Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Building Python Programs 1st Edition Stuart

Reges

https://textbookfull.com/product/building-python-
programs-1st-edition-stuart-reges/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Building Java Programs: A Back to Basics Approach Stuart

Reges

https://textbookfull.com/product/building-java-programs-a-back-to-
basics-approach-stuart-reges/

textbookfull.com

Building Java Programs - A Back to Basics Approach Stuart

Reges

https://textbookfull.com/product/building-java-programs-a-back-to-
basics-approach-stuart-reges-2/

textbookfull.com

Building Java Programs: A Back to Basics Approach, 5th

Edition Stuart Reges

https://textbookfull.com/product/building-java-programs-a-back-to-
basics-approach-5th-edition-stuart-reges/

textbookfull.com

Parallel Programming with Co-Arrays Robert W. Numrich

https://textbookfull.com/product/parallel-programming-with-co-arrays-
robert-w-numrich/

textbookfull.com
Nalluri And Featherstone s Civil Engineering Hydraulics
Martin Marriott

https://textbookfull.com/product/nalluri-and-featherstone-s-civil-
engineering-hydraulics-martin-marriott/

textbookfull.com

The clinical manual of Chinese herbal patent medicines a

guide to ethical and pure patent medicines Second Edition.
Edition Maclean
https://textbookfull.com/product/the-clinical-manual-of-chinese-
herbal-patent-medicines-a-guide-to-ethical-and-pure-patent-medicines-
second-edition-edition-maclean/
textbookfull.com

Coaching Psychology Meta theoretical perspectives and

applications in multicultural contexts 1st Edition
Llewellyn E. Van Zyl
https://textbookfull.com/product/coaching-psychology-meta-theoretical-
perspectives-and-applications-in-multicultural-contexts-1st-edition-
llewellyn-e-van-zyl/
textbookfull.com

Contemporary Israeli–Turkish Relations in Comparative

Perspective Ay■egül Sever

https://textbookfull.com/product/contemporary-israeli-turkish-
relations-in-comparative-perspective-aysegul-sever/

textbookfull.com

Infinite Country 1st Edition Patricia Engel

https://textbookfull.com/product/infinite-country-1st-edition-
patricia-engel/

textbookfull.com
Beyond Classical Liberalism; Freedom and the Good 1st
Edition James Dominic Rooney

https://textbookfull.com/product/beyond-classical-liberalism-freedom-
and-the-good-1st-edition-james-dominic-rooney/

textbookfull.com
Building Python Programs
First Edition

Stuart Reges
University of Washington
Marty Stepp
Stanford University
Allison Obourn
University of Arizona

330 Hudson Street, NY, NY 10013

Senior Vice President Courseware Portfolio Management:
Marcia Horton
Vice President, Portfolio Management: Engineering, Computer
Science & Global Editions: Julian Partridge
Executive Portfolio Manager: Matt Goldstein
Portfolio Management Assistant: Meghan Jacoby
Field Marketing Manager: Demetrius Hall
Product Marketing Manager: Yvonne Vannatta
Marketing Assistant: Jon Bryant
Managing Producer: Scott Disanno
Content Producer: Amanda Brands
Project Manager: Rose Kernan, RPK Editorial Services
Manufacturing Buyer, Higher Ed, Lake Side Communications,
Inc. (LSC): Maura Zaldivar-Garcia
Cover Design: Pearson CSC
R&P Manager: Ben Ferrini
Inventory Manager: Bruce Boundy
Cover Art: Matt Walford/Cultura/Getty Images
Full Service Vendor: Pearson CSC
Full-Service Project Management: Pearson CSC/Rose Kernan
Composition: Pearson CSC
Printer/Binder: LSC Communications, Inc

The authors and publisher of this book have used their best efforts
in preparing this book. These efforts include the development,
research, and testing of the theories and programs to determine
their effectiveness. The authors and publisher make no warranty of
any kind, expressed or implied, with regard to these programs or to
the documentation contained in this book. The authors and publisher
shall not be liable in any event for incidental or consequential
damages in connection with, or arising out of, the furnishing,
performance, or use of these programs.

Copyright © 2019 Pearson Education, Inc., Hoboken, New Jersey

07030. All rights reserved. Printed in the United States of America.
This publication is protected by copyright, and permission should be
obtained from the publisher prior to any prohibited reproduction,
storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any
means, electronic, mechanical, photocopying, recording, or
otherwise. For information regarding permissions, request forms and
the appropriate contacts within the Pearson Education Global Rights
& Permissions department, please visit www.pearsonhighed.com/
permissions/.

Many of the designations by manufacturers and seller to distinguish

their products are claimed as trademarks. Where those designations
appear in this book, and the publisher was aware of a trademark
claim, the designations have been printed in initial caps or all caps.

Unless otherwise indicated herein, any third-party trademarks that

may appear in this work are the property of their respective owners
and any references to third-party trademarks, logos or other trade
dress are for demonstrative or descriptive purposes only. Such
references are not intended to imply any sponsorship, endorsement,
authorization, or promotion of Pearson’s products by the owners of
such marks, or any relationship between the owner and Pearson
Education, Inc. or its affiliates, authors, licensees or distributors.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Reges, Stuart, author. | Stepp, Martin, author. | Obourn,

Allison, author.

Title: Building Python programs / Stuart Reges, University of

Washington, Marty Stepp, Stanford University, Allison Obourn,
University of Arizona.

Description: First edition. | New York, NY : Pearson, [2019] |

Includes index.

Identifiers: LCCN 2018028848| ISBN 9780135205983 | ISBN

0135205980

Subjects: LCSH: Python (Computer program language)

Classification: LCC QA76.73.P98 R445 2019 | DDC 005.13/3—dc23

LC record available at https://lccn.loc.gov/2018028848

1 18
ISBN 10: 0-13-520598-0

ISBN 13: 978-0-13-520598-3

Preface
The Python programming language has become enormously popular
in recent years. Many people are impressed with how quickly you
can learn Python’s simple and intuitive syntax and that has led many
users to create popular libraries. Python was designed by Guido van
Rossum who has been affectionaly dubbed “Benevolent Dictator For
Life (BDFL)” by the Python community. He has said that he chose
the name Python because he was “in a slightly irreverent mood” and
that he is “a big fan of Monty Python’s Flying Circus” (a British
comedy show). Who wouldn’t want to learn a programming language
named after a group of comedians?

Our new Building Python Programs text is designed for use in a first
course in computer science. We have class-tested it with hundreds
of undergraduates at the University of Arizona, most of whom were
not computer science majors. This textbook is based on our
previous text, Building Java Programs, now in its fourth edition. The
Java text has proven effective in our class testing with thousands of
students including our own at the University of Washington since
2007.

Introductory computer science courses have a long history at many

universities of being “killer” courses with high failure rates. But as
Douglas Adams says in The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy, “Don’t
panic.” Students can master this material if they can learn it
gradually.

Python has many attributes that make it an appealing language for a

first computer science course. It has a simple and concise yet
powerful syntax that makes it pleasant to learn and great for writing
many common programs. A student can write their first Python
program with only a single line of code, as opposed to several lines
in most other languages such as Java or C++. Python includes a
built-in interpreter and read-evaluate-print loop (REPL) for quickly
running and testing code, encouraging students to test and explore
the language. Python also offers a rich set of libraries that students
can use for graphics, animation, math, scientific computing, games,
and much more. This text has been built from the start for Python 3,
the most modern version of the language as of this writing, and it
embraces the modern features and idioms of that version of the
language.

