Download the Full Version of ebook for Fast Typing at ebookmass.

com

Practical MATLAB Deep Learning: A Projects-Based

Approach, 2nd Edition Michael Paluszek

https://ebookmass.com/product/practical-matlab-deep-
learning-a-projects-based-approach-2nd-edition-michael-
paluszek/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More ebook Instantly Today - Get Yours Now at ebookmass.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

MATLAB Machine Learning Recipes: A Problem-Solution

Approach 3rd Edition Michael Paluszek

https://ebookmass.com/product/matlab-machine-learning-recipes-a-
problem-solution-approach-3rd-edition-michael-paluszek/

ebookmass.com

Beginning Anomaly Detection Using Python-Based Deep

Learning, 2nd Edition Suman Kalyan Adari

https://ebookmass.com/product/beginning-anomaly-detection-using-
python-based-deep-learning-2nd-edition-suman-kalyan-adari/

ebookmass.com

Practical Radiology: A Symptom-Based Approach 1st Edition

https://ebookmass.com/product/practical-radiology-a-symptom-based-
approach-1st-edition/

ebookmass.com

Practical Rust Projects: Build Serverless, AI, Machine

Learning, Embedded, Game, and Web Applications (2nd ed.)
2nd Edition Shing Lyu
https://ebookmass.com/product/practical-rust-projects-build-
serverless-ai-machine-learning-embedded-game-and-web-applications-2nd-
ed-2nd-edition-shing-lyu/
ebookmass.com
Neuroanesthesia: A Problem-Based Learning Approach David E
Traul

https://ebookmass.com/product/neuroanesthesia-a-problem-based-
learning-approach-david-e-traul/

ebookmass.com

Go Crazy: A Fun Projects-based Approach to Golang

Programming 1st Edition Nicolas Modrzyk

https://ebookmass.com/product/go-crazy-a-fun-projects-based-approach-
to-golang-programming-1st-edition-nicolas-modrzyk/

ebookmass.com

Pro Deep Learning with TensorFlow 2.0: A Mathematical

Approach to Advanced Artificial Intelligence in Python 2nd
Edition Santanu Pattanayak
https://ebookmass.com/product/pro-deep-learning-with-
tensorflow-2-0-a-mathematical-approach-to-advanced-artificial-
intelligence-in-python-2nd-edition-santanu-pattanayak/
ebookmass.com

Practical GraphQL: Learning Full-Stack GraphQL Development

with Projects 1st Edition Nabendu Biswas

https://ebookmass.com/product/practical-graphql-learning-full-stack-
graphql-development-with-projects-1st-edition-nabendu-biswas/

ebookmass.com

Risk Modeling: Practical Applications of Artificial

Intelligence, Machine Learning, and Deep Learning Terisa
Roberts
https://ebookmass.com/product/risk-modeling-practical-applications-of-
artificial-intelligence-machine-learning-and-deep-learning-terisa-
roberts/
ebookmass.com
Michael Paluszek, Stephanie Thomas and Eric Ham

Practical MATLAB Deep Learning

A Projects-Based Approach
2nd ed.
Michael Paluszek
Plainsboro, NJ, USA

Stephanie Thomas
Princeton, NJ, USA

Eric Ham
Princeton, NJ, USA

ISBN 978-1-4842-7911-3 e-ISBN 978-1-4842-7912-0

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-7912-0

© Michael Paluszek, Stephanie Thomas, Eric Ham 2022

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively
licensed by the Publisher, whether the whole or part of the material is
concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in
any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Apress imprint is published by the registered company APress

Media, LLC, part of Springer Nature.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY
10004, U.S.A.
Preface to the Second Edition
Practical MATLAB Deep Learning, Second Edition, is an extension of the
first edition of this book. We have added three new chapters. One
shows how deep learning can be applied to the problem of processing
static Earth sensor data in low Earth orbit. Many new satellites use
Earth sensors. This work shows how you can process data and also use
deep learning to evaluate sensors.
The second new chapter is on generative deep learning. This shows
how neural networks can be used to generate new data. When a neural
network can recognize objects, it has, in its neurons, a model of the
subject that allows it to recognize objects it has not seen before. Given
this information, a neural network can also create new data. This
chapter shows you how. This chapter lets you create a generative deep
learning network that generates music.
The final new chapter is on reinforcement learning. Reinforcement
learning is a machine learning approach in which an intelligent agent
learns to take actions to maximize a reward. We will apply this to the
design of a Titan landing control system. Reinforcement learning is a
tool to approximate solutions that could have been obtained by
dynamic programming, but whose exact solutions are computationally
intractable. In this chapter, we derive a model for a Titan lander. We use
optimization to come up with a trajectory and then show how
reinforcement learning can achieve similar results.
This book was written using several different revisions to MATLAB
and its toolboxes. When you replicate the demonstrations, you may
notice that some of the GUIs are different. This should not pose a
problem with the code that is supplied with the book. This code was
tested with R2022a.
Any source code or other supplementary material referenced by the
author in this book is available to readers on GitHub. For more detailed
information, please visit http://www.apress.com/source-code.
Acknowledgments
Thanks to Shannen Prindle for helping with the Chapter 7 experiment
and doing all of the photography for Chapter 7. Shannen is a Princeton
University student who worked as an intern at Princeton Satellite
Systems in the summer of 2019. We would also like to thank Dr. Charles
Swanson for reviewing Chapter 6 on Tokamak control. Thanks to
Kestras Subacius of the MathWorks for tech support on the Bluetooth
device. We would also like to thank Matt Halpin for reading the book
from front to back. We would like to thank Zaid Zada for his
contributions to the chapter on generative deep learning. In particular,
we would like to thank Julia Hoerner of the MathWorks for her detailed
review of the entire book. She made many excellent suggestions!
Thanks also to Dr. Christopher Galea for his help on the Tokamak
chapter. We would also like to thank Sam Lehman, Sidhant Shenoy,
Emmanouil Tzorako for their support.
We would like to thank dancers Shaye Firer, Emily Parker,
(Ryoko Tanaka), and Matanya Solomon for being our experimental
subjects in this book. We would also like to thank the American
Repertory Ballet and Executive Director Julie Hench for hosting our
Chapter 7 experiment.
Contents
1 What Is Deep Learning?​
1.​1 Deep Learning
1.​2 History of Deep Learning
1.​3 Neural Nets
1.​3.​1 Daylight Detector
1.​3.​2 XOR Neural Net
1.​4 Deep Learning and Data
1.​5 Types of Deep Learning
1.​5.​1 Multi-layer Neural Network
1.​5.​2 Convolutional Neural Network (CNN)
1.​5.​3 Recurrent Neural Network (RNN)
1.​5.​4 Long Short-Term Memory Network (LSTM)
1.​5.​5 Recursive Neural Network
1.​5.​6 Temporal Convolutional Machine (TCM)
1.​5.​7 Stacked Autoencoders
1.​5.​8 Extreme Learning Machine (ELM)
1.​5.​9 Recursive Deep Learning
1.​5.​10 Generative Deep Learning
1.​5.​11 Reinforcement Learning
1.​6 Applications of Deep Learning
1.​7 Organization of the Book
2 MATLAB Toolboxes
2.​1 Commercial MATLAB Software
2.​1.​1 MathWorks Products
2.​2 MATLAB Open Source
 2.​3 XOR Example
2.​4 Training
2.​5 Zermelo’s Problem
3 Finding Circles
3.​1 Introduction
3.​2 Structure
3.​2.​1 imageInputLayer
3.​2.​2 convolution2dLay​er
3.​2.​3 batchNormalizati​onLayer
3.​2.​4 reluLayer
3.​2.​5 maxPooling2dLaye​r
3.​2.​6 fullyConnectedLa​yer
3.​2.​7 softmaxLayer
3.​2.​8 classificationLa​yer
3.​2.​9 Structuring the Layers
3.​3 Generating Data
3.​3.​1 Problem
3.​3.​2 Solution
3.​3.​3 How It Works
3.​4 Training and Testing
3.​4.​1 Problem
3.​4.​2 Solution
3.​4.​3 How It Works
4 Classifying Movies
4.​1 Introduction
4.​2 Generating a Movie Database
 4.​2.​1 Problem
4.​2.​2 Solution
4.​2.​3 How It Works
4.​3 Generating a Viewer Database
4.​3.​1 Problem
4.​3.​2 Solution
4.​3.​3 How It Works
4.​4 Training and Testing
4.​4.​1 Problem
4.​4.​2 Solution
4.​4.​3 How It Works
5 Algorithmic Deep Learning
5.​1 Building the Filter
5.​1.​1 Problem
5.​1.​2 Solution
5.​1.​3 How It Works
5.​2 Simulating
5.​2.​1 Problem
5.​2.​2 Solution
5.​2.​3 How It Works
5.​3 Testing and Training
5.​3.​1 Problem
5.​3.​2 Solution
5.​3.​3 How It Works
6 Tokamak Disruption Detection
6.​1 Introduction
 6.​2 Numerical Model
6.​2.​1 Dynamics
6.​2.​2 Sensors
6.​2.​3 Disturbances
6.​2.​4 Controller
6.​3 Dynamical Model
6.​3.​1 Problem
6.​3.​2 Solution
6.​3.​3 How It Works
6.​4 Simulate the Plasma
6.​4.​1 Problem
6.​4.​2 Solution
6.​4.​3 How It Works
6.​5 Control the Plasma
6.​5.​1 Problem
6.​5.​2 Solution
6.​5.​3 How It Works
6.​6 Training and Testing
6.​6.​1 Problem
6.​6.​2 Solution
6.​6.​3 How It Works
7 Classifying a Pirouette
7.​1 Introduction
7.​1.​1 Inertial Measurement Unit
7.​1.​2 Physics
7.​2 Data Acquisition
 7.​2.​1 Problem
7.​2.​2 Solution
7.​2.​3 How It Works
7.​3 Orientation
7.​3.​1 Problem
7.​3.​2 Solution
7.​3.​3 How It Works
7.​4 Dancer Simulation
7.​4.​1 Problem
7.​4.​2 Solution
7.​4.​3 How It Works
7.​5 Real-Time Plotting
7.​5.​1 Problem
7.​5.​2 Solution
7.​5.​3 How It Works
7.​6 Quaternion Display
7.​6.​1 Problem
7.​6.​2 Solution
7.​6.​3 How It Works
7.​7 Making the IMU Belt
7.​7.​1 Problem
7.​7.​2 Solution
7.​7.​3 How It Works
7.​8 Testing the System
7.​8.​1 Problem
7.​8.​2 Solution
 7.​8.​3 How It Works
7.​9 Classifying the Pirouette
7.​9.​1 Problem
7.​9.​2 Solution
7.​9.​3 How It Works
7.​10 Data Acquisition GUI
7.​10.​1 Problem
7.​10.​2 Solution
7.​10.​3 How It Works
7.​11 Hardware Sources
8 Completing Sentences
8.​1 Introduction
8.​1.​1 Sentence Completion
8.​1.​2 Grammar
8.​1.​3 Sentence Completion by Pattern Recognition
8.​1.​4 Sentence Generation
8.​2 Generating a Database
8.​2.​1 Problem
8.​2.​2 Solution
8.​2.​3 How It Works
8.​3 Creating a Numeric Dictionary
8.​3.​1 Problem
8.​3.​2 Solution
8.​3.​3 How It Works
8.​4 Mapping Sentences to Numbers
8.​4.​1 Problem
 8.​4.​2 Solution
8.​4.​3 How It Works
8.​5 Converting the Sentences
8.​5.​1 Problem
8.​5.​2 Solution
8.​5.​3 How It Works
8.​6 Training and Testing
8.​6.​1 Problem
8.​6.​2 Solution
8.​6.​3 How It Works
9 Terrain-Based Navigation
9.​1 Introduction
9.​2 Modeling Our Aircraft
9.​2.​1 Problem
9.​2.​2 Solution
9.​2.​3 How It Works
9.​3 Generating Terrain
9.​3.​1 Problem
9.​3.​2 Solution
9.​3.​3 How It Works
9.​4 Close-Up Terrain
9.​4.​1 Problem
9.​4.​2 Solution
9.​4.​3 How It Works
9.​5 Building the Camera Model
9.​5.​1 Problem
 9.​5.​2 Solution
9.​5.​3 How It Works
9.​6 Plotting the Trajectory
9.​6.​1 Problem
9.​6.​2 Solution
9.​6.​3 How It Works
9.​7 Creating the Training Images
9.​7.​1 Problem
9.​7.​2 Solution
9.​7.​3 How It Works
9.​8 Training and Testing
9.​8.​1 Problem
9.​8.​2 Solution
9.​8.​3 How It Works
9.​9 Simulation
9.​9.​1 Problem
9.​9.​2 Solution
9.​9.​3 How It Works
10 Stock Prediction
10.​1 Introduction
10.​2 Generating a Stock Market
10.​2.​1 Problem
10.​2.​2 Solution
10.​2.​3 How It Works
10.​3 Creating a Stock Market
10.​3.​1 Problem
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 Vene sivuutti monta mutkaa ja liukui monen kaislaisen ja tyynen
suvannon yli, mutta ennenkuin etsiminen oli ennättänyt käydä
yksitoikkoiseksi, olivat he kääntyneet hyvin jyrkästä mutkasta ja
tulleet eräänlaiselle lammikolle tai pikku järvelle, jonka näkeminen
vaistomaisesti sai heidät pysähdyttämään veneen. Tämän laajahkon
veden keskellä oli kaikkialta kaislikon ympäröimänä matala, pitkä
saari, jossa oli pitkä, matala bambusta tai jostain muusta
troopillisesta ruo'osta rakennettu talo, bungalow. Seiniä muodostavat
bamburuo'ot olivat vaaleankeltaiset, luisut kattoruovot olivat
tummanpunaiset tai ruskeat, mutta muutoin tuo pitkä talo oli hyvin
yksitoikkoisen ja mitättömän näköinen. Aikainen aamutuuli suhisi
kaisloissa saaren ympärillä ja soi ihmeellisessä ruokotalossa kuin
suunnattoman suuri paimenpilli.

