Download Reliable Study Materials and full Test Banks at testbankmall.

com

Solution Manual for Problem Solving with C++ 10th

Edition Savitch

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-
problem-solving-with-c-10th-edition-savitch/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Visit now to discover comprehensive Test Banks for All Subjects at testbankmall.com
 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Start reading on any device today!

Solution Manual for Data Abstraction and Problem Solving

with C++: Walls and Mirrors 7th EditionCarrano

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-data-abstraction-
and-problem-solving-with-c-walls-and-mirrors-7th-editioncarrano/

testbankmall.com

Solution Manual for Data Abstraction & Problem Solving

with C++: Walls and Mirrors, 6/E, Frank M. Carrano Timothy
Henry
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-data-abstraction-
problem-solving-with-c-walls-and-mirrors-6-e-frank-m-carrano-timothy-
henry/
testbankmall.com

Solution Manual for Data Abstraction & Problem Solving

with C++: Walls and Mirrors, 6/E 6th Edition Frank M.
Carrano, Timothy Henry
https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-data-abstraction-
problem-solving-with-c-walls-and-mirrors-6-e-6th-edition-frank-m-
carrano-timothy-henry/
testbankmall.com

Solution Manual for Data Structures and Problem Solving

Using C++ 2/E Mark A. Weiss

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-data-structures-
and-problem-solving-using-c-2-e-mark-a-weiss/

testbankmall.com
Solution Manual for Succeeding in Business with Microsoft
Excel 2010 A Problem-Solving Approach, 1st Edition

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-succeeding-in-
business-with-microsoft-excel-2010-a-problem-solving-approach-1st-
edition/
testbankmall.com

Solution Manual for Succeeding in Business with Microsoft

Excel 2013 A Problem-Solving Approach, 1st Edition

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-succeeding-in-
business-with-microsoft-excel-2013-a-problem-solving-approach-1st-
edition/
testbankmall.com

Test Bank for Data Abstraction & Problem Solving with C++:
Walls and Mirrors, 6/E, Frank M. Carrano, Timothy Henry

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-data-abstraction-
problem-solving-with-c-walls-and-mirrors-6-e-frank-m-carrano-timothy-
henry/
testbankmall.com

Absolute C++ 6th Edition Savitch Solutions Manual

https://testbankmall.com/product/absolute-c-6th-edition-savitch-
solutions-manual/

testbankmall.com

Solution Manual for Data Abstraction and Problem Solving

with Java: Walls and Mirrors, 3/E 3rd Edition : 0132122308

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-data-abstraction-
and-problem-solving-with-java-walls-and-mirrors-3-e-3rd-
edition-0132122308/
testbankmall.com
Copyright © 2018 by Pearson Education, Inc.

All right reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or
transmitted, in any form or by any means, electronic, mechanical, photo-copying, recording, or any
other media embodiments now known or hereafter to become known, without the prior written
permission of the publisher. Manufactured in the United States of America.

Many of the designations used by manufacturers and sellers to distinguish their products are
claimed as trademarks. Where these designations appear in this book, and the publisher was aware
of a trademark claim, the designations have been printed in initial caps or all caps.

The programs and the applications presented in this book have been included for their
instructional value. They have been tested with care but are not guaranteed for any particular
purpose. The publisher does not offer any warranties or representations, nor does it accept any
liabilities with respect to the programs or applications.

Pearson Education Inc.

501 Boylston St., Suite 900
Boston, MA 02116
Contents
Preface

Chapter 1 Introduction to Computers and C++ Programming

Chapter 2 C++ Basics

Chapter 3 More Flow of Control

Chapter 4 Procedural Abstraction and Functions that Return a Value

Chapter 5 Functions for all Subtasks

Chapter 6 I/O Streams as an Introduction to Objects and Classes

Chapter 7 Arrays

Chapter 8 Strings and Vectors

Chapter 9 Pointers and Dynamic Arrays

Chapter 10 Defining Classes

Chapter 11 Friends, Overloaded Operators, and Arrays in Classes

Chapter 12 Separate Compilation and Namespaces

Chapter 13 Pointers and Linked Lists

Chapter 14 Recursion

Chapter 15 Inheritance

Chapter 16 Exception Handling

Chapter 17 Templates

Chapter 18 Standard Template Library and C++11

Preface
This is a document that is meant to be a supplement the text for the instructor. There is a
discussion of the ideas in each chapter, teaching suggestions, and some supplementary ideas.
There are solutions to many of the programming problems. Some problems have several different
solutions that correspond to different paths through the book. The test bank contains 25 to 50 test
questions with answers for each chapter. The questions are of both short answer (multiple choice,
true false, fill in the blank) type as well as read-the-code questions and short programming
problems. I urge that explanations to the short answer questions be required of the student.
With regard to the content of this manual, it should be noted that C++ leaves many options on how
to do any problem, and any book will necessarily choose a subset to present. Our author has made
such a set of choices. I have also made what I hope is a complementary set of choices for this
Instructor's resource Manual. I am striving to produce a complementary document to the text, a
document for the instructor, but I necessarily will do some things differently. Please do not hold
the student responsible for what I have put here. The reader of this document must note that it is
necessary to read the text, as that is what the student has to work with. In spite of our efforts at
consistency of content and style, there will be some variance between some of the presentation here
and the presentation in the text.
The code has been compiled and tested with g++ (gcc 4.8.4) and Visual Studio C++ .NET 2017.
Much of the code will work on Visual Studio C++ 6.0 updated to service pack 6 but a newer
compiler is recommended that is compliant with C++11. The text uses only mainstream features of
C++, consequently, most compilers will compile the code and produce output that does not differ
significantly from the results presented here. We have attempted to supply warnings where any of
these compilers gives trouble.
 Instructor's Resource Manual
for
Savitch, Problem Solving with C++

Chapter 1

Introduction to Computers and C++ Programming

This document is intended to be a resource guide for instructors using Savitch, Problem Solving with
C++. This guide follows the text chapter by chapter. Each chapter of this guide contains the
following sections:
1. Solutions to, and remarks on, selected Programming Projects
2. Outline of topics in the chapter
3. General remarks on the chapter

Solutions and remarks on selected Programming Projects

These programming exercises are intended to help familiarize the student with the programming
environment. Solutions are very system dependent. Consequently, only two solutions are provided
for the programming projects in this chapter.

Programming Project 3. Change calculator

***********************************************************************
// Ch1 Programming Project 3.cpp
//
// This program calculates the monetary value of a number of
// quarters, dimes, and nickels.
//
***********************************************************************

#include <iostream>

using namespace std;

// ====================
// main function
// ====================

int main()
{
int quarters, dimes, nickels, total;

// Input coins
cout << "Enter number of quarters." << endl;
cin >> quarters;

6
Copyright © 2018 Pearson Education, Inc.
Savitch Instructor’s Resource Guide
Problem Solving w/ C++, 10e Chapter 1

cout << "Enter number of dimes." << endl;

cin >> dimes;
cout << "Enter number of nickels." << endl;
cin >> nickels;

// Calculate and output total

total = (quarters * 25) + (dimes * 10) + (nickels * 5);
cout << "The monetary value of your coins is " << total << " cents." <<
endl;
return 0;
}

Programming Project 4. Distance in freefall

// Ch1 Programming Project 4.cpp

// This program allows the user to enter a time in seconds
// and then outputs how far an object would drop if it is
// in freefall for that length of time

#include <iostream>
using namespace std;

int main()
{
int ACCELERATION = 32;

// Declare integer variables for the time and distance. A later

// chapter will describe variables that can hold non-integer numbers.
int time, distance;

