0% found this document useful (0 votes)
13 views

Fundamentals of Web Development 3rd Edition Randy Connolly pdf download

The document provides information about the 'Fundamentals of Web Development, 3rd Edition' by Randy Connolly and Ricardo Hoar, including details on its content, structure, and authors. It outlines key topics covered in the book, such as HTML, CSS, JavaScript, and server-side development. Additionally, it includes links to download the book and other related resources.

Uploaded by

yusevblaic
Copyright
© © All Rights Reserved
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
0% found this document useful (0 votes)
13 views

Fundamentals of Web Development 3rd Edition Randy Connolly pdf download

The document provides information about the 'Fundamentals of Web Development, 3rd Edition' by Randy Connolly and Ricardo Hoar, including details on its content, structure, and authors. It outlines key topics covered in the book, such as HTML, CSS, JavaScript, and server-side development. Additionally, it includes links to download the book and other related resources.

Uploaded by

yusevblaic
Copyright
© © All Rights Reserved
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
You are on page 1/ 44

Fundamentals of Web Development 3rd Edition

Randy Connolly pdf download

https://ebookmeta.com/product/fundamentals-of-web-
development-3rd-edition-randy-connolly/

Download more ebook from https://ebookmeta.com


We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Web Development with Clojure Build Large Maintainable


Web Applications Interactively 3rd Edition Sotnikov

https://ebookmeta.com/product/web-development-with-clojure-build-
large-maintainable-web-applications-interactively-3rd-edition-
sotnikov/

Beginning Jakarta EE Web Development, 3rd Edition


Luciano Manelli

https://ebookmeta.com/product/beginning-jakarta-ee-web-
development-3rd-edition-luciano-manelli/

PHP 8 for Absolute Beginners: Basic Web Site and Web


Application Development 3rd Edition Jason Lengstorf

https://ebookmeta.com/product/php-8-for-absolute-beginners-basic-
web-site-and-web-application-development-3rd-edition-jason-
lengstorf/

Leprechaun Heather Dilorenzo Williams

https://ebookmeta.com/product/leprechaun-heather-dilorenzo-
williams/
Conflict Management for Managers Resolving Workplace
Client and Policy Disputes 2nd Edition Susan Raines

https://ebookmeta.com/product/conflict-management-for-managers-
resolving-workplace-client-and-policy-disputes-2nd-edition-susan-
raines/

His Bride Dark Hearts Mafia 1st Edition M K Moore

https://ebookmeta.com/product/his-bride-dark-hearts-mafia-1st-
edition-m-k-moore-2/

Drake 1st Edition Elle James

https://ebookmeta.com/product/drake-1st-edition-elle-james/

Eye of Her Storm Daly Way 1st Edition Paulin

https://ebookmeta.com/product/eye-of-her-storm-daly-way-1st-
edition-paulin/

Mastering Rust: A Beginner's Guide 1st Edition Sufyan


Bin Uzayr

https://ebookmeta.com/product/mastering-rust-a-beginners-
guide-1st-edition-sufyan-bin-uzayr-2/
Strategies and Opportunities for Technology in the
Metaverse World P C Lai

https://ebookmeta.com/product/strategies-and-opportunities-for-
technology-in-the-metaverse-world-p-c-lai/
Fundamentals of
Web Development
Third Edition
This page intentionally left blank
Fundamentals of
Web Development Third Edition

Randy Connolly
Mount Royal University, Calgary

Ricardo Hoar
Silicon Hanna Inc.
Content Development: Tracy Johnson
Content Management: Dawn Murrin, Tracy Johnson
Content Production: Carole Snyder
Product Management: Holly Stark
Product Marketing: Wayne Stevens
Rights and Permissions: Anjali Singh

Please contact https://support.pearson.com/getsupport/s/ with any queries on this content

Cover Image by Randy Connolly

Copyright © 2022 by Pearson Education, Inc. or its affiliates, 221 River Street, Hoboken, NJ 07030.
All Rights Reserved. Manufactured in the United States of America. This publication is protected by
copyright, and permission should be obtained from the publisher prior to any prohibited reproduction,
storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical,
photocopying, recording, or otherwise. For information regarding permissions, request forms, and the
appropriate contacts within the Pearson Education Global Rights and Permissions department, please
visit www.pearsoned.com/permissions/.

Attributions of third-party content appear on the appropriate page within the text or on pages 1029–1032,
which constitute an extension of this copyright page.

PEARSON, ALWAYS LEARNING, and REVEL are exclusive trademarks owned by Pearson Education,
Inc. or its affiliates in the U.S. and/or other countries.

Unless otherwise indicated herein, any third-party trademarks, logos, or icons that may appear in this
work are the property of their respective owners, and any references to third-party trademarks, logos,
icons, or other trade dress are for demonstrative or descriptive purposes only. Such references are not
intended to imply any sponsorship, endorsement, authorization, or promotion of Pearson’s products by
the owners of such marks, or any relationship between the owner and Pearson Education, Inc., or its
affiliates, authors, licensees, or distributors.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data


Names: Connolly, Randy, author. | Hoar, Ricardo, author.
Title: Fundamentals of web development / Randy Connolly, Mount Royal University,
Calgary, Ricardo Hoar, Silicon Hanna Inc.
Description: Third edition. | NY, NY : Pearson, 2022. | Includes bibliographical
references and index.
Identifiers: LCCN 2020052860 | ISBN 9780135863336 (hardcover) |
ISBN 0135863333 (hardcover)
Subjects: LCSH: Web site development.
Classification: LCC TK5105.888 .C658 2022 | DDC 006.7–dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2020052860

ScoutAutomatedPrintCode

ISBN 10: 0-13-586333-3


ISBN 13: 978-0-13-586333-6
To all whose lives have been afflicted by the COVID-19 pandemic and
especially for the loved ones that have been lost to it.

Randy Connolly

To every student working to build a better world.

Ricardo Hoar
Brief Table of Contents

Chapter 1 Introduction to Web Development 1

Chapter 2 How the Web Works 42

Chapter 3 HTML 1: Introduction 73

Chapter 4 CSS 1: Selectors and Basic Styling 122

Chapter 5 HTML 2: Tables and Forms 189

Chapter 6 Web Media 240

Chapter 7 CSS 2: Layout 282

Chapter 8 JavaScript 1: Language Fundamentals 348

Chapter 9 JavaScript 2: Using JavaScript 418

Chapter 10 JavaScript 3: Additional Features 480

Chapter 11 JavaScript 4: React 545

vi
BRIEF TABLE OF CONTENTS vii

Chapter 12 Server-Side Development 1: PHP 603

Chapter 13 Server-Side Development 2: Node.js 673

Chapter 14 Working with Databases 711

Chapter 15 Managing State 778

Chapter 16 Security 813

Chapter 17 DevOps and Hosting 880

Chapter 18 Tools and Traffic 932


Table of Contents

Preface xxix
Acknowledgments xxxv

Chapter 1 Introduction to Web Development 1

1.1 A Complicated Ecosystem 2

1.2 Definitions and History 4


A Short History of the Internet 4
The Birth of the Web 7
Web Applications in Comparison to Desktop Applications 8
From Static to Dynamic (and Back to Static) 10
1.3 The Client-Server Model 15
The Client 17
The Server 17
Server Types 17
Real-World Server Installations 19
Cloud Servers 23
1.4 Where Is the Internet? 24
From the Computer to Outside the Home 25
From the Home to the Ocean’s Edge 26
How the Internet Is Organized Today 28
1.5 Working in Web Development 31
Roles and Skills 32
Types of Web Development Companies 36
1.6 Chapter Summary 40
Key Terms 40
Review Questions 41
References 41
viii
TABLE OF CONTENTS ix