"Tässä se vihdoinkin on", puhkesi Flambeau puhumaan. "Tämä jos

mikä lienee Reed Island, ja tuo talo tuolla lienee kaiketi Reed House.
Luulenpa, että se paksu parrakas mies oli noitaukko."

"Mahdollisesti", sanoi isä Brown puolueettomasti, "mutta siinä

tapauksessa huonoa lajia".

Heidän puhuessaan maltiton Flambeau oli soutanut venheen

maihin kahisevan kaislikon läpi, ja nyt he seisoivat tuolla matalalla
ihmeellisellä saarella tuon kummallisen hiljaisen talon vieressä.

Talo sijaitsi selkäpuoli joelle ja ainoalle maallenousupaikalle päin.

Pääsisäänkäytävä oli toisella pitkällä sivustalla, josta oli näköala
alavaan saaripuutarhaan. Vieraat lähestyivät tätä puutarhaa talon
kolmea sivustaa kiertävää pientä käytävää pitkin, ja saapuivat aivan
lähelle taloa. Kolmesta eri ikkunasta he näkivät erääseen pitkään
valoisaan huoneeseen. Paneli oli vaaleata puuta, seinillä oli joukko
suuria peilejä ja pöydälle oli katettu hieno aamiainen.
Sisäänkäytävän kahden puolen oli asetettu kaksi turkoosinsinistä
kukkaruukkua. Oven avasi synkkäpiirteinen hovimestari, pitkä, laiha,
harmaa ja välinpitämätön — joka mutisi jotain, ettei ruhtinas
Saradine juuri nyt ollut kotona, mutta että häntä odotettiin joka
hetki. Talo oli valmiina ottamaan vastaan häntä ja hänen vieraitaan.
Käyntikortti, jolle vihreällä musteella oli kirjoitettu kutsu, herätti tuon
ahdistetun palvelijasielun pergamenttikasvoille elon kipinän, ja
epäröivän kohteliaasti hän ehdotti, että vieraat jäisivät. "Hänen
ylhäisyytensä voi olla täällä minä hetkenä hyvänsä", sanoi hän, "ja
hän pahastuisi suuresti, ellei hän tapaisi vierasta, jota hän on
pyytänyt tulemaan. Meidän on määrä aina pitää varalla pieni kylmä
aamiainen häntä itseään ja hänen ystäviään varten, ja olen varma,
että hän haluaa sitä tarjottavan nyt, jos suvaitsette."

Flambeau, joka vainusi pientä seikkailua, nyökkäsi ystävällisen

hyväksyvästi ja seurasi vanhaa miestä, joka hyvin juhlallisesti vei
hänet pitkään valoisaan paneloituun huoneeseen. Siellä ei oikeastaan
ollut mitään erikoisen huomattavaa, paitsi tuo hieman omituinen
vaihtelu, jonka aiheuttivat leveät matalat ikkunat ja joukko matalia
leveitä peilejä, heijastaen huoneeseen omituista aavemaista valoa.
Nurkassa oli muutamia tavallisia tauluja — muun muassa suuri
harmaa hyvin nuoren virkapuvussa olevan miehen valokuva ja
kahden pitkätukkaisen pojan punaliidulla tehty luonnos. Flambeaun
kysymykseen, oliko nuori upseeri itse ruhtinas, hovimestari vastasi
lyhyesti kieltävästi — hän oli ruhtinaan nuorempi veli, kapteeni
Stephen Saradine, sanoi hän. Senjälkeen hovimestari kävi hyvin
vaiteliaaksi ja näytti kokonaan kadottaneen halun keskustella
enemmän.

Kun aamiainen oli lopetettu erinomaisella kahvilla ja likööreillä,

vieraat tutustuivat puutarhaan, kirjastoon ja taloudenhoitajattareen,
joka oli tummahko kaunis nainen majesteetillisine ryhteineen ja
madonnamaisine olemuksineen. Hän ja hovimestari tuntuivat olevan
ainoat, jotka olivat jäljellä ruhtinaan ulkomaalaisesta
palveluskunnasta. Talon kaikki muut palvelijat olivat uusia,
taloudenhoitajatar oli valinnut heidät Norfolkista. Taloudenhoitajatar
oli nimeltään rouva Anthony, mutta hän murti hieman italiankielen
tapaan, ja Flambeau oli varma siitä, että Anthony oli norfolkilainen
muunnos latinalaisesta nimestä. Myöskin hovimestari, herra Paul, oli
ulkomuodoltaan hieman ulkomaalainen, mutta puheiltaan ja
tavoiltaan englantilainen, kuten kansainvälisen aateliston
hienoimpien miespuolisten palvelijoiden on laita.

Vaikka paikka oli viehättävä ja omituinen, huokui siitä eräänlainen

synkkyys. Tunnit kuluivat kuin päivät. Pitkät lukuisin ikkunoin
varustetut huoneet olivat tulvillaan päivänvaloa, mutta tämä
päivänvalo oli kuin kuollutta. Ja kaikkien muiden tilapäisten äänien,
kuten puheen, kilisevän lasin tai palvelijoiden askelten yli kuului
talon kaikilta puolilta joen surumielinen kohina.

