(eBook PDF) Theorizing Crisis Communication pdf

download

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-theorizing-crisis-
communication/

Download more ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(eBook PDF) Crisis Intervention Strategies, 7th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-crisis-intervention-
strategies-7th-edition/

(eBook PDF) Crisis Intervention Strategies 8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-crisis-intervention-
strategies-8th-edition/

(eBook PDF) Translational Medicine in CNS Drug

Development, Volume 29

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-translational-medicine-
in-cns-drug-development-volume-29/

Progress in Heterocyclic Chemistry Volume 29 1st

Edition - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/progress-in-heterocyclic-
chemistry-ebook-pdf/
(eBook PDF) Crisis Communications: A Casebook Approach
5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-crisis-communications-a-
casebook-approach-5th-edition/

Crisis Assessment, Intervention, and Prevention 3rd

Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/crisis-assessment-intervention-
and-prevention-3rd-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) A Guide to Crisis Intervention 6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-guide-to-crisis-
intervention-6th-edition/

(eBook PDF) A Guide to Crisis Intervention 5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-guide-to-crisis-
intervention-5th-edition/

A Guide to Crisis Intervention 6th Edition Kristi Kanel

- eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/a-guide-to-crisis-intervention-
ebook-pdf/
vi Contents

Organizational Legitimacy 87
Situational Crisis Communication Theory 91
Discourse of Renewal 96
Conclusion 100

5 Theories of Communication and Emergency Response 105

Assumptions of Communication and Emergency Response 107
Chaos Theory and Emergent Self-Organization 108
Theories of Communication and Crisis Coordination 114
Communication and Community Resilience 122
Four-Channel Model of Communication 127
Conclusion 132

6 Theories of Communication and Mediated Crises 138

News Framing Theory 140
Focusing Events 143
Uses and Gratifications Theory 147
Crisis News Diffusion 151
Diffusion of Innovations 154
Conclusion 158

7 Theories of Influence and Crisis Communication 163

Apologia 165
Image Repair 168
Kategoria 172
Dramatism 176
Narrative Theory 181
Conclusion 184

8 Theories of Communication and Risk Management 188

Mindfulness 190
High Reliability Organizations 195
Precautionary Principle 200
Cultural Theory 204
Risk Communication as Argument 208
Conclusion 212

9 Theories of Crisis Communication and Ethics 217

Ethics 218
Crisis Communication as an Ethical Domain 221
Responsible Communication 223
 Contents vii

Significant Choice 225

The Ethic of Care 227
Virtue Ethics 229
Justice 230
Applications of Moral Theory to Crisis 232
Conclusion 235

10 Using Theories of Crisis Communication 239

Minimization of Communication in an All-Hazards Approach 240
The Practicality of Theory in Understanding Crisis
Communication 242
The Pathway for Inspiring Meaningful Change 243
Successful Connections Linking Theory-Based Research
and Practitioners 245
Promising New Lines of Research 250
Persistent Challenges 257
A Final Word 259

Index 263
 Notes on Authors

Timothy L. Sellnow is Professor of Communication and Associate

Dean for Graduate Studies in Communication at the University of Ken-
tucky. Dr. Sellnow’s interdisciplinary research on risk and crisis com-
munication appears in an array of refereed journals, handbooks, and
edited volumes. He has also co-authored five books on risk and crisis
communication. Dr. Sellnow frequently serves as a consultant for
Fortune 500 companies in the food industry and government agencies
such as the United States Department of Agriculture (USDA) and
Department of Homeland Security (DHS) on risk and crisis communica-
tion planning.

Matthew W. Seeger is Dean of the College of Fine, Performing and

Communication Arts and a Professor of Communication at Wayne State
University in Detroit. His work on crisis, risk and communication has
appeared in more than 100 journal articles, book chapters, and confer-
ence proceedings. Dr. Seeger is the author or co-author of six books on
organizational communication ethics and crisis and risk communica-
tion. Dr. Seeger also frequently serves as advisor to the auto industry,
manufacturing organizations and government agencies, including the
Centers for Disease Control and Prevention (CDC) on topics related to
crisis management.
 1

Introduction to Crisis
Communication Theory

Crises are increasingly important social, political, economic and envi-

ronmental forces and arguably create more change more quickly than
any other single phenomenon. Crises have the potential to do great
harm, creating widespread and systematic disruption. But they may also
be forces for constructive change, growth and renewal. They can quickly
reshape institutions, create shifts in demographics and populations,
alter ecosystems, undermine economic stability and change widely held
beliefs. Understanding these events, therefore, is critical. A significant
component of that understanding involves clarifying the role of com-
munication processes in the onset, management, resolution and meaning
of crises.
Recent examples, including the 9/11 terrorist attacks, Hurricane
Katrina and the 2004 Indian Ocean tsunami, illustrate the rapid change
that happens following a crisis. The events of 9/11 precipitated not only
a fundamental rethinking of federal policy but also created the most
comprehensive reorganization of the US federal government to occur in

Theorizing Crisis Communication, First Edition. Edited by Timothy L. Sellnow and

Matthew W. Seeger.
© 2013 John Wiley & Sons, Inc. Published 2013 by John Wiley & Sons, Inc.
2 Introduction to Crisis Communication Theory

decades. Hurricane Katrina saw a major demographic shift in New

Orleans and created new understandings of risk and the role of govern-
ments in response to disasters. The 2004 tsunami claimed as many as
230,000 lives in 14 countries, wiped away entire communities, and
created widespread economic and environmental damage. It also called
attention to the risks associated with tsunamis and development in
coastal areas. Historically, the worst crises have been earthquakes and
infectious disease pandemics. The 1918–1919 influenza, or Spanish flu,
pandemic is estimated to have infected 500 million people worldwide
and may have resulted in more than 20 million deaths. The worst earth-
quake of the twentieth century occurred in Tangshan China in 1976.
Official death tolls indicate that about 255,000 people lost their lives and
another 150,000 were injured. Crises, big and small, natural and human-
caused, are inevitable; in fact, many scholars suggest that they are
occurring with greater frequency and causing more harm than they have
in the past (Perrow, 1984; Seeger, Sellnow and Ulmer, 2003).
While it is impossible to avoid all crises and disasters such as earth-
quakes and tsunamis, some can be avoided and most can be more
effectively managed. Crisis management is a well-established practice
drawing on a variety of fields including medicine, sociology, psychology,
engineering, logistics, political science and criminal justice, as well as
communication. Agencies, both public and private, such as the Federal
Emergency Management Administration (FEMA) and the Red Cross,
have a critical role in creating crisis response capacities. Crises are by
definition interdisciplinary events and often reach across regional, cul-
tural, economic and political boundaries. Some researchers have pointed
out that this interdisciplinary aspect has made integration of research
and practice more challenging (Pearson and Clair, 1998). Along with
communication, integration, coordination and cooperation are critical
to negotiating these boundaries and to effective crisis management and
response.
Crisis communication theories problematize the messages and mean­
ing construction process in all forms of human interaction and coordina-
tion that surround these threatening and high uncertainty events.
Because crises are, by their nature, unpredictable, theorizing about
them creates many challenges. In some ways, every crisis may be seen
as an entirely anomalous and unique event that, by definition, defies any
systematic explanation. It is common to see a crisis as just an accident,
an unusual combination of events that could not happen again. Con-
versely, the fact that crises occur at an increasing and alarming fre-
quency allows scholars to observe similarities, patterns and relationships
 Introduction to Crisis Communication Theory 3

across many occurrences. Many theoretical crisis frameworks described

throughout this book were developed for specific types of events,
including warning theories and evacuation models for hurricanes and
recall models for contaminated food (Chapter 3). In many cases, schol-
ars have also found that these approaches have utility for understanding
other kinds of crisis. Increasingly, efforts are directed toward develop-
ing broader, more encompassing theories, using what is sometimes
called an all hazards approach. This approach begins by understanding
that all events described as crises will have some common elements,
such as threat, uncertainty and the need for an immediate response, and
that common response contingencies will be required.
Crisis research and theory has been driven largely by crisis manage-
ment practice. Initially, practitioners sought to develop frameworks and
models to promote understanding and improve their practice. After
analyses and critiques of their responses, managers often developed
action reports which would then be used in subsequent training and
planning for future events. These efforts began to reveal patterns
and relationships that eventually led to more general theoretical frame-
works and systematic research. These experience-based approaches
eventually evolved into formal case studies, which remain the dominant
methodology used for studying crises. For the emergency manager, the
primary communication issues relate to coordination of efforts and
logistics and public warnings and notification. Thus, communication
technologies, such as 800 megahertz radios, web based systems, warning
systems such as sirens, and mass media alerts such as the emergency
broadcasting system, have been the primary focus for improving com-
munication. More recently, social media such as Twitter and Facebook
have become important tools for crisis communication.
Case studies have been enriched as scholars have combined them
with survey questionnaires and ethnographic techniques. Survey data
have contributed significantly to understanding audience needs and
interests. Ethnographies have helped capture the complex and often
devastating experiences of people living through crises. In addition to
case studies, laboratory based research including simulations and
experiments have been used to test specific hypotheses, thus contribut-
ing to the refinement of crisis communication theory. These include
investigations of attribution for the causes of crises, examinations
of how audiences respond to crises, and tests of the effectiveness of
various message forms. Critical methodologies have been employed to
develop more general frameworks of crisis communication, including
rhetorical approaches.
4 Introduction to Crisis Communication Theory

In this chapter we argue there is a critical need for the theorizing of

crisis communication and the development of a wide range of theoreti-
cal frameworks for explaining and predicting crisis as well as informing
practice. Crisis theory also draws on both field research and research
in controlled experimental settings. Theory drives research by suggest-
ing relationships and questions and by calling attention to gaps in our
understanding.
We begin this chapter by discussing definitions of crisis, communica-
tion and crisis communication. Definitions are important elements of
any theory. They provide the basic conceptual component necessary to
build a theory. We also discuss theory’s role and function and the various
forms theory takes. Our view is that theory is a necessary component
of any effort at systematic understanding. We also believe that theory
is critical to practice; as noted social scientist Kurt Lewin (1951)
observed, “There is nothing so practical as a good theory” (p. 169).

Defining Crisis

As with many fields of study, scholars have debated the merits of various
definitions of crises. These debates are important in establishing the
parameters of a field and indicating the principal components of the
phenomenon. Definitions are also important components of any theory.
For example, within the area of crisis studies some debate exists about
the level of harm necessary for an event to qualify as a crisis. A bad
snowstorm may be disruptive to a community, but may only be charac-
terized as a crisis when it threatens public safety and property. High
winds may be disruptive, but only constitute a crisis when they create
property damage. In order to construct a theory of crisis, it is first neces-
sary to ensure that the event under examination actually meets the defi-
nition of a crisis.
The FEMA uses several criteria to determine when a situation quali-
fies as a disaster (see Table 1.1). A disaster declaration is required for
federal aid to be available to communities. These criteria allow the
FEMA to assess the relative magnitude of disruption and harm created
by an event. This is important to determine the amount and form of
assistance a community may need.
From other perspectives, the question of the magnitude of a crisis is
best understood as a matter of personal, community and even cultural
perception. Coombs (2010), for example, describes crisis as a function
of perceptions based on a violation of some strongly held expectation.
 Introduction to Crisis Communication Theory 5

Table 1.1 FEMA disaster declaration criteria.

• Amount and type of damage (number of homes destroyed or with major
damage);
• Impact on the infrastructure of affected areas or critical facilities;
• Imminent threats to public health and safety;
• Impacts to essential government services and functions;
• Unique capability of federal government;
• Dispersion or concentration of damage;
• Level of insurance coverage in place for homeowners and public facilities;
• Assistance available from other sources (federal, state, local, voluntary
organizations);
• State and local resource commitments from previous, undeclared events; and
• Frequency of disaster events over recent time period.
Source: FEMA (2011).

