Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

Transactional Machine Learning with Data Streams

and AutoML: Build Frictionless and Elastic Machine
Learning Solutions with Apache Kafka in the Cloud
Using Python 1st Edition Sebastian Maurice
https://ebookmeta.com/product/transactional-machine-
learning-with-data-streams-and-automl-build-frictionless-
and-elastic-machine-learning-solutions-with-apache-kafka-in-
the-cloud-using-python-1st-edition-sebastian-maurice/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Data Science in the Cloud with Microsoft Azure Machine

Learning and Python Stephen F. Elston

https://ebookmeta.com/product/data-science-in-the-cloud-with-
microsoft-azure-machine-learning-and-python-stephen-f-elston/

ebookmeta.com

Natural Language Processing Recipes: Unlocking Text Data

with Machine Learning and Deep Learning Using Python 2nd
Edition Akshay Kulkarni
https://ebookmeta.com/product/natural-language-processing-recipes-
unlocking-text-data-with-machine-learning-and-deep-learning-using-
python-2nd-edition-akshay-kulkarni-2/
ebookmeta.com

Natural Language Processing Recipes: Unlocking Text Data

with Machine Learning and Deep Learning Using Python 2nd
Edition Akshay Kulkarni
https://ebookmeta.com/product/natural-language-processing-recipes-
unlocking-text-data-with-machine-learning-and-deep-learning-using-
python-2nd-edition-akshay-kulkarni/
ebookmeta.com

Border Folk Balladeers Critical Studies on Américo Paredes

1st Edition Roberto Cantú (Editor)

https://ebookmeta.com/product/border-folk-balladeers-critical-studies-
on-americo-paredes-1st-edition-roberto-cantu-editor/

ebookmeta.com
Human Medical Thermography James Stewart Campbell

https://ebookmeta.com/product/human-medical-thermography-james-
stewart-campbell/

ebookmeta.com

Transgenic Mouse Methods and Protocols Methods in

Molecular Biology 2066 Melissa A. Larson

https://ebookmeta.com/product/transgenic-mouse-methods-and-protocols-
methods-in-molecular-biology-2066-melissa-a-larson/

ebookmeta.com

How to Stage a Military Coup From Planning to Execution

Connor

https://ebookmeta.com/product/how-to-stage-a-military-coup-from-
planning-to-execution-connor/

ebookmeta.com

Lonely Planet Pocket Stockholm 5 Pocket Guide 5th Edition

Becky Ohlsen

https://ebookmeta.com/product/lonely-planet-pocket-stockholm-5-pocket-
guide-5th-edition-becky-ohlsen/

ebookmeta.com

In Praise of Historical Anthropology Perspectives Methods

and Applications to the Study of Power and Colonialism 35
Routledge Approaches to History 1st Edition Alexandre
Coello De La Rosa
https://ebookmeta.com/product/in-praise-of-historical-anthropology-
perspectives-methods-and-applications-to-the-study-of-power-and-
colonialism-35-routledge-approaches-to-history-1st-edition-alexandre-
coello-de-la-rosa/
ebookmeta.com
Dalton's Treasure 1st Edition Ed Law

https://ebookmeta.com/product/daltons-treasure-1st-edition-ed-law/

ebookmeta.com
Sebastian Maurice

Transactional Machine Learning with

Data Streams and AutoML
Build Frictionless and Elastic Machine Learning
Solutions with Apache Kafka in the Cloud Using
Python
1st ed.
Sebastian Maurice
Toronto, ON, Canada

Any source code or other supplementary material referenced by the

author in this book is available to readers on GitHub via the book’s
product page, located at www.apress.com/978-1-4842-7022-6. For
more detailed information, please visit
http://www.apress.com/source-code.

ISBN 978-1-4842-7022-6 e-ISBN 978-1-4842-7023-3

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-7023-3

© Sebastian Maurice 2021

Apress Standard

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Apress imprint is published by the registered company APress