"Olemme poikenneet väärälle suunnalle ja tulleet väärään

paikkaan", sanoi isä Brown katsahtaen ikkunasta harmaan vihreään
kaislikkoon ja hopeanhohtoiselle joelle. "Mutta mitä se tekee? Joskus
on hyvä olla oikeana henkilönä väärällä paikalla."

Isä Brown oli yleensä vaitelias mutta kuitenkin erittäin

puoleensavetävä pieni pappi, ja näiden harvojen vaikkakin
loppumattoman pitkien tuntien kuluessa hän tunkeutui syvemmälle
Reed Housen salaisuuksiin kuin hänen salapoliisiystävänsä. Hänellä
oli tuo herttaisen vaikenemisen lahja, joka on omiansa herättämään
kertomishalua, ja oikeastaan mitään sanomatta hän sai uusilta
tuttaviltaan tietää enemmän kuin he muuten olisivat kertoneet.
Hovimestari oli luonteeltaan aika umpimielinen. Hän osoittautui
kuitenkin olevansa jörö, melkein eläimellisen uskollinen herraansa
kohtaan, jota hänen sanojensa mukaan oli kohdeltu hyvin pahoin.
Eniten häntä vastaan tuntui rikkoneen hänen ystävänsä veli, jonka
pelkkä nimi venytti tuon vanhan miehen painuneet posket ja sai
hänet nyrpistämään koukkunenäänsä. Kapteeni Stephen oli selvästi
oikea konna, joka oli kiristänyt veljeltänsä suuria rahasummia ja
pahoittanut hänet pakenemaan suuren maailman elämästä tähän
hiljaiseen ja vaatimattomaan soppeen tälle pienelle saarelle.
Enempää Paul ei halunnut sanoa, ja Paul oli ilmeisesti puolueellinen.

Italialainen taloudenhoitajatar oli hieman puheliaampi, Brownin

mielestä senvuoksi, että hän oli tyytymättömämpi. Hänen äänensä
oli jotensakin terävä hänen puhuessaan isännästään, vaikka hän
tuntuikin tuntevan eräänlaista kunnioitusta häntä kohtaan. Flambeau
ja hänen ystävänsä seisoivat peilihuoneessa ja katselivat molempien
veljesten punaliitukuvia, kun taloudenhoitajatar tuli nopeasti sisälle
jollekin asialle. Tällä loistavalla lasihuoneella oli se omituisuus, että
neljä tai viisi peiliä heti heijasti sisääntulijan kuvan, ja ympäri
kääntymättä isä Brown keskeytti lauseensa, joka oli jokin kriitillinen
perhettä koskeva huomautus. Mutta Flambeau, joka nenineen
päivineen oli taulussa kiinni, sanoi lujalla äänellä: "Nämä ovat
luullakseni Saradinen veljekset. Molemmat näyttävät jotensakin
viattomilta. Olisi vaikea sanoa kumpi on hyvä ja kumpi kelvoton."
Kun hän samassa huomasi huoneeseen tulleen naisen, hän käänsi
keskustelun toisaanne ja meni sitten muutaman minuutin kuluttua
puutarhaan. Mutta isä Brown jatkoi kiintein ilmein kuvien
tarkastelua, ja rouva Anthony tarkasteli yhtä huomaavaisena isä
Brownia.
 Hänellä oli suuret surulliset ruskeat silmät ja hänen oliivinväriset
kasvonsa hehkuivat kummallista tuskaisaa ihmettelyä, ikäänkuin hän
olisi ollut epävarma vieraan olemuksesta — ja tarkoituksesta.
Lieneekö pienen papin puku ja uskonto hänessä herättänyt
etelämaalaisia muistoja ripistä tai luuliko hän tämän tietävän
enemmän kuin tiesi, hän sanoi joka tapauksessa matalalla äänellä,
ikäänkuin olisi puhunut uskotulle: "Ystävänne on tavallaan aivan
oikeassa. Hän sanoo olevan vaikeata ratkaista, kumpi on hyvä,
kumpi kelvoton veli. Kyllä tosiaan olisikin hyvin vaikeata osoittaa
näistä tuo hyvä."

"En ymmärrä teitä", sanoi isä Brown ja aikoi mennä tiehensä.

Nainen meni häntä askeleen lähemmäksi synkin ilmein ja

kumarassa asennossa, sarvensa laskeneen sonnin tavoin.

"Ei kumpainenkaan ole hyvä", sähisi hän. "Kapteeni teki kyllä

pahasti ottaessaan kaikki rahat, mutta minun mielestäni ruhtinas ei
osoittanut suurtakaan hyvyyttä luopuessaan niistä. Kapteeni ei ole
ainoa, josta voidaan sanoa jotakin pahaa."

Papille valkeni jotain hänen seisoessaan kasvot pois käännettyinä,

ja hänen huulensa muodostivat vaieten sanan "kiristystä". Mutta
samassa nainen käänsi äkkiä kalvenneet kasvonsa ja oli vähällä
kaatua. Ovi oli avautunut äänettömästi, ja kalpea Paul seisoi haamun
tavoin oviaukossa. Seinäpeilien vuoksi näytti siltä kuin huoneeseen
olisi astunut samalla kertaa viisi Paulia viidestä eri ovesta.

"Hänen korkeutensa on juuri saapunut", sanoi hän.

Samalla hetkellä kulki eräs mieshenkilö ensimäisen ikkunan ohitse

ja varjosti aurinkoisen ruudun, ikäänkuin olisi katkaissut voimakkaan
ramppi valon. Heti senjälkeen hän kulki toisen ikkunan ohitse, ja nuo
monet peilit esittivät peräkkäin puitteissaan saman kotkanprofiilin ja
saman reippaan käynnin. Mies oli suora ja joustava, mutta hänen
hiuksensa olivat valkeat ja hänen ihonsa kummallinen,
norsunluunvärinen. Hänellä oli tuo lyhyt kaareva nenä, joka
tavallisesti liittyy pitkiin laihoihin poskiin ja leukaan, mutta nämä
jälkimmäiset olivat osittain viiksien ja piikkiparran peittämät. Viikset
olivat paljon tummemmat kuin piikkiparta ja tekivät teatraalisen
vaikutuksen. Hänen pukunsa sopeutui kasvojen mukaan, sillä hänellä
oli korkea valkea hattu ja kämmekkä napinlävessä, keltaiset liivit ja
pari keltaisia hansikkaita, joita hän kävellessään heilutteli toisessa
kädessään. Kun hän tuli ovelle, kuultiin jäykän Paulin avaavan sen ja
äsken tulleen sanovan iloisesti: "Tässä saatte minut taas". Jäykkä
Paul kumarsi ja vastasi tuskin kuuluvasti, kuten tapansa oli.
Muutaman hetken aikana huoneessa ohjat eivät kuulleet
keskustelua. Mutta sitten hovimestari sanoi: "Kaikki on
käytettävissänne", ja yhä hansikkaitaan heiluttaen ruhtinas Saradine
tuli huoneeseen ja tervehti iloisesti vieraitaan. Taasen nämä näkivät
hämmentävän kuvan — viisi ruhtinasta tuli sisään viidestä ovesta.

Ruhtinas heitti hatun ja keltaiset hansikkaat pöydälle ja ojensi

vieraille sydämellisesti kätensä.

"On ihastuttavaa nähdä teidät täällä, herra Flambeau", sanoi hän.

"Tunnen teidät erittäin hyvin maineeltanne, ellette pidä
sopimattomana, että sanon sen."

"Kaukana siitä", vastasi Flambeau ja nauroi. "Harvat tulevat

kuuluisiksi pelkillä hyveillään."

Ruhtinas loi häneen salamoivan katseen ikäänkuin tutkiakseen,

sisälsikö lause jonkin henkilökohtaisen viittauksen. Mutta sitten
hänkin purskahti nauruun, pyysi toisia istuutumaan ja istuutui
itsekin.

"Tämähän on pieni miellyttävä paikka", sanoi hän aivan vapaasti.

"Ikävä vain, ettei täällä ole mitään tekemistä."

Pappi, joka totisena kuin pieni lapsi istui ja tuijotti häneen, joutui
hämärän muiston valtaan, muiston, jota hän ei osannut selittää. Hän
katsoi harmaata huolellisesti käherrettyä tukkaa, keltaisenvalkeita
kasvoja ja hentoa, hieman turhamaista vartaloa. Ruhtinaassa ei kai
ollut mitään luonnotonta, ehkä jotain liioiteltua, mikä johti mieleen
näyttämöllä liikkuvan ihmisen. Tuo selittämätön piili jossakin muussa,
itse kasvojen rakenteessa. Brown kuvitteli yhä nähneensä hänet
ennen. Mies oli kuin valepukuinen vanha ystävä. Mutta sitten hän
muisti äkkiä peilit ja luuli tuon mielikuvan johtuvan noista
monistetuista kuvista.

Ruhtinas Saradine jakoi huolettomasti ja tahdikkaasti

huomaavaisuutensa molemmille vierailleen. Kun hän huomasi
salapoliisin olevan huvitetun urheilusta ja kernaasti käyttävän
hyväkseen lomaansa, vei hän Flambeaun veneineen parhaaseen
onkipaikkaan virralla ja tuli kahdenkymmenen minuutin kuluttua
takaisin omalla kanootillaan mennäkseen isä Brownin luo kirjastoon
ja yhtä kohteliaasti antautuakseen papin filosoofisiin huvituksiin. Hän
näytti tuntevan hyvin sekä kalat että kirjat, vaikkakaan ei kaikkein
rakentavimpia viimemainituista. Hän puhui viittä tai kuutta kieltä.
Hän oli nähtävästi oleskellut eri kaupungeissa ja seurustellut hyvin
kirjavissa seurapiireissä, sillä muutamat hänen hauskimmat juttunsa
koskivat pelihelvettiä ja opiumiluolia, austraalialaisia
"bushrangers'eja" ja italialaisia maantierosvoja. Isä Brown tiesi että
tuo ennen niin juhlittu Saradine oli viettänyt viimeiset vuotensa
melkein alituisilla matkoilla, mutta hän ei pitänyt näitä matkoja
suositeltavina eikä hauskoina.