// Prompt the user to input the time

cout << "Enter the time in seconds, that the object falls: ";
cin >> time;

// Compute the distance

distance = ACCELERATION/2 * time * time;

cout << "\nThe object will fall " << distance << " feet in "
<< time << " seconds.\n";

return 0;
}

Outline of Topics in the Chapter 1

1.1 Computer Systems

1.2 Programming and Problem-Solving
1.3 Introduction to C++

7
Copyright © 2018 Pearson Education, Inc.
Savitch Instructor’s Resource Guide
Problem Solving w/ C++, 10e Chapter 1

1.4 Testing and Debugging

Suggested course outlines:

There seem to be three major approaches to teaching C++ as the first course in programming. In the
one approach, classes and objects are done very early, frequently with a library of some sort that
must be used with the text. In another, all of the ANSI C subset of C++ is covered prior to even
mentioning classes or objects. This text takes a third road that is more middle of the road. Here,
enough of the control constructs and functions are covered prior to doing classes and objects.
However, reorderings of the chapters are possible that allow any of these approaches.
Here is a "classes early" course that follows the text closely. This outline assumes no background in
computing. Topics beyond Chapter 11 may be studied as time permits.
Day days allotted
1 1 Startup business
2-3 2 Chapter 1: Introduction to Computers
4-8 5 Chapter 2: C++ Basics. If the students have programming experience, the time
spent can be significantly reduced.
9-11 3 Chapter 3: Flow of control
12-14 3 Chapter 4: Procedural Abstraction
Test 1
16-18 3 Chapter 5: Functions for all subtasks
19-22 4 Chapter 6: I/O Streams
23-27 5 Chapter 7: Arrays
Test 2
29-32 4 Chapter 8: Strings and Vectors
Chapter 9: Pointers and Dynamic Arrays
33-37 5 Chapter 10: Classes
38-41 3 Chapter 11: Friends and Overloaded Operators
Test 3
5 Chapter 12 Separate compilation and namespaces
3 Chapter 13 Pointers and Linked Lists
3 Chapter 14: Recursion
3 Chapter 15: Inheritance
3 Chapter 16: Exception Handling
3 Chapter 17: Templates
2 Chapter 18: Standard Template Library and C++11

Reorderings:
The author suggests a reordering in the preface that allow almost all of ANSI C (with the tighter
C++ type-checking) to be covered before classes. Several variants on this reordering that allow
classes a bit earlier are presented in the text. The author describes interdependency of the chapters
in the preface of the text. Other reorderings are certainly possible.

8
Copyright © 2018 Pearson Education, Inc.
Savitch Instructor’s Resource Guide
Problem Solving w/ C++, 10e Chapter 1

Chapter 1:
The student should do all the programming assignments in this chapter. These teach the locally
available program development system and familiarize the student with some of the more
common compiler errors. Error messages are quite specific to the compiler being used. It is very
important that the student learn these ideas as early as possible.

Outline of topics in the chapter:

1.1 Computer Systems
1.2 Programming and Problem-Solving
1.3 Introduction to C++
1.4 Testing and Debugging

General remarks on the chapter

This chapter serves as an introduction to computers and the language of computers for those
students who have no computer experience. The terminology is very important. Many students
only want to learn how the programming language works, and seem to be unhappy when they
find that they are required to learn the terminology associated with the language. The students
who learn the terminology have less trouble by far with this course.
Students should be given an indication of the amount of work that must be done before coding
begins. There are instances where several man-years of work have gone into software before a
single line of code was written.
Emphasize the importance of the problem-solving phase of program design. This will save the
student work in the long run. It is further important to emphasize that the problem definition and
algorithm design phases may need correcting once the actual coding and testing is in process. This
is true even if the algorithm was carefully desktop tested. Emphasize that the program design
process is an 'iterative' process. You make a start, test, correct and repeat until you have a solution.
It is a fact that the sooner the coding is started (on most problems), the longer the problem will take
to finish. My students insist on learning this the hard way. The algorithm design can be given a
boost by dividing the problem definition into INPUT, PROCESS, OUTPUT phases. The algorithm
will be primarily concerned with PROCESS, but frequently just getting information into the
computer, or out of the computer in a desirable format is a significant part of the task, if not the
whole problem.
In the text, Section 1.4, subsection "Kinds of Program Errors", there is a discussion of compiler error
messages. The error message from g++ when the wrong operator << or >> is used for input or
output, is something like errormessage.cpp:8: no match for `_IO_ostream_withassign & >> int. The
point is that compiler error messages are not clear, and anything your can do to help students to
associate error messages with errors that cause them will help the student to gain some intuition in
debugging based on compiler messages.

9
Copyright © 2018 Pearson Education, Inc.
Savitch Instructor’s Resource Guide
Problem Solving w/ C++, 10e Chapter 1

Encourage students to put only one statement per line. When errors are made, as they inevitably
are, the compiler is better able to tell us which is the offending statement. The cost is little for the
convenience gained in ability to find errors. The student should take compiler warnings to heart. If
the compiler warns about something, and the student is not absolutely certain what the message is
warning about, the student should treat the warning like the error that it probably is. The bottom
line is that all warnings (in the first course, at least) should be treated as errors. Compilers vary
with respect to what is reported as an error and what is reported with a warning. The GNU project
C++ compiler, g++ is more permissive by default. Encourage your students to compile using

g++ -W -Wall --pedantic file.cpp

This provides error messages that are close to the lint C-code checker.
GNU g++ 4.7 and Visual Studio 2013 very nearly meet the C++11 Standard. With g++ you may
need to add the –std=c++11 flag to compile with C++11.
The student should be encouraged to ask the compiler questions about the C++ language, to create
examples and to actually test the questions on the computer. The compiler is the final authority on
the version of the language that the compiler accepts, regardless of the ISO Standard. An example is
Practice Program 6, where the student is asked to type in a simple program, then test the effect of
deliberately introducing common errors.

10
Copyright © 2018 Pearson Education, Inc.
Other documents randomly have
different content
mitään, ei muuta kuin takanaan olevat tavaralaudat ja niillä
lankavyyhtiä, nappilaatikoita, kangaspakkoja ja muuta.

Missään ei näkynyt Anna-Marjaa.

Sameli oli hajamielinen, toisinaan siinä määrässä, että hän näki

asiainsa tulevan päivä päivältä yhä huonommin hoidetuksi.

Siitä oli hän itsekin selvillä. Eräänä iltana, kun hän mietti, lähteäkö
vai ei merimatkalle, joka parhaassakin tapauksessa vie kolme
viikkoa, hän ihmetellen kysyi itseltään, mikä mahtoi olla
perimmäisenä syynä hänen vastenmielisyyteensä lähtöä kohtaan.

Vastaus kuului: Anna-Marja, mutta se vastaus ei tuntunut

tyydyttävän.

