Download the full version of the ebook at

https://ebookgate.com

Organisational behaviour 5th Edition Robert

Sinding

https://ebookgate.com/product/organisational-
behaviour-5th-edition-robert-sinding/

Explore and download more ebook at https://ebookgate.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Microeconomics and Behaviour 5th Canadian Edition Robert

Frank

https://ebookgate.com/product/microeconomics-and-behaviour-5th-
canadian-edition-robert-frank/

ebookgate.com

Management and Organisational Behaviour 8th Edition Laurie

J Mullins

https://ebookgate.com/product/management-and-organisational-
behaviour-8th-edition-laurie-j-mullins/

ebookgate.com

An Introduction to Organisational Behaviour for Managers

and Engineers Duncan Kitchin

https://ebookgate.com/product/an-introduction-to-organisational-
behaviour-for-managers-and-engineers-duncan-kitchin/

ebookgate.com

Introductory Technical Mathematics 5th Edition Robert D.

Smith

https://ebookgate.com/product/introductory-technical-mathematics-5th-
edition-robert-d-smith/

ebookgate.com
Designing with Geosynthetics 5th Edition Robert M Koerner

https://ebookgate.com/product/designing-with-geosynthetics-5th-
edition-robert-m-koerner/

ebookgate.com

Acting Onstage and Off 5th Edition Robert Barton

https://ebookgate.com/product/acting-onstage-and-off-5th-edition-
robert-barton/

ebookgate.com

Strategic Information Management 5th Edition Robert D.

Galliers

https://ebookgate.com/product/strategic-information-management-5th-
edition-robert-d-galliers/

ebookgate.com

Children and Their Development 5th Edition Robert V. Kail

https://ebookgate.com/product/children-and-their-development-5th-
edition-robert-v-kail/

ebookgate.com

A Practical Guide to Behavioral Research 5th Edition

Robert Sommer

https://ebookgate.com/product/a-practical-guide-to-behavioral-
research-5th-edition-robert-sommer/

ebookgate.com
Organisational Behaviour
Fifth Edition
Organisational Behaviour
Fifth Edition
This page intentionally left blank
 Organisational Behaviour
Fifth Edition

Knud Sinding and Christian Waldstrom

Mc
Graw
Hill
Education

London Boston Burr Ridge, IL Dubuque, IA Madison, WI New York San Francisco
St. Louis Bangkok Bogota Caracas Kuala Lumpur Lisbon Madrid Mexico City
Milan Montreal New Delhi Santiago Seoul Singapore Sydney Taipei Toronto
Organisational Behaviour, Fifth Edition
Knud Sinding and Christian Waldstrom
ISBN-13 9780077154615
ISBN-10 0077154606

Mc
G raw
Hill
Education

Published by McGraw-Hill Education

Shoppenhangers Road
Maidenhead
Berkshire
SL6 2QL
Telephone: 44 (0) 1628 502 500
Fax: 44 (0) 1628 770 224
Website: www.mcgraw-hill.co.uk

British Library Cataloguing in Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

Library of Congress Cataloguing in Publication Data

The Library of Congress data for this book has been applied for from the Library of Congress

Acquisitions Editor: Peter Hooper

Production Editor: James Bishop
Marketing Manager: Alexis Gibbs

Cover design by Adam Renvoize

Printed and bound in [country] by [insert printer, City]

Published by McGraw-Hill Education (UK) Limited an imprint of McGraw-Hill Education, Inc., 1221 Avenue of
the Americas, New York, NY 10020. Copyright © 2014 by McGraw-Hill Education (UK) Limited. All rights
reserved. No part of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any means, or stored
in a database or retrieval system, without the prior written consent of McGraw-Hill Education, including, but
not limited to, in any network or other electronic storage or transmission, or broadcast for distance learning.

Fictitious names of companies, products, people, characters and/or data that may be used herein (in case
studies or in examples) are not intended to represent any real individual, company, product or event.

ISBN-13 9780077154615
ISBN-10 0077154606
© 2014. Exclusive rights by McGraw-Hill Education for manufacture and export. This book cannot be re-exported
from the country to which it is sold by McGraw-Hill Education.
 Dedication
For Paul Christian and Martin Andreas,
and for Julie and Jonathan - our kids.
 Brief Table of Contents

Detailed Table of Contents vii

Case Grid xi
Preface xiii
Acknowledgements xiv
Guided tour xvi
Technology to enhance learning and
teaching xix
Custom Publishing Solutions: Let us
help make our content your solution xx
Make the grade! xxi

Part 1
The world of organisational behaviour 1
1 Foundations of organisational behaviour and research 3

Part 2
Individual processes 41
2 Personality dynamics 43
3 Values, attitudes and emotions 89
4 Perception and communication 126
5 Content motivation theories 184
6 Process motivation theories 218
Part 3
Group and social processes 265
7 Group dynamics 267
8 Teams and teamwork 298
9 Organisational climate: diversity and stress 341

Part 4
Organisational processes 381
10 Organisational structure and types 383
11 Organisational design: structure, technology and effectiveness 415
12 Organisational and international culture 4-49
13 Decision-making 484
14 Power, politics and conflict 520
15 Leadership 566
16 Diagnosing and changing organisations 598

Glossary 635
Index 647
Detailed Table of Contents

Case Grid xi 2.6 Personality 55

Preface xiii 2.7 Personality types 58
Acknowledgements xiv 2.8 Abilities and styles 62
Guided tour xvi 2.9 Psychological tests in the
Technology to enhance learning and workplace 65
teaching xix 2.10 Cognitive styles 67
Custom Publishing Solutions: Let us 2.11 Learning styles 71
help make our content your solution xx Learning outcomes: Summary of
Make the grade! xxi key terms 76
Review questions 78
Part 1: The world of organisational behaviour 1 Personal awareness and growth exercise 78
1 Foundations of organisational behaviour Group exercise 80
and research 3
Opening Case Study: Christmas snow 3 Values, attitudes and emotions 89
in the Channel Tunnel 4 Opening Case Study: Why insensitivity
1.1 The history of organisational behaviour 5 is a vital managerial trait 90
1.2 A rational-system view of 3.1 Values 90
organisations 8 3.2 Attitudes and behaviour 97
1.3 The human relations movement 15 3.3 Job satisfaction 101
1.4 Alternative and modern views 3.4 Flow in the workplace 111
on organisation studies 18 Learning outcomes: Summary of
1.5 Organisational metaphors and key terms 114
modern organisation theory 21 Review questions 116
1.6 Learning about OB from theory, Personal awareness and growth exercise 116
evidence and practice 26 Group exercise 117
1.7 Research methods in
organisational behaviour 31 4 Perception and communication 126
Learning outcomes: Summary of Opening Case Study: Wobbly Wheels:
key terms 34 Rarobank, cycling and drugs 127
Review questions 35 4.1 Factors influencing perception 129
Personal awareness and growth exercise 36 4.2 Features of perceived people,
Group exercise 37 objects and events 129
4.3 A social information-processing
Part 2: Individual processes 41 model of perception 134
2 Personality dynamics 43 4.4 Attributions 138
Opening Case Study: Narcissistic 4.5 Self-fulfilling prophecy 145
personality leaders 44 4.6 Communication: the input to
2.1 Self-concept: the I and me in OB 45 perception 148
2.2 Self-esteem: a controversial topic 47 4.7 Interpersonal communication 153
2.3 Self-efficacy 49 4.8 Organisational communication
2.4 Self-monitoring 52 patterns 161
2.5 Locus of control: self or 4.9 Strategic and asymmetric
environment? 53 information 166
 Detailed Table of Contents

4.10 Dynamics of modern 7.4 Roles 278

communication 168 7.5 Norms 280
Learning outcomes: Summary of 7.6 Group size and composition 283
key terms 172 7.7 Homogeneous or
Review questions 175 heterogeneous groups? 284
Personal awareness and growth exercise 175 7.8 Threats to group effectiveness 285
Group exercise 178 Learning outcomes: Summary of
key terms 289
5 Content motivation theories 184 Review questions 290
Opening Case Study: Societe Generale Personal awareness and growth exercise 290
and the motivation of Jerome Kerviel 185 Group exercise 292
5.1 What does motivation involve? 186
5.2 Needs theories of motivation 190 8 Teams and teamwork 298
5.3 Integration of need theories 204 Opening Case Study: Miracle on
5.4 Job characteristics and the the Hudson 299
design of work 205 8.1 Team effectiveness 300
Learning outcomes: Summary of 8.2 Team roles and team players 303
key terms 210 8.3 Work-team effectiveness:
Review questions 211 an ecological model 305
Personal awareness and growth exercise 212 8.4 Team building 309
Group exercise 213 8.5 Effective teamwork through
co-operation, trust and
6 Process motivation theories 218 cohesiveness 312
Opening Case Study: Bonuses for 8.6 A general typology of work teams 315
bankers 219 8.7 Teams in action: quality circles,
6.1 Expectancy theory of motivation 220 virtual teams and self-managed
6.2 Equity theory of motivation 225 teams 318
6.3 Motivation through goal setting 231 Learning outcomes: Summary of
6.4 Understanding feedback 237 key terms 328
6.5 Organisational reward systems 245 Review questions 329
6.6 Putting motivational theories Personal awareness and growth exercise 329
to work 252 Group exercise 331
Learning outcomes: Summary of
key terms 253 9 Organisational climate: diversity
Review questions 255 and stress 341
Personal awareness and growth exercise 255 Opening Case Study: Real partners
Group exercise 257 simply do not get sick 342
9.1 Organisational climate 343
Part 3: Group and social processes 265 9.2 Stereotypes and diversity 345
7 Group dynamics 267 9.3 Stress and burnout 354
Opening Case Study: A retrospective Learning outcomes: Summary of
of the Challenger Space Shuttle key terms 368
disaster — was it groupthink? 268 Review questions 370
7.1 Groups 270 Personal awareness and growth exercise 370
7.2 Social networks 273 Personal awareness and growth exercise 372
7.3 Tuckman's group development Group exercise 373
and formation process 275 Group exercise 375
 Detailed Table of Contents

Part 4: Organisational processes 381 Learning outcomes: Summary of

10 Organisation structure and types 383 key terms 476
Opening Case Study: Siemens - Review questions 477
scandal and restructuring 384 Persona! awareness and growth. exercise 477
10.1 Organisation - defined, Group exercise 479
described and depicted 385
10.2 Elements of organisation 13 Decision-making 484
structure 387 Opening Case Study: The Gulf of
10.3 Organisational forms 392 Mexico oil spill 485
10.4 Organisation types 397 13.1 Models of decision-making 486
Learning outcomes: Summary of 13.2 Dynamics of decision-making 492
key terms 409 13.3 Group decision-making and
Review QUestans 410 other forms of participation 500
Personal' awareness and growth exercise 410 13.4 Group problem-solving and
Group exercise 412 creativity 505
Learning outcomes: Summary of
11 Organisational design: structure, key terms 511
technology and effectiveness 415 Review questions 512
Opening Case Study: Keeping Nokia Persona! awareness and growth exercise 513
fit or shooting in the dark 415 Group ex erase 514
11.1 Organisational fit 417
11.2 The contingency approach to 14 Power, politics and conflict 520
organisation design 418 Opening Case Study: The Stanford
11.3 Organisational effectiveness 432 prison experiment 521
11.4 Organisational decline 438 14.1 Organisational influence 522
Learning outcomes: Summary of 14.2 Organisational conflice 524
key terms 440 14.3 Social power 538
Revievh, 41:lye storm- 442 14.4 Organisational politics 542
PersorpM awareness and growth exercise 442 14.5 Impression management 545
Group exercise 444 14.6 Empowerment 549
14.7 Delegation, trust and personal
12 Organisational and international culture 449 initiative 553
Opening Case Study: Seoul machine 450 Learriing outcomes: Summary of
12.1 Culture and organisational key terms 555
behaviour 450 Review questions 557
12.2 Organisational culture 453 Persona! awareness and growth exercise 557
12.3 The organisational socialisation Group exercise 568
process 460
12.4 Intercultural differences 463 15 Leadership 566
12.5 Hoisteders cultural dimensions 465 Opening Case Study: Sweaty feet -
12.6 Fans Trornpenaars' cultural with style, not stink 567
dimensions 467 15.1 What is leadership? 569
12.7 Cultural perceptions of time, 15.2 Trait theories of leadership 572
space and communication 469 15.3 Behavioural and styles theories 574
12.8 The global manager and 15.4 Situational and contingency
expatriates 472 theories 579
 Detailed Table of Contents

