(Ebook) Bridges to Better Writing by Luis

Nazario, Deborah Borchers, William Lewis ISBN

1413031188 download

https://ebooknice.com/product/bridges-to-better-writing-2380396

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooknice.com
to discover even more!

(Ebook) Biota Grow 2C gather 2C cook by Loucas, Jason; Viles,

James ISBN 9781459699816, 9781743365571, 9781925268492,
1459699815, 1743365578, 1925268497

https://ebooknice.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-6661374

(Ebook) Matematik 5000+ Kurs 2c Lärobok by Lena Alfredsson, Hans

Heikne, Sanna Bodemyr ISBN 9789127456600, 9127456609

https://ebooknice.com/product/matematik-5000-kurs-2c-larobok-23848312

(Ebook) SAT II Success MATH 1C and 2C 2002 (Peterson's SAT II

Success) by Peterson's ISBN 9780768906677, 0768906679

https://ebooknice.com/product/sat-ii-success-math-1c-and-2c-2002-peterson-
s-sat-ii-success-1722018

(Ebook) Master SAT II Math 1c and 2c 4th ed (Arco Master the SAT
Subject Test: Math Levels 1 & 2) by Arco ISBN 9780768923049,
0768923042

https://ebooknice.com/product/master-sat-ii-math-1c-and-2c-4th-ed-arco-
master-the-sat-subject-test-math-levels-1-2-2326094
(Ebook) Cambridge IGCSE and O Level History Workbook 2C - Depth
Study: the United States, 1919-41 2nd Edition by Benjamin
Harrison ISBN 9781398375147, 9781398375048, 1398375144,
1398375047
https://ebooknice.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-history-
workbook-2c-depth-study-the-united-states-1919-41-2nd-edition-53538044

(Ebook) Guthrie's guide to better legal writing by Neil Guthrie

ISBN 9781552215708, 1552215709

https://ebooknice.com/product/guthrie-s-guide-to-better-legal-
writing-37133836

(Ebook) A Pattern Approach to Interaction Design by Jan Borchers

ISBN 9780471498285, 0471498289

https://ebooknice.com/product/a-pattern-approach-to-interaction-
design-2003640

(Ebook) Learning Algorithms: A Programmer's Guide to Writing

Better Code by George Heineman ISBN 9781492091066, 1492091065

https://ebooknice.com/product/learning-algorithms-a-programmer-s-guide-to-
writing-better-code-34203348

(Ebook) Managing Transitions by William Bridges ISBN

9781857885415, 9781857884258, 1857885414, 1857884256

https://ebooknice.com/product/managing-transitions-2250918
 Prewriting

• Discovering and • Writing your

limiting your topic introduction
• Identifying your Jump forward? • Writing your Drafting
audience body paragraphs
• Establishing your • Writing your
purpose Return? conclusion
• Setting your tone • Making your
• Formulating your ideas coherent
thesis
• Outlining your ideas Jump forward?
Return?
Return?

• Revising your support

• Considering style
• Troubleshooting problem areas Revising
• Asking your peers to review

Reflecting
Editing for:
• Grammar
• Usage Proofreading
• Punctuation

• Thinking about how you’ve

grown as a writer
• Considering how you might use
your new skills in other situations
Bridges to
Better Writing
Luis A. Nazario Deborah D. Borchers William F. Lewis
Pueblo Community College Pueblo Community College Pueblo Community College

Australia • Brazil • Japan • Korea • Mexico • Singapore • Spain • United Kingdom • United States
 Bridges to Better Writing © 2010 Wadsworth, Cengage Learning
Luis A. Nazario, Deborah D. Borchers, ALL RIGHTS RESERVED. No part of this work covered by the copy-
William F. Lewis right herein may be reproduced, transmitted, stored, or used in any
Publisher: Lyn Uhl form or by any means, graphic, electronic, or mechanical, including
but not limited to photocopying, recording, scanning, digitizing, tap-
Director of Developmental English: ing, Web distribution, information networks, or information storage
Annie Todd and retrieval systems, except as permitted under Section 107 or 108
Development Editor: Marita Sermolins of the 1976 United States Copyright Act, without the prior written
Assistant Editor: Janine Tangney permission of the publisher.

Editorial Assistant: Melanie Opacki

Associate Media Editor: Emily Ryan For product information and technology assistance, contact us at
Cengage Learning Academic Resource Center, 1-800-423-0563.
Marketing Manager: Kirsten Stoller
For permission to use material from this text or product,
Marketing Assistant: Ryan Ahern
submit all requests online at www.cengage.com/permissions.
Senior Content Project Manager: Further permissions questions can be e-mailed to
Michael Lepera permissionrequest@cengage.com.
Art Director: Marissa Falco
Print Buyer: Betsy Donaghey Library of Congress Control Number: 2008943490
Permissions Editor: Timothy Sisler ISBN-13: 978-1-413-03118-8
Text Researcher: Karyn Morrison ISBN-10: 1-413-03118-8
Production Service/Compositor: Wadsworth
Graphic World Publishing Services 20 Channel Center Street
Text Designer: Judith Krimski Boston, MA 02210
USA
Photo Manager: Leitha Etheridge-Sims
Photo Researcher: Catherine Schnurr, Cengage Learning products are represented in Canada by Nelson
Pre-Press PMG Education, Ltd.

Cover Designer: Beckmeyer Design For your course and learning solutions, visit www.cengage.com.
Cover Image: © Corbis Purchase any of our products at your local college store or at our
preferred online store www.ichapters.com.

Printed in Canada
1 2 3 4 5 6 7 12 11 10 09 08
For my wife, Carmen, and children—Jessica, Louis, and Ryan—for their patience
and support; my parents, Irma and Carmelo, for their faith in me; and the faculty
and students of Pueblo Community College from whom I’m still learning.
Luis Nazario

To my father, Prof. Edward H. Davidson, for my love of reading and writing; to my

husband, Phil, for tutoring me through my first year of teaching; to my son, Nat,
who inspires me; and to all of my students who expand my world.
Deborah Borchers

For my wife, Jan, my sons, Owen and John, and my parents, Bill and Louise, with grati-
tude and love. For my students, whose questions, I hope, are answered in this book.
William Lewis
This page intentionally left blank
 ACKNOWLEDGMENTS

The authors express their warmest gratitude to the following: our entire Cengage Learning
support team, including Development Editor, Marita Sermolins, for her constant encour-
agement and wise counsel; Director of Developmental English, Annie Todd; Marketing
Manager, Kirsten Stoller; Associate Media Editor, Emily Ryan; and Senior Content Project
Manager, Michael Lepera. To Ms. Erika Parks, for her careful reading and valuable sugges-
tions; David Hall for suggesting this project; Stephen Dalphin for helping us through the
initial stages; and the many authors and authorities in the field of English education that
have inspired us.
The authors would also like to thank the many colleagues who reviewed many
iterations of manuscript chapters and provided their valuable input on content and
design—without their advice this book would not be in its current state: Cathryn
Amdahl, Harrisburg Area Community College; Keith Amrine, Genessee Community
College; Stephen Black, Southwest Tennessee Community College; Carol Ann Britt,
San Antonio College; Cathleen Carosella, Indiana University-Purdue University, Fort
Wayne; Gregory Cecere, Palm Beach Community College; Alan Church, University of
Texas at Brownsville; J. Andrew Clovis, West Virginia University at Parkersburg; Donna
Marie Colonna, Sandhills Community College; Jim Cooney, Montgomery County
Community College; Janet Cutshall, Sussex County Community College; Barbara
Danley, Sandhills Community College; Magali A. M. Duignan, Augusta State University;
Stephanie Dumstorf, Brevard Community College; Margo Eden-Camann, Georgia
Perimeter College—Clarkston; Gwen Enright, San Diego City College; Endora Feick,
Nashville State Community College; Karen L. Feldman, Seminole Community College;
Cathy Gillis, Napa Valley College; Ellen Gilmour, Genessee Community College; José J.
González, Jr., South Texas College; Martha Goodwin, Bergen Community College; Robin
Griffin, Truckee Meadows Community College; Mary Ellen Haley, Bloomfield College;
Nikka Harris, Rochester Community and Technical College; Amy Havel, Southern Maine
Community College; Levia DiNardo Hayes, College of Southern Nevada; Linda Houck,
Nashville State Community College; Brandon Hudson, McLennen Community College;
Marisa Humphrey, Central Washington University; Therese Jones, Lewis University; Jack
Macfarlane, San Joaquin Valley College; David Mackinder, Wayne State University; Ami
Massengill, Nashville State Community College; Jack Miller, Normandale Community
vi Acknowledgments

College; Chris Morelock, Walters State Community College; Betty Palmer Nelson,
Volunteer State Community College; Ellen Olmstead, Montgomery College; Roberta
Panish, Rockland Community College; Charles E. Porter, Wor-Wic Community College;
Jennifer Ratcliff, North Central Texas College; Dana Resente, Montgomery County
Community College; Donald Rhyne, San Joaquin Valley College; Edward Roper, Troy
University, Montgomery; Jamie Sadler, Richmond Community College; Julie Sanford,
Roosevelt University; Anna Schmidt, Cy-Fair College; Deneen Shepherd, Saint
Louis Community College at Forest Park; Tamara Shue, Georgia Perimeter College—
Dunwoody; Michelle Taylor, Ogeechee Technical College; Michael Tischler, Western
Nevada Community College; Lisa Todd, Hudson County Community College; Verne
Underwood, Rogue Community College; Mary Beth Van Ness, Terra Community
College; Roger West, Trident Technical College; Helena Zacharis, Palm Beach
Community College; and William Ziegler, J. Sargeant Reynolds Community College.
The authors would also like to thank the group who carefully reviewed drafts of
the Instructor’s Manual and Test Bank and provided counsel about and enthusiasm for
the project: Phyllis Gowdy, Tidewater Community College—Virginia Beach; Patricia
Moseley, Central Carolina Technical College; Linsay Oaken, University of Nevada, Reno;
Charles E. Porter, Wor-Wic Community College; and Vicki Sapp, Tarrant County College.
The authors would especially like to thank the following students whose work we
present to you in this text:

Leroy Bachicha Clyde Hazelton Regina Ritschard

Lora Bailey Jon-Paul Jared Hunt Lawrence Rodriguez
Ron Barton Joshua Janoski Deborah J. Seaton
Andre Blackwell JoAnna Johnson Diannah Sholey
Jamie Bruss Sheralan Marrott Chi Yon Sin
Joe Chamberlain Gabriel Martinez Kent Spath
Tom Coleman Jeremy Mathews Claude Sterner
Loretta Cruz Lauren Montoya Angelique Trujillo
Lisa Dosen Tamra O’Toole Dustin Wertz
David Farren Christian Pettie Dawn Yengich
Marla Grossman Michael Pino
Frank Hahn Theresa Randall
 ABOUT THE AUTHORS

