Programming in C Third Edition Kamthane pdf

download

https://ebookmeta.com/product/programming-in-c-third-edition-
kamthane/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

 PROGRAMMING IN C
third Edition

Ashok N. Kamthane
Associate Professor
Shri Guru Gobind Singhji Institute of Engineering
and Technology, Nanded, Maharashtra, India

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 1 5/17/2015 8:59:35 AM

 DEDI CAT I O N
To My Beloved Late Grandfather
Jagganath Kamthane

Associate Editor—Acquisitions: Neha Goomer

Editor—Production: G Sharmilee

Copyright © 2015 Pearson India Education Services Pvt. Ltd

Copyright © 2006, 2012 Dorling Kindersley (India) Pvt. Ltd

This book is sold subject to the condition that it shall not, by way of trade or otherwise, be lent, resold,
hired out, or otherwise circulated without the publisher’s prior written consent in any form of binding
or cover other than that in which it is published and without a similar condition including this condition
being imposed on the subsequent purchaser and without limiting the rights under copyright reserved
above, no part of this publication may be reproduced, stored in or introduced into a retrieval system, or
transmitted in any form or by any means (electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise),
without the prior written permission of both the copyright owner and the publisher of this book.

ISBN 978-93-325-4355-3

First Impression

Published by Pearson India Education Services Pvt. Ltd, CIN: U72200TN2005PTC057128, formerly
known as TutorVista Global Pvt. Ltd, licensee of Pearson Education in South Asia.

Head Office: A-8(A), 7th Floor, Knowledge Boulevard, Sector 62, Noida 201 309, Uttar Pradesh, India.
Registered Office: Module G4, Ground Floor, Elnet Software City, TS-140, Block 2 & 9,
Rajiv Gandhi Salai, Taramani, Chennai 600 113, Tamil Nadu, India.
Fax: 080-30461003, Phone: 080-30461060
www.pearson.co.in, Email: companysecretary.india@pearson.com

Compositor: Mukesh Technologies Pvt. Ltd

Printed in India

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 2 5/17/2015 8:59:36 AM

 Contents

Preface xi
Acknowledgements xiv
About the Author xv

1 Basics and Introduction to C ............................................................... 2

1.1 Why to Use Computers? 3
1.2 Basics of a Computer 3
1.3 Latest Computers 5
1.4 Introduction to C 6
1.5 About ANSI C Standard 7
1.6 Machine, Assembly and High-Level Language 7
1.6.1 Assembly Language 8
1.6.2 High-Level Language 8

1.7 Assembler, Compiler and Interpreter 8

1.8 Structure of a C Program 10
1.9 Programming Rules 12
1.10 Executing the C Program 12
1.11 Standard Directories 16
1.12 The First C Program 16
1.13 Advantages of C 17
1.14 Header Files 17
1.15 Algorithm 18
1.15.1 Program Design 20

1.16 Classification of Algorithms 21

1.17 Flowcharts 22
1.18 Pseudocode 26
Summary 28
Exercises 28

2 The C Declarations ............................................................................. 32

2.1 Introduction 33
2.2 The C Character Set 33
2.3 Delimiters 34

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 3 5/17/2015 8:59:36 AM

 iv Contents

2.4 Types of Tokens 35

2.5 The C Keywords 35
2.6 Identifiers 35
2.7 Constants 36
2.7.1 Numerical Constants 37
2.7.2 Character Constant 38

2.8 Variables 39
2.9 Rules for Defining Variables 39
2.10 Data Types 40
2.11 C Data Types 41
2.12 Integer and Float Number Representations 43
2.12.1 Integer Representation 43
2.12.2 Floating-Point Representation 44

2.13 Declaring Variables 44

2.14 Initializing Variables 45
2.15 Dynamic Initialization 46
2.16 Type Modifiers 46
2.17 Type Conversion 47
2.18 Wrapping Around 49
2.19 Constant and Volatile Variables 50
2.19.1 Constant Variable 50
2.19.2 Volatile Variable 50

Summary 51
Exercises 52

3 Operators and Expressions �������������������������������������������������������������� 58

3.1 Introduction 59
3.2 Operator Precedence 59
3.3 Associativity 62
3.4 Comma and Conditional Operator 63
3.5 Arithmetic Operators 64
3.6 Relational Operators 67
3.7 Assignment Operators and Expressions 68
3.8 Logical Operators 71
3.9 Bitwise Operators 74
Summary 80
Exercises 80

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 4 5/17/2015 8:59:36 AM

 Contents v

4 Input and Output in C ������������������������������������������������������������������������ 84

4.1 Introduction 85
4.2 Formatted Functions 86
4.3 Flags, Widths and Precision with Format String 88
4.4 Unformatted Functions 99
4.5 Commonly Used Library Functions 104
4.6 Strong Points for Understandability 105
Summary 106
Exercises 106

5 Decision Statements ����������������������������������������������������������������������� 112

5.1 Introduction 113
5.2 The if Statement 114
5.3 The if–else Statement 116
5.4 Nested if–else Statements 120
5.5 The if-else-if Ladder Statement 121
5.6 The break Statement 129
5.7 The continue Statement 130
5.8 The goto Statement 130
5.9 The switch Statement 132
5.10 Nested switch case 144
5.11 The switch case and nested ifs 146
Summary 147
Exercises 148

6 Loop Control ������������������������������������������������������������������������������������ 154

6.1 Introduction
6.1.1 What is a Loop?
155
155

6.2 The for Loop 156

6.3 Nested for Loops 172
6.4 The while Loop 194
6.5 The do-while Loop 207
6.6 The  while  Loop within the  do-while  Loop 212
6.7 Bohm and Jacopini’s Theory 213
Summary 213
Exercises 213

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 5 5/17/2015 8:59:36 AM

 vi Contents

7 Data Structure: Array ���������������������������������������������������������������������� 220

7.1 Introduction 221
7.2 Array Declaration 221
7.3 Array Initialization 222
7.4 Array Terminology 223
7.5 Characteristics of an Array 224
7.6 One-Dimensional Array 226
7.7 One-Dimensional Array and Operations 238
7.8 Operations with Arrays 240
7.9 Predefined Streams 246
7.10 Two-Dimensional Array and Operations 251
7.10.1 Insert Operation with Two-Dimensional Array 253
7.10.2 Delete Operation with Two-Dimensional Array 255

7.11 Three- or Multi-Dimensional Arrays 269

7.12 The sscanf() and sprintf() Functions 274
7.13 Drawbacks of Linear Arrays 276
Summary 276
Exercises 277

8 Strings and Standard Functions �������������������������������������������������������� 286

8.1 Introduction 287
8.2 Declaration and Initialization of String 287
8.3 Display of Strings with Different Formats 289
8.4 String Standard Functions 291
8.5 String Conversion Functions 315
8.6 Memory Functions 316
8.7 Applications of Strings 318
Summary 328
Exercises 328

9 Pointers ������������������������������������������������������������������������������������������� 336

9.1 Introduction 337
9.2 Features of Pointers 338
9.3 Pointers and Address 338
9.4 Pointer Declaration 339
9.5 The Void Pointers 345
9.6 Wild Pointers 346
9.7 Constant Pointers 347
9.8 Arithmetic Operations with Pointers 348

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 6 5/17/2015 8:59:36 AM

 Contents vii

9.9 Pointers and Arrays 352

9.10 Pointers and Two-Dimensional Arrays 357
9.11 Pointers and Multi-Dimensional Arrays 358
9.12 Array of Pointers 360
9.13 Pointers to Pointers 362
9.14 Pointers and Strings 364
Summary 371
Exercises 371

