Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Substructuring in Engineering Dynamics: Emerging

Numerical and Experimental Techniques Matthew S.
Allen

https://textbookfull.com/product/substructuring-in-
engineering-dynamics-emerging-numerical-and-experimental-
techniques-matthew-s-allen/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Engineering Dynamics 2 0 Fundamentals and Numerical

Solutions Lester W. Schmerr

https://textbookfull.com/product/engineering-
dynamics-2-0-fundamentals-and-numerical-solutions-lester-w-schmerr/

textboxfull.com

Computational and Experimental Approaches in Materials

Science and Engineering: Proceedings of the International
Conference of Experimental and Numerical Investigations
and New Technologies, CNNTech 2019 Nenad Mitrovic
https://textbookfull.com/product/computational-and-experimental-
approaches-in-materials-science-and-engineering-proceedings-of-the-
international-conference-of-experimental-and-numerical-investigations-
and-new-technologies-cnntech-2/
textboxfull.com

Special Topics in Structural Dynamics & Experimental

Techniques, Volume 5: Proceedings of the 37th IMAC, A
Conference and Exposition on Structural Dynamics 2019
Nikolaos Dervilis
https://textbookfull.com/product/special-topics-in-structural-
dynamics-experimental-techniques-volume-5-proceedings-of-the-37th-
imac-a-conference-and-exposition-on-structural-dynamics-2019-nikolaos-
dervilis/
textboxfull.com

Coulson and Richardson’s Chemical Engineering, Fourth

Edition: Volume 3A: Chemical and Biochemical Reactors and
Reaction Engineering R. Ravi
https://textbookfull.com/product/coulson-and-richardsons-chemical-
engineering-fourth-edition-volume-3a-chemical-and-biochemical-
reactors-and-reaction-engineering-r-ravi/
textboxfull.com
Emerging security algorithms and techniques Ahmad

https://textbookfull.com/product/emerging-security-algorithms-and-
techniques-ahmad/

textboxfull.com

Applied chemistry and chemical engineering Volume 4

Experimental techniques and methodical developments 1st
Edition A. K. Haghi
https://textbookfull.com/product/applied-chemistry-and-chemical-
engineering-volume-4-experimental-techniques-and-methodical-
developments-1st-edition-a-k-haghi/
textboxfull.com

Building Dashboards with Microsoft Dynamics GP 2016 Allen

https://textbookfull.com/product/building-dashboards-with-microsoft-
dynamics-gp-2016-allen/

textboxfull.com

Advances in Numerical Methods in Geotechnical Engineering

Hany Shehata

https://textbookfull.com/product/advances-in-numerical-methods-in-
geotechnical-engineering-hany-shehata/

textboxfull.com

Numerical Analysis for Applied Science 2nd Edition Myron

B. Allen Iii

https://textbookfull.com/product/numerical-analysis-for-applied-
science-2nd-edition-myron-b-allen-iii/

textboxfull.com
CISM International Centre for Mechanical Sciences 594
Courses and Lectures
Matthew S. Allen
Daniel Rixen
Maarten van der Seijs
Paolo Tiso
Thomas Abrahamsson
Randall L. Mayes

Substructuring
in Engineering
Dynamics
Emerging Numerical and Experimental
Techniques

International Centre
for Mechanical Sciences
CISM International Centre for Mechanical
Sciences

Courses and Lectures

Volume 594

Managing Editor
Paolo Serafini, CISM—International Centre for Mechanical Sciences, Udine, Italy

Series Editors
Elisabeth Guazzelli, IUSTI UMR 7343, Aix-Marseille Université, Marseille, France
Franz G. Rammerstorfer, Institut für Leichtbau und Struktur-Biomechanik, TU
Wien, Vienna, Wien, Austria
Wolfgang A. Wall, Institute for Computational Mechanics, Technical University
Munich, Munich, Bayern, Germany
Bernhard Schrefler, CISM—International Centre for Mechanical Sciences, Udine,
Italy
For more than 40 years the book series edited by CISM, “International Centre for
Mechanical Sciences: Courses and Lectures”, has presented groundbreaking
developments in mechanics and computational engineering methods. It covers
such fields as solid and fluid mechanics, mechanics of materials, micro- and
nanomechanics, biomechanics, and mechatronics. The papers are written by
international authorities in the field. The books are at graduate level but may include
some introductory material.

More information about this series at http://www.springer.com/series/76

Matthew S. Allen Daniel Rixen
• •

Maarten van der Seijs Paolo Tiso

• •

Thomas Abrahamsson Randall L. Mayes

•

Substructuring
in Engineering Dynamics
Emerging Numerical and Experimental
Techniques

123
Matthew S. Allen Daniel Rixen
Department of Engineering Physics Lehrstuhl für Angewandte Mechanik
University of Wisconsin–Madison Technische Universität München
Madison, WI, USA Munich, Bayern, Germany

Maarten van der Seijs Paolo Tiso

Vibes Technology D-MAVT
Delft, The Netherlands ETH Zürich
Zürich, Switzerland
Thomas Abrahamsson
Chalmers University of Technology Randall L. Mayes
Göteborg, Sweden Sandia National Laboratories
Albuquerque, NM, USA

ISSN 0254-1971 ISSN 2309-3706 (electronic)

CISM International Centre for Mechanical Sciences
ISBN 978-3-030-25531-2 ISBN 978-3-030-25532-9 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-25532-9
© CISM International Centre for Mechanical Sciences 2020
This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part
of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission
or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard
to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

One fundamental paradigm in engineering is to break a structure into simpler

components in order to simplify test and analysis. In the numerical world, this
concept is the basis for finite element discretization and is also used in model
reduction through substructuring. In experimental dynamics, substructuring
approaches such as Transfer Path Analysis (TPA) are commonly used, although the
subtleties involved are perhaps not always adequately appreciated. Recently, there
has been renewed interest in using measurements alone to create dynamic models
for certain components and then assembling them with numerical models to predict
the behavior of an assembly. Substructured models are also highly versatile; when
only one component is modified, it can be readily assembled with the unchanged
parts to predict the global dynamical behavior. Substructuring concepts are critical
to engineering practice in many disciplines, and they hold the potential to solve
pressing problems in testing and modeling structures where nonlinearities cannot be
neglected.
This book originates from lecture notes created for a short course in Udine, Italy
in July 2018. We will review a general framework, which can be used to describe a
multitude of methods and the fundamental concepts underlying substructuring. The
course was aimed at explaining the main concepts as well as specific techniques
needed to successfully apply substructuring both numerically (i.e., using finite
element models) and experimentally. The course centered around the following
topics, which range from classical substructuring methods to topics of current
research such as substructuring for nonlinear systems:
1. Introduction and motivation.
2. Primal and dual assembly of structures.
3. Model reduction and substructuring for linear systems including Guyan and
Hurty/Craig–Bampton reduction, McNeal, Rubin, Craig–Chang interface
reduction methods, and model reduction in the state space.
4. Experimental–analytical substructuring including frequency-based substructur-
ing or impedance coupling, substructure decoupling methods including the
transmission simulator method, measurement methods for substructuring, the

v
vi Preface

virtual point transformation, state-space substructuring, and an overview of finite

element model updating (a common alternative to experimental substructuring).
5. Industrial applications and related concepts including Transfer Path Analysis
and finite element model updating.
6. Model reduction and substructuring methods for nonlinear systems are high-
lighted with a focus on geometrically nonlinear structures and nonlinearities due
to bolted interfaces.
This text was designed to provide practicing engineers or researchers such as
Ph.D. students with a firm grasp of the fundamentals as well as a thorough review
of current research in emerging areas. The reader is expected to have a solid
foundation in structural dynamics and some exposure to finite element analysis. The
material will be of interest to those who primarily perform finite element simula-
tions of dynamic structures, to those who primarily focus on the modal test, and to
those who work at the interface between test and analysis.

Udine, Italy Matthew S. Allen

July 2018 Daniel Rixen
Maarten van der Seijs
Paolo Tiso
Thomas Abrahamsson
Randall L. Mayes
Contents

1 Introduction and Motivation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 1

1.1 Divide and Conquer Approaches in the History of Engineering
Mechanics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 1
1.2 Advantages of Substructuring in Mechanical Engineering . . . . . .. 2
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 4
2 Preliminaries: Primal and Dual Assembly of Dynamic Models . . . . . 5
2.1 The Dynamics of a Substructure: Domains of Representation . . . . 5
2.1.1 Spatial Descriptions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
2.1.2 Spectral Representation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
2.1.3 State Representation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
2.1.4 Summary of Representation Domains . . . . . . . . . . . . . . . . 12
2.2 Interface Conditions for Coupled Substructures . . . . . . . . . . . . . . 12
2.2.1 Interface Equilibrium . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
2.2.2 Interface Compatibility . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
2.3 Primal and Dual Assembly . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
2.3.1 Primal Assembly . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
2.3.2 Dual Assembly . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
2.3.3 Usefulness of Different Assembly Formulations . . . . . . . . . 22
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
3 Model Reduction Concepts and Substructuring Approaches
for Linear Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
3.1 Model Reduction—General Concepts (Reduced Basis) . . . . . . . . . 25
3.1.1 Reduction by Projection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
3.1.2 The Guyan–Irons Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
3.1.3 Model Reduction Through Substructuring . . . . . . . . . . . . . 29
3.2 Numerical Techniques for Model Reduction of Substructures . . . . 30
3.2.1 The Hurty/Craig–Bampton Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
3.2.2 Substructure Reduction Using Free Interface Modes . . . . . 33

vii
viii Contents

3.2.3 Numerical Examples of Different Substructure

Reduction Techniques . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ... 40
3.2.4 Other Reduction Techniques for Substructures . . . . . . . ... 43
3.3 Interface Reduction with the Hurty/Craig–Bampton Method:
Characteristic Constraint Modes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
3.3.1 System-Level Characteristic Constraint (S-CC) Modes . . . . 45
3.3.2 Local-Level Characteristic Constraint Modes . . . . . . . . . . . 46
3.4 State-Space Model Reduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
3.4.1 Structural Dynamics Equations in State Space . . . . . . . . . . 54
3.4.2 State Observability and State Controllability . . . . . . . . . . . 56
3.4.3 State-Space Realizations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
3.4.4 State-Space Reduction Based on Transfer Strength . . . . . . 67
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71
4 Experimental Substructuring . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
4.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
4.2 Why Is Experimental Substructuring So Difficult? . . . . . . . . . . . . 77
4.3 Basics of Frequency-Based Substructuring (FBS) . . . . . . . . . . . . . 80
4.3.1 Lagrange Multiplier FBS—the Dual Interface Problem . . . 81
4.3.2 Lagrange Multiplier FBS—the Dually Assembled
Admittance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 83
4.3.3 On the Usefulness of Dual Assembly of Admittance
in Experimental Substructuring . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 86
4.3.4 Weakening the Interface Compatibility . . . . . . . . . . . . . .. 89
4.3.5 Dual Assembly in the Modal Domain . . . . . . . . . . . . . . .. 92
4.3.6 A Special Case: Substructures Coupled Through
Bushings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95
4.4 Substructure Decoupling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101
4.4.1 Theory of Decoupling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102
4.4.2 Inverse Substructuring . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
4.4.3 The Transmission Simulator Method for Substructuring
and Substructure Decoupling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
4.5 Measurement Methods for Substructuring . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
4.6 Virtual Point Transformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
4.6.1 Interface Modeling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
4.6.2 Virtual Point Transformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
4.6.3 Interface Displacement Modes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138
4.6.4 Measurement Quality Indicators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141
4.6.5 Instrumentation in Practice . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146
4.7 Real Applications . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147
4.7.1 Experimental Modeling of a Substructure Using
the Virtual Point Transformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148
4.7.2 Experimental Dynamic Substructuring of Two
Substructures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 150
Contents ix

