(Ebook) Ivor Horton's Beginning Visual C++ 2010

by Ivor Horton ISBN 9780470500880,

9780470651315, 0470500883, 0470651318 download

https://ebooknice.com/product/ivor-horton-s-beginning-
visual-c-2010-5399164

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebooknice.com
for more options!.

(Ebook) Ivor Horton's Beginning Visual C++ 2010 (Wrox Programmer

to Programmer) by Ivor Horton ISBN 9780470500880, 0470500883

https://ebooknice.com/product/ivor-horton-s-beginning-visual-c-2010-wrox-
programmer-to-programmer-1688618

(Ebook) Ivor Horton's Beginning Visual C++ 2012 by Ivor Horton

ISBN 9781118368084, 1118368088

https://ebooknice.com/product/ivor-horton-s-beginning-visual-c-2012-2614418

(Ebook) Ivor Horton's Beginning Visual C++ 2008 by Ivor Horton

ISBN 9780470225905, 0470225904

https://ebooknice.com/product/ivor-horton-s-beginning-visual-c-2008-1021420

(Ebook) Beginning C by Ivor Horton ISBN 9781430248811,

1430248815

https://ebooknice.com/product/beginning-c-4144288
(Ebook) Beginning c by Horton, Ivor ISBN 9781430211884,
1430211881

https://ebooknice.com/product/beginning-c-11418750

(Ebook) Ivor Horton's Beginning Java by Ivor Horton ISBN

9780470404140, 0470404140

https://ebooknice.com/product/ivor-horton-s-beginning-java-2347206

(Ebook) Beginning Java, (Java 7 Edition) - Ivor Horton by Ivor

Horton ISBN 9780470404140, 9781118173404, 9781118173411,
9781118173428, 0470404140, 1118173406, 1118173414, 1118173422

https://ebooknice.com/product/beginning-java-java-7-edition-ivor-
horton-11895298

(Ebook) Beginning C by Ivor Horton (auth.) ISBN 9781430248811,

9781430248828, 1430248815, 1430248823

https://ebooknice.com/product/beginning-c-11852658

(Ebook) Ivor Horton's beginning Java 2, JDK 5 edition by Ivor

Horton ISBN 9780764568749, 0764568744

https://ebooknice.com/product/ivor-horton-s-beginning-
java-2-jdk-5-edition-923710
 Horton
Build real-world applications as Join the discussion @ p2p.wrox.com Wrox Programmer to Programmer™

you dive into C++ development Ivor Horton’s

By following author Ivor Horton’s accessible tutorial approach Beginning
and detailed examples you can quickly become an effective C++

Visual C++ 2010

programmer. Thoroughly updated for the 2010 release, this book
introduces you to the latest development environment and teaches
you how to build real-world applications using Visual C++. With
this book by your side, you are well on your way to writing applications
in both versions of C++ and becoming a successful C++ programmer.

Ivor Horton’s Beginning Visual C++ 2010: wrox.com

• Teaches the essentials of C++ programming using both of the
Programmer
C++ language technologies supported by Visual C++ 2010
Forums
• Shares techniques for finding errors in C++ programs and explains Join our Programmer to
general debugging principles Programmer forums to ask
and answer programming
• Discusses the structure and essential elements that are present in questions about this book,
every Windows® application join discussions on the
hottest topics in the industry,
• Demonstrates how to develop native Windows applications using and connect with fellow
the Microsoft Foundation Classes programmers from around
the world.
• Guides you through designing and creating substantial Windows
applications in both C++ and C++/CLI Code Downloads
Take advantage of free code
• Features numerous working examples and exercises that help build

®
samples from this book, as
programming skills well as code samples from

Ivor Horton is one of the preeminent authors of tutorials on the Java, C and C++
hundreds of other books, all
ready to use.
Ivor Horton’s
programming languages. He is widely known for his unique tutorial style, which
is readily accessible to both novice and experienced programmers. Horton is also
a systems consultant in private practice. He previously taught programming for
Read More
Find articles, ebooks, sample
Beginning
Visual C++ 2010
more than 25 years.
chapters, and tables of contents
for hundreds of books, and ®
Wrox Beginning guides are crafted to make learning programming languages more reference resources on
and technologies easier than you think, providing a structured, tutorial format programming topics that matter
that will guide you through all the techniques involved. to you.

Programming / C++ Development

$54.99 USA
$65.99 CAN Ivor Horton
 Related Wrox Books
Beginning ASP.NET 4: in C# and VB
ISBN: 978-0-470-50221-1
™ This introductory book offers helpful examples in a step-by-step format and has code examples written in both C# and Visual Basic.
Programmer to Programmer With this book, a web site example takes you through the processes of building basic ASP.NET web pages, adding features with
pre-built server controls, designing consistent pages, displaying data, and more.

Beginning Visual C# 2010

Get more out of ISBN: 978-0-470-50226-6

Using this book, you will first cover the fundamentals such as variables, flow control, and object-oriented programming and gradually
build your skills for web and Windows programming, Windows forms, and data access. Step-by-step directions walk you through
processes and invite you to “Try it Out” at every stage. By the end, you’ll be able to write useful programming code following the steps
you’ve learned in this thorough, practical book. If you’ve always wanted to master Visual C# programming, this book is the perfect

wrox.com
one-stop resource.

Professional ASP.NET 4: in C# and VB

ISBN: 978-0-470-50220-4
Written by three highly recognized and regarded ASP.NET experts, this book provides all-encompassing coverage on ASP.NET 4
and offers a unique approach of featuring examples in both C# and VB. After a fast-paced refresher on essentials such as server
controls, the book delves into expert coverage of all the latest capabilities of ASP.NET 4. You’ll learn site navigation, personalization,
membership, role management, security, and more.

Interact Join the Community Professional C++

ISBN: 978-0-7645-7484-9
Take an active role online by participating in our Sign up for our free monthly newsletter at This code-intensive, practical guide teaches all facets of C++ development, including effective application design, testing, and debugging.
P2P forums @ p2p.wrox.com newsletter.wrox.com You’ll learn simple, powerful techniques used by C++ professionals, little-known features that will make your life easier,
and reusable coding patterns that will bring your basic C++ skills to the professional level.

Wrox Online Library Browse Professional C# 4 and .NET 4

ISBN: 978-0-470-50225-9
Hundreds of our books are available online Ready for more Wrox? We have books and After a quick refresher on C# basics, the author dream team moves on to provide you with details of language and framework
through Books24x7.com e-books available on .NET, SQL Server, Java, features including LINQ, LINQ to SQL, LINQ to XML, WCF, WPF, Workflow, and Generics. Coverage also spans ASP.NET programming
with C#, working in Visual Studio 2010 with C#, and more. With this book, you’ll quickly get up to date on all the newest
XML, Visual Basic, C#/ C++, and much more! capabilities of C# 4.

Wrox Blox Professional Visual Basic 2010 and .NET 4

Download short informational pieces and code ISBN: 978-0-470-50224-2
If you’ve already covered the basics and want to dive deep into VB and .NET topics that professional programmers use most, this is
to keep you up to date and out of trouble! your guide. You’ll explore all the new features of Visual Basic 2010 as well as all the essential functions that you need, including .NET
features such as LINQ to SQL, LINQ to XML, WCF, and more. Plus, you’ll examine exception handling and debugging, Visual Studio features,
and ASP.NET web programming.