Part 4: Organisational processes 381 Learning outcomes: Summary of

10 Organisation structure and types 383 key terms 476
Opening Case Study: Siemens - Review questions 477
scandal and restructuring 384 Personal awareness and growth exercise 477
10.1 Organisation - defined, Group exercise 479
described and depicted 385
10.2 Elements of organisation 13 Decision-making 484
structure 387 Opening Case Study: The Gulf of
10.3 Organisational forms 392 Mexico oil spill 485
10.4 Organisation types 397 13.1 Models of decision-making 486
Learning outcomes: Summary of 13.2 Dynamics of decision-making 492
key terms 409 13.3 Group decision-making and
Review questions 410 other forms of participation 500
Personal awareness and growth exercise 410 13.4 Group problem-solving and
Group exercise 412 creativity 505
Learning outcomes: Summary of
11 Organisational design: structure, key terms 511
technology and effectiveness 415 Review questions 512
Opening Case Study: Keeping Nokia Personal awareness and growth exercise 513
fit or shooting in the dark 415 Group exercise 514
11.1 Organisational fit 417
11.2 The contingency approach to 14 Power, politics and conflict 520
organisation design 418 Opening Case Study: The Stanford
11.3 Organisational effectiveness 432 prison experiment 521
11.4 Organisational decline 438 14.1 Organisational influence 522
Learning outcomes: Summary of 14.2 Organisational conflice 524
key terms 440 14.3 Social power 538
Review questions 442 14.4 Organisational politics 542
Personal awareness and growth exercise 442 14.5 Impression management 545
Group exercise 444 14.6 Empowerment 549
14.7 Delegation, trust and personal
12 Organisational and international culture 449 initiative 553
Opening Case Study: Seoul machine 450 Learning outcomes: Summary of
12.1 Culture and organisational key terms 555
behaviour 450 Review questions 557
12.2 Organisational culture 453 Personal awareness and growth exercise 557
12.3 The organisational socialisation Group exercise 558
process 460
12.4 Intercultural differences 463 15 Leadership 566
12.5 Hofstede's cultural dimensions 465 Opening Case Study: Sweaty feet -
12.6 Pons Trompenaars' cultural with style, not stink 567
dimensions 467 15.1 What is leadership? 569
12.7 Cultural perceptions of time, 15.2 Trait theories of leadership 572
space and communication 469 15.3 Behavioural and styles theories 574
12.8 The global manager and 15.4 Situational and contingency
expatriates 472 theories 579
 Detailed Table of Contents

15.5 Transactional and transformational/ 16.3 Models and dynamics of

charismatic leadership 584 planned change 610
15.6 Additional perspectives on 16.4 Danger: Change in progress! 616
leadership 587 16.5 Managing resistance to change 618
Learning outcomes: Summary of 16.6 Ongoing change or organisation
key terms 590 development 624
Review questions 592 Learning outcomes: Summary of
Personal awareness and growth exercise 592 key terms 628
Group exercise 594 Review questions 629
Personal awareness and growth exercise 629
16 Diagnosing and changing organisations 598 Group exercise 630
Open Case Study: Oh no! First place 599
16.1 Forces of change 602 Glossary 635
16.2 Diagnosing the need for change 605 Index 647
Case Grid
m1,11
Part 1: The World of Organisational Behaviour
1 Foundations of Opening Case Study: Christmas snow in the Channel Tunnel
organisational
behaviour OB in Real Life: No one best way of managing organisations

Part 2: Individual Process

2 Personality Dynamics Opening Case Study: Narcissist Personality Leaders
OB in Real Life: Culture dictates the degree of self-disclosure in
Japan and the USA
3 Values, attitudes and Opening Case Study: Why insensitivity is a vital managerial trait
emotions
4 Perception and Opening Case Study: Wobbly Wheels: Rabobank, cycling and drugs
Communication
OB in Real Life: Happy feet, beautiful shoes
5 Content and Opening Case Study: Societe Generale and the motivation of
Motivation Theories Jerome Kerviel
6 Process Motivation Opening Case Study: Bonuses for bankers
Theories
OB in Real life: Students at FedEx
OB in Real Life: The nuances of feedback: performance reviews
and culture
OB in Real Life: Pay practices in Britain
OB in Real Life: Rewards in China
Part 3: Group and Social Processes
7 Group Dynamics Opening Case Study: A retrospective of the Challenger Space
Shuttle disaster: was it groupthink?
OB in Real Life: Managing groups in the World of Warcraft
8 Teams and teamwork Opening Case Study: Miracle on the Hudson
OB in Real Life: The Israeli tank-crew study
OB in Real Life: This London company has turned corporate team
building into a circus
OB in Real Life: Liverpool FC
OB in Real Life: Stage Co
OB in Real Life: Texas Instruments
OB in Real Life: BP Norge
9 Organisational Opening Case Study: Real partners simply do not get sick
climate: conflict,
diversity and stress OB in real life: Fritz the Boss
OB in Real Life: Stress and death at France Telecom
 Case Grid

Part 4: Organisational Processes

10 Organisation Opening Case Study: Siemens — scandal and restructuring
structure and types
OB in Real Life: Keeping Opel independent — maybe
OB in Real Life: The Mogamma, bureaucracy Egyptian style
11 Organisational Opening Case Study: Keeping Nokia fit or shooting in the dark
design: structure,
technology and OB in Real Life: Sir Stelios and the battle for EasyJet
effectiveness OB in Real Life; Strategically choosing social responsibility
at Patagonia
OB in action: Royal Dutch Shell
OB in Real Life: Lego's second coming
12 Organisation and Opening Case Study: Seoul machine
international culture
OB in Real Life: Dress code at Apple
13 Decision making The Gulf of Mexico oil spill
OB in Real Life: 'Put jam in your pockets, you are going to be toast'
OB in Real Life: Incrementally creating the sick note
14 Power, politics and Opening Case Study: The Stanford prison experiment
conflict
OB in Real Life: Ferdinand and Wolfgang — and Wendelin
OB in Real Life: Nasty people at work
OB in Real Life: Being social at work
OB in Real Life: Winning moves
15 Leadership Opening Case Study: Sweaty feet — with style, no stink
OB in Real Life; Ernst & Young
OB in Real Life: Hewlett-Packard
OB in Real Life; Richard Branson
OB in Real Life: Saatchi and Saatchi
16 Diagnosing and Opening Case Study: Oh, no! First place
Changing
OB in Real Life: Asda
Organisations
OB in Real Life: Boehringer Ingelheim
OB in Real Life: Bang & Olufsen
Preface

This is the second time we've been involved with Organisational Behaviour. Working on the
previous edition was an honour and, whilst we did make a large number of changes and replaced
a lot of cases, we felt that we should stick closely to the existing structure. Revisiting the text to
prepare this fifth edition, however, has been a different experience altogether. With the benefit
of hindsight, and invaluable feedback from our colleagues and students, we've been able to take
a more objective look at what was working and what wasn't.
As before, our main challenges has been how to strike a balance between keeping the core of the
text true to what our readers have come to expect and how to adapt to review feedback. With this
in mind we have streamlined the chapter that used to be on Change and Knowledge to make it
easier to understand and use — but the core content that students need remains. We have removed
the focus from Knowledge Management to allow room to explore how students can analyse and
implement change and this is reflected in the new chapter title 'Diagnosing and Changing
Organisations'. While we appreciate the importance of Knowledge Management, this is a topic
usually covered in more specialised courses and rarely in the introductory level courses on organ-
isations for which this book is designed.
This change to Chapter 16 also reflects one of the ways we've enhanced the application of
material. This chapter now has diagnosis in the title and it begins with a long section that deals
with analytical or diagnostic challenges related to each of the main chapters (or sets of chapters).
The logical progression is that it makes no sense to consider any aspect of organisational change if
it is not preceded by a diagnosis. It's a long version of `if it ain't broke, don't fix it': managers or
leaders must be able to pinpoint where the organisation is broken before they start changing it.
We also found that the chapter on corporate responsibility wasn't widely used so it has been
removed from this edition to allow a focus on more key topics.
It's also worth noting that we have moved coverage of Conflict from Chapter 9 'Organisational
Climate' to Chapter 14 'Power, Politics and Conflict' where we feel it has a more logical fit.
As you would expect, this edition of Organisational Behaviour retains a strong European focus
with full acknowledgement that many of the theories within the field are American, thus striving
for a balance between theories from both sides of the Atlantic.
For this edition, as in the fourth, we've focused strongly on updating cases throughout the book
in order to put theories into contemporary perspectives that are more likely to resonate with
students and enhance their engagement with the subject. Cases now include The Gulf of Mexico
oil spill, Royal Dutch Shell, and FedEx to name a few.
L(
[
,( ($
c ( ( Acknowledgements

Our thanks go to the following reviewers for their comments at various stages in the text's
development:

Joost Backer, Radbound University, Nijmegen

Conny Droge-Pott, Hanze University of Applied Sciences, Groningen
John Hassard, University of Manchester
Anni Hollings, Stafforshire University
Kent Wickstrom Jensen, University of Southern Denmark
David Spicer, Bradford University

Every effort has been made to trace and acknowledge ownership of copyright and to clear per-
mission for material reproduced in this book. The publishers will be pleased to make suitable
arrangements to clear permission with any copyright holders whom it has not been possible to
contact.
This page intentionally left blank
 Guided Tour

ona I
Learning Outcomes
Learning Outcomes
When you finish studying the material in this chant,
explain what self-esteem is and how it can be imp
define self-efficacy and explain its sources
(711traSt high and law self -rnonieming individuals an •

explain the difference between an internal and an err s

Each chapter opens with a set of learning
23 identify and describe the Big rive personality dimes
P desenbe Jung 's and Myers and Briggs' personality
outcomes that pinpoint the key concepts
21 elaborate on cautions and tips concerning (person
a describe the implications of intelligence and cogs: introduced.
describe cognitive style" am:licensin g styles

Opening Case study Opening Case Study: Why insensitvity is a vital man
Each chapter opens with an When Bash veTtuta <ark... !an Meultan asked
trungmt character nit, he replied: 'Detamination, curiosity and
an i

first two are Likely m reach the rep 10 of leadenhip traits, . do nut
interesting and relevant case study to hersidedas a personal streng th
Hut his vrypisent is fairly StroiShtforward,Mile sensitivity and
been praised In the last Made as easemial management nits, the

introduce and apply key theories in OB. tengicting ) evidence that they are actually posit. traits - especially
Perhaps imensiliWty Is essential to. survival in business7According
'lets, sleep when othera Any leader will have to take dad