Our teaching materials are based on a “back to basics” approach

that focuses on procedural programming and program
decomposition. This is also called the “objects later” approach, as
opposed to the “objects early” approach taught in some schools. We
know from years of experience that a broad range of scientists,
engineers, and others can learn how to program in a procedural
manner. Once we have built a solid foundation of procedural
techniques, we turn to object-oriented programming. By the end of
the text, students will have learned about both styles of
programming.
The following are the key features of our approach and materials:

Focus on problem solving. Many textbooks focus on language

details when they introduce new constructs. We focus instead on
problem solving. What new problems can be solved with each
construct? What pitfalls are novices likely to encounter along the
way? What are the most common ways to use a new construct?
Emphasis on algorithmic thinking. Our procedural approach
allows us to emphasize algorithmic problem solving: breaking a
large problem into smaller problems, using pseudocode to refine
an algorithm, and grappling with the challenge of expressing a
large program algorithmically.
Thorough discussion of topics. The authors have found that
many introductory texts rapidly cover new syntax and concepts
and then quickly race on to the next topic. We feel that the
students who crack open their textbook are exactly the sort that
want more thorough and careful explanation and discussion of
tricky topics. In this text we favor longer explanations, with more
verbiage, figures, and code examples than in many other texts.
Layered approach. Programming involves many concepts that
are difficult to learn all at once. Teaching a novice to code is like
trying to build a house of cards; each new card has to be placed
carefully. If the process is rushed and you try to place too many
cards at once, the entire structure collapses. We teach new
concepts gradually, layer by layer, allowing students to expand
their understanding at a manageable pace.
Emphasis on good coding style. We show code that uses
proper and consistent programming style and design. All
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 complete programs shown in the text are thoroughly commented
and properly decomposed. Throughout the text we discuss
common idioms, good and bad style choices, and how to choose
elegant and appropriate ways to decompose and solve each new
category of problem.
Carefully chosen language subset. Rather than a “kitchen
sink” approach that tries to show the student every language
construct and feature, we instead go out of our way to explain
and use a core subset of the Python language that we feel is
most well suited to solving introductory level problems.
Case studies. We end most chapters with a significant case
study that shows students how to develop a complex program in
stages and how to test it as it is being developed. This structure
allows us to demonstrate each new programming construct in a
rich context that cannot be achieved with short code examples.

Layers and Dependencies

Many introductory computer science texts are language-oriented,
but the early chapters of our approach are layered. For example,
Python has many control structures (including loops and if/else

statements), and many texts include all of these control structures in

a single chapter. While that might make sense to someone who
already knows how to program, it can be overwhelming for a novice
who is learning how to program. We find that it is much more
effective to spread these control structures into different chapters so
that students learn one structure at a time rather than trying to learn
them all at once.

The following table shows how the layered approach works in the
first seven chapters:

Layers in Chapters 1 –7

Chapters 1 –5 are designed to be worked through in order, with

greater flexibility of study then beginning in Chapter 6 . Chapter
6 (File I/O) may be skipped, although the case study in Chapter
7 (Lists) involves reading from a file, a topic that is covered in
Chapter 6 .

The following figure represents a dependency chart for the book. A

strong dependency is drawn as a solid arrow; we recommend not
covering chapters outside of their strong dependency order. A weak
dependency is drawn as a dashed arrow. Weak dependencies are
ones where the later chapter briefly mentions a topic from the earlier
chapter, but the chapter can still be read and explored without
having covered the earlier chapter if necessary.
Chapter dependency chart

Here are more detailed explanations of the weak dependencies

between chapters:

A few examples from Chapter 7 on lists, and from Chapter

8 on dictionaries and sets, read data from files. File
input/output is covered in Chapter 6 . But overall file-reading is
not required in order to discuss lists or other collections, so
Chapter 6 can be skipped if desired.
A few examples from Chapter 11 on classes and objects
mention the concept of reference semantics, which is introduced
in Chapter 7 on lists. But the concept of references is re-
 explained in Chapter 11 , so classes can be covered early
before lists if desired.
Some of the recursive functions in Chapter 9 process lists,
and one recursive function recursively reverses the lines of a file.
So Chapter 9 weakly depends on Chapter 7 . But almost
every recursive function written in Chapter 9 can be written
and understood using only the Chapter 1 –5 core material.

As you can see from the diagram, Chapter 7 on Lists is perhaps

the most important chapter after the first five, and its material is
used by many other chapters. A common chapter order swap would
be to cover Chapters 1 –5 , then do Chapter 7 on Lists, then
go back to Chapter 6 on Files with the extra knowledge of lists to
help you.

Supplements
Answers to all self-check problems appear on our web site and are
accessible to anyone: http://www.buildingpythonprograms.com/

In addition, our web site also has the following additional resources
available for students:

Online-only supplemental content

Source code and data files for all case studies and other
complete program examples.
The DrawingPanel class used in Chapter 3 .
 Links to web-based programming practice tools.

Instructors can access the following resources from our web site:

PowerPoint slides suitable for lectures.

Solutions to exercises and programming projects, along with
homework specification documents for many projects.
Sample Exams and solution keys.

To access instructor resources, contact us at

authors@buildingpythonprograms.com. For other questions
related to resources, contact the authors and/or your Pearson
representative.

MyLab Programming
MyLab Programming helps students fully grasp the logic, semantics,
and syntax of programming. Through practice exercises and
immediate, personalized feedback, MyLab Programming improves
the programming competence of beginning students, who often
struggle with the basic concepts and paradigms of popular high-level
programming languages. A self-study and homework tool, the
MyLab Programming course consists of hundreds of small practice
exercises organized around the structure of this textbook. For
students, the system automatically detects errors in the logic and
syntax of their code submissions and offers targeted hints that
enable students to figure out what went wrong—and why. For
instructors, a comprehensive gradebook tracks correct and incorrect
answers and stores the code inputted by students for review.

MyLab Programming is offered to users of this book in partnership

with Turing’s Craft, the makers of the CodeLab interactive
programming exercise system. For a full demonstration, to see
feedback from instructors and students, or to get started using
MyLab Programming in your course, visit: http://
www.pearson.com/mylab/programming.

Acknowledgments
We would also like to thank the staff at Pearson who helped produce
the book. Rose Kernan managed the project and was our primary
point of contact during book production. Rose did a phenomenal job;
she was diligent, responsive, and helpful at every step of the
process. Amanda Brands was our content producer, and she also
provided excellent support along the way. Thank you to Martha
McMaster for proofreading the text, and thanks to Shelly Gerger-
Knechtl for copy editing and indexing. We thank Yvonne Vannatta,
our marketing manager, and Meghan Jacoby, our editorial assistant.
We also want to thank the team of artists and compositors from
Pearson’s partner institutions who helped produce the chapters of
this text.

We would like to thank our lead editor at Pearson, Matt Goldstein.

Over a decade ago Matt believed in our work and partnered with us
to create the original Building Java Programs on which this text is
based. Matt has been a stalwart supporter and is always a pleasure
to work with.

Last but not least, the authors would like to thank the CSC 110
students at the University of Arizona who class-tested our chapters
in rough draft form. Students provided helpful suggestions for
improving the content and also submitted corrections for typos and
errors in drafts of chapters.

Stuart Reges
University of Washington
Marty Stepp
Stanford University
Allison Obourn
University of Arizona
MyLab Programming
Through the power of practice and immediate personalized
feedback, MyLab Programming™ helps students master
programming fundamentals and build computational thinking skills.

PROGRAMMING PRACTICE
With MyLab Programming, your students will gain first-hand
programming experience in an interactive online environment.

IMMEDIATE, PERSONALIZED
FEEDBACK
MyLab Programming automatically detects errors in the logic and
syntax of their code submission and offers trageted hints that
enables students to figure out what went wrong and why.

GRADUATED COMPLEXITY
MyLab Programming breaks down programming concepts into short,
understandable sequences of exercises. Within each sequence the
level and sophistication of the exercises increase gradually but
steadily.

DYNAMIC ROSTER
Students’ submissions are stored in a roster that indicates whether
the submission is correct, how many attempts were made, and the
actual code submissions from each attempt.
PEARSON eTEXT
The Pearson eText gives students access to their textbook anytime,
anywhere

STEP-BY-STEP VIDEONOTE
TUTORIALS
These step-by-step video tutorials enhance the programming
concepts presented in select Pearson textbooks.

