseni omana tietonani, sitä
olisi sanottu hulluudeksi ja sen toteuttaminen estetty. Kerroin
salaisuuteni ainoastaan Pienokaiselle ja kirjoitin siitä Julius
Fröbelille, eräälle vallankumouksen jaloimmista demokraateista, joka
jonkun aikaa oli oleskellut Amerikassa, kysyäkseni häneltä neuvoa,
kun muutenkin olin hänen kanssaan kirjevaihdossa ja pidin häntä
suuressa arvossa. Hän vastasi: »Tulkaa», rohkaisten minua kaikin
tavoin.

Näin olin tehnyt varman päätöksen. Vapauduin sisällisesti minua

ympäröivästä elämästä ja hengitin jo uuden kotiseudun ilmaa. Nyt oli
vain keksittävä keino, joka teki aikomukseni toteuttamisen
mahdollisimman siedettäväksi omaisilleni ja säästi itseltäni tuskallisia
ja hyödyttömiä taisteluita.

Näihin aikoihin kuulin rohkeista ja innostuneista naisista, jotka,

ollen samojen aatteiden elähyttämiä kuin minäkin, olivat Hampurissa
avanneet korkeakoulun naisille. Siinä tarjoutui tytöille samanlainen
tilaisuus kaikinpuoliseen henkiseen kehitykseen kuin nuorille miehille
yliopistossa. Erityisesti puhuttiin minulle naisesta, joka oli johtanut
tätä yritystä ja jonka tarmokasta ja ylevää luonnetta ylistettiin minulle
siinä määrin, että sain palavan halun tutustua häneen. Olin
mielestäni keksinyt sopivan keinon siirtyä vanhasta uuteen: päätin
ensiksi lähteä tähän korkeakouluun ja sieltä Amerikkaan. Kaikki
seikat näyttivät yhdessä viittaavan siihen, että juuri tuo tie oli minulle
paras. Professori, joka rouvineen oli saanut laitoksen johdon
käsiinsä, oli äsken mainitsemani ystävän veli, ystävän, joka odotti
minua Amerikassa. Ihailin sisimmässäni syiden ja seurausten ketjua
ja välttämättömyyttä, joka luonteemme kehityksestä muodostaa
kohtalomme. Tässä tapahtumien logiikassa näin todellisen
jumaluuden, joka ohjaa elämäämme, ja nöyränä taivutin pääni tämän
mysteerion edessä. Se oli minusta monta vertaa järisyttävämpi kuin
kristinuskon mysteeriot konsanaan.

Rohkaisin mieleni ja sanoin äidilleni kuulleeni puhuttavan tuosta

koulusta ja päättäneeni lähteä sinne kolmeksi kuukaudeksi. Lisäsin,
että hän kai tiesi, miten aina olin janonnut oppia ja että halusin niin
paljon kuin mahdollista täyttää aukkoja tiedoissani. Sanoin hänelle
myöskin suoraan luulevani, että jonkun aikaa kestävä ero tekisi
meille kummallekin hyvää, tyynnyttäisi molemminpuolista
ärtymystämme sekä herättäisi eloon entisen keskinäisen
rakkautemme. Ilokseni huomasin, että minua vastustettiin
vähemmän kuin olin odottanut. Äitini tunsi itsekin, että jälkimäinen
perusteluni oli oikea. Kenties hän myöskin hiljaisesti toivoi, että
tuollainen vaihtelu rauhoittaisi minua ja »tasaannuttaisi»
mielipiteitäni. Hän vieläpä lupasi saattaakin minut valitsemaani
paikkaan nähdäkseen, oliko laitos sopiva. Aloin siis tehdä
matkavalmistuksia salaa mielessäni ajatellen, etten enää palaja.
Minusta tuntui kuin olisin tehnyt testamenttiani. Tein tilini nuoruuden
ja menneisyyden unelmien kanssa ja lähdin päättävästi
kypsyneemmän ijän tehtäviä, toimintaa kohden. Tahdoin vallata
itselleni aseman elämässä edesvastuullisena olentona, joka luo
kohtalonsa periaatteittensa mukaan. Tunsin rauhaa, jonka antaa
rohkea päätös, kun se puhkeaa aatteesta, joka on muodostunut
elämämme ojennusnuoraksi. Vaelsin vielä kerran kaikissa paikoissa,
joissa nuoren tytön sielu ensi kertoja oli levittänyt siipensä, joissa
puhdas rakkaus oli kirkastanut hänelle maailman. Otin ajatuksissani
jäähyväiset vankilalta, jossa eli hän, joka oli tehnyt tulevaisuuden
puolisona ja äitinä minulle mahdottomaksi. Minusta tuntui
mahdottomalta rakastaa vielä kerran niinkuin olin häntä rakastanut,
ja ilman sellaista rakkautta tuntui avioliitto minusta pyhyyden
loukkaukselta. Olin valinnut toisia päämääriä, palvelin aatetta,
taistelin periaatteen puolesta.