Media, LLC part of Springer Nature.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY
10004, U.S.A.
For my daughter Matea, my wife Ellen, and my mom and dad, Frank and
Mary.
Introduction
Fast data requires fast machine learning for fast decision-making.
Understand how to apply auto machine learning to data streams with
Apache Kafka in the cloud using Python, and create transactional
machine learning (TML) solutions that are frictionless (require minimal
to no human intervention) and elastic (machine learning solutions that
can scale up or down by controlling the number of data streams,
algorithms, and users of the insights). This book will strengthen your
knowledge of the inner workings of TML solutions using data streams
with auto machine learning integrated with Apache Kafka that are
scalable. You will be at the forefront of an exciting area of machine
learning that is focused on speed of data and algorithm creation, scale,
and automation that will drive business value in almost every industry.
By the end of the book, you will have a solid understanding of the
technical and business aspects of TML. You will know how to build TML
solutions with all the necessary details, freely available software for
download, all at your fingertips. You will be at the technical and
business forefronts, in the knowledge economy where data creation
speeds are increasing, requiring fast machine learning solutions that
are frictionless and elastic, for fast decision-making that can create
enormous business value on a large scale!
Acknowledgments
I would like to thank my wife Ellen and daughter Matea for their
support in the writing of this book. Their ongoing support was
invaluable.
I would like to thank Michael Scappaticci for his editing and review
of the chapters and discussions on some of the concepts presented in
this book. I would also like to thank Phoenix Unnayan Majumder for his
inputs, especially on Apache Kafka. I would also like to thank Tim
Raiswell; his insights and thoughts were important in shaping some of
the ideas in this book.
Lastly, I want to thank my parents, Frank and Mary, for their
continued support and encouragements in pursuing all of my dreams
and goals in life.
Table of Contents
Chapter 1:​Introduction:​Big Data, Auto Machine Learning, and
Data Streams
Structured Data
Semi-structured Data
Unstructured Data
A Quick Take on Big Data
Data Quality
Data Streams
Stream Mining
Auto Machine Learning (AutoML)
Machine Learning Model Building Process
Concluding Remarks
Chapter 2:​Transactional Machine Learning
Examining TML
Features of TML
Data Stream Storage Platform (DSSP)
MAADS-VIPER
Algorithm and Insights Management System (AiMS) Dashboard
AutoML Technology
Unsupervised Learning:​Detecting Anomalies
Frictionless Machine Learning
Concluding Remarks
Chapter 3:​Overcoming Challenges to ML Adoption
Overview of Challenges
 Understanding the Root Causes of Challenges in Adopting
Advanced Technologies
Data Decentralization​
Lack of Corporate Strategy
Advanced Technology Costs
Choosing ML Use Cases
ML Change Acceptance
Technological Barriers
Skill Gap to Adopting ML
Strategy Gap in Adopting ML
Communication Gap in Adopting ML
Approaches to Addressing the Challenges
Discussion and Path Forward
Chapter 4:​The Business Value of Transactional Machine Learning
Conventional Machine Learning (CML)
The TML Opportunity
Core Areas of Value from TML
TML Value Areas (Levers)
Measuring Value from TML Solutions
Choosing the Right TML Use Cases
Benefits and Costs
Risks and Pitfalls
Concluding Remarks
Chapter 5:​The Technical Components and Architecture for
Transactional Machine Learning Solutions
Overview of a TML Solution
Reference Architecture of a TML Solution
 Description of Technical Components
Technical Architecture of a TML Solution
Unsupervised Learning
Communication Process Between Components
Data Flows
Example Architecture
TML Cost Management
Concluding Remarks
Chapter 6:​Transactional Machine Learning Solution Template
with Streaming Visualization
Overview of TML Solution Template
Template Component Details
Kafka Cloud via Confluent Cloud
VIPER Environment File
VIPER, VIPERviz, and HPDE Setup
Kafka Topics and Data Streams
TML Example Code
Walmart Foot Traffic Prediction and Optimization with TML
Unsupervised Learning for Anomaly Detection
Anomaly Detection on Banking Transactions with TML
Concluding Remarks
Chapter 7:​Visualize Your TML Model Insights:​Optimization,
Predictions, and Anomalies
Streaming Anomaly Detection Visualization
Streaming Prediction Visualization
Streaming Optimization Visualization
AiMS Dashboard
 Generic Topics’ Visualization
Visualization with WebSockets
Concluding Remarks
Chapter 8:​Evolution and Opportunities for Transactional Machine
Learning in Almost Every Industry
Areas of Further Exploration
Faster and More Complex Decision-Making by Machines
Broader Adoption of AutoML Techniques and Processes to
Data Streams
Stacking and Chaining Different TML Solutions
Concluding Remarks
Chapter 9:​TML Project Planning Approach and Closing Thoughts
TML Technology Stack
TML Project Planning Approach
TML Value Creation
Closing Thoughts
Definitions
References
Index
About the Author
Sebastian Maurice
is the founder and CTO of OTICS
Advanced Analytics Inc. and has over 25
years of experience in AI and machine
learning. Previously, Sebastian served as
Associate Director within Gartner
Consulting, focusing on artificial
intelligence and machine learning. He
was instrumental in developing and
growing Gartner’s AI consulting
business. He has led global teams to
solve critical business problems with
machine learning in oil and gas, retail,
utilities, manufacturing, finance, and
insurance. Dr. Maurice also brings deep
experience in oil and gas (upstream) and
was one of the first in Canada to apply machine learning to oil
production optimization, which resulted in a Canadian patent:
#2864265.
Sebastian is also a published author with seven publications in
international peer-reviewed journals and books. One of his publications
(International Journal of Engineering Education, 2004) was cited as
landmark work in the area of online testing technology. He also
developed the world’s first Apache Kafka connector for transactional
machine learning: MAADS-VIPER.
Dr. Maurice received his PhD in electrical and computer engineering
from the University of Calgary and has a master’s in electrical
engineering and a master’s in agricultural economics, with a bachelor’s
in pure mathematics and a bachelor’s (hon) in economics.
Dr. Maurice also teaches a course on data science and actively helps
to develop AI course content at the University of Toronto. He is also
active in the AI community and an avid blogger and speaker. He also sits
on the AI advisory board at McMaster University.
About the Technical Reviewer
Tim Raiswell
is a principal in advanced analytics with
Loftus Labs, a consulting firm that
specializes in agribusiness data science.
His current areas of research include
machine learning for business decision
support and the importance of culture
and attitude in the adoption of analytic
decision-making. Tim lives in the state of
Maryland with his family.
© The Author(s), under exclusive license to APress Media, LLC, part of Springer
Nature 2021
S. Maurice, Transactional Machine Learning with Data Streams and AutoML
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-7023-3_1

1. Introduction: Big Data, Auto Machine

Learning, and Data Streams
Sebastian Maurice1
(1) Toronto, ON, Canada

Data streams are a class of data that is continuously updated and

captured and grows in volume and is largely unbounded [Aggarwal,
2007; Wrench et al., 2016]. Consider how our everyday lives contribute
to data streams. Every time we purchase something with a credit card,
the purchasing event information about your name, purchase amount,
product purchased, time and date purchased, location where it was
purchased, quantity, product code, and so on are all captured in real
time and stored in a data storage platform capable of storing large
amounts of data. Browsing the Web also results in enormous amounts
of data flowing through IP networks that are being captured by your
Internet service providers (ISPs). Even the cars we drive are becoming
more connected to the Internet. The car manufacturers are capturing
and storing all of the telemetry and GPS data.
Data continues to seep into all facets of our lives. Everyday items
that we use today such as refrigerators, cars, washing machines, TVs,
and so on create massive amounts of data each day. By some estimates,
we create 2.5 quintillion bytes of data each day. And, most of the
world’s data was created in just the past few years. This is impressive in
terms of scale and shows that data is flooding our world in ways we
never imagined 10 or 15 years ago. Most of us are familiar with data
that exists in database tables, flat files, and dataframes, but a new
category of data that is creating new challenges for data engineers,
Other documents randomly have
different content
siihen ja te hänen mukanaan. Vaimonneko? Mokoma vaimo, jonka
ovelta viime yönä vangitsitte hänen rakastettunsa!

— Myöskin teidän oveltanne, — vastasi kreivi rauhallisesti, ivasta

välittämättä.