10 Functions ����������������������������������������������������������������������������������������� 378

10.1 Introduction 379
10.2 Basics of a Function 379
10.2.1 Why Use Functions? 379
10.2.2 How a Function Works? 380

10.3 Function Definition 380

10.4 The return Statement 384
10.5 Types of Functions 386
10.6 Call by Value and Reference 393
10.7 Function Returning More Values 395
10.8 Function as an Argument 396
10.9 Function with Operators 399
10.10 Function and Decision Statements 406
10.11 Function and Loop Statements 409
10.12 Functions with Arrays and Pointers 412
10.13 Passing Array to a Function 418
10.14 Nested Functions 420
10.15 Recursion 422
10.16 Types of Recursion 424
10.17 Rules for Recursive Function 425
10.18 Direct Recursion 427
10.19 Indirect Recursion 428
10.20 Recursion Versus Iterations 430
10.21 The Towers of Hanoi 432
10.22 Advantages and Disadvantages of Recursion 435
10.23 Efficiency of Recursion 436
10.24 Library Functions 437
Summary 438
Exercises 438

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 7 5/17/2015 8:59:36 AM

 viii Contents

11 Storage Classes ������������������������������������������������������������������������������ 446

11.1 Introduction
11.1.1 Lifetime of a Variable
447
447
11.1.2 Visibility of a Variable 448

11.2 Automatic Variables 448

11.3 External Variables 450
11.4 Static Variables 453
11.5 Static External Variables 454
11.6 Register Variables 455
Summary 456
Exercises 456

12 Preprocessor Directives ����������������������������������������������������������������� 462

12.1 Introduction 463
12.2 The #define Directive 463
12.3 Undefining a Macro 466
12.4 Token Pasting and Stringizing Operators 467
12.5 The #include Directive 468
12.6 Conditional Compilation 469
12.7 The #ifndef Directive 471
12.8 The #error Directive 472
12.9 The #line Directive 473
12.10 The #pragma inline Directive 473
12.11 The #pragma saveregs 473
12.12 The #pragma Directive 473
12.13 The Predefined Macros in ANSI and Turbo-C 475
12.14 Standard I/O Predefined Streams in stdio.h 478
12.15 The Predefined Marcos in ctype.h 478
12.16 Assertions 480
Summary 481
Exercises 481

13 Structure and Union ������������������������������������������������������������������������ 490

13.1 Introduction 491
13.2 Features of Structures 491
13.3 Declaration and Initialization of Structures 492
13.4 Structure within Structure 496

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 8 5/17/2015 8:59:36 AM

 Contents ix

13.5 Array of Structures 498

13.6 Pointer to Structure 501
13.7 Structure and Functions 504
13.8 typedef 506
13.9 Bit Fields 510
13.10 Enumerated Data Type 513
13.11 Union 517
13.12 Calling BIOS and DOS Services 518
13.13 Union of Structures 524
Summary 524
Exercises 525

14 Files ������������������������������������������������������������������������������������������������� 532

14.1 Introduction of a File 533
14.2 Definition of File 533
14.3 Streams and File Types 534
14.3.1 File Types 534
14.4 Steps for File Operations 535
14.4.1 Opening of File 536
14.4.2 Reading a File 536
14.4.3 Closing a File 536
14.4.4 Text Modes 537
14.4.5 Binary Modes 543
14.5 File I/O 545
14.6 Structures Read and Write 553
14.7 Other File Function 558
14.8 Searching Errors in Reading/Writing Files 561
14.9 Low-Level Disk I/O 572
14.10 Command Line Arguments 576
14.11 Application of Command Line Arguments 577
14.12 Environment Variables 579
14.13 I/O Redirection 580
Summary 582
Exercises 582

15 Graphics ������������������������������������������������������������������������������������������ 590

15.1 Introduction 591
15.2 Initialization of Graphics 591
15.3 Few Graphics Functions 591

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 9 5/17/2015 8:59:36 AM

 x Contents

15.4 Programs Using Library Functions 593

15.4.1 Program on Moving Moon 596

15.5 Working with Text 598

15.5.1 Stylish Lines 599

15.6 Filling Patterns with Different Colours and Styles 600

15.7 Mouse Programming 604
15.8 Drawing Non-common Figures 607
Summary 608
Exercises 608

16 Dynamic Memory Allocation and Linked List �������������������������������� 612

16.1 Dynamic Memory Allocation 613
16.2 Memory Models 613
16.3 Memory Allocation Functions 614
16.4 List 621
16.5 Traversal of a List 621
16.6 Searching and Retrieving an Element 622
16.7 Predecessor and Successor 623
16.8 Insertion 624
16.9 Linked Lists 626
16.10 Linked List with and without Header 627
16.10.1 Linked List with Header 627

Summary 636
Exercises 637

Appendix A ��������������������������������������������������������������������������������� 641

American Standard Code for Information Interchange 641

Appendix B ��������������������������������������������������������������������������������� 649

Priority of Operators and Their Clubbing 649

Appendix C ��������������������������������������������������������������������������������� 651

Header Files and Standard Library Functions 651

Appendix D  ��������������������������������������������������������������������������������� 655

ROM-BIOS Services 655

Appendix E ��������������������������������������������������������������������������������� 657

Scan Codes of Keyboard Keys 657
Index ��������������������������������������������������������������������������������������� 660

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 10 5/17/2015 8:59:36 AM

 Preface

I am indeed very delighted to present the third edition of Programming in C with elaborated ­c oncepts
supported with more solved and unsolved problems. I have tried to make the book friendly using
simple and lucid language. In this edition, a chapter on Graphics with thought provoking questions
and programming examples are added.
This book is proposed for beginners, intermediate level students, and for all those who are
pursing education in computers. It would be extremely useful for the students who enroll for
diploma, degree in science and engineering, certificate courses in computer languages in training
institutes or those who appear for the C aptitude tests/interviews on C Language conducted by
various software companies and enhance their C knowledge. It can be used as a reference book for
those who want to learn or enrich their knowledge in C.
All the programs given in this book are compiled and run on Turbo C compiler. A few applications
are provided in this book which are fully tested and run on Turbo C compiler. The programmer can
develop advanced applications based on real-life problems using basics of C language. It contains
numerous examples which include solved and unsolved programming exercises that make the book
most interesting. Multiple choice questions are also provided at the end of each chapter for testing the
skills of a programmer.
An attempt has been made to cover the C syllabi of different branches of various universities.
Hence this book can be adopted as a text or a reference book in engineering/degree/diploma and other
courses.
In order to bridge the gap between theory and practical, each concept is explained at length in an
easy-to-understand manner supported with numerous worked-out examples and programs. The book
contains solved illustrative problems and exercises. The programmer can run the solved programs, can
see the output and enjoy the concepts of C.

BOOK ORGANIZATION
The first chapter describes the fundamental concepts of a computer, components of a computer, an
overview of compilers and interpreters, structure of a ‘C’ program, programming rules, how to execute
the program, and flowchart for execution of a program. This chapter also presents the techniques of
solving a problem using algorithm and flowchart.
Chapter 2 explains the fundamentals of ‘C’. These concepts are essential for writing programs
and contain character set supported by C language. Various delimiters used with ‘C’ statements,
keywords and identifiers are also provided. Different constants, variables and data types supported
by C are also given. This chapter covers the rules for defining variables and methods to initialize
them. Dynamic initialization is also presented in this chapter. Type conversion of a variable, type
modifiers and wrapping around, constant and volatile variables are also explained.
Chapter 3 covers various C operators and their priorities. This chapter presents arithmetic,
relational and logical operators. It also embodies increment, decrement (unary operators) and
assignment operators. Other operators such as comma, conditional operator and bitwise operators are
presented with programming examples.

