Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookmeta.

com

Probability Random Variables and Data Analytics

with Engineering Applications P. Mohana Shankar

https://ebookmeta.com/product/probability-random-variables-
and-data-analytics-with-engineering-applications-p-mohana-
shankar/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Probability, Random Variables, and Data Analytics with

Engineering Applications P. Mohana Shankar

https://ebookmeta.com/product/probability-random-variables-and-data-
analytics-with-engineering-applications-p-mohana-shankar-2/

ebookmeta.com

Probability, Random Variables, And Random Processes 4th

Edition Hwei P. Hsu

https://ebookmeta.com/product/probability-random-variables-and-random-
processes-4th-edition-hwei-p-hsu/

ebookmeta.com

Schaum s Outline of Probability Random Variables and

Random Processes 4th Edition Hwei P Hsu

https://ebookmeta.com/product/schaum-s-outline-of-probability-random-
variables-and-random-processes-4th-edition-hwei-p-hsu/

ebookmeta.com

Vicious Deception A Dark Why Choose Romance 1st Edition

Elira Firethorn

https://ebookmeta.com/product/vicious-deception-a-dark-why-choose-
romance-1st-edition-elira-firethorn/

ebookmeta.com
Fodor s Florida 35th Edition Fodor'S Travel Guides

https://ebookmeta.com/product/fodor-s-florida-35th-edition-fodors-
travel-guides/

ebookmeta.com

Sustainable Business: Key Issues, 3rd Ed. Helen Kopnina

https://ebookmeta.com/product/sustainable-business-key-issues-3rd-ed-
helen-kopnina/

ebookmeta.com

Academic Advising and the First College Year 1st Edition

Jenny R. Fox

https://ebookmeta.com/product/academic-advising-and-the-first-college-
year-1st-edition-jenny-r-fox/

ebookmeta.com

Billionaire Brocker Brothers Accidentally Devoted 1st

Edition Jenn Sable

https://ebookmeta.com/product/billionaire-brocker-brothers-
accidentally-devoted-1st-edition-jenn-sable/

ebookmeta.com

The Justice of Kings Richard Swan

https://ebookmeta.com/product/the-justice-of-kings-richard-swan/

ebookmeta.com
Cambridge IGCSE and O Level Business Studies Second
Edition Revision Guide Houghton

https://ebookmeta.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-business-
studies-second-edition-revision-guide-houghton/

ebookmeta.com
P. Mohana Shankar

Probability, Random Variables, and

Data Analytics with Engineering
Applications
1st ed. 2021
P. Mohana Shankar
Electrical and Computer Engineering, Drexel University, Philadelphia,
PA, USA

ISBN 978-3-030-56258-8 e-ISBN 978-3-030-56259-5

https://doi.org/10.1007/978-3-030-56259-5

The solutions and slides for this book can be found at

https://www.springer.com/us/book/9783030562588
© Springer Nature Switzerland AG 2021

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the

Publisher, whether the whole or part of the material is concerned,
specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other
physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.
This Springer imprint is published by the registered company Springer
Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham,
Switzerland
Dedicated to my parents Padmanabharao and Kanakabai who were
teachers.
Preface
This book presents the essential elements of probability and statistics
and their applications relevant to engineering applications. The topics
covered along with examples and demos are expected to meet the
requirements of the undergraduate course in probability for students
pursuing engineering education. A unique feature of the book has been
the inclusion of computational aspects involving examples and
exercises requiring random number simulations and data analysis. This
paradigm shift in the contents of the book offers an opportunity to link
concepts in statistics (including random variables) to practical
applications in engineering, business and medicine. With Excel
spreadsheets of data provided, the book offers a balanced mix of
traditional topics and data analytics, expanding the scope, diversity and
applications of engineering probability. The solution manual will be
available to instructors. It contains solutions to both types of exercises
namely the traditional ones and analytical ones and others based on
data sets relevant to machine vision, machine learning and medical
diagnostics.
The book took almost 3 years to complete and grew out of the notes,
examples, demos and exercises created while teaching engineering
probability in the Department of Electrical and Computer Engineering,
Drexel University during the past several years. The timely completion
of the book was possible only through the wholehearted support and
active engagement of my wife Raja and daughter Raji. Their support
was immeasurable and invaluable.
I also want to express my sincere thanks to Mary James, Brian Halm
and Zoe Kennedy at Spinger (New York) and the Springer production
team (Brinda Megasyamalan, Silembarasan Pannerselvam and Mario
Gabriele) for their commitment and support to the book project.
P. Mohana Shankar
Philadelphia, PA, USA
Contents
1 Introduction
2 Sets, Venn Diagrams, Probability, and Bayes’ Rule
2.​1 Introduction
2.​2 Algebra of Sets
2.​2.​1 Summary of Relationships
2.​2.​2 Overview of Properties of Sets
2.​3 Sets, Events, Outcomes, and Probabilities
2.​3.​1 OR, AND, at Least, and at Most
2.​3.​2 Probability Expressed as a Continuous Function
2.​3.​3 Probability as a Geometric Measure
2.​4 Conditional Probability and Bayes’ Rule
2.​4.​1 Conditional Probability, Subsets, and Difference of
Two Sets
2.​4.​2 Conditional Probability and Multiplication Theorem of
Probability
2.​4.​3 Bayes’ Rule of Total Probability:​a priori and a
posteriori Probabilities
2.​4.​4 Conditional Probability Revisited:​Conditionality and
Correlation
2.​4.​5 Data Analytics, Confusion Matrix, and Positive
Predictive Value
2.​5 Permutations, Combinations, and Bernoulli Trials
2.​6 Summary
Exercises
References
3 Concept of a Random Variable
3.​1 Introduction
3.​2 Distribution and Density Functions
3.​2.​1 Characteristics of the CDF and pdf
3.​2.​2 Discrete vs.​Continuous Random Variables
3.​3 Moments, Characteristic Functions (CHF), Moment
Generating Functions (MGF), and Laplace Transforms
3.​4 Continuous and Discrete Random Variables:​Some Common
Densities
3.​5 Conditional Densities and Conditional Distribution
Functions
3.​5.​1 Total Probability and Bayes’ Rule
3.​5.​2 Memoryless Property
3.​6 Uniform Density Revisited
3.​7 Transformation of Random Variables
3.​8 Mixed Random Variables and Mixed Transformations
3.​9 Miscellaneous Topics
3.​9.​1 Hazard Rates and Reliability
3.​9.​2 Error Rates
3.​9.​3 Receiver Operating Characteristics Curves
3.​9.​4 Mixture Densities
3.​9.​5 Some Additional Aspects and Properties of Random
Variables
3.​9.​6 Step Functions and Delta Functions
3.​9.​7 Normal Probability Table
3.​10 Summary
3.​10.​1 Overview of Densities and Their Properties
3.​10.​2 Moment Generating Function and Its Use:​
Exponential, Gamma, Rayleigh, Uniform, Gaussian, and
 Poisson Densities
3.​10.​3 Overview of Transformations
3.​10.​4 An Alternate View of Transformation of a Random
Variable
3.​10.​5 Conditional Densities and Conditional Expectation
Revisited
3.​10.​6 Proofs of the Moments of Gaussian and Rayleigh
Densities
3.​10.​7 Moments of a Poisson Random Variable
Exercises
References
4 Multiple Random Variables and Their Characteristics
4.​1 Introduction
4.​2 Joint Distribution and Densities
4.​3 Conditional Densities
4.​4 Two-Stage Experiments
4.​5 Function of Two Random Variables
4.​5.​1 Sum of Two Random Variables
4.​5.​2 Ratio of Two Random Variables
4.​5.​3 Product of Two Random Variables
4.5.4 Density of g(X,Y) Graphically
4.5.5 Other Useful Transformations: max{X,Y} and min{X,Y}
4.​5.​6 Joint Density of Two Functions of a Pair of Random
Variables
4.​6 Joint Moments, Correlation, Covariance, Etc.​
4.​6.​1 Bayes’ Rule, Conditionality and Correlation
4.​7 Characteristic Functions, Laplace Transforms, and Mellin
Transforms
 4.​8 Multiple Random Variables
4.​8.​1 Order Statistics
4.​8.​2 Central Limit Theorem for the Sum
4.​8.​3 Central Limit Theorem for the Products
4.​8.​4 Densities of the Sum of the Squares of Normal
Variables
4.​9 Summary
4.​9.​1 Density of a Function of Two or More Independent
Variables
4.​9.​2 Density of the Difference of Two Independent Random
Variables (Detailed Analysis)
4.​9.​3 Leibniz Rule:​Differentiation of a Definite Integral
Exercises
References
5 Applications to Data Analytics and Modeling
5.​1 Introduction
5.​2 Receiver Operating Characteristics (ROC) Curves
5.​2.​1 Optimal Operating Point (OOP) and Positive Predictive
Value (PPV)
5.​2.​2 Statistical Variation of the Area under the ROC Curve
5.​2.​3 Improvement in Performance and Statistical Modeling
5.​3 Bayesian Decision Theory
5.​3.​1 ROC Analysis Revisited Through Bayes’ Decision
Theory
5.​3.​2 Optimal Operating Point (Revisited)
5.​4 Bootstrapping
5.​4.​1 Bootstrapping of the Population Mean
5.​4.​2 Bootstrapping of Area Under the ROC Curve (AUC)
 5.​4.​3 Bootstrapping in Machine Vision and Medical
Diagnostics:​AUC Comparison
5.​5 Applications in Telecommunicatio​ns
5.​5.​1 Wireless Channel Models
5.​5.​2 Diversity Techniques
5.​6 Applications to Reliability of Interconnected Systems
5.​7 Summary
Exercises
References
Appendix A: t-Tests, z-Tests, and p-Values
Appendix B
Bibliography
Index
© Springer Nature Switzerland AG 2021
P. M. Shankar, Probability, Random Variables, and Data Analytics with Engineering
Applications
https://doi.org/10.1007/978-3-030-56259-5_1