Chapter 2 How the Web Works 42

2.1 Internet Protocols 43


A Layered Architecture 43
Link Layer 43
Internet Layer 44
Transport Layer 47
Application Layer 48
2.2 Domain Name System 49
Name Levels 51
Name Registration 53
Address Resolution 55
2.3 Uniform Resource Locators 58
Protocol 58
Domain 58
Port 58
Path 59
Query String 59
Fragment 59
2.4 Hypertext Transfer Protocol 60
Headers 61
Request Methods 62
Response Codes 64
2.5 Web Browsers 64
Fetching a Web Page 65
Browser Rendering 65
Browser Caching 67
Browser Features 68
Browser Extensions 68
2.6 Web Servers 69
Operating Systems 69
Web Server Software 70
Database Software 70
Scripting Software 70
x TABLE OF CONTENTS

2.7 Chapter Summary 71


Key Terms 71
Review Questions 72
References 72

Chapter 3 HTML 1: Introduction 73

3.1 What Is HTML and Where Did It Come From? 74


XHTML 76
HTML5 78
3.2 HTML Syntax 79
Elements and Attributes 79
Nesting HTML Elements 80
3.3 Semantic Markup 81

3.4 Structure of HTML Documents 84


DOCTYPE 85
Head and Body 85
3.5 Quick Tour of HTML Elements 87
Headings 87
Paragraphs and Divisions 91
Links 92
URL Relative Referencing 92
Inline Text Elements 95
Images 95
Character Entities 98
Lists 99
3.6 HTML5 Semantic Structure Elements 102
Header and Footer 103
Navigation 104
Main 105
Articles and Sections 106
Figure and Figure Captions 106
TABLE OF CONTENTS xi

Aside 108
Details and Summary 109
Additional Semantic Elements 110
3.7 Chapter Summary 116
Key Terms 116
Review Questions 116
Hands-On Projects 117

Chapter 4 CSS 1: Selectors and Basic Styling 122

4.1 What Is CSS? 123


Benefits of CSS 123
CSS Versions 123
Browser Adoption 124
4.2 CSS Syntax 125
Selectors 126
Properties 126
Values 127
4.3 Location of Styles 130
Inline Styles 130
Embedded Style Sheet 131
External Style Sheet 131
4.4 Selectors 132
Element Selectors 133
Class Selectors 133
Id Selectors 135
Attribute Selectors 136
Pseudo-Element and Pseudo-Class Selectors 136
Contextual Selectors 139
4.5 The Cascade: How Styles Interact 142
Inheritance 143
Specificity 145
Location 146
xii TABLE OF CONTENTS

4.6 The Box Model 149


Block versus Inline Elements 149
Background 153
Borders and Box Shadow 155
Margins and Padding 156
Box Dimensions 159
4.7 CSS Text Styling 165
Font Family 165
Font Sizes 167
Font Weight 171
Paragraph Properties 172
4.8 CSS Frameworks and Variables 174
What is a CSS Framework? 175
CSS Variables 181
4.9 Chapter Summary 183
Key Terms 183
Review Questions 183
Hands-On Practice 184
References 188

Chapter 5 HTML 2: Tables and Forms 189

5.1 HTML Tables 190


Basic Table Structure 190
Spanning Rows and Columns 191
Additional Table Elements 191
Using Tables for Layout 194
5.2 Styling Tables 195
Table Borders 195
Boxes and Zebras 197
5.3 Introducing Forms 199
Form Structure 199
How Forms Work 200
TABLE OF CONTENTS xiii

Query Strings 201


The <form> Element 202
5.4 Form Control Elements 204
Text Input Controls 204
Choice Controls 205
Button Controls 209
Specialized Controls 209
Date and Time Controls 213
5.5 Table and Form Accessibility 215
Accessible Tables 216
Accessible Forms 217
5.6 Styling and Designing Forms 218
Styling Form Elements 219
Form Design 220
5.7 Validating User Input 222
Types of Input Validation 222
Notifying the User 223
How to Reduce Validation Errors 224
Where to Perform Validation 227
5.8 Chapter Summary 234
Key Terms 234
Review Questions 234
Hands-On Practice 235

Chapter 6 Web Media 240

6.1 Representing Digital Images 241


Image Types 241
Color Models 242
6.2 Image Concepts 250
Color Depth 250
Image Size 251
Display Resolution 254
xiv TABLE OF CONTENTS

6.3 File Formats 258


JPEG 258
GIF 259
PNG 264
SVG 264
Other Formats 265
6.4 Audio and Video 268
Media Concepts 268
Browser Video Support 269
Browser Audio Support 271
6.5 Working with Color 273
Picking Colors 274
Define Shades 275
6.6 Chapter Summary 277
Key Terms 277
Review Questions 277
Hands-On Practice 278

Chapter 7 CSS 2: Layout 282

7.1 Older Approaches to CSS Layout 283


Floating Elements 283
Positioning Elements 284
Overlapping and Hiding Elements 288
7.2 Flexbox Layout 292
Flex Containers and Flex Items 293
Use Cases for Flexbox 294
7.3 Grid Layout 298
Specifying the Grid Structure 299
Explicit Grid Placement 300
Cell Properties 302
Nested Grids 302
Grid Areas 306
Grid and Flexbox Together 306
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
todistaa, että voimme pelastua nytkin, kuten minä usein ennenkin.
Meidän pitää tehdä parhaamme ja luottaa Jumalaan. Myrsky lakkaa
vähitellen ja muutamien tuntien kuluttua on meillä jälleen kaunis
ilma. Krantz, antakaa jokaiselle miehelle ryyppy, sillä he ovat
työskennelleet kovasti ja ovat väsyneitä."

Jo ajatuskin, että heille annetaan viinaa, näytti rohkaisevan


miehiä.
He kiiruhtivat tottelemaan käskyä ja määrä, jonka kukin sai, riitti
rohkaisemaan pelkurimmankin. Seuraavana aamuna oli ilma kaunis
ja
Utrecht jatkoi taasen seikkailuitta matkaansa.

Monta päivää kestävät vienot ja suotuisat tuulet haihduttivat


vihdoin pelon, jonka tuo yliluonnollinen näky oli aiheuttanut. Laiva oli
jo purjehtinut Malakan salmen kautta Polyneesian saaristoon. Filip oli
saanut käskyn poiketa Botonin pienelle saarelle hakemaan tuoreita
ruokavaroja ja saamaan uusia määräyksiä. Hollantilaiset omistivat
siihen aikaan tuon saaren. Oltuaan siellä pari päivää jatkoivat he
matkaansa aikoen purjehtia Celebeksen ja Galagon välisestä
salmesta. Ilma pysyi vieläkin kauniina ja tuuli suotuisana, mutta he
purjehtivat kuitenkin hyvin varovaisesti karien ja merivirtojen vuoksi
tähystäen tarkasti merirosvolaivoja, jotka olivat satoja vuosia
mellastaneet noilla vesillä. Ne eivät sentään häirinneet heitä ja
muutamien päivien kuluttua saapuivat he vihdoinkin Uuden Guinean
pohjoispuolella olevaan saaristoon.