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 11 5/17/2015 8:59:36 AM

 xii Preface

Chapter 4 deals with formatted input and output functions such as scanf()and printf()
functions. The unformatted functions such as putchar(), getche() and gets() are described
in this chapter. Different data types and conversion symbols to be used in the C programs have also
been elaborated. The special symbols such as escape sequences together with their applications are
also discussed. Few of the commonly used library functions to be used in the programs such as
clrscr() and exit() are also described.
Chapter 5 is essential for knowing the decision-making statements in C language. This chapter
presents how to transfer the control from one part to the other part of the program. The programmer
can make the program powerful by using control statements such as if, if-else, nested if-else
statements and switch case. To change the flow of the program, the programmer can use keywords
such as break, continue and goto.
Chapter 6 is devoted to control loop structures in which how statements are executed several times
until a condition is satisfied. In this chapter, the reader follows program loop which is also known as
iterative structure or repetitive structure. Three types of loop control statements are illustrated with
for, while and do-while programming examples. Syntaxes of these control statements are briefed
together with programming examples. The other statements such as the break,continue and goto
statements are also narrated.
Chapter 7 deals with the array in which the reader can follow how to initialize array in different
ways. The theme of this chapter is to understand the array declaration, initialization, accessing array
elements and operations on array elements. How to specify the elements of one-, two- and three- or
multi-dimensional arrays are explained in detail together with ample examples. The functions such
as sscanf() and sprintf()are demonstrated through programming examples. The reader can
develop programs after learning this chapter on arrays. This chapter also gives an overview of the
string. It covers operations on array such as deletion, insertion and searching an element in the array
and how to traverse all the array elements.
Chapter 8 is focused on strings. This chapter teaches you how to learn declaration and initialization
of a string. It is also very important to identify the end of the string. This is followed by NULL
(‘\0’) character. The various formats for display of the strings are demonstrated through numerous
examples.
String handling has strong impact in real-life string problems such as conversion of lower to upper
case, reversing, concatenation, comparing, searching and replacing of string elements. It is also discussed
how to perform these operations with and without standard library functions. Memory functions such
as memcpy(), memove() and memchr()are also illustrated together with programming examples.
Chapter 9 deals with the most important feature of the C language, i.e. pointer, it is important but
difficult to understand easily. The reader is made familiar with pointers with numerous examples. The
reader is brought to light about declaration and initialization of pointers, and how to access variables
using pointers. How pointers are used to allocate memory dynamically at run time is also illustrated
using memory allocation functions such as malloc() and calloc() functions. How memory is
handled efficiently with pointers is also explained. This chapter consists of arithmetic operations on
pointers, pointers and arrays, pointers to pointers and pointers to strings. Memory models are also
explained.
Chapter 10 is one more important chapter on functions. How a large size program is divided in
smaller ones and how a modular program should be developed is learnt in this chapter. Programmer
learns the definition and declaration of function. What are the return statements, types of functions
and functions with passing arguments are described in detail. What do you mean by “call by value”
and “call by reference”? — Their answers are given with many programming examples. This chapter
also incorporates functions and loop statements, function and arrays and association of functions and
pointers.

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 12 5/17/2015 8:59:37 AM

 Preface xiii

The reader should know that the function always returns an integer value. Besides a function can
also return a non-integer data type but function prototype needs to be initialized at the beginning of the
program. The recursive nature of function is also explained with suitable example. Direct and indirect
recursive functions have been explained with programming examples.
Chapter 11 enlightens on the variables used in C in different situations. It also covers types of
variables such as local and global variables. The various storage classes of a variable are also covered
in this chapter. Explanations on auto, extern, static and register variables are also presented
in this chapter.
Chapter 12 narrates how to make use of preprocessor directives and how various macros are to
be used. This chapter enlightens preprocessor directives such as #define, #undef, #include,
#line, token pasting and stringizing operations and conditional compilation through C are illustrated.
It covers #define directive, undef macro, include directive, predefined macros in ANSI and
Turbo C. A reader learns how to display programmer’s own error messages using #error directive
and making various warnings on/off displayed by compiler using #pragma directive. You are exposed
to predefined macors in ctype.h in this chapter.
Chapter 13 is on structures and unions. A reader can get derived data type using structures and
unions. User can decide the heterogeneous data types to be included in the body of a structure. Use
of dot operator (.) and pointer (->) are explained for accessing members of structure. Declaration and
initialization of structure and union are also explained. The typedef facility can be used for creating
user-defined data types and illustrated with many examples. Enumerated data type and union are the
important subtitles of this chapter. Enumerated data type provides user-defined data types. Union is a
principal method by which the programmer can derive dissimilar data types. The last but not the least
the DOS and ROM-BIOS functions and their applications are also explained.
Chapter 14 is on files. This chapter explains the procedure for opening a file, storing information
and reading. How to read a file and how to append information are explained in this chapter. Many file
handling commands are also discussed. Text and binary files are explained. Command line arguments
to accept arguments from command prompt are described. Simulation of various DOS commands
with examples is also narrated. A reader is also made familiar with I/O redirections in which MSDOS
redirects to send the result to disk instead of seeing information on monitor.
Chapter 15 is on graphics. How to draw various figures/images using C library graphics functions
are to be studied from graphics chapter. This chapter enlightens the reader about the initialization of
graphics with library graphics functions and number of programming examples. Few programs have
been provided on mouse programming.
Chapter 16 enlightens the reader on dynamic memory allocations, memory models and linked
lists. Dynamic memory allocation deals with memory functions such as malloc(), calloc(),
coreleft() and realloc() and release the allocated memory using free() function. The
linked list is described in brief in this chapter. In the linked list, creation of linked list, traversing,
searching, inserting and deleting an element are described with figures and programming examples.
Utmost care has been taken to write third edition of the book in order to make it error free. The
suggestions and feedback for the improvement of the book are always welcome, the readers can
directly mail me at ankamthane@gmail.com.
Ashok N. Kamthane

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 13 5/17/2015 8:59:37 AM

 Acknowledgements

I would like to thank all those who have encouraged me, especially Professor B.M. Naik, former
principal of Shri Guru Gobind Singhji Institute of Engineering and Technology, who has been
always a source of inspiration.
Special thanks are due to members of board of governors of SGGS institute who motivated
me for writing this book, Baba Kalyani, Chairman and Managing Director of Bharat Forge Ltd
Pune, Ram Bhogle, C.Y. Gavhane, Mr Kamlesh Pande, Sanjay Kumar, Dr Nirmal Singh Sehra, and
Director of our Institute Dr L.M. Waghmare.
My sincere thanks to Professor S.D. Mahajan, Director of Technical Education, Maharashtra
State, and ex-Board of Governors of this college, Dr M.B. Kinhalkar, Former Home Minister and
ex-Principal, Dr T.R. Sontakke for inspiring me to write this book.
I am grateful to all my colleagues, friends and students, who extended morale support,
Dr Y.V. Joshi, Dr R.R. Manthalkar, Dr S.S. Gajre, Dr S.V. Bonde, Dr P.G. Jadhav, Professor N.G.
Megde, Professor P.S. Nalawade, Dr A.R. Patil, Dr A.B. Gonde, Dr M.B. Kokre, Dr U.V. Kulkarni,
Dr P. Pramanik, Dr V.M. Nandedkar, Dr A.V. Nandedkar, Dr B.M. Patre, Dr S.T. Hamde, Dr R.C.
Thool, Dr V.R. Thool, Mrs U.R. Kamble, Dr D.D. Doye, Dr V.G. Asutkar, Professor R.K. Chavan,
Professor Ghanwat Vijay, Dr V.K. Joshi, Dr S.G. Kahalekar, Dr A. Chakraborty, Dr P. Kar, Dr P.G.
Solankar, Dr B.M. Dabde, Dr M.L. Waikar, Dr R.S. Holambe, Dr J.V.L. Venkatesh, Mrs S.S.
Kandhare, Professor S.S. Hatkar, Narayan Patil, Dr P.D. Dahe, Dr P.D. Ullagadi, Dr P.B. Londhe,
Dr A.S. Sontakke, Professor A.M. Bainwad, Professor Deepak Bacchewar, Professor R.P. Parvekar,
Professor N.M. Khandare, Dr V.B.Tungikar, Dr R.N. Joshi, Dr L.G. Patil, Professor A.I. Tamboli,
Mr Bhalerao M.V. and Professor S.B. Dethe.
I am also thankful to my friends, Professor S.L. Kotgire, Maruti Damkondawar, G.M. Narlawar,
Anil Joshi, D.V. Deshpande, Professor Balaji Bacchewar, M.M. Jahagirdar, L.M. Buddhewar,
K.M. Buddhewar, S.R. Kokane, Ganpat Shinde, M.G. Yeramwar, S.R. Tumma, S.P. Tokalwad,
P.R. Navghare, Somajawar H.S. and Annes for their morale support.
I am thankful to the wonderful editorial team of Pearson Education for specific invaluable inputs
and bringing this book out in a record time.
I also express my thanks to my son Lecturer Amit, students Jadhav Gopal and Wanjare Sainath
for their critical review and suggesting improvements.
Last but not the least, my thanks are due to my wife Surekha for her patience and support. My son
Amol, daughter Sangita and daughter-in-law Swaroopa were of great help and supported me all the
times.