Maailmanmiehen käytöksestään huolimatta ruhtinas Saradinessa

ilmeni, ainakin niin herkälle huomioidentekijälle kuin isä Brown,
eräänlainen rauhaton, miltei epäluotettava piirre. Hänen kasvonsa
olivat hienostuneet, mutta silmät hurjat. Hän nytkähteli
hermostuneesti, ikäänkuin juopottelu tai morfiini olisi murtanut
hänen terveytensä, ja hän ei kajonnut eikä näyttänyt kajoavan talon
ekonomiseen hallintaan. Se oli kokonaan jätetty molemmille
vanhoille palvelijoille, etupäässä hovimestarille, joka ilmeisesti oli
talon tukipylväs. Paul herra ei itse asiassa ollut hovimestari, vaan
jonkinlainen talouspäällikkö, ellemme sanoisi kamariherra. Hän söi
päivällistä itsekseen, mutta melkein yhtä komeasti kuin herransakin,
koko palveluskunta pelkäsi häntä, ja hän neuvotteli ruhtinaan kanssa
tosin kohteliaasti mutta jotensakin tiukasti, ikäänkuin olisi ollut
ruhtinaan lainopillinen apulainen. Synkkä taloudenhoitajatar oli
häneen verrattuna kuin varjo; hän koetti tehdä itsensä niin
huomaamattomaksi kuin mahdollista ja oli hovimestarin
käskettävissä. Brown ei enää ollut alttiina hänen kuiskailevalle
luottamukselleen ja vihjailuilleen, että nuorempi veli kiristi
vanhempaa. Hänhän ei tiennyt varmasti, missä määrin poissa oleva
kapteeni todella ryösti ruhtinasta, mutta Saradinessa oli jotakin
epävarmaa ja salaperäistä, joka teki asian hyvinkin uskottavaksi.

Kun he taas tulivat peilisaliin, alkoi veden ja piilipuiden

reunustamien rantojen yli laskeutua illan hämy. Isä Brownin valtasi
taas kummallinen tunne kuin olisi hän jossain synkässä ja
surullisessa satumaassa. "Voi jospa Flambeau olisi taas täällä!"
ajatteli hän.
 "Uskotteko tuomioon?" kysyi levoton ruhtinas Saradine äkkiä.

"En", vastasi hänen vieraansa, "uskon tuomiopäivään."

Ruhtinas kääntyi ikkunasta ja tuijotti niin kummallisesti häneen.

Ruhtinas seisoi itse selkä laskevaan aurinkoon päin, niin että hänen
kasvonsa olivat varjossa. "Mitä tarkoitatte?" kysyi hän.

"Tarkoitan, että me täällä olemme esiripun väärällä puolella",

vastasi isä Brown. "Asioilla, jotka täällä tapahtuvat, ei tunnu olevan
mitään merkitystä, mutta ne merkitsevät paljon eräässä toisessa
paikassa. Toisessa paikassa todellista rikoksellista kohtaa rangaistus.
Täällä näyttää usein siltä kuin rangaistus kohtaisi väärää henkilöä."

Ruhtinas päästi selittämättömän, melkein eläimellisen äänen.

Hänen silmänsä loistivat kummallisesti. Isä Brownissa heräsi uusi
epäilys. Olikohan olemassa toinen selitys tuohon Saradinen loistavien
päähänpistojen ja jyrkkien muutosten vaihteluun. Olikohan ruhtinas
— tokko hän oli oikein viisas? Saradine toisti sanoja "väärää henkilöä
— väärää henkilöä" useammin kuin oli luonnollista tavallisessa
keskustelussa.

Mutta sitten isä Brownille valkeni vielä eräs totuus.

Hän näki peileistä, että äänetön ovi avautui ja huoneeseen astui

vaitelias Paul herra kalpeana ja tunteettomana kuten tavallisesti.

"Pidin parhaana", sanoi hän vanhan perhepalvelijan jäykällä

kunnioituksella, "pidin parhaana heti ilmoittaa, että kuuden miehen
soutama vene on laskenut siltaan ja että perässä istuu herrasmies."

"Vene!" toisti ruhtinas. "Herrasmieskö?" ja hän nousi.

 Hämmästystä ilmaisevan äänettömyyden katkaisi ainoastaan
kaulushaikaran kummallinen uikutus kaislikossa. Ennenkuin kukaan
ennätti toipua ja sanoa mitään, nähtiin uusien kasvojen sivuuttavan
nuo kolme aurinkoista ikkunaa, joiden ohi ruhtinas pari tumia sitten
oli kulkenut. Mutta kaarevaa nenää lukuunottamatta näissä kasvoissa
ei ollut paljoa ruhtinaan kasvoista muistettavaa. Saradinen uuden
valkean hatun asemesta nähtiin tässä musta vanhanaikainen ja
ulkolaiskuosinen; hatun alta näkyivät nuoret hyvin vakavat,
sileäksiajetut, lujan leuan vaiheilta sinertävät ja hieman Napoleonia
muistuttavat kasvot. Mielikuvaa tuki koko puvun vanhuus ja
omituisuus, mikä osoitti, että hän oli mies, joka ei välittänyt muuttaa
isiensä aikana vallinnutta muotia. Hänen yllään oli kulunut pitkä
takki, punaiset sotilasmaiset liivit ja valkeat karkeat housut, jollaisia
yleisesti käytettiin kuningatar Viktorian hallituksen alkuaikoina, mutta
jotka meidän päivinämme tekevät vanhentuneen vaikutuksen.
Kaikkein näiden vaatekappalten keskellä hänen kasvonsa näyttivät
kummallisen nuorilta ja tavattoman teeskentelemättömiltä.

"Voi p-ru!" sanoi ruhtinas Saradine asettaessaan valkean hatun

päähänsä ja mennessään eteisen ovelle, jonka hän itse aukaisi
laskevan auringon valaisemaan puutarhaan päin.

Vastatullut ja hänen seuralaisensa olivat juuri ennättäneet asettua

ruohokentälle ikäänkuin pieni näyttelijäjoukkue. Nuo kuusi soutajaa
olivat vetäneet veneen rannalle ja vartioivat sitä melkein uhkaavan
näköisinä, sillä he pitivät aironsa ojossa kuten keihäät. He olivat
tummaihoisia miehiä ja muutamilla heistä oli renkaat korvissa. Eräs
soutajista astui kuitenkin esille tuon nuoren miehen rinnalle, jolla oli
oliivin väriset kasvot ja punaiset liivit. Tällä miehellä oli suuri
kummallisenmuotoinen kotelo kainalossa.
 "Onko nimenne", sanoi nuori mies, "Saradine?"

Saradine nyökäytti huolettomasti myöntäen.

Tulokkaalla oli silmälasit, joiden takaa katsoivat ruskeat silmät,

aivan toisenlaiset kuin ruhtinaan säihkyvät harmaat. Vielä kerran isä
Brownia vaivasi tunne, että hän oli jossain nähnyt juuri nämä kasvot,
ja hän muisti taasen tuon monistavan peilihuoneen ja luuli
vaikutelman johtuvan siitä. "En voi tottua tähän kristallipalatsiin",
mutisi hän. "Näkee kaiken liian monta kertaa. Aivan kuin unessa."

"Jos olette ruhtinas Saradine", sanoi nuori mies, "sanon teille, että
nimeni on Antonelli."

"Antonelli", toisti ruhtinas pitkään venyttäen. "Luulen kuulleeni

nimen ennen."

"Sallikaa minun esittäytyä", sanoi nuori italialainen.

Vasemmalla kädellään hän otti kohteliaasti päästään

vanhanaikaisen silinterihattunsa ja oikealla antoi ruhtinaalle niin
navakan lyönnin kasvoihin, että korkea valkea hattu kieri portaita
alas ja toinen sininen kukkaruukku horjui jalustallaan.

Mutta olipa ruhtinas mitä muuta tahansa, pelkuri hän ei ollut. Hän
syöksyi viholliseensa käsiksi ja suorastaan kantoi hänet takaperin
nurmikolle. Mutta hänen vihollisensa vapautti itsensä omituisen
kiirehtivän kohteliaasti.

"Kaikki on järjestyksessä," sanoi hän läähättäen jotensakin

huonolla englanninkielellä. "Minä olen loukannut. Olen myöskin
antava teille hyvityksen. Marco, avaa kotelo."
 Korvarenkailla koristettu mies, joka seisoi hänen vieressään, avasi
kotelon. Hän otti esille kaksi pitkää italialaista miekkaa siroine
kädensijoineen ja terineen. Hän pystytti ne terästään ruohokenttään.
Nuori ulkomaalainen, joka seisoi siinä ja käänsi kostonhimoiset
kasvonsa ovea kohden, molemmat miekat, jotka ruohokentällä
näyttivät kirkkomaan risteiltä, ja taustalla airoja pitävien soutajien
hahmot — tämä kaikki muistutti barbaarista tuomioistuinta. Mutta
kaikki muu oli muuttumattomana, keskeytys oli tullut niin
yllättävänä. Laskevan auringon kulta hehkui vielä ruohokentällä, ja
kaulushaikaran ääni tuntui ennustavan jotakin kaameata.

