Download the full version and explore a variety of ebooks

or textbooks at https://ebookultra.com

Broadband Crash Course 1st Edition P. J. Louis

_____ Follow the link below to get your download now _____

https://ebookultra.com/download/broadband-crash-course-1st-
edition-p-j-louis/

Access ebookultra.com now to download high-quality

ebooks or textbooks
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.

Crash Course in Genealogy Ph.D.

https://ebookultra.com/download/crash-course-in-genealogy-ph-d/

Rust Crash Course 1st Edition Abhishek Kumar

https://ebookultra.com/download/rust-crash-course-1st-edition-
abhishek-kumar/

C Crash Course A Fast Paced Introduction Josh Lospinoso

https://ebookultra.com/download/c-crash-course-a-fast-paced-
introduction-josh-lospinoso/

Excel Programming Weekend Crash Course 1st ed Edition

Peter G. Aitken

https://ebookultra.com/download/excel-programming-weekend-crash-
course-1st-ed-edition-peter-g-aitken/
Crash Course Cardiovascular System Cardiovascular System
4th ed. Edition Evans

https://ebookultra.com/download/crash-course-cardiovascular-system-
cardiovascular-system-4th-ed-edition-evans/

Quantum Theory A Crash Course Become An Instant Expert

Brian Clegg

https://ebookultra.com/download/quantum-theory-a-crash-course-become-
an-instant-expert-brian-clegg/

Crash Course SBAs and EMQs in Medicine and Surgery 1st

Edition Neel Sharma

https://ebookultra.com/download/crash-course-sbas-and-emqs-in-
medicine-and-surgery-1st-edition-neel-sharma/

Crash Course in Accounting and Financial Statement

Analysis 2nd Edition Matan Feldman

https://ebookultra.com/download/crash-course-in-accounting-and-
financial-statement-analysis-2nd-edition-matan-feldman/

CliffsNotes Parent s Crash Course Elementary School Math

Cliffsnotes 1st Edition David Alan Herzog

https://ebookultra.com/download/cliffsnotes-parent-s-crash-course-
elementary-school-math-cliffsnotes-1st-edition-david-alan-herzog/
Broadband Crash Course 1st Edition P. J. Louis Digital
Instant Download
Author(s): P. J. Louis, P.J. Louis
ISBN(s): 9780071380607, 0071380604
Edition: 1
File Details: PDF, 2.49 MB
Year: 2001
Language: english
TE
AM
FL
Y
 BROADBAND
CRASH COURSE
Other McGraw-Hill Telecommunications Crash Courses

Shepard Optical Networking Crash Course

Vacca i-mode Crash Course
Louis M-Commerce Crash Course
Shepard Telecom Crash Course
Shepard Telecommunications Convergence
Bedell Wireless Crash Course
Kikta & Fisher Wireless Internet Crash Course
 BROADBAND
CRASH COURSE

P. J. LOUIS

McGraw-Hill
New York • Chicago • San Francisco • Lisbon
London • Madrid • Mexico City • Milan • New Delhi
San Juan • Seoul • Singapore • Sydney • Toronto
McGraw-Hill
abc
Copyright © 2002 by P. J. Louis. All rights reserved. Manufactured in the United States of America.
Except as permitted under the United States Copyright Act of 1976, no part of this publication may be
reproduced or distributed in any form or by any means, or stored in a database or retrieval system, with-
out the prior written permission of the publisher.

0-07-141476-2

The material in this eBook also appears in the print version of this title: 0-07-138060-4.

All trademarks are trademarks of their respective owners. Rather than put a trademark symbol after
every occurrence of a trademarked name, we use names in an editorial fashion only, and to the benefit
of the trademark owner, with no intention of infringement of the trademark. Where such designations
appear in this book, they have been printed with initial caps.
McGraw-Hill eBooks are available at special quantity discounts to use as premiums and sales pro-
motions, or for use in corporate training programs. For more information, please contact George
Hoare, Special Sales, at george_hoare@mcgraw-hill.com or (212) 904-4069.

TERMS OF USE
This is a copyrighted work and The McGraw-Hill Companies, Inc. (“McGraw-Hill”) and its licensors
reserve all rights in and to the work. Use of this work is subject to these terms. Except as permitted
under the Copyright Act of 1976 and the right to store and retrieve one copy of the work, you may not
decompile, disassemble, reverse engineer, reproduce, modify, create derivative works based upon,
transmit, distribute, disseminate, sell, publish or sublicense the work or any part of it without
McGraw-Hill’s prior consent. You may use the work for your own noncommercial and personal use;
any other use of the work is strictly prohibited. Your right to use the work may be terminated if you
fail to comply with these terms.
THE WORK IS PROVIDED “AS IS”. McGRAW-HILL AND ITS LICENSORS MAKE NO GUAR-
ANTEES OR WARRANTIES AS TO THE ACCURACY, ADEQUACY OR COMPLETENESS OF
OR RESULTS TO BE OBTAINED FROM USING THE WORK, INCLUDING ANY INFORMA-
TION THAT CAN BE ACCESSED THROUGH THE WORK VIA HYPERLINK OR OTHERWISE,
AND EXPRESSLY DISCLAIM ANY WARRANTY, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT
NOT LIMITED TO IMPLIED WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A
PARTICULAR PURPOSE. McGraw-Hill and its licensors do not warrant or guarantee that the func-
tions contained in the work will meet your requirements or that its operation will be uninterrupted or
error free. Neither McGraw-Hill nor its licensors shall be liable to you or anyone else for any inac-
curacy, error or omission, regardless of cause, in the work or for any damages resulting therefrom.
McGraw-Hill has no responsibility for the content of any information accessed through the work.
Under no circumstances shall McGraw-Hill and/or its licensors be liable for any indirect, incidental,
special, punitive, consequential or similar damages that result from the use of or inability to use the
work, even if any of them has been advised of the possibility of such damages. This limitation of lia-
bility shall apply to any claim or cause whatsoever whether such claim or cause arises in contract, tort
or otherwise.

DOI: 10.1036/0071414762
DEDICATION

edicated to my darling wife Donna and our children Eric

D and Scott. Their love, extreme tolerance, and support keep
me going.
In memory of my late father and mother, Richard Louis and
Jennie Chin Louis. I miss them both.
In memory of the late Harry E. Young, my friend, superior, and
mentor.

ACKNOWLEDGMENTS

o Charles P. Eifinger (a 40-year veteran of the Bell System

T who retired in 1990), my friend and mentor; “The bit is on.
The bit is off.”
Lawrence Chu, who, thankfully, has not retired from the
telecommunications business and is still around when I need
advice.
Okan Azmak, after all this time he is still around to back me
up.
To all of my colleagues who have influenced me through our
interactions and debates.

Copyright © 2002 by P. J. Louis. Click here for terms of use.

This page intentionally left blank.
 For more information about this book click here.

