Guide to UNIX Using Linux 4th Edition Palmer

Solutions Manual pdf download

https://testbankfan.com/product/guide-to-unix-using-linux-4th-
edition-palmer-solutions-manual/
We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!

Guide to UNIX Using Linux 4th Edition Palmer Test Bank

https://testbankfan.com/product/guide-to-unix-using-linux-4th-
edition-palmer-test-bank/

CompTIA Linux+ Guide to Linux Certification 4th Edition

Eckert Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/comptia-linux-guide-to-linux-
certification-4th-edition-eckert-solutions-manual/

3rd Your UNIX Linux The Ultimate Guide Edition

Sumitabha Das Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/your-unix-linux-the-ultimate-
guide-3rd-edition-sumitabha-das-solutions-manual/

Foundations of Macroeconomics 5th Edition Bade Test

Bank

https://testbankfan.com/product/foundations-of-
macroeconomics-5th-edition-bade-test-bank/
Business Law Alternate Edition Text and Summarized
Cases 12th Edition Miller Test Bank

https://testbankfan.com/product/business-law-alternate-edition-
text-and-summarized-cases-12th-edition-miller-test-bank/

Microeconomics A Contemporary Introduction 11th Edition

McEachern Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/microeconomics-a-contemporary-
introduction-11th-edition-mceachern-solutions-manual/

Foundation Design Principles and Practices 3rd Edition

Coduto Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/foundation-design-principles-and-
practices-3rd-edition-coduto-solutions-manual/

Principles of microeconomics v 3.0 1st Edition

Rittenberg Test Bank

https://testbankfan.com/product/principles-of-
microeconomics-v-3-0-1st-edition-rittenberg-test-bank/

Using MIS 10th Edition Kroenke Test Bank

https://testbankfan.com/product/using-mis-10th-edition-kroenke-
test-bank/
World of Art 8th Edition Sayre Test Bank

https://testbankfan.com/product/world-of-art-8th-edition-sayre-
test-bank/
 Guide to UNIX Using Linux Fourth Edition
Chapter 6 Solutions

Answers to the Chapter 6 Review Questions

1. Your organization routinely uses scripts, but as some employees have left, there are scripts that
contain only command lines and no one is certain of their purpose. What steps can be taken to
ensure a way for others to know the purpose of a script?
Answer: c. Require that script writers place comment lines inside the scripts using the #
symbol to begin each comment line.

2. Which of the following shells enables the use of scripts? (Choose all that apply.)
Answer: a. Bash, b. csh, and d. zsh

3. You frequently use the command ls -a and want to save time by just entering l to do the same
thing. Which of the following commands enables you to set your system to view hidden files by
only entering l?
Answer: d. alias l=”ls -a”

4. You have written a script, but when you run it there is an error. Which of the following commands
can you use to debug your script? (Choose all that apply.)
Answer: b. sh -v and d. sh -x

5. You have written a shell program that creates four temporary files. Which of the following
commands can you use to remove these files when the script has completed its work?
Answer: a. trap

6. Which of the following commands works well for menus used in a script? (Choose all that apply.)
Answer: b. case

7. You are currently in the source directory, which is the new directory you have just created for
storing and running your scripts. You want to make certain that the source directory is in your
default path. Which of the following commands enables you to view the current default path
settings?
Answer: d. echo $PATH

8. You have created a script for use by your entire department in a commonly accessed directory.
Only you are able to run the script, which works perfectly. Which of the following is likely to be
the problem?
Answer: b. You did not give all users in your department execute permission for that
script.

9. Your current working directory contains a series of files that start with the word “account”
combined with a, b, c, d, and e, such as accounta, accountb, and so on. Which of the following
commands enables you to view the contents of all of these files? (Choose all that apply.)
Answer: c. more account[a,b,c,d,e]

10. For which of the following logic structures used within a script is fi the final line for that logic
structure? (Choose all that apply.)
Answer: d. if

11. Which of the following are examples of arithmetic or relational operators? (Choose all that apply.)
Answer: a. !, b. <, c. %, and d. *

1
12. You have created a series of scripts that use the same environment variables. However, when you
run these scripts, some of them do not seem to recognize the environment variables you have set.
What is the problem?
Answer: a. You need to use the export command so these variables have global use.

13. You have spent the last two hours creating a report in a file and afterwards you use cat to create a
new file. Unfortunately the new file name you used was the same as the name you used for the
report, and now your report is gone. What should you do next time to prevent this from
happening?
Answer: b. Enter the command, set -o noclobber before you start.

14. You have remotely logged into a computer running UNIX or Linux, but you are not certain about
which operating system you are using. However, when you display the contents of the
______________ variable it shows which operating system you are using.
Answer: d. OSTYPE

15. What command can you use to view the environment and configuration variables already
configured on your system?
Answer: c. printenv

16. Which of the following are valid expressions? (Choose all that apply.)
Answer: a. let x=5*9, b. let x=y+10, c. let m=12/4, and d. let r=128-80

17. When you type for wood maple spruce oak pine at the command line and then press Enter, what
should you type next at the > prompt?
Answer: a. do

18. You want to store a long listing of your files in a variable called myfiles. Which of the following
commands enables you to do this?
Answer: c. myfiles=`ls –l`

19. What error is in the following script code?

case “selection” in
“i.”) ./listscript ;;
“ii”) ./numberscript ;;
“iii”) ./findscript ;;
esac

Answer: b. There should be a dollar sign in front of selection, as in “$selection”

20. You are working with a colleague on a script called value that updates several files. You want to
test the script, but not update the files. Which of the following commands can you use?
Answer: d. sh -n value

21. You only have to enter the name of a script to have it run, such as entering myscript. What setting
enables you to do this?
Answer: d. You have placed the directory from which you run the scripts in your PATH
variable.

22. What would you expect to find in the HOME environment variable?
Answer: The HOME environment variable identifies the path name for the user’s home
directory.

23. What is the difference between a compiler and an interpreter?

2
 Answer: A compiler takes code from a program language, such as C or C++ and converts
the code into machine language instructions in a separate file to be executed later. An
interpreter takes commands or code, such as from a script and translates them into
executable instructions that run on the spot.

24. What command would you use to place the cursor in row 10 and column 15 on the screen or in a
terminal window?
Answer: Use the command tput cup 10 15.

25. What is the purpose of a login script?

Answer: The login script runs each time you log into your account and can include
commands, such as aliases and the set -o noclobber command, that take effect as soon as
the script runs and that last for the duration of the login session. (unless they are manually
changed by the user later during the login session).

Hands-On Projects Tips and Solutions for Chapter 6

Project 6-1
In this project, students view a listing of their environment variables.

In Step 2, a sampling of variables that students might record are:

▪ HOSTNAME
▪ SHELL
▪ TERM
▪ HISTSIZE
▪ USER
▪ SESSION_MANAGER
▪ MAIL
▪ PATH
▪ INPUTRC
▪ PWD
▪ LANG
▪ HOME
▪ LOGNAME.

Project 6-2
This project enables students to learn how to assign a shell variable, how to view the contents of a
variable, how to use double quotes and single quotes when manipulating shell variables, and how to
use backquotes to execute a command and store the result in a shell variable.

Project 6-3
In this project, students practice using the let command with constants and with a shell script variable
so they become familiar with this capability before they build more advanced scripts in later projects in
this chapter.

At this point, if you have students who are out of practice using basic mathematical and algebraic
concepts, you might spend a classroom session reviewing variables, expressions, and so on.

3
Project 6-4
In this project, students learn to export a shell variable to make it universally accessible as an
environment variable.

Project 6-5
For this project, students learn how to determine the contents of the PATH environment variable and
then how to add the current working directory to the PATH variable so they can execute scripts
without using the ./ characters.

Project 6-6
In this project, students create a short script to demonstrate sequential logic and to get additional
practice in using the let command as well as building expressions using constants, variables, and
arithmetic operators.