Food, for example, should be safe to eat and free of harmful E. coli
contamination. It is generally expected that rivers will remain within
defined areas and not spread to inundate residential or downtown areas.
Seasonal influenza should be a relatively minor disorder and should not
create widespread illness, death and social disruption. It is the violation
of these expectations and some level of community and social consen-
sus about the relative level of risk and threat that creates the perception
of a crisis. When people believe there is a crisis, they are likely to behave
differently than they would in so-called normal times.
Similar debates about definitions have also focused on the notion
of the intentional creation of harm. For example, some scholars have
argued that international conflicts between countries represent crises,
while others have suggested that war itself should not be classified as
a crisis although the consequences, such as the dislocation of popula-
tions, disruption of food supplies, or disease outbreaks, do represent
crises. War most typically is the outcome of some extended conflict and
as such is not surprising in the same way as most crises. Terrorism
attacks are intentional, unanticipated and surprising, and are generally
classified as crisis events. Crises represent a range of different kinds of
events and this range is illustrated by various typologies of crisis. Three
typologies are presented in Table 1.2.
These various crises all generally evoke the notion of some dramatic,
unanticipated threat, with widespread and wholly negative impact.
6 Introduction to Crisis Communication Theory

Table 1.2 Typologies of crisis.

Crisis types:
Lerbinger (1997) Seeger, Sellnow and Coombs (2010)
Ulmer (2003)
Natural disaster Public perception Natural disasters
Technological crises Natural disasters Malevolence
Confrontation Product or service crisis Technical breakdowns
Malevolence Terrorist attack Human breakdowns
Organizational misdeeds Economic crisis Challenges
Workplace violence Human resource crisis Megadamage
Rumors Industrial crisis Organizational misdeeds
Terrorist attacks/ Spills (oil, chemical) Workplace violence
man-made disasters Transportation disasters Rumor
Crises from
environmental factors

Events such as the Japanese tsunami and the Fukushima nuclear acci-
dent, the Challenger Shuttle disaster, the British Petroleum (BP) Gulf
oil spill and the anthrax letter contamination episode represent crises.
These events share three general attributes: they are largely unantici-
pated or violate expectations, they threaten high priority goals, and they
require relatively rapid response to contain or mitigate the harm
(Hermann, 1963; Seeger, Sellnow and Ulmer, 2003). Crises are almost
always unanticipated by key stakeholders, although there are usually
warnings signs and cues. Most often, they involve a radical departure
from the status quo and a violation of general assumptions and expecta-
tions, disrupting the “normal” and limiting the ability to anticipate and
predict. The severe violation of expectations is usually a source of
uncertainty, psychological discomfort and stress. Sometimes the occur-
rences are so confusing that people simply do not know what to do
and experience extreme psychological dislocation. Weick (1993) has
described this response as a cosmological episode: “when people sud-
denly and deeply feel that the universe is no longer a rational, orderly
system. What makes such an episode so shattering is that both the sense
of what is occurring and the means to rebuild that sense collapse
together” (p. 633).
 Introduction to Crisis Communication Theory 7

Significant threats to such high priority goals as life, property, secu-

rity, health and psychological stability are often associated with crises.
These threats also create severe anxiety and stress and the need to do
something – to take some action in response to the threat. This reaction
is sometimes described as the fight or flight response, a natural neu­
rological response first described by psychologist Walter Cannon in
the 1920s. The primary mammalian stress hormone, adrenaline, is acti-
vated when a threatening situation is faced. This hormone produces
several neurological responses, including increased heart rate, con-
stricted blood vessels and dilated air passages. In general, these
responses enhance an organism’s physical capacity to respond to a
threatening situation. Gray (1988) updated the fight or flight framework
into a more comprehensive four-stage process of “freeze, flight, fight,
and fright.” Initially, an organism may exhibit a freeze response, exhibit-
ing hyper-vigilance or awareness to the threat. The second response,
according to Gray, is to flee, and if this not an option or if fleeing is
exhausted as a strategy, a fight response is activated. Finally a strategy
of fright, freezing or immobility may occur as the organism “plays dead”
in a final effort to avoid the threat.
A third defining condition of crisis is that the event usually requires
some immediate action or response by agencies and groups to limit and
contain the harm. Actions such as shelter-in-place or evacuation are
common for some kinds of events. During the 2009 H1N1 influenza
pandemic, the Centers for Disease Control and Prevention (CDC) rec-
ommended that members of the public get vaccinations, wash their
hands frequently, cover their cough and stay home when sick. These
actions are mitigation strategies designed to limit the spread of the
disease. In cases of contaminated products, avoiding the product is
necessary to reduce harm. Power outages, heavy rains or floods often
contaminate municipal water supplies. In these cases, water must be
disinfected through actions such as boiling to avoid waterborne dis-
eases. These actions usually require some communication of expert or
situational advice.
We have suggested elsewhere that a crisis may be defined as a spe-
cific, unexpected, non-routine event or series of events that creates high
levels of uncertainty and a significant or perceived threat to high priority
goals (Seeger, Sellnow and Ulmer, 2003). This definition captures the
three primary conditions of crisis and suggests a crisis may be a con-
tained, single event, such as the April 27, 2011 tornado in Tuscaloosa,
Alabama, in which 52 people died, or it may be a series of interacting
and cascading events, such as the Fukushima earthquake, tsunami and
8 Introduction to Crisis Communication Theory

nuclear disaster. This definition also includes the idea that a crisis
should be contained or specific in its parameters. Larger issues such as
the ongoing health care crisis or the energy crisis would not meet this
definition.
Others have offered more straightforward crisis definitions. Heath
(1995), for example, suggests that a crisis is a risk manifested. From this
perspective, a risk occurs before a crisis and is the consequence of a
risk continuing to develop without appropriate efforts to manage it. This
notion of a risk incubating, developing unchecked, and perhaps interact-
ing with other factors is one of the most common views of a crisis
“cause.” Therefore, crisis is also closely related to the concept of risk.
Risk communication generally concerns “risk estimates, whether they
are appropriate, tolerable, and risk consequences” (Heath, 1995, p. 257).
Birkland (1968) described crises as focusing events, bringing attention
to issues and setting the larger public policy agenda. Thus, a crisis can
be a significant force in political and social change and may determine
the actions taken by a government.
Crisis comes from the Greek krisis and krinein. Krisis was a medical
term used by the Greek writer and physician Hippocrates to describe
the turning point in a disease. Krinein means to judge, separate or
decide. Crisis in its eastern etymology then refers to a decision point
requiring a decision of judgment. The Chinese symbol for crisis, wēijī,
sheds light on the way the term is understood in some eastern cultures.
Composed of two symbols, wēi roughly translates as “danger, danger-
ous, endanger, jeopardize, perilous, precipitous, precarious, high, fear,
afraid.” While there is some debate about jī, it may sometimes mean
“opportunity” and may also mean “a crucial point” (Mair, 2010). Accord-
ing to this translation, wēijī may refer to a dangerous situation and a
crucial point.
Closely associated with efforts to define crisis is the question of what
causes a crisis. A number of perspectives have been offered to explain
the cause of crisis (see Seeger, Sellnow and Ulmer, 2003, pp. 12–15).
These include faulty decision-making, oversights, accidents, natural
changes and unanticipated events. These causes may be summarized in
three categories: (1) normal failure and interactive complexity; (2) fail-
ures in warnings, faulty risk perception and foresight, and (3) break-
downs in vigilance (Seeger, Sellnow and Ulmer, 2003, p. 12).
Normal accident theory (NAT) describes the ways in which normal,
routine failure may lead to catastrophic crises. Developed by the soci-
ologist Charles Perrow (1984), NAT emphasizes the interactive com-
plexity that develops around larger-scale socio-technical systems. Large
 Introduction to Crisis Communication Theory 9

systems, particularly those built on industrial or even societal scales,

typically are technologically intense, but on successive levels of technol-
ogy, and create very high levels of complexity. The North American east
coast electrical blackout of 2003 involved the interaction of environmen-
tal conditions (a very hot day and peak demand), inadequate mainte-
nance in the form of tree trimming, a software bug, operator error and
an electrical grid that was very highly integrated. The result was a loss
of power to 55 million people in eight US states and in Ontario, Canada.
Perrow (1984, p. 72) notes that failures such as these are characterized
by interactiveness and tight coupling. Interactivity simply means that
one system, or subsystem, impacts another. In the case of the blackout,
peak demand and hot weather caused transmissions lines to expand and
come into contact with trees that had not been trimmed. When systems
become overly complex, managers cannot anticipate these interactions.
Most so-called natural disasters (floods, hurricanes, tornadoes) involve
the interaction of natural phenomena with human systems (dams,
levees, building codes and housing developments). Tight coupling
occurs when there is “no slack or buffer between two items” (Perrow,
1984, p. 90). Managers thus have little time or ability to correct. Quite
literally, there is no room for error. Perrow’s work has been highly influ-
ential in the development of crisis theory. Among other things his work
predicts that as society becomes more complex, more crises will occur.
Thus, accidents are becoming more and more normal. The FEMA (2012)
reports that federal disaster declarations have been steadily increasing
since 1953. In 1953, there were 13 such declarations and in 2011 there
were 99, the highest number ever recorded in a year.
A second but related view of crisis is that they are caused by failures
in warnings, faulty risk perception and foresight. This view follows the
logic that when a risk or threat can be anticipated, it can be avoided.
Turner (1976), for example, suggested that a crisis is an “intelligence
failure” or a “failure in foresight” (p. 381). Risks are often poorly under-
stood or poorly communicated. Sometimes the signals of an impending
crisis are not accurately interpreted, or not assembled in ways that
allow managers to connect the dots. Many crises, such as the Bhopal,
India/Union Carbide disaster, the New Orleans/Hurricane Katrina crisis,
and the Exxon Valdez oil spill, can all be understood as failures to per-
ceive, understand or appropriately communicate risks.
A third view of crisis cause suggests that these events occur when
vigilance breaks down. This view of cause was initially popularized
by the concept of groupthink, developed by Janis (1972). According to
this theory, decision systems, such as small groups, sometimes develop
10 Introduction to Crisis Communication Theory

pressures to conform and reach consensus and a sense of invulnerabil-

ity; these reduce their ability to evaluate information critically and
assess risk. Faulty decision-making characterizes many crises, including
the collapse of Enron and the 1986 Challenger Shuttle disaster. These
faulty decision systems and breakdowns in vigilance are often reflected
in what Clarke (1999) described as fantasy planning. Disaster plans are
often based on wildly optimistic assumptions and have little hope of
actually working. Clarke describes such plans as rhetorical documents
designed primarily to convince the public that technologies are safe and
that appropriate precautions have been taken.
Although there is general consensus about what constitutes a crisis,
there is almost always debate about what, and who, caused a crisis.
Issues of causality are related to responsibility, accountability and often
liability. Therefore, as discussed in Chapter 7, strategic portrayals of
blame, cause and responsibility tend to dominate the discourse follow-
ing a crisis. It is also important to recognize that the term carries con-
siderable semantic weight and thus is used strategically to call attention
to issues. Defining an issue as a crisis means that some action must be
taken in response and that resources should be made available. Some-
times there is public disagreement regarding whether a situation con-
stitutes a crisis, with advocates hoping to make the issue part of the
public agenda precisely because it is a crisis.