Ashok N. Kamthane

A01_KAMT3553_02_SE_FM.indd 14 5/17/2015 8:59:37 AM

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 — Kun vaan löytäisimme asunnon! huokasi Priscilla. — Katsohan
tuonne Kingsportiin päin, Anna — taloja, pitkiä talorivejä, minne vain
katsot, mutta ei ainoatakaan meille luotua asuntoa.

— Tukahuta valituksesi, Priss! Toivoa älä milloinkaan heitä! Eikö

joku vanha roomalainen sanonut: 'Ellen löydä huonetta, niin
rakennan itse'. Tällaisena päivänä ei epäonnistumisen käsitettä ole
olemassakaan.

He vaelsivat puistossa auringonlaskuun asti, riemuiten kevään alati

uudistuvasta ihanuudesta ja sulosta. Kuten tavallista kääntyivät he
kotiin päin Spoffordkatua saadakseen nähdä Karoliinan majan.

— Minusta tuntuu aivan kuin jotain merkillistä ja salaperäistä olisi

tekeillä, sanoi Anna, kun he nousivat rinnettä. — Vasenta
silmäluomiani kutkuttaa ja nykäisee, ja se merkitsee iloista yllätystä.
Mutta mitä ihmettä! Priscilla Grant, avaa tähystysluukut selälleen ja
katso tuonne ja sano minulle, onko se totta — vai näenkö minä
näkyjä.

Priscilla katsoi. Annan nykäisevä ja kutkuttava silmäluomi ei ollut

ennustanut väärin eikä hänen silmänsä ollut pettänyt. Ristikkoportin
holvikaaressa riippui pieni vaatimaton valkea plakaatti, johon oli
kirjoitettu ilmoitus. Se kuului:

Vuokralle tarjotaan täysin kalustettuna. Lähempiä tietoja paikalla.

— Priscilla, sanoi Anna kuiskaukseksi hiljentyneellä äänellä.

Uskotko, että saamme vuokrata Karoliinan majan?

— En, sitä en kylläkään usko, tunnusti Priscilla. — Mikään niin

suloinen ei ole koskaan mahdollisuuden rajojen sisäpuolella.
Ihmeitten aika on ohi. Minä en tahdo toivoa. En voisi kestää toivon
sammumista. He tahtovat tietysti siitä paljon enemmän kuin mitä me
raukat voimme maksaa. Muista, että tässä kulkee Spoffordkatu.

— Meidän täytyy joka tapauksessa ottaa selko asiasta, virkkoi

Anna päättävästi. — On liian myöhäistä mennä sinne tänä iltana,
mutta huomenna me tulemme takaisin tiedustelemaan. Voi, Prissy,
mitä, jos me saisimme tuon ihastuttavan paikan! Minusta on aina
tuntunut, kuin kohtaloni olisi kytketty Karoliinan majaan — siitä
saakka, kun näin sen ensi kerran.
X.

KAROLIINAN MAJA.

Seuraavana iltana he kulkivat päättäväisin askelin monivärisin kivin

laskettua käytävää läpi puutarhan. Huhtikuun tuuli humisi petäjissä,
ja lehdoissa kahisivat kultarintakertut — paksut, hyvinsyötetyt,
rohkeat pikku veitikat, jotka hyppelehtivät hiekkakäytävillä. Tytöt
soittivat vähän arasti ovikelloa. Ovea tuli avaamaan iäkäs, hiukan
nokinen palvelijatar. Eteisestä tultiin suoraan isoon arkihuoneeseen,
missä iloisen uunivalkean ääressä istui kaksi naista. Hekin olivat
harmahtavia kasvoiltaan ja vanhanpuoleisia. Jollemme ota lukuun
sitä, että toinen näytti olevan seitsemänkymmenen ja toinen
viidenkymmenen ikäinen, ei heidän välillään ollut juuri mitään eroa.
Kummallakin oli hämmästyttävän suuret, veden väriset silmät
terässankaisten silmälasien takana, myssy päässä ja harmaa saali
hartioilla, kumpikin kutoi sukkaa kiirehtimättä, mutta samalla
hellittämättä, kumpikin keinui verkkaan keinutuolissaan ja katsoi
tyttöihin sanomatta sanaakaan. Kummankin naisen takana istui iso
valkea posliinikoira, jossa oli pyöreitä, vihreitä täpliä, vihreä kuono ja
vihreät korvat. Koirat vetivät heti puoleensa Annan mielikuvituksen,
ja hän korotti ne kohta kaksoisjumaluudeksi, joka vartioi Karoliinan
majaa.

Pari minuuttia kului kenenkään katkaisematta äänettömyyttä. Tytöt

olivat liiaksi hermostuneita löytääkseen sanoja, eivätkä vanhukset
enempää kuin vihreätäpläiset koiratkaan näyttäneet olevan
halukkaita keskustelun aloittamiseen. Anna katsahti nopeasti
ympärilleen. Miten rajattoman hauskan näköistä täällä oli!
Lasiruutuinen ovi johti suoraapäätä petäjiä kasvavalle ruohokentälle,
ja kultarintakertut tulivat uteliaina sipsuttaen portaille asti. Lattiaa
peittivät pitkät kotikutoiset, heleänväriset matot. Sellaisia oli Marillan
tapana kutoa vanhoista kangastilkuista kotona Vihervaarassa, mutta
ne olivat joutuneet muodista pois kaikkialla muualla, Avonleassakin,
jossa kuitenkin oli ymmärretty antaa arvoa kunnon tilkkumatoille. Ja
tässä hienon Spofford-kadun varrella oli samanlaisia! Korkea,
kirkkaaksi kiilloitettu kaappikello naksutti kuuluvasti ja juhlallisesti
eräässä nurkassa. Pieniä, ihastuttavia seinäkaappeja oli asetettu
avonaisen takan kummallekin puolelle, ja niiden lasiovien takaa näkyi
vilahdukselta omituisia posliinitavaroita. Seinillä riippui vanhoja
kuparipiirroksia ja silhuetteja. Eräästä nurkasta kulki portaat
yläkertaan ja ensimmäisellä, jotakuinkin matalalla olevalla askelmalla
oli leveä ikkuna ja sen alla houkutteleva, siniseksi maalattu penkki.
Kaikki näytti juuri sellaiselta, millaiseksi Anna edeltäpäin oli
kuvitellut.

Äänettömyys oli jo käynyt verrattain painostavaksi, ja Priscilla

nipisti Annaa merkiksi, että hänen tuli puhua.

— Me — me luimme ilmoituksesta, että tämä talo on

vuokrattavana, aloitti Anna heikolla äänellä, kääntyen vanhemman
naisen puoleen, joka nähtävästi oli neiti Karoliina Spofford.
 — Niin, niin on, virkkoi neiti Karoliina. — Aioin juuri ottaa pois
ilmoituksen tänään.

— Voi — me tulemme siis liian myöhään, sanoi Anna alakuloisesti.

—
Neiti on jo vuokrannut sen toiselle?

— En, mutta me päätimme, ettemme vuokraa sitä ensinkään.

— Voi, kuinka ikävää, huudahti Anna ääni suruisena. — Minä olen

niin ihastunut tähän paikkaan. Olin kovasti toivonut, että me
saisimme sen vuokrata.

Silloin neiti Karoliina laski kädestään sukankutimensa, otti

silmälasit nenältään, hankasi niitä, asetti ne jälleen nenälleen ja
tarkasti ensimmäisen kerran Annaa ihmisolentona. Nuorempi nainen
seurasi hänen esimerkkiään niin perinpohjaisesti, että hän olisi aivan
hyvin voinut olla vanhemman peilikuva.