CONTENTS
Acknowledgments v
Preface xiii
Introduction xiv

CHAPTER 1: WHAT IS A BROADBAND NETWORK? 1

Transmission Facilities 2
Transmission Types: Advantages and Disadvantages 4
Metal 4
Fiber Optics 5
Multiplexing Techniques 8
A Growing Problem: Pole Space/Conduit Space 8
Microwave/Radio (Cellular, PCS, etc.) 11
Wireless Transmissions (Cellular, PCS Bands, LMDS, etc.) 15
Wireless Transmission Ranges 16
Evaluating Transmission Facilities 20
Transmission Media: Data Rates 22
Analog versus Digital 23
Network Signaling 25
Multi-Frequency Signaling 27
Common Channel Signaling (CCS) 29
Common Channel Signaling (CCS) Network Architecture 31
The OSI Network Model 33
The OSI Layers 33
The SS7 Model and The SS7 Layers 34
Transitioning Existing Network Technology: Issues 38
Summary 39

CHAPTER 2: TRANSMISSION CONCEPTS 41

Basic Impairments to Voice Transmissions 43
Attenuation Distortion 43
Phase Distortion 44
Noise 46
Echo 50
Singing 51

Copyright © 2002 by P. J. Louis. Click here for terms of use.

viii CONTENTS

Digital and Analog: What Are They? 52

Multiplexing 55
Digitizing the Analog Signal: Pulse Code Modulation 58
Pulse Amplitude Modulation (PAM) 58
Coding 62
Other Modulation Techniques 68
Differential Pulse Code Modulation (DPCM) 68
Adaptive Differential Pulse Code Modulation (ADPCM) 69
Continuously Variable Slope Delta Modulation (CVSD) 69
Vector Quantizing Code (VQC) 70
High-Capacity Voice (HCV) 70
Transmission: Local versus Long Distance 71
Long Distance 71
Local Loop 72
Routing Methodologies 74
Hierarchical Routing/Alternate Routing 74
Dynamic Routing 78
Packet Switching 80
Routing Issues 81
Summary 82

CHAPTER 3: FIBER BROADBAND NETWORK

TECHNOLOGIES 83
Optical History 83
Understanding the Physics of Fiber Optics 85
The Structure of a Fiber Optic Transmission Facility 87
Fiber Optic Light Sources 89
Grades of Fiber 90
Multimode 91
Single Mode Fiber 94
Fiber Optic Uses 95
Optical Transmission Formats 98
Synchronous Optical Network (SONET) 100
Synchronous Digital Hierarchy (SDH) 103
SDH and SONET: In Perspective 104
Wave Division Multiplexing (WDM) 105
 CONTENTS ix

WDM/DWDM Capacities 107

Free-space Optics 109
Implementation Issues 111
Summary 113

CHAPTER 4: METALLIC BROADBAND

TECHNOLOGIES 115
Local Loop 115
Digital Subscriber Line Technologies: xDSL 118
Reasons for xDSL 119
Deploying xDSL 122
Components of xDSL 123
Types of xDSL 125
High Data Rate Digital Subscriber Line (HDSL) 126
Very High Data Rate Digital Subscriber Line (VDSL) 127
ISDN Digital Subscriber Line (IDSL) 127
Single Digital Subscriber Line (S-DSL) 127
Symmetric Digital Subscriber Line (SDSL) 127
Asymmetric Digital Subscriber Line (ADSL) 128
Rate Adaptive Digital Subscriber Line (RADSL) 129
Advantages of xDSL 129
Disadvantages of xDSL 131
Coaxial Cable 131
Hybrid Fiber–Coaxial Cable 132
Metal versus Fiber: Decision Process 135
Summary 135

CHAPTER 5: WIRELESS BROADBAND

TECHNOLOGIES 137
Wireless Broadband Implementations 138
Cellular/Personal Communications Services (PCS) 139
Cellular Carriers 139
Personal Communications Services (PCS) 141
Wireless Broadband Implementations:
Cellular and PCS Core Discussion 144
What Is 3G? 144
x CONTENTS

Time Division Multiple Access (TDMA) 145

Global System for Mobile Communications (GSM) 150
Code Division Multiple Access (CDMA) 151
3G Wireless Service Implementations 157
High-Speed Circuit Switched Data (HSCD) 158
General Packet Radio Service (GPRS) 159
Enhanced Data Rates for GSM Evolution (EDGE) 160
Wideband CDMA 162
Code Division Multiple Access 2000 (CDMA2000) 164
Satellite Communications Systems 166
What Is a Satellite? 167
Satellite Spectrum Bands 169
Satellite Classifications 173
Other Satellite Classifications 173
Satellite Signaling Applications 175
Y
Satellite Wireless Broadband 176
FL
Satellite Internet Issues 177
Wireless Local Loop (WLL) 180
AM

Local Multipoint Distribution Service (LMDS) and

Local Multipoint Communications Service (LMCS) Carriers 183
LMDS/LMCS Radio Impairments 184
LMDS/LMCS Services 186
TE

Multichannel Multipoint Distribution Service (MMDS) Carriers 186

Summary 189

CHAPTER 6: NETWORK SIGNALING FORMATS 191

Intersystem Signaling (Internetwork Signaling) 193
Multi-Frequency (MF) Signaling 193
Signaling System 7 (SS7)/Common Channel
Signaling 7 (CCS7) 196
SS7 Benefits 197
Asynchronous Transfer Mode (ATM) 199
Asynchronous Transfer Mode (ATM) Signaling Description 201
ATM Advantages 202
ATM Disadvantages 203
ATM Cost–Benefit Discussion 204
ATM and Its Role in the Future of Broadband 205
ATM Mechanics 206
 CONTENTS xi

Frame Relay 212

Transmission Control Protocol/ Internet Protocol (TCP/IP) 216
TCP/IP Protocol Architecture 217
Summary 220

CHAPTER 7: COMMERCIAL APPLICATIONS:

BUSINESS SEGMENTS 221
Wireline Telephone Networks 222
End Office 224
Tandems 224
Wireline Telephone Network/Traffic Structure 225
Wireline Services—No Broadband 230
Wireless Carrier Networks 232
Cellular and Personal Communications Services (PCS) 232
Cellular Carrier—Regulation 232
Personal Communications Service (PCS) Regulation 235
From the Perspective of the Cellular Carriers 235
Cellular and PCS Network Concepts 236
Cellular and PCS Broadband Services 238
Satellite 239
Satellite Wireless Broadband 240
Wireless Local Loop 240
The Internet: A Broadband Business Space 241
What Is the Internet? 242
Internet Network Architecture 243
New Types of Telecommunications Service Providers 244
The Key to Creating Services 247
Summary 248

CHAPTER 8: BROADBAND CONVERGENCE 251

Broadband Attributes 253
Wireless Broadband: 4G 253
The Local Loop Bandwidth Barrier 254
The Internet 255
Who Will Use Broadband Services? 257
Summary 260
xii CONTENTS

APPENDIX A: ACRONYMS, DEFINITIONS, AND

TERMINOLOGY 261

APPENDIX B: BIBLIOGRAPHY 311

Index 313
PREFACE

elecommunications has evolved into a highly complex

T series of networks with names like Local Area Networks
(LANs), Wide Area Networks (WANs), wireline, wireless, in-
band, out-of-band, narrowband, wideband, 2G, 3G, 4G, Multi-
Frequency, SS7, CCS7, and SS6, among others. However, the
various network forms can be classified as either baseband or
broadband network types.
The interest in broadband has to do with gaining competi-
tive advantage in the highly competitive telecommunications
market. Many industry pundits believe that broadband technol-
ogy will play a key role in the evolution of telecommunications.

xiii

Copyright © 2002 by P. J. Louis. Click here for terms of use.