Defining Communication
As with the definition of crisis, scholars have also wrestled with defini-
tions of communication and have offered a variety of competing views
(Littlejohn and Foss, 2011). Traditional and classical notions of com-
munication have tended to be more static and to emphasize the role of
the sender in a process of distributing messages to receivers. Receivers
were largely seen as passive participants who are assumed simply to
accept and act upon the message. The best-known formulation of this
approach is Berlo’s (1960) sender–message–channel–receiver model.
This model creates a straightforward linear view of communication.
This perspective also dominated many early emergency communication
conceptualizations and tended to frame crisis communication as a
unidirectional process of issuing warnings or alerts through systems
such as the emergency broadcast system or community based weather
sirens.
 Introduction to Crisis Communication Theory 11

As the field of communication developed, a broader set of concepts

were used to describe a much more dynamic and transactive process.
In these formulations, participants are described simultaneously as
senders and receivers, transacting and co-creating meaning through the
ongoing and simultaneous exchange of a variety of messages using
multiple channels. One of the best examples of this approach is Barn-
lund’s (1970) transactional model, initially developed as a theory of
interpersonal communication. This approach emphasized the view that
communication is a complex process that is dynamic, continuous, cir-
cular and unrepeatable. Communication involves encoding and decod-
ing systems, ongoing feedback loops and the ongoing co-creation of
meaning.
Other views of communication emphasize different aspects of the
process and many of these conceptualizations have direct application
to communication in crisis contexts. Dance (1967), for example, argued
that communication is both dynamic and cumulative in that it is heavily
influenced by past experiences. Thus previous experiences of crises
influence the interpretations and communicative choices one makes.
During the response to Hurricane Katrina, for example, the agencies
responsible for crisis management made mistakes that damaged their
reputations. This undermined their credibility, making subsequent
efforts more difficult. Cushman and Whiting (2006) develop a frame-
work that suggests that much of the meaning is created through the
rules governing the communication process. During a crisis, some of
these rules may no longer function and involve new actors in new
contexts; thus, communication may become more complex and less
effective. In other cases, new rules may surface or be imposed, influenc-
ing how meaning is created. Many theorists emphasize the symbolic
nature of the process. Communication relies on symbols or an arbitrary
but agreed-upon system of labels and representations that carry or
encode the message and connect the message to larger systems of
meaning. During crises, symbols, such as warning signs and sirens,
can play an important role. In fact, many crises, like 9/11, become their
own meaning systems, conveying values, ideologies and specific views
of power.
Ultimately, communication is about the construction of meaning,
sharing some interpretation or consensual understanding between
senders/receivers, audiences, publics, stakeholders or communities.
Scholars differ on the locus of that meaning. The mass communication
theorist Marshall McLuhan (1964) offered the view that the medium is
12 Introduction to Crisis Communication Theory

the message, suggesting that any technology (medium) used to distrib-

ute meaning directly affects the meaning that arises. Thus, the warning
siren becomes the message.
Contradicting this view are the general semanticists who argue that
meaning is in people’s interpretation of symbols, and thus exists in the
communicators’ cognitive processes. People who have experienced
the pain and trauma of a disaster, for example, carry an interpretive
system of meaning associated with disasters that is not available to
others. Communication can also be understood to occur within a larger
ecology (Foth and Hearn, 2007, p. 9). This may include the media used,
relationships, networks, history and the larger social, political, cultural
and economic context. Communication both influences and is influ-
enced by the context and ecology. Crisis, for example, creates a specific
context, which influences communication activities, and the communi-
cation activities also influence the context. Digital communication tech-
nology, including social media and handheld devices, has significantly
altered the ecology of crisis communication. Some researchers argue
that these technologies have repositioned those who are at the center
of the crisis as active sources and senders of information rather than as
passive receivers (Pechta, Brandenburg and Seeger, 2010).
Finally, communication scholars have also described the functions of
communication. These approaches, such as functional decision theory
(Gouran et al., 1993) and media uses and gratifications theory (McQuail,
1983), emphasize the instrumental nature of communication; that is,
communication allows for the intentional creation of certain outcomes.
Functional approaches focus on the results or outcomes of communica-
tion behaviors and processes. This perspective sees communication
as a tool used by senders and receivers to accomplish goals, solve
problems, make decisions, influence others and coordinate actions.
Communication may be more or less effective in accomplishing these
outcomes depending on its structure, how it is used, what audiences it
targets and what channels are employed, among many other factors.
Managing a crisis often requires the cooperation of various agencies,
groups and community members. In many cases, this cooperation
requires communication; thus communication is an instrument of
cooperation.
Dance and Larson (1976) describe three broad functions of commu-
nication: (1) regulating the behavior of self and others; (2) linking indi-
viduals with others and their environment; and (3) developing higher
mental processes and capacity. Regulating behavior primarily through
persuasive processes is a fundamental communication function and
 Introduction to Crisis Communication Theory 13

represents an important tradition in communication inquiry extending

back to the Greek rhetoricians. In fact, some views suggest that all com-
munication is persuasive. Linking functions include both information
exchange and linking to one’s environment, but also the development
of relationships. Information about the environment is necessary to
make choices about how to behave. Finally, Dance and Larson suggest
that communication processes are closely associated with cognitive
processes and capacity. In other words, communication is an episte­
mology, a way of knowing and thinking. We have suggested that this
functional approach may be particularly useful in understanding the
communication activities associated with crisis management. These are
outlined in Table 1.3.
The functions listed in Table 1.3 suggest that communication is associ-
ated with a wide range of instrumental outcomes during a crisis. These
functions are critical to effective response. For example, communica-
tion is necessary to persuade people to prepare a personal crisis plan.
In fact, the website Ready.Gov promotes preparedness through a public
communication campaign. A successful communication of evacuation
notices is necessary to manage the harm of floods, hurricanes and some
forms of toxic spill. Public health officials sometimes describe commu-
nication as a form of “social Tamiflu,” referring to the antiviral medica-
tion used to treat influenza. Communication is the primary means by
which public health officials can influence the public’s behavior in ways
that can limit the spread of this infectious disease.
Definitions of communication have evolved and developed as the field
of communication has developed and has become more interdiscipli-
nary (Littlejohn and Foss, 2011). Given this range of definitions and
concepts, and the complexity of communication, is it possible to define
crisis communication? Crisis communication could simply be under-
stood as the ongoing process of creating shared meaning among and
between groups, communities, individuals and agencies, within the eco-
logical context of a crisis, for the purpose of preparing for and reducing,
limiting and responding to threats and harm. This definition points to
the diversity of communicators involved, both senders and receivers,
and the instrumental and functional elements of communication during
a crisis. Beyond this definition, however, is the fact that communication
processes are sensemaking methodologies allowing individuals, groups,
communities and agencies to co-create frameworks for understanding
and action even within the highly uncertain, demanding and threatening
context of a crisis. These events shatter the fundamental sense of nor-
malcy, stability and predictability we all count on in living our daily lives.
14 Introduction to Crisis Communication Theory

Table 1.3 Functions of crisis communication.

Environmental scanning (Monitoring and maintaining external relationships:
and spanning collecting information, building relationships with
external stakeholders)
Sensemaking of information
Issue management
Spanning agency, organization and community
boundaries
Risk communication
Crisis response (Planning for and managing crises)
Uncertainty reduction, providing information and
interpretations, warnings, evacuations notices, product
recalls
Coordination with key stakeholder and response
agencies
Information dissemination
Promoting strategic ambiguity
Crisis resolution (Restructuring, repairing and maintaining relationships
after a crisis)
Defensive messages
Explanatory messages
Image restoration
Renewal
Grieving and memorializing

Organizational learning (Emerging from a crisis with enhanced knowledge,

relationships and capacity)
Dialogue
Networks and relationships
Understanding and norms

They are disruptive, confusing, shocking and intense events, and making
sense of them and reestablishing some new normal requires communi-
cation. Crisis communication processes are also made significantly
more complex by the diversity of audiences, cultures, backgrounds,
experiences, new technologies and forms of crises. In addition, effective
communication in these cases can literally be a life and death matter.
Understanding the role of communication in these events, therefore, is
critical.
 Introduction to Crisis Communication Theory 15

Theory

Arguably, theory is the most important tool researchers have for build-
ing broader understanding of phenomena. Theory is also a widely
misunderstood concept, often interpreted as denoting an esoteric and
generalized abstraction that bears no relationship to reality. This is
reflected in the common statement: “Well, that’s all well and good in
theory, but it doesn’t work in reality.” Theory by definition must be
related to the reality it seeks to explain; in its most basic form, a theory
is simply an explanation created for something that needs further under-
standing. Theory is an abstraction of reality, a way of framing, modeling
and understanding what is observed to be happening (Littlejohn and
Foss, 2011). By explaining the reality of what is observed, theory can
be used to inform practice. On the one hand, formal theory can be quite
rigid in its efforts to describe a formal system or proposition framed in
a way that allows for developing specific predictions, testing and valida-
tion. On the other hand, a theory can be as simple as an individual’s
expectation based on experiences. These lay theories are formulated by
all of us and help us explain, organize and make sense of the world we
experience. Theories, formal or informal, are simply sensemaking
devices, sets of concepts, definitions or ideas that allow individuals to
organize observations in ways that account for the observations they
make about the world.
While there are many formal definitions, such as those presented in
Table 1.4, at some level the very straightforward “If A then B” proposi-
tion underlies most formal theories. For example, a basic crisis theory
might propose, “If a condition is perceived to be a crisis (A), then people
will experience high levels of uncertainty (B).” This theory does not
necessary propose that all people will feel uncertainty or that all crises
will produce high levels of uncertainty. A theory is never “proven” as a
universal law covering all cases, particularly when considering human
behavior, in which so many factors may interact. What this proposition
does suggest is that as a general principle, crises are characterized by
uncertainty. It is then possible to follow the initial proposition with a
second: “If people experiencing a crisis feel high levels of uncertainty
(A), then they will seek out information (B).” This is an example of how
theories can be systems of propositions.
This example illustrates some of the functions of theory (Table 1.5).
The first function of theory is to organize a set of observations. One
of the most striking behaviors people exhibit upon experiencing or
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
loukkauksesta pyyhkäistiin Decemvirit pois — tästä loukkauksesta,
jos sitä yhä pitkitätte, koko huonekuntanne veri on virtana vuotava.
Herjetkää siis, herra, noista mielettömistä teoista, arvottomista
suurelle niinellenne; ja kiittäkää vielä Colonnaa, että hän tuli teidän
ja hetken raivon väliin!"

Niin jalot, niin ylevät olivat Adrianin katsanto ja eleet hänen näin
puhuessaan, että raa'at palvelijatkin tunsivat hyväksymisen ja
katumuksen tunteen — niin ei ollut Martino di Porton laita. Hän oli
hurmaantunut, häneltä näin äkkiä temmatun saaliin kauneudesta;
hän oli tottunut pitkälliseen väkivaltaisuuteen ja saanut kauan olla
rankaisematta; Colonnan pelkkä näkeminen oli tulenliekki hänen
silmälleen, pelkkä äänen kuuleminen epäsointu hänen korvalleen;
mitä sitten, kun Colonna sekaantui hänen himoihinsa sekä soimasi
hänen paheitansa!

"Rikkiviisas!" hän huusi vapisevin huulin, "ole lörpöttelemättä

minulle joutavia tarujasi ja lorujuttujasi, äläkä mielikään siepata
minun omaisuuttani, oman henkesi ollessa minun käsissäni. Luovu
neidosta, pistä miekkasi huotraan! käänny pitemmittä puheitta
kotiisi, tahi, uskoni ja seuralaisteni kalpojen kautta — (katso tarkoin
heitä) — sinä olet kuoleva!"

"Signor", sanoi Adrian tyynesti, puhuessaan vähitellen likentyen

läheistä seinää ihanine taakkoineen, päästäkseen asemaan, jossa
hänen tarvitsisi panna vain etupuolensa alttiiksi noille hurjille ilkiöille,
"et käyttäne niin väärin nykyistä tilaasi, etkä panne omaa
soimaustasi ihmisten suuhun, että kahdeksalla miekalla käyt
verivihollisesikaan kimppuun, joka lisäksi on näin estetty. Ja kuule! —
jos olisit niissä tuumissa, niin harkitse tarkoin, yksi ainoa huuto
minun suustani, on muuttaja enimmistön sinua vastaan. Sinä olet
nyt minun heimoni korttelissa, olet ympäröitty Colonnan asumuksilla;
tuo palatsi on täynnä miehiä, jotka makaavat haarniska yllä, miehiä,
joiden korviin ääneni voi ulottua, mutta joista se ei voi pelastaa
sinua, jos he kerran saavat verta maistaa."

"Hän puhuu totta, jalo herra!" sanoi joku joukosta, "olemme

poistuneet liian kauaksi alueeltamme, olemme aivan heidän
pesässään; vanhan Tapani Colonnan palatsi on äänen kuuluvissa, ja
sen mukaan kuin minä tiedän", lisäsi hän kuiskaten,
"kahdeksantoista reipasta asemiestä — ja pohjolaista sen lisäksi —
marssi sen porteista sisään tänäpäivänä."