He ankkuroivat, purjeet pantiin kiinni yöksi, sataa vihmoi ja yö oli


sumuinen.

Oli puoliyö, kun Filip nukkuessaan vuoteessaan heräsi kovaan


tärähdykseen. Hän pukeutui nopeasti rientäen kannelle. Hän tapasi
Krantzin, joka oli herännyt samasta syystä ja kiiruhtanut ylös
alusvaatteisillaan. Hetkisen kuluttua seurasi toinen tärähdys ja laiva
kallistui kovasti. Filip ymmärsi silloin sen joutuneen karille.

He eivät voineet tehdä mitään ennen aamun koittoa ja senvuoksi


odottivatkin he kärsimättömästi päivän valkenemista. Auringon
noustessa haihtui sumukin, ja he huomasivat laivan ajautuneen
hiekkamatalikolle, jonka korkein kohta pisti vähän vedenpinnan
yläpuolelle ja jota virta huuhtoi kovasti kaikilta suunnilta. Noin
kolmen penikulman päässä oli ryhmä pieniä saaria, joilla kasvoi
kookospalmuja, mutta ei merkkiäkään siitä, että ne olisivat olleet
asuttuja, näkynyt.

Filip kutsui miehistön, jonka rohkeus näytti olevan kokonaan


mennyttä, luokseen puhuakseen sille järkeä.

"Miksi olette niin alakuloisia, pojat", kysyi hän.

"Olemme tuomitut perikatoon, kapteeni. Tiesimme niin tulevan


käymään."

"Sanoin teille, että laiva mahdollisesti tuhoutuu, mutta kuka on


sanonut, että miehistöä odottaa sama kohtalo? Emme tiedä varmasti
sitäkään, tuhoutuuko laiva, vaikka myönnänkin, että sen tila näyttää
kyllä hyvin toivottomalta. Meitä ei oikeastaan uhkaa minkäänlainen
vaara. Ilma on kaunis ja meillä on tarpeeksi aikaa. Voimme rakentaa
lautan ja laskea veneet vesille. Tässä saaristossa ei tuule milloinkaan
kovasti ja maakinhan on melko lähellä. Katsotaan ensin, voimmeko
pelastaa aluksen, mutta ellemme, pitää meidän ruveta pitämään
huolta itsestämme."
Miehistö tyyntyi Filipin puheesta ruveten mielellään
työskentelemään. Tehtiin kaikki, mitä vain voitiin laivan
pelastamiseksi, mutta voimakas virta painoi alusta niin kovasti, ettei
ankkuri pitänyt ollenkaan, ja kun myöhemmin aamulla vesi
pumpuissa alkoi muuttua hyvin hiekkaiseksi, ymmärsivät he jonkun
lankun irtautuneen laivan pohjasta ja työn niin ollen olevan turhaa.
Filipin kehoituksesta rupesivat miehet nyt rakentamaan lauttaa, jolle
kaikki ne mahtuisivat, jotka eivät sopisi veneihin.

Muistaen entiset onnettomuudet rakennutti Filip lautan hyvin


huolellisesti. Koska vesi ja elintarpeet olivat melkein lopussa, ei
lautalle voitaisi ottaa paljonkaan niitä ja senvuoksi tehtiinkin se
kaksiosaiseksi, niin että se helposti voitiin jakaa kahtia. Veneille tulisi
siis paljon pienempi paino hinattavaksi, koska ne voisivat vapautua
toisesta puolikkaasta, jos se olisi välttämätöntä.

He saivatkin sen ajoissa valmiiksi varustaen sen vedellä,


ruokatarpeilla, pyssyillä ja ampumatarpeilla. Kun kaikki oli kunnossa,
tulivat matruusit perään muistuttamaan Filipiä laivassa olevista
suurista rahavaroista. He sanoivat haluavansa ottaa ne mukaansa,
sillä olisihan mieletöntä jättää niitä alukseen. He esittivät
vaatimuksensa niin jyrkästi, ettei Filip voinut muuta kuin suostua, ja
sillä aikaa kuin hän koetti pitää huolta Aminen mukavuudesta,
särkivät miehet rahatynnyreitä ja riitelivät kovasti koettaessaan ottaa
mukaansa niin paljon kuin suinkin niiden sisällöstä. Saatuaan
tarpeeksi laskeutuivat he joko lautalle tahi veneihin, jokainen
määrätylle paikalleen, ja sitten kuin Aminekin oli turvassa, irroitettiin
lautta ja veneet rupesivat hinaamaan sitä.

Heitä oli yhteensä kuusiyhdeksättä henkeä: kaksineljättä veneissä


ja muut lautalla. Filip ja Krantz olivat sopineet, että toinen heistä
sijoittuu johonkin veneeseen ja toinen lautalle, mutta silloin kun
lautta irroitettiin laivasta, olivat he molemmat siellä. He olivat
nimittäin tahtoneet neuvotella, mihin suuntaan heidän olisi parasta
lähteä sittenkuin he olivat saaneet selville virran suunnan. Se näytti
rupeavan kuljettamaan heitä Uutta Guineaa kohti, jonka asukkaita
sanottiin pelkureiksi, mutta viekkaiksi. Voimatta vielä päättää,
nousisivatko he maihin tuolle saarelle, suostuivat he lopulta
odottamaan, mitä aika toisi mukanaan. Veneet hinasivat lauttaa
länteen päin virran painaessa sitä melkoista vauhtia etelää kohti.

"Eiköhän sentään ole parasta, että menen johonkin veneeseen",


huomautti Krantz. "Ajatelkaa, jos ne yöllä eroavat lautasta
pelastuakseen itse."

"Kiinnitin siihen huomioni jo lähtiessäni", vastasi Filip, "enkä


senvuoksi antanutkaan viedä niihin vettä enkä ruokatarpeita.
Luullakseni pysyttelevät he mielelläänkin mukanamme."

"Aivan niin, olin unhottanut sen."