— Oletteko ihastunut siihen? kysyi neiti Karoliina korostaen. —

Merkitseekö se, että te todellakin pidätte siitä, ettei se teistä ole vain
pikkusievä? Nykyajan tytöt käyttävät niin liioiteltuja lausetapoja, ettei
koskaan tiedä, mitä he oikeastaan tarkoittavat. Niin ei tehty minun
nuoruudessani. Silloin ei nuoren tytön tapana ollut sanoa, että hän
rakasti perunasosetta ja läskiä, aivan samalla äänensävyllä, jolla hän
olisi voinut sanoa rakastavansa äitiään tahi Vapahtajaa.

Hyvä omatunto antoi Annalle rohkeutta.

— Minä pidän todellakin tästä paikasta, sanoi hän ujosti. —

Ihastuin siihen heti kun näin sen syksyllä. Toverini ja minä
tahtoisimme hyvin mielellämme koettaa omaa taloutta ensi vuonna,
jotta ei tarvitsisi asua täysihoidossa. Siksi me olemme koettaneet
saada vuokrata oman asunnon. Ja kun minä näin, että tämä talo oli
vuokrattavana, tulin kovin iloiseksi.

— Siinä tapauksessa voitte sen saada, virkkoi Karoliina-neiti. —

Maria ja minä päätimme tänään olla kokonaan vuokraamatta. Ne,
jotka tulivat tänne katsomaan, eivät meistä olleet miellyttäviä.
Meidän ei ole pakko vuokrata kotiamme. Meillä on varaa lähteä
Euroopan-matkalle, niinkuin olemme aikoneet, vaikka kotimme olisi
tyhjä ja asumatonkin. Olisihan tulo siitä hyvä olemassa, mutta en
tahtoisi kullastakaan jättää kotiani sellaisten ihmisten haltuun, jotka
ovat tunkeutuneet tänne urkkimaan ja katsomaan kaikkea. Mutta te
olette toista lajia. Minä uskon, että pidätte meidän tuvastamme ja
olette sille hyvä. Voitte sen saada.

— Kun vaan — kun vaan voisimme maksaa mitä pyydätte, änkytti

Anna.

Karoliina-neiti mainitsi summan. Anna ja Priscilla katsoivat

toisiinsa. Priscilla pudisti päätään.

— Niin paljon me emme kylläkään voi antaa, pelkään minä, virkkoi

Anna ja räpytteli kiivaasti silmiään. — Meitä on vain muutama
korkeakoulussa opiskeleva tyttö, ja me olemme köyhiä.

— Kuinka paljon olette laskeneet voivanne maksaa? kysyi

Karoliina-neiti, joka ei hetkeksikään lakannut kutomasta sukkaa.

Anna mainitsi summan, jonka he arvelivat voivansa antaa.

Karoliina-neiti nyökäytti vakavasti.
 — Hyvä on. Niinkuin äsken sanoin, ei meille ole ehdottomasti
välttämätöntä vuokrata tätä paikkaa. Me emme ole rikkaita, mutta
me olemme siksi riippumattomia, että voimme matkustaa
Eurooppaan. Minä en ole eläessäni ollut Euroopassa enkä uskonut
koskaan sinne joutuvani — en ole siitä erikoisesti välittänyt. Mutta
veljentyttärelleni tässä, Maria Spoffordille, on tullut halu lähteä sinne.
Ja tehän kyllä ymmärrätte, että Marian ikäisen nuoren naisen ei
sovellu kulkea yksin maita ja mantereita.

— Kyllä — luonnollisesti… sanoi Anna, huomatessaan, että neiti

Karoliina tarkoitti täyttä totta.

— Niin, eihän se kävisi mitenkään päinsä. Sentähden täytyy minun

lähteä mukaan pitämään hänestä huolta. Minustakin on hyvin
hauskaa päästä matkustamaan. Olen tosin seitsemänkymmenen
vuoden vanha, mutta minusta tuntuu niinkuin minulla olisi vielä
paljon tekemättä tässä maailmassa. Olisin kai lähtenyt Eurooppaan
aikoja sitten, jos olisin tullut sitä ajatelleeksi. Aiomme jäädä sinne
pariksi, ehkä kolmeksi vuodeksi. Kesäkuussa matkustamme ja
lähetämme teille avaimen sitä ennen ja jätämme kaiken siinä
kunnossa, että voitte muuttaa tänne milloin hyvänsä. Ne tavarat,
joista olemme erikoisen arkoja, me siirrämme pois, mutta muita
saatte käyttää.

— Jättääkö neiti posliinikoirat paikoilleen? kysyi Anna kainosti.

— Toivoisitteko niiden jäävän?

— Oi, minä kyllä toivoisin! Ne ovat kauhean herttaisia.

Tyytyväinen ilme levisi neiti Karoliinan kasvoille.

 — Minun täytyy sanoa, että annan hyvin suuren arvon noille
koirille, virkkoi hän. — Ne ovat sadan vuoden vanhoja ja ovat
istuneet tässä avonaisen takan kummallakin puolella siitä saakka kun
veljeni Aaron toi ne mukanaan Lontoosta viisikymmentä vuotta
sitten. Spoffordkatu on saanut nimensä veljeni Aaronin mukaan.

— Se oli oikein miehinen mies, sanoi neiti Maria, joka nyt ensi
kerran puuttui puheeseen. — Hänen vertaistaan ei tapaa nykyään.

— Hän oli sinulle hyvä setä, Maria, virkkoi neiti Karoliina

huomattavasti liikutettuna. — Sinulle on varmaan jäänyt muisto
hänestä?

— Tulen muistamaan häntä, niin kauan kuin elän, vastasi Maria-

neiti juhlallisesti. — Näen hänet nytkin silmieni edessä seisomassa
tuossa uunivalkean ääressä kädet takinliepeiden alla ja suu
hyväntahtoisessa hymyssä.

Neiti Maria otti esiin nenäliinansa ja pyyhki silmiään, mutta neiti

Karoliina palasi päättäväisesti tunteiden ylemmistä piireistä
aineellisiin asioihin.

— Koirat saavat siis olla paikoillaan, jos te lupaatte huolellisesti

varoa niitä, sanoi hän. — Niiden nimet ovat Gog ja Magog. Gog
katsoo oikeaan ja Magog vasempaan. Ja sitten vielä eräs asia. En voi
uskoa teillä olevan mitään sitä vastaan, että talo saa pitää vanhan
nimensä "Karoliinan maja".

— Oi, miten voitte ajatellakaan! Juuri sitä me pidimme heti

ensimmäisestä päivästä aivan erikoisen hauskana.
 — Minä huomaan, että te olette järkeviä tyttöjä, sanoi Karoliina-
neiti hyväksyvästi — Mutta eikö ole hullua, että jokainen, joka ennen
teitä tuli katsomaan taloa, kysyi kävisikö päinsä saada ottaa pois
nimikilpi siksi aikaa, kun he asuvat täällä. Sanoin heille suoraan, että
nimi liittyi tähän paikkaan. Talon nimi on ollut Karoliinan maja siitä
saakka kuin veljeni Aaron jätti sen minulle testamentissaan, ja
Karoliinan majana se pysyy, kunnes minä kuolen ja Maria kuolee.
Kun niin pitkälle päästään, saa uusi omistaja antaa tuvalle miten
komean nimen hän suinkin tahtoo. Se ei koske meitä. Mutta teitä
ehkä huvittaa kulkea talon läpi katsomassa kaikkea, ennenkuin me
pidämme asian ratkaistuna.

Uusi tutkimusretki herätti tytöissä mitä suurinta ihastusta. Paitsi

suurta arkihuonetta eli vierashuonetta oli alakerrassa keittiö ja pieni
makuuhuone. Yläkerrassa oli kolme huonetta, yksi iso ja pari pientä.
Anna rakastui heti toiseen näistä kahdesta huoneesta, jotka olivat
mäntymäelle päin, ja toivoi saavansa sen. Siinä oli siniset
seinäpaperit ja pieni vanhanaikainen peilipöytä, kirkkaaksi kiilloitetut
kynttilänpitimet molemmin puolin. Pikkuruutuista ikkunaa kehysti
valkeat musliiniverhot rypytettyine kaistaleineen, ja ikkunan alla oli
pieni penkki, joka viekoitteli huoneen asukasta istuutumaan siihen
lukemaan taikka haaveilemaan.