"Vaikka olisi kahdeksansataa miestä kyynärvarren päässä", vastasi

Martino raivoten, "en antaisi näin uhmata itseäni oman joukkoni,
keskellä! Tänne nainen! Rynnätkää päin! Rynnätkää päin!"

Näin sanoen hän teki hurjan hyökkäyksen kohden Adriania, joka

pitäen tarkasti silmällä vihollisensa liikkeitä, oli valmis vastaamaan
iskuja. Sivuuttaessaan säilää omallansa, hän huusi kovalla äänellä —
"Colonna! avuksi Colonna!"

Adrianin älykäs ja itsensä hillitsevä mieli ei ollut ilman erityistä

syytä koettanut pitkittää puhetta tuohon saakka. Jo hänen alussa
puhuessaan Orsinille, hän oli kuutamossa huomannut kahden, kadun
kaukaisesta päästä lähenevän, miehen haarniskan välkkeen, ja heti
ympäristöstä päättänyt ne Colonnan palkkasotureiksi.

Hellästi hän antoi Irenen vartalon, joka jo alkoi käydä hänelle liian
painavaksi, sillä Irene oli kauhusta pyörtynyt, luistaa vasemmalta
käsivarreltaan, ja astuen yli hänen vartalonsa, selkäpuoli seinän
turvassa, jonka luo hän oli varoen päässyt, hän ryhtyi vain torjumaan
nopeita iskuja, yrittämättä vastata niihin. Harvat roomalaisista,
vaikka tottuneet tällaiseen alituiseen sodankäyntiin, olivat siihen
aikaan perinpohjin harjaantuneita aseita käyttämään; ja oppi, jonka
Adrian oli hankkinut sotaisen pohjolan kouluissa, auttoi häntä nyt
tällaista ylivoimaakin vastaan. Tosin ei Orsinin seuralaisia ollut
kiihottamassa heidän herransa kiukku; osaksi peloissaan
seurauksista, jos heidän kätensä vuodattaisi tuon korkeasukuisen
signorin verta, osaksi epäröiden aavistuksesta, että he yht'äkkiä
saisivat nähdä kimpussaan nuot surkeilemattomat, niin lähellä olevat
palkkalaiset, he jakelivat vain huonosti suunnattuja ja umpimähkäisiä
iskuja, katsellen alinomaa taaksensa ja sivullensa, pikemmin valmiina
pakoon kuin taisteluun. Colonna-huudon kajahtaessa Benedetta-
parka pakeni ensimäisen miekaniskun kilahduksesta. Hän juoksi
pitkin kolkkoa katua yhä kertoen tuota huutoa, ja riensi ohi Tapanin
palatsin porttikäytävänkin (jossa vielä kuhnaili muutamia pelottavia
haahmoja) pysäyttämättä askeleitansa, niin suuri oli hänen
hämmästyksensä ja kauhunsa.

Sillävälin nuot kaksi miestä, jotka Adrian oli havainnut, kulkivat

huoleti pitkin katua. Toinen oli raa'an ja kömpelön näköinen, hänen
aseensa ja hänen naamansa väri ilmaisivat hänen ammattinsa ja
kansakuntansa, ja suuresta kunnioituksesta, jota hän osoitti
toverilleen, nähtiin selvästi ettei tämä ollut italialaisia. Sillä pohjolan
rosvot, palvellessaan etelämaalaisten paheita, tuskin viitsivät peittää
heidän pelkuruutensa halveksimistaan.

Palkkasoturin kumppani oli sotaisen ja huolettoman näköinen.

Hänen päätään ei peittänyt kypäri, vaan karmosiinin punanen
samettilakki, johon valkonen sulka oli kiinnitetty; hänen mantteliinsa
eli päällysnuttuunsa oli ommeltu leveä, valkonen risti sekä selkään
että rintaan; ja niin kirkas oli hänen rintahaarniskansa loiste, että,
kun viitta silloin tällöin heilahti sivulle ja paljasti sen kuun säteille, se
välkkyi kuin itse kuutamoinen.

"Ei, Rodolf", sanoi hän, "jos sinun on niin hyvä olla täällä tuon
harmaapäisen juonittelijan luona, taivas varjelkoon, että tahtoisin
sinua viekotella takasin iloiseen joukkoomme. Mutta sano minulle —
tämä Rienzi — luuletko hänellä olevan pysyväistä ja pelättävää
valtaa?"

"Joutavia, jalo päällikköni, ei rahtuakaan. Hän on roskaväen

mieleinen; mutta ylhäiset häntä nauravat, ja mitä sotilaihin tulee,
niin hänellä ei ole rahaa!"

"Hän miellyttää siis roskaväkeä?"

"Kyllä, kyllä hän miellyttää; ja kun hän puhuu sille, niin koko
Rooman jyty vaikenee."

"Hm! — ylimysten ollessa vihattuja ja sotilasten ostettuja, saattaa

roskaväki minä hetkenä tahansa tulla herraksi. Turmeltumaton kansa
ja heikko roskaväki, — turmeltunut kansa ja voimakas roskaväki",
sanoi toinen pikemmin itsekseen kuin toverilleen ja kenties tuskin
itsekään tuntien ajatelmansa ijankaikkista totuutta. "Hän ei ole
pelkkä räysääjä, tuo Rienzi, hänestä tarvitsee ottaa selko. Kuule!
mikä melu tuo on? Pyhän haudan nimessä, tuo on oman metallimme
ääntä!"

"Ja huuto - Colonna!" virkkoi Rodolf. "Anteeksi, herrani — minun

täytyy rientää apuun!"

"Oikein, palkkasi velvoittaa sinut, — juokse; mutta odotappas,

minä seuraan sinua palkatta kerrankin ja puhtaasta riidanhalusta.
Tuossa käteni, ei mitkään säveleet voita miekkojen kalsketta!"

Adrian yhä vielä puolusti itseään urheasti ja haavoittumatta,

vaikka hänen käsivartensa jo alkoi väsyä, hänen henkeänsä ahdistaa
ja hänen silmiänsä häikäisi heiluvien tulisoihtujen loimotus. Orsini
itse, kiukustaan uupuneena, oli hetkeksi tauonnut ja seisoi
vihollisensa vastassa kohoavin rinnoin ja hurjistunein silmäyksin, kun
hänen seuralaisensa äkkiä huusivat: "paetkaa, paetkaa! rosvot
lähestyvät, olemme saarretut!" ja kaksi palvelijoista pitemmittä
mutkitta juoksi käpälämäkeen. Mutta viisi seisoi epäröiden ja vain
odottaen herransa käskyä, kun valkosulkainen äskenmainituista
sekaantui kahakkaan.

"Kuinka, herrat!" hän sanoi, "joko lopetitte? Ette suinkaan,

älkäämme pilatko urheilua; alkakaamme uudeltaan, minä pyydän
teitä. Mikä on riitapuolten erotus? Hei, kuusi yhtä vastaan! eipä
kumma, että odotatte tasaisempaa peliä. Me kumpikin menemme
heikommalle puolelle. Nyt alkakaamme uudestaan."

"Hävytön!" huusi Orsini. "Tiedätkö, kenelle röyhentelet! — minä

olen
Martino di Porto. Ken olet sinä miehiäsi?"

"Walter de Montreal, provencelainen aatelismies, P. Johanneksen

ritari!" vastasi toinen levollisesti.

Tuon nimen — aikansa pelottavimman sotilaan ja hurjimman

rauhanrikkojan nimen — kuullessaan Martinonkin poski vaaleni, ja
hänen seuralaisiltaan pääsi kauhistuksen huudahdus.

"Ja tämä minun toverini", jatkoi ritari, "täydentääkseni esittelyn,

on varmaan paremmin kuin minä tuttu teille, Rooman herrat, ja te
epäilemättä tunnette hänet Rodolf Saksilaiseksi; hän on urhoollinen
mies ja uskollinen, jos hän vaan saa kunnon maksun
palveluksestaan."

"Signor", sanoi Adrian vihollisellensa joka hämmästyneenä ja

mykkänä yhä kankeasti tuijotti vastatulleita, "olette minun vallassani.
Katsokaa, omakin väkemme lähestyy."

Ja tosiaankin, Tapani Colonnan palatsista alkoi tulisoihtuja

välähdellä ja aseellisia miehiä näkyi rientäen lähestyvän paikkaa.

"Lähtekää kotiinne rauhassa, ja jos huomenna tahi jonakin muuna

teille sopivampana päivänä tahdotte kohdata minut yksin ja peitsi
peistä vastaan, niinkuin keisarikunnan ritareilla on tapana; tahi
joukko joukkoa, mies miestä vastaan, niinkuin Rooman tavat
mieluummin vaativat, minä en ole väistävä — tuossa vakuutukseni."

"Jalosti puhuttu", sanoi Montreal: "ja jos valitsette jälkimäisen,

minä teidän luvallanne olen ottava osaa seuraan."

Martino ei vastannut; hän otti ylös hansikkaan, pisti sen poveensa

ja riensi kiireesti pois; mutta astuttuaan muutamia askeleita katua
alas, hän kääntyi ympäri, ja heristäen nyrkkiänsä Adrianille, hän
huusi, ääni väristen voimatonta raivoa — "uskollinen kuolemaan!"

Nuot sanat olivat Orsinin tunnuslauseita, ja mikä niitten aikaisempi

merkitys lienee ollut, ne olivat kau'an sitten käyneet yleiseksi
sananparreksi, merkitsemään heidän vihaansa Colonnoihin.

Adrian, koettaen saada pystyyn ja virkoamaan Ireneä, joka vielä

oli tainnoksissa, jätti ylönkatsoen vastauksen Montrealin toimeksi.
 "En epäile, signor", sanoi jälkimäinen kylmästi, "että olette
uskollinen kuolemaan, sillä kuolema, Jumala tietää, on ainoa
sitoumus, josta kekseliäätkään ihmiset eivät pääse luikertelemaan."

"Anteeksi, jalo ritari", sanoi Adrian, katsahtaen hoidettavastaan,

"etten vielä kokonaan antaudu kiitollisuuteni valtaan. Olen tarpeeksi
oppinut ritarillisuutta, tietääkseni että myönnätte ensimmäisen
velvollisuuteni olevan täällä —"

"Hei, nainenko olikin riidan aiheena! Ei tarvitse minun kysyäkään,

kumpi oli oikeassa, kun toinen panee kilpakosijaansa vastaan
sellaisen ylivoiman kuin tuo lurjus."

"Erehdytte hiukan, herra ritari — minä vaan karitsan tempasin

suden suusta."

"Omalle pöydällenne! Olkoon menneeksi!" vastasi ritari iloisesti.

Adrian hymyili arvokkaasti ja pudisti kieltäen päätänsä. Hän tosin

oli hiukan hämillään asemastaan. Vaikka tavallisesti
armastelijamiehiä, hän ei ollut halukas panemaan äskeistä,
omanvoitonpyytämätöntä menettelyään alttiiksi väärinkäsityksille,
eikä (sillä hänen tarkoituksensa oli pysyä kansan suosiossa)
tahraamaan urhollisuudestaan nousevaa kaupunkilaisten ihastusta
viemällä Irenen (jonka kauneuttakaan hän tuskin vielä oli
huomannut) omaan asuntoonsa; eikä hänellä hänen nykyisessä
tilassaan ollut muuta valittavaa. Neito ei näyttänyt elon merkkiä. Hän
ei tiennyt hänen kodistaan eikä suvustaan. Benedetta oli kadonnut.
Hän ei saattanut jättää häntä kadulle; hän ei saattanut luovuttaa
häntä kenenkään toisen hoitoon; ja hänen uinuessaan hänen
rinnallaan hän tunsi hänen jo kiintyvän häneen tuolla turvallisuuden
tunteella, joka on ihmissydämelle niin suloista. Hän sentähden
lyhyesti selitti ympärilleen kokoontuneille tilansa ja äskeisen kahakan
syyn sekä käski soihtujen kantajat saattamaan häntä kotiin.

"Te, herra ritari", hän lisäsi kääntyen Montrealin puoleen, "ellei

teillä jo ole hauskempaa asuntoa, suostutte, toivoakseni, tulemaan
vieraakseni?"