Mutta rouva St. Lo ei ollut kuulevinaan. — Olenhan varoittanut

teitä, — huusi hän. — Mutta te ette uskonut. Kerroin teille, että
Tignonville seurasi meitä. Ja nyt varoitan teitä uudestaan: te olette
vasaran ja alasimen välissä, herra kreivi! Jollei Tignonville murhaa
teitä vuoteessanne…

— Hänhän on minun vallassani.

— Niin pyhä kirkko syöksyy päällenne ja murskaa teidät. Minä

puolestani olen nähnyt kyllikseni ja enemmänkin. Minä matkustan
Toursiin itäistä tietä pitkin.

Kreivi Hannibal kohautti olkapäitään. — Kuten haluatte, — sanoi

hän.

Rouva St. Lo kiirehti tyytymättömänä hänen luotaan. Hän ei voinut

käsittää miestä, joka pelasi uhkapeliä tällaisessa asemassa. Tämä
peli oli hänestä liian hienoa, sen vaarat liian ilmeiset ja voitto kovin
pieni. Sitäpaitsi hänessä oli naisellinen pelko kirkkoa kohtaan, naisen
usko, että kuollut käsi voi rangaista.

Puolessa tunnissa hän oli jaellut määräyksensä, ja kahden tunnin

päästä hänen väkensä oli koolla. Sitten hän lähti matkalle itäistä tietä
pitkin; palvelijain joukossa oli kolme Tavannesin ratsumiestä
saattamassa heitä kappaleen matkaa. Kreivi Hannibal katseli heidän
lähtöään, ja nähdessään, että Bigot ratsasti Suzannen aasin
vieressä, hän hymyili. Ja kun hän sitten kääntyi poispäin, tapahtui
jotakin, mikä oli hänelle sangen harvinaista… hän nauroi ääneen.

Tämä nauru oli ilmauksena yhtä harvinaisesta mielentilasta.

Tuskin kukaan oli nähnyt hänen silmiensä säteilevän, niinkuin ne nyt
säteilivät, hänen kävellessään edestakaisin majatalon edustalla.
Miehet tarkastelivat häntä ihmetellen eivätkä pitäneet siitä
ensinkään, sillä muutamat olivat sattuneet kuulemaan kreivin riidan
pappien kanssa ja kertoneet siitä muillekin, jolloin he pudistivat
päätään. Se mies, joka oli kärventänyt paavin partaa ja kutittanut
kardinaaleja leuan alta, oli jo vanha, eikä rohkeinkaan muista
halunnut taistella sellaisten kanssa, joiden aseet eivät olleet tästä
maailmasta.

Mutta vaikka he eivät siitä tietäneetkään, oli kreivi Hannibalilla

pätevät syyt iloonsa. Hän ei iloinnut siksi, että aavisti vaaran
uhkaavan, vaikka hän tosin mielellään menikin vaaraan; eikä siksi, ei
ainakaan yksinomaan, vaikka ehkä osaksi, että se nainen, jonka
rakkautta hän kaipasi, oli sinä yönä seissyt hänen ja kuoleman
välillä. Ei hän myöskään iloinnut siksi, vaikka ehkä hiukan siitäkin,
että tämä nainen oli todistanut hänen vaalinsa oikeaksi tuolla
menettelyllään, jollaista ahdasmielinen mies olisi surkutellut, mutta
jota voimakas mies ihaili. Ei, vaan hän iloitsi etupäässä siksi, että
yölliset tapahtumat olivat antaneet hänen käsiinsä kaksi asetta, ja
näillä hän uskoi voivansa valloittaa takaisin kaiken kadottamansa
alueen, — sen, jonka oli menettänyt äkillisen päähänpiston takia
poiketessaan alusta saakka noudattamaltaan polulta.

Näitä aseita olivat Tignonville, jonka nousuvesi oli vanginnut rotan

satimeen, ja myös se, että kreivitär oli varastanut hänen
päänalaisensa alta kallisarvoisen kirjemytyn. Hän tiesi sen, sillä
maatessaan hän oli tuntenut kreivittären hengityksen poskellaan,
hänen kätensä päänalaisensa alla ja samalla miltei ylivoimaista
kiusausta kiskaista hänet äkkiä syliinsä. Hän oli maannut hiljaa ja
sallinut toisen poistua huoneesta rauhassa niinkuin oli tullutkin. Ja
palkkioksi siitä hänellä nyt oli se tietoisuus, että vaikka toinen oli
ryöstänyt häneltä, ei hän ollut ryöstänyt itselleen, ja että kun hänen
henkensä oli ollut vaarassa, ei toinen ollut epäillyt panna omaansa
alttiiksi hänen puolestaan.

Tullessaan tähän johtopäätökseen hän värisi. Miten vähällä hän oli

ollut tuomita tätä naista väärin! Ellei hän olisi maannut hiljaa ja
odottanut, ellei hän olisi hillinnyt itseään, olisi hän luullut kreivittären
olevan salaa liitossa entisen sulhasensa ja niiden kanssa, jotka
aikoivat hänet murhata. Hän olisi joko varoituksetta saanut
surmansa, taikka jos hän olisi pelastunut, olisi hän ehkä yllättänyt
kreivittären ja Tignonvillen yhdessä ja silloin kaikiksi ajoiksi
menettänyt uskonsa jaloon naiseen.

Tästä vaarasta hän oli pelastunut. Ja lisäksi saanut käsiinsä aseet,

joista jo olemme puhuneet. Nyt hän tunsi pitävänsä kreivitärtä
vallassaan ja aivan huumaantui. Jos hän käyttäisi näitä aseita
parhaiten, jos hän ulottaisi jalomielisyyttä mahdollisimman pitkälle,
niin hänen vaimonsa sydämen linnoitus lopultakin antautuisi!

Hänellä oli tällaiselle luonteelle ja miehuudelle ominainen vika,

nimittäin halu toimia tulisesti. Hän tiesi, että yöllinen tapahtuma
saattaisi hänet sellaisiin vaikeuksiin, joita kirjeiden anastaja ei ollut
aavistanutkaan. Jos papit yllyttäisivät Angersin katolilaisia, jos hänen
saapuessaan Angersiin miehet verilöylyä varten hiotuin miekoin
odottaisivat hänen antavan siihen merkin eikä hän antaisikaan,
silloin tulisi sellaisia vaikeuksia, joista Hannibal de Tavannes oikein
riemuitsi. Ikivanhan tuomiokirkon ympärillä ja Angevinin linnan
mustien muurien suojassa tapahtuisi sellaisia yhteentörmäyksiä,
jotka veisivät tavalliselta mieheltä kaiken rohkeuden.