Luis Nazario is Assistant Chair of the English depart-

ment at Pueblo Community College where he has taught
since 1990. Professor Nazario completed his B.A. at Inter
American University in Puerto Rico. He pursued his teach-
ing career in both Puerto Rico and the United States where
he earned his M.A. in TESOL at New York University.
After joining the English department at Pueblo in
1990, Professor Nazario distinguished himself by devel-
Luis Nazario oping a set of manuals for part-time faculty that were
innovative in their comprehensiveness and use of visual
“I saw an opportunity to support. With Professor Borchers he presented their work
with service learning at conferences and later worked on
write a text that engages
modules for developmental English to be used in the De-
students visually to create partment of Corrections. Additionally, he has developed
internet courses in both developmental and college level
a more dynamic learning courses and has restructured his course to be taught as a
experience.” learning community.
Professor Nazario has enjoyed the challenges of
■ Luis Nazario ■ creating a textbook with visual appeal. “A whole graphic
might spring from a single phrase.” He is also energized by
offering instructors the power of choice. “Instructors have
to be aware of their choices, and in Bridges to Better Writ-
ing, they can pick and choose chapters to develop their
syllabus and create the most effective approach for their
students. And we’re always including new ways to intro-
duce a composition.”
viii About the Authors

Debbie Borchers is Chair of the English department at

Pueblo Community College, where she is in her twentieth
year as a member of the faculty. Professor Borchers began
her teaching career as a student of Near Eastern culture
in Cairo. “From Egypt, I went on to teach in Iran, where
I eventually had to escape the Iranian Revolution.” After
she returned to the United States, Prof. Borchers earned
her M.A. in TESL from the University of Arizona and even-
Deborah Borchers tually moved to Pueblo.
With her Assistant Chair, Luis Nazario, Professor
“I always try to perfect Borchers has implemented innovative service learning
programs, student and faculty assessments, and standards
the tone, style, and flow to
for the English curriculum. Additionally, she developed
make the chapters as an online Introduction to Literature course and has
presented workshops on Writing Across the Curriculum.
readable as possible.”
“Writing is one of the hardest things to teach, and what
■ Debbie Borchers ■
many people don’t realize is that a textbook doesn’t have
to be just text! There are better ways to teach than to have
a student just write a paragraph and do some activities.”

Bill Lewis has recently returned to teaching after serving

for two years as Director of Planning, Accreditation, and
Effectiveness at Pueblo Community College where he is
in his fifteenth year as an English teacher. Professor Lewis
came to teaching after many years working in the defense
industry. He graduated from the University of Colorado
and traveled around the country before pursuing his
interest in the Russian language at the Defense Language
William F. Lewis Institute.
He worked in the intelligence community until earn-
“My area of concern in ing his M.A. in English from George Mason University. He
the text is—the then began his long association with the English depart-
ment at Pueblo, where he has taught developmental and
interrelationship of ideas college level English composition, technical writing, and
literature courses. “My recent work on our accreditation
and the logic of their
has shown me the great strides that Debbie and Luis have
expression.” made with the English department. Their development of
service learning programs and special manuals for adjunct
■ Bill Lewis ■ instructors—these are unique and innovative solutions.”
BRIEF CONTENTS

PART 1 WRITING YOUR PAPERS, 1

CHAPTER 1 Let’s Talk about Writing, 3

CHAPTER 2 Writing Your Descriptive
Paragraph, 17
CHAPTER 3 Writing Your Descriptive
Narrative Essay, 42
CHAPTER 4 Writing Your Expository
Paragraph, 73
CHAPTER 5 Developing Your Essay through
Illustration, 103
CHAPTER 6 Developing Your Essay through
Process Analysis, 136
CHAPTER 7 Developing Your Essay through
Cause/Effect Analysis, 171
CHAPTER 8 Developing Your Essay through
Comparison or Contrast, 201
CHAPTER 9 Developing Your Essay through
Division and Classification, 237
CHAPTER 10 Developing Your Essay through
Definition, 268
CHAPTER 11 Developing Your Essay through
Argumentation, 297
CHAPTER 12 Making Choices: Developing an
Integrated Essay, 338
x Brief Contents

PART 2 WRITING WITH SOURCES, 369

CHAPTER 13 Working with Sources, 371
CHAPTER 14 Writing Your Research Paper, 410
PART 3 EDITING FOR GRAMMAR, 449
CHAPTER 15 Editing for Fragments, 451
CHAPTER 16 Editing for Run-on Sentences, 469
CHAPTER 17 Editing for Subject–Verb
Agreement, 485
CHAPTER 18 Editing for Pronouns, 504
CHAPTER 19 Editing for Verb Use, 528
CHAPTER 20 Editing for Adjectives and
Adverbs, 557
PART 4 EDITING FOR STYLE, 577
CHAPTER 21 Writing Clear Sentences, 579
CHAPTER 22 Writing Varied Sentences, 600
CHAPTER 23 Avoiding Unnecessary Words
and Expressions, 622
PART 5 USING THE CORRECT WORDS, 641
CHAPTER 24 Frequently Confused Words, 643
CHAPTER 25 Improving Your Spelling, 664
PART 6 USING PUNCTUATION
AND CAPITALIZATION, 679
CHAPTER 26 Using Commas, Semicolons,
and Colons, 681
CHAPTER 27 Other Punctuation
and Capitalization, 709
PART 7 READING CRITICALLY, 733
CHAPTER 28 Reading Critically, 735

APPENDIX A, A-1
CREDITS, C-1
INDEX, I-1
 DETAILED CONTENTS

PART 1 WRITING YOUR PAPERS, 1 Deciding on the Dominant Impression, 25

Ordering Your Descriptive Details, 26
CHAPTER 1 Let’s Talk about
Writing, 3 Writing Your Descriptive Paragraph, 27
Understanding That Writing Prewriting, 28
Is Thinking, 5 Discovering and Limiting Your Topic, 28
Identifying Your Audience, 32
Using and Understanding This Book, 5
Establishing Your Purpose, 32
Being Aware of Writing Realities, 6
Setting Your Tone, 32
Attitudes and Myths about Writing, 7
Stating Your Dominant Impression, 33
Reconsidering Your Attitude about
Outlining Your Ideas, 33
Writing, 8
Drafting, 34
Writing Your Papers, 9 Coherence: Using Transitions, 35
Revising, 36
The Writing Process, 9 Style Tip: Using a Variety of Sentence
Prewriting, 9 Lengths, 37
Drafting, 14 Proofreading, 38
Revising, 14 Common Error #1: Sentence
Proofreading, 15 Fragments, 39
Reflecting, 15 Reflecting, 40
CHAPTER 2 Writing Your Descriptive CHAPTER 3 Writing Your Descriptive
Paragraph, 17 Narrative Essay, 42
Previewing Your Task, 19 Previewing Your Task, 44
Writing for College, 19 Writing for College, 44
Writing in Your Profession, 20 Writing in Your Profession, 45
Writing in Everyday Life, 20 Writing in Everyday Life, 47
Understanding Description, 21 Understanding Narrative, 48
Using Sensory Details, 22 Using the Elements of Plot, 48
Using Figurative Language, 24 The Beginning, 49
xii Detailed Contents

The Middle, 49 Writing Your Expository Paragraph, 87

The End, 49
Prewriting, 88
Supporting Your Narrative, 49
Discovering and Limiting Your Topic:
Using Descriptive Language, 50
Freewriting and Questioning, 88
Using Words to Describe Emotions, 50
Identifying Your Audience and Establishing
Using Verbs Effectively, 52
Your Purpose, 90
Using Dialogue, 53
Setting Your Tone, 91
Writing Your Descriptive Narrative Formulating Your Topic Sentence, 93
Essay, 55 Outlining Your Ideas, 93
Drafting, 95
Prewriting, 56 Drafting Your Major and Minor
Discovering and Limiting Your Topic, 56 Supports, 95
Identifying Your Audience, 60 Coherence: Using Transitions, 96
Establishing Your Purpose, 60 Writing Your Conclusion, 97
Setting Your Tone, 60 Revising, 98
Formulating Your Thesis, 61 Style Tip: Varying Sentence Structure, 98
Outlining Your Ideas, 62 Proofreading, 99
Drafting, 64 Common Error #3: Punctuating
Paragraphing, 64 Introductory Elements, 100
Writing Your Beginning, 65 Reflecting, 101
Writing Your Middle, 66
Writing Your End, 66 CHAPTER 5 Developing Your
Coherence: Using Transitions, 67 Essay through
Revising, 68 Illustration, 103
Style Tip: Varying Sentence Structure, 68 Previewing Your Task, 105
Proofreading, 70
Common Error #2: Editing for Shifts in Writing for College, 105
Verb Tense, 71 Writing in Your Profession, 106
Reflecting, 72 Writing in Everyday Life, 108

CHAPTER 4 Writing Your Exposi- Understanding Illustration, 109

tory Paragraph, 73 Using Examples for Support, 110
Previewing Your Task, 75
Writing Your Illustration Essay, 111
Writing for College, 75
Prewriting, 114
Writing in Your Profession, 75
Discovering and Limiting Your Topic, 114
Writing in Everyday Life, 76
Identifying Your Audience, 117
Understanding the Expository Establishing Your Purpose, 117
Paragraph, 77 Setting Your Tone, 117
Formulating Your Thesis, 119
Expository Paragraph Structure, 78
Outlining Your Ideas, 123
The Topic Sentence, 78
Drafting, 125
The Support: Major and Minor, 82
Writing Your Introduction, 125
The Conclusion, 86
Writing Your Body Paragraphs, 127
 Detailed Contents xiii

