Download the full version of the ebook at ebookname.

com

Picture CSS3 1st Edition David

https://ebookname.com/product/picture-css3-1st-edition-
david/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Practical Art of Motion Picture Sound 4th Edition David

Lewis Yewdall

https://ebookname.com/product/practical-art-of-motion-picture-
sound-4th-edition-david-lewis-yewdall/

ebookname.com

Language the Big Picture The Big Picture 1st Edition Peter
Sharpe

https://ebookname.com/product/language-the-big-picture-the-big-
picture-1st-edition-peter-sharpe/

ebookname.com

CSS3 For Web Designers 1st Edition Dan Cederholm

https://ebookname.com/product/css3-for-web-designers-1st-edition-dan-
cederholm/

ebookname.com

Progress in Nucleic Acid Research and Molecular Biology

Kivie Moldave

https://ebookname.com/product/progress-in-nucleic-acid-research-and-
molecular-biology-kivie-moldave/

ebookname.com
Advanced Engineering and Technology Proceedings of the
2014 Annual Congress on Advanced Engineering and
Technology CAET 2014 Hong Kong 19 20 April 2014 1st
Edition Liquan Xie (Editor)
https://ebookname.com/product/advanced-engineering-and-technology-
proceedings-of-the-2014-annual-congress-on-advanced-engineering-and-
technology-caet-2014-hong-kong-19-20-april-2014-1st-edition-liquan-
xie-editor/
ebookname.com

George Lewis Tom Bethell

https://ebookname.com/product/george-lewis-tom-bethell/

ebookname.com

Holy Scripture Speaks The Production and Reception of

Erasmus Paraphrases on the New Testament 1st Edition
Hilmar Pabel
https://ebookname.com/product/holy-scripture-speaks-the-production-
and-reception-of-erasmus-paraphrases-on-the-new-testament-1st-edition-
hilmar-pabel/
ebookname.com

Ecological Models for Regulatory Risk Assessments of

Pesticides Developing a Strategy for the Future Society of
Environmental Toxicology and Chemistry 1st Edition
Pernille Thorbek
https://ebookname.com/product/ecological-models-for-regulatory-risk-
assessments-of-pesticides-developing-a-strategy-for-the-future-
society-of-environmental-toxicology-and-chemistry-1st-edition-
pernille-thorbek/
ebookname.com

Biomarkers of Toxic Metals 1st Edition Vanda Maria Falco

Espada Lopes De Andrade

https://ebookname.com/product/biomarkers-of-toxic-metals-1st-edition-
vanda-maria-falco-espada-lopes-de-andrade/

ebookname.com
The Letters of Hart Crane 1916 1932 Brom Weber (Editor)

https://ebookname.com/product/the-letters-of-hart-
crane-1916-1932-brom-weber-editor/

ebookname.com
Picture CSS3

Matthew David

AMSTERDAM • BOSTON • HEIDELBERG • LONDON • NEW YORK • OXFORD

PARIS • SAN DIEGO • SAN FRANCISCO • SINGAPORE • SYDNEY • TOKYO
Focal Press is an imprint of Elsevier
Focal Press is an imprint of Elsevier
30 Corporate Drive, Suite 400, Burlington, MA 01803, USA
Linacre House, Jordan Hill, Oxford OX2 8DP, UK

© 2010 Elsevier, Inc. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or
mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without
permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further information about the
Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center
and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.

This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher (other
than as may be noted herein).

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience broaden our
understanding, changes in research methods, professional practices, or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating and using any
information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such information or methods they
should be mindful of their own safety and the safety of others, including parties for whom they have a professional
responsibility.

To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume any liability
for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability, negligence or otherwise, or
from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas contained in the material herein.

ISBN: 978-0-240-81386-8

For information on all Focal Press publications

visit our website at www.elsevierdirect.com
Contents
CSS as a Designer’s Tools. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
Cascading Your Designs. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
The Format of CSS. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
Modifying Elements with CSS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
Creating Class Styles. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
Using Pseudo Class Styles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
Using Pseudo Elements. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Designing Your Web Page with CSS. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Controlling Font Display with CSS. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Embedding Fonts Using CSS3 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Sizing Fonts with CSS Units of Measurement. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Color Control for Fonts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
Adding Drop Shadow Text Effects. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Additional Font Definitions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
Working with Columns in CSS3. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
Using CSS3 to Control Visual Display . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
Positioning Design Elements with CSS. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
Increase Control Over Color . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
Multiple Background Objects . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
Adding Rounded Corners to Layers. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
Dazzling Your Audience with CSS3 Animation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
Using Transitions in CSS. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
Creating Animation with CSS3. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
Delivering Solutions for the Mobile Market . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
What You Have Learned. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40
PICTURE CSS3

Tags are used in HTML5 to place and organize content at a level

that is descriptive. This does not mean that the page will look
good. Presentation of content on the page is controlled using
Cascading Style Sheets Level 3, or CSS3, in HTML5.
Using CSS3 to describe how your page should look, however,
is not new. The technology was first introduced in 1997 and is
now, in HTML5, in its third major release, named CSS3. The good
news is that all CSS1 and CSS2 standards are fully supported by
­popular web browsers.
For this book you will use CSS to format web pages. There are
good reasons why you want to do this. The first, and most impor-
tant, is that CSS is a tool that allows you to easily apply page
styling techniques to a whole web site from a single, text-based
document. This means you can quickly change the visual layout
of a page, selection of pages, or the entire site.

CSS as a Designer’s Tools

The Web is not a forgiving place for a designer. By itself, HTML
elements on a page look boring. The World Wide Web Consortium
(W3C) manages the Web’s standards. Part of this management is
the visual design and presentation of content using CSS. Without
CSS, the Web would look very dull. See the example in Figure 2.1
of a page that has not been formatted with CSS.

Figure 2.1 CSS has not been used to format the design of this page.
1
2

CSS gives you the control you need to format content on the
screen. Think of CSS as a set of instructions that explain how
a document should be presented. Figure 2.2 is the same page
from Figure 2.1, formatted with CSS.
CSS has been designed to be easily reused and shared through-
out your web site. To this end, it is very easy to switch out design
elements. Figure 2.3 is the same page illustrated in Figure 2.1 but
with a new CSS design.
You, as a designer, now have much greater freedom in your
design. The good news is that working with CSS is not too hard.

Figure 2.2 CSS is used to format the design of this page.

   3

Figure 2.3 CSS allows you to easily switch design elements.

Cascading Your Designs

There are three ways in which you can apply CSS to your HTML
content:
• Directly within the HTML element.
• Locally on a web page.
• Externally using a special CSS file to manage your styles for
an entire site.
Styles can be applied directly to an HTML element. This is done
using the style attribute. The following is a section of basic HTML.
<h1>
This is Heading 1
</h1>
<p> It’s just something I threw together. This
sentence contains <a href=“http://www.w3.org/”>a
link</a> to W3C, which you have probably visited.
This sentence contains a link to <a href=“http://
www.foo.net/”>someplace else</a>. This is <a
href=“http://www.htmlhelp.com/” class=“offsite”>an
offsite link</a>. In the beginning was the word.
And the word wrapped. I’ll be looking soon for
opportunities to style this text. In the meantime
it will do merely to occupy space.
4

Figure 2.4 Unformatted HTML code.

</p>
<h2>
I’m Heading 2
</h2>
<p>
This is a paragraph. It’s just something I
threw together. In the beginning was the word.
And the word wrapped. I’ll be looking soon for
opportunities to style this text. In the meantime
it will do merely to occupy space.
</p>
Presented in a web page, Figure 2.4 shows how the HTML code
looks.
The style attribute can now be used to format each element.
Take, for instance, the first H1 element; the following style can be
applied using CSS.
<h1 style=“font-family: Verdana, Geneva, Tahoma,
sans-serif;font-size: 24px;color: #FF3300;font-
weight: bolder;”>
This is Heading 1
</h1>
Figure 2.5 illustrates the change using the new style.
The challenge using the style attribute on a specific element
is that the style cannot be easily shared with other elements on
the page. There is a way to use CSS to format elements that are
used frequently on a page. The CSS style definition for a page is
located within the HEADER element. The following code shows
where the CSS style is placed.

Figure 2.5 The style

<head>
attribute is used to format the H1 <meta content=“text/html; charset=utf-8” http-
element. equiv=“Content-Type” />
   5

<title>A sample CSS page</title>

<style type=“text/css”>
H1 {
font-family: Verdana, Geneva, Tahoma,
sans-serif;
font-size: 24px;
color: #FF3300;
font-weight: bolder;
}
</style>
</head>
This sample HTML code has moved the style definition for the
H1 element into the style document. You can expand the docu-
ment to format additional elements on the page. For instance,
moving the CSS style definition to the top of the web page allows
all of the P (paragraph) elements to look the same. The following
CSS document placed in the HEAD section of the page will ­format
all of the content on the screen.
<head>
<meta content=“text/html; charset=utf-8”
http-equiv=“Content-Type” />
<title>A sample CSS page</title>
<style type=“text/css”>
H1 {
font-family: Verdana, Geneva, Tahoma,
sans-serif;
font-size: 24px;
color: #FF3300;
font-weight: bolder;
}
h2 {
font-family: Verdana, Geneva, Tahoma,
sans-serif;
font-size: medium;
color: #FF0000;
}
p {
font-family: “Gill Sans”, “Gill Sans MT”,
Calibri, “Trebuchet MS”, sans-serif;
font-size: small;
}
6

Figure 2.6 Placing the CSS style information within the HEAD element of a page allows elements to share the same
design layout.

body {
margin: 2px}
</style>
</head>
Figure 2.6 shows that the two paragraphs now look the same.
Cascading styles, however, have one additional trick up their
sleeve. No web site is comprised of just one page. You have
many, possibly hundreds or thousands, of pages in your web
site. You do not want the burden of having to open each page
and change the formatting each time you need to change the
styles for your site.
Using CSS, you can now create a separate document in your
site containing your style information and share it with all of
your web pages. To create a shared CSS style document you
need to create a text file with Notepad on a PC or TextEdit on
a Mac. Copy your styles to the text file and save it to your site,
naming the document with the extension .css. The final step is
adding a line of code to the HTML that links to your web pages
and points to the CSS document. The link is accomplished
using the LINK element within the HEAD element in your web
page. The following example is linking to a CSS document called
“style.css.”
<head>
<meta content=“text/html; charset=utf-8”
http-equiv=“Content-Type” />
<title>A sample CSS page</title>
<link href=“style.css” rel=“stylesheet”
type=“text/css” />
</head>
The result is that you can create multiple web pages that share
the same look and feel, as shown in Figure 2.7.
   7

Figure 2.7 Sharing a single CSS file allows the style formatting to be easily controlled over multiple web pages.

CSS is a very flexible design tool you can use to control the
­presentation of your content in any web page.

The Format of CSS

Cascading Style Sheets is essentially a document that lists the
visual presentation of your content. You have seen that there are
different places you can store CSS information. There are different
ways in which the CSS style definition can be applied to elements.

Where to Get the Latest Information on CSS

The World Wide Web Consortium is the best place to go for the latest information on CSS. Check out the CSS Current Work
Status page at http://www.w3.org/Style/CSS/current-work.