Project 6-7
Students use if statement decision logic in this project. In the first set of steps they create a script using
a basic if statement and in the second set of steps they modify their script to include an if statement
nested within an if statement.

Project 6-8
In this project, students first create a shell script containing a for loop that prints the names of six users
on individual lines. Next, students learn how to execute the same for loop logic directly from the
command line.

In Step 4 of the second set of steps, students should see the following list displayed to the screen:
▪ john
▪ ellen
▪ tom
▪ becky
▪ eli
▪ jill

Project 6-9
For this project, students practice using the brackets wildcard format to run a for loop.

Project 6-10
For this project, students create two scripts to practice using the while statement. The first script uses a
simple while statement to guess the favorite color and the second script is a more complex data input
form.

Project 6-11
This project enables students to practice using case logic in a simple script. They will learn much more
about using case logic in upcoming projects.

4
Project 6-12
In this project, students first practice the tput command from the command line to get an instant idea of
how the command works. In the second set of steps, students create a simple menu that runs via a shell
script.

Project 6-13
For this project, students use the sh -u and sh -v commands to learn about debugging. By now, students
will have likely made some mistakes in creating scripts and will understand the importance of these
commands. Because shell scripts are now getting more complex, it is important for students to have
this tool available from this point on.

Project 6-14
In this project, students learn how to create an alias. Consider using this project as an opportunity to
discuss aliases that you like to use in your work or that you have incorporated into a login script.

Project 6-15
This project is the first in a series of projects in which students create a telephone list application that
simulates one that might be used in an organization. In the first set of steps, students make sure they
have a source subdirectory in which to store their application files. Next, they create a beginning menu
application.

Project 6-16
Students will need a data file with some practice data already in it for testing their application as they
go along. In this project, they delete the former versions of the corp_phones files created for practice in
Chapter 4 to make sure that they are starting with known data. Then they create a new corp_phones file
in their source directory. This project also helps ensure that students begin with some familiarity of the
data. Note that to ensure they start fresh, there are some differences between the contents of this file
and the files they created in Chapter 4.

It is common for application developers to use practice data files with a few known data entries when
they develop an application. Consider holding a discussion about why these files are important and
discuss practice data files you may have used when you have developed applications for an
organization.

Project 6-17
In this project, students edit the phmenu script so that it can call applications..

Project 6-18
For this project, students again edit the phmenu script to be able to print raw data to view for
verification of the data.

Project 6-19
For this project, students create and test the phlist1 script to display a listing of telephone number
information. This script can be run from the phmenu script as well.

5
 Project 6-20
In this project, students create the phoneadd script from which to add new records to the corp_phones
file.

Discovery Exercises
1. Use two different commands to display the contents of the HOME variable

Answer: Type printenv HOME and press Enter. Also, type echo $HOME and press Enter.

2. Assign the variable t the value of 20. Next, assign the variable s the value of t+30. Finally, display
the contents of t and s to verify you have correctly defined these variables.
Answer: Type t=20 and press Enter. Next, type let s=t+30 and press Enter. To verify the
contents of t type echo $t and press Enter. Next to verify the contents of s type echo $s
and press Enter.

3. Make the s variable you assigned in Exercise 2 an environment variable and use the command to
verify it is recognized as an environment variable.

Answer: Type export s and press Enter. Next, type printenv or printenv s and press Enter
to verify that s is now recognized as an environment variable.

4. Switch to your source directory. Display the contents of the PATH variable. Next, use the
command to add your current working directory to the PATH variable.

Answer: Type cd source and press Enter. Next, type echo $PATH or printenv PATH and
press Enter. Finally, type PATH=$PATH:. and press Enter.

5. After completing Exercise 4, run the phmenu program in the easiest way.

Answer: Because the source directory is now in the path, you simply type phmenu and
press Enter.

6. Create a variable called iam and assign the results of the whoami command to it. Display the
contents of the variable to verify your results.

Answer: Type iam=`whoami` and press Enter. Next, type echo $iam and press Enter.

7. Change back to your home directory, if you are not in it. Use the set command to set up your
working environment to prevent you from overwriting a file.

Answer: Type set -o noclobber and press Enter.

8. Create an alias called var that displays your environment variables.

Answer: Type alias var=” printenv” and press Enter.

9. At the command line use a for loop that uses the variable sandwiches and then displays a line at a
time the following sandwiches: chicken, ham, hummus, tomato.

Answer: Type the following at the command line:

for sandwiches in chicken ham hummus tomato <Enter>

6
 >do <Enter>
>echo $sandwiches <Enter>
>done <Enter>

10. Create a script that uses case logic to have someone guess your favorite sandwich, such as tuna.

Answer: The lines of code in the script should be, for example:
echo -n "Guess my favorite sandwich: "
read guess
case “$guess” in
“tuna”) echo “Tuna is my favorite sandwich” ;;
* ) echo “Nope, actually I like tuna” ;;
esac

11. Display the contents of .bashrc file. Next, use the vi editor to edit that file and put in an alias so
that every time you type list you see a long file listing of a directory.

Answer: Make sure you are in your home directory (enter pwd and then enter cd if you
are not in your home directory). Type less .bashrc and press Enter (or students can use
more or cat) to see the contents of the .bashrc file. Next, use vi or Emacs to place the line
alias list=”ls –l” under the # User specific aliases and functions section in the file.

12. Use a command to simulate how you would troubleshoot a problem with the sandwich script you
created in Exercise 10.

Answer: Type sh -x sandwich or sh -v sandwich and press Enter.

13. What is wrong with the following lines of code?

While [ “$value” = “100” ; do
Echo “That’s a large number.” read value
fi

Answer: 1) there should be a closing bracket after “100”, 2) Echo should not have an
initial capital letter, 3) there should be a semicolon on the second line to separate
number.” and read value, and the third line should have done instead of fi.

14. Use the let command to store the value 1024 in the variable ram. Display the contents of ram.

Answer: Type let ram=1024 and press Enter. Next, type echo $ram and press Enter.

15. Temporarily change your home directory environment variable to /home and then use one
command to go to your home directory. Change the home directory environment variable back to
your regular home directory and switch to it.

Answer: Type HOME=”/home” and press Enter. Next, type cd and press Enter. To go
back to the default, type HOME=”/home/username” and press Enter. Next, type cd and
press Enter

16. Use the tput command to clear the screen and then to place the cursor in row 7, column 22:

Answer: Type tput clear and press Enter. Next type tput cup 7 22 and press Enter.

17. Write a script that creates the following menu:

Soup Menu
==========

7
 (t)omato
(b)ean
(s)quash
Select a soup … (q) to quit

Answer: Here is some example code:

loop=y
while [ "$loop" = y ]
do
clear
tput cup 3 12; echo "Soup Menu"
tput cup 4 12; echo "========="
tput cup 6 9; echo "(t)omato"
tput cup 7 9; echo "(b)bean”"
tput cup 8 9; echo "(s)squash"
tput cup 10 9; echo "Select a soup … (q) to quit”
tput cup 11 9
read choice || continue
done

18. List all of the signal numbers and designations for the trap command. What is the designation for
signal 31?

Answer: Type trap -l and press Enter. The designation for signal 31 is SIGSYS.

19. Modify your script from Exercise 17 so that there is a beep when the menu is ready to take the
user’s input.

Answer: Use the line near the end as follows:

tput cup 10 9; echo -e "Select a soup … (q) to quit \a”

20. Is there a command that you can use to prevent shell variables from being assigned new values? If
so, what is it?

Answer: Yes. Use the readonly command in the Bash shell.

8
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Ja kun Ilja poistui hänen luotaan, huusi Paavali hänen jälkeensä
vielä kerran:

— Kiitos, veli!

Ilja nyökäytti hymyillen päätään hänelle.

Jaakon tapasi hän surullisena ja alakuloisena. Hän makasi

seljällään vuoteessaan katsellen silmät suurina kattoon, eikä ensin
huomannut, kun Ilja tuli hänen ääreensä:

— Nikita Jegoritsh on muutettu toiseen huoneeseen, — sanoi hän

alakuloisesti Iljalle.