Professional Visual Studio 2010

ISBN: 978-0-470-54865-3
Written by an author team of veteran programmers and developers, this book gets you quickly up to speed on what you can expect
from Visual Studio 2010. Packed with helpful examples, this comprehensive guide examines the features of Visual Studio 2010 and walks
you through every facet of the Integrated Development Environment (IDE), from common tasks and functions to its powerful tools.
Contact Us. Visual Basic 2010 Programmer’s Reference
We always like to get feedback from our readers. Have a book idea? ISBN: 978-0-470-49983-2
Visual Basic 2010 Programmer’s Reference is a language tutorial and a reference guide to the 2010 release of Visual Basic. The tutorial
Need community support? Let us know by e-mailing wrox-partnerwithus@wrox.com provides basic material suitable for beginners but also includes in-depth content for more advanced developers
 IVOR HORTON’S
BEGINNING VISUAL C++® 2010

INTRODUCTION . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xxxiii

CHAPTER 1 Programming with Visual C++ 2010 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

CHAPTER 2 Data, Variables, and Calculations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
CHAPTER 3 Decisions and Loops . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
CHAPTER 4 Arrays, Strings, and Pointers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167
CHAPTER 5 Introducing Structure into Your Programs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 251
CHAPTER 6 More about Program Structure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 295
CHAPTER 7 Defining Your Own Data Types . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 353
CHAPTER 8 More on Classes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 435
CHAPTER 9 Class Inheritance and Virtual Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 549
CHAPTER 10 The Standard Template Library . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 645
CHAPTER 11 Debugging Techniques . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 755
CHAPTER 12 Windows Programming Concepts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 807
CHAPTER 13 Programming for Multiple Cores . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 843
CHAPTER 14 Windows Programming with the Microsoft Foundation Classes . . . . . 875
CHAPTER 15 Working with Menus and Toolbars . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 903
CHAPTER 16 Drawing in a Window. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 945
CHAPTER 17 Creating the Document and Improving the View . . . . . . . . . . . . . . . . . 1009
CHAPTER 18 Working with Dialogs and Controls . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1059
CHAPTER 19 Storing and Printing Documents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .1123
CHAPTER 20 Writing Your Own DLLs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1175

INDEX . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1193

Download from Wow! eBook <www.wowebook.com>

ffirs.indd i 3/17/10 6:54:48 PM

ffirs.indd ii 3/17/10 6:54:49 PM
 IVOR HORTON’S
BEGINNING

Visual C++® 2010

ffirs.indd iii 3/17/10 6:54:49 PM

ffirs.indd iv 3/17/10 6:54:50 PM
 IVOR HORTON’S
BEGINNING

Visual C++® 2010

Ivor Horton

ffirs.indd v 3/17/10 6:54:50 PM

 Ivor Horton’s Beginning Visual C++® 2010
Published by
Wiley Publishing, Inc.
10475 Crosspoint Boulevard
Indianapolis, IN 46256
www.wiley.com

Copyright © 2010 by Ivor Horton

Published by Wiley Publishing, Inc., Indianapolis, Indiana

Published simultaneously in Canada

ISBN: 978-0-470-50088-0

Manufactured in the United States of America

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted in any form or by any means,
electronic, mechanical, photocopying, recording, scanning or otherwise, except as permitted under Sections 107 or 108
of the 1976 United States Copyright Act, without either the prior written permission of the Publisher, or authorization
through payment of the appropriate per-copy fee to the Copyright Clearance Center, 222 Rosewood Drive, Danvers,
MA 01923, (978) 750-8400, fax (978) 646-8600. Requests to the Publisher for permission should be addressed to the
Permissions Department, John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, (201) 748-6011, fax (201)
748-6008, or online at http://www.wiley.com/go/permissions.

Limit of Liability/Disclaimer of Warranty: The publisher and the author make no representations or warranties with
respect to the accuracy or completeness of the contents of this work and specifically disclaim all warranties, including
without limitation warranties of fitness for a particular purpose. No warranty may be created or extended by sales or
promotional materials. The advice and strategies contained herein may not be suitable for every situation. This work
is sold with the understanding that the publisher is not engaged in rendering legal, accounting, or other professional
services. If professional assistance is required, the services of a competent professional person should be sought. Neither
the publisher nor the author shall be liable for damages arising herefrom. The fact that an organization or Web site is
referred to in this work as a citation and/or a potential source of further information does not mean that the author or the
publisher endorses the information the organization or Web site may provide or recommendations it may make. Further,
readers should be aware that Internet Web sites listed in this work may have changed or disappeared between when this
work was written and when it is read.

For general information on our other products and services please contact our Customer Care Department within the
United States at (877) 762-2974, outside the United States at (317) 572-3993 or fax (317) 572-4002.

Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats. Some content that appears in print may not be available
in electronic books.

Library of Congress Control Number: 2010921242

Trademarks: Wiley, the Wiley logo, Wrox, the Wrox logo, Wrox Programmer to Programmer, and related trade dress
are trademarks or registered trademarks of John Wiley & Sons, Inc. and/or its affi liates, in the United States and
other countries, and may not be used without written permission. Visual C++ is a registered trademark of Microsoft
Corporation in the United States and/or other countries. All other trademarks are the property of their respective owners.
Wiley Publishing, Inc., is not associated with any product or vendor mentioned in this book.

ffirs.indd vi 3/17/10 6:54:52 PM

 This book is for Edward Gilbey, who arrived in
September 2009 and has been a joy to have around ever since.

ffirs.indd vii 3/17/10 6:54:53 PM

ffirs.indd viii 3/17/10 6:54:53 PM
 ABOUT THE AUTHOR

IVOR HORTON graduated as a mathematician and was lured into information

technology by promises of great rewards for very little work. In spite of the
reality usually being a great deal of work for relatively modest rewards,
he has continued to work with computers to the present day. He has been
engaged at various times in programming, systems design, consultancy, and
the management and implementation of projects of considerable complexity.
Horton has many years of experience in the design and implementation
of computer systems applied to engineering design and manufacturing
operations in a variety of industries. He has considerable experience in developing occasionally
useful applications in a wide variety of programming languages, and in teaching scientists and
engineers primarily to do likewise. He has been writing books on programming for more than 15
years now, and his currently published works include tutorials on C, C++, and Java. At the present
time, when he is not writing programming books or providing advice to others, he spends his time
fishing, traveling, and enjoying life in general.

ffirs.indd ix 3/17/10 6:54:53 PM

ffirs.indd x 3/17/10 6:54:54 PM
 ABOUT THE TECHNICAL EDITOR

MARC GREGOIRE is a software engineer from Belgium. He graduated from the Catholic University
Leuven, Belgium, with a degree in “Burgerlijk ingenieur in de computer wetenschappen” (equivalent
to Master of Science in Engineering in Computer Science). After that, he received the cum laude
degree of Master in Artificial Intelligence at the same university, started working for a big software
consultancy company (Ordina: http://www.ordina.be). His main expertise is C/C++, specifically
Microsoft VC++ and the MFC framework. Next to C/C++, Marc also likes C# and uses PHP
for creating web pages. In addition to his main interest for Windows development, he also has
experience in developing C++ programs running 24x7 on Linux platforms, and in developing critical
2G and 3G software running on Solaris for big telecom operators.
In April of the years 2007, 2008, and 2009 he received the Microsoft MVP (Most Valuable
Professional) award for his Visual C++ expertise.
Marc is an active member on the CodeGuru forum (as Marc G) and also wrote some articles
and FAQ entries for CodeGuru. He creates freeware and shareware programs that are distributed
through his website at www.nuonsoft.com and maintains a blog on www.nuonsoft.com/blog/.