En kirjoittanut hänelle. Tekemäni ratkaisu vahvisti minua tässä

päätöksessä. Rakastin häntä vielä syvästi ja tuskallisesti, mutta en
tässä ihmeellisillä lahjoilla varustetussa luonteessa voinut nähdä
kuin kallion, jota vasten kenties hän itse ja ainakin moni muu sydän
katkeran surullisena haaksirikkoutuisi ja jota en voi muulla tavalla
määritellä kuin kutsumalla sitä ihanteen don Juanismiksi. Kuten
hillitön don Juan jokaisesta kauniista muodosta etsii aistillista
tyydytystä, etsii tuo toinen don Juan jokaisesta kauniista sielusta sitä
ihannetta, joka täyttää hänen mielikuvituksensa. Hän pitää johonkin
olentoon tuntemaansa vetovoimaa pysyväisenä rakkautena, ja
kuitenkin tarvitaan vain katse, sävel, hetkessä viriävä myötätunto —
ja hänen mielikuvituksensa kiintyy muualle. Hän on varmasti
vaarallisempi näistä molemmista, sillä hänen iskemänsä haavat
sattuvat jaloihin sydämiin ja ovat parantumattomia senvuoksi, että
hänessäkin on rakastettu ihannetta.

Olin Pienokaiselta kuullut, että hänen veljensä tuon naisen

jälkeen, jonka vuoksi hän minut jätti, oli läheisesti kiintynyt vielä
useihin naisiin ilman että ainoakaan näistä tunteista oli pystynyt
täyttämään hänen elämäänsä ja lopullisesti määräämään hänen
kohtaloaan. Nyt, vankilassa, näytti yksi ainoa tunne vallitsevan häntä
kokonaan. Vankeutensa ensi aikoina oli hän saanut hämmästyttävän
kauniin ja henkevän kirjeen eräältä tuntemattomalta naiselta, joka
kertoi aina myötätunnolla lukeneensa hänen artikkeleitaan ja ilmaisi
osanottonsa hänen kohtaloonsa, mutta joka kirjeen alle oli kirjoittanut
vain etunimensä tahtoen samalla pysyä hänelle jonkinlaisena taru-
olentona. Näiltä riveiltä huokuvan henkisen tenhon lumoissa ei
kirjeen saaja ollut hellittänyt, ennenkuin hän postileiman y.m. avulla
oli päässyt lähettäjästä selville. Tästä alkaen oli heidän välilleen
sukeutunut säännöllinen kirjevaihto, joka sulostutti hänen vankilansa.
Kirjeenkirjoittajatar osoitti omaavansa hengen niin rikkaan, syvän ja
alkuperäisen, että vangin mielikuvitus kaunisti hänet kaikilla
mahdollisilla hyvillä ominaisuuksilla, ja edelliset kiintymykset
häipyivät varjoon. Hän uneksi vain yhtyvänsä häneen vankeutensa
päätyttyä.