"Kiitoksia, signor", vastasi Montreal pisteliäästi, "mutta minullakin

ehkä on omat asiani toimitettavina. Hyvästi! Ensi tilassa käyn
luonanne. Hyvää yötä ja hauskoja unia!

"Robers Bertrams qui estoit tora

Mais à ceval estoit mult fors
Cil avoit o lui grans effors
Multi ot 'homes per lui mors."

[Kovaosainen mies mutta oiva ratsastaja oli Robert Bertram. Monet

suuret työt hän teki ja moni ihminen sai surmansa hänen
kädestään.]

Ja hyräillen tuota vanhaa provencelaista laulua "Roman de Rou",

hän
Rodolfin seurassa jatkoi matkaansa.

Rooman avara ala ja sen harva asutus vaikuttivat, että monet

kaduista olivat aivan autiot. Korkeimmat ylimykset saattoivat täten
omistaa laajoja rakennusryhmiä, jotka he linnoittivat, osaksi toinen
toistansa, osaksi kansaa vastaan: heidän lukuisat sukulaisensa ja
klientinsä asuivat heidän ympärillään, muodostaen täten erikseen
pieniä, varustettuja kaupunkeja.
 Melkein vastapäätä Colonnain pääpalatsia (joka oli hänen
mahtavan sukulaisensa Tapanin oma) oli Adrianin asunto. Raskaasti
aukenivat jykeät portit hänen lähestyessään: hän astui leveään
porraskäytävään ja kantoi taakkansa erääseen huoneesen, jonka
hänen kauneudenaistinsa oli varustanut tavalla, mikä siihen aikaan ei
ollut yleinen. Muinaisia vartalo- ja rintakuvia oli ylt'ympäri;
Lombardian kirjaillut silkkiverhot kaunistivat seiniä ja peittivät järeitä
istuimia.

"Hei, valoa ja viiniä tänne!" huusi hovimestari.

"Jätä meidät kahdenkesken", sanoi Adrian intohimoisesti katsellen

Irenen kalpeata poskea, nyt kirkkaassa valossa huomatessaan hänen
koko kauneutensa; ja suloinen, mutta polttava toivo nousi hänen
sydämeensä.

V Luku.

Kuvaus salaliittolaisesta ja salaliiton synnystä.

Yksinään, monenlaisilla papereilla peitetyn pöydän ääressä istui

parhaassa ijässään oleva mies. Huone oli matala ja pitkä; useita
muinaisia, rikkinäisiä kohokuvia ja typistyneitä vartalopatsaita oli
sijoitettu pitkin seiniä ja niitten väliin, huiskin haiskin, ripusteltu
lyhyitä miekkoja sekä suljetuita kypäriä, ajan hampaan kalvamia
muistomerkkiä muinaisen Rooman miehuudesta. Aivan yläpuolella
pöytää, jonka ääressä hän istui, virtaili kuunvalo korkeasta ja
kapeasta akkunasta, joka upposi syvälle vankkaan seinään. Tämän
ikkunan oikealla puolella olevaan komeroon, jota suojeli sivulle
työnnettävä, nyt osittain syrjään siirretty ovi, joka, päättäen sen
lujuudesta ja sitä peittävästä rautalevystä ilmaisi kuinka arvokkaita
omistajan mielestä olivat sen kätkemät aarteet — oli järjestetty
kolme-, neljäkymmentä nidosta, mitä silloin pidettiin melkoisena
kirjastona, ja mitkä omistajan käsi oli työläästi jäljentänyt
kuolemattomista alkuteoksista.

Nojaten poskeansa kättänsä vastaan, kulmat hieman rypistettyinä,

huulet kovasti yhteen puserrettuina, tuo henkilö oli vaipunut
mietiskelyihin, jotka olivat perin toisellaisia, kuin opiskelevan
huolettomat unelmat. Kirkkaan ja tyynen kuutamon paistaessa
hänen kasvoihinsa, se lisäsi juhlallista vakavuutta hänen piirteisinsä,
jotka luonnostaan olivat arvokkaan ja ylevän näköiset. Sakea,
tummanruskea tukka, jonka väri, harvinainen roomalaisissa, sanottiin
johtuvan hänen polveutumisestaan teutoonilaisesta keisarista, aaltoili
tuuheissa kiharoissa korkean ja laajan otsan yläpuolella; eikä
kulmien syvämietteinen rypistyskään voinut pilata tuota piilevän
voiman näkyä joka johtuu pitkästä silmien välistä, jolla Kreikan
muinaiset kuvanveistäjät niin ihmeteltävästi saivat mielenlujuuden ja
äänettömän käskemisvoiman ilmaistuksi. Mutta nuot piirteet eivät
olleet valetut kreikkalaiseen, vielä vähemmin teutoonilaiseen
kaavaan. Rautainen alaleuka, kotkannenä, vajahtanut poski
ilmeisesti muistuttivat lujan roomalaisen rodun luonnetta, ja olisivat
saaneet maalarin hänessä keksimään nuoremman Brutuksen sopivan
mallin.

Kasvojen määrättyjä ulkopiirteitä ja lyhyttä, lujaa ylähuulta ei

kätkenyt parta eivätkä viikset, joita silloin tavallisesti pidettiin, ja
tämän henkilön ränsistyneissä muotokuvissa, joita vielä tavataan
Roomassa, voitanee havaita jonkinlaista vivahdusta yleisesti
tunnettuihin Napoleonin piirteisin; ei tosin kasvojen juonteissa, jotka
roomalaisen kuvassa ovat synkemmät ja ulkonevammat, mutta
tuossa ylevän ja tyynen voiman kuvaantumisessa, joka niin lähelti
toteuttaa henkisen majesteetin ihanteen. Vaikka hän vielä oli nuori,
nuoruudelle parhaimmin kuuluvat edut — kukoistus ja hehku, pullea
poski, johon huoli ei vielä ollut viiltänyt vakojaan, täysi, voipumaton
silmä ja vartalon viehättävä solakkuus — nämät eivät olleet tuon
yksinäisen opiskelevan tunnusmerkkejä. Ja vaikka häntä hänen
aikalaisensa pitivät erinomaisen kauniina, tuo mielipide olettavasti
johtui vähemmän tuon etevämmyyden yleisemmistä käsitteistä, kuin
vartalon pituudesta, jota siihen aikaan pidettiin suuremmassa
arvossa kuin nykyään, sekä tuosta jalommasta kauneuden laadusta,
jonka loi nero jo tavallisesti yksinkertaiseenkin muotoon leimattu
vallitseva luonne — vielä harvinaisempi tuona raakana aikakautena.

Rienzin luonteesen (sillä tämän kertomuksen ensi luvussa lukijalle

esitetty nuorukainen on jälleen hänen edessään kypsyneemmässä
ijässä) oli tullut lujuutta ja pontevuutta jokaisella valtaan vievällä
porraskivellä. Olipa olemassa muuan hänen syntymäänsä koskeva
seikka, jolla lienee ollut suuri ja varhainen vaikutus hänen
kunnianhimoonsa. Vaikka hänen vanhempansa elivät yksinkertaisissa
ja alhaisissa oloissa, hänen isänsä oli keisari Henrik VII:n
luonnollinen poika, ja varmaan oli vanhempain ylpeys syynä siihen,
että Rienzi sai kasvatuksen harvinaisen lahjan. Tämä ylpeys
siirtyneenä häneen itseensä — hänen polveutumisensa kuninkaasta
kuiskattuna hänen korviinsa, piintyneenä hänen ajatuksiinsa
kätkyeestä saakka — saattoi hänen jo varhaisimmassa
nuoruudessaan pitämään itseään Rooman Signorien vertaisena, ja
puolittain tietämättään pyrkimään heidän edelleen. Mutta kun
Rooman kirjallisuus aukeni hänen tulisille silmilleen ja
kunnianhimoiselle sydämelleen, hänet valtasi tuo kotimaan ylpeys,
joka on sukuylpeyttä jalompi; ja hän teeskentelemättä, paitsi silloin
kun viitattiin hänen syntyperäänsä, piti arvokkaampana olla
roomalainen plebeiji, kuin teutoonilaisen kuninkaan jälkeläinen.
Hänen veljensä kuolema ja hänen itse jo elämänsä vaiheet
syvensivät hänen luonteensa vakavia ja mahtavia ominaisuuksia, ja
vihdoin nuot tavattomat järjen ky'yt olivat kohdistetut yhteen
tarkoitukseen — joka jyrkästi ja salaperäisesti uskonnolliselta ja
samassa isänmaalliselta mieleltä sai pyhityksen näön, ja kävi
kerrassaan velvollisuudeksi ja intohimoksi.

"Niin", sanoi Rienzi, katkaisten äkkiä mietteensä, "päivä on

tulossa, jolloin Rooma on jälleen nouseva tuhastansa; oikeus on
kukistava sorron; roomalaiset ovat jälleen kulkevat turvallisina
muinaisella Forumillansa. Me olemme herättävät Caton
masentumattoman hengen hänen unhoon joutuneesta haudastaan!
Kerran vielä on kansa oleva Roomassa! Ja minä — minä olen oleva
tämän triumfin välikappale — sukukuntani uudistaja! Minun ääneni
on ensimmäisenä kohottava vapauden sotahuudon — minun käteni
ensimäisenä sen lipun nostava — niin, sieluni korkeudesta minä jo
näen kuin vuorelta uuden Rooman koittavan vapauden ja
suuruuden; ja tuon mahtavan rakennuksen kulmakivessä on
jälkimaailma lukeva minun nimeni."

Lausuessaan tuon ylevän kerskauksen, koko puhujan olento näytti

sulavan hänen kunnianhimoonsa. Hän astui synkässä kammiossaan
kevein ja nopein askelin, kuin ilmassa; hänen povensa kohoili, hänen
silmänsä hehkui. Hän tunsi, että tuskin itse lempikään voi synnyttää
hurmausta senkaltaista, jonka neitsyeellisessä ensi innostuksessaan
tuntee isänmaanystävä, joka tietää itsensä rehelliseksi!

Kevyt kolkutus kuului ovelta, ja palvelija, yllään paavin väen

käyttämä, komea liveri, astui sisään.
 "Signor", sanoi hän, "herrani, Orvieton piispa on ulkona."

"Vai sellainen onnenkohtaus. Valoa tänne! Herrani, tämä on

kunnia, jonka paremmin voin ymmärtää, kuin ilmi lausua."

"Haidjai, miekkoseni!" sanoi piispa astuen sisään ja tutunomaisesti

istuutuen, "ei turhia kohteliaisuuksia kirkon palvelijain kesken; eikä
se, sen vakuutan, milloinkaan ole kipeämmin tarvinnut uskollisia
ystäviä kuin nykyään. Nämä jumalattomat mylläkät, nämät
väkivaltaiset melskeet itse P. Pietarin kaupungin piirissä ja
pyhäköissä ovat koko kristikunnan häpeäksi."

"Ja ovat vastedeskin olevat", sanoi Rienzi, "kunnes hänen

pyhyytensä armollisesti suostuu pysyväisestä kiinnittämään
istuimensa edeltäjiensä asuinpaikkaan ja ankaralla kädellä
hillitsemään ylimysten liiallisuuksia."

"Voi poikani", haasteli piispa, "tiedäthän että nuot sanat ovat

tuulenpieksemistä vain; sillä jos paavi täyttäisi sinun toivomuksesi ja
muuttaisi Avignonista Roomaan, niin eipä, P. Pietarin veri auttakoon,
hän hillitsisi ylimyksiä, vaan ylimykset hillitsisivät häntä. Sinä hyvin
tiedät, että siihen asti kuin hänen siunattu edeltäjänsä, hurskas
muistoltaan, teki tuon viisaan päätöksen, paeta Avignoniin, kristityn
maailman isää, niinkuin monia muitakin isiä heidän vanhoilla
päivillänsä, hänen tottelemattomat lapsensa olivat holhoomassa ja
ohjaamassa. Etkö muista, kuinka itse jaloa Bonifaciusta, jolla oli
suuri sydän ja rautaiset hermot, Orsinien esi-isät pitivät orjuudessa
— kaikki hänen työnsä ja toimensa kävivät heidän tahtonsa mukaan
— siksi kuin hän vangitun kotkan tavoin löi päänsä häkkinsä seinään
ja kuoli? Puhut Rooman muistoista; ne muistot eivät paavia
houkuttele."
 "Kyllä", sanoi Rienzi lempeästi nauraen, "teillä herrani, on nykyään
parhaimmat todistuskappaleet käsillä; ja minun on myöntäminen,
että niin paljon mahtavuutta, väkivaltaisuutta ja riettautta kuin
ylimyssäädyssä silloin löytyikin, sitä nyt siinä löytyy vielä enemmän."