"Ruhtinas Saradine", sanoi mies, joka nimitti itseään Antonelliksi,

"kun vielä olin hento kehtolapsi, surmasitte te isäni ja varastitte
äitini. Isäni kohtalo oli onnellisempi kuin äidin. Ette surmannut häntä
rehellisesti kuten minä nyt aion surmata teidät. Te ja jumalaton äitini
ajoitte hänen kanssaan erääseen autioon solaan Sisiliassa, syöksitte
hänet alas eräältä kalliolta ja jatkoitte matkaanne. Voisin matkia teitä
jos tahtoisin, mutta teidän jäljittelemisenne olisi alhaista. Olen
seurannut teidän kintereillänne koko maailman halki, ja te olette aina
päässyt minulta pakoon. Mutta tässä loppuu maailma ja teidän
elämänne. Nyt olen saanut teidät kiinni mutta annan teille
pelastumisen mahdollisuuden, jota te ette antanut isälleni. Valitkaa
toinen näistä miekoista."

Ruhtinas Saradine seisoi siinä rypistetyin otsin ja tuntui epäröivän

hetkisen, mutta hänen korvansa suhisi vielä lyönnistä, ja niin hän
juoksi paikalle ja tempasi käteensä toisen miekoista. Myöskin isä
Brown oli juossut paikalle koettaakseen sovittaa riidan, mutta
huomasi pian, että hänen läsnäolonsa vain pahensi asiaa. Saradine
oli ranskalainen vapaamuurari ja täydellinen jumalankieltäjä, niin
että papin näkeminen vain kiihdytti hänen vihaansa. Ja mitä toiseen
tulee, ei hän kysynyt pappia eikä lääkäriä. Nuori mies Bonaparten
kasvoineen ja ruskeine silmineen oli puritaaneja ankarampi — hän oli
pakana. Hän oli suorastaan alkuaikojen murhamies — kivikauden
mies, kivinen mies.

Oli vielä yksi toivo — talon väki voitiin kutsua koolle, ja isä Brown
juoksi takaisin rakennukseen. Hän huomasi nyt, että itsevaltias Paul
oli antanut palveluskunnalle luvan mennä mannermaalle
huvittelemaan. Synkkä rouva Anthony oli ainoa, joka levottomana
kulki huoneesta toiseen noissa pitkissä huoneissa. Mutta samalla
hetkellä kun nainen käänsi häneen kalmankalpeat kasvonsa, ratkaisi
isä Brown erään peilitalon arvoituksen. Antonellin raskaat ruskeat
silmät olivat täysin rouva Anthonyn silmien näköiset. Puolet tarinasta
oli nyt isä Brownille selvinnyt kuin salaman valossa.

"Poikanne on tuolla ulkona", sanoi hän aikaa hukkaamatta, "ja

joko hän tai ruhtinas saa surmansa. Missä on hovimestari?"

"Hän on rannassa laiturilla", vastasi rouva kuiskaten.

"Hän on — hän antaa hätämerkkejä."

"Rouva Anthony", sanoi isä Brown vakavasti, "meillä ei ole aikaa

tyhjään loruun. Ystäväni on ottanut veneensä ja lähtenyt joelle
kalastamaan. Poikanne venettä vartioivat hänen miehensä. Rannassa
on ainoastaan yksi kanootti. Mitä hovimestari sillä tekee?"

"Pyhä Maria! En tiedä", sopersi taloudenhoitajatar ja kaatui

pyörtyneenä matonpeittämälle lattialle.

Isä Brown nosti hänet sohvalle, heitti sangollisen vettä hänen

ylitseen, huusi apua ja juoksi sitten venelaiturille. Mutta kanootti oli
jo keskellä virtaa ja Paul ponnisteli ja souti vuosiinsa nähden
uskomattoman ripeästi.

"Pelastan isäntäni", huusi hän mieletön kiilto silmissään. "Pelastan

hänet sittenkin!"

Isä Brown ei voinut tehdä muuta kuin katseellaan seurata venettä

sen kiitäessä vasten virtaa ja rukoilla, että vanhus ajoissa saisi pikku
kaupungin liikkeelle.

"Kaksintaistelut ovat aina hylättäviä", sanoi hän ja hieroi

tomunväristä tukkaansa, "mutta tämän kaksintaistelun laita on
erikoisen hullusti. Tunnen sen ytimissäni asti. Mutta mitäs tuo on?"

Hänen seistessään ja tuijottaessaan veteen, jonka aalloissa

iltakimmeli kuvastui, hän kuuli puutarhan toisesta päästä epäselvää
ääntä, josta hän ei kuitenkaan voinut erehtyä. Se oli teräksen kylmää
kilinää terästä vastaan. Hän käänsi päätään.

Pitkän saaren ulommaisella niemellä, missä oli pieni

ruusupensaiden reunustama nurmikenttä, kaksintaistelijat olivat jo
panneet miekkansa ristiin. Heidän yläpuolelleen ilta-aurinko oli jo
holvannut kultaisen kuvun, ja vaikka he olivat kaukana, näkyi
jokainen yksityiskohta selvästi. He olivat heittäneet takit pois, mutta
Saradinen keltaiset liivit ja valkeat hiukset samoinkuin toisen
punaiset liivit ja valkeat housut välkkyivät ilta-auringossa. Molemmat
miekat säkenöivät kärjestä kahvaan kuin pari timanttineulaa. Oli
kaameata, että molemmat hahmot näyttivät niin pieniltä ja koreilta.
He näyttivät kahdelta perhoselta, jotka koettivat pistää toisiaan
korkkiin.
 Isä Brown alkoi juosta minkä jaksoi, ja pienet jalat suihkivat kuin
pyörät. Mutta kun hän tuli taistelupaikalle, huomasi hän tulleensa
sekä liian myöhään että liian aikaiseen — liian myöhään
keskeyttääkseen taistelun, joka oli käynnissä synkkien airoihinsa
nojaavien sisilialaisten vartioimana, ja liian aikaiseen taistelun
ratkaisuun nähden. Molemmat miehet olivat ihmeesti tasaväkiset —
ruhtinas käytti asettaan kyynillisen itseluottavaisesti, sisilialainen taas
harkitusti kuin murhaaja. Ei monikaan taistelu kansantäyttämässä
amfiteaatterissa ole voittanut tätä, joka taisteltiin kaislakasvuisen
joen pienellä saarella. Tuima mittely näytti jatkuvan niin
tasaväkisestä että toivo jälleen heräsi pienessä protesteeraavassa
papissa. Hovimestari voi kohta tulla takaisin poliisi mukanaan. Olisi
lohdullista, jos edes Flambeau palaisi kalaretkeltään, sillä
ruumiillisilta voimiltaan Flambeau vastasi neljää muuta miestä. Mutta
Flambeauta ei näkynyt — ja mikä ihmeellisempää — ei
hovimestariakaan poliiseineen. Isä Brown ei voinut tehdä mitään
muuta kuin toivoa. Tällä unohdetulla saarella, tässä suuressa
nimettömässä poukamassa he olivat yhtä erossa ihmisistä kuin
Tyynen meren kalliolla.

Hän oli tuskin ajatellut loppuun tämän ajatuksen, kun miekkojen

kilisevä ääni muuttui rätiseväksi, ruhtinaan kädet kohosivat ylös ja
miekan kärki pisti esiin hänen lapojensa välistä. Hän kierähti ympäri
kuin hyrrä. Miekka kimmahti kuin tähdenlento hänen kädestään ja
upposi veteen. Itse hän mätkähti maahan sellaisella voimalla, että
katkaisi suuren ruusupensaan, ja veren punaama hiekka tupsahti
ilmaan kuin pakanallinen uhrisavu. Sisilialainen oli uhrannut veriuhrin
isänsä hengelle.

Tuossa tuokiossa pappi polvistui kuolleen yli vain varmistuakseen

hänen kuolemastaan. Hän ei ollut vielä lopettanut toivotonta
tutkimustaan, kun hän kuuli ääniä virralta ja näki poliisiveneen
laskevan maihin poliiseineen ja muine tärkeine henkilöineen, niiden
joukossa epätoivoinen hovimestari. Pieni pappi nousi irvistäen, mikä
ilmaisi voimakasta epäluuloa.

"Miksi Herran nimessä hän ei voinut tulla ennemmin?" mutisi hän.

Noin seitsemää minuuttia myöhemmin vilisi saarella kaupunkilaisia

ja poliiseja; viimeksimainitut olivat pidättäneet voittaneen
kaksintaistelijan ja velvollisuutensa mukaan antaneet tämän tietää,
että sanoipa hän mitä tahansa, sitä voitiin käyttää häntä vastaan.

"En tule sanomaan mitään", vastasi syytetty kummallinen ilme

rauhallisissa kasvoissaan. "En koskaan enää sano mitään. Olen hyvin
onnellinen ja haluan vain, että minut hirtetään."

Hän sulki suunsa ja hänet vietiin pois. Kummallista kyllä, on

todettu, ettei hän koskaan avannut huuliaan tässä maailmassa, paitsi
silloin, kun hän tuomioistuimen edessä lausui sanan "syyllinen".

