The Informed Company: How to Build a Cloud-Based

Data Stack to Explore and Understand Data 1st

Edition Fowler pdf download

https://ebookmeta.com/product/the-informed-company-how-to-build-
a-cloud-based-data-stack-to-explore-and-understand-data-1st-
edition-fowler/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

The Informed Company How to Build a Cloud Based Data

Stack to Explore and Understand Data 1st Edition Dave
Fowler Matthew C David

https://ebookmeta.com/product/the-informed-company-how-to-build-
a-cloud-based-data-stack-to-explore-and-understand-data-1st-
edition-dave-fowler-matthew-c-david/

Data Science Careers Training and Hiring A

Comprehensive Guide to the Data Ecosystem How to Build
a Successful Data Science Career Program or Unit Renata
Rawlings-Goss
https://ebookmeta.com/product/data-science-careers-training-and-
hiring-a-comprehensive-guide-to-the-data-ecosystem-how-to-build-
a-successful-data-science-career-program-or-unit-renata-rawlings-
goss/

Becoming a Data Head: How to Think, Speak, and

Understand Data Science, Statistics, and Machine
Learning 1st Edition Alex J. Gutman

https://ebookmeta.com/product/becoming-a-data-head-how-to-think-
speak-and-understand-data-science-statistics-and-machine-
learning-1st-edition-alex-j-gutman/

Lust Witches 2 A Harem Urban Fantasy Adventure Familiar

Magic 1st Edition Justin Trublood

https://ebookmeta.com/product/lust-witches-2-a-harem-urban-
fantasy-adventure-familiar-magic-1st-edition-justin-trublood/
Chemoinformatics and Bioinformatics in the
Pharmaceutical Sciences 1st Edition Navneet Sharma Phd
Pharmaceutics

https://ebookmeta.com/product/chemoinformatics-and-
bioinformatics-in-the-pharmaceutical-sciences-1st-edition-
navneet-sharma-phd-pharmaceutics/

Queer Sexualities Diversifying Queer Queering Diversity

1st Edition Vikki Fraser

https://ebookmeta.com/product/queer-sexualities-diversifying-
queer-queering-diversity-1st-edition-vikki-fraser/

The Practice of Socialist Internationalism European

Socialists and International Politics 1914 1960 1st
Edition Talbot C. Imlay

https://ebookmeta.com/product/the-practice-of-socialist-
internationalism-european-socialists-and-international-
politics-1914-1960-1st-edition-talbot-c-imlay/

Math with Toys Rory Mcdonnell

https://ebookmeta.com/product/math-with-toys-rory-mcdonnell/

Thermal Food Engineering Operations 1st Edition Nitin

Kumar

https://ebookmeta.com/product/thermal-food-engineering-
operations-1st-edition-nitin-kumar/
Safety in Academic Chemistry Laboratories 8th Edition
American Chemical Society. Committee On Chemical Safety

https://ebookmeta.com/product/safety-in-academic-chemistry-
laboratories-8th-edition-american-chemical-society-committee-on-
chemical-safety/
The Informed Company
The Informed
Company
How to Build Modern Agile Data Stacks
that Drive Winning Insights

Dave Fowler
Matt David
Copyright © 2022 by Dave Fowler and Matt David. All rights reserved.

Published by John Wiley & Sons, Inc., Hoboken, New Jersey.

Published simultaneously in Canada.

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted in any form
or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording, scanning, or otherwise, except as
permitted under Section 107 or 108 of the 1976 United States Copyright Act, without either the prior
written permission of the Publisher, or authorization through payment of the appropriate per-­copy fee
to the Copyright Clearance Center, Inc., 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, (978) 750-­8400, fax
(978) 646-­8600, or on the Web at www.copyright.com. Requests to the Publisher for permission should be
addressed to the Permissions Department, John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030,
(201) 748-­6011, fax (201) 748-­6008, or online at www.wiley.com/go/permissions.

Limit of Liability/Disclaimer of Warranty: While the publisher and author have used their best efforts
in preparing this book, they make no representations or warranties with respect to the accuracy
or completeness of the contents of this book and specifically disclaim any implied warranties of
merchantability or fitness for a particular purpose. No warranty may be created or extended by sales
representatives or written sales materials. The advice and strategies contained herein may not be suitable
for your situation. You should consult with a professional where appropriate. Neither the publisher nor
author shall be liable for any loss of profit or any other commercial damages, including but not limited to
special, incidental, consequential, or other damages.

For general information on our other products and services or for technical support, please contact our
Customer Care Department within the United States at (800) 762-­2974, outside the United States at (317)
572-­3993, or fax (317) 572-­4002.

Wiley publishes in a variety of print and electronic formats and by print-­on-­demand. Some material
included with standard print versions of this book may not be included in e-­books or in print-­on-­demand.
If this book refers to media such as a CD or DVD that is not included in the version you purchased,
you may download this material at http://booksupport.wiley.com. For more information about Wiley
products, visit www.wiley.com.