ffirs.indd xi 3/17/10 6:54:54 PM

 Download from Wow! eBook <www.wowebook.com>

ffirs.indd xii 3/17/10 6:54:54 PM

 CREDITS

EXECUTIVE EDITOR VICE PRESIDENT AND EXECUTIVE GROUP

Robert Elliott PUBLISHER
Richard Swadley
PROJECT EDITOR
John Sleeva VICE PRESIDENT AND EXECUTIVE PUBLISHER
Barry Pruett
TECHNICAL EDITOR
Marc Gregoire ASSOCIATE PUBLISHER
Jim Minatel
PRODUCTION EDITOR
Eric Charbonneau PROJECT COORDINATOR, COVER
Lynsey Stanford
COPY EDITOR
Sadie Kleinman PROOFREADERS
Maraya Cornell and Paul Sagan, Word One
EDITORIAL DIRECTOR
Robyn B. Siesky INDEXER
Johnna VanHoose Dinse
EDITORIAL MANAGER
Mary Beth Wakefield COVER DESIGNER
Michael E. Trent
MARKETING MANAGER
Ashley Zurcher COVER IMAGE
©istockphoto
PRODUCTION MANAGER
Tim Tate

ffirs.indd xiii 3/17/10 6:54:54 PM

ffirs.indd xiv 3/17/10 6:54:55 PM
 ACKNOWLEDGMENTS

THE AUTHOR IS ONLY ONE MEMBER of the large team of people necessary to get a book into print.
I’d like to thank the John Wiley & Sons and Wrox Press editorial and production teams for their
help and support throughout.
I would particularly like to thank my technical editor, Marc Gregoire, for doing such an
outstanding job of reviewing the text and checking out all the code fragments and examples in the
book. His many constructive comments and suggestions for better ways of presenting the material
has undoubtedly made the book a much better tutorial.
As always, the love and support of my wife, Eve, has been fundamental to making it possible for me
to write this book alongside my other activities. She provides for my every need and remains patient
and cheerful in spite of the effect that my self-imposed workload has on family life.

Download from Wow! eBook <www.wowebook.com>

ffirs.indd xv 3/17/10 6:54:55 PM

ffirs.indd xvi 3/17/10 6:54:55 PM
 CONTENTS

INTRODUCTION xxxiii

CHAPTER 1: PROGRAMMING WITH VISUAL C++ 2010 1

The .NET Framework 2

The Common Language Runtime 2
Writing C++ Applications 3
Learning Windows Programming 5
Learning C++ 5
The C++ Standards 5
Attributes 6
Console Applications 6
Windows Programming Concepts 7
What Is the Integrated Development Environment? 9
The Editor 9
The Compiler 10
The Linker 10
The Libraries 10
Using the IDE 10
Toolbar Options 12
Dockable Toolbars 12
Documentation 13
Projects and Solutions 13
Setting Options in Visual C++ 2010 27
Creating and Executing Windows Applications 28
Creating a Windows Forms Application 31
Summary 32

CHAPTER 2: DATA, VARIABLES, AND CALCULATIONS 35

The Structure of a C++ Program 36

The main() Function 44
Program Statements 44
Whitespace 46
Statement Blocks 47
Automatically Generated Console Programs 47

ftoc.indd xvii 3/17/10 6:55:12 PM

 CONTENTS

Defining Variables 49
Naming Variables 49
Declaring Variables 50
Initial Values for Variables 51
Fundamental Data Types 52
Integer Variables 52
Character Data Types 53
Integer Type Modifiers 55
The Boolean Type 56
Floating-Point Types 56
Literals 58
Defining Synonyms for Data Types 59
Variables with Specific Sets of Values 59
Basic Input/Output Operations 61
Input from the Keyboard 61
Output to the Command Line 62
Formatting the Output 63
Escape Sequences 64
Calculating in C++ 66
The Assignment Statement 66
Arithmetic Operations 67
Calculating a Remainder 72
Modifying a Variable 73
The Increment and Decrement Operators 74
The Sequence of Calculation 76
Type Conversion and Casting 78
Type Conversion in Assignments 79
Explicit Type Conversion 79
Old-Style Casts 80
The Auto Keyword 81
Discovering Types 81
The Bitwise Operators 82
The Bitwise AND 82
The Bitwise OR 84
The Bitwise Exclusive OR 85
The Bitwise NOT 86
The Bitwise Shift Operators 86
Introducing Lvalues and Rvalues 88
Understanding Storage Duration and Scope 89
Automatic Variables 89
Positioning Variable Declarations 92

xviii

ftoc.indd xviii 3/17/10 6:55:13 PM

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 — No nyt minä tiedän, ettei hän ampunut isää, sillä jos hän olisi
ampunut, niin kyllä hän olisi osunutkin.

Se ei ollut tarkoitettu Kalebin korville, mutta hän kuuli kuitenkin,

tuli ovelle ja sanoi venytellen ja korostetusti: — Aivan niin. Tämä
mursi sanattoman vihamielisyyden sulut, sillä se oli ensi kerta jolloin
Kaleb sanoi mitään Samille. Tulva mursi tokeen, mutta vielä uomaan
jäi paljon kaunaa ajan hangattavaksi, ja kului kauan, ennen kuin hän
puhui Samille yhtä vapaasti kuin toisille, vaikka hän aikaa myöten
siihen oppikin. Kaikki tuntui nyt niin herttaiselta, että Jan käytti
tilaisuutta ja ilmaisi pyynnön, joka oli kauan ollut hänen mielessään.

— Herra Clark, ettekö joskus ota meitä kanssanne pesukarhua

metsästämään? Me tiedämme, missä on paljon pesukarhuja, jotka
käyvät ylempänä jokivarressa maissipellossa syömässä.

Jos Jan olisi kuukausi takaperin tätä pyytänyt, niin siihen olisi tullut
halveksiva kielto. Ennen Garneyn retkeä vastaus luultavasti olisi
ollut: — Enpä tiedä — ei ole minulla aikaa, mutta nyt Kaleb oli
saanut hänestä toiset ajatukset, ja vastaus kuului:

— Kyllä, mielelläni! Vaikkapa ensi yönä, kun on siksi viileää, että

koira viitsii juosta.
XXI

GUIN VOITTOJUHLA

Murmelia pojat olivat metsästäneet sangen säännöllisesti siitä

pitäen, kun sen ensi kerran olivat nähneet. Ohjelma oli aina jotenkin
sama — joka aamu he yhdeksän tai kymmenen aikaan hiipivät
apilapellolle. Gui tavallisesti ensin keksi vanhan elukan, sitten kaikki
ampuivat eivätkä osanneet, murmeli pinkaisi pesäänsä, ja juttu jäi
siihen siksi päiväksi. Tämä kävi päiväjärjestyksen vakinaiseksi
numeroksi kuin aamiaisen syönti ja paljon vakinaisemmaksi
numeroksi kuin astiain pesu. Kerran tai pari vanha harmaa elukka
töin tuskin pelasti nahkansa, mutta tähän saakka ei sille vielä ollut
sen hullummin käynyt, se päinvastoin oli hyötynyt viisastuessaan.
Pojat eivät sitä vastoin hyötyneet mitään, Guita ehkä lukuun
ottamatta. Hänen pienet haaleat silmänappinsa olivat aina
sukkelimmat ja kehittyivät kerrassaan hämmästyttävän teräviksi.
Alussa Jan ja Sam keksivät murmelin yhtä usein, mutta myöhemmin
Gui aina näki sen ensimmäisenä.

Eräänä aamuna Sam lähestyi riistaa omasta kohdastaan, Gui ja

Jan toisesta kohdasta muutaman askelen päässä siitä. — Murmelia ei
ole missään! oli Samin ensimmäinen ajatus, mutta Gui huudahti
äkkiä: — Minä näen sen. Matalasta notkelmasta, hyvinkin
kuudenkymmenen askelen päässä pesästään ja lähes sadan askelen
päässä pojista Gui apilamättään peitosta keksi tuskin kahden
neliösenttimetrin laajuisen alan harmaata turkkia.