There are four main ways in which you can easily apply CSS to
elements on a page:
• Modify an element’s visual characteristics.
• Create a share class.
• Create a pseudo class.
• Create a pseudo element.

Modifying Elements with CSS

Elements can be formatted directly in your code using the
style attribute. More likely you will want to share the style you
create with other elements on the page or site. Earlier in the
8

chapter an H1 and P element were modified with a custom style.

To do this you should use the style sheet document.
You declare that you are going to modify an element in your
style document by printing the element name. The following
example ­demonstrates how to format a P element.
P {
}
The curly brackets following the P element identify where you
can place the formatting elements for the P tag. The following
example shows style information for the P element.
p {
font-family: Arial, sans-serif;
font-size: medium;
color: #888;
padding-left: 25px;
padding-right: 50%;
}
Figure 2.8 illustrates how all of the P elements are modified by
one style.
Styles can be shared among several elements if you want them
to have a common style. For instance, the following example lists
five different elements that each have different styles but are all
the same color and font family.
<H1>Lorem Ipsum Header</H1>
<p>In vestibulum, ipsum consectetur cursus
porttitor, mi tellus euismod purus, ac egestas
nisl risus ac risus. Suspendisse a nisi mi,

Figure 2.8 A single P element style is shared by all P elements on the page.
   9

nec rutrum nisi. Suspendisse pretium aliquet

convallis. </p>
<h2>Lorem ipsum dolor sit amet</h2>
<p>Aliquam sollicitudin elementum est, commodo
gravida lorem imperdiet ac. Donec rhoncus
turpis vitae risus commodo ac mollis ligula
aliquam. Donec in mi arcu, id vulputate turpis.
Nullam nunc dui, euismod vel lobortis nec,
suscipit non velit. Aliquam ornare, nibh eget
facilisis lobortis, ligula velit suscipit sem,
id condimentum est turpis ut magna. Morbi vitae
hendrerit nibh. </p>
<h3>consectetur adipiscing elit</h3>
<p>In hac habitasse platea dictumst. Suspendisse
eleifend ligula quis massa porta rutrum. Praesent
in dolor laoreet leo interdum pulvinar sit amet
quis lectus.</p>
<h4>Etiam accumsan convallis odio<h4>
<p>vitae semper mi pretium laoreet. </p>
The CSS is built up by applying first the shared styles between
all five elements (H1, H2, H3, H4, and P). The first line in the style
document lists all of the elements and then, between the curly
brackets, the common font and color style is defined.
h1, h2, h3, h4, p{
font-family: “Arial Narrow Bold”, sans-serif;
color: #CC3300;
}
Each element can now have its own style defined, as follows.
h1 {
font-size: xx-large;
font-weight: bolder;
}
h2 {
font-size: medium;
}
h3 {
font-size: small;
}
h4 {
font-size: xx-small;
}
10

Figure 2.9 Common style definitions can be applied to many different elements at once.

p {
font-size: large;
padding-left: 25px;
}
Figure 2.9 shows how the common styles can be shared among
the different elements.
The good news is that you can apply CSS to any element on the
screen, including new HTML5 elements such as ASIDE, HEADER,
FOOTER, SECTION, ARTICLE, and DIALOG. The following HTML
can be formatted with CSS.
<H1>Sample Header</H1>
<ASIDE>
<H1>The Headline is formatted with CSS</H1>
<P>The PARAGRAPH element inherits the font style
formatting from the ASIDE element.</P>
<P >A link to another web page is added <a
href=“http://www.focalpress.com”>here</a>.</P>
</ASIDE>
You can use the following style to format the presentation of
the ASIDE element.
aside {
margin: 2px;
border-style: dashed;
font-family: Verdana, Helvetica, Arial,
sans-serif;
font-size: 18px;
line-height: 1.2em;
text-align: left;
position: absolute;
color: #999;
   11

background-color: ivory;
position: absolute;
left: 25px;
top: 75px;
width: 500px;
height: 250px;
}
a {
text-decoration: none;
color: #0000FF;
}
h1 {
font-size: 20px;
}
p{
font-size: 12px;
}
Figure 2.10 shows the results.

Figure 2.10 All HTML5 elements, including new elements like ASIDE, can be stylized
with CSS.

Creating Class Styles

There are times when you do not want all of the elements on
the page to look the same. In fact, there are a lot of times when
you want to apply custom styles to sections of text or to whole
sections. The CSS class definition is your assistant in these
situations.
The CSS class works in a very similar way to the elements’
style definition. You define the CSS class either in the style region
within your HEAD element or in the CSS style document. The
­following is an example of a CSS class style.
12

.mainTitleStyle {
font-family: Cambria, Cochin, Georgia, Times,
“Times New Roman”, serif;
font-size: 30px;
font-weight: bolder;
color: #008000;
}
As you can see, the main structure for defining the class style is
the same as an element. The difference is that the class is identi-
fied by a leading period and the class name is all one word. You
cannot use spaces in your class name.
After you have created your style you can apply it to any
­element in your web page. The element attribute class is used
to associate the element with the CSS class. Here is an example.
<p class=“mainTitleStyle”>Lorem Ipsum Header</p>
<p>In vestibulum, ipsum consectetur cursus
porttitor, mi tellus euismod purus, ac egestas
nisl risus ac risus. </p>
<p class=“mainTitleStyle”>Lorem ipsum dolor sit
amet</p>
<p>Aliquam sollicitudin elementum est, commodo
gravida lorem imperdiet ac. </p>
<p class=“mainTitleStyle”>consectetur adipiscing
elit</p>
<p >Lorem ipsum dolor sit amet</p>
You can see that the P element is used for each line of text. The
titles for each section are highlighted using the class attribute.
Figure 2.11 shows how the style looks in a web browser.

Figure 2.11 A custom CSS class is used to define the titles for each section.
   13

There is no limit to the number of CSS class style defini-

tions you can have. Class styles are very flexible and are used
in many web sites. Check out the CSS styles for sites such
as www.bbc.co.uk, www.cnn.com, and www.Google.com for
­examples of the CSS class used to define sections of HTML.

Using Pseudo Class Styles

CSS gives you a third method for styling your content called a
pseudo class, a special extension to the element style definition.
The most common use for pseudo classes is with the ANCHOR
element. The way an ANCHOR element, which identifies links on
a web page, is defined in CSS is as follows.
a {
text-decoration: none;
color: #0000FF;
}
The ANCHOR element, however, completes several different
activities. It has the default style, a different style when the link
is being selected, a style for when the link has been visited, and a
style for when you move your cursor over the link. Each of these
different activities can be identified with pseudo classes. The fol-
lowing shows the pseudo class for a link that has been visited.
a:visited {
color: #FF0000;
}
The ANCHOR element is listed first in your style docu-
ment and is followed by a colon with the special pseudo
class name called visited. In your web page, the Figure 2.12 Pseudo classes can be used
­visited link will now have a different color, as shown in to control different states of the ANCHOR
Figure 2.12. element.
The ANCHOR element has four pseudo classes: link,
active, hover, and visited. The following style shows how
you can define these four pseudo classes.
a{
color: #0000FF;
}
a:link {
text-decoration: none;
}
a:hover {
text-decoration: underline;
}
a:active {
text-decoration: line-through;
14

}
a:visited {
color: #FF0000;
}
The result is that you can now control the different actions of the
ANCHOR tag.
CSS3 introduces additional pseudo class styles you can use.
The complete list is:
• Active—the active element
• Focus—the element with focus
• Visited—a visited link
• Hover—the state when your cursor is over a link
• Link—an unvisited link
• Disabled—the state of an element when it has been disabled
• Enabled—the state of an element when it has been enabled
• Checked—a form element that has been checked
• Selection—when a user selects a range of content on the page
• Lang—the designer can choose which language is used for
the style
• Nth-child(n)—an element that is a specified child of the
first sibling
• Nth-last-child(n)—an element that is a specified child of
the last sibling
• First-child—the first use of an element on the page
• Last-child—the last use of an element on the page
• Only-child—the only use of a element on the page

Using Pseudo Elements

New to CSS3 is a new extension called pseudo elements.
A pseudo element allows you to control aspects of an element in
the page. For instance, you may want special text treatment for
the first letter of each paragraph you write. There are four pseudo
elements you can use:
• First-letter
• First-line
• Before
• After
The definition for pseudo elements is very similar to pseudo
classes. The following style applies first-letter pseudo element
styles to the P element. Note that the pseudo element
leads with two colons.
p::first-letter {
font-size: 60px;
}
Figure 2.13 Pseudo elements modify specific Figure 2.13 illustrates how this is presented in the
parts of the element. web browser.
   15

Note how the leading letter of each line is much larger than the
rest of the line. At this time there are few pseudo elements.

Designing Your Web Page with CSS

CSS is much easier to master than more complex parts of
HTML5 such as Web Workers, Geo Location, and JavaScript.
The basic premise for all CSS is that you have a definition that
requires a value. For instance, if you want to define the size of a
particular font, you write the correct CSS definition (font-size)
and place a value; for example:
font-size: 60px;
There are four rules you must follow:
1. Use a valid CSS definition.
2. Place a colon after the definition.
3. Add a valid value for the definition.
4. Complete the statement with a semi-colon.
Follow these four rules and you are golden.

Tools to Help with Your CSS Designs

For basic CSS manipulation there are some great tools you can use. Adobe’s Dreamweaver and Microsoft’s Expression Web
both support CSS2 design definition. Both of these tools offer visual editors you can easily use to write CSS. Unfortunately, your
choices drop significantly when you start looking for more advanced CSS3 tools. This is in part due to the rapid development of
CSS3. Check out www.visualizingtheweb.com for the latest information on CSS3 tools.

When CSS was first released in 1997 there were about a dozen
or so definitions to control visual aspects such as font size, color,
and background color. Now there are hundreds of different defi-
nitions that can be used extensively with any element on the
screen.