INTRODUCTION

his book is a crash course about broadband technology and

T services. It is not a textbook. The book lays a foundation of
understanding about what broadband is and what it is not. It
will not cover every broadband technology, but will address the
popular and up-and-coming broadband technologies.
Those who should be reading this book include: the tech-
nologist who does not understand what broadband is and needs
a working understanding of the technology and issues involved
and the businessman seeking to understand where investment
dollars are going. The junior or mid-level engineer seeking a
detailed view of broadband will have to shop for the specific
book that will cover the specific technology of interest.
The book provides the tools needed to understand the
broadband industry as well as giving a background on broad-
band so that an educational foundation can be established.

xiv

Copyright © 2002 by P. J. Louis. Click here for terms of use.

Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
vanhanpuoleisen herraspalvelijan puvussa olevan miehen kanssa.
Tämä näytti sairaalta ja surulliselta, mutta tervehti Norbertia
kunnioittavalla kumarruksella, joka osoitti, että hän hyvin ymmärsi
Norbertin nykyisen puvun olevan vaan valheverhon. Jos hän todella
olisi ollut liikemiehen apulainen, olisi kamaripalvelija pitänyt häntä
omaa yhteiskuntaluokkaansa alempana.

"Haluatteko puhutella minua?" kysyi Norbert hämmästyneenä.

"Kyllä, herrani, sitä haluan. Olen herra Ambrose de Marsacin

palvelija."

"Onko teillä sanaa häneltä?"

"Minulla on ilmoitus hänen isältään, herra de Marsacilta."

Tietäessään mitä tiesi, Norbert tunsi itsensä pikemminkin

levottomaksi. "En voi käsittää, mitä herra de Marsacilla voi olla
minulle sanomista", vastasi hän kylmästi.

"Ei mitään, mikä voisi vahingoittaa teitä tai jotain omaistanne",

vastasi mies. "Jos niin olisi, en palvelisi häntä tässä asiassa, sillä
todellisuudessa en ole hänen palvelijansa. Mutta olen aina ollut herra
Ambrosen seuralainen hänen lapsuudestaan saakka."

"Onko nimenne Grillet?" kysyi Norbert, kun valo alkoi selvitä

hänelle.

"Baptiste Grillet, teidän palvelukseksenne, hyvä herra. Minulla oli

päänkipu lauantaina enkä voinut kohottaa päätäni tyynyltä; muuten
en olisi tahtonut jättää herraani vieraan laupeuden ohjattavaksi.
Kumminkin se oli onneksi, koska tämä vieras satuitte olemaan te."
 "Voinko nyt tehdä jotakin hänen hyväkseen?" kysyi Norbert.
"Sanokaa kaikki mitä on mielessänne, tiedän että hän luottaa teihin."

"Te voitte tehdä paljokin hänen hyväkseen, vaikka nykyään hän ei

sitä ajattele eikä haluakaan. Herra de Marsac, joka tähän asti on
ollut niin ankara ja katkera harhaoppisia kohtaan, on masentunut nyt
täydellisesti. Häneen on sattunut kuin salaman isku, kun hänen
poikansa, hänen esikoisensa nyt on kuoltava. Tähän asti hän ei ole
tahtonut uskoa sitä. Meidän on ollut vaikea taivuttaa häntä
tekemään mitään nuoren herran puolesta. Hän luuli aina että kun
kuolema tulee lähelle herra Henriä, tämä kieltäisi uskonsa. Hän tunsi
hyvin vähän Henriä, vaikkakin tämä oli oma poika." Tällöin vaikeni
Grillet luultavasti tukahuttaakseen liikutustaan, joka olisi voinut
hävittää hänen käytöksestään soveliaan arvokkaisuuden. "Nyt hän
tietää totuuden", toisti kamaripalvelija, "ja nyt on hän epätoivossa.
Hän kauhistuu ei ainoastaan yhden poikansa, vaan molempienkin
kadottamista miltei samana päivänä. Herra Ambrose ajattelee
samoin kuin herra Henrikin, ja tuskassaan veljensä kadottamisesta,
jota hän ihailee, on hän varmaan jotenkuten ilmiantava itsensä ja
saattava papit kimppuumme."

"Varmasti", sanoi Norbert, "voinee hänen sokeutensa suojella

häntä."

Grillet pudisti päätään. "Ei mikään suojaa harhaoppista", hän sanoi

alentaen ääntään varovasti tuossa turmaa tuottavassa sanassa.

"Mutta miten herra de Marsac arvelee minun voivan auttaa

häntä?" kysyi
Norbert.
 "Ottamalla herra Ambrosen mukaanne Geneveen", sano, Grillet
vetäytyen lähemmä ja puhuen yhä matalalla äänellä.

"Tahtoisiko hän sitte tulla?"

"Herra Ambroseko? Lähinnä veljensä kohtalon seuraamista, mistä

hän enimmän pitäisi, hän tahtoisi mielellään lähteä sinne
harhaoppisten pesään — Suokaa anteeksi, että käytän tätä sanaa,
herrani."

"Arvelin teidän kenties olevan samaa mieltä herranne kanssa",

virkkoi
Norbert.

"En tiedä miten ajatella. Ja todella ei minulla asemassan,

palvelijana ole oikeutta ajatella ollenkaan vaan tehdä kuten minua
paremmat käskevät."

"Jokaisella on oikeus ajatella", sanoi Geneven lapsi.

"Yleensä", jatkoi Grillet, "olen taipuvainen ottamaan aseman,

tulevassa maailmassa, kuten teen tässäkin, herra Ambrosen
vieressä. Olen palvellut häntä siitä asti kuin hän jätti imettäjänsä
sylin. Jos hyvä Jumala näyttää menetelleen ankarasti lähettäessään
hänet maailmaan ilman näköä, niin on Hän ainakin tehnyt paraansa
korvatakseen sitä antamalla hänelle hyvän sydämen ja hienon älyn."

"No, entäpä jos hän lähtee Geneveen, lähdettekö myöskin te?"

"Varmasti, herra. Mitenkäs muuten? Mutta juuri tässä kohden me

tarvitsisimme teidän apuanne. Te voitte vastata herrani puolesta,
että hän on todella teidän uskoanne; samoin minusta, etten
ainakaan ole uskonne vihollinen. Heidän ei ainakaan tarvitse ryhtyä
polttamaan minua jonakuna — kuinka nyt taasen, herrani, teidän
väkenne kutsuukaan katolilaisia?"

"Paavilaisiksi. Mutta me emme polta Paavilaisia Genevessä.

Kumminkin on totta, ettemme salli niiden tulla kaupunkiin, kun vaan
voimme estää sitä. Se ei kumminkaan aina onnistu. Teidän ei tarvitse
peljätä mitään loukkausta, Grillet. Mutta teidän on tultava toimeen
ilman messuja ja synnintunnustuksia ynnä muuta sen semmoista."

"Rohkenen sanoa että tulen hyvästikin toimeen", sanoi Grillet

kuivasti. "Hyvä siis, herra Norbert (arvelen, että se on teidän arvoisa
nimenne?), teidän hyvästä sanastanne Genevessä ja hyvästä
seurastanne matkalla ottaa herrani huolekseen kaikki maksut ja
tekee parhaansa turvatakseen teidän rauhaanne ja mukavuuttanne.
Luonnollisesti hän varustaa sievän matkakassan herra Ambroselle
Genevessä oleskelua varten, jottemme tule taakaksi niille, jotka
meidät ottavat vastaan. En epäile, etteikö sielläkin ole hyviä asuntoja
tai majapaikkoja joko vuokrattavaksi tai ostettavaksi."

