Download the Full Version of the Ebook with Added Features ebookname.

com

Raspberry Pi Cookbook Software and Hardware

Problems and Solutions 1st Edition Simon Monk

https://ebookname.com/product/raspberry-pi-cookbook-
software-and-hardware-problems-and-solutions-1st-edition-
simon-monk/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

BeagleBone Cookbook Software and Hardware Problems and

Solutions 1st Edition Mark A. Yoder

https://ebookname.com/product/beaglebone-cookbook-software-and-
hardware-problems-and-solutions-1st-edition-mark-a-yoder/

ebookname.com

Raspberry Pi Hardware Reference 1st ed. Edition Gay

https://ebookname.com/product/raspberry-pi-hardware-reference-1st-ed-
edition-gay/

ebookname.com

Raspberry Pi Tricks and Tips 7th Edition Unk

https://ebookname.com/product/raspberry-pi-tricks-and-tips-7th-
edition-unk/

ebookname.com

Western Civilization A History of European Society Second

edition Steven Hause

https://ebookname.com/product/western-civilization-a-history-of-
european-society-second-edition-steven-hause/

ebookname.com
Purity Body and Self in Early Rabbinic Literature 1st
Edition Mira Balberg

https://ebookname.com/product/purity-body-and-self-in-early-rabbinic-
literature-1st-edition-mira-balberg/

ebookname.com

Handbook on White Matter Structure Function and Changes

Neuroanatomy Research at the Leading Edge 1st Edition
Timothy B. Westland
https://ebookname.com/product/handbook-on-white-matter-structure-
function-and-changes-neuroanatomy-research-at-the-leading-edge-1st-
edition-timothy-b-westland/
ebookname.com

Skepticism 1st Edition Annalisa Coliva

https://ebookname.com/product/skepticism-1st-edition-annalisa-coliva/

ebookname.com

Credit Risk Scorecards Naeem Siddiqi

https://ebookname.com/product/credit-risk-scorecards-naeem-siddiqi/

ebookname.com

Closed Loop Neuroscience 1st Edition Ahmed El Hady

https://ebookname.com/product/closed-loop-neuroscience-1st-edition-
ahmed-el-hady/

ebookname.com
The Neuroscience of Religious Experience 1st Edition
Patrick Mcnamara

https://ebookname.com/product/the-neuroscience-of-religious-
experience-1st-edition-patrick-mcnamara/

ebookname.com
Raspberry Pi Cookbook

Simon Monk
Raspberry Pi Cookbook
by Simon Monk
Copyright © 2014 Simon Monk. All rights reserved.
Printed in the United States of America.
Published by O’Reilly Media, Inc., 1005 Gravenstein Highway North, Sebastopol, CA 95472.
O’Reilly books may be purchased for educational, business, or sales promotional use. Online editions are
also available for most titles (http://my.safaribooksonline.com). For more information, contact our corporate/
institutional sales department: 800-998-9938 or corporate@oreilly.com.
Editor: Rachel Roumeliotis Indexer: Judy McConville
Production Editor: Melanie Yarbrough Cover Designer: Karen Montgomery
Copyeditor: Nancy Reinhardt Interior Designer: David Futato
Proofreader: Rachel Monaghan Illustrator: Rebecca Demarest

December 2013: First Edition

Revision History for the First Edition:

2013-12-06: First release

See http://oreilly.com/catalog/errata.csp?isbn=9781449365226 for release details.

Nutshell Handbook, the Nutshell Handbook logo, and the O’Reilly logo are registered trademarks of O’Reilly
Media, Inc. Raspberry Pi Cookbook, the image of a Eurasian sparrowhawk, and related trade dress are trade‐
marks of O’Reilly Media, Inc.
Many of the designations used by manufacturers and sellers to distinguish their products are claimed as
trademarks. Where those designations appear in this book, and O’Reilly Media, Inc., was aware of a trade‐
mark claim, the designations have been printed in caps or initial caps.
While every precaution has been taken in the preparation of this book, the publisher and authors assume
no responsibility for errors or omissions, or for damages resulting from the use of the information contained
herein.

ISBN: 978-1-449-36522-6
[LSI]
 Table of Contents

Preface. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xi

1. Setup and Management. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

1.1. Selecting a Model of Raspberry Pi 1
1.2. Enclosing a Raspberry Pi 3
1.3. Selecting a Power Supply 4
1.4. Selecting an Operating System Distribution 5
1.5. Writing an SD Card with NOOBS 6
1.6. Writing an SD Card Manually (Mac) 9
1.7. Writing an SD Card Manually (Windows) 10
1.8. Writing an SD Card Manually (Linux) 11
1.9. Connecting the System 13
1.10. Connecting a DVI or VGA Monitor 14
1.11. Using a Composite Video Monitor/TV 14
1.12. Using All the Storage on the SD Card 16
1.13. Adjusting the Picture Size on your Monitor 17
1.14. Maximizing Performance 19
1.15. Changing Your Password 21
1.16. Setting the Pi to Boot Straight into a Windowing System 22
1.17. Shutting Down Your Raspberry Pi 23
1.18. Installing the Raspberry Pi Camera Module 25

2. Networking. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
2.1. Connecting to a Wired Network 31
2.2. Finding Out Your IP Address 33
2.3. Setting a Static IP Address 35
2.4. Setting the Network Name of a Raspberry Pi 36
2.5. Setting Up a Wireless Connection 37
2.6. Connecting with a Console Lead 38

iii
 2.7. Controlling the Pi Remotely with SSH 40
2.8. Controlling the Pi Remotely with VNC 42
2.9. File Sharing on a Mac Network 44
2.10. Sharing the Pi Screen on a Mac 45
2.11. Using a Raspberry Pi for Network Attached Storage 47
2.12. Network Printing 49

3. Operating System. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
3.1. Moving Files Around Graphically 53
3.2. Starting a Terminal Session 55
3.3. Navigating the Filesystem Using a Terminal 56
3.4. Copying a File or Folder 60
3.5. Renaming a File or Folder 61
3.6. Editing a File 61
3.7. Viewing the Contents of a File 64
3.8. Creating a File Without Using an Editor 64
3.9. Creating a Directory 65
3.10. Deleting a File or Directory 66
3.11. Performing Tasks with Superuser Privileges 67
3.12. Understanding File Permissions 68
3.13. Changing File Permissions 69
3.14. Changing File Ownership 70
3.15. Making a Screen Capture 71
3.16. Installing Software with apt-get 72
3.17. Removing Software Installed with apt-get 73
3.18. Fetching Files from the Command Line 74
3.19. Fetching Source Code with git 75
3.20. Running a Program or Script Automatically on Startup 76
3.21. Running a Program or Script Automatically at Regular Intervals 78
3.22. Finding Things 79
3.23. Using the Command-Line History 80
3.24. Monitoring Processor Activity 81
3.25. Working with File Archives 83
3.26. Listing Connected USB Devices 84
3.27. Redirecting Output from the Command Line to a File 84
3.28. Concatenating Files 85
3.29. Using Pipes 86
3.30. Hiding Output to the Terminal 86
3.31. Running Programs in the Background 87
3.32. Creating Command Aliases 88
3.33. Setting the Date and Time 88

iv | Table of Contents
 3.34. Finding Out How Much Room You Have on the SD Card 89

4. Software. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
4.1. Making a Media Center 91
4.2. Installing Office Software 94
4.3. Installing other Browsers 95
4.4. Using the Pi Store 97
4.5. Making a Webcam Server 99
4.6. Running a Vintage Game Console Emulator 101
4.7. Running Minecraft 103
4.8. Running Open Arena 104
4.9. Raspberry Pi Radio Transmitter 105
4.10. Running GIMP 107
4.11. Internet Radio 108

5. Python Basics. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111

5.1. Deciding Between Python 2 and Python 3 111
5.2. Editing Python Programs with IDLE 112
5.3. Using the Python Console 114
5.4. Running Python Programs from the Terminal 115
5.5. Variables 116
5.6. Displaying Output 116
5.7. Reading User Input 117
5.8. Arithmetic 118
5.9. Creating Strings 118
5.10. Concatenating (Joining) Strings 119
5.11. Converting Numbers to Strings 120
5.12. Converting Strings to Numbers 121
5.13. Find the Length of a String 122
5.14. Find the Position of One String Inside Another 122
5.15. Extracting Part of a String 123
5.16. Replacing One String of Characters with Another Inside a String 124
5.17. Converting a String to Upper- or Lowercase 125
5.18. Running Commands Conditionally 126
5.19. Comparing Values 127
5.20. Logical Operators 128
5.21. Repeating Instructions an Exact Number of Times 129
5.22. Repeating Instructions Until Some Condition Changes 130
5.23. Breaking Out of a Loop 130
5.24. Defining a Function in Python 131

6. Python Lists and Dictionaries. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135

Table of Contents | v
 6.1. Creating a List 135
6.2. Accessing Elements of a List 136
6.3. Find the Length of a List 137
6.4. Adding Elements to a List 137
6.5. Removing Elements from a List 138
6.6. Creating a List by Parsing a String 139
6.7. Iterating over a List 139
6.8. Enumerating a List 140
6.9. Sorting a List 141
6.10. Cutting Up a List 142
6.11. Applying a Function to a List 143
6.12. Creating a Dictionary 144
6.13. Accessing a Dictionary 145
6.14. Removing Things from a Dictionary 146
6.15. Iterating over Dictionaries 147

7. Advanced Python. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149

7.1. Formatting Numbers 149
7.2. Formatting Dates 150
7.3. Returning More Than One Value 151
7.4. Defining a Class 151
7.5. Defining a Method 153
7.6. Inheritance 154
7.7. Writing to a File 155
7.8. Reading from a File 156
7.9. Pickling 157
7.10. Handling Exceptions 158
7.11. Using Modules 159
7.12. Random Numbers 160
7.13. Making Web Requests from Python 161
7.14. Command-Line Arguments in Python 162
7.15. Sending Email from Python 163
7.16. Writing a Simple Web Server in Python 164

8. GPIO Basics. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167

8.1. Finding Your Way Around the GPIO Connector 167
8.2. Keeping Your Raspberry Pi Safe when Using the GPIO Connector 169
8.3. Installing RPi.GPIO 169
8.4. Setting Up I2C 170
8.5. Using I2C Tools 172
8.6. Setting Up SPI 173
8.7. Freeing the Serial Port 174

vi | Table of Contents
 8.8. Installing PySerial for Access to the Serial Port from Python 175
8.9. Installing Minicom to Test the Serial Port 176
8.10. Using a Breadboard with Jumper Leads 178
8.11. Using a Breadboard with a Pi Cobbler 179
8.12. Converting 5V Signals to 3.3V with Two Resistors 179
8.13. Converting 5V Signals to 3.3V with a Level Converter Module 181
8.14. Powering a Raspberry Pi with Batteries 183
8.15. Powering a Raspberry Pi with a LiPo Battery 184
8.16. Getting Started with a PiFace Digital Interface Board 185
8.17. Getting Started with a Gertboard 189
8.18. Getting Started with a RaspiRobot Board 191
8.19. Using a Humble Pi Prototyping Board 194
8.20. Using a Pi Plate Prototyping Board 195
8.21. Using a Paddle Terminal Breakout Board 197