— Sepä hyvä! — vastasi tämä. Hän olikin niin pelottavan

näköinen… ja puhuikin hän niin outoja asioita…

Jaakko katsahti moittivasti häneen ja oli vaiti.

— Voitko paremmin kuin ennen? — kysyi Ilja.

— Voin… — vastasi Jaakko huoaten. — En saa edes sairastaa niin

paljoa, kuin mieli tekisi… Isä kävi täällä taas eilen. Sanoi ostaneensa
talon ja avaavansa siellä toisen ravintolan. Ja kaiken tuon saan minä
vielä kerran niskoilleni…

Iljan teki mieli ilahduttaa ystäväänsä onnellaan, mutta jokin esti

häntä siitä.

Kevätaurinko paistoi iloisen ystävällisesti ikkunasta sisään, mutta

sairashuoneen keltaset seinät näyttivät vielä keltasemmilta ja
auringonpaisteessa näkyivät selvästi kaikki tahrapilkut ja halkeamat
niissä. Kaksi sairasta istui eräässä sängyssä ja löi korttia, täydellisesti
syventyneenä peliin. Muuan pitkä, laiha mies, jonka pää oli
kääreessä, käveli äänettömästi edestakasin salissa. Oli hiljaista ja
äänetöntä; vain kaukaa kuului tukahduttavaa yskää, ja käytävässä
loksivat sairasten tohvelit. Jaakon keltaset kasvot näyttivät
elottomilta, hänen himmeät silmänsä katsoivat huolestuneesti.

— Kunpa saisi kuolla! — sanoi hän kuivalla, käheällä äänellään. —

Makaan näin ja mietin, kuinka hauskaa olisi kuolla. Siellä mahtaa
kaikki olla toisenlaista… erityistä, jota kukaan ei ole nähnyt… Ei ole
melua eikä hälinää… Kaikki on ymmärrettävää, kirkasta, valoisaa… —
Hänen äänensä sortui, ja hän jatkoi hiljemmin:

— Enkelit vastaisivat ystävällisesti kysymyksiini ja voisivat selittää

kaikki… — Hän vaikeni, räpytti silmiään ja alkoi katseellaan seurata,
kuinka katossa leikki kalpea auringonsäde, joka heijastui jostakin
esineestä.

— Tiedätkö, että… — alkoi Ilja. Vaan Jaakko keskeytti hänet:

— Etkö ole tavannut Mashutkaa?

— E-en…

— Voi sinua! Olisit käynyt häntä katsomassa!

— Olen unhottanut sen, päälläni on ollut niin paljon muuta

ajattelemista…

— Sinun olisi pitänyt muistaa se sydämellä…

Lunjeff tuli hämilleen ja vaikeni. Käytävästä tuli huoneeseen

kainalosauvojen varassa pieni mies, jonka viikset olivat kierretyt
rohkeasti ylös ja sanoi kähisevällä äänellä sille sairaalle, jonka pää oli
siteissä:

— Taaskaan ei ole Shurka tullut, mokoma lunttu…

Jaakko katsoi häneen, huokasi ja levottomasti heitteli päätään

pieluksella.

— Nikita Jegoritsh ei tahdo kuolla, vaan välskäri on sanonut

minulle, että hän kuolee! Minä tahtoisin — vaan en saa kuolla… Kun
tulen terveeksi, saan taas seisoa tarjoilupöydän takana ravintolassa;
silloin rupean taas juomaan, ja niin joudun hunningolle…

Hänen huulensa vetäytyivät surulliseen hymyyn. Hän katsoi

omituisesti toveriinsa ja jatkoi:

— Saattaakseen elää tätä elämää täytyisi olla raudasta ja sydän

raudasta… ja elää sitten kuten kaikki muutkin, mitään ajattelematta,
omastatunnosta välittämättä…

Ilja tunsi Jaakon sanoissa piilevän jotakin pahansuopaa, ja hän

rypisti silmiään.

— Mutta minä olen kuin lasipalanen kivien seassa, — kun vaan

liikahdankin, säryn palasiksi.

— Sinä valitat mielelläsi! — sanoi Ilja epämääräisesti.

— Entä sinä? — kysyi Jaakko.

Ilja kääntyi poispäin ja vaikeni. Sitten virkkoi hän miettivästi,

huomattuaan, ett'ei Jaakolla ollut halua puhua:

— Kaikkien meidän on vaikea elää. Otetaan esimerkiksi Paavali…

 — En pidä hänestä, — sanoi Jaakko, rypistäen silmiään.

— Miks'et?

— Muuten vaan… en pidä…

— Mutta minä pidän…

— Älkäämme puhuko enää siitä…

— Ei, kyllä minun nyt täytyy lähteä…

— Jaakko ojensi ääneti hänelle kätensä ja pyysi äkkiä valittavalla

äänellä:

— Ota selvä, kuinka Mashutka voi! Tee se Herran tähden!…

— Ole huoleti! — sanoi Ilja.

Hänestä tuntui vaikealta kuunnella Jaakon alituisia valituksia,

häneltä pääsi helpotuksen huokaus, kun oli päässyt oven
ulkopuolelle.? Mutta Jaakon pyyntö ottaa selvä Mashan elämästä
synnytti hänessä häpeän tapaisen tunteen välinpitämättömyytensä
tähden suutarin tyttären suhteen, ja hän päätti poiketa Matitsan
luokse, joka arvattavasti tiesi, kuinka Mashutkan laita oli. Hän, kuten
kaikki sen korttelin asukkaat, tiesi, että Matitsa ennen oli käynyt
lauantaisin Hrjenoff'in luona pesemässä lattioita, josta tämä oli
maksanut hänelle viisikolmatta kopeekkaa, johon summaan sisältyi
myös palkkio hänen hyväilyistään…

Hän kulki Filimonoff'in ravintolaan päin, mutta hänen mielensä oli

täynnä hymyileviä tulevaisuuden toiveita. Mihin syventyneenä ei hän
huomannut kulkeneensa ravintolan ohi, ja kun hän sen huomasi, ei
hänellä ollut enää halua palata takaisin. Hän joutui kaupungin
ulkopuolelle, — hänen eteensä levisi laaja kenttä, jota tumma metsä
kaukana reunusti. Aurinko teki laskuaan ja kentän vienoa vihervää
verhosi ruusunpunanen loiste. Ilja kulki, pää taaksepäin taivutettuna,
ja katsoi taivasta, kaukaisuutta, jossa punertavat pilvet
liikkumattomina seisoen hehkuivat auringonsäteissä. Hän nautti tällä
tavalla kävelemisestään. Joka askel eteenpäin ja joka hengenveto
synnytti hänessä uusia unelmia. Hän kuvittelihe rikkaaksi ja
mahtavaksi ja kykeneväksi saattamaan Petruha Filimonoff'in puille
paljaille. Hän oli jo köyhdyttänyt hänet ja Petruha seisoo hänen
edessään ja itkee, ja hän, Ilja Lunjeff, sanoo hänelle:

— Pitäisikö minun sääliä sinua? Oletko sinä sitten ketään säälinyt?