Library of Congress Cataloging-­in-­Publication Data

Names: Fowler, Dave (Computer scientist), author. | Matt David,

author.
Title: The informed company : how to build modern agile data stacks that
drive winning insights / Dave Fowler, Matt David.
Description: Hoboken, New Jersey : Wiley, [2022] | Includes index.
Identifiers: LCCN 2021028324 (print) | LCCN 2021028325 (ebook) | ISBN
9781119748007 (paperback) | ISBN 9781119748021 (adobe pdf) | ISBN
9781119748014 (epub)
Subjects: LCSH: Data structures (Computer science) | Big data. | Cloud
computing.
Classification: LCC QA76.9.D35 F69 2022 (print) | LCC QA76.9.D35 (ebook)
| DDC 005.7/3—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2021028324
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2021028325

Cover image: © Neo Geometric/Shutterstock

Cover design: Wiley
To my mother who continues to be my most supportive and patient
teacher. As a software engineer you taught me to code for my
sixth-grade science project. Today as a Data Analyst you helped a
38-year-old me in discussions and edits of this book. Thank you for
always supporting and encouraging my curiosities and for all your
love.
— Dave Fowler

I dedicate this book to my Mom, an educator who is fueled by help-

ing others learn. Thank you for always believing in me and being an
example of how much you can affect other people’s lives.
— Matt David
Contents

About This Book xiii

Foreword xxi

Introduction xxv

Stage 1 Source(aka Siloed Data) 1

Chapter 1 Starting with Source Data 3

Common Options for Analyzing Source Data 4

Chapter 2 The Need to Replicate Source Data 11

Replicate Sources 12
Create Read-Only Access 14

Chapter 3 Source Data Best Practices 15

Keep a Complexity Wiki Page 15
Snippet Dictionary 16
Use a BI Product 17
Double Check Results 18
Keep Short Dashboards 19
Design Before Building 20

vii
viii Contents

Stage 2 Data Lake (aka Data Combined) 23

Chapter 4 Why Build a Data Lake? 25

What Is a Data Lake? 26
Reasons to Build a Data Lake Summarized 27

Chapter 5 Choosing an Engine for the Data Lake 33

Modern Columnar Warehouse Engines 35
Modern Warehouse Engine Products 38
Database Engines 41
Recommendation 42

Chapter 6 Extract and Load (EL) Data 45

ETL versus ELT 46
EL/ETL Vendors 48
Extract Options 49
Load Options 51
Multiple Schemas 52
Other Extract and Load Routes 53

Chapter 7 Data Lake Security 55

Access in Central Place 56
Permission Tiers 57

Chapter 8 Data Lake Maintenance 59

Why SQL? 60
Data Sources 61
Performance 64
Upgrade Snippets to Views 68
 Contents ix

Stage 3 Data Warehouse (aka the Single Source

of Truth) 69

Chapter 9 The Power of Layers and Views 75

Make Readable Views 77
Layer Views on Views 78
Start with a Single View 81

Chapter 10 Staging Schemas 83

Orient to the Schemas 84
Pick a Table and Clean It 85
Other Staging Modeling Considerations 98
Building on Top of Staging Schemas 106

Chapter 11 Model Data with dbt 111

Version Control 111
Modularity and Reusability 112
Package Management 112
Organizing Files 113
Macros 113
Incremental Tables 114
Testing 115

Chapter 12 Deploy Modeling Code 119

Branch Using Version Control Software 119
Commit Message 120
Test Locally 120
Code Review 121
Schedule Runs 122
x Contents

Chapter 13 Implementing the Data Warehouse 123

Manage Dependencies 124
Combine Tables Within Schemas 126
Combine Tables Across Schemas 128
Keep the Grain Consistent 130
Create Business Metrics 131
Keeping Accurate History 133

Chapter 14 Managing Data Access 135

How to Secure Sensitive Data in the
Data Warehouse 137
How to Secure Sensitive Data in a BI Tool 140

Chapter 15 Maintaining the Source of Truth 143

Track New Metrics 144
Deprecate Old Metrics 147
Deprecate Old Schemas 149
Resolve Conflicting Numbers 150
Handling Ongoing Requests and Ongoing
Feedback 151
Updating Modeling Code 152
Manage Access 153
Tuning to Optimize 156
Code Review All Modeling 157
Maintenance Checklist 158

Stage 4 Data Marts (aka Data Democratized) 161

Chapter 16 Data Mart Implementation 167

Views on the Data Warehouse 167
Segment Tables 168
Access Update 169
 Contents xi

Chapter 17 Data Mart Maintenance 171

Educate Team 172
Identifies Issues 172
Identify New Needs 176
Help Track Success 176

Chapter 18 Modern versus Traditional Data Stacks:

What’s Changed? 177
What’s Changed? 177

Chapter 19 Row-­versus Column-­Oriented Database 181

Row-­Oriented Databases 182
Column-­Oriented Databases 184
Summary 190

Chapter 20 Style Guide Example 191

Simplify 192
Clean 194
Naming Conventions 195
Share It 197

Chapter 21 Building an SST Example 199

First Attempt—­Same Tables with Prefixes 199
Second Attempt—­Operational Schema
(Source Agnostic) 205
Third Attempt—­Application Separate,
Other Sources Smashed 207
Less Planning, More Implementing 209

Acknowledgments and Contributions 211

Index 213
About This Book

Why Write This Book

Most comprehensive books on analytics architecture that we’ve

found are over a decade old, most of them pre-­cloud. Because
there really isn’t a modern equivalent to Kimball’s seminal
The Data Warehouse Toolkit, today’s data teams have to reinvent
the principles of building a data stack. Too often, they do this
without guidance. To solve this problem, we have created a best-­
practices guide for bootstrapping and nurturing a technologically
current data warehouse.

Who This Book Is For

We wrote this book for whoever values data and believes that
informed companies are competitive. It’s a book for the working
professional who is creating a practical, modern data stack. It’s for
the lone analyst or the professional embedded in a team. It’s for
anyone interested in what design practices underlie robust data
architecture, the kind that equips entire companies with business
intelligence insights. At its heart, this book is written with collabora-
tion in mind (Figure A.1).

xiii
Other documents randomly have
different content
 "Miksette neuvotellut asiasta esimiestenne kanssa?"