Jan ei nähnyt sitä ensinkään. Sam näki, mutta epäili. Pikkuista

myöhemmin murmeli — sillä se se oli — nousi takajaloilleen
istumaan ja kohotti apilasta kastanjanruskean rintansa kaikki
epäilykset hälventäen.

— Jukopliut! huudahti Jan ihaillen. Se on suurenmoista. Sinulla on

merkillisimmät silmät, mitä minä olen milloinkaan nähnyt. Sinun
nimesi pitäisi todella olla "Haukansilmä" — se nimi sinulle sopii.

— Se passaa, kimitti Gui innostuneesti. — Tahdotko sinä —

tahdotko sinäkin, Sam, tahdotko sinäkin sanoa minua
Haukansilmäksi? Minusta sinun pitäisi suostua, hän anovasti lisäsi.

— Minä olen sitä mieltä, Sam, sanoi toinen päällikkö. — Hänessä

on huomattu suuret lahjat, todellinen intiaanikyky.

— Neuvosto pitää kutsua kokoon sitä päättämään. Nyt toimeen!

— Kuulepas nyt, Mäihä, sinä kun olet niin näppärä, etkö voisi
kiertää metsän kautta teidän puolellenne ja ryömiä apilan läpi, niin
että pääset vanhan murmelin ja sen pesän väliin? esitti ylipäällikkö.

— Lyön vetoa että voin, lyön dollarin vetoa —

— Seis nyt, sanoi Jan, — intiaaneilla ei ole dollareita.

— No minä lyön vetoa päänahkani — sen mustan päänahan, minä

tarkoitan — Samin päänahkaa vastaan, että minä ennen muita tapan
vanhan murmelin.

— Voi, anna kun minä tapan ensimmäiseksi — tapa sinä toiseksi,

sanoi Sam rukoillen.

— Ärr — sinä pelkäät päänahkaasi.

— Annas kun minä menen, sanoi Sam.

Kummallakin pojalla oli tukko mustia jouhia, joita he sanoivat

päänahakseen. Se oli köytetty rihmalla päälakeen — ja siitä Gui
tahtoi lyödä vetoa.

Jan puuttui nyt asiaan: — Heittäkää nalkutuksenne, suuret

sotapäälliköt, ja käykää toimeen. Jos Tikka surmaa murmelin, niin
hän saa Mäihän päänahan; jos taas Mäihä sen surmaa, niin hän saa
Tikan päänahan, ja voittaja saa sitä paitsi suuren sulan.

Sam ja Jan odottivat metsässä malttamattomina, sillä välin kun

Gui hiipi ympäri. Murmeli näytti tänä päivänä harvinaisen rohkealta.
Se samoili kauas pesältään ja toisin ajoin katosi notkelmiin. Pojat
näkivät Guin ryömivän aidan läpi, mutta murmeli ei sitä huomannut.
Asian laita oli niin, että vihollinen oli aina ennen lähestynyt sitä
toiselta puolelta, minkä vuoksi se ei pitänyt idän suuntaa silmällä.

Gui ryömi vatsallaan maaten eteenpäin apilan läpi. Hän ryömi

kolmisenkymmentä askelta ja oli nyt murmelin ja sen pesän välillä.
Mutta vanha harmaa mätti vain rauhallisesti itseensä apilaa pitäen
samalla silmällä Raftenin metsää. Pojat valtasi tavaton kiihko. Gui
näki heidät, mutta ei nähnyt murmelia. He osoittivat ja viittoivat. Gui
luuli tämän merkitsevän: — Ammu nyt. Hän nousi varovasti ylös.
Murmeli huomasi hänet ja karkasi suoraan pesäänsä — siis Guita
kohti. Gui ampui umpimähkään. Nuoli lensi syltä paria korkealta
murmelin pään yli ja se "tavattoman suuri tutiseva turkiskimppu",
joka karkasi suoraan häntä vastaan, herätti kauhua hänen
mielessään. Metsästäjä peräytyi nopeaan tietämättä minne juosta.
Hän oli aivan pesän vieressä. Murmeli kalisteli hampaitaan ja teki
hurjan hyökkäyksen päästäkseen pojan ohi; kumpikin oli pahoin
säikähdyksissään. Gui hyppäsi korkealle kauhusta ja putosi raskaasti
maahan, juuri kun murmelin piti kulkea hänen alitseen kotiinsa.
Poika painoi lähes puoli sataa kiloa, ja koko tämä paino putosi
musertavalla voimalla vanhan elukan päälle likistäen hengen sen
ruumiista. Gui hyppäsi pystyyn juostakseen henkensä edestä, mutta
huomasi samalla murmelin sätkivän maassa ja rohkaisi sen verran
mieltään, että pari kertaa potkaisi sitä kuonoon ja siten lopetti sen.
Kova kiljuna sieltä päin, missä toverit olivat, oli ensimmäinen merkki,
joka Guille vakuutti, että hän oli voittanut. He saapuivat juosten
paikalle ja tapasivat sankarin seisomassa kuten metsämies
valokuvassa, toisessa kädessä jousi, toisessa iso murmeli hännästä
riippuen.

— Kelpo poika! Uljas poika! Hurraa kolmannelle sotapäällikölle!

Hurraa Mäihä-päällikölle! Eikä Guilla suinkaan ollut syytä valittaa sitä,
ettei saanut toisilta tunnustusta.

Hän röyhisti rintaansa ja näytti kopealta ja ylväältä. — Olisi hauska

tietää, eikö täällä ole missään enemmän murmeleita, hän sanoi. —
Minäpä tiedän, kuinka niitä pyydetään, elleivät muut tiedäkään.

— Jaha, Mäihä, tämä kai käy suuresta "kupista".

— Lupasitte sanoa minua "Haukansilmäksi" tästä aamusta lähtien.

 — Meidän täytyy päättää tämä asia suuressa neuvostossa, vastasi
ylipäällikkö.

— Hyvä, pidetään se iltapäivällä, tahdotteko?

— Hyvä.

— Kello neljän aikaan?

— Niin, miksei, milloin vain.

— Ja te teette minusta "Haukansilmän" ja annatte minulle

muhkean kotkansulan murmelin tappamisesta, ja se tapahtuu kello
neljä?

— Niin kyllä; mutta mitä varten sen pitää tapahtua juuri neljän
aikaan?

Mutta Gui ei näyttänyt kuulevan, ja heti päivällisen jälkeen hän

katosi.

— Se karkasi astiain pesusta, arveli Tikka.

— Tuskinpa vain, sanoi toinen päällikkö. — Minä luulen, että hän

lähti hakemaan omaisiaan näkemään hänen kunniaansa.

— Niin tekikin. Mutta nytpä vietetäänkin ikimuistettava ilojuhla —

historian käännekohta. Saatpa kuulla, kuinka minä valehtelen
kymmenen miehen voimalla hänen puolestaan.

— Olkoon menneeksi. Suostun tuumaan. Mene sinä ja hae

teikäläiset. Minä menen Kaleb-ukkoa noutamaan, ja nyt sanomme
Guita "Haukansilmäksi" ja samalla annamme hänelle suuren
"kuppisulan".
 — Minä pelkään, etteivät meikäläiset ja Kaleb sovi samaan
seuraan, vastasi Sam, — mutta luulen, että tämä rehentelevä Gui
mielellään soisi meikäläisten tulevan. Näetkös, isällä on kiinnitys
hänen taloonsa.