Etkö ole kiduttanut ja rääkännyt poikasi? Etkö ole vietellyt setääni
syntiin? Etkö ole pitänyt pilkkanasi minua? Sinun kirotussa talossasi
ei ole kukaan ollut onnellinen, ei kukaan ole iloa osakseen saanut.
Mädäntynyt on talosi, sadin se on, vankila kaikille…

Petruha vapisee ja voihkaa pelosta hänen edessään, kurjana kuin

kerjäläinen. Vaan Ilja jyrisee hänelle:

— Poltan talosi, sillä se on onnettomuudeksi jokaiselle. Ja sinun on

lähteminen maailmalle ja pyytäminen armoa kaikilta, joille olet
vääryyttä tehnyt; kuolemaasi asti täytyy sinun kulkea ja vihdoin olet
kuoleva nälkään kuin koira!…

Iltahämy oli levinnyt kentälle; metsä seisoi kaukana mustana kuin

vuori. Yölepakko liiteli äänettömästi ilmassa, kuin tumma pilkku, —
ja näytti siltä, kuin juuri se olisi levittänyt pimeyttä ympärilleen.
Kaukaa joelta kuului höyrylaivan siipien loiske veteen, — kuului siltä,
kuin jossakin kaukana olisi lentänyt suunnattoman suuri lintu ja
pannut ilman liikkeeseen mahtavien siipiensä iskuilla. Iljan mieleen
muistuivat kaikki ne henkilöt, jotka tavalla tai toisella olivat olleet
hänen tiellään, ja hän rankaisi heitä armotta. Siitä tuli hänen vielä
helpompi olla, ja hän rupesi, yksin kulkien kentän keskellä pimeässä,
laulamaan…

Äkkiä haiskahti hänen nenäänsä mädäntyneen ja lantatunkioiden

hajua. Ilja lakkasi laulamasta, — tuo haju herätti hänessä rakkaita
muistoja. Hän oli tullut kaupungin jätteiden kaatopaikoille, notkon
rinteelle, jossa hän lapsena niin usein oli kaivellut Jeremei-ukon
kanssa. Nyt tuntui hänestä mädänneen haju paljoa väkevämmältä ja
vastenmielisemmältä, kuin se ennen oli tuntunut. Vanhan
lumpunkokoojan kuva nousi hänen mieleensä, ja hän katsahti
ympärilleen, koettaen tuntea pimeässä sitä paikkaa, jossa
vanhuksella oli tapana levähtää hänen kanssaan. Mutta sitä paikkaa
ei enää näkynyt; luultavasti oli se peittynyt roskaläjien alle. Ilja
huokasi, hänestä tuntui, kuin hänessäkin olisi jokin tullut haudatuksi
roskien alle…

"Jollen olisi kuristanut kauppiasta… olisi minun nyt hyvin hyvä

elää…" — ajatteli hän äkkiä, Mutta heti sen jälkeen kuului hänen
sydämestään kuin vastaukseksi huudahdettavan:

"Mitä on kauppiaalla sen kanssa tekemistä? Hän on minun

onnettomuuteni, vaan ei syntini".

Kuului rapinaa, pieni koira pujahti Iljan ohitse ja katosi vingaisten.

Hän hätkähti: oli kuin osa öisestä pimeydestä olisi äkkiä tullut
eläväksi ja älähtäen paennut tiehensä.

"Yhdentekevää", — mietti hän, — "vaikkei kauppiasta olisi

ollutkaan, ei minulla kuitenkaan olisi ollut rauhaa rinnassani. Olen
nähnyt liian paljon vääryyksiä tehtävän sekä itselleni että muille. Kun
kerran sydän on saanut haavan, ei pakotus koskaan lakkaa…"

Hän astui verkkaan jyrkänteen reunaa pitkin. Hänen jalkansa

upposivat roskaläjiin, ja lastut ja paperipalaset rapisivat hänen
askeltensa alla. Kapea maapalanen, jossa ei ollut roskia, pisti
terävänä suikaleena jyrkänteen reunalle asti. Hän kulki sen nenään
asti ja istuutui sinne, antaen jalkansa riippua jyrkänteen yli. Ilma
täällä oli raittiimpaa, ja kun hän antoi katseensa harhailla ympäri
notkoa, huomasi hän kaukaa joen teräsharmaan uoman. Veden
pinnalla, joka oli liikkumaton kuin jää, värähtelivät hiljaa
näkymättömien laivojen tulet, ja muuan niistä liikkui ilmassa, kuin
punanen lintu. Eräs toinen, vihreä, onnettomuutta ennustava, paloi
liikkumatonna, säteitä heittämättä… Iljan jalkojen alla avautui rotkon
laaja kita, synkän pimeyden peitossa, muistuttaen jokea, jossa
mustat ilma-aallot ääneti vyöryivät eteenpäin. Surumielisyys valtasi
Iljan sydämen; hän tuijotti rotkoon ja ajatteli:

"Äsken oli hyvä ollakseni, mieleni oli kevyt… koko elämä hymyili
minulle… ja nyt jo, päinvastoin, tuntuu kaikki toisenlaiselta…
Minkätähden työntää elämä ihmisen vasten hänen tahtoansa sinne,
jonne hän vähimmin haluaa? Kaikki tässä elämässä on raskasta,
väärää, käsittämätöntä. Kenties Jaakko sittenkin oli oikeassa
sanoessaan, että ihmisen tulee ennen kaikkea ymmärtää itseään…
tai kenties paremmin, oppia ymmärtämään ihmisiä, kuinka he elävät
ja minkä lakien mukaan?"

Hän muisti, kuinka pahansuovasti Jaakko oli puhunut hänelle ja se

teki hänet vielä surullisemmaksi… Rotkosta kuului jyrähdys:
arvattavasti suuri maalohkeama oli jyrkänteeltä vierinyt alas. Ilja
kurotti kaulaansa ja tuijotti pimeyteen… Kylmä kosteus hulmahti
hänen kasvoillensa… Hän katsahti taivaalle. Siellä tuikkivat himmeinä
tähdet, ja metsän takaa nousi verkkaan kuu isona punertavana
pallona, muistuttaen suurta, elotonta silmää. Ja samoin kuin vähän
aikaa sitten yölepakko oli liipotellut hämyssä, lenteli myös Iljan
mielessä synkkiä ajatuksia ja muistoja; ne tulivat ja katosivat
vastausta antamatta, ja yhä synkempänä ja painostavampana
laskeutui pimeys hänen sieluunsa.

"Ihmiset ryöstävät, kiusaavat, sortavat toisiansa, eikä kukaan auta

toistansa elämään, vaan jokainen vaanii tilaisuutta, voidakseen itse
vetäytyä syrjään, elämään rauhassa… Minäkin tahdon nyt vetäytyä
kolooni… Missä on tosi, oikea elämä?"

Hän istui kauan ajatuksiinsa vaipuneena, tuijottaen milloin rotkoon

milloin taivaalle. Kentällä oli hiljaista. Kuu paistoi pimeään rotkoon ja
valaisi syviä halkeamia ja pensaita sen reunoilla. Pensaat heittivät
muodottomia varjoja ympärilleen. Taivaalla ei näkynyt muuta kuin
kuu ja tähdet. Vihdoin tuli Iljalle kylmä; hän nousi ylös ja läksi
yökylmästä väristen verkkaan astumaan kentän poikki kaupungin
vilkkuvia tulia kohden. Hän ei tahtonut enää ajatella mitään; hänen
mielensä täytti kylmä välinpitämättömyys…

Hän tuli myöhään kotiin ja pysähtyi miettiväisenä portin eteen

tuntien haluttomuutta soittamaan. Ikkunoissa ei ollut tulta, — siis
isäntäväki jo nukkui. Hänestä oli vaikeata vaivata Tatjana Vlasjevnaa,
joka aina itse tuli ovea avaamaan… Mutta ulkonakaan ei hän voinut
olla. Hän veti hiljaa ovikellon nuorasta. Milt'ei heti aukeni ovi, ja Iljan
edessä seisoi emännän siro vartalo, kokonaan valkosiin puettuna.

— Sulkekaa ovi pian! — sanoi hän Iljalle äänellä, jota tämä ei

tuntenut. — On kylmä… olen riisuutunut… mieheni ei ole kotona…
 — Suokaa anteeksi, — mutisi Ilja.

— Kuinka tulette myöhään! — Missä olette ollut?