"He ovat toimineet velvollisuutensa ja omantuntonsa mukaan,

minä en tahtonut kylvää epäilystä! Mutta, suoraan sanoen, en kadu
tekoani, ja jos se olisi tekemättä, tekisin sen vielä tänäänkin. On
toinen asia, että menettelyni on rikollinen lain mukaan ja minä
alistun nöyrästi siihen rangaistukseen, joka minulle tuomitaan."

Näin sanoen lankesi hän polvilleen.

Tuomiorovasti oli silminnähtävästi hämmästynyt; oli vaarassa, ettei

hän mennyt vihollisen puolelle.

Märeta huomasi sen; hänen viittauksestaan käski tuomiorovasti

Laurentiuksen mennä.

"Vastuu tästä lainrikoksesta kohtaa ensi sijassa konfessoria",

virkkoi abbedissa. "Mutta se on tapahtunut minun ollessani laitoksen
johdossa ja sentähden en ole enää kyllin arvokas siihen korkeaan
paikkaan, joka on vielä hallussani."

"Tuomitsette ankarasti itseänne, hurskas sisar", huudahti

tuomiorovasti. "Teillä ei ole mitään syytä."

"Teidän armonne unhottaa loukkauksen, jonka olen saanut kärsiä;

niin kauan kuin se on sovittamatta, ei minun sovi olla sisarten
johdossa; minun täytyy kätkeytyä alimpain joukkoon…"

"Mutta silloinhan täytyy minunkin…" mutisi konfessori.

"Mikä teille on soveliasta, sen tietänette itse."

 "Abbedissa on oikeassa", virkkoi tuomiorovasti: "Jos hän pysyy
aikeessaan luopua korkeasta paikastaan, silloin täytyy konfessorinkin
tehdä se."

"Pysyn siinä niin lujasti", virkkoi Märeta jälleen, "että pyydän

teidän armoanne heti määräämään vaali- ja vihkimispäivän."

Konfessori katsoi olevansa velvollinen yhtymään samaan

pyyntöön.

"Tulen tekemään tästä Laurentiuksesta konfessorin Vadstenaan!"

tuumi tuomiorovasti itsekseen palatessaan Linköpingiin.

2.

NAISENRYÖSTÖ.

Pienessä kamarissa Tukholman linnassa seisoi kaunis Kaarina,

nyttemmin muuttuneena oikeaksi hovineidoksi. Hänen isänsä,
seppämestari, istui hajalla säärin muutamalla niistä pikku tuoleista,
jotka koristivat huonetta; tuolin näytti olevan vaikea kannattaa
häntä, ja väliin natisikin se aika tavalla hienoissa liitoksissaan.

Ei isä eikä tytär kuitenkaan kiinnittänyt, siihen mitään huomiota;

edellinen, joka oli nyt hohtavan puhdas, näytti pienessä kamarissa
viihtyvän niin hyvin, että hänen oli mitä vaikein siitä erota, eikä sitä
voinut ihmetellä kukaan, ken näki sen kauniin ruusun, joka piteli
kiinni hänen kaulaliinaansa, Kaarinan puhuessa väliin itkien ja väliin
nauraen:
 "Ja sitten on teidän sanottava äidille, että niin hyviä, kuin siunattu
Kristina rouva on ollut minua lapsi parkaa kohtaan, voivat ainoastaan
pyhät enkelit olla."

"Niin, niin!" nyyhkytti isä.

"Muistattehan itsekin kuinka hän otti minut vastaan, kuinka

kiihtynyt hän oli luettuaan abbedissan kirjeen… Niin, ette suinkaan
unhota antaa kirjettäni hänelle ja toivottaa puolestani tuhansia hyviä
öitä."

"Onkohan noilla väliä!"

"Sitten täytyy teidän luvata pian kirjoittaa."

"Sitä minä en tosin voi, mutta…"

"Penttihän voi auttaa teitä."

"Mutta silloin he saisivat heti tietoonsa…"

"Että minä olen jalon Kristina rouvan luona. No, mitäs se tekisi?"

"Eipä suuria; täällä on hyvä vartioväki."

"Luottakaa siihen!"

"Minä pyydän Penttiä."

"Antakaa hänelle tämä lippu, isä; siinä ei ole mitään sinettiä, kuten
näette, ja siinä lukee vain: 'Minulla on täällä niin hyvä, että toivon
ainoastaan, että kaikki ne, jotka minulle ovat rakkaat, olisivat täällä
ottamassa osaa onneeni!'"
 "Tarkoitat tietysti minua ja muoria, vai?"

"Kylläpäs olette kova arvailemaan, isä!" sanoi Kaarina ja kätki

punastuvat kasvonsa isän rintaan.

"Annan kyllä hänelle lapun, siitäpähän näkee, että olet

tottelevainen ja hyvä tytär."

"Rakas isä!"

"Ja sitten on sinun kirjoitettava."

"Kirjoitan yhtä usein kuin Penttikin."

"Pentti?"

"Teidän puolestanne, tietysti!…"

"Niin, niin, tupamme tulee kyllä tuntumaan tyhjältä…"

"Mutta sitten on juhlahetki sekä siellä että täällä, kun kirje tulee.
Ajatteles vain, isä; minä saan lukea teidän kirjeenne aivan yksin;
kuinka elävästi sitä vastoin näenkään, miten te istutte suuressa
nojatuolissa ja äiti rukkinsa ääressä, jonka hän antaa seista, jottei
menisi ainoatakaan sanaa hukkaan Pentin lukiessa takkavalkean
loimossa; voin aivan nähdä, kuinka kyynelet tulevat äidin silmiin, kun
puhun, kuinka hyvä minulla on, eivätkä ne ole kaukana teiltäkään,
rakas isä, sen voin nyt huomata."