— Kaikki on niin ihastuttavaa, että me varmaankin heräämme ja

huomaamme sen suloiseksi uneksi, joka katoaa kukon laulaessa,
virkkoi Priscilla heidän mennessään kotiin.

— Minusta neiti Karoliina ja hänen veljentyttärensä näyttävät siksi

tanakoilta, etteivät he aivan helposti haihdu häipyvänä sumuna,
nauroi Anna. — Voitko kuvitella heitä maapallon matkailijoina —
varsinkin saaleissa ja myssyissä, jotka näimme.
 — Luultavasti he riisuvat ne yltään, kun he todella lähtevät
matkalle, sanoi Priscilla, mutta sukankutimen he varmasti ottavat
mukaansa kaikkialle. Siitä on heidän suorastaan mahdoton luopua.
He tulevat kävelemään Rooman Pietarinkirkon holvien alla kutoen
sukkaa, siitä olen varma. Mutta sillaikaa me asumme Karoliinan
majassa, jota ei saa ristiä uudestaan, oikein Spoffordkadun varrella.
Minusta tuntuu jo kuin olisin puolittain miljoonanomistaja.

— Minä olen niin suunnattoman iloinen, että vain tahtoisin

riemuita ja laulaa, sanoi Anna.

Samana iltana Philippa Gordon koputti erästä ovea

Johanneksenkadun kolmessakymmenessäkahdeksassa ja heittäytyi
Annan vuoteelle aivan elämään kyllästyneenä.

— Rakkaat ihmiset, minä olen niin väsynyt ja lopussa, että voisin

hypätä… Olen seisonut päälläni matka-arkussa ja pakannut koko
päivän.

— Pakkaaminen oli luonnollisesti kaksi kertaa rasittavampaa kuin

sen olisi tarvinnut olla, siksi ettet voinut ratkaista mitä oli pantava
pohjalle ja mitä päälle, nauroi Priscilla.

— Kas vaan, sinä arvasit ihan oikein! Niin, kun minä vihdoin olin
saanut pakatuksi kaiken ja minun emäntäni ja hänen
palvelijattarensa olivat istuneet kumpikin matka-arkun kannella
painamassa niin paljon kuin jaksoivat, jotta saisin sen lukkoon, niin
minä huomasin pakanneeni aivan alimmaksi pohjalle koko joukon
tavaroita, joita välttämättä tarvitsin lukukaudenpäättäjäisissä. Ei
auttanut siis muu kuin avata arkku taas, viskellä ja etsiä kokonainen
tunti, jotta saisin esiin, mitä tarvitsin. Väliin luulin saaneeni käsiini
sen, mitä etsin, ja minä vedin ja kiskoin niin paljon kuin jaksoin, ja
se olikin sitten aivan muuta, semmoista, mikä olisi mainiosti saanut
pysyä paikoillaan. Anna, minä en sanonut mitään rumia sanoja.

— En kai ole sitä väittänytkään.

— Et, mutta näytit siltä. Myönnän, että ne pyörivät kielelläni.

Sitäpaitsi olen saanut ihan kauhean nuhan, en voi muuta kuin
honottaa ja aivastaa ja puhua dedääd… Kertokaa nyt virkistykseksi
jotain hauskaa.

— Ensi torstai-iltana tulevat Alec ja Alonzo sinun luoksesi, sanoi

Anna koetteeksi.

Phil pudisti alakuloisena päätään.

— Bidä ed välitä Alecista edkä Alodzosta diid kauad kuid bidulla od

duha. Mutta mikä teitä oikeastaan vaivaa? Kun tarkemmin katselen,
niin minusta näyttää kuin teidän sisässänne olisi jonkinlainen
bengaalivalaistus. Tehän ihan loistatte. Mitä on tapahtunut?

— Ensi talvena me asumme Karoliinan majassa, virkkoi Anna,

iloinen ylpeys väreillen äänessä. — Asumme, ymmärräthän, meillä
on oma talous, emme ole täysihoidossa. Me olemme sen
vuokranneet, ja Stella Maynard tulee myöskin, ja hänen tätinsä
hoitaa meidän kotiamme.

Phil ponnahti pystyyn, pyyhki nenänsä ja heittäytyi Annan eteen

polvilleen.

— Tytöt — oi hyvät, rakkaat ihmiset — antakaa minun tulla

mukaan! Minä olen hyvin kiltti. Ellei siellä ole minulle mitään oikeata
huonetta, niin minä nukun öisin pienessä koirankopissa
omenapuiden alla — minä olen nähnyt sen. Antakaa minun vaan
tulla mukaan!

— Nouse, pikku hupakko!

— En liiku paikaltani, niin kauan kuin olen hengissä, ennenkuin

lupaatte minulle, että saan olla samassa taloudessa teidän
kanssanne.

Anna ja Priscilla katsoivat toisiinsa. Sitten sanoi Anna hitaasti:

— Rakas lapsi, tietysti meistä olisi hirmuisen hauskaa saada sinut

mukaan. Mutta suoraan sanoen — minä olen köyhä, Prissy on köyhä,
Stella Maynard on köyhä — meidän täytyy järjestää elämämme
kauhean yksinkertaiseksi, ja ruoka tulee olemaan sen mukaan. Sinun
olisi pakko syödä ja elää aivan samoin kuin me. Mutta sinä olet rikas,
ja sitä todistaa parhaiten se, mitä sinun isäsi maksaa kuukaudessa
asunnostasi ja ruuastasi.

— Oh, luuletko sinä, että minä siitä välitän? huudahti Phil. —

Mieluummin silakkaa korinttikastikkeen kanssa teidän luonanne,
pikkuiset kullanmurut, kuin tryffeleillä täytetty kalkkuna yksinäisessä
täysihoitolan ruokasalissa. Älkää luulko, että minä olen pelkkää
vatsaa, tytöt. Elän erittäin mielelläni leivällä ja maidolla — ja joskus
vähän hilloa — kun vaan annatte minun tulla mukaan.

— Sitäpaitsi saamme tehdä itse aika paljon. Stellan täti ei voi ehtiä
kaikkea. Meidän jokaisen osalle tulee koko lailla tehtäviä. Ja sinä —

— Ja minä olen tähän asti ollut kuin kedon liljat, jotka eivät työtä
tee eivätkä kehrää, täydensi Philippa. — Mutta minä kyllä opin. Kun
näytätte yhdenkin kerran, miten minun pitää tehdä, niin minä kyllä
osaan. Vuoteen järjestämisestä minä jo nyt selviydyn; ruokaa en
tietysti osaa valmistaa — vielä. Mutta minä olen luonteeltani kiltti ja
tasainen enkä ole koskaan happamalla tuulella, kun on ruma ilma.
Se saa monen marisemaan. Rakkaat kulta-ihmiset! En ole eläessäni
toivonut mitään näin kauheasti — ja lattia on niin kamalan kova
polviparoille.

— Vielä eräs asia, keskeytti Priscilla päättävästi. — Koko Redmond

tietää, että sinulla on vieraita melkein joka päivä. Niin suuri
vastaanotto ei käy päinsä Karoliinan majassa. Me olemme päättäneet
olla kotona vain perjantai-iltaisin, jolloin hyvät ystävämme ovat
tervetulleita. Jos sinä liityt meihin, niin sinäkin saat mukautua
samaan sääntöön.

— Äärettömän mielelläni. Niinkuin minä vähääkään välittäisin koko

tuosta vieraiden paljoudesta! Tulee päinvastoin olemaan suloista
saada olla vähän rauhassa. Olin itsekin ajatellut määrättyä päivää,
mutta tietysti en voinut mitään päättää tahi ilmoittaa asianomaisille.
Ellette suostu siihen, että minä lyön ryysyt yhteen ja jaan myötä- ja
vastoinkäymiset teidän kanssanne joka suhteessa, niin minä
kiukuttelen itseni hengiltä ja kummittelen sitten kauheasti… Minun
päämajani on sitten Karoliinan majan portailla, joten te ette pääse
ulos ettekä sisään koskettamatta minun astraaliruumistani.