Controlling Font Display with CSS

One of the easiest places to start learning how to use CSS
­ efinitions is through font control. CSS1 and CSS2 support nine
d
different definitions within the font-family:
• Font-family
• Font-size
• Color
• Text-shadow
• Font-weight
16

• Font-style
• Font-variant
• Text-transform
• Text-decoration
The font-family definition allows you to select a font for your
design. Here is how to write the definition:
font-family: Arial;
The challenge in using the font-family definition is that the
number of fonts you can select from is limited to the fonts
installed on the computer of the person who is viewing your web
page. Web browsers and operating systems install a core set of
fonts that you can use in your designs. The list of fonts available
that are “Web safe” include:
• Arial/Helvetica
• Times New Roman/Times
• Courier New/Courier
• Verdana
• Georgia
• Comic Sans MS
• Trebuchet MS
• Arial Black
• Impact
• Palatino
• Garamond
• Bookman
• Avant Garde
This list is not very exhaustive and you run into issues where
the fonts will not match. For instance, you may select the
font Tahoma and it will look great on Windows XP, Vista, and
Windows 7, but will not look the same on a Mac or iPhone. Often
you will find that there are similar fonts on Windows and Mac
computers, but they simply have different names. For instance,
you can select the following font-family:
font-family: “Courier New”, Courier, monospace;
This collection of fonts will allow the text to be presented
­correctly no matter the system viewing the page. In this instance,
“Courier New” is the PC name for “Courier” on the Apple Mac;
“monospace” is a Unix/Linux equivalent.
Here is a collection of safe font-family names you can use:
• Arial, Arial, Helvetica, sans serif
• Arial Black, Arial Black, Gadget, sans serif
• Comic Sans MS, Comic Sans MS, cursive
• Courier New, Courier New, Courier, monospace
• Georgia, Georgia, serif
• Impact, Impact, Charcoal, sans serif
   17

• Lucida Console, Monaco, monospace

• Lucida Sans Unicode, Lucida Grande, sans serif
• Palatino Linotype, Book Antiqua, Palatino, serif
• Tahoma, Geneva, sans serif
• Times New Roman, Times, serif
• Trebuchet MS, Helvetica, sans serif
• Verdana, Verdana, Geneva, sans serif
• Wingdings, Zapf Dingbats (Wingdings, Zapf Dingbats)

Embedding Fonts Using CSS3

A way to get around the problems of creating font-family lists
is to embed the font directly into the CSS. CSS3 finally allows
you to do this across your web browsers. The technology for
font embedding, however, is not new. Netscape Navigator 4 was
the first web browser that allowed you to support font embed-
ding using a plug-in technology called TrueDoc by Bitstream.
To compete with Navigator 4, Microsoft released a “me too”
technology called Embedded Open Type (EOT) in the Windows
version of Internet Explorer 4. The technology has not been
removed from the Microsoft browser and is still supported in
Internet Explorer 8.
Embedded Open Type is a method of creating a file that can be
downloaded to the web browser. The file is an EOT file. To pro-
tect the copyright of the original font developer the EOT file is
created using a font outline of the original font. You can down-
load the free Microsoft Web Embedding Font Tool (WEFT) from
Microsoft to create your own EOT files (http://www.microsoft.
com/typography/web/embedding/).
The EOT format is not an open format and has not been
adopted by modern web browsers or embraced by W3C.
Without a shared standard for embedding fonts, designers have
been forced to use other techniques to emulate font embedding.
These have included creating JPEG images of text with custom fonts
or using third-party plug-in technologies such as Adobe’s Flash.
As you might expect, HTML5 has driven new technologies to
enable true font embedding. Three standards are now recom-
mended to embed fonts:
• TrueType
• OpenType
• Scalable vector graphic fonts
It is quite likely that you already have TrueType and OpenType
fonts installed on your computer. They are, by default, the stan-
dard Windows font format. SVG fonts are more complex and will
be covered in more detail in Rendering HTML5 Illustration.
Embedding a font into your CSS document is now very easy.
Figure 2.14 shows text in a web page using a custom font.
18

Figure 2.14 CSS3 now allows you to embed TrueType and OpenType fonts directly into your web pages.

To embed a font into a web page you need only two things: the
font file and the definition in CSS linking to the font. The font
BlackJar.ttf is used in Figure 2.14. Figure 2.15 shows you what the
TrueType font looks like.
Figure 2.15 The TrueType You need to create a new font-family in your CSS document that
font BlackJar.tff can now be links to the TrueType font. The following CSS code shows, in line 2,
embedded into a web page. that you are creating a new font-family called “BlackJar” and, in
line 3, you are linking to the font and identifying the type of font.
@font-face{
font-family: ‘BlackJar’;
src: url(‘BLACKJAR.ttf’) format(‘truetype’);
}
You now have a new font-family that you can reference in your
normal CSS. Here, a P element is being formatted using the new
font-family.
p {
text-align: center;
font-family: ‘BlackJar’;
font-size: 3cm;
}
You can now use the font within your page design. If you
want to also use the font with Internet Explorer you can add the
Embedded Open Type with your new font-family. You only need
to modify the @font-face description as follows.
@font-face{
font-family: ‘BlackJar’;
   19

src: url(‘BLACKJAR.ttf’) format(‘truetype’);

src: url(‘BLACKJAR.eot’);
}
The fourth line links to an EOT version of the BlackJar font. You
will notice that you do not need to add a format value for EOT
fonts. Now your web pages will display correctly no matter what
web browser is viewing your design. Font freedom has finally
come to the Web!

Sizing Fonts with CSS Units of Measurement

After selecting a font-family for your text you will also want
to select the size of the font. By default, all web browsers have
a preinstalled definition for a standard font size. This font size
is usually 12 point (pt). You can use this as a size for your fonts
as they appear on the screen using the following CSS font-size
definition:
Font-size:medium;
If you want your font to appear smaller or larger on the screen
you can use the following sizes for your fonts:
• Xx-small (approximately 7.5 pt)
• X-small (approximately 9 pt)
• Small (approximately 10 pt)
• Medium (approximately 12 pt)
• Large (approximately 14 pt)
• X-large (approximately 18 pt)
• Xx-large (approximately 24 pt)
• Smaller
• Larger
Each of these font sizes are relative to the core browser–
defaulted font size. If the person who owns the web browser has
changed that default, then the sizes will be dynamically changed.
As a designer you are limited by the default font-size list. The
good news is that CSS allows you to leverage units of measure-
ment to add precise size to your font. The following are all valid
CSS units of measurement you can use:
• cm—centimeter
• in.—inch
• mm—millimeter
• pc—pica (1 pc = 12 pts)
• pt—point (1 pt = 1⁄72 in.)
• px—pixels
• rem—font size of the root element
Using these different font sizes, the following styles are all
valid.
20

.default {
font-family: “Segoe UI”, Tahoma, Geneva,
Verdana;
font-size: medium;
}
.px {
font-family: “Segoe UI”, Tahoma, Geneva,
Verdana;
font-size: 15px;
}
.cm {
font-family: “Segoe UI”, Tahoma, Geneva,
Verdana;
font-size: .5cm;
}
.mm {
font-family: “Segoe UI”, Tahoma, Geneva,
Verdana;
font-size: 2mm;
}
.inch {
font-family: “Segoe UI”, Tahoma, Geneva,
Verdana;
font-size: .25in;
}
.pica {
font-family: “Segoe UI”, Tahoma, Geneva,
Verdana;
font-size: 2pc;
}
.point {
font-family: “Segoe UI”, Tahoma, Geneva,
Verdana;
font-size: 10pt;
}
.rem {
font-family: “Segoe UI”, Tahoma, Geneva,
Verdana;
font-size: 1rem;
}
These font styles are applied to the following HTML code.
<p class=“default”>In hac habitasse platea
dictumst. </p>
<p class=“px”>Lorem ipsum dolor sit amet,
consectetur adipiscing elit. Etiam accumsan
convallis odio, vitae semper mi pretium laoreet.
</p>
   21

<p class=“cm”>In vestibulum, ipsum consectetur

cursus porttitor, mi tellus euismod purus, ac
egestas nisl risus ac risus. Suspendisse a nisi
mi, nec rutrum nisi. Suspendisse pretium aliquet
convallis. </p>
<p class=“mm”>Aliquam sollicitudin elementum est,
commodo gravida lorem imperdiet ac. </p>
<p class=“inch”>In hac habitasse platea dictumst.
</p>
<p class=“pica”>Donec rhoncus turpis vitae risus
commodo ac mollis ligula aliquam. Donec in mi
arcu, id vulputate turpis. </p>
<p class=“point”>Nullam nunc dui, euismod vel
lobortis nec, suscipit non velit. </p>
<p class=“rem”>Aliquam ornare, nibh eget
facilisis lobortis, ligula velit suscipit sem, id
condimentum est turpis ut magna. </p>
Figure 2.16 shows how these fonts are presented in your web
browser.

Figure 2.16 You have absolute control over your text using the many different units of measure available in CSS3.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
uskoi huolensa ja murheensa ja puhutteli niitä hellimmillä
lempinimillä.

Tappara oli kuitenkin Umslopogaasin parhain ystävä, jolle hän

saattoi väliltä tuntikausia jutella. Sivellen kirveen kirkasta terää hän
muistutteli mieleensä kaikki seikkailut, joista hän oli selvinnyt
rakkaan tapparansa avulla ja joista monet olivat kerrassaan
hirvittävät. Tapparalleen hän oli antanut tuon juhlallisen nimen
"Inkosi-kaas", jota zulujen kielessä käytetään jotakin mahtavaa
kuningatarta mainitessa. Kului pitkä aika, ennenkuin sain selville
miksi hän oli antanut aseelleen sellaisen nimen. Vihdoin kysyin
häneltä kerran asianlaitaa ja hän vastasi, että kirveshän oli selvästi
naiselliseen sukupuoleen kuuluva, koska sen sekautuminen asioiden
kulkuun oli aina vakavinta laatua. Kuningatar se oli sentähden, että
kaikki vaipuivat maahan sen edessä sen kauneuden ja voiman
mykistäminä. Joutuipa hän mihin pulaan hyvänsä, neuvotteli hän
aina "Inkosi-kaas'in" kanssa tilanteesta; ja kun kysyin häneltä mitä
se hyödytti, vastasi hän, että "Inkosi-kaas" oli viisaampi kuin monet,
sillä se oli "nähnyt niin monen miehen aivot".

Otin kirveen käteeni ja katselin tarkemmin tuota peloittavaa

asetta, joka oli, kuten olen jo ennemmin sanonut, alkujaankin sota-
aseeksi tehty. Suunnattoman suuren sarvikuonon sarvesta tehty varsi
oli kolmen jalan ja kolmen tuuman pituinen ja noin tuuman ja
neljänneksen vahvuinen ja sen päässä oli noin appelsiinin kokoinen
pyöreä pahka, joka oli siihen jätetty estämään vartta luiskahtamasta
kädestä. Tämä luinen varsi oli vahvuudestaan huolimatta notkea ja
taipuisa ja siis tavattoman kestävä. Kaiken varalta oli varren
ympärille kiedottu aina parin tuuman päähän toisistaan kiiltävät
kuparirenkaat, jotka vain lujittivat otteen estäen käden luisumasta.
Aivan terän lähellä oli varressa joukko pieniä pykäliä, jotka osoittivat
aseella taistelussa kaadettujen vastustajain lukumäärää.

Terä oli tehty parhaimmasta teräksestä, eikä Umslopogaas tiennyt,

mistä se oli alkujaan kotoisin. Hän oli ottanut aseen eräältä
päälliköltä, jonka hän oli kauan sitten taistelussa surmannut. Sen
hieman sisäänpäin kaareva terä oli noin kuuden tuuman levyinen ja
terävä kuin partaveitsi. Vastapäisellä puolella oli neljän tuuman
pituinen tukeva piikki, joka oli päästään parin tuuman pituudelta
ontto kuin suutarin reikärauta. Ylempänä oli aukko, josta kaikki, mitä
tuohon putkeen joutui, pakkautui vähitellen ulos aseen sitä puolta
käytettäessä.