Yö kului rauhallisesti ja aamun koittaessa huomasivat he


sivuuttaneensa nuo edellä mainitut pienet saaret, joten niille
pääsystä ei ollut enää puhettakaan. Lännestä näkyi kumminkin
kookospalmujen latvoja ja senvuoksi päätettiin hinata lauttaa
sinnepäin. Aamiaisen jälkeen, kun miehet olivat jälleen ruvenneet
soutamaan, huomattiin eräs miehitetty alus, joka muutamasta
saaresta lähti ajamaan heitä takaa. Oli aivan varmaa, että siinä oli
merirosvoja, mutta Filip ja Krantz luulivat helposti voivansa torjua
heidän hyökkäyksensä. Veneissä ja lautalla oleville matruuseille
jaettiin aseita, ja etteivät miehet väsyisi, käskettiin heidän lakata
soutamasta ja odottaa vihollisen tuloa.
Heti kun merirosvot pääsivät ampumamatkalle, lakkasivat hekin
soutamasta ja alkoivat paukutella pienellä tykillä. Raehaulit, jolla
tykki aina uudestaan ladattiin, haavoittivat useita Filipin miehiä,
vaikka hän oli käskenytkin heidän paneutua pitkäkseen veneiden
pohjalle ja lautalle. Merirosvot tulivat lähemmäksi ja heidän tulensa
muuttui yhä tuhoisammaksi. Utrechtin miehistön voimatta vastata
siihen. Vihdoin huomattiin, ettei ollut muuta pelastuksen toivoa, kuin
hyökätä merirosvojen kimppuun. Veneihin siirrettiin enemmän miehiä
ja Krantz rupesi niiden päälliköksi. Hinausköydet irroitettiin ja veneet
soutivat tiehensä. Mutta heti kun ne pääsivät vähän kauemmaksi,
kääntyivät ne kuin yhdestä tuumin soutaen aivan toiselle suunnalle.
Filip kuuli Krantzin äänen ja näki hänen heiluttavan miekkaansa.
Seuraavassa silmänräpäyksessä hyppäsi Krantz mereen uiden
takaisin lautalle. Veneissä olevat miehet olivat päättäneet soutaa
tiehensä pelastaakseen anastamansa rahat.

"Luullakseni olemme nyt hukassa", sanoi Filip, "sillä


lukumäärämme on niin pienentynyt, ettemme voi vastustaa
pitkääkään aikaa, vai mitä luulette, Schriften?"

"Joudumme kyllä perikatoon, mutta emme noiden merirosvojen


vuoksi, hi, hi. Niiden taholta ei meitä uhkaa minkäänlainen vaara."

Hänen huomautuksensa oli oikea, sillä merirosvot luulivat


nähtävästi miesten ottaneen mukaansa veneihin kaikki
arvokkaammat tavarat ja lähtivät senvuoksi heti ajamaan niitä takaa.
Seurasi hurja kilpasoutu ja yön tullessa katosivat ensin veneet ja
sitten merirosvot eteläiseen suuntaan välimatkan pysyessä aivan
samana kuin ajon alussakin.

Lautta oli nyt jäänyt oman onnensa nojaan. Filip ja Krantz etsivät
käsiinsä laivasta mukaansa ottamansa työvälineet ja irroittivat
muutamia piiruja pystyttääkseen seuraavana aamuna maston.

Aamun koitteessa huomattiin ensimmäiseksi veneet, jotka


koettivat päästä takaisin lautan läheisyyteen. Merirosvot olivat niistä
vähän matkan päässä, ja lautalta voitiin huomata selvästi, että
veneissä olevat miehet olivat hyvin väsyneitä soudettuaan koko yön.
Merirosvot tavoittivatkin vihdoin veneet ja tappoivat matruusit
melkein viimeiseen mieheen ryöstäen heidän rahansa. Tämä
tapahtui noin penikulman päässä lautasta, ja Filip luuli nyt
merirosvojen hyökkäävän heidän kimppuunsa. Mutta ne näyttivät
tyytyvänkin anastamaansa saaliiseen ja lähtivät soutamaan itään
päin noita pieniä saaria kohti, joiden välistä ne olivat ilmestyneet
näkyviinkin. Siten saivat nuo, jotka olivat hylänneet toverinsa,
ansaitun rangaistuksensa, hylättyjen pelastuessa uhkaavasta
vaarasta.

Lautalla oli nyt kaikkiaan viisiviidettä henkeä. Koska vesi oli hyvin
vähissä, päätettiin jakaa se siten, että se riittäisi kahdeksitoista
päiväksi, minkä ajan kuluessa he viimeistään toivoivat pääsevänsä
maihin. Mutta vaikka he saivatkin maston pystyyn ja purjehtivat
suotuisalla tuulella melkoista vauhtia, tyyntyi tuuli tavallisesti öiksi
kokonaan ja merivirrat kuljettivat lauttaa minne sattui, semminkin
kun heillä ei ollut minkäänlaista ankkuria. Kuumuus ja jano vaivasivat
heitä myös hirveästi ja tilanne muuttui yhä toivottomammaksi.
Amine ja Filip oleskelivat aina lautan toisella puoliskolla, mutta
eräänä yönä hän heräsi toiselta puoliskolta kuuluvaan hirmuiseen
meteliin. Krantzkin tuntui olevan sillä ja huusi apua. Filip tarttui
miekkaansa ja riensi sinne. Matruusit olivat jo saaneet Krantzin
kumoon ja köyttivät häntä parhaillaan. Filip tunkeutui hänen
luokseen, mutta hänet vangittiin ja miekka riistettiin hänen
kädestään.
"Katkaiskaa kiinnitysköydet!" huusivat miehet, jotka olivat
tarttuneet häneen, ja muutamien sekuntien kuluttua näki hän
suureksi surukseen lautan toisen puoliskon, jolla Amine oli, eroavan
toisesta, jolla hän itse seisoi.

"Jumalan nimessä, pelastakaa vaimoni!" huusi Filip koettaen


turhaan riistäytyä irti. Aminekin oli rientänyt lautan laidalle ojentaen
käsivartensa miestään kohti, mutta turhaan, sillä lautat olivat jo
muutamien satojen jalkojen päässä toisistaan. Filip ponnisti vielä
viimeisen kerran voimansa äärimmilleen kaatuen sitten tunnotonna
lautalle voimatta liikuttaa jäsentäkään.
XXIII.

Hän avasi vasta aamun sarastaessa silmänsä ja näki Krantzin


polvillaan vieressään. Hänen ajatuksensa olivat alussa niin sekavat,
ettei hän muistanut, millainen hirveä onnettomuus häntä olikaan
kohdannut, vaan tunsi ainoastaan jotakin sellaista tapahtuneen.
Vihdoin hän sentään muisti yksityiskohdatkin ja kätki kasvonsa
käsiinsä.

"Älkää olko niin toivoton", sanoi Krantz. "Pääsemme ehkä maihin


tänään ja lähdemme hakemaan häntä niin pian kuin suinkin."

"Tällaisiako julmia kärsimyksiä tuo Schriften roisto siis ennustikin


hänelle?" ajatteli Filip. "Niin, julmaa on todellakin laihtua aivan
luurangoksi polttavan auringon paahteessa omistamatta tippaakaan
vettä, jolla voisi kostuttaa kuivunutta kieltään. On hirveätä
ajatellakin, että Amine nyt ajelehtii siellä yksinään tuulten ja
laineiden vallassa erotettuna miehestään, jonka sylissä hän olisi
voinut niin tyynesti kuolla. Olitte oikeassa, luotsi, sanoessanne, ettei
hellälle ja rakastavaiselle vaimolle voida keksiäkään julmempaa
kuolemaa. Ah, miten päätäni pyörryttää! Onko Filip Vanderdeckenillä
enää mitään, jonka vuoksi hänen kannattaa elää?"
Krantz koetti lohduttaa häntä niin hyvin kuin hän vain osasi, mutta
turhaan. Hän rupesi silloin puhumaan kostosta ja Filip kohotti heti
päätään. Mietittyään muutamia minuutteja nousi hän.

