Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookmeta.

com

Kubernetes for Serverless Applications Implement

FaaS by Effectively Deploying Managing Monitoring
and Orchestrating Serverless Applications Using
Kubernetes 1st Edition Russ Mckendrick
https://ebookmeta.com/product/kubernetes-for-serverless-
applications-implement-faas-by-effectively-deploying-
managing-monitoring-and-orchestrating-serverless-
applications-using-kubernetes-1st-edition-russ-mckendrick/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Serverless Web Applications with AWS Amplify: Build Full-

Stack Serverless Applications Using Amazon Web Services
1st Edition Akshat Paul
https://ebookmeta.com/product/serverless-web-applications-with-aws-
amplify-build-full-stack-serverless-applications-using-amazon-web-
services-1st-edition-akshat-paul/
ebookmeta.com

Building Serverless Applications on Knative Evan Anderson

https://ebookmeta.com/product/building-serverless-applications-on-
knative-evan-anderson/

ebookmeta.com

Kubernetes Best Practices Blueprints for Building

Successful Applications on Kubernetes 1st Edition Brendan
Burns
https://ebookmeta.com/product/kubernetes-best-practices-blueprints-
for-building-successful-applications-on-kubernetes-1st-edition-
brendan-burns/
ebookmeta.com

U.S. Citizenship For Dummies 2nd Edition Jennifer

Gagliardi

https://ebookmeta.com/product/u-s-citizenship-for-dummies-2nd-edition-
jennifer-gagliardi/

ebookmeta.com
Petroleum Refining Design and Applications Handbook: Rules
of Thumb, Process Planning, Scheduling, and Flowsheet
Design, Process Piping Design, Pumps, ... and Process
Safety Incidents, Volume 2 1st Edition A. Kayode Coker
https://ebookmeta.com/product/petroleum-refining-design-and-
applications-handbook-rules-of-thumb-process-planning-scheduling-and-
flowsheet-design-process-piping-design-pumps-and-process-safety-
incidents-volume-2-1st-ed/
ebookmeta.com

CFA 2024 Level I - SchweserNotes Book 5 1st Edition Kaplan

Schweser

https://ebookmeta.com/product/cfa-2024-level-i-schwesernotes-
book-5-1st-edition-kaplan-schweser/

ebookmeta.com

Wills Trusts and Estates for Legal Assistants 6th Edition

Gerry W Beyer John K Hanft

https://ebookmeta.com/product/wills-trusts-and-estates-for-legal-
assistants-6th-edition-gerry-w-beyer-john-k-hanft/

ebookmeta.com

Re Interrogating Civil Society in South Asia Critical

Perspectives from India Pakistan and Bangladesh 1st
Edition Peter B. Andersen (Editor)
https://ebookmeta.com/product/re-interrogating-civil-society-in-south-
asia-critical-perspectives-from-india-pakistan-and-bangladesh-1st-
edition-peter-b-andersen-editor/
ebookmeta.com

Applications of Nanovesicular Drug Delivery 1st Edition

Amit Kumar Nayak (Editor)

https://ebookmeta.com/product/applications-of-nanovesicular-drug-
delivery-1st-edition-amit-kumar-nayak-editor/

ebookmeta.com
Good Boy Good Boy Book 1 1st Edition Natalie Knight

https://ebookmeta.com/product/good-boy-good-boy-book-1-1st-edition-
natalie-knight/

ebookmeta.com
Kubernetes for Serverless Applications

Implement FaaS by effectively deploying, managing, monitoring, and

orchestrating serverless applications using Kubernetes

Russ McKendrick

BIRMINGHAM - MUMBAI
Kubernetes for Serverless
Applications
Copyright © 2018 Packt Publishing

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval system, or
transmitted in any form or by any means, without the prior written permission of the
publisher, except in the case of brief quotations embedded in critical articles or reviews.

Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the accuracy of the
information presented. However, the information contained in this book is sold without
warranty, either express or implied. Neither the author, nor Packt Publishing or its dealers
and distributors, will be held liable for any damages caused or alleged to have been caused
directly or indirectly by this book.

Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all of the
companies and products mentioned in this book by the appropriate use of capitals.
However, Packt Publishing cannot guarantee the accuracy of this information.

Commissioning Editor: Gebin George

Acquisition Editor: Prateek Bharadwaj
Content Development Editor: Nithin Varghese
Technical Editor: Khushbu Sutar
Copy Editor: Safis Editing
Project Coordinator: Virginia Dias
Proofreader: Safis Editing
Indexer: Francy Puthiry
Graphics: Tania Dutta
Production Coordinator: Aparna Bhagat

First published: January 2018

Production reference: 1170118

Published by Packt Publishing Ltd.

