Download the full version and explore a variety of test banks

or solution manuals at https://testbankbell.com

Solution Manual for Java Software Solutions 9th by

Lewis

_____ Tap the link below to start your download _____

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-java-
software-solutions-9th-by-lewis/

Find test banks or solution manuals at testbankbell.com today!

Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankbell.com

Test Bank for Java Software Solutions, 9th Edition John

Lewis

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-java-software-
solutions-9th-edition-john-lewis/

Test Bank for Java Software Solutions, 9th Edition John

Lewis William Loftus

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-java-software-
solutions-9th-edition-john-lewis-william-loftus/

Test Bank for Java Software Solutions 7th Edition

(International Edition). John Lewis / William Loftus

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-java-software-
solutions-7th-edition-international-edition-john-lewis-william-loftus/

Test Bank for Introduction to Forensic Psychology:

Research and Application, 5th Edition, Curt R. Bartol,

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-introduction-to-
forensic-psychology-research-and-application-5th-edition-curt-r-
bartol/
Principles of Macroeconomics Brief Edition 3rd Edition
Frank Test Bank

http://testbankbell.com/product/principles-of-macroeconomics-brief-
edition-3rd-edition-frank-test-bank/

Test Bank for Sustaining the Earth, 10th Edition: Miller

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-sustaining-the-
earth-10th-edition-miller/

Test Bank for Williams’ Nutrition for Health, Fitness and

Sport, 12th Edition, Eric Rawson, David Branch, Tammy
Stephenson
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-williams-nutrition-for-
health-fitness-and-sport-12th-edition-eric-rawson-david-branch-tammy-
stephenson/

Test Bank for CompTIA Security+ Guide to Network Security

Fundamentals – Standalone6th Edition

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-comptia-security-guide-
to-network-security-fundamentals-standalone-book-6th-edition/

Solution manual for Managerial Economics & Business

Strategy Baye Prince 8th Edition

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-managerial-
economics-business-strategy-baye-prince-8th-edition/
Solution Manual for Illustrated Anatomy of the Head and
Neck 5th by Fehrenbach

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-illustrated-
anatomy-of-the-head-and-neck-5th-by-fehrenbach/
Solution Manual for Java Software
Solutions 9th by Lewis

Full download chapter at: https://testbankbell.com/product/solution-

manual-for-java-software-solutions-9th-by-lewis/
Empowers students to write useful, object-oriented programs

Java Software Solutions establishes a strong foundation of

programming techniques to foster well-designed object-oriented
software. Heralded for its integration of small and large real-world
examples, the worldwide best-selling text emphasizes problem-
solving and design skills and introduces students to the process
of constructing high-quality software systems. The 9th
Edition features a sweeping overhaul of Graphics Track
coverage, to fully embrace the JavaFX API. This fresh approach
enriches programmers’ understandings of core object-oriented
principles. The text uses a natural progression of concepts,
focusing on the use of objects before teaching how to write
them—equipping students with the knowledge and skill they need
to design true object-oriented solutions.

Table of Contents

1. Introduction
o 1.1 Computer Processing
o 1.2 Hardware Components
o 1.3 Networks
o 1.4 The Java Programming Language
o 1.5 Programming Development
o 1.6 Object-Oriented Programming
2. Data and Expressions
o 2.1 Character Strings
o 2.2 Variables and Assignment
o 2.3 Primitive Data Types
o 2.4 Expressions
o 2.5 Data Conversion
o Software Failure: NASA Mars Climate Orbiter and Polar Lander
3. Using Classes and Objects
o 3.1 Creating Objects
o 3.2 The String Class
o 3.3 Packages
o 3.4 The Random Class
 o 3.5 The Math Class
o 3.6 Formatting Output
o 3.7 Enumerated Types
o 3.8 Wrapper Classes
o 3.9 Introduction to JavaFX
o 3.10 Basic Shapes
o 3.11 Representing Colors
4. Writing Classes
o 4.1 Classes and Objects Revisited
o 4.2 Anatomy of a Class
o 4.3 Encapsulation
o 4.4 Anatomy of a Method
o 4.5 Constructors Revisited
o 4.6 Arcs
o 4.7 Images
o 4.8 Graphical User Interfaces
o 4.9 Text Fields
o Software Failure: Denver Airport Baggage Handling System
5. Conditionals and Loops
o 5.1 Boolean Expressions
o 5.2 The If Statement
o 5.3 Comparing Data
o 5.4 The While Statement
o 5.5 Iterators
o 5.6 The ArrayList Class
o 5.7 Determining Event Sources
o 5.8 Managing Fonts
o 5.9 Checkboxes
o 5.10 Radio Buttons
o Software Failure: Therac-25
6. More Conditionals and Loops
o 6.1 The Switch Statement
o 6.2 The Conditional Operator
o 6.3 The Do Statement
o 6.4 The For Statement
o 6.5 Using Loops and Conditionals with Graphics
o 6.6 Graphic Transformations
7. Object-Oriented Design
o 7.1 Software Development Activities
o 7.2 Identifying Classes and Objects
 o 7.3. Static Class Members
o 7.4 Class Relationships
o 7.5 Interfaces
o 7.6 Enumerated Types Revisited
o 7.7 Method Design
o 7.8 Method Overloading
o 7.9 Testing
o 7.10 GUI Design
o 7.11 Key Events
o Software Failure: 2003 Northeast Blackout
8. Arrays
o 8.1 Array Elements
o 8.2 Declaring and Using Arrays
o 8.3 Arrays of Objects
o 8.4 Command-Line Arguments
o 8.5 Variable Length Parameter Lists
o 8.6 Two-Dimensional Arrays
o 8.7 Polygons and Polylines
o 8.8 An Array of Color Objects
o 8.9 Choice Boxes
o Software Failure: LA Air Traffic Control
9. Inheritance
o 9.1 Creating Subclasses
o 9.2 Overriding Methods
o 9.3 Class Hierarchies
o 9.4 Visibility
o 9.5 Designing for Inheritance
o 9.6 Inheritance in JavaFX
o 9.7 Color and Date Pickers
o 9.8 Dialog Boxes
o Software Failure: Ariane 5 Flight
10.Polymorphism
o 10.1 Late Binding
o 10.2 Polymorphism via Inheritance
o 10.3 Polymorphism vis Interfaces
o 10.4 Sorting
o 10.5 Searching
o 10.6 Designing for Polymorphism
o 10.7 Properties
o 10.8 Sliders
 o 10.9 Spinners
11.Exceptions
o 11.1 Exception Handling
o 11.2 Uncaught Exceptions
o 11.3 The Try-Catch Statement
o 11.4 Exception Propagation
o 11.5 The Exception Class Hierarchy
o 11.6 I/O Exceptions
o 11.7 Tool Tips and Disabling Controls
o 11.8 Scroll Panes
o 11.9 Split Panes and List Views
12.Recursion
o 12.1 Recursive Thinking
o 12.2 Recursive Programming
o 12.3 Using Recursion
o 12.4 Tiled Images
o 12.5 Fractals
13.Collections
o 13.1 Collections and Data Structures
o 13.2 Dynamic Representations
o 13.3 Linear Collections
o 13.4 Non-Linear Data Structures
o 13.5 The Java Collections API

Appendix A: Glossary
Appendix B: Number Systems
Appendix C: The Unicode Character Set
Appendix D: Java Operators
Appendix E: Java Modifiers
Appendix F: Java Coding Guidelines
Appendix G: JavaFX Layout Panes
Appendix H: JavaFX Scene Builder
Appendix I: Regular Expressions
Appendix J: Javadoc Documentation Generator
Appendix K: Java Syntax
Appendix L: Answers to Self-Review Questions
Index
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
onkkehes ottann, vaikkei häm buuris sanakam buhunn. Mutt mep
pääti, ett hän ol vissi oll merikippi.