Each case study contains questions to the the bast of thecenthany and the sestet.: employees -
helpyoutakethatsecevt,.v decision without losin g sissy over it
Imensiii. Leaders Rave got a bad reputation bucaure their
Wins. but at Least, they aTe a let simpler to enders Lana an •
encourage discussion. urse, there are times when sensitivity and e
know this and ...TLC the t
caw of while they sake eR

Glossary Key Terms

Each new term introduced in the book is
A Alte defined in the text and highlighted to
Ability Stable characteristic
responsible for a person's indicate this. A complete list of key terms
maximum physical or
mental performance. is provided in the glossary at the end of
Accommodator Learning style
referring learning throu the book.
rand feeling.

on goal, even w
ong a somewhat different
Critical thinking questions tyles are needed as work groups
The practical punch line here is th,
Critical thinking boxes have been added leadership style to a participative and

throughout the chapters to encourage Critical thinking

debate and discussion among students and Are the phases proposed by Tuckman
to foster critical thinking skills.
7.4 Roles

ies have passe

Activity Activities
Are you an optimist or a p Activities are interspersed
Instructions
Indicate for each of the following
throughout the text to encourage
analytical thinking and to develop skills
1 In uncertain times, I usuall through interactive tasks.
2 It's easy for me to relax
3 If something can go wr
4 I always look on th
I'm always o
 Guided bur

ouldbeaim
own..atinh', uroduc.,

Bang & 0Oursen OB in Real Life boxes

When the world was hit loy the financial crisis in 20
Danish producer of high.tech, high.fidelicysudio-
Rang & Olufcm (13.k0) suffered tremendous losses These mini cases provide examples from
encl. a lot of new product development was dlaconci
implemented PO9itiVP 94.319 are now al,G.31711, and s
for Luxury brands. have taken off nicely. Whether o
around the globe, focusing on the differences
through this crisis. only time will tell
This is not the first rime the company has been
compoaty had been at the forefront of design inn
in perceptions, cultures and beliefs that affect
behaviour in the workplace, providing
founders o! the company. 'lawyer, tlut angina]
earced the .mp.ny mush acclaim - carried
design funseien came to relgn over everything
Sayjng 'no' to a new product from the des-
occur to anyone hoping to stay
cry won one d.esign pri
relevant and interesting insights and an
international outlook on OB.

s tends to .e
group in which they fin
he more inward and they wi
'HR' icons groups will be seen as distant to the
would be outgoing and lively and ima
Look out for 'HR' icons which appear in the
margin of the page whenever there is a link to 0 Applications of cognitive styles
Cognitive styles are increasingly seen
HR in the text. This acknowledges the Cognitive styles may be one of the
respond appropriately across a variety
relationship between the two closely-related Cognitive styles are useful for the
help to identify a cognitive climate
disciplines and demonstrates where stance and to foster tolerance h
nitivs styles sigiufic
they overlap. nd and

managers e tarc/ookingac work design, what nu Learning Outcomes: Summary of

Key Terms
Learning outcomes: Summary of key terms
Define the teem motivation At the end of each chapter, a short recap
reinforces and clarifies the chapter learning
P4.clivaten inlefined. thoseprafesslenal -praesoes C. cause
otvokmtary. goel.oriented actions. Inployers need to under
If they are to suocessfuLly guide employees rewards eccomp
The hiuturie.nouto of nmodernumtivaiou then
Viva ways of explaining behaviour - needs, rei nforcemc
feelings/em..nue - underlie the evolution of modern
outcomes.
eosin of mocnatlon focus on internal energisers oi
lings/emocions Other mofivadon theories, which
oh characteriseks, tons on more complex
venally accepted theory of suofivat -
Between content and p

Review Questions crol, escape or symp

e most effective method of copm
These end of chapter exercises test
understanding of core theories and can be raise Oue5-bOn6

1 Flow wouldyon soot nereotyoiht,

used in class or as an assessment. As well as 2 Which ache -barriers co managing diversity would
3 E lave you seen any evidence that diversity is a comp.

checking comprehension, the exercises

4 WhIch stress factors expcnenced by students are undc
5 Describe the stress 5,7,601115 yOLL have observed in ot
6 Why would peep]: in the helping professions become
require you to demonstrate your analytical in other occupacions?
7 Whkh kinds of nodal support are most easytaubrai

abilities by citing examples and applications 8 A natural &saner like in earthquake or a cocana cot
roping poss[ble
Flaye you ever felt that the climate In an m.10
of the concepts in the chapter. Eat do run attribute this to?

1.7) Personal awareness and growth exercise

Exercises
What a your nermonmakirpg style? A variety of different exercises at the ends of
CbjediYes
chapters illustrate decisions one might face in
Intooluthan the workplace. They develop ethical
.Lyied nry luny. a .4, 1:1.1,1dusn value un.di
,nd ti:: Or
awareness, transferable skills and group
1,or,rtur.ity for you to no,esssnd intetrnty.r4ci
discussion.
 Technology to enhance learning
and teaching

OM) ,
LearningCentre

Online Learning Centre

www.mcgraw-hill.co.uk/textbooks/sinding

Students- Helping you to Connect, Learn and Succeed

We understand that studying for your module is not just about reading this textbook. It's also about
researching online, revising key terms, preparing for assignments, and passing the exam. The website
above provides you with a number of FREE resources to help you succeed on your module, including:

ORGANISAliONAL 6 if4A
tea.. • Self-test questions to prepare you for mid term
tests and exams
• Glossary of key terms to revise core concepts
" '
MIalsT:M=MITarrq=s4 gt:treit a.
ledwit,..nn Wenn. vn.a.me. VVVc urantisr......1riesk.
ca,niM
o'N.R wr, auk.. • Web links to online sources of information to help
-
• .. ve h tin tmsnesa enymarnigrt you prepare for class
910.625ed 01.111. Wra- .
• R. tall al 11Reenat. 1:1101.411 te.11-13,■

-
• .11,9

-TY 0,1 fle.yrdWleral M-1,10.V1.11.,. &A.m.

• Internet exercises
• Id MS! ..17e.l.ntMine
• Nolocr.....4. 0.11.:011■10,1HOW

lie/ re rm.

- 1:111.1np elasiberec and .z.t. Isar-a

1116110.1.....117.11.41.

• win Lie*, mn Pc.ee cora, Ire. a.. the ■Ohe er.rdn.N.,

Lecturer support- Helping you to help your students

The Online Learning Centre also offers lecturers adopting this book a range of resources designed
to offer:
• Faster course preparation- time-saving support for your module
• High-calibre content to support your students- resources written by your academic peers,
who understand your need for rigorous and reliable content
• Flexibility- edit, adapt or repurpose; test in EZ Test or your department's Course Management
System. The choice is yours.
The materials created specifically for lecturers adopting this textbook include:
• Lecturer's Manual to support your module preparation, with case notes, guide answers, teaching tips
and more
• Lecture Outlines
Another random document with
no related content on Scribd:
vihamielisen heimon käsiin. On kyllä totta, että villit eivät ehkä nylkisi
heiltä päänahkaa, koska he olivat vain poikia, mutta veisivät heidät
varmasti vankeuteen, josta he eivät koskaan ehkä palaisi.

Vai edellyttikö heidän isänsä, ettei retki ulottuisi jonkin ystävällisen

heimon aluetta laajemmalle? Niin hän ei ajatellut. Jos heidän
suunnitelmansa olisi ollut tällainen, olisivat he luultavasti saaneet
palata tyhjin toimin. Sellaisella seudulla he olisivat tuskin nähneet
puhveleista jälkeäkään, sillä tiedetään hyvin, että puhvelihärkiä
tapaa runsaasti ainoastaan niissä preerian osissa, joita nimitetään
"sota-alueiksi" — toisin sanoen sellaisilla tienoilla, missä keskenään
sotajalalla olevilla heimoilla on tapana metsästää.

Juuri tästä syystä nämä eläimet ovatkin täällä lukuisampia kuin

muualla, ovathan metsästäjät harvalukuisampia koska ovat vaarassa
joutua yhteentörmäykseen toistensa kanssa. Yksinomaan jollekulle
määrätylle heimolle kuuluvalta alueelta puhvelit surmataan pian tai
ne kaikkoavat pois metsästäjäin alituisesti ahdistelemina. Siksi onkin
tosiasia, jonka ruohoaavikkojen erämiehet hyvin tuntevat, että missä
puhveleita on runsaasti, siellä on myöskin runsaasti vaaraa tarjolla,
joskin vaara sinänsä ei aina siis takaa puhvelien löytymistä.
Intiaanien puolueettomilla eli "sota-alueilla" voi tänään tavata
ystävällisen heimon ja seuraavana päivänä tai jopa seuraavalla
hetkelläkin saattaa joutua vihamielisen villilauman käsiin ja menettää
päänahkansa tuossa tuokiossa.

Kolmen metsästäjäpoikamme isä tiesi kyllä kaiken tämän yhtä

hyvin kuin minä sen tiedän. Kuinka sitten voimme selittää hänen
näennäisesti luonnottoman käytöksensä hänen salliessaan heidän
vaarantaa henkensä sellaisessa yrityksessä? Se olisi todellakin ollut
aivan käsittämätöntä, ellei asiaan olisi liittynyt eräs salaisuus, jonka
selitän myöhemmin. Nyt voin mainita ainoastaan sen, että näiden
kolmen noustua ratsaille lähteäkseen matkaan eversti ontui ulos ja
vetäen taskustaan pienen, värjätyillä piikkisian piikeillä koristetun
nahkapussin ojensi sen Basilille lausuen:

— Talleta tämä tarkoin, Basil… tiedät mihin se kelpaa. Älä päästä

sitä koskaan käsistäsi… henkenne voi riippua siitä. Jumala olkoon
kanssanne, reippaat poikani. Hyvästi!

Basil otti pussin, pujotti hihnan olkansa yli, työnsi pussin

metsästyspaitansa poveen, puristi isänsä kättä ja kannusti
hevosensa ripeään juoksuun. Lucien suuteli isää jäähyväisiksi,
heilautti sirosti kättään Hugotille ja seurasi perästä. Francis jäi
hetkiseksi jälkeen muista, ratsasti Hugotin luo, tarttui tämän valtaviin
viiksiin ja nykäisi niin, että entinen jääkäri irvisti. Sitten hän käänsi
poninsa nauraen äänekkäästi ja antoi sen nelistää veljien perään.

Eversti ja Hugot seisoivat hetken katsellen heitä. Kun urheat pojat

olivat ehtineet metsänreunaan, kaikki kolme hillitsivät ratsunsa,
kääntyivät satulassaan ja ottaen hatut päästänsä kajahduttivat
lähtöhuudon. Eversti ja Hugot hurrasivat vastaan. Melun tauottua
kuultiin Francisin huutavan:

— Älä pelkää, isä! Me tuomme sinulle valkoisen puhvelin!