"Minäkin", jatkoi Raimond, kiivastuen puhuessaan, "vaikka olen

paavin virantoimittaja ja hänen hengellisen valtansa edustaja, sain
vasta kolme päivää sitten kärsiä törkeän häväistyksen juuri tuolta
Tapani Colonnalta, joka pyhältä istuimelta on aina saanut osakseen
suurta mielensuosiota ja hellyyttä. Hänen palvelijansa tyrkkivät
minun palvelijoitani keskellä katua, ja minä itse — minä kuningasten
kuninkaitten edustaja — pakotettiin vetäytymään seinälle
odottamaan, kunnes tuo harmaapää öykkäri oli vaeltanut ohitse.
Eikä puuttunut herjaavia sanojakaan solvaamisen täydentämiseksi.
'Anteeksi, herra piispa', sanoi hän kulkiessaan ohitseni, 'mutta
tiedättehän että tämän maailman välttämättömästi täytyy käydä
toisen edellä!'"

"Uskalsiko hän mennä niin pitkälle?" sanoi Rienzi, kaihtaen

kädellään kasvojaan, ja hänen huulillaan liehui omituinen hymy, joka
tuskin ilmaisi hilpeyttä, vaikka se muita ilahutti, ja joka täydellisesti
muutti hänen luonnosta synkkyyteen saakka ankarain kasvojensa
luonteen. "Sitten on sinun aika, pyhä isä, niinkuin meidänkin, ryhtyä
—"

"Mihinkä?" keskeytti piispa vilkkaasti. "Voimmeko me mitään?

Karkota innottelevat unelmasi, palaja todellisiin oloihin, katsele
tervejärkisesti ympärillemme. Mitä voimme me niin mahtavia miehiä
vastaan?"

"Herrani", vastasi Rienzi vakavasti, "teidän arvoistenne signorein

kova onni on se, ettette koskaan tunne kansaa ettekä tarkkoja ajan
merkkejä. Niinkuin ne, jotka nousevat vuorten huipuille, näkevät
pilvien leijailevan allansa verhoten tasangot ja laaksot heidän
silmäykseltään; kun sitävastoin ne, jotka ovat vain hiukan pinnasta
kohonneet, näkevät ihmisten liikkeet ja kodit; samoin tekin
ylhäisestä asemastanne näette vain synkät ja sakeat usvat — kun
minä alhaisemmalta paikaltani huomaan paimenten varustautuvan
turvaamaan itseänsä ja laumaansa myrskyltä, jota nuot pilvet
tietävät. Älkää antautuko epätoivoon, herrani, kärsivällisyydellä on
määrätty rajansa — tämän rajan se on jo saavuttanut; Rooma
odottelee vain tilaisuutta (se on pian tuleva, mutta ei äkkiä)
noustakseen yhtä haavaa sortajiansa vastaan."

Kaunopuheliaisuuden suuri salaisuus on totisuudessa; Rienzin

kaunopuheliaisuuden suuri salaisuus oli hänen innostuksensa
mahtavuudessa. Hän ei milloinkaan puhunut sen tavoin, joka epäilee
menestyksestä. Kenties, niinkuin useimmat miehet, jotka ryhtyvät
korkeisin ja suuriin töihin, hänkään ei itse perinpohjin huomannut
tiellä kohtaavia esteitä. Hän näki päämäärän selvänä ja kirkkaana,
mutta henkensä näyssä hän jätti huomioon ottamatta polun mutkat
ja mitan; näin hänen oman sielunsa syvä vakuutus
vastustamattomasti leimautui toisiin. Hän vähemmän näytti lupaavan
kuin ennustavan.

Orvieton piispaan, joka ei ollut ylen älykäs, mutta

kylmäluontoinen, paljon kokenut mies, teki Rienzin tarmo voimallisen
vaikutuksen; ehkäpä tosiaan sitä enemmän, kuin hänen oma
ylpeytensä ja hänen omat intohimonsa olivat yllytetyt ylimysten
röyhkeyttä ja vallattomuutta vastaan. Hän oli hetkisen vaiti,
ennenkuin hän vastasi Rienzille.
 "Mutta ovatko", hän kysyi vihdoin, "vain plebeijit nousemassa?
Sinä tiedät kuinka raukkamaisia ja epäröiviä he ovat."

"Herrani", vastasi Rienzi, "päätä yhdestä ainoasta seikasta, kuinka

lujasti minua ympäröitsevät ystävät, jotka eivät ole alhaista luokkaa;
sinä tiedät kuinka korkea-äänisesti minä puhun ylimyksiä vastaan —
minä mainitsen heitä nimeltä — minä uhmaan Savellia, Orsinia,
Colonnaa, aivan heidän kuultensa. Luuletko että he antavat minulle
anteeksi? Luuletko etteivät he, jos minulla olisi ainoastaan plebeijit
varustusväkenäni ja kannattajinani, julkisesti, väkivaltaisesti olisi
panneet minua kiinni — ettei minun suuni kauan sitten olisi ollut
tukittu heidän vankilainsa komeroissa tahi saatettu haudan ikuiseen
äänettömyyteen? Huomaa", hän jatkoi, kun hän, tarkastaessaan
vikaarin kasvoja, huomasi tekemänsä vaikutuksen — "huomaa että
halki koko maailman suuri vallankumous on alkanut. Vuosisatojen
barbaarinen pimeys on murrettu; tieto, joka menneenä aikana teki
ihmiset puolijumaloiksi, on kutsuttu uurnastansa; mahti, raakaa
voimaa ylevämpi ja asestettuja miehiä voimallisempi, on työssä!
olemme jälleen ruvenneet kunnioittamaan järjen kuninkuutta. Niin
tuo sama mahti, joka muutama vuosi sitten kruunasi Petrarcan
Capitolissa, jolloin se kahdentoista vuosisadan hiljaisuuden jälkeen
sai nähdä ihanan triumfin, — joka synnyltään halvalle ja aseitten
käyttämisestä tietämättömälle miehelle tuhlasi samoja
kunnianosotuksia kuin ennen suotiin keisareille ja kuningasten
voittajille — joka samaan kunnioitukseen yhdisti kilpailevat Colonnan
ja Orsinin perheetkin — joka saattoi ylpeimmät patriicit kiistellen
kantamaan tuon florensilaisen plebeijin pojan hännystä tai edes
koskettamaan hänen purppuraiseen viittaansa, — joka vielä vetää
Europan silmäykset matalaan Vauclusen mökkiin, — joka antaa
halpasukuiselle oppineelle kaikkein tunnustaman oikeuden nuhdella
tyranneja ja lähestyä rohkeissa rukouksissa itse kirkon isää! Niin, tuo
sama mahti, joka, työskennellen läpi koko Italian, täristelee
Venetsian oligarkiian vankkoja perustuksia [noin kahdeksan vuotta
sen jälkeen Venetsian kansan kauan kytenyt viha puhkesi tuota
kaikista oligarkiioista viisainta ja valppainta, Italian Spartaa vastaan,
Marino Falieron salaliitossa]; joka Alppien tuolla puolen on herännyt
silminnähtävään ja äkkinäiseen eloon Espaniassa, Saksassa ja
Flandernissa, ja joka tuossa normannein miekan valloittamassa
raakalaissaaressakin, jota urhoollisin elävistä kuninkaista hallitsee
[Edvard III, jonka hallitessa paljoa yleisemmät kansallisuuden
liikkeet alkoivat työskennellä, kuin seuraavan vuosisadan kuluessa.
Sisälliset sodat käänsivät vaikutuksen vereksi. Tämä todellakin oli
ympäri maailman aikakausi, joka kasvoi reheviä kukkia, mutta
kypsymättömiä ja raakoja hedelmiä; — omituinen liike, jota seurasi
yhtä omituinen hiljaisuus.], on synnyttänyt hengen, jota normanni ei
voi tukahuttaa — kuninkaita, jotka hallitsevat, hallitaan — niin, tämä
sama mahti joka paikassa on liikkeellä: se puhuu, se valloittaa
hänenkin äänellään, joka on edessänne; se yhdistää asiaansa
jokaisen, johon ainoakin valonsäde on tunkeutunut, jokaisen, jossa
ainoakin jalo toivo voi syttyä! Tietäkää, herra vikaari, ettei Roomassa
löydy ainoatakaan miestä paitsi itse sortajiamme — ainoatakaan
miestä, joka on tavunkin oppinut muinaista kieltämme — jonka
sydän ja miekka eivät olisi kanssani. Rauhalliset tieteitten viljelijät —
nuot toisen luokan uljaat ylimykset — nouseva sukupolvi, laiskureita
isiänsä viisaampi, ennen kaikkia, herrani, uskonnon alhaisemmat
palvelijat, papit ja munkit, joita ylellisyys ei ole sokaissut, hekuma
huumannut, joita kristikunnan äärettömäksi häpeäksi öin päivin
solvaistaan kristittyjen pääkaupungissa, nämät — kaikki nämät —
liittyneinä kauppiaan ja käsityöläisen kanssa murtumattomaan
liittoon, odottavat vain merkkiä kaatumaan tahi voittamaan, elämään
vapaina tahi kuolemaan marttyyreinä Rienzin ja maansa kanssa!"
 "Puhutko täyttä totta?" sanoi piispa säpsähtäen ja nousten
istualtaan. "Näytä sanasi todeksi, niin saat tietää että Jumalan
palvelijat harrastavat yhtä paljon ihmisten onnellisuutta, kuin heidän
maallikkoveljensäkin."

"Mitä minä sanon", vastasi Rienzi tyynemmällä äänellä, "sen minä

voin todistaa! Mutta minä todistan sen vain niille, jotka ovat
puolellamme."

"Älä minua pelkää", vastasi Raimond. "Minä hyvin tiedän, mitkä

salaiset mielipiteet ovat hänen pyhyydellänsä, jonka valtuuttama ja
edustaja minä olen, ja jos hän vain saisi nähdä patriicien vallan
supistettuna sen lainmukaisiin ja luonnollisiin rajoihin, noiden
röyhkeiden, jotka itse kirkon arvon ovat tehneet mitättömäksi, hän
puristaisi kättä, joka veti tuon rajaviivan. Niin varma minä olen tästä,
että jos onnistut, minä, hänen vastuunalainen mutta arvoton
vikaarinsa, olen itse vahvistava menestyksen. Mutta varokaa
julmuuksia; kirkko ei saa heikontua liittymällä rikoksellisiin."

"Oikein, herrani", vastasi Rienzi, "ja tässä uskonnon valtio-oppi on

sama kuin vapauden. Päättäkää minun varovaisuudestani ja
viivyttelemisestäni. Se, joka näkee kaikkien ympärillään olevan
kärsimättöminä — itsensäkin yhtä paljon — eikä vielä anna merkkiä,
odottaen hetkeä, hän varmaan ei menetä asiaansa
varomattomuudesta."

"Kohta tästä enemmän", sanoi piispa, istuutuen jälleen. "Älä

pelkää antaa minulle tietoja sen mukaan kuin tuumasi kypsyvät.
Usko pois ettei Roomalla ole varmempaa ystävää kuin se, joka, ollen
määrätty järjestystä suojelemaan, huomaa itsensä voimattomaksi
vallattomuutta vastaan. Mutta kääntykäämme tämän luonasi käyntini
tarkotukseen, joka kentiesi jossakin määrässä koskee näitä asioita,
joita olemme keskustelleet… Sinä tiedät että kun hänen pyhyytensä
uskoi sinulle nykyisen virkasi, hän käski sinun myöskin julistamaan
hänen hyväntekeväisen aikomuksensa myöntää yleinen riemujuhla
vietettäväksi Roomassa vuonna 1350 — oivallinen aikomus kahdesta
syystä, jotka varsin hyvin tunnet: ensiksi, että jokainen kristitty, joka
tähän tilaisuuteen tekisi pyhiinvaelluksen Roomaan, saisi täydellisen
synninpäästön; ja toiseksi, koska, puhuaksemme aineellisesti, siten
kokoontuneiden pyhiinvaeltajain tulva, hurskaan liikutuksen
valtaamana, lahjoituksilla ja almuilla tuntuvasti kartuttaa pyhän
istuimen tuloja, jotka, sivumennen sanoen, eivät nykyään ole
kukoistavassa tilassa. Tämän sinä tiedät, rakas Rienzi."