Ilja sulki oven ja kääntyi vastatakseen, vaan tunsikin vastassaan

hänen rintansa. Tatjana Vlasjevna ei väistynyt, vaan ikäänkuin
painautui häntä lähemmäksi. Iljakaan ei voinut peräytyä, sillä hänen
selkänsä takana oli sulettu ovi. Äkkiä rupesi emäntä nauramaan…
hiljaa, värähtelevää naurua. Lunjeff kohotti kätensä ja laski ne
varotellen hänen olkapäilleen, vapisten hämillään halusta syleillä
häntä. Silloin nousi tämä varpailleen, kietoi hennot, kuumat
käsivartensa hänen kaulaansa ja kuiskasi:

— Missä sinä kuleksit kaiket yöt? Minkätähden, sano? Onhan sitä

sinulle lähempänäkin… kauan jo on ollut… rakas, kaunis, vahva
poikani!

Kuin unessa suuteli Ilja häntä, horjuen siitä kiivaudesta, jolla hän
syleili ja suuteli häntä. Ilja nosti hänet vahvoille käsivarsilleen ja
kantoi keveästi huoneeseensa…

Aamulla heräsi Ilja pelkomielellä.

"Kuinka voin nyt katsoa Kirik'iä silmiin?" — mietti hän, heti kun oli
saanut silmänsä auki. Hän tunsi sekä pelkoa että häpeää
ajatellessaan poliisitarkastajaa.

"Jos edes vihaisin tueta miestä, tai hän olisi vastenmielinen

minusta… Mutta loukata häntä syyttä… ja loukata lisäksi niin
verisesti…" — ajatteli hän levottomasti, ja hänen mielessään liikahti
jotakin vastenmielistä Tatjana Vlasjevnaa kohtaan. Hänestä tuntui,
että Kirik heti arvaisi vaimonsa uskottomuuden, eikä hän voinut
kuvitella, mitä siitä seuraisi.

"Ja miksi heittäysi hän minun syliini kuin nälkäinen?" — kysyi hän
epätoivoisena itseltään, vaan tuntien samalla sen mieluisasti
itserakkauttaan kutkuttavan. Häneen oli kääntänyt huomionsa oikea,
kunnioitettu, sivistynyt, naimisissa oleva nainen, eikä mikään
kauppiaan jalkavaimo, kuten esimerkiksi Olympiada.

"Minussa mahtaa olla jotakin erityistä", kuiskasi hänen

itserakkautensa. — "Hävettää minua kyllä… mutta enhän minäkään
ole kivestä… enhän voinut ajaa häntä pois"…

Hän oli nuori eikä hän voinut olla muistelematta tuon naisen
hyväilyjä, jotka olivat toisenlaisia, kuin joihin hän oli tottunut. Ja hän
oli käytännöllinen: hän älysi tahtomattaan, että tuossa suhteesta
saattoi koitua hänelle monenlaisia etuja. Mutta heti näiden ajatusten
perästä tuli toisia synkkänä ukonpilvenä:

"Taas olen joutunut takaveräjälle… Tahdoinko sitä? Kunnioitin

häntä… koskaan ei minulla ollut pahaa ajatusta hänestä… ja näin
sitten lopultakin kävi…"

Sitten kaikkonivat nuo synkät, ristiriitaiset ajatukset, kun hän

muisti, että rauhallinen, iloinen elämä alkaisi hänelle pian. Mutta
yhtäkaikki palasi tuo sama ajatus:

"Joll'ei sitä sittenkään olisi tapahtunut…"

Tahallaan ei hän noussut vuoteelta ennenkuin Antonomoff oli

lähtenyt kotoa, ja hän kuuli, kuinka tämä tyytyväisesti maiskuttaen
huuliaan, sanoi vaimolleen:
 — Paista päivälliseksi lihapalleroita, Tanja. Pane sianlihaa runsaasti
ja ruskista niitä, että ne näyttäisivät hyvin ruokahaluaherättäviltä…
Mausta ne pippurilla. Ostan sinulle palkkioksi sitten marmelaateja.

— Hyvä, hyvä! Mene vaan! Niinkuin en minä tietäisi makuasi… —

sanoi ystävällisesti hänen vaimonsa.

— Tule tänne, kyyhkyseni, niin suutelen sinua!

Kuullessaan maiskauksen, vavahti Lunjeff. Hänestä tuntui se

inhottavalta ja naurettavalta.

Niin pian kun ovi oli sulkeutunut Antonomoff'in jälkeen, juoksi

Tatjana Vlasjevna Iljan huoneeseen, hyppäsi hänen sänkyynsä ja
huusi hilpeästi:

— Suutele minua pian, — minulla on kiire!

Ilja virkkoi jurosti hänelle:

— Mutta vastikäänhän te suutelitte miestänne!

— Mitä nyt? "Te!" Katsos tätä, kun on mustasukkainen!… —

huudahti tyytyväisesti Tatjana Vlasjevna ja hypähti nauraen sängystä
vetämään uutimia ikkunan eteen, ja lisäsi sitten:

— Mustasukkainen, — se on hyvä! Kaikki mustasukkaiset

rakastavat kiihkeästi…

— En sanonut sitä mustasukkaisuudesta.

— Hiljaa! — komensi Tatjana Vlasjevna leikillisesti, sulkien

kädellään hänen suunsa…
 Kun he olivat väsyneet suutelemiseen, katsoi Ilja hymyillen häneen
eikä voinut pidättyä sanomasta:

— Kyllä sinä olet rohkea… oikea hurjapää! Teepäs tuollainen teko

ihan miehensä nenän alla!

Tatjana Vlasjevnan vihertävät silmät välähtivät vihasta ja hän

huudahti:

— Se on aivan tavallista eikä siinä ole mitään merkillistä!

Luuletko montakaan vaimoa olevan, jotka eivät petä miehiänsä?
Vain rumat ja sairaat… Kaunis nainen tahtoo aina olla jossakin
rakkausseikkailussa…

Koko aamun "valisti" hän Iljaa, kertoen huolettomasti eri juttuja,

jolloin vaimot olivat pettäneet miehiään. Esiliina edessään ja
punanen röijy yllään hyöri hän hihat ylös käärittyinä kyökissä
kevyesti ja sukkelasti kuin lintu, valmistaen miehelleen lihapalleroita,
ja hänen sointuva äänensä kuului keskeymättä Iljan huoneeseen.

— Luuletko sinä, että, kun on mies, se on kyllin naiselle? Mutta

saattaa joskus tapahtua, ett'ei mies miellytä häntä, vaikka hän
pitäisikin hänestä. Ja lisäksi — eihän mieskään paljon välitä
pettäessään vaimoaan, kun vaan sopiva tilaisuus sattuu… Samoin
naisestakin on ikävää koko ikänsä ajatella vain — mieheni, mieheni,
mieheni! Ja aina on hauskaa huvitella toistenkin kanssa. Saahan
siten tietää, millaisia miehet ovat, mikä on ero niiden välillä. Löytyy
monenlaista sahtiakin… tavallista sahtia, baijerilaista-, katajanmarja-,
karpalosahtia… Ja tyhmää on aina juoda tavallista sahtia…

Ilja kuunteli, juoden teetä, ja hänestä tuntui kuin siinä olisi ollut
jokin katkera sivumaku. Tuon naisen sanoissa oli jotakin
vastenmielistä, joka oli hänelle uutta. Tahtomattaan muistui hänen
mieleensä Olympiada, hänen täyteläinen äänensä, tyynet liikkeensä,
hänen tuliset sanansa, joissa kuulosti usein sydäntä liikuttava voima.
Tosin oli Olympiada vain sivistymätön nainen, joka olisi sopinut
vaimoksi jollekin rihkamatavarakauppiaalle, yksinkertainen nainen.
Siksipä lienee hän siveettömyydessäkin ollut yksinkertaisempi…
Osaamatta mitään vastata Tatjana Vlasjevnan sanoihin, pakotti Ilja
itsensä hymyilemään. Hänen mielensä kävi surulliseksi,
kuunnellessaan emännän puhetta, ja vihdoin virkkoi hän miettivästi:

— En odottanut tapaavani teidän puhtaassa elämässänne sellaisia

tapoja…

— Tavat ovat samanlaisia joka paikassa. Ihmiset tekevät tavat, ja

ihmiset tahtovat vain yhtä — elää hyvästi. Ihminen tahtoo elää
ihmisten tavoin: tyynesti, mukavasti, kylläisenä, vaan siihen tarvitaan
rahaa. Rahaa saadaan perinnön, onnen kautta tahi työllä. Kellä on
arpajaislippu, hän saattaa toivoa onneen. Kauniilla naisella on
luonnon antama voittolippu — kauneus. Kauneudella voidaan paljon
voittaa! Kenellä ei ole rikkaita sukulaisia, arpajaislippuja tahi
kauneutta, hänen täytyy tehdä työtä. Mutta tehdä koko ikänsä työtä,
on kurjaa… Minä teen työtä, vaikka minulla on kaksi arpajaislippua,
Mutta minä päätin pantata ne, saadakseni rahaa sinun kauppasi
perustamiseen… Kaksi arpajaislippua on liian vähän! Lihapalleroiden
paistaminen ja näppylänaamaisen poliisitarkastajan suuteleminen
käy ajan oloon ikäväksi!… Niinpä rupesi mieleni tekemään suudella
sinua…

Hän katsahti veitikkamaisesti Iljaan ja kysyi:

— Eikö se ole sinusta vastenmielistä?… Miksi katsot minuun niin

vihaisesti?
 Ilja seisoi huoneensa ovella, kulmakarvat rypyssä. Taljana
Vlasjevna astui hänen luoksensa, laski kätensä hänen olkapäilleen ja
katsoi uteliaan näköisenä hänen kasvoihinsa.

— En ole vihainen, — virkkoi Ilja. Tatjana Vlasjevna huusi nauraa

hohottaen:

— Etkö? Oh, kiitos siitä!… kuinka hyvä olet!…

— Ajattelen, näes, — verkkaan lausuen sanat, jatkoi Ilja, — että

taidat puhua totta… vaan kuitenkin pahasti…

— Ohoo, millainen olet! Missä suhteessa puhun pahasti? Selitähän!

Mutta Ilja ei voinut selittää mitään. Hän ei itsekään tietänyt, mikä

Tatjana Vlasjevnan sanoissa ei miellyttänyt häntä. Olympiada oli
puhunut paljon pahemmin, raa'emmin, mutta se ei koskaan ollut
tehnyt häneen niin vastenmielistä vaikutusta, kuin tämän pienen,
puhtosen linnun liverrys. Koko sen päivän ajatteli hän itsepäisesti
sitä outoa tyytymättömyyttä, joka oli syntynyt hänen mieleensä
tuosta uudesta, hänen itserakkauttaan kutkuttavasta, suhteesta,
voimatta päästä selville, mistä se johtui.

Kun hän illalla tuli kaupungista kotiin, tapasi hän kyökissä

Kirik'in, joka hyvillä mielin huudahti:

— Tänään, Ilja, on Tanjusha kunnostanut itseään! Sellaisia

lihapalleroita, kuin hän valmisti, käy ihan sääliksi syödä! Säästin niitä
lautasellisen sinun varallesi. Irrota laatikkosi, istu ja syö ja anna
ruo'an maistua!

Ilja katsoi hämillään häneen ja sanoi huoahtaen:

 Kiitos, Kirik Nikodimovitsh, — te olette todellakin hyvä ihminen!

— Mitä joutavia! — huudahti Kirik, tehden kädellään kieltävän

liikkeen. — Lautasellisesta lihapalleroita ei kannata puhuakaan! Ei,
poikaseni, jos minä olisin poliisimestari, niin silloin vasta kenties
saisit kiitellä minua!… Mutta poliisimestaria ei minusta tule… ja
luultavasti heitän koko alan… Rupean kenties jonkin kauppiaan
prokuristiksi… siitä on enemmän hyötyä! Kun kerran pääsen
prokuristiksi, on minulla pian sievonen pääoma koossa…

Tatjana Vlasjevna hiljaa hyräillen askarteli jotakin uunin luona. Ilja

katsoi häneen ja tunsi taas samanlaista kiusallista vastenmielisyyttä.
Mutta vähitellen katosi se tunne uusien vaikutusten ja huolten tieltä.
Hänellä ei riittänyt näinä päivinä paljoa aikaa ajattelemiseen, sillä
hänellä oli alituista puuhaa puodin järjestämisessä ja tavaroiden
ostossa. Ja huomaamattaan tottui hän vähitellen Tatjana
Vlasjevnaan, kuten juoppo viinaan. Rakastajattarena miellytti hän
yhä enemmän häntä, vaikka hänen hyväilynsä usein herättivät
hävyntunteen hänessä, saivatpa hänet häntä pelkäämäänkin.
Yhdessä hänen puheittensa kanssa hävittivät ne hänestä vähitellen
kaiken kunnioituksen häntä kohtaan naisena. Aamuisin, kun hän oli
saattanut miehensä tämän virkapaikkaan, tai kun tämä iltasin oli
mennyt klubiin, huusi hän Iljan luokseen tahi itse tuli hänen
huoneeseensa ja kertoi hänelle monenlaisia historioita "elämästä". Ja
kaikki nuo historiat olivat niin aistillisia, kuin ne olisivat tapahtuneet
maassa, jonka asukkaat olisivat olleet mitä suurimpia konnia ja
kulkeneet alastomina, ja joiden paraana huvituksena olisivat
aviorikokset olleet.

— Onko todellakin tuo kaikki totta? kysyi Ilja synkästi. Hän ei

tahtonut uskoa hänen sanojansa, vaan hän tunsi kuitenkin itsensä
avuttomaksi niitä vastaan, ei voinut niitä kumota. Mutta Tatjana
Vlasjevna nauraa hohotti ja, suudellen häntä, sanoi:

— Alkakaamme ylhäältäpäin. Kuvernööri elää rahatoimikamarin

puheenjohtajan vaimon kanssa, rahatoimikamarin puheenjohtaja
viekotteli äskettäin erään alaisensa virkamiehen vaimon, vuokrasi
hänelle asunnon Sobatshin kadun varrella ja käy kahdesti viikossa
aivan julkisesti hänen luonaan. Tunnen tuon rouvan. Hän on vielä
vallan nuori, ei ole vuottakaan siitä, kun meni miehelään. Hänen
miehensä lähetettiin piirikunnan veronkannontarkastajaksi. Hänetkin
tunnen, — mikä tarkastaja hän on! Vähän kouluja käynyt, typerä…

Tatjana Vlasjevna kertoi hänelle vielä kauppiaista, jotka ostivat

keskenkasvuisia tyttöjä, turmellakseen heidät sitten, kauppiaitten
rouvista, jotka pitävät rakastajia, kuinka hienon maailman neidit,
raskaiksi tultuaan, keinotekoisesti vapautuvat sikiöstään.

Ilja kuunteli häntä, ja elämä näytti hänestä likakaivolta, jossa

ihmiset elivät kuin madot.

— Hyi! — sanoi hän väsyneesti. — Löytyykö sitten missään

lainkaan puhdasta, oikeata?

— Mitä oikeata? Mitä tarkotat sillä? kysyi Tatjana Vlasjevna

kummastellen.

— Oikeata ja kunnollista! — huudahti Ilja vihaisesti.

— Mutta tottahan olen puhunut!… En minä sitä omasta päästäni…

— En sitä tarkottanut! Löytyykö mitään oikeata ja puhdasta tässä

maailmassa, vai eikö?
 Tatjana Vlasjevna ei ymmärtänyt häntä, vaan nauroi hänelle.

Välistä sai hänen puheensa toisen suunnan. Katsoen Iljaan silmät

omituisesti kiiltäen, kysyi hän:

— Sano minulle, kuinka ensimmäisen kerran opit tietämään, mikä

on nainen!