4.8 Finite Element Model Updating for Substructuring . . . . . . . . . . . . 151

4.8.1 Finite Element Model Parameter Statistics
and Cross-Validation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
4.8.2 Finite Element Model Calibration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159
4.9 Substructuring with State-Space Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167
4.9.1 State-Space System Identification . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167
4.9.2 Physically Consistent State-Space Models . . . . . . . . . . . . . 168
4.9.3 State-Space Realization on Substructuring Form . . . . . . . . 173
4.9.4 State-Space Model Coupling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 177
5 Industrial Applications & Related Concepts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
5.1 Introduction to Transfer Path Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
5.2 The Transfer Path Problem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185
5.2.1 Transfer Path from Assembled Admittance . . . . . . . . . . . . 185
5.2.2 Transfer Path from Subsystem Admittance . . . . . . . . . . . . 186
5.3 Classical TPA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188
5.3.1 Classical TPA: Direct Force . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
5.3.2 Classical TPA: Mount Stiffness . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
5.3.3 Classical TPA: Matrix Inverse . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191
5.4 Component-Based TPA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 192
5.4.1 The Equivalent Source Concept . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193
5.4.2 Component TPA: Blocked Force . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 194
5.4.3 Component TPA: Free Velocity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195
5.4.4 Component TPA: Hybrid Interface . . . . . . . . . . . . . . . . . . 196
5.4.5 Component TPA: In Situ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197
5.4.6 Component TPA: Pseudo-forces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199
5.5 Transmissibility-Based TPA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201
5.5.1 The Transmissibility Concept . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202
5.5.2 Operational Transfer Path Analysis (OTPA) . . . . . . . . . . . 204
5.6 Substructuring to Estimate Fixed-Interface Modes . . . . . . . . . . . . 207
5.6.1 Modal Constraints . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207
5.6.2 Singular Vector Constraints . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209
5.7 Payload and Component Simulations Using Effective Mass
and Modal Craig–Bampton Form Modal Models . . . . . . . . . . . . . 209
5.8 Calibration of an SUV Rear Subframe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210
5.9 Coupling of Two Major SUV Components . . . . . . . . . . . . . . . . . 220
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225
6 Model Reduction Concepts and Substructuring Approaches
for Nonlinear Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233
6.1 Geometric Nonlinearities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233
6.1.1 2D Beam . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234
6.1.2 von Karman Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236
x Contents

6.2 Finite Element Discretization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 238

6.3 Galerkin Projection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 239
6.4 Nonlinear Normal Modes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 241
6.4.1 Periodic Motions of an Undamped System: Nonlinear
Normal Modes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 242
6.5 Nonintrusive Reduced Order Modeling (ROM) for Geometrically
Nonlinear Structures: ICE and ED . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
6.5.1 Enforced Displacements Procedure . . . . . . . . . . . . . . . . . . 246
6.5.2 Applied Loads Procedure or Implicit Condensation
and Expansion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 247
6.6 Intrusive Methods . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
6.6.1 Modal Derivatives . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
6.6.2 Wilson Vectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252
6.7 Data-Driven Methods . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253
6.7.1 Proper Orthogonal Decomposition . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254
6.8 Hyper-reduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255
6.8.1 Discrete Empirical Interpolation and Variants . . . . . . . . . . 255
6.8.2 Energy Conserving Sampling and Weighting . . . . . . . . . . . 260
6.9 Hurty/Craig–Bampton Substructuring with ROMs
and Interface Reduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 262
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 265
7 Weakly Nonlinear Systems: Modeling and Experimental
Methods . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 269
7.1 Modal Models for Weakly Nonlinear Substructures
and Application to Bolted Interfaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 269
7.2 Test Methods for Identifying Nonlinear Parameters
in Pseudo-Modal Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 276
Chapter 1
Introduction and Motivation

Abstract “Divide and Conquer” is a paradigm that helped Julius Cesar to dominate
on the wide Roman Empire. The power of dividing systems, then analyze them as
parts before combining them in an assembly, is also an approach often followed in
science and engineering. In this introductory chapter, we shortly discuss the main idea
behind domain decomposition and substructuring applied to mechanical systems. —
Chapter Author: Daniel Rixen

1.1 Divide and Conquer Approaches in the History

of Engineering Mechanics

The work of engineers consists of understanding systems in order to build new

solutions or optimize the existing ones. To analyze systems, it is very common and
efficient to decompose them into subcomponents. This reduces the complexity of the
overall problem by considering first its parts and can provide very useful insight for
optimizing or troubleshooting intricate structures. In this introductory chapter, the
general idea of substructuring is discussed and an overview of the topics treated in
these lecture notes is given.
One often refers to Schwarz (1890), who proved the existence and uniqueness of
the solution of a Poisson problem on a domain that was a combination of a square
and a circle. By considering the problem as two separate problems on the simple
overlapping square and circular domains for which existence and uniqueness of the
solution were already known, and devising an iteration strategy between the two
domains with guaranteed convergence, he could conclude his very important proof.
The algorithm that he devised as a means for his proof is still used today, underlying
some very popular solution strategies on multiprocessor computers (see for instance
Toselli and Widlund 2006).
But in essence, approximation techniques such as the Rayleigh–Ritz method
(Rayleigh 1896; Ritz 1909; Géradin and Rixen 2015), where the solution space is
approximated by a reduced number of admissible functions, can also be considered
as divide and conquer methods: the solution space is decomposed into functional sub-
spaces in which an approximate solution can be found. The Finite Element technique,
© CISM International Centre for Mechanical Sciences 2020 1
M. S. Allen et al., Substructuring in Engineering Dynamics,
CISM International Centre for Mechanical Sciences 594,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-25532-9_1
2 1 Introduction and Motivation

pioneered by mathematicians like Courant (1943), Courant and Hilbert (1953), can in
fact be seen as a clever application of the Rayleigh–Ritz technique on small region of
the computational domain, resulting therefore in not only a function decomposition
of the problem within the element, but also a spatial decomposition of the problem
as the physical domain is broken into elements.
Today when we consider substructuring, most often we envision dividing a finite
element model into subcomponents that each contain many elements. This substruc-
turing approach was developed in the 60s, motivated by the need to solve structural
problems in aerospace and aeronautics of several tens of nodes (considered to be very
large problems at that time, given the fact that computers were just arising). Hence,
the idea was to add another level of decomposition and reduction by subdividing the
mesh of a finite element model into substructures and to represent the dynamics per
substructure in a reduced and approximate way. Some of the substructuring tech-
niques still commonly used today originate from that time where memory and CPU
power were very limited.
Later, in the 80s and especially in the 90s, solving very large problems using
domain decomposition became a very active research topic. In order to efficiently
use the computational power of new multiprocessor machines, it was essential to min-
imize the communications between processing units and to ensure that each CPU
was fed with enough work that could be done independently. Domain Decomposi-
tion is the paradigm to achieve this, by letting each CPU solve the local problems
of each domain and searching for the global solution by iterating on the interface
solutions (Toselli and Widlund 2006). Nowadays, high-performance computing tech-
niques solve engineering problems of close to a billion degrees of freedom on several
hundreds of thousands of processors thanks to that paradigm (Toivanen et al. 2018).
The last wave of intensive research in substructuring came at the beginning of
the twenty-first century, this time not directly powered by exponential grows of
computing power, but by significant progress in techniques to accurately measure
the dynamics of components. Experimental substructuring aims to build models of
assemblies from the data measured on components, possibly in combination with
numerical models. Although the theory of experimental dynamic substructuring is
essentially the same as its analytical counterpart, many novel techniques needed to
be developed in order to alleviate the adverse effects of measurement errors (even if
strongly reduced thanks to novel sensing and acquisition techniques) when building
a model based on experimentally characterized components.

1.2 Advantages of Substructuring in Mechanical

Engineering

In mechanical engineering practice, substructuring techniques are useful for the fol-
lowing cases:
• When working on a large project (for example, the design of an aircraft), different
groups and departments work on different components. In that case, it is essential
1.2 Advantages of Substructuring in Mechanical Engineering 3

that each team can concentrate on the modeling of their part, and then have an
efficient means for assembling to other components in order to predict the overall
dynamics and optimize their design accordingly.
• In industry, it is common that models of subsystems must be shared. A classical
example is the coupled load analysis of the assembly of a satellite and a launcher:
in that case, the satellite company needs to share its model with the launcher
operator in order to perform a global dynamic analysis and guarantee that vibration
limits will not be crossed. In that case, exchanging information can be efficient if
the different components have been modeled separately in such a way that their
complexity (number of degrees of freedom) is low and such that they can be
assembled on their interface.
• In many engineering problems, parts of the system to be analyzed are significantly
more complex than the rest. In structural dynamics, for instance, parts of the model
could be highly nonlinear whereas the remainder can be considered as linear. In that
case, it is very advantageous to substructure the problem in such a way that only
the parts that are nonlinear are treated with the appropriate techniques, whereas
the linear parts are, for instance, condensed once and for all. Such a subdivision of
the problem into substructures of different complexities can greatly improve the
analysis speed and give better insight into the dynamic behavior.
• When optimizing the design during the development of a new product, or during an
improvement of an old design, one often wants to modify only a small number of
parts (for instance, change the bushings connecting the power train of a car to the
chassis in order to modify the noise and vibration harshness). When the parts that
will not be modified are available as substructures and already precomputed (e.g.,
their dynamics on the interface is known), then recomputing the global behavior
when only the components under optimization are changed requires a significantly
reduced cost, enabling much faster design cycles.
• In experimental testing, it is not always possible to test the full system; often
system-level analysis is needed before all of the components have been manufac-
tured. In other cases, it is impossible to test the full assembly because appropriately
exciting a large structure would require forces that are beyond the capabilities of
existing shakers. It is then very advantageous to experimentally characterize the
structure part by part. This allows troubleshooting problems arising from the local
dynamics in those parts, but also to build a full model by assembling the measured
parts using experimental substructuring techniques.
• When parts of the system have not yet been built, it is possible to combine the
measured dynamics of hardware components with other parts that are modeled
only numerically (hybrid substructuring). In some cases, the combination in real
time of the transient response of a hardware component (the physical substructure)
with the dynamics of a numerical substructure is essential to predict the dynamics
of the hardware part in realistic conditions. Such hardware-in-the-loop tests (also
called Real-Time Substructuring, Hybrid Testing or Cyber-Physics) allow testing
very complex systems by having only a part in the lab, the rest of the system being
co-simulated in real time.
4 1 Introduction and Motivation

• Substructuring methods open new opportunities for efficient analyses and design,
including the development of digital twins, or a model that can be used to monitor
the health of a system.
These are only a few examples of cases in which substructuring can be advan-
tageous. For these and other reasons, substructuring has attracted a lot of attention
over the years and is yet today a very active research field.

References

Courant, R. (1943). Variational methods for the solution of problems of equilibrium and vibrations.
Bulletin of the American Mathematical Society, 49(1), 23.
Courant, R., & Hilbert, D. (1953). Methods of Mathematical Physics (Vol. 1). New York: Interscience
Publishers.
Géradin, M., & Rixen, D. (2015). Mechanical vibrations. Theory and Application to Structural
Dynamics (3rd ed.). Chichester: Wiley.
Rayleigh, J. (1896). The Theory of Sound (2nd ed.). Mineola: Dover.
Ritz, W. (1909). Uber eine neue methode zur lösung gewisser variations probleme der mathema-
tishen physik. Journal für die Reine und Angewandte Mathematik, 135, 1–61.
Schwarz, H. A. (1890). Gesammelte Mathematische Abhandlungen (Vol. 2, pp. 133–143). Berlin:
Springer; First published in Vierteljahrsschrift der Naturforschenden Gesellschaft in Zürich
(1870) (Vol. 15, pp. 272–286).
Toivanen, J., Avery, P., & Farhat, C. (2018). A multilevel feti-dp method and its performance for
problems with billions of degrees of freedom. International Journal for Numerical Methods in
Engineering, 116(10–11), 661–682.
Toselli, A., & Widlund, O. (2006). Domain decomposition methods-algorithms and theory (Vol.
34). Berlin: Springer Science & Business Media.
Chapter 2
Preliminaries: Primal and Dual
Assembly of Dynamic Models

Abstract There are several ways to formulate the dynamics of a substructure.