"Kuinka sinä pystyt senkin kuvailemaan!" Ja karkean

sepänkouransa selkäpuolella pyyhkäisi hän pois pari suurta kyyneltä.
"Mutta nyt kaikki kuvailu sikseen! Jumala olkoon kanssasi!"
 Kaarina sai oikean sepänpusun, ja sitten lähti ukko tiehensä,
ankarasti kiellettyään Kaarinaa seuraamasta… On itsestään selvää,
että tämä ensin veti itkuvirttä, sitten ajatteli hän, oliko kenties
unhottunut lähettää joku tervehdys Ingridille, Märtalle, Eevalle ja
kokonaiselle tuttujen sarjalle. Onneksi ei hänellä ollut syytä siinä
suhteessa nuhdella itseään, ja mitä nyt tuli kirjelappuun Pentille…
Tietysti ei ollut aivan oikein tehty lähettää sitä, mutta äiti ja isäkin
olivat kerran olleet nuoria ja Kaarina muisti monia viattomia pikku
kepposia, joita muori oli kertonut tehneensä päästäkseen
tapaamaan… Eikä suinkaan ollut vaarallista, vaikka hän teki samoin
kuin hekin.

Pienen kamarin nurkassa oli Maariankuva, sen eteen hän lankesi

polvilleen ja rukoili, kuten nuori sydän käski, kaikkien niiden
puolesta, jotka hänelle olivat rakkaat, ja iloisena ja varmana
rukouksen kuulemisesta nousi hän jälleen pystyyn, ja pian
helähtelivät pienessä kamarissa iloiset sävelet, ei tiedetty oikein,
tulivatko leivosen kieleltä vai — nuoren tytön.

Mutta ilo, joka leijailee ylhäällä katonharjan alla, viihtyy harvoin

suurissa, upeissa suojissa; jos se joskus sinne tuleekin, pakenee se
pian sieltä, se ei kotiudu koskaan, ei parhaimpienkaan luo.

Kun viimeksi näimme Kristina Gyllenstjernan, oli hän nuori ja

onnellinen morsian; Örebrossa oleskellessaan oli hän tuntenut
ainoastaan onnea ja autuutta. Surusanoma Svante Niilonpojan
kuolemasta iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kun hänen nuori
puolisonsa matkusti hänen luotansa tuntemattomia kohtaloita
kohden, silloin näytti elämä hänelle ensi kerran tuimia kasvojaan.
Hän ei piilottunut, ei pelästyneenä paennut, vaan katsoi sitä
rohkeasti silmiin. "Vaikkapa se olisi kammottavin villipeto, ei se voi
minulle mitään, jollen itse anna perään, pelosta tai arkuudesta…
Rohkeutta sentähden, rohkeutta vain taistelemaan hyvää taistelua,
ja Herra on antava voiton…"

Päätös vei tekoihin, Kristina ei seissut toimetonna; hänen herransa

asia oli isänmaan asia; sen parasta oli hänenkin kaikin voimin
edistettävä, ja hän teki sen siinä määrin kuin voi.

Palattuaan herrainkokouksesta Arbogasta, jossa Erik Trolle oli

valittu valtionhoitajaksi, viipyi Sten herra ainoastaan muutamia päiviä
Tukholmassa järjestäen kaupungin puolustusta äkkiyllätyksen
varalta; sen jälkeen riensi hän ylämaahan, Taalaihin ja
Vestmanlantiin, tiedustelemaan, mitä tukea hän saattoi odottaa siinä
tapauksessa, että ratkaisu riippui keihään kärestä.

Sillaikaa istui Kristina Tukholman linnassa. Ne viestit ja kirjeet,

jotka sinne saapuivat hänen herralleen, oli hänen otettava vastaan,
avattava ja vastattava niihin, jos voi, tai varman lähettilään mukana
toimitettava Sten herralle. Kaikessa oli hänen toimittava suurella
viisaudella ja varovaisuudella; vilpittömän Jöns Jönsinpojan kanssa,
jolla Tukholmassa oli linnalupa, oli hänen neuvoteltava monissa
asioissa, mutta eräissä tapauksissa toimittava itse, kuten viisaus
vaati.

Kirjeiden ja lähettilästen kautta sai Sten herra häneltä tietää, että

Halmstadissa oli kokous pidetty; mutta kun Lyypekistä odotetut
lähettiläät eivät ajoissa saapuneet, tahtoivat ruotsalaiset saada
kokouksen lykätyksi. Nuori kuningas oli vastannut, että lyypekkiläisiä
ei tarvittu ratkaisemaan Ruotsin asioita, mutta lopulta täytyi hänen
antaa perään, ja nyt oli lähin kokous pidettävä Malmössä pääsiäisen
aikaan. Mutta ei siinä kyllin, kokouksia määrättiin pidettäväksi
kaikkialla maassa eikä suinkaan vähimmän Tukholmassa.
Valtionhoitajan vaalilla Arbogassa ei ollut mitään merkitystä, sille oli
saatava lujuutta ja arvonantoa, ja sentähden koetettiin kaikilta
tahoilta haalia kannattajia. Kristinan oma isä, herra Niilo Erikinpoika,
pyysi häntä ilmoittamaan herralleen, että kaikille linnanpäälliköille
lähetettiin kirjeitä, joissa kehoitettiin vaikuttamaan siihen suuntaan,
että lopullinen valtionhotajanvaali päättyisi hyvin.