Kapteen gaas sitt toisengi ryypy meill ja meinas, ett kyll hän ny
aikas kuluma saa, ko hänellt tämnen gambraatt o.

Mutt kesken gaike me näin glasist, kon gymmengund ämmä tul

poikin gadun gapteenin daloho. Ensmäisenk kulk boosu avjopual,
viimeste joukos ol naapri Maij ja kaikkja viimesen laahustel kapteeni
Agaatta peljästynnynn, surkastunnunn ja lainvaatteis. Me vähä äkkim
bapukaijam beräkamarihi ja oven gii.

Ko vaimväki sitt tul sisäll, ni hep peljästysiväk, ko he näkiväk

kapteeni ja meijäm boosu ämm sanos: "Jeskandeerakast, tääll on
gapteeniki jo koton, hyvä huamend ja tervtulo kotti."

— Jumalandakko ja kiitoksi vaa. Mutt mitäst te ny näin guljett juur

niingo maahambanjaisprosessis mnuun dyän.

— Meinasi vähä veisat ja lukki jumalasana tääll, ett saadais se

aave pois.

— Aave! Ong tääll aaveit näht?

— Ei näht ol, mutt kuultt o, nii ett siit laist autta.

— Soo — vai nii, kenest haam täälls sitt äkseeranne?

— En diäd vissi — mutt mnää luule, ett se o se handelsmanni frou

vaina, kosk se möyhä miästäs, ett hän rähise juapnuspäite.

Sillom boosu pääs vähä äkki ämmätten geskell ja sanos: "Nii,

semmost siit sitt tlee — siins se ny näätt! Haukkukka viäl miähiän, go
he joskus hiuka firris kottit tleeva — — pitäkkä semmost meno vaa
viäläkki, ni ett saas sitt haudasakka rauha, muttko spöökkäilett tääll
ihmisten gauhistukseks. — Ja se rangastuksen det tarvittettki."

Ymmärtä se, ettei semnen buhe muiji rauhottann. Mutt meill ol

täys tyä pidättä nauruan ja olsi vissim burskattannukki naurama, jos
ei se heikove sukupual olis ruvenns siin veissama yht hengelist laulu.
Se nuattihi mekki sitt kaiki oti vähitellen gii ja tykkäsi, ett kyll täsä
nyt tämmöst jo tarvitangi. Mutt ko ämmä oliva menn, niin gyll me
nauro ja ihmettli stää boossu, ko hän ni äkkin gekses, kuis
semsestäkkin dapauksest hänell ja monell muull hyätty tliis.

Ja kyll boosu sanap piam bisin gaupunkki levitetti eik äiji lainkka
enä torutt, ko hes sillon dällön vähä toisellk kymnellk kottit tliiva.
Eikän gom basatti ja plääjätti, ettei sill mittä määrä oli.

Nii ett yks siunatt lind se Preciosa Maij ol. Mutt ei meillk kaua
hänest lysti ja hyätty oli. Ensiks hän gylmistys ja ol kippi ussema
viikko eik puhunns sanaka. Me en näättäk lainkka huamann, ett
peräkamari akkun ol jätett auk ja sillo hän sitt sai syyskylmyde
verehes. — Nii händ. Ja ko hän sitt paranus vihdo viime, niin dul yks
uudengaupungilainen gippar ja pyys ja rukkol stää lainaks. Hän
meinas ett tarvitais saad Uudeskaupungisakki asjas samall hyvälls
sortillk ko ne Raumall oliva. Ja kapteen ol niim böhkö — en daedp
paremi sanno — ett anno se lainaks. Se viätti Uuttengaupunkkihi ja
siäll yks katt koht ensmäis ehtont tapo ja söi se.

Jaa-a niit uudengaupungilaissi! Hyväm berä he ai ova oll, mutt ko

he jotta hyvä saann ova, ni ei hes stää pittä olt taitann. — Kati
makkohom bäästiväs se viissa ja korja ja raari linnungi. Sillaill oikke.
Semse lopum Breciosa Maij sai. Ja Raumall rupes vähitellen daas
olema levotond ja riittast kalaasette ja lystette jälkke, ja o viäläkki.
Sillett semmost linttu kom Breciosa Maij ol ei sinn olk koska enä
saatt. — Eik saadakka.

Tasala Vilku naimisreis

Mnää istusi Anundilam borstokamaris etukumaras kädep poskill ja

kyynärpääp polveijan vasta nojattun. Ol mnuullp piippuki hamppais,
mutt se ol aikka samonn, koden mnää oll muistann imis stää. Ja olis
mnuulls siin oikke montta lai paremppakin dyät ollt toimitettavan,
mutt ei siit mittän dul nyk, ko mnuull niim bali fundeeramist ol. Asi ol
näättäk semne, ett Tasala Vilkk näihi aigoihi ol tull nii glookuks, etten
mnää lainkka ymmärtännk, kui häne laitas oikke ol. Ei hän hullutell
niingo enne eik mittä lysti toimem bann, muttko rypistel silmkulmias,
ko mnää taikk Iiro jotta sengaldast hänell esiti ja sanos, ett semne
on gläppmäist ja ihmettel, ett mikä siin on, goten mek koska järkken
dul. Tupakimbolttamisengi hän ol vähendänn ja ko hänell aikka
liiknemä ol, niin girjoj hän luk ja pladaskel. Nii ett kovaste oikke Vilkk
muuttunn ol ja stää mnää siin nyt tuumali, ett mikä semne vika oikke
mahta oli. Eik se oll ensmäine gert, ko mnää stää asja fundeerasi ja
mnää oll mond kertta jo sanonnt Tasala muariakki, ett vissin dua
Vilkk kippi o ja jos ett te vaan goit hoittas stää, ni saatt nähd, ett se
kuale.

Mutt ei muar tiättos pistänn, mutko nauro vaa ja sanos, ett mitäst
hän Vilku sitt teke. "En sunkka mnää händ hengis saap pysymä, jos
se kerra nii näht o, ett hänen dähän dauttihin guallt täyty", pauhas
muar.
 — Keittäkkä ny jumala nimes edes rusinsoppa hänell, ettet ann
hyvä miähe noi vaa ilma mittä vastust tekemät kuall.

Sillaill oikke mnää muarills saarnasi, mutt niingo sanott, muar ei

olit tiätvännäs ja mikä sukkeleve ol, muar tul melkke ai ilosemaks ja
ilosemaks stää myäden go Vilku miäl käve huanomaks.

Olikost sitt ihmekä, ett mnuull ol fundeeramist, ja nykki mnää,

niingo sanott, ajattlin dätä asja kesken giiruan.