The different domains in which the dynamics can be described will be reviewed
since the manner in which substructures are characterized will later determine the
substructuring methodology that can be applied. In addition to how the substructures
are formulated, the way in which the coupling/decoupling problem is expressed will
allow us in the subsequent chapters to develop different numerical and experimental
techniques. Two conditions must be satisfied on the interface between substructures:
a condition on the displacement field (compatibility) and on the interface stresses
(force equilibrium). Those conditions can be accounted for following several differ-
ent formulations, all mathematically equivalent, but each leading to different numer-
ical methods, experimental approaches, and approximation techniques, as will be
explained in the following chapters. In this chapter, we outline the basic concepts of
the so-called three-field formulation, dual and primal assembly.—Chapter Author:
Daniel Rixen

2.1 The Dynamics of a Substructure: Domains

of Representation

In these lecture notes, we assume that the problem has already1 been discretized
(using, for instance, an appropriate Finite Element or Boundary Element formula-
tion). The discretized problem describing the dynamics in a substructure Ω (s) can
be written in the form
 (s) (s) 
M(s) ü(s) + f (s)
nl u̇ , u = f (s) + g(s) . (2.1)

The superscript (s) indicates that the equation is written for a given substructure s.
M denotes the discretized mass matrix,2 f nl the discretized nonlinear internal force

1A similar classification can be found in a different form in de Klerk et al. (2008).

2 Herewe assume that the mass matrix is constant. This is not the case for models in multibody
dynamics for instance Géradin and Cardona (2001), but this will not be considered here.

© CISM International Centre for Mechanical Sciences 2020 5

M. S. Allen et al., Substructuring in Engineering Dynamics,
CISM International Centre for Mechanical Sciences 594,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-25532-9_2
6 2 Preliminaries: Primal and Dual Assembly of Dynamic Models

function, which depends in general on the nodal velocities and displacements u̇

and u. Two types of forces are applied on the substructures: the externally applied
forces, denoted f, and the forces due to interactions between substructures, denoted
g. The latter are, in fact, internal forces when considering the entire structure, but are
considered as applied forces when analyzing the substructure problem.
In case of small displacements, the internal forces f nl can be linearized and the
substructure dynamics are described by

M(s) ü(s) + C(s) u̇(s) + K(s) u(s) = f (s) + g(s) , (2.2)

where C(s) = ∂f (s)nl /∂ u̇

(s)
and K(s) = ∂f (s)
nl /∂u
(s)
are the linearized (tangential)
damping and stiffness matrices typically computed around equilibrium positions
of the system (Géradin and Rixen 2015).
The unknowns u in Eqs. (2.1), (2.2) express the behavior of a substructure in terms
of its physical displacements (discretized at nodes) in the time domain. Therefore,
we will refer to them as the equations in the physical and time domain. The first
qualification refers to the spatial meaning of the unknowns whereas the second refers
to the spectral description of the problem. Another spatial and spectral description of
the dynamic problem will now be introduced since the way in which the problem is
described has an impact on what method can be applied for reduction or experimental
assembly, as will be shown throughout these lecture notes. A summary of the different
domains in which the substructure dynamics can be considered is given in Fig. 2.1.
The substructure data in the different domains can be obtained either from numerical
models, from experimentally measured data or from a mix of both. The different
aspects are explained next.

Fig. 2.1 Schematic overview of substructuring domains (van der Seijs 2016)
2.1 The Dynamics of a Substructure: Domains of Representation 7

2.1.1 Spatial Descriptions

Physical Domain (Continuous and Discrete)

The description outlined in (2.2) expresses the dynamics of the substructure using
the displacement at a specific nodal location and is referred to as a physical repre-
sentation. Note that representation in the physical domain can be either discretized
(as assumed in this text) or continuous. In the later case, the unknown is the physical
response field and the associated equations are partial differential equations describ-
ing the (nonlinear) continuous dynamics in a body. This will not be considered here.

Modal Domain (Reduced and Unreduced)

It is often handy and useful to consider the unknowns of a dynamic problem as a

combination of vectors of a (sub)space. The most well-known subspace representa-
tion is probably the one obtained by mode superposition. The free vibration modes
of a substructure defined by the eigenvalue problem (Géradin and Rixen 2015)
 2

K(s) − ωi(s) M(s) φ i(s) = 0, (2.3)

where ωi(s) are the eigenfrequencies of the free–free substructure and φ i(s) the asso-
ciated eigenmodes that have the fundamental property of being mass and stiffness
orthogonal, namely,
T 2
φ i(s) K(s) φ (s) (s)
j = ωi δi j , (2.4)
T
φ i(s) M(s) φ (s)
j = δi j , (2.5)

where we have assumed that the modes amplitudes have been chosen to be mass-
normalized and where δi j is the Kronecker symbol such that

δi j = 1 if i = j.
δi j = 0 if i = j.

A modal representation of the substructure is then obtained by the change of variable

(s)

n
u (s)
= φ i(s) ηi(s) = Φ (s) , η (s) (2.6)
i=1

where n (s) is the number of degrees of freedom in substructure (s). Here, ηi(s) are
the amplitudes of the modal component of the response and are often called modal
coordinate of substructure (s). Often, we will use a matrix notation as in the second
equality of (2.6), where Φ (s) is a matrix containing in its columns the vibration
8 2 Preliminaries: Primal and Dual Assembly of Dynamic Models

modes and η (s) is a uni-column matrix containing all modal coordinates. Usually,
only a subset of modes is considered in order to have an approximated but reduced
representation of the substructure. This will be discussed in later chapters.
In general, the response u(s) can be represented as a combination of n (s) indepen-
dent vectors and we write
(s)

n
u (s)
= vi(s) qi(s) = V(s) q(s) , (2.7)
i=1

where V(s) is a square matrix containing the basis vectors for the desired change of
T
variables. Substituting in the dynamic equation (2.2) and premultiplying by V(s) to
project the equations onto the same space, we obtain
T T T T T
V(s) M(s) V(s) q̈(s) + V(s) C(s) V(s) q̇(s) + V(s) K(s) V(s) q(s) = V(s) f (s) + V(s) g(s) ,
(2.8)
which is usually written as
(s) (s) (s) (s)
M̃ q̈(s) + C̃ q̇(s) + K̃ q(s) = f̃ + g̃(s) , (2.9)

where the tilde superscript indicates that the matrices and vectors pertain now to a
representation in a transformed space. The representation vectors stored in V(s) can
be any set of independent vectors, in particular, they can be chosen as the vibration
(s) (s)
modes Φ (s) , in which case the transformed mass and stiffness matrices M̃ and K̃
will be diagonal.
The representation (2.9) will often be referred to as the modal representation, even
when the base vectors are not vibration modes Φ (s) but general representation modes
V(s) . The associated degrees of freedom q̇(s) are then called generalized degrees
of freedom or modal coordinates and do in general not represent the solution at a
particular physical location.
In case an incomplete basis is used for the representation, namely, when fewer
modes than the number n (s) of degrees of freedom in the substructure are used, the
modal representation represents the dynamics in a reduced subspace and in general
only in an approximate way (this will be discussed in detail in Chap. 3). We will then
call the representation a reduced modal representation.

2.1.2 Spectral Representation

Time Domain (Continuous and Discrete)

In the form of Eq. (2.2), the unknown dynamic response is considered a function of
time and we say that, from a spectral point of view, the equations are expressed in
the time domain.
2.1 The Dynamics of a Substructure: Domains of Representation 9

The dynamic equation (2.2) considers the spatial unknowns to be a continuous

function of time and the dynamics are expressed as ordinary differential equations in
time (the space having already be discretized in that equation). As was done for the
spatial domain, time can also be discretized using methods related to finite differences
(typically variants of the Newmark time integration scheme in structural dynamics
(Newmark 1959, Chung and Hulbert 1993, Brüls and Arnold 2008, Géradin and
Rixen 2015), but other approaches can also be applied such as Finite Elements in
time or variational-based approaches (Lew et al. 2004)). When discretized in time,
we will still consider the resulting equations as being in the time domain since the
unknowns are the responses at discrete time instances. The equations are then alge-
braic equations that are typically solved in a recursive form (time stepping), given
the fact that the time problem is typically an initial value problem.3

Frequency Domain (Reduced and Unreduced)

Similar to the decomposition of the spatial response in component modes, the time
dependency of the response can also be decomposed into a combination of time
contributions. The most classical one is the Fourier decomposition4 that writes the
time function of the response in terms of harmonic functions. Using complex number
notations, the Fourier decomposition can be written as
 ∞
u(s) (t) = ū(s) (ω) e−iωt dω, (2.10)
−∞

where i is to be understood as the imaginary unit number. This decomposition is

very suitable for linear systems since replacing in (2.2) and using the orthogonality
properties of harmonic functions, the harmonic component u(ω) can be computed
individually from the harmonic dynamic equation:
  (s)
−ω 2 M(s) + iωC(s) + K(s) ū(s) = f̄ + ḡ(s) ω ∈ ] − ∞, +∞[, (2.11)

(s)
where f̄ and ḡ(s) are the Fourier components of the forces, for instance,
 ∞
(s) 1
f̄ = f (s) (t) eiωt dt. (2.12)
2π −∞

The dynamic equation in the frequency domain (2.14) is also often written as
(s)
Z(s) ū(s) = f̄ + ḡ(s) (2.13)

3 For an interesting matrix description of time discretization see Rixen and van der Valk (2013),
van der Valk and Rixen (2014).
4 Note that other base functions in time can be used (such as wavelets), but this will not be discussed

here.
10 2 Preliminaries: Primal and Dual Assembly of Dynamic Models

where
Z(s) (ω) = −ω 2 M(s) + iωC(s) + K(s) (2.14)

Z(s) is a dynamic stiffness matrix and is a function of the frequency ω. In this form, ū(s)
is the complex amplitude of the harmonic displacement response (or equivalently the
Fourier component of the transient response). A similar equation can be written for the
amplitude of the harmonic velocity or accelerations in which case the operator Z(ω)
is commonly called the mechanical impedance or the apparent mass, respectively.
The dynamic relation can also be inverted and written
 (s) 
ū(s) = Y(s) f̄ + ḡ(s) , (2.15)

where  −1
Y(s) (ω) = Z(s) (ω)−1 = −ω 2 M(s) + iωC(s) + K(s) (2.16)

Y(s) is a Frequency Response Function (FRF) matrix and is often called the admit-
tance or dynamic flexibility, or more specifically receptance, mobility, or acceler-
ance/inertance if ū(s) are displacements, velocities or accelerations respectively.
Obviously, in practice, the harmonic components are calculated only for a finite
discrete number of frequencies ω, and (2.10) is approximated by the Discrete Fourier
Decomposition

Nω
u(s) (t) = ū(s)
k eiωk (2.17)
k=−Nω

choosing a frequency range covering the spectral range of the excitation. It is note-
worthy that the decomposition in (2.17) is comparable to the decomposition of the
space function of the response in (2.6) and can also be seen as a reduction of the
transient response in the time domain. It is an approximation unless the excitation
can be exactly represented by a finite combination of harmonics.
Laplace Domain

Another often used representation of the time evolution of the dynamic response is
in terms of the Laplace components. The idea is to look for the dynamic response
when modulated with a decreasing exponential function, namely,
   ∞
ū(s) (s) = L u(s) (t) = e−st u(s) (t) dt (2.18)
0

This transformation changes the differential equation in time into an algebraic

equation in the Laplace variable s thanks to the fact that Laplace transforms of time
derivatives of ū(s) (t) can be written in terms of ū(s) (s) using integration by parts. For
instance,  
L ü(s) (t) = s 2 ū(s) (s) − su(s) (t = 0) − u̇(s) (t = 0)
2.1 The Dynamics of a Substructure: Domains of Representation 11

Clearly, there is a similarity between Laplace and Fourier transforms since (2.18)
becomes a Fourier transform if s is taken as imaginary. The main difference is that the
inverse transform is trivial for the Fourier domain (leading to the frequency domain
decomposition (2.10) or (2.17)), whereas finding the inverse Laplace transform is far
more difficult and not general. In structural dynamics, Laplace transforms are used
for highly transient problems that cannot efficiently be represented by harmonic
superposition, such as impact responses and shock propagations (see for instance
Sect. 4.3.2 in Géradin and Rixen (2015)).