"Varmasti", sanoi Norbert. "Mutta minun pitänee kertoa teille, että

vaikka te ja herranne tulisitte luoksemme ystävittä ja rahoitta, kuten
me, isäni ja minä ja moni muu teki, olisi kumminkin jokainen talo
Genevessä avoinna ottamaan teitä vastaan. Jokainen kansalainen
olisi valmis antamaan teille ruokaa ja suojaa, niin hyvää kuin hänellä
on itselleen ja omille lapsilleen."

"Te olette kummallista väkeä, herrani. Huomaanpa hyvin", hän

lisäsi, "kaikkien kulkupuheiden teistä olevan valheellisia. En usko
hetkeksikään — minä en! — että palvelette paholaista tai harjoitatte
salassa hirveitä paheita, tai — Mutta suokaa minulle anteeksi, hyvä
herra, että mainitsen sellaisia asioita." Hän keskeytti varovaisesti
puheensa katsottuaan Norbertin nuoriin kasvoihin. Hän kyllä arveli
Norbertin pysyvän kärsivällisenä. "Milloin aijotte lähteä?" hän kysyi
viimein kyllin levollisesti.

"Herra de Marsac kai halusta lähettäisi meidät oitis matkaan,

peljäten Ambrosen ilmaisevan itsensä. Mutta minä tiedän ettei
mikään voima maan päällä voi saada herra Ambrosea lähtemään
ennenkuin kaikki on ohitse."

"En minäkään sitä tahdo", sanoi Norbert lyhyesti.

"Mutta tuomiohan pannaan ensi lauantaina täytäntöön", lisäsi

Grillet surullisesti.

Norbert säpsähti. "Oletteko siitä varma?" hän kuiskasi miltei

henkeä vetämättä.

Grillet nyökkäsi päätään. Syntyi taas äänettömyys heidän välilleen.

Palvelija sen keskeytti. "Voimmeko lähteä sunnuntaina?" hän kysyi.

"Ehkä paremmin maanantaina", sanoi Norbert, ollen Genevestä

kotosin, missä lepopäivä pyhitettiin paljoa tarkemmasti kuin
romaanisissa tai muissa protestanttisissa seurakunnissa.

Mutta Grillet pani vastaan: "Sunnuntai olisi sopivampi päivä. Kun

ihmiset pitävät juhlapäivää, voisimme me muka olla lähtevinämme
tervehtimään ystäviä maaseudulla. Ja sitäpaitsi tuo jokainen päivä
uutta vaaraa, ja herra de Marsac käy kärsimättömäksi."

"Jos on tarpeeksi syytä lähteä sunnuntaina, niin voimmehan tehdä

niin", myönsi Norbert. "Mutta suunnitelmamme kaikista osista on
minun kysyttävä neuvoa herra Lyneltä, sillä minä olen suositettu
hänen luokseen, jotta hän saisi johdattaa minua kaikissa asioissa."
 "Ette olisi voinut tullakaan osoitetuksi kenenkään paremman luo,
herra Norbert. Mitä me olisimmekaan voineet tehdä ilman häntä
kaikessa tässä sekaannuksessa, sitä en tiedä. Hänellä on ihmeellinen
vaikutus kaikkiin vanginvartijoihin ja kaikkiin heidän apulaisiinsa.
Epäilemättä hän on maksanut hyvin runsaasti siitä."

"Tulkaa siis tänä iltana kuulemaan mitä hän sanoo", virkkoi

Norbert. He olivat tulleet ulos sivukappelista ja kävelivät pitkin
keskuskäytävää puhellen keskenään matalalla äänellä, kun urkujen
mahtava ääni äkkiä taivaalle kohoten täytti heidän korvansa ja sulki
heidän suunsa.

Grillet vaikeni. "Joku toimitus alkaa nyt", hän sanoi. "Minä seisatun
sitä odottamaan. Herra Ambrose ei vielä tarvinne minua."

"Sitäpä en minä tee", sanoi Norbert eroten hänestä ja kävellen

päättävästi suurelle ovelle, ulos viekoittelevasta hämärästä taivaan
vapaaseen auringon paisteeseen. "Olen erossa kaikesta siitä", hän
sanoi itsekseen. "Se ei voi koskaan enää lumota minua Sen loihtu
lakkasi ainaiseksi Louisin vankilassa."
XXVII LUKU.

Synkkiä pilviä.

Sillä välin kuluivat päivät Genevessä eräitten mielestä hyvinkin

hitaasti. Ei kukaan käsittänyt täydellisemmästi kuin Berthelier Lyonin
vankien vaaraa. Mutta sen vaikutukset häneen olivat päinvastaiset
kuin mitä olisi voinut odottaa. Hän puheli hyvin vähän, Gabriellen
kanssa tuskin ollenkaan, mutta hänen käytöstapansa Gabriellea
kohtaan, joka aina oli ollut lempeä, sisälsi nyt yhä suurempaa
hellyyttä. Mikä kummempaa oli, näytti hänen terveytensä siitä
hetkestä asti kuin hän kuuli asiasta todella alkavan parata. Hän söi
ruokansa säännöllisesti vaikkei juuri erityisellä ruokahalulla; ja joka
päivä oli hän vähä enemmän liikkeessä. De Caulaincourtin käsivarren
avustamana hän voi jo kävellä kadun mitan tai kaksikin, vaikka olikin
jälestäpäin hyvin väsynyt. Noina päivinä hän oli aina väsynyt ja halu
lepoon oli voimakas. "Mutta ei vielä", hän tapasi sanoa itsekseen, "ei
vielä, koska Gabrielle tarvitsee minua."

Kumminkin hän kuten jokainen muukin voi nyt tehdä Gabriellen

puolesta vaan hyvin vähän. Suurella surulla on ikävä yksinäisyytensä,
kuten kuolemallakin, jonka varjo se on. Hyvää tarkoittavat,
lohduttavat sanat menivät yksinkertaisesti hänen ohitsensa
tekemättä mitään vaikutusta. Useita semmoisia sanoja kyllä
lausuttiin, sillä tämä aika ei ollut hienotunteisen pidättyväisyyden
aikakausi, ja niin likeisesti yhteen liittyneessä yhteiskunnassa kuin
Geneve oli, tiedettiin julkisena salaisuutena, että nuori lähetysoppilas
Louis de Marsac oli ollut kihloissa Gabrielle Berthelierin kanssa,
vaikkakin noudattamatta konsistoriumin antamaa uutta lakia, joka
määräsi häät pidettäväksi kuuden viikon jälkeen kihlauksesta. Mutta
Gabrielle kuuli kaikkea samalla kohteliaalla välinpitämättömyydellä.
Hänen tiedettiin vihastuneen ainoastaan yhden kerran, ja silloin
lempeään, kaikille hyvääsuopaan tätiinsä.

"Minä ajattelen, rakkaani", sanoi Claudine hänelle eräänä päivänä,

"ettei meidän pitäisi vielä jättää kaikkea toivoa."

Gabrielle katsoi häneen suurilla, surullisilla silmillään, niinkuin

lempeä eläin, joka kärsii ilman toivoa, mutta myöskin ilman pelkoa
tai vihaa.