Mutt yhtäkki se mutk selkes mnuull, mnää hyppäsim bystö,

napsauti sormeijan ja sanosi itteksellen: "No, mutt ole mar mnääki
sendä aika tohro. Kon em mnää stää koht ymmärtänn! — Se hänes
vikan o, se oikke se o, on händ." Ja nii iloseks mnää tlii jäll, ettän yks
kaks pisti seilhanskan gätten, valikoitti ittellem barhama seilneula,
pani langa silmähä ja vooron drallitteli, vooro viheldeli siin
neulotesan.

Ko mnää siins sitt olim biäne aikka täsä toimesan oli, ni auke ovi ja
Iiro tul sisäll ovest. Mutt ei hän dull niingo yks tuulispää, niingo
hänen dapas ol oll ai enne, muttko oikke venuttamall niingo iiliskott
joem bohjall hän haalas syndisen groppas yli kynnykse, istus toolill
ovibiälehem, bist lakkis tooli all ja töllöttel siin hetke aikka, niingon
darhpöll, ennengo hän hyvä päevä sanos.

— Päevä, päevä, vastasi mnää ja jatko viheldämistän ja

trallittamistan.

— Snää oles sendä vähä jumalaton miäs, sanos Iiro viimen, go

hän gapple aikka ol stää mnuu nuattian guulustell.
 — Taeda mar ollakki ja o se sendä oikke ihme, ettän ole semseks
jäänn, vaikkan ole goko piäne ikän elänn nii hurskaste miästem baris
ko snää ja Tasala Vilkk.

— Rupp nys siinp pistlemä viäl.

— Vai pistle mnää! — Mutt kuule, mist snää se huamann ole, ett
mnää ole jumalaton.

— Mist mnää se huamann ole! — No, kyll snää kans taedak kyssy.
Snää viheldele ja trallittlet tääll, vaikkas kyll ole huamann, ettei Vilku
lait ol lailles. Snää tiädäk, kui hän o muuttunn ja jos hän dätä hyämy
vaa huanone, ni haudas hän o enne montta. Mnuun gäy händ nii
surk, ett em mnää tämsis olois sais noin drallitelttu ko snää.

— No nii, jos täsä oikken dott puhuta, ni olek kaiketakki snää

nähn, ett tämä asi mnuukim bainann o, mutt äskölttä mnää juur tlii
ajatelluks, mikä stää Vilkku vaeva ja ett se asi saadan glaaratuks.

— Luuleks vissi nii?

— Luule händ.

— No mikäst händ sitt vaeva oikke?

— Jaa, ett mikä händ vaeva? Eks snää todestakka saas stää
onkkes,
Iiro.

— En, em bahus soikko saa, vaikkan ole fundeerann, nii ettän ole
vallam böhköks käynn. Ming via snää luules se olevas?

— No mato! Mikäst muu se sitt olis.

 — Jaa mutt helkkris sendä, nii se ongi! Koden mnää stää tuli
ajatelluks!

— San muut, ny vast mnääki siit selvillp pääsi. Mato se on, go

Vilkku vaeva, ja snää lähde ny liukkast apteekkihi ja osta matosatsi
ja viäl tänäpä Vilkk panna se ottama.

— Ja vissi, mutt kuule, kyll om baras, ett anneta hänellk koht

dubblaste semnen davaline sats.

— Niin gyll ongi. Ot kaksi satsi ja pyyds stää kaikkja lujimppa.

Tästäs saa raha.

Mnää anno Iiroll rahakukkron ja Iiro läks paikall apteekkihi. Mutt ei

ollk kulunnk ko muutam silmäräpäys, niin dlee Tasala muar meill,
sano hyvä päevä, niistä nokkas hameliäppehes ja kysy, kui mnää voi.

— Hyvi vaa, vastasi mnää ja kysysin dakasi, ett kui Vilkk ny jaksa.

— Hyvi hän jaksa, hyvi hän jaksa se verran go mnää tiädä. Hän ei
ole nääks nyk koton, hhän läks sinnt Turum bualehe.

— Kuit Turum bualehe. — Terveyttäs hakema vai?

— No nii, sanota ny niingi. Se asi on gui häne otta, sanos muar ja

nauro nii, etten mnää enä taitann hillit ittiän, go sanosi: "Jos tet
tiädäisitt, muar, kui häijy mnuun deke sydämesän, go mnää ole
huamann, ettet te ollt tiätvännäs, vaikk te näätt, ett Vilkk o saeras.
Vai ettäk te ol huamannk, kui nörköksis hän istuskle, ei puh pali
mittä, ei syä eik jua niingo enne ja käy luule mnää laihemaksikkim
bäev päeväld?"
 — No, no, Kalkke, älä nys sendän däsä mnuu klummima rupp,
vastas muar, — luestis ny ensin dämä preiviki, se o Vilkuld, hän gäsk
mnuun dullt tuama se snuullk koht, ko hän o lähtenn, — ett niin,
däsä se ny o.

Muar oijens mnuullp preivi, mnää avo se ja lui:

"Hyvä veli.

Tämä meijä muar kohise vaa yhtpäät semmost, ett mnuum

bidäis menn naiman, gosk mnuull on dalo ja asti ja muut
olemist niim bali, ett olis oikke synd stää viäraill jättä, ko
mnää joskus panen gursi stää hamina kohden, go on
kaikkette meijä reissuttem bäämäär. Ja mnää olen dulls
siihem bäätöksehe, ett o niis muari jutuisakki jottam berä. Ja
ko mnää, sillongo mnää lastasi siällt Turun dakan, opesin
dundema yhde flika, nii mnää lähde nyk kysymä, ett suastuk
hän gaupoihi ja jos nii o, niim bapp saa splisat meijäm
bogseertrossi yhte ja mnää ota häne slääppihin
iangaikkisudest iangaikkisuttehe. Mutt älä puhelt täst asjast
kenellekkä muillk ko Iiroll.

Vilkk."

Semnem breiv se ol. Mnää oll niingom buust pudonn, ja muar

kattel mnuu suu vekkulmaises naurus ja kamalan dytyväise näkösen.
Ja ko mes siins sitt istu ja vauhkottle, niin dlee Iiro takasi
apteekimatkaldas ja sano: "Täsä ova ny lääkke. Kaks satsi mnää oti
ja lujas sittengi."

— Soo, sanosi mnää, mutt hukka ne lääkke menivä. Ei Vilkku

vaevakka mato.
 — Jumal siunakko, mikä händ sitt vaeva?

— Hän o rakkauden gohinois.

— Kui misä?

— Rakkaudes hän o, niingo Imblan giss kuarttes.

— Vai semmost kuulu. — Ei siins sitt matokuurist appu ol. — Mutt

kuule, snää valettle vissi.

— Em mar valettlekka. Luest tämä.

Mnää oijensim breivi Iiroll ja hän rupes lukema stää oikken govall
äänell. Ja ko hän ol pääss sem bäähä, ni hän ol yht hölmistynny
näkönen go mnääki eik kukka meist puhunns sanaka. Mutt muar ei
naurann nyk, ko itk liikutuksest ja pyhkeskel ai joukko nokkatas
esliinahas.