9. Controlling Hardware. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203

9.1. Connecting an LED 203
9.2. Controlling the Brightness of an LED 206
9.3. Make a Buzzing Sound 208
9.4. Switching a High-Power DC Device Using a Transistor 210
9.5. Switching a High-Power Device Using a Relay 212
9.6. Controlling High-Voltage AC Devices 215
9.7. Making a User Interface to Turn Things On and Off 215
9.8. Making a User Interface to Control PWM Power for LEDs and Motors 218
9.9. Changing the Color of an RGB LED 219
9.10. Using Lots of LEDs (Charlieplexing) 223
9.11. Using an Analog Meter as a Display 226
9.12. Programming with Interrupts 227
9.13. Controlling GPIO Outputs Using a Web Interface 231

10. Motors. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237

10.1. Controlling Servo Motors 237
10.2. Controlling a Large Number of Servo Motors 241
10.3. Controlling the Speed of a DC Motor 244
10.4. Controlling the Direction of a DC Motor 246
10.5. Using a Unipolar Stepper Motor 251
10.6. Using a Bipolar Stepper Motor 256
10.7. Using a RaspiRobot Board to Drive a Bipolar Stepper Motor 257
10.8. Building a Simple Robot Rover 260

11. Digital Inputs. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 265

11.1. Connecting a Push Switch 265

Table of Contents | vii

 11.2. Toggling with a Push Switch 268
11.3. Using a Two-Position Toggle or Slide Switch 270
11.4. Using a Center-Off Toggle or Slide Switch 271
11.5. Debouncing a Button Press 273
11.6. Using an External Pull-up Resistor 276
11.7. Using a Rotary (Quadrature) Encoder 277
11.8. Using a Keypad 281
11.9. Detecting Movement 284
11.10. Adding GPS to the Raspberry Pi 286
11.11. Intercepting Keypresses 288
11.12. Intercepting Mouse Movements 291
11.13. Using a Real-Time Clock Module 292

12. Sensors. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 297

12.1. Using Resistive Sensors 297
12.2. Measuring Light 301
12.3. Detecting Methane 303
12.4. Measuring a Voltage 306
12.5. Reducing Voltages for Measurement 308
12.6. Using Resistive Sensors with an ADC 311
12.7. Measuring Temperature with an ADC 312
12.8. Measuring Acceleration 315
12.9. Measuring Temperature Using a Digital Sensor 318
12.10. Measuring Distance 320
12.11. Displaying Sensor Values 323
12.12. Logging to a USB Flash Drive 325

13. Displays. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 329

13.1. Using a Four-Digit LED Display 329
13.2. Displaying Messages on an I2C LED matrix 332
13.3. Using Pi-Lite 334
13.4. Displaying Messages on an Alphanumeric LCD 337

14. Arduino and Raspberry Pi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 341

14.1. Programming an Arduino from Raspberry Pi 342
14.2. Communicating with the Arduino by Using the Serial Monitor 345
14.3. Setting Up PyFirmata to Control an Arduino from a Raspberry Pi 347
14.4. Writing Digital Outputs on an Arduino from a Raspberry Pi 349
14.5. Using PyFirmata with TTL Serial 351
14.6. Reading Arduino Digital Inputs Using PyFirmata 353
14.7. Reading Arduino Analog Inputs Using PyFirmata 356
14.8. Analog Outputs (PWM) with PyFirmata 358

viii | Table of Contents

 14.9. Controlling a Servo Using PyFirmata 360
14.10. Custom Communication with an Arduino over TTL Serial 362
14.11. Custom Communication with an Arduino over I2C 366
14.12. Using Small Arduinos with a Raspberry Pi 370
14.13. Getting Started with an aLaMode Board and a Raspberry Pi 371
14.14. Using an Arduino Shield with an aLaMode Board and a Raspberry Pi 374
14.15. Using Gertboard as an Arduino Interface 377

A. Parts and Suppliers. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 379

Index. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 385

Table of Contents | ix
 Preface

Since its launch in 2011, the Raspberry Pi has found a role both as a very low-cost Linux-
based computer and as a platform for embedded computing. It has proven popular with
educators and hobbyists alike, with over 2 million units sold since its release.
In this book, you will find a wide range of recipes using the Raspberry Pi, including
recipes for getting started and setting up your Pi; recipes for using the Python pro‐
gramming language; and a large number of recipes about using the Raspberry Pi with
sensors, displays, motors, and so on. The book also includes a chapter on using the
Raspberry Pi with Arduino boards.
This book is designed in such a way that you can read it linearly, as you would a regular
book, or access recipes at random. You can search the table of contents or index for the
recipe that you want and then jump right to it. If the recipe requires you to know about
other things, then it will refer you to other recipes, rather like a cookbook might refer
you to base sauces before showing you how to cook something fancier.
The world of Raspberry Pi is one that moves quickly. With a large active community,
new interface boards and software libraries are being developed all the time. So, besides
many examples that use specific interface boards or pieces of software, the book also
covers basic principles so that you can have a better understanding of how to use new
technologies that come along as the Raspberry Pi ecosystem develops.
As you would expect, there is a large body of code (mostly Python programs) that
accompanies the book. These programs are all open source and available on GitHub.
You’ll find a link to them at the Raspberry Pi Cookbook website.
For most of the software-based recipes, all you need is a Raspberry Pi. I recommend a
Raspberry Pi model B. For recipes that involve making your own hardware to interface
with the Raspberry Pi, I have tried to make good use of ready-made modules, as well as
solderless breadboard and jumper wires to avoid the need for soldering.

xi
For those wishing to make breadboard-based projects more durable, I suggest using
protoyping boards with the same layout as a half-sized breadboard, such as those sold
by Adafruit, so that the design can easily be transferred to a soldered solution.

Conventions Used in This Book

The following typographical conventions are used in this book:
Italic
Indicates new terms, URLs, email addresses, filenames, and file extensions.
Constant width
Used for program listings, as well as within paragraphs to refer to program elements
such as variable or function names, databases, data types, environment variables,
statements, and keywords.
Constant width bold
Shows commands or other text that should be typed literally by the user.
Constant width italic
Shows text that should be replaced with user-supplied values or by values deter‐
mined by context.

This icon signifies a tip, suggestion, or general note.

This icon indicates a warning or caution.

This icon points you to the related video for that section.

Using Code Examples

Supplemental material (code examples, exercises, etc.) is available for download at
http://www.raspberrypicookbook.com.
This book is here to help you get your job done. In general, if example code is offered
with this book, you may use it in your programs and documentation. You do not need
to contact us for permission unless you’re reproducing a significant portion of the code.
For example, writing a program that uses several chunks of code from this book does
not require permission. Selling or distributing a CD-ROM of examples from O’Reilly

xii | Preface
books does require permission. Answering a question by citing this book and quoting
example code does not require permission. Incorporating a significant amount of ex‐
ample code from this book into your product’s documentation does require permission.
We appreciate, but do not require, attribution. An attribution usually includes the title,
author, publisher, and ISBN. For example: “Raspberry Pi Cookbook by Simon Monk
(O’Reilly). Copyright 2014 Simon Monk, 978-1-449-36522-6.”
If you feel your use of code examples falls outside fair use or the permission given above,
feel free to contact us at permissions@oreilly.com.

Safari® Books Online

Safari Books Online is an on-demand digital library that delivers
expert content in both book and video form from the world’s lead‐
ing authors in technology and business.
Technology professionals, software developers, web designers, and business and crea‐
tive professionals use Safari Books Online as their primary resource for research, prob‐
lem solving, learning, and certification training.
Safari Books Online offers a range of product mixes and pricing programs for organi‐
zations, government agencies, and individuals. Subscribers have access to thousands of
books, training videos, and prepublication manuscripts in one fully searchable database
from publishers like O’Reilly Media, Prentice Hall Professional, Addison-Wesley Pro‐
fessional, Microsoft Press, Sams, Que, Peachpit Press, Focal Press, Cisco Press, John
Wiley & Sons, Syngress, Morgan Kaufmann, IBM Redbooks, Packt, Adobe Press, FT
Press, Apress, Manning, New Riders, McGraw-Hill, Jones & Bartlett, Course Technol‐
ogy, and dozens more. For more information about Safari Books Online, please visit us
online.

How to Contact Us
Please address comments and questions concerning this book to the publisher:

O’Reilly Media, Inc.

1005 Gravenstein Highway North
Sebastopol, CA 95472
800-998-9938 (in the United States or Canada)
707-829-0515 (international or local)
707-829-0104 (fax)

We have a web page for this book, where we list errata, examples, and any additional
information. You can access this page at http://oreil.ly/raspberry-pi-cb.

Preface | xiii
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
ja katosi tiheään pensaikkoon kenenkään häntä näkemättä. Hän oli
kohdannut saksalaisia, mutta ei niitä, jotka olivat surmanneet hänen
vaimonsa, ja niidenhän käsiinsä saaminen vain oli nyt hänen
tarkoituksensa. Hän ei käynyt sotaa eikä tullut ajatelleeksi, että
kotoinen verinäytelmä oli voinut olla taistelun vääjäämätöntä
yleistuhoa.

Hänen tullessaan lähemmäksi rintamaa, kävivät joukot yhä

lukuisammiksi. Siellä oli kuorma-autoja, härkävaljakkoja ja pienen
armeijan kaikkia välineitä sekä myös haavoittuneita, jotka joko
kulkivat tai kuljetettiin rintaman taakse. Hän oli joku aika sitten
mennyt rautatien poikki ja arvasi, että haavoittuneet vietiin sinne
kuljetettaviksi pääsairaalaan, ehkäpä aina rannikolla sijaitsevaan
Tangaan asti.

Oli jo hämärä hänen saapuessaan Pare-vuorten kätköön tehdylle

isolle leirille. Lähestyessään sitä takaa hän huomasi sen vain heikosti
vartioiduksi ja vartijat lisäksi huolimattomiksi, joten hänen oli helppo
pimeän tultua päästä sisään ja käydä väijymässä ja kuuntelemassa
telttojen takana, saisiko mahdollisesti jotakin johtoa löytääkseen
puolisonsa surmaajan.