Rienzi nyökkäsi myöntäväisesti päätään, ja pappi jatkoi:

"Näin ollen hänen pyhyytensä saa suurimmalla murheella huomata

että hänen hurskaat tuumansa ovat menossa myttyyn: sillä niin
julmat ja lukuisat ovat nykyään rosvot julkisilla, Roomaan vievillä
teillä, että rohkeintakin toivioretkeläistä varmaan arveluttaa hieman
matkaan ryhtyminen; ja ne, jotka tohtivat lähteä, ovat oletettavasti
kristillisen seurakunnan köyhimpiä, — ihmisiä, joilla ei ole kultaa eikä
hopeaa, ei kallisarvoisia uhrattavia muassaan ja joilla ei ole paljoa
pelättävää rosvojen saaliinhimolta Tästä seuraa kaksi johtopäätöstä:
toiselta puolen rikkailta — joilla, taivas tietää, ja niinkuin
evankeliumissa selvästi sanotaan, on kipein syntein
anteeksisaamisen tarve, riistetään tuo suloinen päästön tilaisuus;
toiselta puolen kirkon raha-arkuista jumalattomasti ryöstetään nuot
varat, jotka sen lasten innostus niihin epäilemättä kokoaisi."

"Ei mikään ole selvempää, arvoisa herra", sanoi Rienzi.

Vikaari jatkoi: — "Viisi päivää sitten sain kirjoituksen hänen

pyhyydeltänsä; hän käski minua kuvaelemaan näitä kristikunnan
kauheita vaaroja useille patriiceille, jotka ovat kirkon lainmukaisia
alustalaisia, ja kehottamaan heitä ratkaisevasti ryhtymään
maantierosvoja vastustamaan. Olen neuvotellut heidän kanssaan,
mutta turhaan."

"Sillä juuri noitten rosvojen avulla ja heidän joukoistaan patriicit

ovat miehittäneet palatsinsa toinen toistansa vastaan", lisäsi Rienzi.

"Aivan siitä syystä", jatkoi piispa. "Vieläpä rohkeni Tapani Colonna

itse tunnustaa tuon. Täydellisesti heltymättä niin monen hurskaan
sielun, ja lisätkäämme paavin rahaston, joka ei saa olla vähä-
arvoisempi oikein ajattelevista miehistä, perikatoon joutumisesta, he
kieltäytyivät astumasta askeltakaan rosvoja vastaan. Kuullos siis
hänen pyhyytensä toista käskyä: — 'Jos ylimyksiltä ei lähde apua',
hän sanoo viisaasti kuin profeeta, käänny Cola di Rienzin puoleen.
Hän on rohkea ja Jumalaa pelkääväinen mies, sekä puheesi mukaan
suuresti kansan arvossa pitämä; ja sano hänelle, että, jos hänen
neronsa keksii keinon noitten Belialin poikain hävittämiseksi ja
yleisten teitten rauhottamiseksi, suuresti ovat hänen ansionsa
kohoavat — ikuinen on kiitollisuutemme velka oleva hänelle, ja mitä
apua sinä ja istuimemme palvelijat voitte hänelle antaa, sitä älkää
pidättäkö'."

"Sanoiko hänen pyhyytensä niin!" huudahti Rienzi. "Enempää en

pyydä — minun on kiitollisuuden velka, koska hän on näin ajatellut
palvelijastaan ja minulle uskonut tuon toimen; minä suostun siihen
— minä kerrassaan vastaan menestyksestä. Mutta selittäkäämme
tarkoin menettelylleni määrätyt rajat. Masentaakseni muurien
ulkopuolella olevat rosvot, minun täytyy saada sisäpuolella olevat
kurissa pysymään. Jos henkeni uhalla rupean puhdistamaan Rooman
katuja rosvoista, onko minulla täydellinen vapaus menetellä
rohkeasti, ratkaisevasti ja ankarasti?"

"Sellaisenhan menettelyn vaatii itse toimen luonto", vastasi

Raimond.

"Silloinkin kun kohtelen päärikoksellisia — rosvojen suosijoita

ylhäisimpiä itse ylimyksistä?"

Piispa oli vaiti ja katseli kiinteästi puhujaa kasvoihin. "Minä vielä

kerran sanon", lausui hän vihdoin alentaen äänensä ja merkillinen
paino sanoissa, "näissä rohkeissa yrityksissä menestys on ainoa
hyväksyttävä. Menesty, niin annamme sinulle anteeksi kaikki —
vieläpä —"

"Colonnan tahi Orsinin surmankin, jos oikeus sitä vaatii ja jos se

olisi lainmukaista sekä seuraisi lain rikkomisesta!" lisäsi Rienzi
vakavasti.

Piispa ei vastannut sanoin, mutta kevyt pään nyökkäys oli riittävä

vastaus Rienzille.

"Herrani", sanoi hän, "tästä ajasta sitten on kaikki valmiina;

vallankumouksen — järjestyksen, valtion uudistuksen — luen minä
tästä hetkestä, tästä keskustelusta alkaneeksi. Tähän asti, tietäen
ettei oikeus milloinkaan saa jättää suurimpia pahantekijöitä
rankaisematta, minä olen epäröinnyt, peljäten että sinä ja hänen
pyhyytensä ehkä pitäisitte sitä ankaruutena ja moittisitte häntä, joka
täyttää lakia, rangaistessaan lain rikkojia. Nyt minä ymmärrän teidät
paremmin. Kätenne, arvoisa herrani!"
 Piispa ojensi kätensä; Rienzi tarttui siihen lujasti ja kohotti sen
kunnioittaen huulillensa. Molemmat tunsivat että liitto oli vahvistettu.

Tämä keskustelu, jonka kertominen on kestänyt näin kau'an, oli

todellisuudessa lyhyt; mutta sen aine jo loppui ja piispa nousi
lähteäksensä. Talon ulkoportti aukeni, ja piispan palvelijajoukko nosti
ylös soihtunsa, ja hän oli juuri kääntynyt Rienzistä, joka oli saattanut
häntä portille, kun muuan nainen nopeasti riensi halki piispan
saattojoukon, ja nähdessään Rienzin heittäytyi hänen jalkainsa
eteen.

"Voi, rientäkää, herra! rientäkää, Jumalan rakkauden tähden

rientäkää, muuten nuori signora joutuu ijäksi hukkaan!"

"Signora! — taivaan ja maan nimessä, Benedetta, kenestä puhut?

— sisarestani — Irenestäkö? eikö hän ole kotona?"

"Voi, herra, — Orsinit — Orsinit!"

"Mitä heistä, puhu vaimo!"

Sitten hengästyneenä, usein keskeyttäen, Benedetta kertoi

Rienzille, jonka lukija jo on tuntenut Irenen veljeksi, sen verran
Martino di Porton seikkailusta, kuin hän oli nähnyt: kahakan
lopullisesta päätöksestä hän ei tiennyt mitään.

Rienzi kuunteli äänetönnä; mutta hänen kasvojensa kuolon

kalpeus ja hänen alahuulensa vavahdus ilmaisivat mielenliikutuksen,
jota hän ei päästänyt kuuluville.

"Kuulette, herra piispa kuulette", sanoi hän Benedettan lopetettua

ja kääntyneenä piispaan, jonka lähtöä kertomus oli viivyttänyt,
"kuulette, millaista väkivaltaa Rooman asukkaat saavat kärsiä.
Hattuni ja miekkani, paikalla! Herrani, antakaa anteeksi kiivauteni."

"Mihin on aikomuksesi?" kysyi Raimond.

"Mihin — mihin! Niin, minä unhotin, herrani, teillä oi ole sisarta,

Ehk'ei teillä ole ollut veljeäkään! Ei, ei; yhden uhrin kuitenkin olen
pelastava. Mihin, te kysytte — Martino di Porton palatsiin."

"Orsinin luokse yksin ja oikeutta saamaan?"

"Yksin ja oikeutta saamaan! En!" kiljasi Rienzi tarttuen

miekkaansa, jonka palvelija oli tuonut hänelle, ja syöksyi talosta;
"mutta yksi mies riittää kostamaan."

Piispa jäi hetkeksi miettimään. "Hän ei saa joutua turmioon", hän

jupisi, "niinkuin helposti saattaa käydä, jos hän yksinään antautuu
suden raivolle alttiiksi. Hei, pojat!" hän huusi; "eteenpäin soihdut!
Nopeaan, nopeaan! Me itse — me paavin vikaari — ryhdymme
asiaan. Rauhottukaa, hyvät ihmiset; nuoren signoranne saatte
takasin. Eteenpäin — Martino di Porton palatsiin!"

VI Luku.

Irenen olo Adrian di Castellon palatsissa.

Niinkuin Kyyprolainen katseli kuvapatsasta, johon hän oli

unelmainsa nuoruuden kuvannut, jolloin elollinen väri verkalleen
alkoi puhjeta marmoriin, niin katseli nuori ja intohimoinen Adrian
edessään uinuvaa, vähitellen eloon heräjävää impeä. Ja ehk'ei
noitien kasvojen kauneus ollut ylevintä eikä häikäisevintä laatua,
ehkä niitten hempeän ja rauhallisen luonteen monet saattoivat jättää
varjoon, ei kuitenkaan joittenkuitten mielestä saattanut löytyä
hurmaavampaa muotoa, ei milloinkaan toista, joka
kaunopuheliaammin olisi kuvannut tuon selittämättömän ja
neitsyeellisen ilmeen, jota Italian taide etsii malleistansa — jossa
kainous kuvautuu ulkonaisesti, lempeys piilevänä; tuo sekä muodon
että sydämen nuoruuden kukoistus, ennenkuin kummankaan
ensimmäinen vieno ja suloinen tuores on lakastunut, jolloin lempikin,
jonka tulisi olla tuon ijän ainoa rauhaton vieras, vielä on tunne vaan
eikä, intohimo.

"Benedetta!" kuiskasi Irene, avaten vihdoin silmänsä ja luoden ne

itsetiedottomasti hänen vieressään polvillaan olevaan — nuot
eriskummalliset, elollisimmat silmät, joita saattaisi vuosikausia
katsella tulematta milloinkaan tuntemaan niitten värin salaisuutta,
niin vaihteli se terän laajentuessa — tummentuen varjossa ja
kirkastuen valossa taivaan sineksi.

"Benedetta", sanoi Irene, "missä olen? Voi, Benedetta! Minä näin

niin kauniin unen."

"Minäkin kauniin näyn", tuumi Adrian.

"Missä olen?" huusi Irene nousten vuoteelta. "Tämä huone —

nämä verhot
— Pyhä Neitsyt! vieläkö uneksun! — ja te, taivas — olettehan herra
Adrian di Castello!"

"Onko tuo nimi, jota olet oppinut pelkäämään?" sanoi Adrian; "jos
niin, minä hylkään sen."
 Jos Irene nyt punastui, niin sitä ei vaikuttanut tuo hurja riemu,
jonka vallassa hänen haaveksiva sydämensä oli saattanut ennustaa
hänen kuuntelevan Adrian di Castellon lemmen ensimmäisiä sanoja.
Mieletönnä hämmästyksestä — pelästyneenä oudosta paikasta,
vieläpä kauhistuen ajatusta, että hän oli kahdenkesken hänen
kanssansa, joka vuosikaudet oli ollut hänen haaveiluissansa läsnä —
pelästys ja suru olivat ne tunteet, jotka hän enimmin tunsi ja jotka
enimmin kuvaantuivat hänen kasvoillansa. Ja kun Adrian lähestyi
häntä, niin huolimatta hänen äänensä ystävällisyydestä ja hänen
katseensa kunnioituksesta, hänen pelkonsa, joka ei ollut vähempi
sentähden, että se oli epämääräinen, lisääntyi; hän vetäytyi huoneen
äärimmäiseen päähän, katseli hurjasti ympärilleen ja sitten, peittäen
kasvonsa käsillään, puhkesi katkeraan kyyneltulvaan.