"Tiedättehän, lapseni, että jos he tahtovat luopua uskostaan,

tulevat he pelastetuksi maan päällä. Tie taivaaseen taasen on aina
avoinna."

"Te ette tiedä, mitä sanotte!" tiuskasi tyttö. "Jo tuon sanan
lausuminenkin on loukkaus Jumalan siunaamia marttyyreja
kohtaan!" Hän lähti huoneesta suuttumuksesta kalpeana, täynnä
murtuneen sydämen kiukkua.

Kaiken tämän ajan oli maa kuin raudasta ja taivaat kuin kuparista
Gabrielle Berthelierille. Tähän asti oli hänen nuoressa elämässään
ollut ainoastaan yksi synkkä hetki, se hetki jolloin hän oli odottanut
hirveätä eroa kaikesta mitä hän rakasti ja hyljättyä osaa
muukalaisten ja vihamiesten seassa. Hän oli silloin käyttäytynyt perin
urhoollisesti. Pahimmassa tapauksessa voi hän kuolla! Mitä on
kuolema sille, joka tuntee itsensä "kaikkivaltiaan Herran tyttäreksi",
jotta hänen tarvitseisi pelätä sitä? Kuoleman ja kärsimisen itsensä
tähden hän olisi voinut kestää. Vasta kun oli kysymys vielä
rakkaammasta elämästä, murtui hänen sydämensä, "eikä hänessä
enää ollut sielua". Louishan oli hänelle kaikki kaikessa, hänen
todellinen sielunsa. Noina ikävinä päivinä, jolloin hän oli kuullut
uutiset vangitsemisesta, oli hänen ruumiinsa Genevessä, mutta
todellisessa elämässään hän asui Lyonin vankilassa. Kaikki
väsymyksen, nälän ja tuskan vaiheet, kaikki tulikuoleman kauhut
kulkivat hänen vapisevan sielunsa lävitse, ei vaan yhden kerran,
vaan satoja kertoja. Hän kantoi kärsimystä toisen puolesta ja hän
kärsi sen yksinään. Hän ei koskaan uneksinut, että kärsimyksen
katkerat vedet, jotka kulkivat hänen päänsä yli tunti tunnilta, olivat
sitä laatua, joista lupauksen pyhät sanat lausuvat: "Kun sinä olet
kulkenut vesien lävitse, olen Minä oleva kanssasi". Tämä lupaus
koski Louista. Hänen puolestaan Gabrielle aneli sitä tuskallisella
vakavuudella, taistellen kiivaasti Herran kanssa yön unettomina
vartioina. Mutta Louisinkaan puolesta hän ei voinut tuntea
rukoustaan kuulluksi. Synkkä pilvi ympäröi häntä, eikä siinä ollut
halkeamaa, jonka läpi valo voisi tunkeutua. "Miksi Jumala salli tämän
tapahtua?" huusi hän aina sydämessään. Sellaisen kasvatuksen hän
kuin oli saanut — ahdasmielisen, ankaran ja ennen kaikkea todellisen
— ja ollen ehdottomasti, nurisematta kuuliainen Jumalan tahdolle, oli
hänellä ainoastaan yksi aihe, jonka syyksi hän voi lukea sellaiset
kysymykset. Hänellä ei ollut tuota vanhan profeetan juhlallista
lohdutusta: "Kumminkin salli minun puhutella Sinua tuomioittesi
tähden!" Gabriellella oli ainoastaan tämä elämän opetus —
suuremmoinen, vaan ah, miten ankara: "Herra se on; tehköön Hän,
miten Hän hyväksi näkee!"

Gabrielle sanoi: "Hänen tahtonsa tapahtukoon!" mutta ei sanonut:

"Tapahtukoon Sinun tahtosi." Kaiken muun tuskan ohessa hän oli
hyvin tietoinen tästäkin tosiasiasta. Tämä tieto lepäsi hänen
sydämellään raskaana, kylmänä ja liikkumattomana kuin kivi.
Vaikkakaan Jumala ei tämän tähden lakannut siunaamasta
Gabriellea, kadotti Gabrielle siitä syystä kumminkin tietoisuutensa
siitä että Jumala siunasi häntä. Gabrielle kadotti tuon sanomattoman
lohdutuksen: tunnon Hänen kätensä kosketuksesta kaiken ollessa
pimeätä.

"Hän on kuin kuollut, joka kävelee ympäriinsä", sanoivat Claudine

ja Margareta toisilleen. Mahdollisesti hän olisikin todella kuollut, jollei
toki hiukan apua olisi tullut hänen osakseen, kuten ikävyyksistä
pelastava apu niin usein tulee meille uuden onnettomuuden
muodossa.

Eräänä aamuna hän istui kuontalonsa ääressä kuten tavallisesti

koneellisesti työskennellen, siitä kuitenkin oli se viihdytys, että hänen
ajatuksensa saivat kulkea vapaina Louis de Marsacin seurassa
vankilassa. Berthelier istui huoneessaan näennäisesti lukien, mutta
todellisuudessa ottaen osaa hänen surullisiin ajatuksiinsa. Claudine
piti huolta jostakin talousasiasta ja Margareta oli mennyt torille.

Katuovella kuului askeleita ja ääniä. Sitten kuului Claudine

huudahtavan, saattaen siinä tuokiossa Gabriellen alas portaille, sillä
välin kun Berthelier häntä hitaasti seurasi.

Se oli Margareta, jota kannettiin takaisin kotiin paareilla, hänen

voihkaessa tuskasta. Vanha vaimo, vaikkakin hyvin ketterä vuosiinsa
nähden, oli ollut jonkun aikaa käymäisillään kykenemättömäksi
näihin torimatkoihin; kumminkaan hän ei tahtonut millään ehdolla
luovuttaa niitä Claudinelle tai Gabriellelle, eipä edes molemmillekaan
yhteisesti.

"Neiti pyörtyisi, jos hän näkisi kanalta niskat väännettävän nurin",

hän sanoi. "Gabrielle taasen antaisi noille varastaville 'harmaajaloille'
jokaisen siunatun demierin, mitä heidän päähänsä vain pistäisi
vaatia. Onpa siunaus, että isä Calvin on pannut kätensä väliin eikä
salli heidän myydä torilla vanhoja kasviksia tai pilaantuneita
hedelmiä, muutoin jokainen hölmö noutaisi kotiinsa sellaisia."

Siten tuli hän kulkemaan torilla liian usein. Palatessaan tänään

raskas korinsa käsivarrellaan hän kompastui ja lankesi. Myyjättärien
oli nostettava hänet pystyyn, ja kun hän langetessaan oli taittanut
jalkansa, kannettiin hänet kotiin. Hän pyysi kantajiaan viemään
hänet oitis sairaalaan, mutta he eivät tahtoneet tehdä sitä ilman
hänen isäntänsä lupaa. Tämä hylkäsi ehdotuksen pahastuen ja pyysi
kantajia laskemaan vanhan palvelijan tämän omalle vuoteelle. Sitte
lähetettiin heti noutamaan ensimäistä haavalääkäriä. Gabriellen
tuskallisesti katsellessa tämä asetti vahingoittuneen jäsenen
paikoilleen. Kumminkin kului viikkoja, ennenkun hän jälleen olisi
kykenevä laskemaan jalkansa maahan. Ja hänen ikäänsä katsoen
tuskin koskaan enää sitä voitiin odottaa.