Sovittiin siis, että Sam lähtisi hakemaan äitiään ja Jan tekisi

kotkansulan valmiiksi ja nylkisi murmelin.

Ei se juuri ollut karhun kokoinen, mutta murmeliksi se oli hyvin

suuri, ja Jan oli voitosta yhtä ylpeä kuin molemmat toisetkin. Kello
neljään oli vielä tunnin verran aikaa, ja haluten tehdä Guin
voittojuhlan niin intiaanimaiseksi kuin suinkin hän leikkasi murmelilta
kaikki kynnet, sitoi ne nauhaan ja pani tuuman mittaisen kuoritun ja
rei'itetyn seljanpalan aina kahden kynnen välille. Toiset kynsistä
olivat hyvin, hyvin pieniä, mutta tarkoitus oli, että tämä edustaisi
harmaan karhun kynsistä tehtyä kaulakoristetta.

Gui oikaisi kotia kohti niin sukkelaan kuin suinkin pääsi. Isä huusi
hänelle hänen puutarhaa lähestyessään ja ilmeisestikin hautoi
orjantöitä mielessään, mutta Gui hyökkäsi ruoka-arki-makuu-
keittiöhuoneeseen, joka oli anastanut yhdeksän kymmenesosaa koko
talosta.

— Voi äiti, sinun olisi pitänyt nähdä minut; sinun pitää tulla nyt
iltapäivällä — minä olen koko heimon numero yksi, ja nyt minusta
tehdään ylipäällikkö. Minä tapoin sen mahdottoman suuren vanhan
murmelin, joka oli vähällä tappaa isän. Ne pojat siellä leirissä — eivät
ne saa mitään aikaan ilman minua. Ne koettivat koettamistaan
enemmän kuin tuhannen kertaa saada sen vanhan murmelin — niin,
minä vaikka lyön vetoa, että he koettivat miljoonan kertaa, ja minä
vain odotin siksi, että he olivat väsyneet ja luopuivat koko jahdista,
ja silloin minä sanoin: no nyt minä näytän, kuinka se tapahtuu. Ensin
minun täytyi niille näyttää missä se oli. Ne toiset pojat eivät näe
paljon mitään. Sitten minä sanoin: No nyt, Sam ja Jan, jääkää te
pojat tähän, ja jotta te oikein näkisitte, kuinka helppoa se on, kun
osaa, minä jätän tähän jousen ja nuolet ja menen ihan ilman. Siihen
ne sitten jäivät minua katselemaan, ja minä h-i-i-v-i-n aidan läpi ja
minä r-y-ö-m-i-n apilamaan läpi aivan kuin intiaani, siksi että pääsin
sen ja pesän väliin, ja sitten minä luikkasin ja se tuli puhaltaen ja
hampaitaan kalistaen syödäkseen minut, sillä se näki, ettei minulla
ollut keppiä eikä mitään, enkä minä ollut tietävinänikään, pysyin
kylmäverisenä ja odotin, ja juuri kun sen piti hypätä minun
kurkkuuni kiinni, minä käännyin ja potkaisin sitä kuonoon, niin että
se lensi kymmenen syltä korkealle, ja kun se putosi alas, niin se oli
kuolleempi kuin Kilseyn kana, silloin kun sille sipulia syötettiin. Voi
äiti, minä olen paras niistä kaikista, eivät ne saa leirissä mitään
aikaan ilman minua. Minun täytyi opettaa ne hirveä ajamaan ja
katselemaan — ja — ja — paljon muuta, ja nyt ne tekevät minusta
koko heimon ylipäällikön ja antavat minulle nimeksi "Haukansilmä";
se on intiaanien tapa. Se tapahtuu kello neljä nyt iltapäivällä, ja
sinun pitää tulla katsomaan.

Burns pilkkasi koko komentoa ja käski Guita lähtemään

perunamaalle työhön, ja jos poikalurjus jättäisi veräjän auki, niin että
siat pääsisivät karkaamaan, niin hän nylkisi tämän elävältä — ei
hänen talossaan suvaita semmoisia hullutuksia. Mutta rouva Burns
ilmoitti hänelle tyynesti, että hän aikoi mennä. Hänestä tuntui
melkein kuin poika olisi saamassa oppiarvoaan yliopistossa. Burns ei
siis antanut asialle kannatustaan, mutta entä lapset? Se asia
järjestettiin pian. Äidillä oli kahden tunnin kova työ, ennen kuin
nämä neljä likaista ja melkein alastonta onnellista ruskeakätistä ja -
jalkaista pellavatukkaa oli kammattu ja hameineen ja rimsuineen ja
kenkineen muutettu neljäksi pieneksi marttyyriksi. Sitten he kaikin
kulkivat vainion poikki, rouva Burns pikkusiskoa toisella
käsivarrellaan, toisessa kädessä hillotölkkiä kantaen. Gui juoksi
edellä tietä näyttämässä, ja nelivuotias, kolmivuotias ja kaksivuotias
muodostivat käsi kädessä kulkien vinorivin äitinsä vanavedessä.

He hämmästyivät jonkin verran, kun heidän leiriin saapuessaan

rouva Raften ja Minnie olivat siellä juhlavaatteissa. Margetin
ensimmäinen tunne oli kiukku, mutta seuraava ajatus oli
miellyttävämpää laatua. Tuo "hienohelma" nainen, vihollisen vaimo,
saisi nähdä hänen poikansa voittojuhlan, ja rouva Burns käytti
paikalla tilaisuutta noustakseen istumaan ylimmälle orrelle.

— Hyvää päivää, rouva Raften; toivon että voitte hyvin, hän sanoi
hieman pisteliäästi hymyillen ja tehden suurenmoisen yrityksen
saavuttaakseen yliotteen.

— Kiitoksia, voin sangen hyvin. Tulimme katsomaan, kuinka pojat

tulevat toimeen leirissään.

— Ne ovat tulleet sangen hyvin toimeen sen jälkeen kun minun

poikani liittyi joukkoon, vastasi rouva Burns kaksintaistelu yhä
mielessään.

— Niin olen kuullut; toverit ovat alkaneet pitää hänestä kovasti,

vastasi rouva Raften koettaen riisua viholliseltaan aseet.

Tämä puhe tehosi. Rouva Burnsin tarkoituksena oli ennättää

ennen kuin vihollinen, mutta hämmästyksekseen huomatessaan, että
vihollisen vainio oli aivan rauhallinen, hän suostui välirauhaan, ja kun
vielä rouva Raften oli hyväillyt ja kiitellyt kolmea pellavatukkaa ja
ylistänyt Guita ylimmilleen, salainen sotakanta muuttuikin
herttaiseksi sydämellisyydeksi.
 Pojat olivat nyt saaneet päämenoja varten kaikki valmiiksi.
Vasikannahkavaipalla tiipiin toisessa päässä oli neuvosto; Gui
murmelin nahalla istuen ja melkein näkymättömiin sen peittäen, Sam
hänen vasemmalla ja Jan rumpuineen oikealla kädellään. Keskellä
loimusi neuvostotuli. Ilmanvaihdon parantamiseksi oli tiipiin vaatetta
varjon puolelta kohotettu ja vieraitten piiri oli osaksi tiipiissä, osaksi
ulkona.