Ko mnää ja Iiro siins sitt oll hetke aikka toinen doissian vauhkotell
ja muar itkennk kollottann, ni sano muar: "Merkiline, merkiline miäs
se om bännästäski sendä se meijä Vilkk. Kukast muu olis tämsengi
asjan daetann niin gaunist sannok ko hän: 'Ja ota häne slääppihin
ijangaikkisudest ijankaikkisuttehe, aamen.'"

— Ei siin mittä aamend oll, ja olkko häm bännästäs mikä hän o,

niim bäästäs hän ny on gummingim behmendynn, tiuskas Iiro.

— Vai päästäs pehmi! Ja se sanos snää, snää Hakkrim bahudem

besä, villittijä ja uutskott! Kyll mar kaiketakki snuu ny harmitta ja
snuu kans, snää Anundilan dekopyhä haask, ett Vilkk mene kristilisse
avjoliittoho eik enä annt teijä haukutell ittiäs yhdest koerangurist
toissehe. Ny ruppeva aja muuttuma, näättäk ja koittakast vaa sitt
tulit Tasalaham baneman gaikk mulli malli, niingo nii mond kertta
enne, nii nuar emänd ja mnää revi silmäp pois päästänn, sengi
julmetu — — —! Viimeses sana huus muar overaost mennesäs ja
paiskas sitt oven gii, nii ett koko talo täris.

— Siinäs nyk kuuli, mikä snää oikke ole — sanosi mnää Iirot, ko
me hetke olin gatellp päi ovi ja odottann ett viäläk stää löyly lisätä.

— Nii, ja snää kans. Ei ol eno settätäs pareve täsä troikas.

Mutt meit harmitt tämäm bäevä vastongäymse, nii ett me oti

ajanguluks ryypy miäst pääll, söim buulaagis ne Vilkku varte ostetu
lääkke ja pisti se jälkken glasi rommtodi liiveihin. Ja viimeseks mep
pääti ett huame me lähdem bois gaupungist laitlan gulmill yht
mettlohko kattama, ko mnuum bit ostama.

Seoravan aamun aikasi Iiro sitt tul mnuun dyän ja ko Savila Juss,
kon gyytmiäs ol, tul koht jälkke, ni me olin duat hättä valmi lähtemä.

— Kyll o ehto käsis, ennengo me ole Laitlas, ko eilän duiskas koko

päevä ja ny ruppe taas tuulema ja pyryttämä, puhel Juss ko me
liikkell läksi.

Ei ol väli, vaikk siinp päästäis vast huame, ei meijä olk kiirutt,

lohduti me händ, ja nii mes sitt läksi.

Mutt kyll Juss oikke ol ennustann. Tiä oliva niin dukos ett meijän
däydys jääd Ihodehe yässeks ja vast seoravanp päevänk kirkoaikan
— se ol sunnunda päev — me ajo siutt Laitlan girko. Ja ko mep pääsi
siihen gylähä, mihi meill asja ol, ni rupes jo hämyttämä. Me ajo siäll
yhten duttun daloho ja ko ol saatt heonen dallihi ja päälisvaatte yld,
nii me istusi Savila Jussi ja se viäran dalo isänän gans ja join gaffet
ja pani hiuka rommi joukko. Ja ko mes siins sitt istu ja juttle, ni
mnää kysy isänttä, ett ovak tuall häät tuall naapris, kosk siäll nii o
valkkja joka huanes.

— Ei, ei siäll hää oli, muttkon kihlajaiskalaas siäll o, vastas isänd.

— Vai kihlajaissi siäll viätetä. Mistäst friiar o?

— Raumald kuulu olevas ja kapteen miäs. Muuton guulu käynnyn

glookusten goko se jutt.

— Kui nii?

— No, asi ole semne, ett se raumlaisen gapteenim bit oikkjastas

lähtemä johonkkin donnt Turun daa naima, muttkon se kamal tuisk
eilä algo ja tiät tukko menivä, nin gapteen poikkes toho naaprihi. Se
isänd o näättäk ja merell oll ja he ovat vanhat tutu. Ja ko äijäs sitt
istusiva ja todasiva ehtost, niin gysy tämä naapri isänd, ett misäst
asjois hänen gambraattis liikkel o. — Turun daa naima, vastas se
raumlaine gapteen. — Es snää Turun daam bääs, ennengon gukatiäs
viikkom bääst ja vaevaloine reis siit sittengi tlee. Ja pahustaks täsä
ittiäs rääkkämä ruppe, o niit vaimihmissi likemälläkki, o mnuullaki
däsä tyttri, ot yks niist. — No, äijät tuumalema stää asja, joivat todi
ja viime se raumlainen gapteen sanos: "Tiädäks, kyll asi o niingos
sano, en diäd vaikk olis jo kuallukki se flikk siällt Turun dakan ja
vaevaloine sinnk kummingi ny om bääst, nii ett mnää seora snuu
neovoas." — Ja nys siäll on gihlajaiskalaas, niingo näätt.

Mnää ja Iiro oll silmäs seljälläs ja korva hörilläs kuulustelit tätä

isänä juttu ja ko hän ol sem bäättänn, ni me meni siuhuanesse ja
sanosin gumbiki: "Se on Vilkk." Ja sitt mep pääti, ett mek kokkon
gylä nuare miähe ja mennä huutama morsjand ja friiari ulos. Eik oll
aikkaka, ennengo meit marses koko joukk miähi naapurtaloho, ja
niingaua mes siinp pihall roinasi: "Nuar pari ulos", ett he viimen
dliiva. Ja Vilkk oikke se ol. Mnää rupesin goht häne morsjandas
kattoma ja ajattli itteksen, ett ol voi flikk park, es snää kauneudellt
turmellt ol, mutt ei sill väli ol, kauneus katto ja jos snää vaa ole riht
ja reedu ihmne, ni ei mittä hättä lainkka. Mutt Iiro, ko ai hättäne o
eik koska ajattel asjoj, muttko yhdeld kandild, sylk hetkem bäästä ja
huus: "Fyi perhan Vilkk, tulp pois!"

Mnää näi, ett Vilkk kiukustus, kon gaikk naurova Iirom buhett,
mutt kukatiäs olis sendän goko jutt päättynn levolisest, jos ei yks
nuar miäs, ko ol liki kuisti ovi, olis sanonn: "Ei olf friiarika minkkä
näköne, kelvannek muuks kon gaevovindimbainoks." Se puhe ol jo
liiaks Vilkull. Parillp pitkäll asklell hän ol alhallp pihall, sanos sill
nuarell miähell, ett katotast ny, mihi mnää kelppa ja humautt stää
nyrkilläs keskell otta, nii ett se pyärys siihem baikka. Mutt sillo Vilkk
sai koko kylä nuare miähe niskas ja siit tul semnen dapplus, ett me
harvo ole olis semses, vaikk mes siihengim belihi sillon dällö joutunn
ole. Siin lensiväk kive ja jäängapple, siin vingusivas sualvyä ilmas,
siin ryskysiväp puumbalika ja aedaseippä, siin ähgytti ja puhgutti ja
hakatti selkruadoj niingo Sumberim byykki. Ja ämmäk kirkusiva ja
koera haukusiva.