Isä Brown oli seisonut ja tuijottanut kansan täyttämää puutarhaa,

kaksintaistelijan vangitsemista ja ruumiin poisviemistä, sitten kun
lääkäri oli tutkinut sen, melkein samalla tavoin kuin katsellaan
kaamean unen loppua. Hän oli liikkumaton kuin painajaisen
vaivaama mies. Todistajana hän ilmoitti nimensä ja osoitteensa,
mutta kieltäytyi lähtemästä hänelle tarjotulla veneellä ja jäi yksin
puutarhaan katselemaan murtunutta ruusupuuta ja tuon
selittämättömän murhenäytelmän vihreätä tapahtumapaikkaa. Valo
sammui joelta, sumu nousi lammikkoa muistuttavilta rannoilta, ja
muutamia myöhästyneitä lintuja liiteli sinne tänne pitkin rantoja.
 Isä Brownin eloisassa alitajunnassa säilyi kuitenkin itsepäinen
varmuus siitä, että jotakin selittämätöntä oli vielä jäljellä. Tuota
tunnetta, jota hän koko päivän oli tuntenut, ei selittänyt täysin
hänen kuvitelmansa "peilimaasta". Hän ei mielestään tuntenut vielä
itse asiaa, vain jonkinlaisen naamionäytelmän. Mutta eivät ihmiset
kai anna hirttää tai lävistää itseään leikillään.

Istuessaan ja mietiskellessään laiturin portailla hän huomasi äkkiä

korkean, tumman, kapean purjeen, joka hiljaa liukuen tuli
kimaltelevaa jokea pitkin. Hän hypähti pystyyn niin järkytetyin
tuntein, että hän melkein puhkesi itkuun.

"Flambeau!" huusi hän ja puristi kerta toisensa jälkeen ystävänsä

käsiä urheilijan suureksi ihmeeksi tämän noustessa maihin
kimpsuineen kampsuineen. "Flambeau!" sanoi hän. "Teitä ei siis ole
murhattu?"

"Murhattu!" toisti onkija hyvin ihmeissään. "Miksi minut olisi

murhattu?"

"Siksi, että melkein kaikki toiset ovat", sanoi isä Brown hieman
liioitellen. "Saradine on murhattu, ja Antonelli haluaa, että hänet
hirtetään, ja hänen äitinsä pyörtyi; mitä minuun tulee, en tiedä,
olenko tässä vai tulevassa maailmassa. Jumalan kiitos, että te olette
samassa maailmassa kuin minä." Ja hän nojautui hämmästyneen
Flambeaun käsivarteen.

Laiturilta lähdettyään he tulivat ruokotalon leveän katonreunan alle

ja katsahtivat ikkunasta sisään niinkuin olivat tehneet saarelle
tullessaan. He näkivät lampun valaiseman huoneen, mikä oli todella
omiaan kiinnittämään heidän huomiotaan. Pöytä oli juuri ollut
katettuna päivällistä varten, kun Saradinen murhaaja ukonnuolen
tavoin oli ilmestynyt saarelle. Siellä oli nyt päivällinen käynnissä
aivan rauhallisesti, sillä rouva Anthony istui synkin ilmein pöydän
alapäässä herra Paulin, talon majordomuksen, syödessä ja juodessa
hyvällä halulla. Hänen leimuavat sinertävät silmänsä olivat
pullistuneet, painuneet piirteet olivat tosin tutkimattomat, mutta
niistä voitiin kuitenkin lukea jonkinlainen tyydytyksen tunne.

Flambeau naputti kärsimättömänä voimakkaasti ikkunaan, onnistui

avaamaan sen ja pisti päänsä lampunvalaisemaan huoneeseen.

"Mitä tämä merkitsee?" huusi hän harmistuneena. "Ymmärrän

kyllä, että tarvitsette hieman ruokaa, mutta että varastatte isäntänne
päivällisen hänen itsensä maatessa kuolleena puutarhassa —"

"Olen varastanut paljon pitkän ja hauskan elämäni aikana", vastasi

kummallinen vanha mies hyvin rauhallisesti, "mutta tämä päivällinen
kuuluu niihin harvoihin, joita en ole varastanut. Päivällinen, talo ja
puutarha sattuvat olemaan minun."

Flambeaun valtasi eräs ajatus. "Tarkoitatte", sanoi hän, "että

ruhtinas
Saradinen testamentti —"

"Olen ruhtinas Saradine", sanoi vanha mies ja pureskeli suolattua

mantelia.

Isä Brown, joka oli seissyt ja katsellut lintuja, hypähti pystyyn kuin
luodin tapaamana ja pisti kalvakat kasvonsa ikkunasta sisään.

"Kuka te olette?" huusi hän kimeästi.

"Olen Paul, ruhtinas Saradine, à vos ordres", sanoi mies

kohteliaasti ja kohotti sherrylasinsa. "Elän täällä kaikessa
hiljaisuudessa, sillä olen luonteeltani taloudellinen. Nimitän itseäni
vaatimattomasti Paul-herraksi erotukseksi onnettomasta veljestäni
Stephen-herrasta. Hänhän kuoli juuri tuolla puutarhassa. Eihän
tietysti ole minun syyni, jos hänen vihollisensa vainoavat häntä tänne
asti. Se johtuu siitä, että hän, ikävä kyllä, on viettänyt perin
säännötöntä elämää. Hän ei ollut taloudellinen, hän."

Hän vaikeni ja tuijotti vastapäiseen seinään naisen kumaraisen ja

synkän pään yli. Nyt he näkivät selvästi sukuyhtäläisyyden, joka oli
kummitellut heille kuolleessa. Mutta äkkiä alkoivat vanhuksen
olkapäät kohota ja laskea, ikäänkuin hän olisi ollut tukehtumaisillaan.
Hänen kasvonsa eivät kuitenkaan muuttuneet.

"Hyvä Jumala!" pääsi Flambeaulta hetken kuluttua, "Hän nauraa!"

"Tule, mennään", sanoi isä Brown kalmankalpeana.

"Kiiruhtakaamme pois tästä helvetillisestä asunnosta. Menkäämme
taas kunnialliseen veneeseemme."

Yö oli laskeutunut kaislikon ja virran yli, kun he lähtivät saarelta.

He kulkivat joen suuntaan pimeydessä, lämmittäen itseään parilla
suurella sikaarilla, jotka loistivat kuin punaiset laivanlyhdyt. Isä
Brown otti sikaarin suustaan ja sanoi:

"Nyt otaksun teidän arvaavan koko jutun. Se on itse asiassa aika

alkuperäinen laadultaan. Eräällä miehellä oli kaksi vihollista. Hän oli
viisas mies ja huomasi tietysti, että oli helpompi käsitellä kahta kuin
yhtä vihollista."

"Tuota en ymmärrä", sanoi Flambeau.

 "Sehän on aivan yksinkertaista", sanoi hänen ystävänsä taas.
"Yksinkertaista, mutta ei suinkaan viatonta. Molemmat Saradinen
veljekset olivat veijareita, mutta ruhtinas, tuo vanhempi, sellainen
veijari, joka kohoaa korkeuksiin, kapteeni, tuo nuorempi taas, sitä
lajia, joka vaipuu yhä syvemmälle alas. Tuo viheliäinen upseeri
muuttui kerjäläisestä kiristäjäksi ja niin hänen onnistui eräänä
päivänä saada yliote veljestään ruhtinaasta. Eihän tietenkään ollut
kysymyksessä mikään mitätön seikka, sillä ruhtinas Paul Saradine ei
pitänyt salassa sitä, että veli oli renttuilija. Hirttämisestä oli kysymys,
ja Stephen oli puustavillisesti sanottuna saanut kierretyksi nuoran
veljensä kaulaan. Hän oli jollakin tavoin keksinyt tuon sisilialaisjutun
oikean laidan ja voi todistaa, että Paul oli murhannut vanhan
Antonellin vuoristossa. Kapteeni kiskoi itselleen kymmenen vuoden
aikana huomattavat vaikenemislahjukset, mutta sitten ruhtinaan
loistava omaisuus alkoi näyttää vähenemisen oireita.

"Ruhtinas Saradinea painoi vielä eräs taakka. Siinä ei ollut kylliksi,

että hänellä oli verenimijä veljenään, hän tiesi, että Antonellin poika,
joka oli lapsi murhan tapahtuessa, oli kasvatettu yltiöpäiseen
sisilialaiseen uskollisuuteen ja eli ainoastaan kostaakseen isänsä
kuoleman — ei hirsipuulla, sillä häneltä puuttuivat lailliset todisteet,
vaan vendettan vanhalla tunnetulla aseella. Poika oli harjoittautunut
erinomaisen taitavaksi sen käytössä, ja siihen aikaan, jolloin hän oli
tullut kyllin vanhaksi sitä käyttämään, oli ruhtinas Saradine
sanomalehtien mukaan aloittanut matkansa. Totta on, että hän oli
lähtenyt pakoon pelastaakseen elämänsä ja kiiruhtanut paikasta
paikkaan vainotun rikoksellisen tavoin — alinomaa tuon
järkkymättömän nuorukaisen takaa-ajamana. Ruhtinas Saradinen
asema ei ollut erittäin hupaisa. Mitä enemmän hän antoi rahaa
päästäkseen Antonellista, sitä vähemmän hänellä oli ostaakseen
Stephenin vaitiolon, ja mitä enemmän hän antoi Stephenille
tyydyttääkseen hänet, sitä pienemmäksi kävi hänen
mahdollisuutensa päästä pakoon Antonellia. Ja silloin hän osoittautui
suureksi mieheksi, Napoleonin kaltaiseksi neroksi.