Sitäpä Umslopogaas tavallisesti käyttikin taistelun tuoksinassa,

kuten myöhemmin saimme nähdä, iskien sillä salamannopeasti
pyöreän sievoisen reiän vastustajansa kalloon. Tungoksessa, kun
tilanne alkoi käydä uhkaavaksi, läimäytteli hän sitävastoin täydellä
terällä oikeaan ja vasempaan, ja jälki, jonka "Inkosi-kaas" silloin
jätti, oli totisesti hirveä. Mutta mieluummin hän käytti kuten jo
sanoin tapparansa piikkiterää, ottaen koko asian silloin kuin urheilun
kannalta, sillä aseen käyttö vaati silloin paljon suurempaa taitoa. Ja
taitava hän olikin. Hänen liikanimensä "tikka" oli luultavasti
johtunutkin tuosta hänen erikoistaidostaan.

Semmoinen oli Umslopogaasin Inkosi-kaas, merkillisin ja hirvein

lyöntiase mitä milloinkaan olen nähnyt, jota hän rakasti kuin
silmäteräänsä. Aterioidessaan hän vain hellitti sen kädestään ja
silloinkin se oli aina hänen reitensä alla.

Ojentaessani Umslopogaasille hänen tapparansa tuli Flossie-neiti

kuistille ja pyysi minun tulla katsomaan hänen kukkaiskokoelmaansa,
jossa oli Afrikan liljoja ja muita ihania kukkia. Monet olivat minulle
aivan outoja, ja luulenpa, ettei kasvitiedekään niitä kaikkia tuntenut.
Kysyin häneltä, oliko hän milloinkaan nähnyt tahi kuullut
puhuttavankaan "Goya-liljoista", jonka Keski-Afrikan tutkijat olivat
minulle kertoneet välistä nähneensä. Sen ihmeellinen kauneus oli
aivan lumonnut heidät, sanoivat he.

Tämä lilja, jonka alkuasukkaat sanovat kukkivan vain kerran

kymmenessä vuodessa, kasvaa kuivimmilla paikoilla ja sen sipuli on
kasvin kokoon verraten hyvin pieni. Minun mieleeni onkin tuo ihana
kukka painunut lähtemättömästi, sillä minä näin sen ensi kerran
olosuhteissa, joita en milloinkaan unhota. Mutta sen sädehtivää
kauneutta en kykene kuvaamaan ja sen hurmaava tuoksu on sanalla
sanoen verraton. Jokaisesta sipulista kasvaa vain yksi kukka, joka on
maanrajassa olevasta lehtikimpusta kohoavassa paksussa ja aivan
sileässä varressa, ja kukka, jonka minä näin, oli neljätoista tuumaa
läpimitaten ja kapean, ylhäältä laajenevan maljakon muotoinen.

Tummanvihreä nuppu muistuttaa hiukan lumpeen kukan nuppua,

mutta jakautuu kukan auetessa neljään kielekkeeseen, jotka kauniisti
kaartuvat taaksepäin vartta kohti. Terälehtien muodostama sirosti
laajeneva kupu on aivan lumivalkoinen ja sen sisäpuolella on toinen
heleänpunainen ja sametinhieno, jonka pohjasta kohoaa yksi ainoa
kullanvärinen hede. En ole milloinkaan nähnyt kukkaa, jonka
kauneutta ja tuoksua voisi verrata tähän ihmeelliseen liljaan, jonka
vain harvat miehet ovat nähneet. Nähdessäni kukan ensi kerran
minä muistan ajatelleeni, miten kukatkin kauneudellaan ja sulollaan
luojansa voimaa ja kunniaa ylistävät.

Flossie-neiti sanoi tuntevansa kukan hyvin ja oli koettanut saada

sen kukkimaan kukkaistarhassaan, mutta onnistumatta. Lilja kukki
muutoin juuri tähän aikaan, joten hän luuli voivansa näyttää minulle
sen hurmaavan kukan.

Sitten minä kysyin tuolta herttaiselta lapselta, eikö hän tuntenut

itseään kovin yksinäiseksi täällä alkuasukasten keskuudessa ilman
ketään samanikäisiä valkoihoisia kumppaneita.

"Yksinäiseksikö?" toisti hän. "En suinkaan. Olen onnellinen

aamusta iltaan ja sitäpaitsi minulla on omat toverini. En tahtoisi
mistään hinnasta asua paikassa, jossa olisi vain valkoisia tyttöjä, niin
ettei kukaan voisi huomata mitään erotusta minun ja heidän
välillään. Mutta täällä", lisäsi hän nakaten hiukan niskojaan, "minä
olen minä ja jokainen alkuasukas ympäristössä tuntee 'Valkoisen
Lumpeen' — nimi on heidän antamansa — ja on valmis tekemään
mitä minä vain tahdon. Olen lukenut Englannin pikku tytöistä eikä
siellä ole ollenkaan sellaista. Heidän täytyy tarkoin noudattaa
opettajattariensa tahtoa ja muutenkin näyttää elämä olevan siellä
hyvin vaikeaa. Minun sydämeni särkyisi, jos minut teljettäisiin
tuommoiseen kouluun, joka on kuin vankila, enkä saisi olla vapaa —
vapaa kuin ilma."

"Lukeminen ei teitä siis lainkaan miellytä", sanoin minä.

"Kyllä. Isä opettaa minulle latinaa, ranskaa ja laskentoa."

"Ettekö milloinkaan pelkää näiden villi-ihmisten parissa?"

"En. He eivät ole milloinkaan rauhaani häirinneet. Minä luulen

heidän uskovan, että olen 'ngai' (yliluonnollinen), kun olen niin
valkoinen. Näettekös tätä?" ja hameensa taskusta hän otti
kaksipiippuisen nikkelöidyn derringer-pistoolin. "Tämä on aina
taskussani ja jos joku yrittäisi koskea minuun, ampuisin hänet heti.
Ammuinhan minä kerran leopardinkin, joka hyppäsi aasini niskaan
kun olin ratsastamassa. Säikähdin kyllä kovin, mutta samassa minä
laukaisin sen korvaan, ja eläin vierähti maahan kuin kivi. Sen nahka
on nyt huoneeni seinällä. Katsokaahan tuonne, herra Quatermain",
jatkoi hän innostuneesti ja viittasi etäisyyteen; "eikö minulla ole
kumppaneita?"

Katsoin hänen osoittamaansa suuntaan ja ensi kerran minä näin

Kenia-vuoren kaikessa jylhässä kauneudessaan. Siihen saakka se oli
ollut tiheän sumun peitossa, mutta nyt oli sumuverho hälvennyt, niin
että vuoren huippu, joka nousi pilviin aina
kahdenkymmenentuhannen jalan korkeuteen, hohti kuin sulatettu
kulta ilta-auringon valossa. Alempana kätkeytyi vuori vielä
sumuvaippaansa, joten sen siintävä, auringon säteiden piinaama
lumipeitteinen huippu näytti lepäävän kuin pilvijalustalia maan ja
taivaan välillä. Näky oli niin kaunis, etteihän minun kömpelö kynäni
kykene sitä lainkaan kuvailemaan.

Katseltuani tuota hurmaavaa näkyä minä tunsin sydämeni sulavan

ja mieleni valtasi syvä hartaus. Minusta tuntui kuin nuo laskevan
auringon lempeät säteet, jotka kultasivat Kenian lumen, olisivat
tunkeutuneet sieluni sisimpään. Herra Mackenzien luona asuvat
alkuasukkaat olivat antaneet vuorelle nimen "Jumalan sormi" ja
minusta tuo nimi kuvasi sattuvasti tyyntä rauhaa, joka varmaankin
vallitsee tämän levottoman maailman yläpuolella ja joka
ehdottomasti johtui mieleen tuota suurenmoista näkyä katsellessa.
Olen jossakin kuullut runosäkeen:

"Oi kauneus, sinä olet iäinen ilonlähde!"

Nyt nuo sanat johtuivat mieleeni ja nyt vasta minä täysin käsitin
mitä runoilija oli tarkoittanut.
 Niin, tuommoinen kaunis näky on todellakin iäinen ilonlähde, ja
minä ymmärsin oivallisesti, mitä pikku Flossie tarkoitti kun hän sanoi,
että Kenia oli hänen toverinsa. Vanha Umslopogaaskin, tuo hurja
zulu-soturi, sanoi, kun kehoitin häntä katsomaan vuoren hehkuvaa
huippua, että "katsoipa sitä vaikka tuhat vuotta, niin ei halua
kääntää katsettaan muualle". Hänen merkillinen mielikuvituksensa
johdatti kuitenkin hänen ajatuksensa hiukan eri suuntaan kuin mihin
meidän hartaat mietteemme menivät. Päästäen mielikuvituksensa
valloilleen hän kuvaili alkuasukasten tapaan laulaen, miten hänen
kuoltuaan hänen henkensä asettuisi ainiaaksi tuonne lumihuipulle,
josta hän tuulispäänä ja ukkosen salamana syöksyisi jyrkänteestä
alas ja "tappaisi ja tappaisi ja tappaisi".

"Mitä sinä sitten tappaisit, vanha verikoira?" kysyin minä.

Hän joutui hiukan hämilleen, mutta hetkisen tuumittuaan hän

vastasi rauhallisesti:

"Niitäpä toisia henkiä vain."

"Sinä siis tahtoisit jatkaa murhaamistasi kuoltuasikin?" sanoin

minä.

"Minä en murhaa", vastasi Umslopogaas närkästyneesti; "minä

tapan vain rehellisessä taistelussa. Mies on syntynyt tappamaan.
Hän, joka ei tapa, kun hänen verensä kiehuu, on akka eikä mies.
Ihmiset, jotka tappavat, eivät ole orjia. Minä sanoin tappavani vain
rehellisessä taistelussa, ja kun olen mennyt varjojen maahan,
niinkuin te valkoiset miehet sanotte, niin minä toivon, ettei siellä
olekaan mitään kieroa peliä, jota on niin paljon tässä maailmassa.
Olkoon minun henkeni ikuisesti kirottu ja luihini kahlehdittu, jos se
kerrankin hairahtuisi murhaamaan salaa kuin bushmanni
myrkkynuolellaan!" Hän poistui arvokkain askelin ja jätti minut
yksikseni nauramaan.

Samassa palasi vakooja, jonka isäntämme oli lähettänyt

tiedustelemaan, näkyikö masai-ystävistämme jälkeäkään. Hän
ilmoitti miehineen tutkineensa seudun ristiin rastiin viidenkymmenen
penikulman laajuudelta näkemättä ainoatakaan vierasta soturia, niin
että he uskoivat roistojen luopuneen takaa-ajosta ja palanneet omille
alueilleen. Herra Mackenzie huokaisi helpotuksesta ja meidän ilomme
oli melkein rajaton, sillä masai-soturin yöllinen vierailu riitti meille
pitemmäksikin ajaksi. Yleinen johtopäätös oli siis, että masait olivat
kääntyneet kotiinsa huomattuaan meidän päässeen lähetysaseman
turviin, jota vastaan he tiesivät olevat turhaa yrittääkään hyökätä.
Saamme myöhemmin nähdä miten pahasti erehdyimme.

Tiedustelijain poistuttua ja rouva Mackenzien ja Flossien mentyä

levolle ilmestyi Alphonse, tuo pieni ranskalainen, kuistille ja Curtis,
joka puhuu ranskaa hyvin, kehoitti häntä kertomaan meille, miten
hän oli joutunut Keski-Afrikkaan. Alphonse täyttikin hänen
pyyntönsä, mutta hänen kieltensekoituksensa oli niin merkillistä,
etten kykenekään selostamaan kaikkea mitä hän kertoi.