Ja juuri silloin, tilanteen ollessa uhkaavimmillaan, hän ilmaisisi

tietonsa. Anteeksianto näyttäisi silloin mahdottomalta, mutta hän
antaisi anteeksi. Turmion hyökyaaltojen, joiden padot kreivitär oli
avannut, kohistessa heidän ympärillään hän sanoisi miehelle, joka oli
väijynyt hänen henkeään: »Mene!» Ja naiselle hän sanoisi: »Minä
tiedän ja annan anteeksi!» Tämä, vain tämä olisi arvokas loppu sille
menettelylle, jota hän oli päättänyt alusta alkaen noudattaa, vaikkei
ollut voinut toivoakaan jatkavansa sitä perille asti näin loistavasti,
kuin se nyt huikaisi häntä.
XXVI.

PAHAA TUULTA.

Seuraavana päivänä tämä harvinainen ja omituinen, yhä kestävä

iloisuus aluksi hämmästytti, mutta sitten kauhistutti kreivitärtä. Kreivi
oli epäilemättä huomannut kirjeiden kadonneen, sen mytyn, josta
niin paljon riippui ja jonka tärkeydestä hän oli huomauttanut. Mutta
jos hän kerran oli huomannut varkauden, miksi hän ei puhunut siitä
mitään? Miksi hän ei hälyttänyt, ei etsinyt, ei kysellyt eikä hakenut?
Miksi hän ei antanut hänelle tätä mahdollisuutta kertoa totuutta, sillä
ilman kreivin aloitetta ei hänelläkään ollut rohkeutta puuttua asiaan.

Mutta ennen kaikkea, mikä oli tuon oudon riemun lähde? Mitä
merkitsivät nuo laulunpätkät, joita hän toisinaan hyräili ja jotka
ainoastaan kreivittären hämmästynyt katse vaiensi? Hänen
ratsuunsakin tarttui isännän iloisuus, sillä se tepasteli korskuen
isäntänsä viskellessä ratsupiiskaansa ilmaan ja siepatessa sen
jälleen kiinni.

Miksi hän nyt oli irtaantunut synkkämielisyydestään ja ratsasti kuin

nuorin heidän joukossaan, juuri nyt, kun häntä oli kohdannut näin
suuri vastoinkäyminen, kun häneltä oli ryöstetty se, mistä hänen
täytyisi tehdä tiliä? Hän ihmetteli itsekseen, mitä miehet tuosta
ajattelivat, ja tarkatessaan heitä hän huomasi heidän tuijottavan
kreiviin, pitävän häntä salaa silmällä ja kuiskailevan keskenään.
Mitähän he ajattelivat? Hän ei käsittänyt, ja vähitellen alkoi niin
hirvittävä kauhu kouristaa hänen sydäntään, ettei väkivaltaisinkaan
kohtelu olisi voinut sellaista herättää.

Lähes vuorokauden lepo oli virkistänyt häntä yön tapahtumia

seuranneesta uupumuksesta; kuitenkin hänen jäsenensä olivat
vapisseet hänen noustessaan aamulla satulaan. Mutta varhaisen
kesäaamun viileä raikkaus, ympäröivä vihannuus ja mutkitteleva
Loire, jonka rantaa pitkin he ratsastivat, elähyttivät häntä. Jos kreivi
nyt olisi ollut synkän näköinen, näyttänyt vain hautovan uhkaavia
ajatuksia taikka tarkastellut epäluuloisin katsein, olisi kreivitär silloin
rohjennut lähestyä häntä ja kohta kertoa hänelle totuuden.

Mutta tässä uudessa mielentilassa piili jotakin outoa. Jos hän

ensinkään oli siitä perillä, tuntui se ennustavan jotakin
eriskummaista, kaameaa kostoa, joka oli kreivin rajun, ivallisen
luonteen mukaista. Kreivittären rohkeus lamaantui kokonaan;
punakin alkoi vähitellen paeta hänen poskiltaan. Ja hän tiesi, että
kreivin tarvitsi vain katsoa häneen huomatakseen hänen
syyllisyytensä, joka ilmeni kasvoista, pelokkaasta käytöksestä ja
silmistä, näiden milloin etsiessä Tavannesia, milloin taas välttäessä.
Ja pitäen varmana, että kreivi sen huomasi ja tiesi totuuden, hän
kuvitteli hänen nuolevan huuliaan ikäänkuin kissa, joka leikkii hiirellä,
ja salaa nauttivan toisen kauhusta ja hämmennyksestä.

Ja kuitenkin tämä päivä ja tie oli omiaan herättämään hilpeää

mieltä. Toisella puolen viinitarhat peittivät lämpöisiä, punervia
rinteitä, kohoten laaksosta porrasmaisesti luostarin valkoisia
rakennuksia kohti; toisella taas kiemurteli virta vihannan tasangon
läpi, jonka polvenkorkuisessa ruohikossa villisilmäiset puolialastomat
pojat paimensivat mustaa karjaa. Väliin Loire katosi matkailijain
näkyvistä, ja ratsastettuaan erästä rinnettä ylös he saapuivat
pyökkimetsien hämäriin holvikäytäviin, missä viime vuoden lehdet
peittivät maata syvinä, kahisevina kinoksina. Heidän päästessään
ulos metsästä johti tie jälleen alaspäin, ja kääntyen syrjään seurue
pujotteli kapeaa polkua pitkin erään vanhan kaupungin ruskeiden,
hammasreunaisten muurien juurella. Ampuma-aukoista tarkkasivat
heitä joidenkuiden osaksi uneliaat, osaksi epäluuloiset kasvot heidän
siinä matkatessaan alhaalla paahtavassa kuumuudessa. Sitten he
jälleen saapuivat joen rannalle, missä likainen erakko istui
kerjäämässä rantapenkereeseen kaivamansa luolan suulla, ja
vastaisella rannalla kutsui luostarin kello nukuttavan hitaasti kello
kolmen messuun.