Hänen pysähtyessään teltan sivulle, jonka edustalla istui

alkuasukassotilaita, hänen huomionsa kiintyi heti eräisiin
alkuasukasmurteella lausuttuihin sanoihin: "Wazirit taistelivat kuin
paholaiset, mutta me olimme parempia ja tapoimme ne kaikki ja
siinä tuoksinassa sai vaimokin surmansa kapteenin luodista; mutta
oli myös aliluutnantti von Goss aika poikaa."

Kuin petoeläin Tarzan kyräili julmana ja pelottomana teltan

varjossa. Mitä ajatuksia kulkikaan hänen villien aivojensa läpi? Ken
tietää ne? Kauneilla kasvoilla ei näkynyt mitään ulkonaista raivon
merkkiä, kylmistä harmaista silmistä vain loisti tiukka vaarinotto.
Äkkiä sotilas, jonka Tarzan oli kuullut ensin puhuvan, nousi ja hyvästi
sanoen lähti poistumaan. Kymmenen jalan päästä hän astui
apinamiehen ohi ja jatkoi kulkuaan kohti leirin takaosaa, Tarzan
perässä, ja pensaikon takana hän hyökkäsi uhrinsa kimppuun. Ei
äännähdystäkään kuulunut petomiehen hyökätessä saaliinsa selkään
ja iskiessä sen maahan, sillä samassa hän terässormillaan sulki
soturin kurkun ehkäisten jok'ainoan huudahduksen. Kaulasta hän
sitten veti uhrinsa pensaitten suojaan. "Älä päästä ääntäkään!"
varoitti hän miehen omalla murteella, hellittäessään otteensa.

Miesparka haukkoi ilmaa ja silmiään pyöritellen katsoi ylös

nähdäkseen, minkä olion valtaan oli joutunut. Pimeässä hän näki
vain ylitseen kumartuvan paljaan ruskean ruumiin, mutta kylläpä hän
muisti hirveän voiman, jolla mahtavat lihakset olivat salvanneet
häneltä hengityksen ja vetäneet hänet pensaikkoon kuin pikku
lapsen. Jos joku puolustuksen ajatus olisikin välähtänyt hänen
mieleensä, oli hän siitä heti luopunut, sillä hän ei liikahtanutkaan
paetakseen.

"Mikä on sen upseerin nimi, joka surmasi naisen, kun wazirien

kanssa taistelitte?" kysyi Tarzan.

"Kapteeni Schneider", vastasi neekeri, kun taas kykeni ääntään

käyttämään.

"Missä hän on nyt?" kysyi apinamies.

"Täällä. Ehkä hän on päämajassa. Monia upseereita menee sinne

iltaisin saamaan määräyksiä."
 "Vie minut sinne", komensi Tarzan, "ja jos minut keksitään, tapan
sinut heti. Nouse!"

Neekeri nousi ja opasti hänet kiertotietä takaisin leirille. Useat

kerrat heidän oli pakko kätkeytyä ohikulkevilta sotilailta, mutta
vihdoin he pääsivät suuren heinäpaalu-kasan luo, jonka takaa
mustanahka osoitti jonkun matkan päässä sijaitsevaa
kaksikerroksista rakennusta.

"Päämaja", sanoi hän. "Pitemmälle ei voi mennä ilmi tulematta.

Siellä on paljon sotilaita."

Tarzan huomasi, ettei neekerin seurassa voinut mennä pitemmälle.

Hän kääntyi ja katsahti mieheen ikäänkuin pohtien, miten hänen
kanssaan menettelisi.

"Sinä autoit, kun rakennukset sytytettiin tuleen", syytti hän

matalalla, mutta silti yhtä pelottavalla äänellä.

Mustanahka vapisi jalkojen tuskin kannattaessa häntä. "Hän käski

meidän tehdä sen", puolusti hän itseään.

"Kuka käski?" tiukkasi Tarzan.

"Aliluutnantti von Goss", vastasi sotilas. "Hänkin on täällä."

"Hänet minä etsin käsiini", sanoi Tarzan julmasti. "Mutta äsken

sinä kerskuit hyvilläsi siitä kaikesta."

Mies hoippui. Oli kuin hän jo syytöksestä olisi lukenut

kuolintuomionsa. Sanaakaan virkkamatta Tarzan taas tarttui miehen
kurkkuun. Ei nytkään kuulunut äännähdystäkään. jättiläislihakset
jännittyivät. Käsivarret kohosivat nopeasti ilmaan ja niiden mukana
mustan soturin ruumis, joka kolmasti ilmassa kiepsahdettuaan putosi
tiepuoleen apinamiehen lähtiessä kenraali Krautin päämajalle päin.

Yksi ainoa rakennuksen taustalla seisova vartija oli esteenä. Tarzan

ryömi vatsallaan maata pitkin häntä kohden, käyttäen hyväkseen
suojapaikkoja kuten vain viidakon kasvattama peto kykenee. Kun
vartija katseli häneen päin, pysyi hän maahan painautuneena kuin
kivi, kun tämä katseli muuanne, lähti hän nopeasti eteenpäin. Pian
hän oli hyökkäykseen sopivan välimatkan päässä. Hän odotti, kunnes
mies vielä kerran käänsi selkänsä, nousi siinä samassa ja kahinatta
hypähti hänen kimppuunsa. Ei kuulunut nytkään äännähdystä, hänen
kantaessaan vartijan kuollutta ruumista kohti rakennusta.

Alakerta oli valaistu, yläkerta pimeä, ikkunoista Tarzan näki ison

huoneen ja sen takana pienemmän. Edellisessä oli useita upseereja.
Toiset liikuskelivat edestakaisin puhellen keskenään, toiset taas
kirjoittelivat kenttäpöytien ääressä. Ikkunat olivat auki, joten Tarzan
saattoi kuulla suuren osan keskustelua, mutta ei mitään sellaista,
joka olisi kiinnittänyt hänen mieltään. Pääasiallisesti puhuttiin
saksalaisten menestyksistä Afrikassa sekä Saksan Euroopan-armeijan
mahdollisuuksista tunkeutua Pariisiin. Toiset väittivät keisarin
epäilemättä siellä jo olevan, kun ensimmäiset suuret taistelut olivat
olleet hyökkääjille niin voitollisia.

Pienessä takahuoneessa istui iso punanaamainen mies pöydän

takana. Joitakuita toisiakin upseereja istui vähän taempana, kahden
seisoessa kenraalin edessä, joka heiltä kyseli jotakin. Puhellessaan
hän hypisteli pöydällä edessään olevaa öljylamppua. Äkkiä kuului
ovelta koputus, ja adjutantti astui huoneeseen. Hän tervehti
sotilaallisesti ja ilmoitti: "Neiti Kircher on saapunut, kenraali."
 "Käskekää hänet sisään", komensi kenraali samalla nyökäten
hyvästelyksi kahdelle edessään seisovalle upseerille.

Sisäänastuva neiti sivuutti heidät ovella. Pienessä huoneessa

olevat upseerit nousivat ja tekivät kunniaa neidin vastatessa
kohteliaisuuteen kumartaen ja vähän hymyillen. Hän oli sangen sievä
neito. Ei edes karkea likaantunut ratsastuspuku ja tomukerros hänen
kasvoillaan voinut salata sitä totuutta, ja hän oli nuori. Hän ei voinut
olla yli yhdeksäntoista.

Astuen pöydän luo, jonka takana kenraali seisoi, hän otti takkinsa
sisätaskusta kokoonkäärityn paperin ja ojensi sen kenraalille.

"Istukaa, neiti", sanoi hän, ja eräs upseeri toi tuolin. Ei yksikään

puhunut kenraalin lukiessa paperia.

Tarzan arvioi huoneessa olijoita. Hän pohti, olisiko eräs kapteeni

Schneider, sillä siellä oli kaksi kapteenia. Neidon hän ajatteli
kuuluvan tiedonanto-osastoon vakoilijana. Hänen kauneutensa ei
häneen vaikuttanut mitään — hiventäkään arkailematta hän olisi
voinut tehdä vaarattomaksi tuon siron nuoren naisen. Mutta nyt
hänellä oli tärkeämpää työtä. Hän tahtoi saada käsiinsä Schneiderin.
Vihdoin kenraali katsoi ylös paperista. "Hyvä", sanoi hän neidolle ja
sitten eräälle adjutanteistaan: "Lähettäkää kutsumaan majuri
Schneideriä." Majuri Schneideriä! Tarzan tunsi niskakarvainsa
pörhistyvän. Nyt hänen vaimonsa surmaaja oli jo ylennettykin!

Adjutantti lähti huoneesta, missä alkoi yleinen keskustelu, josta

Tarzan pääsi selville, että Saksan Itä-Afrikan joukot olivat nykyään
voitolla englantilaisista. Apinamies seisoi niin edullisesti pensaitten
peitossa, että saattoi tarkastella huonetta sisälläolijain tai
ulkoatulijain näkemättä häntä. Joka hetki hän kuitenkin odotti
patrullin ilmaantuvan ja keksivän, että vahti oli poissa paikalta,
jolloin tietenkin heti pantaisiin perinpohjanen tarkastus toimeen.

Kärsimättömästi hän odotti etsimänsä miehen tuloa, ja vihdoin

ilmaantuikin majuria kutsumaan lähetetty adjutantti seurassaan
keskikokoinen upseeri, jolla oli yrmeät kasvot ja niissä ylöspäin
taivutetut viikset. Tulija astui pöydän luo, pysähtyi ja teki kunniaa.
Kenraali vastasi tervehdykseen ja kääntyi sitten neidon puoleen.

"Neiti Kircher", sanoi hän, "sallikaa minun esitellä majuri

Schneider…"

Tarzan ei odottanut jatkoa. Asettaen kätensä ikkunalaudalle hän

loikkasi huoneeseen keskelle keisarin hämmästyneitä upseereita.
Yhdellä hyppäyksellä hän oli pöydän luona ja pyyhkäisi kädellään
lampun suoraan kenraalin syliin. Koettaen välttää kärventymistä
tämä kaatui taaksepäin lattialle tuolineen kaikkineen. Kaksi
adjutanttia syöksyi apinamiehen kimppuun, joka tarttui
ensimmäiseen ja heittää hujahutti hänet toista kohti. Tyttö oli
hypähtänyt tuoliltaan ja puristautui seinää vasten. Muut upseerit
huusivat vartiostoa ja apua. Tarzan halusi päästä käsiksi vain yhteen,
jota ei hetkeksikään päästänyt näkyvistään. Vapauduttuaan
hyökkääjistä vähäksi aikaa hän tarttui majuri Schneideriin, heitti
hänet olkapäilleen ja katosi ikkunasta niin nopeaan, että
hämmästyneet läsnäolijat tuskin tajusivat mitä oli tapahtunut.