Sameli tiesi, että vastaus on vaillinainen, että se sisältää asian

kylläkin, mutta ei sano, millä tavalla Anna-Marja voi olla esteenä, ja
kun hän rupesi muokkaamaan vastausta ehdottomasti rehelliseen
muotoon, alkoi hänen silmissään pyöriä kuvia Anna-Marjasta, Piki-
Juosepista, eräistä laskiaistansseista, luulotteluja — päteviä hänen
mielestään — Juosepin löysistä aviosuhteista ja Juosepin venyvästä
ja sangen rotevasta omastatunnosta rakkausasioissa — vieläpä nyt
naineenakin miehenä. — Kuvat alkoivat ihan ryöpytä! Ne veivät
hänen aivojaan kuin merenpyörre uppoavaa laivaa. Kuvissa näkyi
yhä selvemmin mahdollisuus, että jos hän, Sameli, jättää saaren
vaikkapa viikoksi, puoleksi viikoksi, päiväksi, on Piki-Juoseppi paikalla
Anna-Marjan luona, ja ellei mitään pahempaa tekisikään, syöttäisi
hän Anna-Marjalle juttuja, joilla pilaa heidän välinsä, kylmentää
hänet ja erottaa heidät. "Anna-Marja on nainen!", huusi joku hänen
mielikuvissaan. "Muista laskiaista, jolloin Anna-Marjan pää oli kipeä,
kun sinä häntä pyysit! Voisihan käydä, että palatessasi matkalta
löytäisit Anna-Marjan Piki-Juosepin seurassa! Pidä varasi! Pidä varasi!
Pidä varasi!!"

Samelin nyrkit puristuivat. Hän olisi suonut, että Piki-Juoseppi olisi

joutunut hänen kynsiinsä ja hän olisi voinut hänet tuhota, hävittää
hänet elävien joukosta niin, ettei kuu kuule, eikä päivä näe!

Näin oli asiat ja Sameli päätti päästä entisiin säännöllisiin

elintapoihinsa "pappilan kautta", niinkuin hän itselleen sanoi.

Häät, ja sitten pois kaikki huoli ja harmi ja levottomuus ja sitten

tarmolla ruorirattiin, jalusnuoriin ja halseihin ja anna sitten tuulen
soittaa, veden pauhata!

*****

Oli lauantai-ilta kesäkuun puolivälissä.

Hailin kutu ja sen mukana kevätkalastus oli miltei lopussa.

Parhaana pyyntiaikana mentiin verkoille ja nuotille joka ilta, milloin

ilmat sen sietivät.

Kalaa soudettiin kotiin, ruokittiin ja suolattiin pitkin päivää. Apajat

tuottivat useina öinä enemmän kuin mitä ennätettiin korjata.

Pari viikkoa oli nytkin mennyt yhtämittaisessa soutamisessa — oli

ollut pelkkää tyyntä — nuotan tai verkkojen vetämisessä, kalan
ruokkimisessa ja verkon parsimisessa niin tarkkaan, että
nukkumiseen ei riittänyt kuin tunti tai pari yösydännä rantakallioilla
nuotion ääressä.
 Nyt oli kalastus loppunut ja saapunut lauantai-ilta, ensimmäinen
pitkistä ajoista, jolloin taas saa viettää yönsä rauhassa, omassa
vuoteessaan.

Anna-Marjan isä oli purjehtija, laivuri, mutta parhaina

pyyntiaikoina hän oli kalastaja, ja silloin sai Anna-Marja seurata
isäänsä nuotalle, oli ilma mikä hyvänsä — ellei myrsky ollut.

Kirkontornissa soivat lauantaikellot.

Silloin juuri Sameli kävi sisään portista Anna-Marjan kodin pihalle.

Anna-Marja itse oli vaatehuonettaan siistimässä, järjestelemässä

sitä kesäasunnokseen.

Hän pesi parhaillaan sen permantoa.

Sameli tervehti ja jäi seisomaan ovelle, nojaten ovenpieleen ja

katsellen Anna-Marjan hommailua.

— Voi kun on hauskaa!, sanoi Anna-Marja.

— No mitenkä niin?, kysyi Sameli.

— Kun ei tarvitse mennä ensi yöksi verkoille! Saa käydä maata

omaan vuoteeseensa! Mutta sen arvoahan et ymmärrä sinä, jonka ei
ole tarvinnut venyttää käsivarsiaan nuottahaapion airontyvessä
viikkoa toisensa jälkeen!

— Etkö sinä haluaisi tulla sitten meille, koska olet minulle

kateellinen.

— Teille!?
 — Niin.

— Hui hai! Onko tuo olevinaan kosimista!?

— On.

— Kosimista?!

— Niin, niin, kuulithan.

— Minun ymmärtääkseni se on asia, josta ei saa tehdä pilkkaa, ja

kalastajan elämästä vielä vähemmän. Pane se mieleesi!

— Ei tämä sitä olekaan. Läksin varta vasten sinua kosimaan. Nyt

se on päätettävä.

— Ettäkö me menisimme nyt yht'äkkiä naimisiin?!

— Niin.

— Mutta minä olen sitä mieltä, että siitä ei tule mitään.

— Ei mitään!

— Niin.

— Miksi?

— Siksi että ei tule. Ei sitä niin vain yhteen mennä — kenen

kanssa hyvänsä, ja minä tahdon olla vielä nuori.

— Minulla ei ole muita. Ja kun ajattelen, mitä kaikkea meidän

välillämme — on — tapahtunut — emme voi olla yhteenkään
menemättä.
 — Tapahtunut?! Herra Jumala! — Mitä sinä tarkoitat…?!

— Silloin laskiaisiltana — kirkon-sakastin portailla — ja monta

kertaa — sinä talvena — ja seuraavana keväänä ja kesänä — sylissä
istumisia — suutelemisia — ja hiukan puheitakin. —

— Voi, voi, — kuinka sinä olet lapsellinen, vaikka olet vanhempi

minua!

— Lapsellinen?!

— Niin kun luulet, että kaikista sylissäoloista ja suutelemisista

mennään naimisiin. Eihän sitä sitten muuta ennättäisikään!

— Niin minä luulen — enkä jätä sinua muille.

— Muille!?

— Niin.

— Eihän sinun ole tarviskaan jättää!

— Eikö!

— Ei — jos se minusta riippuu — enkä minäkään halua jäädä

toisten vietäväksi. — Sinä teet pilkkaa minusta! Minua eivät vie
muut, etkä sinä. Usko se!

— Minä en usko sitä. Joko minä vien sinut, tai muut.

— Minä en mene kenenkään kanssa. Minä en ole koskaan

ajatellutkaan mennä kenenkään kanssa. Siinä sen kuulit. Nyt on
lauantai-ilta. Viime yönä olin viimeksi nuotalla ja ajattelin, käydessäni
tulen ääreen isän luo maata, että voi kun isä eläisi, ja äiti, minun
kuolemaani asti, ettei minun tarvisi turvautua koskaan — vieraaseen
ihmiseen.

— Olenko minä sinun mielestäsi niin vieras?

— Et — niin vieras kuin muut, mutta et niin omainen kuin isä ja

äiti.

— Jos minä nyt siis läksisin viimeisen kerran, eikö sinun olisi
ikävä?

— Ei. — Ei vähääkään.

— Sinun on nyt päätettävä. Minä en tule uudestaan kysymään.

— Nyt päätettävä!

— Niin.

— Mutta enhän minä ole osannut edes valmistaa vastaustani ja

miettiä ja päättää.

— Kyllä sinä olet. — Sinun silmäsi puhuvat toista ja hymysi ja koko

kasvosi — kaikki muu paitsi kielesi. "Naisen kieleen ei saa luottaa",
sanoo aina Esa.

Anna-Marja istui vuoteensa laidalle permantoräsy kourassa ja

nauroi ääneen.

— Esako sinun oppi-isäsi on kaikessa?!, sanoi hän.

— Esa on viisas mies!

 — Esa! Joka läksi, sanoo isä, nuorena poikana kotoaan merille ja
palasi vanhana suuripartaisena kaljupäänä ukkona kotiin takaisin.
Esa ei tiedä niin mitään! Esa ei ole ollut kertaakaan naimisissa! Esa
ei ole kertaakaan rakastanut! Esa ei tiedä kerrassa mitään! Esa osaa
soittaa viulua ja suutaan ja ommella purjeita, mutta ei mitään
muuta.