"Niin", sanoi hän, "haluan kostaa noille raukoille ja pettureille.


Kuinka moneen voimme luottaa?"

"Noin puoleen heistä, luullakseni. Heidätkin yllätettiin."

Muutamasta lankusta oli valmistettu peräsin ja lautta oli nyt


lähempänä maata kuin milloinkaan ennen.

Krantz kertoi Filipille, että sotilaat ja roistomaisimmat matruusit


olivat viime yönä tehneet kapinan ja irroittaneet lautan toisen
puoliskon toisten pysyessä puolueettomina.

"Ja niin kai ne tulevat käyttäytymään nytkin", jatkoi Krantz. "Toivo,


että pian päästään maihin, on heidän mielestään jollakin tavoin
sovittanut toverien rikoksen."

"Ehkä", sanoi Filip naurahtaen katkerasti. "Tiedän kumminkin


keinon, joka kyllä herättää heidät. Lähettäkää heidät tänne
luokseni."

Hän selitti heille, että heidän toverinsa ovat kavaltajia, joihin ei


kukaan voi luottaa. "Nuo miehet ovat valmiit vaikka mihin
pelastaakseen henkensä ja rahansa", sanoi hän. "Ette ole varmoja
hengestänne täällä lautalla ettekä maissakaan ollessanne heidän
seurassaan, ette voi nukkuakaan pelosta, että he katkaisevat
kaulanne, minkä vuoksi on parasta, että heti vapautatte itsenne
heistä. Saatte sitten jakaa heidän rahansa keskenänne."
Voitonhimossaan tekee ihminen melkein vaikka mitä. Voidaanko
senvuoksi ihmetellä, että nämä miehet, jotka eivät todellisuudessa
olleet ollenkaan sen parempia kuin nuo toiset kavaltajatkaan,
suostuivat hänen ehdotukseensa? Sovittiin, että ellei päästäisi
maihin, heitettäisiin nuo toiset seuraavana yönä mereen.

Mutta toisen puolueen neuvottelu Filipin kanssa herätti epäluuloja


toisessa puolueessa. Hekin neuvottelivat ja tulokseksi tuli, etteivät he
hetkeksikään luopuneet aseistaan. He eivät olleet enää kuin parin
penikulman päässä maasta, kun tuuli tyyntyi ja virta kuljetti heidät
jälleen merelle. Filip oli hyvin suruissaan Aminen menetyksestä,
mutta ilostui muistaessaan, että koston hetki oli pian koittava.

Yö oli suloinen, meri oli tyyni kuin kuvastin eikä


tuulenhenkäystäkään tuntunut. Purje riippui höllänä mastosta ja
taivas oli kirkkaassa tähdessä. Yö oli kuin luotu johtamaan ihmisten
ajatukset iäisiin asioihin, mutta tälle hauraalle lautalle oli sattumalta
joutunut viidettäkymmentä henkilöä, joiden mieli paloi
taisteluinnosta, murhanhimosta ja saaliinhalusta. Molemmat
puolueet olivat menevinään levolle, mutta pitivätkin salavihkaa
silmällä toistensa liikkeitä luopumatta aseistaan. Filipin piti antaa
sovittu merkki pudottamalla purje niin, että se kietoisi osan toisen
puolueen miehistöstä laskoksiinsa. Hänen pyynnöstään hoiti
Schriften peräsintä ja Krantz pysytteli hänen vieressään.

Jymähtäen putosi raaka purjeineen ja verilöyly alkoi. Jokainen


mies hyppäsi heti seisoalleen tarttuen miekkaansa. Ainoastaan Filipin
ja Krantzin äänet kuuluivat ja kostonhimossaan raivosi Filip niin, että
hän tunsi olevansa tyytyväinen vasta sitten kuin kaikki ne, jotka
olivat uhranneet Aminen, oli murhattu. Kuten hän oli otaksunutkin,
hautasi purje paljon miehiä alleen ja helpotti siten paljon heidän
työtään.

Toiset kaatuivat paikoilleen, toiset horjahtivat laidalta mereen ja


hukkuivat ja loput pistettiin kuoliaaksi heidän potkiessaan purjeen
alla. Murhaamista ei kestänyt kuin muutamia minuutteja. Schriften
katseli tyynesti koko ajan sivulta nauraen pirullisesti.

Taistelun loputtua nojautui Filip mastoon hengähtääkseen. "Olen


nyt kostanut puolestasi, Amine, sen verran kuin olen voinut", ajatteli
hän, "mutta eihän noiden kurjien elämää voida verratakaan sinuun."
Ja nyt, kun hänen kostonsa oli tyydytetty eikä hän voinut tehdä
enempää, kätki hän kasvonsa käsiinsä itkien katkerasti, hänen
auttajiensa kootessa kaatuneiden rahoja jakaakseen ne keskenään.
Huomattuaan, ettei heidän puoleltaan ollut kaatunutkaan muuta kuin
kolme, olivat he hyvin pahoillaan, sillä muussa tapauksessa olisi
heidän voitto-osuutensa tullut paljon suuremmaksi.

Lukuunottamatta Filipiä, Krantzia ja Schrifteniä ei lautalla ollut


enää kuin kolmetoista miestä. Aamun sarastaessa rupesi jälleen
tuulemaan ja kaatuneitten vesiosuus jaettiin henkiin jääneiden
kesken. Heidän oli kyllä nälkäkin, mutta vesikin virkisti heitä paljon.

Vaikka Filip ei Aminen katoamisen jälkeen ollut paljon


puhunutkaan Schriftenin kanssa, huomasi hän kuitenkin, että luotsin
entinen katkeruus oli palannut takaisin täydessä voimassaan. Hänen
nauruansa ja ivaansa saatiin nyt kuunnella alituisesti, ja hänen
silmänsä katsoi nyt Filipiin yhtä pahansuovasti kuin heidän
ensimmäisen kerran tavatessaankin. Oli selvää, että Amine oli
lyhyeksi aikaa onnistunut tukahduttamaan hänen vihansa Filipiä
kohtaan, ja ilmeistä, että Schriftenin hyväntahtoisuus hänen
miestään kohtaan oli hävinnyt samalla kuin hänkin. Filip ei ollut sitä
huomaavinaankaan eikä hän välittänyt muustakaan, kun hänen
rakas Aminensa kerran oli poissa.