Yksi ainoa silmäys näytti että vartijan paikka yhä oli tyhjä, ja
hetkeä myöhemmin hän taakkoineen oli erään heinäkasan varjossa.
Majuri Schneider ei ollut päästänyt yhtään ääntä siitä
yksinkertaisesta syystä että kurkkunsa oli lujissa pinteissä. Nyt
Tarzan hellitti otettaan niin paljon, että mies sai vetäistä henkeään.
"Jos äännähdät, niin tukin taas kurkkusi", sanoi hän. Varovasti ja
loppumattoman kärsivällisesti vältettyään kaikki vaarat Tarzan kulki
viimeisen vartioston ohi. Pakottaen vankinsa kulkemaan edellään hän
yhä samosi länteen päin, kunnes myöhään illalla kulki rautatien
poikki, jolloin alkoi tuntea olevansa melkein turvassa ilmitulemiselta.
Saksalainen oli kironnut, mutissut itsekseen, uhkaillut ja kysellyt,
mutta hänen saamansa ainoa vastaus oli uusi pistos Tarzanin
terävästä sotakeihäästä.

Tarzan ei tähän mennessä vielä ollut ajatellut koston

yksityiskohtia. Nyt hän alkoi miettiä rangaistuskeinoa. Vain yksi asia
oli varma — sen piti päättyä kuolemaan. Kuten kaikilla urhoollisilla
miehillä ja uskaliailla pedoilla ei Tarzanilla ollut mitään taipumuksia
kiduttamiseen, mutta tämä tapaus oli ainutlaatuinen hänen
elämässään. Perinnäinen oikeustajunta vaati silmän silmästä, ja
hänen valansa vaati enemmänkin. Totta tosiaan, tuon olion piti
kärsiä samoin kuin se oli Tarzanin vimmastuneen käsityksen mukaan
antanut Jane Claytonin kärsiä. Tarzan ei voinut toivoakaan
tuottavansa miehelle yhtä suuria kärsimyksiä, kuin hän itse oli
kokenut, sillä ruumiillinen tuska ei milloinkaan vedä vertoja sielullisen
kidutuksen piinalle.

Koko pitkän yön apinamies ajaa hoputti lopen väsynyttä ja nyt

toden teolla pelkäävää majuria. Vangitsijan yrmeä vaikeneminen kävi
hänen hermoilleen, jospa hän vain puhuisi jotakin! Yhä uudestaan
Schneider koetti pakottaa tai houkutella edes yhden sanan häneltä,
mutta tulos oli aina sama — äänettömyys sekä vihainen tuskaisa
pisto keihään kärjestä. Schneider vuoti verta, ja joka jäsen oli arka ja
kipeä. Hän oli niin viimeisillään uupumuksesta, että hoiperteli joka
askeleella ja usein kaatui tuon hirveän ja mistään piittaamattoman
keihään pakottaessa hänet heti taas nousemaan.
 Vasta aamulla sai Tarzan päätöksensä tehtyä, ja se tuli hänelle
kuin innoitus ylhäältä. Hymy hiipi hiljalleen hänen huulilleen, ja hän
etsi heti sopivan lepopaikan, sillä hän tahtoi, että vankinsa olisi
valmistunut kohtaloaan vastaanottamaan. Edessä oli puro, jonka yli
Tarzan oli kulkenut edellisenä päivänä. Hän tiesi, missä siinä oli
juomispaikka, jossa siis myös todennäköisesti oli helppo saalis
saatavissa. Käden liikkeellä varoittaen majuria olemaan aivan vaiti
hän suuntasi matkan ääneti purolle. Polulla hän näki muutamia
peuroja, jotka juuri olivat lähtemäisillään vedestä. Hän työnsi
Schneiderin polun toisella puolella olevaan pensaikkoon ja kyykistyi
itse hänen viereensä odottamaan. Majuri katseli äänetöntä jättiläistä
hämmästynein, pelokkain silmin. Juuri sarastavassa valossa hän ensi
kerran saattoi hyvin tarkastella vangitsijaansa ja vaikka hän oli jo
aikaisemmin tuntenut ihmetystä ja kammoa, eivät nuo tunteet olleet
mitään verrattuina hänen nyt kokemaansa.

Kuka ja mikä oli tuo alaston valkoinen villi? Hän oli kuullut hänen
puhuvan vain kerran — hänen varoittaessaan häntä olemaan ääneti
— ja silloin hän oli puhunut erinomaista saksaa ja äänessä oli ollut
sivistyksen hienostama sointu. Hän katseli häneen kuin sammakko
käärmeeseen, joka on nielemäisillään sen. Hän näki nuo sirot jäsenet
ja sopusuhtaisen ruumiin liikkumattomana kuin marmoripatsaan
Tarzanin kyräillessä uhkean lehvistön peitossa. Ei värähtänyt
yksikään lihas eikä hermo. Hän näki peurojen pahaa aavistamatta
tulevan verkalleen polkua tuulen yläpuolelta. Hän näki erään uroksen
menevän ohi — vanhan peuran — ja sitten nuoren ja rehevän
tulevan väijyksissä olevaa jättiläistä vastaan. Samassa Schneiderin
silmät pullistuivat ja kauhun huuto oli vähällä päästä hänen
huuliltaan, kun näki ketterän pedon sivultaan loikkaavan suoraa
päätä nuoren peuran niskaan ja kuuli noilta ihmishuulilta villipedon
metsästyskarjahduksen. Eläin kaatui, ja Tarzan vankineen sai lihaa.
Apinamies söi omansa raakana, mutta salli saksalaisen tehdä tulen ja
keittää omansa. Molemmat makailivat myöhään iltapuoleen ja
lähtivät sitten taas matkaan, joka pelotti Schneideriä, hän kun ei
tietänyt sen määrästä. Epätietoisuus ahdisti häntä toisinaan siihen
määrin, että hän ihan pyyteli Tarzanilta selitystä seikkailuun, mutta
ääneti apinamies yhä samosi ja heti hoputti häntä, kun hän vähänkin
viivästeli.

Oli jo kolmannen vuorokauden puolipäivä, kun he vihdoin pääsivät

perille määräpaikkaan. Kiivettyään jyrkkää kalliota ja käveltyään
vähän matkaa he pysähtyivät äkkijyrkän reunalle, ja Schneider
katsahti alas ahtaaseen rotkoon, jossa kasvoi yksi ainoa puu pienen
puron rannalla ja jossa harvaa ruohoa pisti esiin kivikatteisesta
maasta. Tarzan viittasi häntä laskeutumaan reunan yli, mutta
saksalainen peräytyi. Silloin apinamies tarttui häneen ja työnsi hänet
yrmeästi kohti reunaa. "Lähde laskeutumaan", sanoi hän. Tämä oli
toinen kerta, jolloin hän oli puhunut kolmen päivän aikana, ja
ehkäpä juuri tämä pahaenteinen vaikeneminen oli synnyttänyt
majurissa enemmän pelkoa kuin keihäänkärki, niin alati valmis kuin
se olikin.

Schneider katseli kauhistuen yli kallionpartaan, mutta oli kuitenkin

jo yrittämäisillään, kun Tarzan pidätti hänet. "Minä olen loordi
Greystoke", sanoi hän. "Se oli minun vaimoni, jonka sinä murhasit
wazirien alueella. Nyt ymmärrät, miksi sieppasin sinut kiinni. Ala
laskeutua."

Saksalainen loi häneen ylpeän loukkaantuneen silmäyksen. "Minä

en ole surmannut vaimoanne", huudahti hän. "En tiedä mitään koko
tapauksesta…"
 "Ala laskeutua!" kivahti Tarzan kohottaen keihäänkärkeä. Hän
uskoi miehen valehtelevan eikä sitä ihmetellyt. Schneider tahtoi
selitellä. Apinamies pisti häntä keihäällä, jolloin upseeri ryömi yli
reunan ja aloitti vaarallisen laskeutumisen.

Tarzan seurasi ja avusti häntä yli pahimpien paikkojen, kunnes

vihdoin olivat vain joidenkuiden jalkojen päässä rotkon pohjasta.

"Nyt ole hiljaa", varoitti apinamies. Hän osoitti sisäänkäytävää,

joka näytti vievän rotkon etäisessä nurkassa olevaan luolaan. "Tuolla
on nälkäinen leijona. Jos voit päästä puuhun, ennenkuin se saa sinut
kiinni, niin edessäsi on useita päiviä, jolloin saat nauttia elämästä;
mutta sitten kun olet käynyt liian heikoksi pysyäksesi puussa, saa
Numa, ihmissyöjä, sinusta viimeisen ateriansa." Hän työnsi
Schneiderin viimeiseltä jalansijalta maahan. "Nyt ala juosta", sanoi
hän.

Karaisten luontonsa saksalainen lähti juoksemaan kohti puuta. Hän

oli pian saavuttamaisillaan sen, kun hirveä karjahdus kuului luolan
suulta ja miltei samalla kovin laihtunut, nälästä villiintynyt leijona
loikkasi luolasta päivänvaloon. Schneiderilla oli vain muutamia
metrejä jälellä, kun leijona pyyhälsi yli kentän hänen kimppuunsa,
Tarzanin heikko hymyn väre huulilla katsellessa kilpajuoksua.
Schneider voitti hädin tuskin ja kiivetessään kalliota ylös Tarzan kuuli
pettyneen leijonan karjahduksia ja ihmisen kiivaasti syyttäviä
vastalauseita. Jyrkänteen reunalla apinamies kääntyi ja katsasti
takaisin rotkoon. Ylhäällä puussa saksalainen oli tarrautunut kiinni
oksaan, jolle oli päässyt. Alhaalla oli Numa — odottaen. Apinamies
kohotti kasvonsa Kudun, auringon, puoleen ja hänen voimakkaasta
rinnastaan nousi jättiläisapinain villi voiton karjahdus.
KOLMAS LUKU

Saksalaisten rintamalla

Tarzan ei ollut vielä täysin kostanut. Ollessaan saksalaisten leirissä

Pare-vuorilla, jotka ovat vähän itään Saksan Itä-Afrikan ja Englannin
Itä-Afrikan välisestä rajasta, hän oli kuullut tarpeeksi käsittääkseen,
että englantilaisille sota kävi sangen onnettomasti. Ensin hän ei tästä
ollut paljoakaan välittänyt, sillä hänen vaimonsa kuoltua se ainoa
vahva side, joka yhdisti hänet sivistysmaailmaan, oli katkennut ja
hän oli mielessään julistautunut irti koko ihmissuvusta, pitämättä
itseään enää ihmisenä, vaan apinana.