Sitä muistoa Ilja häpesi, se oli hänestä vastenmielinen. Hän väisti

rakastajattarensa katseen kääntämällä syrjään päänsä ja virkkoi
moittivasti:

— Kuinka voit niin likaisia asioita udella? Ettet häpeä…

Miehetkään eivät kerro toisilleen sellaista…

Eräänä päivänä, kun Ilja palasi kotiin puodista, jossa puusepät

parhaillaan olivat asettamassa hyllyjä, näki hän kummastuksekseen
Matitsan kyökissä. Hän istui pöydän vieressä, pitäen suuria käsiään
pöydällä, ja puheli emännän kanssa, joka seisoi uunin ääressä.

— Tässä on muuan rouvashenkilö, joka on odottanut teitä jo

kauan, — sanoi Tatjana Vlasjevna, osottaen hymyillen Matitsaa.

— Hyvää iltaa! — sanoi tuo "rouvashenkilö", vaivalla nousten

penkiltä.

— Kah! — huudahti Ilja. — Vieläkö olet hengissä?

— Mädännyttä kaukaloa ei sikakaan syö… — vastasi kumealla

äänellä
Matitsa.
 Ilja ei ollut häntä nähnyt pitkiin aikoihin ja katseli nyt häntä
nauraen, vaan samalla säälien. Matitsan yllä oli rikkinäinen
pumpulipuku, päätä peitti vanhuuttaan punertava huivi ja jalat olivat
paljaat. Vaivalla liikuttaen niitä ja seinään nojaten, kulki hän
verkkaan lattian poikki Iljan huoneeseen ja istuutui raskaasti tuolille,
sanoen käheällä, puisevalla äänellä:

— Pian tulee loppu minusta… Jalat rampautuvat päivä päivältä yhä

enemmän, ja kun ne tulevat vallan rammoiksi, en kykene enää
hankkimaan itselleni elatusta… Silloin on kuolema edessä.

Hänen kasvonsa olivat kauheasti pöhötyksissä ja ylt'yleensä

mustien pilkkujen peitossa, ja suuret silmät olivat painuneet sisään,
niin että ne näyttivät vain kapeilta viiruilta.

— Mitä naamastani katsot? — sanoi hän Iljalle. — Luuletko, että

minua on lyöty? Ei, se on kaikki tautini syytä…

— Kuinka elätät itseäsi? — kysyi Ilja.

— Istun ja kerjään kirkkojen rappusilla… — honotti Matitsa

tyynesti, kuin vetopasuuna. — Erään asian tähden tulin luoksesi…
Sain Perfishkalta kuulla, missä asut, niinpä tulin tänne…

— Haluatko teetä? — ehdotti Lunjeff. Hänestä oli vastenmielistä

kuulla Matitsan ääntä ja katsoa hänen elävältä mätänevää, suurta,
voimakasta ruumistaan.

— Pesköön pirut häntiään teelläsi… vaan minulle anna

viisikopeekkainen!… Mutta arvaa, mitä varten olen oikeastaan tullut!

Hänen oli vaikea puhua, hän hengitti taajaan ja hänestä löyhki

inhottava haju.
 — Mitä varten? — kysyi Ilja, kääntyen poispäin, muistaen, kuinka
hän kerran loukkasi häntä.

— Muistatko Mashutkaa? Häh! Tai oletko tullut huonomuistiseksi

rikastuessasi?…

— Muistan kyllä, muistan! — sanoi Ilja nopeasti.

— Mutta mitä hyötyä hänelle on ollut siitä, että muistat? Onko

hänen elämänsä tullut siitä paremmaksi?

— Kuinka hän voi?

Matitsa pudisti päätään ja sanoi lyhyeen:

— Ei hän vielä ole hirteen mennyt…

— Puhu suoraan! — huusi Ilja vihaisena. — Mitä minusta pistelet?

Sinä itse möit hänet kolmesta ruplasta…

— En pistelekään sinua, soimaan vaan itseäni… virkkoi Matitsa

tyynesti, ja alkoi ponnistuksesta läähättäen hitaasti ja laajasti kertoa
Mashasta.

Hänen vanha miehensä oli mustasukkainen ja kiusasi häntä. Ei

päästänyt mihinkään, ei edes puotiin, vaan hänen täytyy istua
huoneessaan eikä saa ukon luvatta mennä pihamaallekaan.
Lapsensa on ukko lähettänyt muiden hoidettavaksi, ja asuu kahden
Mashan kanssa, jota hän sekä pieksää että kurittaa. Hän menettelee
siksi niin hänen kanssaan, kun ensimäinen vaimonsa oli ollut uskoton
hänelle… kumpikaan lapsi ei näet ollut hänen, vaan jonkin toisen.
Masha on jo kahdesti karannut hänen luotaan, vaan poliisi on
molemmilla kerroilla tuonut hänet takaisin miehensä luo, joka siitä
on yhä kovemmin ruvennut häntä kohtelemaan. Sellaista on hänen
elämänsä!

— Niin, kyllähän saatoitte Perfishkan kera lapsiraukan kurjaan

asemaan! — virkkoi Ilja synkästi.

— Minä luulin, että hänen tulisi parempi olla, — sanoi Matitsa

puisevalla äänellään. Hänen liikkumattomat, aivan kuin kiviset
kasvonsa ja outo äänensä tekivät kauhean vaikutuksen Iljaan.

— Minä luulin, että hänen tulisi parempi olla, vaan kävikin

päinvastoin… Meidän olisi pitänyt myödä hänet, kuten ensiksi aioin,
jollekin rikkaalle… Hän olisi antanut hänelle asunnon ja vaatteet ja
muuta… Masha olisi sitten voinut antaa hänelle matkapassit… ja
elää, kuten muutkin…

— Mutta miksi olet tullut tänne? — kysyi Ilja.

— Asuthan sinä poliisimiehen luona… Sano hänelle, etteivät he

ottaisi häntä kiinni, jos hän taas karkaisi… Kenties hän onnistuisi
pääsemään jonnekin…

— Senkö tähden todellakin tulit?

— Kuinkas muuten! Pyydä heitä, etteivät estäisi hänen pakoaan…

— Kyllä olette väkeä! — huudahti Ilja ja vaipui mietteisiinsä. Mitä

saattoi hän tehdä Mashan hyväksi?…

Matitsa nousi tuolilta ja läksi liikkeelle vaivaloisesti laahaten

jalkojaan, yskien ja voihkien.
 Hyvästi!… Luultavasti emme enää näe toisiamme… pian tulee
loppu minusta… mutisi hän. — Kiitos sinulle, joka olet niin hieno ja
rikas!… Kiitos, kiitos!…

Kun hän oli kadonnut kyökin ovesta, riensi emäntä Iljan

huoneeseen ja syleillen häntä kysyi nauraen:

— Tuoko oli ensimmäinen rakkautesi, niinkö?

— Kuka? — kysyi Ilja pitkään, syventyneenä ajattelemaan Mashaa.

— Tuo akka?

Ilja irrotti rakastajattarensa kädet kaulastaan ja sanoi synkästi:

— Hän jaksaa tuskin jalkojaan liikuttaa ja kuitenkin pitää hän

huolta siitä, jota rakastaa…

— Ketä hän sitten rakastaa? — kysyi Tatjana Vlasjevna katsoen

kummastellen ja uteliaasti Iljan huolestuneisiin kasvoihin.

— Odotahan, Tatjana, — virkkoi Ilja, odotahan! Se ei ole

leikinasia…

Hän kertoi lyhyesti Mashan kohtalon ja kysyi:

— Mitä on tehtävä?

— Ei siihen voida mitään tehdä! — vastasi Tatjana Vlasjevna,

kohauttaen olkapäitään. Lain mukaan vaimo kuuluu miehelle, eikä
kenelläkään ole oikeutta ottaa häntä häneltä…

Ja arvokkaana, kuin konsanaankin henkilö, joka perinpohjin tuntee

lait ja on vakuutettu niiden järkähtämättömyydestä, puhui Tatjana
Vlasjevna kauan, kauan, kuinka Mashan täytyy alistua miehensä
vaatimuksiin.