Anna ja Priscilla vaihtoivat syvämietteisiä katseita.

— Niin, sanoi Anna, me emme voi luonnollisestikaan luvata ottaa

sinua joukkoomme ennenkuin olemme neuvotelleet Stellan kanssa,
mutta en usko hänellä olevan mitään sitä vastaan. Me otamme kyllä
omasta puolestamme sinut mielellämme yhteen joukkoon.
 — Jos kyllästyt meidän yksinkertaiseen elämäämme, niin saat
mennä tiehesi, ja sillä hyvä, lisäsi Priscilla.

Phil hyökkäsi pystyyn, suuteli ja puristi molempia suunniltaan

riemusta ja lähti rallattaen tiehensä.

— Niin, kunhan kaikki menisi hyvin, sanoi Priscilla laimeasti.

— Katsotaan, että menee, vastasi Anna rohkaisevalla äänellä. —

Minä luulen, että Phil tulee olemaan verrattain hauska jäsen meidän
pienessä taloudessamme.

— Varmasti, Phil on mukava ja vitsikäs seura joutohetkinä. Ja kuta

useampia meitä on, sitä huokeammaksi meille tulee. Mutta millaista
on olla hänen kanssaan yötä päivää? Voi mennä sekä talvi että kesä,
ennenkuin pääsee selville, kenen kanssa viihtyy, kenen ei.

— Mitä siihen tulee, on alkuaika meille kaikille koetusaikaa. Ja

meidän on käyttäydyttävä kuin kiltit ja kunnolliset ihmiset ainakin —
oltava itse häiritsemättä ja suotava jokaiselle vapaus. Phil ei ole
itsekäs, vaikka onkin vähän ajattelematon, ja minä uskon, että me
tulemme kaikki vetämään samaa köyttä viehättävässä majassamme.
XI.

ATOSSA-TÄDIN LUONA.

Anna palasi Avonleahin suuren stipendin säteilevä kajastus

otsallaan. Ystävät ja tuttavat sanoivat hänelle, ettei hän ollut
kovinkaan paljon muuttunut — äänensävy ilmaisi, että he olivat
ihmeissään ja vähän pettyneitä siitä, ettei niin ollut. Avonleakaan ei
ollut muuttunut. Ainakaan ei alussa siltä tuntunut.

Mutta kun Anna ensimmäisenä sunnuntaina kotiintulonsa jälkeen

istui Vihervaaran kirkonpenkissä ja katseli seurakuntaa, huomasi hän
useita pieniä erilaisuuksia, jotka nyt olivat kaikki yhtaikaa näkyvissä
ja paljastivat hänelle, ettei aika edes Avonleassa pysynyt aivan
paikallaan. Uusi sananjulistaja puhui saarnatuolista. Penkeistä olivat
useammat kuin yhdet tutut kasvot poistuneet ainiaaksi. Abe-setä,
mainehikas sääprofeetta, joka oli ennustanut niin monet ukkosilmat,
oli jo ennustanut kaikki ennustuksensa, ja vanha Josiah Sloane, jota
ei kukaan voinut arkussa makaavana enää tuntea, hänen viiksensä
ja partansa kun olivat hyvin sievästi leikatut, uinuivat pienellä
hautausmaalla kirkon takana. Ja Billy Andrews oli viettänyt häänsä
Nettie Blewettin kanssa. He olivat juuri tänä sunnuntaina
vastanaineina koekävelyllään. Kun Billy säteillen ylpeyttä ja
tyytyväisyyttä ohjasi sulkain koristamaa ja silkkiin verhottua
morsiantaan perheen kirkonpenkkiin, loi Anna silmänsä maahan,
jotteivät ne liiaksi loistaisi. Hän palautti mieleensä joululomalla
viettämänsä myrsky-yön, jolloin Jane oli kosinut Billy-veljensä
puolesta. Rukkaset eivät suinkaan olleet särkeneet Billyn sydäntä.
Anna olisi tahtonut tietää, olikohan Jane kosinut myös Nettieä
veljensä puolesta vai oliko Billyllä ollut niin paljon rohkeutta
rinnassaan, että hän uskalsi itse esittää tuon tärkeän kysymyksen.
Koko Andrewsin perhe näytti hekkumoivan samassa ylpeydessä ja
tyytyväisyydessä kuin Billykin, mukavassa sopessaan istuvasta
lihavasta anopista ylhäältä lauluparvelta katselevaan Janeen, joka oli
jättänyt opettajatartoimensa Avonlean koulussa ja aikoi syksyllä
matkustaa länteen.

— Kosijoita ei ole Avonleassa joka oksalla, virkkoi rouva Rakel

Lynde ivallisesti hymyillen. — Hän syyttää nyt terveyttään, joka muka
on heikko, ja sanoo lännen ilmanalan paremmaksi. En ole
milloinkaan kuullut hänen terveydessään olleen mitään vikaa.

— Jane on herttainen ja kunnon tyttö, sanoi uskollinen Anna. —

Hän ei ole koskaan koettanut hankkia huomiota osakseen, niinkuin
monet muut.

— Ei olekaan, hän ei ole koskaan juossut poikien jälkeen, jos sitä

tarkoitat, virkkoi Rakel-rouva. — Mutta hän tahtoisi mielellään joutua
naimisiin, kuten kaikki muutkin. Mitä muuta tekemistä hänellä olisi
kaukana lännessä — jossain maailman matkojen takana, mistä tietää
vain sen verran, että miehiä on paljon ja naisia harvassa? Hyh —
minä en jaksa kuulla sitä…

Janea ei Anna kuitenkaan sinä päivänä katsonut huolestuneesti ja

ihmeissään, vaan Ruby Gillistä, joka istui lauluparvella Janen
vieressä. Miten oli Rubyn laita? Hän oli kauniimpi kuin milloinkaan
ennen, mutta hänen sinisissä silmissään oli kuumeinen loiste ja
poskien heleä puna oli melkein huolestuttavan korea. Hän oli
sitäpaitsi laihtunut ja käynyt heikon näköiseksi, laulukirjaa pitelevät
kädet näyttivät melkein läpikuultavilta kuin kukan lehdet.

— Onko Ruby Gillis sairas? kysyi Anna rouva Lyndeltä, kun he

yhdessä menivät kirkosta kotiin.

— Ruby Gillis on kuolemaan tuomittu, hänessä on lentävä

keuhkotauti, vastasi rouva Lynde tuimasti. — Sen tietää koko
maailma, paitsi hän itse ja hänen perheensä. He eivät huomaa
sellaisia asioita. Jos kysyt heiltä, voi hän erinomaisen hyvin. Hän ei
ole jaksanut hoitaa opettajatartointaan sen jälkeen kun hänellä oli
keuhkokuume talvella, mutta hän lupaa ryhtyä taas opetustyöhön
syksyllä, ja hän hakee paikkaa Valkorannassa. Tyttöparka, hän
makaa varmasti haudassa, kun lehdet syksyllä putoavat.

Anna kuunteli tätä äänettömän kauhun vallassa. Oliko mahdollista,

että Ruby Gilliksellä, hänen vanhalla koulutoverillaan, josta hyvin
paljon pidettiin, oli vain vähän aikaa elettävänä? Oli kaameata sitä
ajatella. He olivat tosin joutuneet verrattain kauas toisistaan vuosien
kuluessa, mutta vanha tyttö-ystävyys yhdisti heitä vieläkin, ja Anna
tunsi piston sydämessään. Ruby oli kaikista nuorista tytöistä vilkkain,
iloisin ja keimailevin. Tuntui mahdottomalta sovittaa kuolemaa ja
katoovaisuutta häneen. Hän oli jumalanpalveluksen jälkeen tullut
sydämellisesti tervehtimään Annaa ja pyytänyt häntä seuraavana
iltana luokseen.

— Tiistaina ja keskiviikkona se ei sovellu, sanoi hän jonkinlaisella

ylpeydellä. — Konsertti toisena päivänä ja isot kutsut toisena, hyvä
ystävä. Herb Spencer ja minä menemme yhdessä — hän on nykyään
minun… Mutta lupaa varmasti tulla huomenna. Tahtoisin kauhean
mielelläni puhua sinun kanssasi. Tahdon kuulla kaikesta, mitä olet
tehnyt korkeakoulussa.