Suoritettuaan tilinsä Schneiderin kanssa niin tyydyttävästi kuin

suinkin kykeni, hän kiersi Kilimandzharon ja metsästeli vuorista
mahtavimman pohjoisilla liepeillä, sillä hän oli huomannut, että
armeijoiden lähettyvillä ei ollut mitään riistaa. Jonkun verran
mielihyvää hänelle tuotti tavan takaa ajatuksissaan loihtia esiin kuva
majurista, jonka oli jättänyt yksinäiseen puuhun korkeaseinäiseen
rotkoon nälkiintyneen leijonan luo. Hän saattoi kuvailla miehen
tuskaa, kun hän heikkoni nälästä ja piinaavasta janosta ja samalla
tiesi aikaisemmin tai myöhemmin nääntyneenä putoavansa maahan,
jossa odotti luurangonlaiha ihmissyöjäpeto. Tarzan mietti, olisiko
Schneiderillä uskallusta käydä hakemaan vettä purosta, jos Numa
jättäisi rotkon ja menisi luolaansa. Sitten hän kuvaili villiä
kilpajuoksua takaisin puuhun, kun leijona hyökkäisi sieltä saaliinsa
kimppuun, kuten se varmaan tekisi, sillä soturi ei kuitenkaan pääsisi
purolle synnyttämättä ainakin vähän ääntä, joka heti herättäisi
Numan huomion.

Mutta tämäkin huvi kalpeni, ja apinamies huomasi yhä enemmän

alkavansa ajatella kaikenlaisissa raskaissa vastoinkäymisissä
taistelevia englantilaisia. Nuo ajatukset saattoivat hänet painamaan
päänsä alas ja murahtelemaan, ja koko seikka kiusasi häntä
paljonkin, sillä hänestä oli sittenkin vaikea unohtaa olevansa
englantilainen, vaikka tahtoikin olla vain apina. Ja lopuksi hän ei
enää voinut sietää ajatusta, että englantilaiset olivat vaarassa hänen
turvassa metsästellessään lyhyen jalkamatkan päässä.

Tehtyään päätöksensä hän lähti saksalaisten leirille päin. Hänellä ei

ollut päässään mitään hyvin harkittua suunnitelmaa, hän tiesi vain,
että kun kerran olisi sotakentän lähettyvillä, hän keksisi kyllä keinoja
häiritäkseen saksalaisia. Hänen tiensä kulki rotkon ohi, jonne oli
jättänyt Schneiderin, ja luonnollisen uteliaisuuden houkuttelemana
hän kapusi kalliolle ja astui rotkon partaalle. Puu oli tyhjä eikä
Numa-leijonastakaan ollut merkkiäkään. Hän otti maasta kiven ja
heitti sen rotkoon, missä se vieri aivan luolan suulle. Heti leijona
ilmaantui aukkoon. Mutta kuinka toiselta näyttikään tämä verrattuna
siihen isoon kiiltäväkarvaiseen petoon, jonka Tarzan pari viikkoa
sitten oli sinne teljennyt. Nyt se oli kurja ja laihtunut ja hoippui
kävellessään.
 "Missä on saksalainen?" huusi Tarzan. "Oliko hän hyvää syömistä
vai luukasa puusta pudotessaan? Et suinkaan päästänyt häntä
karkuun?"

Numa murisi. "Näytät nälkäiseltä, Numa", jatkoi apinamies.

"Varmaan olet ollut tuhon partaalla, kun olet syönyt kaiken ruohon
asuinpaikaltasi, vieläpä kuorenkin puusta niin pitkälle kuin olet
ulottunut."

Hetkeä myöhemmin hän äkkiä yllätti puun alla nukkuvan Bara-

kauriin ja nälkäisenä tappoi sen nopeasti ja kyykistyi syömään.
Hänen kalutessaan viimeistä palaa kädessään olevasta luusta hänen
herkkä korvansa kuuli salavihkaista tassutusta selkänsä takaa, ja
sinnepäin kääntyessään hän näki Dango-hyenan hiipivän
kimppuunsa. Murahtaen apinamies otti pudonneen oksan maasta ja
heitti sen kohti luihua petoa. "Laputa tiehesi, raatojen syöjä!" huusi
hän; mutta se kun oli nälkäinen sekä iso ja voimakas, ärisi se vain ja
kaarteli häntä ikäänkuin etsien sopivaa tilaisuutta hyökätäkseen.
Apinain Tarzan tunsi Dangon jopa paremmin kuin tämä itse. Hän
tiesi että tuo nälän villiinnyttämä eläin kokosi rohkeuttaan
tehdäkseen hyökkäyksen ja että se oli luultavasti tottunut ihmisiin,
josta syystä se ei häntä kovinkaan pelännyt, ja niinpä hän siis otti
esiin raskaan keihäänsä ja pani sen viereensä, koko ajan jatkaen
syöntiään ja pitäen tiukasti silmällä hyenaa.

Hän ei tuntenut mitään pelkoa, sillä pitkäaikainen tottumus tämän

villin maailman vaaroihin oli hänet niin parkinnut, että hän tasaisin
mielin otti vastaan mitä tahansa kuin jokapäiväisen tapahtuman,
aivan samoin kuin te alistutte niihin tiettyihin mutta silti yhtä
tuhoaviin vaaroihin, joita kohtaatte niin maaseudulla kuin
väkirikkaissa kaupunkipaikoissa. Ollen viidakon kasvattama hän oli
valmis suojelemaan saalistaan kaikilta tunkeilijoilta, kunhan vain siinä
ei pannut liikaa alttiiksi. Suotuisien olosuhteitten vallitessa Tarzan
saattoi vastustaa itse Numaa, ja jos hänen oli pakko etsiä turvaa
paosta, teki hän sen tuntematta mitään häpeää. Ei yksikään
urheampi ja samalla viisaampi olento ollut kierrellyt noita kesyttömiä
aarniomaita, ja juuri urheutensa ja viisautensa vuoksi hänen oli ollut
mahdollista säilyä elossa.

Dango olisi hyökännyt pikemminkin, mutta siitä sitä estivät

apinamiehen murahdukset, jotka ihmiskurkusta tulleina synnyttivät
hämminkiä ja pelkoa hyenan sydämessä. Peto oli ahdistanut naisia ja
lapsia alkuasukasten pelloilla ja öisin pelottanut heidän nuotiolla
olevia miehiään, mutta se ei milloinkaan ollut nähnyt ihmisolentoa,
jonka ääni muistutti enemmän vihaisen Numan kuin pelkäävän
ihmisen ääntä.

Lopetettuaan ateriansa Tarzan oli nousemaisillaan ja

heittämäisillään Dangoa puhtaaksi kalutulla luulla ja aikoipa hän vielä
lisäksi jättää tälle loput saaliistansa, kun äkkinäinen ajatus saikin
hänet heittämään kauriinruhon selkäänsä ja lähtemään rotkolle päin.
Muutamia metrejä Dango seurasi häntä muristen, mutta
huomattuaan, ettei saisi herkullista lihaa edes maistaakaan, se heitti
kaiken varovaisuuden ja hyökkäsi. Ikäänkuin olisi saanut luonnolta
silmät niskaansakin Tarzan heti aisti uhkaavan vaaran ja heittäen
Baran maahan kääntyi Dangoa kohti keihäs koholla. Kauas taakse
jännittyi oikea käsi ja syöksähti sitten salamannopeasti eteenpäin
hänen jättiläislihastensa ja koko teräksisen ruumiinsa antaessa
pontta heitolle. Keihäs irroittui kädestä oikealla hetkellä ja lensi
suoraan kohti Dangoa, jonka niskakuoppaan se iskeytyi lävistäen
koko ruumiin.
 Vedettyään keihäänvarren hyenasta Tarzan heitti molemmat ruhot
selkäänsä ja lähti jatkamaan matkaansa rotkolle. Siellä alhaalla
makasi Numa yksinäisen puunsa varjossa. Apinamiehen huudon
herättämänä se vaivalloisesti nousi jaloillaan ja heikkoudestaan
huolimatta se murisi, jopa yritti karjahtaakin nähdessään
vihollisensa. Tarzan laski molemmat ruhot liukumaan yli kallion
reunan. "Syö, Numa!" huusi hän. "Voi sattua, että tarvitsen sinua
taas." Hän näki ruuan hajusta uuteen eloon heränneen leijonan
loikkaavan kauriinruhon kimppuun, ja sinne hän jätti sen repelemään
lihaa ja sullomaan sitä suurin palasin kauan nälkää nähneeseen
mahaan.

Seuraavana päivänä Tarzan saapui saksalaisten rintaman tienoille.

Metsäiseltä kallionkielekkeeltä hän katseli vihollisten vasenta sivustaa
ja taempana olevaa englantilaisten rintamaosaa. Paikaltaan hän sai
taistelutantereesta hyvän yleiskäsityksen, ja hänen tarkka silmänsä
keksi monta yksityiskohtaa, jotka huonompiaistiselta mieheltä olisivat
jääneet huomaamatta. Niinpä hän huomasi konekiväärien sijoituksia,
jotka taitavasti oli salattu englantilaisilta, sekä vakoiluasemia, joita oli
asetettu "ei kenenkään maalle" rintamien väliin.

Hänen tarkkaavan katseensa tutkiessa toista mielenkiintoista

paikkaa toisensa jälkeen kuului alhaalta mäenrinteeltä kaiken
kanuunanjyrinän ja kiväärien rätinän joukosta yksinäisen pyssyn
pamahdus. Heti hänen huomionsa kohdistui paikkaan, jossa hän tiesi
sala-ampujan olevan kätkössä. Kärsivällisesti hän odotti seuraavaa
laukausta saadakseen varmemmin tietää ampujan paikan, ja kun se
tuli, lähti hän alas jyrkkää mäenrinnettä hiipien salaa ja äänettömästi
kuin pantteri. Näennäisesti hän ei tarkastellut mihin astui, mutta
milloinkaan ei irtain kivi lähtenyt vierimään eikä oksa taittunut — oli
kuin hänen jalkansa olisivat olleet näöllä varustetut.
 Sivuutettuaan pensasrykelmän ja tultuaan matalan kallion reunalle
hän äkkiä näki noin viisitoista jalkaa alapuolellaan saksalaisen soturin
makaavan pitkällään irtokivien ja lehvien suojassa, jotka kätkivät
hänet englantilaisten silmiltä. Miehen täytyi olla erinomainen
ampuja, sillä hän oli koko kaukana saksalaisten rintaman takana,
josta ampui yli toveriensa päiden. Hänen voimakas kiväärinsä oli
kiikarilla varustettu ja itsellään hänellä myös oli kaukoputki, jota hän
juuri paraikaa käytteli joko saadakseen selville viime laukauksensa
tuloksen tai löytääksensä uuden maalin. Tarzan katsahti nopeasti sitä
englantilaisten rintaman osaa, jota saksalainen näytti tutkistelevan,
ja hänen tarkka katseensa keksi monta erinomaista maalia näin
korkealle yli juoksuhautojen asetetulle kiväärille.