"Sensijaan että olisi asettunut jyrkästi molempia vastustajiaan

vastaan, antoi hän yht'äkkiä molemmille myöten. Hän osoittautui
japanilaiseksi painijaksi ja hänen vihollisensa tupertuivat tomuun
hänen eteensä. Hän lopetti kilpajuoksunsa maan ympäri ja ilmoitti
osoitteensa Antonellille. Sitten hän antoi kaiken omaisuutensa
veljelleen. Hän lähetti Stephenille niin paljon rahaa, että tämä voi
pukeutua hienosti ja matkustaa mukavasti, sekä lisäksi seuraavat
rivit: 'Tässä kaikki, mitä rahassa omistan. Olet tyhjentänyt minut.
Minulla on sitäpaitsi pieni talo Norfolkissa palvelijoineen ja
viinikellareineen. Jos tahdot enemmän, on sinun otettava se. Tule ja
ota se haltuusi jos haluat, ja minä jään tänne sinun ystävänäsi tai
tilanhoitajanasi tai minä hyvänsä.' Hän tiesi, ettei sisilialainen
koskaan ollut nähnyt heitä kumpaakaan, vaikka kyllä ehkä heidän
valokuvansa; hän tiesi heidän muistuttavan toisiaan — molemmilla
oli harmaa, suippo leukaparta. Hän ajeli kasvonsa parrattomiksi ja
odotteli. Ansa oli hyvin viritetty. Onneton kapteeni uusissa
vaatteissaan astui riemuiten taloon ruhtinaana ja lankesi sisilialaisen
miekkaan.

"Mutta suunnitelma meni vinoon eräässä kohden. Saradinen

kaltaiset ilkeät olennot erehtyvät usein jättämällä laskuista pois
ihmisten hyveet. Hänen mielestään oli selvää, että kun italialaisen
surmanisku kerran tulisi, tapahtuisi se pimeydessä väkivaltaisesti ja
nimettömästi, kuten oli tapahtunut tuo rikos, jonka se kosti: että uhri
kaadettaisiin yöllä tikarilla tai ammuttaisiin jostakin väijyspaikasta ja
kuolisi ennättämättä sanoa sanaakaan. Paul-ruhtinaalla oli vaikea
hetki, kun ritarillinen Antonelli ehdotti kaksintaistelua kaikkine
muodollisuuksineen. Juuri silloin näin hänen hurjin silmin lähtevän
veneellä. Hän pakeni paljain päin avoimessa venheessä, ennenkuin
Antonelli oli ennättänyt saada tietää, kuka hän oli.

"Vaikkakin hän värisi, hän ei kuitenkaan ollut toivoton. Hän tunsi

seikkailijan ja tunsi fanaatikon. Olihan hyvin otaksuttavaa, että
Stephen, seikkailija, vaikenisi, ettei menettäisi näyttelemäänsä osaa
ja uutta viihtyisää kotiaan, ja hän luotti lisäksi huimapäisesti onneen
ja miekkailutaitoonsa. Oli aivan varmaa, että tuo fanaatikko Antonelli
vaikenisi ja antaisi hirttää itsensä kertomatta perhetarinaansa. Paul
ajelehti virralla, kunnes arveli kaksintaistelun tapahtuneen. Silloin
hän kiiruhti kaupunkiin, toi poliisin, näki molemmat vihollisensa
ainiaaksi vietävän pois ja istuutui hymyillen päivällispöytään."

"Nauraen, päälle päätteeksi!" sanoi Flambeau väristen.

"Mahtanevatko he saada tuollaisia ajatuksia perkeleeltä?"

"Sen ajatuksen hän sai teiltä", vastasi pappi.

"Mahdotonta", tokaisi Flambeau. "Minultako? Mitä tarkoitatte?"

Pappi otti käyntikortin taskustaan ja piti sitä sikaarin heikossa

valossa. Siihen oli kirjoitettu jotain vihreällä musteella.

"Ettekö muista hänen alkuperäistä kutsuaan?" kysyi hän, "ja

kuinka hän ylisti teitä urotyöstänne? 'Tuo temppu', sanoo hän, 'jolla
saitte toisen poliisin vangitsemaan toisen'. Tuota tempona hän
jäljitteli. Hänellä oli vihollinen kummallakin puolellaan, hän poistui
nopeasti ja antoi näiden iskeä yhteen ja surmata toisensa."

Flambeau nykäisi ruhtinas Saradinen kortin papin käsistä ja repi

sen raivoissaan pieniksi palasiksi.
 "Riittää jo!" sanoi hän ja heitti nuo pienet palaset joen tummiin
aaltoihin. "Kunhan ne vain eivät myrkyttäisi kaloja!"

Valkean kortin viimeinen palanen upotettiin ja katosi syvyyteen.

Heikko, värähtelevä koittavan aamun sarastus levittäytyi taivaalle ja
kuu korkean ruohikon takana kalpeni. He soutivat vaieten edelleen.

"Isä", sanoi Flambeau yht'äkkiä, "uskotteko, että kaikki oli vain

unta?"

Pappi pudisti päätään — joko kieltäen tai epäröimisensä merkiksi

— mutta pysyi vaiti. Orapihlajan ja hedelmäpuiden tuoksu tulvehti
heitä vastaan puolipimeässä, mikä ilmaisi tuulen virinneen.
Seuraavassa tuokiossa se keinutti heidän pientä venettään ja täytti
heidän purjeensa sekä kuljetti heitä kiemurtelevaa jokea pitkin
onnellisempiin seutuihin ja viattomampien ihmisten luo.
JUMALAN VASARA

Bohunin pikku kaupungin majakka oli rakennettu niin korkealle

kukkulalle, että itse kirkontornikin näytti sieltä vain matalalta
katonhuipulta. Aivan kirkon vieressä oli paja, josta tavallisesti
punaiset tulet tuikkivat ja jossa oli aina kasoittain vasaroita,
moukareja ja rautaromua. Pajaa vastapäätä toisella puolella
kivikatujen kulmassa sijaitsi "Sininen villisika", kaupungin ainoa
ravintola. Juuri tässä katujen risteyksessä kaksi veljeä tapasi toisensa
varhain aamulla ja puhutteli toisiaan. Toinen aloitti, toinen lopetti
päiväänsä. Kunnianarvoisa pastori Wilfred Bohun oli hyvin hurskas
mies ja matkalla kirkkoon hartautta harjoittamaan. Eversti Norman
Bohun, hänen vanhempi veljensä, ei ollut hurskas vaan istui
seurustelupuvussa penkillä Sinisen villisian edustalla nautiskellen
filosofisen tyhjäntoimittajan vapaudella viimeistä tiistain tai
ensimäistä keskiviikon lasiaan. Eversti ei ollut pikkumainen eikä
turhan tarkka.

Bohunit olivat noita harvoja aristokraatteja, jotka tosiaan

polveutuivat keskiajalta ja joiden esi-isien keihäänliput tosiaan olivat
liehuneet Palestiinan edustalla. Mutta on hyvin suuri erehdys luulla,
että tällaisissa suvuissa vanhat ritaritavat ovat kunniassa. Vain
köyhät noudattavat nykyjään perintätapoja. Ylimykset seuraavat
muotia. Kuningatar Annan aikana Bohunit olivat olleet yöllisiä
rauhanhäiritsijöitä ja kuningatar Viktorian aikana muotileijonia. Mutta
useiden tosivanhojen sukujen tavoin oli heidänkin sukunsa kahden
viimeisen vuosisadan kuluessa rappeutunut, jopa niin pitkälle, että
kuiskailtiin jo mielenhäiriöstä. Eihän everstin hurjissa huvitteluissa
ollut enää rajaa, ja hänen päätöksestään, ettei hän koskaan ennen
aamunkoittoa menisi kotia, uhosi unettomuuden inhoittava idiotismi.
Hän oli kookas ja kohtalaisen hyvännäköinen, hiukan vanha kylläkin,
mutta hänen hiuksensa olivat vielä hämmästyttävän keltaiset.
Tuuhean, vaalean tukkansa vuoksi olisi häntä voinut pitää
vaaleaverisenä, mutta siniset silmät olivat niin syvällä kasvoissa, että
ne näyttivät mustilta. Hänellä oli hyvin pitkät keltaiset viikset ja
niiden molemmin puolin poimu tai uurre, joka ulottui sieraimista
leukaan, niin että ivan irvistys näytti piirtyneen pysyvästi hänen
kasvoihinsa. Seurapuvun verhona oli ihmeteltävän vaalea
vaatekappale, joka näytti pikemmin yönutulta kuin päällystakilta, ja
päässä oli niskaan työnnetty räikeän vihreä, leveäreunainen hattu —
ilmeisesti jokin itämaalainen hökötys, jonka hän oli sattunut jostakin
löytämään. Hän oli ylpeä tästä puvustaan, jonka osat olivat niin
erilaiset, ylpeä siitä, että hänen tosiaan oli onnistunut saada siitä
yhtenäinen kokonaisuus.

Hänen veljellään, papilla, oli samanlainen keltainen tukka ja sama

ylpeä ryhti, mutta hänen yllään oli leukaan asti napitettu musta
takki, ja hänen kasvonsa olivat sileiksi ajellut, hienostuneet ja
hieman hermostuneet. Hän näytti omistautuneen yksinomaan
uskonnolleen; mutta oli niitä, jotka väittivät — m.m. seppä, joka oli
presbyteriläinen — että hänen rakkautensa kohdistui enemmän
goottilaiseen arkkitehtuuriin kuin Jumalaan ja että hänen tapansa
varhain ja myöhään oleskella kirkossa ei ollut muuta kuin puhtaampi
muoto sitä suoraan sanoen epätervettä kauneudenjanoa, joka
esiintyi hänen veljessään niin vahvana vetona naisiin ja viiniin. Väite
oli kumminkin perustelematon, sitävastoin kun miehen hurskaat
tavat olivat kiistämätön tosiasia. Väite johtui yksinkertaisesti siitä,
että väärinkäsitettiin hänen yksinäisyyden rakkauttansa ja hiljaisia
rukouksiansa; koko juttu perustui siihen, että hänet usein tavattiin
polvillaan — ei alttarilla, vaan odottamattomissa paikoissa, kuten
esimerkiksi kryptoissa, lehterillä, vieläpä kellotornissakin. Juuri nyt
hän aikoi mennä kirkkoon pajan pihan kautta, mutta pysähtyi ja
rypisti otsaansa nähdessään, että hänen veljensä syväkuoppaiset
silmät tuijottivat samalle taholle. Hän ei tuhlannut ajatustakaan
otaksumaan, että hänen veljensä olisi alkanut tuntea mielenkiintoa
kirkkoa kohtaan. Ja kun kysymyksessä ei ollut kirkko, jäi siis paja
ainoaksi katsottavaksi, ja vaikka seppä oli puritaani eikä kuulunut
Wilfred Bohunin seurakuntaan, oli tämä kuitenkin kuullut moniaita
skandaalijuttuja hänen kauniista, verrattain vähän tunnetusta
vaimostaan. Hän silmäili epäluuloisesti vajaa, ja eversti nousi
nauraen penkiltä puhellakseen hänen kanssaan.