Suuri sotapäällikkö sytytti ensin rauhanpiipun, pöllytteli sitä

minuutin verran, puhalsi sitten neljät savut neljään ilmansuuntaan ja
antoi sen toiselle ja kolmannelle sotapäällikölle, jotka tekivät samoin.
Pikku Majava paukautti rumpua kolme kertaa hiljaisuutta
vaatiakseen, ja Suuri Tikka nousi ylös:

— Te Sangerin intiaanien suuret päälliköt, pienet päälliköt, urhot,

soturit, neuvottelijat, skuoot ja papuusit: Kun meidän heimomme
kävi sotaa niiden — niiden — niiden — muiden intiaanien — niiden
tuohikansalaisten kanssa, niin me otimme vangiksi yhden heidän
sotureistaan ja kidutimme hänet pari kolme kertaa kuoliaaksi, ja
hänessä huomattiin niin harvinaisen hyvät lahjat, että me otimme
hänet heimoomme —

Äänekkäitä huutoja: — Hau — hau — hau — Janin johdolla.

— Karkeloitiin aurinkokarkelo hänen hyväkseen, mutta hän ei

ruskettunut — näytti liian vihreältä, ja me siis nimitimme hänet
Mäihäksi. Sen jälkeen hän on taistellen kohoamistaan kohonnut ja
nyt hänestä tehdään kolmas sotapäällikkö —

— Hau — hau — hau.

 — Eräänä päivänä koko heimo lähti yhdessä sotimaan vanhaa
harmaata karhua vastaan ja ottamaan sen saaliikseen, mutta joutui
surkeasti alakynteen. Onneksi silloin sotapäällikkö Mäihä tuli apuun
ja lopetti sen vanhan pedon kerran kuonoon potkaisemalla.
Tämänkaltaiset urotyöt ovat liikuttavia. Semmoista poikaa, joka sillä
tavalla potkaisee, ei sen jälkeen passaa sanoa Mäihäksi. Ei, hyvät
herrat! Se olisi vääryys. Hän on sotapäälliköiden kesken pienin
soturi, mutta hän näkee kauemmaksi ja useammin kuin hänen
parempansa. Hän näkee nurkan ympäri ja puun puhki. Paitsi ehkä
yöllä hän on koko varustuksen hakanäkijä ja neuvosto on päättänyt
antaa hänelle nimeksi "Haukansilmä".

— Hau — hau — hau — hau — hau —

Pikku Majava antoi nyt yli-sotapäällikölle latuskaisen valkoisen

pintapuun kappaleen, johon oli isoin kirjaimin kirjoitettu "Mäihä".

— Tässä on se nimi, jolla hän tunnettiin, ennen kuin hän oli suuri
ja kuuluisa, ja tämä on nyt sen lopun loppu. Päällikkö nakkasi
puupalikan tuleen ja sanoi: — No nyt nähdään, oletko sinä liian
vihanta pakaksesi. Pikku Majava antoi sitten Tikalle kauniin
kotkansulan, jossa oli punainen tupsu ja miehen kuva, miehellä
haukan pää ja nuoli päästä lentämässä. — Tämä näin on oikein
parasta laatua kotkansulka palkaksi niistä teoista, joita hän on
tehnyt, ja siinä myös osoitetaan, että hän on Haukansilmä (sulka
pistettiin Guin tukkaan ja kynsi-kaulakoriste hänen kaulaansa, ja joka
puolelta kuului äänekkäitä huutoja: — Hau — hau — hau, ja rumpua
paukutettiin), ja sen vietävän joka tämän jälkeen sanoo häntä
Mäihäksi, pitää kumartua ja Haukansilmän pitää potkaista häntä.

Huudettiin yhteen ääneen: — Hau — hau. Gui koetti kovasti pysyä

arvokkaan näköisenä ja olla irvistämättä, mutta se kävi yli hänen
voimiensa. Hän hymyili niin, että suu venyi yli korvien. Hänen äitinsä
säteili ylpeydestä, kunnes hänen silmänsä vettyivät ja rupesivat
vuotamaan kyyneliä.

Jokainen luuli nyt menojen päättyneen, mutta Jan nousi ylös ja

aloitti: — Sangerin heimon päälliköt, skuoot ja papuusit, yksi asia on
unohdettu: Kun me lähdimme karhua metsästämään, niin minä olin
erään kaupan todistajana kahden sotapäällikön välillä. He löivät
meidän heimomme tavan mukaan vetoa ja panivat päänahkansa
vedon hinnaksi, kumpikin väittäen tappavansa karhun. Ylipäällikkö
Tikka oli toinen, Haukansilmä toinen. Haukansilmä, saat ottaa Tikan
päänahan.

Sam oli unohtanut tämän asian, mutta hän kumarsi päänsä. Gui
katkaisi nauhan ja kohottaen päänahan ilmaan päästi kovan,
hirmuisen sotahuudon, jota jokainen säesti mikä mitäkin melua
pitäen. Tämä oli kaiken huippu. Rouva Burns itki ilosta, kun hänen
urhoollinen poikansa näin oli lopultakin saanut tunnustusta.

Sitten hän meni Samin luo ja sanoi: — Kutsuitko sinä teikäläiset

tänne näkemään minun poikaani kiitettävän?

Sam nyökäytti ja vilkutti toista silmäänsä.

— No hyvä, minä en välitä siitä, kuka sinä olet, Raftenko vai et,
mutta sinulla on hyvä sydän ja se on oikeassa paikassa. Minä en ole
koskaan ollut niiden puolella, jotka sanovat, että "ei kenessäkään
Raftenissä ole mitään hyvää". Minä aina väitän, että jokaisessa
ihmisessä on jotakin hyvää. Minä tiedän, että sinun isäsi on ostanut
meidän talomme kiinnityksen, mutta sitä minä en ole koskaan
uskonut, että sinun äitisi varasti meidän hanhemme, enkä koskaan
sitä usko, ja kun minä ensi kerran kuulen puhuttavan Rafteneista
pahaa, niin minä avaan suuni ja sanon mitä tiedän.
XXII

PESUKARHUN METSÄSTYS

Jan ei unohtanut luvattua pesukarhun metsästystä — hän

päinvastoin odotti sitä sangen malttamattomana, ja parin päivän
kuluttua pojat tulivat auringonlaskun aikaan Kalebin luo ja
muistuttivat häntä tästä lupauksesta. Oli painostavan lämmin yö,
mutta Jan oli varma siitä, että ilma oli juuri sellainen kuin piti ollakin
pesukarhun metsästykseen, ja hänen innostuksensa voitti kaikki
esteet. Kalebia huvitti tämä "viileä yö", jonka he olivat valinneet,
mutta hän otaksui ilman myöhemmin jäähtyvän.

— Painakaa puuta, pojat — painakaa puuta, pojat, hän sanoi

huomatessaan heidän olevan aikeissa paikalla lähteä matkaan. —
Pesukarhut eivät ole liikkeellä ennen kuin pari kolme tuntia
auringonlaskun jälkeen.

Hän siis istui ja poltti piippua Samin turhaan yrittäessä tehdä

vanhan Turkin kanssa tuttavuutta. Jan piirsi vihkoonsa mitä huomasi
muutamassa seinälle naulatussa siivessä, ja Gui teki tunnetuksi
viimeisen parannetun painoksen hirvenajo-urotöistään ja murmelin
tappamisesta, samalla kun lateli kaikenlaisia mahtavia tuumia,
kuinka hän aikoi suurenmoisesti nitistää jokaisen pesukarhun, minkä
he suinkin sattuisivat kohtaamaan.

Inttäen, että kuluisi ainakin tunti, ennen kuin oltaisiin paikalla, Jan
sai joukon jo yhdeksän aikaan liikkeelle, ja Kaleb otti Guin
ehdotuksesta mukaan pienen kirveen. Pitäen vanhaa Turkkia kaiken
aikaa seurassaan he lähtivät astumaan maantietä ja kulkivat puolen
tuntia "Kulmausta" kohti. Samin johdolla he sitten kiipesivät aidan
yli, kulkivat perunapellon poikki ja tulivat joen rannalle pienelle
maissipellolle.