Ennenkuin tiesin tämän olin useat kerrat ajatellut salaisesti

kirjoittaa hänelle ilmaisematta itseäni, ennenkuin hän oli tuntenut,
että meidän välillämme oli kuolematon yhteys. Tietäessäni nyt, että
toinen oli tällä tavalla saanut omakseen hänen
runoilijamielikuvituksensa, tunsin, että minun täytyi pystyttää
välillemme ylipääsemätön erottava seinä. Lohdutuksenani oli
tietoisuus, että minä en rikkonut uskollisuutta, tuota pyhää, ikivanhaa
saksalaista tunnetta. Meidän välisemme eroavaisuus oli tämä: minä
olin rakastanut häntä naisen suurella, koko elämän käsittävällä
tunteella, hän minua runoilijan lemmellä, joka on vain yksi vaihe
hänen elämässään.

Lähtöpäivä koitti. Salasin liikutukseni hyvästellessäni omaisia.

Luulin lähteväni iäksi. Ero Pienokaisesta oli syvästi tuskallinen, sillä
tiesimme molemmat, mitä se merkitsi, tiesimme myöskin
kulkevamme samaa tietä samaa päämaalia kohden, ja se nosti
meidät tuskan yläpuolelle.

Köyhistäni luopuminen tuotti minulle suurta murhetta. Viimeinen

huolenpitoni ja hellyyteni kohdistui heihin. Ennen lähtöäni kävin
viimeiseksi nuoren kaksikymmentäviisivuotisen tytön luona, joka oli
ypö yksin maailmassa, melkein sokea eikä voinut tehdä muuta kuin
kutoa. Tätä hän tekikin päivät pääksytysten pienessä, pimeässä
huoneessa, jossa asui kunnan suoman vähäisen avustuksen
varassa. Olin usein istunut hänen luonaan tuntikausia elähyttääkseni
hänen päiviensä haudanomaista yksitoikkoisuutta opettavilla
keskusteluilla, jotka jättivät ajattelemisen aihetta hänen
yksinäisyyteensä. Lähtiessäni hänen luotaan siinä uskossa, etten
häntä enää näe, jätin pöydälle vähän rahaa viimeiseksi lahjaksi.
Ennen lähtöäni sain kuitenkin pienen vapaahetken, jolloin vielä
kerran pistäydyin hänen luonaan. Hän sanoi tunnustavansa minulle
jotakin: pöydältä löytämänsä rahat oli hän antanut eräälle
maalaistyttö-raukalle, jonka muuan huono ihminen oli vietellyt ja
jättänyt ja jota nyt muutkin ihmiset hylkivät, niin että hän lapsineen oli
joutunut äärimmäiseen kurjuuteen. »Arvelin», lisäsi tyttö, »hänen
tarvitsevan rahat paremmin kuin minä; minulla on toki sen verran,
etten kuole nälkään eikä minulla ole lasta.»

Muistin lesken ropoa. Hiljaa ja liikutettuna taivutin pääni, kun

puolisokea tyttö siunasi minua jäähyväisiksi. Tunsin tämän
siunauksen pesevän minut puhtaaksi entisten tuttavieni
halveksinnasta; suurelle osalle heistä en edes käynyt sanomassa
hyvästi.
19. UUSI ELÄMÄ.

Olin kirjoittanut korkeakoulun johtajan ptofessori Karl Fröbelin

rouvalle ja kysynyt oppilaitokseen pääsystä y.m. Hän vastasi, että
tulisin vain ensi tilassa. Äitini ja sisareni saattoivat minua Hampuriin,
jossa oppilaitos sijaitsi. Omituinen, melkein juhlallinen tunne valtasi
mieleni astuessani yli kynnyksen siihen taloon, jossa tahdoin alkaa
uuden elämän. En ollut enää nuori oppilas, joka etsii opetusta
tulevan elämän varalle. Olin kypsynyt olento, joka pakeni elämän
ristiriidoista ainoaan oikeaan turvaan: jaloon, hedelmälliseen
toimintaan.