1. Introduction
P. Mohana Shankar1
(1) Electrical and Computer Engineering, Drexel University,
Philadelphia, PA, USA

The topics in probability and statistics are concept driven, and

textbooks devoted to these require a different mode of presentation
than the traditional ones seen in mathematics. The key difference is
that the examples must be relevant to the students for whom the course
in probability is a curricular requirement. While the students might
have been exposed to some elements of probability, the idea of
experiments with outcomes being described in statistical terms is novel
to them. Thus the introduction of randomness and the notion of a
random variable are abstract and require example driven methodology
in presentation. Since engineering applications of probability include
modeling of outcomes and testing the validity of the models, the book
must be thematic with particular emphasis on engineering problems
that students may encounter either in school or in their professional
world after graduation. This book has been prepared keeping this
central theme, namely, application-oriented presentation in terms of
examples and exercises. Industrial, commercial, and medical
applications involve collection, analysis, interpretation of data, etc., and
therefore students must also learn computational techniques. This
aspect adds another component to the presentation as well as the
choice of examples and exercises.
Chapter 2 begins with the elementary aspects of probability by
starting with sets and Venn diagrams. The concepts of probability
follow with appropriate descriptions of marginal, joint, conditional, and
total probabilities, Bayes’ rule, Bernoulli trials, etc. Examples include
those that examine the notion of continuous probability as a prelude to
the presentation of random variables in the next chapter. Keeping with
the theme of application oriented content, the chapter contains topics
in data analytics such as the estimation of á priori, conditional and á
posteriori probabilities associated with a given set of data collected
from measurements. The presentation of the subject matter is
organized to offer the reader the importance and relevance of the topics
to present day engineering problems. The association between
transition matrix and confusion matrix is introduced to illustrate the
connection of the probability concepts to data science. Examples and
exercises include conceptual and data analytics based ones.
The concept of a random variable and its importance in modeling
the outcomes of experiments are presented in Chap. 3. While providing
traditional coverage of discrete and continuous random variables,
densities, distribution functions, conditional densities, readers are also
introduced to mixed random variables as well as mixture densities to
reflect the current trends in modeling of data from experiments. The
examples of transformation of variables presented offer a peek into the
various engineering applications. Data analytic techniques are
presented again with the offering of receiver operating characteristics
curves (ROC) and performance measures such as the area under the
ROC curve (AUC), positive predictive values, etc., thereby relating the
subject matter to the topics covered in Chap. 2. Chapter summary
provided offers detailed descriptions of densities and their properties.
Multiple examples of transformation of variables are also presented.
Examples and exercises include traditional analytical ones alongside
data based ones requiring computational approaches.
Chapter 4 is devoted to multiple random variables (mainly two
variables). The transformation of two variables is presented initially by
expanding on the notions of conditional densities in Chap. 3, before
invoking the approaches requiring the use of Leibniz theorem and
Jacobian. Modeling of outcomes in an experiment is presented as a two-
stage experiment. Characteristic functions and Laplace transforms are
offered for the determination of the densities of the sum and difference
of variables. Mellin transforms (a topic not covered in textbooks) are
presented as a means to obtain the densities of the products and ratios
of two or more random variables. Meijer G functions are introduced to
express the densities of products of random variables. The chapter
offers detailed descriptions of the central limit theorem (sums and
products) and order statistics. The examples and exercises are
applications oriented and often involve the use of computational
approaches.
Chapter 5 is exclusively devoted to data analytics applied to
machine vision (target detection) tasks. The topics from Chaps. 2, 3,
and 4 are invoked to make connections to hypothesis testing (chi-
square tests), parameter estimation, ROC, performance analysis with
the aim of developing data analytic approaches. Instead of presenting
hypothesis testing and parameter estimation as theoretical topics, they
are offered as tools in the context of data analytics and examples reflect
this paradigm shift. ROC analysis is revisited to understand the
statistics of the area under the ROC curve through the study of
bootstrapping. Examples of bootstrapping are given which examine the
method of comparing the areas under the ROC curves generated from
two different sensors. A modeling example is presented by examining
the statistics of signal fluctuations in wireless channels demonstrating
the genesis of several densities. Diversity is introduced as a means to
mitigate signal strength fluctuations in wireless channels. All the
exercises involve data analytics.
While Chap. 5 examines the parametric method of hypothesis
testing using the chi-square tests, Appendix A offers a look at other
hypothesis tests such as the t-tests and z-tests. Estimation of confidence
intervals and p-values are presented along with examples using data
sets. Appendix B provides various examples of Matlab (www.​
mathworks.​com) scripts to solve exercises and ways of expanding the
concepts covered in the book. While Matlab scripts are provided within
each chapter wherever necessary, Appendix B provides a broad
overview of Matlab-based approach to engineering applications of
probability. It is important to note that computational work expected
during the course instruction may be undertaken using software other
than Matlab.
Even though the chapters are organized to cover different topics,
certain sections in Chap. 5 can be taught early. For example, sections in
Chap. 5 devoted to Neyman-Pearson criterion and chi-square testing
can be covered as soon as the topic of a single random variable is
covered (Chap. 3). Similarly, following the completion of the discussion
of two random variables, topics from Chap. 5 dealing with performance
improvement may be taught.
Efforts to introduce data analytics into the undergraduate
engineering probability course were initiated a few years ago. This
book grew out of these efforts to bring a unique perspective
emphasizing practical examples and computational approaches using
data analytics bridging the gap between theory and practice. This is
reflected in the substantial number of examples and exercises data
analysis while offering traditional examples and exercises requiring
analytical skills in all areas of mathematics. The electronic
supplementary materials contain data sets for the exercises along with
a number of videos. These videos (more than 60) provide step-by-step
explanation of concepts, transformation of variables, and data analytics
examples covering Chaps. 2–5.
© Springer Nature Switzerland AG 2021
P. M. Shankar, Probability, Random Variables, and Data Analytics with Engineering
Applications
https://doi.org/10.1007/978-3-030-56259-5_2

2. Sets, Venn Diagrams, Probability, and

Bayes’ Rule
P. Mohana Shankar1
(1) Electrical and Computer Engineering, Drexel University,
Philadelphia, PA, USA

Electronic supplementary material:

The online version of this chapter (https://​doi.​org/​10.​1007/​978-3-
030-56259-5_​2) contains supplementary material, which is available to
authorized users.

Keywords Algebra of sets – Venn diagrams – Continuous and discrete

outcomes – Independent events – Probability – Conditional, marginal,
joint and total probabilities – Bayes’ rule and total probability – A priori
and a posteriori probabilities – Tree charts – Probability as a
continuous function – Probability as a geometric measure – Confusion
matrix – Transition matrix – Error rates – Probabilities of miss and false
alarm – Threshold values – Positive predictive values – Probability of
error – Binary transmission – Counting methods – Permutations and
combinations – Independent trials – Series and parallel connected
systems – Bernoulli trials – Generalized Bernoulli trials

2.1 Introduction
The study of the probability involves analysis of outcomes,
observations, events, occurrences, etc. This suggests that a simple way
to build a basic understanding of the concepts of probability is through
the use of methods commonly used to group outcomes or events and
analysis of these groups or sets. Thus the starting point of discussion
will be the development of an understanding of the properties of sets,
manipulation of sets, and outcomes. Once the algebraic manipulations
of sets (addition, multiplication, subtraction) are understood, the
transition to probability becomes easy and straightforward.

2.2 Algebra of Sets

A set is a collection of events or objects. For example, we can define a
set α as a group consisting of the lowercase letters of English alphabet,
(2.1)
In this case, α represents a countable set (elements are discrete and
hence countable). We see that a belongs to α expressed as
(2.2)
We note that the uppercase letter P does not belong to the set α and
this is expressed as
(2.3)
The whole English alphabet can be referred to as a universal set S of
English alphabet which means that
(2.4)
Comparing Eqs. (2.1) and (2.4), we can see that α is a subset of S,
expressed as
(2.5)
Let us define another set β consisting of just three letters, a, b, and c.
(2.6)
We can state that β is a subset of α which itself is a subset of S
expressed as
(2.7)
In certain literature, the notation ⊆ represents a subset (implying
that the sets are also equal) and ⊂ represents a proper subset (β is
contained in α). We will always use the notation ⊂ for a subset.
A set that has no elements is an empty or a null set represented as
(2.8)
It is easy to see that null set is a subset of every set.
It should be noted that we may also have an uncountable set. For
example, if we define a set γ to consist of numbers between 2 and 4, the
set has an uncountable number of elements since decimal values are
allowed. The set γ is
(2.9)
Equation (2.9) implies that γ contains elements x such that x lies
between 2 and 4. Let us define a new set as
(2.10)
Another property of the sets is evident through an examination of
the elements of γ and κ. They contain no common elements and they
are said to be disjoint. The commonality of two sets is generally
expressed as the intersection using the symbol, ∩. This means that
(2.11)
Consider a set ψ consisting of a couple of upper- and lowercase
English alphabets,
(2.12)
If we compare the sets α and ψ, they have a few common elements,
and these are identified as belonging to a new set, namely, the
intersection of the two sets. The common elements are a and c. The
intersection of α and ψ is expressed as
(2.13)
If we now combine all the elements of α and ψ, we have the union of
two sets consisting of the elements of α and ψ. The union of two sets is
expressed as
(2.14)
Define another set μ as
 (2.15)
Comparing α and μ, it is clear that they have no common elements
and the union of α and μ is S. S represents the universal set , and its
universal aspect (i.e., what is contained in it) is determined and defined
by the user. In other words, the universal set is subjective. We can
define the complement of α as
(2.16)
Note that
(2.17)
A few additional points of observation can be made from these
properties. When we formed the union of α and ψ, and the intersection
of α and ψ, we only used the common elements a and c only once. This
means that

(2.18)

In other words, the union or the intersection of a set with itself is

the set itself (and not two times the set).
Another way of representing the relationship among any two sets is
through the difference of two sets. The differences of the two sets β
and ψ is expressed as

(2.19)

It is clear that the set β − ψ is different from the set ψ − β. The

difference β − ψ results in a set that has elements in β that do not exist
in ψ, and similarly, the difference ψ − β results in a set that has elements
of ψ that do not exist in β.
It is often easy to understand the relationships among the various
sets and the universal set through the sample space representation in
terms of Venn diagrams. In a Venn diagram , the rectangle represents
the universal set, and subsets (or other contained sets) are represented
by other shapes including rectangles.
Example 2.1 Let us define a universal set as integers from 0 to 30. Let
us also define four sets, A, B, C, and D as follows:

These sets can be represented in a Venn diagram as shown in Figure

Ex.2.1.

Figure Ex.2.1

The Venn diagram in Figure Ex.2.1 shows that the sets A and C, D and C,
B and D, and B and C are disjoint. D is a subset of A and the intersection
of A and B is the set consisting of elements {4, 5, 6}. These observations
may be summarized as
 The equation above means that if we define P as the set that is
complementary to A ∪ B ∪ C, we have

From the subset D of A, we can also define a new set as the

difference of two sets, A–D. If E is defined as the set A–D, we have E
consisting of elements of A that are not present in D,

Let us go back to the use of Venn diagrams to illustrate the

relationships among sets. Let us consider two sets A and B (Figs. 2.1,
2.2, 2.3, and 2.4).

Fig. 2.1 Disjoint sets A and B

Fig. 2.2 A and B are not disjoint. A∪B is the shaded region and unshaded region is

Fig. 2.3 Intersection of A and B (overlap of A and B): A and B not disjoint
Fig. 2.4 A∪B expressed as the union of three disjoint sets , each of which is an
intersection of two sets

2.2.1 Summary of Relationships

For any three sets, A, B, and C,

(2.20)
 (2.21)

(2.22)

If B is a subset of A, it is expressed as B ⊂ A or A ⊃ B as shown in

Fig. 2.5. This means that B is contained in A as seen below. If B ⊂ A,
then B and A–B are disjoint .

Fig. 2.5 Difference between A and B, B⊂A

(2.23)

(2.24)
If A ⊂ B (see Fig. 2.6), we see that A and (B–A) are disjoint.
Fig. 2.6 Difference between B and A, A⊂B
It is worthwhile to note that union of the event with itself and
intersection of the event with itself is the event as seen in Eq. (2.18).
(2.25)
Additionally, for any two sets A and B, the following results can
easily be proven using Venn diagrams .