For more information and titles available with MyLab Programming,

please visit www.pearson.com/mylab/programming

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. or its affiliate(s). All rights reserved. HELO88173 · 11/15
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
Brief Contents
Chapter 1 Introduction to Python Programming 1

Chapter 2 Data and Definite Loops 57

Chapter 3 Parameters and Graphics 132

Chapter 4 Conditional Execution 219

Chapter 5 Program Logic and Indefinite Loops 295

Chapter 6 File Processing 364

Chapter 7 Lists 418

Chapter 8 Dictionaries and Sets 517

Chapter 9 Recursion 563

Chapter 10 Searching and Sorting 636

Chapter 11 Classes and Objects 686

Chapter 12 Functional Programming 738

Appendix A Python Summary 785

Contents
Chapter 1 Introduction to Python Programming 1
1.1 Basic Computing Concepts 2
Why Programming? 2

Hardware and Software 3

The Digital Realm 4

The Process of Programming 6

Why Python? 7

The Python Programming Environment 8

1.2 And Now: Python 10

Printing Output 14

String Literals (Strings) 15

Escape Sequences 16

Printing a Complex Figure 18

Comments, Whitespace, and Readability 19

1.3 Program Errors 22

Syntax Errors 23

Logic Errors (Bugs) 25

 1.4 Procedural Decomposition 26
Functions 27

Flow of Control 31

Identifiers and Keywords 34

Functions That Call Other Functions 36

An Example Runtime Error 38

1.5 Case Study: Drawing Figures 40

Structured Version 41

Final Version without Redundancy 42

Analysis of Flow of Execution 44

Chapter 2 Data and Definite Loops 57

2.1 Basic Data Concepts 58
Types 58

Expressions 59

Literals 62

Arithmetic Operators 62

Precedence 66

Mixing and Converting Types 69

2.2 Variables 70
A Program with Variables 74
 Increment/Decrement Operators 79

Printing Multiple Values 80

2.3 The for Loop 83

Using a Loop Variable 87

Details about Ranges 90

String Multiplication and Printing Partial Lines 94

Nested for Loops 98

2.4 Managing Complexity 101

Scope 101

Pseudocode 103

Constants 108

2.5 Case Study: Hourglass Figure 111

Problem Decomposition and Pseudocode 112

Initial Structured Version 114

Adding a Constant 115

Chapter 3 Parameters and Graphics 132

3.1 Parameters 133
The Mechanics of Parameters 139

Limitations of Parameters 141

 Multiple Parameters 145

Parameters versus Constants 148

Optional Parameters 149

3.2 Returning Values 151

The math Module 153

The random Module 156

Defining Functions That Return Values 160

Returning Multiple Values 165

3.3 Interactive Programs 167

Sample Interactive Program 170

3.4 Graphics 172

Introduction to DrawingPanel 173

Drawing Lines and Shapes 176

Colors 179

Drawing with Loops 183

Text and Fonts 186

Images 188

Procedural Decomposition with Graphics 189

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Kotipoluilta
IV: Pieniä kertoelmia
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Kotipoluilta IV: Pieniä kertoelmia

Author: Emil Lassinen

Release date: April 25, 2020 [eBook #61934]

Language: Finnish

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTIPOLUILTA

IV: PIENIÄ KERTOELMIA ***
Produced by Tapio Riikonen

KOTIPOLUILTA IV
Kirj.

Emil Lassinen

Porvoossa, Werner Söderström, 1898.

SISÄLLYS:

Halla.
Kaksi markkaa.
Kesäinen kertomus.
Lompakko.
Kaksi hääiltaa.
Tyhjää varjoa vain.
Surman sijoilla.
Taistelu ja voitto.
Maailmankiertäjä.
Heikkas-ukon romaani.

Halla.

Se oli Esteri nuorimman tytön eellimäinen, ja se oli semmoinen

virmakka, hoikka ja lapsellinen. Moitittiin aina että hän nauroi liian
paljo ja ajatteli liian vähä. Sellainen ominaisuus on monella tytöllä,
niinkauan kuin nuoruuden kevät kestää, mutta sitte seuraa useinkin
säälimätön halla, joka kylmettää juuria myöten kaikki lapsellisuudet,
kaiken hentouden.

Niin kävi Esterinkin. Toimeentulo kotona oli niin tukalaa, se vaati

yhtämittaista raatamista, väsymättömyyttä. Edistyminen oli sula
mahdottomuus, pellot olivat siksi pienet, kiinnitysvelka siksi suuri.
Kiitti Luojaa, että sai ulosteot ja velankorot vuosittain suoritetuksi ja
että sai selvän leivän ravinnoksi. Tavaran kokoomisesta,
vaurastumisesta ei puhettakaan.

Kun Esteri oli viidentoista vanha ja kun vanhimman jälkimäinenkin

tytär jo oli joutunut miehelään, alkoivat isä ja äiti tuon tuostakin
viittailla siihen suuntaan, että he mieluimmin jo luovuttaisivat talon
hallinnon pojalle ja antautuisivat eläkkeelle. He olivat aikansa
seisoneet etumaisina taistelijoina, ponnistelleet, hikoilleet, heillä oli
oikeus jo hellittää, sillä uupumus alkoi tuntua luissa ja jäsenissä.
Nuoremmat ja väkevämmät voimat olivat velvolliset astumaan
heidän sijalleen olemassaolon taistelurintamaan. — Mutta tuon
Esterin tähden tarvitsisi kestää vielä; jokunen vuosi, sanoi äiti… se
on niin erilainen, niin ajattelematon ja arkatunteinen. Kun tulee
miniä taloon, niin…

Syvä huokaus keskeytti ajatuksen. Äiti tiesi omasta

kokemuksestaan, mistä merkityksestä hallinnon luovuttaminen tuli
olemaan Esterille. Kahdentoista vuotias Miina, nuorin lapsista, oli
toisen luontoinen, ja se voisi jäädä isän ja äidin hoitoon, jos olot
kiertyisi kylmiksi, mutta Esteri, arkatunteinen ja lapsellinen Esteri,
sen kanssa oli vaikeinta.

Huononpuoleinen vuodentulo joudutti päätöksen toteuttamista.

Rukiista saatiin tuskin viittä jyvää, heinänteko-aikana satoi
katkeamatta, perunoihin tuli rutto. Karjan kustannuksella saatiin
velan korot ja ulosteot suoritetuiksi. Silloin päätös ratkaistiin.

Talon hallinnon saatuaan alkoi poika etsiä sopivaa vaimoa,

sellaista, jolla oli kykyä talon komentoon ja joku summa rahaa.
Muuan varakas torpantyttö osoitti taipuvaisuutta. Kosija,
kahdenkymmenen vuotias nuorukainen, ajoi asiaansa tulisesti, sillä
saalis oli verrattain oivallinen. Tytön myötäjäisrahoilla voisi lyhentää
kiinnitysvelkaa ainakin puolet, rahojen lisäksi tuli vielä muutakin
irtainta samassa suhteessa. Onnekkaampaa naimista ei poika ollut
uneksinutkaan.

Kun talon luovuttamisesta oli kulunut vuosi umpeen, pidettiin häät.

Ne eivät olleet loistavat, mutta hupaiset ne siltä olivat.
Seitsemäntoista vanhalla Esterillä, joka oli morsiustyttönä, oli uusi,
tiiliruskea pukine yllään. Väri ei tosin soveltunut tilaisuuteen, mutta
hänellä ei vielä ollut kunnollista mustaa pukinetta eikä hän siitä
ensinkään pahoitellut. Häissä ei ollut ketään isoisia eikä siis mitään
silmäänpistävää eroa näkynyt hänen ja muiden vieraiden vaatteusten
välillä.