Coherence: Using Transitions, 127 CHAPTER 7 Developing Your Essay

Writing Your Conclusion, 129 through Cause/Effect
Revising, 130 Analysis, 171
Style Tip: Using Coordination to Combine
Previewing Your Task, 173
Sentences, 130
Proofreading, 133 Writing for College, 173
Common Error #4: Fused Sentences, 133 Writing in Your Profession, 174
Common Error #5: Comma Splice, 133 Writing in Everyday Life, 176
Reflecting, 134
Understanding Cause/
CHAPTER 6 Developing Your Essay Effect Analysis, 177
through Process Cause Analysis, 177
Analysis, 136 Main and Contributory Causes, 178
Previewing Your Task, 137 Immediate and Distant Causes, 178
Chains of Causes, 179
Writing for College, 137
Effect Analysis, 180
Writing in Your Profession, 139
Problems to Avoid in Cause/Effect Analysis, 181
Writing in Everyday Life, 141
Writing Your Cause/Effect Essay, 181
Understanding Process Analysis,
142 Prewriting, 183
Discovering and Limiting Your Topic, 183
The Directional Process, 142
Identifying Your Audience and Establishing
Components of a Directional Process, 143
Your Purpose, 185
The Informational Process, 143
Setting Your Tone, 185
Writing Your Process Analysis Formulating Your Thesis, 187
Essay, 145 Outlining Your Ideas, 188
Drafting, 190
Prewriting, 146 Writing Your Introduction, 190
Discovering and Limiting Your Topic, 147 Writing Your Body Paragraphs, 192
Identifying Your Audience and Writing Your Conclusion, 194
Establishing Your Purpose, 151 Revising, 195
Setting Your Tone, 152 Style Tip: Modifying Phrases and Clauses, 195
Formulating Your Thesis, 155 Proofreading, 198
Outlining Your Ideas, 156 Common Error #7: Editing for Pronoun–
Drafting, 158 Antecedent Agreement, 198
Writing Your Introduction, 158 Reflecting, 200
Writing Your Body Paragraphs, 161
Writing Your Conclusion, 164 CHAPTER 8 Developing Your Essay
Revising, 165 through Comparison
Style Tip: Choose the Active Voice, 166 or Contrast, 201
Proofreading, 168 Previewing Your Task, 202
Common Error #6: Editing for Shifts in
Person, 168 Writing for College, 203
Reflecting, 170 Writing in Your Profession, 204
Writing in Everyday Life, 205
xiv Detailed Contents

Understanding Comparison Writing Your Division or

and Contrast, 207 Classification Essay, 248
Two Topics to Be Compared or Contrasted, 208 Prewriting, 250
Clear Bases of Comparison or Contrast, 209 Discovering and Limiting Your Topic, 250
Evidence to Describe Similarities or Identifying Your Audience, 252
Differences, 211 Establishing Your Purpose, 253
Organization of a Comparison or Contrast Setting Your Tone, 253
Analysis, 212 Formulating Your Thesis, 254
The Block Method, 212 Outlining Your Ideas, 255
The Point-by-Point Method, 212 Drafting, 257
Writing Your Introduction, 258
Writing Your Comparison Writing Your Body Paragraphs, 258
or Contrast Essay, 214 Writing Your Conclusion, 260
Prewriting, 216 Revising, 261
Discovering and Limiting Your Topic, 216 Style Tip: Avoid Mixed Construction, 261
Identifying Your Audience, 218 Proofreading, 264
Establishing Your Purpose, 218 Common Error #10: Lack of Agreement
Setting Your Tone, 219 between Subjects and Verbs, 265
Formulating Your Thesis, 220 Reflecting, 266
Outlining Your Ideas, 221
CHAPTER 10 Developing Your Essay
Drafting, 224
through Definition, 268
Writing Your Introduction, 224
Writing Your Body Paragraphs, 226 Previewing Your Task, 269
Writing Your Conclusion, 229 Writing for College, 270
Revising, 230 Writing in Your Profession, 271
Style Tip: Avoid Offensive Language, 230 Writing in Everyday Life, 273
Proofreading, 233
Common Error #8: Pronoun Reference, 233 Understanding Definition, 274
Common Error #9: Pronoun Case, 234 Denotative and Connotative Meanings of
Reflecting, 236 Words, 274
CHAPTER 9 Developing Your Essay The Formal Definition, 275
through Division and Defining through Negation, 276
Classification, 237 The Extended Definition, 277
Developing an Extended Definition, 277
Previewing Your Task, 238 The Informal Definition, 279
Writing for College, 239
Writing in Your Profession, 240 Writing Your Definition Essay, 279
Writing in Everyday Life, 242 Prewriting, 281
Discovering and Limiting Your Topic, 281
Understanding Division and Identifying Your Audience
Classification, 243 and Establishing Your Purpose, 284
Division, 243 Setting Your Tone, 285
Classification, 246 Formulating Your Thesis, 286
A Guiding Principle, 246 Outlining Your Ideas, 287
 Detailed Contents xv

Drafting, 288 Proofreading, 334

Writing Your Introduction, 289 Common Error #12: Misusing Commas
Writing Your Body Paragraphs, 289 with Restrictive or Nonrestrictive
Writing Your Conclusion, 291 Elements, 335
Revising, 291 Reflecting, 336
Style Tip: Use Parallel Constructions
Correctly, 291 CHAPTER 12 Making Choices:
Proofreading, 293 Developing an
Common Error # 11: Missing or Misplaced Integrated Essay, 338
Apostrophes, 294 Previewing Your Task, 340
Reflecting, 295 Understanding the Integrated Essay,
CHAPTER 11 Developing Your 346
Essay through Making Choices, 347
Argumentation, 297 Reacting to Your World, 348
Previewing Your Task, 298 Writing Your Integrated Essay, 351
Writing for College, 299 Prewriting, 354
Writing in Your Profession, 300 Discovering and Limiting Your Topic, 354
Writing in Everyday Life, 302 Identifying Your Audience, Establishing
Your Purpose, and Setting Your
Understanding Argument, 303
Tone, 361
The Elements of Argument, 304 Formulating Your Thesis, 363
Types of Claims, 304 Outlining Your Ideas, 363
Using Evidence to Support Your Position, 305 Drafting, 365
A Logical Line of Reasoning, 306 Revising, 365
Concession of Opposing Arguments, 310 Proofreading, 366
Refutation, 311 Reflecting, 368
Patterns for Organizing an Argument, 311
PART 2 WRITING WITH SOURCES,
Writing Your Argumentative Essay, 312 369
Prewriting, 316
CHAPTER 13 Working with
Discovering and Limiting Your Topic:
Sources, 371
Combination of Techniques, 316
Identifying Your Audience, 318 Understanding Sources, 373
Establishing Your Purpose, 320 Reading for College, 373
Setting Your Tone, 322 Why Use Source Material?, 377
Formulating Your Thesis, 322 Types of Source Materials, 377
Outlining Your Ideas, 323 Primary Sources, 377
Drafting, 325 Secondary Evidence, 378
Writing Your Introduction, 326 How Do I Use Source Material?, 378
Writing Your Body Paragraphs, 327 Quoting Source Material, 378
Writing Your Conclusion, 330 Paraphrasing Source Material, 379
Revising, 331 Summarizing Source Material, 381
Style Tip: Use Levels of Formality, 331 Extracting Information from a Source, 382
xvi Detailed Contents

How Do I Integrate Sources?, 386 PART 3 EDITING FOR GRAMMAR,

Punctuating Quotations, 388 449
Paraphrasing, 389
Summarizing, 389 CHAPTER 15 Editing for Fragments,
Bringing Borrowed Material to an End, 390 451
How Do I Avoid Plagiarism?, 391 Understanding Sentence Fragments,
Common Types of Plagiarism, 392 453
Strategies to Prevent Plagiarism, 392
Basic Parts of a Sentence, 454
How Do I Document My Sources?, 393
Locating the Verb of a Sentence, 455
Understanding In-Text Citations, 393
Locating the Subject of a Sentence, 456
Understanding the Works Cited List, 398
Verb Forms as Subjects, 458
CHAPTER 14 Writing Your Research Independent and Dependent Clauses, 459
Paper, 410 Identifying Fragments, 460
Types of Fragments, 462
Understanding the Value of Research,
411 CHAPTER 16 Editing for Run-on
Sentences, 469
Writing Your Research Paper, 412
Prewriting and Planning, 413 Understanding Run-on Sentences, 471
Selecting Your Topic, 413 Fused Sentences, 471
Formulating a Research Question, 414 Editing for Fused Sentences, 472
Limiting Your Topic and Stating Revising Fused Sentences, 478
Your Thesis, 416 Comma Splices, 479
Setting Your Schedule, 418 Editing for Comma Splices, 480
Researching Your Topic, 419 Strategies for Revising Run-on Sentences, 481
Using the Library, 420
CHAPTER 17 Editing for Subject–Verb
Using Databases, 420
Agreement, 485
Using the Internet, 421
Evaluating the Reliability of Your Sources, Understanding Subject–Verb
421 Agreement, 487
Identifying Subtopics, 423 Grammatical Person, 487
Managing Your Information, 424 Grammatical Number, 488
Writing Bibliography Cards, 424 An Informal Test for Number, 488
Writing Note Cards, 427 Revisiting Subjects and Verbs, 490
Drafting and Revising Your Paper, 431 Problems with Subject Number, 492
Preparing Your Outline, 431 Words That Come between the Subject
Writing Your First Draft, 434 and Verb, 492
Revising and Proofreading Your Draft, 437 Indefinite Pronouns as Subjects, 493
Formatting Your Final Draft, 441 Compound Subjects, 497
Formatting Your Final Outline, 442 Sentences Beginning with There and
Formatting Your Final Draft, 443 Here, 498
Formatting Your Final Bibliography, 446 Words That Are Plural in Form but
Reflecting, 447 Singular in Meaning, 499
 Detailed Contents xvii