— Esa ei ole rakastanut?!

— Niin, niin — tai jos on, niin ei enää tiedä siitä mitään!

— Esa on viisas mies. Hän sanoi minulle: "Ota sinä tämä Anna-
Marja!"
— Etkö muka muista?

— Humalaisen juttuja! Jos Piki-Juoseppi olisi istunut sinun

paikallasi, olisi hän sanonut sille samalla tavalla.

— Piki-Juoseppi!

— Niin, niin.

— Piki-Juoseppi!! Olisiko sinusta ollut parempi, että minun

asemestani olisi siinä istunut Piki-Juoseppi!?

— Älä nyt turhasta suutu. Piki-Juoseppi tai Terva-Juoseppi — kuka

hyvänsä, tarkoitan minä.

— Vai Piki-Juoseppia sinä odotit, ja kun se otti toisen, niin nyt et

mene kellekään! Hyvä juttu! Nyt minä ymmärrän! Hyvä on, että sain
kerrankin sen tietää! — Hyvästi sitten!

Sameli alkoi poistua.

 — Älä nyt ainakaan vihoissasi lähde! — Tule sisään niin istutaan ja
jutellaan rauhassa. Voi kun sinä olet narri…

Anna-Marja nauroi.

Sameli tuli hyvälle tuulelle jälleen.

Anna-Marja tuli ulos, otti Samelia kädestä ja saattoi hänet sisään.

— Sinähän olit ihan ruveta itkemään! Voi, voi — ei minua ole

koskaan näin naurattanut. — Iso mies ja antaa leukansa mennä
kurttuun ja räpyttelee silmiään! Voi rakas ystävä! Ihan minä nauran
itseni kuoliaaksi! — No — haasta nyt.

— Minä haastoin jo.

— Haastoit! Mitä puhetta se on! Kyllä sinä haastoit — liikaakin. Ota

vain takaisin ne piki-juoseppi-juttusi, niin saadaan alkaa oikea asia
jälleen alusta. — No! Joko peruutat vai?!

— Sinähän Piki-Juosepista aloit.

— Minä sanoin vain että "kuka Terva- tai Piki-Juoseppi hyvänsä"!

— En mitään muuta.

— Ja minä taas sanon, että Esa ei olisi niin sanonut, jos siinä olisi
istunut joku muu, kuka hyvänsä.

— Sinä olet ylpeä ja itserakas!

— Olin se kuin olin.

— Etkä tunnusta olleesi väärässä?

 — En.

— Ei puhuta sitten mitään.

— Ei puhuta.

— Sinua minä ajattelin jo vuosia sitten, kun isäni kanssa soutelin

verkoille kasvavana tytön heitukkana pitkin tyyntä merta ohi sinun
isäsi "Anna-Marjan", joka veltoin purjein seisoi Pohjoissalmella.
Sousimme likeltä "Anna-Marjaa", sen perän takaa. Sinä seisoit laivan
perällä hakkilautaa vasten ryntäilläsi ja tupakoit. Takanasi näkyi
jonkun selkä, joka seisoi ruoriratissa. Minä katsoin sinua silmiin ja
päätin, että minä, Anna-Marja Juhontytär — en koskaan — en
koskaan — en koskaan…

— Mitä "en koskaan"! — Johan sinä taas haastat, vaikka päätettiin

juuri että ei haasteta mitään.

— En minä haasta.

— Mitä sinä teet?

— Annan vain senaikuisen Anna-Marjan haastaa. — En koskaan

katsele toista poikaa tällä tavalla enkä mene koskaan naimisiin. Minä
unohdin soutaa. Isä myös, ja ne toisetkin unohtivat soutaa ja isä
sanoi: "Siinä se on kaunis laiva!" ja ne muut sanoivat samalla tavalla,
mutta silloisen Anna-Marjan sydän sanoi: "Voi kuinka kaunis on tuo
poika!" — kuitenkaan ei se poika ollut sen kauniimpi kuin sinäkään ja
— sinähän — olet — ruma — hah — hahhah. —

— Nykyinenkö Anna-Marja niin sanoo?

 — Sanoo — sanoo! — Sehän se sanookin, että sinä et ole mikään
kaunis!

— Kyllä muistan minäkin sen illan. — Minä katselin sitä tyttöä

haapiossa…

— Katselit — katselithan sinä! Katselit ja puhalsit tupakan savua

sieraimistasi, sylkäisit mereen, miltei meidän haapioomme asti,
käännyit laiskasti sen peränpitäjän puoleen ja sanoit: "Saatana kun
ei tule tuulta mistään!" — Hahhahhah — kyllä minä muistan — älä
luulekaan…!

— Luuletko sinä sitten, etten minä olisi sinua ajatellut… En minä

muita ole koskaan ajatellutkaan.

— Mutta täytyy sinun toki puhua minun isällenikin ja äidille. Eihän

siitä muuten mitä tule. Minä olen alaikäinen! Sinun on puhuttava jo
tänä iltana.

— Puhu sinä itse äidillesi.

— No puhun — mutta isälle en. Sille saat puhua sinä.

— Jätetään huomiseen.

— Eikä jätetä. Päivä on korkealla, ennättää vielä tehdä mitä

hyvänsä. Mene nyt heti isän puheille. Hän on rannassa omassa
valkamassa tervaamassa haapiota, jonka tänään raappasi.

— Minä menen.

Samelin vaikein matka alkoi.

Hän käveli hitaasti.

 Hän tahtoi antaa itselleen mahdollisimman kauan aikaa valmistaa
ja miettiä, miten ihmeen tavalla hän voi asian toimittaa Anna-Marjan
isän edessä.

Hän pysähtyi tiellä usein hyvin turhan asian vuoksi, niinkuin nytkin
juuri ottamaan tieltä erästä peukalonpään kokoista pyöreää ja
tavallista punaisempaa kiveä, jota hän tarkasteli aivan aiheetta ja
heitti jälleen, tai parin askeleen päässä erästä tien ohessa kasvavaa
takiaispensasta, joka työnsi niin reheviä lehtiä varrestaan. Sameli
olisi mielellään mennyt mihin muuhun suuntaan hyvänsä, mutta ei
Anna-Marjan isän valkamaa kohti. Jalat kuitenkin kuljettivat häntä
sinne, kuten palvelevaiset ja typerät orjat ainakin, jotka tekevät
sokeasti käskyn mukaan, vaikka asia näyttäisi menevän päin honkia.

Anna-Marjan isällä oli kuumaa tervaa padassa. Sitä hän tervasutilla

siveli haapion laitoihin, jotka olivat puhtaaksi raapatut.

Haapio oli kumoon käännetty. Vaikka olikin jo ilta, kello seitsemän

tienoilla, paistoi päivä vielä lämpimänä ja kuumaksi keitetty terva
painui puuhun miltei sitä mukaa kuin sitä siveltiin.

Anna-Marjan isä vilkaisi tulijaan ja jatkoi työtään.

— Joutua työlle, sanoi Sameli.

— Jumal'antakoon, vastasi isä.

— Nyt onkin hyvä tervausilma, sanoi Sameli.

— Onhan se tavallinen, sanoi isä.

Pitkä vaitiolo.
 Sameli tupakoi.

Isä tupakoi ja tervaa.

Sameli pelkää vaitiolon pituutta, mutta ei saa kokoon lausetta,

jolla ilmaisisi asiansa.