Sitte alettiin elämään uusissa oloissa. Esteri, joka vilkkaalla

mielikuvituksellaan oli toivonut naimisen johdosta mahdollisia ja
mahdottomia, pettyi heti ensimmäisinä päivinä. Veljen vaimo tosin
puheli hänelle ystävällisesti ja nauroikin joskus mukana, mutta
hänen käytöstavassaan oli jotakin, joka pidätti Esteriä pääsemästä
häntä aivan lähelle. Heidän välilleen ilmaantui ensi hetkistä saakka
jonkinlainen juopa, ja juopa kasvoi ajan mukana yhä jyrkemmäksi.
Veljenvaimon läheisyydessä tunsi Esteri itsensä araksi, yksin ollessa
painui hänen mielensä alakuloiseksi. Toisinaan tuntui kaikki niin
oudolta, vieraalta, tuntui koko olo ja elämä ihka toisellaiselta kuin
ennen, jolloin isä ja äiti vielä ohjasivat talon komentoa, jolloin veli
vielä oli naimatonna. Epäillen että hänessä itsessään ehkä löytyi
suurin syy, koetti Esteri entistä hartaammin saavuttaa veljensä
vaimon ystävyyttä ja rakkautta. Mutta jota enemmän lämpöä hän
osoitti puoleltaan, sitä enemmän kylmyyttä ja jäykkyyttä niitti hän
vastalahjaksi, sitä kauemmas hän työntyi päämäärästään.

— Eikö sitä naineenakin saa olla iloinen? virkkoi hän kerran

veljensä vaimolle, yritettyään turhaan sulattaa tämän kylmyyttä ja
jäykkyyttä.

— Saa kyllä olla iloinen, mutta ei saa olla harakkamainen, kuului

vastaus.

— Harakkamainen!… Esteri loukkaantui syvästi. Hän ei enää koko

päivänä nauranut eikä puhunut turhia.

Vähitellen muuttui hän epäileväksi ja epäröiväksi, ja yhtämittainen

ristiriita rupesi vallitsemaan hänessä. Hän olisi mielellään ollut iloinen
ja entisen tapainen, mutta hän ei ollut enää milloinkaan varma, oliko
ilo paikallaan tai ei. Veljenvaimon kasvojen ilme peräytti hänen
naurunsa, vieras ja outo ilma, joka tuntui täyttävän entisen rakkaan
kodin, ikäänkuin kahlehti hänen vasituiset ja luontaiset
taipumuksensa.

Töiden ja askareiden johdosta alkoi myöskin sadella muistutuksia

hänen osalleen. Kun hän teki jotakin oman älynsä mukaan, sanoi
veljenvaimo heti, ettei se työ lainkaan olisi kiirehtänyt, joku toinen
muka oli tärkeämpi, kiireellisempi. Mutta jos Esteri epävarmuuden
silmänräpäyksenä tiedusteli töiden suhteen jotakin, kuului heti
vastaus, että suuren tytön toki pitäisi tietää sellainen asia
kysymättäkin.
 Miinaa veljenvaimo usein kiitteli maasta pilviin. Esteri ei ensin ollut
ymmärtää noita kiittelemisiä, mutta pian oppi hän käsittämään, että
ne olivat moitetta hänelle. Tarkka ja taidokas Miina, josta tulee kelpo
nainen, merkitsi että hän oli typerä, taitamaton, ettei hänestä muka
milloinkaan tule kunnon ihmistä.

Ilmi riita ei voinut jäädä tulematta, jo ensimmäisenä talvena se

puhkesi. Veljenvaimo meni erään kerran vettä ammentamaan, tuli
sitte porstuan rappusille ja tiuskasi Esterille, että tämä muka kiusalla
viivytteli tuloaan ja antoi hänen seistä pyryssä ja pakkasessa. Esteri
sieppasi korennon ja kiirehti kaivolle.

— Vielähän tuo vesi läikkyy saavissa… sinulla on vaan erinomainen

halu purra minua.

Ensimmäinen sananvaihto johti pian toiseen ja kolmanteen.

Esterillä oli tunteellinen sydän, joka pian loukkaantui, mutta yhtä
pian unhotti ja antoi anteeksi. Veli huomasi epäsovut piankin ja teki
kaikki minkä kykeni, rakentaakseen sovintoa.

— Se on Esteri aina ollut sellainen ajattelematon ja erillainen

muita, sanoi hän vaimolleen.

— Ja häijynsekainen, lisäsi tämä… sitä ei ole opetettu eikä

kasvatettu.

— Ei se varsinaisesti häijy ole, ei lähimaihinkaan, on vaan muuten

sellainen.

Veli koetti puolustaa parhaan mukaan sisartaan. Esteriä hän sitte

kahdenkesken kehoitti rupeemaan aikavaksi, järkeväksi, heittämään
pois turhat lapsellisuudet ja loukkaantumiset kaikista pikku-asioista
j.n.e.

Kesällä sattui viiltävämpi loukkaus. Esterillä oli kolme kanaa, joista

hän sai tulot itselleen. Veljenvaimo ruokki kerran omia kanojaan, ja
Esteri, jolla ei ollut tahallista vakoilemisen aietta, sattui sivulta
näkemään, miten ruokkija potkaisi hänen "Heleenaansa", kun sekin
juoksi noukkimaan leivän muruja. Seuraavana päivänä asetti Esteri
kanansa pärekoppaan, vei ne kylään. Oli kuullut että eräästä talosta,
jonka tyttären kanssa hän oli läheinen ystävä, oltiin hankkeissa
lähteä kaupunkiin. Kotiin palatessa sitte raskas mieli puhkesi
kyyneleihin. Hän istui kivelle ja itki ensimmäiset viljavat kyyneleet
neito-ijässään, itki jotta hoikka vartalo vapisi ja nytkähteli.

Syksyllä ryhtyi veljen vaimo kankaankudontaan. Hänen, Esterin ja

Miinan piti saada uudet talvipukineet. Veli oli tuonut loimet
kaupungista, paljon puhetta ja touhua oli pidetty asiasta. Kun
kutojan ja Miinan osa oli kudottu, tuli Esterin vuoro. Silloin kangas
muuttui asulleen, raidat olivat rumia, samoin värikin. Kangasta poikki
leikatessa kieltäysi Esteri jyrkästi huolimasta osaansa.

— Miksi et huoli? kysyi veli, joka ei tiennyt kesällisestä tapauksesta

mitään ja joka luuli siskonsa ja vaimonsa elävän sulimmassa
sovussa.

— Muuten vaan… minä kudotan Einolan Katrin kanssa…

Kun veli pääsi syyn perille, torui hän vaimoaan siitä, ettei tämä
ollut kutonut samanväristä ja -raitaista kangasta Esterille kuin
itselleenkin.
 — Turhaa sisuttelemista, vastasi vaimo… kangas on yhtä hyvää ja
lujaa, mutta Esteri on sellainen toranrakentaja ja…

— Mutta väri ja raidat, eihän ne kuitenkaan ole…

— Väri ja raidat, Jumalan nimessä… ottakoon sitte Esteri minun

osani, hänelle se kai kuuluu ansiosta, minä saan elää ja olla
armopaloilla. Sellainen rikas neito…

— Ei se kuulu asiaan.

— Mutta se kai kuuluu asiaan, että sinä ja Esteri saatte kiusotella

minua mielin määrin. Eihän minusta ole ollut mitään hyötyä talolle,
Esterin nojallahan tässä on päästy kai jaloille…

Veli sai sellaisen läksytyksen, että hän suuttui koko

kangasrettelölle. Kun ei Esterille kerran kelvannut oma osa eikä
kutojankaan, niin sai olla kelpaamatta.

Einolan Katrin kanssa toimitti Esteri kangasta itselleen. Hänellä oli

monivuotiset säästöt kanahoidosta tallessa mustaa pukinetta varten.
Sen teettäminen sai siirtyä tuonnemmaksi.

Yhä apeammaksi muuttui hänen mielensä, yhä varjokkaammaksi

kävi kodin entinen kirkas ilma. Ei tullut enää Esterin huulilta tyhjiä
nauruja, ei rinta enää riemastunut turhista, elämän todellisuudella oli
siksi kovat kourat.