Eikä kreivi vieläkään puhunut, ja hänen salaperäisen iloisuutensa

pelottamana oli kreivitärkin vaiti, vaikka syyttikin itseään
raukkamaisuudesta. Kreivi toivoi heidän ehtivän Angersiin ennen
yötä, ja nuori nainen ihmetteli kauhu mielessä, mitä siellä tulisi
tapahtumaan. Mitä suunnitelmia kreivillä oli häneen nähden? Millä
tavalla hän aikoi rangaista? Vaikka hän olikin rohkea, oli hän
kuitenkin nainen, ja hänellä oli naisen hermot, ja pelko ja
ennakkoarvailu kiihdytti niitä. Pahinta oli kuitenkin kreivi Hannibalin
vaikeneminen, joka kaiketi ennusti pahempaa kuin mitkään sanat!

Sitten hänen mieleensä tuli uusi ajatus. Olikohan kreivillä toisiakin

kirjeitä? Jos hänen käytöstään saattoi ensinkään selittää, oli tämä
ainoa selitys. Ehkä hänellä oli muitakin alkuperäisiä kirjeitä tai ehkä
jäljennöksiä, niin ettei hän ollutkaan mitään kadottanut, vaan
ainoastaan saanut täten oikeuden kiusata ja kiduttaa, herjata ja
halveksia?

Tämä ajatus oli niin tuskallinen, että se saattoi hänet äkkiä

ilmaisemaan itsensä. He ratsastivat juuri leveää, tomuista tietä pitkin
kivitetyn maantien rinnalla, joka oli luotu niin korkeaksi, etteivät
syystulvat siihen ulottuneet. Hän kääntyi äkkiä kreivin puoleen.

— Teillä on toisiakin kirjeitä! — huudahti hän. — Niin, toisiakin

kirjeitä! — Ja unohtaen hetkeksi pelkonsa hän katsoi kreiviä silmiin
tutkivasti.

Kreivi Hannibal katsahti häneen, ja suun ympärillä kävi piirre

tuimemmaksi. — Mitä tarkoitatte, madame? — kysyi hän.

— Onko teillä toisiakin kirjeitä?

— Kenelle?

— Kuninkaalta Angersiin?

Kreivi Hannibal huomasi, että Clotilde aikoi tunnustaa, päästen

siten pilaamaan hänen erinomaisen suunnitelmansa, ja järjetön
suuttumus heräsi tässä miehessä, joka oli ollut valmis antamaan
anteeksi todellisen vääryyden.

— Tehkää niin hyvin ja selittäkää! — sähähti hän hampaittensa

välistä, ja hänen silmänsä kiiluivat uhkaavasti. — Mitä te tarkoitatte?

— Teillä on toisiakin kirjeitä, — huudahti kreivitär, — paitsi niitä,

jotka varastin.
 — Jotka varastitte minulta? — kertasi kreivi hitaasti. Hän oli niin
vimmastunut tästä odottamattomasta käänteestä, ettei tiennyt kuinka
päästä asiasta.

— Niin, minä juuri! — huudahti toinen. — Minä! Minä otin ne

päänalaksenne alta.

Kreivi oli hetken aikaa vaiti. Sitten hän päätään ravistaen naurahti.
— Ei se kelpaa, rouva, — sanoi hän ivallisesti. — Te olette tosin
viisas, mutta minua ette petä.

— Petä?

— Niin.

— Ettekö siis usko, että minä otin kirjeet? — huudahti kreivitär

hyvin hämmästyneenä.

— En, — vastasi kreivi. — Ja minulla on siihen pätevä syy. — Hän

oli nyt paaduttanut sydämensä, keksinyt juonen eikä aikonut säästää
kreivitärtä.

— Millainen syy?

— Pätevin kaikista, — vastasi kreivi. — Sillä se henkilö, joka

varasti kirjeet, saatiin kiinni juuri kun oli pääsemässä pakoon, ja nyt
hän on minun huostassani.

— Se… joka varasti kirjeet? — änkytti kreivitär.

— Niin, madame.

— Tarkoitatteko herra de Tignonvilleä?

 — Juuri häntä.

Kreivitär kalpeni niin, että huuletkin kävivät valkoisiksi, ja hänen oli

vaikea pysyä satulassa. Suurella ponnistuksella hän pysähdytti
hevosensa. Kreivi Hannibal pysähtyi myös. Palvelijat olivat ehtineet
jonkun matkaa edelle.

— Ja nyt ovat kirjeet taas hallussanne? — kuiskasi kreivitär, kun

heidän katseensa kohtasivat toisensa. — Ovatko kirjeet teidän
hallussanne?

— Eivät, mutta varas on! — Kreivi Hannibalin äänessä piili

synkkää uhkaa. — Senhän näytte tietäneen, — jatkoi hän ivallisesti,
— äskeisistä sanoistanne päättäen.

— Minäkö? En, en! — ja kreivitär horjui satulassaan.

— Mitä… mitä te aiotte… tehdä? — kuiskasi hän oltuaan hetken

aikaa vaiti masentuneena.

— Hänellekö?

— Niin.

— Viranomaiset saavat siitä päättää Angersissa.

— Mutta hän ei ottanut niitä. Minä vannon, ettei hän ottanut.

Kreivi Hannibal ravisti kylmästi päätään.

— Minä vannon, että minä ne kirjeet otin! — toisti kreivitär aivan

onnettomana. — Rangaiskaa minua! — Hänen vartalonsa oli
kumarassa hevosen kaulalla ja näytti anovan sääliä, mutta kreivi
vain hymyili.
 — Ettekö usko minua?

— En, — vastasi kreivi ja lisäsi äänellä, joka värisytti kreivitärtä: —

Jos uskoisinkin, niin rankaisisin häntä sittenkin!

Nyt nuori nainen oli masentunut, mutta kreivi tahtoi masentaa

häntä vieläkin, jos suinkin mahdollista. Hän tahtoi nähdä, eikö
kreivittären panssarissa ollut mitään heikkoa kohtaa. Hän tahtoi
kiusata häntä nyt hiukan, koska kuitenkin lopuksi piti vapauttaa. —
Vakuutan teille, madame, — jatkoi hän tylyimmällä äänellään, — että
olen jo kyllästynyt lemmittyynne. Hän on liian usein osunut tielleni. Te
olette vaimoni, ja minä olen miehenne. Päivän tai parin päästä tulee
tästä ilveilystä loppu ja hänestä myös.