Me meni ymmärrettäväst koht Vilkum bualell ja ko meill niim bali

vastustaji ol, ni mnää sanosi Vilkull ja Iiroll, ett mek koitaisi
hiljakselles siirtty naapurtalo kohde ja viimem bistä itten sisällk
koijuhu. Nii met teingi. Mutt naapurtalo veräjämbiäles Vilku jalk
luiskatt ja hän gaadus. Silmäräpäykses hän niskasas ol kymmengund
miäst, kom behmitivä händ niim bali ko he jakso va. Ja ko me viime
naapurtalo väe ja Savila Jussi avulls sai hänem bois, ni hänell ol pää
täynn aukoj ja häne luus oliva nii rikk, ett ko me händ tunnustli, ni ol
jämt niingom bapusäkki olis pidell. Leivomes me häne sitt sisällk
kannoin, go mep pelkäsi, ettei hän muuto olis koos pysynn, ja
leivomes me vei häne Uuttengaupunkkihin dohtrin dyä. Kyll tohtrill
hänen gansas tyät ol ja ko hän vihdo viime ol neulott ja paikatt ja
sidott, ni hän ol niin däynnt tolloj, ettei suu takka näkynn muut kom
bualiks. Hän ei oll virgonn viäläkkäm byärtmyksestäs ja tohtor sanos,
ett pulsi hänes lyävä nii huanost, ett tuski hänest enä miäst tlee.
Mnää olin govast pahoillan ja ajattli, ett mitä Tasala muar sano, ko
hän guule kaiken dämä ja ko Vilkk sitt viäl kuale. Mutt Iiro lohdutt
mnuu ja sanos: "Ei Vilkk tomsest kual, se friska händ vaa ja taeta
ajap pois verest kaikk rakkaude hullutuksekki."

Ja kyll Iiro oikke ennust. Ko aamu valken, ni me näi Vilkun

gatanost, ett hän ol virgonn ja ko mnää kysysi händ, ett "tahdoisiks
snää, ett muar tliis tännt taikk tahdoks snää pappi puhutell, taikk
mitä snää tahdoisi", ni Vilkk vet suurell vaevallt toisin gäsin dukom
bois suu edes ja sanos: — "Ruakka."

Ja me anno hänell ruakka; paisti hänell viis sualast silakka, pani

runssast voit uunilämmiä leiväm bääll ja Vilkk söi ja joi piimä pääll.
Ja stää päät hän friskanduma rupes. Ja kuukaudem bääst hän ol yht
virkone go ennengi. Siihe häne naimseski sitt lahos, eik hän olp
puhunns sanaka siit enne eik jälkke. Mnää en diäd, morsjan vai
Vilkkuk se naimisjutu myttym ban menemä, mutt jos kysytt stää asja
Tasala muarild, ni hän syyttä kaht viatond ihmist — mnuu ja Hakkri
Iirot.

Erinomase hyvä lindkoer

 — Jaa-a, nämä ovak kamala aja — kamala aja oikke ova. — —
Laihtunn oles snääki, Suleima — — ja laihtunn olen däsä ittekki. —
— Saas nähds Suleima, ett mep pia ole semse, ett luuk krapiseva
meis, ko mek kävele — — — ole juur niingon gaks luusäkki olis
saannk kondi alles. — — Sillaill oikke. — — Jaa-a, mnääki ole saann
ens lukkip puale ikän ja pann raha ja vaeva siihen doimituksehe ja
ny ole sitt semsellp palkall, ettän saan dehd uutt velkka, ennengo
vanha o maksos ja nähd nälkkä päälsem bäätteks. — — — Nii händ,
nähd nälkkä oikke, se on dotinen dosi. — — Mutt kyll o niingi, ett
jongu rangastukse mnuun gärssit täyty siit tyhmydestän, ettän ole
virkmiäheks itten lukenn. — — Nii ett valla oikke ja kohtulist o, ett
mnää täsä nälkvyätän giristäs saa.

Semssi Tornjaiste maister juttel, ko hän siink kävel ettittakasin

gamaris laattjall. Semssi hän juttel Suleimall, mutt ei Suleima pali
tiättos pistännk, ko makas pää etukäpälättes välis ja seoras silmines
maistri, ko hän siink kävel. — — Muttko maister viimem bysäs häne
ettes ja sanos: "Tiädäks, Suleima, ett snuum bäeväs ova jo luetu, ei
mnuull ol vara ruakkis snuu enä", ni Suleima vääns ittes istuma,
haukottel äänes ja kattel maistri nii moittivast silmihi, ett maister
sanos: "No, no, koitetan gärssik, koitetan gärssi." — — Tiädäks, snää
ole jo aikka kualeman duamitt, mutt em mnää anns snuu nuijat,
mnää tahdo itt päästäs snuum bäevild ja ambumall. — — Kunnjalise
ja kivuttoman gualema snää ole rehelisest ansann, sill ett snää ole
oll hyvä koer, paras koer, ko mnuullk koska o oli. — Sillaill oikke — —
— Aikka mnää jo olsi snuu ambunn, mutt ei mnuull olk kruutti ja
haulej. Eik niit ny mistä saa. Ny ovas semse aja.

Ja maister rupes taas tramppama ettittakasin gamaris laattjall ja

Suleima kävel hänem beräsäs askel askleld. Ja kovast fundeeravaise
näköse he olivak, ko hes siin laattja mittasiva. Maister ott sitt kesken
gaike flombuukkis plakkristas, pladaskel stää ja räknöitt rahas.
Muttko hän ei saanns stää siäld heruma enemän go viistoist markka,
ni hän heitt sem böydäll nii ett flatkatt, pysäs, kraape korvandaustas
ja kattel yhtem baikkaha ettehes. Suleima pysäs kans ja kattel vooro
maistri silmihi ja vooro stää paikka siin laattjall. Ja nii hes siins sitt
seisosiva ja vauhkottliiva, niingo he olsiva odottann ett siäld laattja
ald joku apu olis ilmestynn heijä ettehes. Mutt ei siäld mittän dull. Se
sija ovi aukes ja maistri frou tul sisällp paperkäärö kädes ja sanos:
"Tääll om Briia maistri lesk ja sano, ett hän o löytännt tämä
miäsvainajas pöytloodast ja ko siin vissi o jottam byssyvehkeit, ni
hän lahjotta nes snuull."
 — Annast tänn, sanos maister ja avo käärö. Ja ko hän se ol saann
auk, ni hän rupes hyppämä ymbärs huanett ja sanos: "No kyll meijä
nyk kelppa; tääll on gruutti ja haulej ja patruunej koko roukki. Nyt
täsä tleeki juhl."

— Nii, ja nys snää saas sitt lopetat tua Suleimangin dost syämäst.
— Suleima park!

— Mitä snää juttle. Ei, ko ny me mene Suleiman gans metill joka

sunnunda ja lupapäev ja met tua linnuj ja jäneksi, nii ett vissi lihas
pysytä ja saada viäl myydäkki. Ny o räkning semne. — Annast
kattot, tänäpä om berjanda. Jaaha, huame ehtopuall me lähde
Helistö äijän dyä. Hän o nii mond kerta valittann, ett jäneksek
karavas siälls hänen dorppas ymbärs niingo lamppa ja syävä häne
rukkiorakses vallam bilall.

Maister siäppas pyssys seinäst ja rupes stää puhdistama. Muttko

Suleima näk se, ni häm bist voorostas tansiks ja haukus, nii ett
akknat tärisivä.