(2.26)

(2.27)

(2.28)
Subsets can also be created from continuous outcomes. If
S = {lifetimes of computers}, it implies that S = {t ≥ 0} where t
represents the time (let us say in years). If we now create two sets by
observing the performance of systems over a long period of time, we
can create two events A = {0 ≤ t ≤ 5} where computers seem to last up
to 5 years and B = {3 ≤ t ≤ 4} where computers seem to operate
between 3 and 4 years. In this case, it is seen that B ⊂ A.
Let us examine the difference of two sets. The difference between A
and B is the set A–B. This means that A–B represents the elements of A
that are not elements of B. In this case, the events B and (A–B) are
disjoint.
(2.29)
The set (A–B) is the region of A excluding the overlap of A and B as
shown in Fig. 2.7. Therefore,
(2.30)

(2.31)

Fig. 2.7 Difference and intersection:

If A and B are disjoint,

(2.32)
If A and B are not disjoint,
(2.33)
Therefore, we have several ways of expressing the difference in two
sets, A and B.
(2.34)

(2.35)
 You will also notice that the events (A–B) and AB are disjoint and A
is the union of these two disjoint events,
(2.36)
Similarly, B–A can be expressed as
(2.37)
Using Eq. (2.37), we can write the identity for B where B is
expressed as the union of two disjoint sets (B–A) and AB. This means
that
(2.38)

Example 2.2 If A = {1, 4, 5, 7, 8, 10} and B = {2, 4, 5, 7, 9}, what is A–B?

What is B–A?

Solution

Example 2.3 If A is defined as the set of continuous numbers

between 1 and 4 and B is defined as the set of continuous numbers
between 3 and 6, find the {A + B}, {AB} {(A + B)(AB)C}.

Solution

Since we are dealing with continuous numbers, the universal set is

chosen as
 We could have chosen the universal set as numbers between 0 and
100 or −200 and 100, or any set of values that will contain A and B
within the context of this problem.

A note on the use of the symbols < and ≤ is in order at this point. In
this example, if X (a continuous variable) is taking two values E and F,
E ≤ F is not different from E < F. Similarly, E > F and E ≥ F represent
identical sets. On the other hand, if X represented a discrete variable,
the presence of the equal sign becomes important. We will revisit this
issue in Chap. 3.

Example 2.4 If A and B are numbers such that each may take values
randomly between 0 and 5, show the sample space of the experiment. If
C = {A > 2}, D = {B > 2}, E = {A > B}, and F = {A > 3, B < 4}, show the
sample space associated with these sets.
Solution (Figures Ex.2.4.1, Ex.2.4.2, and Ex.2.4.3)

Figure Ex.2.4.1
Figure Ex.2.4.2
Figure Ex.2.4.3

2.2.2 Overview of Properties of Sets

A set is a collection of items, with each item identified as element of the
set.
An empty set contains no elements and is expressed as ∅. An empty
set is a NULL set.
The universal set contains all the elements (or outcomes in an
experiment) in the context of the situation being described.
Two sets are equal, if they contain identical elements. Order of the
elements is not important. Also, repetitions of elements have no effect.
For example, the sets A = {2, 2, 3, 4, 5} and B = {2,3,4,5} are equal.
A set B is a subset of A if A always contains all the elements of B and
B may or may not contain all the elements of A.
 The complement of a set A is the set formed by the remaining
elements of the universal set S such that the union of A and
complement of A is the universal set.
The intersection of two sets is the set formed by the common
elements of the two sets.
Two sets are disjoint if their intersection is a NULL set.
The cardinality of a set is the number of elements of a set.
Two sets are equivalent, if their cardinalities are same. Therefore, if
two sets are equal, they are also equivalent. Converse is not true.

2.3 Sets, Events, Outcomes, and Probabilities

We saw that events and occurrences can be grouped into sets. Since
occurrences and events are statistical, i. e., each event or occurrence
has a probability associated with it, we can use the properties of sets to
describe the probabilities. Since S is a universal set, it implies that S
includes all the events (or outcomes), meaning that the probability
associated with the universal set is 1. Therefore, S constitutes the
sample space (Leon-Garcia 1994; Ross 2006; Papoulis and Pillai 2002).
The set S contains all the possible outcomes and therefore, S is a certain
event with probability,
(2.39)
For any subsets (sets comprising of selected outcomes from the
same space), the probability associated with the subset will be less than
1. If A contains elements from the sample space S, we have
(2.40)
The probability associated with the empty set or the null set is zero,
(2.41)
We can therefore conclude that the probability p of any event or
occurrence will always lie between 0 and 1,
(2.42)
If A and B are two events, we can express the probability of the
union of A and B (probability of the sum of A and B) as
 (2.43)
Equation (2.43) follows directly from Fig. 2.3 because union of two
events includes the joint space counted twice requiring the subtraction.
Another way to explore the union is by writing the union of A and B as
the union of three mutually exclusive (disjoint) events as shown in Fig.
2.8. Mutually exclusive events imply that the probability of the joint
event is 0. Stated differently, mutually exclusive events imply that the
occurrence of any one precludes the occurrence of others. This means
that

(2.44)

Fig. 2.8 Union of A and B shown in terms of three mutually exclusive events ,

Adding a null set to Eq. (2.44), the union becomes

(2.45)

Since the difference of any two sets is a null set, we replace the null
set with the difference of the joint event AB as
 (2.46)
Equation (2.45) now becomes

(2.47)

It can be seen that Eq. (2.47) leads directly to Eq. (2.43). If A and B
are mutually exclusive, the total probability is
(2.48)
While “mutually exclusive” events suggest that the presence or
occurrence of one event precludes the presence of the other,
“independence” of events implies that the occurrence of one has no
influence on the occurrence of the other. For example, if we toss a coin,
the two outcomes, heads (H) or tails (T), are mutually exclusive.
Consider now the case of having a coin and a six-face die. We throw the
pair up and watch the outcomes. The outcomes will be in pairs, {1,H},
{2,H}, {3,H}, {4,H}, {5,H}, {6,H},{1,T},{2,T}, {3,T}, {4,T}, {5,T}, and {6,T}.
Any 1 of these 12 outcomes (occurring in pairs) is such that the 2
events, 1 from the coin and the other from the die, have no relationship
and, therefore, the events are independent . In general, if the events A
and B are independent, the joint probability is the product of the
marginal probabilities,
(2.49)
In the experiment involving the coin and the die, this implies that

(2.50)

Equation (2.50) is obtained assuming that we have a fair coin and a

fair die. You will also notice that the order is not important; {1,H} and
{H,1} constitute the same event.
We may also arrive at the result in Eq. (2.50) by knowing that the 12
possible outcomes are mutually exclusive and, if the coin and die are
unbiased, each outcome is equally likely. Therefore, we can invoke the
frequency interpretation of the probability and express the probability
of any one of the 12 outcomes as equal to 1/12.
 The frequency interpretation of the probability is stated as follows
(Ziemer 1997; Papoulis and Pillai 2002). If we conduct a large number
of experiments (N) and the number of favorable outcomes (or
outcomes of choice) is n, the probability of that event (specific
outcome) p is the relative frequency expressed as the ratio n/N. This
means that

(2.51)

Independent vs. mutually exclusive :

If A and B are mutually exclusive, P(AB) = 0 because (AB) = ∅.
If A and B are independent, P(AB) = P(A)P(B).
If A and B are mutually exclusive and independent,
P(AB) = 0 = P(A)P(B), one of the events must not occur.

Example 2.5 If events A and B are independent, show that A and

are also independent.

Solution

Furthermore,

Rewriting the expression for P(A), we have

Note that

This means that

It can be shown similarly that events B and are also independent.

We have
 Since A and B are independent, equation above becomes

Rewriting,

Equation above shows that B and are independent. We can write

an expression for P( ) as

If A and B are independent, B and are also independent.

Therefore, the equation above becomes

Rewriting the equation above, we have

The equation above shows that if A and B are independent, then

and are also independent.
If events A, B, and C are independent, they all must be independent
taken two at a time as well as three at a time. All four equalities must
hold for the events A, B, and C to be independent (Papoulis and Pillai
2002).

(2.52)

Total Probability Revisited

 (2.53)
Note that for any two events A and B, the events A, , and
constitute the complete sample space (see Fig. 2.8),

(2.54)

We may now extend the concept of total probability to the case

when the sample space contains more than two events. First consider
the case when we have three events, A, B, and C. The total probability
can be obtained by treating
(2.55)

(2.56)
By applying the total probability concept in Eq. (2.43) to Eq. (2.55),
we get
(2.57)
Just as in the case of two events expressed as the sum of three
mutually exclusive events in Eq. (2.44), the union of three events can be
expressed as the sum of seven mutually exclusive events shown in Fig.
2.9 as
(2.58)
Fig. 2.9 Three events and mutually exclusive groupings
If A, B, and C are mutually exclusive ,
(2.59)
Furthermore, if the sample space is populated only by events A, B,
and C, we have
(2.60)
We may now generalize the union of three events expressed in Eq.
(2.57) to the case of a union of n events, A1, A2,…,An resulting in

(2.61)

If all the events are mutually exclusive , the total probability

becomes

(2.62)

Using Eq. (2.62), we can rewrite Eq. (2.61) as

 (2.63)

The equality sign holds when the events are mutually exclusive .
Equation (2.63) is known as the “union bound” or “Boole’s inequality.”

2.3.1 OR, AND, at Least, and at Most

If we have two events A and B (for the time being, we treat them as
being NOT mutually exclusive), the probability associated with the
union of two events implies the following, A or B or both. Therefore, OR
is all inclusive.
(2.64)
Total probability implies events individually and collectively
happening. On the other hand, AND implies the simultaneous
occurrence (joint occurrence) of two or more events. For the case of
two events A and B, the joint probability means
(2.65)
If five events are occurring, the term at least two implies two or
more events (2, 3, 4, or 5). The term at most 3 implies 1, 2, or 3 events
taking place. If you conduct an experiment with successes and failures,
(2.66)
If A and B are two events that are not mutually exclusive, P(A + B)
gives the probability that either A, B, or both occur and is given by Eq.
(2.53) or Eq. (2.64). Therefore, the probability that neither event occurs
is
(2.67)
While P(A + B) gives the probability that either A, B, or both occur,
the probability that exactly one of the events occurs is the probability
associated with the union of (A–B) and (B–A).
(2.68)
Using Eq. (2.34)
 (2.69)
We may get the result in Eq. (2.69) by noting that taking out the
joint event from the union of two events, we also get exactly one event.
Therefore,
(2.70)
Note that Eqs. (2.69) and (2.70) are the same.
If A, B, and C are not mutually exclusive, the probability that exactly
two of the three events occur is
(2.71)
If P(AB) = 1, then we have certain events that are identical,
(2.72)
In this case, the sample space only contains A and B that overlap
100%.
Similarly, if P(ABC) = 1, we have
(2.73)
In this case, the sample space contains only A, B, and C and they
overlap 100%.

Example 2.6 In the linear algebra course (event B), the probability of
any student receiving an A is 0.35, while the probability of receiving an
A in the course in differential equations (event C) the following
semester is 0.4. The probability that a student receives A in both is 0.2.
(i) What is the probability that a student receives at least one A after
completing both courses? (ii) What is the probability that the student
receives exactly one A and (iii) the student receives an A in linear
algebra, but not an A in differential equations?