Tuuli koveni nyt jälleen ja he luulivat pääsevänsä maihin jo parin


tunnin kuluttua, mutta he erehtyivätkin. Masto katkesi tuulen
voimasta ja purje putosi lautalle. Tämä herätti yleistä
tyytymättömyyttä ja ennenkuin he ennättivät korjata vahingon,
tyyntyi tuuli heidän ollessaan noin penikulman päässä rannasta.
Väsyneenä surusta ja mielenliikutuksista nukahti Filip vihdoinkin
Krantzin viereen uskoen lautan ohjaamisen Schriftenille. Hän nukkui
sikeästi nähden unta Aminesta, jonka hän oli näkevinään
levähtämässä jossakin kookospalmulehdossa. Hän oli itse
valvovinaan hänen luonaan, ja Amine hymyili suloisesti unissaan
sanoen: "Filip", kun hän äkkiä heräsi jostakin tavattomasta
liikunnosta. Puoleksi nukuksissa oli hän tuntevinaan, että Schriften
koetti varastaa häneltä kalleutta. Luotsi oli pujottanut jo ketjun
hänen päänsä yli ja koetti nyt irroittaa sitä osaa siitä, joka oli hänen
allaan. Filip ojensi kätensä tarttuakseen roiston käsivarteen ja
huomasikin kummastuksekseen tavanneensakin Schriftenin itse
teosta. Luotsi oli polvillaan hänen vieressään pitäen ketjua
kalleuksineen kädessään. Taistelu oli lyhyt. Filip otti kalleutensa
takaisin heittäen Schriftenin alleen. Hän pani aarteensa entiselle
paikalleen ja suunniltaan vihasta nousi hän seisoalleen, tarttui
Schrifteniin ja heitti hänet mereen.

"Ihminen tahi paholainen, mikä sitten lienetkään, pelasta itsesi


nyt, jos vain voit!" huudahti hän vetäen syvään henkeään.

Taistelu oli herättänyt Krantzin ja muutamia muitakin, mutta liian


myöhään, sillä Filip ennätti toteuttaa aikeensa, ennenkuin he
ennättivät apuun.
Filip kertoi Krantzille lyhyesti tapahtuman, ja mitä miehiin tulee,
eivät he siitä välittäneet. He olivat tyytyväisiä, ettei heidän rahoihinsa
oltu koskettu, ja rupesivat jälleen rauhallisesti nukkumaan.

Nähtyään, ettei Schriften sukeltanut esille eikä koettanut nousta


lautalle, tunsi Filip olevansa tyytyväinen.
XXIV.

Mikä kynä voisikaan kertoa hellän ja rakastavan Aminen tunteita,


kun hän huomasi tulleensa erotetuksi miehestään. Ollen melkein
mielipuolena kauhusta katsoa tuijotti hän toista lauttaa välimatkan
yhä pitentyessä. Vihdoin piilotti yön pimeys sen hänen katseiltaan ja
hän vaipui lautalle toivottomuudessaan.

Vihdoin tointui hän sen verran, että hän jaksoi huudahtaa: "Kuka
siellä on?"

Ei kuulunut minkäänlaista vastausta.

"Kuka siellä on?" huusi hän vieläkin kerran kovemmin. "Ah,


minähän olenkin yksikseni, sillä Filip on poissa. Äiti, äiti, auta
onnetonta lastasi!" Toivottomuudessaan heittäytyi Amine niin lähelle
lautan reunaa, että hänen avautunut tukkansa viilsi vettä.

"Missä olenkaan?" huudahti hän vihdoinkin maattuaan siten


muutamia tunteja melkein tunnotonna. Aurinko paistoi kuumasti ja
häikäisi hänen silmänsä. Kun hän käänsi katseensa siniselle merelle,
huomasi hän suuren hain, joka odottaessaan saalistaan oli asettunut
vahtimaan lautan viereen. Silloin hän perääntyi laidalta ja nousi.
Tarkasteltuaan hetkisen tyhjää lauttaa tointui hän heti täydellisesti
ymmärtäen toivottoman tilansa. "Voi, Filip, Filip!" huudahti hän. "On
siis totta, että olet poistunut ainiaaksi luotani! Luulin ensin nähneeni
unta, mutta nyt muistankin kaikki." Hän vaipui jälleen lautalla
olevalle vuoteelleen voimatta liikuttaa jäsentäkään pitkään aikaan.

Mutta vihdoin rupesi häntä niin janottamaan, että hänen oli pakko
nousta juomaan. "Mutta kannattaako minun enää syödä ja juoda?
Miksi koettaisinkaan pysyä hengissä?" Hän katseli ympärilleen
taivaanrannalle. "En näe muuta kuin taivaan ja vettä. Tällaisellako
kuolemalla minun siis pitääkin kuolla… tällaisenko julman lopun
Schriften minulle ennustikin… tällaisenko kiduttavan kuoleman
paahtavan auringon paisteessa sisälmyksieni kuivuessa kokoon?
Tapahtukoon sitten niin! Emmehän voi kuolla muuta kuin kerran ja
mitä onkaan minulle elämä ilman häntä? Mutta ehkä saan tavatakin
hänet vielä?" jatkoi hän hetkisen kuluttua. "Niin, kukapa sen voi
tietää? Ole siis tervetullut, oi elämä, koetan pysytellä kiinni sinussa
ainoastaan tuon toivon vuoksi, vaikka minulla ei olekaan juuri mitään
syötävää. Katsotaanpa, onko se vielä tallessa."

Amine tutki vyönsä ja huomasi tikarin olevan vielä paikoillaan. "No,


haluan elää, koska minulla on kuolemanikin hallussani, enkä aiokaan
panna henkeäni vaaroille alttiiksi rakkaan mieheni vuoksi." Hän
heittäytyi vuoteelleen toivoen voivansa unhottaa kaiken. Hän
onnistuikin aikomuksessaan ollen toista päivää jonkunlaisessa
horrostilassa.

Kun hän jälleen nousi, tunsi hän olevansa hyvin heikko ja


katsellessaan ympärilleen, ei hän nähnyt vieläkään muuta kuin
taivaan ja vettä.

"Ah, miten kammottavaa tällainen yksinäisyys onkaan! Kuolema


soisi suunnatonta huojennusta, mutta minähän en saakaan kuolla,
sillä minunhan pitää elää Filipin vuoksi." Hän söi muutamia korpun
palasia ja joi hieman vettä. Sitten hän pani käsivartensa ristiin
rinnalleen. "Ellen saa apua pian, olen lopussa. Nuo roistot, jotka
pelastaakseen oman elämänsä uhrasivat turvattoman naisen
erottaen hänet miehestään, eivät luullakseni pääse rangaistuksetta.
He olisivat kyllä voineet pelastaa minutkin, jos he vain olisivat
tunteneet hiemankaan sääliä, mutta sellaista tunnetta he eivät
varmaan tiedä olevan olemassakaan. Ja he ovat kristityitä! He
tunnustavat uskontoa, johon nuo vanhat papit ja Filip koettivat
käännyttää minutkin. Olen kuullut heidän puhuvan rakkaudesta,
armeliaisuudesta ja sääliväisyydestä, mutta en ole milloinkaan
nähnyt heidän toteuttavan noita mielipiteitään käytännössä. Jos
pelastun, luovun tuosta uskosta kokonaan. Sinä, äitini henki,
senkövuoksi, että olen kuunnellut noita miehiä ja koettaakseni
voittaa mieheni rakkauden tahtonut unhottaa opetuksesi ja
uskonnon, jota esi-isämme ovat vuosituhansia tunnustaneet ja joka
näyttäytyy teoissa ja profeetan käskyjen tottelemisessa, olet minua
kurittanut? Ilmaise taitosi minulle unessani."