Ko maister seoravanp päevänp pääs koulust, ni hän haukkas

tulisimas kiiras pualpäevän dapase, laitt pyssys ja laukkus kunttoho
ja talutt polkpyäräs pikkuportin gautt kadull. Suleima ei kerjenns
syämängän, go hän dahdos oll viss pääll, ettei händ kumminkkan
gotti jätet. Sendähde hän jo aikanas ol siirtänn ittes istumam
bortimbiälehe ja käve vaa ai joukko haukkumas porsto ove edes, ett
maister ymmäräis kiirutta.

Ja ko maister sitt vihdo viime oll tullk kadull ja hypännp pyäräs

selkkä, ni yhtenp pyryns siin mentti. Ja Suleima haukus joka ihmist
kon gadull vastan dul, niingo hän olis meinann, ett säälist ny ittes
vähä siivom buale, nääk kaiketakki snää se, ett mnää ja maister
metill ole menos ja meijä on giiru.

Ehtohämys hes sitt pääsiväkki ilma mitan glummej Helistöhö juur

nii aikanas, ett maister viäl kerkes saunahangi Helistö faari seoras. —
Ja siäläköst sitt puhe luist niild kambraateild. Siällp panttin gaikk
mailmam bitimek kunttoho ja ennen gaikki Helistö faar selitt
maistrill, misä poikmetäkse oleskliiva ja ming pellon gyljes jäneksi ol,
nii ett ne valla ihmisten gondeis loikkroitiva.

Eik olis sitt ihme eik mikkä, ett maister ol kovast hyväll miälellk, ko
hän aamuhämys läks mettähä, eritottengin gon daevas ol selkki, eik
tuull yhtä einett ja ko sitt viäl yäll ol olis severram bakast, ett ol
hiukan grahattann. Suleima poikkes koht tiä siull ja ko ensmäisse
aedangulmauksehem bäästi, ni jo algo oikke nätt jänekse ajo. Se ol
poikjänes ja vaikk se, niingo niitten dapan on, dek äkkmutki ja
piilottel ittes yhtmitta, ni ei Suleima sen gauan gurell andann. Ei ollk
kulunnk kahtkymmend minuuttiakka, ennengo maister sai se ettehes
ja ammutuks. Maister avo se ja anno Suleimall hänellk kuuluva osas
siit ja sitt jatketti jäll jahti. Ja nii hyvä onn heill ol tänäpä, ettei
maister muistannk koska enne nii hyvä reissu tehnys, vaikk hän
mond kerta ol paliki otuksi saann. Niingo ymmärettäv asi ongin, go
Suleima ol yht hyvä linnuj haukkuman go jänestäkki ajama.

No niin, gom bäev ol vähä yli pualill ja maister ja Suleima

rupesivak käändymän dakasi Helistöt kohde, ni maistrill ol kolm
jänest, neli metäst, kolm musta ja yks naaras, ja pari teert. Maister
räknöitt, ko hän siint tallustel torppa kohde, ett hän saa näti rahan,
go hän myy kaks metäst, kaks jänest ja yhde deere ja sittengi heill
ittell jää liha koko viikoks. Semssi oikke maister fundeeraskel ja ol
ilosellp pääll. Mutt sillo Suleima yhtäkkim bääst oikken giukkusen
giljadukse ja läks kovast haukkutem bainama sydänmait kohde.
Maister pysäs ja meinas, ett ei hän ny enä pidäis jäneksill väli. Mutt
Suleima haukund men ain gauemaks ja kauemaks, viime se kuulus
sild vuareld, kon gaukanp, pualem benikulmam bääs sulk koko
näköala ja hetkem bääst se katos kuulumattomiin sinn vuaren daa.

— Ketum bahus siihe ny viäl tul pränkkämä, harmittel maister ja

istatt kive nokkaha odottama, ett Suleima tliis takasi. Mutt vaikk hän
odott pualen diima ja odott tiimangi, ni ei Suleimat vaan guulunn.

Ong hän ny niim bahus, ett mnuun goeran jää yässeks mettähän,
duumal maister ja läks hiljaksis torppa kohde. Ja hän ol jo tuli liki
torpa vainjoit, ko Suleima haukund rupes taas kuuluma ja nys se tul
juur händ päi. Se lähen ja lähen ja siins samas maister näk ketu
vilaukseld katavpuskis. Häm baiskas pyssys poskell, ammus ja
paikalls se jäi. Jäi händ.

Maister meinas, ett ny mar sitt vast paras saalis saattingi ja karas
otukses tyä. Mutt kyll häne ilos murheks muutus, ko hän näkiki
edesäs — koera. Koer oikke se ol, ruski, pystkorvane goer,
kippurhändäne ja levi juav valkost niskas ja kaulas.

Oi nyt turkane sendä, ajattel maister, ny vast klumm tul. Kyll ny

meniväk kaikk ne rahak, ko mnää linnuistan ja jäneksistän saa ja
kukatiäs jokune sata markka viäl lissängi. — Ja maistri miälehe
lykkäs jo, ett mimmost olis, jos hän guappais kaikes hiljasudes se
eluka. Mutt häne rehelisytes nous semmost tuuma vasta. Eik hänen
gauan darvinnukka siin omatundos kans taisteli, sill ett siins samas
siihe ilmestys yks äij, kon gatos händ vähä ihmettleväst ja sanos:
"Kukast semne herr oikke on, gon dlee tänn ihmisten goeri
ambuma?"
 Maister ilmott koht nimes ja asundpaikkas ja sanos, ett erhetykses
hän se ammus, ko hän luul sen getuks.

— Vai ketuks te luulitt meijän Gransu? Ong se miälestän getu

näköne?
— Oi nyp pahapolv sendä!

— Olik se hyvä koer?

— Jaa, ett jos se ol hyvä koer. No ol se koirattem barhait. Hyvä

talovaht, nättruakane ja ystväline oudoillekki ja sitt nii erinomase
hyvä lindkoer.

— Vai nii, vai ol hyvä lindkoer. — Kyll mar mnuu sitt täyty se
maksa. Mikäst siin autta.

— Tiättvästengi deijä se maksat täyty. Ja se maksa pali, tiädättäk,

ko se ol nii erinomane lindkoer, se meijän Gransu.

Maister räknöitt ittekses, kuip pali tämä lyst hänell maksanekka.

Hän lask, ett hän linnuist ja jäneksist, ko hän nek kaikk myy, sais
kuuskymmend markka ja jos tua äij ny vaati sata markkakin
goerastas, nii nelikymmend markka siins sittengi o hävjö puhtas
rahas. Ja mist hän otta ne raha yhtäkkin go häne jo muutongi on
däytynn lainat elatustas varte ussema sata. — Maister oikken
duskastus, ko hän näit kaikki ajattel, mutt viime hän rohkas ittes ja
kysys: "No, kuip pali se sitt maksa, tua Kransu?"

