Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Advances in Data Science and Computing

Technology Suman Ghosal

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/advances-in-data-science-and-
computing-technology-suman-ghosal/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Advances in Data Science and Computing Technology:

Methodology and Applications 1st Edition Suman Ghosal
(Editor)

https://ebookmeta.com/product/advances-in-data-science-and-
computing-technology-methodology-and-applications-1st-edition-
suman-ghosal-editor/

Advances in Digital Science ICADS 2021 Advances in

Intelligent Systems and Computing 1352 Tatiana
Antipova (Editor)

https://ebookmeta.com/product/advances-in-digital-science-
icads-2021-advances-in-intelligent-systems-and-
computing-1352-tatiana-antipova-editor/

Advances in Data Science 1st Edition Ilke Demir

https://ebookmeta.com/product/advances-in-data-science-1st-
edition-ilke-demir/

Advanced Soft Computing Techniques in Data Science, IoT

and Cloud Computing Sujata Dash (Editor)

https://ebookmeta.com/product/advanced-soft-computing-techniques-
in-data-science-iot-and-cloud-computing-sujata-dash-editor/
Recent Advances in Artificial Intelligence and Data
Engineering: Select Proceedings of AIDE 2020 (Advances
in Intelligent Systems and Computing, 1386)

https://ebookmeta.com/product/recent-advances-in-artificial-
intelligence-and-data-engineering-select-proceedings-of-
aide-2020-advances-in-intelligent-systems-and-computing-1386/

Sustainable Production and Applications of Waterborne

Polyurethanes Advances in Science Technology Innovation

https://ebookmeta.com/product/sustainable-production-and-
applications-of-waterborne-polyurethanes-advances-in-science-
technology-innovation/

Introduction to Quantum Computing (River Publishers

Series in Rapids in Computing and Information Science
and Technology) 1st Edition Ahmed Banafa

https://ebookmeta.com/product/introduction-to-quantum-computing-
river-publishers-series-in-rapids-in-computing-and-information-
science-and-technology-1st-edition-ahmed-banafa/

The Farinograph Handbook : Advances in Technology,

Science, and Applications, 4th Edition Jayne E. Bock

https://ebookmeta.com/product/the-farinograph-handbook-advances-
in-technology-science-and-applications-4th-edition-jayne-e-bock/

Frontiers of Data and Knowledge Management for

Convergence of ICT, Healthcare, and Telecommunication
Services (EAI/Springer Innovations in Communication and
Computing) Suman Paul (Editor)
https://ebookmeta.com/product/frontiers-of-data-and-knowledge-
management-for-convergence-of-ict-healthcare-and-
telecommunication-services-eai-springer-innovations-in-
ADVANCES IN DATA SCIENCE AND
COMPUTING TECHNOLOGY
Methodology and Applications
AAP Research Notes on Optimization & Decision-Making Theories

ADVANCES IN DATA SCIENCE AND

COMPUTING TECHNOLOGY
Methodology and Applications

Edited by
Suman Ghosal, PhD
Amitava Choudhury, PhD
Vikram Kumar Saxena, MTech
Arindam Biswas, PhD
Prasenjit Chatterjee, PhD
First edition published 2023
Apple Academic Press Inc. CRC Press
1265 Goldenrod Circle, NE, 6000 Broken Sound Parkway NW,
Palm Bay, FL 32905 USA Suite 300, Boca Raton, FL 33487-2742 USA
760 Laurentian Drive, Unit 19, 4 Park Square, Milton Park,
Burlington, ON L7N 0A4, CANADA Abingdon, Oxon, OX14 4RN UK

© 2023 by Apple Academic Press, Inc.

Apple Academic Press exclusively co-publishes with CRC Press, an imprint of Taylor & Francis Group, LLC
Reasonable efforts have been made to publish reliable data and information, but the authors, editors, and publisher cannot assume
responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use. The authors, editors, and publishers have attempted
to trace the copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to
publish in this form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged, please write and let us know so
we may rectify in any future reprint.
Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or utilized in any
form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including photocopying, microfilming, and
recording, or in any information storage or retrieval system, without written permission from the publishers.
For permission to photocopy or use material electronically from this work, access www.copyright.com or contact the Copyright
Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. For works that are not available on CCC
please contact mpkbookspermissions@tandf.co.uk
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks and are used only for identification
and explanation without intent to infringe.

Library and Archives Canada Cataloguing in Publication

Title: Advances in data science and computing technology : methodology and applications / edited by Suman Ghosal, PhD,
Amitava Choudhury, PhD, Vikram Kumar Saxena, MTech, Arindam Biswas, PhD, Prasenjit Chatterjee, PhD.
Names: Ghosal, Suman, editor. | Choudhury, Amitava, editor. | Saxena, Vikram Kumar, editor. | Biswas, Arindam, editor. |
Chatterjee, Prasenjit, 1982- editor.
Description: First edition. | Series statement: AAP research notes on optimization and decision-making theories | Includes
bibliographical references and index.
Identifiers: Canadiana (print) 20220220735 | Canadiana (ebook) 20220220808 | ISBN 9781774639979 (hardcover) |
ISBN 9781774639986 (softcover) | ISBN 9781003277071 (ebook)
Subjects: LCSH: Computer systems. | LCSH: Electronic data processing.
Classification: LCC QA76 .A38 2023 | DDC 004—dc23
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

CIP data on file with US Library of Congress

ISBN: 978-1-77463-997-9 (hbk)

ISBN: 978-1-77463-998-6 (pbk)
ISBN: 978-1-00327-707-1 (ebk)
AAP RESEARCH NOTES ON
OPTIMIZATION AND
DECISION-MAKING THEORIES

SERIES EDITORS:
Dr. Prasenjit Chatterjee
Department of Mechanical Engineering, MCKV Institute of Engineering,
Howrah, West Bengal, India
E-Mail: dr.prasenjitchatterjee6@gmail.com / prasenjit2007@gmail.com
Dr. Dragan Pamucar
University of Defence, Military academy, Department of Logistics,
Belgrade, Serbia; E-Mail: dpamucar@gmail.com
Dr. Morteza Yazdani
Department of Business & Management, Universidad Loyola Andalucia,
Seville, Spain; E-Mail: morteza_yazdani21@yahoo.com
Dr. Anjali Awasthi
Associate Professor and Graduate Program Director (M.Eng.), Concordia
Institute for Information Systems Engineering, Concordia, Canada
E-Mail: anjali.awasthi@concordia.ca

Most real-world search and optimization problems naturally involve multiple

criteria as objectives. Different solutions may produce trade-offs (conflicting
scenarios) among different objectives. A solution that is better with respect
to one objective may be a compromising one for other objectives. This
compels one to choose a solution that is optimal with respect to only one
objective. Due to such constraints, multi-objective optimization problems
(MOPs) are difficult to solve since the objectives usually conflict with each
other. It is usually hard to find an optimal solution that satisfies all objectives
from the mathematical point of view. In addition, it is quite common
that the criteria of real-world MOPs encompass uncertain information,
which becomes quite a challenging task for a decision maker to select the
criteria. Also, the complexities involved in designing mathematical models
increase. Considering, planning, and appropriate decision-making require
vi AAP Research Notes on Optimization and Decision-Making Theories

the use of analytical methods that examine trade-offs; consider multiple

scientific, political, economic, ecological, and social dimensions; and reduce
possible conflicts in an optimizing framework. Among all these, real-world
multi-criteria decision-making (MCDM) problems related to engineering
optimizations are categorically important and are quite often encountered
with a wide range of applicability.
MCDM problems are basically a fundamental issue in various fields,
including applied mathematics, computer science, engineering, management,
and operations research. MCDM models provide a useful way for modeling
various real-world problems and are extensively used in many different
types of systems, including, but not limited to, communications, mechanics,
electronics, manufacturing, business management, logistics, supply chain,
energy, urban development, waste management, and so forth.
In the aforementioned cases, modeling of multiple criteria problems
often becomes more complex if the associated parameters are uncertain and
imprecise in nature. Impreciseness or uncertainty exists within the param­
eters due to imperfect knowledge of information, measurement uncertainty,
sampling uncertainty, mathematical modeling uncertainty, etc. Theories like
probability theory, fuzzy set theory, type-2 fuzzy set theory, rough set, grey
theory, neutrosophic uncertainty theory available in the existing literature
deal with such uncertainties. Nevertheless, the uncertain multi-criteria
characteristics in such problems are not explored in depth, and a lot can be
achieved in this direction. Hence, different mathematical models of real-life
multi-criteria optimization problems can be developed on various uncer­
tain frameworks with special emphasis on sustainability, manufacturing,
communications, biomedical, electronics, materials, energy, agriculture,
environmental engineering, strategic management, flood risk management,
supply chain, waste management, transportations, economics, and industrial
engineering problems, to name a few.
Coverage & Approach:
The primary endeavor of this series is to introduce and explore contemporary
research developments in a variety of rapidly growing decision-making
areas. The volumes will deal with the following topics:
• Crisp MCDM models
• Rough set theory in MCDM
• Fuzzy MCDM
• Neutrosophic MCDM models
• Grey set theory
AAP Research Notes on Optimization and Decision-Making Theories vii

• Mathematical programming in MCDM

• Big data in MCDM
• Soft computing techniques
• Modelling in engineering applications
• Modeling in economic issues
• Waste management
• Agricultural practice
• Material selection
• Renewable energy planning
• Industry 4.0
• Sustainability
• Supply chain management
• Environmental policies
• Manufacturing processes planning
• Transportation and logistics
• Strategic management
• Natural resource management
• Biomedical applications
• Future studies and technology foresight
• MCDM in governance and planning
• MCDM and social issues
• MCDM in flood risk management
• New trends in multi-criteria evaluation
• Multi-criteria analysis in circular economy
• Multi-criteria evaluation for urban and regional planning
• Integrated MCDM approaches for modeling relevant applications
and real-life problems

Types of volumes:
This series reports on current trends and advances in optimization and
decision-making theories in a wider range of domains for academic and
research institutes along with industrial organizations. The series will cover
the following types of volumes:
• Authored volumes
• Edited volumes
• Conference proceedings
• Short research (thesis-based) books
• Monographs
viii AAP Research Notes on Optimization and Decision-Making Theories

Features of the volumes will include recent trends, model extensions,

developments, real-time examples, case studies, and applications. The
volumes aim to serve as valuable resources for undergraduate, postgraduate
and doctoral students, as well as for researchers and professionals working
in a wider range of areas.