Ilmeisesti huomioihinsa tyytyväisenä saksalainen pani syrjään

kaukoputkensa ja asetettuaan kiväärinsä perän olkaansa vasten
tähtäsi tarkasti. Samassa hänen yläpuolellansa olevalta kalliolta
juoksi esiin ruskea ruumis. Ei mitään ääntä kuulunut, ja epäiltävää
on, tiesikö saksalainen edes, mikä olio hänen kimppuunsa hyökkäsi,
sillä niin nopeasti apinamies kiersi jäntevät sormensa hänen
karvaisen kurkkunsa ympäri. Hetkisen kesti turhaa vastustusta, jota
seurasi äkkinäinen herpaantuminen — sala-ampuja oli kuollut.

Maaten kallioiden ja pensaiden suojassa Tarzan katseli eteensä

leviävää kenttää. Lähinnä olivat saksalaisten juoksuhaudat. Hän
saattoi nähdä upseerien ja miesten liikuskelevan niissä, ja melkein
hänen edessään hyvin kätketty konekivääri syöksi kuuliaan vinosti yli
rintamain välisen alan iskien englantilaisia sellaiselta suunnalta, että
heidän oli vaikea päästä perille sen sijoituksesta.

Tarzan katseli ajatuksissaan, samalla sormiellen kuolleen

saksalaisen kivääriä. Äkkiä hän ryhtyi tutkimaan kojeen koneistoa.
Katsahdettuaan taas saksalaisten juoksuhautoja hän muutti
tähtäimen, asetti kiväärin olkaansa vastaan ja tähtäsi. Tarzan oli oiva
ampuja. Sivistyneitten ystäviensä kanssa hän oli metsästellyt
käyttäen ampuma-aseita ja vaikkei hän koskaan ollut tappanut, paitsi
itsepuolustuksessa ja saadakseen ruokaa, oli hän huvitellut
ammuskelemalla ilmaan heitettyjä elottomia esineitä ja siten
perehtynyt ampuma-aseiden käyttöön itse sitä edes huomaamatta.
Nyt hän metsästäisi. Hänen sormensa kosketti liipasinta, kivääri teki
tehtävänsä ja saksalainen sotilas kaatui kojeensa ääreen. Kolmessa
minuutissa Tarzan selvisi sen kiväärin miehistä. Sitten hän kaatoi
eräästä syvennyksestä nousevan upseerin ja kolme hänen
miestänsä. Tarzan varoi jättämästä näiden ammuttujen lähelle
ketään, joka voisi kysellä, kuinka saksalaiset saattoivat tulla
ammutuiksi omissa juoksuhaudoissaan, vaikka ne olivat täysin
piilossa vihollisilta.

Uudestaan järjestettyään tähtäimen hän ryhtyi pitkältä matkalta

ampumaan kaukana oikealla puolellaan olevaa konekivääri-osastoa,
jonka hän hävitti viimeiseen mieheen. Näin oli kaksi konekivääriä
saatu vaikenemaan. Hän näki miehiä juoksevan haudoissa ja ampui
useita heistä. Nyt saksalaiset huomasivat jotakin olevan hullusti —
että joku taitava sala-ampuja oli löytänyt edullisen paikan, josta
saattoi selvään nähdä tähän osaan juoksuhautoja. Ensin he koettivat
etsiä hänen asemaansa rintamien välistä, mutta kun
rintavarustuksen yli periskoopilla tähystelevää upseeria iski takaapäin
kuula, joka pään lävistettyään putosi juoksuhaudan pohjalle,
huomasivat he, että etsittävä oli pikemminkin rintaman takana kuin
sen edessä.

Eräs sotilas otti maasta kuulan, joka oli tappanut upseerin, ja

silloin vasta tässä ampumahaudassa alkoi todellinen kiihtymys, sillä
kuula oli ilmeisesti saksalaista tekoa. Kiiveten yli selkävaruksen
sanansaattajat kiirehtivät edes takaisin, ja äkkiä periskoopit
suunnattiin yli oman rintaman ja tarkat silmät etsivät kavaltajaa. Ei
viipynyt kauan, ennenkuin sala-ampuja keksittiin, ja Tarzan näki
konekiväärin suuntautuvan itseään kohti. Mutta ennenkuin se saatiin
toimimaan, oli sen miehistö kuoleman oma. Toiset miehet täyttivät
kaatuneitten paikat, ja samaan aikaan käännettiin kaksi muuta
konetta häntä vastaan ja pantiin käyntiin.

Huomaten, että leikki oli lopetettava, Tarzan ampui

jäähyväislaukauksen, jätti kojeensa ja hävisi mäille. Monen minuutin
aikana hän kuuli konekiväärien rätisevän ja ampuvan paikalle, jonka
juuri oli jättänyt.

"Nyt olen kostanut Wasimbun ja hänen toverinsa", hän ajatteli,

"mutta
Janea en saa milloinkaan kostetuksi — en milloinkaan."

Pimeän tultua hän kiersi molempien armeijain sivustat ja

sivuutettuaan englantilaisten vahdit tuli näiden rintamalle. Ei kukaan
nähnyt hänen tuloaan. Ei kukaan tietänyt hänen olevan siellä.

Toisen Rhodesian rykmentin päämaja oli kyllin kaukana rintaman

takana ollakseen verrattain turvassa vihollisilta. Valoakin sai olla, ja
eversti Capell istui puhellen upseeriensa kanssa kenttäpöydän
ääressä, jolle oli levitetty sotakartta. Iso puu levitti oksiaan heidän
yllään ja pöydällä tuikutti himmeä lyhty pienen nuotion palaessa
lähellä maassa. Vihollisella ei ollut lentokoneita eivätkä muunlaiset
vakoilijat olisi voineet nähdä näitä valoja saksalaisten rintamalta asti.

Upseerit keskustelivat vihollisen suuremmasta lukumäärästä ja

olivat yksimielisiä siitä, etteivät englantilaiset kyenneet muuhun kuin
pitämään hallussaan nykyisen asemansa. He eivät voineet edetä. Jo
nyt he olivat joka hyökkäyksessä kärsineet vaikeita tappioita ja
ylivoimaisen vihollisen pakottamana heidän oli aina pitänyt peräytyä.
Saksalaisilla oli sitäpaitsi kätkössäkin olevia konekivääreitä, jotka
melko lailla huolestuttivat everstiä. Se ilmeni siitä, että hän
keskustelun kuluessa usein palasi niihin.

"Jokin sai ne vaikenemaan hetkeksi tänään iltapäivällä", sanoi eräs

nuoremmista upseereista. "Olin vahdissa tuohon aikaan enkä
päässyt selville mitä vehkeitä siellä oli, mutta näytti kuin olisi
paholainen päässyt irti heidän vasemmalla olevissa
juoksuhaudoissaan. Yhteen aikaan olisin voinut vannoa, että heidän
kimppuunsa hyökättiin takaapäin — ilmoitin teille siitä, eversti,
muistattehan? — sillä kuulat rakeilivat kohti heidän takanaan olevaa
rinnettä. Saatoin nähdä mullan pölyävän. En tiedä, mitä se olisi
voinut olla."

Heidän yläpuolellaan olevista oksista kuului hiljaista rapinaa, ja

samalla notkea ruskea ruumis tupsahti heidän joukkoonsa. Kädet
kävivät nopeasti pistoolien hanoihin, mutta muuta liikettä ei ollut.
Ensin he katselivat ihmetellen tuota heidän keskessään seisovaa
miltei alastonta valkoista miestä, jonka uhkeilla lihaksilla, alkeellisella
puvulla ja aseistuksella valo leikki, ja sitten kaikkien silmät kääntyivät
everstiin.

"Mikä paholainen te olette?" pääsi upseerilta.

"Apinain Tarzan", vastasi tulija.

"Oh, Greystoke!" huudahti majuri ja astui esiin käsi ojennettuna.

"Preswick", muisti Tarzan tarttuessaan ojennettuun käteen.

 "En tuntenut teitä heti", puolustihe majuri. "Viime kerralla
tavatessamme näin teidät Lontoossa iltapuku yllä. Melko erotus —
totta totisesti, teidän on myönnettävä se."

Tarzan hymyili ja kääntyi upseeriin päin. "Kuulin keskustelunne",

sanoi hän. "Olen juuri tullut saksalaisten rintamalta. Ehkä voin auttaa
teitä."

Eversti katsoi kysyvästi majuri Preswickiä, joka äkkiä tajusi

tilanteen ja esitti apinamiehen komentavalle upseerille ja
tovereilleen. Sitten Tarzan kertoi lyhyesti mitä hänen kotonaan oli
tapahtunut.

"Ja nyt siis tulitte tänne yhtyäksenne meihin?" kysyi eversti.

Tarzan pudisti päätään. "En vakinaisesti", vastasi hän. "Minun on

taisteltava omalla tavallani, mutta minä voin auttaa teitä. Milloin vain
tahdon, voin mennä saksalaisten rintamalle."

Capell hymyili ja pudisti päätään. "Ei se ole niin helppoa kuin

luulette", sanoi hän. "Viime viikolla menetin kaksi hyvää upseeria,
jotka yrittivät sitä — ja he olivat kokeneita miehiä, parhaimmat koko
vakoiluosastosta."

"Onko se vaikeampaa kuin päästä englantilaisten rintamalle?"

kysyi
Tarzan.

Eversti oli vastaamaisillaan, kun uusi ajatus näytti juolahtavan

hänen mieleensä, ja hän katsahti hämmentyneenä apinamieheen.
"Kuka toi teidät tänne?" kysyi hän. "Kuka laski teidät vahtien ohi?"
 "Olen juuri tullut saksalaisten ja teidän rintaman poikki ja kulkenut
leirinne läpi", vastasi hän. "Lähettäkää ottamaan selville, näkikö
kukaan minua."

"Mutta kenen kanssa te tulitte?" kyseli yhä Capell.

"Yksin", vastasi Tarzan ja oikaisten itsensä täyteen mittaansa

sanoi: "Kun te sivistyneet miehet tulette viidakkoon, olette kuin
kuolleet elävien joukossa. Manu-apina on tietäjä teihin verrattuna.
Ihmettelen, että ollenkaan säilytte hengissä — vain teidän
lukumääränne, aseenne ja järkeilykykynne pelastavat teidät. Jos
minulla olisi muutamia satoja teidän järjellänne varustettuja isoja
apinoita, voisin ajaa saksalaiset valtamereen niin nopeasti kuin
heidän jäännösjoukkonsa ikinä ehtisivät. Onneksi teille eivät mykät
pedot kykene yhteistyöhön. Jos ne siihen kykenisivät, olisi Afrikka
ainiaaksi vapaa ihmisistä. Mutta voinko auttaa teitä? Tahtoisitteko
tietää, missä sijaitsee useita konekivääriasemia?"