Kotoa lähteminen pois pälkähti sitte ajatuksiin, tyynnyttäen mielen

muutamiksi hetkiksi petolliseen onnentilaan. Hän lähtee pois
synnyinkodistaan eikä palaa takaisin milloinkaan, lähtee kylmänä,
ylpeänä, huokaustakaan huokaamatta.
 Mutta sitte tuli kysymys, minne hän lähtisi, mitä tarkoitusperää
kohden hän suuntaisi. Hänellä ei ollut mitään kokemusta, ei taidon
alkeita, ei ystäviä, ei ohjaajia. Kansakoulun käyneillä oli niin monta
uraa avoinna, mutta hänpä ei ollut käynyt tuntiakaan kansakoulua.
Kirjoitusta hän osasi lakea, siinä kaikki hänen taitonsa ja tietonsa.
Unelma murskautui pian.

Suosioon pääsemistä ja ystävyyden saavuttamista ei hän enää

yrittänytkään, veljenvaimo oli siksi kylmästi ja tylysti kohdellut
häntä… oli armottomasti viskannut luotaan, mitä pyhintä ja kalleinta
hänellä oli tarjottavaa: lämpimän, puhtaan ystävyyden.

Jos hän olisi rikkonut jollakin tavoin, olisi asia ollut selitettävissä,
mutta hän ei tiennyt tahallisesti mitään loukkaavaa tehneensä, ei
pienintäkään. Mistä sitte tuo kalpeus häntä kohtaan? Ja tuo
sietämättömyys, joka oikein huokui veljenvaimon koko olennosta. Se
oli kerrassaan käsittämätöntä. Oliko se sitä lajia ihmistä, joiden
täytyy välttämättä saada vihata. Sehän olisi hirmuista. Vai olisiko
hänen köyhyytensä yksinomaan syynä kaikkeen?

Ehkä, ehkä…!

— … Ja mieti asiaa tarkoin, virkkoi lipeäkielinen Sanna, joka oli

ijässään monta taipumatonta tyttöä taivuttanut… se on Vanhalan
Kalle varakas isäntä… ei eläkevanhuksia, ei velkoja, talo hyvässä
kunnossa, kiiltokarvaiset hevoset, aitat täynnä eloa ja tavaraa, mieti
asiaa tarkoin ennenkuin kiellät.

Esteri tunsi kylmiä väreitä sydämmessään… häntä oikein pelotti

pelkkä ajatuskin tulla Vanhalan isännän vaimoksi.

— Se on niin vanha, ja sillä on ollut sen Anninkin kanssa…

 — Tuommoisia viitsit mainitakaan. Mikä vanha se on Kalle? Vasta
neljänkymmenen vaiheilla, mies paraassa miehuudessaan. Ja tuo
Annin asia, se ei talon isännälle merkitse kahta kolikkoakaan.

— Mutta se on niin ilkeätä.

— Jäisivät maarkin tytöt naimatta, jos tuollaisista piittaisivat.

Miehillä semmoisilla kuin Vanhalan isäntä, on aina oma arvonsa, ei
sitä kukaan pidä muistissa, mitä silloin tällöin on tapahtunut. Eikö
olisi lystiä heilua varakkaan talon emäntänä? Eikö?

Esteri tunsi ohimojensa kuumenevan. Päästä pois veljenvaimon

silmien alta, päästä emännäksi varakkaasen taloon, jossa saa käskeä
ja komentaa ja jossa ei tarvitse alituiseen pelätä väijyviä silmiä, olisi
siinä kostoa. Mutta toisaalta sellainen pisamakasvoinen, ryppyinen
mies kuin Kalle. Ja se Annin asia ja ne entiset, joista maailma on
kohissut…

— En minä tiedä, ei taida sopia… kylmät väreet soutivat taasen

Esterin sydämmessä.

— Hupsu tyttö, millaisia puhelet, se sopii niin mainiosti.

— Miten se Kalle on tullut minua ajatelleeksi, tuskinhan me

olemme sanaa vaihtaneet.

— Se on nähnyt sinut aina milloin olet käynyt Einolassa… ja se on

ruvennut mieltymään.

— Ei se taida sopia, kaikki ihmiset nauraisivat… enkähän minä

tunne
Kallea kohtaan…
 — Hupsu tyttö, mitä puhelet. Kotonasi olet viidentenä pyöränä
vaunuissa, mutta Vanhalan emäntänä…

Veljenvaimon tiukoilemiset, hänen äänensä kiusallinen sointu,

hänen kylmyytensä, häijyytensä, kaikki kuvautuivat äkkiä Esterin
silmien eteen. Ja samassa iski kova kostonhalu hänen
sydämmessään. Ohimot kuumenivat, mieleen kertynyt katkeruus
vapisutti kättä. Jos hän kiusallakin…

— No, tulkoon sitte, eihän ne voi muuttua huonommiksi minun

päiväni.

Hän nousi ylös ja lähti kiireesti astumaan kotia kohden. Hän oli
paluumatkalla Einolan Katrin luota.

Kotiin saavuttuaan sulkihe hän kamariinsa… koetti tyynnyttää

mieltään, mutta koetus ei ensinkään luonnistunut. Kylmä ahdistus,
jommoista ei hän ennen eläissään ollut tuntenut, kouraili häntä…
hän ei saanut kyyneleitäkään tulemaan. Pelastettu ja — kuitenkin
perikadossa, soi alati hänen korvissaan.

Iltakin oli jo kulunut niin myöhälle, ettei hän voinut lähteä Einolan
Katrin luo, kuulemaan sen mielipidettä. Einola oli Vanhalan naapuri,
Katri oli ainoa lapsi. Sillä oli jo salasulhanenkin, pulska, samanikäinen
poika. Katri varmaankin hämmästyisi, kun kuulisi että hänestä ja
Vanhalan Kallesta tulee pari.

Mutta se ei saa tapahtua, ei elämän päivinä. Jo seuraavana

päivänä lähtee hän Einolaan ja lähettää peräyttämisilmoituksen
Sannalle. Hän tekee sen ihan varmaan, vetelästä suohon, kovan
onnen päiviltä perikatoon ei hän syökse itseään, ei, ei…
 Vasta aamupuolella nukahti Esteri, mutta uni oli levotonta,
rauhatonta. Kun hän aamulla heräsi, vallitsi sellainen sekavuus ja
hämminki hänen sydämmessään, ettei hän osannut päättää sinne
eikä tänne. Toisin silmänräpäyksin päätti hän jyrkästi peräytyä, toisin
silmänräpäyksin asianhaarat tuntuivat väkisin työntävän hänet
miehelään.

Einolaan meno siirtyi tuonnemmaksi.

Veljenvaimon kanssa syntyi sanailu aamuaskareita tehdessä.

Tähän saakka oli Esteri tavallisesti vaiennut tai korkeintaan lausunut
jonkun miedon, mielipahaa ja loukkausta ilmaisevan sanan, mutta
nyt ei hän enää voinut niellä harmiansa.

— Sinä olet torpasta kotoisin ja omaa lajiasi… mutta minä olen

perintötalon tytär.

Samassa viskasi hän kädestään jotakin lattialle, otti lypsysangon ja

riensi karjatarhaan. Siellä hän kyllä katui sanojaan, mutta anteeksi
pyytämään ei hän mennyt. Ennen veljen naimista oli hän rakastanut
kaikkia ihmisiä, ihana sopusointu oli vallinnut hänen ja koko
maailman välillä, mutta tuo vieras olento oli kahden vuoden aikana
joka päivä kylvänyt myrkyllisiä vihan siemeniä hänen sydämmeensä,
ja nyt alkoi kylvö tuottaa satoa, kasvullisuutta. Viha ja katkeruus oli
herättänyt vastavihaa ja katkeruutta, samalla kuin viha heräsi hänen
sydämmessään, oli häneltä ryöstetty kaikki elämän rikkaus ja
onnellisuus, niin ettei ollut jälellä muuta kuin katkerat tunteet.

Lauantai-illalla tuli Vanhalan isäntä puhemiehen kera tuomaan

kihloja. Naimiskauppa oli sillä päätetty. Heti kosinnan jälestä alkoi
veljenvaimo lähennellä Esteriä. Jäykkyys suli, entinen kylmyys vaihtui
lämmöksi, hymyilevä nauru ja ystävälliset sanat tulivat kuin
itsestään; Mutta Esteri työnsi hänet ylenkatseellisesti luotaan pois.
Tarjottu ystävyys tuli liian myöhään.