Solution Prob (a student receives at least one A)

Prob (a student receives exactly one A)

Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
alimpana alhaalla näkyi muutamia pitkiä, tummanpunaisia juomuja,
jotka kävivät yhteen meren kanssa.

He käännähtivät tuontuostakin päänsä näihin pilviin päin, ja joka

kerralta tuntui heistä, kuin pilvet olisivat käyneet suuremmiksi. Ja
kummankaan heistä etukäteen tietämättä silmänräpäystäkään, tuli
heitä vastaan kylmä tuulenpuuska, ja silloin koko meri musteni.

Tämän yhden puuskan jälkeen oli ilma aivan tyven ja liikkumaton

niinkuin ennenkin, ja sittekin luulivat he tuntevansa siinä muutoksen
tapahtuneen. Molemmin he myöskin huomasivat, että kaksi
merilintua tuli lentäen maalle päin. "Krii, krii!" huusivat ne molemmat
ja tuijottivat veneeseen, liitäessään miltei aivan sen päällitse.

"Nosta purjepuu, Andres, käy kiinni, minkä jaksat! hoi!"

Bolstad ja Andres saivat purjepuun pystyyn yhdellä nostamalla.

Mutta heidän siinä purjetta levittäessään tuli uusi tuulenpuuska niin,
että keula vaahtoa viilsi.

Nyt alkoi myöskin meri kuohua ja käydä sekä vihreäksi että

valkeaksi. Välistä tuli leveä laine rynnäten ja nostatti pauhun,
keulaan osuessaan; mutta jatkoi matkaansa sitte edelleen maata
kohden ja kohisi raskaasti mennessään.

Yhä useampia merilintuja turvautui maalle päin; milloin tuli niitä

monta yhdessä parvessa ja luikaten, milloin taas vaan yksi ainoa
mykkänä yksinänsä. Lopulta ei ollut ulkona keitäkään muita kuin he:
mutta niin kauvan kuin päivää kesti purjehtivat he pulskasti
eteenpäin.
 Illempana kiihtyi tuuli kuitenkin rajummaksi. Ja pahinta oli, että se
useasti tuli mitä ilkeimpinä vihureina, niin että heidän täytyi äkkiä
kääntää vastaiseen, jotteivät menisi nurin.

Heidän täytyi vähän vähentää purjeita.

Niin purjehtivat he sitte hetken aikaa; mutta vähän ajan perästä

täytyi heidän uudelleen vähentää purjeita; sillä myrsky kiihtyi.

Istuttuaan hetkisen tämän jälkeen, sanoo Andres:

"Minä pelkään, että tuuli kääntyy enemmän länteen, kuin olisi

suotava."

"Niin, se on vähin kääntynyt viime hetkinä. Voitko jotakin erottaa,

missä me olemme?"

"Lienemme kai Ristikarin paikkeilla."

"Varokaamme siis matalikkoa itäpuolella."

He olivatkin aivan oikein Ristikarin luona; sillä heti sen jälkeen

näkivät he majakan, minkä he molemmat tunsivat — —

Kului muutamia tunteja, ilma pimeni ja myrsky kiihtyi. Ja meri kävi

niin hurjaksi ja valkeaksi, että oli mahdoton erottaa, mikä oli tyrskyä
ja mikä aavaa ulappaa.

Mutta kerran huutaa Bolstad:

"Oletko siellä, Andres?"

"Olen, täällä minä istun, laivuri."

 "Etkö se ollut sinä, joka istuit tässä ihan vieressäni?"

"En, minä olen istunut täällä keulassa."

"Minusta tuntui juuri kuin joku olisi istunut tässä ihan vieressäni."

"Miltä se näytti?"

"Se oli musta".

"Se ei liene kuitenkaan ollut mitään."

"Eipä suinkaan — uskoakseni".

Bolstad oli tuskin saanut sen sanotuksi, kun tuli tuulispää niin
kova, etteivät moista milloinkaan olleet kohdanneetkaan Alus kallistui
niin, että vesi loi kauvas vartaan ylitse, ja vaahto purskusi kuin
tihkusade.

Kun se oli ohitse ja alus jälleen pystyssä, riisuivat he joka

purjetilkan, mikä riisua voitiin.

Niin jatkettiin matkaa vielä hetki aikaa; mutta sitte muuttui ilma
niin raivoisaksi, etteivät he voineet kuulla toisiansa, jos he tavallisesti
puhuivat. Yhtäkkiä huutaa Andres hyvin kuuluvasti: "Laivuri! Minusta
on, kuin kuulisin jonkin soivan tuolta vastaamme".

"Vaikka kuuntelen, en minä kuule mitään" sanoo Bolstad.

Hetken perästä sanoo Andres jälleen: "Nyt kuulen kellon vielä

selvemmin".

"Niin, nyt kuulen minäkin sen," sanoo Bolstad, "tämä on meidän

viimeinen matkamme Andres — me olemme aivan Rokan kohdalla —
me olemme laskeneet liiaksi pohjoiseen. Mikset laske ulommaksi,
Andres. Tyrskyt nielaisevat meidät."

"Onko se varoituskello, — — minkä he ovat pystyttäneet,

varoittaakseen ihmisiä — Rokasta —"

"On niin."

"Niinpä onkin se tyrskyä, minkä tuolla sisempänä näen. Käännä

vene, laivuri! Minä näen sen hohtavan valkealta; minä kuulen sen
jyrisevän kuin tuomiopäivänä."

He käänsivät veneen, mikäli mahdollista, se alus olikin sellainen

lintu, että se käänne käänteeltä nousi tuuleen.

Mutta sittekin kuulivat he kellon soiton pitkät ajat kaikuvan heidän

korviinsa; mutta sitte heikkeni soitto heikkenemistään, eivätkä he
kuulleet muuta kuin laineitten pauhun.

Yhtäkkiä hellittää Bolstad peräsimen ja huutaa:

"Nyt se on harmaa, Andres!"

"Mikä on harmaa?"

"Minusta se näytti harmaalta! — Se on varmaan se musta, jonka

minä äsken näin; mutta tällä kertaa se oli harmaa."

"Pitäkää varanne, laivuri, tuolta tulee turma ihan perän puolelta!"

Heillä ei ollut pitkää aikaa tointuaksensa, ennen kuin se tuli

hirveällä ryskeellä ja jyräyksellä, mikä työnnähti aluksen pitkän
matkaa päistikkaa.
 Siitä hetkestä tarttui Andres peräsimeen. Laivuri Bolstad ei
kyennyt enää mihinkään.

Andres antoi mennä, kunnes hän näki edessäpäin pistävän esiin

jotakin mustaa, minkä hän luuli Harmaasaareksi. Sitte teki hän,
voimiaan ponnistaen, uudestaan käänteen.

Hän luuli ihan varmasti heidän jo osaksi päässeen paremmalle

puolelle; mutta vähää sen jälkeen kuuli hän kellon jälleen läppäävän,
ja vieläpä lähempänä kuin edellisellä kerralla. He eivät siis olleet
käänteestä mitään hyötyneet. Eivätpä niinkään, veneen
painolastihan oli pieni ja tyrsky painoi kovasti.

Niin ei ollut jäljellä muuta keinoa kuin uskaltaa yritys, jota hän
kauvan oli ajatellut: koettaa saada vene sisälle Messukuiluun. Jos
hän vaan voisi päästä sinne, olivat he turvassa kaikelta vaaralta, sillä
siellä sisällä oli vesi tyventä; sen hän tiesi entisestään.

Sen hän ilmaisi Bolstadille, mutta tämä vastasi vaan jotakin

epäselvästi, että kullakin aluksella on oma määrätty aikansa.

Joka hiven otettiin nyt alas. Andres Aasen luuli ennen pitkää
huomaavansa, että hän oli oikealla tiellä. Mutta juuri kun hän oli
näkevinään leveän kuilun edessään häämöittämässä, huudahti
Bolstad: "Nyt se on valkoinen!" ja seuraavassa silmänräpäyksessä
tölmäisi alus jotakin kovaa vastaan, niin että molemmat lensivät
päistikkaa eteenpäin.

Aasen tunsi, miten kylmä vesi huuhtoi hänen päänsä ylitse, miten
hän viskautui korkealle ylös, ja heti sen jälkeen rupesi koko hänen
ruumistansa särkemään. Kun hän sitte tunnusteli eteensä, tarttui
hänen kätensä johonkin märkään kankeen tai kanervaan, minkä
päälle hän arvatenkin oli pudonnut. Hän makasi hetken siinä, mutta
sitte hän yhtäkkiä muistikin, että hänen tuli ottaa selko Bolstadista.
Vaivoin hän siitä sitte nousi ja tirkisteli ympärilleen… Laineita
loppumattomassa jonossa oli ainoa, mitä hän näki. Ne olivat häntä
sangen likellä, niin että hänen oli sukkelasti vetäytyminen niistä
etemmäs, jotteivät ne peräytyessään veisi häntä mukanaan.

Mutta siinä tirkistäessään ja tähystäessään, ja epätoivon häntä

siinä ahdistaessa, luuli hän näkevänsä jotakin, mikä näytti ihmiseltä,
makaamassa muutamalla penkereellä lähinnä merta aivan suuren
kiven takana, mikä varmaankin oli estänyt laineita sitä mukaansa
vetämästä. Se ei voinut olla kukaan muu kuin Bolstad.

Aasen oli rohkea mies ja ennen kaikkea väkevä. Soveliaalla

hetkellä, kun meri vetäytyi takaisinpäin, heittäytyi hän äkkiä alas
penkereelle ja nosti sen ylös oikealla voimannäytteellä. Mutta miten
raskas oli hänen laivurinsa! näytti siltä kuin olisi henki poissa. Vaikka
hän ravisti häntä ja puhalsi henkeä häneen, pysyi hän edelleen
liikkumattomana. Mutta sitte yhdeltä kertaa huomasi Andres
oikeassa ohimossa pahan haavan, mikä ulottui kauvas päälakea
kohden ja mistä vuoti verta; se oli kai syynä hänen raukeaan
voimattomuuteensa.

Aasen otti silloin esiin nenäliinansa, levitti sen ja sitoi pään ympäri,
niin hyvin kuin voi, verenvuotoa tyrehdyttääkseen. Sitte veti hän
kissannahkaturkkinsa yltänsä ja kääri sen hänen ympärinsä, ettei
häntä palelisi, ja sitte lausui hän puoliääneen, jotta, jos mahdollista,
Bolstad tajuaisi: "Kestä hetkinen, laivuri! kyllä ne pian tulevat
pyydyksiään kokemaan."

Sitte otti hän sairaan pään syliinsä ja istui ja lämmitti sitä, minkä
voi.
 Verenvuoto Andresta nyt vaan enin huoletti. Sitä tihkui nenäliinan
läpi ja valui maahan raskain paksuin pisarin.

Toisinaan otti hän myöskin kädellä päähänsä, ikäänkuin olisi

tuntenut siinä jotakin märkää, mutta eniten makasi hän ihan hiljaa,
ja kun Andres kysyi, särkikö sitä, ei hän vastannut mitään.