— No Turkki, hae nyt! Hae! Hae! Hae! ja joukko istui aidalle riviin
odottamaan mitä seuraisi.

Turkki oli koira, jolla oli luonnetta. Se metsästi mitä tahtoi ja

milloin tahtoi. Se kyllä seurasi isäntäänsä pesukarhumaille, mutta
isäntä ei saanut sitä ajamaan pesukarhua eikä mitään muutakaan,
ellei sitä itseään huvittanut. Kaleb oli varoittanut poikia olemaan
alallaan, ja he istuivat aidalla hiljaa kuin myyrät odottaen vanhan
koiran haukkumista. Se oli lähtenyt maissin sekaan haistelemaan ja
etsiskelemään. Sen askelet kuuluivat sangen selvään ja se läähätti,
kuin olisi siitä höyryä päästetty. Se oli jännittävän odotuksen aikaa,
mutta koira samosi etäämmälle ja askelten ääni hälveni. He olivat
istuneet siinä kaksi pitkää minuuttia, kun syrjäisestä vainion
kulmasta kuului koiran matalahko kiljaus ja sitten äänekäs hau-vau,
niin että Janin sydän hätkähti.

— Riistaa liikkeellä, sanoi Sam hiljaisella äänellä.

— Lyön vetoa, että minä kuulin sen ensiksi, kimitti Gui. Janin
ensimmäinen ajatus oli hyökätä umpimähkään koiran perässä. Hän
oli usein kuullut, että metsästäjäin tapana oli rajusti seurata koirien
perässä, mutta Kaleb pidätti häntä.

— Maltahan mielesi, poika; aikaa on enemmänkin. Emme vielä

tiedä mitä se ajaa.

Sillä Turkki, samoin kuin useimmat rajamaakoirat, lähti melkein

mille jäljille tahansa — olipa sitä syytetty omienkin jälkiensä
haukkumisesta — ja niiden asiana, jotka sen parhaiten tunsivat, oli
haukkumisen laadusta arvata, mitä riistaa se milloinkin ajoi. Mutta
kauan ja kärsivällisesti he saivat odottaa koiran sen koommin
haukkumatta. Pian kuuluikin sitten kahinaa, ja Turkki tuli isäntänsä
luo ja kävi hänen jalkainsa juureen maata.

— Turkki, lähdepäs liikkeelle; hae, hae! Mutta koira ei

liikahtanutkaan. — Toimeen, toimeen, ja Kaleb läjäytti sitä pienellä
kepillä. Koira pakeni syrjemmäksi, mutta kävi jälleen läähättäen
maata.

— Mikä se oli, herra Clark? kysyi Jan.

— Enpä tiedä. Ehkä vain loukkasi jalkansa oksaan. Mutta se on

varmaa, ettei täällä ole tänä yönä pesukarhuja. Eikä tämän jälkeen
toistekaan. Me tulimme vähän liian aikaisin, ja ilma on koiralle liian
lämmin.

— Emmekö voisi mennä joen poikki Boylen metsään, ehdotti

Tikka. — Siellä varmaan tapaamme jotakin. Larry de Neuville vannoo
nähneensä siellä yksisarvisen samana yönä, kun hän palasi Garneyn
ruumiin valvonnasta.

— Kuinka te haukunnasta tiedätte mitä koira ajaa? kysyi Jan.

 — Hm! vastasi Kaleb pistäessään poskeensa uuden tupakkamällin.
— Helppohan se on, jos tuntee maan ja riistan ja koiran. Ei
tietenkään ole kahta koiraa samanlaista; pitää tuntea koiransa, ja jos
se on hyvä koira, niin sen avulla voi paljon oppia jälkien
seuraamisesta.

Puro oli tätä nykyä melkein kuivilla, niin että sen poikki pääsi miltä
kohdalta vain halutti. Tunnustellen tietään pimeän metsän läpi silmät
enimmäkseen suljettuina he haparoiden kulkivat Boylen avokentälle
ja sitten sen poikki vanhaan metsään. Turkki oli purolla eronnut
heistä ja sitten seurannut sitä erääseen lammikkoon saakka, jossa se
meni uimaan. Heidän metsään mennessään koirakin saapui siihen
likomärkänä ja valmiina toimeen.

— Lähdepäs nyt hakemaan, Turkki. Ja jälleen kaikki istuivat

maahan sen asiantuntijalausuntoa odottamaan.

Se saatiinkin sukkelaan. Jonkin aikaa kierreltyään ja kaarreltuaan

vanha koira juoksi, ikään kuin olisi ollut päivänvalosta aivan
riippumaton, alkoi haistella äänekkäästi ja vinkua hiljaa, ja nyt
kuultiin hännän takovan pensaissa sen kuivan tiheikön läpi kulkiessa.

— Kuules tuota! Nyt sillä on jotakin tiedossa, sanoi Kaleb

kuiskaten. — Odottakaas vähän.

Kiireesti koira selvitteli pulmaista vyyhteä, ja kun se viimeinkin oli

päässyt niin pitkälle, että alkoi olla asiasta varma, se päästi lyhyen
haukahduksen. Kuului toinen rupeama haistelua, sitten taas
haukahdus, sitten väliajoin monta pientä haukahdusta ja lopuksi
lyhyt ajohaukunta; sitten ajohaukunta alkoi uudelleen, mutta se oli
epäsäännöllistä ja hataraa. Äänistä kuuli, että koira juoksi metsässä
piiriä, mutta lopulta lakkasi liikkumasta, sillä kaikki haukunta kuului
nyt yhdestä paikasta. Kun metsämiehet olivat saapuneet paikalle, oli
koira ryöminyt puolta ruumista myöten kannon alla olevaan koloon ja
kuopi ja haukkui.

— Hohhoh, sanoi Kaleb, — metsäkaniini vain. Olisihan minun

pitänyt se tietää, kun se noin helposti haistoi ja kierteli puuhun
ajamatta.

Turkki siis kutsuttiin pois, ja seura haparoi tietään pilkkopimeän

metsän kautta uusia seikkailuja etsimään.

— Metsän alapäässä on jonkinlainen suonsilmäke — siellä voisi olla

pesukarhuja sammakoita pyytämässä, arveli Tikka.

Koira siis taas usutettiin etsimään, kun oli päästy vesipaikan

läheisyyteen. Kuivassa metsässä ei haju helposti tuntunut, mutta
suon kostea reuna oli hyvä, ja Turkki osoitti suurta mielenkiintoa ja
haisteli kovasti. Valmistavaa uhuh! seurasi pari kiljauksen tapaista ja
sitten täysääninen hau-hauuu! jotka selvästi ilmaisi, että se oli
vihdoinkin tavannut verekset jäljet. Ah, kuinka ihmeellisen
sykähdyttäviä torventörähdyksiä ne olivat! Jan käsitti ensi kerran
ajohaukunnan tenhovoiman, jonka ylistystä niin usein on laulettu.

Metsästäjät istuivat odottamaan tulosta, sillä siitä ei ollut mitään

tietoa, kuten Kaleb sanoi, minne eläin juoksisi.

Koira haukkui täyteläisimmällä äänellään nopein väliajoin, mutta ei

juossut piiriä. Äänen suunnasta voitiin arvata, että ajo kävi suoraan
poispäin, ulos metsästä, itää kohti avoimen kentän poikki, ja sangen
kiivasta vauhtia säännöllisen täyden haukunnan säestäessä, jota
eivät äänteet eivätkä epäröinnit keskeyttäneet.
 — Minä luulen sen ajavan Gallaghanin vanhaa kettua, sanoi
erämies. — Ne ovat jo ennenkin tätä leikkiä pitäneet, eikä mikään
muu kuin kettu juoksisi noin suoraan eikä saisi Turkista tuommoista
ääntä lähtemään.