CURRENT & FORTHCOMING BOOKS IN THE SERIES

Multi-Criteria Decision-Making Techniques in Waste Management:
A Case Study of India
Suchismita Satapathy, Debesh Mishra, and Prasanjit Chatterje
Applications of Artificial Intelligence in Business and Finance:
Modern Trends
Editors: Vikas Garg, Shalini Aggarwal, Pooja Tiwari, and Prasenjit Chatterjee
Advances in Data Science and Computing Technology:
Methodology and Applications
Editors: Suman Ghosal, Amitava Choudhury, Vikram Kr. Saxena, Arindam Biswas,
and Prasenjit Chatterjee
Machine Learning Algorithms in Security Analytics: Applications,
Principles, and Practices
Editors: Karan Singh, Latha Banda, and Manisha Manjul
Sustainable Development: A Geospatial and Statistical Perspective
Editors: Qazi Mazhar Ali, Rizwan Ahmad, Irfan Ali, Prasenjit Chatterjee, and
Harjit Pal Singh
Decision Analysis and Optimization Models for Sustainable
Development Goals 2030
Irfan Ali, Umar Muhammad Modibbo, and Bui Thanh Hung
Smart Sensors, Actuators, and Decision Support Systems for Precision
Agriculture
Editors: Narendra Khatri, Ajay Kumar Vyas, Celestine Iwendi, and Prasenjit
Chatterjee
Attacks on Artificial Intelligence: The New Facets of Cyber Ecospace
Editors: Kukatlapalli Pradeep Kumar, Vinay Jha Pillai, and Boppuru Rudra Prathap
ABOUT THE EDITORS

Suman Ghosal, PhD

Assistant Professor and Head of the Department of Electronics,
Pailan College of Management and Technology, West Bengal, India,
E-mail: ghosal.suman987@gmail.com
Suman Ghosal, PhD, is Assistant Professor and Head of the Department of
Electrical and Electronics Engineering at Pailan College of Management
and Technology, Kolkata, India. He is also Administrative In-Charge of
Pailan Technical Campus, Kolkata. He has more than 12 years of academic
experience in addition to industrial experience. His broad areas of interest
include renewable energy, electronics devices, and soft computing. He has
published many research papers in various national and international reputed
journals and conferences. He obtained his BTech degree from Maulana Abul
Kalam Azad University of Technology (formerly WBUT), Kolkata, and his
MTech from Bengal Engineering and Science University, Shibpur. He is
currently pursuing a PhD at the Indian Institute of Engineering Science and
Technology, Shibpu, India.

Amitava Choudhury, PhD

Assistant Professor, School of Computer Science, University of Petroleum
and Energy Studies, Dehradun, Uttarakhand, India
Amitava Choudhury, PhD, is Assistant Professor in the School of Computer
Science, University of Petroleum and Energy Studies, Dehradun, India. He
has more than ten years of experience in teaching and many years in research
work. He serves as a reviewer for IEEE Biomedical Transaction and the
journal Medical & Biological Engineering & Computing. He is member of
IEEE, UP section, and the Institute of Engineers, India. His area of research
interest is computational geometry in the field of micromechanical modelling,
pattern recognition, character recognition, and machine learning. Currently,
he is associated with the journal Cluster Computing as a guest editor. He
earned his MTech from Jadavpur University and submitted his PhD thesis at
the Indian Institute of Engineering Science and Technology, Shibpur, India.
x About the Editors

Vikram Kumar Saxena, MTech

Assistant Professor, Pailan College of Management and Technology,
West Bengal, India
Vikram Kumar Saxena is Assistant Professor at the Pailan College of Manage­
ment and Technology Kolkata, India. He has been a teaching professional
for more than eight years. His research area of interest includes electrical
machines, power systems, and power electronics. He has published many
research papers in national and international journals and conferences. He
received his BTech from West Bengal University of Technology, Kolkata,
and his MTech from the National Institute of Technology Patna, India.

Arindam Biswas, PhD

Associate Professor, School of Mines and Metallurgy,
Kazi Nazrul University, West Bengal–713305, India,
E-mail: mailarindambiswas@yahoo.co.in
Arindam Biswas, PhD, is Associate Professor in the School of Mines and
Metallurgy at Kazi Nazrul University, Asansol, West Bengal, India. Dr. Biswas
has 10 years of experience in teaching research and administration. He has
published many technical papers in journals and conference proceedings as
well as six books, an edited volume, and a book chapter. Dr. Biswas was
awarded several research grants, such as from the Science and Engineering
Research Board, Govt of India, and the Centre of Biomedical Engineering,
Tokyo Medical and Dental University, in association with RIE, Shizouka
University, Japan. Presently Dr. Biswas is serving as an Associate Editor
of the journal Cluster Computing and as a guest editor of Nanoscience and
Nanotechnology and Recent Patents on Materials Science. He was formerly a
Visiting Professor at the Research Institute of Electronics, Shizouka University,
Japan. He has organized and chaired several international conferences in India
and abroad. Dr. Biswas acted as reviewer for journals and is a member of
the Institute of Engineers (India) and regular fellow of Optical Society of
India (India). His research interest is in carrier transport in low-dimensional
systems and electronic devices, non-linear optical communications, and THz
Semi-conductor sources. Dr. Biswas received an MTech degree in Radio
Physics and Electronics from the University of Calcutta, India, and a PhD
from NIT Durgapur, India. He was a postdoctoral tesearcher at Pusan National
University, South Korea, with prestigious BK21PLUS Fellowship, Republic
of Korea.
About the Editors xi

Prasenjit Chatterjee, PhD

Dean (Research and Consultancy) MCKV Institute of Engineering,
West Bengal, India
Prasenjit Chatterjee, PhD, is the Dean (Research and Consultancy) at MCKV
Institute of Engineering, India. He has published over 90 research papers
in international journals and peer-reviewed conferences. He has received
numerous awards, including Best Track Paper Award, Outstanding Reviewer
Award, Best Paper Award, Outstanding Researcher Award, and University
Gold Medal. He has been the guest editor of several special issues and has
authored and edited several books on decision-making approaches, supply
chains, and sustainability modeling. He is the lead editor of the book series
AAP Research Notes on Optimization and Decision-Making Theories and
Frontiers of Mechanical and Industrial Engineering with Apple Academic
Press. Dr. Chatterjee is one of the developers of two “multiple-criteria
decision-making methods called measurement of alternatives and ranking
according to compromise solution” (MARCOS) and “ranking of alternatives
through functional mapping of criterion sub-intervals into a single interval”
(RAFSI).
CONTENTS

Contributors......................................................................................................... xvii
Abbreviations ...................................................................................................... xxiii
Preface ............................................................................................................... xxvii

Part I: Recent Application of Deep Learning and ANN Paradigm ................... 1

1. Deep Learning Supported Evaluation of Retinal Vessel
Enhancement Techniques.............................................................................. 3
Mahua Nandy Pal, Minakshi Banerjee, and Shuvankar Roy

2. An Efficient and Optimized Deep Neural Network Architecture

for Handwritten Digit Recognition............................................................. 19
Shuvankar Roy and Mahua Nandy Pal

3. Design and Development of a Driving Assistance and

Safety System Using Deep Learning .......................................................... 35
Shekhar Verma, Tushar Bajaj, Nidhi Sindhwani, and Abhijit Kumar

4. Prediction of the Positive Cases of COVID-19 for Individual States

in India and Its Measure: A State-of-the-Art Analysis ............................. 47
Amitava Choudhury, Kaushik Ghosh, and Suman Ghosal

5. Deep Residual Neural Network Based Multi-Class Image

Classifier for Tiny Images ........................................................................... 59
Alok Negi, Prachi Chauhan, and Amitava Choudhury

6. Improved TDOA-Based Node Localization in WSN:

An ANN Approach ....................................................................................... 69
Arpan Chatterjee, Ashish Agarowala, and Parag Kumar Guha Thakurta

Part II: Role and Impact of Big Data in E-Commerce and the
Retail Sector.................................................................................................. 81
7. Impact of Big Data on E-Commerce Websites .......................................... 83
Divyang Bhartia and Mausumi Das Nath

8. A Review of the Revolutionizing Role of Big Data in Retail Industry .... 95

Mausumi Das Nath and Madhu Agarwal Agnihotri
xiv Contents

Part III: Algorithm for Load Balancing in Cloud Computing ...................... 107
9. Load-Balancing Implementation with an Algorithm of
Matrix Based on the Entire Jobs .............................................................. 109
Payel Ray, Enakshmi Nandi, Ranjan Kumar Mondal, and Debabrata Sarddar

10. Load-Balancing Algorithm with Overall Tasks....................................... 119

Enakshmi Nandi, Payel Ray, Ranjan Kumar Mondal, and Debabrata Sarddar

11. Implementation of Load Balancing of Matrix Problem with the

Row Sum Method....................................................................................... 131
Payel Ray, Enakshmi Nandi, Ranjan Kumar Mondal, and Debabrata Sarddar

Part IV: Advances in Embedded System-Based Applications ....................... 143

12. Microcontroller-Based Wearable Location Tracker System
with Immediate Support Facility.............................................................. 145
Sumanta Chatterjee, Dwaipayan Saha, Indrani Mukherjee, and Jesmin Roy

13. Design and Modifications of Eyedrop Bottle Holder Device:

A Simplest Way to Install Ocular Drug Independently.......................... 169
Sirajum Monira, Vishal Biswas, and Satyam Jha

14. Agro-Nutrition Alert (ANA)...................................................................... 187

Rajneesh Kumar, Priya Anand, Debaparna Sengupta, and Monalisa Datta

Part V: Optimization Technique Using MATLAB Platform.......................... 195

15. Selection of Optimal Mother Wavelet for Fault Analysis in
Induction Motor Using Stator Current Waveform................................. 197
Arunava Kabiraj Thakur, Palash Kumar Kundu, and Arabinda Das