CHAPTER 18 Editing for Subjunctive, 551

Pronouns, 504 Keeping Mood Consistent, 552
Verbals, 553
Understanding Pronouns, 505
Infinitive Phrase, 553
Problems in Pronoun–Antecedent Gerund Phrase, 554
Agreement, 508 Participial Phrase, 554
Indefinite Pronouns as Antecedents, 510
Using His or Her to Avoid Sexist CHAPTER 20 Editing for Adjectives
Language, 510 and Adverbs, 557
Compound Antecedents, 512 Understanding Adjectives and
Collective Nouns as Antecedents, 513 Adverbs, 558
Pronoun Reference, 514
Adjectives, 559
Error #1: Two Possible Antecedents, 514
Describe or Modify Nouns, 559
Error #2: Pronouns Referencing Broad
Describe Nouns and Pronouns, 561
Ideas, 516
Describe Gerunds, 562
Error #3: Unidentified Antecedents, 517
Participles, 562
Error #4: Referring to People, Animals,
Use Nouns as Adjectives, 563
and Things, 519
Possessive Adjectives, 563
Pronoun Case, 520
Comparatives and Superlatives, 564
Using Who and Whom, 522
Absolute Adjectives, 565
Pronoun Consistency, 524
Punctuating Adjectives in a Series, 565
CHAPTER 19 Editing for Verb Use, Adverbs, 566
528 Tricky Verbs, 567
Comparatives and Superlatives, 569
Understanding Verbs, 530
Frequently Confused Adjectives and Adverbs,
Verb Forms, 530 569
Auxiliary (Helping) Verbs, 534 Good versus Well, 570
Primary Auxiliary Verbs, 534 Bad versus Badly, 571
Modal Auxiliary Verbs, 534 Fewer versus Less, 571
Constructing Verb Tenses, 536 Real versus Really, 572
Keeping Tense Consistent, 539 Irregular Adjectives and Adverbs, 572
Action Verbs and Linking Verbs, 540 Double Negatives, 573
Action Verbs: Transitive and Intransitive, 540
Linking Verbs, 542 PART 4 EDITING FOR STYLE, 577
Working with Troublesome Verb Sets, 544
CHAPTER 21 Writing Clear
Lie versus Lay, 544
Sentences, 579
Sit versus Set, 545
Rise versus Raise, 546 Understanding Sentence Clarity, 580
Active versus Passive Voice, 547 Misplaced Modifiers, 581
Keeping Voice Consistent, 550 Misplaced Words, 582
Verb Moods, 550 Misplaced Phrases, 583
Indicative, 550 Misplaced Participial Phrases, 584
Imperative, 550 Misplaced Clauses, 586
xviii Detailed Contents

Split Infinitives, 587 Avoid Excluding Language, 636

Dangling Modifiers, 588 Use Groups’ Preferred Names, 638
Mixed Constructions, 591
Parallel Constructions, 593 PART 5 USING THE CORRECT
Parallelism in a Series, 594 WORDS, 641
Parallelism in Pairs, 595 CHAPTER 24 Frequently Confused
Correlative Conjunctions, 596 Words, 643
Effective Repetition to Emphasize Ideas, 597
Understanding Frequently Confused
CHAPTER 22 Writing Varied Words, 645
Sentences, 600 Words Frequently Confused, 645
Understanding Sentence Variety, 602
CHAPTER 25 Improving Your
Identifying and Using Basic Types of Spelling, 664
Sentences, 602
The Simple Sentence, 602 Understanding Your Problems
The Compound Sentence, 603 with Spelling, 666
The Complex Sentence, 605 Using Basic Spelling Rules, 666
The Compound-Complex Sentence, 607 Deciding Between ie and ei, 666
Combining Phrases and Clauses, 609 Choosing among -cede, -ceed, and -sede, 667
Vary the Beginning of Your Sentences, 609 Attaching Prefixes, 667
Vary Your Method of Combining Attaching Suffixes, 668
Sentences, 611 Attaching Suffixes -ness and -ly to a Word,
Final Advice for Improving Your Style, 619 668
Keeping or Dropping the Final e, 669
CHAPTER 23 Avoiding Unnecessary Changing the y to i in Words Ending with y,
Words and Expressions, 669
622 Doubling a Final Consonant, 670
Understanding Problematic Patterns Spelling the Plurals of Nouns Correctly, 671
of Expression, 624 Forming the Plural by Adding s, 671
Forming the Plural of a Noun Ending in y,
Eliminating Wordiness, 624
671
Avoid Stock Phrases, or “Deadwood”, 624
Forming the Plural of a Noun Ending
Reduce Wordy Verbs, 627
in f or fe, 672
Choose Strong Verbs Rather Than Attach
Forming the Plural of a Noun Ending in o,
Adverbs, 628
672
Avoid Overusing Relative Clauses, 628
Forming the Plural of a Compound Noun,
Avoid Overusing Be Verbs, 629
673
Avoid Overusing Passive Voice, 630
Forming the Plural When Referred to as a
Avoid Overusing Expletive Constructions,
Word, 673
630
Recognizing Irregular Plurals, 674
Avoiding Clichés, 631
Being Watchful for Commonly Misspelled
Avoiding Slang, 632
Words, 676
Avoiding Offensive Language, 634
Strategies for Improving Your Spelling, 677
Avoid Insulting Language, 634
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
toukalle ja sitten rauhallisesti kuolee, — on aivan samanlainen kuin
se huolellisuus, millä ihminen illalla asettaa valmiiksi vaatteensa ja
murkinansa tulevaa aamua varten, eikä sellaista voisi itse asiassa
ollenkaan esiintyä, ellei syksyllä kuoleva hyönteinen varsinaiselta
perusolennoltaan olisi sama kuin keväällä munasta ryömivä — aivan
niinkuin nukkumaan paneutuva ja vuoteesta nouseva ihminen on
sama.

Jos me näiden tutkistelemusten jälkeen nyt palaamme itseemme

ja omaan sukuumme, — jos luomme katseen eteenpäin, kauas
etäiseen tulevaisuuteen, koetamme kuvailla mieleemme tulevaiset
sukupolvet, miljoonine yksilöineen, outoine tapoineen ja pukuineen,
mutta sitten päästämme väliin kysymyksen: Mistä tulevat nämä
kaikki? Missä ovat he nyt? — Missä on se maailmojakantavan
tyhjyyden runsas kohtu, joka heidät vielä kätkee, nuo tulevaiset
sukupolvet? — eikö olisi tähän hymyilevä ja tosi vastaus: Missä ne
olisivat muuallakaan kuin siellä missä todellinen aine on ollut ja on
oleva, nykyisyydessä ja sen sisällössä, siis sinussa, hupsussa
kyselijässä, joka tässä oman olemuksesi väärinymmärtämisessä olet
puun lehden kaltainen, mikä syksyllä kuihtuessaan ja putoamaisillaan
ollessaan vaikeroi perikatoaan eikä tahdo lohduttautua ajattelemalla
tuoretta vihantaa, joka keväällä on verhoava puun, vaan valittaen
lausuu: "Sehän en ole minä! Nehän ovat aivan toisia lehtiä!" — Oi
vähämielinen lehti! Minne luulet sinä joutuvasi? Ja mistä tulevat
kaikki muut? Missä on tyhjyys, jonka kuilua pelkäät? — Opi toki
tuntemaan oma varsinainen olemuksesi, juuri se, joka on täynnä
elämän janoa, opi näkemään se puun sisäisessä, salaisessa,
pakoittavassa voimassa, joka on alati sama kaikissa lehtien
sukupolvissa. Ja nyt, kuten kreikkalainen runoilija sanoo:

"millainen suku lehtien on, sellainen on miesten".

 Nukahtaako kärpänen, joka nyt surisee ympärilläni, illalla uneen ja
surisee huomenna taas; vai kuoleeko se illalla ja keväällä surisee sen
munasta syntynyt toinen kärpänen — se on itsessään sama asia:
senvuoksi ei tieto, joka esittää ne kahtena kokonaan eri oliona,
olekaan mikään ehdoton, vaan ainoastaan suhteellinen, ilmiön, eikä
tosiolevaisen tuntemusta. Kärpänen lentelee taas aamulla; se
lentelee keväälläkin taas. Mitä eroa sille on talvella ja yöllä? —
Burdachin Fysiologiassa (nid. 1, § 275) luemme: "Aina kello 10
saakka aamulla ei valmisteessa näy mitään Cercaria ephemora'a
(eräs alkueläin), ja kello 12 aikaan koko vesi vilisee niitä. Illalla ne
kuolevat, ja seuraavana aamuna syntyy taas uusia. Tämän
havainnon teki Nitzsch kuutena päivänä peräkkäin."

Niin viipyy kaikki vain silmänräpäyksen ja kiitää kuolemaa kohti.

Kasvi ja hyönteinen kuolevat kesän lopulla, eläin, ihminen,
muutaman vuoden kuluttua: kuolema niittää väsymättömästi. Mutta
siitä huolimatta, niin, aivan kuin ei asia niin olisikaan, on kaikki aina
olemassa paikallaan, aivan kuin kaikki olisikin katoamatonta. Aina
vihannoi ja kukkii kasvi, surisee hyönteinen, pysyy eläin ja ihminen
lakastumattoman nuorena, ja jo tuhannen kertaa nautitut kirsikat
ovat meille joka kesä uudelleen tarjona. Kansatkin säilyvät, kuin
kuolemattomat yksilöt, joskin ne toisinaan muuttavat nimeä, jopa
niiden toimi, puuha ja kärsimys on aina sama. Historia tosin on alati
kertovinaan meille jotakin uutta, sillä se on kaleidoskopin tapainen,
mikä joka käänteellä näyttää uuden ryhmityksen, vaikka me
oikeastaan näemme aina saman silmäimme edessä. Mikä siis
vastustamattomammin tunkee mieleen kuin ajatus, että syntyminen
ja häviäminen ei kohdistu olioiden varsinaiseen olemukseen, vaan
tämä jää sen koskemattomaksi, on siis katoamaton?
 Senvuoksi kaikki mikä tahtoo olla olemassa, todellisuudessa on
jatkuvasti ja loppumattomasti olemassa. Senmukaisesti ovat joka
ajankohtana, sääskestä elefanttiin saakka, kaikki eläinsuvut
täysilukuisina maan päällä. Ne ovat jo uudistuneet monia tuhansia
kertoja ja tässä samana pysyneet. Ne eivät tiedä muista
kaltaisistaan, jotka ovat eläneet ennen niitä tai niiden jälkeen elävät:
suku elää alituisesti, ja tuntien, että se on katoamaton ja he samaa
kuin se, ovat yksilöt turvallisella mielin. Elämäntahto ilmenee
itselleen loppumattomana nykyisyytenä, koska tämä on suvun
elämän muoto; siksi suku ei vanhene, vaan pysyy alati nuorena.
Kuolema on sille, mitä uni yksilölle, tai silmälle räpäys, ja silmien
rävähtelemättömyydestä intialaiset tuntevatkin jumalansa, kun nämä
ilmenevät ihmishahmossa. Kuten maailma yön tullessa häviää, mutta
ei silloin kuitenkaan hetkeäkään lakkaa olemasta, yhtä näennäinen
on ihmisen ja eläimen häviö kuolemassa ja yhtä järkähtämättömänä
jatkuu siinä niiden tosiolemus. Ajateltakoon nyt tämä kuoleman ja
syntymän vaihtelu tapahtuvaksi äärettömän nopeana aaltoiluna,
silloin on edessämme tahdon pysyvä objektivatio eli esineistymys,
olioiden säilyvät aatteet kiinteinä kuin sateenkaari putouksen yllä.
Tämä on ajallinen kuolemattomuus. Sen vaikutuksesta ei —
vuosituhansien kuolemasta ja kuihtumuksesta huolimatta — vielä
mitään ole mennyt hukkaan, ei ainoakaan aineen atomi, vielä
vähemmän mitään siitä sisäisestä olemuksesta, joka ilmenee
itselleen luontona. Senvuoksi voimme joka hetki turvallisesti
huudahtaa: "Huolimatta ajasta, kuolemasta ja kuihtumuksesta
olemme kuitenkin kaikki yhdessä!"