Pari tuntia kului tällä tapaa. Ne kuluivat, hitaasti, niinkuin arvata

sopiikin. Laivuri Bolstad ei äännähtänyt vähääkään, ja ellei hän olisi
ollut siksikin lämmin, olisi Andresin ollut uskominen istuvansa siinä
kuolleen miehen kassa. Mutta äkkiä heilautti hän päätänsä ja alkoi
ponnistaa kuuluviin jotakin, vaikkakin suurella vaivalla: "Andres,
Andres!… Minä olen kauvan nähnyt sen häilyvän silmieni edessä…
minä luulen, että se on äiti vainajani… tai sitte se on kuolema itse…"

Tämän jälkeen makasi hän raskaampana Andresin käsivarsissa, ja

tämä luuli huomaavansa, että hän kylmenemistään kylmeni.
Kasvoihin ilmestyi tuommoiset kummat piirteet; oli, kuin kaikki olisi
kovennut ja jäykistynyt. Hän ei sanonut enää mitään eikä välittänyt
enää mitään kuullakkaan, Aasen sanoi vielä kerran: "Teidän on
kestäminen hetkinen, laivuri — kunnes ne tulevat pyydyksiään
kokemaan."

Mutta hetken perästä kohottautui sairas mies puoleksi istualle ja

katsoi ikäänkuin kummastuneena ympärillensä. "Mutta nehän ovat
vain vanhoja airoja, joita täällä on, Andres. Vain vanhoja airoja ja
haroja… Pyydä äitiä hiukkasen siivoamaan;… nythän on jo Joulu
aivan lähellä, ja kun veljeni tulee, ei sovi, että kaikki tämä törky on
tässä ympärinsä… Entäs lehmä sitte, mitä sillä on täällä tekemistä?
onko mokomaa ennen tapahtunut?… Sen vaan sanon, etten huoli
lehmästä huoneeseen… Sehän likaa kaikki, mitä täällä on… Eikö se
hyvällä lähde tiehensä? eikö… niin olen, totta tosiaan, antava sille,
että tietää… Mutta otappas pois tuo raskas mytty rinnaltani… voi, ota
se pois, Andres, niin olen sulle oikein kiitollinen, sillä se on niin
tukala… minun täytyy niin surkeasti ähkiä, kun se on siinä…"

Hän makasi hetken ja ähki raskaasti; mutta vähää sen jälkeen

luisti hengitys tasaisemmin, ja Andres luuli hänen nukkuvan.

Vähän ajan perästä alkoi hän kumminkin uudestaan puhua syvällä,

miltei tuntemattomalla äänellä. Mutta silloin näytti hän tajuavan,
mitä sanoi: "Sinä kyllä tästä selviät. Andres, sillä sinä et saanut
tärähdystä päähäsi… se oli minun loppuni. Mutta sano eukolle, ettei
hänen tule olla pahoillaan… ja kiitä häntä siitä, että olemme yhdessä
olleet… ja sitte muistakoon hän Herraa, joka ruokkii linnunpojatkin,
ja joka sanoo: minä annan rauhan sinulle, koskas huudat minua…
mutta nyt ei minulla varmaankaan enää ole pitkältä jäljellä…"

Sen jälkeen makasi hän niinkuin ennenkin. Verta valui vielä

päästä, mutta vähemmin sentään kuin ensin. Sitte tuli viimein
kuoleman taistelu, jolloin hän kiristi hampaitansa ja voivotti. Vaan
sitä ei kauvaa kestänyt. Andres ihan huomasi, milloin se loppui. Siinä
hänen ympärillään syntyi kummallinen hiljaisuus… hänestä näytti,
kuin olisivat laineetkin tyyntyneet.

Mutta kummalliselta tuntui istua siinä kuolleen miehen kanssa!

siinä valtasi hänet oikea juhlallisuus, ja hän rupesi rukoilemaan
ääneensä, rukoilemaan, jota hän ei ollut tehnyt koko elämänsä
aikana. Niin, kerrankin hän huusi, minkä suinkin jaksoi; — se oli
silloin, kun hän rukoili, että laivuri Bolstadin saisi olla niin hyvä kuin
suinkin olla saattoi.

Tämän jälkeen hän rauhoittui ja puheli ikäänkuin tuttavallisesti ja

hiljaa Herramme kanssa, ikäänkuin arvelisi hän, että he kaksi kyllä
keskensä sopisivat. — —

Kun aamu sarasti, talttui tuuli yhtä nopeaan kuin se oli yltynytkin.
Andres läksi silloin jalan kiertämään karia, pysyäkseen lämpimänä ja
tähystelläkseen veneitä. Edellinen oli täysin yhtä tarpeellista kuin
jälkimmäinenkin, sillä vaikka ilma keskitalven ilmaksi ei ollutkaan
kylmää, vilutti häntä sittekin niin, että polvitaipeet tärisivät.

Viimein puolenpäivän aikaan tuli kaksi venettä soutaen — toinen

heti toisen jälkeen. Aasen huusi niille, ja ne tulivat kumpikin
lähemmäksi.

Ensimmäisessä veneessä istui väkeä, joka tunsi sekä hänet itsensä

että Bolstadin. Kolme miestä heistä otti ruumiin varovasti veneeseen
ja levitti purjeen sen ylitse.

Mutta koko sinä aikana eivät he paljoa puhuneet eivätkä

voivotelleet. He katsoivat vaan toisiinsa ja nyökkäsivät päätänsä,
ikäänkuin olisivat he tämän jo edeltäpäin arvanneet.

Neljäs tuki Andresta, sillä tämä oli todellakin heikkona. Oli

ikäänkuin osa kuolemaa olisi hänet yllättänyt. "Mutta tuollaiseksi käy,
kun noin kauvan istuu ruumiin luona," sanoi vanhin miehistä. "Hän
kyllä toipuu jälleen." — — —

Simon Naes oli se, joka oli saanut molemmat veneet matkaan.
Hän oli käynyt rannassa aamulla, kun Bolstad ja Aasen läksivät, vielä
kerran neuvoaksensa heitä pysymään kotona. Mutta he olivat silloin
jo lähteneet ja näkymättömiin häipyneet.

Mutta kun laivuri Bolstad haudattiin muutamia päiviä myöhemmin,

kulki Simen sen pienen joukon jälkimmäisenä, joka ruumista seurasi.
Hän ei tahtonut laiminlyödä saattamasta maahan sitä miestä, joka oli
ollut hänelle hyvä ja ojentanut hänelle kätensä silloin, kun kukaan
muu ei ollut tahtonut sitä tehdä. —

Lännetär.

Muistuu mieleeni eräs sieltäpäin — niin, mikä hänen nimensä

olikaan? Se nimi saattoi meidät kaikki niin kovaan pulaan; meidät
kaikki neljän oikealla puolella olevan huoneen asujamet.

Sillä hän oli meidän "palvelijattaremme".

Mutta kun oikein muistelen, oli hänen nimensä varmaankin

Teodine, jonka nimen me keksimme lyhentää Dinaksi.

Tämä tapahtui rouva Holmsenin "täyshoidossa." Istuessamme

kerran illallisella aukeni ovi hiljaan ja huoneen kautta kulki pieni
palvelustyttö, noin kahdeksantoista-, kaksikymmentä-vuotias. Se ei
ollut rohkean kristiaanialaispiian alituista juoksemista; ei, se oli
varovaisen ihmislapsen astuntaa, joka liikkui sangen siivosti,
kummallekkaan puolelle katsomatta. Vieläkin on silmissäni, mitenkä
hän meni suoraan ulos ja pani oven hiljaa kiinni perässänsä.

"Mutta hyvä rouva Holmsen," sanoi kaunis bergeniläisnainen

laulaen, "mikä se oli?"

"Se on teidän uusi palvelijattarenne, neiti Eva. — — — Hän tuli

tänne eilen, ja minä otin hänet heti palvelukseeni. Hän näyttää niin
siistiltä ja hiljaiselta. Hän on kaiketi lännetär, lännestä kotoisin."
 "Totta tosiaan, hän näyttää hiljaiselta. Muuten on hyvä, että
pääsimme eroon Karenista. Hänen paksua kopistiansa en voinut
kärsiä — — hän oli aina porttikäytävässä tähystyksellä, kun minä
tulin kotiin."

"Asianajaja hän muuten olikin."

"Ei, eipäs ollut. Serkkuni tuntee hänet."

"Mutta minä tunnen hänet persoonallisesti."

Ja niin joutui "medisinaari" ja neiti Eva väittelyyn siitä, oliko paksu

"juristi" kopisti vai asianajaja, — ja pieni palvelustyttö unohtui
toistaiseksi. — —

Hän sai siis osalleen ne neljä huonetta oikealla puolella. S.o.

hänen tuli palvella yhtä medisiinaria, yhtä luutnanttia, taid. op. neiti
Evaa ja minua.

Minä näin hänet monta kertaa päivässä ja sain silloin kuulla, että
hän oli Listerin puolelta, vaan että hän oli tullut Kristianiaan, koska
täällä saatiin suurempaa palkkaa.

Hänellä oli muuten kovin raskasta rouva Holmsenilla. Uskokaa

pois, että meidän kävi usein häntä sääli. Useammasti kuin kerran
tapahtui, että luutnantti itse työnsi hiiliä uuniin, että medisiinari itse
kävi ostamassa oluensa, ja että minä itse — niin minä tein todellakin
paljon tuota pientä säästääkseni.

Mutta minkä me miesväki ymmärsimme, sitä ei ymmärtänyt

bergeniläisnainen. Hän oli hyvä ihminen, — mutta palvelusta hän
vaati, paljon palvelusta; ihan pienimmästäkin syystä hän soitti kelloa.
 "Missä ovat minun kenkäni, Dina? — ei ne, ei, vaan ne kiiltävät,
joissa varvaskoristeet — ne melkein uudet. Kun eivät vaan ole
sängyn alla, niinkuin viimekin — aivan totta tosiaan! ne ovat vallan
seinustalla. Voi, Dina, otatteko ne esille, niin olette hyvä."

Niin tuli ryömiminen ja konttaaminen.

"Tuhat kiitosta; muistakaa nyt viimeinkin, ettette pistä jalkineita

sängyn alle. On niin ilkeä saada niitä sieltä esille taas. Kiitoksia vaan;
ei mitään muuta tällä kertaa."

Ja neiti Eva pani jalkaansa ne uudet kengät, missä oli

varvaskoristeet, hellitti vähän paksua, keltaista palmikkoansa ja läksi
ulos harjaantuaksensa "ranskankieliopin poikkeuksissa."

Mutta kun hän tuli takaisin, oli hänellä aina mukanansa tumma
ystävätär, ja nämä istuivat sitte juoden ja polttaen niin, että
hajustettujen naispaperossien käry tunkeutui minun puolelleni
avainreijän kautta.

"Mutta se on totta, Eva, annappas meille muutamia päärynöitä."

"Lieneekö niitä enään jäljellä. Minä koetan."

Hän soitti.

"Voi rakas Dina, tuokaa muutamia päärynöitä. Kolme tai neljä."

"Tuokaa neljä, Dina!" huusi tumma.