2.1.3 State Representation

Displacement Space

In addition to representing the space and spectral behavior of the system in dif-
ferent domains as explained above, the very state of the system can be described in
mainly two different manners: either one sees the displacements as the only indepen-
dent unknowns (velocities and accelerations being dependent on the displacement
through derivatives) or the velocities are seen as additional independent variables
for which the derivative relation to the displacement is explicitly expressed in the
formulation. For the first approach, often used in structural dynamics, the dynamics
of the system are described by a single set of second-order equations as in (2.1) (for
nonlinear structures) or (2.2) (for linear ones).

State-Space Representation

In the second case, namely, the velocities are seen as additional independent variables,
the state of the system is described both by the displacements and the velocities:

u(s) (t)
x(s) (t) = (2.19)
u̇(s) (t)

and the associated linear dynamic equation can for instance be written as
 (s)  
I 0 (s) 0 I(s) (s) 0
ẋ = x (t) + (2.20)
0 M(s) −K(s) −C(s) f (s) + g(s) .

In this state-space representation the number of equations has doubled, but the order
of the differential is now reduced to one. This representation is often used especially
in control. This form is also commonly used in structural dynamics when strong
damping is present since the concept of modes of vibration properly generalizes only
when writing the system in the State Space (see, for instance, Sect. 3.3 in Géradin
and Rixen (2015)).
12 2 Preliminaries: Primal and Dual Assembly of Dynamic Models

2.1.4 Summary of Representation Domains

From the short summary of the formulation of the structural dynamics problem, it
is clear that many variants to describe the problem, combining a spatial, spectral,
and state representation, can be constructed. In Fig. 2.1, the different aspects are
shown graphically and relations between them are summarized. Depending on the
representation chosen, numerical and experimental techniques in substructuring can
significantly differ as will be seen in these lecture notes.

2.2 Interface Conditions for Coupled Substructures

Let us consider again the linearized dynamic equilibrium equation (2.11) of a sub-
structure in the physical space and in the frequency domain5
(s)
Z(s) ū(s) = f̄ + ḡ(s) s = 1 . . . N sub , (2.21)

where N sub is the total number of substructures in the system.

It is common to write the equilibrium of all substructures in a block matrix form
as
Zū = f̄ + ḡ (2.22)

with the definitions

⎡ ⎤
Z(1) 0
⎢ .. ⎥
Z=⎣ . ⎦ (2.23)
(N sub )
0 Z
⎡ ⎤ ⎡ (1)
⎤ ⎡ ⎤
(1)
ū f̄ ḡ(1)
⎢ .. ⎥ ⎢ .. ⎥ ⎢ . ⎥
ū = ⎣ . ⎦ f̄ = ⎢
⎣ .
⎥
⎦ ḡ = ⎣ .. ⎦
ū(N ) (N sub )
ḡ(N )
sub sub
f̄ .
 (s)  (s)
 (s) of these block matrices and block vectors is ( s n ) × ( s n )
The dimension
and ( s n ) × 1 respectively.
Since the substructures are part of a same assembly, two interface conditions need
to be satisfied: interface equilibrium and compatibility.6

5 Expressing the coupling of substructures in other domains (modal, time, state space …) will be
discussed in later chapters and use exactly the same approach.
6 These lecture notes deal with structural problems. Nevertheless, the general theory is also applicable

to the coupling of other physical domains such as acoustics or thermal problems.

2.2 Interface Conditions for Coupled Substructures 13

2.2.1 Interface Equilibrium

The interface equilibrium requires that the interface forces, ḡ(s) , which are internal
forces between the substructures, sum to zero when assembled. This is merely a
manifestation of Newton’s “action–reaction" principle. Considering, for instance, an
interface Γ (sr ) between two substructures s and r , one could express this condition
as7

g(s) (r )
b + gb = 0 on Γ (sr ) , (2.24)
gi(s) =0 gi(r ) = 0, (2.25)

where the subscript b indicates a restriction of the DOF to the boundary and where
we assumed that the DOF are numbered in the same manner on both sides of the
interface. The subscript i denotes DOF that are not on a boundary and are thus internal
DOF. On internal DOF, no connecting forces should exist.
In practice, the numbering of the DOF on the interface will not match across the
interfaces and in addition more than two substructures can intersect on an interface
(so-called cross-points in 2D and 3D, and edges in 3D). Hence in general, the interface
equilibrium condition needs to be expressed using Boolean localization matrices
T
L(s) of dimension n × n s that combine the forces on either side of the interface to
satisfy force equilibrium. Interestingly, these localization matrices also map the DOF
of substructure s to a global and unique set of n global DOF, as will be elaborated
later. In general, the interface equilibrium thus is written as


sub
N
T
L(s) ḡ(s) = 0 . (2.26)
s=1

This equilibrium
 s condition can also be written using the block matrix LT of dimension
n b × s n acting on the set of all substructure interface forces

 sub T 
LT ḡ = 0 where LT = L(1) · · · L(N )
T
(2.27)

7 Ingeneral, we will assume that the decomposition in substructures generates an interface dis-
cretization that is conforming and matching, namely, that the shape functions used on either side of
the interface are identical and that the nodes coincide. In case of nonconforming or nonmatching
interfaces, the theory used in these lecture notes are still generally applicable, but the assembly
operators are then no longer Boolean. Indeed, going back to the variational principle underlying
the discretized problem, the part related to the compatibility condition over an interface Γ can be
written as 
μT vdΓ
Γ
where μ and v are the field. More details about nonmatching interfaces can be found, for instance,
in Rixen (1997).
14 2 Preliminaries: Primal and Dual Assembly of Dynamic Models

 To illustrate the notation, consider the examples in Fig. 2.2. The green num-
bers indicate the global nodes for which the interface force conditions are written
(i.e., the row number in the localization matrices).

Fig. 2.2 Examples of assemblies: substructure DOFs and interface forces

For the beam example in Fig. 2.2a, the localization matrices are
⎡ ⎤ ⎡ ⎤ ⎡ ⎤
1 100 0
L(1) = ⎣0⎦ L(2) = ⎣0 1 0⎦ L(2) = ⎣0 ⎦
T T T

0 001 1

and the interface equilibrium condition can be written as

⎡  (1)  ⎤
ḡ2
⎡⎡ ⎤ ⎡ ⎤ ⎡ ⎤⎤ ⎢⎡ (2) ⎤⎥
1 100 0 ⎢ ḡ1 ⎥
⎢ (2) ⎥
L ḡ =
T ⎣⎣ 0 ⎦ ⎣010 ⎦ ⎣ 0 ⎦⎦ ⎢⎣ḡ ⎦⎥ = 0. (2.28)
⎢ 2 ⎥
0 001 1 ⎢ g (2) ⎥
⎣ 3 ⎦
 (3) 
ḡ1

For the second example in Fig. 2.2b, we have two degrees of freedom per
node and the localization matrix can be written as
 
LT = L(1) L(2) L(3)
2.2 Interface Conditions for Coupled Substructures 15

⎡⎡ ⎤ ⎡ ⎤⎡ ⎤⎤
1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0
⎢⎢0
⎢⎢ 1 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎢0
⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥⎢
⎢0 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 1 0 0 0 0 0⎥⎥
⎢1
⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥ ⎢0 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 1 0 0 0 0⎥⎥
⎢0
⎢ 1 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥
⎢0 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 1 0 0 0⎥⎥
⎢0
⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥ ⎢0 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 1 0 0⎥⎥
⎢0
⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥
⎢0 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 1 0⎥⎥
⎢0
⎢ 0 0 0 1 0 0 0⎥ ⎢
⎥ ⎢1 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎥
⎥
⎢⎢0 0 0 0 0 0 0 1⎥⎥
⎢0
⎢ 0 0 0 0 1 0 0⎥ ⎢
⎥
⎢0 1 0 0 0 0 0 0⎥ ⎥
LT = ⎢ ⎢ ⎥⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎢0
⎢ 0 1 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥ ⎢0 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎢0
⎢ 0 0 1 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥
⎢0 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎢0
⎢ 0 0 0 0 0 1 0⎥ ⎢
⎥ ⎢0 0 1 0 0 0 0 0⎥⎥
⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎢0
⎢ 0 0 0 0 0 0 1⎥ ⎢
⎥
⎢0 0 0 1 0 0 0 0⎥⎥⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎢0
⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥ ⎢0 0 0 0 1 0 0 0⎥⎥
⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥
⎢0
⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥
⎢0 0 0 0 0 1 0 0⎥⎥⎥
⎥
⎣⎣0 0 0 0 0 0 0 0⎦ ⎣0 0 0 0 0 0 0 0 ⎦ ⎣0 0 0 0 0 0 1 0 ⎦
⎦
0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1

These matrices are in fact identical to the localization matrices used in Finite
Element codes to assemble elementary matrices in the global system, however here
the localization is not written for one element but for one substructure (that one
could consider as a super-element or macro-element). Obviously, it is not efficient
to store these Boolean matrices as written above, but rather one should store them
as sparse matrices, or even better one should construct the mapping tables based on
the connectivity of the substructures over the interfaces.

2.2.2 Interface Compatibility

The second condition that needs to be satisfied on the interface is that DOF pertaining
to some structural node have the same response on both sides of the interface, or in
other words that the DOF are compatible on the interface. Considering the DOF of
two substructures s and r coupled on the interface Γ (sr ) , the compatibility condition
becomes
ū(s) (r )
b − ūb = 0 on Γ (sr )

where, as before, the subscript b indicates that the compatibility is written for the
boundary DOF and where we assumed that the DOF are numbered identically on
both sides of the interface.
In general, the numbering on the interface does not coincide and therefore the
compatibility conditions are expressed using signed Boolean matrices B(s) . When
operating on ū(s) , these operators extract the interfaces DOF and give them an oppo-
site sign on each side of the interface. The interface compatibility can then be written
16 2 Preliminaries: Primal and Dual Assembly of Dynamic Models

in the following general form:


sub
N
B(s) ū(s) = 0 (2.29)
s=1

One can use a block matrix notation to write this condition also in the form
 sub 
Bū = 0 where B = B(1) · · · B(N ) . (2.30)

These equations can be understood as compatibility constraints imposed onto the

independent sets of DOF in the substructures. The matrices B(s) have dimension
n λ × n (s) , where n λ is the number of interface compatibility constraints that need to
be imposed.

 Example: Boolean Compatibility Matrix

To illustrate this notation, consider again the examples of Fig. 2.2.