"Hyvää huomenta, Wilfred", sanoi hän. "Hyvänä maa-

aatelismiehenä pidän minä alati silmällä väkeäni. Aion käydä
tervehtimässä seppää."

Wilfred katsoi maahan ja sanoi: "Seppä ei ole kotona. Hän on

mennyt
Greenfordiin."

"Tiedän sen", vastasi toinen naurahtaen. "Juuri siksi aionkin käydä

hänen kotonaan."

"Norman", sanoi pappi katsellen tiellä olevaa kiveä, "etkö sinä

koskaan pelkää salamaa?"
 "Mitä tarkoitat?" kysyi eversti. "Alatko nyt tonkia meteorologiaa?"

"Sitä vain", sanoi Wilfred nostamatta silmiään, "että eikö koskaan

johdu mieleesi, että Jumala voisi iskeä sinut maahan keskellä
katua?"

"Suo anteeksi", sanoi eversti, "huomaan että olet alkanut ajatella

jonninjoutavia tarinoita ja taikuuksia."

"Ja sinä herjauksia, sen hyvin tiedän", huomautti pappi, jonka

ainoaan arkaan kohtaan oli koskettu. "Mutta ellet pelkää Jumalaa,
pitäisi sinun kuitenkin pelätä erästä ihmistä."

Vanhempi veli kohotti kulmakarvojaan ja toisti kohteliaasti: "Pelätä

erästä ihmistä?"

"Seppä Barnes on paikkakunnan suurin ja vahvin mies", vastasi

pappi ankarasti. "Tiedän, ettet ole pelkuri etkä varsin voimatonkaan,
mutta helposti hän sentään viskaa sinut yli aidan."

Tämä sattui, sillä se oli totta, ja everstin nenän ja suun välinen

poimu tummeni ja syveni. Hetkisen seisoi hän nyreissään, mutta pian
oli hän saanut takaisin iloisen mielensä ja tavallisen karskiutensa.
Hän nauroi, jolloin kaksi koiramaista etuhammasta tuli näkyviin
keltaisten viiksien alta. "Siinä tapauksessa, hyvä Wilfred", sanoi hän
huolettomasti "oli viisaasti viimeiseltä Bohunilta lähteä liikkeelle
puolittain panssaroituna."

Ja hän otti päästään tuon merkillisen pyöreän hatun, joka oli

verhottu viheriällä, mutta vihreän kankaan alla oli teräskuori. Wilfred
tunsi sen heti. Se oli japanilainen tai kiinalainen kypäri, jonka eversti
oli siepannut päähänsä vanhassa perhehallissa olevasta ase- ja
esinekokoelmasta.

"Se osui ensimäisenä käteeni", selitti hän ylimielisesti. "Minä otan

aina lähimmän hatun ja — lähimmän naisen."

"Seppä on Greenfordissa", sanoi Wilfred tyynesti.

"Ei tiedetä, milloin hän palaa."

Ja sitten hän kääntyi ja meni kirkkoon painunein päin, ristien

itseään ikäänkuin olisi hän tahtonut vapautua jostakin saastaisesta.
Hän halusi mielellään unohtaa moisen raakuuden korkean
goottilaisen pilarikäytävän viileässä hämärässä, mutta tänä aamuna
oli kirjoitettu kohtalon kirjaan, että pienet, odottamattomat
tapahtumat joka paikassa häiritsisivät hänen hiljaisia
hartaudenharjoituksiaan. Kun hän tuli sisälle tähän aikaan melkein
aina autioon kirkkoon, nousi eräs olento nopeasti polvistuneesta
asennostaan ja astui esiin kirkon ovesta tulvivaan valoon. Nähtyään
hänet pappi pysähtyi yllätettynä. Sillä varhainen kirkonkävijä ei ollut
kukaan muu kuin kylän houkkio, sepän veljenpoika, joka ei halunnut
eikä voinutkaan välittää kirkosta, eikä mistään muustakaan. Häntä
sanottiin aina "hulluksi Joeksi", eikä hänellä muuta nimeä näyttänyt
olevankaan. Hän oli tummahko, roteva, kömpelö nuorukainen,
kasvot kalpeat ja raskaat, tukka tumma, suorrukkeinen ja suu aina
auki. Kun hän meni papin ohi, ei hänen lammasmaisista kasvoistaan
saattanut nähdä, mitä hän oli tehnyt tai ajatellut. Koskaan ennen ei
hänen oltu nähty rukoilevan.

Mitä hän nyt oli rukouksillaan pyytänyt. Se mahtoi olla jotakin

tavatonta.
 Wilfred Bohun seisoi liikkumatta paikoillaan niin kauan, kunnes
hän näki idiootin menevän ulos auringonpaisteeseen, ja elostelevan
veljensä tervehtivän tätä setämäisen leikillisesti. Viimeksi hän näki
everstin heittelevän kuparirahoja Joen ammottavaan suuhun, ja
näytti tosiaan siltä kuin olisi hän halunnut suorastaan pahoinpidellä
nuorukaista.

Tämä ruma, auringon räikeästi valaisema kuva maailman

typeryydestä ja julmuudesta oli askeetin viimeinen vaikutelma,
ennenkuin hän polvistui rukoilemaan puhdasta mieltä ja uusia
ajatuksia. Hän meni erääseen lehterin penkkiin ja joutui siten erään
maalatun ikkunan juurelle, josta hän paljon piti ja joka aina vaikutti
häneen rauhoittavasti: sininen ikkuna liljan kukkia kädessään
pitävine enkeleineen. Täällä häipyi hänen mielestään tuo
väritönkasvoinen hupsu kalamaisine suineen. Täällä ei hän muistellut
ilkeää veljeään, joka kierteli tuolla ulkona kuin kiljuva jalopeura
kamalassa nälässään. Hänet vaivuttivat yhä täydellisemmin valtaansa
nuo kylmät ja kuuleat värit — hopeanhohtavat kukat ja
safiirinsininen taivas.

Täältä löysi hänet puoli tuntia myöhemmin Gibbs, kylän suutari,

joka kaikessa kiireessä oli lähetetty hakemaan häntä. Pappi nousi
heti, sillä hän tiesi, ettei mikään pikku asia ollut saanut Gibbsiä
tulemaan moiseen paikkaan. Suutari oli, täällä niinkuin useissa
muissakin kylissä, jumalankieltäjä, ja hänen näkemisensä kirkossa oli
miltei vieläkin kummallisempaa kuin hullun Joen. Tämä aamu oli
täynnä teologisia arvoituksia.

"Mitä nyt?" kysyi Wilfred Bohun hiukan jäykästi mutta hapuillen

vapisevin käsin hattuaan.
 Jumalankieltäjä vastasi äänellä, joka siltä taholta oli harvinaisen
kunnioittava vieläpä osanottavainenkin.

"Anteeksi, sir", sanoi hän käheästi kuiskaten, "mutta mielestämme

oli parasta heti ilmoittaa teille. On tapahtunut jotakin hirveätä.
Pelkään että veljenne —"

Wilfred puristeli luisevia käsiään. "Mitä hurjuuksia hän taas on

tehnyt?" huudahti hän vastoin tahtoaan kiihtyen.

"Hm", sanoi suutari ja yskähteli. "Ei hän liene mitään tehnyt ja

pelkään, ettei hän mitään tule tekemäänkään. Hänen laitansa on
huonosti. Teidän on tosiaan parasta tulla sinne, sir."

Pastori seurasi suutaria ulos pieniä kiertoportaita myöten, jotka

johtivat hieman katua korkeammalla olevalle pengermälle. Bohun
käsitti yhden ainoan silmäyksen luotuaan murhenäytelmän — se oli
tuolla alhaalla hänen edessään kuin kartta. Pajan pihalla seisoi viisi
tai kuusi miestä, useimmat mustiin puettuja ja yksi poliisitarkastajan
univormussa. Heidän joukossaan oli tohtori, presbyteriläinen pappi ja
toinen roomalaiskatolinen pappi, jonka seurakuntaan sepän vaimo
kuului. Pappi puhutteli parhaillaan häntä hyvin hätäisesti ja hillityllä
äänellä kauniin keltatukkaisen naisen istuessa nyyhkyttäen penkillä.
Näiden molempien ryhmien välissä, suurten moukari- ja
vasarakasojen vieressä, makasi eräs seurapukuinen mies ojennetuin
käsin, kasvot maata vasten. Korkealta paikaltaan Wilfred näki
tarkkaan miehen puvun ja ulkoasun sormissa kiiltäviä bohunilaisia
sormuksia myöten, mutta pääkallo oli pelkkää hirveätä sotkua —
kasa luunsiruja ja verta.

Wilfred Bohun loi yhden ainoan silmäyksen tähän kaikkeen ja läksi

sitten juoksemaan portaita alas pihalle. Tohtori, joka oli perheen
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com