LEIRI

Nuoret seikkailijamme käänsivät kasvonsa länttä kohti ja ratsastivat

pian metsän majesteetillisissa varjoissa. Siihen aikaan Mississippi-
joen länsipuolella oli vain harvoja valkoihoisten asutuksia. Pienet
kauppalat joen varrella ja siellä täällä jonkun uudisasukkaan
viljelysaukeama tai valtion jakamattomille maille luvattomasti
asettuneen raivaajan tölli olivat ainoat merkit sivistyksestä. Yhden
ainoan päivän ratsastus läntiseen suuntaan loitonsi matkustajan
näiden kaikkien lähettyviltä ja heitti hänet soiden ja metsien
sokkeloon, joka satapeninkulmaisena levisi hänen eteensä.
Laaksonuomissa kauempana lännessä oli muutamia hajallisia
siirtokuntia, mutta maa niiden välissä oli enimmäkseen asumatonta
korpea.

Noin tunnissa olivat matkustajamme ratsastaneet pois Point

Coupéeta ympäröivien uudisasutusten tienoilta ja seurasivat
metsäpolkuja, joilla harvoin vaelsi muita kuin intiaaneja ja
rajaseudun valkoisia erämiehiä. Pojat tunsivat ne hyvin. He olivat
usein kulkeneet näitä teitä aikaisemmilla metsästysretkillään.

En halua kertoa liian seikkaperäisesti tapahtumia heidän matkansa

varrelta. Se väsyttäisi nuoria lukijoitani ja ottaisi liian paljon tilaa.
Vien teidät heti heidän ensimmäiseen leiriinsä, jonne he olivat
jääneet yöksi.

Se oli pienellä aholla tai metsäaukiolla, jollaisia usein tapaa

metsissä Mississipin länsipuolella. Siinä oli ehkä puolen hehtaarin ala
avonaista ruohon ja kukkien peittämää kenttää. Kukkien joukosta
pisti erityisesti silmään helianthus ja siniterttuinen lupiini. Kaikkialla
ympärillä kasvoi korkeita puita, ja lehdistä voi päätellä niiden olevan
eri lajeja. Sen olisi voinut nähdä rungoistakin, sillä nekään eivät
olleet toistensa kaltaisia. Muutamien pinta oli sileä, kun taas toisten
kuori oli halkeillut ja käpertynyt usein ulospäin puoli metriä pitkinä
liuskoina.

Kauniin tulppaanipuun saattoi helposti erottaa suorista

pylväsmäisistä rungoista, joista sahataan isoja lankkuja, niitä olette
varmaan nähneet, ja kirvesmiehet ja rakennusmestarit tuntevat ne
valkopoppelin nimellä. Tulppaanipuu on saanut nimensä
kukkasistaan, joiden koko ja muoto muistuttaa suuresti tulppaaneja
ja jotka ovat väriltään vihertävän keltaisia oranssivivahduksin. Paljon
muitakin sentään oli, ja huomattavin näistä isoine vahamaisine
lehtineen ja kukkineen oli magnolia.

Korkeita sokerivaahteroita oli myös ja alempana lehtevä

keltakastanja sievine oranssinvärisine kukkineen sekä hikkoripuu.
Valtavia köynnöskasveja kurottautui puusta puuhun tai suikerteli
vinoon ylöspäin, ja aukion toisella puolella oli paksuja
jättiläisruokoja, jotka kasvoivat kuin pitkä heinä. Toiselta puolen
metsä oli aukeampaa, luultavasti siksi, että kulovalkea oli joskus
polttanut viidakon siltä taholta. Joka puolella kasvavien
vaivaispalmujen ja aataminneulojen viuhkamaiset lehdet antoivat
maisemalle trooppisen ja etelämaisen leiman.
 Pojat olivat pysähtyneet lähes kaksi tuntia ennen auringon laskua
ehtiäkseen saada leirinsä valmiiksi. Puolen tunnin kuluttua heidän
pysähtymisestään pieni aukio tarjosi tämäntapaisen kuvan: Lähelle
sen reunaa oli pystytetty pieni purjekankainen, valkoista kartiota tai
pyramidia muistuttava teltta. Ovikaistale oli jätetty auki, sillä ilta oli
ihana, eikä ketään ollut sisällä. Hiukan sivummalla oli kolme satulaa
heitettynä ruohikkoon. Ne olivat meksikolaista mallia, korkeanuppisia
ja korkealla takakappaleella varustettuja, edessä "sarvi" ja kynsi ja
rengas lujasti kiinnitettyinä satulapölkkyyn. Toisiin takempiin
renkaisiin oli sidottu useita nahkahihnoja, mutta jalustimet olivat
teräksestä eivätkä kömpelöt puupalaset, jotka niin suuressa määrin
rumentavat meksikolaista satulaa. Satuloiden vieressä oli omituisen
näköinen esine. Se muistutti suunnatonta, osittain avautunutta
kirjaa. Tämä kapine oli kuormasatula, myöskin meksikolaista mallia,
jollaista siinä maassa nimitetään alparejaksi. Siinä oli vahva
nahkavyö, jota häntähihna esti luisumasta eteenpäin juhdan
olkapäille. Pienen matkan päässä satuloista oli ruohikolla useita
huopia — punaisia ja vihreitä — sekä karhunnahka ja pari
puhvelintaljaa, ja ylhäällä puun oksalla riippui ratsupiiskoja, suitsia,
vedellä täytettyjä kurpitsaleilejä ja kannuksia. Teltan yli kohoavan
tulppaanipuun runkoa vasten oli asetettu kolme pyssyä. Kaksi näistä
oli kiväärejä, toinen paljon pitempi kuin toinen, kolmas, ampuma-ase
oli kaksipiippuinen haulikko. Luotipusseja ja ruutisarvia riippui
kaikkien kolmen piipuissa, niiden nauhat olivat kiinnitetyt lataimien
ulospistäviin päihin.

Teltan vastakkaisella eli suojanpuolella paloi tuli. Se oli vasta äsken

sytytetty ja räiskähteli leimahtaessaan ilmiliekkiin. Olisi ollut helppo
tietää, että tuon vahvan, punaisen lieskan synnytti hikkoripuu —
paras polttopuista, — vaikka kuivia risuja ja jotakin kevyempää
puuta oli käytetty sytyttämiseen. Lieden kummallekin puolelle oli
pistetty maahan yläpäästään halkaistu keppi, ja näiden varaan oli
ripustettu tulen yli noin yhdeksän litraa vetävä peltinen kattila, ja
vesi oli juuri alkamassa kiehua. Muita tarvekaluja oli nuotion
ympärillä, paistinpannu, muutamia tinakuppeja, useita pieniä,
jauhoja, kuivattua lihaa ja kahvia sisältäviä paketteja, vahva peltinen
kahvipannu, pieni lapio ja kevyt kirves vuoltuine, hikkoripuisine
varsineen.

Nämä olivat taulun elottomat esineet. Nyt sananen elollisista

olennoista.

Mainitsemme ensin sankarimme — Basilin, Lucienin ja Francisin.

Basil puuhaili teltan luona hakaten sen pienoja maahan, Lucien
hoiteli vastikään sytyttämäänsä tulta, kun taas Francis nyppi
höyheniä matkalla ampumastaan metsäkyyhkysparista. Kaikki kolme
olivat erilaisessa asussa. Basilin koko asu oli kauriinnahkaa
muistuttavaa paksua kangasta, paitsi supinnahkaista lakkia, josta
juovikas häntä riippui hänen olkapäilleen kuin huojuva sulka. Hänellä
oli ripsukauluksinen, hauskasti helmillä koristettu metsästyspaita.
Vyö tiukensi sen hänen ympärilleen, ja tästä vyöstä riippui hänen
metsästyspuukkonsa tuppineen ja pieni kotelo, josta pisti esille
kiiltävä pistoolinpää. Hirvennahkaiset saumojen kohdalta ripsutetut
säärykset täydensivät hänen asunsa, ja jalassa hänellä oli
intiaanimalliset puhvelinnahkaiset mokkasiinit. Hänen pukunsa olisi
ollut aivan kuin takametsien erämiehen, elleivät hänen puuvillaiset
alusvaatteensa olisi näyttäneet hienommilta ja puhtaammilta ja
hänen paitansa ollut aistikkaammin kirjailtu kuin
ammattimetsästäjillä on tavallista. Lucienin puku oli taivaansininen.
Sen muodosti jonkinlainen vahvasta puuvillakankaasta ommeltu
puseron ja metsästyspaidan yhdistelmä ja housut samasta aineesta.
Hänellä oli jalassa nauhoitetut saappaat ja päässä leveälierinen
panamahattu. Hänen vaatetuksensa näytti jonkinverran
sivistyneemmältä kuin vanhemman veljen. Kuten tälläkin oli
hänelläkin nahkavyö, josta riippui veitsi tupessa, mutta pistoolin
asemesta hänellä oli pieni intiaanitappara eli tomahawk toisella
sivullaan. Tällä sotakirveellä Lucienilla ei silti ollut aikomusta iskeä
ketään. Ei, hän kantoi pientä tapparaansa nakutellakseen kallioita,
eikä kalloja. Se oli hänelle vain geologinen työase.

Francisilla oli takki ja housut, lahkeiden päällä säärykset ja jalassa

mokkasiinit, päässä tuuheille kiharoille somasti kallelleen asetettu
kangaslakki. Hänelläkin oli vyö metsästysveitsineen ja tuppineen ja
hänen vasemmalla kupeellaan riippui pieni pistooli.

Lähellä aukion keskustaa oli kolme suopunkiköysillä vaajoihin

lieoitettua hevosta, kytkettyinä täten, jotta eivät häiritsisi toisiaan
laitumella. Ne olivat hyvin erinäköisiä. Yksi oli iso mustanruskea ratsu
— puoliksi arabialainen — ja nähtävästi hyvin voimakas ja raisu. Se
oli Basilin hevonen ja hänen suuri suosikkinsa. Sen nimeksi oli pantu
"Musta Haukka" kuuluisan "Sac ja Fox" -heimon päällikön mukaan,
joka oli vanhan everstin hyvä ystävä ja oli kestinnyt tätä hänen
vieraillessaan näiden intiaanien luona. Toinen hevonen oli aivan
tavallinen tanakkasäärinen raudikko, vaatimaton, säyseä eläin, jossa
mikään ei muistuttanut metsästys- tai sotaratsua, mutta samalla se
oli sileäkarvainen ja yhtä hyvässä kunnossa kuin hyvin ravittu porvari
— siitäpä sen nimikin "Le Bourgeois". Sillä ratsasti tietenkin hiljainen
Lucien. Kolmatta hevosta olisi kokoonsa nähden voinut nimittää
poniksi, se kun oli melkoisesti muita pienempi. Se oli kuitenkin sekä
muodoltaan että luonteeltaan oikea hevonen — sitä pientä, mutta
tulista rotua, jonka espanjalaiset valloittajat toivat uuteen maailmaan
ja jonka villiintyneitä juoksentelevia jälkeläisiä kaikkialla
länsivaltioissa nimitetään mustangeiksi. Koska saan aihetta puhua
vielä enemmänkin näistä kauniista eläimistä, mainitsen tässä vain,
että tämä pikku ratsu oli pantterin tapaan täplikäs ja totteli nimeä
"Le Chat" (kissa) — varsinkin kun Francis sitä kutsui, sillä se oli
Francisin hevonen.

Hiukan erillään hevosista oli neljäs eläin, likaisen harmaa ja

liuskakiven värinen, jolla oli muutamia valkoisia pilkkuja selässään ja
olkapäillään. Se oli oikea meksikolainen muuli, äksy ja pahankurinen
rotunsa tapaan. Se oli tamma ja nimeltään Jeanette. Koska sopu sen
ja mustangin välillä ei ollut hyvä, oli se kytketty niin kauaksi
hevosista, etteivät eläimet ulottuneet potkimaan toisiaan. Jeanette
oli äsken mainitun kummallisennäköisen kuormasatulan omistaja, ja
sen velvollisuutena oli kantaa telttaa, muonavaroja, työkaluja ja
keittoastioita.