Kumpikaan ei virka mitään.

Tuli, jossa tervapataa oli kuumennettu, loimuaa ja risahtelee.

Jossain sataman ulkopuolella tirrailee tiira ja roksahtaa

kovaäänisesti jossakin satamassa ankkurissa olevassa aluksessa, kun
kuivamaan nostettu isopurje keveän tuulen puhaltaessa siirtyy
toiselle puolelle ja vie mukaan jalusnuoran lokin kytkinraudassa.

Sameli alkaa puhua.

Hänestä tuntuu kuin ei hän oikeastaan itse puhuisi. Tuntuu kuin

joku muu hänen kauttaan puhuisi ja käyttäisi hänen suutaan. Hän
kuulee lausuvansa änkyttäen ja vavisten ja pakollisesti.

— Me on sen teidän Anna-Marjan kanssa puhuttu vähän —

niinkuin yhteen — menosta. —

Siinä se nyt oli sanottu kuitenkin. Isä ei virka mitään. Tervaa vain
haapiota ihan rauhallisena. Siirtää pataansa ja tervaa.

— Päätettiin mennä naimisiin…

Sillä hetkellä Anna-Marja hänestä tuntui hyvin etäiseltä ja vieraalta

ja yritys kokonaan harkitsemattomalta. Hän pakotti itsensä vielä
kuitenkin puhumaan.
 — Anna-Marjan kanssa oli puhe, että mitähän sinä sanoisit tästä
yrityksestä.

Isä puhuu tervatessaan:

— Mitäpä minä siihen sanoisin! Enhän minä mitä sano, kun kerran
kauppa on jo tehty.

Koko jäljellä olevan tervauksen aikana, jota onneksi ei ollut enää

paljon, ei puhuttu mitään.

Sitten sammutti isä tulen jolla tervaa oli kuumennettu, pani

tervapadan saraimeen, saraimen oven lukkoon, avaimen otti pois ja
sanoi:

— No olihan se hyvä asia, että tuli tuo haapio tervatuksi. Nyt sillä
on siinä aikaa kuivata. Tein työtä sen raappaamisessa koko päivän,
aamuvarhaisesta asti. — No, lähdetäänpäs sitten ylös.

Isä vei Samelin kamariinsa.

Siellä istuivat he pöydän ääreen, jolle hetkisen perästä Anna-Marja

toi teetä.

Isä ja Sameli puhelivat yhtä ja toista, muun muassa:

Isä: No, Sameli. Otetaanpas teetä. — Ei mutta, pitihän minulla

täällä kaapissa olla — vähän. — Enkös arvannutkin — vähän
konjakkia pullon pohjassa vielä. — Kaadapas tästä vähän sekaan.
Pane enemmän sokeria. — Kaada rohkeammin vain! Kyllä se meille
täksi illaksi riittää. No, no — anna mennä vain!

Sameli: Kiitos! Riittää jo!

 Isä: (Matkien leikillisenä.) Riittää! Kaada kaada vain runsaasti. —
Kuinkahan kauan tuo pitää näitä itätuulia.

Sameli: Saa nyt nähdä.

Isä: Se voi ruveta sieltä tuulemaan kauemminkin — eikä se lakkaa,

ennenkuin sataa.

Sameli: Niinhän sitä sanotaan.

Isä: Ja eilen meni sumu itään. Se ei jää koskaan sinne, vaan tulee
sateena takaisin. (Isä koputteli ilmapuntariaan, joka oli ikkunalla.)
Ilmapuntarikin laskee. Etkös ole aikonut Saksaan mennä?

Sameli: Kyllähän sinne pitäisi mennä.

Isä: Taitaa olla jo kuorma tiedossa tännepäin.

Sameli: Ainahan niistä selviää. Vanhat seprat. —

Isä: Taitaa olla jo ikää sillä "Anna-Marjallakin".

Sameli: Kyllähän sillä taitaa olla.

Niin kului ilta.

Iltainen syötiin keittiössä neljän kesken: Anna-Marjan äiti ja isä,

Anna-Marja itse ja Sameli.

*****

Myöhemmin illalla juttelivat Sameli ja Anna-Marja kauan aikaa

aitan portailla istuen, mutta kun alkoi tulla vilu, siirtyivät he sisään.
 *****

Häät vietettiin samana kesänä, heti kuulutusten jälkeen.

Niin meni kesä.

Sameli jäi kotiin, joka kerta kun "Anna-Marja" sinä kesänä läksi
matkalle.

Sijaisekseen laivaan oli hän saanut appensa, luotettavimman

miehen, varmimman mitä ajatella voi.

Vielä puuttui laivasta perämies, sillä entinen oli edellisenä syksynä

eronnut ja lähtenyt ulkomaille.

Asiaa pohdittiin Samelin puotikamarissa.

— Olisi minulla tiedossani eräs mies, sanoi isä, — mutta hän on

ollut jo niin kauan maissa, että ei tiedä haluaako hän enää
lähteäkään — on nainut ja asettunut venemestariksi.

— Tämä Simen Anttuko?

— Niin.

— Sehän on liian ryyppyihin menevä, epävarma.

— Hyvä merimies! Olen minä purjehtinut hänen kanssaan ennen.

Kun Anttu asui ihan naapurissa, antoi Sameli kutsua hänet

puheilleen. Hetken perästä hän istui kolmantena pienessä matalassa
kamarissa, joka oli kuin isonpuoleinen kajuutta. Anttu oli hienossa
humalassa — tapansa mukaan.
 Sameli sanoi:

— Mitäs sanot Anttu siihen, jos läksisit perämieheksi "Anna-

Marjaan"?

— "Anna-Marjaan".

— Niin.

— Perämieheksi?

— Niin. Mutta ryyppimistä olisi sitten vähennettävä.

— No se taittuu kuin tupakka! Tämä sinun appiukkosiko se tulee

kapteeniksi?

— Tämä.

— Hyvä on. Kyllä me pojat seilata osataan. Pitkiä matkoja tehtiin

ennenkin yhdessä. — Molemmat kerran seilattiin samassa
espanjalaisessa fregatissa Kalkutasta tyhjänä Melbourniin ja sieltä
vehnäkuormassa Hampuriin. Muistatkos sitä Herran ilmaa Indian
merellä? Se oli ilma! Kuulehan — sinä Sameli, sinä et tiedä
sellaisesta ilmasta mitään: Se on sellainen ilma, oikea hurrikaani,
joka sateen — ei se mitään oikeaa sadetta ole, se on ryöppy,
vesisuihku koko taivaan täydeltä — sateen ja tuulen ja ukkosen
kanssa näyttää hävittävän koko luonnon. Ukkonen jyrisee
lakkaamatta, myötänsä. Valkeata iskee alinomaa ristiin rastiin joka
puolella. Meri lykätään kauhealla voimalla ja pauhinalla eteenpäin ja
ylöspäin ja alaspäin eikä synny oikeaa aaltoakaan: Meri vain hurjina
vesiharjuina syöksyy ylös ja kaatuu tuulen mukana. Suurikin laiva on
kuin mitätön lastu. Purjeet menivät sitä tietään, mitä ei ennätetty
korjata. Sitten lakkasi tuuli, mutta jumalattoman korkeat aallot
kävivät ja laiva, kun sitä ei voitu enää ohjata, kääntyi syrjin lainetta
ja heilui puoleen ja toiseen niin, että vain raa'annokat vettä hipoivat.
Laiva oli kaatua ja sen se olisi tehnytkin, jos kuorma laivan sisällä
olisi siirtynyt ja jos ei mastoja olisi kaadettu. Niin niin! An' roikaa vain
mastot alas! Viikon päivät sitten puhalsi uudelta suunnalta. Me
laitettiin mastoista, raaoista ja mukana olevista varapuuhirsistä iso
myrskyankkuri, johon laiva kiinnitettiin miehen käsivarren paksuisella
teräsvaierilla. Jaa-a! Se oli aikaa ja elävänä siitäkin, Jumalan kiitos,
päästiin! Siitä myrskyankkurista oli suuri etu. Laiva ei maannut enää
syrjin lainetta ja heilunut niin pahasti, vaan otti laineen keulasta päin
ja myrskyankkuri taas murti laineen voiman. Kerran laiva luisui aika
kyytiä alamäkeä, nokka alhaalla, myrskyankkuria kohti. Vaieri hölleni.
Sitten nosti taas laine selkäänsä laivan keulan alla, kohotti sen ylös
ilmaan ja laiva alkoi luisua jälleen perä edeltä takaisinpäin huimaa
vauhtia ja — piuuu! — katkesi vaieri! Miehen käsivarren paksuinen
kaabeli meni poikki, että naukui — ja se oli ihka tuliuutta
teräsvaieria!! Sinä Sameli, joka olet seilannut vain tällä "Anna-
Marjalla", et tiedäkään niistä asioista mitään, mutta tämä appiukkosi
tietää. Se on hyvä ukko! Minä olen sen kanssa paljon yhdessä ollut.
Ja jos minä kelpaan…