Livery Place
35 Livery Street
Birmingham
B3 2PB, UK.

ISBN 978-1-78862-037-6

www.packtpub.com
 mapt.io

Mapt is an online digital library that gives you full access to over
5,000 books and videos, as well as industry leading tools to help you
plan your personal development and advance your career. For more
information, please visit our website.
Why subscribe?
Spend less time learning and more time coding with practical
eBooks and Videos from over 4,000 industry professionals

Improve your learning with Skill Plans built especially for you

Get a free eBook or video every month

Mapt is fully searchable

Copy and paste, print, and bookmark content

PacktPub.com
Did you know that Packt offers eBook versions of every book
published, with PDF and ePub files available? You can upgrade to the
eBook version at www.PacktPub.com and as a print book
customer, you are entitled to a discount on the eBook copy. Get in
touch with us at service@packtpub.com for more details.

At www.PacktPub.com, you can also read a collection of free

technical articles, sign up for a range of free newsletters, and receive
exclusive discounts and offers on Packt books and eBooks.
Contributors
About the author
Russ McKendrick is an experienced solution architect who has
been working in IT and related industries for over 25 years. During
his career, he has had varied responsibilities, from looking after an
entire IT infrastructure to providing first-line, second-line, and senior
support in both client-facing and internal teams for large
organizations.

Russ supports open source systems and tools on public and private
clouds at Node4 Limited, where he heads up the Open Source
Solutions team.

I would like to thank my family and friends for their support and for
being so understanding about all the time I have spent in front of
the computer, writing. I would also like to thank my colleagues at
Node4 and our customers for their kind words of support and
encouragement throughout the writing process.
About the reviewer
Paul Adamson has worked as an Ops engineer, a developer, a
DevOps Engineer, and all variations and mixes of all of these. When
not reviewing this book, Paul keeps busy helping companies
embrace the AWS infrastructure. His language of choice is PHP for
all the good reasons and even some of the bad.

Jeeva S. Chelladhurai has been working as a DevOps specialist at

the IBM GTS Labs for the last 10 years. He is the coauthor of
Learning Docker by Packt Publishing. He has more than 20 years of
IT industry experience and has technically managed and mentored
diverse teams across the globe in envisaging and building pioneering
telecommunication products. He is also a strong proponent of the
agile methodologies, DevOps, and IT automation. He holds a
master's degree in computer science from Manonmaniam
Sundaranar University and a graduation certificate in project
management from Boston University.
Packt is searching for authors
like you
If you're interested in becoming an author for Packt, please visit
authors.packtpub.com and apply today. We have worked with
thousands of developers and tech professionals, just like you, to help
them share their insight with the global tech community. You can
make a general application, apply for a specific hot topic that we are
recruiting an author for, or submit your own idea.
Table of Contents
Preface
Who this book is for
What this book covers
To get the most out of this book
Download the example code files
Download the color images
Conventions used
Get in touch
Reviews
1. The Serverless Landscape
Serverless and Functions as a Service
Pets, cattle, chickens, insects, and
snowflakes
Pets
Cattle
Chickens
Insects
Snowflakes
Summing up
Serverless and insects
Public cloud offerings
AWS Lambda
Prerequisites
 Creating a Lambda function
Microsoft Azure Functions
Prerequisites
Creating a Function app
The serverless toolkit
Problems solved by serverless and Functions
as a Service
Summary
2. An Introduction to Kubernetes
A brief history of Kubernetes
Control groups
lmctfy
Borg
Project Seven
An overview of Kubernetes
Components
Pods and services
Workloads
ReplicaSet
Deployments
StatefulSets
Kubernetes use cases
References
Summary
3. Installing Kubernetes Locally
About Minikube
 Installing Minikube
macOS 10.13 High Sierra
Windows 10 Professional
Ubuntu 17.04
Hypervisors
Starting Minikube
Minikube commands
Stop and delete
Environment
Virtual machine access and logs
Hello world
The dashboard
The command line
References
Summary
4. Introducing Kubeless Functioning
Installing Kubeless
The Kubeless Kubernetes cluster
The command-line client
macOS 10.13 High Sierra
Windows 10 Professional
Ubuntu 17.04
The Kubeless web interface
Kubeless overview
So what is Kubeless?
Who made Kubeless?
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
The Project Gutenberg eBook of Tuulikannel
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Tuulikannel
Mieterunoja. I

Author: Eino Leino

Release date: January 20, 2024 [eBook #72763]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1919

Credits: Jari Koivisto

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TUULIKANNEL

***
TUULIKANNEL I

Mieterunoja

Kirj.

EINO LEINO

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 919.