— Hän ei ottanut niitä, — valitti kreivitär, ja hänen päänsä vaipui

alemmas rintaa vasten. — Hän ei ottanut niitä. Armahtakaa häntä!

— Ne ovat ainakin poissa, madame! — vastasi Tavannes. — Te

olette ehkä ottaneet ne yhdessä, mutta kun en halua, että te saatte
maksaa, niin täytyy hänen maksaa niiden hinta.

Ellei tieto siitä, että Tignonville oli joutunut hänen miehensä käsiin,
olisi jo sinänsä ollut kreivittärelle kyllin musertava, niin oli ainakin
kreivi Hannibalin äänellä tämä vaikutus. Tavannesin paatumus
vaikutti hallayön tavoin uuden elämän oraaseen, joka oli alkanut
versoa Pariisin kamalien päivien jälkeen ja ylläpitänyt nuorta mieltä
raskaan taakan alla, kun Angersia uhkaava vaara painoi hänen
hartioitaan, ja tämä nuori taimi kuihtui ja kuoli tylyn jalan tallaamana.
Ylpeys, joka oli kreivitärtä tukenut, herättänyt kreivissä ihailua ja
kunnioitusta, sekin masentui kokonaan kuten hän itsekin
kallistuneena hevosen kaulaa vasten ja katkerasti itkien. Hän
antautui kokonaan surunsa valtaan, niinkuin kerran ennen Pariisissa
yläkerroksen huoneessa.

Kreivi Hannibal katseli tätä surkeutta. Hän oli tahtonut masentaa ja

päässyt tahtonsa perille eikä kuitenkaan tuntenut tyydytystä. Hän oli
nöyryyttänyt toista niin suuresti, että nyt olisi jalomielisyydellä
varmaankin erinomainen vaikutus, loistaen kuin aurinko pimeässä
maailmassa, mutta kuitenkaan hän ei ollut onnellinen. Hän saattoi
odottaa huomispäivää ja sanoa itselleen: »Hän saa silloin käsittää ja
tuntea minut», mutta tieto siitä, että nainen tuossa itki rakastettunsa
tähden, viilsi taas hänen sydäntään. Ja hän ajatteli: »Hän valitsisi
mieluummin kuoleman Tignonvillen kädestä kuin minulta elämän.
Vaikka antaisin hänelle koko maailman, ei hän sittenkään muuttuisi.
Vaikka pääni koskettaisi tähtiä, täyttäisi Tignonville kuitenkin hänen
maailmansa.»

Tämä ajatus kiihoitti häntä uuteen julmuuteen, pani hänet

yrittämään, eikö voisi noin lannistuneelta kiristää rukousta.

— Te ette ensinkään kysy, niissä hän on? — sanoi hän ivallisesti.

— Hän voi olla joko edellä tai jäljessämme? Ettekö välitä, onko hän
haavoittunut vai hyvissä voimissa? Ja mitä hän pyysi teille
sanomaan? Mitä hän pelkää ja mitä hän toivoo? Entä hänen
viimeinen toivomuksensa? Ja kun voi toivoa niin kauan kuin toinen
on elossa, ettekö haluaisi tietää, missä ensi yönä säilytetään hänen
vankilansa avainta, madame?

Joka kysymys sattui kreivittäreen kuin ruoskanisku, mutta hän ei

väistänyt, sillä hän oli jo kuin tunnottomaksi ruoskittu. Se yhä yllytti
kreiviä jatkamaan, hän tunsi hurjaa, mieletöntä halua kuulla toisen
rukouksia, nöyryyttää yhä syvemmälle, pakottaa polvilleen. Hän
tavoitteli mielessään vielä kirpeämpää ivaa. Heidän palvelijansa
olivat jo melkein kadonneet näkyvistä, ja laskeva aurinko paistoi
heidän silmiinsä.

— Kahden tunnin päästä olemme Angersissa, — sanoi kreivi. —

Olipa todella vahinko, madame, että kun yhdessä varastitte kirjeeni,
ette menneet askelta pitemmälle. Teidät yllätettiin, muuten kai en
enää olisi hengissä.

Silloin kreivitär nosti päätään ja katsoi miestään niin

hämmästyneenä ja niin nuhteleva ilme kosteissa silmissään, että
kreivi tahtomattaankin hiljensi ääntään lausuessaan viimeistä
sanaansa.

— Tarkoitatteko… että aioin murhata teidät? — kysyi kreivitär. —

Mieluummin olisin leikannut käteni poikki. Mitä tein, —ja nyt hänen
äänensä oli aivan varma, vaikka matala, — sen tein pelastaakseni
uskolaisiani. Ja jos se täytyisi tehdä uudestaan, niin sen myöskin
tekisin.

— Ja sen te uskallatte kertoa minulle suoraan vasten kasvoja? —

huudahti kreivi salaten tunteitaan, jotka olivat tukahuttaa hänet.—
Tekisittekö sen uudestaan, todellako? Mon Dieu, teidän sietäisi
saada pieni opetus.

Hän kohotti ratsupiiskansa sivaltaakseen hevosia, jotta ne jälleen

lähtisivät liikkeelle. Kreivitär luuli uhattavan itseään ja tällä kertaa
vihdoinkin väisti, mutta piiska läimäytti hevosta lavan kohdalle
saaden sen hypähtämään eteenpäin. Kreivi Hannibal puri hammasta
kalpeana.

— Eteenpäin! Eteenpäin! — huusi hän tylysti. — Olemme jääneet

jälkeen! — Ja ratsastaen kreivittären takana sivaltaen silloin tällöin
hänen hevostaan hän pakotti sen juoksemaan ravia, kunnes he
saavuttivat palvelijansa.
XXVII.

MUSTA KAUPUNKI.