16. High Efficiency High Gain SEPIC-Buck Boost Converter Based

BLDC Motor Drive for Solar PV Array Fed Water Pumping ............... 219
K. M. Ashitha and D. Thomas

17. A Classy Fuzzy MPPT Controller for Standalone PV System............... 237

Rahul Kumar Singh, Rahul Kumar Prasad, Rahul Singh, Aayush Ashish,
Debaparna Sengupta, Rishiraj Sarker, and Monalisa Datta

18. Active and Reactive Power Control in Variable Wind Turbine

Using Simultaneous Working of STATCOM and Pitch Control ........... 253
Arrik Khanna, Pushpanjali Singh Bisht, and Vikram Kumar Saxena

Part VI: Technique for Improving Information and Network Security ....... 273
19. Information Security Using Key Management ....................................... 275
Sanjib Halder, Bijoy Kumar Mandal, and Arindam Biswas
Another random document with
no related content on Scribd:
oli käsketty, ja rupesi puskemaan läpi alakerrassa. Välillä hän muisti
siitä joka sanan, välillä taas unohti kaikki ja samalla muunkin
maailman. Vihdoin hän uskalsi mennä yläkertaan läksynsä
kuulusteluun. Nyt se oli jälleen vähällä haihtua hänen päästään,
ennenkuin hän oli päässyt alkuunkaan, kun neiti Blimber sulki kirjan
ja sanoi: "Anna kuulua, Dombey!" Tämä temppu ilmaisi niin selvästi
neidillä olevan kaikki tiedot tallella mielessään, että Paul katseli
häntä hämmästyksen vallassa kuin skolastisilla oljilla täytettyä
keinotekoista mörköä.

Mutta hän selviytyi kuitenkin aika hyvin. Neiti Blimber kehui häntä
toivorikkaaksi aluksi, joka nopeasti menestyisi, ja antoi hänelle heti
suoritettavaksi läksyn B. Siitä hän sai siirtyä vielä ennen päivällistä
läksyihin C ja D. Raskasta oli jatkaa lukuja heti päivällisen jälkeen.
Paul tunsi päätään ihan huimaavan. Hän oli sekaisin kaikesta, uninen
ja haluton. Mutta kaikilla muillakin pojilla oli samanlaiset tunteet, ja
heidän oli kuitenkin pakko ruveta myös lukuihin käsiksi — jos se
muuten oli miksikään lohdutukseksi. Kumma kyllä, eteisen suuri kello
toisti yhä uudelleen ensimmäistä kysymystään eikä kertaakaan
sanonut: "Hyvät herrat, nyt käymme taas käsiksi opintoihin", sillä se
sai lakkaamatta kuulla sitä lausetta lähellään. Opinnot kiersivät
ympäri kuin mahtava pyörä, jonka päällä nuorukaisia hellittämättä
venytettiin.

Teen jälkeen oli taas harjoituksia ja valmistuksia seuraavan päivän

varalle kynttilän valossa. Ja sitten määräaikana oli mentävä
vuoteeseen, jossa sai nauttia levosta ja unhotuksen suloisuudesta,
mikäli päivän opinnot eivät kummitelleet unessa.

Oi lauantaipäiviä, suloisia lauantaita, jolloin Florence aina tuli

puolenpäivän aikana eikä suostunut jäämään pois minkäänlaisella
ilmalla, vaikka rouva Pipchin mutisi ja torui ja kiusasi häntä kovasti.
Nämä lauantait olivat todellisia sapatteja ainakin kahdelle pikku
kristitylle kaikkien juutalaisten joukossa, ja silloin suoritettiin
pyhitystä vahvistamalla yhä kiinteämmiksi veljen ja sisaren
rakkautta.

Eivät edes sunnuntai-illat — raskaat sunnuntai-illat, joiden varjo

pimitti jo aamun ensimmäistä valonkoittoa — voineet turmella näitä
kalliita lauantai-päiviä. Paul ei välittänyt siitä, oltiinko laajalla
merenrannalla, missä he istuskelivat tai kävelivät yhdessä, vai
ainoastaan rouva Pipchinin synkässä takahuoneessa, jossa Florence
lauloi Paulille niin lempeästi, pidellen hänen väsynyttä päätänsä
sylissään. Hän ei välittänyt muusta kuin Florencesta. Mitään muuta
hän ei ajatellut. Sunnuntai-iltaisin taas ammotti tohtorin synkkä ovi
nielaistakseen hänet viikoksi, ja silloin oli aika lausua jäähyväiset
Florencelle.

Rouva Wickam oli viety takaisin kotiin Lontoon-taloon, ja neiti

Nipper, joka nyt oli sievä nuori nainen, oli tullut Brightoniin, joutuen
moneen rivakkaan otteluun rouva Pipchinin kanssa. Jos vanha rouva
oli koskaan tavannut vertaistaan, oli hän nyt tavannut. Neiti Nipper
oli vetänyt miekkansa esille huotrasta heti ensimmäisenä aamuna
rouva Pipchinin talossa herättyään. Hän ei pyytänyt eikä antanut
armoa. Hän halusi sotaa, ja sota syttyikin, ja rouva Pipchin sai siitä
päivästä lähtien alituisesti pelätä yllätyksiä, kiusantekoa, pilkkaa ja
kahakoita. Hyökkäsipä vihollinen hänen kimppuunsa käytävästä
hänen nauttiessaan kaikessa rauhassa kyljyksistään eikä säästänyt
edes hänen paahtoleipäänsä.

Neiti Nipper oli palannut eräänä sunnuntai-iltana Florencen kanssa

saattamasta Paulia tohtorin luo, kun Florence otti poveltaan pienen
paperipalan, johon oli kirjoittanut muutamia sanoja lyijykynällä.

"Katsoppas tätä, Susan", virkkoi hän. "Tässä on niiden pikku

kirjojen nimet, jotka Paul tuo kotiin harjoitellakseen tehtäviä
silloinkin, kun hän on kovin väsynyt. Jäljensin ne eilen illalla hänen
kirjoittaessaan."

"Älkää näyttäkö niitä minulle, Floy-neiti", vastasi Nipper. "Yhtä

mielelläni näkisin vaikka rouva Pipchinin."

"Susan, ole niin hyvä ja osta ne minulle huomisaamuna. Minulla on

rahaa kylliksi", pyysi Florence.

"Mutta hyväinen aika, Floy-neiti!" huudahti neiti Nipper, "kuinka

voitte puhua tuollaista, kun teillä on jo kyllin kirjoja ennestään ja
opettajia ja opettajattaria, jotka lakkaamatta opettavat teille jotakin,
vaikka minun uskoni on se, ettei teidän isänne olisi opettanut teille
mitään eikä olisi ajatellutkaan sellaista, jollette olisi pyytänyt häneltä,
eikä hän silloin voinut suoraan kieltää; mutta myöntyminen
pyydettäessä on ihan eri asia kuin jos vapaaehtoisesti tarjoaisi
jotakin. Minulla ei voi olla mitään sitä vastaan, jos nuori mies
seurustelee kanssani, ja kun hän kosii, voin ehkä vastata
myöntävästi, mutta se ei ole samaa kuin jos sanoisin: Tahtoisitteko
olla hyvä ja rakastaa minua?"

"Mutta voithan sinä ostaa minulle nuo kirjat, Susan. Ja kyllähän

sinä ostatkin, kun tiedät minun haluavan niitä."

"Kyllä, neiti, mutta mihin te tarvitsette niitä?" virkkoi Nipper ja

lisäsi hiljaisemmalla äänellä: "Jos olisi tarkoitus heitellä niitä rouva
Pipchinin päähän, ostaisin kokonaisen vaununlastillisen."
 "Luulisin voivani ehkä vähän auttaa Paulia, Susan, jos minulla olisi
nuo kirjat", sanoi Florence, "ja tehdä tulevan viikon vähän
helpommaksi hänelle. Ainakin haluaisin koettaa. Osta ne siis minulle,
hyvä Susan, niin en koskaan unohda, kuinka kiltti sinä olet!"

Olisi täytynyt olla kovempi sydän kuin Susan Nipperillä, jotta olisi
voinut kieltäytyä vastaanottamasta sitä pikku kukkaroa, jota Florence
tarjosi, tai vastustaa ystävällistä, harrasta katsetta, joka seurasi
hänen pyyntöään. Susan pani kukkaron taskuunsa sanaakaan
vastaamatta ja lähti heti suorittamaan asiaa.

Kirjoja ei ollut helppo hankkia. Muutamissa myymälöissä vastattiin,

että ne olivat heiltä juuri loppuneet tai etteivät he koskaan myyneet
sellaisia tai että heillä oli ollut hyvin monta kappaletta viime kuussa
tai että suurta lähetystä odotettiin ensi viikolla. Mutta Susan ei
peräytynyt vähällä, vaan sai houkutelluksi mukaansa etsintäretkelle
vaaleatukkaisen, mustaesiliinaisen nuorukaisen eräästä
kirjakaupasta, jossa hän oli tuttu, ja kiusasi häntä niin perin pohjin
koko ajan, että nuorukainen edes päästäkseen vapaaksi hänestä
lopulta haali kokoon kaikki tarvittavat kirjat ja Susan saattoi palata
kotiin voitonriemuisena.

Näiden aarteiden ääressä Florence istui omien oppituntiensa

jälkeen iltaisin seuratakseen Paulin jälkiä tieteen okaisilla poluilla. Ei
kestänytkään kauan, ennenkuin hän pääsi Paulin kintereille, saavutti
hänet, vieläpä meni hänen ohitseenkin, sillä hänellä oli nopea ja
selvä käsityskyky ja apuna kaikkein ihmeellisin opettaja, nimittäin
rakkaus.

Ei sanaakaan tästä hiiskuttu rouva Pipchinille, mutta monena

yönä, kun kaikki jo olivat vuoteessa ja neiti Nipper, tukka
paperikäärylöissä ja itse nukkumassa jossakin epämukavassa
asennossa Florencen rinnalla, lepäsi mitään aavistamatta ja kun
kamiinin ritisevä hiillos oli muuttunut kylmäksi ja harmaaksi ja
kynttilät paloivat loppuun ja kovertuivat pohjaa myöten, koetti
Florence niin innokkaasti asettua pienen Dombeyn tilalle, että hänen
mielenlujuutensa ja kestävyytensä nostivat hänet melkein oikean
Dombeyn tasolle.