Professori ja hänen rouvansa ottivat minut niin sydämellisesti

vastaan, että tunsin heti olevani kuin kotona. Minulle esitettiin viisi tai
kuusi nuorta naista, jotka jo aikoja sitten olivat jättäneet koulu-iän ja
saapuneet tänne muualta täydentääkseen tietojaan ja jotka asuivat
koululla. Illalla tutustuin myöskin laitoksen varsinaiseen perustajaan,
josta jo olin niin paljon kuullut. Emilie Wüstenfeld oli noita mahtavia
persoonallisuuksia, jotka liian jyrkkäpiirteisinä ensin kiinnittävät
huomiota olentonsa kulmikkailla ja ikäänkuin absoluuttisilla
ominaisuuksilla, mutta pitempiaikaisen tuttavuuden jälkeen
herättävät yhä enemmän rakkautta ja kunnioitusta kasvaen
päämääränsä mukana, joka siirtyy yhä korkeammalle. Hän otti minut
vastaan mitä sydämellisimmin ja kun hän selitti minulle
suunnitelmiaan, tajusin, että unelmani täällä muuttuvat todeksi.
Naisen taloudellinen riippumattomuus, mahdollinen siten, että
hänestä kehitetään olento, joka ensi sijassa on oman itsensä
tarkoitus ja saa vapaasti kehittää luontaisia kykyjään ja tarpeitaan —
siinä aate, jolle laitos oli perustettu.

Täytyy sanoa, että täällä, kuten muissakin Saksan kaupungeissa,

oli naisen vapautuksen aate päässyt kehittymään kirkon
keskuudessa ilmenevien vapausliikkeiden avulla. Vapaat
seurakunnat, jotka Saksalaiskatolisten, Valon ystävien y.m. nimellä
erosivat ensin katolisesta ja sittemmin protestanttisesta kirkosta,
olivat 1848 vuoden Vallankumouksen jälkeen valtavasti laajenneet.
Näitä seurakuntia johtavat uskonpuhdistajat olivat enemmän tai
vähemmän kyvykkäitä miehiä, mutta kaikilla oli suunnilleen sama
tarkoitus. Seurakuntaelämän riippumattomuus valtiosta,
uskonnollisten ja opetus-seikkojen itsenäinen hoito, seurakuntien
oikeus vapaasti valita saarnaajansa ja opettajansa, samat
porvarilliset oikeudet miehille ja naisille — ne olivat melkein kaikkialla
peruslakeina. Muutamissa seurakunnissa pyrittiin ulkonaisissa
muodoissakin alkukristillisen ajan yksinkertaisuuteen. Jäsenet
sinuttelivat toinen toisiaan ja viettivät ehtoollista veljeyden rakkaus-
ateriana. Muutamat olivat kokonaan poistaneet ehtoollisen, kasteen
ja muut kristillisen elämän menot, kun eivät ne enää heidän
mielestään edustaneet vastaavia aatteita. He kastoivat ainoastaan
yhteiskunnallisesta pakosta taatakseen lapsilleen kansalaisoikeudet.
Hampurin vapaalla seurakunnalla, jonka henkiin herättäjä oli
Johannes Ronge, oli runsaasti hartaita kannattajia. Mutta naiset,
jotka perustivat korkeakoulun, olivat tajunneet, ettei siinä kyllin että
naisille seurakunnan keskuudessa tunnustettiin samat oikeudet kuin
miehille, heidät täytyi myöskin kehittää arvokkaasti käyttämään näitä
oikeuksiaan. Naisille kuten kansoillekin oli olemassa vain yksi keino,
jonka avulla vapaudesta koituu siunausta: sivistys. Tuo tavallinen,
tähän saakka yleisesti hyväksytty mielipide, että nuoren tytön
kasvatus päättyy, hänen jättäessään koulun, ettei hänellä sen
jälkeen ole muuta tehtävää kuin astua seuraelämään, mennä
naimisiin ja parhaassa tapauksessa ilostuttaa koti-elämää kyvyillään
— tuo mielipide sieti perinpohjaisen uudistuksen. Korkeakoulussa
tahdottiin siis antaa tytöille, jotka joko olivat jättäneet koulupenkin
tahi muuten olivat kypsyneemmässä ijässä ja tunsivat tarvetta
täyttää aukkoja sivistyksessään, tilaisuus harjoittaa kaikenlaisia
korkeampia opintoja päämääränä joko erikoisala tai ainoastaan
itsensä kehittäminen.