Fig. 2.3 Examples of assemblies: interpretation of the Lagrange multipliers

For the beam example, the compatibility condition can be written as

⎡  (1)  ⎤
ū 2
⎢ ⎥
⎢⎡ ⎤⎥
   ⎢ ū (2) ⎥
  ⎢ 1 ⎥
1 −1 0 0 0 ⎢⎣ (2) ⎦⎥
Bū = B(1) B(2) B(3) ū = ⎢ ū 2 ⎥ = 0. (2.31)
0 0 0 1 −1 ⎢ (2) ⎥
⎢ u3 ⎥
⎢ ⎥
⎣ ⎦
 (3) 
ū 1
2.2 Interface Conditions for Coupled Substructures 17

The side on which the entry in B is positive and negative can be chosen freely.
The interpretation of B and its associated Lagrange multipliers is depicted in
Fig. 2.3a.
For the second example in Fig. 2.2, the constraint matrix can be written as
 
B = B(1) B(2) B(3) .
⎡⎡ ⎤⎡ ⎤⎡ ⎤⎤
0 0 1 0 0 0 0 0 −1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 1 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥⎢0 −1 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥⎢0 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 1 0⎥ ⎢
⎥⎢0 0 0 0 −1 0 0 0⎥ ⎢
⎥⎢0 0 0 0 0 0 0 ⎥
0 ⎥⎥⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 0 1⎥ ⎢
⎥
⎢0 0 0 0 0 −1 0 0⎥ ⎢
⎥
⎢0 0 0 0 0 0 0 0⎥⎥⎥
⎥
⎢⎢0 0 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥⎢0 0 0 0 1 0 0 0⎥ ⎢
⎥ ⎢−1 0 0 0 0 0 0 ⎥
0 ⎥⎥
=⎢ ⎢ ⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥
⎢0 0 0 0 0 1 0 0⎥ ⎢
⎥
⎢0 −1 0 0 0 0 0 0⎥⎥⎥
⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥⎢0 0 0 0 0 0 1 0⎥ ⎢
⎥⎢0 0 −1 0 0 0 0 ⎥
0 ⎥⎥⎥
⎢⎢0
⎢⎢ 0 0 0 0 0 0 0⎥ ⎢
⎥
⎢0 0 0 0 0 0 0 1⎥ ⎢
⎥
⎢0 0 0 −1 0 0 0 0⎥⎥⎥
⎥
⎣⎣0 0 0 0 0 0 1 0⎦ ⎣ 0 0 0 0 0 0 0 0⎦ ⎣−1 0 0 0 0 0 0 0⎦⎦
0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 −1 0 0 0 0 0 0

The interpretation of B and its associated Lagrange multipliers is depicted in

Fig. 2.3b. Note that the last two constraints are redundant. The compatibility
of node 4 in Ω (1) with node 3 in Ω (2) , and of node 1 in Ω (3) with node 3 in
Ω (2) is imposed in lines 3, 4, 5, and 6 of B, so there is no need to impose in
addition the compatibility between node 4 in Ω (1) and node 1 in Ω (3) . Adding
this redundant constraint does usually not harm the computation and can even
be helpful for instance in the parallel computing algorithms.


As for the localization matrix L(s) , the constraint matrices B(s) are, in practice, not
stored as full but as sparse, or only connectivity information is used to apply them
to a vector.
To summarize this section, an assembly of substructures in the physical frequency
domain (and similarly in other domains) is obtained by imposing compatibility and
interface equilibrium conditions, leading to the set of equations
⎧ (s)
⎪
⎪ Z(s) ū(s) = f̄ + ḡ(s) s = 1 . . . N sub
⎪
⎪
⎪
⎪  (s) (s)
sub
⎪ N
⎨ B ū = 0
(2.32)
⎪ s=1
⎪ N sub
⎪
⎪ 
⎪
⎪ T
⎪
⎩ L(s) ḡ(s) = 0
s=1

or in block matrix form

18 2 Preliminaries: Primal and Dual Assembly of Dynamic Models

⎧
⎨ Zū = f̄ + ḡ
Bū = 0 (2.33)
⎩ T
L ḡ = 0

2.3 Primal and Dual Assembly

The form (2.32) (or equivalently (2.33)) of the coupled problem uses two interface
fields, namely, the primal unknowns u per substructure (i.e., on each side of the
interfaces) and the substructure interface forces g called dual unknowns.8 Solving
the dynamic problem of the assembly in the form (2.32) can be expensive since many
interface unknowns need to be resolved. Hence, these equations can be rearranged in
order to eliminate the interface forces and write the problem in terms of unique inter-
face displacements (primal assembly) or by introducing interface forces satisfying
the interface equilibrium (dual assembly).

2.3.1 Primal Assembly

We can define as primal unknowns for the interface a set of DOF ug that are global
and uniquely defined for the entire structure. The DOF of each substructure are then
obtained by mapping the global set ug to the local DOF of each substructure u(s) .
Such a mapping was already introduced in the previous section, (2.26), to map the
local interface forces to a global set. The same mapping, but now from the global
DOF to the local ones can be used to write

u(s) = L(s) ug or u = Lug . (2.34)

If the substructure DOF are obtained from a unique set as described above, they
automatically satisfy the compatibility conditions that matching interface DOF must
be equal. Hence

BLug = 0 ∀ ug . (2.35)

This relation mathematically means that L represents the nullspace of the constraint
matrix B:
L = null(B) (2.36)

8 Inthese lecture notes, we will introduce the coupling conditions using basically a two field
approach. A more general three-field approach can also be considered but will not be discussed
here. See for instance Voormeeren (2012).
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
The Project Gutenberg eBook of Remusen
kotiripitykset
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Remusen kotiripitykset

Ilveily yhdessä näytöksessä

Author: Gustav von Moser

Release date: May 14, 2024 [eBook #73625]

Language: Finnish

Original publication: Kuopio: U. W. Telén & Co, 1909

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK REMUSEN

KOTIRIPITYKSET ***
REMUSEN KOTIRIPITYKSET

Ilveily yhdessä näytöksessä

Kirj.

G. von Moser

Kuopiossa, U. W. Telén & Co, 1909.

JÄSENET:

Evert Kauppi, nuori kauppamies Amalia, hänen vaimonsa. Hilarius,

asioitsija. Remunen, kauppias Mikkelistä. Mimmi, hänen vaimonsa.
Palvelija. Tavarankantaja.

Odotussali rautatieasemalla; holvimainen käytävä tahi suuret

lasiovet perällä. Oikealla ja vasemmalla sivuovet. Oikealla naisten
salonki. Lähempänä katsojia oikealla puolella pöytä ja tuoleja.
Pöydällä kello. Vasemmalla sohva ja tuoleja. Perempänä, niinikään
vasemmalla puolella, pöytä ja tuoleja. Keskellä suuri pyöreä pöytä ja
tuoleja. Pöydällä sanomalehtiä.

Esiripun kohottua istuu perempänä olevan, oikeanpuolisen pöydän

ääressä kaksi naista, jotka puhelevat keskenään; vasemmalla eräs
herra, lukien sanomalehtiä. Evertin tultua menevät naiset pois
oikean-, herra vasemmanpuolisesta ovesta. Nähtävästi ovat nämä
jäsenet ainoastaan kappaleen elähyttämistä, eivätkä ollenkaan itse
toimintaa varten, joten siis voivat jäädä poiskin. Takalistosta kuuluu
kellon helinää ja lokomotiivin vihellyksiä.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Kauppi, Amalia ja Kantaja.

(Evert ja Amalia muodinmukaisissa matkavaatteissa tulevat

sisään keskiovesta. Kumpikin heistä kantaa pientä
matkasäkkiä. Heidän jälessään käy kantaja matkalaukku
kädessä.)

Evert. Jumalan kiitos, armaani, että matka kyytihevosilla on

viimeinkin loppunut! (Panee pois matkasäkin).

Amalia. Olenpa ininäkin uuvuksissa!

Evert (kantajalle). Saammeko me vielä kauankin odottaa junaa?

Kantaja. Yhden tunnin, herra. Kas niin, tässä on matkalaukkunne,

muut tavarat ovat tuolla ulkona, kunnes juna tulee.

Evert. Hyvä — kas tässä; (antaa hänelle rahaa) toimittakaa meille

myös piletit (menee kantajan kanssa peremmälle) ja tässä on teille
vaivoistanne.

Amalia (on astunut etupuolelle pöydän luo ja panee pois

matkasäkin). Täällä on kaikki niinkuin ennenkin, muuttumatta! Voi,
kuinka tämä huone muistuttaa minua meidän häämatkastamme!
Siitä on nyt kulunut jo kokonainen vuosi, ihan ummelleen vuosi.

Kantaja. Kiitoksia paljon, herra! (Menee.)

Amalia. Muisteleelcohan Evertkin, että tänään vuosi sitten olimme

myös täällä alkaaksemme yhteistä matkaamme elämän ulapalla?
(Istuikse.)
 Evert (lähenee Amaliaa). Kas niin, kultamuruseni — levähdä nyt
hiukan. Saanko käskeä sinulle virvoketta? Saamme odottaa vielä
kokonaisen tunnin.

Amalia. Kiitos kaunis, hyvä Evert! — Sinä olet aina niin kiltti.
(Ojentaa hänelle kätensä.)

Evert. No, mitäpä tuosta — sehän on suurin huvitukseni. Mutta —

katsos vaan — siinähän on jo tämänpäiväinen lehtikin! (Ottaa
lehden.) Onpa niinkin — torstaina —

Amalia. Aiotko nyt ruveta lukemaan?

Evert. En, minä silmäilen vaan — noin viimeisimmät kurssit.

(Lukee istuen keskimmäisen pöydän ääressä.)

Amalia. Kummallista, että miesten päässä pyörivät aina vaan

heidän asiansa, ja meidät unhottavat he kokonaan.

Evert (lukien). Italian kurssi kohoaa — sepä merkillistä, se.

Amalia (puoliääneen itsekseen). Minusta nähden ei ollenkaan.

Evert. Amerikan — hm, seisoo kuin naulattuna paikallaan —

kolmen viikon kuluessa ei ole liikahtanutkaan.

Amalia (erikseen). Ei sekään liikuta minua. Vuosi takaperin tästä

päivästä hän ei ajatellut amerikkalaisia, eikä italialaisiakaan.

Evert (lukien). Mitä sinä sanoit?

Amalia. Minäkö — ajattelin vaan, mikähän kurssi oli vuosi sitten?

Evert. Amerikanko?
 Amalia. No vaikkapa Amerikankin, sama se minusta — mutta
ummelleen vuosi sitten — kenties muistatkin?

Evert. Ummelleen vuosi sitten — mitenkä se nyt juolahtikaan

päähäsi? Mutta maltappas (aprikoiden). Heinäkuussa — mennä
vuonna heinäkuussa.

Amalia (itsekseen). Aha — hääpäivään ne kurssit sittenkin

päättyvät.

Evert. Heinäkuussa — heinäkuussa — oikein — möin silloin koko

joukon venäläisiä 5 %:n maan lunastusseteleitä ja ostin muutamia
Etelä-Suomen höyrylaivayhtiön osakkeita. Mutta aivan varmaan
tiedän, että ultimo elokuussa —

Amalia (keskeyttäen). Ei, ei elokuussa. Minä tarkotan heinäkuuta

— pysykäämme nyt vaan heinäkuussa —.

Evert. Mutta sehän on merkillistä — heinäkuussa —

Amalia. Niin juuri! Jollen erehdy, matkustimme silloin —

Evert (tuijottaen lehteen). Vai niin — onpa sekin kysymys:

arvopaperiako, vaiko puhdasta rahaa? Hm, erotus ei ole tosin aina
suuri, mutta onpa siinä erotusta kuitenkin. Ymmärräthän?

Amalia. Arvopaperi ja puhdas raha eivät liikuta minua; tuumin yhä

vaan, mikä kurssi oli viime vuonna heinäkuussa.