Ja suuri oli hänen palkintonsa, kun hän eräänä lauantai-iltana

Paulin istuuduttua tapansa mukaan lukujensa ääreen saattoi asettua
hänen rinnalleen ja tehdä helpoksi kaikki, mikä tuntui vaikealta, ja
valaista ja selventää kaiken hämärän. Tosin oli palkintona vain
hämmästynyt ilme Paulin kalpeilla kasvoilla — punastus — hymy —
ja sitten luja syleily — mutta taivas tietää, kuinka Florence iloitsi siitä
runsaasta korvauksesta, jonka hän näin sai vaivoistaan.

"Oi, Floy!" huudahti veli, "kuinka minä rakastan sinua! Kuinka minä
rakastan sinua, Floy!"

"Ja minä sinua, kultaseni!"

"Niin, senhän tiedän, Floy."

Paul ei puhunut siitä enempää, mutta istui koko illan hiljaa

sisarensa vieressä, ja yöllä hän huusi omasta pikku huoneestaan,
joka oli Florencen huoneen vieressä, kolme neljä kertaa
rakastavansa häntä.

Siitä päivästä alkaen valmistautui Florence istumaan Paulin

vieressä joka lauantai-iltapäivä ja kärsivällisesti auttamaan häntä
seuraavan viikon työssä, mikäli he osasivat arvata sen etukäteen. Se
ilahduttava ajatus, että sai tehdä juuri samaa työtä, jota Florence oli
tehnyt hänen edellään, olisi jo sinänsä ollut Paulille yllykkeenä
ryhtymään uutterasti lukuihin käsiksi, mutta kun ottaa huomioon
kuorman kevennyksen, jonka tämä apu tuotti, on juuri ehkä sen
ansioksi laskettava, ettei hän uupunut kuorman alle, jonka kelpo
neiti Blimber oli sälyttänyt hänen selkäänsä.

Asia ei suinkaan ollut niin, että neiti Blimber olisi tahallaan ollut
hänelle liian ankara tai että tohtori Blimber olisi tahtonut kohdella
poikia liian ankarasti. Cornelia vain piti kiinni siitä uskosta, jossa
hänet oli kasvatettu, ja tohtori jonkinlaisen käsitteiden
hämmennyksen vallassa katseli poikia sellaisin silmin kuin he kaikki
olisivat tohtoreita ja täysikasvuisina syntyneitä. Oppilaittensa
lähimpien omaisten kiitoksen rohkaisemana ja heidän sokean
turhamaisuutensa ja harkitsemattoman kiireensä yllyttämänä tohtori
Blimber ei tietysti voinut huomata erehdystään tai kääntää
pullistuneita purjeitaan toiseen suuntaan.

Samoin kävi Paulinkin. Kun tohtori Blimber sanoi hänen edistyvän

aika lailla ja osoittavan hyviä luontaisia lahjoja, vaati Dombey entistä
enemmän jouduttamaan hänen opintojaan. Kun tohtori Blimber taas
Briggsistä ilmoitti, ettei hän edistynyt paljon eikä ollut luonnostaan
lahjakas, vaati pojan isä hellittämättä ankaraa opetusta jatkettavaksi.
Lyhyesti sanoen, kuinka korkea ja väärä lämpötila tohtorin ansarissa
olikin, olivat kasvien omistajat aina valmiit tarttumaan kiinni
palkeisiin ja lietsomaan tulta.

Sen vähän iloisuuden, mitä Paulilla ehkä alussa oli, hän menetti
tietysti pian. Mutta kaiken sen hän säilytti, mikä hänen luonteessaan
oli omituista ja varhaisvanhaa ja miettiväistä, ja eläessään oloissa,
jotka olivat niin suosiollisia näiden ominaisuuksien kehittymiselle,
hän kävi entistäänkin omituisemmaksi ja varhaisvanhemmaksi ja
miettiväisemmäksi.
 Ainoa erotus oli se, että hän säilytti luonteensa oman itsensä
salaisuutena. Päivä päivältä hän muuttui yhä miettivämmäksi ja
umpimielisemmäksi eikä pannut ainoaankaan henkilöön tohtorin
talossa samantapaista uteliasta huomiota kuin aikoinaan rouva
Pipchiniin. Hän oli mielellään yksin, ja niinä lyhyinä välihetkinä,
jolloin hän ei ollut vaipunut lukuihinsa, ei häntä miellyttänyt mikään
niin paljon kuin vaeltelu talossa yksikseen tai istuminen portailla
kuuntelemassa eteisen suurta kelloa. Hän tunsi tarkoin kaikki talon
seinäpaperit ja näki niiden kuvioissa sellaista, mitä ei kukaan muu
huomannut. Hän keksi pieniä tiikereitä ja jalopeuroja
juoksentelemassa makuuhuoneen seinillä ja kierosilmäisiä kasvoja
vilkuilemassa lattiamaton kuvioissa ja ruuduissa.

Niin eleli yksinäinen lapsi kaikkien näiden kuvittelemainsa ilmiöiden

keskellä, eikä kukaan häntä ymmärtänyt. Rouva Blimber piti häntä
"kummallisena", ja toisinaan sanoivat palvelijat pikku Dombeyn
"haaveilevan", mutta siinä oli kaikki.

Vain nuori Toots käsitti häntä hiukan, mutta ei kyennyt sitä

ilmaisemaan. Käsitteiden laita on samoin kuin kummitusten (ainakin
sen mukaan kuin yleensä ajatellaan kummituksia), että niille pitää
puhua vähän ennenkuin ne selittävät olemuksensa lähemmin, ja
Toots oli jo kauan sitten lakannut rasittamasta mieltään
omintakeisilla kysymyksillä. Mahdollisesti kohosi hänen aivoistaan
jonkinlaista sumua, joka olisi kehittynyt mahtavaksi hengeksi, jos se
olisi voinut valautua johonkin muotoon, mutta se ei pystynyt siihen,
vaan noudatti siinä määrin arabialaisessa sadussa mainitun savun
esimerkkiä, että tuli näkyviin paksuna pilvenä ja jäi paikalleen
leijailemaan. Siitä jäi kuitenkin pieni olio yksinäiselle rannikolle, ja
Toots tuijotti siihen hellittämättä.
 "Mitä kuuluu?" oli hänellä tapana kysyä Paulilta viitisenkymmentä
kertaa päivässä.

"Kiitos, oikein hyvää", vastasi Paul.

"Paiskaappas kättä", jatkoi Toots tavallisesti.

Paul totteli tietysti heti. Tuijotettuaan kauan Pauliin ja

läähätettyään kovasti Toots jatkoi tavallisesti: "Mitä kuuluu?" Siihen
Paul taas vastasi: "Kiitos, oikein hyvää."

Eräänä iltana Toots istui pulpettinsa ääressä vaipuneena kirjeitten

kirjoittamiseen, kun hänen mieleensä näytti juolahtavan
suurenmoinen aie. Hän laski kynän kädestään ja lähti etsimään
Paulia, jonka vihdoin löysi pitkän hakemisen perästä katselemassa
ulos pienen makuuhuoneensa akkunasta.

"Kuuleppa", huudahti Toots ruveten puhumaan samalla kun avasi

oven, jottei unohtaisi, mitä aikoi sanoa, "mitä sinä ajattelet?"

"Voi, minä ajattelen niin monia asioita", vastasi Paul.

"Tosiaanko?" kysyi Toots näyttäen pitävän jo tätä seikkaa sinänsä

hämmästyttävänä.

"Jos teidän täytyisi kuolla", virkkoi Paul katsoen hänen kasvoihinsa

—

Toots säpsähti ja näytti kovin levottomalta.

"— niin ettekö mieluummin kuolisi kuutamoisena yönä, jolloin

taivas on oikein kirkas ja tuuli puhaltaa niinkuin viime yönä?"
 Toots katseli epäröivän näköisenä Paulia ja sanoi päätänsä
pudistaen, ettei hän sitä tiennyt.

"Ei tarvitse tuulla kovasti", jatkoi Paul, "vaan soida ilmassa samoin
kuin laineet soivat näkinkengissä. Oli kaunis yö. Kun olin kuunnellut
kauan aikaa laineitten kohinaa, nousin makuulta ja katselin ulos
akkunasta. Silloin näin veneen tuolla täydessä kuuvalossa,
purjeveneen."

Lapsi katseli Tootsiin niin kiinteästi ja puheli niin vakavasti, että

toinen tunsi velvollisuudekseen sanoa jotakin veneestä ja virkkoi:
"Salakuljettajia." Mutta puolueettomasti muistettuaan, että kaikella
on kaksi puolta, hän lisäsi: "Tai tullivartijoita."

"Purjevene", toisti Paul, "täydessä kuuvalossa. Purje kuin käsivarsi,

puhdasta hopeaa. Se poistui kauas, ja mitä luulette sen näyttäneen
tekevän heiluessaan aalloilla?"

"Kaatuvan kumoon", sanoi Toots.

"Se näytti viittaavan", virkkoi lapsi, "viittaavan minua tulemaan! —

Tuolla hän on! Tuolla hän on!"

Toots oli melkein suunniltaan pelosta kuullessaan tämän äkillisen

huudahduksen äskeisen jälkeen ja huusi: "Kuka?"

"Sisareni Florence!" vastasi Paul. "Hän katselee ylös tänne ja

heiluttaa kättään. Hän näkee minut — hän näkee minut! Hyvää yötä,
Florence, hyvää yötä, hyvää yötä."