Pari viikkoa ennen häitä teki veljenvaimo viimeisen kokeen. Esteri

istui käsi poskella ja mieli kylmänä, kun kokeilija ilmaantui kamariin.

— Unhotetaan pois entiset ja ruvetaan ystäviksi.

Esteri tunsi poskensa kuumenevan. Hän alkoi viheltää, kuten

ennen onnen aikoinakin oli tavannut tehdä. Tuo ihminen oli
lopultakin vihannut häntä köyhyyden tähden. Ja nyt kun hänestä
tulee Vanhalan emäntä, nyt se kehtaa tulla tarjoomaan ystävyyttään.
Säälittävä olento.

— En minä unhota milloinkaan sinua, herttainen kälyni, vastasi

Esteri purevan ivallisesti… Kiitos vain kaikesta hyvyydestäsi näinä
kahtena vuotena… niitä lie soma muistellaksesi. Ystävyyttä ei
minulla, ikävä kyllä, ole varaa tarjota, olen siksi köyhä…

— Sinä olet tullut ylpeäksi, kovin ylpeäksi, kun pääset

talonemännäksi.

— Hyvänen aika! huudahti Esteri naurusuin ja viattoman

näköisenä.
Talostahan minä itsekin olen, enhän minä torpasta ole.

Esteri käytti terävintä asetta mitä hänellä oli. Ei mikään koskenut

veljenvaimoon niin kiusallisesti ja ärsyttävästi, kuin muistutus että
hän oli torpasta syntyisin.

Häät pidettiin syyskesällä Vanhalassa. Päivä oli lämmin ja sees.

Esteri lähti jo aamupäivällä kotoa, sanottuaan jäähyväiset
vanhemmilleen, siskolle ja veljelle, jotka tulivat vasta myöhemmällä
häätaloon. Ei yhtään kyyneltä tullut hänen silmäänsä hyvästi
jätellessä, mutta kun hän sitte tienkäänteessä loi silmäyksen
synnyinkotiinsa, syöksähtivät kuohuvan runsaat vedet silmiin. Siinä
oli lähde lähellä, Einolan Katri pysäytti hevosen, Esteri juoksi tuttua
polkua myöten lähteelle ja pesi sen kirkkaalla vedellä kyyneleensä
pois. Ne olivat viimeiset hänen neitoijällään.

Vihkijäistilaisuudessa osoitti hän erinomaista tyyneyttä. Selvällä ja

kuuluvalla äänellä luki hän vihkivalan sanat, kasvoilla ilmeni sellainen
tylsyys, että äiti ja omahiset imettelivät. Ensin mainittu varsinkin oli
pelännyt, että Esteri kadottaisi tyyneytensä ja tekisi jonkin
ajattelemattomuuden.

Turha pelko. Yhdeksäntoista vuotias Esteri käytti koko illan itsensä

niin järkevästi ja arvokkaasti, kuin konsanaankin täysin kehittynyt
nainen. Ei näkynyt merkkiäkään entisestä tytönhoikaleesta, joka
kolme vuotta taaksepäin oli ajellut perhosia takaa ja joka väliin
aamusilla pistäytyi pihlajaan kukkumaan käkenä varsin sitä varten,
että sai aimo torut vanhemmiltaan.

Ihmiselämän ankarat hallat toisinaan kylmettävät ihmeen pian

lapsellisuudet pois. Esterikin kypsentyi parissa vuodessa järkeväksi
naiseksi — — —

Kaksi markkaa.

Oli ihan sääntönä, että Selmi oli kaikessa etevämpi Sakua, olipa
sitte kysymyksessä läksyjen oppiminen tai kujeileminen tai pieni
kähmäkkä ylemmän kansakoulun poikien kanssa, sillä semmoistakin
sattui väliin viikon päivinä. Selmiltä kävi kaikki niin liukkaasti,
luontevasti ja niin ruton somasti… Ja sillä oli sellainen nopea käsitys-
ja toimintakyky, sellainen liukkaus ja taipuvaisuus kaikkeen, että
oikein veti ihmeeksi toisinaan. Saku oli hitaampi ja kankeampi eikä
häneen pystynyt ensi nyhjäyksellä mikään asia, mutta sitte kuin
pystyi, sitte pysyi lujassa.

Kehityksessä ei kuitenkaan sattunut suurtakaan eroavaisuutta.

Selmin oppiessa tuntemaan aakkoset, oppi Sakukin, ja vaikka ensin
mainittu usein keikkui jo kukkulalla, viimemainitun vielä hikoillessa
mäen keskivaiheilla, pysyttiin kuitenkin rinnakkain. Sillä Selmin
työhön tuli kernaasti aukkoja ja vuotopaikkoja, mutta Saku teki
kypsiä jälkiä eikä hänen tarvinnut milloinkaan tehdä samaa
nousumatkaa kahdesti.

Hyviä ystäviä he olivat, huolimatta luonteiden vastakkaisuuksista

ja huolimatta siitä, että Saku oli pyöreä ja varteva, Selmi solakka
kuin orava. Alempaa kansakoulua he yhdessä kävivät, asuivat
samassa talossa, poimivat kesäisin yhdessä marjoja, onkivat
ahvenia, tekivätpä yksissä tuumin pieniä kepposiaankin, semmoisia
vähäpätöisiä, joihin alemman kansakoulun oppilaat kykenevät.
Molempain vanhemmat kuuluivat työväestön luokkaan. Selmin isän
suonissa juoksi vilkas pohjalaisveri, Sakun vanhemmat olivat hiljaista
Hämeen kansaa. Miten oltiinkaan maailmassa risteilty, niin
kaupunkiin oli vetänyt kummankin perheen tie, ja samaan taloon
jouduttiin asumaan, samoja portaita polkemaan.

Saku piti toveriaan kovin suuressa arvossa, mutta pyrki sentään

kaikessa sen rinnalle. Ja syntyi siten monta olantakaista ponnistelua,
sekä koulupiirissä että sen ulkopuolella. Noin ylimalkaan onnistui
Saku ponnisteluissaan mainiosti; ei sattunut useinkaan, ettei hän
olisi tänään osannut sitä, minkä Selmi osasi eilen, olipa se sitte
kujeilujen alalla tai läksyjen oppimista.

Kerran — koulut eivät silloin vielä olleet alkaneet — kihmelteli

Selmi kaduilla, mutta toveri ei ollut mukana. Raatihuoneen lähellä
koikkasi hän kappaleen matkaa yhdellä jalalla, silmitteli ylös
korkeuteen sekä alas leipurin rappuja kohden. Oli satanut pari
päivää, katukäytävien laiteilla oli liejua. Tultuaan raatihuoneen
taakse näki Selmi liejussa jotakin valkoista ja välkehtivää. Mitähän se
mahtoi olla? Jospa tarkastaisi toisella silmällä. Tönkäys isolla
varpaalla, niin välkehtivää esinettä tuli enemmän näkyviin. Ja kaikki
mitä tuli näkyviin, oli pyöreätä ja kirkasta.

Mitä tämä merkitsi?

Ja Selmi kumartuu, silmät kirkastuvat, iloinen hämmästys täyttää

hänet korvalehtiä myöten. Välkehtivä esine on markka,
hopeamarkka. Selmi heittää pari kuperikeikkaa ja lähtee vilistämään
kotia kohden kuin pikajuna.

Kotona syntyy aika ilot. Äiti ottaa rahan käteensä, vakuuttaen että
se on selvä hopeamarkka, nuoremmat siskot ja veikot joutuvat
kokonaan ymmälle. He käsittävät, että jotakin erinomaista ja
tavatonta on tapahtunut, ja he ryntäävät äidin ympärille, huutaen:
markka, markka, anna minulle…

— Mutta missä on Alasen Saku? Tuolla tikapuilla keljottelee; ei

tiedä, poika parka, vielä koko seikasta. Mitähän sanoo, kun…

— Saku, tule tänne, huutaa Selmi innoissaan rappusilla.