"Isoisäni", aloitti hän, "palveli Napoleonin kaartissa. Hän oli

mukana Moskovassa eikä saanut paluumatkalla muuta syödäkseen
kuin kaksi paria vanhoja säärystimiä. Toiset olivat hänen omansa ja
toiset hän varasti joltakin kaveriltaan. Hän joi mahdottomasti ja
juovuksissa hän kuolikin, ja minä muistan, kun hänet saatettiin
rumpujen pauhatessa haudan lepoon. Minun isäni —"

Tässä me keskeytimme hänet ja ehdotimme, että hän antaisi

vanhempainsa levätä rauhassa ja kävisi asiaan käsiksi.
 "Teidän tahtonne on minun lakini, hyvät herrat", vastasi tuo
naurettavan pieni mies kohteliaasti kumartaen. "Tahdon vain
osoittaa, etteivät sotilaallinen koko ja ryhti ole perinnölliset. Isoisäni
oli komea, kuuden jalan ja kahden tuuman pituinen mies, tulen ja
säärystinten nielijä. Viiksistään hän oli myöskin kuuluisa. Minulla on
vain hänen viiksensä eikä — mitään muuta.

"Olen syntynyt Marseillessa ja olen ammatiltani kokki, hyvät

herrat. Tuossa kunnon kaupungissa minä olen nuoruuteni onnelliset
päivät viettänyt. Continentalin hotellissahan minä pesin pöytiä monta
herran vuotta. Tuo kultainen aika!" ja hän huokasi syvään. "Olen
ranskalainen ja lienee tarpeetonta sanoa, että minä ihailen kaikkea
kaunista. Niin, minä suorastaan jumaloin kauneutta. Me ihailemme
puutarhan kaikkia ruusuja, hyvät herrat, mutta me poimimme vain
yhden ja minä taitoin yhden ihanan ruusun, mutta haavoitin käteni.
Hän oli kamarineitsyt, nimeltään Annette, jonka vartalo oli
pyörryttävän kaunis ja kasvot kuin enkelin — mutta sydän — voi
hyvät herrat, kaikkeen sitä pitää köyhän ihmisen tässä maailmassa
joutuakin — sydän oli musta ja liukas kuin kiiltonahkasaapas."
Alphonse purskahti tässä valtavaan itkuun.

"Älkää nyt, hyvä mies, noin murehtiko", koetti Curtis lohduttaa

häntä taputtaen häntä sydämellisesti olkapäälle.

Alphonse rauhoittui ja sanoi olkapäätään hieroen:

"Herra tahtoi epäilemättä lohduttaa minua suuressa murheessani,

mutta herran käsi on hiukan liian raskas. No niin, me rakastimme
toisiamme, Annette ja minä, ja olimme hyvin onnelliset, mutta sitten
tuli isku — herrat antakoot minulle anteeksi, että jälleen kuivaan
kyyneleitäni, mutta muuta en voi saamari vieköön tehdä, kun
ajattelen noita aikoja. Minun täytyi mennä arvannostoon ja tietenkin
minä sain onnettoman numeron ja minusta tehtiin sotamies. Onnetar
tahtoi kostaa minulle Annetten sydämen valloituksen.

"Lähdön katkera hetki tuli ja minä koetin karata tieheni, mutta

minut vangittiin ja vartijasotilaat kolhivat minua kivääriensä perillä.
Minulla oli samanikäinen serkku, joka oli kankuri ja taitava työssään,
mutta muutoin niin peräti ruma, ja hän surkutteli minua sydämensä
pohjasta, kun sotilaat hakkasivat minua. 'Kuulehan, serkkuseni',
sanoin minä silloin, 'sinulle minä uskon Annetten. Ole hänen tukensa
sillä aikaa kuin minä niittelen mainetta kunnian hurmeisella kentällä.'

"'Ole huoletta', sanoi hän; 'kyllä minä pidän hänestä murheen',

niinkuin hän pitikin.

"Niin minut sitten vietiin elämään parakeissa mustalla sopalla.

Toverini kiusasivat minua sanomattomasti ja valmistivat minulle joka
päivä todellisen helvetin. Heitä en milloinkaan unhota.

"Eräänä aamuna kuulimme uutisia; minun pataljoonani oli

komennettu Tonkiniin. Kyselin mikä paikka se Tonkin oikein oli ja
saamani tiedot eivät suinkaan olleet ilahduttavat. Siellä asuu
kuulemma vain villejä kiinalaisia, jotka viiltävät mahan auki
ennenkuin osaa arvatakaan. Mutta viisas mies tietää heti, miten
hänen on milloinkin meneteltävä. Minä päätin, ettei mahaani
aukaistaisi, ja karkasin.

"Saavuin Marseilleen näännyksissä kuin vanha mies ja menin

suoraan serkkuni asunnolle. Katsahdin ikkunasta sisälle ja näin siellä
hänet ja — Annetten. Oli juuri kirsikka-aika ja he istuivat hyvin
lähellä toisiaan syöden tummia mehevännäköisiä kirsikoita. Katselin
heitä siinä suu mareissa ja näin miten serkkuni otti käteensä varren,
jossa oli kaksi marjaa ja pisti toisen Annetten suuhun ja toiseen
omaansa. Sitten he imivät varsia, niin että heidän huulensa lähenivät
arveluttavasti, ja lopulta he — häpeä sanoakin — suutelivat aivan
rehellisesti. Näky oli kylläkin kaunis, mutta minä raivostuin. Minussa
kiehahti isoisäni sotilaallinen veri. Minä syöksyin keittiöön, sieppasin
nurkasta halon, jonka täräytin serkkuni kalloon. Hän kaatui — minä
olin tappanut hänet. Minä ainakin uskon vieläkin, että tapoin hänet.
Annette huusi. Santarmit saapuivat. Minä pakenin. Pääsin satamaan.
Kätkeydyin erääseen laivaan. Laiva purjehti matkoihinsa. Kapteeni
löysi minut ja pieksi minut pahanpäiväiseksi. Hän ilmoitti asian
Ranskan poliisille eikä laskenut minua maihin, kun keitin niin hyvin.
Olin hänen yksityiskokkinsa Zanzibariin saakka. Pyytäessäni palkkaa
potkaisi hän minua. Zanzibarissa oli sähkösanoma meitä
odottamassa. Kirosin miehen, joka keksi sähkölennättimen, ja kiroan
hänet vieläkin. Minut oli vangittava sotaväestä karkaamisen
johdosta, murhasta, ja en tiedäkään mistä kaikesta. Pakenin
vankilasta. Näin nälkää. Kohtasin erämaassa tohtorin miehet. He
toivat minut tänne. Mieleni on täällä alati murheen murtama. Mutta
Ranskaan minä en palaa. Ennen elän ja kuolen täällä erämaassa kuin
antaudun vaaraan joutua Bagneen."

Hän vaikeni ja me käännyimme poispäin. Kertomuksen

vakavuudesta huolimatta me olimme tukehtua nauruun.

"Te itkette, hyvät herrat", sanoi hän. "Eikä ihmekään — tarinani

onkin niin surullinen."

"Hyvin surullinen", sanoi Curtis. "Menkäämme nyt levolle. Minä

olen kuoleman väsynyt ja viime yönä emme paljon nukkuneet tuolla
siunatulla kalliolla."

Noudatimme hänen kehoitustaan ja vaivalloisen ja vaarallisen

matkamme jälkeen tuntui sangen oudolta paneutua levolle
valkoiseen, pehmoiseen vuoteeseen miellyttävän siistissä huoneessa.
V.

UMSLOPOGAAS VANNOO VALAN.

Seuraavana aamuna oli Flossien paikka aamiaispöydässä tyhjä ja

minä kysyin, mihin hän oli mennyt.

"Noustessani aamulla minä löysin tämän oveni ulkopuolelta",

vastasi hänen äitinsä. "Tehän voittekin sen itse lukea", ja hän ojensi
minulle paperilapun, jolle oli kirjoitettu seuraavat sanat:

"Rakkahin äiti! Aurinko alkaa juuri nousta ja minä olen lähdössä

vuorille hakemaan herra Quatermainille liljan, josta hänen kanssaan
eilen keskustelin, joten älä ole levoton siitä, että olen poissa
herätessäsi. Otan valkoisen aasin, hoitajani, pari poikaa ja hiukan
evästä mukaani ja viivyn ehkä koko päivän, sillä olen päättänyt
löytää kukan, vaikka minun täytyisi ratsastaa parikymmentä
penikulmaa. — Flossie."

"Toivottavasti hänelle ei nyt tapahdu mitään pahaa", sanoin minä

hiukan levottomasti. "Tarkoitukseni ei ollut suinkaan vaivata häntä
kukkaa etsimään."
 "Flossie huolehtii kyllä itsestään", sanoi hänen äitinsä. "Hän tapaa
usein tehdä tuommoisia retkiä, kuten oikea erämaan tytär ainakin."
Mutta herra Mackenzie, joka tuli samassa huoneeseen ja näki lapun
ensi kerran, kävi sangen vakavaksi, vaikka hän ei sanonutkaan
mitään.

Aamiaisen jälkeen minä vein hänet hiukan sivulle ja kysyin, eikö

kävisi päinsä lähettää muutamia miehiä tytön jälkeen ja koettaa
saada hänet palaamaan, sillä minä pelkäsin masai-roistojen kuitenkin
saattavan hiiviskellä lähetysaseman ympärillä ja tyttösen joutuvan
heidän käsiinsä.

"Minä pelkään sen olevan turhaa", vastasi hän. "Flossie on ehkä jo

viidentoista penikulman päässä, ja on mahdotonta sanoa, minnepäin
hän on lähtenyt. Tuolla on harjanne, josta hän puhuu kirjeessään",
ja herra Mackenzie viittasi pitkään kukkulajonoon, joka oli meikein
yhdensuuntainen joen kanssa, mutta aleni vähitellen pensaikkoiseksi
tasangoksi noin viiden penikulman päässä talosta.

Minä ehdotin, että kiipeäisimme tuohon suureen puuhun ja

tarkastelisimme kaukoputkilla koko tienoon. Sen teimmekin herra
Mackenzien lähetettyä ensin muutamia miehiä etsimään Flossien
jälkiä ja seuraamaan niitä, jos ne löytyisivät.

Puuhun kiipeäminen olikin minun Iaiselleni maamyyrälle todellinen

voimainkoetus, vaikka puusta riippuvat lujat nuoraportaat olivat
alapäästäkin tukevasti maassa kiinni. Goodin laita oli toisin;
lihavuudestaan huolimatta hän kapusi ylös ketterästi kuin katulyhdyn
sytyttäjä.

Päästyämme ensimmäisille oksille me kiipesimme helposti

laudoista tehdylle sillalle, joka oli naulattu oksiin kiinni ja oli niin
tilava, että kaksitoista miestä olisi mukavasti mahtunut sinne.
Näköala oli kerrassaan suurenmoinen. Viidakko ulottui joka taholle
silmänkantamattomiin kuin viheriä aaltoileva tasanko, jossa siellä
täällä välkehti jonkin järven auringonpaisteessa kimalteleva pinta ja
näkyi jokin viljelty pellon palanen. Itäpohjoisessa kohosi Kenia-
vuoren mahtava huippu, jonka juurelta näimme Tana-joen lähtevän
pitkälle matkalleen valtamerta kohti ja pujottelevan erämaiden halki
kuin hopeinen käärme.