Eversti vakuutti heidän haluavan, ja hetkistä myöhemmin Tarzan

oli piirtänyt kartalle niiden kolmen sijoituksen, jotka olivat tehneet
vauriota englantilaisille. "Tuossa on heikko kohta", sanoi hän
asettaen sormensa kartalle. "Sitä pitävät hallussaan mustat, mutta
eturintaman konekiväärit ovat valkoisten hoidossa. Jos —
odottakaahan! Minulla on suunnitelma. Voitte miehittää tuon
juoksuhaudan omilla sotilaillanne ja laskettaa sen oikealla oleviin
hautoihin heidän omilla koneillaan."

Eversti Capell hymyili ja pudisti päätään. "Se kuulostaa kovin

helpolta", sanoi hän.

"Se on helppoa — minulle", vastasi apinamies. "Minä voin

tyhjentää tuon juoksuhaudan laukaustakaan ampumatta. Olen
kasvanut viidakossa — tunnen viidakon väen — gomanganit yhtä
hyvin kuin muutkin. Saatte kuulla minusta taas ylihuomenna illalla",
ja hän kääntyi lähteäkseen.

"Odottakaahan", sanoi eversti. "Lähetän kanssanne upseerin

laskemaan teidät rintaman läpi."

Tarzan hymyili ja lähti. Jättäessään päämajan luona olevan pienen

ryhmän hän sivuutti upseerin raskaaseen päällystakkiin kääriytyneen
pienen olennon. Kaulus oli pystyssä ja sotilaslakin lippa oli vedetty
syvään silmille, mutta apinamiehen kulkiessa ohi valaisi nuotio
hetkeksi tulijan kasvot, jotka Tarzan hämärästi muisti ennenkin
nähneensä. Epäilemättä joku Lontoossa tapaamani upseeri, arveli
hän, ja jatkoi matkaansa läpi englantilaisten leirin ja rintaman
tarkkojen vahtien tietämättä hänestä niin mitään.

Sen yön hän kulki pitkin Kilimandzharon rinteitä, vaiston nojalla

löytäen tien ja hän arvasi tapaavansa etsittävänsä jollakin
metsäisellä rinteellä ylempänä kuin hän oli käynyt matkatessaan
tässä vähän tuntemassaan osassa maata. Kolme tuntia ennen
auringon nousua hänen tarkat sieraimensa ilmoittivat, että läheisestä
ympäristöstä löytäisi haluamansa, ja niinpä hän kiipesi korkeaan
puuhun asettuen muutamaksi tunniksi nukkumaan.
NELJÄS LUKU

Kun leijona aterioi

Kudu, aurinko, oli korkealla taivaalla, kun Tarzan heräsi. Apinamies

oikoili jättiläisjäseniään, pyyhkäisi sormillaan paksua tukkaansa ja
hypähti sitten kevyesti maahan. Siekailematta hän taas lähti
hajuaistinsa avulla seuraamaan jälkiä, jotka johtivat syvään rotkoon.
Nyt hän liikkui varovasti, sillä hänen nenänsä kertoi saaliin olevan
sangen lähellä, ja äkkiä hän isolta puunoksaltaan näkikin Horta-
karjun ja monta tämän heimolaista. Ottaen esiin jousensa ja valiten
nuolen Tarzan jännitti aseensa ja tähtäsi tarkkaan kohti lauman
suurinta otusta. Apinamiehellä oli hampaissaan toisia nuolia, ja
tuskin hän oli yhden laskettanut menemään, kun jo asetti uuden
jousenuomaan ja ampui taas. Metsäsiat hätääntyivät heti eivätkä
tietäneet, mistä vaara uhkasi. Ensin ne seisoivat tyhmistyneinä,
mutta alkoivat sitten hurjan laukan sinne tänne, kunnes kuusi heistä
makasi kuolleina tai kuolevina, jolloin muut röhkien ja vingahdellen
lähtivät villiä vauhtia paikalta ja katosivat nopeasti tiheikköön.

Tarzan astui puusta, lopetti ne, jotka eivät vielä olleet kuolleet, ja
ryhtyi sitten ruhoja nylkemään. Työskennellessään nopeasti ja
sangen taitavasti hän ei hyräillyt eikä vihellellyt kuten tavallinen mies
sivistysmaissa tekee. Lukuisissa tällaisissa pikku piirteissä hän erosi
muista ihmisistä, mikä luultavasti johtui hänen aikaisemmasta
viidakkokasvatuksestaan. Hänen kasvinkumppaninsa aarniometsän
pedot leikkivät vain kypsyys-ikään asti, harvoin sen jälkeen. Hänen
apinatoverinsa, etenkin urokset, kävivät vanhetessaan julmiksi ja
äreiksi. Elämä ei ollut leikintekoa niukan vuodenajan vallitessa —
yksilön oli oteltava saadakseen osansa ruuasta, ja kerran syntynyt
tapa jäi sitten eliniäksi. Ruuan hankkiminen tuli viidakon asujamen
elämäntyöksi, ja se on seikka, jota ei käy harjoittaminen kevein
mielin. Tarzan siis piti kaikkea työtä vakavana hommana, vaikka hän
vielä säilyttikin sen, minkä muut pedot vanhetessaan menettävät —
leikillisyyden tajun, jonka hän päästi valloilleen ollessaan sillä päällä.
Hänen huumorinsa oli nyreätä ja toisinaan kauheaa, mutta se
tyydytti häntä. Jos sitäpaitsi laulaisi ja viheltelisi työssään, ei voisi
siihen keskittyä. Tarzanilla oli kyky keskittää jokainen viidestä
aististaan niille kullekin kuuluvaan erikoistehtävään. Hänen
nylkiessään kuutta metsäsikaa hänen silmänsä ja sormensa
työskentelivät kuin ei koko maailmassa olisi muuta kuin nämä kuusi
ruhoa, mutta samalla hänen korvansa ja nenänsä toimivat muualla
— edellinen tarkkaili koko metsää ja jälkimäinen nuuhki jokaista
tuulenhenkäystä. Hänen nenänsä se ensin keksikin Sabor-
leijonattaren tulon, kun tuuli hetkeksi vaihtoi suuntaa.

Yhtä selvästi kuin silmillään nähden Tarzan tiesi leijonattaren

vainunneen kuuden äsken tapetun metsäsian hajun ja heti lähteneen
tuulen suuntaa myöten niitä kohti. Hän tiesi hajun voimakkuudesta
ja tuulen nopeudesta, kuinka kaukana leijona vielä suunnilleen oli ja
että se lähestyi takaa päin. Hän oli lopettamaisillaan viimeistä sikaa
eikä pitänyt kiirettä. Viisi vuotaa oli lähellä — hän oli varovaisuudesta
pitänyt ne yhdessä kasassa käden ulottuvilla — ja tuuhea puu
heilutti alhaalla olevia oksiaan hänen yllään.

Hän ei edes kääntänyt päätään, tietäessään ettei peto vielä ollut

näkyvissä, mutta hän heristi kuitenkin samalla pikkaisen korviaan
heti havaitakseen, kun se olisi lähempänä. Saatuaan viimeisenkin
nahan nyljetyksi hän nousi. Nyt hän kuuli Saborin olevan takanaan
pensaikossa, mutta ei vieläkään kyllin lähellä. Kiirettä pitämättä hän
otti maasta kuusi vuotaa ja yhden ruhon ja leijonan ilmestyessä
kahden puunrungon välistä heilautti itsensä puuhun. Täällä hän
ripusti taljat oksalle, istui itse mukavasti toiselle selkä runkoa vasten,
leikkasi mukanaan tuodusta ruhosta takareiden ja ryhtyi nälkäänsä
tyydyttämään. Sabor sivahti muristen pensaasta, loi varovan katseen
apinamieheen ja laskeutui sitten lähintä ruhoa syömään.

Tarzan katseli sitä ja irvisti muistaessaan väittelyä, joka hänellä oli

kerran ollut erään kuuluisan villipetojen metsästäjän kanssa. Tämä
oli selittänyt eläinten kuninkaan syövän vain mitä se itse oli
tappanut. Tarzanilla oli paremmat tiedot, sillä hän oli nähnyt Numan
ja Saborin aterioivan raatoakin.

Täytettyään vatsansa apinamies kävi käsiksi vuotiin, jotka kaikki

olivat isoja ja vahvoja. Ensin hän leikkasi niistä puolen tuuman
levyisiä hihnoja. Saatuaan niitä tarpeeksi neuloi hän yhteen kaksi
vuotaa, joiden reunoihin sitten pisteli läpiä aina kolmen, neljän
tuuman päähän toisistaan. Pujoteltuaan nahkanauhat näiden reikien
läpi hän sai ison vetonuoralla varustetun säkin. Samaan tapaan hän
laittoi jälellä olevista vuodista neljä samanlaista säkin tapaista, ja
tähteeksi jäi vielä useita nahkakaistoja.

Kaiken tämän tehtyään hän heitti Saboria isolla mehukkaalla

hedelmällä, ripusti loput sianlihat puun oksalle ja lähti viisine
säkkineen pitkin lehvistön keskitasannetta lounaista kohti. Hän meni
suoraan rotkolle, jonne oli vanginnut Numa-leijonan. Hyvin salaa hän
lähestyi kallion reunaa ja tirkisti sen yli. Numaa ei näkynyt. Tarzan
haisteli ja kuunteli. Hän ei voinut kuulla mitään, mutta hän tiesi, että
Numan täytyi olla luolassa. Hän toivoi sen nukkuvan — — paljon
riippui siitä, ettei Numa häntä huomaisi.