Neiti Eva oli joku aika sitte saanut lähetyksen päärynöitä, oikein
suuria, hienoja päärynöitä isältään Bergenistä. "Joita hänen ei
pitänyt käyttää ahmien niitä syödäkseen," kirjoitti isä, "vaan
ainoastaan vilvoittaakseen itseään niillä, kun hän teki työtä otsansa
hiessä." — Mutta nyt teki Eva työtä sangen vähän eikä hikoillut
milloinkaan. Miten tuli hänen siis menetellä? Hän selvisi koko
pälkähästä siten, että pisti kirjeen tuonne kauvas pesukaapin taakse,
tuonne muitten ikävien kirjeitten joukkoon, missä varoitettiin:
menemästä ulos: klo 7 jälkeen ja, ennen kaikkea, olemasta
"uudenaikainen": juoda punssia ja polttaa paperossia yhdessä
herrain kanssa kuutamon lumoavassa valossa j.n.e. Sitte avasi hän
käärön ja söi päärynöitä jokainoa tunti päivässä. Mutta neiti Eva sai
vatsataudin, päärynät olivat huvenneet, ja sitte vasta, kun niitä oli
enää vain muutamia jäljellä, uskoi hän ne Dinan haltuun ja antoi
tämän tuoda niitä hänelle muutaman kerrallaan, milloin päärynähalu
hänessä oikein pahaksi paisui, —

Talvi meni, kevät tuli ja viimein myöskin kesä. Kaikki meni tasaista
kulkuansa. Dina oli vielä meillä. Hän kestikin paremmin, kuin minä
alussa olisin voinut uskoakkaan, ja oli kovasti iloissaan, että saisi
käydä kotonaan, jahka hyyryläiset olisivat poissa ja talo tyhjänä.

Mutta sitte rupesi hän muutamana päivänä käymään alakuloiseksi

ja näyttämään kelmeältä. Rouva Holmsen kysyi, oliko hänen ikävä.
"No ei, eipä niin vaarallisesti". Niin meni muutamia päiviä, mutta hän
kävi ennemmin huonommaksi kuin paremmaksi. "Tuntuiko hänestä
täällä raskaalta?" "Ei, nyt oli hän siihen tottunut, ettei se liian
raskasta ollut."

Mutta eräänä päivänä kokoushuoneessa istuessamme, tuli hän

sisälle ja kysyi, saisiko hän heittäytyä vuoteelle, sillä hänen ei ollut
oikein hyvä olla.

"Mikä häntä sitte oikeastaan vaivasi?"

 Hän seisoi ja hypisteli neuvottomana esiliinaansa. Sitte sanoi hän
jotakin epäselvästi siihen suuntaan, että hänen laitansa ei ollut
oikein hyvin siitä illasta saakka, kun hän portailla lankesi ja loukkasi
itsensä.

Hänen siinä seisoessaan päivänvaloa vastaan, näimme me kaikin,

ettei hän suinkaan terveeltä näyttänyt. Hän oli kuihtunut paljon
viime aikoina.

Ja niin sai hän mennä sisälle lepäämään. —

— Se oli "Taiteitijalinnan" aikoina. Vähää ennen olimme me

nähneet pitkän jonon ratsastavan pitkin katuja ja kuulleet
linnanherran lausuvan kansan tervetulleeksi. Ja me nuoret
kävelimme ja vietimme aikaamme tuolla ylhäällä linnanpuistossa
valoisan kesäyön toisensa jälkeen.

Sillä siellä oli paljo nähtävää: punasilmäisiä, kesyjä jalopeuroja,

jotka kiljuivat ja ampuivat pistooleilla ja kävelivät kahdella jalalla
ihan yhtä hyvin kuin neljällä. Ja laulavia lehmiä ja iloa ja paljo
riemua. Koko kaupunki oli siellä ylhäällä. Ne, jotka eivät saaneet tilaa
"linnassa", ajelehtivat ympäri Linnanpuiston käytävillä.

Eräänä iltana tapasi pari meistä neiti Evan siellä ylhäällä yhdessä
tumman ystävättärensä kanssa. He olivat mainion näköiset
molemmat; toinen niin vaaleana, toinen niin tummana täydensivät
he toinen toisensa mainiosti.

Ehkä sentään tumma voitti.

Hänellä oli yllään tummanpunainen hame vyötäröllään

kiiltonahkainen nikkelivyö, joka luisti raskaasti alas lantioitten yli joka
askelelta, minkä hän astui.

Heillä molemmilla oli ollut oikein perinpohjin huvia! He olivat

juoneet samppanjaa Evan sedän kanssa; mutta sitte yhtäkkiä oli setä
huomannut, että nyt heidän piti lähteä. Siihen eivät he mitenkään
tahtoneet suostua, ja hetkisen perästä pistäytyivät he syrjään
hänestä: tumma tunsi ikäänkuin jotakin olevan irroillaan, ja Evan piti
auttaman häntä sitomaan sitä paikoilleen, ei, hänen ei pitänyt olla
siinä läsnä; se ei soveltunut herroille.

Niin pyysivät he hänen menemään hiljaa edelleen, jotta he voisivat

hänet jälleen saavuttaa.

Ja niin juoksivat he tiehensä.

Sillä eihän todellakaan sentään ollut aikomus mennä kotia. — —

Me kiersimme linnan yltympärinsä, kunnes kaikki oli lopussa.

Mutta tämä yö oli sentään niin kovin kaunis.

Ja sitte me menimme alas ystäväni jasmiinihuvilaan ja istuimme

siellä, kunnes päivä idästä sarasti.

*****

Mutta sillaikaa makasi Teodine, jota myöskin Dinaksi kutsuttiin,

kotona ja kuoli.

Eräänä aamuna kiersi "pensionaatissa" sanoma, että hän oli

kuollut. Että hän makasi vuoteellaan ihan kankeana, silmät auki.
Siellä syntyi tietysti ihmettelyä ja liikettä kaikkialla. Miten kaikessa
maailmassa saattoi se oli mahdollista? kuolla — noin ilman mitään
enempää! —
 Seuraavana päivänä vietiin hän hospitaaliin, missä
ruumiintarkastus oli toimitettava. Mutta tämän ruumiintarkastuksen
jälkeen katosi hän meiltä.

Rouva Holmsen ei ymmärtänyt vähintäkään. Hänellähän oli ollut

niin paljo hommaa, ettei hänellä ollut todellakaan vähintäkään aikaa
pitää huolta Dinan sairaudesta. Vallankaan koska Dina itse ei
virkkanut mitään. Edellisenä iltapuolena kuuli hän tosin toiselta
palvelijattarelta, jolla nyt oli medisiinarin tyhjä huone, ettei sairas
viime aikoina ollut ruokaan kajonnut. Lisäksi vielä, että hänen
silmänsä olivat niin kiiltävät. Mutta eihän tosiaankaan mokomasta
kuolla tarvinnut. Olipa rouva Holmsen edellisenä päivänä itsekin ollut
hänen luonaan kysymässä, miten hänen oli, ja silloin oli hän
vastannut, että hän "miltei uskoi voivansa hieman paremmin." Mutta
hän halusi saada vettä.

Ja rouva Holmsen oli itse tuonut hänelle vettä — koko

ruuskallisen! Muuten hän ei voinut häntä oikein nähdä, sillä ikkunan
eteen oli ripustettu vaatteita, niin että huoneessa oli melkein pimeä.

Hetkiajan kuluttua saimme me kuulla — Jumala tiesi mistä —

epäselviä huhuja, että Dina sittekin oli kuollut tärähdyksestä, minkä
hän kerran oli saanut sydänalustaansa silloin, kun hän oli portailla
langennut ja loukannut itseänsä. Sitte huhuiltiin vielä sekavammin
jonkinlaisista höyryistä, joita häneen muka oli kerääntynyt. Se
mahtoi kaikissa tapauksissa olla tuskaista tautia! Hän lienee kärsinyt
paljon, vaikkapa hän olisi valitellut vielä vähemmin kuin mitä oli
tehnyt.

Ehkei hän ollut huomannut paljoa kovempaa sinä valoisana

kesäyönäkään, jona hän kaikessa hiljaisuudessa erosi.
 *****

Ennenkun lopetan, tahdon vielä kertoa, mitä pappi sanoi kun

rouva Holmsen kysyi, luuliko hän Dinan pääsevän autuaaksi, kun hän
kuoli noin vallan heidän käsistään.

Pappi sanoi: "Enhän minä voi sanoa mitään varmasti, mutta

kuolihan hän asemassansa, ja se on kaunista."

Minun johtui ehdottomasti muistiini päärynä, minkä hän joka ilta

toi neiti Evalle.

Missä ruoho kuihtui.

I.

Vanha tie soisella tasangolla painui painumistaan hitaasti, mutta

varmasti. Soraa ja hietaa oli lisättävä, ja siten kävi tie kalliiksi. Sitte
keksittiin heittää vanha tie silleen ja rakentaa uusi etempänä
ylhäällä, missä perustus oli kovempaa. Nyt painui vanha tie siinä
paikoillaan yhä taukoamatta, Syyssateet ja talviset räntäilmat
tasoittivat sen olemattomiin, jo kymmenen vuoden kuluttua ei siitä
ollut enää mitään jäljellä.

Ruoho iti yhtä hyvin siinä kuin muissakin paikoissa suolla.

Ainoastaan kapeasta juomuista kuihtunutta ruohoa kävi

ymmärtäminen, että sitä vielä käytettiin; tässä juomussa oli ruoho
kuihtunutta, sillä siinä entinen luutnantti Brede Arnesen käytteli
jalkopohjiansa. Ruoho on hurskas ja rehellinen kasvi: se peittää
vaivaisenkin haudan naskalipäisillä lehdiltään, mutta se kuihtuu siinä,
mistä jumalaton ihminen kulkee.

II.

Soinen tasanko, minkä kautta tie kulki, oli tyhjyyden ja

suoramielisyyden surkea kuva — vallankin pilvisenä syyspäivänä. Se
oli siinä milloin minkäkin värisenä; viheriänkeltaisena,
harmaanruskeana ja mustana. Iso honkapuu seisoi toisessa syrjässä,
muuten löytyi tien reunassa vain muutamia vaivaiskasvuisia kiulakka
pensaita, joissa ei ollut kukkia eikä hedelmiä.

Tästä autiudesta pitivät kurjet. Niitä seisoi hajallaan parvissa siellä

ja täällä. Silloin tällöin huudahti joku niistä.

Kun sattui muutamia myöhästyneitä muuttolintuja suurimmassa

kiireessä lentämään paikkakunnan ylitse etelään päin, niin
käännähtivät useimmat linnut suolla, kallistivat päätänsä ja
kuhersivat ääneensä. Pari niistä kievahti ilmaan, edestakaisin lentäen
ja käheästi huutaen.

Se oli oleva kiusantekoa muuttolinnuille, koska ne tuossa noin

pitivät kiirettä.

III.

Ainoastaan kaksi kertaa koko pitkänä päivänä häiriintyivät linnut.

Se tapahtui joka puolenpäivän aikaan ja joka iltapuoli, kun ilta jo

täyttä totta oli tulossa.
 Sillä silloin tuli aina tumma, laiha mies jalan, yllään pitkä takki ja
päässään leveäpäärmäinen huopahattu.