Laitosta ylläpiti joukko osakkeenomistajia, suurimmaksi osaksi

naineita naisia ja perheenäitejä, jotka omien kokemustensa nojalla
olivat tehneet sen johtopäätöksen, että elämällä täytyi olla
muunkinlainen perustus kuin pelkkä kiintymys toiseen olentoon.
Osakkeenomistajat muodostivat oppilaitoksen suuren
hallintoneuvoston; sen rinnalla oli kuitenkin toinenkin komitea, joka
ratkaisi laitoksen sisäisiä kysymyksiä ja johon kuuluivat laitoksen
perustajat sekä siellä luennoivat professorit. Koti-elämän valvominen
oli uskottu ennen mainitsemalleni professorille ja hänen rouvalleen.
Luennoitsijoiksi oli saatu kaupungin etevimmät oppineet. Alussa
olivat nämä herrat katselleet asiaa epäilevin silmin, he kun eivät
uskoneet naisten kestävyyteen ja tarmoon vakavissa opinnoissa. He
olivat ryhtyneet työhön vain kunnioituksesta ja ystävyydestä jaloja
alotteentekijöitä, varsinkin Emilietä kohtaan. Mutta jo silloin, kun
minä saavuin, oli heidän harrastuksensa virinnyt ja lämpeni yhä,
mikäli he näkivät kuulijakuntansa innostuksen ja yllättävät kyvyt.
 Vetäytyessäni ensimäisenä iltana minulle määrättyyn huoneeseen,
tunsin löytäneeni oikean tien uuteen elämään. Seuraavana aamuna
toin äitini ja sisareni laitokselle ja havaitsin ilokseni heidän olevan
siihen tyytyväisempiä kuin olin uskaltanut toivoakaan. Muutamien
päivien kuluttua he lähtivät ja minä jäin yksin — ensimäisen kerran
elämässäni, päättäen lujasti raivata itselleni tien ilman muuta opasta
kuin omatuntoni, ilman muuta tukea kuin työni, ilman muuta
palkintoa kuin niiden kunnioitus, jotka tahtoivat kunnioittaa minua
sellaisena kuin olin.

Tutustuin myöskin luennoiviin professoreihin. Ensin kävin kaikilla

luennoilla tutkiakseni, mitkä eniten kiinnittäisivät mieltäni. Olin
riemuissani niillä vallitsevasta sävystä. Opettajat tahtoivat, että heitä
keskeytettäisiin kysymyksin ja huomautuksin. Näin muodostui opetus
vilkkaammaksi ja he saivat varmuuden, ettei se jäänyt kuolleeksi
kuulemiseksi. Kuulijattarien joukossa oli useita vapaaoppilaita, sillä
laitoksen päätarkoituksia oli suoda sivistyksen siunausta eroituksetta
rikkaille ja köyhille. Näiden tyttöjen tarvitsi ainoastaan suorittaa
tutkinto, jolla he osoittivat omaavansa tarpeelliset pohjatiedot
voidakseen seurata luentoja. Luennoilla kävi sitäpaitsi useita
kaupungin naisia, ja joskus sattui, että isoäiti, tytär ja tyttären tytär
istuivat saman oppipöydän ympärillä. Professorien toivomusta
seurattiin ja usein virisi vilkkaita keskusteluita, niin etteivät luennot
koskaan käyneet yksitoikkoisiksi eivätkä väsyttäviksi.