Hänen nopea siirtymisensä rajattoman ilon valtaan, kun hän seisoi

siinä akkunan ääressä lähettäen lentosuukkoja ja taputtaen käsiään,
ja kirkkauden häipyminen hänen piirteistään Florencen kadotessa
näkyvistä, jolloin hänen pikku kasvoilleen jäi alistuva surumielisyys,
olivat niin silmäänpistävät, ettei Tootskaan voinut olla niitä
huomaamatta. Heidän puhelunsa keskeytyi juuri silloin, sillä
viemisille tuli rouva Pipchin, joka tavallisesti ilmestyi mustassa
puvussaan Paulia tervehtimään juuri ennen hämärän tuloa kerran
pari viikossa, mutta alulle pantu keskustelu oli vaikuttanut niin
tuntuvasti Tootsin mieleen, että hän vaihdettuaan tavalliset
tervehdykset palasi pari kertaa kysymään rouva Pipchiniltä, mitä
hänelle kuului. Tätä piti pikavihainen vanha rouva harkitusti
keksittynä ja kauan suunniteltuna loukkauksena, joka oli kypsytetty
alakerrassa asustavan heikkosilmäisen miehen pirullisissa aivoissa.
Mainittua nuorta miestä vastaan hän tekikin nimenomaisen
valituksen tohtori Blimberille vielä samana iltana. Tohtori ilmoitti
asianomaiselle heti, että jos hän kerrankaan vielä käyttäytyisi
samoin, olisi pakko erottaa hänet toimestaan.

Kun illat nyt olivat pitemmät, hiipi Paul joka ilta akkunansa ääreen
odottaakseen Florencea, joka käveli määräaikana edestakaisin,
kunnes näki Paulin. Heidän molemminpuolinen tervehdyksensä oli
auringonvalon välähdys Paulin jokapäiväisessä elämässä. Usein
pimeän tultua käveli toinenkin olento yksinään tohtorin talon
edustalla. Harvoin hän enää tuli lauantaisin tapaamaan. Hän ei
voinut kestää sitä. Hän tuli mieluummin tuntemattomana
katselemaan ylös niihin akkunoihin, joiden takana hänen poikansa
valmistautui mieheksi. Hän odotti ja katseli ja suunnitteli ja toivoi.

Voi, jospa hän olisi voinut nähdä samoin kuin toiset hennon, laihan
pojan ylhäällä katselemassa aaltoja ja pilviä hämärissä vakavin silmin
ja nojautumassa yksinäisen häkkinsä akkunaan lintujen lentäessä
ohi, ikäänkuin olisi tahtonut itsekin lähteä lentämään pois kilpaa
niiden kanssa!
KOLMASTOISTA LUKU

Liikeasioita

Dombeyn liikehuoneiston pihan varrella oli vanhoista ajoista

lähtien ollut hedelmäkojuja, joissa kuljeskelevat myyjät ja
myyjättäret tarjosivat kymmenen ja viiden välillä kaupaksi myös
tohveleita, taskukirjoja, sieniä, koirien kaulaketjuja, Windsorin
saippuaa ja välillä jonkin lintukoiran tai öljymaalauksen.

Lintukoira joutui aina tänne, kun pidettiin silmällä läheistä

arvopaperipörssiä, missä on vallalla urheiluharrastus (tavallisesti
alkuna vedonlyönti uusista hatuista). Muita kauppatavaroita tarjottiin
suurelle yleisölle, mutta ei koskaan Dombeylle. Kun hän ilmestyi,
vetäytyivät myyjät kunnioittavasti syrjään. Tohvelien, koirien ja
kaulaketjujen tärkein kauppias — joka piti itseään julkisena
henkilönä ja jonka muotokuva oli kiinnitetty erään taiteilijan ovelle
Cheapsidessa — nosti etusormensa hattunsa reunalle Dombeyn
sivuuttaessa hänet. Jollei portinvartija ollut lähtenyt jollekin asialle,
juoksi hän aina palvelushaluisesti edeltä avaamaan Dombeyn liikkeen
oven mahdollisimman leveälle ja pitämään sitä avoinna hattu
kädessä siihen asti, kunnes Dombey oli astunut sisään.
 Sisällä olivat konttoristit myös yhtä kunnioittavia käytöksessään.
Dombeyn mennessä etumaisen konttorihuoneen läpi vallitsi siellä
juhlallinen hiljaisuus. Liikkeen pilkkakirveskin oli hetkisen vaiti
samoin kuin hänen takanaan rivissä riippuvat nahkaiset palosangot.
Laimeassa ja haalistuneessa hämärässä, joka siivilöityi akkunoiden
läpi ja jätti tumman varjon laudoitukselle, näkyivät kirjat ja paperit ja
niiden yli kumartuneet olennot ahkerina ja vakavina ja tuntuivat
olevan ulkomaailmasta yhtä eristetyt kuin jos olisivat kokoontuneet
merenpohjalle. Silloin olisi perällä häämöittävä pieni kassaholvi, jossa
aina paloi varjostettu lamppu, voinut esittää näihin syvyyden
salaisuuksiin punaisella silmällään tuijottavan merihirviön luolaa.

Kun Perch, lähetti, jolla oli lepopaikkana pieni koroke kuin

pöytäkellolla, näki Dombeyn tulevan sisään tai paremminkin tunsi
hänen tulevan (sillä tavallisesti hän vaistomaisesti tunsi isäntänsä
lähestymisen), kiiruhti hän Dombeyn huoneeseen, kohensi tulta,
kaivoi uusia hiiliä laatikosta, ripusti sanomalehden kuivamaan
tuliristikolle, siirsi tuolin ja suojuksen oikealle paikalleen, ja kääntyi
ympäri samalla hetkellä, jolloin Dombey astui sisään, otti vastaan
hänen päällystakkinsa ja hattunsa ja ripusti ne naulaan. Sitten Perch
otti sanomalehden, käänsi sitä kerran pari käsissään tulen edessä ja
laski sen kunnioittavasti Dombeyn viereen pöydälle. Niin vähän oli
Perchillä halua kieltäytyä olemasta nöyrä viimeiseen asteeseen
saakka, että jos hän olisi voinut laskeutua Dombeyn jalkoihin tai
puhutella häntä jollakin sellaisella arvonimellä kuin kalifi Harunal-
Rashidia, olisi hän ollut vieläkin tyytyväisempi.

Mutta koska tämä kunnianosoitus olisi ollut uudistusta ja kokeilua,

tyytyi Perch ilmaisemaan käytöksellään niin hyvin kuin osasi: "Sinä
olet silmäini valo, sieluni henkäisy, uskollisen Perchin valtias." Tämän
epätäydellisen onnellisuuden virkistämänä hän sulki oven hiljaa,
poistui varpaillaan ja jätti mahtavan isäntänsä yksin huoneeseen.
Siellä tuijottivat Dombeyhin lyijypuitteisen kaariakkunan läpi rumat
savuhatut ja talojen takaseinät ja etenkin erään ensi kerroksessa
olevan suuren parturiliikkeen akkuna, jossa vahakuva, aamulla
kaljuna kuin turkkilainen, mutta kello yhdentoista jälkeen päivällä
varustettuna tuuhealla tukalla ja parralla kristittyjen viimeisimmän
kuosin mukaan, aina näytti hänelle takaraivoaan.

Dombeyn ja tavallisen maailman välillä — mikäli hän joutui sen

kanssa tekemisiin ulomman konttorihuoneen välityksellä, johon
Dombeyn läsnäolon hänen omassa huoneessaan voi sanoa
vaikuttaneen hillitsevästi tai viilentävästi — oli kaksi astetta alaspäin
mennessä. Carker omassa huoneessaan oli yksi aste, Morfin omassa
huoneessaan toinen. Kummallakin näistä herroista oli hallussaan
oma pieni kamarinsa, johon päästiin samasta käytävästä kuin
Dombeynkin huoneeseen. Carkerilla suurvisiirinä oli se huone, joka
oli lähinnä sulttaania; Morfinilla alempiarvoisena virkamiehenä se
huone, joka oli lähinnä konttoristeja.

Viimeksimainittu mies oli iloisennäköinen, ruskeasilmäinen

vanhapoika, yläruumis vakavaan mustaan puettu, sääret taas
pippurin- ja suolanvärisiin housuihin. Hänen mustassa tukassaan oli
siellä täällä harmaita täpliä, ikäänkuin ajan askeleet olisivat niihin
sattuneet, ja hänen poskipartansa oli jo valkea. Hän tunsi suurta
kunnioitusta Dombeytä kohtaan, jolle myös osoitti asiaankuuluvaa
arvonantoa, mutta kun hän itse oli hyväntuulinen eikä koskaan
oikein hyvin viihtynyt Dombeyn juhlallisessa seurassa, ei hänessä
koskaan herännyt kateutta niiden monien neuvottelujen vuoksi, joita
Carker sai pitää Dombeyn kanssa, vaan oli salaa mielissäänkin siitä,
että hänellä oli täytettävänään sellaisia velvollisuuksia, jotka harvoin
soivat hänelle tilaisuuden joutua moisen kunnianosoituksen
esineeksi. Hän oli suuri soitonharrastaja omalla tavallaan, liikeajan
jälkeen, ja tunsi isällistä kiintymystä selloviuluaan kohtaan. Se tuotiin
kerran viikossa Islingtonista, hänen asuntopaikastaan, erääseen
Englannin pankin läheiseen klubihuoneistoon, jossa joka
keskiviikkoilta yksityinen seurue esitti kiduttavia ja sietämättömiä
kvartetteja.

Carker oli kahdeksanneljättä tai neljänkymmenen vuoden ikäinen

herra, jolla oli kukoistava kasvojen väri ja kaksi niin täydellisen
eheää ja loistavaa hammasriviä, että niiden säännöllisyys ja valkeus
oikein tuskastutti. Mahdotonta oli olla huomaamatta niitä, sillä hän
näytti niitä aina puhuessaan, ja hänen kasvoillaan oli niin leveä hymy
(joka tosin vain harvoin ulottui hänen suutaan laajemmalle), että
siinä oli jotakin kissan virnistyksen tapaista. Hän käytti jäykkää
valkeaa kaulaliinaa päämiehensä esimerkin mukaan ja piti takkinsa
nappeja aina kiinni kaulaan asti ja tiukkaa pukua.