Siihen olentoon nähden kenties olisi tehtävä poikkeus, joka kerran

olisi tästä leikistä lausunut täydestä sydämestä: "Minä en tahdo
enää". Mutta tässä ei vielä ole oikea paikka puhua siitä.
 Mutta sensijaan on huomio kiinnitettävä siihen, että synnytyksen
tuskat ja kuoleman katkeruus ovat ne molemmat pysyvät
edellytykset, joiden kautta elämäntahto säilyy esineistymyksessään,
joiden kautta siis tosi olemuksemme, ajan virran ja sukupolvien
vaihtumisen koskemattomana, jatkaa olemassaoloaan alituisessa
nykyisyydessä ja nauttii elämäntahdon myöntämyksen hedelmää.
Vertauskohdan tarjoaa tässä se, että me vain sillä edellytyksellä, että
yöllä nukumme, voimme olla valveilla päivän. Sisältääpä jälkimäinen
ilmiö selityksenkin puheenalaisen vaikean kohdan ymmärtämiseen.
[5]

Sillä nykyisyyden alusta eli täyte, pleroma eli aines, on oikeastaan

alituisesti sama. Aika tekee meidät kykenemättömiksi välittömästi
käsittämään tätä yhdensamaisuutta, ja aika on vain älymme muoto
ja rajoitus. Se että tämän johdosta esim. tulevaisuutta ei vielä ole,
on harha, joka meille paljastuu, kun se on tullut. Että oleellinen
ymmärryksemme muoto tuo mukanaan sellaisen harhan, saa
selityksensä ja oikeutuksensa siitä että luonto ei suinkaan ole
antanut meille ymmärrystä olioiden olemusta, vaan ainoastaan
vaikuttimien käsittämistä varten, se on siis tarkoitettu palvelemaan
yksilöllistä ja ajallista tahdonilmiötä.[6]

Tehdessämme yhteenvedon tässä esittämistämme tarkasteluista,

ymmärrämme myös mitä vanhat elealaiset tarkoittivat
paradoksaalisella opillaan, ettei ole mitään syntymistä ja häviämistä,
vaan että kaikki on liikkumatta paikallaan ("Parmenides ja Melissus
kielsivät syntymistä ja häviämistä olevan, koska he uskoivat, ettei
liikettä ole". Stob. Ed., 1, 21). Samoin saa tässä valaistusta myös
kaunis kohta Empedokleessa (kirjassa Adversus Coloten, c. 12):
"Nuo vähämieliset! Sillä syviä ajatuksia ei ole niillä, jotka toivovat,
että mitä ei ennen ollut, voisi olla olemassa, tai että mitään kuolee ja
häviää. Ei toki viisas mies saata julistaa sellaista, että vain niin kauan
kuin ihmiset elävät (sillä tätä nimittävät he elämäksi), ovat he
olemassa, vain niin kauan sattuu heille ihania tai peljättäviä
kohtaloita, mutta että he ennen syntymää ovat tyhjyyttä ja
kuoleman jälkeen niinikään tyhjyyttä."

Samoin ansaitsee tässä mainitsemista eräs merkillinen ja

paikallaan kovin hämmästyttävä kohta Diderot'n kirjassa Jacques le
fataliste: "suunnattoman suuri linna, jonka otsalla luettiin: Minä en
kuulu kenellekään ja minä kuulun koko maailmalle; te olitte siellä
ennenkuin sinne astuitte, te olette siellä vielä kun sieltä poistutte."

Tosin ihminen siinä merkityksessä, missä hän syntymässään tulee

tyhjyydestä, raukeaa tyhjyyteen kuolemassa. Mutta olisi kovin
mielenkiintoista oppia tuntemaan, mitä tämä tyhjyys oikeastaan on,
koska varsin kohtalainen teräväjärkisyys riittää osoittamaan, ettei
tämä empirinen tyhjyys suinkaan ole ehdoton, s.o. se ei ole tyhjyyttä
kaikissa merkityksissä. Tähän älyämykseen johtaa jo se
kokemushavainto, että vanhempien ominaisuudet tavataan
jälkeläisessä, ne siis ovat säilyneet yli kuoleman. Tästä minä
kuitenkin tulen puhumaan erityisessä luvussa.

Ei ole mitään suurempaa vastakohtaa kuin on ajan

hellittämättömän paon, joka tempaa kaiken sisältönsä mukanaan, ja
tosiolevaisuuden jähmeän liikkumattomuuden välillä, joka kaikkina
aikoina pysyy samana. Ja jos katse tältä näkökannalta lähtien oikein
ulkokohtaisesti kiinnitetään elämän välittömiin tapahtumiin, selviää
katsojalle kirkkaasti pysyväinen nykyisyys ajan rattaan keskipisteenä.
— Verrattomasti kauemmin elävälle silmälle, joka yhdellä katseella
käsittäisi ihmissuvun elämän kokonaisuudessaan, ilmenisi syntymän
ja kuoleman alituinen vaihtelu jatkuvana aaltoiluna. Senvuoksi ei
hänen mieleensä juolahtaisikaan nähdä siinä yhä uutta syntymistä
tyhjästä tyhjyyteen; vaan kuten nopeasti pyritty kipuna meistä
näyttää pysyvältä kehältä, nopeasti väreilevä jousi säilyvältä
kolmiolta, heilahteleva viulunkieli sukkulalta, niin näyttäisi hänestä
suku olevaiselta ja pysyvältä, kuolema ja syntymä aaltoilulta.

Tosiolemuksemme häviämättömyydestä kuolemassa on meillä

siihen saakka erheellisiä käsityksiä, kunnes me päätämme tutkia sitä
eläimissä, emmekä itsellemme yksin omista erästä sen erikoista lajia,
kuolemattomuuden pöyhkeällä nimellä. Juuri tämä korskea vaatimus
ja se ahdashenkinen käsitys, josta se johtuu, vaikuttaa että
useimmat ihmiset niin itsepintaisesti kieltäytyvät tunnustamasta sitä
päivänselvää totuutta, että me oleellisesti ja pääasiassa olemme
samaa kuin eläimet; niin, vieläpä että he kauhistuen väistävät
jokaista viittaustakin tähän meidän sukulaisuuteemme niiden kanssa.
Mutta tämä totuuden kieltämys sulkee heiltä enemmän kuin mikään
muu tien olemuksemme häviämättömyyden todelliseen
tuntemukseen. Sillä ken etsii jotakin väärältä tieltä, hän on juuri
senvuoksi oikean jättänyt eikä edellisen päässä koskaan saavuta
mitään muuta kuin myöhäisen pettymyksen.

Reippaasti siis tavoittamaan totuutta — ei ennakkokuvitteluja

noudattaen, vaan luonnon ohjausta! Ensinnä opittakoon, katsomalla
mitä nuorta eläintä tahansa, tuntemaan suvun koskaan
vanhenematon elämä — suvun joka oman ikuisen nuoruutensa
heijastuksena antaa kullekin uudelle yksilölle ajallisen nuoruuden ja
sallii sen astua elämään niin uutena, niin reippaana kuin olisi
maailma tänään syntynyt. Kysyköön kukin rehellisesti itseltään, onko
tämänkeväinen pääskynen niin kokonaan toinen kuin ensimäisen
luomiskevään, ja onko todellakin molempien välillä tyhjästäluomisen
ihme miljoonia kertoja uudistunut, jättääkseen tuloksensa yhtä
monta kertaa ehdottoman hävityksen käsiin. Tiedän kyllä, että jos
minä jollekulle vakavasti vakuuttaisin, että pihalla nyt leikkivä kissa
on sama kuin se, joka siellä kolmesataa vuotta sitten samalla tavoin
hyppeli ja hiipi, hän pitäisi minua hulluna; mutta tiedän myös, että
on vielä paljon hullumpaa uskoa, että tämänpäiväinen kissa olisi
tykkänään ja läpikotaisin toinen kuin tuo kolmesataa vuotta sitten
elänyt.

Tarvitsee vain vilpittömästi ja vakavasti syventyä jonkun tällaisen

korkeamman luurankoisen tarkasteluun, selvästi tajutakseen, että
tämä tutkimaton olento, sellaisena kuin se nyt siinä on, ei
kokonaisuudessaan saata mitenkään raueta tyhjyyteen — ja siitä
huolimatta on toiselta puolen sen katoavaisuus ilmeinen. Tämä
johtuu siitä, että eläimessä sen aatteen (suvun) iäisyys on saanut
leimansa yksilön äärellisyydestä. Sillä määrätyssä mielessä on
kylläkin totta, että meillä kussakin yksilössä on eri olento
edessämme, nimittäin siinä mielessä, mikä johtuu syyperusteen
väittämästä, sillä tätä noudattavat myös aika ja paikka, jotka ovat
principium individuationis, yksilöistymyksen peruste. Mutta toisessa
mielessä se taas ei ole totta, nimittäin siinä, jonka mukaan todellisia
ovat vain olioiden pysyvät muodot eli aatteet. Tämä ajatus oli
Platonilla niin selvillä, että siitä tuli hänen perusoppinsa, hänen
filosofiansa keskipiste, ja sen käsittämisestä hänen tunnuksensa,
oliko asianomainen ollenkaan kykenevä filosofoimaan.