Kristinan sydän vuoti verta, mutta hän ei salannut herraltaan

mitään. Ei hätiköivällä levottomuudella, vaan tyynesti ja
totuudenmukaisesti hän kertoi, mitä oli annettu hänen
esitettäväkseen. "Tahdon ainoastaan, rakas herra, että tietäisitte,
mitä sanotaan, aivan kuin olisitte täällä läsnä", kirjoitti hän. "Tiedätte
kyllä, että ketä Herra tahtoo varjella, sen auttaa hän kaikista
vaaroista, kuinka suuria ne lienevätkin."

Pian tämän jälkeen kirjoitti hän hänelle uudestaan, että oli

saapunut kirje Turun linnan voudilta. Tämä kehotti varomaan
arkkipiispaa, johon hänen mielestään ei ollut luottamista.

"Tämä näyttää minusta melkein uskomattomalta", kirjoitti Kristina;

"onhan tuo vanha herra osoittanut sekä teille että minulle niin suurta
suopeutta; minä haluaisin niin sydämestäni matkustaa Stäketiin
hänen puheilleen."

Kohta tämän kirjeen jälkeen sai hän kirjeen Vadstenan luostarin

abbedissalta. Tämä varoitti kavalista salajuonista ja mainitsi kaksi
miestä, joita kohtaan Kristina tunsi melkein yhtä suurta kammoa.

Herra Erik Abrahaminpojan oli hän tavannut muutamia kertoja

sisarensa, Cecilia rouvan luona; ja tämän miehen näkeminen oli
herättänyt hänessä melkein sanomatonta kauhua, samalla kuin se
tungetteleva ihailu, jota tämä oli osoittanut hänelle, oli loukannut
hänen naisellista kainouttaan.

Mitä herra Knut Alfinpoikaan tuli, tunsi hän tätä kohtaan

ainoastaan halveksumista; mutta sellainen ihminen saattaa mennä
pitkälle hävyttömyydessä ja julkeudessa; hän oli kerran ennenkin
hommaillut salavehkeitä, mikään ei estänyt häntä yrittämästä vielä
kerran.

Märta rouva oli yhä edelleen Vesteråsissa, Kristina päätti kutsua

hänet Tukholmaan; aina siihen asti, kunnes hänen herransa palaisi,
tahtoi hän olla alinomaa kotona, hyvin tietäen, että Sten herra
saattoi kestää kaikki muut vastoinkäymiset, mutta ei sitä, jos jotakin
pahaa tapahtui hänelle.

Tiedämme jo, että hän oli suurella hyväntahtoisuudella luvannut

ottaa Kaarinan hoiviinsa. Nuoren tytön kauneus hämmästytti häntä
kuten kaikkia muitakin, ja abbedissan kirje niistä vaaroista, joille hän
oli joutunut alttiiksi, lisäsi yhä enemmän sitä osanottoa, jota Kristina
oli ensi hetkestä tuntenut häntä kohtaan.

Nuorta rouvaa ilahutti suuresti kuulla puhuttavan Märetasta; hän

oli lapsena nähnyt tämän ja tiesi että hänet oli pakoitettu kantamaan
huntua. Tytön kuvaukset tästä kalpeasta, surullisesta nunnasta
liikuttivat häntä kyyneliin saakka.

Eräänä päivänä sai hän Cecilia rouvan vieraakseen. "Minä tulen

ainoastaan tuomaan huonoja uutisia", sanoi tämä.

"Niitä on helpompi kestää, kun ne tuotte te, rakkahin sisar",

vastasi
Kristina.
 "Herra Pietari Turenpoika…"

"Hänkin on luopio, tiedän sen."

"Hän on näyttänyt herralleni erään kirjeen, jonka hän on saanut

Hemming piispalta…"

"Hänkin!" huudahti Kristina surullisesti. "Se olisi totisesti katkerinta

kaikista."

"Kirje voidaan selittää eri tavoin. Hän oli vähäistä ennen saanut
tiedon Svante herran kuolemasta ja on nyt sangen epätietoinen,
palaako hän Ruotsiin vai ei."

"Onko siinä kaikki?"

"Ei, hän sanoo, että ne uudet sukulaisuus-suhteet, joihin Sten

herra on liittynyt, riittänevät kylliksi tasoittamaan hänelle tietä, ja
vanhat ystävät ovat nyttemmin tarpeettomat ainakin toistaiseksi."

"Häntä on luultavasti loukannut se, ettei hän ole saanut mitään

kirjettä Steniltä… Kirjoitan heti tästä ja samoin vielä kerran Märta
rouvalle, hänellä on aina ollut suuri vaikutus piispaan; nyt täytyy
hänen pyytää häntä tulemaan tänne, ei meidän, vaan Ruotsin
tähden; hän on niin monta kertaa uskaltanut henkensä ja verensä
rakkaan isänmaan puolesta, tehköön hän loppuun saakka samoin."

"Niin, Märta rouva on oikea henkilö."

"Minä tahtoisin, että hän opettaisi minulle suuren taitonsa voittaa

ihmisiä; sillä hän pystyy siihen."

"Ei kaikkiin nähden."

 "Sano minulle, Cecilia, millä mahdilla rouva Pernilla Klauntytär
tekee valloituksia?"

"Varmaankin imartelulla."

"Herra Pietari Turenpojanko myös?"

"Sitä en ymmärrä…"

Kristina pani kätensä sisarensa käteen. "Tahdotko auttaa minua?"

kysyi hän.

"Missä suhteessa?"

"Häntä kääntämään."

"Se on mahdotonta!"

"Ei, koska se on tapahtunut kerran ennenkin."

"Kuinka se kävisi päinsä?"

"Meidän täytyy miettiä keinoja."

"Pelkään, että ryhdymme turhaan työhön; ajatukset eivät saa

uutta suuntaa toisten vakuutteluista, vaan omasta mielijohteesta."