Flossiesta ja hänen seuralaisistaan emme kuitenkaan nähneet

merkkiäkään ja vihdoin me kiipesimme alas masentunein mielin.
Kuistilla tapasin Umslopogaasin teroittamassa rauhallisesti kirvestään
pienellä kovasimella, jota hän aina kuljetti mukanaan.

"Mitä nyt, Umslopogaas?" kysyin minä.

"Vainuan verta", vastasi hän lyhyesti ja vaikeni sitten

itsepintaisesti.

Päivällisen jälkeen kiipesimme jälleen puuhun ja tutkiskelimme

kaukoputkillamme koko tienoon mahdollisimman tarkkaan, mutta
emme nähneet mitään. Palatessamme kuistille hioi Umslopogaas
aina vain Inkosi-kaas'in kirkasta terää, joka oli ennestäänkin terävä
kuin partaveitsi. Alphonse seisoi hänen edessään katsellen häntä
pelokkaan uteliaasti. Näky olikin sangen omituinen. Tuo vanha zulu-
soturi istui siinä alkuasukasten tavoin jalat ristissä, hurja ilme julmilla
mutta viisailla kasvoillaan, ja hioi rauhallisesti peloittavaa asettaan.

"Mikä hirveä mies!" huudahti pieni ranskalainen ja nosti

hämmästyksissään kätensä ylös. "Katsokaas reikää hänen päässään;
siinähän liikkuu nahka kuin pikku lapsen päälaessa. Kukahan tahtoisi
imettää tuommoista pienokaista?" ja hän räjähti nauramaan omalle
päähänpistolleen.

Umslopogaas katsahti ylös ja hänen mustat silmänsä välähtivät

pahaaennustavasti.

"Mitä se tuo 'puhveli-hieho' oikein hirnuu? (Nimen oli Umslopogaas

antanut ranskalaiselle tämän muhkeiden viiksien ja akkamaisen
luonnon tähden.) Olkoon hän vain hyvin varovainen tahi muutoin
minä pian typistän hiukan hänen sarviaan. Varo itseäsi, varo itseäsi,
sinä piskuinen apina mieheksi."

Alphonse oli onnettomuudeksi voittanut pelkonsa ja nauroi yhä

vallattomammin tuolle "hassulle mustapintaiselle herrasmiehelle",
kuten hän sanoi. Aioin juuri varoittaa häntä pysymään siivolla, kun
tuo roteva zulu ponnahti samassa kuistilta Alphonsen eteen ja alkoi
pyörittää kamalaa tapparaansa ranskalaisen pään ympäri kasvoillaan
mahdollisimman ilkeä irvistys.

"Seiso alallasi", huusin minä; "älä hievahdakaan, jos henkesi on

sinulle rakas; hän ei aio tehdä sinulle mitään pahaa!" Alphonse ei
luultavasti kuullut lainkaan sanojani ja kauhu oli onneksi lamauttanut
kaikki hänen jäsenensä.

Sitten seurasi ihmeellisin miekka- tahi oikeastaan kirvesleikki mitä

milloinkaan olen nähnyt. Kirves kiersi ensin Alphonsen pään
ympärillä vihaisesti suristen ja niin nopeasti, että sen terän tekemä
ympyrä oli ilmassa kuin välähtelevä kehä, joka supistui joka
kierroksella, kunnes tapparan terä vihdoin sipaisi tuon miesraukan
hiuksia. Samassa silmänräpäyksessä alkoi tuo välähtelevä terä kiitää
ylös ja alas, puoleen ja toiseen uhrin ruumista ja kauhusta vapisevia
jäseniä myöten, piirtämättä kuitenkaan naarmuakaan hänen
ihoonsa, josta se oli koko ajan vain kahdeksasosa tuuman päässä.

Oli ihmeellistä nähdä tuon pienen ranskalaisen seisovan kuin

maahan naulittuna, hänen mustan kiusanhenkensä tapparan
salamoidessa hänen ympärillään. Mies oli ilmeisesti käsittänyt, että
pieninkin liike voisi aiheuttaa silmänräpäyksellisen kuoleman, ja hän
seisoi hievahtamatta kuin kivipatsas. Leikki oli jatkunut minuutin
verran, ehkä hiukan kauemminkin, kun minä näin kirveenterän
välähtävän äkkiä Alphonsen kasvojen edessä, lennähtävän sivulle ja
laskeutuvan rauhallisesti. Samassa putosi jokin tumma tukko
maahan; ranskalainen oli menettänyt toisen ylpeästi kaartuvan
viiksensä. Umslopogaas nojasi Inkosi-kaas'in varteen ja nauroi
pitkään ja matalasti, ja Alphonse valahti istualleen pelon kokonaan
herpaisemana. Me muut olimme katselleet hämmästyksestä
sanattomina tätä aseen käytön melkein yliluonnollista taituruuden
näytettä.

"Inkosi-kaas on hyvin terävä", huudahti Umslopogaas, "ja isku,

joka katkaisi tuon 'puhveli-hiehon' sarven, olisi kyennyt halkaisemaan
miehen kallon aina leukaan saakka. Vain harvat osaavat äskeisen
temppuni, mutta kukaan ei olisi tehnyt sitä näin taitavasti. Käsitätkö
nyt, sinä musta marakatti, ettei ole hyvä tulla minulle nauramaan,
vai mitä? Oli hiuskarvan varassa, etten iskenyt sinua hengettömäksi.
Paina siis tarkoin mieleesi, että varot visusti minulle enää
nauramasta. Älä katkaise tuota hiuskarvaa, jonka varassa
kärsivällisyyteni on sinuun nähden. Olen puhunut."

"Mitä tämä mieletön käytöksesi oikein merkitsee, Umslopogaas?"

kysyin minä närkästyneesti. "Olethan aivan hullu. Ainakin
parikymmentä kertaa sinä olit surmaamaisillasi tuon onnettoman."
 "Minä en kuitenkaan tappanut, Macumazahn. Kolme kertaa oli
maailma punainen silmissäni ja henki kuiskasi korvaani: 'upota
Inkosi-kaas rusahtaen miehen kalloon', mutta, Macumazahn, minä
hillitsin himoni. Ei, minä Ieikittelin vain; mutta voithan sanoa
'hieholle' että on viisainta olla irvistelemättä minunlaisilleni miehille.
Nyt minä menen tekemään itselleni kilven, sillä minä tunnen veren
hajun sieraimissani. Tarkoitan täyttä totta, Macumazahn, minä
vainuan verta. Etkö ole nähnyt korppikotkien kokoontuvan ennen
taistelua? Ne tietävät suuren tapon olevan tulossa, Macumazahn, ja
minun vainuni on paljon herkempi kuin niiden. Tuolla alhaalla näin
kuivan häränvuodan; teen siitä kilven itselleni."

"Onpa teillä jäyheä seuralainen", sanoi herra Mackenzie, joka oli

nähnyt koko kohtauksen. "Alphonsehan on aivan suunniltaan
pelosta; katsokaahan!" ja hän osoitti ranskalaista, joka kasvoiltaan
liidun valkeana laahusti vapisevin jaloin keittiön puolelle. "Voinpa
melkein vannoakin, ettei hän enää naura 'tuolle mustalle
herrasmiehelle'."

"Hänen kanssaan ei ole hyvä ilveillä", vastasin minä, "sillä hän on

vihastuttuaan kuin villipeto. Mutta hurjuudestaan huolimatta hän on
hyvin helläsydäminenkin. Minä en unhota milloinkaan, kun hän
kerran monta vuotta sitten hoiteli parin viikon ajan orpoa, noin
kuukauden vanhaa pienokaista kuin hellin äiti. Hän on omituinen
luonne, mutta järkkymättömän uskollinen ja vahva tuki vaaran
hetkellä."

"Hän väittää vainuavansa verta", sanoi herra Mackenzie. "Suokoon

Jumala, että hän erehtyisi luulossaan. Olen hyvin levoton tyttöseni
tähden. Hän ei ole vieläkään kotona ja kello käy jo neljättä."
 Huomautin siihen, että tyttö oli ottanut evästä mukaansa eikä
luultavasti aikonutkaan palata ennen iltaa; mutta olin itsekin
mahdollisimman rauhaton ja pelkäsin ilmaiseväni huolestuneisuuteni.

Hetkisen kuluttua palasivat miehet, jotka herra Mackenzie oli

lähettänyt Flossien jälkeen, ja he kertoivat seuranneensa aasin jälkiä
pari penikulmaa. Eräällä kivikkoisella harjulla olivat jäljet sitten
hävinneet eikä niitä enää löytynyt. He olivat kuitenkin tutkineet
tarkkaan koko tienoon mahdollisimman laajalta, mutta eivät olleet
nähneet tyttösestä merkkiäkään.

Iltapäivä kului sangen työläästi, ja kun Flossieta ei kuulunut

auringon mennessä mailleen, kiihtyi levottomuutemme huippuunsa.
Hänen äitiparkansa oli aivan pelon ja tuskan lamauttama, mutta isä
pysyi ihailtavan rauhallisena. Oli tehty kaikki, mitä ylimalkaan voitiin
tehdä: miehiä oli lähetetty joka taholle eksyneitä etsimään,
ammuttiin laukauksia ja valpas tähystäjä oli koko illan puussa, mutta
ketään ei näkynyt eikä kuulunut.

Vihdoin tuli pimeä eikä tuo kultakutrinen tyttönen ollut palannut

retkeltään.

Kello kahdeksan söimme illallisen, joka oli hyvin alakuloinen, eikä

rouva Mackenzie näyttäytynyt lainkaan. Me kolme vierasta olimme
myöskin sangen vaiteliaat, sillä pelko lapsen kohtalosta painosti
meitä ja sitäpaitsi meitä vaivasi kiusallinen tunne, että me olimme
aiheuttaneet tämän tuskan ystävälliselle isäntäväellemme. Ateria oli
juuri päättymäisillään, kun minä nousin pöydästä ja poistuin jollakin
tekosyyllä. Halusin olla yksin ja harkita tilannetta kenenkään
häiritsemättä. Menin kuistille ja istahdin piippuni viritettyäni lähelle
kuistin päätyä, niin että tuo kapea ovi, joka oli tehty rakennusta ja
kukkaistarhaa ympäröivään vallitukseen, oli minua vastapäätä. Olin
istunut paikallani noin viisi minuuttia, kun kuulin tuon oven
narahtavan. Tuijotin pimeään ja kuuntelin hengittämättä, mutta
mitään ei näkynyt eikä hiiskaustakaan kuulunut, ja minä arvelin
erehtyneeni. Oli pilkkopimeä eikä kuu ollut vielä noussut.