Lukijalle.

Vuosi sitten aloittamani tilinteko laulurunollisen entisyyteni kanssa

on nyt päättynyt. Yhdessä Vapauden kirjan ja Lemmenlaulujen
kanssa muodostaa juuri valmistunut valikoimani Tuulikannel
sielullisen kokonaisuuden, jonka juuret menevät lapsuuteni
armaimpiin päiviin saakka, ja jonka latva humisee nykyisimmän
nykyisyyteni mielialoissa ja mietelmissä. Niiden välille mahtuu lähes
kolme vuosikymmentä kiihkeintä kirjallista toimintaa ja ihanteen
tavoittelua.
 Lähes kolme vuosikymmentä — sehän on jo ihmis-ikä!
Epäilemättä, varsinkin siihen katsoen, millä hirvittävällä nopeudella
sekä henkinen että aineellinen ympäristöni on muuttunut näiden
vuosikymmenien kuluessa, eikä ainoastaan meillä, vaan myöskin
tuolla ulkona suuressa maailmassa. Etten kuitenkaan siitä huolimatta
vielä tunne itseäni aivan ikäkuluksi enkä viisauden lepoon päässeeksi
kansan patriarkaksi, ei nähtävästi johtunekaan puhtaasti kirjallisista,
vaan pikemmin eräistä sielullisista syistä, joista ei ehkä liene poissa
paikaltaan tässä yhteydessä ohimennen huomauttaa.

Runoilijana olen vanha, kovin vanha, miltei yhtä vanha kuin

varhain kehittynyt. Mutta sitä myöhemmin tunnen kehittyneeni
ihmisenä, vieläpä niin myöhään, että minua suorastaan hävettää
kamppailla aina edelleenkin eräiden elämäntotuuksien kanssa, jotka
monille muille näkyvät olevan selviöitä jo syntymässä. Tilanteeni
siinä suhteessa on yhtä traagillinen kuin "Prinsessa Ruususen"
kokkipojan, joka jo oli vanha mies, mutta jolle ei kasvanut partaa,
ennen kuin hän muun hoviväen kerällä oli sata vuotta uinahtanut!
Ellei maailma nykyisestään sen paremmaksi muutu, olisinkin
taipuvainen sekä sille että itselleni tuota perinjuurista
miestymiskeinoa suosittelemaan. En tiedä, kummassa sitten vika
lienee, mutta harvoin olen tuntenut koko maailmanmenon
ympärilläni käyvän niin jyrkästi vasten sisintä olemustani kuin
nykyään, enkä koskaan itseäni sielullisesti yksinäisemmäksi.

En puhu nyt sodasta enkä rauhasta, en sosialismista enkä

kapitalismista, en maailman parantamisesta enkä ihmisten
tappamisesta, jotka nekin näyttävät nykyään muodostuvan kuin
samaksi asiaksi Puhun elämänarvoista, jotka kaiken tuon
pintakuohun takaa esille pilkistävät. Ja niihin nähden en voi muuta
kuin toistaa tässä erään ystäväni pankinjohtajan sanoja, joka kerran
lähetti minulle hyväntahtoisen tervehdyksensä, ja samalla
kysymyksen, milloin aioin "viisastua" ja "ottaa elämän vakavasti".

Ja vastaukseni? Palautin kysymyksen lähettäjälleen kuin

malaijilaisen heittokeihään: Milloin hän aikoi viisastua? Milloin hän
aikoi ruveta ottamaan elämän vakavasti?

Sillä onhan se nyt ihme ja kumma! Meillä — samoinkuin vielä

yleensä maailmassa — pidetään "viisautena" sitä, mikä kaikkien
viisasten ihmisten mielestä kaikkina aikoina on ollut suurinta
turhuutta, ja "vakavana" elämänkäsityksenä sitä, joka ei kestä edes
kahden suuren lapsensilmän kummastelevaa kysymystä. Eikä siinä
kyllin! Mutta sen suurimpana viisautena ja sen vakavampana
elämänkäsityksenä, mitä vähemmän se kohdistuu henkisiin ja mitä
enemmän aineellisiin arvoihin, mitä vähemmän sillä on mitään
tekemistä ihmisen iäisemmän ja mitä enemmän hänen ajallisemman
itseytensä kanssa, vieläpä siihen määrään, että katsotaan olevan
suorastaan päästään vialla sen ihmisen, joka ajattelee aineettomia ja
näkee näkymättömiä.