Hänen käytöksensä Dombeytä kohtaan oli tarkoin harkittua ja

täydellisesti ilmaistua, toisaalta tuttavallista, toisaalta kuitenkin sen
suunnattoman juovan säilyttämistä, joka erotti heidät toisistaan.
"Herra Dombey, teidän asemassanne olevan miehen ja
minunkaltaiseni välillä ei ole minkäänlaista liiketoimiin soveltuvaa
palvelevaisuuden osoitusta, jota pitäisin riittävänä. Sanon teille
suoraan, herra Dombey, etten sitä yritäkään. Tunnen olevani
kykenemätön tyydyttämään omaa mieltäni, ja taivas tietää, herra
Dombey, että te tulette ilman sitä toimeen." Jos hän olisi pitänyt
näitä sanoja aina mukanaan pahville painettuina ja takkinsa rintaan
kiinnitettyinä Dombeyn nähtäviksi, ei hän olisi voinut selvemmin
ilmaista kantaansa.
 Sellainen oli konttoripäällikkö Carker. Toinen Carker, niin sanottu
Carker nuorempi, Walterin ystävä, oli hänen veljensä, pari kolme
vuotta vanhempi, mutta paljon jäljessä hänestä asemansa puolesta.
Nuoremman veljen paikka oli virkaportaitten yläpäässä ja
vanhemman niiden juurella. Vanhempi veli ei koskaan kohonnut
askeltakaan tai nostanut jalkaansakaan pyrkiäkseen ylöspäin. Nuoret
miehet sivuuttivat hänet ja kiipesivät yhä, mutta hän pysyi aina
alhaalla. Hän tyytyi täydellisesti vähäpätöiseen asemaansa, ei
koskaan valittanut eikä varmaankaan toivonut siitä pääsevänsä.

"Kuinka voitte tänä aamuna?" kysyi konttoripäällikkö Carker

astuessaan äsken saapuneen Dombeyn huoneeseen eräänä päivänä
kädessään nippu papereita.

"Kiitos, entä te, Carker?" vastasi Dombey nousten tuolistaan ja

asettuen seisomaan selin tulisijaan. "Onko teillä siinä jotakin
minulle?"

"Tuskin luulen olevan syytä vaivata teitä", selitti Carker, selaillen

kädessään olevia papereita. "Teillähän on toimikunnan kokous
tänään kello kolme."

"Ja toinen neljännestä vailla neljä", lisäsi Dombey.

"Unohtanetteko te koskaan mitään!" huudahti Carker. "Jos Paul-

herra perii teidän muistinne, tulee hänestä hankala jäsen liikkeeseen.
Yksi sellainen riittää."

"Teillähän on itsellännekin hyvä muisti", huomautti Dom "Oi,

minullako?" vastasi konttoripäällikkö. "Sehän on minunkaltaiseni
miehen ainoa pääoma."
 Dombey ei näyttänyt vähemmän mahtavalta tai tyytyväiseltä
nojatessaan uunia vasten, katsellessaan kiireestä kantapäähän
apulaistaan, joka ei tietenkään huomannut sitä. Carkerin puvun
jäykkyys ja sirous ja määrätty annos julkeutta, joko luontaista tai
läheisen esikuvan mukaan matkittua, lisäsi tuntuvasti hänen
nöyryytensä vaikutusta. Hän näytti mieheltä, joka rimpuilisi
nujertavaa mahtia vastaan, jos suinkin jaksaisi, mutta oli kokonaan
lannistunut Dombeyn suuruudesta ja ylemmyydestä.

"Onko Morfin täällä?" kysyi Dombey lyhyen vaitiolon jälkeen, jonka

aikana Carker oli selaillut papereita ja mutissut itsekseen yksityisiä
sanoja niiden sisällyksestä.

"Kyllä hän on täällä", vastasi Carker kohottaen katseensa ja

samalla hymyillen mahdollisimman leveästi. "Morfin on täällä ja
hyräilee sävelten katkelmia, kaiketi eilisestä kvartetti-illastaan —
niinkuin olen luullut kuulevani välillämme olevan seinän läpi. Hän saa
minut sillä ihan vimmastumaan. Toivoisinpa hänen polttavan
ilotulituksena selloviulunsa ja nuottivihkonsa."

"Ette taida kunnioittaa ketään, Carker", virkkoi Dombey.

"Enkö?" kysyi Carker näyttäen taaskin hampaansa vetämällä

suunsa leveään kissamaiseen hymyyn. "No niin, en luullakseni monia
ihmisiä. En ole varma muista kuin yhdestä", mutisi hän ikäänkuin
olisi vain ajatellut ääneen.

Vaarallinen ominaisuus, jos se oli tosi, eikä suinkaan vähemmän

vaarallinen, jos se oli teeskennelty. Mutta Dombey tuskin näytti niin
ajattelevan seisoessaan yhä selin uuniin täyteen pituuteensa
ojentuneena, katsellen lähintä apumiestään arvokkaasti ja tyynesti,
mihin näytti sisältyvän tavallista voimakkaampi oman mahtavuuden
tunto.

"Morfinista puhuttaessa", jatkoi Carker, ottaen erään paperin esille

toisten joukosta, "muistan hänen ilmoittaneen, että muuan
konttoristi on kuollut Barbadosin asioimistossa, ja ehdottavan
varattavaksi paikan hänen seuraajalleen Pojassa ja Perillisessä, joka
purjehtii täältä noin kuukauden kuluttua. Teille kai on yhdentekevää,
kuka sinne lähtee? Meillä ei ole täällä sopivaa."

Dombey pudisti päätänsä äärimmäisen kylmäkiskoisesti.

"Se ei ole mikään erinomainen toimi", huomautti Carker ottaen

käteensä kynän, jolla merkitsi jonkin sanan paperin takasivulle. "Hän
voisi antaa sen jonkin soitannollisen ystävänsä orvolle veljenpojalle.
Ehkä se lopettaisi hänen viulunsoittonsa, jos hänellä olisi siihen
suuntaan taipumusta. Kuka siellä on? Sisään!"

"Suokaa anteeksi, herra Carker. En tietänyt teidän olevan täällä",

sanoi Walter ilmestyen kädessään muutamia vastasaapuneita
avaamattomia kirjeitä. "Herra Carker nuorempi —"

Kun tämä nimi mainittiin, joutui konttoripäällikkö Carker tai oli

joutuvinaan äkkiä häpeän ja nöyryytyksen valtaan. Hän loi katseensa
suoraan Dombeyhin masentunein ja puolustelevin ilmein, laski sen
sitten ja pysyi hetkisen mitään puhumatta.

"Luulen jo ennen pyytäneeni teitä olemaan mainitsematta herra

Carker nuoremman nimeä", virkkoi hän äkkiä vihaisesti kääntyen
Walteriin päin.
 "Pyydän anteeksi", vastasi Walter. "Aioin vain huomauttaa, että
herra
Carker nuorempi oli sanonut minulle luulevansa teidän lähteneen
ulos.
Muuten en olisi koputtanut ovelle teidän ollessanne keskustelemassa
herra Dombeyn kanssa. Tässä on herra Dombeylle kirjeitä."

"Hyvä on", vastasi Carker temmaten ne hänen kädestään.

"Menkää työhönne."

Mutta ottaessaan kirjeet näin kursailematta Carker pudotti niistä

yhden lattialle eikä huomannut, mitä oli tehnyt, eikä Dombeykaan
nähnyt kirjettä jalkojensa juuressa. Walter epäröi hetkisen ajatellen,
että jompikumpi panisi sen merkille, mutta kun hän näki, ettei se
osunut kummankaan silmiin, pysähtyi hän ja palasi, otti kirjeen
lattialta ja jätti sen Dombeyn pulpetille. Kirjeet olivat tulleet postitse,
ja sattui niin, että lattialle pudonnut oli rouva Pipchinin
tavanmukainen tiedonanto, jonka oli samoin kuin ennenkin laatinut
Florence, sillä rouva Pipchin oli huonohko kynäniekka. Kun Walterin
palaaminen sai Dombeyn huomaamaan kirjeen, hätkähti hän ja
katsoi vihaisesti nuorukaiseen kuin olisi luullut hänen tahallaan
valinneen sen muiden joukosta.

"Voitte poistua", sanoi Dombey ylpeästi.

Hän rypisti kirjeen kädessään ja pani sen avaamattomana

taskuunsa, kun oli nähnyt Walterin sulkevan oven mennessään.

"Joku on siis lähetettävä Länsi-Intiaan, vai mitä?" huomautti

Dombey äkkiä.

"Niin", vastasi Carker.

 "Lähettäkää Gay."

"Hyvä, kerrassaan mainiota. Mikään ei ole helpompaa", sanoi

Carker osoittamatta minkäänlaista hämmästyksen merkkiä ja ottaen
taas kynän käteensä tehdäkseen merkinnän kirjeen takasivulle yhtä
tyynesti kuin ennenkin. "Lähettäkäämme Gay."

"Kutsukaa hänet takaisin", sanoi Dombey.

Carker noudatti käskyä nopeasti, ja Walter palasi pian.

"Gay", sanoi Dombey kääntyen vähän nähdäkseen hänet

olkapäänsä yli, "meillä on täällä —"

"Paikka", täydensi Carker hymyillen leveästi.

"Länsi-Intiassa. Barbadosissa. Lähetän teidät", virkkoi Dombey

huolimatta kaunistella paljasta totuutta, "täyttämään erään
nuoremman kirjanpitäjän paikan, joka nyt on avoinna toimistossani
Barbadosissa. Ilmoittakaa enollenne minun puolestani, että olen
valinnut teidät lähtemään Länsi-Intiaan."

Walterin hengitys oli niin kokonaan pysähtynyt hämmästyksestä,

että hän tuskin jaksoi toistaa sanan "Länsi-Intiaan".

"Jonkun täytyy lähteä", sanoi Dombey, "ja te olette nuori ja terve,

eikä enonne taloudellinen asema ole hyvä. Sanokaa enollenne, että
teidät on sinne määrätty. Te ette lähde vielä. Kestää vielä
kuukauden, ehkä parikin, ennenkuin matkalle on lähdettävä."

"Pitääkö minun jäädä sinne?" kysyi Walter.

 "Jäädä sinne!" toisti Dombey kääntyen vähän enemmän häneen
päin. "Mitä te tarkoitatte? Mitä hän tarkoittaa, Carker?"

"Asua siellä?" sammalsi Walter.

"Luonnollisesti", vastasi Dombey.