Oli jo myöhäinen ilta, kun he väsyneinä saapuivat rasittuneilla

hevosillaan Angersin etukaupunkiin ja näkivät edessään matkansa
pään. Iltarusko oli jo häipynyt taivaalta, mutta ilma oli vielä lämmin
päivän helteestä, ja tätä opaalinväristä taustaa vasten Angersin
linnan jättiläishahmo, joka kirkkaalla päiväpaisteellakin kohoaa
synkkänä ja uhkaavana Mayenne-virran rannalta, erottautui mustana
ja teräväpiirteisenä. Sen alapuolella joen kummallakin rannalla
ylenivät kaupungin tornit ja huiput harjakattoisten talojen
epämääräisestä ryhmästä, jossa siellä täällä näkyi lahonnut,
kyyhkysten tyyssijaksi joutunut kaariportti Ludvig Pyhän ajoilta taikka
tuulimyllyn kapeat siivet.

Kaupunki näytti tummalta vaaleaa taivasta vasten, säilyttäen

tiukasti salaisuutensa. Tuhannet ihmiset olivat tulleet ulkosalle
nauttiakseen illan viileydestä pihoilla ja lehtikujilla. Ainoastaan
hiljainen kohina ilmaisi, että kaupungin suonissa sykki elämä.

Sittenkin kreivitär nähdessään sen katot tunsi jonkinlaista onnea

ensi kertaa tänä päivänä. Vaikka hän saisikin kärsiä, oli hän
kuitenkin pelastanut. Nuo talot olivat hänelle kiitollisuudenvelassa.
Tuossa hiljaisessa kohinassa olivat niidenkin naisten ja lasten äänet,
jotka hän oli pelastanut. Ajatellessaan tätä ja katsellessaan
kaupunkia läikähti hänen rinnassaan lämmin rakkauden ja hellyyden
aalto, huuhtoen pois kaiken katkeruuden. Hänet valtasi syvä nöyryys
ja ääretön kiitollisuus, ja hänen päänsä painui alemmas hevosen
kaulalle, mutta tällä kertaa ei häpeästä, vaan hartaudesta.

Jos hän olisi tiennyt, mitä tapahtui noiden kattojen alla, jotka yö
liitti yhteisen hämärän peittoon, jos hän olisi voinut lukea ne
ajatukset, joista tällä hetkellä monet rohkeatkin porvarit kalpenivat
ison torin läheisissä taloissa, olisi hän ollut vieläkin kiitollisempi. Sillä
tällä hetkellä oli perähuoneissa polvistuneita naisia rukoilemassa
kuumeinen hehku silmissään, ja miehet koettivat ulkona näyttää
rohkeilta, vaikka sydän oli pakahtua pelosta, toisten miesten
katsellessa heitä karsaasti, kuvitellen näkevänsä heidän ruumiinsa jo
käärinliinoissa.

Sillä Angersiin oli saapunut kaamea uutinen, eikä kukaan tiennyt

millä tapaa. Siitä oli saatu vihiä noin kolme päivää sitten. Miehet
olivat lukeneet toisten miesten katseista. Jonkun äkäpussin kieli tai
solvaistun naisen pilkkanauru oli sitä levittänyt, ilman linnut olivat
samaa liverrelleet. Siitä oli kuiskailtu sydänyön äänettömyydessä
toisesta ullakkoikkunasta toiseen vanhan kaupungin kapeiden kujien
poikki; siitä oli puhuttu luostarin rautaristikkoisten akkunain takana ja
rannalla lautatarhoissa. Huhu kertoi kymmenentuhannen,
viidenkymmenentuhannen, sadantuhannen saaneen Pariisissa
surmansa ja Orleansissa kaikkien. Tuon miehen sisar oli muka
tapettu Toursissa, ja tuon poika Saumurissa. Koko Ranskan halki oli
lentänyt se sana, että hugenottien on kuoltava, ja tässä
levottomassa kaupungissa oli saman katon alla pelkoa ja vihaa,
raivoa ja himoa. Seinän toisella puolella väijyi julmasilmäinen
murhamies, toisella puolella lepäsi uhri tuijottaen ovenripaa ja
vavisten jokaista lähenevää askelta. Väkevät miehet maistoivat
kuoleman katkeruutta, ja naiset puristivat pienokaisiaan rintaansa
vasten ja hymyilivät niille tuskaisesti.

Puuttui vain merkki verilöylyyn. Muutamat odottivat sitä

Saumurista, jossa paavinuskoinen Anjoun herttua ja varamaaherra
Montsoreau asui. Toiset odottivat sitä suoraan kuninkaalta Pariisista.
Se saattoi saapua minä hetkenä hyvänsä, päivällä tai yöllä, ja
viranomaisilla kuului olevan yhtä mittaa istuntoja sitä odotettaessa.
Ei siis kumma, että ullakkojen päätyakkunoista ja korkealle
sovitetuista kattoluukuista monet kauhun riuduttamat kasvot
tähyilivät pohjoista ja itää kohti; pelko teroitti heidän kuntoaan ja he
olivat kuulevinaan kesken kaupungin hälinän rautaisten kavioiden
kopsetta tuomiota tuotaessa.

Epäilemättä väestön enemmistö halusi rauhaa, niinkuin Ranskan

enemmistö aina on halunnut. Mutta tuomiokirkon tienoilla ja niillä
kujilla, joiden varrella lukkarit asuivat, luostarin vierashuoneissa ja
oppilaitosten pihoilla, kaikkien niiden kesken, joiden elinkeinoa tämä
uusi usko uhkasi, vallitsi kiihtymys ja mieltenkuohu ikäänkuin
häirityssä mehiläispesässä. Yhtäällä oltiin tyytymättömiä
viranomaisiin, — miksi he odottivat? Toisaalla tehtiin salaisia
sopimuksia ja suunnitelmia; kaikkialla hiottiin aseita ja valettiin
kuulia. Vanhalla kaunalla, uudella kilpailulla, tiedemiehen
katkeruudella, papin suvaitsemattomuudella, kaikella oli nyt hyvä
tilaisuus vihdoin purkautua. Kenenkään ei tarvinnut lähteä tästä
juhlasta nälkäisenä!
 Juuri tähän luokkaan kuului se mies, joka vakoilemaan lähetettynä
ensin keksi kreivi Hannibalin joukon lähestyvän. Hän kiirehti
tuomaan kaupunkiin tätä uutista, ja matkamiesten saapuessa
kaupungin portille ja valojen juuri alkaessa tuikkia akkunoista ja
markkinakojuista vilisi hämärille kaduille ihmisiä, jotka juoksivat heitä
vastaan toitottaen tätä sanomaa. Tuskin olivat väsyneet ja matkasta
tomuttuneet vieraat ehtineet porttiholviin, kun huomasivat olevansa
keskellä suurta ihmisjoukkoa, joka liikkui heidän mukanaan ja tunkeili
ympärillä, milloin paljastaen päänsä, milloin syytäen kysymyksiä tai
huutaen: »Eläköön kuningas! Eläköön kuningas!» Tungoksen
yläpuolella syttyi valoa akkunoihin, ja kaiken tämän yllä vanhojen
hirsitalojen sirot, kallistuvat päädyt katselivat tätä kiirettä ja hälinää.