Evert. Aina vaan heinäkuussa. Viime heinäkuussahan oli meillä

häät — —
 Amalia (iloissaan). Häät! Katsoppas, Evert, enkö ollut nyt oikein
näppärä?

Evert. Näppäräkö? Hyvänen aika — etköhän vaan pannut salaa

jotakuta rahasummaa Yhdyspankkiin — vaimo parka — silloin olisit
saanut aika tappion.

Amalia (pahoillaan). Joutavia — enhän minä edes ajatellutkaan

sellaista.

Evert. Etkö? Nyt tuntuu, kuin olisi taakka pudonnut hartioiltani.

Mutta onko se aivan varma?

Amalia. Ihan varma — tahdoin vaan saada sinut muistelemaan.

Evert (neuvovalla äänellä). Rakas lapsi! Tee minulle mieliksi, älä

koskaan osta äläkä myy mitään arvopapereita minun tietämättäni! Et
voi uskoa, kuinka siitä saattaa toisinaan saada turkkiinsa.

Amalia. Mutta minä tahdoinkin vaan —

Evert. Se on sinun välttämättömästi luvattava minulle — sillä

nykyjään muuttelevat kurssit ihan hirveästi. Kuules vain — (Lukee
joitakuita kurssi-ilmotuksia.)

Amalia. Voi tuota miestä! (Ääneen.) Mutta kuulehan minua toki,

Evert!

Evert (lukemiseen syventyneenä. Ulkoa kuuluu lokomotiivin

vihellyksiä.) Hm — kyllä minä kuulen — kuulen —

Amalia. Eikö lainkaan muistunut mieleesi, että ummelleen vuosi

sitten istuimme juuri samalla paikalla, juuri tässä näin? Tuossa noin
sanoit minulle: Amalia, sinä olet minulle tuonut paratiisin maan
päälle — en voi tulla enää onnellisemmaksi! Maailma, sanoit sinä, on
suuri näkinkenkä, jossa sinä vaan olet ainoa helmi… Mutta ethän
sinä kuulekaan minua?!

Evert. Kuulen kyllä, — sanoit äskettäin: paratiisi on suuri

näkinkenkä. (Lukee edelleen lehteä.)

Amalia. Voi meitä vaimoparkoja, me vasta olemme raukkoja — niin

ne miehet muuttuvat ja nyt vasta vuosi hääpäivästämme —
mitenkähän sitten vastedes käynee! (Pitää liinaa silmiensä edessä ja
nyyhkii.)

Evert. Mitä nyt — mitä nyt on tapahtunut oikeinhan sinä itket!

Amalia (itkien). Puhuin sinulle kokonaisen tunnin etkä sinä

huolinut kuulla minua edes minuuttiakaan. —

Evert (panee pois lehden). Kokonaisen tunnin, enkelini —

emmehän ole olleet tässä kuin korkeintaan viisi minuuttia, — mutta
lakkaa jo, kuuntelen nyt sinua, — mitä sinä juttelitkaan?

Amalia, Puhuin siitä, että tänään vuosi sitten olimme me myös

täällä, juuri tässä näin. Tulimme silloin, istuimme tähän ja —

Evert. Ja söimme suuruksen! Oikein, täällä haukkasimme me

pihvin, — nyt muistan vallan hyvästi! (Nousee ja soittaa kelloa.)

Amalia. Ei — nyt menet sinä jo liian pitkälle.

(Palvelija tulee)

Evert (palvelijalle). Laittakaa pihvipaisti!

 Palvelija. Heti paikalla, herra! (Menee.)

Amalia. Sinä olet tänään ihan — sietämätön.

Evert. Minäkö sietämätön?

Amalia. Niin juuri, sinä itse. Siinä ei ollut tarpeeksi, että sain niin
paljon vaivata itseäni, vieläpä ihan turhaan — muistuttaakseni sinua
niistä hetkistä, joita itse sanoit mitä ihanimmiksi — minun täytyy
vielä kärsiä sitäkin, että paljon paremmin muistat jonkun pihvin kuin
noita aikoja —

Evert. Mutta Amalia kulta, minä —

Amalia. Älä koetakkaan puolustaa itseäsi, tunnen sinut kuin viisi

sormeani. — Tiedän nyt ihan selvästi olevani raakalaisen
hirmuvaltiaan uhri. (Purskahtaa itkuun).

Evert (sivulle). Onko mokomata kuultu! (Ääneen.) Pyydän sinua,

hyvä lapsi, — ole nyt toki viisas — äläkä itke — en voinut
aavistaakaan, että sinä olet niin herkkähermoinen! —

Amalia. Turhaa onkin itkuni. En tahdo itkeä, enkä ole

herkkähermoinenkaan — olen vaan onnettomin vaimo maailmassa.
Etkä sinä suinkaan nainut minua rakkaudesta — silloin et olisi niin
pian unhottanut kaikkea — ne tytöt ovat olleet todellakin minua
viisaammat, jotka ovat antaneet sinulle rukkaset, — mutta sitten iskit
sinä kyntesi kuin haukka minuun kyyhkysraukkaan.

Evert (ivallisesti). Vai kyyhky.

Amalia. Sinun kanssasi tulee lampaastakin susi. Meidän

vaimoraukkojen tulee aina vaan vaieta, vaikka te marmattaisitte
päivät pitkät.

Evert. Enhän minä puhunut sanaakaan.

Amalia. Ja kun me joskus avaamme suumme puolustukseksi, niin

sanotaan meitä heti harakoiksi.

Evert. Kas niin, nyt alkavat kotiripitykset.

Amalia (yhä enemmän kiihtyneenä). Kotiripityksetkö? Sinä tiedät

kuinka tuo sana leikkaa sydäntäni, sillä minä en ripitä koskaan sinua.
Mutta kas sinä osaat ärsyttää hermojani ja kääntää jok'ainoan
lempeän sanan pahaksi. Kun sinä edes kerrankin sanoisit minulle
jonkun hyvän sanan, puhuisin minäkin tyynesti —

Evert (erikseen). Enhän minä saa sananvuoroakaan.

Amalia. Mutta siinä seisot sinä vaan ja mulistelet silmiäsi, kuin

marttyyri — minä vaan olen se lohikäärme, joka sinua raatelee —
kun minä kuitenkin olen itse kärsivällisyys! Mutta te miehet voitte
katsoa meitä säälimättä, vaikka meidän sydämemmekin verta
vuotaisi, kun teillä on vaan pihvipaistia.

Evert (koomillisella epätoivolla). Siinäkö nyt ollaan taas!

Amalia. Mutta kauan ei minun heikko terveyteni sellaista siedä, ja

minä tunnen jo kuinka nämä kiihotukset kaluavat elämääni.

Evert (erikseen). Ahaa — nyt hyppää hän heti paikalla jo hautaan.

Amalia (jatkaen). Tämä ankara sydämmentykytys saa viimein

aikaan sydänhalvauksen. Se ei kestä kauan, — ja tunnen jo voimani
heikkenevän, — mutta se onkin minulle parempi, kuin elää ypö
yksinään, — hyljättynä, — ilman rakkautta, kukahan ei minun
sijassani tahtoisi kernaammin päästä kaikista vaivoista ja levätä
kuusi kyynärää maan alla!

Evert (ironisesti). Oikein! Kuusi kyynärää maan alla!

Amalia. Voi, voi sentään! (Itkee.)

Evert. Nyt. olemme päässeet jo loppuun. Nämä ripitykset ovat

yhtähyvin aika ikäviä. (Kuuluu lokomotiivin vihellyksiä.) Kas — tuolta
tulee ihmisiä — Amalia — Mali — Ami lakkaa jo itkemästä!

Amalia (tihkuen). En!

Evert. Minä pyydän sinua, — mitähän vieraat ihmiset

ajattelevatkaan meistä!

Amalia. Ajatelkoot mitä hyvänsä! Min' en luovu ainoasta

lohdutuksestani — kyyneleistäni.

Evert. Minä pyydän sinua, Ami kulta, olehan nyt toki järkevä.
(Asettuu niin että hän estää tulijoita näkemästä Amaliaa.)
Nauravathan he meille. (Vaunun kolinaa, kellonhelinää, vihellyksiä.)

TOINEN KOHTAUS.

Samat. Hilarius. Serafina. Kantaja.

Hilarius (matkavaatteissa, valkoinen kappa, valkoinen lakki,

kantaen matkasäkkiä, kantajalle). Kuulkaapas hyvä ystävä, minä,
tahi oikeammin vaimoni on hävittänyt tavaralipun; pitäkää te nyt
huolta siitä, että saisin ne molemmat kapsäkit, joita teille osoitin.
 Kantaja. Kyllä, herra!

Hilarius. Niin saatte kelpo juomarahat.

Kantaja. Kiitos, herra! (Menee.)

Palvelija (Kaupille.) Pöytä on katettu. (Menee.)

Evert. Hyvä! Tule Ami kulta, — olehan nyt toki järkevä.

Amalia. Minä olen aina järkevä.

Evert (viepi vaimonsa vasemmanpuolisesta ovesta). Oletpa kyllä —

kyllä. (Tervehtien Hilariusta.) Ah — hyvää päivää herra Hilarius!

Hilarius. Päivää, herra Kauppi!

KOLMAS KOHTAUS.

Hilarius. Serafina.

Serafina (vasemmanpuolisen pöydän luona, haparoi taskujaan). En

voi ollenkaan ymmärtää, mihin kummaan panin tavaralipun.

Hilarius. Vai niin — olisipa se vaan ollut minulla, niin —

Serafina. Mutta se olikin vaan sellainen pieni lippu!

Hilarius. Pieni lippu. Eihän tavaralippuja sovi laittaa niin suuriksi,

kuin sinun matkasäkkisi ovat, ja — hävittäisit sinä ne sittenkin.

Serafina. Juurikuin minä en tekisikään muuta, kuin aina vaan

hävitän. Tämä on vasta ensimmäinen kerta eläissäni ja sinä olet jo
hävittänyt paljoa enemmän.
 Hilarius. No — no — no, älähän toki kiivastu! Sanoinhan sinulle,
että olen itse siihen syypää, kuin annoin sen sinulle. Ei sinun ole
siihen syytä ollenkaan. Ethän sinä vaatine multa sen enempää?

Serafina. Kyllä tiedän jo mitä tarkoitat, juuri kuin en tekisi muuta

kuin vahinkoa, — juuri kuin en ymmärtäisi tehdäkään muuta kuin
vahinkoa. Hoho, jollei minua olisi, niin kuinkahan pitkälle olisit
päässyt, sinä, joka et ymmärrä järjestyksestä niin mitään? Mutta
hyvistä töistäni et puhu sanaakaan, vaan kas kun rupattamaan
rupeat, kyllä sinulla sitten sanoja on kuin paraassa sanakirjassa.

Hilarius. Mutta teehän nyt minulle mieliksi, ja anna minun edes

kerrankin olla oikeassa.

Serafina (-päättävästi). En!

Hilarius. No tämähän vasta veikeätä on. Hän hävittää lipun, minä

otan syyn päälleni, sanon: se on minun syyni, se — siis minähän
olen sen oikeastaan hävittänytkin, — ja hän ei ole tyytyväinen
sittenkään. Voi sinua, muoriseni, kuitenkin!

Serafina. Kas, nyt olet mielestäsi taas onnettomin mies auringon

alla! — Katsokaa poloista, katsokaa ristinkantajaa — niin, niin,
murise nyt vaan tuolla lailla! — Sinä olet erittäin kunnollinen mies,
aivan moitteeton, sinussa ei ole vikaa vähääkään ja sinulla on vaan
se onnettomuus, että olet nainut! —

Hilarius (kuivasti). Niinpä kyllä!