Yö pimeni ja taivaalle kohosi synkkiä pilviä; salamat risteilivät ja


valaisivat silloin tällöin lautankin. Vihdoin näytti koko taivas syttyvän
tuleen ja ukkonen jyrisi lähempänä hyvin kovasti ja kauempana
kumeasti. Tuuli kiihtyi ja aallot heittelivät lauttaa sinne tänne vyöryen
silloin tällöin sen ylikin.

"Tästä minä pidän, sillä tämä on paljon siedettävämpää kuin tyven


ja polttava kuumuus. Tämä virkistää minua", sanoi hän seuraten
katseillaan salamoimista, kunnes hänen silmänsä pimenivät. "Niin,
tämä on niinkuin sen pitääkin olla. Salama, muserra minut, jos sinua
haluttaa, laineet, huuhtokaa minut pois ja upottakaa minut
suolaiseen hautaanne, virratkoon elementtien raivo ylitseni, en välitä
siitä, vaan nauran sille ja uhmaan kaikkea! Ette voi muuta kuin
tappaa minut, kuten tämä kädessäni oleva pieni tikarikin. Vapiskoot
rikkaat, loistavissa olosuhteissa elävät ihmiset, kaikki onnelliset, joilla
on lapsia ja muutakin rakastettavaa, mutta en minä, jolla ei ole
mitään. Aion heittäytyä pitkäkseni paareilleni odottamaan kohtalon
päätöstä." Hän meni jälleen vuoteelleen, jonka Filip oli laittanut
hänelle lautan keskelle, heittäytyi sille ja sulki silmänsä.

Ukkosta seurasi kova sade, jota kesti päivänkoittoon asti. Tuuli


puhalsi sittenkin melko kovasti, mutta taivas kirkastui ja aurinko
ilmestyi näkyviin. Amine makasi paikoillaan väristen märissä
vaatteissaan. Hän oli niin heikko, että auringon kuumuus vaikutti
liian voimakkaasti häneen ja hän alkoi hourailla. Hän nousi istualleen
ja katsellessaan ympärilleen näki hän kaikkialla viheriöitä niittyjä ja
tuulessa huojuvia kookospalmuja ja Filipinkin kaukaa, kun hän
kiiruhti Aminensa luokse. Hän levitti käsivartensa ja koetti nousta
rientääkseen Filipiä vastaan, mutta jäsenet kieltäytyivät tottelemasta,
hän huusi miehelleen kutsuen häntä luokseen ja vaipui sitten
väsyneenä takaisin vuoteelleen.
XXV.

Nyt pitää meidän taasen palata takaisin Filipin luo seurataksemme


hänen omituisia kohtaloitaan. Muutamia tunteja sen jälkeen kuin hän
oli heittänyt luotsin mereen, pääsivät he vihdoinkin ikävöimälleen
rannalle. Tuuli oli kyllä melko kova, mutta tyrskyt olivat mitättömät ja
maihinnousu tapahtuikin senvuoksi vaikeuksitta. Ranta oli loivaa
hietikkoa, jossa oli paljon kaikenvärisiä simpukoita. Siellä täällä oli
vaalenneita luita, jäännöksiä joistakin eläimistä, jotka olivat
ajautuneet rannalle mätänemään. Saarella kasvoi paljon
kookospalmuja, jotka heiluivat tuulessa ja tarjosivat virkistävää
varjoa. Matruusit eivät siitä kuitenkaan paljonkaan välittäneet ja Filip
ajatteli vain kadonnutta vaimoaan. Krantz auttoi hänet maihin ja
talutti hänet varjoisaan paikkaan. Hän nousi kumminkin melkein heti
ja riensi rannalle katsomaan sitä lautan osaa, jolla Amine oli ja joka
nyt oli jo hyvin kaukana. Krantz seurasi häntä, ollen varma, ettei Filip
enää tyynnyttyään tapa itseään.

"Hän on riistetty minulta ikuisiksi ajoiksi!" huudahti Filip kätkien


kasvonsa käsiinsä.

"Älkää sanoko niin, Filip. Sama kaitselmus, joka on pelastanut


meidätkin, auttaa varmasti häntäkin. On melkein mahdotonta, että
hän joutuu perikatoon tällaisessa saaristossa, josta suurin osa on
asuttua. Alkuasukkaat kohtelevat naisia aina hyvin."

"Kunpa vain voisin uskoa samaa", vastasi Filip.

"Ajateltuanne tarkemmin asiaa on teidän melkein pakko


tunnustaa, että oli oikeastaan suotavaakin hänen erottamisensa, ei
kyllä teistä, vaan noista julkeista tovereistamme, joiden yhdistettyä
voimaa emme olisi voineet vastustaa. Luuletteko, että nuo miehet,
jos meidän on pakko oleskella tällä saarella kauankin, olisivat
antaneet teidän pitää vaimonne yksinänne? Ei, he eivät olisi
välittäneet mistään ja Amine on mielestäni pelastunut ihmeellisellä
tavalla häpeästä ja huonosta kohtelusta, niin, melkeinpä
kuolemasta."

"Sellaista he eivät nyt sentään ikinä olisi uskaltaneet tehdä! Mutta


nyt, Krantz, pitää meidän rakentaa lautta ja seurata häntä, sillä
emme saa jäädä tänne toimettomiksi. Aion hakea hänet käsiini,
vaikka minun pitäisi penkoa koko maailma."

"Tapahtukoon sitten niinkuin haluatte, Filip, ja minä haluan jakaa


kohtalonne kanssanne", vastasi Krantz iloiten siitä, että oli olemassa
ainakin jotakin, joka voi kiinnittää ystävän mieltä. "Mutta
palatkaamme nyt lautalle hakemaan joitakin virvokkeita, joiden
tarpeessa me molemmat niin suuresti olemme. Neuvotelkaamme
vasta sitten, mikä suunnitelmistamme on paras."

Syötyään pystyttivät he pienen teltan rannalle, ja kun ilta tuli,


paneutuivat he väsyneinä levolle miesten vahtiessa rahojaan,
etteivät toverit niitä varastaisi. Filip nukkui raskaasti uneksien
Aminesta. Hän oli näkevinään, miten Schriften-roisto jälleen kiipesi
lautalle ja istuutui Aminen viereen. Kuunneltuaan hetkisen hänen
pirullista nauruaan hyppäsi Amine mereen päästäkseen eroon
luotsista ja hetkisen kuluttua oli Filip näkevinään hänen kävelevän
vahingoittumattomana rannalla, sillä vesi, joka ei tavallisesti säästä
ketään, oli säästänyt hänet. Filip koetti päästä hänen luokseen,
mutta joku tuntematon voima teki hänen yrityksensä tyhjiksi. Amine
viittasi kädellään ja sanoi: "Näemme toisemme vielä, Filip. Niin, vielä
kerran saamme puhutella toisiamme tässä maailmassa."

Aurinko oli jo korkealla taivaalla, kun Krantz noustuaan herätti


Filipin. He söivät muutamia kookospähkinöitä aamiaisekseen. Filip ei
puhunut sanaakaan, vaan muisteli untaan, joka oli lohduttanut häntä
hieman. "Tapaamme siis vielä", ajatteli hän. "Niin, ainakin kerran
vielä saamme nähdä toisemme. Kiitän sinua, Jumala!"