Walter kumarsi.

"Ei muuta", virkkoi Dombey ottaen taas kirjeet käteensä. "Te

tietysti annatte hänelle aikanaan tiedon asianmukaisista
varustuksista ja niin poispäin, Carker. Hänen ei tarvitse odottaa,
Carker."

"Teidän ei tarvitse odottaa, Gay", huomautti Carker näyttäen

ikeniään.

"Paitsi siinä tapauksessa", lausui Dombey lakaten lukemasta,

mutta nostamatta katsettaan ja näyttämättä kuuntelevansa, "että
hänellä on jotakin sanottavaa".

"Ei, herra", vastasi Walter levottomana ja hämillään ja melkein

huumaantuneena, sillä loppumaton sarja erilaisia kuvia ilmestyi
hänen mieleensä, joiden joukossa olivat etualalla kapteeni Cuttle
vahakangashattu päässään hämmästyksestä jäykistyneenä istumassa
huoneessaan rouva MacStingerin luona ja hänen enonsa suremassa
hänen lähtöään pienessä takahuoneessaan. "Tuskin tiedän, mitä
sanoa — olen hyvin kiitollinen."

"Hänen ei tarvitse odottaa, Carker", toisti Dombey.

Ja kun Carker uudisti hänen sanansa ja kokosi paperinsa kuin

lähteäkseen pois, tunsi Walter, että jos hän viipyisi kauemmin, olisi
se anteeksiantamatonta tungettelevaisuutta — etenkin koska hänellä
ei ollut mitään sanomista — ja senvuoksi hän poistui pää sekaisena
uusista ajatuksista.

Astuessaan pitkin käytävää vain puoleksi tajuissaan ja avuttomana

kuin unessa hän kuuli Dombeyn oven taas sulkeutuvan, kun Carker
tuli sieltä. Heti senjälkeen tämä herra kutsui häntä.

"Olkaa hyvä ja tuokaa ystävänne, herra Carker nuorempi, minun

huoneeseeni."

Walter meni ulompaan konttorihuoneeseen ja ilmoitti asian

Carkerille. Tämä tuli heti näkyviin väliseinän takaa, missä oli istunut
yksinään nurkassa, ja lähti Walterin kanssa konttoripäällikkö Carkerin
huoneeseen. Viimemainittu seisoi selin uuniin, pitäen käsiään
takkinsa liepeitten alla ja katsellen valkean kaulaliinansa yli niin tylyn
näköisenä kuin suinkin Dombey itse olisi voinut katsella. Hän otti
heidät vastaan muuttamatta vähintäkään asentoaan tai kovaa ja
synkkää ilmettään ja viittasi vain Walteria sulkemaan oven.

"John Carker", virkkoi hän sitten kääntyen äkkiä veljeensä päin ja

näyttäen molemmat hammasrivinsä niin tuimana kuin aikoisi purra
häntä, "minkä liiton sinä olet tehnyt tuon nuoren miehen kanssa,
koska minua senvuoksi ahdistetaan ja vainotaan sinun nimesi
mainitsemisella? Eikö riitä sinulle, John Carker, että olen läheinen
sukulaisesi enkä voi vapautua siitä —"

"Sano häpeästä, James", keskeytti toinen hiljaisella äänellä

huomatessaan veljensä tapailevan sanaa. "Sinä tarkoitat sitä, ja
onhan sinulla syytäkin puhua häpeästä."
 "Niin, häpeästä", myönsi konttoripäällikkö korostaen sanaa
terävästi, "vai pitääkö sitä asiaa vielä hälyttää ja toitottaa ja julistaa
lakkaamatta koko toiminimen kuullen? Vieläpä tuttavallisina hetkinä?
Luuletko sinä, että nimesi on omiaan herättämään tässä liikkeessä
luottamusta, John Carker?"

"En", vastasi toinen. "En, James. Taivas tietää, etten ole sellaista
ajatellut."

"Mitä sitten ajattelet?" kysyi hänen veljensä, "ja miksi sinä

tunkeudut minun tielleni? Etkö ole jo tehnyt kylliksi vahinkoa?"

"En ole koskaan vahingoittanut sinua tahallani, James."

"Olet, veljeni", sanoi konttoripäällikkö. "Siinä on kyllin loukkausta."

"Toivoisin voivani korjata sen asian, James."

"Minäkin toivoisin, että voisit ja tahtoisit niin tehdä."

Tämän keskustelun aikana Walter oli katsellut vuorotellen

kumpaakin veljestä tuskan ja hämmästyksen vallassa. Se, joka oli
iältään vanhempi, mutta toimeltaan vähäarvoisempi, seisoi silmät
lattiaan luotuina ja pää kumarassa, nöyrästi kuunnellen toisen
moitteita. Vaikka ne tuntuivat kovin katkerilta äänenpainon ja ilmeen
vuoksi, joka niihin liittyi, ja myös Walterin läsnäolon johdosta, ei
asianomainen itse lausunut muuta vastalausetta kuin vain kohotti
vähän oikeaa kättään rukoilevasti kuin olisi tahtonut sanoa: "Säästä
minua!" Sellaisena hän olisi voinut seisoa teloittajansa edessä, jos
nuo sanat olisivat olleet iskuja ja hän urhoollinen mies, mutta
ankaran väkivallan alainen ja ruumiillisten kärsimysten heikontama.
 Jalomielisenä ja herkkätunteisena, samalla pitäen itseään näiden
herjausten viattomana aiheuttajana, sekaantui Walter nyt asiaan
innokkaasti ja vakavasti.

"Herra Carker", virkkoi hän kääntyen konttoripäällikön puoleen,

"tämä on tosiaankin yksinomaan minun syyni. Jonkinlainen
varomattomuus, josta en voi kyllin moittia itseäni, on ollut syynä
siihen, että olen maininnut herra John Carkerin nimen useammin
kuin on ollut tarpeellista ja antanut hänen nimensä livahtaa huuliltani
toisinaan vastoin teidän nimenomaista tahtoanne. Mutta se on ollut
vain oma erehdykseni. Emme ole koskaan vaihtaneet sanaakaan
tästä asiasta — ja suoraan sanoen hyvin vähän puhelleet
muustakaan. Eikä se ole ollut", lisäsi Walter lyhyen äänettömyyden
jälkeen, "yksinomaan varomattomuutta minun taholtani, sillä koko
sinä aikana, jonka olen täällä ollut, olen tuntenut mieltymystä herra
Carkeriin ja tuskin voinut olla hänestä joskus puhumatta, kun olen
häntä niin paljon ajatellut."

Walter puhui näin syvimmästä sydämestään ja rehellisessä

innossa. Sillä hän katseli kumaraista päätä, painuneita silmiä ja
kohotettua kättä ja ajatteli: "Niin minusta on tuntunut. Miksi siis en
myöntäisi sitä tämän hyljityn, murtuneen miehen hyväksi?"

"Olettepa suorastaan välttänyt minua, herra Carker", virkkoi Walter

kyynelten noustessa hänen silmiinsä vilpittömästä myötätunnosta,
"ja se on tuottanut minulle pettymystä ja mielipahaa. Alusta saakka
olen tosiaankin koettanut olla teidän ystävänne niin läheisesti kuin
minun ikäiselleni on soveliasta, mutta siitä ei ole ollut mitään
hyötyä."

"Ja huomatkaa", keskeytti hänet konttoripäällikkö nopeasti, "että

siitä on vieläkin vähemmän hyötyä, Gay, jos itsepintaisesti yhä
pakotatte ihmiset kuulemaan hänen nimeään. Sillä lailla ette pääse
herra John Carkerin ystäväksi. Kysykääpä häneltä, uskooko hän sitä."

"Se ei ole mikään hyvä asia minulle", sanoi hänen veljensä. "Se
johtaa vain tämäntapaiseen keskusteluun, ja tuskinpa minun
tarvitsee mainita, että tahtoisin tätä välttää. Kukaan ei voi osoittaa
minulle paremmin ystävyyttään", jatkoi hän hyvin selvästi kuin
tahtoisi oikein painaa sanansa Walterin mieleen, "kuin unohtamalla
minut ja antamalla minun kulkea omaa tietäni kenenkään
kyselemättä ja huomaamatta minua".

"Koska teidän muistinne, Gay, ei ole kovin vahva tallettamaan,

mitä toiset teille sanovat", virkkoi konttoripäällikkö, joka nyt tunsi
yhä suurempaa tyydytystä, "pidin sopivana, että saisitte kuulla
tämän asianomaiselta henkilöltä itseltään". Tässä hän nyökkäsi
veljeensä päin. "Toivottavasti ette unohda sitä nyt heti. Ei muuta,
Gay. Saatte mennä."

Walter astui ulos ovesta ja oli sulkemaisillaan sen takanaan, kun

kuuli taas veljesten äänet ja erotti samalla omaa nimeäänkin
mainittavan. Hän jäi seisomaan epäröiden käsi lukossa ja ovi
raollaan, tietämättä oikein, oliko palattava vai lähdettävä pois. Tällöin
hän ei voinut olla kuulematta seuraavaa keskustelua.

"Ajattele minua suopeammin, jos voit, James", virkkoi John Carker,

"kun sanon sinulle, että tuo Walter Gay on herättänyt mielenkiintoani
— ja kuinka muuten voisi ollakaan, kun minulla on painamassa
sellainen juttu täällä?" Samalla hän löi rintaansa. "Hänen ensin
tullessaan tänne näin hänessä melkein toisen itseni."

"Toisen itsesi!" toisti veli ylenkatseellisesti.

 "Ei sellaisena kuin nyt olen, vaan sellaisena kuin olin ensin tänne
tullessani, yhtä herkkätunteinen, huimapäinen, nuorekas,
kokematon, mieli tulvillaan samanlaisia levottomia ja
seikkailunhaluisia haaveita ja täynnä samanlaisia ominaisuuksia,
jotka voivat johtaa yhtä hyvin hyvään kuin pahaankin."

"Toivottavasti ei", huomautti hänen veljensä äänessään jokin

kätketty ja ivallinen tarkoitus.