Hän se piti vanhalla tiellä juomua, missä ruoho kuihtui.

Muutamat nuoret poikaset, jotka olivat outoja paikalla, kyykistyivät

hiemasen, alkuun päästäkseen, ja lensivät etemmäs, laskivat jälleen
alas, kyykistyivät ja viputtivat — ja kaikki oli yhtä rauhallista kuin
ennenkin, joka vaan huudahti; ja se kuului pitkän matkan päähän,
sillä täällä oli niin hiljaista.

Vanhat linnut jäivät seisomaan, sillä ne tunsivat miehen tavallaan.

Ne olivat nähneet hänet siitä alkaen, kun ne olivat ihan pieniä, ja ne
tiesivät, ettei hän niille mitään tee.

Hän meni vaan taloon suon toiselle puolen.

IV.

Talo suon toisella puolen ei painunut. Se seisoi tänään sellaisenaan

kuin kuusikymmentä vuotta sitte. Luutnantti Brede Arnesenin isä ei
ollut ollut niin kevytmielinen, että olisi rakentanut talonsa hiekalle;
siinä oli kallio alla.

Sen vuoksi eivät asujamet kukistumistaan peljänneet. Niitä oli

vaan kolme: puolivälissä kuudettakymmentä vuotta oleva luutnantti,
hänen sisarensa ja vanha sotamies, joka oli seurannut herraansa
siitä saakka, kun tämä oli saanut eronsa.

Brede Arnesen oli vallan nuorena tehnyt jotakin hirveätä, mutta ei

kukaan saanut tietää, mitä se oli; säädyn kunnia oli pelastettava.
 Kun luutnantti oli pitkillä kävelyillään iltapuolisin, kutsui hänen
sisarensa sotamiehen sisälle ja luki hänelle kappaleen raamatusta.
Sen jälkeen antoi hän hänen mennä ulos toimittamaan talon
tehtäviä, ja itse istui hän yhä edelleen hartauttaan pitäen.

Lohduttavaista oli vanhalle neidille tietää omassa itsessään, että

hän joka päivä antoi Herralle, mikä Herran oli. —

Ennenkuin hän alotti hartaushetken, antoi hän sotamiehen

kääntää kanta-isän kuvan, joka riippui seinällä; sillä tämän ylpeät
piirteet vaivasivat häntä, kun hän oli jumalisella tuulella, ja saattoivat
helposti häiritä häntä hänen hartaudessaan.

Se oli ylpeän majurin kuva. Hän oli ollut mielessään vakuutettuna

siitä, että hän oli vanhaa saksalaista aatelia, ja kuvan alle oli hän itse
kirjoittanut suurilla göötiläisillä kirjaimilla:

"Kunnon upseeri hän on ja hyvää aatelista. Ei moukka kurja

talonpoikais-porvarista."

Mutta kuvan käännettyä pääsi hän rauhaan. Hän istui siinä

valkoinen, silitetty tanu päässänsä sekä joutsenuntuvainen liina
hartioillansa ja lauloi virttä, jonka hänen äiti armaansa oli
kuolinvuoteellaan sepittänyt. Sitä käytti hän joka päivä, sillä sen
sydämelliset sanat ja sen ihanat, pehmeät äänet tuotti hänelle tuon
rauhan.

Laulaessaan noudatti hän äänteessä äiti armaansa vanhanaikaista

kirjoitustapaa.

"Ole vastaajan' viimeis' päivän',

Syntin' piinas kautt' peitä,
 Suo minua armost' iloon käyvän,
Pyhäis seuraan minua heitä.
Sinä sanot: päälles kuin uskova on,
Hän kuolemast' koht' eloon käy,
Eik' tuomion all' näy;
Ehk' ajaisest' kuoleva on,
Ei heitet' helvetin hautaan.
Hänt' vapahdan väkeväll' kädell'
Kuoleman kauhian kidast',
Taivaan iloon hänt' panen tähdell',
Näin pois päästän hänt' vihast'.
Jesus Christus, aut' minua visust',
Sinun tuloos odottamaan
Uskoll', ja saamaan
Osaa luvatust' ilost'
Sinne minua vie täält' ulos".

Näinä iltapuolihetkinään oli vanhan neiden oikein hyvä olla.

Unenhorroksissa oli hän nojatuolissaan hartauden päätyttyä, sillaikaa
kun sotamies puuhaili keittiössä iltaista kuntoon. Hän kuuli hänen
silloin tällöin kalistavan kupilla, tai hän kuuli vesikattilan kihisevän.
Ne olivat semmoisia ääniä, jotka eivät herätä, mutta eivät myöskään
pane nukkumaan.

Ja hän saattoi levätä näin rauhassa, sillä hän oli antanut Jumalalle,
mikä Jumalan oli.

V.

On syysilta, ja pimeä tulossa.

 Lokit ja varikset lentävät kukin kotiinsa. Toisilla on pesä hongassa,
toisilla kauvempana muualla.

Pimeä tulee myöskin taloon suon taakse; hiipii sisälle pienistä

ruuduista ja asettuu paikoilleen tummille huonekaluille ja matoille,
väistää vähän ennen muinoin kirkkaiksi kullatuita kehyksiä, mutta
himmentää niitäkin yhä enemmän. Tivistyy vanhan neiden ympäri,
niin että lopulta voi nähdä vain siinteen hänen valkoista ommeltua
nuttuansa ja harmaana hattarana vain sen kohdan, missä
joutsenuntuvainen liina on levällään.

Hän nukkuu silmänräpäyksen, mauskuttaa ihan säännöllisesti

huulillaan joka hengenvedolta. Mutta sitte aukaisee hän äkkiä
silmänsä, ikäänkuin siinä olisi ollut joku, joka hänet herätti. Hän
kuuntelee portaille päin hetkisen, sitte nojaa hän päänsä jälleen
taaksepäin ja huutaa: "Olavi, Olavi!"

Sotamies tulee sisälle.

"Sinä voit asettaa lampun sisälle, ja käännä sitte majuri, sillä nyt
tulee luutnantti pian."

Meri.

Meriusvassa.

Me olimme usvassa. Silloin tällöin menimme me eteenpäin

propellin hitaasti pyöriessä, mutta useammin olimme me ihan
paikoillamme. Se ei väistynyt, tuo sankka meri usva. Päivittäin oli se
siinä. Joka aamu, kun me heräsimme ja katsahdimme ulos, kohtasi
se silmäämme. Eipä sillä hyvä, se tunkeutui päällemme niinkuin jokin
määräämätön, joka painaa ilman että sitä voi luotaan torjua.

Ja ollessamme suljettuina usvan valkeaan kehään pelkäsimme me

aina tölmäisevämme yhtä tai toista vastaan. Sen vuoksi olimme me
aina tähystämässä — ja saimme silmämme hämärtäviksi,
muljottaviksi.

Niin, lopulta ei kukaan meistä ollut oikein terve. Me tunsimme

itsemme kummallisen pöhöttyneiksi, samoin kuin arvatenkin ne
harmaat elävät, jotka oleksivat kosteissa, pimeissä paikoissa; me
puhuimme ainoastaan vähän toistemme kanssa ja aterialla istuimme
me ruokaa inhoten ja pistäen sisäämme mitä vain, lainkaan
maistamatta. —

Usein tapaa usva, illan tullen, vyöryä yhdelle koolle ja liukuaa

tiehensä, niin että tähdet tulevat näkyviin — sen olen useammasti
kuin yhdesti kokenut. Tässä ei käynyt niin. Päinvastoin. Kun tulet
sammutettiin iltaisin, oli se siinä miltei vielä sankempana kuin
muulloin; en mokomaa pimeyttä milloinkaan ennen ollut nähnyt.

Ja keskellä yötä saatoimme me säikähtyä pitkästä vihellyksestä,

joka tunki kuin terävä veitsi kaiken kuulevan läpi — taikka myöskin
läppäystä, monta sataa tuskallista lyöntiä! Sitä saattoi kestää hyvin
kauvan, käännyimme kyljeltä toiselle, vedimme villaisen peiton
päämme päälle ääntä tukehduttaaksemme, koetimme mahdollisesti
myöskin antaa lyöntien vaikuttaa nukuttavasti, laskimme tahdissa
niitten kanssa aivojamme väsyttääksemme, niin että ne
rauhoittuisivat ja raukeaisivat. Mutta ei, se ei auttanut; sillä usein tuli
lyönti edellisiä kovempi, joka kerrassaan keskeytti, ja me
makasimme siinä vallan valveillamme. Tämä kävi lopulta ihan
kamalaksi; ei mitään apua hädässä. Tunti toisensa jälkeen meni, ja
me yhä vaan makasimme kopissamme, kääntelimme ja vääntelimme
itseämme, voimatta nukkua, vaikka kuinka olisimme tahtoneet. Niin,
lopulta olimme joutua ihan epätoivoon tästä loppumattomasta
laulusta, joutua kiusaukseen, juosta ylös kannelle ja tehdä
vastustusta. Eräänä yönä kuulin minä yläpuolellani olevan kopin
asujamen itkevän ja huutavan: "Nyt pitää teidän lopettaman,
kuuletteko te! — — — Olkaa nyt hiljaa, te siellä ylhäällä!" Ja
päällepäätteeksi kiipesi hän alas ja haki saappaansa, millä hän
läimäytti kattoon ja toisti entiset sanansa.

Viimein aamuhämärässä saatoimme me päästä rauhaan. Tai me

saatoimme, kellon alituisesta laulusta huolimatta, lyykistyä kokoon
kuin kaatuneet miehet ja painua alas syvään, kuolemanraskaaseen
horrokseen.

Ja niin me vähitellen tylsyimme, että me, lähempänä puolta päivää

herätessämme, useimmiten olimme unhottaneet kaikki, mitä
tapahtunut oli, ja ihmettelimme, että koko ruumiimme tuntui niin
taudin ruhjomalta.

Mutta kun me tuntia myöhemmin istuimme päivällispöydässä,

saattoi joku joukosta havahtua ja kysäistä. "Mutta kapteeni — eikö
jotakin ollut hätänä viime yönä?"

Iso, punakka kapteeni kertoi silloin, että me olimme kulkeneet

vaarallisella paikalla, missä yhteentörmäyksiä oli usein tapahtunut —
joku tarkkasilmäinen mies oli nähnyt jotakin laivahylyn tapaista — —
melkein aivan lähellä — — ja sen vuoksi olivat he viheltäneet ja
kellolla soittaneet.

Nyt olivat kaikki selvillä: "Aivan niin, viime yö oli ollut levotonta,
tavattoman meluista, sen vuoksi olivatkin he niin surkeassa tilassa
herätessänsä".

*****

Kun meri lepää kiiltävänä ja tyynenä usvapeitteen alla? on se

minusta harvinaisen yhtänäköinen kuin iso, sammunut silmä.

Minä kuulen syviä huokauksia alhaaltapäin vaikka ilma onkin tyyni;

on kuin se liikkuisi jostakin, ei kukaan meistä tiedä, mistä.

Ja kun minä makaan valveillani yöllä, sattuu korviini nielauksia,

niinkuin monen pienen pakahtuneen sydämen imennästä.