"Mutta Pernilla rouva…"

"Hän on pannut Pietari herran pään pyörälle — mutta millä, sitä

minä en tiedä; jonakin päivänä herää hän houreistaan… silloin
vaihtuu nykyinen ystävyys vihollisuuteen."

"Uskotko niin todellakin?"

 "Olen siitä vakuutettu."

"Sitten on meidän odotettava aikaa; mutta piispa…"

"Hänelle pitää Sten herran kirjoittaa niin pian kuin mahdollista; ja

luulenpa, että olisi hyvä, jos Märta rouva sanoisi sanansa hänkin."

"Ole varma siitä, että hän tekee sen. Märta rouvalle on Sten
sangen rakas, paljoa rakkaampi kuin hänen toiset lapsipuolensa."

"Tiedätkö, että Knut herra on Tukholmassa?"

"Tosiaankin?" virkkoi Kristina hämmästyneenä.

"Luulen melkein, että hän tahtoo pysyä tuntemattomana", sanoi

Cecilia. "Niin minusta ainakin tuntui."

"Hänet karkoitti aikoinaan valtionhoitaja Tukholmasta; nykyään ei

hän pelkää ketään."

"Pelkäätkö häntä, Kristina? Sinun poskesi kalpenivat niin yhtäkkiä,

rakas sisar."

Kristina pani abbedissan kirjeen hänen käteensä.

"Ryhdy varokeinoihin; pane joku häntä urkkimaan."

"Täytyykö minun?"

"Mitä luulisit Sten herran tekevän?"

"Olen melkein iloinen, ettei hän ole täällä."

 "Tosin on aina parasta, jos meillä naisilla on ymmärrystä puolustaa
itiämme."

Cecilia rouva sanoi jäähyväiset, mutta hän ei sanonut itsellään

olevan mitään rauhaa, jollei joka päivä saanut kuulla Kristina
rouvasta.

Kristina riensi kirjoittamaan herralleen, pyytäen hartaasti, että

tämä heti tahtoisi lähettää kirjeen tai viestinviejän Lyypekkiin ja
taivuttaa Hemming piispan tulemaan pian takasin. "Rakkahin
ystäväni", kirjoitti hän, "en muuten usko, että kaikki voi luonnistua
sinulle hyvin."

Kristina painoi sinetin ja lähetti kirjeensä; sen jälkeen tunsi hän

mielensä tyynemmäksi.

Tavallisesti vietti hän koko aamupäivän salakamarissa; siellä otti

hän vastaan vierailut, jotka koskivat hänen herraansa, luki ja kirjoitti
kirjeitä. Hänen neitsyensä ja piikasensa askaroivat sillaikaa kukin
itsekseen tai myös yhdessä naistuvassa luotettavan valvonnan
alaisena, mutta iltapäivisin kokoontuivat kaikki linnansuojiin ja silloin
huviteltiin lukemisella, soitannolla ja joskus karkelolla ja leikeillä.

Märta rouva oli neuvonut nuorta poikapuoltaan heti ympäröimään

itsensä hovilla; hän tiesi, että kuta useampia sinne vedettiin, sitä
suuremmaksi kasvoi Sten Sturen kannattajain luku, ja hovi-ilmalla oli
vetovoimaa epäröiviinkin.

Kristinan täytyi sentähden, vaikkakin raskaalla mielellä, antaa

loistavia juhlia; mutta se arvokkuus ja sulo, jota hän silloin osoitti,
voitti hänen herralleen ystäviä, joita hän ei kenties olisi muuten
saavuttanut koskaan.
 Eräässä näistä juhlista herra Knut Eskilinpoika, muuan
valtionhoitajanvaaliin Arbogassa osaa ottaneista herroista, sanoi
hänelle: "Olen tänään kirjoittanut Sten herralle ja pyytänyt häntä
palaamaan Tukholmaan; hänen ei ole kuultava huonoja
neuvonantajia, vaan sovittava neuvoston kanssa, silloin toivon kaiken
tulevan hyväksi jälleen".

"Minä luulin, että juuri neuvosto se oli kääntynyt pois Sten

herrasta", virkkoi Kristina kainostellen.

"Kenties oli niin, mutta mielipiteet siitä, mitä on tehtävä, ovat

erilaiset."

"Sanotaan, että täällä on kaksi puoluetta."

"Toinen vahvenee, kun toinen heikkenee; ja minä voin hyvin

sanoa, ettei teillä, jalo rouva, ole siinä niinkään vähäinen osa."

"Minullako?" kysyi Kristina vilpittömällä kummastuksella.

"Sten herraa vastaan oikeastaan on ainoastaan hänen

nuoruutensa. Mutta te olette osoittanut, että ymmärrystä, työkykyä
ja lujaa ja vakavaa tahtoa voi olla nuorillakin, ja voin hyvin sanoa,
että sinä lyhyenä aikana, jonka olette oleskellut täällä, on teidän
viisautenne ja vaatimaton käytöksenne voittanut herrallenne
suuremman voiton kuin hän olisi voinut saavuttaa millään
talonpoikaisjoukolla."

Kristinan silmissä loisti kostea kimmellys, kun hän vastasi:

"Ilahuttavampia sanoja ei kukaan olisi voinut sanoa minulle ja
sydämestäni kiitän teitä niistä!"
 "Sten herra tekee kyllä oikein, kun hankkii talonpojat ja
vuorimiehet puolelleen", lisäsi ritari. "Mutta linnanherrat ovat tähän
asti olleet sangen horjuvia."

"Tiedän, että hän on kirjoittanut heille."