Tämä oli nyt ikävä asianlaita. Berthelier oli kaikissa maallisissa

asioissa yksinkertainen kuten lapsi. Claudine oli luostarielämästään
alkaen aivan avuton ja sitäpaitsi perin kivulloinen. Gabriellen tarmo
oli menehtynyt hänen surujensa painosta. Naapurit, erittäinkin
lähinnä olevat Calvinit, olivat ystävällisiä ja avuliaita ja tilapäinen
palvelija saatiin heidän uskollisen Jeannettensa tyttärentyttärestä.
Mutta tämä oli Gabriellea nuorempi, kylläkin hyvin hyväntahtoinen
vaan heikko älyltään. Erittäinkin hän oli alati valmis unhottamaan
asioita. Ken vaan on ollut perheessä, jonka ainoa käytännössä
toimiva jäsen on temmattu pois, hän varmaan ymmärtää
Berthelierien säälittävän tilan. Heidän vaikeuksiaan vielä lisäsi se
seikka, että Margareta, joka itse ollen kykenemätön työhön, sen
sijaan antoi työtä jokaiselle. Hän tarvitsi huolellista hoitoa, ja iloista
on mainita, että hän saikin sitä.

Hän ei ollut mikään kiltti potilas. Tuskiaan hän kärsi rohkeasti,

mutta avuttomuutensa häntä sapetti ja kiukutti. Hän ei ainoastaan
uskonut, etteivät muut kyenneet tekemään hänen toimiaan yhtä
hyvin kuin hänkin, joka kenties olikin totta, vaan hän ei myöskään
voinut uskoa, että he voivat tehdä sitä lainkaan, mikä taasen ei ollut
totta. Hänen kärsimättömyytensä ja katkerat sanansa, joilla hän
usein puhutteli Gabriellea ja vielä enemmän onnetonta pikku
Bênoîtea, saivat Claudinen sanomaan hänelle eräänä päivänä:

"Jos minä olisin niin varma kuin te näytätte olevan, että hyvä
Jumala on valinnut minut ennen maailman perustamista ikuiseen
kunniaan, en pitäisi arvolleni sopivana tuolla tapaa kiukustua, joskin
aamukeitos sattuu olemaan hiukan palanutta."

"Valittuko?" toisti Margareta. "Joka tapauksessa minä olin valittu

pitämään huolta, että herrani ruoka on soveliasta hänelle
syötäväksi."

Kentiesi hänen jumaluusoppinsa oli parempi kuin hän itsekään

huomasi.
Valinta kunniaan tarkoittaa myös valintaa velvollisuuksiin nähden.
Muuten sillä ei ole mitään merkitystä.
 Huolimatta useista virheistä, joita Margareta huomasi ja moitti,
menetteli Gabrielle tässä tapauksessa oikein. Hän oppi
kaksoiselämän salaisuuden. Hän voi keittää Margaretan ohjeiden
mukaan ja isänsä makua myöten; hän voi pestä, laasta ja tomuuttaa
tarpeeksi hyvin kätensä ohjeen mukaan, mutta hänen sydämensä oli
jossain muualla. Mutta kun tällaisessa tapauksessa jonkun osan on
aina heikonnuttava, lakkasi sielun jännitys hänessä niin paljon, että
hän jälleen kykeni elämään. Työ ei ollut lääkettä hänen tuskilleen,
mutta se oli lievikettä. Se ei vähentänyt kovan iskun merkitystä,
mutta se tylsytti hermot kärsimästä siitä.

Eräänä päivänä Claudine ja Gabrielle menivät yhdessä torille. Sillä,

kuten Margareta julmalla tyytyväisyydellä mietti itsekseen, nyt
tarvittiin kaksi henkilöä huonosti toimittamaan samaa, jota hyvästi
tekemään ennen oli tarvittu vaan yksi. Kotia palatessaan he
kohtasivat pienen joukon ratsumiehiä, jotka olivat juuri saapuneet
kaupunkiin Pont de l'ivren kautta. Niitä oli pari kolme sweitsiläistä,
jotka käyttivät todellisilta Bernin porvareilta; heidän keskessään oli
muuan nuori herrasmies puettuna Ranskan tavan mukaan, jonka
suitsia piteli hänen vierellään ratsastava palvelija, ja joukossa oli
myöskin — Norbert. Hän kumarsi ääneti kahdelle ystävälleen
näyttäen Claudinen mielestä yhdellä haavaa miehekkäältä, vakavalta
ja surulliselta. Gabrielle ei jaksanut laisinkaan ajatella; sumu nousi
hänen silmiensä eteen, ja ilman Claudinea hän olisi kaatunut.

Nopeasti ja ääneti he menivät kotiinsa. Kun he saapuivat

lähemmä, kuiskasi Claudine:

"Menemmekö seuraavalle ovelle?"

"Ei", vastasi Gabrielle, "hän kyllä saapuu luoksemme."

 Kun he tulivat sisään, rupesi Gabrielle oitis kuumeentapaisella
innolla valmistamaan kasviksia, joita he olivat tuoneet mukanaan
ruuanlaittoa varten. Mutta Claudine pian huomasi, ettei hän lainkaan
voinut nähdä. Hänen kätensä liikkuivat epävarmasti ilman silmien
ohjausta.

"Mene kamariisi, lapsi!" hän sanoi. "Minä kutsun sinut, kun hän
tulee."

Niinpä Gabrielle meni sisään ja polvistui vuoteensa viereen. Hän ei

rukoillut — mitäpä tässä rukoili? — vaan lähetti tuskansa syvyydestä
ihminen tiedottoman, kuvaamattoman huudon suurelle Isälle. Hän ei
tiennyt oliko minuutteja vai tunteja kulunut, ennenkun hän kuuli
Berthelierin äänen, tuon äänen, joka hänelle varmaan hellimmät
säveleensä säilytti, hiljaa kutsuvan: "Gabrielle!"

He olivat kaikki kokoontuneet arkihuoneeseen. Berthelier istui

nojatuolissa, jonka hän nykyään harvoin jätti; de Caulaincourt nojasi
sen selkänojaan; Claudine istui hänen vieressään; Norbert seisoi
heidän edessään suorana ja kookkaana, ja kasvonsa Kuvastivat
jaloa, kunnioittavaa vakavuutta. Kun Gabrielle astui sisään, kääntyi
nuorukainen häneen päin ja katsoi häneen. Mutta he eivät
vaihtaneet tervehdyssanaa.

"Hän on Jumalan luona", sanoi Norbert.

Gabriellesta tuntui siltä, että hän olisi tiennyt sen jo vuosia sitten,
— koko elämänsä ajan. Vielä samana aamuna oli hän ajatellut
Louista yhä kärsivänä vankilassa. Jotakin oli hänen kasvoissaan, joka
sai de Caulaincourtin asettamaan hänelle tuolin, ja vetämään hänet
hellästi siihen.
 "On parasta että kerrot kaikki", hän sanoi pojalleen.