Miehet tulivat rahanhimossaan vähitellen hyvin riitaisiksi ja kun he


viikon kuluttua oppivat valmistamaan pähkinöistä juovuttavaa
juomaa, muuttui elämä melkein sietämättömäksi. He pelasivat
rahoistaan, joivat ja tappelivat ja käyttäytyivät kuin mielettömät. Filip
ja Krantz rakensivat nyt kaikessa hiljaisuudessa lautan varustaen sen
kookospähkinöillä, ja olivat valmiit lähtemään saarelta heti kun
sellainen tappelu alkaisi miesten kesken, että se loppuisi
onnettomasti. Vihdoin heidän odotuksensa toteutuikin, sillä miehet
olivat kerran niin päissään, että raivostuttuaan tappoivat toisensa
viimeiseen mieheen. Filip ja Krantz katselivat lautaltaan taistelua ja
nousivat maihin haudaten kuolleet. Kaivettuaan kuopan muutaman
palmun juurelle piilottivat he rahat siihen merkiten paikan. He
erottivat kuitenkin aarteesta viisisataa kultarahaa vieden ne lautalle
ja ommellen ne vaatteihinsa jonkun mahdollisen tulevan tarpeen
varalta.
Seuraavana aamuna nostivat he purjeen poistuen saarelta. Onko
meidän pakko ilmoittaa, mihin suuntaan he purjehtivat? Tietysti
sinnepäin, missä he viimeisen kerran olivat nähneet lautan ja
Aminen.
XXVI.

Lautta näytti täyttävän tarkoituksensa ja vaikka se ei kyntänytkään


laineita nopeasti, totteli se kuitenkin peräsintä, niin että sitä voitiin
hoitaa. Filip ja Krantz painoivat tarkkaan mieleensä kaikki
huomattavimmat merkit löytääkseen saaren tarpeen vaatiessa.
Virran avulla kulkivat he hyvää vauhtia etelään päin tarkastaakseen
sillä suunnalla olevan suuren saaren. Heidän matkansa tarkoitus oli,
paitsi Aminen etsimistä, suunnan tutkiminenkin, missä päin Ternate
sijaitsi, sillä he tiesivät tuon saaren kuninkaan käyvän sotaa
portugalilaisia vastaan. Portugalilaiset olivat perustaneet siirtolan ja
rakentaneet linnoituksen Tidoriin, joka ei ollut kaukana tuosta
edellämainitusta saaresta. Sieltä toivoivat he pääsevänsä Bantamiin
jossakin kiinalaisessa aluksessa.

iltapäivällä lähestyivät he tuota suurta saarta saapuen pian


rantaan. Filip katseli kaikille suunnille toivoen näkevänsä joitakin
merkkejä Aminen lautasta, mutta ei huomannut ainoatakaan sellaista
eikä asukkaitakaan.

He purjehtivat muutamaan pieneen tyyneen lahteen, ettei virta


yöllä kuljettaisi heitä pois maan näkyvistä, ja jäivät sinne aamuun
asti, jolloin he taasen nostivat purjeen jatkaen matkaansa. Krantz
ohjasi lauttaa pitkällä salolla, jota he käyttivät peräsimenä, kun hän
huomasi Filipin, joka ei pitkään aikaan ollut puhunut sanaakaan,
ottavan kalleutensa poveltaan ja tarkkaavaisesti katselevan sitä.

"Onko siinä Aminen kuva, Filip?" kysyi hän.

"Ah, ei, tässä on vain kohtaloni", vastasi Filip ajattelematta mitä


hän sanoi.

"Kohtalonneko? Mitä tarkoitatte?"

"Sanoinko kohtaloni? Tiesin tuskin, mitä puhuin", sanoi Filip


kätkien jälleen kalleuden poveensa.

"Uskon mieluummin, että sanoitte enemmän kuin aioittekaan",


vastasi Krantz. "Olen usein huomannut teidän pitävän tuota esinettä
kädessänne enkä ole unohtanut sitäkään, miten innokkaasti
Schriften koetti saada sen haltuunsa huolimatta seurauksista. Siihen
liittyy varmaankin jotakin hyvin salaperäistä? Jos olen oikeassa,
pitäisi teidän tuntea minut jo niin hyvin, että voisitte uskoa minulle
salaisuuden."

"Tiedän, Krantz, että olette vilpitön ja korvaamaton ystävä, sillä


olemme jakaneet niin monta vaaraa keskenämme, että jo senkin
perusteella olemme kuin veljiä. Luullakseni voisin luottaa teihin,
mutta minusta tuntuu, etten saa luottaa keneenkään. Tähän
kalleuteen liittyy todellakin eräs salaisuus, jota eivät tähän asti tiedä
muut kuin vaimoni ja pari pyhää miestä."

"Jos kerran olette uskonut sen pyhyydelle, voitte uskoa sen


ystävyydellekin, sillä ei ole olemassakaan mitään sen pyhempää."
"Mutta minä aavistan, että salaisuuteni tunteminen tuo
onnettomuutta teille. Miksi minulla on sellaiset aavistukset, en tiedä,
mutta minulla on ne kumminkin, Krantz, eikä minulla ole varaa
menettää teitä, ystäväni."

"Kuulostaa aivan siltä kuin ette haluaisikaan käyttää hyväksenne


ystävyyttäni", vastasi Krantz. "Olen jo ennenkin pannut henkeni
alttiiksi teidän kanssanne enkä ole mies enkä mikään, jos koetan
karttaa ystävyyden tuomia velvollisuuksia. Voidaanko milloinkaan
olettaa mahdottomampaa kuin että minulle uskottu salaisuus toisi
onnettomuutta mukanaan? En ole ollenkaan utelias, mutta olemme
jo niin kauan olleet tekemisissä toistemme kanssa ja olemme nyt
aivan erillään muusta maailmasta, että minusta tuntuu kuin voisitte
keventää mieltänne uskomalla luotettavalle ystävällänne nuo
huolenne, jotka niin kauan ovat painaneet mieltänne. Ystävän
neuvoja ei pidä halveksia, Filip. Jos siis pidätte ystävyyttäni jossakin
arvossa, niin antakaa minun ottaa osaa suruunne."

Kun otamme huomioon olosuhteet, joissa he nyt elivät, ja Filipin


toivottomuuden, emme saa ihmetelläkään, että Filip halusi uskoa
Krantzille salaisuutensa. Hän aloitti kertomuksensa minkäänlaisitta
ehdoitta, sillä hän käsitti, että jollei Krantz haluaisi kunnioittaa
salaisuutta sen itsensä vuoksi tahi ystävyydestä häneen, ei hän
sitoutuisi antamaan minkäänlaista lupaustakaan, ja kun lautta päivän
kuluessa sivuutti saaren lahtia ja niemekkeitä, jutteli hän Krantzille
tarinan, jonka lukija jo tuntee. "Nyt tiedätte kaikki", sanoi Filip
lopetettuaan huokaisten syvään. "Mitä ajattelette siitä? Uskotteko
kummallisen kertomukseni, vai luuletteko sitä sairaalloisten aivojen
synnyttämäksi mielikuvitelmaksi?"

You might also like