Mutta aukiolla nähtiin vielä viideskin eläin — koira Marengo.

Koostaan ja väristään päätellen — joka oli keltaisenruskea — sitä
olisi voinut erehtyä luulemaan puumaksi eli amerikkalaiseksi
vuorileijonaksi. Mutta sen musta kuono ja leveät luppakorvat
antoivat sille aivan toisen muodon, ilmaisten sen koiraksi. Se olikin
verikoiran ja mastiffin sekoitus — voimakas eläin. Se odotteli lintujen
sisälmyksiä kyyristyneenä Francisin jalkojen juureen.

Nyt, nuori lukijani, tiedät, miltä poikien leirissä näytti.

ORAVA PULASSA

Francis sai kyyhkysensä pian kynityiksi ja heitti ne kiehumaan

vesikattilaan. Hän lisäsi kappaleen kuivattua lihaa ja lisäsi sitten
joukkoon hiukan muonasäkistä ottamaansa suolaa ja pippuria, sillä
Francisin aikomus oli valmistaa kyyhkyskeittoa. Sitten hän ryhtyi
vispilöimään hyppysellistä jauhoja veteen suurustaakseen keiton.

— Onpa ikävää, hän mutisi, — että meillä ei ole vihanneksia!

— Odotahan! huudahti Lucien, joka oli kuullut hänen sanansa. —

Täällä lähistöllä näkyy olevan monenlaisia kasveja. Annahan, kun
menen ottamaan selvää.

Näin sanoen Lucien käveli aukiolla silmät maahan luotuina.

Ruohon ja yrttien joukosta hän ei näyttänyt löytävän mitään sopivaa,
mutta sitten hän poikkesi puiden väliin muutaman askeleen päässä
lirisevän puron rannalle. Muutaman minuutin päästä hän palasi
molemmat kädet täynnä vihanneksia. Mitään sanomatta hän heitti
tuomansa Francisin eteen. Siinä oli kahta lajia — toinen muistutti
pientä naurista, ja kasvi oli tosiaankin intiaaninauris, toinen taas oli
villisipuli, jota tavataan monilla seuduilla Amerikassa.
 — Oho! huudahti Francis, joka tunsi ne heti, — mikä onni!
Pommes blanches — ja vielä villisipuliakin! Nyt valmistan keiton, jota
kelpaa maistaa.

Ja hän ryhtyi riemuiten paloittelemaan juurikkaita ja nakkelemaan

niitä höyryävään kattilaan.

Liha oli pehminnyt tuota pikaa, kyyhkyset kypsyneet ja keitto

valmis. Kattila nostettiin vartaalta, ja veljekset asettuivat istumaan
ruohikolle, täyttivät tinakuppinsa ja ryhtyivät syömään. He olivat
tuoneet mukanaan näkkileipää muutamaksi päiväksi. Kun se loppuisi,
he turvautuisivat jauhopussiinsa… ja kun jauhotkin loppuisivat,
aikoivat he tulla toimeen ilman leipää, kuten olivat menetelleet
samanlaisilla retkillä monta kertaa ennen.

Heidän nauttiessaan kyyhkyskeittoa ja jyrsiessään lihavia

kyyhkysenkoipia kaikkien kolmen huomio kääntyi äkkiä liikkeeseen
lähellä aukion toista puolta. He olivat juuri huomanneet jotakin, joka
muistutti suoraan ylöspäin maasta syöksähtävää keltaista
valonvälähdystä.

Kaikki kolme arvasivat, mikä se oli — salamana ylös puunrunkoa

vilistävä orava ja siellä se jo näkyikin pysytellen litteänä kaarnaa
vasten. Se oli pysähtynyt hetkiseksi — kuten on oravien tapa —
ennen kuin tekisi uuden ponnistuksen.

— Oho, huudahti Lucien hiljaisella äänellä, — se on liito-orava ja

kaunis onkin! Katsokaa, se on kirjava kuin kilpikonnan kuori, luulisi,
että se on kolmivärinen kissa! Isä antaisi kaksikymmentä dollaria
tuollaisesta nahasta.
 — Hän saa sen paljon vähemmällä, tokaisi Francis hiipien
ottamaan pyssyänsä.

— Seis, Francis! sanoi Lucien. — Anna Basilin yrittää kiväärillään.

Hän ampuu tarkemmin kuin sinä.

— Hyvä on, vastasi Francis. — Mutta jos hän ampuu harhaan, ei

haittaa että minä olen valmiina.

Basil oli jo noussut ja astui hiljaa pyssyjä kohti. Hän otti pitkän
kiväärin ja tähtäsi otusta.

Puu, johon orava oli kiivennyt, oli niin sanottu kelo. Se oli lahoava
tulppaanipuu — ukkosen tai myrskyn runtelema — ja seisoi hiukan
erillään muista avoimella kentällä. Siitä oli tuskin muuta jäljellä kuin
paljas runko, joka kohosi pylvään tapaan kahdenkymmenen metrin
korkeuteen. Tuuli oli riuhtonut pois kaikki oksat, paitsi yhtä, ja tämä
oli pitkä ja kohosi rungon latvasta vinosti ylöspäin. Tämä oksa,
vaikka olikin käyrä ja useistakin kohdin haarakas, ei ollut kovinkaan
paksu. Se oli varvuton ja lehvätön, ollen yhtä kuollut kuin muukin
puu.

Sillävälin kun Basil ja Francis valmistelivat pyssyjään, orava oli

toisella ponnistuksella syöksynyt oksan päähän pysähtyen istumaan
sen eräälle haaralle ja näytti katselevan sieltä laskevaa aurinkoa.
Metsästäjä ei olisi voinut toivoa enää parempaa maalia, kunhan hän
vain pääsisi kyllin lähelle, ja se hänelle luultavasti onnistuisi, sillä
pieni eläin ei näyttänyt välittävän enempää heidän kuin
hevostenkaan läsnäolosta, mikä pelottomuus todisti, että pyssymies
ei ollut ahdistanut sitä koskaan. Se istui tuuhea häntä pystyssä ja
viuhkan tapaan levitettynä ja näytti nauttivan lännestä paistavan
päivän säteistä.
 Pojat hiipivät hiljaa aukion reunaa pitkin, Basil etumaisena.
Päästyään mielestään sopivan ampumamatkan päähän hän nosti
kiväärinsä, tähtäsi ja oli vetämäisillään liipasinta, kun orava, joka ei
ollut vieläkään huomannut häntä, säpsähti äkkiä, laski häntänsä ja
kiiti kuin pelästyneenä oksaa alaspäin. Vasta emärungon
saavutettuaan se pysähtyi metrin päähän maasta ja lyyhistyi litteäksi
kaarnaa vasten.

Mikä oli voinut pelästyttää sen? Poikia se ei ollut ainakaan

säikähtänyt, koska ei ollut heistä aikaisemminkaan välittänyt sitä
paitsi se pysytteli yhä heidän puolellaan puuta yhtä hyvänä
maalitauluna kuin ennenkin. Jos se olisi pelännyt heitä, olisi se, niin
kuin oravien tapa on, lymynnyt rungon taakse. Mutta ei, se ei
pelännyt heitä, sillä se riippui vaakasuorana kaarnassa pää
käännettynä ylöspäin, ja osoitti pelkäävänsä jotakin vihollista
ylhäältä. Ja näin olikin asia, sillä korkealla ilmassa aivan puun
yläpuolella kaareili iso petolintu.

— Odotahan, huudahti Lucien laskien kätensä Basilin olalle. — Se

on punapyrstöhaukka. Katso, se aikoo iskeä. Katsotaan miten siinä
käy.

Basil laski kiväärinsä ja kaikki kolme jäivät odottamaan. Tuuhea

oksa häilyi heidän päänsä päällä, joten lintu ei nähnyt heitä tai
kiintyneenä saaliinsa ahdistamiseen ei välittänyt heidän
läsnäolostaan sillä hetkellä.

Lucien oli tuskin ehtinyt avata suunsa, kun haukka joka siihen asti
oli leijaillut laajat siivet levällään, suipensi äkkiä pyrstönsä, veti
siipensä kokoon ja syöksyi maahan rajulla suhahduksella. Se
pudottautui melkein kohtisuoraan ja hipaisi oravaa niin läheltä, että
kaikki kolme poikaa etsivät sitä silmillään haukan kynsistä linnun
lentäessä pois. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt. Orava oli ollut
varuillaan, ja haukan iskiessä alas se oli pyörähtänyt salaman
nopeudella puun toiselle puolelle. Haukka kääntyi pian peräsimen
muotoisen pyrstönsä avulla ja kiersi sille puolelle puuta, mihin orava
oli nyt asettunut. Muutamilla voimakkailla siiven iskuilla sen onnistui
pian saavuttaa tarpeellinen korkeus, ja se suhahti taaskin alas
valitsemaansa uhria kohti. Orava vältti sen kuten ennenkin ja palasi
puun toiselle puolen. Haukka kääntyi taas, kohosi, syöksyi alas
saalistaan kohti, iski harhaan ja suhahti ylöspäin. Neljäs yritys
onnistui yhtä huonosti, ja lintu lensi takaisin ilmaan, mutta jäi
kaartelemaan yhä puun yläpuolella.

— On ihme, ettei orava pakene toiseen puuhun, jupisi Francis, —

sellaiseen, jossa on kylliksi oksia sitä suojaamaan, tai omaan
puuhunsa, missä sen kolo on. Siellä se olisi turvassa.

— Senpä se juuri tahtoisikin tehdä, vastasi Lucien. — Mutta

katsohan, vihollinen on ihan sen yläpuolella. Mitään puuta ei ole
kyllin lähellä, ja jos se yrittäisi juosta avointa kenttää pitkin, haukka
iskisi sen niskaan kuin nuoli. Näittehän, kuinka nopeasti se hyökkäsi
äsken?

Orava oli todellakin tässä tilanteessa. Oli selvää, että se katseli

jonkin matkan päässä olevaa puuta kaipaavin silmin, sillä vaikka sen
tähän asti oli onnistunut pettää vihollisensa, sitä näkyi yhä kiusaavan
jännitys ja pelko.

Heti kun haukka oli kohonnut noin kymmenen metriä puun

yläpuolelle se alkoi jälleen leijailla kaarissa päästellen lentäessään
kummallisia huutoja. Se ei ollut kirkumista — jota näiltä linnuilta
usein kuullaan, — vaan toisenlainen huuto, ikään kuin kutsu jollekin
toverille. Ja se se todella olikin, sillä siihen kuului heti vastaus
kaukaa metsästä, ja tuota pikaa nähtiin toisenkin haukan,
punapyrstöisen kuten se itsekin, mutta paljon suuremman, kohoavan
ilmaan. Tämä oli nähtävästi sen puoliso, sillä näiden lintujen naaras
on aina uroksia paljon isompi. Molemmat yhtyivät pian ja leijuivat
puun yläpuolella lentäen toistensa ratojen poikki ja katsellen
alaspäin. Orava näytti nyt kaksinverroin säikähtyneeltä, sillä se tiesi
niiden aikomuksen. Se alkoi juosta puunrungon ympäri katsellen
tuon tuostakin ulospäin, ikään kuin aikoen hypätä alas ja paeta
tiheään metsään.