Aina ei ole niin ollut. On ollut aikoja ihmiskunnan kehityskulussa,

jolloin kauneuden jano ja totuuden etsintä ovat olleet toisella sijalla
yleisessä ymmärryksessä kuin nyt, ja jolloin ihmiset eivät ole
tienneet mitään viisaampaa kuin syventyä itsensä ja kaiken olevaisen
alkulähteen hiljaiseen tutkisteluun. Mutta tämä aikakausi sensijaan.
—

Ei, on liian helppo moittia sitä. Olkoon kaukana minusta myös

kaikki ajatuskin maailman parantamisesta. Mutta kun minulta niin
usein kysytään, mikä on syynä kaikkeen kurjuuteen meidän
ympärillämme, niin täytynee minun kerran vastata siihen
mahdollisimman selvästi ja lyhyesti: Ihanteiden puute, henkisen
tason alhaisuus, sanalla sanoen, ajan hirvittävä materialismi!

Voinkin oikeastaan lopettaa jo tähän. Ihminen, joka lähtee sitä

vastaan sotimaan, on piankin — ehkä vielä enemmän kuin näiden
rivien kirjoittaja — tunteva itsensä "tuulikanteleeksi", joka helisee
tyhjään avaruuteen.

En tunne enkä tunnusta sitä omaksi tehtäväkseni. Olen kyllin

paljon taiteilija löytääkseni tyydytykseni kauneuskuvien muotoon
kiinnittämisestä, joilla Jumala kaikkivaltias näkee hyväksi kulloinkin
sielunsilmiäni ilahduttaa. Ja niihinkin nähden on minun Brandesin
kerällä huoattava:

"Ve mig, som behöver en evighed og dog maa då som de andre!"

Helsinki 5.IV.19.

Eino Leino.

Tuulikannel.

Muut sydämen saivat, ma kantelen, muut murehti, nautti,

ma en, ma en, en kurja ma elää, en kuolla voi, kun sykä ei
syömeni, soi, vaan soi!

Kova kohtalo, ankara arpa tuo:

ei rauhoa yö, ei päivä suo,
ei armoa aika, ei iäisyys;
sama ilkkuva, helkkyvä sydämettyys.
 Mun syömeni tuulikannel on,
sen kielissä laulu on lakkaamaton,
se yössä, päivässä, yksinään
soi ilmahan ijäti väräjävään.

On tuomitun tuttuja päällä maan

pihat pilvien vaan, tuvat tuulien vaan,
en veljiä, siskoja omata voi,
kun outo on itseni, soi, vaan soi!

Ja tuulet taivahan soittelee!

Kevät saapuu ja syys, suvi pois pakenee,
sukukunnat kulkevat Tuonelaan,
jää kantelo jälkehen kaikumaan.

Kas, pohjoinen, kuinka se myrskyää!

Taas läntinen lempeä leyhyttää,
itä ankara itkuja pitkiä tuo;
ei hetkeä helkkymätöntä ne suo.

Ja immyt ikkunan aukaisee.

Kuu loistavi, kutri kimmeltelee.
Mi helkkävi yössä niin himmeään?
Hän kuuntelee, käsi sydämellään.

Ja muistavi muinaista armastaan. —

Ah, tuulikantele on se vaan!
Ei sielua sillä, ei tuntoa, oi,
ei itke, ei naura, se soi, vaan soi!

Myös kuulevi joskus synnyinmaa.

Se herää ja kahleitaan kalistaa.
 Joko vapaus vaikeni raikahtain?
Ei, tuulikantele kaikuu vain.

Kiro katkera, julmuus jumalien:

Itse orja, ma vapautta veisailen,
itse lemmetön, lemmestä laulan ma,
itse tunnoton, viritän tunteita!
1905.

Koti ja miero

Rikkaruohoja.

Noin noukit rikkaruohoja oi äiti, taimitarhastas, Ja kohta

kaikk' on puhdasta sun pienoisessa puistossas.

Mut kohta sydän lapseskin jo versoo rikkaruohoja — Kun

sielläi, äiti armahin, sa saisit yhtä puhdasta!

1891

Mennyt koti.
 Äsken koito kotimailla kuljin taasen surussain, kun on
mennyt koti multa, poissa poikamaailmain.

Poissa tuolta tuomilehto,

missä linnunlaulu soi,
poissa kuuset kukkalatvat,
jotka lasna huminoi.

Karja käypi laitumella

minun leikkilehdossain,
kodin kuuset tukkipuina
kulki kotilahdellain.

Sentään suurin murhe mulla

kuolosta on honkapuun,
joka kodin kaiken sulki
piirihinsä suojattuun.

Kaatui taatto, kaatuu maammo, koti kaikki katoaa; viel' ei

jaksa viljan veljet kurkkihirttä kannattaa.

1892.

Viiman viemä, tuulen tuoma.