— Kelpaamisesta ei kysymistä, kunhan vain suostut tulemaan.

Palkasta kyllä sovitaan.

— Kyllä palkasta sovitaan. Kyllähän me sinun kanssasi aina

palkasta sovitaan! No tuohon käteen. Minä lähden!

— Hyvä on. Se on sitten päätetty?

— Päätetty kuin päätetty. Kelpaakin taas lähteä! Olenkin jo maissa

kuivanut ja haristunut yli kaksikymmentä vuotta. Kannattaa taas
vähän katsella ympärilleen.
 Anttu oli liikutettu omista puheistaan. Kotioloissaan, selvänä
ollessaan, sunnuntaisin, hän harrasti Raamatun lukua ja saneli aina
lauseita sieltä, milloin enemmän, milloin vähemmän toiseen muotoon
muuttuneina. Niin nytkin. Lyötyään kättä kaupan päälle Samelin
kanssa tarttui hän tulevan päämiehensä käteen ja sanoi:

— Ei me vielä vanhoja olla — vai mitä! Me ollaan oltu maissa

parikymmentä vuotta ja nyt me taas lähdetään ylös Herraa vastaan
tuuliin!! — Ylös Herraa vastaan tuuliin!! Niin!

XI luku.

"ANNA-MARJAN" TUHO.

Oli jo syysmyöhä, eräs joulukuun iltayö, yö joulukuun kolmatta

vasten.

"Anna-Marja" seisoi ankkurissa Lyypekin satamassa lähtövalmiina.

Se oli selvitetty tullissa Suomeen, Haminan kaupunkiin lähteväksi

tyhjänä, pohjakuormassa.

Tullipapereista ei kuitenkaan selvinnyt, mitä laatua se

"pohjakuorma" oli.

Se näkyi laivan päämiehen povitaskussa olevasta

erikoisluettelosta, jossa mainittiin minkä verran laivassa oli
samppanjaa, minkä verran likööriä, ja minkä verran silkkiä — naisten
silkkihuiveja ja silkkimyssyjä, joissa oli erivärisiä ja erimuotoisia
kullalle ja hopealle, rubiineille ja smaragdeille hohtavia lasihelmiä.
Sitä tavaraa oli paljon. Mikään tavaralaji ei ollut merkitty tavallisilla
nimillään, vaan muuten. Luettelen lopussa oli muun muassa tämän
näköinen merkintä:

"10 ankkuria märkää, 65 mk. ankkuri, yhtiö 650

mk."

Siten olivat muistiin merkityt kaikki tavarat, kukin laatu hintoineen

erikseen, että voi tehdä niistä tiliä kotiin palattua laivan isännälle,
Samelille, mutta ettei niistä mitään hyötyisi syrjäinen, nimittäin
tullimies, jos paperi jollain edeltäpäin arvaamattomalla tavalla
joutuisi jonkun heikäläisen käsiin. Tavara oli sijoitettu taitavasti
pohjakuormahiekan alle, joten se ei ollut päivällä käyneen tullin
nähtävissä. Hiekkaa oli tullin mielestä epäillyttävän runsaasti, mutta
kun heille selitettiin, että alus on kapea ja teräväpohjainen, mastot
korkeat ja purjeet isot, syksymyrskyt ja kumoon menemisen vaara
suuri, olivat tullimiehet tyytyväisiä ja sanoivat: "Es kan schon sein",
ja menivät matkaansa. — Kuormaus oli tapahtunut osaksi edellisenä
yönä ja osaksi edellisenä päivänä.

Yö oli pimeä.

Leuto joulukuinen länsituuli puhalteli.

Taivas oli tähdetön, pilvessä.

Satamassa oli paljon laivoja, toisia vasta tulleita, kaukaakin, toisia

lähtövalmiina kuin "Anna-Marja".

Laivojen ankkuritulia kiilui kaikkialla kuin tähtiä taivaalla. "Anna-

Marjan" keulataakissa paloi myöskin kahdeksankulmainen
vaskikehäinen ankkurilyhty, joka valaisi himmeästi keulakantta.
 "Anna-Marja" oli ankkurissa lähellä laituria. Kaupungin iltayön
humu kuului laivaan. Erilaisia ajoneuvoja oli vielä liikkeellä. Niiden
pyörät tärisivät katukivitykseen. Rantakapakoista kuului laulua ja
soittoa ja niiden ikkunoista loisti häikäisevä valo. Tulet lyhtypylväiden
päistä loistivat rauhallisemmin, uneksuen.

"Anna-Marjan" miehistö oli kokonaan kannella ryhmittyneenä

keulakannelle, paitsi päämiestä, joka istui kajuutassaan, jota lamppu
valaisi, ja laski rahojaan, tutki muistiinpanojaan ja järjesteli omia
pikku ostoksiaan: tuomisia kotiin, vaimolleen ja tyttärelleen.

Luotsi on jo laivassa. Hänen on määrä opastaa laiva

aamunkoitossa ulos satamasta, Lyypekin lahdelle, josta väljemmät
Valtiasmeren ulapat alkavat.

Luotsin vene on laivan kupeella.

Laivan omat veneet ovat jo illalla päivänvalossa nostetut ylös ja

asetetut paikoilleen.

Luotsi makaa sikeässä unessa skanssissa.

Hän onkin ainoa, joka laivassa nukkuu.

Kaikki muut valvovat.

Päämies aikoo myös nukkua muutaman tunnin ennen laivan

lähtöä.

Hän on juuri maata käymässä, heittänyt jo kaulastaan paksun

villahuivin ja alkamassa riisua takkiaan, kun kajuuttaan laskeutuu
laivan perämies, Anttu.
 — Lähdöstä ei taidakaan tulla mitään — ainakaan
huomenaamuna.

— No?

— Asia on sillä tavalla, että miehissä on kapinan henki ja ne ovat

päättäneet, ettei lähdetä.

— Sano sinä miehille, että lähtö tapahtuu heti aamunkoitossa, ellei

sumua tule.

— Ei se auta. Ne ovat kivenkovaan päättäneet, että nyt ei lähdetä.