Kului hetkinen, kun jokin pyöreähkö esine lennähti äkkiä

pehmeästi kolahtaen kuistin kivipermannolle ja vieri ohitseni. Istuin
alallani ihmetellen mikä kumma se mahtoi olla. Olin jo melkein
varma, että näkemäni esine oli ollut jokin eläin, kun samassa eräs
seikka johtui mieleeni ja minä hypähdin kiivaasti tuolistani. Esine oli
takanani parin jalan päässä. Ojensin käteni sitä kohti ja se ei
hievahtanutkaan: eläin se ei ainakaan ollut. Kosketin siihen. Se oli
pehmoinen, lämmin ja jotakuinkin painava. Otin sen sukkelaan
käteeni ja tarkastelin sitä tähtitaivasta vasten.

Pitelin kädessäni vielä lämmintä ihmisen päätä.

Olen jo vanha enkä vähästä hermostu, mutta minun täytyy

myöntää, että tuo kaamea huomio kauhistutti minua. Kuka oli
heittänyt sen kuistille? Kenen se oli? Juoksin tuolle kapealle ovelle,
mutta ketään en nähnyt eikä mitään kuulunut. Olin juuri
astumaisillani ovesta vallituksen ulkopuolelle, mutta hetkisen
epäröityäni minä peräydyin ja salpasin oven lujasti. Mieleeni juolahti
juuri viime askeleella, että oven ulkopuolella oli varmaankin
väijyksissä jokin roisto, joka olisi voinut tappaa minut yhdellä
keihään pistolla. Palasin sitten kuistille ja pyysin mahdollisimman
rauhallisesti Curtista tulemaan luokseni. Pelkään kuitenkin, ettei
ääneni ollut aivan tavallinen, sillä kaikki kolme, Curtis, Good ja
Mackenzie, nousivat pöydästä ja syöksyivät ulos.

"Mitä on tapahtunut?" kysyi lähetyssaarnaaja tuskaisesti. Minä

kerroin heille kaikki.
 Herra Mackenzien punakat kasvot valahtivat kuolonkalpeiksi.
Seisoimme kirkkaasti valaistun ruokailuhuoneen ovella, joten minä
näin hänet aivan selvästi. Hän katseli päätä kauan ja tarkkaan.

"Tämä mies oli Flossien seurassa, kun he aamulla lähtivät täältä",

sanoi hän henkäisten syvään. "Jumalan kiitos, ettei pää ollut
tyttöseni!"

Tuijotimme sanattomina toisiimme. Mitä oli tehtävä?

Samassa jyskytettiin ovelle, jonka juuri olin salvannut, ja ääni

huusi:

"Avaa, isä, avaa!"

Aukaisin oven ja sisään syöksyi pelästynyt mies. Tunsimme hänet

heti.
Hän oli lähtenyt iltapäivällä parin miehen mukana tiedustelumatkalle.

"Isäni!" huusi hän, "masait ovat kimpussamme! Heitä on suuri

joukko kiertänyt kukkulan ja etenevät parhaillaan tuota vanhaa
kivirakennusta kohti alhaalla puron reunalla. Isäni, olkoon sydämesi
vahva! Valkoinen aasi on heidän mukanaan ja 'Valkoinen Lumme'
ratsasti sillä. Eräs nuori soturi talutti eläintä ja 'Lumpeenkukan'
hoitaja käveli nyyhkyttäen sen vieressä. Muita hänen seuralaisiaan
en nähnyt."

"Oliko lapsi vielä hengissä?" kysyi Mackenzie käheästi.

"Hän oli hyvin kalpea, mutta aivan vahingoittumaton, isäni. Minä

näin heidät aivan läheltä."
 "Jumala olkoon hänelle ja meille armollinen!" huudahti
lähetyssaarnaaja epätoivoisesti.

"Kuinka paljon niitä on?" kysäisin minä.

"Kolmattasataa — kolmattasataa!"

Katsahdimme jälleen toisiimme. Mitä oli tehtävä? Samassa kuului

vallituksen toiselta puolen kiihkeä huuto:

"Aukaise ovi, valkoinen mies; aukaise ovi! Sanansaattaja tahtoo

puhutella sinua!"

Umslopogaas iski kätensä vallituksen reunustaan ja veti itsensä

niin korkealle, että hän saattoi katsella ulkopuolelle.

"Näen vain yhden miehen", sanoi hän. "Mies on asestettu ja

hänellä on kori kädessä."

"Avatkaamme ovi", sanoin minä. "Seiso sinä, Umslopogaas,

kirveinesi tässä ja päästä sisään vain yksi mies. Jos toinen yrittää,
niin iske."

Vedin salvan sivulle. Umslopogaas seisoi vallituksen pimennossa

tappara koholla, jonka kirkkaalla terällä nousevan kuun säteet
kimaltelivat. Aukaisin oven ja hetkisen kuluttua astui nuori masai-
soturi ylpeästi ja pystyssä päin sisään. Hän oli täydessä sota-asussa,
jonka olen jo ennemmin kuvannut, ja hänellä oli suuri kori
kädessään. Leveä keihäs välähteli kuutamossa, kun hän arvokkain
askelin lähestyi meitä. Tulija oli harvinaisen kaunisvartaloinen noin
kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen mies. Hän pysähtyi
eteemme, laski korin maahan ja iski keihäänsä kenttään.
 "Puhelkaamme hiukan", sanoi hän. "Ensimmäinen
sanansaattajamme, jonka lähetimme luoksenne, ei voinut puhua", ja
hän viittasi päähän, joka oli vierähtänyt kuistin portaille — mikä
kammottava näky — "mutta minulla on jotakin sanottavaa, jos
haluatte kuulla. Lahjoja minulla on myöskin mukanani", ja hän osoitti
koria ja nauroi niin pöyhkeilevän julkeasti, että sitä on kerrassaan
mahdoton kuvaillakaan. Emme voineet muuta kuin ihailla hänen
rohkeuttaan.

"Selvitä asiasi", sanoi herra Mackenzie lyhyesti.

"Minä olen Lygonani Guasa Ambonin joukkoon kuuluvan masai-

osaston päällikkö. Olen miehineni seurannut näitä kolmea valkoista
miestä" — hän osoitti Curtista, Goodia ja minua — "mutta he olivat
meitä viekkaammat ja pääsivät tänne. Välimme eivät ole selvät ja
me aiomme tappaa heidät."

"Niinköhän, ystäväiseni?" ajattelin minä.

"Saapuessamme tänä aamun heidän perässään tänne me

kohtasimme kaksi mustaa miestä, yhden mustan naisen, valkoisen
aasin ja valkoisen tytön. Toisen miehen tapoimme — hänen päänsä
on tuolla portaalla — mutta toinen pääsi pakoon. Mustan naisen,
pienen valkoisen tytön ja valkoisen aasin me toimme mukanamme
tänne. Tämä kori todistanee, että puhun totta. Eikö se ole tyttäresi
kori."

Herra Mackenzie nyökäytti päätään ja soturi jatkoi:

"Hyvä on! Sinun ja tyttäresi kanssa meillä ei ole mitään riitaa,

emmekä halua sinua lainkaan vahingoittaa. Karjasi — kaksisataa
neljäkymmentä päätä — siis eläin mieheen — olemme jo ottaneet
haltuumme."

Herra Mackenzie voihkaisi raskaasti, sillä hänen karjansa oli hyvin

arvokas, jonka hän oli suurella vaivalla ja huolella itse kasvattanut.
"Niin, karjasi otamme, mutta muuten saat olla rauhassa, sillä tänne
ei olisi hyvä hyökätä", jatkoi soturi ja katsahti röyhkeästi ympärilleen.
"Mutta valkoisten vieraittesi laita on toisin; olemme ajaneet heitä
takaa yöt ja päivät ja meidän täytyy saada heidät hengiltä. Johan
meille kaikki tytötkin nauraisivat, jos palaisimme kotiin tyhjin toimin.
Heidän täytyy kuolla, kävi miten kävi!

"Pikku tytöllesi ei tee kukaan mitään pahaa, sillä hän on niin

suloinen ja rohkealuontoinen lapsi. Saat hänet takaisin ehdolla että
luovutat meille yhden noista kolmesta — hengen hengestä — jolloin
me tuomme lapsesi hoitajineen tähän. Tarjoukseni on edullinen,
valkoinen mies. Pyydämme vain yhden miehen, jonka saatte itse
valita, ja me tyydymme valintaanne. Tuon pitkän", hän viitasi
Curtikseen, "minä ottaisin hyvin mielelläni; hän on hyvin vahvan
näköinen ja kuolisi hitaammin."

"Entä, jos minä sanon, etten luovuta miestä?" kysyi herra

Mackenzie.

"Ei, älä sano niin, valkoinen", vastasi soturi. "Siinä tapauksessa

tyttäresi kuolee aamun sarastaessa, ja hoitajanainen sanoo, että hän
on ainoa lapsesi. Jos hän olisi hiukan vanhempi, niin ottaisimme
hänet orjaksi, mutta kun hän on niin nuori, niin minä tapan hänet
omin käsin — tällä samalla keihäällä. Voithan tulla katsomaan, jos
tahdot. Saat minulta luotettavan saattueen", ja tuo roisto oikein
hohotti raa'alle pilalleen.
 Aivoni työskentelivät kuumeisesti niinkuin aina suuren vaaran
uhatessa, ja minä päätin tarjoutua vapauttamaan Flossien, vaikkapa
oman henkeni hinnalla. Tätä älköön kukaan väärin ymmärtäkö ja
ajatelko, että sankarillisuus tahi jokin muu senkaltainen hölynpöly
olisi päätökseni sanellut. Ei sinnepäinkään. Oli vain oikeus ja
kohtuus, että päätin tehdä kaikkeni. Minähän olin välillisesti syyllinen
siihen, että lapsiparka oli joutunut tuohon kamalaan tilanteeseen.
Minä olin vanha ja elämäni oli jo arvoton, kun taas hän oli nuori ja
elämänsä keväässä. Hänen kuolemansa olisi ehkä saattanut hautaan
hänen isänsä ja hänen äitinsäkin, mutta minua ei olisi monikaan
surrut. Useat armeliaisuuslaitokset olisivat päinvastoin iloinneet
kuolemastani. Tyttöselle aiottu kuolemakin oli niin hirmuinen, että se
sopi paljon paremmin vanhalle karaistuneelle miehelle. Minä en
suinkaan aikonut antaa noiden roistojen ottaa itseäni kiduttamalla
hengiltä, sillä minä olen luonteeltani hyvin pelkuri ja arka, vaan olin
päättänyt ampua itseni heti kun olin varma, ettei lasta enää mikään
vaara uhannut, uskoen taivaallisen isäni ottavan huomioon kaikki
leventävät asianhaarat ja antavan tekoni anteeksi. Parissa
sekunnissa ehdin ajatella tämän kaiken ja paljon muutakin.

"Kuulkaahan, herra Mackenzie", sanoin minä, "ilmoittakaa sotuille

minun olevan halukkaan vaihtokauppaan ehdolla ettei minua
surmata, ennenkuin tyttönen on päässyt varmaan turvaan kotinsa
seinien suojaan."

"Et liiku askeltakaan!" huudahtivat Curtis ja Good yhtäaikaa.