— Hänen täytyy vastaiseksi kärsiä. Hänen on odottaminen

aikaansa. Mies on vanha, kuolee pian; silloin pääsee hän vapaaksi,
ukon koko omaisuus joutuu hänelle… Ja sitten voit sinä naida tuon
rikkaan, nuoren lesken… vai kuinka?

Hän nauroi ja alkoi taas tosissaan neuvoa Iljaa:

— Parasta olisi, että katkaisisit kaikki suhteesi vanhojen tuttaviesi

kanssa. Nyt ne eivät enää sovi sinulle… saattavatpa sinut
häpeämään. Kaikki he ovat likaisia, raakoja… esimerkiksi se, joka
lainasi sinulta rahaa… laiha… ilkeäsilmäinen… Mikä sen nimi
olikaan?…

— Gratsheff…

— Niin… Kuinka naurettavia nimiä noilla rahvaanihmisillä on:

Gratsheff, Lunjeff, Pjetuhoff, Skvortsoff. Meidän säädyssämme ovat
sukunimetkin kauniimpia: Avtonomoff, Korsakoff! Isäni on Florianoff!
Tyttönä ollessani hakkaili minua lainopinkandidaatti Glorianoff…
Kerran mäenlaskussa ollessamme otti hän jalastani sukkanauhan ja
uhkasi skandaalilla, jos en minä itse kävisi sitä noutamassa hänen
asunnostaan…

Ilja kuunteli hajamielisesti häntä, muistellen hänkin entisyyttään,

ja oli kuin näkymättömät langat olisivat kiinnittäneet häntä lujasti
Petruha Filimonoff'in taloon. Ja hänestä tuntui, kuin tuo talo aina
estäisi häntä elämästä rauhassa…

*****
 Vihdoin toteutui Lunjeff'in unelma.

Mieli hiljaista iloa täynnä seisoi hän varhain aamusta iltaan tiskin
takana ihaillen puotiansa. Hänen ympärillään hyllyillä oli suoriin
riveihin asetettuja rasioita ja pahvilaatikoita; ikkunaan oli hän
järjestänyt näyttelyn kiiltävistä vyönsolista, rahakukkaroista,
saippuoista, napeista ja ripustanut koreita nauhoja, pitsejä, kaikki
loistaen sateenkaaren väreissä auringon paisteessa. Vakavana ja
kauniina tervehti hän ostajia kohteliaalla kumarruksella ja levitteli
heidän nähtäväkseen tiskille tavaranäytteitä. Pitsien ja nauhojen
kahinassa oli hän kuulevinaan suloista soittoa, ja kaikki
ompelijattaret, jotka kävivät tekemässä kauppaa joillakuilla
kopeekoilla, näyttivät hänestä kauniilta ja miellyttäviltä. Elämä oli
äkkiä muuttunut keveäksi ja suloiseksi, sillä oli nyt yksinkertainen ja
selvä tarkotuksensa, ja entisyys oli kuin kietoutunut usvaan. Hän ei
ajatellut muuta kuin kauppaa, tavaroita, ostajia…

Hän oli ottanut palvelukseensa juoksupojan, jonka puetti siistiin,

harmaaseen nuttuun, ja jonka puhtaudesta hän piti tarkan huolen.

— Me pidämme kauppaa aroilla tavaroilla, Gavrik, — oli hänellä

tapana sanoa tälle, ja siksi täytyy meidän itsemme olla puhtaita ja
hienoja…

Gavrik oli kaksitoistavuotias miehenalku, lihavahko, hiukan

rokonarpinen, pystynenänen, silmät pienet, harmaat, kasvot
liikkuvat. Hän oli vasta lopettanut kaupungin koulun ja piti itsensä
täysikasvuisena, vakavana miehenä. Hän viihtyi hyvin pienessä,
puhtosessa puodissa, puuhasi halusta rasioiden ja laatikkojen
järjestämisessä ja koetti kohdella ostajia yhtä kohteliaasti kuin
isäntänsäkin. Mutta se ei tahtonut oikein onnistua, hänellä oli liiaksi
kehittynyt matkimiskyky, ja hänen rokonrikkoisilla kasvoillaan
kuvastui heti kaikki ostajien kasvonilmeet. Sitä paitsi oli hän kaikkien
pikkupoikien ja tyttöjen ainainen vihollinen, niin että hän harvoin
saattoi pidättää vastustamatonta haluaan näpistää, tyrkkiä niitä,
repiä tukasta ja yleensä saattaa noille pikkuostajille kaikenlaisia
ikävyyksiä.

Iljan mieleen muistui se aika, jolloin hän oli ollut juoksupoikana

Stroganin kalakaupassa, ja hän puheli usein ystävällisesti Gavrikin
kanssa ja laski leikkiä, kun ei puodissa sattunut olemaan ketään
ostajia.

— Lue sinä, Gavrik, kun olet joutilas, kirjoja, ettei olisi ikävä
ollaksesi, — neuvoi hän apulaistaan. — Kirjan ääressä kuluu aika
pian, ja hauska on lukea…

Nyt rupesi Lunjeff kaikkia kohtaan käyttäytymään hienosti,

huomaavaisesti, hymyillen hymyä, joka ikäänkuin sanoi:

— Minua on todellakin onnistanut… Olkaa kärsivällisiä!

Toivottavasti onnistaa pian teitäkin…

Kun hän avasi kauppansa seitsemän aikaan aamulla, sulki hän sen
vasta kello kymmenen illalla. Ostajia oli vähän ja Lunjeff istui usein
tuolilla oven vieressä, lämmitellen kevätauringon paisteessa ja
leväten, ajattelematta ja toivomatta mitään. Gavrik istui myös ovella,
tarkastaen ohikulkevia ja matkien niitä, houkutteli koiria luoksensa,
viskeli kivillä kyyhkysiä ja varpusia tahi luki jotakin kirjaa lakkaamatta
hangaten nenäänsä. Joskus pyysi hänen isäntänsä häntä lukemaan
ääneen, vaan lukeminen ei huvittanut häntä: hän kuunteli
mieluummin hiljaisuutta ja sielussaan vallitsevaa rauhaa. Hän nautti
siitä, juopui siitä, sillä se oli uutta hänelle ja sanomattoman suloista.
Mutta välistä tämä sisäinen tyytyväisyys häiriintyi. Se oli omituinen,
himmeä tunne, tulevan levottomuuden aavistusta, joka ei kuitenkaan
järkyttänyt hänen mielenrauhaansa, koskettihan sitä vaan keveästi
kuin varjo.

Silloin rupesi hän puhelemaan juoksupoikansa kanssa.

— Gavrik! Mikä on isäsi?

— Hän on kirjeenkantaja…

— Onko teidän perheenne suuri?

— On kyllä! Meitä on paljon. Toiset ovat suuria, toiset pieniä.

— Kuinka monta on pientä?

— Viisi. Suuria on kolme… Suuret ovat jo kaikki paikoissa: minä —

teillä, Vasili — Siperiassa, — Vasili on telegrafistina, ja Sonjka antaa
tunteja. Hän on koko tyttö! Ansaitsee kaksitoista ruplaa
kuukaudessa. Sitten on vielä Mishka… Hän on vanhempi minua,
mutta hän käy vielä kymnaasia…

— Mutta teitähän on sitten suuria neljä eikä kolme…

— Kuinka niin? — huudahti Gavrik. Mishkahan käy koulua… Ja

suuria ovat vain ne, jotka tekevät työtä.

— Oletteko köyhiä?

— Tietysti! — vastasi Gavrik tyynesti ja veti tohisten ilmaa nenän

kautta keuhkoihinsa. Sitten alkoi hän kertoa Iljalle
tulevaisuussuunnitelmistaan.