Kuten pauhaavan putouksen pirstoutuneet pisarat salaman

nopeudella vaihtuvat, sillä aikaa kun niiden muodostama sateenkaari
liikkumattoman levollisena viipyy paikallaan, tämän lakkaamattoman
vaihtelun koskemattomana, niin jää jokainen aate, s.o. jokainen
elävien olioiden suku yksilöittensä alituisen vaihtelun
koskemattomaksi. Mutta aatteessapa eli suvussa elämäntahdolla
oikeastaan on juurensa ja siinä se ilmenee; siksi tämä tahto
todellisuudessa välittääkin vain suvun olemassaolosta. Esim.
jalopeurat (leo), jotka ovat syntyneet ja kuolevat, ovat kuin
putouksen pisarat; mutta leonitas, jalopeurain aate eli hahmo, on
sen yllä olevan järkähtämättömän sateenkaaren kaltainen. Senvuoksi
katsoikin Platon vain aatteet, s.o. suvut, tosioleviksi, yksilöt sensijaan
vain lakkaamatta syntyviksi ja häviäviksi ilmiöiksi. Siitä, että jokainen
eläin- ja ihmisyksilö syvimmässään tajuaa tämän
katoamattomuuden, johtuu että se saattaa niin turvallisena ja
huolettomana vaeltaa keskellä lukemattomia sattumia, jotka voivat
sen joka hetki tuhota, vieläpä suoraan kohti kuolemaa. Hänen
silmistään loistaakin suvun levollisuus, johon tämä perikato ei ulotu.
Ihmiselle eivät epävarmat ja vaihtelevat uskonkappaleet koskaan
voisi suoda tätä levollisuutta. Mutta kuten sanottu, osoittaa silmäys
mihinkä eläimeen tahansa, ettei kuolema ole esteeksi elämän
ytimelle, tahdolle, sen ilmenemyksissä.

Mikä tutkimaton salaisuus piileekään joka eläimessä! Katsokaa

lähintä, katsokaa koiraanne; miten levollisena se seisoo paikallaan!
Monien tuhansien koirien täytyi kuolla, ennenkuin tuli tämän vuoro
elää. Mutta näiden tuhansien perikato ei ole koiran aatetta
koskettanut: se ei ole kaikesta tästä kuolemisesta vähintäkään
häiriintynyt. Siksi seisoo koira niin reippaana ja alkuvoimaisena siinä,
kuin olisi tämä päivä sen ensimäinen eikä mikään voisi olla sen
viimeinen, ja sen silmistä loistaa sen häviämätön perusaate,
Arkhaios. Mitä on siis kautta näiden vuosisatojen vaipunut
kuolemaan? — Ei koira, se on kulumattomana edessämme; vain sen
varjo, sen kuvastus meidän aikaan sidotussa tiedonmuodossamme.
Kuinka saattaa toki kukaan uskoa, että häviäisi se, mikä alati
uudelleen on olemassa ja täyttää kaiken ajan? — Tosin on asia
kokemuksen kannalta kylläkin selitettävissä: sikäli kuin kuolema
tuhosi yksilöitä, loi näet siitos uusia. Mutta tämä kokemuksen
antama selitys on vain näennäinen: se asettaa toisen arvoituksen
toisen sijaan. Asian metafyysillinen älyämys on, joskaan ei niin
helposti saatavissa, kuitenkin ainoa tosi ja tyydyttävä.

Subjektivisen eli itsekohtaisen menettelyn kautta paljasti Kant sen

suuren, joskin kielteisen totuuden, ettei aika saata olla tosiolevaisen
ominaisuus, koska se ennalta valmiina piilee meidän
käsityskyvyssämme. Nytpä on kuolema ajallisen ilmiön ajallinen
loppu; mutta niin pian kun poistamme ajan, ei mitään loppua enää
ole, vaan tämä sana on kadottanut kaiken merkityksensä. Minä
puolestani koetan nyt tässä objektivista eli ulkokohtaista tietä
näyttää asian myönteisen puolen, että näet tosiolevainen jää ajan ja
sen, mikä vain senkautta on mahdollista, syntymän ja kuoleman,
koskemattomaksi, ja ettei ajan ilmiöillä voisi olla edes tätä
uupumatta vaihtuvaa, tyhjyyden partaalla vietettyä olemassaoloa,
ellei niiden ydin olisi iäisyydestä kotoisin. Iäisyys tosin on käsite, joka
ei mihinkään havaintoon perustu; siksi sen sisällys onkin pelkästään
kielteinen, se ilmaisee vain ajatonta olemassaoloa. Aika on kuitenkin
vain iäisyyden kuva, kuten Plotinos sanoo; ja samoin on ajallinen
elämämme pelkkä tosiolemuksemme kuva. Tämä piilee iäisyydessä,
koskapa aika on vain meidän tietomme muoto, ja vain se saattaa
meidät käsittämään oman ja kaikkien muiden olioiden olemuksen
katoavaiseksi, äärelliseksi ja perikadolle ylenannetuksi.

Toisessa kirjassa olen esittänyt, mitenkä tosiolevaisena esiintyvän

tahdon adekvatinen objektiviteetti eli sitä täsmällisesti tulkitseva
esineellisyys kullakin sen asteella on (platoninen) idea eli aate;
samaten kolmannessa kirjassa, että olioiden aatteille on korrelaattina
eli välttämättömästi edellytettävänä vastikkeena puhdas tiedoitseva
subjekti eli itseys; siis voivat ne tulla tajutuiksi vain
poikkeuksellisesti, erikoisen suotuisissa olosuhteissa ja ohimennen.
Yksilölle, siis ajan muodossa ilmenevälle tiedolle, esiintyy aate
sensijaan suvun muodossa, joka on aate ajan hahmoon venyneenä.
Senvuoksi on siis suku tosiolevaisen, s.o. elämäntahdon välittömin
esineistymys. Jokaisen eläimen, ja näin ollen myös ihmisen, sisäisin
olemus piilee siis suvussa: tässä siis, eikä oikeastaan yksilössä, on
mahtavasti viriävällä elämäntahdolla juurensa. Sensijaan on vain
yksilöllä välitöntä tajuntaa; senvuoksi se kuvittelee olevansa toista
kuin suku, ja siksi se pelkää kuolemaa. Elämäntahto ilmenee
yksilöön nähden nälkänä ja kuolemanpelkona; sukuun nähden
sukuviettinä ja intohimoisena huolehtimisena jälkeläisistä.

Yhtä pitää tämän kanssa havainto, että luonto, joka on mainitusta

yksilön harhaluulosta vapaa, yhtä huolekkaasti varjelee sukua kuin
se välinpitämättömästi antaa yksilöiden tuhoutua: jälkimäiset ovat
sille aina vain välikappaleita, edellinen on sen tarkoitus. Senvuoksi
ilmenee niin räikeä vastakohta siinä, miten saita se on yksilöitä
varustaessaan ja miten tuhlaavainen, kun suku on kysymyksessä.
Tässä suhteessa saadaan näet usein yhdeltä yksilöltä vuosittain
satojatuhansia itiöitä ja enemmän; näin tuotteliaita ovat esim. puut,
kalat, äyriäiset, termiitit y.m. Edellisessä suhteessa taas on kukin
varustettu kyvyillä ja elimillä vain niukasti sen verran, että se
hellittämättömästi ponnistaen saattaa pysyä hengissä; senvuoksi
täytyykin silvotun tai heikontuneen eläimen säännöllisesti nääntyä
nälkään. Ja missä satunnainen säästö käy päinsä, siten että
hätätilassa voidaan tulla toimeen ilman jotakin osaa, siellä on se,
vastoin tavallista järjestystäkin, pidätetty. Senvuoksi puuttuu esim.
monilta toukilta silmät; eläinparat saavat sokeina tunnustella tietään
lehdeltä lehdelle, mikä tuntosarvien puuttuessa tapahtuu siten, että
ne heiluttelevat ilmassa kolmea neljännestä ruumiistaan, kunnes
kohtaavat jonkun esineen, jolloin niiltä usein jää saavuttamatta ihan
vierestä saatava ravinto. Kaiken tämän vaikuttaa lex parsimoniae
naturae, luonnon säästäväisyyden laki, jonka ilmaisuun: natura nihil
facit supervacaneum, luonto ei tee mitään tarpeetonta, vielä voidaan
lisätä: et nihil largitur, eikä mitään ilmaiseksi. — Sama luonnon
menettelytapa ilmenee siinä, että kuta paremmin yksilö ikänsä
nojalla pystyy suvun jatkamiseen, sitä voimakkaammin ilmenee
hänessä vis naturae medicatrix, luonnon parantava voima. Senvuoksi
sen haavat helposti paranevat ja se huokeasti toipuu taudeista.
Tämä kyky heikkenee samassa määrässä kuin siitoskyky ja vaipuu
syvälle sittenkun jälkimäinen on sammunut; sillä silloin on yksilö
luonnon silmissä käynyt arvottomaksi.

Luokaamme vielä silmäys olioiden astejaksoon ynnä sitä

noudattavaan tajunnan asteettaisuuteen, polyypistä ihmiseen asti.
Silloin näemme tosin, miten tämän ihmeellisen pyramidin pitää
pysähtymättömässä väreilyssä yksilöiden kuolema, mutta miten se
siitoksen siteen kautta sukuina säilyy kautta äärettömän ajan. Kun
siis yllä esitetyn mukaan ulkokohtainen suku ilmenee
häviämättömänä, näyttää sen itsekohtainen ilmenemys, joka on vain
näiden olioiden itsetietoisuus, olevan mitä lyhytaikaisin ja tulevan
lakkaamatta hävitetyksi, yhtä usein taas astuakseen
käsittämättömällä tavalla tyhjästä esiin. Todellakin täytyy sen olla
kovin lyhytnäköinen, joka antaa tämän harhan pettää itseään eikä
ymmärrä, että joskin täten vain ulkokohtainen olio esiintyy ajallisesti
säilyvänä, niin kuitenkin itsekohtaisen, s.o. tahdon, joka siinä
kaikessa elää ja ilmenee, ja sen mukana tiedoitsevan subjektin,
jonka kautta edellinen itselleen kuvastuu, täytyy niinikään olla
häviämätön, koska toki ulkokohtaisen eli ulkoisen säilyminen saattaa
olla vain itsekohtaisen eli sisäisen olion häviämättömyyden ilmaus.
Edellisellä ei nimittäin voi olla mitään, jota se ei olisi saanut
jälkimäiseltä lainaksi, se ei saata oleellisesti ja alkuperäisesti olla
ulkokohtaista, ilmiötä, ja sitten toisessa sijassa, satunnaisesti,
itsekohtaista, tosiolevaista, itsetajuntaa. Sillä tietenkin edellinen
ilmiönä edellyttää sen, mikä ilmenee, muiden havaittavana olona se
edellyttää itseoloa, ja objektina subjektia, mutta ei päinvastoin.
Täytyyhän olioiden perustan aina piillä siinä mitä ne itsekseen ovat,
siis itsekohtaisuudessa eikä ulkokohtaisuudessa, mitä ne ovat vasta
muille, vieraassa tajunnassa havaittavina. Senmukaisesti
huomasimme ensimäisessä kirjassa, että filosofian oikea lähtökohta
oleellisesti ja välttämättömästi on itsekohtainen, siis idealistinen,
kuin myös, että päinvastainen ulkokohtainen lähtöpiste johtaa
materialismiin.