Oppilaitoksessa oli lastentarha ja alkeisluokka, jossa lastentarhan

opettajattariksi tai tavallisiksi opettajattariksi aikovat nuoret tytöt
saivat käytännöllistä harjoitusta. Myöskin lastentarha-järjestelmä,
nerokkaan Friedrich Fröbelin keksimä, oli Saksassa nopeasti saanut
jalansijaa valtiollisten ja uskonnollisten liikkeiden rinnalla. Olin kuullut
siitä puhuttavan, mutta näin sen vasta nyt käytännössä, ja olin
ihastunut. Yhdyin täydellisesti Fröbelin perusajatukseen, että
kasvatus oli alotettava melkein ensimäisistä elinpäivistä. Jokaisen
äidin tulee tietää näistä aatteista valmistaakseen lasta heti alusta
pitäen siihen. Lastentarha ottaa pienokaiset huostaansa
kolmivuotisista kuusivuotisiin jatkaen äidin työtä, kunnes
alkeisluokka alkaa. Sekin onnellistutti minua, että lastentarhojen
johtajiksi ajateltiin ainoastaan naisia, että Fröbel yleensä tahtoi
uskoa lapsen ensimäisen kasvatuksen yksinomaan naisen käsiin.
Korkeakoulussamme oli myöskin erityinen kurssi lastentarhan
opettajattarille ja tuo viehättävä toimiala tuntui minusta erittäin
sopivalta nuorille naisellisille olennoille. Ne periaatteet, joille Fröbel
on rakentanut järjestelmänsä, olivat mielestäni sielutieteellisesti
syviä ja älykkäitä, ja niissä piileekin sen todellinen arvo, jonka
pintapuolinen arvostelija luulee sisältyvän vain pikku askarteluihin ja
ulkonaisiin seikkoihin: niinpä ennenkaikkea tuo hänen
pyrkimyksensä herättää lapsen itsetoiminta ja luomishalu antamalla
hänen käsiinsä vain aineksia, joita hän itse saa muovailla ja
muodostaa, eikä valmista, se kun kiihoittaa useimmissa lapsissa
piilevää ja tavallisesti liiankin voimakasta hävityshalua. Yhtä tärkeitä
olivat mielestäni rytmilliset laululeikit, joihin hän pani suuren
huomion, niinkuin yleensä hänen järjestelmässään kaikki, mikä
tarkoitti taiteellisten taipumusten herättämistä ja ravitsemista
ihmisessä jo pienestä pitäen, koska se yksinään oli todellisen
sivistyksen maaperä, jossa tiedon siemenet kantoivat parhaan
hedelmän. Ensimäinen tutustumiseni tähän järjestelmään tuotti
minulle todellista onnea. Myöhemmin näin sen usein
tietämättömyydestä tai pahasta tahdosta johtuvien hyökkäysten
maalitauluna. Mutta missä ikinä sen näinkään oikeissa käsissä ja
oikeassa hengessä johdettuna, siellä näin myöskin aina kauniita
tuloksia, ja useampi kuin yksi alkeisluokan opettaja on minulle
vakuuttanut, että ero henkisessä vastaanottavaisuudessa ja
käsityskyvyssä lastentarhaa käyneiden ja muiden lasten välillä on
kauttaaltaan edellisille eduksi.