Haukat eivät suoneet sille pitkää aikaa päätöksen tekemiseen.

Pienempi hyökkäsi ensin, mutta iski vieläkin harhaan, ajaen oravan
toiselle puolelle puuta. Pelästynyt eläin ehti tuskin pysähtyä kun iso
naarashaukka hyökkäsi sitä kohti vinkuvalla suhahduksella ja
karkoitti sen taas takaisin. Koiraslintu oli tällävälin kääntynyt ja
hyökkäsi niin äkkiä ja tarkasti, että orava kykenemättä enää
kiepsahtamaan puun ympäri ponnahti ilmaan. Pyrstönsä ohjaamana
haukka seurasi perästä ja linnun nähtiin iskevän ennen kuin orava
saavutti maan. Sitten se äänekkäästi kirkaisten nousi ilmaan
pyristelevä orava kynsissään.

Sen voitonriemu oli lyhytaikainen. Kuultiin haulikon pamahdus ja

sekä haukka että orava putosivat maahan. Toinen pamaus seurasi
melkein silmänräpäyksessä, ja sen toveri pudota pöllähti siipirikkona
ja räpytteli ruohossa kiljuen kuin kissa. Isku Francisin pyssynperästä
mykisti sen pian, haulikon molemmat piiput olivat tyhjät, sillä juuri
Francis oli ampunut punapyrstöt.

Ihmeellisintä kaikesta oli, että orava ei ollut kuollut, ei hauleista

eikä putoamisesta. Lucienin kumartuessa varovaisesti ottamaan sitä
ja jo onnitellessa itseään saaliista se loikkasi äkkiä, ravistautui irti
kuolleen haukan kynsistä, juosta viiletti metsään ja kiipesi korkeaan
puuhun. Kaikki kolme riensivät perästä minkä jaksoivat, mutta
päästyään puun — yli metrin paksuisen tammen — juurelle he
mielipahakseen näkivät oravan kolon parinkymmenen metrin
korkeudella maasta, ja tähän oravanajo tietysti päättyi.
FRANCIS KOMPASTUU

Seuraavana päivänä metsästäjämme leiriytyivät Krokotiilijoen

varrelle. Tämä joki on hidasjuoksuinen joki kuten useimmat
Louisianan virroista ja laajenee paikoin leveiksi lammikoiksi tai
pieniksi järviksi. Nimensä se on saanut suuresta määrästä
alligaattoreja, jotka vaanivat sen vedessä, vaikka se ei tässäkään
suhteessa eroa paljoakaan seudun muista joista.

Leiriksi valittu paikka oli aukiopaikalla, jossa joenuoma laajeni

pieneksi järveksi. Paikalta näkyivät kaikki tämän järven rannat ja
komea näköala se olikin. Veden yli kohosi jättiläispuita, tammia ja
sypressejä, ja niiden oksista riippui espanjansammalta pitkinä
kiemurtelevina hopearihmoina. Tämä sai puut näyttämään
harmaantuneilta ja olisi tehnyt maiseman jokseenkin synkäksi,
elleivät kirkkaamman väriset lehdet olisi elostuttaneet sitä.

Siellä täällä kimalteli auringonpaisteessa vihreä magnolia suurine

valkoisine kukkineen, jotka olivat lautasen kokoisia. Alempana kasvoi
paksuja ruokoja, joiden korkeat, vaaleanvihreät varret seisoivat
suorina toistensa vieressä päättyen keihäsmäisiin lehtiin ja
muistuttaen jättiläisvehnän tähkään puhkeamattomia korsia. Näiden
yläpuolella kahisivat tupelopuun keveät ja ohuet lehdet. Kaunis
amerikkalainen vaivaispalmu nosti viuhkamaisia oksiaan ikään kuin
verhotakseen maata kuumilta auringon säteiltä, jotka lankesivat sen
lehville, ja siellä täällä sen omituiset muodot kuvastuivat veteen.
Jättiläismäiset köynnöskasvit kurottuivat puusta puuhun —
köynnöksiä ja kiipijäkasveja ja erilaisia kiertoja. Joitakin niistä
peittivät tuuheat lehdet, toiset taas olivat verhotut loistaviin kukkiin.
Torviköynnöksen tulipunaiset suppilot, sypressiköynnöksen valkoiset
tähdet ja villin altheajuuren eli puuvillaruusun isot, vaaleanpunaiset
kukat kilpailivat väriloistossa ja houkuttelivat kookkaita koreankirjavia
perhosia ja rubiinikaulaisia mesilintuja kisailemaan silkinhienoilla
teriöillään.

Ikään kuin näiden heleiden täplien vastakohtana maisemassa oli

toisia, jotka näyttivät pimeiltä ja synkiltä. Metsässä saattoi nähdä
paikkoja, joissa puut kohosivat vihertävästä, mutaisesta vedestä.
Siellä ei ollut mitään aluskasvillisuutta, ei ruokoja eikä
vaivaispalmuja. Sypressien mustat rungot nousivat paljaina lähes
kolmenkymmenen metrin korkeuteen, ja niiden oksista riippui
harmaata sammalta. Maasta kohosi valtavia kartioita — kaatuneet
puut olivat jättäneet taittuneet runkonsa maahan. Joissakin paikoin
valtava liaani, puolikin metriä läpimitaltaan, kurottautui näitten
synkkien käytävien yli muistuttaen puusta puuhun kiemurtelevaa
käärmettä.

Järvessä vilisi alligaattoreja. Niitä näki paistattamassa päivää

matalilla rantatöyräillä tai matelemassa kohti pimeätä ja varjoista
suota. Muutamat lipuivat hiljalleen joen pinnalla, jonka vedestä
niiden niskat ja lovekkaat selät pistivät esiin. Liikkumattomina
ollessaan nämä iljettävät eläimet muistuttivat kuivuneita
puupölkkyjä, ja useimmat niistä lepäsivät hievahtamatta — joko
luontaisesta laiskuudestaan tai väijyäkseen saalista. Rannalla
venyvät pitivät kitansa ammollaan, mutta tuon tuostakin niiden
kuultiin napsahduttavan leukansa kiinni. Ne huvittelivat
pyydystämällä kärpäsiä, jotka myskin hajun vietteleminä lentelivät
kauheiden leukojen ympärillä ja asettuivat limaiselle kielelle.
Muutamat taas kalastivat virrassa, ja vähän väliä saattoi
kilometrinkin päähän kuulla, kun ne pyrstöllään pieksivät vettä.
Niiden metsän läpi kaikuva ääntely muistutti härkäsammakoiden
kurnutusta, mutta oli yhtä kovaäänistä ja hirvittävää kuin vihaisen
sonnin mylvintä. Kammottavia ne olivat ulkomuodoltaankin, mutta
pojat olivat tottuneet näkemään niitä eivätkä pelänneet.

Järven ympärillä oli kuitenkin miellyttävämpääkin katseltavaa.

Etäisellä niemekkeellä seisoi flamingoparvi järjestyneenä riveihin kuin
sotilaskomppania ja tulipunaiset höyhenet loistaen auringossa.
Niiden lähellä oli parvi kiljukurkia — jokainen täysikasvuisen miehen
korkuinen, — ja niiden äänekäs toitotus kuului tuon tuostakin. Iso
keltanokkainen töyhtöhaikarakin näkyi siellä lumivalkeassa
höyhenpuvussaan, kaukaa häämötti kuin valkoinen lammaslauma
sen siromuotoinen serkku, louisianalainen haikara, ja joukoittain
hiekkakurkia.

Pussikaulaisia ja pitkänokkaisia pelikaaneja seisoi surullisissa

asennoissa, ja niiden vieressä valkoisia ja tulipunaisia iibislintuja ja
purppurakanoja. Ruusunvärisiä lusikkahanhia kahlaili matalikoissa
pyydystellen kummallisen mallisilla nokillaan rapuja ja äyriäisiä, ja
oksalla istui musta Brasilian pelikaani pitkä käärmemäinen kaula
ojentuen ahnaasti veden yli. Ilmassa leijaili laiskasti parvi
hiirihaukkoja ja järven päällä väijyskeli parvi kalasääksiä, iskien tuon
tuostakin alas suomuisen saaliinsa niskaan.
 Sellainen oli poikien leiriä ympäröivä maisema, hyvin
tavanomainen
Louisianan erämaiden suoseuduille.

Teltta oli pystytetty lähelle joen vartta korkealle ja kuivalle paikalle.

Paikka oli avoin — siinä kasvoi vain muutamia vaivaispalmuja — ja
eläimet oli jätetty liekaan läheiselle ruohikolle. Illalliseksi oli varattu
metsänriistaa. Basilin erehtymätön kivääri oli kaatanut naarashirven
juuri kun he aikoivat pysähtyä ja Basil osasi mainiosti teurastaa
sellaista riistaa. Hirvi oli pian nyljetty ja parhaat palat leikattu talteen
— niissä oli kylliksi illalliseksi ja seuraavaksi aamuksi. Paistit
ripustettiin puun oksaan mukana vietäviksi, koska seuraavana
päivänä saattaisi olla huonompi metsästysonni. Marengollekin liikeni
vielä varsin oivallinen ilta-ateria eikä nälkäinen koira suinkaan
laiminlyönyt tilaisuutta. Se tiesi, että tämänlaatuisella retkellä ei
tavattu lihavaa naarashirveä joka päivä, ja jos tavattiinkin, niin
harvoin sen lihoista joutui moinen kimpale koiran osaksi. Oli vielä
aikaista, runsaasti kaksi tuntia auringonlaskuun, kun metsästäjät
lopettivat illallisensa — tai oikeastaan päivällisensä, koska he
keskipäivällä pysähtyessään nauttimaansa muutamaa suupalaa
lukuunottamatta eivät olleet aterioineet aamiaisen jälkeen.

Illallisen jälkeen Basil ryhtyi jälleen korjailemaan muulin satulaa ja

valjaita, jotka olivat joutuneet epäkuntoon matkalla. Lucien otti esille
muistikirjansa ja lyijykynän ja istahtaen puhvelintaljalle alkoi merkitä
muistiin päivän kuluessa tekemiään huomioita. Francis, jolla ei ollut
muuta hommaa, päätti bayoun rantoja pitkin hiipien ampua
flamingon, jos hänen onnistuisi päästä tarpeeksi lähelle niitä. Hän
tiesi, ettei se olisi helppoa, mutta hän oli päättänyt yrittää, ja
mainittuaan veljillensä aikomuksestaan hän heitti pyssyn olalleen ja
lähti.
 Hän katosi näkyvistä päästyään muutamien veden partaalla
kasvavien paksujen puiden taakse, joiden välitse johti selvä,
kauriiden ja muiden eläinten tallaama polku. Hän pysytteli tällä
polulla piilotellen puiden suojassa, jotta muutamaa sataa metriä
kauempana rannalla olevat flamingot eivät huomaisi hänen
lähenemistään.