Minä raukka kun synnyin maailmaan, oli tyyntä ja rauhaisaa

kuin alkavan ukkosen eellä on vaan — sitä tiennyt en
aavistaa.
 Mut kohtapa pilviä kokoutui
mun taivoni tummentain,
ja ukkonen loi, vesi vaahtona ui —
Minä turvoa turhaan hain.

Kuin rikkasen pienen mun viimat vei pois kaukohon

maailmaan. Mut tullevi loppu se tuulellei — rikan heittävi
helmahan maan.

1892.

Puhtahat purjeet.

Poikana purjehdin purrella kerran laineilla lakkapäillä, silloin

ma näin lumivalkeat purjeet, neitoni laskevan näillä.

Syömeni syttyi, henkeni hehkui

armahan immen luoksi,
vaan oli pilkkuja purjeeni täynnä,
niiden en tohtinut vuoksi.

Suutuin ma silloin, päätin ma silloin

puhtaiksi purjeeni pestä,
ettei toisti ne luo lumivalkeen
lempeni matkaa estä.

Mutta nyt pilvehen päivyt peittyi

vaatetta valkaisemasta.
Ei ollut puhtaampi neitoni purje,
varjossa näin sen vasta.
 Poispäin purteni murhemielin
käänsin ma aavoja kohti —
kaukaa ehkäpä immelleinkin
puhtailta purjeeni hohti.

Voi, kun et paistanut päivyt silloin, kaikki nyt oisi toisin:

Multakin oisi nyt puhtahat purjeet, unteni uskoja oisin,

1893.

Suuret aatteet.

Elontaistossa, tuulispäissä nuo aattehet suuret vain voi

ihmishenkeä nostaa — näin oppia lasna ma sain.

Mut aika ja alkava miehuus tuon tiedon vasta toi, ett'

aattehet suuret myös murtaa ja painaa maahan voi.

1894

Salaisuuteni.

Varkaan lailla hiivin hiljaa, ihmisiä karttelen, kuljen seinän

vierustoita, keskitietä tohdi en.

Kädessäni käärön kannan,

sitä hellin povellain,
ettei multa aarrettani
viedä vieras saisi vain.

Kaupungista päästyäni
metsätielle poikkean,
sama mulle, minne kuljen —
alle hongan istahdan.

Siinä vasta murhevirrat, itkut ilmi pulppuaa: kädessäni

kannan koito äidin kuolinsanomaa.

1896

Maaliskuulla.

On raitis aamu, palmusunnuntai, ja ilma tuoksahtaa niin

puhtahalta, mut kylmä tuntu on sen tuoksullai — on vielä
talvi, viel on hallan valta.

Jo kirkkahana aaltoo avaruus,

jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki,
vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus
ja taivas valju on ja maa on vanki.

Niin luonto nukkuu kuni lapsonen,

mi onnen untaan uinuu herttahinta,
ja tuskin kuulee hengitystä sen,
on otsa puhdas sekä tyyni rinta.
 Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syöksy kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Nain kevät-unelmoita urpupuun ja lemmen haavehia

hangen alta lie nääkin nuoret laulut maaliskuun, kun vast' on
aavistettu kevään valta.

1896

Laulujen linna.

On uljahin korallilinna
meren pohjalla myrskyisen
runon raikuva valta-istuin
sen keskellä kultainen,
pyhä istuimella on impi,
ei impiä inhan maan,
ja loitos loistavi kruunu
hänen tummilla kutreillaan

Ikikirkas on kimmel siellä,

salit hohtaen huikaisee,
sadat soihdut seinillä räiskyy,
tuhat tuohusta leimuelee,
ja tuuli kun joskus tyyntyy
ja taivas seijastuu,
niin kaunihit kangastukset
veen kalvohon heijastuu.

Meren pinnalla myrskyt mylvii,

rajutuuletkin tuivertaa,
Vesi-Hiitolan vyöryvät vuoret
ne nousta ja vaipua saa,
mut tyyntä on aaltojen alla,
kuhun tuul' ei tunkea voi,
vain vienona viestinä sinne
humu ulapan aaltojen soi.

Ja luovien haahdet ne halkoo

meren pintaa meuruavaa,
vene taivahan rannasta nousee
ja vaipuvi taas sen taa,
eri lippujen alla ne kulkee,
eri matkan on määrä ja tie,
mut tuuli ne vihdoin kaikki
taa taivahan rannan vie.

Ei haaksien onnesta huoli

meren vaahtoisen valtiatar,
merimiesten pyyntöjä kuule
ei linnan haltiatar,
hän aaltojen kulkea antaa,
miten tahtovi taivas vaan,
ja haahtien hautahan syöstä
meren kuiluja kulkemaan.