Serafina. Ja vaimosi on ristisi, jalkapuusi, kahleesi, joka on joka

paikassa tielläsi, joka tasoittaa maahan kaiken sen hyvän, minkä sinä
rakennat, — joka estää sinua olemasta Suomen, vieläpä Euroopan
suurin mies, joka ei osaa muuta, kuin tehdä pahaa, kääntää kaikki
nurin, hävittää —

Hilarius. Koska hävittämisestä kerran on puhe, niin voisinpa sinun

kanssasi hävittää monta kertaa kärsivällisyytensäkin, (levollisesti)
mutta minä en ole sitä vielä hävittänyt.

Serafina. Niin, niin — sinä olet uhri! Sinä kärsit kuin lammas!
Sinulla on paljon vaivaa saada kaikki taasen oikeaan järjestykseen,
mitä minä pelmutan. Ja sinä olet aina oikeassa, ja jos minä heikko
vaimo kärsin, niin se ei liikuta sinua; jos murhe murtaa sydämmeni
ja sieluni, niin sinulle on se samantekevä.

Hilarius. Eipä niinkään, — onhan tuttua, vanhaa virttä tämä kaikki!

Olehan nyt vaan ääneti.

Serafina. Ääneti, vai ääneti…

Hilarius. No pidä ääntä sitten!

Serafina. Enhän voi puhua — minun täytyy aina vaan antaa

myöten; saan ensin kärsiä vääryyttä, ja sitten pitäisi minun
rukoileman vielä anteeksi; ei, se on liian paljon se. Ah, tunnen jo,
etten voi enää kauan kärsiä sellaista kohtelua!

Hilarius (sivulle). Nyt sanoo hän paikalla ottavansa eron.

Serafina. Äläkä luule, että me vaimot olemme luodut ainoastaan

kärsimään ja olemaan vaiti, ei, meitäkin on 19:s vuosisata
sivistyttänyt elikkä emansipierannut, mekin olemme oppineet
ryhtymään toimiin, ja saat olla varma siitä, että minäkin niihin toimiin
kykenen, — emmehän me ole kiinni taotut toisiimme.
 Hilarius. Emme suinkaan!

Serafina. Ja jos kohtelet minua liian tylysti, niin minä, ijästäni

huolimatta, katkaisen nämä siteet. Saat nähdä, että jos minä suutun,
niin — otan kuin otankin eron sinusta.

Hilarius (yhtaikaa). Eron sinusta! — Hyvä juttu, tulipa ripityksistä

loppu viimeinkin.

Serafina. Ah, kuinka tämä kiihtymys heikontaa hermojani!

Hilarius (levollisesti). Kas niin, — näetkös, mitä varten yllyt sinä

sellaiseen raivoon! — Kuuleppas, papuseni, mene tuonne salonkiin ja
rauhotu hieman!

Serafina. Tuolla laukussa on etikkapulloni.

Hilarius (hakee pulloa, erikseen). Annettuansa ensin etikkaa

minulle, suvaitsee hän nyt itsekin sellaista. (Ääneen) Tuoss'on,
mammaseni, tuossa, — (taluttaa häntä pois) levähdä nyt vaan
hieman!

Serafina. Niin, levähdä — tällaisessa kiihkotilassa! — Sinä olet

minun teurastajani! (Menee oikeanpuolisesta ovesta.)

NELJÄS KOHTAUS.

Hilarius, sitten Evert.

Hilarius (katsoo vaimonsa jälkeen). Nuku, nuku nurmilintu…! Niin

se on, niin se on, sellaisia ovat nuo ämmät! Kun heillä on väärin, niin
saamme me siitä kärsiä. Onneksi tottuu ihminen kaikkeen — ja
tunnenhan nuo ripitykset jo ulkoa, — mutta alussa tuntuivat ne
jotenkin happamilta. Vaan "va' ska' ma' jööra", sanoo ruotsalainen,
— sitä kuusta kuuleminen, jonka juuressa asunto. (Ulkoa kuuluu
vihellystä.)

Evert (vasemmalta, allapäin). Kuinka nuo äyhkeet saattavatkaan

miehen alakuloiseksi, .- en voi sitä kertoakaan, — ne tuntuvat niin
ilkeältä…

Hilarius. Kas, hyvää päivää, herra Kauppi!

Evert (arasti). Hyvää päivää!

Hilarius. Olette kai huvimatkalla? Nykyjään matkustaa melkein

koko Suomenmaa. Matkanne käy kaiketi johonkin kylpypaikkaan?

Evert. Ei, olen vaan pienellä huvimatkalla. Ja te, herra Hilarius,

olette kai myös…

Hilarius. Ihan oikein, minä olen myös muijani kanssa pienellä

ilottelulla, (sivulle) tähän saakka toki ilman mitään iloa.

Evert (sivulle). Onnen mies! Minä en voi iloa ajatellakaan, vielä

vähemmän siitä puhua.

Hilarius. Mutta ettehän te hyvä ystävä, näytä ollenkaan

huvimatkalaiselta! Kentiesi puristaa saapas varpaitanne?

Evert. Saapasko — varpaitani? Ei —

Hilarius. Tahi kentiesi olette saanut pienet kotiripitykset

vaimoltanne?
 Evert (hämillään, sitten tointuen). Kotiripityksetkö vaimoltani? En
suinkaan — hahaha (nauraa väkinäisesti). Minä olen ollut vasta
vuoden päivät naimisissa — kotiripityksiä vaimoltani suokaa anteeksi,
että minua naurattaa — ha ha ha —

Hilarius. Suokaa anteeksi — minua naurattaa (sivulle). Mutta

olisiko hän ainoa muukalainen aviomaailmassa!

Evert. En voi käsittää, kuinka tuollainen ajatus juolahtikaan

päähänne? Kentiesi te itse saatte joskus pikku kotiripityksiä
vaimoltanne?

Hilarius. Minäkö — kotiripityksiäkö? Mitä joutavia! — Mitä te

ajattelettekaan, ystäväni? Olen jo lähes 30 vuotta ollut naimisissa, —
ei sellaisia kuitenkaan nyt enää tapahdu. —

Evert (sivulle). Onnen mies!

Hilarius (sivulle). Lyönpä vetoa että hän sievistelee.

Evert, Siis, kun on oltu 30 vuotta naimisissa, niin ripitykset

lakkaavat, sanoitte te..

Hilarius (sivulle). Aha, tartuitkos ansaan? (Ääneen.) Arvattavasti —

silloin ne lakkaavat. Mutta tämä asia näkyy huvittavan teitä.

Evert. Minuako? — Eipä juuri (nauraa väkinäisesti). Minua

naurattaa vaan mokoma juttu — hahaha! suokaa anteeksi!

Hilarius. Tehkää hyvin ja naurakaa, — hahaha — sallikaa minun

nauraa yhdessä teidän kanssanne. Hahaha!

Evert (totisena). Mutta minkätähden te nauratte niin paljon!

 Hilarius. Minäkö? Näettekös, ystäväni, minua naurattaa niin
sydämmen pohjasta, kuin ajattelen jotakin aviomiestä, joka saa
kotiripityksiä.

Evert (nolona). Vai niin!

Hilarius. Niin juuri! (Sivulle.) Semmoisia kuin esimerkiksi sinä.

Evert. Mutta saanko kysyä, minkätähden niin?

Hilarius. Katsokaapas vaan — me esimerkiksi emme saa

kotiripityksiä, niinhän?

Evert. Niin!

Hilarius. Se tulee siitä, että olemme viisaita miehiä. Syy on,

näettekös, aina miehessä, jos hän saa ripityksiä, — sillä silloin on
hän joko pöllö tahi ämmämäinen.

Evert. Niin vai —

Hilarius. Niin juuri — katsokaa — me emme saa kotiripityksiä,

niinhän?

Evert. Niin kyllä!

Hilarius. Nyt on paitsi pöllömäisiä ja vetelyksiä vielä kolmaskin

laatu aviomiehiä.

Evert (uteliaasti). No?

Hilarius. On kyllä, ja tätä kolmatta laatua, luokkaa ja järjestystä

ovat kaikki hiljaiset ja sävyisät miehet — he ovat, sivumennen
sanoen, juuri ne, jotka saavat kaikkein ankarimmat ripitykset,
vaikkeivät he siitä koskaan puhu, kun ovat pikku sievistelijöitä. Ne
ovat, meidän kesken sanoen, semmoista juhti-nahkaa, josta tehdään
tohvelin pohjia. (Antaa Kaupille kättä.) Olkaamme, herra Kauppi,
iloissamme siitä, ettemme ole tätä kolmatta luokkaa!

Evert. Niin — olkaamme iloiset!

Hilarius (sivulle). Saitkos, ystäväni! (Ulkoa kuuluu hälinää.)

VIIDES KOHTAUS.

Samat. Remunen ja Mimmi (keskiovesta).

Remunen (kantaa ainoastaan -pari myttyä). Mutta on vallan

hirveätä matkustaa naisten kanssa; joka asemalla kaksinkertaiset
puuhat. Joka paikassa pitää juoda buljonkia tahi seltterivettä.
Tahdotko sinä kupillisen buljonkia?

Mimmi (kantaa koko joukon matkakapineita, puhuu aina lempeällä

äänellä). Olen aina kiittänyt sinua hyväntahtoisuudestasi ja kiitän
nytkin.

Remunen. Kiitos kiittämästäsi, mutta minä en näet suvaitse

ijankaikkisia pyyntöjä. Ja sitten nuo lukemattomat matkakapineet!
Alinomaa täytyy pitää mielessä noita neljä-, viisi-, kuusilaatuisia
säkkiä ja laukkuja.

Mimmi (lempeästi kuten ainakin, oikeanpuolisen pöydän luona

perällä, panee kapineita yksi kerrassaan pois). Tässä on sinun
pleedisi, tässä sinun hattukotelosi, tässä sinun palttoosi, tässä
keppisi, tässä sinun sateenvarjosi —
 Remunen. Merkillistä, kuinka muistitkaan sen ottaa? Luulin jo, että
täytyisi ostaa neljäs, vielä viideskin sateenvarjo tänä vuonna. Mutta
kaiketi muistit sen ottaa mukaan varjellaksesi omaa hattuasi.

Mimmi. Enhän minä ole koskaan unohuttanut sinun kapineitasi.

Mutta luulenpa olevan parasta levähtää hiukan; tuo matka kyydillä
oli niin väsyttävä.

Remunen. Levähdä, levähdä — mutta tee vaan minulle mieliksi,

äläkä pyörry taas, sehän esti meitä jatkamasta matkaamme.

Mimmi. Voin nyt vallan hyvin ja kiitän sinua vieläkin siitä, että otit
minut kerran mukaasi. Tämä matka on antanut minulle paljon huvia.

Remunen. Otin sinut kerrankin mukaani!

Evert (puoliääneen Hilariukselle). Onpa tuo koko peto!

Hilarius (samoin). Minä tunnen hänet, hän on muuan mikkeliläinen

kauppias, Remunen.

Remunen. Otin sinut kerrankin mukaani! Mutta sehän kuuluu ihan

kuin sinä tahtoisit pitää minulle isällisiä "vörmaaninkeja". Enhän minä
ole saattanut ottaa sinua mukaani markkinoille. Otin kerrankin
mukaani! Ikäänkuin minä matkustelisin ainoastaan omaksi huvikseni!
Sinä rupeat tässä näköjään jo saarnaamaan minulle. Otin kerrankin
mukaani! Sepä oli merkillinen mutkasana, se!

Mimmi. Minä en tahtonut tehdä sinulle mitään muistutusta,

päinvastoin tahdoin sanoa kiitokseni hyväntahtoisuudestasi.