"Sinä isket lujasti, kätesi on voimakas ja pistosi syvä", virkkoi

toinen puhuen (niin ainakin Walterista tuntui) kuin olisi tosiaankin
jokin julma ase pistänyt häntä. "Kuvittelin kaikkea tuollaista, kun hän
vielä oli lapsi. Uskoin niin. Se oli minulle todellisuutta. Näin hänen
kevein askelin kävelevän näkymättömän kuilun partaalla, jolla niin
monet muut astuivat yhtä iloisesti ja jolta —"

"Vanha puolustus", keskeytti hänen veljensä kohentaessaan tulta.

"Niin monet. Jatka. Sano: niin monet suistuvat."

"Jolta yksi suistui", oikaisi toinen, "lähdettyään eteenpäin

samanlaisena poikana kuin Gay ja sitten menettäen yhä enemmän
pohjaa altaan ja luisuen vähitellen yhä alemmaksi, hoiperrellen
kuitenkin niin kauan, että vihdoin putosi suinpäin ja huomasi
olevansa alhaalla murskaantuneena miehenä. Ajattele, mitä kärsin,
kun katselin tuota poikaa."

"Siitä saat kiittää vain itseäsi", vastasi veli.

"Vain itseäni", myönsi toinen huokaisten. "Minä en koeta jakaa

häpeääni enkä syytäni toisille."
 "Sinä olet jakanut häpeäsi", mutisi James Carker hampaittensa
välistä. Ja niin monien ja tiivisten hampaitten välistä hän saattoi
mutista hyvin.

"Voi, James", sanoi veli puhuen ensimmäistä kertaa nuhtelevasti ja

äänensoinnusta päättäen käsillään peittäen kasvonsa, "minä olen
siitä lähtien ollut hyödyllinen vastakohta sinulle. Sinä olet vapaasti
tallannut minua kiivetessäsi ylös. Elä potki minua kannuksillasi!"

Näitä sanoja seurasi hiljaisuus. Vähän ajan kuluttua kuului

konttoripäällikkö kahistelevan papereitaan kuin olisi päättänyt
lopettaa keskustelun. Samalla vetäytyi hänen veljensä lähemmäksi
ovea.

"Siinä kaikki", jatkoi hän. "Minä tarkastelin häntä niin väristen ja

peläten, että kärsin kuin rangaistusta, kunnes hän sivuutti sen
kohdan, jossa minä ensin kompastuin. Ja luulenpa, että vaikka olisin
hänen oma isänsä, en olisi voinut kiittää taivasta hartaammin. En
uskaltanut varoittaa ja neuvoa häntä, mutta jos minulla olisi ollut
siihen suoranainen syy, olisin kertonut hänelle oman varoittavan
esimerkkini. Pelkäsin, että minun nähtäisiin puhelevan hänen
kanssaan ja luultaisiin vahingoittavan häntä, houkuttelevan
pahuuteen ja turmelevan hänet tai että tosiaankin niin tekisin.
Minussahan voi olla sellaista tartuntaa; en itsekään oikein tiedä.
Yhdistä minun tarinani Walter Gayhin ja ajattele, mitä tunteita hän
on minussa herättänyt, ja muistele minua suopeammin, James, jos
voit."

Näin sanoen hän tuli ulos ja tapasi Walterin seisomassa oven

takana. Nähdessään pojan siinä hän kalpeni ja vielä enemmän, kun
Walter tarttui hänen käteensä ja sanoi kuiskaten:
 "Herra Carker, sallikaa minun kiittää teitä ja sanoa, kuinka paljon
minä pidän teistä! Kuinka pahoillani olenkaan siitä, että onnettomasti
jouduin tuon kaiken syyksi! Nyt pidän teitä melkein suojelijana ja
kaitsijana. Kuinka kovin suurta kiitollisuutta ja sääliä tunnen teitä
kohtaan!" virkkoi Walter puristaen hänen molempia käsiään ja tuskin
tietäen mielenliikutuksessaan, mitä teki tai sanoi.

Koska Morfinin huone oli juuri vieressä ja tyhjänä ja ovi auki,

menivät he sinne kuin yhteisestä sopimuksesta, sillä käytävä oli
harvoin vapaa ihmisistä, joita aina liikkui jompaankumpaan
suuntaan. Kun he olivat siellä ja Walter huomasi Carkerin kasvoissa
joitakin jälkiä mielenliikutuksesta, näytti hänestä melkein siltä kuin
hän ei olisi koskaan ennen nähnyt noita kasvoja, sillä niin
muuttuneet ne olivat.

"Walter", sanoi Carker laskien kätensä hänen olkapäälleen. "Minä

olen syvällä teidän alapuolellanne, ja olkoon aina niin. Tiedättekö,
mikä minä olen?"

"Mikäkö te olette!" näytti Walter tapailevan huulillaan,

katsellessaan häntä tarkkaavasti.

"Se alkoi", selitti Carker, "ennen minun ensimmäistäkolmatta

syntymäpäivääni — se oli alkanut kyteä jo kauan ennen, mutta ei
päässyt esille ennenkuin niihin aikoihin. Olin varastellut toiminimeltä
ennen täysi-ikäiseksi tulemistani ja varastelin jälkeenpäinkin. Ennen
kahdettakolmatta syntymäpäivääni saatiin se kaikki ilmi. Silloin,
Walter, minä kuolin ihmisten joukosta."

Taas tapailivat Walterin vapisevat huulet hänen viimeisiä sanojaan,

mutta hän ei voinut niitä lausua eikä mitään omastakaan puolestaan.
 "Tämä liike oli hyvin ystävällinen minulle. Palkitkoon taivas
vanhukselle hänen suvaitsevaisuutensa! Ja myöskin tälle hänen
pojalleen, joka oli silloin vähää ennen ryhtynyt liiketoimiin. Minulla oli
tässä liikkeessä ollut suuri luottamus. Minut kutsuttiin siihen
huoneeseen, joka nyt on isännän hallussa — sen koommin en ole
sinne jalallanikaan astunut — ja sieltä tulin ulos sellaisena kuin nyt
olen. Monet vuodet istuin nykyisellä paikallani, yksin kuten nytkin,
mutta silloin tunnettuna ja tunnustettuna esimerkkinä kaikille muille.
He olivat kaikki sääliväisiä minua kohtaan, ja minä elin. Aika on
muuttanut sen puolen kovaonnisesta sovituksestani, ja minä luulen,
että lukuunottamatta liikkeen kolmea päämiestä ei kukaan täällä
oikein tunne tarinaani. Ennenkuin pikku poika varttuu mieheksi ja
saa kuulla asiasta, voi minun nurkkani olla tyhjä. Toivoisinpa, että
niin kävisi! Tämä on ainoa muutos elämässäni senjälkeen kun jätin
nuoruuteni, toiveeni ja hyvien ihmisten seuran. Jumala siunatkoon
teitä, Walter, ja pitäköön teidät ja kaikki teille rakkaat henkilöt
rehellisyyden tiellä tai suokoon heidän kuolla!"

Kun Walter jälkeenpäin koetti muistella heidän välillään sattunutta

kohtausta, ei hän voinut lisätä siihen muuta kuin että Carker vapisi
kiireestä kantapäähän kuin palellen ja sitten puhkesi kyyneliin.

Heidän senjälkeen nähdessään toisensa Carker istui kumarassa

pulpettinsa ääressä entiseen hiljaiseen, alakuloiseen ja nöyrään
tapaansa. Kun Walter samalla tajusi hänen jyrkästi päättäneen, ettei
heidän välillään saisi aloittaa mitään lisäkeskustelua, ja ajatteli yhä
uudelleen kaikkea, mitä oli niin lyhyessä ajassa kuullut ja nähnyt
molempien Carkerien oloista, saattoi hän tuskin uskoa, että hänet oli
määrätty Länsi-Intiaan ja että hän pian olisi kaukana Sol-enosta ja
kapteeni Cuttlesta ja että hänellä ei kohta enää olisi tilaisuutta nähdä
Florence Dombeyta — ei, hän tarkoitti Paulia — eikä myöskään
ketään niistä, joita hän rakasti ja kaipasi.

Mutta se oli totta, ja tieto siitä oli jo levinnyt ulompaan

konttorihuoneeseen, sillä hänen istuessaan raskain sydämin
miettimässä kaikkia näitä asioita ja nojaamassa päätään
käsivarteensa laskeutui lähetti Perch alas mahonkiselta
korokkeeltaan, tyrkkäsi häntä kyynärpäähän, pyysi anteeksi ja sanoi
vain haluavansa kysyä kuiskaamalla, luuliko hän voivansa lähettää
Englantiin purtilon säilykeinkivääriä halvalla rouva Perchin
vahvistukseksi hänen toipumisaikanaan seuraavan lapsivuoteen
jälkeen.
NELJÄSTOISTA LUKU

Paul lähtee kotiinsa loma-ajaksi

Kesäloman lähestyessä eivät tohtori Blimberin synkkäsilmäiset

oppilaat suinkaan päästäneet kuuluville sopimattomia ilonilmaisuja.
Niin voimakasta lausetapaa kuin "lehahtaa lentoon" olisi ollut
mahdotonta käyttää tässä hienossa laitoksessa. Nuorukaiset vain
"tihkuivat" puolivuosittain koteihinsa, he eivät koskaan lehahtaneet
lentoon. Sellaista säädyttömyyttä he olisivat halveksineet.

Tozer, jota alituisesti ahdisti ja kidutti kankea valkoinen

palttinainen kaulaliina, koska hänen äitinsä, rouva Tozer, oli
nimenomaan käskenyt hänen sitä käyttää, määrättyään hänet
kirkolliselle uralle ja ollen sitä mieltä, että hän ei voisi liian varhain
valmistautua tulevaan toimeensa — Tozer sanoi, että jos hänen oli
valittava kahden pahan välillä, jäisi hän mieluummin opistoon kuin
matkustaisi kotiin. Mutta niin vähän kuin tämä selitys näyttikin
olevan sopusoinnussa sen kanssa, mitä Tozer oli väittänyt eräässä
ainekirjoituksessaan, että näet "rakkaan kodin ajatteleminen ja kaikki
sen muistot herättivät hänen mielessään suloisia toivon ja riemun
aavistuksia", — olipa hän verrannut itseään roomalaiseen