Mut joskus pursi kun pieni

on joutunut myrskyhyn,
jolt' aalto on airon saanut,
mela hukkunut hyrskyhvn,
ja rikki on purren ruori
ja venhoa viimat vie,
mi lahtien lainehille
vain luotukin varmaan lie —

niin silloin Ahtolan impi

se astuvi linnastaan,
pian ulapan ympäri purren
hän peittävi kutreillaan,
jo laantuvat raivot laineen,
jo vienoina viimat soi,
ja korjata haapion hauraan
merenkulkija koito voi.

Mut laiva jos purppurapurjein

yli aaltojen ylpeilee,
kun rungossa pillat piilee,
rikos ruorissa riemuitsee,
min kannella karkelo käypi,
ilo, soitanto sortajain,
mut ruuma on orjia täynnä
ja itkua, vaivaa vain —

niin silloin Ahtolan impi

se astuvi linnastaan,
sen seiniltä soihdut tempaa
ja tarttuvi valtikkaan,
yö-synkäksi taivahan saartaa,
vihan vaahtohon vellovi veen,
ja sortajan haahden hautaa
hän pauhulla pauanteen.

Mut muutoin aaltojen alla

hän yksin istuvi vaan
ja silmänsä suuret hän tunkee
meren kuilujen maailmaan,
kuhun kurjan kuolevan silmä
ei konsana nähdä voi,
mut kaikuja kummia josta
pyhähetkinä joskus soi.

Runon raikuvan korallilinna

ajan aaltojen alla on,
on helmistä ihmishengen
siell' istuin morsion,
min otsalla aattehen kruunu
kuun loistolla kuumottaa,
mut valtikka hällä on tunteen
merenkultaa kuultavaa …

1896

Metsätorpparin laulu.

Pois kirkolta ma muutin korpehen, pois pienen

metsälammen rannallen, ja talon tahdoin sinne rakentaa, mut
omin voimin, ilman auttajaa.
 En kylää kutsunut ma taikoihin,
en käynyt luona papin, lukkarin
ma päivätöitä heiltä kerjäten
ja kauppamiestä miellytellyt en.

Vaan itse kaasin, veistin honkapuut

ja hankin sammaleet ja tarpeet muut
ja kesän kirvestä kun heilutin,
niin valmis syksyll' oli mökkikin.

Nyt etähällä metsätorpassain

ma yksin erakkona elän vain,
en kylän karkeloiss', en häissä käy,
ja vierasta ei torpan tiellä näy.

Mut kesäilloin peltoni kun nään

ja pellollani täyden tähkäpään
ja illan päivän yli lampuen
ja rantasaunan savun rauvaisen,

niin silloin tielle katson kaihoten ja kulkijata sieltä vuottelen

mun kanssain nauttimahan onnestain ja kera kylpemähän
saunahain.

Mut eipä kuulu kulkijata vaan. He eivät anteeks anna

konsanaan, kun kylää kutsunut en talkoihin, vaan itse onneni
ma rakensin.

1896.
Terve luonto!

Oi terve, suuri luonto, taas, sa tuhat-ilmeinen! ma lasken

laulun-valkamaas, ma vaivun vienoon huountaas, ma tunnen
rintas aallot, sa tuhatrintainen.

Ma kauan poissa ollut oon, ah, äiti armahain, ma jouduin

tuulten taisteloon, ma eksyin elon ahdinkoon ja kääpiöiden
maahan kuin Gulliver ma sain.

Mi hurmaus! Kuink' ihanaa, kun ilmaa keuhkoihin, kun

nostaa taasen päänsä saa ja selän oikein ojentaa — näät
kääpiöiden maassa käy köyryyn selkä suorinkin.

Suo mulle voimaas, äityein, sa tuhatrintainen, sa hengi

henkes povehein, suo sitä lauluin, kantelein mun heikon
heijastella kuin peili tuhatpintainen.

1896

Mieron nuotioilla.

Yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä,

idästä, lännestä, pohjan päältä.

Yksi tuli hevosin ja välkkyvin valjain,

toinen tuli kävellen ja kyynärpäin paljain.
 Eri oli matka ja eri oli määrä,
kellä oli oikea, kellä oli väärä.

Maantien varteen me yhdyimme yössä,

siinä oli toiset jo tulenteon työssä.

Kohta me istuimme veljien lailla

ympäri valkean, huolia vailla.

Sanaleikit lensi ja eväsviinat kulki,

toisen suu odotti, kun toinen suunsa sulki.

Yksi tiesi kertoa kevättuulten mailta,

toinen taisi tarut Lapin tunturin lailta.