Perusolennoltamme olemme paljon suuremmassa määrässä kuin

tavallisesti ajattelemme samaa kuin maailma: sen sisäinen tahto on
meidän tahtoamme, sen ilmenemys on meidän miellettämme. Ken
kerran saattaisi selvästi tajuta tämän yhdensamaisuuden, hänen
silmissään häviäisi ero ulkomaailman säilymisen ja hänen oman
kuolemanjälkeisen säilymisensä välillä. Kumpikin ilmenisi hänelle
samana asiana, jopa saisi harhaluulo niiden eroavaisuudesta hänet
hymyilemään. Sillä näin ymmärretty olemuksemme häviämättömyys
johtuu juuri makrokosmoksen ja mikrokosmoksen
yhdenmukaisuudesta, siitä, että ulkomaailman ja tajuavan olennon
oman pienoismaailman ydin on sama. Tässä sanotun saattaa
selvittää omituisella, mielikuvituksessa suoritettavalla kokeella, jota
saattaa nimittää metafyysilliseksi. Koettakoon lukija kuvailla
mielessään kuolinhetkeään, joka missään tapauksessa ei tule
olemaan etäinen. Silloin ajattelee hän itsensä poistuneeksi ja
maailman säilyneeksi; mutta pian hän omaksi ihmeekseen huomaa,
että hän tällöin kuitenkin on olemassa. Sillä hän on luullut
kuvailevansa maailmaa ilman itseään: mutta tajunnassa on minuus
välittömästi annettuna, ja se vasta välittää maailman olemassaolon,
tämän tajuttavana maailma vasta on olemassa. Ajatus, että tämä
kaiken olevaisen keskus, kaiken todellisuuden ydin, voitaisiin poistaa
ja sen ohessa kuitenkin antaa maailman jatkaa olemassaoloaan: se
ajatus on kyllä in abstracto ajateltavissa, mutta ei realisoitavissa.
Yritys ajatella sekundärinen ilman primäristä, ehdonalainen ilman
ehtoansa, ilmiötä ilman ilmenevää, epäonnistuu joka kerran,
suunnilleen samoin kuin yritys ajatella tasasivuista suorakulmaista
kolmiota, tai materian häviämistä ja syntymistä ja muita senkaltaisia
mahdottomuuksia. Tarkoitetun tunteen sijasta herää meissä tällöin
tietoisuus siitä, että maailma yhtä paljon sisältyy meihin kuin me
maailmaan ja että kaiken todellisuuden lähde kumpuaa omasta
olennostamme. Tulos on oikeastaan tämä: aika, jolloin minua ei enää
ole, on ulkokohtaisesi katsoen kerran tuleva, mutta itsekohtaisesti
katsoen se ei voi koskaan tulla. — Saattaisi senvuoksi suorastaan
kysyä, missä määrin kukin sydämessään todellisuudessa uskoo
asiaan, jota hän ei oikeastaan ollenkaan saata ajatella, ja eikö aina
kuolemamme meistä ole pohjaltaan maailman satumaisin asia, kun
mainittuun pelkästään älylliseen, mutta kunkin jossakin määrin jo
tekemään kokeeseen liittyy tietoisuus tosiolentomme
häviämättömyydestä.

Se syvä vakaumus, että kuolema ei voi meitä tuhota, joka jokaisen

povessa piilee — kuten tämän lähestyessä säännöllisesti ilmenevät
omantunnonvaivatkin todistavat — on läheisesti liittynyt
tietoisuuteemme alkuperäisyydestämme ja iäisyydestämme. Sen
vuoksi saattoikin Spinoza sanoa: sentimus experimurque nos
aesternos esse — me tunnemme ja koemme, että olemme ikuisia.
Sillä katoamattomaksi saattaa järkevä ihminen ajatella itseään vain
mikäli hän ajattelee itsensä aluttomaksi, siis ikuiseksi, oikeastaan
ajattomaksi. Joka taas luulee tyhjästä tulleensa, hänen täytyy
ajatella myös tyhjäksi raukeavansa, sillä ajatus, että iäisyys on
kulunut, ennenkuin häntä oli, mutta sitten alkaa toinen, jonka
kuluessa hän ei koskaan lakkaa olemasta, on mahdoton.
Katoamattomuutemme vanhin perusta on todellakin vanha väite: Ex
nihilo nihil fit, in nihilum nihil potest reverti — tyhjästä ei mitään
synny eikä tyhjäksi voi mikään raueta. Senvuoksi sanookin varsin
sattuvasti Theophrastus Paracelsus (Werke, Strassburg 1603, nid. 2,
s. 6): "Minussa oleva sielu on jostakin syntynyt, senvuoksi ei se
raukea tyhjään, sillä jostakin se tulee". Hän esittää tässä oikean
perusteen. Mutta sen, joka pitää ihmisen syntyä hänen ehdottomana
alkunaan, täytyy pitää kuolemaa hänen ehdottomana loppunaan.
Sillä molemmilla on sama merkitys; siis saattaa kukin ainoastaan
sikäli ajatella itseään kuolemattomaksi, mikäli hän ajattelee itseään
syntymättömäksi samassa merkityksessä. Samaa kuin syntymä on
olemukseltaan ja merkitykseltään kuolema: sama viiva on siinä
kumpaankin suuntaan vedetty. Jos edellinen on todellista tyhjästä
syntymistä, silloin on jälkimäinen todellista tyhjäksi raukeamista.
Mutta todellisuudessa saatamme vain ajattelemalla tosiolentoamme
ijäiseksi, siis ajattomaksi, ajatella sitä katoamattomaksi. Oletus, että
ihminen olisi tyhjästä luotu, johtaa välttämättömästi siihen, että
kuolema on hänen ehdoton loppunsa. Tässä on siis W. T. täysin
johdonmukainen: sillä tyhjästä luomiseen ei sovellu mikään
kuolemattomuusoppi. Uustestamentilliseen kristillisyyteen kuuluu
sellainen, koska sen henki on intialainen ja senvuoksi sen
alkuperäkin intialainen enemmän kuin luullaan, joskin vain
egyptiläisten välityksellä. Mutta siihen juutalaisheimoon, johon
mainittu intialainen viisaus oli luvatussa maassa istutettava, sopii se
yhtä huonosti kuin tahdon vapaus tahdon ajalliseen luomiseen,
taikka niinkuin

humano capiti cervicem pictor equinam jungere si velit.[7]

 On aina paha olla olematta läpikotaisin alkuperäinen ja yhdestä
palasta veistetty. — Sensijaan opettaa brahmalaisuus ja
buddhalaisuus aivan johdonmukaisesti kuolemanjälkeisen elämän
lisäksi syntymänedellistä (syntymä on rikos, jonka sovittaminen on
elämän tarkoitus). Kuinka selvästi he tällöin ovat tietoisia tämän
johtopäätöksen välttämättömyydestä, sen osoittaa seuraava kohta
Colebrooken Intian filosofian historiassa (Transact. of the Asiatic
London Society, nid. I, s. 577): "Vastoin Bhagavadin järjestelmää,
joka on vain osittain kerettiläinen, tekee Vyasa muiden muassa
seuraavan tärkeimmän vastaväitteen: sielu ei olisi ikuinen, jos se olisi
kerran luotu, jos sillä siis olisi alku". Edelleen sanotaan Uphamin
"Buddhalaisuudessa" (s. 110): "Tuonelassa on kovin osa niillä
uskonnottomilla, joita nimitetään deittyiksi; nämä ovat sellaisia, jotka
hyljäten Buddhan todistuksen kannattavat kerettiläistä oppia, että
kaikki elävät olennot saavat alkunsa äidin kohdussa ja loppunsa
kuolemassa".

Joka käsittää olemassaolonsa pelkästään satunnaiseksi, sen täytyy

tosin pelätä kadottavansa se kuolemassa. Se taas, joka
ylimalkaankin älyää, että tämä johtuu jostakin alkuperäisestä
välttämättömyydestä, ei usko, että välttämättömyys, joka on
aikaansaanut jotain niin ihmeteltävää, olisi rajoittunut tällaiseen ajan
katkelmaan, vaan että se vaikuttaa aina. Välttämättömäksi taas
huomaa olemassaolonsa se joka punnitsee, että tähän hetkeen
saakka, jolloin hän on olemassa, jo on kulunut ääretön aika, siis
ääretön määrä muutoksia, mutta että hän niistä huolimatta kuitenkin
on olemassa: kaikki mahdolliset tilat ovat siis jo esiintyneet, niiden
kykenemättä hänen olemassaoloansa hävittämään. Jos hän koskaan
olisi saattanut olla olematta, ei häntä nytkään olisi. Sillä jo kulunut
ääretön aika ynnä se, että kaikki mahdolliset tapahtumat jo ovat
siinä esiintyneet, takaa, että mikä on olemassa, on välttämättömästi
olemassa. Siis on jokaisen käsitettävä itsensä välttämättömäksi
olennoksi, s.o. sellaiseksi, jonka oikeasta ja tyhjentävästä
määritelmästä — jos tämä vain olisi selvillä — seuraisi sen
olemassaolo.

Tähän ajatuskulkuun sisältyy todellakin ainoa immanentti, s.o.

kokemusseikkojen piirissä pysyttelevä todistus tosiolentomme
häviämättömyydestä. Tämän olemukseen täytyy näet kuulua
olemassaolon, koska mainittu häviämättömyys näyttäytyy
riippumattomaksi kaikista mahdollisista syysarjan mukanaan
tuomista tiloista: nämä ovat näet jo tehneet omansa ja kuitenkin on
se järkyttänyt olemassaoloamme yhtä vähän kuin myrskytuuli
valonsädettä, joka loistaa sen läpi. Jos aika omin voimin saattaisi
viedä meidät kohti autuuden tilaa, niin olisimme jo kauan sitten
siinä, sillä ääretön aika on takanamme. Mutta myös: jos se voisi
viedä meidät kohti perikatoamme, olisimme jo kauan sitten
lakanneet olemasta. Siitä, että me nyt olemme olemassa, seuraa
tarkkaan punniten, että meidän täytyy aina olla olemassa. Sillä me
itse olemme se olemus, millä aika on täyttänyt tyhjyytensä;
senvuoksi se täyttääkin kaiken ajan, nykyisyyden, menneisyyden ja
tulevaisuuden samalla tavoin, ja meidän on yhtä mahdoton pudota
pois olemassaolosta kuin avaruudesta.