Anna ymmärsi, että Rubyn mieli teki puhua omista

valloituksistaan, mutta hän lupasi tulla, ja Diana tarjoutui tulemaan
mukaan.

Tytöt kulkivat ääneti eteenpäin. Alkoi jo hämärtää. Kultarintakertut

visersivät korkealla puitten latvoissa jäähyväisiä laskevalle auringolle,
ja niiden riemuitseva laulu täytti kullaltahohtavan ilman.
Sammakkojen kurnutus kuului lammesta ja suomaista peltojen
takaa, missä oras alkoi nousta ja varttua elähyttävän auringon ja
sadekuurojen vaikutuksesta. Ilma oli täynnä vastaleikattujen
karhunmaaramapensasten raikasta tuoksua. Valkeita sumuharsoja
leijaili äänettömissä notkoissa, ja sinihohteiset tähdet kuvastuivat
puroon, joka jyrkkien rantojen välissä virtasi.

— Kuinka ihana auringonlasku! sanoi Diana. — Katso Anna, on

kuin näkisi toisen maan kangastavan. Sen rantama on tuo
purppuraisten pilvien äyräs, ja erillään uiskenteleva valoisa hattara
muistuttaa kultaista merta.

— Mitä sanoisit, jos voisimme purjehtia sinne Paulin kultaisessa

veneessä — se oli uusi kuu, ja Paulin oli tapana sanoa, että sitä oli
ohjattava hyvin varovasti, jottei se törmäisi karille mihinkään pilveen
— miten hauskaa se olisi, virkkoi Anna kuljettuaan syviin mietteisiin
vaipuneena. — Uskotko, että me silloin voisimme jälleen löytää
kaikki suloiset muistot, kaikki ihanat keväät, jotka meille ovat
kukkineet?
 — Kuinka sinä puhutkaan! huudahti Diana. — Minusta alkaa
tuntua oikein kaamealta, aivan kuin me jo olisimme vanhoja
mummoja, joilta kaikki hauska elämässä on mennyttä.

— Jotain sentapaista minä olen tuntenut siitä saakka kun kuulin,

miten on Ruby-raukan laita, sanoi Anna. — Jos on totta, että hänellä
ei ole pitkiä aikoja elettävänä, niin kaikki muukin kauhea ja synkkä
voi olla totta.

— Tahtoisitko tulla hetkeksi Elisha Wrightin luo? kysyi Diana. —

Äiti pyysi minua antamaan tämän pienen purkin Atossa-tädille.

— Kuka on Atossa-täti?

— Vai et sitä tiedä? Hänen oikea nimensä on Samson Coates

Spencervalesta, ja hän on rouva Wrightin täti. Hän on myös minun
isäni täti, joten me olemme sukua. Hänen miehensä kuoli talvella,
hän jäi hyvin varattomaksi ja yksinäiseksi, minkä vuoksi Wrightit
ottivat hänet luokseen. Äidin mielestä meidän olisi pitänyt ottaa
hänet, mutta isä sanoi: "Ei kiitoksia. Asua Atossa-tädin kanssa — se
vielä puuttuisi."

— Onko hän sitten niin hirveä? kysyi Anna hajamielisenä.

— Saat itse nähdä, kunhan olemme siellä, sanoi Diana

merkitsevällä äänellä. — Isä sanoo aina, että hänellä on terävä nenä,
mutta vielä terävämpi kieli.

Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta Atossa-täti leikkasi täydessä

touhussa siemenperunoita keittiössä. Hän istui vanhaan
haalistuneeseen aamupukuun kääriytyneenä ja hänen harmaat
hiussuortuvansa olivat aikalailla pörröiset. Kasvot ilmaisivat
mahdollisimman selvästi hänen olevan pahoillaan siitä, että hänet
yllätettiin mitä arkipäiväisimmässä touhussa.

— Ahaa, vai tässä on Anna Shirley! virkkoi hän Dianan esittäessä

ystävätärtään. — Sinusta olen kuullut puhuttavan. — Äänen sävystä
kävi selville, ettei hänen kuulemansa ollut Annalle edullista. — Rouva
Andrews juuri mainitsi sinun tulleen kotiin. Hän sanoi sinun
muuttuneen paljon eduksesi.

Täti Atossa oli ilmeisesti sitä mieltä, että tuon edullisen muutoksen
pitäisi jatkua vielä hyvän aikaa. Hän leikkasi edelleenkin perunoitaan
reippain ja varmoin ottein.

— Tuskinpa kannattanee pyytää teitä istumaan? jatkoi hän ääni

happamana. — Täällähän ei ole mitään hauskaa tarjottavana
tuollaisille neideille. Kaikki muut ovat tiessään.

— Äiti lähetti terveisiä ja pyysi saada antaa tädille tämän pienen

ruukun rabarberihyytelöä, sanoi Diana ystävällisesti. — Hän keitti sen
tänään ja arveli sen ehkä maistuvan.

— Kiitos vaan, sanoi Atossa-täti yhtä äreästi kuin ennenkin. —

Äitisi hyytelö ei ole milloinkaan ollut erikoisesti minun heikkouteni —
hän imellyttää aivan liiaksi. Hiukan minä kai kuitenkin koetan saada
alas. Ruokahaluni on ollut surkeanpuoleinen nyt keväällä. Minä olen
kaikkea muuta kuin terve, jatkoi Atossa-täti painokkaasti, mutta
kuitenkin täytyy minun puuhata ja touhuta. Täällä ei tarvita sellaisia,
jotka eivät osaa tehdä työtä. Ellei sinulle tuota liiaksi vaivaa,
tahtoisitko viedä hyytelöpurkin ruokakonttoriin? Minulla on kova kiire
saada nämä kurjat perunat valmiiksi illaksi. Teidän tapaisenne hienot
naiset eivät kai milloinkaan ole näin karkeassa työssä. Taidatte
pelätä käsien pilaantuvan.
 — Minä leikkasin aina siemenperunat, ennenkuin me vuokrasimme
maat muille, virkkoi Anna hymyillen.

— Minä teen vieläkin sen, nauroi Diana — Kolme päivää istuin

leikkaamassa viime viikolla. Mutta luonnollisesti, lisäsi hän
kiusoitellen, minä aina iltaisin voitelin käsiäni ruusuvedellä ja
sitruunamehulla ja vedin niihin vanhat, pehmeät hansikkaat,
ennenkuin menin nukkumaan.

Atossa-täti kohotti nenänsä pystyyn ja tuhahti halveksivasti.

— Sinä olet varmaan oppinut tuon niistä monista typeristä

aikakauslehdistä, joita ihmiset tilaavat nykyään. Niissähän annetaan
neuvoja sekä käsien säilyttämisestä että tuuheista silmäripsistä ja
kaikenlaisesta turhamaisuudesta ja koreudesta, — minä vain
ihmettelen, kuinka sinun äitisi antaa sinun tuhlata aikaasi sellaiseen.
Mutta hän on aina hemmotellut sinua. Kyllähän me aavistimmekin,
kun George meni hänen kanssaan naimisiin, ettei hän ollut
onnistunut vaimoa valitessaan.

Atossa-täti huokasi niin raskaasti kuin olisivat kaikki George Barryn

avioliittoon kohdistuneet synkät aavistukset toteutuneet.

— Vai te lähdette? kysyi hän, tyttöjen noustessa paikoiltaan. —

Eipä olekaan mikään ilo jutella minunlaiseni vanhan akan kanssa.
Kylläpä sattuikin ikävästi, kun pojat eivät ole kotona.

— Me aiomme pistäytyä vähän Ruby Gilliksen luona, selitti Diana.

— Oh, ei ollenkaan tarvitse antaa selityksiä, virkkoi täti Atossa

rakastettavasti. — Te vain pujahdatte sisään ja lennätte tiehenne niin
sukkelaan että töin tuskin ennätätte sanoa hyvää päivää ja hyvästi.