Tuo tiesi lännestä sotasanat uudet,

tämä idän impien kuvas ihanuudet.

Toisen suu jo odotti, kun toinen suunsa sulki.

Otava se kääntyi ja yön hetket kulki.

Metsä oli pimeä ja tie sumuvyossä.

Ääneti tulehen me tuijotimme yössä.

Minkä tuli mielehen vielä emovainaa,

minkä mieltä yhä muisto murhien painaa.

Yksi mietti kavaluutta ystävän armaan,

toinen suri syksyä sydämensä harmaan.

Orpo itki emoa ja murhamies rauhaa,

kaikki kaipas kotia ja lapsuutta lauhaa.
 Ei ole suuri apu mieron nuotioista,
toista puolta polttaa, kun jäätää jo toista.

Metsä oli pimeä ja tie sumuvyossä.

Ääneti turhaan me tuijotimme yössä.

1896.

Päivän laskiessa.

Muistatteko, kuinka muinoin lassa, talvihämyn tullen,

ikkunassa istuttihin kanssa siskojen syvään tuumien ja
tutkien?

Muistatteko, kuinka metsän rantaan

päivä vaipui niinkuin aalto santaan,
jälkeen jäi vaan vaahtokuplat sen,
kultakuplat aallon kultaisen?

Muistatteko, kuinka kaameasti

silloin rusko päivän haudan rasti,
pilvet paloi, hehkui hattarat,
tulta hyrskyi taivaan rantamat?

Näytti kuin ois meri ollut siellä,

tulitulva, joka maata niellä
tahtoi — kas, se tänne vyöryvi!
kas, jo tuolla kuusi leimahti! —
 Muistatteko, kuinka toisihimme
silloin, siskoset, me painausimme,
kuinka hiljaa kuiskittihin vain
äänin värjyvin ja huohottain?

Ilmi kuiskittihin kammot rinnan,

aavistukset alta lammen pinnan,
unten harmaat pohjausmat nuo,
joita nostaa manan suuri suo.

Pelkäsimme toitotusta torven,

Herran vihan ääntä kautta korven,
idän päältä tuolta pitkäisen
leimausta hamaan läntehen.

Maa kun huojuis, taivas tulta löisi,

meri maata, tuli merta söisi,
ukkosena Herran uhka sois —
missä, missä silloin suoja ois?

Muistatteko, kuinka toisihimme silloin, siskoset, me

painausimme, kunnes äiti armas valon toi hämärään, ja
mieliin levon loi?

1896.

Kuin musta ja valkea —

Kuin musta ja valkea perho yli kukkien yhdessä leijailee,

niin yhdessä riemu ja murhe mun henkeni tuutua heijailee.
 Kuin yhdessä yö sekä päivä
suvi-illan pilvillä karkeloi,
niin onnen aamu ja ehtoo
mun päiväni päärmiä purppuroi.

Kuin kuolon ja elämän immet syyskuutamon kullassa leikkiä

lyö, niin syksy mun sieluni yössä jo kerkeän kevään kukkia
syö.

1896.

Suvi-illan vieno tuuli —

Suvi-illan vieno tuuli huokaa vuoren alta, hongikon polkua

hopeoipi kuuhut taivahalta.

Hiljaa huojuu korven honka, kaukana käkö kukkuu, vaieten

astuvi vaeltaja, mielen murhe nukkuu.

1896.

Ma uneksin —

Ma uneksin, että mun sydämein

oli kuollut ja kylmä mun tuntehein.
 Ja sydäntä kuollutta tuudittain
minä maantien laidalla laulelin vain:

"Ah, nuku mun nuori sydämein!

on aikaa mennyt mun autuutein."

Tien kulkijat katseli kummissaan.

Niin nousin ja läksin vaeltamaan.

En tiennyt, kunne ma kulkisin,

mut kuljin ja hiljaa hyräilin:

"Ah, nuku, mun nuori sydämein!

jo aikaa raukesi rakkautein."

Kuin kauvan kulkuni kestänyt lie?

ma toivon, jo kohta on lopussa tie!

Mut sydäntä kuollutta tuudittain

yhä kuljen ja kuiskaten laulelen vain:

"Ah, nuku, mun nuori sydämein!

kun aikaa hylkäsi armaisein."

1896.

Metsään nukkunut.

Ma oon kuin lapsi, metsään nukkunut, mi hämyn tullen

herää huudahtain, mut pois on veikko, sisko hukkunut ja
 huutohonsa vastaa kaiku vain.

Ei tiedä koito hän, mik' aika on,

ei tiedä, miss' on koti, kussa tie.
Käy teitä kyllä kautta hongikon,
kun tietäis vain, mi äidin luokse vie.