Laivan rotat uivat kaikki peräkanaa maalle, alkoivat juuri uida, ja se
tietää tuhoa laivalle.

— Taikauskoa.

— Olkoon vain taikauskoa! Olkoon se sinun mielestäsi taikauskoa,

mutta minun mielestäni ei! Minä tiedän, ja sen tietää jokainen, joka
on maailmaa nähnyt, että jos rotat laivan jättävät satamassa, ei se
laiva ikinä sen jälkeen ole ilmaantunut missään ihmisten ilmoille —
eikä ainoakaan mies siitä.

— Uskotko sinäkin, ikämies, tuollaisia lapsellisia juttuja.

— Uskon. Ja minä olen myös sitä mieltä, että nyt olisi matka
jätettävä sikseen tai otettava uusi päämaali, Voionmaalle tai Riikaan
tai mihin hyvänsä. Parasta jäädä tähän. — Tulehan itse katsomaan
niin näet, mitenkä rotat menevät.

Päämies sitaisi jälleen huivin kaulaansa, napitti takkinsa, pani lakin

päähänsä ja molemmat miehet nousivat kannelle.
 Keulassa olivat laivan kaikki miehet, kokkia myöten, kumartuneina
yli laivan varpepartaan ja katselemassa kuinka rotat jättivät laivan.
Läheisissä laivoissa ja laiturilla palavien lyhtyjen valossa näkyi tuo
kaamea majanmuutto.

Ankkuriketjua pitkin laskeutuivat rotat mereen ja uivat

yhtäjaksoisena peräkkäisenä virtana suoraan maalle. Niitä tuli aina
uusia ja uusia. Se näytti aivan loppumattomalta. Viimein tuli
ketjulyysistä ulos rotta, jota ei seurannut toista. Kului pitkä aika
täydellisessä hiljaisuudessa, eikä enää ilmaantunut ainoaakaan uutta
rottaa. Toiset olivat jo uineet näkymättömiin.

— No nyt se on laiva sitten tyhjä rotista kuin pullo.

— Paljon niitä olikin!

— Asia on selvä — sanoi joku miehistä, laiva on nyt

kuolemaantuomittu väkineen.

— Näkisitte vielä Lentävän Hollantilaisen, niin sitten ei muuta kuin

kädet ristiin ja aamen!, sanoi laivan päämies ja röhähti nauramaan ja
pani tupakaksi.

Miehet katselivat synkeinä päämiestään.

— Leikki tästä on kaukana!, sanoi taas joku.

— Siltä näyttää, sanoi päämies. Mutta jos tästä leikistä tulee tosi,
annan minä tästä — hän veti pistoolin taskustaan — ja tästä —
vetäen pistoolin toisesta taskustaan — ensimmäiselle miehelle, joka
yrittää lähteä maihin rottien jälkeen tai ei tottele. Oletteko te,
partaiset miehet, ihan hupsuja kuin kummituksia näkevät akat, vai
vieläkö maissa juomanne lähtöryypyt päätänne sekoittavat. Henki se
on minullakin, yhtä kallis kuin teillä kenellä hyvänsä ja perhe kotona,
mutta kyllä minä lähteä aion ja vien teidät jok'ikisen mukanani. Nyt
on länsituuli. Sitä riittänee koko kotimatkaksi ja vie meidät tällä
viikolla joka miehen kotiin lauantaisaunaan. Olkaa huoleti siitä! Ja jos
myrsky tulee, niin onhan tässä hätäsatamia joka puolella merta ja
paras hätäsatama on meren aava ulappa itse ja sitä
jumalanlahjaahan on huomisesta alkaen sen minkä me tarvitsemme.
Käykää maata vain, niin heräätte aamulla virkeinä.

Puhe teki vaikutuksensa.

Pian oli joka mies ryöminyt koijaansa. Tulet sammuivat kajuutasta

ja skanssista ja kannella valvoi ainoastaan ankkurilyhty ja kansivahti.

*****

Piki-Juoseppi seurasi Samelin kaikkia hommia. Hänellä oli tieto

siitä, että "Anna-Marjaa" odotetaan tänään kotiin Lyypekistä ja että
sillä on kallis kuorma mukanaan.

Molemmista kylistä oli kerääntynyt kansaa maan taakse

odottamaan silkkilaivan tuloa. Sameli itse muutamien toisten kanssa
oli ensin itse sinne mennyt ja oikein hevosella, sillä maassa oli jo
vähän lunta, saaren järvet ja suot jäässä ja mereenkin alkoi jo jäätä
tehdä.

Samelin laskujen mukaan olisi "Anna-Marjan" pitänyt tulla tänään

näkyviin. Länsituulet olivat puhaltaneet jo monta päivää, eikä hänen
laskujensa ja tietojensa mukaan "Anna-Marjalla" ole mitään asiaa
viipyä Lyypekissä päivääkään sen jälkeen, kun sopiva tuuli oli alkanut
puhaltaa.
 Rannalla seisojien joukkoon ilmaantui myös Piki-Juoseppi.

Häntä harmitti se, että Sameli oli tullut hevosella, oriilla, jonka
vertaa ei tunnettu. — "Mokomakin tyhmänylpeä herra! Odottaa
luultavasti hyviä kauppoja tekevänsä laivallaan tulevilla tavaroilla,
koska noin pöyhkeilee. Ei muka jalan päässyt, niinkuin muut, vaan
piti hevonen valjastaa mokomaakin matkaa varten!", ajatteli Piki-
Juoseppi. Jos hän olisi voinut ja jos ei muita ihmisiä olisi ollut, olisi
hän ampunut Samelin hevosen ja Samelin itsensäkin.

Ilta hämärtyi.

Laivaa ei näkynyt.

Useilla oli näköputket mukanaan, mutta ei näkynyt merellä

ainoaakaan purjetta.

Suuria lumihiutaleita alkoi lentää kiihtyvän länsituulen mukana.

Pian oli niin sakea lumipyry, että merelle päin näki tuskin
pitemmälle kuin ensimmäiseen kaatuvaan hyökyaaltoon asti.

Piki-Juoseppi poistui muiden mukana kotiinsa, Ruokolahden

kylään. Jo sitä ennen oli Sameli lähtenyt pois rannasta hevosellaan.
Hän läksi heti, kun lumipyry tihentyi niin sakeaksi, ettei nähnyt enää
näköpiiriin asti.

— Näkyikö mitään, kysyi Samelilta hänen vaimonsa.

— Ei näkynyt mitään.

— Herra Jumala kuitenkin, ja nyt tuli lumipyry! Mihin ne joutuvat,

jos tulevat maan lähelle ennen aamua, kun loistojen tulet eivät pyryn
läpi näy!

— Onhan Pohjoisrivillä sumukello ja Lounatrivissä puhaltaa

sumutorvi. Niiden äänet peittävät koko länsiselän ja kyllä "Anna-
Marja" sen mukaan tietää missä on ja osaa maata karttaa. Kun
aamulla heräät, näet tästä omasta ikkunasta "Anna-Marjan"
ankkurissa oman valkaman edessä.

Yöllä heräsi Sameli tavallista ankarampaan rytinään. Seinät

rusahtelivat tuulen painosta ja ulkona vinkui tuuli nurkissa ja kohisi
puutarhan puissa ja ulvotti tuuliviiriä. Itsekseen huokasi Sameli
silloin: "Jumala armahda niitä, jotka ovat merellä!" —

*****

Piki-Juoseppi tuli kylmään kotiinsa ja torui pojintimaansa, joka ei

ollut lämmittänyt hänen kamariaan.