 Saku nousee seisomaan ja silmittelee alas. Tekisi mieli laskeutua
suorana kuin seiväs tikapuita myöten pihamaalle, mutta askeleet
ovat hirmun leveitä; ei ole jaloissa mittaa astua sellaisia.

— No, Saku, tule pian, huutaa Selmi kärsimättömästi ja puolittain

äkäisesti.

Jo käsittää Saku, että on jotakin kysymyksessä, jo alkaa hän

kiepottaa itseään alas aika nokkelasti. Saapuu huutajan luo, astuu
sisään punakkana ja pyöreänä.

— Näetkös, mikä tämä tässä on, virkahtaa Selmi verrattomalla

äänenpainolla ja ottaa rahan esille.

— Markkahan tuo on, vastaa Saku kylmästi… olen maar minä

nähnyt isällä ja äidillä…

— Niin, keskeyttää hänet Selmi… mutta onko sulla itselläsi,

poikanen, milloinkaan ollut tällaista?

Saku alkaa aavistaa jotakin; hänen silmänsä suurenevat eikä hän

saa sanaa suustaan.

— Onko ollut milloinkaan sinulla tämmöistä pyöreätä?…

— Ei, eipä minulla vielä, vastaa Saku vihdoin nolosti ja kankeasti.

— Ei suinkaan, ei… mutta tämä, jonka tässä nyt näet, on mi-nun

mark-ka-ni.

— Jokohan tuo nyt on?

— No, kysytään äidiltä. Kenen on tämä markka, äiti?

 — Sinun, lapsikulta.

— No, nytpähän kuulit. Joko alat uskoa, vai vieläkö intät vastaan?

— Enhän minä enää… miten sinä?…

— No, näeppäs, minä olin onnenpoika, minä löysin sen.

— Mistä?

— Raastuvan takaalta. Äiti pani minut viemään sukkia Veikkoselle.

Kalle ei ollutkaan kotona, oli lastuja noutamassa Peliinin uudelta
rakennukselta. Minä tuumasin myöskin mennä sinne. Tulin raastuvan
kohdalle, tulin ohitse. Hih-hei, kadulla kiiltää ja välkkyy jotakin. Minä
varpaalla koskettamaan. Hih-hei, se oli markka, poikaseni, joka kiilti
ja välkkyi kuin aurinko, tuo sama markkanen, jota sormesi nyt
koskettaa.

Saku hengittämättä kuunteli Selmin juttua.

— Minäpä en ensin tahtonut uskoa silmiäni, luulin että se oli tinaa

tai jotakin muuta, mutta…

— Olikin hopeata. Eiköhän mennä katsomaan sitä paikkaa, minä

tahtoisin nähdä…

— Mennään vaan… ja pojat juoksemaan raastupaa kohden.

— Tuossa on kämmenen kuva, sanoi Saku, kun olivat tulleet

paikalle ja
Selmi oli osottanut kohdan, missä markka oli maannut.

— Minä heitin siinä lystikseni pylläkän… tuossa noin näet ison

varpaan sijan, siinä kohden se kiilsi ja siihen minä tonkasin.
 Saku oli varsin huumautunut ihmetapauksesta. Kotiin tultuaan
näytti hän nololta sekä entistä totisemmalta. He olivat olleet Selmin
kanssa tähän saakka jokseenkin tasa-arvoisia, mutta nyt oli tasa-
arvoisuus saanut pahan kolauksen. Selmi oli kohonnut
arvaamattomaan kunniaan, josta kunniasta hänellä, Sakulla, ei ollut
kynnen vertaakaan osaa. Tasa-arvoisuuden laita markka-asian
jälkeen oli noin ja näin. Muut ne vielä lietsoivat tuota alemmuuden
tunnetta parempaan eloon. Puhuivat ihmetyksellä Selmin löydöstä ja
lausuivat ihmetyksen ohessa koreita kehusanoja. Isäkin teki siten.
Työstä kotiin tultuaan ja illallista syödessään, hiipi Saku hänen
polviensa lähelle ja virkkoi:

— Kuulkaahan, isä.

— No, mitäpä nyt?

— Yläsen Selmi löysi tänään markan.

— Oh-hoh, sepä vasta peijakasta. Mistä löysi?

— Raastuvan takaalta.

— Oh-hoh, sitäpä oli vikkelä veitikka.

Yöllä näki Saku unia markasta tuhansissa eri muodoissa. Hän oli
milloin löytävinään sadottain markkoja, milloin taas kadottavinaan
ne. Aivan aamulla, kun hän jo oli hereillä ja silmät auki, alkoi hän
tulisella innolla penkoa sänkyvaatteita.

— Saku, mikä sinun nyt on? kysyi äiti.

— Se markka putosi tänne, se hopeamarkka.

 Äiti rupesi nauramaan ja silloin Saku selvisi unenpyörryksistä.
Mutta alemmuuden tunne ei laannut kiusaamasta, ahdistamasta.
Hän ei ollut enää Selmin vertainen, ei omissa silmissä eikä
muidenkaan silmissä, hän oli jäänyt takapajulle aimo matkan.

Päivemmällä tarkastettiin löytömarkka perinjuurin, luettiin

kirjoitukset, numerot, koetettiin sen helähdystä eikä mieli tahtonut
ensinkään väsyä ihmettelyihin.

Iltapuolella meni Saku lastuja noutamaan Peliinin uudelta, tekeillä

olevalta rakennukselta. Joku hämärä tunne sanoi hänelle, ettei muu
kuin luja ponnistus voinut nostaa häntä alemmuuden tilasta Selmin
tasalle. Siten oli ennenkin ollut, siten oli nytkin. Ponnistus, luja
ponnistus tarvittiin taasen tehdä. Markan löytäminen oli elin-ehto
hänelle, jos ei mielinyt tykkänään takapajulle jäädä. Hämärän
tunteen ohjaamana alkoi Saku tarkkaan tirkistellä jalkoihinsa, sekä
meno- että paluumatkalla. Jos sattuisi että hänkin löytäisi… Mutta
eipä sattunut sinä päivänä eikä vielä seuraavanakaan. Luonteensa
mukaisesti rupesi Saku ponnistelemaan yhä kovemmin. Minne
menikin ja mistä tulikin, aina asteli hän etunojassa, aivan kuin olisi
ottamaisillaan kadulta jotakin.

Lehtorin perhe asui aivan vastapäätä, ja rouva, joka tunsi Yläsen

ja Alasen väet, tuli kummiinsa, kun ensi kerran näki Sakun
etunojaisena kävelevän katua.

— Mitä tuo Alasen Saku noin kurottaa kaulaansa? kysyi hän

palvelustytöltään, kun torilta palatessaan kohtasivat Sakun kadulla.

— Tiesi häntä, vastasi palvelustyttö. Yksikö kuje ja vehe niillä on?

 Mutta lehtorin rouva, tavattuaan Sakun vielä toisen ja kolmannen
kerran etunojaisena astelevan kaupungilla, rupesi utelemaan asiaa
tarkemmin, ja kun sai kuulla Yläsen Selmin rahalöydöstä ja löydön
vaikutuksesta Alasen Sakuun, niin vedet silmiinsä nauroi rouva.
Mutta Saku jatkoi yhä ponnistelujaan, huolimatta pienistä
vastoinkäymisistä ja hullunkurisuuksista, joihin ponnistelut johtivat.
Eräänä sunnuntai-ehtoona, jolloin kuu valaisi taivaalla, tuli hän
kadun kulmaukseen eikä huomannutkaan etunojaisen asentonsa
vuoksi, että kulmauksessa seisoi pitkäsäärinen leipurin sälli
mielitiettynsä kanssa. Saku puksautti suin päin rakastaviin, ja sälli
suuttui ja tiuskasi:

— Sen herhiläinen, kun pusket ihmisiin kadulla.