Niin jylhä, kaamea on korpi, kuu,

niin kaikk' on hiljaista ja harmajaa,
ei tunnu tuulonen, ei liiku puu,
ja kuusten takaa peikot kurkistaa.

Ja lapsi itkee, juoksee, lankeaa

ja nousee, lankee, nousee jällehen.
Mut pien' on poika, suur' on metsämaa
ja kaukana on koti kultainen.

Ma oon kuin lapsi, metsään hukkunut, mi hämyn tullen

herää huudahtain, mut pois on veikko, sisko hukkunut ja
huutohonsa vastaa kaiku vain.

1896

Yökehrääjä.

Istuin ma illalla yksinäni

kuulin ma hyrinän sydämestäni.
 Mikä siellä hyrisevi ainiaan?
Neitonen rukkia polkevi vaan.

Istuin ma illalla aatteissani,

kuulin ma laulua kupeeltani.

Kuka siellä laulavi ainiaan? —

Kuolema neitoa kutsuvi vaan.

Istuin ma illalla yksinäni,

kuulin ma itkua sydämestäni.

Kuka siellä itkevi ainiaan? —

Impi se itkevi vapauttaan.

1896

Eräälle ystävälleni.

Niin, yksinäisyys, surun ystävä ja suurten aattehien äiti

hellä, sen läheisyys, ah, kuink' on lämmintä, kuink' armas
vierellään on viivähdellä.

Kun sydän synkkä, sielu rikki on

ja ilma ahdistaa ja elo painaa,
kun kuolo kutsuu meitä armoton
ja on kuin itse ois jo ammoin vainaa

Oi, kuinka silloin ihmeen ihanaa

on käydä yksin, yksin talvi-öissä
ja nähdä eessään aava erämaa,
sen yli harhaella haavevöissä.

Niin suuri, tyyni siell' on hiljaisuus

ja elon aatos kaikuu korkealta:
Työn rannall' yksin kasvaa rauhan kuus'
ja hyve nousee murheen mullan alta.

Mut sulle, veikkoseni murheikas, ma neuvon seuraa sekä —

ilta-unta! Sa erämaata kannat povessas ja yötä, talvea ja
talven lunta.

1896

Synkkä joulu.

Pois joulukuuset, kynttilät ja riemulaulut lasten ja äidin

tortut lämpimät — pois juhla onnekasten!

Tää päiv' on päivä sydänten

ja sisarusten silta,
tää päiv' on päivä rikasten
ja ilollisten ilta.

Mut meille mieron miehille

ja onnen kerjureille,
on muiston musta juhla se
ja tuskan tuoja meille.
 Nuo joulupuut ja kynttilät
ja lasten laulajaiset,
nuo äidin tortut lämpimät
ja lahjat armahaiset —

Ken niitä muuten muisteleis

kun elon aallot pauhaa!
Sen varmaan merten meuru veis —
vain aallon all' on rauhaa.

Mut joulujuhlan tullessa,

kun taiston aallot vaipuu,
on niinkuin rinnan pohjasta
taas nousis kaiho, kaipuu.

Ja on kuin huone kylmä ois,

ois jäässä mieron liesi
ja on kuin hetken olla vois
taas lapsikin kentiesi.

Kuin sydän pyytäis lämpöä

ees hiukan, oven suusta,
ois lapsen mieli leikkiä
ja nähdä joulukuusta.

Mut suljetut on ovensuut

ja rinnat kiinni meille
ja ikkunoista joulupuut
vain ilkkuu mieron teille.

Pois kaiho, kaipuu sydämen,

pois rinnan riemupouta,
taas tunnon päivä pilvehen,
taas rintaan talven routa!

Tää päiv' on päivä rikasten

ja ilollisten ilta,
mut meille, mieron köyhillen,
vain muiston musta silta.

Siis tulkaa, vanhat ystävät,

mun ainoat, mun armaat,
te syksyn tunteet synkeät,
te mieron katseet karmaat!

Ma myöskin kanssa tuttavain

tään illan tahdon olla —
ne saapuu, saapuu sadottain,
ne joutuu joukkiolla.

Ne kasvaa, täyttää sydämen, ne tuntuu tuhansilta — tää

päiv' on päivä rikasten ja ilollisten ilta!

1896.

Tai en itkis ollenkaan —

Tai en itkis ollenkaan, rakentaisin majan vaan niemen

kaiskun kainaloon, huojuvahan hongistoon; souteleisin,
jouteleisin lainehia lahden vaan, salmen poikki verkot veisin,
paulat kautta korpimaan; siellä kanssa äityeni, armahani,
harmahani, eleleisin yksin vain tuuditellen tuskiain; puhtehilla