"Mutta kirjeihin ei ole pantu huomiota; on tahdottu odottaa ja

katsastella."

"Sillävälin joutuu valtakunta perikatoon."

"On päätetty pitää uusi kokous Upsalassa; siellä aiotaan puhua

rahvaalle, mutta on vaarassa, ettei sekään vie mihinkään. Herra Erik
Trollesta ei tule koskaan kansan miestä."

"Älkää panko pahaksenne yksinkertaista kysymystäni", sanoi

Kristina lempeästi: "Mutta selittäkää minulle, mistä tulee, että niin
monet ruotsalaiset tahtovat jättää isänmaan Tanskan valtaan?"

"Siihen vaikuttavat monet syyt", vastasi ritari, ja pilvi vetäytyi

hänen kasvoilleen. "On niitäkin, jotka ovat siinä nähneet Ruotsin
ainoan pelastuksen. Ettekö tiedä, että ahnaat kädet ovat aikoja
sitten olleet ojolla tarttuakseen saaliiseen. Me olemme kerran
koettaneet saksalaista hallitusta, mihin se vei?"

"Tanskalaiseen, joka ei ollut parempi."

"Totta kyllä; mutta kun me emme ole kyllin vahvoja

suojellaksemme ja puolustaaksemme itseämme…"

"Entä Brunkebergin taistelu, kun vihollinen oli jo aivan valtakunnan

sydämessä?"
 "Se oli ihmetyö…"

"Joka aina voi uudistua siellä, missä on yksimielisyyttä ja

isänmaanrakkautta", vastasi Kristina innokkaasti. "Kuka ajattelee
itseään, kun on pelastettava, mikä on rakkainta ja kalleinta? Eikö ole
kaunista uhrata henkensä ja verensä sen puolesta? Ja jos
herrasmiehiä samoinkuin talonpoikiakin elähyttää tämä tunne,
voidaankohan silloin Ruotsia valloittaa?"

Ritari kumarsi päätänsä. "Sitä en usko", sanoi hän. "Ja luultavasti

se tämä sisäinen, salainen vakaumus vähitellen vetää yhä useampia
pois rauhanpuolueesta."

"Sanoitte, että siihen vaikuttavat monet syyt."

"Arkkipiispalle ja papeille ovat määräävät kirkon tai oikeammin

sanoen omat edut."

"Mutta niitähän ei mitenkään loukata?"

"Tunnetaan ikäänkuin ilmassa, että jokin sellainen uhkaa. Olen

kuullut arkkipiispan itsensä sanovan, että valta, joka ei nouse,
vaipuu, vaikkakin huomaamatta… Nyt pelätään sellaista."

"Voiko Tanskan kuningas estää sitä?"

"Hän voi myöntää suuria etuja ja edelleen lisätä kirkon mahtia."

"Jos se olisi hyödyksi maalle ja vaikuttaisi syvempää jumalisuutta,

pitäisi tosiaankin niin tapahtua."

"Piispa Hemming Gadd on sitä mieltä, että papit juuri vastustavat

valistusta; sentähden, että valtionhoitajat ovat kasvattaneet kansaa
ajatteleviksi ihmisiksi, on heidän hallituksensa pappien kauhistus. He
näkisivät — piispan mielestä — mieluummin, että rahvas olisi
sielutonta karjaa."

"Olen varma, että hän liioittelee!" sanoi Kristina. "Niin pahoin ei voi
olla."

"Mutta, jalo rouva, teidän oma sukupuolenne ei ole vähässä

määrin syypää tanskalaisten vaikutusvaltaan."

"Tarkoitatte kai ritarinarvoa?"

"Jota nyt vähintäänkin satakunta asemiestä odottelee; kuitenkin

lohduttaisivat he mielensä helpommin kuin heidän vaimonsa, jotka
huokailevat rouvantitteliä kaivaten enemmän kuin iankaikkista
autuuttaan… On valitettavaa, mutta kuitenkin totta, että he
vaikuttavat sangen suuresti."

"Ajatelkaas, jos he kaikki asettaisivat isänmaan asian etusijaan!"

"Niin, silloin olisin kanssanne yhtä mieltä siitä, että se olisi

voittamaton… Onneksi ei ole monta sellaista, jotka ovat Pernilla
Klauntyttären kaltaisia."

"Hän on voimallinen pahassa!"

"Niin voimallinen, että yltyy liikoihin ja vaikuttaa hyväksi; niin on

hän nyt tehnyt omaan herraansa nähden."

"Herra Sten Kristerinpoikaan?"

"Hän ei enää kuulu rauhanpuolueeseen."

"Onko se mahdollista?"
 "Paljon häneen ei tosin ole luottamista; mutta kuitenkin on hän
nyt tanskalaisvihollinen."

"Mitä silloin sanoo Pernilla rouva?"

"Hän pilkkaa herraansa!"

"Ja tämä sietää sen?"

"Kun Pernilla rouva saapuu Nyköpinkiin, lähtee herra sieltä. He

eivät näe enää koskaan toisiaan."

"Hirveää!"

"Ei voinut käydä toisin."

"Merkillistä, että meillä naisilla voi olla sellainen valta."

"Se on suurempi kuin itse tiedättekään, ja se on hyvä!"

"Nyt olette väärässä; jos tuntisimme ja ymmärtäisimme sen oikein,

emme käyttäisi sitä niin usein väärin!"

"Kuinka vähän tunnette maailmaa! Luuletteko, etteivät ne rouvat

ja neitsyet, jotka nyt liikkuvat tuolla linnansuojissa, mieluummin
kumartuisivat kuningattaren edessä kuin jalon rouva Kristina
Gyllenstjernan, vaikkapa hän pystyisikin miekka kädessä
puolustamaan ruotsalaisten oikeutta vihollisten sortoa vastaan?"