Surkeita pettymyksiäkin sattui. Ponnistellessaan joutui Saku kerran

pormestarin puutarhan kohdalle. Pisteaidan juuressa kiilti jotakin
valkoista. Sakun silmät osuivat huomaamaan sen, sydän alkoi lyödä
tiheästi, ja hän juoksi kuin nuoli valkoista, kiiltävää kohden. Tuli
lähelle, kumartui ottamaan. Mitätön paperipalanen se vain oli — ja
itku tahtoi tunkeutua Sakulle kurkkuun. Niin vähälle jo veti ja
kuitenkin…

Tuota kesti viikon päivät, ehkä hiukan enemmänkin. Eräänä

sunnutai-iltapäivänä asteli Saku laiturilta kotia kohden, kumaraisena
ja etunojaisena. Samaan aikaan läksi lehtori rouvineen huvimatkalle.
Rouva näki Sakun Pitkälläkadulla ja tunsi hänet jo kaukaa.
Kadunristeyksessä seisahti Saku ja näytti ikäänkuin miettivän, mikä
kulkureitti olisi onnellisempi. Mutta pian hän teki ratkaisun; lähtien
astelemaan suoraan huvimatkailijoita vastaan. Asteli etunojaisena,
kumaraisena ja vilkuili sivuilleen.
 — Kuulehan, Alfred… ja rouva pysäytti miehensä ja rupesi
vilkkaasti puhelemaan. Rouvan puhellessa levisi makea hymy lehtorin
kasvoille, ja hän otti rahakukkaronsa esiin, etsi markan ja pudotti
sen katukäytävälle. Lähti sitte astelemaan rouvineen kadun poikki, ja
kun pääsi vastakkaiselle puolelle, niin jäi paikalleen seisomaan.
Mutta Saku kulki kulkuaan, näkemättä ympärillään mitään,
huomaamatta ketään muita kulkijoita. Ja hän saapui markan
lähelle… ja hän pysähtyi ja näytti ikäänkuin kivettyneen.
Hämmästyksen mentyä ohitse syöksähti hän yhdellä heitolla
ottamaan markan. Ja sitte lehtori ja rouva näkivät pyöreän esineen
ponnahtavan pari kyynärää ylös ilmaan, ja ponnahduksen jälestä
näkyi pieni vilaus jostakin pallomaisesta kappaleesta, joka livisti, kiiti
ja suhahti näköpiiristä pois kuin vihellys — — —

Selmi oli pihalla, Sakun joutuessa kotiin.

— Missä olet ollut koko iltapäivän?

— Enpähän juuri missään. Saku asettui nojaan tikapuille.

— Tule heittämään nappia.

— Tokkopa tuota viitsii… On tässä muutenkin lystiä.

— Mitä lystiä?

— No, kun on toinen käsi tällä lailla lakkarissa niinkuin minulla ja…

— Tyhjä käsi lakkarissa… mitä suotta visertelet? Käy pois

heittämään.

— Eipä tiedä, jos on tyhjä… pensaassa on väliin jäniskin ja

poikaset.
 Selmi hääräili yksikseen napinheittoa. Saku loikoi selkä nojallaan
tikapuilla, ja hänestä tuntui niin sanomattoman hupaiselta. Selmi ei
tietänyt vielä mitään. Luulotteli, että on mahdotonta kenenkään
muun löytää markkaa. Mutta hänellä oli oikea käsi housun lakkarissa,
ja kädessä oli… no, olipa mitä tahansa, ei siitä tietänyt vielä Selmi.

— Huonosti sulta käy heitto… en minä noin viitsisi syrjään…

— Voi sirkan silmät, sinäkö tuota heittäisit paremmin?

— Heittäisinpä niinkin… tällä lailla minä heittäisin.

Saku kiepsahti tikapuilta alas, kumartui etunojaan, ojensi kätensä,

tähtäsi ja heitti kiiltävän markan nappikuopan pohjalle.

— Käyppä katsomaan putosiko paikalle.

Selmi oli vilaukselta nähnyt heittoesineen ja hän harppasi parilla

askeleella nappikuopan ääreen. Katsoi ja tirkisti…

— Hyvänen aika, tämähän on…

— Markka, keskeytti Saku välinpitämättömästi… Se sen pitäisi olla.

— Ketun korvat, markka tämä on selvästi… Selmillä oli jo raha

kädessä… Onko se omasi?

— Eiköhän tuo liene omia.

Pojat katsoivat "kissan silmää" tuokion. Sitte vierähti Selmin

huulilta kysymys:

— Miten sinä sen olet saanut?

 — Aivan samoin kuin sinäkin. Tämä minun markkani on sinun
markkasi veli, ja se lähti veljeään etsimään. Pitkälläkadulla minä sen
yhätin äsken, kun se oli matkalla. Oli niin veitikan lystiä… ja Saku
kertomaan löydöstään seikkaperäisemmin. Kun hän oli lopettanut,
virkkoi Selmi:

— Tietävätkö ne tuolla jo?

— Eihän ne vielä…

Ja pojat menivät uutista kertomaan ensin Alaselle ja sitte Yläselle.

Ja markat pantiin rinnakkain, syrjät, paksuus, vuosiluvut, kaikki
verrattiin toisiinsa. Ja siihen päätökseen tultiin, että markat olivat
yhtä arvokkaat.

Ja Ylänen virkkoi ihmeissään Sakulle:

— Voi veitikka, vai löysit sinäkin. Nyt olette taas yhtä kyvykkäitä
kumpainenkin. Ei ole yhtään eroa.

Ja sepä se juuri olikin pääasia. Koulutkin taasen piakkoin alkoivat

vaikutuksensa, ja jollei Sakukin olisi löytänyt markkaa, olisi tasa-
arvoisuus pahasti häiriintynyt.

Se markan löytö reipastutti ja innostutti vastaisiin ponnistuksiin.

Kesäinen kertomus.

Enoni tunsi todellakin itsensä onnettomaksi, siinä sohvalla

nyyhkyttäessään ja ajatellessaan kaikkea mikä oli synkkää, surullista,
ikävää. Surullinen mieli-ala tuli äkkiä. Postitoimistoon mennessä
olivat ajatukset vielä hilpeät, silmäys rusotti onnea, mutta takaisin
palatessa suru jo ahdisti rintaa, ja silmäykset olivat niin haikeita,
kuin olisi kaikki onni ja ilo mennyttä.

Ja syy tuohon kaikkeen oli eräs pikkuinen seikka: Yrjöltä ei

tullutkaan päivän postissa kirjettä, vaikka sen oli määrä tulla.
Kolmesti kuussa kirjoittivat he toisilleen, väliin neljästikin, kun sattui
olemaan jotakin tärkeämpää ja huvittavampaa sanomista. Kolme
kertaa kuitenkin oli vakituinen määrä, niin olivat he suostuneet
erotessa ja molemmin puolin vakuuttaneet täyttävänsä
suostumuksensa… ja kuitenkaan ei Yrjöltä tullut kirjettä.
Postinhoitajatar oli hymyillyt veitikkamaisesti ja lausunut, ettei ole
tällä kertaa. Käsittihän se hyvinkin, mitä merkitsi kolme neljä
värikuorista kirjettä kuussa, joissa osoitekirjoitus oli pelkkää taidetta.

Tähän saakka ne olivat kirjeet saapuneet säännöllisesti, siten nuo

kolme päivää saivat ihan erityisen merkityksen. Niillä oli ihana
värityksensä, joka näkyi ainoastaan hänen silmäänsä, niitä päiviä
kohtaan oli sydämmesssäkin erityinen tunne, sellainen suositteleva,
hyväilevä ja ilostava tunne, joka pani ajatukset vilkkaiksi ja kultasi ne
kauneimmalla ruusunvärillä.

Miten Yrjö saattoi noin unhottaa kirjeen lähettämisen, kun hyvin

tiesi, että hän sitä niin palavasti odotti. Miten saattoikaan tuottaa
sellaista surua, ikävää, mielihaikeutta, miten?

Ja Emmi painoi poskeaan lujemmin sohvaan ja nyyhkytti

kovemmin.
Sydämmetön Yrjö, kiusantekijä, pahan tuulen tuottaja ja…