Varovasti hän ryömi yli reunan ja varoen aiheuttamasta

pienintäkään ääntä alkoi laskeutua rotkon pohjalle. Hän pysähtyi
usein ja teritti tarkat silmänsä ja korvansa rotkon kaukaisessa päässä
noin sadan jalan päässä olevaa luolaa kohti. Hänen lähestyessään
kallion juurta vaara suuresti lisääntyi. Jos hän voisi päästä maahan
asti ja ehtiä puolet matkasta kohti rotkon keskellä kasvavaa puuta,
tuntisi hän olevansa verrattain turvassa, sillä vaikka Numa silloin
ilmaantuisikin, pääsisi hän turvaan joko kalliolle tai puuhun. Jos
kallioon pitäisi turvautua, olisi sitä kavuttava ylös noin
kolmekymmentä jalkaa, mitä varten olisi tarpeen ainakin
kahdenkymmenen jalan ennakkomatka, sillä kallion tyvessä ei ollut
juuri hyviä paikkoja käsiä ja jalkoja varten — hänen olikin ollut
juostava sitä ensimmäiset kaksikymmentä jalkaa kuin orava tuona
kertana, jolloin oli voittanut Numan. Hänellä ei ollut mitään halua
koettaa sitä uudestaan, elleivät ehdot olisi ainakin yhtä suotuisat,
sillä edellisellä kerralla oli vain muutama tuuma erottanut hänet
Numan raatelevista kynsistä.

Vihdoin hän seisoi rotkon pohjalla. Hiljaa kuin ruumiiton henki hän
läksi kohti puuta. Hän oli jo puolitiessä, eikä Numaa vieläkään
näkynyt. Hän tuli revitylle rungolle, josta nälistynyt leijona oli syönyt
kuoren, vieläpä lisäksi kynsinyt palasia itse puusta, eikä Numaa vain
näkynyt. Vetäessään itsensä puun alaoksalle hän alkoi ihmetellä,
oliko leijona ollenkaan luolassa. Olisikohan se särkenyt kivivallin,
jonka Tarzan oli laittanut vapauteen johtavan käytävän suulle? Tai
oliko Numa kuollut? Apinamies epäili viimeistä otaksumaa, sillä
hänhän oli vain muutamia päiviä sitten jättänyt sille kauriin ja
hyenan koko ruhot — ei se olisi voinut menehtyä niin lyhyessä
ajassa, kun lisäksi rotkon poikki juokseva puronen tarjosi sille yllin
kyllin juomaa.

Tarzan aikoi jo lähteä puusta luolaa tutkimaan, kun hänen

mieleensä juolahti säästää vaivojaan houkuttelemalla Numa esiin.
Niinpä hän siis mielijohdettaan totellen päästi matalan murinan. Heti
kuului luolasta ääntä ja sekuntia myöhemmin villisilmäinen laiha
leijona syöksähti esiin valmiina käymään vaikkapa itse paholaisen
kimppuun, jos se vain olisi syötävä. Nähdessään Tarzanin
kyyköttävän puussa hyvälihaisena ja raikkaana se joutui
kuvaamattoman raivon valtaan. Sen silmät ja kuono todistivat tuon
puussa kyyköttäjän olevan syynä sen tukalaan tilaan sekä lisäksi
hyvää syötävää. Raivoisasti se yritti kiivetä puunrunkoa. Pari kertaa
se hypähti niin korkealle, että oli saada käpälillään kiinni alimmasta
oksasta, mutta putosi sentään taas takaisin maahan. Kerta kerralta
se raivostui yhä enemmän. Sen murina ja karjahdukset kuuluivat
lakkaamattomina ja kauheina Tarzanin irvistellessä ja herjatessa sitä
viidakon solvauksilla siitä, ettei kyennyt pääsemään häneen käsiksi.
Ajatuksissaan hän oli hyvillä mielin siitä, että Numa yhä tuhlasi jo
ennestään riutuneita voimiansa.

Vihdoin apinamies nousi ja otti esiin köytensä. Huolellisesti

järjestäen köyden kiemurat vasempaan ja ottaen silmukan oikeaan
käteensä hän asetti jalkansa kahdelle kutakuinkin samalla tasolla
olevalle oksalle ja samalla puristautui lujasti puun runkoa vasten.
Siellä hän seisoi haukuskellen Numaa, kunnes peto taas alkoi hypellä
häntä kohti, jolloin hän nopeasti heitti silmukan sen kaulaan. Nopsa
kädenliike tiukensi sen, ja kun Numa putosi takaisin, niin vain sen
takajalat pääsivät koskettamaan maata, sillä apinamies piteli sitä
köyden varassa ilmassa.

Liikkuen varovasti pitkin oksia Tarzan kuljetti Numan niin kauas,

ettei se voinut repivillä kynsillään ulottua runkoon, sitoi sitten köyden
pään kiinni, pudotti viisi siannahkasäkkiään maahan ja hyppäsi alas
puusta. Numa repi raivoisasti etukäpälillään ruohoköyttä. Se saattoi
milloin tahansa saada sen poikki, minkä vuoksi Tarzanin oli
toimittava nopeasti.

Ensin hän veti suuremman säkin yli Numan pään ja sitoi sen
vetonuoralla leijonan kaulan ympäri; sitten hänen onnistui suurin
vaivoin ja ollen vähällä tulla rikki revityksi kiskoa remmeillään pedon
neljä jalkaa yhteen ja kytkeä ne siihen asentoon.

Leijonan vastustus oli nyt miltei loppunut — se olisikin tukehtunut

pian, mutta kun se ei kuulunut tarmanganin suunnitelmiin, kiipesi
hän puuhun, irroitti köyden ja laski leijonan maahan, jonne itsekin
hyppäsi höllentämään Numan kaulasilmukkaa. Sitten hän veti esiin
metsästyspuukkonsa ja leikkasi Numan päätä peittävään
siannahkaan silmäaukot, jotta leijona voisi nähdä ja samalla saisi
tarpeeksi ilmaa hengittääkseen.

Tämän tehtyänsä Tarzan sitoi muut säkit Numan pelottava-aseisiin

käpäliin. Takakäpäläin säkkejä hän ei ainoastaan tiukentanut
vetonuorilla, vaan vielä kiinnitti ne tanakasti remmeillä polvitaipeen
yläpuolelta. Samanlaiset sukkanauhat hän laittoi etujaloille. Näin oli
Numa-leijonasta tullut vaaraton kuin Bara-kauris.

Nyt Numa osoitti eloon palautumisen merkkejä. Se haukkoi ilmaa

ja ponnisteli, mutta sen neljää jalkaa pitelevät siannahkaremmit
olivat monet ja vankat. Tarzan katseli tätä menoa ollen vakuutettu
varustusten sitkeydestä. Numan mahtavien lihasten vuoksi oli
kuitenkin aina vaara tarjolla, että se ponnistautuisi irti siteistään,
jolloin kaikki riippuisi Tarzanin säkkien ja nuorien lujuudesta.

Saatuaan taas jonkun aikaa hengittää luonnollisesti Numa karjui

ilmoille raivonsa ja vastalauseensa sekä rimpuili hetkisen
titaanimaisen hurjasti, mutta kun leijonan kestävyys ei ole mitenkään
suhteellinen sen kokoon ja voimaan, väsyi se pian ja makasi hiljaa.
Taas uudestaan ryhtyessään karjumiseen ja vapautumisyrityksiin sen
piti vielä lisäksi alistua ottamaan nuora kaulaansa. Tällä kertaa se ei
kuitenkaan ollut silmukka, joka voisi tukahduttaa hänet, vaan
tavallinen talutusnuora paikoillaan pysyvine solmuineen.

Nuoran toisen pään Tarzan kiinnitti puuhun ja leikkasi sitten

vikkelästi poikki Numan jalkoja yhdistävät remmit, samalla nopeasti
juosten syrjään, pedon hypähtäessä pystyyn. Hetkisen leijona seisoi
haritetuin jaloin, nosti sitten vuoronperään käpäliään, pudistellen
niitä rajusti, jotta Tarzanin niihin kiinnittämät oudot jalkarievut
heltiäisivät. Lopuksi se alkoi käpälöidä päänsä yli sidottua säkkiä.
Seisoen keihäs koholla apinamies tarkoin seurasi Numan yrityksiä.
Kestäisivätkö säkit? Sitä hän todella toivoi. Vai olisiko koko hänen
vaivannäkönsä ollut turhaa?

Kun pää- ja jalkasiteet kestivät kaikki irroittamisyritykset, raivostui

Numa. Se vieritteli itseään maassa puuskuen, purren, kynsien ja
karjahdellen, se nousi jaloilleen ja hypähteli ilmaan, se hyökkäsi
Tarzanin kimppuun, mutta oli pakotettu äkisti pysähtymään köyden
kytkiessä sen puuhun. Silloin Tarzan astui sen luo ja lyödä sivalsi sitä
keihäänvarrella pääkuoreen. Takajaloilleen nousten Numa iski
apinamiestä kohti, saaden takaisin korvallisellensa töytäyksen, joka
pani sen horjahtamaan. Uudistetusta hyökkäyksestä oli seurauksena
vain uusi nöyryytys. Neljännen yrityksen jälkeen eläinten kuninkaalle
näytti valkenevan tieto, että oli kohdannut mestarinsa. Sen pää ja
häntä taipuivat maata kohti, ja Tarzanin lähestyessä se peräytyi,
tosin vielä muristen.

Jättäen Numan makaamaan puuhun kytkettynä Tarzan meni

tunneliin, jonka toisesta päästä poisti kivivarustuksen, ja palasi sitten
rotkoon, astuen suoraan puuta kohti. Numa makasi siellä ja murisi
uhkaavasti Tarzanin lähestyessä. Apinamies sysäsi sen syrjään ja
irroitti köyden puusta. Sitten seurasi puolentunnin tuima ottelu
Tarzanin koettaessa ajaa Numaa edellään läpi tunnelin ja tämän
itsepäisesti kieltäytyessä siitä. Käyttäen uutterasti ja tehokkaasti
keihästään pakotti apinamies sentään lopulta leijonan kulkemaan
edellään käytävään. Kun sinne asti kerran oli päästy, kävi ongelma
mutkattomammaksi, sillä Tarzan pysyi tiukasti perässä, terävällä
keihäänkärjellään pakottaen leijonaa etenemään. Jos Numa
vastusteli, sai se piston. Jos se peräytyi, oli seurauksena julma tuska,
ja kun se oli viisas, nopeasti oppiva leijona, päätti se käydä tunnelin
loppuun. Kun se siellä pääsi ulkoilmaan, aisti se vapauden ja nostaen
päänsä ja häntänsä lähti juosta kirmaisemaan.

Tarzan, joka vielä oli nelinryömin luolassa, tuli yllätettyä ja sai

tuossa epämukavassa asennossa mennä huristaa satakunta metriä
pitkin kivikkoa, ennenkuin sai Numan pysähtymään. Naarmuisena ja
vihaisena Tarzan nousi jaloilleen. Ensi hetkessä hän tunsi halua
kurittaa Numaa, mutta kun hän harvoin salli vihan voittaa järkensä,
jätti hän pian sen ajatuksen.

Opetettuaan Numalle ajoeläimenä olemisen alkeet Tarzan hoputti

sitä liikkeelle, ja niin alkoi viidakon aikakirjoissa ennenkuulumaton
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com