"Niinkuin vain voin ja sen mukaan kuin itse olen kaikki nähnyt",
sanoi Norbert. "Minä näin marttyyrit, kun he kuulivat
kuolemantuomionsa. Veljemme, Denis Peloquin, ei ollut heidän
mukanaan. Hänet oli viety vankilasta ja hän sai todistaa Jumalan
kunniasta jossain muualla. Mutta jälellä oli vielä kolme: Etienne
Gynet, Henri de Marsac — ja Louis. Siellä oli myöskin toisia
tuomittuina vähempiin rangaistuksiin. Tuomion luettua tuli pyöveli
köysisilmukan kanssa, jonka hän pisti tuomittujen kaulaan. Mutta
kun hän tuli Louisin luo, joka oli serkkunsa Henrin edellä viimeinen,
hän pysähtyi, ja puhetta johtava tuomari lausui, että tämä häväistys
voitiin jättää pois, koska hänet huomattiin jalosyntyiseksi. Siihen
vastasi Louis hymyillen: 'Millä oikeudella te, herra, kiellätte minulta
marttyyriritarikunnan arvokkaimman kauluksen?' Sitten hän
riemuiten ja iloiten meni kuolemaan." Norbert keskeytti, mutta
viimein hän jatkoi nähtävällä ponnistuksella: "Jumala oli hänen
kanssaan loppuun asti. Mutta minä en voi puhua siitä — vielä.
Kuitenkaan ei näkynyt pelon eikä tuskan merkkiä. Niin kauvan kuin
hän vielä voi puhua, rukoili hän. Ja tämän hän viskasi minulle
tulesta."

Se oli pieni norsunluinen taulu. Norbert antoi sen Gabriellen

käteen ja sanoi kumartuessaan hänen puoleensa:

"Minulla on sanomakin tuotavana — kerron sen toiste."

"Ei", sanoi Gabrielle katsahtaen ylös, kyynelettömissä silmissään

outo valo, "ovathan kaikki täällä ystäviä."

"Louis sanoi: 'Kerro hänelle että Herra, joka on lohduttanut minua,

on lohduttava myöskin häntä. Hänen pitää saada voimakkaampi
lohdutus, koska hän on suuremmassa tarpeessa'."

Väristys kulki Gabriellen ruumiin läpi, kun hän kuuli sen, mutta
muuten hän ei liikahtanutkaan. Kumminkin oli hänen kasvoissaan
jotakin, joka sai de Caulaincourtin sanomaan:

"Lähde kanssani, poikani; olet sanonut kyllin."

Norbert tunsi jääkylmän käden kosketuksen ja kuuli äänen mikä

näytti tulevan etäisyyksien takaa:

"Kiitän teitä!" Sitten hän seurasi isäänsä ulos.

Myöskin Claudine lähti pois, lausuen:

"Minun pitää kertoa tästä Margaretalle." Huoneessa oli syvä

äänettömyys. "Tule tänne, lapseni", sanoi viimein Berthelier.

Gabrielle tuli ja polvistui hänen tuolinsa viereen. Ami asetti

kätensä hänen päänsä päälle ja sanoi lempeästi:

"Jumala lohduttakoon sinua!"

Sitten puhkesivat kyyneleet viimein "kesämyrskyn lailla" ja niihin

sekoittui pian myöskin vanhuksen hitaat, vastahakoiset vesikarpalot.

Gabriellen kyyneleet toivat mukanaan parannuksen, tai paremmin

sanoen ne olivat itsessään merkkinä parannuksesta, joka oli tullut
hänen osakseen. Ei kestänyt kauan, ennenkuin hän nousi ja seisoi
jaloillaan. Hänen kasvonsa olivat ihmeellisen kylmät. Hänen
silmissään oli valo — valo, joka tulee auringon ja tähtien yläpuolelta.
Hänen äänensä oli selvä, eikä se vavissut eikä pettänyt, kun hän
sanoi:
 "Kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Jesuksen
Kristuksen meidän Herramme kautta. Sillä taistelu on ohi ja voitto on
saavutettu."

Siten Gabriellelta pimeys katosi ja valkeus jälleen paistoi. Ensin

vaihtui jokainen surullinen ajatus vallan itsestään kummasteluun ja
riemuun toisten ajatusten tähden. Louishan oli turvassa, oli vapaa,
hän oli Kristuksen kanssa ikuisesti. Eikö Gabriellen pitäisi olla iloinen
siitä — hänen, joka niin rakasti Louista? Jos hän oli juonut tuskan
maljasta Louisin kanssa, eikö hän voisi juoda myöskin riemun
maljasta hänen kanssaan? Ajatuksissaan hän oli lähtenyt Louisin
mukaan; ajatuksissaan hän seisoi Louisin kanssa kristallimeren
kaltaalla, missä ei enää ole suruja, ei parkua eikä tuskaa, vaan
soittajat helkyttelevät kultaisia harppujaan Jumalan ja Karitsan
ylistykseksi.

Mutta tämä mielentila ei voinut kestää ikuisesti. Nämä taivaallisen

kunnian välkähdykset ovat luonnoltaan katoavaisia, ja niiden täytyy
poistua meiltä, muuten ne voisivat hävittää maallisen elämämme
tasaisesti jatkuvan kulun. Mutta ken kerran on tuntenut niitä, ken on
kerran, vaikkakin himmeästi ja etäältä nähnyt 'Edenin polkujen
kimaltelevan', hän ei koskaan kokonaan voi unhoittaa sitä. Hän ei
koskaan jälestäpäinkään voi olla entisensä kaltainen. Kenties ei
kellekään anneta koskaan sitä näköä — tai paremmin sanoen hän ei
koskaan kykene ottamaan vastaan sitä — jollei hän ensin ole
vaipunut alas tuskien suuriin syvyyksiin.
XXVIII LUKU.

Vanhat asiat haihtuvat.

Mä sinut tunnen, mi kohtaloita,

Pimeyden halki viet voittohon.
Ja kesken surujen alholoita,
Sun suomastais ilo noussut on.

R. Browning.

"Isä", kysyi Gabrielle seuraavana päivänä, "tahtoisitko antaa

lapsellesi lahjan?"

Mitä voisikaan hän nyt kieltää häneltä? Vastaus tuli nopeasti ilman
mitään viivytystä tai ehtoja —

"Sinä saat sen."

"Ensi sunnuntaina on Herran ehtoollinen. Minä tahdon kiittää

Jumalaa
Hänen marttyyrinsa takia, joka nyt syö ja juo Hänen
valtakunnassaan.
Tulkaa kanssani, rakas isä."
 Vanhus notkisti päätään. "Lapsi, en ole sitä ansainnut", hän sanoi.

"Hänen luonaan ei ole muulla arvoa kuin rakkaudella. Ja tehän

rakastatte."

Berthelier mietti hetken, sitten hän sanoi: "Mutta se ei ole

mahdollista. Jos olisi kysymys ainoastaan Hänen tunnustamisestaan
maailman edessä, ja jokainen olisi vapaa tekemään sitä — mutta on
vielä tyydytettävänä pastorit ja konsistoriumi. Minut suljettaisiin pois
kuten sukulaisenikin."

"En ajattele niin, isä. He tuntevat nyt teidät. Pastori Poupin, joka
kunnioittaa teitä, tulee kyllä puhumaan puolestanne."

Sisar Claudine oli saapuvilla ja lausui rohkeasti veljensä

kummastukseksi:

"Jos minua suvaitaan, tahdon tehdä teille seuraa. Minä voin yhtä
hyvin olla todellisesti sitä, mitä olen näyttänyt olevani. Kahden
portaan välillä seisominen, jalka kummallakin, ei ole varmaa eikä
hupaistakaan. Jos minä voin pelastaa sieluni Genevessä — ja minä
kallistun aina enemmän ajattelemaan että sen voin — niin pitää sen
tapahtua Geneveläiseen tapaan. Elkäämme hukatko aikaa
lähettämällä noutamaan pastoria, jonka tiedämme luotettavaksi ja
meille ystävälliseksi mieheksi. Antakaamme hänen kirjoittaa
nimemme kirjaansa — vai miten te kutsutte noita tarpeellisia
valmistuksia."