"Ei, ei", sanoi Mackenzie, "en tahdo kenenkään kuolemaa

omalletunnolleni. Jos Jumala on armossaan niin määrännyt, että
tyttäreni on kärsittävä tuo kamala kuolema, niin tapahtukoon Hänen
tahtonsa. Olette rohkea (mitä minä en suinkaan ole) ja jalo mies,
Quatermain, mutta te ette saa mennä."

"Ellei muu auta, niin menen", sanoin minä päättäväisesti.

"Tämä on tärkeä asia", virkkoi herra Mackenzie kääntyen

Lygonaniin päin, "jota meidän täytyy tarkoin tuumia. Vastauksemme
kuulet kun päivä koittaa."

"Hyvä on, valkoinen mies", sanoi soturi välinpitämättömästi,

"mutta muista, että jos vastauksesi tulee liian myöhään, niin
lemmikkiäsi ei ole enää olemassa; siilon on tämä tehnyt tehtävänsä",
ja hän liikautti leveätä keihästään. "Sanojesi johdosta voisin ajatella
sinun aikovan karata yöllä kimppuumme, mutta tytön hoitajanainen
on minulle sanonut, että täällä on nyt vain parikymmentä miestä,
muut kun ovat matkalla rannikolle. Ei ole viisasta, valkoinen mies",
lisäsi hän nauraen, "uskoa majaansa niin heikon vartioston turviin.
Toivotan sinulle hyvää yötä, valkoinen mies, ja teille myös, te toiset
valkoiset miehet, joiden silmät minä piakkoin ainiaaksi suljen. Päivän
koittaessa saan siis vastauksesi. Ellei mitään kuulu, niin muista
äskeiset sanani."

Sitten hän kääntyi rauhallisesti Umslopogaasiin päin, joka oli koko

ajan seisonut hänen takanaan ja vahtinut häntä kuin kissa hiirtä, ja
sanoi huolettomasti:

"Avaahan ovi, mies, ja liikukin tavallista sukkelammin!"

Tämä koetteli jo liiaksi tuon vanhan päällikön kärsivällisyyttä,

jonka mitta oli nyt täysi. Hän olikin tuijottanut masai-soturi
Lygonaniin koko ajan veristävin silmin ja vesissä suin, mutta nyt oli
hänen kipenöitsevä kiukkunsa kohonnut kiehumapisteeseen.
Ojentaen pitkän kätensä hän riuhtaisi sanansaattajan eteensä ja
kumartui, niin että hänen raivon vääristämät kasvonsa olivat vain
tuuman päässä masain kasvoista.

"Näetkös minut?" ärjäisi hän julmistuneesti.

"Näen kyllä."

"Entä tämän?" ja Umslopogaas painoi Inkosi-kaasin terän melkein

masain nenään kiinni.

"Näen ielusikin; entä sitten?"

"Sinä masai-koira, sinä pöyhkeilevä suupaltti, sinä lasten kiduttaja,

tällä 'lelulla' minä paloittelen sinut jäsen jäseneltä. Kiitä onneasi, että
olet sanansaattaja, sillä muutoinpa olisin jo ammoin tukkinut
ruokottoman suusi."

Masai heristi suurta keihästään ja vastasi julkeasti nauraen:

"Sinutpa tahtoisin kohdata mies miestä vastaan, niin saisimme
nähdä."

Hän kääntyi mennäkseen, mutta Umslopogaas asettui hänen

tiellensä.

"Me kohtaamme kyllä, älä pelkää", sanoi tuo vanha zulu kylmästi.
"Umslopogaas, Chakan jälkeläinen, amazulujen päällikkö ja
Nkomabakosin rykmentin komentaja on hakeva sinut vaikka maan
alta ja sinä olet kumartava Inkosi-kaas'ia, kuten monet ennen sinua.
Naura vain, naura vain; huomenna herkuttelevat shakaalit luillasi!"

Lygonanin mentyä aukaisimme korin, jonka hän oli tuonut

mukanaan todistukseksi siitä, että Flossie oli todellakin joutunut
heidän vangikseen. Korissa oli Goya-liljan ihana kukka, jonka olen jo
lukijalle kuvannut. Kukan kuvussa, joka oli täysin kehittynyt ja aivan
vahingoittumaton, oli harmahtava paperipalanen, joka oli reväisty
eväiden ympärillä olleesta käärepaperista. Lapulle oli kirjoitettu
muutamia rivejä, jotka kuuluivat:

"Rakkahin isä ja äiti. Masait yllättivät meidät ollessamme

kotimatkalla löydettyämme liljan. Koetin paeta, mutta
yritykseni ei onnistunut. Tomin he surmasivat, mutta Jim
pääsi pakoon. Minua ja hoitajaani on kohdeltu hyvin ja he
sanovat aikovansa vaihtaa meidät johonkin herra
Quatermainin seuralaiseen. Siihen en missään tapauksessa
suostu. Minun tähteni ei kenenkään tarvitse henkeään uhrata.
Hyökätkää yöllä heidän kimppuunsa, sillä he aikovat illalla
juoda ja mässätä ja nukkuvat siis sikeästi juhlan jälkeen. Ellei
apua tule ennen päivän koittoa, niin surmaan itseni
pistoolillani, joka on aina mukanani. Rakas äiti ja isä,
rukoilkaa puolestani. Olen hyvin peloissani, mutta turvaudun
Jumalaan. En tohdi kirjoittaa enempää, sillä pelkään jonkun
huomaavan mitä teen. Hyvästi.

Flossie."

Toisella puolen olivat sanat: "Terveisiä herra Quartermainille.

Neuvottelija tuo korin mukanaan, joten herra Quatermain saa liljan."

Lukiessani nuo sanat, jotka tuo urhoollinen tyttönen oli kirjoittanut

uhkaavasta kamalasta vaarasta huolimatta, kihosivat kyyneleet
silmiini. Miten urhea hän olikaan, tuo suloinen lapsi! Tilanne, johon
hän oli joutunut, olisi voinut saattaa vahvimmankin miehen
suunniltaan. Vannoin kerran vielä sydämessäni, ettei tyttö saisi
kuolla, jos minä voisin hänet pelastaa vaikkapa uhraamalla oman
henkenikin.

Nyt alkoi kiihkeä neuvottelu. Toistin äskeiset sanani ja lisäsin, ettei

päätöstäni voinut mikään peruuttaa, ellei muuta pelastuksen keinoa
keksitty. Herra Mackenzie kielsi jälleen jyrkästi ja Curtis ja Good
vannoivat kuolevansa kanssani, jos pysyisin päätöksessäni.

"On aivan välttämätöntä", sanoin minä vihdoin, "että jotakin

yritetään ennen auringon nousua."

"Kutsutaan kokoon saatavilla olevat miehet ja isketään kuin

vimmatut roistojen kimppuun, kävi miten kävi", sanoi Curtis.

"Aivan niin", huudahti Umslopogaas zulujen kielellä; "puhut kuin

mies, Incubu. Ehdotuksesi hyväksytään heti. Onhan kysymys vain
kahdestasadasta viidestäkymmenestä masai-koirasta! Montakos
meitä onkaan? Tuolla päälliköllä (Mackenziella) on parikymmentä
miestä ja sinulla, Macumazahn, viisi; viisi valkoista miestä — siis
kaiken kaikkiaan kolmekymmentä. Kuulehan nyt tarkoin, mitä sanon
Macumazahn, joka olet sodan tuttu vanhastaan. Tyttönen kirjoitti,
että masait huvittelevat ja syövät paljon lihaa tänä iltana. Juhlikoot
vain, sillä omia hautajaisiaanhan he viettävätkin! Mitä sanoi tuo
koira, jonka toivon tapaavani ennen päivän koittoa? Ettei hän pelkää
hyökkäystä, koska meitä on niin vähän. Tunnetko kiviaitauksen,
johon hän on leiriytynyt miehineen? Minä näin sen aamulla ja se on
tämmöinen." Hän piirsi maahan soikean ympyrän. "Tässä on suuri
sisäänkäytävä, joka on nyt kokonaan piikkipensaikon sulkema, ja
jyrkkä rinne on aivan sen edessä. Incubu, sinä ja minä asetumme
käytävän suulle ja minä vannon, ettei sen kautta pääse kukaan
elävänä ulos, vaikka pyrkijöitä olisi satakin.
 "Katsohan nyt; me käymme heidän kimppuunsa näin. Lähdemme
liikkeelle heti kun tähdet alkavat himmetä — ei ennemmin, sillä
pimeässä emme voi tapella, eikä myöhemminkään, sillä silloin he
alkavat herätä ja huomaavat hankkeemme — ja Bougwan hiipiköön
kymmenen miehen kera rakennuksen toisessa päässä olevalle
kapealle sisäänkäytävälle. Tapettuaan siellä olevan vahdin, mikäs on
suoritettava niin hiljaa, ettei hiirenhiiskaustakaan saa kuulua, heidän
pitää odottaa toiminnan hetkeä. Incubu, minä ja tuo leveärintainen
wakwafi — hän on urhoollinen mies — hiivimme isolle
sisäänkäytävälle, jonka molemmin puolin me asetumme väijyksiin
vahdin surmattuamme. Jäljelläolevat kuusitoista miestä jaamme
kahteen ryhmään, joista toinen asettuu sinun johdollasi ketjuun
aitauksen oikealle puolelle ja toinen 'rukoilijamiehen' (Mackenzien)
johdolla aitauksen vasemmalle. Teillä pitää olla kaikilla pyssyt ja kun
sinä, Macumazahn, möräät kuin sonni, alkavat kaikki murhaavan
tulen nukkuvain laumaan, mutta varokaa lasta! Silloin kiljaisee
Bougwan miehineen sotahuudon ja karkaa joukkoineen muurin yli
aitaukseen. Kiljunta, pyssyjen pauke, kuolevien voihkina ja
Bougwanin joukon hyökkäys yllättävät kokonaan nuo ruoan, juoman
ja unen raskauttamat masai-soturit, jotka silloin pakkautuvat
laumassa suurelle sisäänkäytävälle, jonka suulla Incubu, minä ja
wakwafi olemme väijyksissä. Käytävään tunkeutuvaan joukkoon on
laskettava lyijyä aivan kaatamalla, ja niistä, jotka pelastuvat
luotisateesta, pidämme me kyllä huolen. Tämä on minun
suunnitelmani, Macumazahn; jos sinulla on parempi, niin sano."

Selitin toisille tarkoin tämän ehdotuksen, jonka kaikki heti

mielihyvällä hyväksyivät voimatta kyllin ihmetellä tuon vanhan zulun
neuvokkuutta. Umslopogaas olikin taitavin sotapäällikkö, mitä
milloinkaan olen tavannut. Hänen suunnitelmaansa noudattaen me
saatoimme toivoa hyökkäyksemme menestyvän, vaikka aikeemme
olikin vihollisen moninkertaiseen ylivoimaan nähden epätoivoisen
uhkarohkea.

"Umslopogaas, sinä vanha leijona", lausuin minä sydämellisesti,

"sinä tiedät aina miten ja milloin on iskettävä."

"Niin, niin, Macumazahn", vastasi hän, "minä olenkin ollut soturi

neljäkymmentä vuotta ja olen ollut monessa leikissä mukana.
Saanpa taaskin kerran tapella oikein miehen lailla. Minä vainuan
verta, Macumazahn — minä vainuan verta."