Heltyneenä noista kyyneleistä ja arvaten hänen ajatuksensa,

Adrian hetkeksi luopui kaikista äskeisistä rohkeammista toiveistaan.

"Älä pelkää, suloinen neiti", hän sanoi vakavasti; "toinnu, minä

rukoilen sinua; ei mikään vaara, ei mikään paha voi kohdata sinua
täällä; tämä käsi sinut pelasti Orsinin väkivallasta — tämä katto on
vaan ystävän suoja! Mainitse minulle, ihana ilmestys, nimesi ja
asuinpaikkasi, niin kutsun palvelijani ja saatan sinut turvassa heti
kotiisi."

Kenties kyynelten huojennus, vielä enemmän kuin Adrianin sanat,

sai Irenen tointumaan ja käsittämään omituisen asemansa; ja kun
hänen järkensä näin selvinneenä ilmaisi mitä hän oli velkaa hänelle,
jota hänen unelmansa niin kauan olivat pitäneet kaiken ylevyyden
ihanteena, hän pääsi itsensä valtijaaksi jälleen ja lausui kiitoksensa,
ilmaisten suloa, joka ei ollut vähemmän voittava, ehkä siinä vielä oli
osaksi hämminkiä.
 "Älä kiitä minua", vastasi Adrian kiihkeästi. "Minä olen koskettanut
käteesi — minä olen palkittu. Palkittu! ei, kaiken kiitollisuuden —
kaiken ylistyksen minä olen velkaa!"

Punastuen jälleen, mutta varsin erilaisia tunteita, Irene hetkisen

vaitiolon jälkeen vastasi: "Vielä suurempana, herrani, on minun
velkaani pitäminen, teidän niin välinpitämättömästi siitä
puhuessanne. Ja nyt, tehkää kiitollisuuteni täydelliseksi. En näe
seuralaistani — sallikaa hänen saattaa minut kotiini; se on vain
lyhyen matkan päässä tästä."

"Siunattu on sitten se ilma, jota olen tietämättäni hengittänyt!"

sanoi Adrian. "Mutta seuralaisesi, neiti armahinen, ei ole täällä, hän
pakeni, luullakseni, kahakan häiriössä, ja koska en tuntenut nimeäsi
enkä ollessasi silloisessa tilassasi saanut tietää sitä huuliltasi, minun
oli onnellinen pakko tuoda sinut tänne; — mutta minä olen oleva
seuralaisesi. Älä, miksi tuo arka katse; minun väkeni myös on
lähtevä mukaamme."

"Minun kiitokseni, jalo herra, ovat vähäarvoiset; veljeni, joka ei ole

teille tuntematon, on kiittävä teitä soveliaammin. Saanko lähteä?" ja
Irene puhuessaan oli jo ovella.

"Oletko niin kiihkeä pääsemään minusta?" vastasi Adrian

suruissaan. "Voi! lähdettyäsi silmistäni, en näyttävä, kuin kuu olisi
hyljännyt yön! — mutta on autuasta totella käskyjäsi, silloinkin kun
poistavat sinut luotani."

Hieno hymy irroitti Irenen huulet, ja Adrian kuuli sydämensä

lyönnin, kun hän tuota maahan luotua katsetta piti suotuisena
enteenä.
 Vastahakoisesti ja verkalleen hän kääntyi ovea kohden sekä kutsui
palvelijoitaan. "Mutta", sanoi hän, heidän seisoessaan korkeassa
porraskäytävässä, "sanot, armas neiti, että veljesi nimi ei ole minulle
tuntematon. Taivas suokoon että hän olisi Colonnan ystävä."

"Hänen ylpeytensä", vastasi Irene kartellen, "Cola di Rienzin

ylpeys on olla Rooman ystävien ystävä."

"Pyhä Neitsyt taivahinen! — onko veljesi tuo erinomainen mies?"

huudahti Adrian, joka tuon kuullessaan näki salvan ilmaantuneen
intohimonsa eteen. "Voi! Colonnassa, ylimyksessä hän ei näe mitään
hyvää, ei silloinkaan kun sinun onnellinen pelastajasi, armas neiti,
etsii hänen nuoruuden ystävyyttään!"

"Olette suuresti kohtuuton hänelle, herrani", vastasi Irene

lämpimästi; "hän ennen kaikkia on mies, joka ihailee jalomielistä
urhollisuutta, vaikkapa se ilmaantuisikin vaan Rooman alhaisimman
naisen puolustuksessa — kuinka paljoa enemmän sitten, kun sitä
osotetaan hänen sisarensa suojelemisessa."

"Ajat todellakin ovat surettavat", vastasi Adrian aatoksissaan,

heidän nyt ollessaan aukealla kadulla, "kun miehet, jotka yhtä paljon
murehtivat maansa surkeutta, epäluuloisina katselevat toisiansa: kun
patriiceihin kuulumista pidetään kansan vainolaisiin kuulumisena,
kun kansan ystävän nimellistä pidetään patriicein vihollisena; mutta
tulkoon mitä tahansa, voi! salli minun toivoa, ihana neiti, etteivät
mitkään epäilykset, mitkään eripuraisuudet karkoita sinun rinnastasi
ainoata hellää muistoa minusta!"

"Voi! vähän, vähän tunnette minua", alkoi Irene ja lopetti äkkiä.

 "Puhu! puhu jälleen! — mitkä säveleet tuo kateellinen
vaikeneminen riisti sielultani! Et tahdo siis unohtaa minua? Ja", jatkoi
Adrian, "me kohtaamme vielä toisemme? Me olemme Rienzin taloon
menossa; huomenna käyn entisen toverini luona — huomenna saan
nähdä sinut. Niinhän on oleva?"

Irenen äänettömyys oli hänen vastauksensa.

"Ja mainittuasi minulle veljesi nimen, tee se suloiseksi korvalleni

lisäämällä omasikin."

"Minua kutsutaan Ireneksi."

"Irene, Irene! — salli minun kertoa se. Se on lempeä nimi, ja

viihtyy huulilla, kuin se ei hentoisi luopua niiltä — sopiva nimi sinun
kaltaisellesi."

Näin pitäen mieluisasti kuultua ylistyspuhettaan tuolla hehkuvalla

kukkaiskielellä, joka tosin on ominaisempaa tuolle aikakaudelle ja
etelän hienolle kohteliaisuudelle, mutta joka myöskin on kieli, jolla
nuoruuden intohimoisuuden runollisuus kaikkina aikoina ja kaikissa
maissa lausuu uhkuvan yltäkylläisyytensä sydämen puhuessa
sydämelle. Adrian saatteli kotiinpäin kaunista turvattiansa, valiten
sillävälin kiertävimmän ja pisimmän tien, joka juoni Ireneltä joko jäi
huomaamatta tahi jonka hän ääneti soi anteeksi. Heidän näkyvissään
oli jo katu, jonka varrella Rienzi asui, kun heidät äkki-arvaamatta
saavutti tulisoihtuja kantava miesjoukko. Se oli Orvieton piispan
seurue, joka palasi Martino di Porton palatsista, matkalla (mukanaan
Rienzi) Adrianin asuntoon. He olivat edellisessä paikassa, Orsinia
tapaamatta, palvelijoilta kuulleet kahakan päätöksen ja Irenen
sankarin nimen, ja huolimatta Adrianin yleisestä armastelijan
maineesta, Rienzi tarpeeksi tunsi hänen luonteensa ja hänen
mielenlaatunsa jalouden, varmasti tietääkseen että Irene oli
turvallisena hänen suojassaan. Voi! juuri tuossa henkilön
turvallisuudessa usein on suurin sydämen vaara. Nainen ei koskaan
vaarallisemmin rakasta, kuin silloin, kun se, joka häntä rakastaa,
hänen tähtensä hillitsee itsensä.

Likistyneenä veljensä rintaan, Irene pyysi häntä kiittämään hänen

pelastajaansa; ja Rienzi tuolla lumoavalla avomielisyydellä, joka niin
hyvin sopii vaatimattomille, ja jota kaikkien, jotka tahtovat hallita
ihmisten sydämiä, joskus tulee osata näyttää, läheni nuorta
Colonnaa ja lausui hänelle kiitollisuutensa ja ylistyksensä.

"Olemme liian kauan olleet erotettuina, meidän täytyy jälleen tulla

tuntemaan toisemme", vastasi Adrian. "Ole varma että minä pian
kohtaan sinun."

Kääntyen jättämään Ireneä hyvästi, hän nosti hänen kätensä

huulilleen ja puristaessaan sitä sen luistaessa hänen omastaan,
pettyikö hän luullessaan että nuot suloiset sormet keveästi,
tahdottomasti vastasivat puserrukseen?

VII Luku.

Lemmestä ja lempivistä.

Jos Romeon ja Julian lemmentarinaa käyttäen Shakespeare olisi

vaihtanut näkymön, jolle se kuvaantuu, pohjoisempaan ilmanalaan,
saattanemme epäillä, olisiko kerrassaan Shakespearenkään taito
pystynyt sovittamaan meitä Julian intohimon äkkinäisyyteen ja
voimaan. Ja sellaisenakin kuin se on, ei löytyne monta järkevissä ja
tervemielisissä saarelaisissamme, jotka eivät rehellisesti myöntäisi,
jos heiltä suoraan kysyttäisiin, pitävänsä moisten kova-onnisten
Veronan lempeilijöitten rakkausjuttua ja heidän tultansa outona ja
liioiteltuna. Mutta Italiassa on kuvaus tuosta yhden yön
synnyttämästä tunteesta — mutta "voimallisesta kuin kuolema" —
niin yleinen, että jokapäiväisimmissä oloissa tavataan samallaisia
lukemattomia. Eri aikakausina ja eri ilmanaloissa lempi ihmeellisesti
vaihtelee esiintymismuodossaan. Ja vielä tänä päivänäkin, Italian
taivaan alla, moni halpa tyttö saattaa tuta Julian tunteet, moni
yksinkertainen veitikka kilpailla Romeon kanssa liiallisuudessa. Pitkät
temput ovat tuntemattomia tässä päivänpaisteisessa maassa, jossa
ja josta minä nyt kirjoitan. Ei missään maassa kenties tavata niin
yleisesti lempeä, syttynyttä ensi kohtauksesta, mikä Ranskassa on
pilan, Englannissa epäluulon; eipä missään maassa myöskään
lempeä, näin äkkiä syntynyttä, uskollisemmin säilytetä. Se mikä on
mielikuvituksessa kypsynyt, puhkeaa kerrassaan intohimoksi, mutta
sitä koko ajan sulostuttaa, tunteellisuus. Ja olkoon tämä minun ja
heidän puolustuksensa, jos Adrianin lempi näyttää ennen aikojaan
syttyneeltä, ja Irenen liiallisten haaveilujen hedelmältä — tuon
puolustuksen he saavat ilmalta ja auringolta, esivanhempainsa
tavoilta, esimerkin lempeältä tarttumiselta. Mutta heidän
alistuessaan sydämiensä käskyille, tuossa oli jonkinlaista, vaikka
salaista surua, — aavistusta, jolla ehkä oli sulonsa, vaikka siinä oli
katkeruutta ja ilkeyttä. Syntyisin niin ylhäisestä suvusta Adrian tuskin
saattoi uneksiakaan plebeijin sisaren kanssa solmittua avioliittoa;
eikä Irene, tietämättömänä veljensä nousevasta kunniasta,
rohjennut povessaan säilyttää muita toiveita, kuin olla lemmittynä.
Mutta nämät vastakkaiset olot, jotka karkeammissa,
varovaisemmissa, itsekieltävämmissä ja ehkäpä hyveisemmissä