"Norbert meni juuri ovensa ohitse", sanoi Gabrielle, "arvattavasti

matkalla kouluun."
 Mutta Norbert ei mennytkään enää kauemmin kouluun. Lopun
kasvatuksestaan hänen piti saada toisella tavalla. Mutta hänellä oli
oma asiansa pastorille. Hän oli jo toisten ikäistensä tavalla ollut
valmistettavana ensimmäiselle ehtoolliselleen, mutta joulun ja jälleen
pääsiäisen aikaan, kun näitä suuria kristikunnan juhlia vietettiin
Genevessä Calvinin toimesta, hänet oli hyljätty kelvottomana. Mutta
mitä sitte seurasi, se oli tarpeeksi ainakin tyydyttämään pastori
Poupinia, joka ottikin Berthelierin pyynnöstä puolustaakseen tätä ja
hänen sisartaan. Pastori oli Berthelierin sairastuttua käynyt jonkun
kerran tämän luona, jonka jälkeen hän kertoi vaikutelmistaan isä
Calvinille seuraavilla sanoilla:

"Minä luulen, että hän on osa todellisesta viinipuusta, vaikkakin

sattumalta muurin yli kulkeva osa." Syyskuun ensimäinen sunnuntai-
aamu valkeni kirkkaana ja viehättävänä Geneven tornien ja talojen
yli. Berthelier, Claudine ja Gabrielle lähtivät varhain seurakuntansa
kirkkoon St. Gervaisiin. Mutta ennenkun he olivat ehtineet
montakaan askelta, yhtyi heihin de Caulaincourt ja Norbert.

"Calvinit menevät St. Peteriin, kuten on sopivaa ja oikein", sanoi

de
Caulaincourt. "Mutta Norbert ja minä haluamme tulla teidän
kanssanne."

Huolimatta surusta, joka asui jokaisen sydämessä, hohti de

Caulaincourtin kasvoilla suloisen rauhallinen ja tyytyväinen ilme.
Ääni, jolla hän lausui "Norbert ja minä", teki hyvää kuulla.

Pastori, joka sinä päivänä saarnasi St. Gervaisissa, ei ollut noita

suuria uskonsankareita, joiden ääni yhä kaikuu aikojen halki. Ei hän
pitänyt mitään sellaista mainiota historiallista puhetta, jonka kaiku
yhä elää seassamme. Hän oli vaan yksinkertainen, uskollinen kristitty
ja todellinen pastori, joka rakasti työtään, kansaansa ja ennen
kaikkea Herraansa. Kumminkin hänen yksinkertaisissa, tyynissä
sanoissaan oli jotakin, joka veti puoleensa kaikkien sydämet ja sai ne
sykkimään yhdessä hänen omansa kanssa. Hänen salainen voimansa
ei ole vielä hukkunut eikä tulekaan koskaan hukkumaan, ennenkun
loppu tulee ja viimeinen Jesuksen nimen rakastaja kootaan pois
asumaan Hänen kanssaan ikuisesti. Pastori Poupin puhui Hänestä.
Hän sai jokaisen läsnäolevan miehen ja naisen tuntemaan että
hänellä Herrassa oli ikuisesti elävä, aina rakastavainen ystävä, joka
tuntee jokaisen ajatuksen, ottaa osaa jokaiseen suruumme ja auttaa
kaikissa vaaroissa. Tämä ystävä oli kuollut jokaisen puolesta. Eikö
kukin tahtonut olla halukas kuolemaan ilolla hänen tähtensä, kuten
eräät, heille kaikille hyvin tunnetut henkilöt juuri äskettäin olivat
vaaditut tekemään? Astukoot he siis lähemmä ja syökööt Hänen
leipäänsä, ja juokoot Hänen kaikkiaan, toveruusmaljaa Hänen
kanssaan Hänen kärsimyksissään ja kunniassaan, joka malja samalla
yhdisti heidät Hänessä kaikkiin niihin, jotka olivat menneet pois
ennen heitä. Varmaan voivat he uskoa, että nämä heidän
pöytäkumppaninsa nyt ottivat osaa pyhään ateriaan heidän
kanssaan, vaikkakin ne istuivat toisen pöydän ääressä ja ajallinen
verho salasi ne heidän näkyvistään. Ylhäällä ja kuitenkin läsnä sekä
meidän että heidänkin kanssaan oli juhlan isäntä. Ja nyt samoin kuin
vanhaan aikaan teki Hän itsensä tunnetuksi jokaiselle leivän
murtamisessa.

Vakavan jumalanpalveluksen loputtua hajaantui seurakunta,

mennen kukin rauhallisesti kotiinsa. Mutta Genevenkin ankarat tavat
suvaitsivat toisen saarnan jälkeen, joka oli kello kaksi, miellyttävän
iltapäiväkävelyn Crêtsissä tai Plain-palaisissa. Norbert ja hänen
isänsä nauttivat siitä suuresti ja puhelivat keskenään monista
asioista. Kotimatkallaan he kävivät katsomassa Norbertin sokeaa
ystävää, Ambrose de Marsacia, joka palvelijansa Grilletin kanssa
asusti erään kirjanpainajan luona. Herra de Maisonneuve oli kyllä
tarjoutunut ottamaan heidät vastaan, mutta kun Ambrose isänsä
anteliaisuuden tähden oli kykenevä maksamaan kaikki menonsa,
päätettiin että varakkaat Maisonneuvet saisivat säästää
vieraanvaraisuutensa monia hyljätyltä varten, jotka sitä tarvitsivat.
Berthelierit menivät heti kotiinsa. Claudine ja Gabrielle kertoivat
Margaretalle kirkonkuulumiset ja surkuttelivat hänen pakollista
poissaoloaan.

"Ainoa olette meistä, joka sitä todella tarvitsi", sanoi Claudine.

"Ja", sanoi Margareta, "se on ainoa pyhä ehtoollinen, jonka olen

laiminlyönyt sittekun isä Calvin rupesi sitä jakamaan."

"Mutta minä toivon, että olette meidän kanssamme ensi kerralla",

lisäsi
Gabrielle ystävällisesti.

Illallisen jälkeen autettiin Margareta vuoteeltaan ja Berthelier,

Claudine ja Gabrielle istuivat yhdessä. Berthelier oli ollut hyvin
äänetön kaiken päivää, mutta nyt hän näytti olevan halukas
puhumaan. "Claudine", hän sanoi, "muistatko vielä vanhoja päiviä,
miten me sunnuntaisin usein söimme illallista herra Lévrierin luona?"

"Kylläpä niinkin, muistan hyvin. Muutamat ystävistäsi, Ami, olivat

siihen aikaan semmoisia, joita voitiin kutsua hurjapäiksi, tai
lievemmin sanoen ja käyttäen teidän omia sanojanne, keikareiksi.
Muistatko serkkusi Philibertin laulun, jota me kaikki usein lauloimme.
Totta tosiaan jokainen silloin lauloi sitä, jopa katupojatkin?
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com