Toinenkin mieluisa yllätys tuli osakseni, kun minut sunnuntaina

vietiin vapaaseurakunnan kokoukseen, jossa kaikki korkeakoulun
jäsenet kävivät. Tilaisuuteen oli varattu suuri sali yksinkertaisine ja
arvokkaine sisustuksineen. Sen täytti suurilukuinen kuulijakunta, joka
jännittyneellä tarkkaavaisuudella seurasi nuoren koruttoman ja
miellyttävän näköisen miehen esitystä puhujalavalta. Puhe kuului
esitelmäsarjaan, joka oli alotettu jo ennen tuloani, ja jossa puhuja
asetti vanhoja dogmeja kohdanneen järjestelmällisen, tieteellisen
kritiikin yhteyteen uusien aatteiden kehityksen kanssa kaikilla
inhimillisen elämän aloilla, valtiossa, yhteiskunnassa, perheessä.
Jokainen sana herätti riemukasta vastakaikua sydämessäni. Se oli
rukousta hengessä ja totuudessa, jota olin ikävöinyt. Uskonto, kirkon
rajoista vapautuneena, muuttui eläväksi, kukoistavaksi elämäksi,
olemukseksi, sisällöksi, olematta enää tyhjä, jäykistynyt
muotoseikka. Ihastuksella näin, millä hartaudella sekä sivistyneet
että kansan ihmiset, vähäpätöiset työmiehetkin, seurasivat puhetta
muodostaen näin henkisen yhdenvertaisuuden todellisen
seurakunnan. Olihan yhdenvertaisuus Jumalan valtakunnassa ollut
tähän saakka valhetta. Oikeus sivistykseen ja siihen, mikä aateloi
ihmisen, oikeus vapaaseen ajatteluun, oli tähän saakka kuulunut
ainoastaan toiselle puolelle ihmiskuntaa. Niin oli laita kirkossakin,
jossa tosin rukoiltiin kaikkien ihmisten isää, mutta onnen lapset
istuivat upeissa pukimissaan ylhäimmillä paikoillaan kuin
tuhkimukset ryysyvaatteissaan tunkeilivat nurkissa tuskaisesti
mumisten useinkin kuulematta jäävää rukousta: »Anna meille
jokapäiväinen leipämme.» Tässä seurakunnassa oli uskonto
muuttunut todelliseksi veljeydeksi, jonka vapaiden, inhimillisten
elämänkatsomusten pohjalla sääty-, varallisuus- ja tiedolliset
eroavaisuudet lievenivät ja saivat sovituksen. Ihanne ei enää ollut
menneisyydessä kerta kaikkiaan määritelty, absoluuttinen selviö, se
loisti tulevaisuudessa kuin itämaan tähti viittoen tietä.

Esitelmän jälkeen siirtyi puhuja — hänen nimensä oli Weigelt —

viereiseen huoneeseen, jossa jokainen seurakunnan jäsen sai käydä
häntä tapaamassa, kyselemässä, jos jokin kohta oli jäänyt
hämäräksi tai yleensä keskustelemassa hänen kanssaan. Siellä
sukeutui usein vilkkaita keskusteluita, jotka osaltaan suuresti
vaikuttivat siihen, että »sana» tuli eläväksi ja lähensivät
seurakuntalaisia toinen toisiinsa, kun kaikilla, rikkailla ja köyhillä, oli
siellä samat oikeudet. Kun minut esitettiin puhujalle sanoin hänen
esitelmänsä herättäneen minussa toivomuksen päästä seurakunnan
jäseneksi. Sanoin myöskin käsittäväni, ettei yksi henkilö enemmän
tai vähemmän merkitse sille mitään, mutta että mielestäni jokaisen
naisen ja miehen velvollisuus on näinä taistelun aikoina suoraan
ilmaista vakaumuksensa ja liittyä hengenheimolaisiinsa. Hän myönsi
minun olevan oikeassa, mutta neuvoi minua odottamaan ja
harkitsemaan asiaa lähemmin, etten liian kiireisesti ottaisi tuollaista
yhteiskunnalliselle asemalleni tärkeää askelta. Seurasin neuvoa ja
alotin koettamalla päästä selville hänen yksilöllisyydestään. Kun
kuuli hänen puhuvan seurakunnalle, olisi luullut, että siinä oli
taipumattoman tarmokas ihminen, lujaluonteinen ja uskalias.
Tavallisessa elämässä oli hän päinvastoin melkein naisellisen
lempeä ja epäkäytännöllinen, seurassa arka ja pidättyväinen,
läheisemmässä seurustelussa rakastettava. Mutta puhujalavalla
tempasivat ajatukset hänet vastustamattomasti mukaansa; silloin oli
hän lahjomattoman johdonmukainen. Tunsin pian häntä kohtaan
sydämellistä ystävyyttä, joka on täysin elinvoimaisena säilynyt tähän
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com