"Herra Knut Eskilinpojan oma emäntä ei tunnusta todeksi sellaista

arvostelua", vastasi Kristina hymyillen. "Mutta sydämellisesti kiitän
teitä niistä lohduttavista sanoista, joita olette puhunut, ja tahdon
siitä kirjoittaa herralleni."
 Mutta jo seuraavana päivänä sai Kristina hämmästyksekseen ottaa
vastaan herra Sten Kristerinpojan; tämä ei ollut yhtään hämillään
mutta näytti siihen sijaan olevan sangen kiihtyneessä mielentilassa.

"Tulen Nyköpingistä", sanoi hän; "ja vaikka olen siitä jo kirjoittanut

Sten herralle, tahdon sanoa sen teillekin. Arkkipiispa tekee pahaa
niin paljon kuin voi; häneltä on saapunut kirjeitä Itä-Göötanmaalle,
ettei kenenkään ole tehtävä valaa, ennenkuin hän lähettää sanan,
kuka on tuleva valtionhoitajaksi."

"Eikö hän ole siksi määrännyt herra Erik Trollen?"

"Se vanha kettu juonittelee minkä voi, mutta se ei estä sitä, että
kaikki luopuvat hänestä; mitä selvemmin hän osoittaa, mihin hän
tähtää, sitä vähemmän saavuttaa hän luottamusta. Niilo Boonpoika,
joka ajaa hänen vaaliaan, onnistuu paremmin alamaassa meidän
seuduillamme, sillä hän varoo näyttämästä, mitä piilee pohjalla."

"Mitä se sitten on?" kysyi kokematon Kristina rouva.

"Pappisvalta! Herra Erik Trolle on ainoastaan kilpenä, pojan on

suoritettava tehtävä."

"Herra Kustaa Trollen?"

"Tulevan valtionhoitajan!"

"Tarkoitatte kai arkkipiispan?"

"Molempain…"

"Onko se pappien toivomus?"

"Ei kaikkien! Strengnäsin piispa Mathias…"

 "Eikö hän ole niiden valtuutettujen joukossa, joiden on lähdettävä
Malmöhön rauhantekoa varten?"

"Se ei estä häntä muuttamasta mieltään. Olosuhteet voivat

tosiaankin olla sellaiset, että jonkun aikaa pitää kiinni
talutusnuorasta ja seuraa muiden mukana; se voi tulla tavaksi, niin
sanoakseni toiseksi luonnoksi. Mutta sitten yhtäkkiä saa auki
silmänsä, suomukset putoavat pois ja näkee kaiken selvästi!… Voin
hyvin sanoa, että teidän herranne käynti luonani Nyköpingissä ei
niinkään vähän vaikuttanut minuun. Niin nuori herra ja niin miehekäs
ajatustapa — se pakoitti vertailuihin, ja kun lisäksi tuli arvoton
menettely, jota hän sai kokea omassa talossani…"

"Siitä minä en tiedä mitään!"

"Koituu hänelle sitä suuremmaksi kunniaksi, kun hän on siitä ollut

vaiti, mutta minä en voi sovittaa rikosta muuten kuin rupeamalla
hänen miehekseen, ja sen tahdon tehdäkin. Mitä Mathias piispaan
tulee, ei hän vielä tiedä siitä mitään; hän on kirjoittanut minun
voudilleni ja kehoittanut häntä puhumaan kansalle teidän asianne
puolesta."

"Piispa voi vaikuttaa paljon kokouksen päätökseen."

"Älkää luottako häneen siinä suhteessa. Ken tuntee puukonterän

kurkullaan, hän puhuu sen mieltä myöten, joka pitelee päästä. Jos
läsnä on Hannu kuningas tai hänen poikansa, osaavat tanskalaiset
kyllä pitää huolen siitä, että päätös tulee sellainen kuin he tahtovat;
ainoa, mitä ruotsalaiset voivat, on aikailu ja vitkastelu, mutta sitä oli
tehty nyt niin monta vuotta, ettei se enää käy päinsä. Kristian
kuninkaan kanssa ei ole leikittelemistä hänenkään!"
 "Juuri siksi uskoin, että ruotsalaiset neuvosherrat osoittaisivat, että
he osaavat puhua vakavan sanan."

"Aina te naiset tahdotte kannustaa toimintaan, olipa kysymys

hyvästä tai pahasta."

"Minähän vain kysyn…"

"Aluksi, niin… kunnes käsivarsi on koholla; mutta sitten olette

valmiit sanomaan: iske pois!"

"Sanon niin ainoastaan silloin, kun on kysymys isänmaan

puolustuksesta!"

"Mutta jos olisitte synnyltänne tanskalainen?"

"Silloin en rupeaisi petturiksi!"

"Sitä minäkin sanon! Jos minulla on kaksi isänmaata, en saa

pettää toista toisen tähden. Jospa tietäisitte, missä helvetissä elän…"

"Olen kuullut siitä puhuttavan."

"Kehnon miehen kanssa on vaikea olla tekemisissä, mutta ilkeä

nainen on koko piru, jollei olekin paholainen itse, sillä hän voi väliin
tekeytyä aivan valkeuden enkeliksi, enkä tiedä, onko kukaan muu
hornan henki saanut sitä kykyä."

Muuan uusi vierailu vapautti Kristina rouvan jatkamasta tätä

keskustelua, mutta kun Sten herra lähti, sanoi hän hänelle
hyvästellessään: "Olkaa varuillanne, teitä uhkaa suuri vaara;
tahtoisin, mutta en voi sitä estää."