— Jaa, ett kuip pali se maksa. En mittän diäd. Kyll mar nyk
koerakki ovak kovas kursis, niingon gaikk muukki näi soda aikan. Ja
ko hän vainaja — puhele hänest juur niingo hän olis oll joku ihmne
— niin, go hän vainaja ol nii erinomase hyvä lindkoer. Jaa-a, takka
mnää se, ett jos vaa yksikki lind metäs ol, niin gyll hän se vissi löys
ja stää elämä, ko häm bit, ko hän se ol puuhu ajann. — Nii händ,
kyll se ol valla erinomane lindkoer, tua Kransu. — Ja tosa hän ny
makka eik koska enä linnuj kaahist. — Ja mitä sano Juljaana?

Maister hikkol kuulesas tämäm buhe ja korott miälesäs Kransu

hinna sattaviittengymmentte. Häm bur hammastas ja kysys: "Niin,
guip pali tes siit meinatt sitt?"

— Em mnää händ oikke ymmär. Kyll o vaa asi semne, ett mnuun
däyty kyssy Juljaanatakki. Ei se koer ol vähäll maksett, ko se näättäk
ol niin gauhja hyvä lindkoer.

— Ei mar, sanokka ny vaan goht, mitä se maksa ko mnuun däyty

lähtik kotti viäl tänäpä ehtost. Pimi täsä jo tleeki eng mnää kerkkeis
odottama mitä teijä emänd täst vahingost meina.

— Ei tee mittä, ei tee mittä. Mnää tlee huamen gaupunkkihi ja sitt

saadan dehd räkning. Kyll o vaam baras ett Juljaanaki saa tämä
vahingon gradeerat, sillett sanottakko mitä sanota, ni semmost
lindkoera ei olt toist kon Gransu.

Ja siihe äij jätt maistri ja men menoijas. Mutt maister seisos

niingom buullp päähä lyätt. Hän guul niingom bualhorroksis Suleima
haukunan gaukans siullppäi. Hän ajattel, kuip pali pareve sendä olis
ollk, ko hän olis andann nuijat Suleima ja jättännk kaikk jahtreisus
sikses. Mutt viime hän sendä rauhotus, huakkas kerra ja läks
linnuines ja jäneksines Helistöhö.

Hän ol oikke ilonen, go Helistö emänd sanos, ett faar läks

naaprihi; hän ei puhunn mittän goko klummistas, muttko giitt
yäkortteerist ja läks polkpyärines ja pyssyines ja otuksines kaupunkki
kohde.

Ko häm bääs kotti, ni häne trouvas tul kovast iloseks, ko hän näk,
kuip pali otuksi maistrill ol. Mutt sitt hän huamas, kui nolo näköne
häne miähes ol ja kysys: "Kuule, mikä snuu vaeva, oleks snää kippi?
— Ja misä Suleima o? — — Aa-aa, kyll mnää ymmärrä, snää ole
ambunns se."

— En, en ois Suleimat ambunn. Sinns se jäi kettu ajama. — Mutt

kyll mnää koerangi ambunn ole — viäran goera.

— Siunakko! — — Jouduiks snää maksama se — — kuip pali se

makso?

— En diäd viäl. Mutt kyll mar se pali maksa. Se ol kuulem nii

erinomane lindkoer. Huame siit tulla makso ottama. — Ja maister
heitt ittes soffaha istumam bää roikoksis ja nörkö näkösen. Frouv itk
tillitt.

Vihdo viime hes sendä väsysiväs siihe murhettimisse ja menivä

levoll. Mutt seoravan aamun maistri frou jo kuude nurkis herätt
maistri ja sanos: "Se on dääll nys, se koera omistaja."

Maister pist äkki vaatte ylles ja käsk se viäran dullk kamarihis. Äij
tul sisälls, sanos hyvä huamend, nytkäytt niska tas, nii ett tukk lens
pois silmild ja sylk truiskautt kakluuni ette.

— Istuma — sanos maister.

— Kiitoksi pali, kyllän ole jo istukki saannk, ko rattaillt tlii, vastas

äij ja istatt toolill ovipiälehe.
 — Nii — sanos maister sitt, ko siin hetke aik ol hissuksis oltt — nii,
mitäst te nys sitt olett ajatells sen goera hinnaks? — Täsä olis
tupakki.

Äij ott paperossi, sytytt se ja sanos: "Jaa-a, kyll asja lait nii on, go
Juljaanaki sano, ett niin giltti koera em me enä koska saa. Tiätäk
maister, ko hän vainaja — puhele hänest juur niingo hän olis ihmne
oll — ko hän vainaja söi sualast silakkaki, ko vaan gaunist pyys händ
tekemä se. Ko vaa sanos ett: 'Kransu o nii hyvä ja syä', ni söi ko söiki
hän sualase silaka. Hamppa hirvis hän se söi, mutt söi vaan, go händ
kaunist pyydetti. Kyll sill ol ihmeline järk, sill luandkapplell ja ko hän
sitt viäl ol nii erinomane lindkoer."

Maistrin gäveväk kylmä värep pisi selkruatto, ko hän daas sai kuuli
niist Kransu hyvist ominaisuksist ja hän gorott ittekselles se hinna jo
kahtesatta. — Ei sunkka siit vähemällp pääs, ajattel hän. Mutt yritt
hän sendä viäl kerra vettäs sen goera arvo alaspäingi ja sendähde
hän sanos: "Mutt tyyriks tlee tämsin aigoin raakki koeraki."

— Niin gyll tleeki, jos o semnen goer, ko ruakki kreivaile. Mutt

tämä meijän Gransu ei olls semne. Hän söi vaikk mitä. Niit on goeri,
ko esimerkiks ei syä lainkka leippä, jos ei voit päällp panna. Ja o niit
semssiäkkin go nualeva voim bois leiväm bääld vaa ja jättävä leivä
siihe. Mutt Kransu! Ei tarvinn muut kom bari kertta sivalttap puukkoll
leivämbalast juur niingo olis voit levittänns siihe, ni hän ott sen
däydest ja söi se, niingo siin olis oll voit pääll. Nii viisas koer se
Kransu ol ja sitt niin durkase hyvä lindkoer.

Vai nii. — No mikäst se hind nys sitt o?

Niin, gyll mar maister tykkä, ett se on dyyris. Mutt tiädättäk ett
Juljaana, ko ai o vähä ylötöne makso-ottamises, määräs siit pali
enemä. Sillaill oikke, nii ett kyll mnää meinasi, ett siit sendän
darvittis saad — — — kuus markka. Ko se ol nii erinomane lindkoer.

— Kuit tes sanositt? — — Kuus markka!

— Sillaill oikke — kuus markka oikke. Mutt kosk maister tykkä, ett
se om bali, ni jos sitt vähenetäis viittehe. Vaikk kyll Juljaana mnuun
gäsk kymmend pyyttäs siit. Mutt mnää ajattle, ett kyll viisikki
sendäm biissa. Puale markka mnää siit itt makso, mutt se ol sillom
benikk viäl, eng mnää sillo ymmärtänn, ett siit pit tleema niin
erinomase — — —

— Nii erinomase hyvä lindkoer, täydens maister äijäm buhe ja

anno hänell viide marka sedeli. Ja maister koitt oll vihase näköne,
vaikk häne ol vaikki iloas hillit.