He kulkivat pitkin kapeaa katua, missä kreivi Hannibalin ohjasten

kohdalla juoksevan ja tavantakaa hänen kasvojaan tutkivan
roskaväen oli vaikea väistää hevosten jalkoja. Sitten he joutuivat
suuren kirkon eteen, jonka avoimista ovista heitä vastaan tuli
suitsutuksen ja palavan vahan tuoksu. Osa seurakuntaa oli kuullut
hälinän ja pyrkinyt ulos seisten yhteen ahdettuna portailla pääoven
kaksinkertaisen holvin alla.

Kun kreivitär ratsasti kirkon ohi, tanakka, asestettu mies

kummallakin puolellaan, sattui hänen katseensa erääseen rappusilla
seisovaan mieheen, joka oli pitkä, laiha, tomuiseen mustaan pukuun
puettu, ja vaikka hän ei tuntenut miestä, näkyi tämä yhtä hartaasti
tarkastelevan kreivitärtä, sillä kun heidän katseensa yhtyivät, tarttui
mies naapurinsa olkapäähän ja viittasi kreivittäreen. Joko tämän
liikkeen tarmo taikka miehen ohuet huulet ja pahansuovat silmät
hyydyttivät veren kreivittären suonissa ja saattoivat hänet oudosti
värisemään.
 Tähän asti hän ei ollut pelännyt mitään, paitsi miestään. Mutta
tällöin kävi hänelle ilmeiseksi tuollaisen tungoksen voima ja
pakottavaisuus, ja hän näki ympärillään ne rajut intohimot, jotka
yksikin sana päästäisi valloilleen. Ja katsahtaessaan sivuillaan
ratsastaviin tuimiin miehiin hän oli näkevillään heidän kasvoissaan
levottomuutta.

Hän katsahti myös taakseen. Siellä kreivi Hannibalin miehet tulivat

jalka jalassa kiinni, ympäröiden naispalvelijoita joka puolelta ja siten
suojellen heitä väkijoukon liialliselta puristukselta. Heidänkin
kasvoillaan kreivitär luuli näkevänsä levottomuutta. Ei siis ollut
kumma, että hänen Pariisissa kokemansa kohtaukset palasivat
hänen mieleensä ja värisyttivät hänen jo ennestään liiaksi
rasittuneita hermojaan.

Hän alkoi vavista. — Uhkaako… vaara? — kuiskasi hän Bigotille,

joka ratsasti hänen oikealla puolellaan. — Aikovatko he jotakin?

Normandialainen nuuhkaisi. — Eivät ainakaan niin kauan kuin hän

istuu satulassa, — sanoi hän nyökäten isäntäänsä kohti, joka ratsasti
parin askeleen päässä edellä ohjakset höllinä. — Täällä on
muutamia, jotka tuntevat hänet, — jatkoi Bigot tapansa mukaan
venytellen sanojaan. — Ja moni muu saa pian oppia tuntemaan
hänet, jolleivät pysy aisoissa. Älkää ensinkään pelätkö, rouva, hän
vie teidät kyllä turvassa majataloon. Kuolema hugenoteille, niinkö?
— jatkoi hän kääntyen erään vintiön puoleen, joka riippui hänen
jalustimessaan kiljuen näitä sanoja, kunnes oli aivan tulipunainen
kasvoiltaan. — Miksi ette siis mene matkaanne ja…

— Kuningas! Kuninkaan sana ja lupa! — vastasi mies.

 — Niin, sanokaapa meille! — kiljui toinen katsellen ylöspäin ja
huitoen lakki kädessä. — Onko meillä siihen kuninkaan lupa?

— Saatte odottaa hänen lupaansa ensin! — tiuskaisi

normandialainen osoittaen kreiviä peukalollaan. — Taikka muuten
pääsette… kolmijalkaisen hevosen selkään!

— Mutta hänhän tulee kuninkaan luota! —läähätti mies.

— Aivan varmaan.

— Mutta sittenhän…

— Odottakaa hänen lupaansa! Siinä kaikki! — vastasi Bigot

nähtävästi enemmän omaksi lohdutuksekseen kuin valaistakseen
toista. — Sitä saatte kaikki odottaa, koirat! — jatkoi hän mutisten
partaansa, katsellessaan aaltoilevaa ihmismerta. — Me olemme siis
nyt täällä, kas vaan. Emmekä suinkaan liian varhain.

Hän vaikeni heidän saapuessaan torille, jonka yhtä puolta reunusti

tuomiokirkon synkkä etusivu ja kolmea muuta puolta kirkkaasti tai
heikosti valaistut rakennukset. Roskaväki syöksyi heidän kanssaan
tänne ja jo ennenkin heitä, täyttäen siitä heti suuren osan ja
tulvehtien hetken aikaa sinne tänne, sillä kirkkoväki tunki heitä
edellään, ja ne, jotka ensimmäisinä olivat saapuneet torille, tunkivat
heitä takaisin pysyäkseen kuulomatkan päässä. Vieras, joka olisi
sattumalta jouduttuaan tähän tungokseen nähnyt nämä kiihtyneet
kasvot ympärillään ja kuullut korvia huumaavat huudot: »Eläköön
kuningas! Eläköön Anjou! Kuolema hugenoteille!» olisi varmaankin
luullut näkevänsä edessään koko kaupungin taisteluvalmiina. Mutta
silloin hän olisi ollut kaukana totuudesta. Kaupungin tosin vaarallinen
kuona puuskui, kuohui ja vaahtosi Tavannesin ohjaksia pitelevän