Ajo hälveni lopulta etäisyyteen, ehkä puolentoista kilometrin

päähän, mutta mitäpä he muuta saattoivat kuin odottaa. Jos Turkki
olisi ollut täysverinen ja opetettu kettukoira, niin se oli seurannut
niitä jälkiä koko yön, mutta se palasi jo puolen tunnin kuluttua
läähättäen ja lämmenneenä ja hyökkäsi oikopäätä matalaan
lammikkoon.

— Kaikki on nyt kaikonnut tiehensä, huomautti Kaleb. — Voisimme

koettaa lammikon toista puolta. Kerran taipari koira kävi uteliaaksi,
mutta päätti sitten, että se on turhaa puuhaa, ja palasi läähättäen
isäntänsä jalkoihin.

He olivat nyt kulkeneet niin kauas kotia kohti, että peltojen poikki
oikaisemalla olisivat äkkiä päässeet omaan metsään.

Kuu nousi heidän sinne päästessään, ja heidän niin kauan

pilkkopimeässä haparoituaan yö näytti nyt sangen valoisalta ja
kirkkaalta.

He olivat kulkeneet puron poikki de Neuvillen mummon mökin

alapuolella ja astelivat vanhaa metsäpolkua, joka seuraili läheltä
jokea, kun Turkki pysähtyi haistelemaan, juoksi edes takaisin pari
kolme kertaa, herätti sitten kaikki kaiut täysiäänisellä
torventoitotuksella ja kääntyi jokea kohti.

— Vau-vau-vau-vau, se luikkasi nelisenkymmentä askelta ja

pysähtyi sitten. Haukunta oli aivan samanlaista kuin ketunkin jäljillä,
mutta tämän eläin mutkitteli, ja nyt ajo katkesi.

He kuulivat koiran etsivän aivan läheltä ja kauempaa, mutta se ei

ääntänyt ensinkään.

— Mikä se on, Kaleb? kysyi Sam tyynesti ja varmasti kokonaan

unohtaen, kuinka lyhyt heidän tuttavuutensa oli.

— En tiedä, vastasi Kaleb lyhyesti.

— Ei suinkaan se kettu ole, vai mitä? kysyi Jan.

Mutta äkkiä koira taas alkoi: — Vau — vau — vau — satakunnan

askelen päässä ja samassa keskustelu keskeytyi. Koira oli taas aivan
tuoreilla jäljillä. Ajo oli katkennut aidan kohdalla, ja tämä osoitti,
sanoi Kaleb, että se oli pesukarhu, ellei sattunut olemaan joku vanha
kotikissa. Nämä ovat ainoat eläimet, jotka voivat yöllä juosta aidan
selkää pitkin.

Nyt oli helppo seurata. Kuutamo oli kirkas, ja koiran haukuntaääni

täyteläinen ja säännöllinen. Ajo kulki suoraan alaspäin puronvartta,
monen mutaisen allikon ja rämeen poikki.

— Tuo ratkaisee asian, huomautti erämies päättävästi. — Kissa ei

mene veteen. Se on pesukarhu! Ja kun he riensivät perässä, niin he
kuulivat koiran haukunnan äkkiä muuttuvan, se ei enää ollut samaa
syvä-äänistä raikuvaa v-a-u-a-u kuin ennen, vaan koveni vihaiseksi
meteliksi, johon sekaantui kiljunaa, ärinää ja haukkumista.

— Heh — heh. Tuo merkitsee, että nyt se on kiinni saamassa. Noin

se tekee, kun näkee eläimen.
 Mutta "näkemisen meteli" loppui lyhyeen, ja koira haukkui nyt
kiljahdellen samassa paikassa.

— Juuri niin! Se on noussut puuhun! Pesukarhu se on! ja Kaleb

kulki edellä suoraan sitä paikkaa kohti.

Koira haukkui ja hyppi isoa niinipuuta vastaan, ja Kaleb sanoi: —

Hm, en ole koskaan nähnyt pesukarhun toisin tekevän — se nousee
aina korkeimpaan ja pahimpaan puuhun, mitä on koko metsässä.
No, kuka teistä on paras kiipeämään?

— Jan on, sanoi koetteeksi Sam.

— Pääsetkö sinä tuohon, Jan?

— Kunhan yritän.

— Eiköhän ole parasta ensin tehdä tuli, niin että näemme sen,
sanoi
Tikka.

— Jos se olisi murmeli, niin pian se olisi täällä maassa, tokaisi

Haukansilmä, mutta ei kukaan ollut kuulevinaankaan.

Sam ja Jan kokosivat risuja, ja pian ympärillä olevia puita valaisi

leimahteleva punainen lieska. He tähyilivät tarkkaan isoon
niinipuuhun, mutta eivät saaneet otusta näkyviinsä. Kaleb otti
soihdun ja löysi kaarnasta vähän tuoretta multaa. Seuraten jälkiä
taapäin siihen paikkaan, jossa ne kulkivat puron poikki, he löysivät
jäljen, — epäilemättä se oli ison pesukarhun jälki.

— Kai se on jossakin kolossa; se on varmaan tässä puussa, ja

niinipuut ovat aina onttoja.
 Jan katseli paksua tyveä epäilevän näköisenä, voisiko hän sitä
kiivetä.

Kaleb huomasi hänen epäröimisensä ja sanoi: — Niin kyllä. Sinulla

ei siipien väli ole neljää ja puolta metriä, vai mitä? Mutta odotas
vähän —

Hän astui lähellä olevan pitkän hoikan puun luo, hakkasi sen
muutamassa minuutissa poikki kirveellään ja kaatoi sen sillä tavalla,
että se jäi ison niinipuun alimman oksan nojalle. Tätä pitkin Jan
pääsi helposti kiipeämään, vieden mukanaan vankan taakseen
sidotun jalavakepin. Kun hän oli päässyt isoon niinipuuhun, niin hän
katosi sen vihantiin lehviin, mutta pojat alhaalta valaisivat soihduilla
sillä tavalla, että hänelle kiersi valoa, minne hän vain kiipesikin. Ensin
Jan ei löytänyt koloa enempää kuin pesukarhuakaan, mutta kauan
etsittyään ylimmistä oksista hän näki suuren karvatukon korkealla
haarassa ja siitä kiilsi kaksi silmää, jotka saivat värähdyksen
käymään hänen lävitseen. Hän luikkasi: — Täällä se on! Pitäkää
varanne siellä alhaalla. Hän kiipesi lähemmäksi ja koetti sysätä
pesukarhun putoamaan, mutta se piteli lujasti kiinni eikä ollut
tietävinäänkään, ennen kuin hän oli kiivennyt yläpuolelle, silloin se
hyppäsi ja kapusi alemmalle oksalle.

Jan seurasi perässä, ja puun alla toverit kiihtyivät julmasti, he kun

eivät nähneet mitään ja vain rähinästä ja ärinästä päättivät, että Jan
ja pesukarhu tappelivat. Vielä toisenkin aseitten mittelyn jälkeen
pesukarhu lähti oksanhaarastaan ja kiipesi runkoa pitkin alaspäin,
kunnes saapui oksaa vastaan nojaavalle nuorelle puulle, ja siihen se
istuutui jääden tuijottamaan alla olevia metsästäjiä. Vanha koira
päästi ulvonnan otuksen nähdessään, ja Kaleb, toiselle puolelle
astuen, veti taskustaan revolverin ja ampui. Pesukarhu putosi
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com