Remunen. Niin vai, — mutta se ei suinkaan kuulunut siltä tahi et

sanonut sitä oikein sattuvasti… Mutta… tokkohan nyt lie vaan kaikki
kapineet paikallansa… luultavasti jää puolet tielle.

Mimmi (nousten ylös). Menen heti katsomaan. Suo anteeksi, että

jätän sinut.

KUUDES KOHTAUS.

Remunen. Hilarius. Evert.

Hilarius (hyppää pystyyn). Mutta sallikaa, herra Remunen, minun

auttaa häntä hiukan.

Remunen. Antakaa hänen olla — hän tekee sen kyllä itse.

Hilarius. Suokaa anteeksi, herra Remunen, te olette vähän tyly

tuota nuorta naista kohtaan, luultavasti on hän teidän sukulaisenne.

Remunen. Onpa kyllä — hän on minun vaimoni.

Hilarius. Teidän vaimonne — vai niin! —

Remunen. No, onko se sitten niin ihmeellistä?

Hilarius. Antakaa anteeksi, ei suinkaan, ei suinkaan, — minä

tunnustan vaan, etten puolestani voisi olla niin tyly vaimoani
kohtaan.

Remunen. Tylykö? Se näyttää vaan niin teistä, herraseni? Minä en

tylyydelläni, josta puhuitte, koeta muuta, kirin rakentaa rauhaa
talossani.

Hilarius. Tuollako lailla?

 Remunen. Juuri sillä lailla, — näettekös, olen keksinyt uuden
keinon ja konstin perheellisen rauhan pysyttämiseksi.

Hilarius. Eiköhän saisi tietää tuota konstia?

Remunen. Hyvin kernaasti… Minä arvelin jo tuonnoin lähteä

lähetyssaarnaajana ympäri maailmaa saarnaamaan uutta keinoani.
Mutta ensiksi, tiedättekö te, mitä kotiripitykset ovat?

Hilarius. Kyllä — kyllä olen hiukan kuullut ja lukenut niistä, — vaan

sallikaa minun esittää ensin virkatoverini: herra Kauppi — herra
Remunen. — Hän on myöskin nainut ja voisi siis myös koettaa
keinoanne.

Remunen. No, sepä on hauskaa, se. — Siis tekin, herra Kauppi,

tiedätte mitä kotiripitykset ovat?

Evert. Tiedän kyllä, tehän herra Hilarius taisitte taannoin puhua

niistä —

Remunen (Kaupin ja Hilariuksen välillä, keskellä näyttämöä). Niin

kuulkaa sitten! Hm… Kotiripitykset ovat avioelämän epämukavin —
epämukavuus.

Hilarius ja Evert (yhdessä). Se on totta, se!

Remunen. Mutta ne eivät ole ainoastaan epämukavia ja ikäviä, ne

ovat myös, juuri niiden epämukavan ja ikävän laatunsa kautta —
aseet, joilla vaimot hosuvat meitä ja pakottavat meitä heidän
tahtonsa alle, — ja me miehet, me annamme myöten, saadaksemme
ainoastaan rauhaa.

Evert ja Hilarius (yhtaikaa). Niin juuri, niin —

 Remunen. Minun ensimäinen vaimoni — kepeät mullat
haudallensa, — oli kelpo eukko, hänessä oli paljon hyvää, mutta
myös tuo paha tapa pitää kotiripityksiä. Hän oli siinä aika mestari,
oikein "virtuoosi". Olipa oikein hirveätä kuulla häntä, sillä sanon
teille: hän alkoi toisinaan nuppineulasta, vikurteli sitten asiaa sinne
tänne, kiipesi yhä korkeampiin ja korkeampiin ja korkeampiin
asioihin ja lopetti aina tällä klanetilla: hän ottaa eron tai kuolee.

Evert. Eihän se ole mahdollista!

Hilarius. (iroonisesti). Se on meille umpioutoa!

Remunen. Ja kun minä nain toisen kerran, niin ajattelin minä: nyt
ei sellaista enää tapahdu! Ensimmäiseen vaimoon nähden täytyi
minun aina olla alakynnessä ja sain täyttää kaikki hänen oikkunsa. —
Kun nyt tiesin keinon, niin ajattelin itsekseni: nyt rupean minä
puolestani sitä käyttämään. Siinä koko temppu. — Nyt pidän minä
kotiripityksiä vaimolleni.

Hilarius. Ja oletteko sillä mitään voittanut?

Remunen. Erinomaisen paljon. Ja luonnollistahan se onkin. Jos nyt

tahdon jotakin, niin en sano sitä koskaan suoraan, ei — alan kuten
vaimovainajani, maailman alusta, kiertelen sitten sinne tänne, pistän
pari kolme kovaa sanaa väliin, rupean sitten puhumaan erosta ja
kuolemasta — ja vaimoni sanoo lopuksi: tapahtukoon sinun tahtosi!
Otetaan esimerkiksi: tänään tahdon minä ajaa koko yön läpi — hän
ei tahdo — nyt käytän minä keinoani ja saatte nähdä, ettei viivy
kauvan ennenkuin hän sanoo: olkoon niin, tapahtukoon sinun
tahtosi!

Evert. Mutta tuohan ei näytä olevan hullumpia konsteja, tuo.

 Remunen. Koettakaa vaan kerrankin, niin saatte itse nähdä, miltä
suunnalta tuuli puhaltaa. Elelen tuon keinoni avulla kuin paratiisissa,
seuratkaa te minun esimerkkiäni, niin saatte tekin tuntea paratiisin
esimakua jo täällä maailmassa.

Evert (päättävästi). Kyllä minä koetan. (Puoliääneen.) Minä pidän

vaimolleni ihan saman saarnan kun hänkin minulle tänä aamuna. Ja
— (ääneen) eihän tuo keino ole niin vaarallinen. Kiitän teitä, herra
Remunen, sydämeni pohjasta.

(Antaa Remuselle kättä ja menee oikeanpuolisesta ovesta.)

Hilarius. Mitähän jos minäkin koettaisin. Saas nähdä mitä eukkoni

tuumaa moisesta makupalasta.

(Menee vasemmanpuolisesta ovesta.)

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Remunen, sitten Mimmi.

Remunen. Olenpa taaskin tehnyt kaksi miestä onnelliseksi. Aikaa

myöten häviää tuo aviosäädyn turilas kokonaan ja sen hävittäjä olen
minä — Mathias Remunen Mikkelistä! (Ulkoa kuuluu hälinää.)

Mimmi (tulee keskiovesta).

Remunen. Mutta todellakin, jollet sinä levähdä, niin eipä ihmettä,

jos vaivut ihan kokonaan.

Mimmi. Minä voin vallan hyvin, rakas Remunen.

 Remunen. Te, naisväki, olette merkilliset elävät — aina
käyttäydytte sopimattomasti. Nyt kun sinun pitäisi levähtää,
juoksentelet pitkin stationaa. Kun aurinko paistaa, niin käytte te
sateenvarjo kourassa, ja kun sataa, niin teillä on tietysti paras hattu
päässä ja ainoastaan viuhka kädessä.

Mimmi. En ymmärrä, hyvä Remunen, mitä auringon paiste tähän

asiaan kuuluu.

Remunen (erikseen). Oikeastaan — hän on oikeassa, mutta vaimo

vainajani teki tavallisesti niinkuin sanoin. (Ääneen.) Sinä sanoit, ettei
ne kuulu tähän?

Mimmi. Niin sanoin.

Remunen. Niin te aina marmatatte, kun teille sanoo jotakin

suoraan vasten silmiä. Mutta kun sellaisesta tulee jotakin vahinkoa,
tappiota, kas silloin saamme kärsiä me, juurikuin miehet olisivat
maailmaan luodut ainoastaan teidän vikojanne korjaamaan. — Sen
lisäksi maksaa kaikki rahaa, niin muotikauppiaat kuin tohtoritkin.
Kuinka kävikään äsken, kun menimme katsomaan kilpa-ajoja; sanoin
sinulle: älä pane päällesi tuota pitkähelmuksista leninkiä; — siellä on
suuri väen tungos, ja helmukset voivat pian tallata ja repiä rikki.

Mimmi. Mutta, hyvä Remunen, olihan minulla silloin päälläni

harmaa leninki, joka on kylläksi lyhyt —

Remunen. Niin — no, mutta se on taas liian lyhyt. Olen sinulle

sanonut sen seitsemänkin kertaa, että se on liian lyhyt, — minä en
suvaitse niin lyhyttä leninkiä. Silloin jos käyskentelen kanssasi, niin
sorkehtii heti jälessäni kokonainen lauma nuoria herroja, jotka
tähystävät jalkoihisi.
 Mimmi. Ah! (Istautuu keskimäisen pöydän luo.)

Remunen. Kas niin!… nyt hän menee istumaan pahimpaan vetoon.

Mimmi. Mutta eihän tässä ole mitään vetoa.

Remunen. Niin — niin — siihen asti ei vetokaan mitään haittaa,

kunnes täytyy kutsua tohtori. Niinhän tässä vetää, että tukka menee
pörröön. Tule, haen sinulle hiljaisen paikan asemasillalla.

Mimmi (nousten). Kuten käsket.

Remunen (taluttaa Mimmiä). Käsket, — minä en koskaan käske, —

mutta sinä teet aina juurikuin käskystä, niinkuin orja, ja kuitenkin
katson minä aina vaan sinun omaa etuasi.

(Menevät keskiovesta. Mimmi vetää mennessään nenäliinan

taskustansa ja pudottaa ruusupaperisen kirjeen.)

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Evert, sitten Palvelija.

Evert (vasemmalta hyvin liikutettuna). En kuuna kullan valkeana

enää koeta tuon Mikkelin viisaan keinoa! Olinpa kuin kimalaisten
pesällä. (Huoaten.) Palvelija! (Soittaa.)

Palvelija (vasemmalta). Mitä käskette?

Evert. Lasi seltterivettä — ei, kokonainen pullo! Ei, kaksi pulloa,

toinen vainiolleni tuolla.

Palvelija. Heti paikalla. (Menee.)

 Evert. Pitää nauttia jotain rauhottavaa. Mutta enpä voi käsittää,
mistä kummasta vaimot keksivät kaikkia noita puheenparsia… onpa
tuo oikein hirveätä!

Palvelija (tuo seltterivettä). Tässä on herra! (Evertin juodessa

kumartaa palvelija maahan ja nostaa lipun.)

Palvelija (antaen Evertille paperin). Te olette kaiketi pudottaneet

tämän, herra! (Menee vasemmalle.)

Evert. Minäkö? Ruusupaperisen kirjeenkö? Mitä kummaa tämä

tällainen on — (Aukaisee kirjeen.) Ainokainen enkelini, — minä
jumaloitsen sinua, — sinun toiveesi ovat minulle käskyjä, — mutta
minun oli vallan mahdoton päästä tänä aamuna matkalle. Tulen ensi
junassa, — sinun tulee keksiä keino, mikä hyvänsä, jäädäksesi
jäljelle. — Voi kuinka ikävöitsen sinua, — tuhansia muiskuja!
Tämäpäs nyt somalta kuuluu. — Mutta minulle ei tämä kirje ole.
Merkillinen lippu. (Ulkoa kuuluu hälinää.)

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Evert. Hilarius vasemmalta ja Palvelija.

Hilarius (käsi poskella). Ai-Ai-ai-ai-ai — sepäs vasta oli tuhkalöyly!

Palvelija hoi! (Palvelija tulee vasemmalta.) Pullo seltterivettä ja
toinen vaimolleni tuolla… (Palvelija menee.) Kokeeni meni päin
mäntyyn. — Ah, kunnon nuori ystäväni, on hyvä että tapaan teidät
täällä yksin, minun on tunnustettava teille eräs synti.

Evert. Minulle?
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com