Hän oli ollut näkymättömissä vain viiden minuutin verran, kun

Basil ja Lucien säpsähtivät kuullessaan laukauksen ja heti sen
jälkeen toisen. He tunsivat sen Francisin lintupyssyn ääneksi, mutta
mitä hän oli ampunut? Ei ainakaan flamingoja, sillä hän ei ollut
voinut ehtiä kyllin lähelle niitä. Sitä paitsi etäisellä rannalla
kyyhöttävät linnut näkyivät leiriin ja laukauksien pelottamina ne
lensivät kaikki puunlatvojen yli. Ei, Francisin laukaukset eivät voineet
tarkoittaa flamingoja. Mutta mitä sitten? Basil ja Lucien tekivät
toisilleen tämän kysymyksen tuntien jonkinlaista levottomuutta.
Ehkäpä Francis on yllättänyt kauriin tai sattunut tapaamaan
kalkkunaparven? Tällaiset olivat veljesten arvelut mutta nämä
otaksumat lopetti pian Francis itse, jonka kuultiin huutavan kaukana
metsässä. Basil ja Lucien sieppasivat kiväärinsä ja riensivät etsimään
häntä, mutta ennen kuin he ehtivät metsikköön he näkivät Francisin
tulevan polkua pitkin puiden välissä ja juoksevan henkensä edestä!
Hänen edessään virui lahopölkkyä muistuttava esine poikittain polun
yli. Se ei ollut voinut aiheuttaa pojan hätähuutoa, sillä se ei liikkunut.
Silti se oli elävä otus — alligaattori!

Ja päälle päätteeksi se oli mitä isointa lajia — yli kuusi metriä

pitkä, ja makasi suoraan polulla. Basil ja Lucien näkivät sen heti
päästyään aukeaman kohdalle. He näkivät myöskin, ettei se ollut
Francisin kiireen aiheuttajana, sillä hän ryntäsi suoraan sitä kohti.
Jokin hänen takanaan oli vallannut kaikki hänen ajatuksensa, eikä
hän huomannut lainkaan alligaattoria. Sillä vaikka hänen veljensä
huusivat hänelle varoittaakseen häntä, hän juoksi eteenpäin ja
kaatui suulleen kompastuessaan matelijaan. Pyssy kirposi hänen
käsistään ponnahtaen eteenpäin. Hän ei ollut kuitenkaan satuttanut
itseään, vaan kömpien jälleen jaloilleen jatkoi juoksuansa ja huusi
sukeltaessaan hengästyneenä ulos pensaikosta: — Karhu, karhu!

Basil ja Lucien katsahtivat polulle. Totta tosiaan, sieltä laukkasi

karhu täyttä vauhtia. Francis oli ampunut sitä. Haulit olivat vain
ärsyttäneet karhua ja nähdessään niin heikon vastustajan se oli
ryhtynyt takaa-ajoon.

Ensin he mielivät pötkiä käpälämäkeen ja etsiä turvaa nousemalla

ratsuilleen, mutta karhu oli päässyt liian lähelle ja olisi voinut saada
kynsiinsä jonkun heistä ennen kuin he olisivat päässeet hevosten luo
ja ehtineet irrottaa ne. He päättivät ryhtyä vastarintaan. Basil, joka
oli ollut ennenkin mukana mustan karhun tapossa, ei ollut kovin
peloissaan, hän ja Lucien pitivät kiväärinsä valmiina antaakseen
ruskeaturkille lämpimän tervehdyksen.

Karhu juosta hölkötti eteenpäin, kunnes oli ehtinyt paikalle, missä

alligaattori makasi. Matelija oli kääntynyt puolittain ja seisoi nyt
lyhyillä jaloillaan poikittain polulla, kuin sepän palkeet. Francisin
takaa-ajoon syventynyt karhu ei kuitenkaan huomannut otusta
ennen kuin kompastui siihen ja hyppäsi sivulle mörähtäen
äänekkäästi. Tämä antoi alligaattorille otollisen tilaisuuden, se
läimäytti seuraavassa silmänräpäyksessä voimakkaalla pyrstöllään
karhua niin, että sen kylkiluitten kuultiin rusahtavan iskusta.

Karhu, joka muutoin olisi jättänyt alligaattorin rauhaan, tuli tästä

aiheettomasta hyökkäyksestä niin raivoihinsa, että se kääntyi ja
karkasi uuden vihollisensa kimppuun kahmaisten sen keskeltä
ruumista tiukkaan syleilyyn. Molemmat ponnistelivat, toinen möristen
ja korskuen, toinen päästäen härän mylvintää muistuttavia ääniä.

Kuinka kauan kamppailu olisi kestänyt ja kumpi olisi päässyt

voittajaksi, jos ne olisi jätetty rauhaan, on epätietoista, mutta sekä
Basil että Lucien ampuivat haavoittaen karhua. Tämä pakotti sen
höllentämään otteensa ja se näkyi nyt pyrkivän pois. Matelija oli
kuitenkin saanut yhden sen käpälistä voimakkaihin leukapieliinsä ja
piti sitä kiinni ryömien kaiken aikaa alas vettä kohti ja laahaten sitä
mukanaan. Karhu tiesi nähtävästi vastustajansa aikomuksen ja
päästeli äänekkäitä ja surkeita voihkahduksia, kiljahtaen toisinaan
kuin sika teurastajan pistosta. Kaikki turhaan. Sen leppymätön
vihollinen saavutti rannan, ja sukelsi syvään veteen laahaten
nalleparkaa perässään. Molemmat vaipuivat pinnan alle kadoten
kokonaan näkyvistä ja vaikka pojat vaanivat lähes tunnin, ei karhun
eikä matelijan nähty enää nousevan veden pinnalle. Karhu oli
epäilemättä hukkunut heti, ja tukehdutettuaan vastustajansa
alligaattori oli kätkenyt sen mutaan tai raahannut sen pohjaa pitkin
johonkin muuhun kohtaan järveä — aterioidakseen siellä kaikessa
rauhassa.
VÄHÄN ALLIGAATTOREISTA

Pojat palasivat nyt teltalleen järkyttyneinä näkemästään. He

istahtivat maahan ja ryhtyivät keskusteluun, jonka pääaiheena olivat
karhut ja alligaattorit. Viimemainitut kuitenkin omituisine ja
inhottavine elintapoineen muodostivat heidän juttelunsa olennaisen
aiheen. Kaikki tunsivat niistä monta kummallista kertomusta,
Franciskin, ja Basil, joka oli metsästellyt paljon rämeillä ja jokien
varsilla, tiesi kaikenlaista näiden eläinten tavoista. Tosin Basil ei juuri
ollut mikään huomioiden tekijä, hän oli vain pannut merkille sellaisia
omituisuuksia, joita tapaukset eräretkillä olivat saaneet hänet
tarkkaamaan. Mutta Lucien oli tutkinut lähemmin niiden tapoja ja oli
myöskin lukenut niistä. Hän oli siis perehtynyt kaikkeen, mitä
luonnontutkija tietää näistä eläimistä, ja suostui veljiensä pyynnöstä
hämyhetkien ratoksi esittämään tietojaan heille.

— Alligaattori, hän aloitti, — kuuluu sisiliskojen lahkoon. Tämä

lahko taasen jaetaan useihin heimoihin, joista yhdellä on nimenä
Crocodilida eli krokotiilit.

Tämä heimo jaetaan kolmeen sukuun: krokotiileihin, gavialeihin ja

alligaattoreihin. Nämä erotukset teki paroni Cuvier, ja hän perustaa
ne enemmän pään muotoon ja hampaiden rakenteeseen kuin
mihinkään todelliseen eroavaisuuteen näiden eläinten ulkonäössä ja
tavoissa. Krokotiileilla on pitkä, terävä, kapea kuono ja alaleuan
kummallakin puolella iso hammas, joka suun sulkeutuessa
sovittautuu yläleuassa olevaan kouruun. "Nämä ovat oikeita
krokotiileja", sanoo herra Cuvier. Gavialeilla on myöskin pitkä, terävä,
kapea, pyöristynyt kuono, mutta niiden hampaat ovat melkein
samankokoiset ja tasaiset. Alligaattoreilla sensijaan on leveä,
haukimainen kuono ja hyvin epätasaiset hampaat, alaleuassa on
kummallakin puolella iso torahammas, joka suun sulkeutuessa ei
siirry kouruun, kuten krokotiileilla, vaan yläleuassa olevaan
kuoppaan. Nämä ovat Cuvierin mainitsemat tuntomerkit, joiden
esittämiseksi ja todistamiseksi hän näkee mahdottoman paljon
vaivaa. Sen hän olisi mielestäni kuitenkin voinut säästää itseltään,
koska eläimestä on niin vähän eri muotoja olemassa, että ne olisi
selvemmin voinut käsitellä kaikki krokotiilisuvun lajeina.

— Oikeita krokotiileja, hän jatkoi, — tunnetaan viisi eri lajia. Neljä

niistä tavataan Afrikan joissa, jota vastoin viides on Länsi-Intian ja
Etelä-Amerikan asukas. Gaviali elää Aasiassa, etenkin Gangesjoessa
ja muissa Intian joissa, ja se on niiden seutujen krokotiili. Alligaattori
kuuluu Amerikkaan, jossa se on levinnyt laajalle sekä pohjoisella että
eteläisellä mantereen puoliskolla. Espanjalaisissa osissa sitä
nimitetään kaimaaniksi, ja sitä on kaksi hyvin tunnettua lajia,
nimittäin Guayanan täplikäs kaimaani ja Mississipin alligaattori.
Kunhan Etelä-Amerikan suuret joet ovat tulleet asianmukaisesti
tutkituiksi, saadaan epäilemättä nähdä, että on vielä muitakin
muunnoksia. Olen kuullut Valencia-järvessä Venezuelassa
asustavasta, joka eroaa kummastakin yllämainitusta amerikkalaisesta
lajista. Se on näitä kumpaakin pienempi, ja intiaanit pyydystävät sitä
innokkaasti, sillä he syövät sen lihaa, joka on näille ihmisille erittäin
haluttua herkkua. On sitä paitsi luultavaa, että uusia lajeja löydetään
vielä Afrikastakin ja Intian valtameren saarilta.

— Mielestäni on muuten varmasti todistettu asia, että kaikilla näillä

krokotiiliperheen lajeilla on varsin yhtäläiset elintavat, jotka
vaihtelevat vain niissä kohdissa missä tällaisia eroavaisuuksia saattaa
odottaakin ilmaston, ravinnon ja muiden olosuhteitten perusteella.
Se mitä teille kerron alligaattoreista, soveltuu siis ylimalkaan kaikkiin
sen suomuisiin serkkuihin. Tiedätte, että sen ruumis on kauttaaltaan
suomujen peitossa, ja näette, että nämä suomut sen selässä
kohoavat pyramidimaisiksi kuhmuiksi ja että rivi sellaisia kuhmuja
pyrstön ylälaidassa antaa sille pykäläisen, sahanterää muistuttavan
muodon. Huomaatte myöskin, että pyrstö on litistynyt pystysuoraan
lapiomaisesti kuten majavan häntä. Jalat ovat lyhyet ja hyvin
jäntevät — etujaloissa on viisi pienellä uimaräpylällä varustettua
varvasta, takajaloissa sen sijaan vain neljä, mutta paljon pitempää ja
isommalla uimaräpylällä varustettua. Olette panneet merkille, että
pää muistuttaa hauen päätä, sieraimet sijaitsevat lähellä kuonon
päätä, silmät ovat ulkonevat ja korva-aukot sijaitsevat juuri niiden
takana. Sen silmäterät ovat tummat ja värikalvo on
sitruunankeltainen, silmämunat eivät ole pyöreät kuten ihmisellä,
vaan soikeat ja vuohen silmää muistuttavat.