Juoseppi sytytti kynttilän palamaan pöydälleen, komensi

pojintimansa keittämään ja tuomaan hänelle kuumaa vettä ja käski
sitten pojan makaamaan tupaan.

Itse hän istui ryyppimään tavaksi tullutta iltajuomaansa: sekoitti

kuumaan veteen runsaasti sokeria ja sitten konjakkia tai pirtua, tänä
iltana konjakkia.

Hän istui keinutuolissa, antoi tuolin keinua, tupakoi ja välillä taas

maisteli lasista.

Oli lämmin ja hyvä olla. "Kestäisi tätä vain loppumattomasti!",

sanoi hän itselleen.

Piki-Juoseppi mietiskeli ja ryypiskeli.

 Hän oli tottunut jo aikoja sitten tämänlaiseen yksikseen
ryypiskelyyn.

Kerran hän otti luokseen erään naapurin miehen, Raannin Jutan,

luokseen, että ilta kuluisi ratevammin, mutta kun hän sattui vähän
torkahtamaan, otti Jutta kynttilän pöydältä, hiipi puotiin, josta ei oltu
korjattu pois monien päivien kassaa, pani kynttilän tiskille ja veti
rahalaatikon auki. Juoseppi heräsi pimeässä puotikamarissaan, hiipi
salareiälleen, josta näki rahalaatikolle ja seurasi Jutan hommia. Jutta
parhaillaan penkoi sormillaan laatikossa olevaa setelikasaa ja sähisi
itsekseen: "Jutta! Jutta! Kuule Jutta, sinulla on paljon rahaa
silmissäsi! Paljon sinulla on rahaa kotona omassa kaapissasikin,
mutta ei näin paljon! Älä ota Jutta toisen rahaa! Olispas Simi-veikka
tässä, niin kyllä se ottaisi! Mutt' Jutta ei ota toisen omaa! Ei muuta
kuin sata markkaa!"

Piki-Juoseppi hiipi jälleen tuolilleen, mutta ei sen illan perästä

ottanut luokseen ketään iltaa istumaan.

Kello läheni kymmentä.

Koko illan oli miettinyt Juoseppi vain yhtä asiaa: Jos Sameli saa
nykyisen "Anna-Marjan" kuorman korjatuksi kätköihinsä talvella
ajettavaksi hevosilla mantereelle myytäväksi, on hän turvattu ainakin
vuodeksi.

"Turhaa tavaraa ei 'Anna-Marjalla' haeta meren takaa tähän aikaan

vuotta", mietti hän.

Asia olisi saatava jotenkuten estetyksi.

Aika alkaa olla myöhä.

 "Anna-Marja" voi olla jo turvassa ja talvella ei enää voi estää
tavaran vientiä mantereelle, ja jos yhden kuorman saa ilmoitetuksi
tullille, voi kymmenen jäädä. Ei! Yhdellä kertaa se on tuhottava koko
määrä!

Juoseppi ei ollut tuhma!

Eihän toki!

Ei hän lähtenyt Pohjoisriville jo iltahämärissä, eikä

myöhemminkään illan kuluessa niin kauan kuin yksikään ihminen
kylässä valvoo. Se herättäisi huomiota. Ruvettaisiin urkkimaan ja
muistelemaan, kuka mahtoi sinä iltana olla liikkeellä ja pianhan jäljet
johtaisivat hänen luokseen.

"Ole viisas, Juoseppi! Menköön yritys tällä kertaa mieluummin

myttyyn kuin että pistät pääsi sellaiseen reikään, mistä et saa sitä
takaisin. Odota vain rauhassa kuin hämähäkki saalistasi!", puheli
Juoseppi itsekseen.

Kello löi kymmenen.

Juoseppi pukeutui lyhyeen turkkiinsa ja karvalakkiinsa ja meni

ulos.

Koko kylä nukkui.

Ei kuulunut mitään missään eikä näkynyt ainoaakaan tulta.

Länsimyrsky riehui ja lunta tuli taivaan täydeltä.

Juoseppi huomasi, että sopiva hetki oli lyönyt.

Toimeen!
 Hän meni jälleen kamariinsa.

Hän otti konjakkipullon molempiin turkin taskuihinsa, sammutti

kynttilän, hiipi hiljaa rantaansa, lykkäsi siellä pienen haapionsa,
keveäsoutuisen, äänettömästi vesille ja alkoi soutaa pohjoista kohti
saaren tyyntä itäsivua.

Hän souti aivan maan sivua pitkin, airot miltei rantakallioihin

kolkki.

Ei näkynyt tulia kirkonkylässäkään, joka on myös saaren

itärannalla.
Ei ollut ainoaakaan ankkuroinutta alusta kylän edessä, eikä ainakaan
"Anna-Marjaa" satamassakaan, jonka Juoseppi souteli äänettömästi
ristiin rastiin.

"Hyvä on! En ole tullut liian myöhään" — riemuitsi Juoseppi,

"mutta kiirettä tarvitaan että ennätän ennen 'Anna-Marjan' tuloa
Pohjoisriville! — Lennäpäs nyt haapio, minkä jaksat! Voi sattua, että
'Anna-Marja' tulee vastaasi Pohjoisrivillä ja sitten on kaikki
myöhäistä. Lennä, lennä, sillä vaikka en ennättäisi kuin kymmentä
minuuttia ennen 'Anna-Marjaa', olen minä voittanut."

Niin hoputteli Juoseppi haapiotaan, joka meni keula ryöpyten, ja

kuusiset airot notkuivat.

Koskaan ei ennen ollut Juoseppi tuntenut sellaista voimaa

jänteissään.

Alkoi kuulua jo jytinä ja kumina.

Aallot, mahtavina kuin mäet vyöryivät Pohjoisrivin säärelle ja

kaatuivat ukkosena jyristen sen yli. Juosepin jolla kiikkui jo
ummikkaissa, joina aallot keinuivat saaren varjopuolella.

Aikaisemmin olivat Juosepin korviin jo kaikuneet sumukellon

säännölliset kumahdukset.

"Saatanan sumukello! Annahan kun työnnän konjakkipullon

kitaasi, niin etköhän vaikene!"

Juoseppi oli jo rannassa. Hän veti haapionsa maalle ja köytti

pestin kiinni ja läksi sitten rauhallisena kuin ei mitään kiirettä
maailmassa olisikaan astelemaan kellotapulia kohti.

Muutaman askeleen päässä kellotapulista on loisto. Molemmat

seisovat vielä tänäkin päivänä.

Loiston voimakas tuli valaisi koko ympäristöään parin

kolmenkymmenen askeleen laajuudelta. Siinä valopiirissä näkyi myös
kellotapuli ja sen vieressä kellon soittaja, Jyrin Tuomas, joka pari
viikkoa sitten oli muuttanut tänne Lounatrivin loistolta, jossa palveli
aikaisemmin.

Juoseppi lähestyi Tuomasta reilusti, vasen käsi turkin taskussa ja

oikea ojennettuna Tuomasta kohti, joka juuri oli saanut kahdeksan
lyöntiänsä lyödyksi ja jätti kellon itsekseen hyrisemään.

— Joutua työlle, Tuomas, sanoi Juoseppi.

— Jumal'antakoon, vastasi Tuomas viluisena.

Hänellä oli suuret vartiomiehen turkit päällään, mutta hänellä oli

sittenkin kylmä, sillä hänen vartiovuoronsa oli alkanut kello
kahdeksan illalla ja nyt oli jo kello lähempänä kahtatoista, eikä hän