— Hyvi maister arvasiki, mitä mnuum bit sanoma, jatko äij. Engä
mnää sillo luull, ett siit nii erinomane lindkoer pit tleema. Tiädättäk,
ko hän aikas ol haukkunn linttu eik saanns stää lähtemäm buust
tiähes, ni hän graape puun gylkki ja koit hypät ylös oksill ja jos ei
sekä auttann, ni hän rupes pureskleeman buun gylkki, nii ett
karpumbalase lensivä vaa ja ai joukko hän gatos stää linttu ja
haukus, niingo hän olis meinann, ett laitaks ittes tiähes siäld taikk
mnää kaadan goko puu ja kat ettes, kuis snuu sillon gäy. — Semne
oikke se Kransu ol. Erinomane lindkoer se ol.

— Mutt kuulkkast ny. Ei lindkoer sillaills saa menetell. —

Olettakkost tek koska linnuj ambunn?

— En, en ikipäivi. Kyll mnuullp paremppakin dyät o. Ne ova

herrattem belej ja toimituksi semse. — Ei mar, hyväst ny ja kiitoksi
pali.
 Ja nii äij sitt läks. Mutt maister ol ilone ja häne frouas viäl iloseve,
ko hän sai kuullk kui vähäll maister ol pääss koko jutust. Eik se heijä
ilos siihe loppunn. Heill o mond kertta jälkkembäingi oll hauskutt
Kransust. Ko se ol nii erinomane lindkoer.

Kolm valtta riidas

Me oli, mnää ja Mustaoja Frankke ja Telkklän Danu yhtens

sunnunda-ehtopäevän joutunnk kuki asjoillas toinen doisen seoraha
Luvjan girkoll. Me makasin, go me oll saann asjan glaariks, kedolls
siink kirkkmaa aeda viäres, praakkali yht ja toist ja käryttlin dupakki.
— No, ko siins sitt kappal aik ol jaaritellt ja pantt mailmam bitime
laillssen gunttoho, ni sano Frankke: "Ny ovak, kuulem, kaikk
mailman geisri ja kuninkka ja korkkema herra joutunnt toinen doises
kraisuist kii ja tappleva nyskivä, nii ett tomu tuaksu. Ja mnää olen
guull, ett piänemb väkiki ruppe pia ottama isomist esimerkki ja aika
kans tapplema. Nii ett siin mar sitt vast krahin gäymä ruppe."

— Ruppe händ — sanosi mnää — sota siit tlee ja kamaleve kon

goska enne.

— Sota siit tlee! Ett tek kans pali tämä mailma menoist tiäd —
tartus Tanu meijäm buhesse — ei siit sotta tulk, ko se o jo. Mnää
käve juur papplas ja kirkkherr puhel mnuull, ett jo oikke nes siäll
lännembualell — en muist se maa nimi — toinen doissias
ammuskleeva. Ja kirkkherr sanos — niingo se ongi — ett kyll hän
sendä oikke ihmelist o, ett, vaikk mek kirjota 1914 ja ole niin
daitamattoma sivistynnyj ja oppenuj olevannas, ni yks kaks mek
keskell jumala suama viljan gorju aikka ruppen dappaman doinen
doissiam bahemin go mikkäkkim bedo.

— Jaa-a, se olikin dosi puhe — sanos Frankke — Vai jo mar siällp

paukutella. Mahta siin oll vähti ja meteli, ko nii mond valtta yhten
dörmävä.

— Myrkkyne guhin siink käy — uskokkam bois poja - pist puhe

jatkoks Riihilä faar, ko meijä huamamatan ol seisattanns siihe liki
meit ja kuuli meijäm buhen. — Se o viss se, ett siint toisengin
gynnek kärvendyvä. Mnää tiädä sen, go olen gans kerra oll lengeis,
kon golm valtta riidas ol. Ja ny niit valloj on, guulem, ussevekin gon
golm.

Met tiäsin gaikk, ett Riihilä faar ai ol semnen glookuttem buhelja ja

tiäsi sengi, ettei äij oll olls sodas. Mutt pilam bäite Frankke sanos:
"Vai nii, vai olett tekki faar sodas oll. Ja oikke semses suures sodas.
Mikkäst kolm valtta sillo riitliväs sitt?"

— No nii, ei se ny juur mikkä sota oikkjastas oli, mutt turkasen

giukkusest siins sendä rehgitti. — Ja nek kolm valtta — nii, ne olivak
köyhys, esivald ja jumal.

— Voimakka valla oliva, sanosi mnää.

— Voimakka, voimakka oikke, pali voimalisemak ko nämäk, ko

siällk kanuunoines äkseerava ja yks ol semne joukos, ettei händ
vasta autakkam bulittamine.

— Nii händ, mutt kuulkkast faar jutelkkast meills se tapaus.

— Saa kyll, jos niin dahdott. Mutt ongost teillp pojat tupakki, ettän
saa ens piippun däytte!
 Faari kohde oijennettin goht kolmt tupakkukkro ja ko hän ol
yhdest pistännp piippuhus ja saann valu siihe, ni hän löi ittes vatalles
siihe meijä viäre ja algo.

— Niingon diädätt, ni mnää pidi yhte aikka tota piänd talo tuall
metä reunas ja siinäköst sai täyden dehd, ko siit leipäs ott. Rasitust
ol pali: syyting ol, rahatte intträss ol, papi- ja kruunuvero oliva, hollis
täydys käyd ja päällsem bäätteks o se talo siunatt semsell
maandiängapplell, ett se niskas sai vähdät suvet talve. Se on dua
tanhva mutk tuall aukkjall ja niingon diädätt, ni suvells siihen dlee
kaikk sadevesi, nii ett sand mene helkkrihim bohja myäde, syksyll ja
kevälls se om bohjaton, vaikk siihe gaike mailma sanna ajais ja
talvells se o huanomalls säällk koht lund täynn. Se o ai vaa
ottamisem bäälls, se pahus. — No nii, yks talv jälls — siit o ny jo
viidettkymmend aastaikka aikka — ni meill oliva niin gamalat tuiskus,
siink kynttläm-bäevä nurkis, ett mnää rupesi olema valla hukas sen
diängapplen gans. Juur ko mnää sai se auk, ni jumal hakkas se lund
täytte ja tuskim byry kerkes harvenduma, ni jo ol falesmann mnuu
niskasan huutamas, ett avast tiäosas auk, rakkar. Ja stää kest
viikkaussi. Napisema mnää jo meinasi ruvet, ko jumal ja esivald
mnuu köyhä miäst siin niin guransasiva. Ei mnuu jumalan deos
sendä nii sydämellen gäynnk ko se falesmanni ainane nälkkimine ja
pränkkämine. Meijä välillän ol, näättäk, semmost vanha riitta ja hän
näytt mnuull ny, ett mnää oll oikken giusan gapple saann hänest Hän
diäs, ett ny ol paras kupiikiajo aik ja ett mnuull olis olis siint toimes
hyvä tjäänesti. Sendähde hän ai vahtasiki, ett olik mnuun diäosan
auk ja joka tuisku jälkke hän ol valmis mnuu ahdistama.

Yks päev sitt tuli jälls semnem byry, ett mnää vast siinp pualpäevä
jälkkem bääsin diängapplen gimppuhu. Aamuste ol taevas olit tähdes
ja selkki, nii ett mnää oll lähettännt trengpojan gubiikkihi ja oll jäänn
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankbell.com