Tarkkaan katsoen on mahdoton ajatella, että se, mikä kerran

kaikella todellisuuden voimalla on olemassa, koskaan voisi raueta
tyhjyyteen ja sitten olla olematta kautta äärettömän ajan. Tästä on
saanut alkunsa kristittyjen oppi kaiken takaisinpaluusta, hindujen
oppi, että Brahma yhä uudelleen luo maailman, ynnä kreikkalaisten
filosofien samanlaatuiset dogmit. Olemisemme ja
olemattomuutemme suuri salaisuus, jonka selvittämiseksi nämä ja
kaikki sensuuntaiset opit on keksitty, johtuu lopulta siitä, että se
mikä ulkokohtaisesti on ääretön aikasarja, itsekohtaisesti katsoen on
piste, jakamaton, aina läsnä oleva nykyisyys. Mutta kuka sen
käsittää? Selvimmin on Kant sen esittänyt, kuolemattomassa
opissaan ajan idealisuudesta ja tosiolevaisen yksinomaisesta
realiteetista. Sillä tästä seuraa, että olioiden, ihmisten, maailman
varsinainen olemus piilee pysyvästi ja jatkuvasti "pysyvässä
nykyisyydessä", kiinteänä ja liikkumattomana, ja että ilmiöiden ja
tapahtumain vaihtelu johtuu pelkästään siitä, että me käsitämme ne
ajan havaintomuodossa.

Sensijaan, että ihmisille sanotaan: "olemassaolonne on

syntymässä alkanut, mutta te olette kuolemattomat", pitäisi heille
sanoa: "te ette ole tyhjyyttä" ja opettaa heidät tämä ymmärtämään
Hermes Trismegistoksen lausumana pidetyn väitteen suuntaan: "sillä
mikä on, se on aina oleva" (Stob. Ecl. I, 43, 6). Mutta ellei tässä
onnistuta, vaan ahdistunut sydän virittää vanhan valituslaulunsa:
"Minä näen kaikkien olentojen syntymässä tulevan tyhjästä ja kotvan
kuluttua vaipuvan tämän helmaan takaisin; minunkin olemassaoloni,
joka nyt kuuluu nykyisyyteen, on kohta oleva kaukaisessa
menneisyydessä, ja minä raukean tyhjyyteen!" — niin on oikea
vastaus: "Etkö siis ole olemassa? Eikö sinulla siis ole omana
kallisarvoinen nykyisyys, jota te ajan lapset kaikki niin kiihkeästi
pyydätte, eikö se todella ole omasi? Tunnetko tiet, jotka ovat sinut
siihen tuoneet, jotta voisit väittää, että kuolema ne sinulta sulkee?
Minuutesi olemassaolo ruumiisi tuhoutumisen jälkeen on sinulle
mahdollisuutena käsittämätön, mutta saattaako se olla
käsittämättömämpi kuin sinulle on nykyinen olemassaolosi ja se
miten sinä siihen saavuit? Miksi epäilisit, etteivät ne salaiset tiet,
jotka ovat olleet sinulle avoinna tähän nykyisyyteen, ole sinulle
avoinna jokaiseen tulevaisuuteenkin?"
 Joskin siis tämänlaatuiset tarkastelut ovat omansa herättämään
vakaumuksen, että meissä on jotakin, mitä kuolema ei saata
hävittää, niin edellyttää se kuitenkin korkeampaa näkökantaa, josta
katsoen syntymä ei ole olemassaolomme alku. Mutta tästä seuraa,
että mikä esiintyy kuolemassa häviämättömänä, ei oikeastaan ole
yksilö, joka on siitoksen kautta syntynyt ja isänsä ja äitinsä
ominaisuuksien leimaama, jotenka se esiintyy pelkkänä suvun
erikoismuotona, mutta sellaisena saattaa olla ainoastaan
katoavainen. Kun yksilöllä tämän mukaisesti ei saata olla mitään
muistoa olemassaolostaan ennen syntymää, ei sillä kuoleman jälkeen
myöskään voi olla mitään sellaista nykyisestä. Mutta jokainen katsoo
minuutensa kuuluvaksi tajuntaan. Senvuoksi minuus hänestä näyttää
yksilöllisyyteen sidotulta, jonka keralla kaikki se häviää, mikä hänelle
tällaisena on omituista ja erottaa hänet muista. Senvuoksi hän ei voi
erottaa yksilötöntä säilymistään muiden olentojen jatkuvasta
olemassaolosta, ja hän näkee minuutensa hukkuvan.

Mutta sen, joka näin liittää olemassaolonsa tajuntansa

identiteettiin ja senvuoksi vaatii tälle loppumatonta säilymistä
kuoleman jälkeen, tulisi ottaa huomioon, että hän voi sellaisen
saavuttaa ainoastaan sillä hinnalla, että hänellä ennen syntymää on
samanlainen loppumaton menneisyys. Sillä kun hänellä ei ole mitään
muistoa olemassaolostaan ennen syntymää, jolloin hänen tajuntansa
alkaa, täytyy tämän hänelle merkitä olemassaolonsa alkamista
tyhjyydestä. Mutta silloin hän saa ostaa loppumattoman
kuolemanjälkeisen olemassaolon yhtä pitkällä syntymänedellisellä,
joten lasku menee tasan, hänen voittamattansa mitään. Mutta jos
taas se olemassaolo, minkä kuolema jättää koskemattomaksi, on
toinen kuin yksilöllisen tajunnan olo, täytyy sen olla syntymästä
samalla lailla riippumaton kuin kuolemasta, ja näin ollen täytyy olla
yhtä oikein sanoa: "minä tulen aina olemaan", ja "minä olen aina
ollut", jolloin saadaan kaksi äärettömyyttä yhden sijasta.

Oikeastaan piilee kuitenkin sanassa 'minä' mitä suurin

kaksimielisyys, kuten se ilman muuta ymmärtää, joka muistaa toisen
kirjamme sisällön ja siinä esitetyn eron olentomme tahtovan ja
tiedoitsevan puolen välillä. Riippuen siitä, kuinka minä tämän sanan
kulloinkin käsitän, saatan sanoa: "Kuolema on minun täydellinen
loppuni"; tai myös: "Yhtä äärettömän vähäinen osa maailmaa kuin
olen, yhtä vähäinen osa todellista olentoani on tämä minun
personallinen ilmenemykseni". Mutta minuus on tajunnan pimeä
piste, kuten verkkokalvolla näköhermon tulokohta on sokea, kuten
aivot itse ovat aivan tunnottomat, auringon massa on pimeä ja silmä
näkee kaiken, mutta ei itseään. Meidän tietokykymme on kokonaan
ulospäin kääntynyt, mikä johtuu siitä, että se on pelkästään
itsesäilytysvaistoa, siis ravinnonetsimistä ja saaliin tavoitusta varten
syntyneen aivotoiminnan tuote. Sen vuoksi on kukin itsestään
tietoinen ainoastaan yksilönä, jollaisena hän itselleen ulkoisessa
havainnossa esiintyy. Jos hän sitä vastoin saattaisi tulla tietoiseksi
siitä, mitä hän vielä sen lisäksi on, jättäisi hän mielellään
yksilöllisyytensä sikseen, hymyilisi itsepintaiselle kiintymykselleen sitä
kohtaan ja sanoisi: "Mitä huolettaa tämän yksilöllisyyden menetys
minua, jossa piilee lukemattomien yksilöllisyyksien mahdollisuus?"
Hän ymmärtäisi, että joskaan hänellä ei ole odotettavissa
yksilöllisyytensä säilymistä, on hän kuitenkin aivan yhtä hyvin
varustettu kuin jos hänellä sellainen olisi, koska hänessä piilee
täydellinen korvaus siitä.

Senlisäksi saattaisi vielä huomauttaa, että useampien ihmisten

yksilöllisyys on niin kurja ja arvoton, etteivät he todellakaan mitään
menetä siinä, ja että mikä heissä vielä saattaa olla jonkun arvoista,
on heidän olentonsa yleisinhimillinen puoli; mutta tällepä saattaakin
katoamattomuuden luvata. Saattaisipa jokaisesta yksilöllisyydestä
sellaisenaan johtuva jäykkä muuttumattomuus ja oleellinen rajoitus
loppumattomasti jatkuessaan käydä yksitoikkoisuudellansa vihdoin
niin ylen kyllästyttäväksi, että olio siitä vapautuakseen mieluummin
raukeisi tyhjyyteen. Joka vaatii yksilöllisyydelle kuolemattomuutta,
tahtoo oikeastaan loppumattomiin jatkaa erästä erehdystä. Sillä
pohjaltaan on kuitenkin jokainen yksilöllisyys vain erikoinen erehdys,
harha-askel, jotakin, jonka olemattomuus olisi parempi kuin
olemassaolo. Elämän varsinainen tarkoitus onkin vapahtaa meidät
siitä. Tätä todistaa sekin, että useimmat, jopa oikeastaan kaikki
ihmiset ovat niin rakennetut, etteivät he voisi olla onnellisia,
joutuivat he mihin maailmaan tahansa. Sikäli, näet, kuin jossakin
maailmassa ei olisi hätää ja vaivaa, valtaisi heidät ikävystymys, ja
sikäli kuin tämä olisi estetty, joutuisivat he hädän, piinan ja
kärsimyksen valtaan. Jotta ihminen eläisi autuaassa tilassa, ei siis
suinkaan olisi riittävää sijoittaa häntä "parempaan maailmaan", vaan
tarvitaan vielä, että hänessä tapahtuisi perinpohjainen muutos, että
hän siis ei enää olisi mitä hän on, ja tulisi sellaiseksi, millainen hän ei
ole. Mutta tällöin pitäisi hänen ensinnä lakata olemasta mitä hän on:
tämän vaatimuksen täyttää toistaiseksi kuolema, jonka siveellinen
välttämättömyys tältäkin näkökannalta voidaan osoittaa. Muuttaa
koko olentonsa merkitsee itse asiassa samaa kuin joutua kokonaan
toiseen maailmaan. Tästä lopulta johtuu myös se ulkokohtaisen
riippuvaisuus itsekohtaisesta, minkä ensi kirjamme idealismi osoittaa;
täten piilee tässä transcendentalifilosofian ja etiikan yhtymäkohta.
Kun tämä otetaan huomioon, käy ilmi, että elämän unelmasta
herääminen on mahdollinen vain siten, että samalla koko sen
peruskudos hajoaa, itse sen elin, intellekti eli ymmärrys muotoineen,
joka edelleenkin kutoisi unelman äärettömiin; niin kiinteästi kuuluu
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com