Tai ääniä jotka minusta tuntuvat tulevan ihmisistä, joitten puhelua

luulen kuulevani milloin etempää, milloin taas aivan läheltä.

Usein saattaa tämä minut kokonaan vallata, niin että asetun

istualle ja sanon itsekseni, että noin käy, kun päiväkausin elelee
purjehtivassa laivassa, silmiensä edessä vain tuo tyhjä, harmaa
avaruus, kun samalla tuntikausin henkii salongin raskasta ilmaa, tätä
sanatonta höyrylaiva-ilmaa, missä on sekaisin pahanhajuista öljyä ja
pölyä punaisesta sametista.

Siinä tarvitaan huvitusta.

Ja minä koetan huvittaa itseäni alan keskustella yhden ja toisen

matkustajan kanssa. Mutta minä huomaan, että he ovat yhtä
raukeita kuin minäkin ja me mykistymme kukin soppeemme, niinkuin
siivet linnulta, joka on märkänä.

Sitte koetan minä lukea; vaan ne ainoat kirjat, joita täällä löytyy,
ovat muutamia puolivanhoja englantilaisia romaaneja, mitkä eivät
usva-ilmalla kelpaa höyrylaivassa luettaviksi. Silloin on tarpeen
voimakkaampaa ravintoa. Eilen löysinkin minä muuten erään kovin
"voimakkaan" kirjan: Novellikokoelman, missä oli monta
"jännittävää" kertomusta. Se oli todellista alkoholia. Tästä otan minä
usein itselleni hutikan koko tunniksi.

Maita raukeus seuraa jäljestä. Kun panen kirjan pois, tunnen minä
olentoani painostavan, ja minä vaivun syvään uneen, missä mieli
kuvittelee semmoista, jota tuskin milloinkaan olen lukenut tai
ajatellut. Tai haaveksin minä jotakin, jota en milloinkaan ole kotona
kuullut, jotakin, jota en ole lukenut enkä ajatellut.

Jumala tiesi, mistä se tulee.

Väkeä, jota en milloinkaan tässä maailmassa ole nähnyt, käy

sivuitseni ja puhuu minulle paljon käsittämätöntä, josta koetan saada
selvää ja johon vastaan, niin hyvin kuin voin. Kunnes muudan vanha
toveri, joka, mikäli muistan (hän on monia vuosia sitte matkannut
Rioon) asettuu päälleni ja painaa minua, jotta olen tukehtua ja
herään painajaisesta…

Ja niin makaan minä puolikosteella samettisohvalla, helteisenä ja

sairaana, ja ihmettelen, että tätä tällaista sentään voi kestää. Voiko
sitä kestää pitkältä? Mitenhän meidän laitamme on huomenna tähän
samaan aikaan? — — —

Tänä aamuna tuli aivan oikein muudan hampurilainen "pufettiin" ja

tilasi paloviinaa, "sillä nyt teki ilmapuntari nousua." Päivällispöydässä
oli hän puhelijas ja iloinen. Hän kertoi jutun, joka muka oli sukkela:
neekeristä, joka eräänä iltana tuli kotia ja sanoi vaimolleen: "Eikö
sinulla ole ruokaa minulle?" johon tämä vastasi: "mene tuonne ja ota
lautanen; siinä on vielä kappale jäähtynyttä lähetyssaarnaajaa."
 Loppuponnen, "kappale jäähtynyttä lähetyssaarnaajaa," toisti hän
vähintään kuuteen kertaan. Hän näytti selvästi juoneen koko joukon.

Mutta iltapuolella tuli hän tupakkahyttiin ja sanoi, ettei ilmapuntari

noussutkaan ja että tämä matka johdatti hänen muistiinsa
Gerstäckerin "Matkaseikkailut," jotka osaltaan olivat kirjallisuutta
"Dickensin malliin."

*****

Juuri nyt kuljimme me majakan sivutse. Me emme nähneet

mitään, vaan kuulimme usvatorven törähtävän jostakin sieltäpäin. Ja
välistä haukahti koira, joka haistoi paikan, missä se oli. —

Nyt seisoo höyryalus hiljaa; me odotamme luotsia. Aivan varmoja

paikasta me emme suinkaan vielä ole, sillä tuontuostakin
tunnustelemme me eteemme riipalla.

Väliajoin, vallankin juuri sinä hetkenä, kun äänet ovat haihtuneet,

palaa hiljaisuus hiipien takaisin ja valtaa tuskastuttavasi mielet.
Siinäpä se, elävää ääntä halutaan; mahdollisesti koetetaan puhua
ääneen itsekseen. Mutta yhden ääni jää niin pieneksi ja yksinäiseksi.
—

— Tänä iltana ovat useimmat matkustajat nousseet kannelle, ja

kukin valitsee soppensa, siinä torkkuaksensa, tai oman paikkansa,
siinä liikkuaksensa.

Askelet kuuluvat, yksi kerrallaan, miehen epäselvän haahmon

nähdään viimein pistävän esiin ja katoavan.

Ja etukannelta kuuluu merimiesten raskaitten saappaitten kopina,

heidän siellä tehdessä työtä vilkkulyhtyjensä valossa, joita he
kantavat rinnallaan.

Mutta vähitellen asettuvat kävelijät levolle. He pistäytyvät

tupakkahyttiin, missä heitä aina on useampia. He eivät paljoa puhu;
vihdoin kertoo muudan vanhempia herroja samanlaisesta
tapauksesta, minkä hän oli joutunut kokemaan noin — — hänen piti
ajatella — — varmaankin kym — tai ehkä kaksitoista vuotta sitte.
Silloin hän ei luullut mokomasta hengissä pääsevänsä, mutta nyt oli
ehkä asiat vielä hullummin kuin silloin.

Toinen hymähtää ja kysyy, eikö kävisi keksiminen jotakin — —

mitä? — nythän ihmiset olivat niin viisaita, tai olivathan he olevinaan
niin viisaita. Usvapillit ja vilkkumajakat — hyvät olivat nekin, vaan
eivät silti riittävät. Ei, jotakin sähköalalla oli saatava, ettekö usko,
että jotakin sähkölläkin saisi aikaan — mitä?

Niin! — —

Hetken perästä soitetaan iltaiselle. Me astumme hitaasti alas

portaita ja asetumme ruoalle, koska niin kerta on tehtävä.

Rannikolla.

Me olimme kaukana meren ulapalla.

Mutta höyryalusta matkallaan eivät estäneet laineet eikä tuuli. Se

kulki varmasti ja tyynesti; sillä meri lepäsi. Ei lintuja eikä purjehtijoita
— pelkkää taivasta ja merta.
 Illan tullen istuin minä kannella yhdessä muutaman matkatoverin
kanssa. Me emme paljoa puhuneet, istuimme vaan ja tuijotimme
kaukaisuuteen. Oli kuitenkin, kuin olisimme toisemme käsittäneet;
kuin olisimme ymmärtäneet ja hyväksyneet toistemme ajatukset,
vaikkemme niitä julki lausuneetkaan.

Viimein rupesi toveri rinnallani puhumaan puoliääneen itseksensä,

kauvas eteensä yhä edelleen katsellen: "On todellakin kummallista,
miten paljon kaunista tästä merestä on sanottu. — — Ja kuitenkin
on samaisessa meressä jotakin vallan kauheata. Katsokaappa vain
sitä! Eikö se näytä isolta, mustalta hirviöltä, jolla on pitkät, limaiset
pyydysrajat — — tuollaiselta, joka voi käydä kiinni ja tukehduttaa —
noin aivan hiljaa — aivan pehmeästi."

Me istuimme hetkisen ja katselimme merelle. Jumala tiesi, mutta

tänä iltana uskoin, mitä hän sanoi.

Vähän ajan perästä jatkoi hän hitaasti ja matalalla äänellä:

enimmiten vain puolin, katkonaisin lausein: "Minä en ole milloinkaan
pitänyt merestä oikein. Se on liian synkkä ja liian raaka. Ja kaikkea,
mikä haiskahtaa raakuudelta, vihaan minä. Se on ehkä heikkoutta,
mutta siinä tapauksessa ainakin synnynnäistä. Niin on ollut laitani
aina lapsuudesta saakka. — — — Siitä ehkä tullee, etten milloinkaan
ole pitänyt merimiehistäkään. Ne ovat kyllä sangen kunnollisia ja
rohkeita, Jumala paratkoon, — mutta alituisesti on heissä jotakin
tätä raakuutta, joka sisintä olentoani inhoittaa… Katsokaa vaan tuota
miestä — niin tuota tuossa, roimahousuissa… täytyypä kaiketi olla
merimiehenä pitkät ajat ennenkuin moiseksi käypi. Ja näkyyhän se
hänestä muutenkin kaikin puolin… Hän näyttää, Jumala paratkoon,
parkitulta koko mies… No, onhan se muuten ihan luonnollistakin…
Onhan meri itsekin mokoma parkkikoura, ei viisastu milloinkaan —
polkee vaan jalkoihinsa kaikki, mitä tapaa. Sanokaa minulle, oletteko
milloinkaan myrskyssä tullut luotsi- tai kalapaikalle ja nähnyt ihmisiä
seisovan rannalla tähystämässä isää, tai puolisoa tai veljeä, mykkinä
ja kauhistuneina. Luuletteko te, että niillä ihmisillä on silmiä
näkemään, miten perhanan komeita viheriät järvet ovat?… Tai
minkälaiselta luulevat meren tuntuvan sen mielestä, joka on
uppoavassa laivassa kaukana maalta?… kun hirvittävää vettä
tunkeutuu rakoihin, ja laiva painuu alas tuuma tuumalta, kunnes
syvyys aukeaa ja vetää sen hitaasti alas — ihmisten seistessä
kannella rukoilemassa Jumalaa heitä pelastamaan.

"Ja viimein ovat he syvässä alhaalla suolaisessa, kylmässä vedessä

ja tukehtuvat. Vallan nuorista alkaen vanhoihin ja harmaihin
saakka… niin, nuoret taistelevat kai kauvimmin. Ajatelkaa kaikkea
tätä hirvittävää kauneutta — kaikkia niitä nuoria naisia, jotka meri on
vetänyt kitaansa, heidän ruumistensa kiemurrellessa… Voi, te olette
nuori, ettekä vielä inhoa sitä mustaa eläintä, joka meitä ympäröi!

"Minä olen kerran seisonut meren rannalla ja parkunut! Minua

ahdisti pelko, pelko, joka on pahempi kaikkia muita. Se, joka tunkee
sisään, niin että parku pääsee aivan itsestään… Ja silloin oli
kuutamo. Kuutamoyö meren rannalla… Minä muistan sen niin
selvästi tänä iltana. En tiedä, miksi; on melkein kaksikymmentä
vuotta, sittekun se tapahtui."

Hetken perästä jatkoi hän hitaasti kuin ennenkin ja yhtä matalalla

äänellä: "Eikö teillä ole muistoja, joita ette milloinkaan ole
muistikirjaanne kirjoittanut" koska ne kirjoitettaessa menettäisivät
sen kummallisuuden, sen pyhyyden, mikä niille on omituinen, hiiri
kauvan kuin ne ovat teidän eikä kenenkään muuri? Muistoja, jotka