— Kaiken tämän voitte huomata katselemalla alligaattoria. Eläimen

rakenteessa on kuitenkin muutamia omituisia seikkoja, jotka eivät
pistä silmään yhtä helposti. Näette, että sen leuat aukenevat kauaksi
taaksepäin, — yli korvienkin — missä ne niveltyvät toisiinsa ikään
kuin saranoilla. Siitä seuraa, että alligaattorin avatessa suunsa sen
niska taipuu hiukan ylöspäin, joten näyttää kuin se alaleuan
asemesta olisi liikuttanut yläleukaa.
 — Kas, olen usein kuullut, että niin onkin, huomautti Francis.

— Monet ovat ajatelleet niin ja sanoneet niin siitä asti kun

Herodotos ensimmäisenä levitti tätä järjetöntä mielipidettä. Niin ei
kuitenkaan ole asian laita. Alaleuka sillä liikkuu, niin kuin muillakin
luurankoeläimillä, mutta äsken kuvailemani näennäisyys johtaa
tuohon huolimattomien tarkastajain tekemään erehdykseen. On vielä
toinenkin seikka. Alligaattorin korva-aukkoa suojelee läppäpari, jonka
se sulkee sukeltaessaan veteen. Sen sieraimiakin suojelevat läpät,
jotka se myöskin voi mielensä mukaan sulkea. Sen selkänikamatkin
ovat omituisia. Ne ovat siten kiinnitetyt toisiinsa, ettei se kykene
kääntymään kaartamatta ruumistaan. Se voi liikuttaa päätänsä vain
hiukan molemmille sivuille, ja tämä on onnellinen seikka, joskaan ei
sille itselleen niin ainakin sen vihollisille. Jos se voisi kääntyä äkkiä
tai kiemurrella kuin käärmeet, sen kohtaaminen olisi perin
vaarallista. Mutta näin ollen sen pitkä ruumis lyhyine jalkoineen
tekee sille mahdottomaksi kääntyä nopeasti, joten se ei ole mikään
vaarallinen vihollinen maalla, kunhan vain pysyttelee sen valtavien
leukojen ja voimakkaan pyrstön ulottuvilta. Pyrstö onkin sen
varsinainen hyökkäys- ja puolustusase, ja kun sitä eivät kangista
mitkään nikamat, eläin voi käyttää sitä niin tehokkaasti, että se
yhdellä ainoalla läimähdyksellä iskee miehen hengettömäksi. —
Monet alligaattorin tavoista ovat teille tutut. Tiedätte, että naaras
munii hanhenmunan kokoisia munia ja peittää ne hiekkaan, missä
auringon kuumuus hautoo ne. Toisinaan se ei löydä tarkoitukseen
sopivaa hiekkasärkkää. Silloin se tekee pyöreän lavan ruoholla ja
risuilla sekoitetusta mudasta. Siihen se laskee munakerroksen ja
peittää sen monen sentin vahvuudelta mudalla ja ruohoilla. Sitten se
munii uuden kerroksen, peittää senkin mudalla, ja niin edelleen
kunnes se on muninut koko sarjansa, usein lähes kaksisataa
likaisenvihertävää munaa. Lopuksi se peittää kaiken mudalla,
muuraten pesän pyrstöllään mutauunin tai majavanpesän näköiseksi.
Kaiken tämän vaivan se näkee suojellakseen munansa pesukarhuilta
ja kilpikonnilta sekä korppikotkilta ja muilta linnuilta, joille ne ovat
mieluista herkkua. Munien hautuessa se vaaniskelee pesän ympärillä
pitääkseen nämä viholliset loitolla. Kun poikaset ovat kuoriutuneet
munista, sen ensimmäisenä huolena on viedä ne veteen, jossa
tällaiset vaarat eivät niitä uhkaa. Siihen näkyy poikasten vaistokin
niitä vetävän, sillä tuskin ne ovat vapautuneet kuorestaan, kun
niiden nähdään hypiskelevän vettä kohti tai seuraavan emoaan,
jonka niskaan tai hartioille monet ovat kiivenneet.

— Mutta, onko totta, keskeytti Francis, — että vanhat koiraat

syövät omia poikasiaan?

— Vaikka se kuulostaakin kauhealta, on se aivan totta, Francis.

Olen itse nähnyt.

— Niin minäkin, virkkoi Basil, — monta kertaa.

— Emon ensimmäisenä huolena on saada poikaset veteen, missä

se voi paremmin kätkeä ne luonnottomalta isältä, mutta kaikista sen
varokeinoista huolimatta monet joutuvat sekä vanhojen alligaattorien
että isompien kilpikonnien ja lintujen uhriksi. Niin pian kuin
pienokaiset ovat saaneet hiukankin järkeä, jos niin voin sanoa, ne
välttävät isiään ja enojaan, ja koska ne ovat liikkeissään näitä
nopeammat, osaavat ne pysytellä niiden isojen leukojen ja pyrstöjen
ulottuvilta. Olen usein nähnyt pienten alligaattorien ratsastavan
isompien selässä tietäen, että nämä eivät tavoita niitä siitä
asemasta.

— Ne näkyvät syövän, mitä niiden eteen vain sattuu, huomautti

Francis.
 — Eivät ne siinä suhteessa ole turhantarkkoja. Kala on luullakseni
niiden mieliruokaa, mutta ne syövät kaikenlaisia maaeläimiäkin, jotka
niiden onnistuu surmata, ja arvellaan niiden pitävän erityisesti
mätänemistilassa olevasta lihasta. Se on kuitenkin vain olettamus.
Niiden on huomattu surmaavan isoja eläimiä vedessä ja jättävän ne
veden pohjalle useaksi päiväksi, mutta tämä on saattanut johtua
siitä, että ne eivät olleet nälissään sillä kerralla ja säilyttivät niitä
ainoastaan odotellessaan ruokahaluaan. Kuten kaikki matelijat
sulattavat nekin ravintonsa hitaasti eivätkä sen vuoksi kaipaa niin
suuria ruokamääriä kuin lämminveriset eläimet — imettäväiset ja
linnut. Niinpä ne hautautuvat mutaan ja makaavat koko talven
horroksissa nauttimatta minkäänlaista ravintoa.

— Sanot kalan olevan niiden mieliruokaa, Luce, virkkoi Basil —

mutta minä luulen niiden pitävän koirista enemmän kuin mistään
muusta. Tiedän niiden tulleen usein paikalle, josta ovat kuulleet
koiran haukahduksia, ikään kuin niiden tarkoitus olisi ollut syödä se.
Olen nähnyt alligaattorin kaappaavan ison koiran, joka ui Bayou
Boeufin yli, ja vetävän sen pohjaan yhtä nopeasti kuin taimen olisi
siepannut kärpäsen. Koiraa ei nähty sen koommin.

— On aivan totta, että ne syövät koiria, niin kuin ne syövät kaikkia

muitakin eläimiä, vastasi Lucien, — mutta että ne erityisesti
himoitsisivat koiranlihaa, on seikka, josta luonnontutkijat ovat
keskenään eri mieltä. Tosin ne lähestyvät paikkaa, mistä kuulevat
koiran ulvontaa, mutta jotkut sanovat niiden tekevän sen siksi, että
se muistuttaa niiden omien poikasten uikutusta.

— Mutta olen nähnyt sekä koirasten että naarasten rientävän

koiraa kohti.
 — Juuri niin. Koiraat aikoivat mennä syömään poikasia, joita ne
luulivat siellä olevan ja naaraat seurasivat perästä puolustaakseen
jälkeläisiään. Koirasten ja naarasten välillä syntyy usein tästä syystä
hurjia tappeluja.

— Mutta miten, Luce, kysyi Francis, — miten ne voivat pyytää

kaloja, jotka näyttävät paljon nopeammilta kuin ne itse?

— Hyvin harvat kalalajit ovat nopeampia. Uimaräpylällä

varustetuilla jaloillaan ja varsinkin litteällä pyrstöllään, joka samalla
kertaa toimittaa sekä taka-airon että peräsimen tehtävää, alligaattori
voi liikkua vedessä yhtä nopeasti kuin useimmat kalat. Alligaattori ei
kuitenkaan pyydystä kaloja ajamalla, vaan sieppaa ne saaliikseen
sotajuonen avulla.

— Millaisen sotajuonen?

— Olet kai usein huomannut niiden kelluvan vedenpinnalla

puoliympyrän tapaan kaartuneina ja liikuttamatta ruumistaan tai
mitään jäsentään?

— Kyllä, kyllä, olen katsellut sitä monta kertaa.

— No, jos olisit silloin voinut vilkaista veden alle, olisit nähnyt
kalan jossakin sen puoliympyrän ulkopuolella. Kala pysyttelisi
paikallaan — epäilemättä vaanien omaa saalistaan, veden pinnalla
lenteleviä kärpäsiä tai kuoriaisia. Tässä hommassaan se ei välitä
isosta tummasta möhkäleestä, joka lipuu verkalleen sitä kohti
näyttämättä ollenkaan uhkaavalta, sillä alligaattorin pää on tällöin
käännettynä pois aiotusta uhrista. Alligaattori tietää hyvin mitä tekee
vaikka se näyttääkin olevan nukuksissa. Se lipuu hiljaa lähemmäksi,
kunnes ulottuu sivaltamaan kalaa pyrstöllään, joka kaiken aikaa on
taivutettuna kaareksi ja sitten se antaa tarkasti tähdäten pahaa
aavistamattomalle saaliilleen läimähdyksen, joka tappaa sen heti,
paiskaten sen toisinaan suoraa päätä alligaattorin kitaan ja
singahduttaen sen toisinaan monta metriä ilmaan.

— Maalla alligaattori iskee saaliiseensa samaan tapaan. Sen

sivaltaessa pää kääntyy puolitiehen pyrstöä vastaan, koko ruumiin
muodostaessa täten puoliympyrän. Ellei pyrstön isku tappaisikaan
saalista, se paiskautuu suoraan hirviön kitaan, jossa se kohtaa
varman surman silmänräpäyksessä.

— Mutta miksi alligaattorit syövät kiviä ja muita sellaisia aineita?

tiedusteli Basil. — Olen nähnyt erään, jonka vatsasta neljännes oli
täynnä nyrkkini kokoisia kiviä ja puun- ja lasipalasia. Ne näkyivät
olleen siellä pitkän aikaa, terävät reunat olivat kuluneet sileiksi. Tätä
en ole voinut käsittää koskaan.

— Eipä ihmekään, koska viisaammatkaan luonnontutkijat kuin me

eivät tiedä syytä siihen. Muutamat ajattelevat, että tarkoitus on
sama kuin linnuilla ja muilla eläimillä, jotka nielevät soraa ja multaa
edistääkseen ruoansulatusta. Toiset taas uskovat, että alligaattori
tekee sen laajentaakseen vatsaansa, jotta matelijalle kävisi
mahdolliseksi kestää pitkä paastonsa maatessaan horroksissa talven
ajan. Tätä jälkimmäistä selitystä pidän järjettömänä ja ainoastaan
satuja kertovan Buffonin arvoisena. Omasta puolestani luulen, että
romu, jota tavallisesti löydetään alligaattorin vatsasta, kerääntyy
sinne sattumalta — se nielee sitä erehdyksestä saaliinsa mukana
silloin tällöin, sillä sen makuhermot eivät ole suinkaan herkät, ja se
nielaisee mitä tahansa veteen heitetään, vieläpä lasipullonkin. Nämä
ainekset jäävät tietysti sen vatsaan — kasaantuen sinne ehkä kautta
sen elinajan — ja tuottavat sille vähän, jos ollenkaan haittaa, koska