Download the full version and explore a variety of ebooks

or textbooks at https://ebookmass.com

Creating Responsive Websites Using HTML5 and CSS3:

A Perfect Reference for Web Designers Varun Gor

_____ Tap the link below to start your download _____

https://ebookmass.com/product/creating-responsive-websites-
using-html5-and-css3-a-perfect-reference-for-web-designers-
varun-gor/

Find ebooks or textbooks at ebookmass.com today!

 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmass.com
to discover even more!

Website Design and Development with HTML5 and CSS3 Hassen

Ben Rebah

https://ebookmass.com/product/website-design-and-development-with-
html5-and-css3-hassen-ben-rebah/

New Perspectives HTML5 and CSS3: Comprehensive 7th Edition

Patrick M. Carey

https://ebookmass.com/product/new-perspectives-html5-and-
css3-comprehensive-7th-edition-patrick-m-carey/

New Perspectives on HTML5, CSS3, and JavaScript 6th

Edition Patrick Carey

https://ebookmass.com/product/new-perspectives-on-html5-css3-and-
javascript-6th-edition-patrick-carey/

Python Graphics: A Reference for Creating 2D and 3D

Images, 2e 2nd Edition Bernard Korites

https://ebookmass.com/product/python-graphics-a-reference-for-
creating-2d-and-3d-images-2e-2nd-edition-bernard-korites/
blogdown: Creating Websites with R Markdown Yihui Xie

https://ebookmass.com/product/blogdown-creating-websites-with-r-
markdown-yihui-xie/

Python Graphics: A Reference for Creating 2D and 3D Images

2nd Edition Bernard Korites

https://ebookmass.com/product/python-graphics-a-reference-for-
creating-2d-and-3d-images-2nd-edition-bernard-korites/

Basics of Web Design: HTML5 & CSS, 6th Edition Terry

Felke-Morris

https://ebookmass.com/product/basics-of-web-design-html5-css-6th-
edition-terry-felke-morris/

Basics of Web Design: HTML5 & CSS (5th Edition) Terry

Felke-Morris

https://ebookmass.com/product/basics-of-web-design-html5-css-5th-
edition-terry-felke-morris/

eTextbook 978-1305578166 Web Design with HTML & CSS3:

Comprehensive (Shelly Cashman Series)

https://ebookmass.com/product/etextbook-978-1305578166-web-design-
with-html-css3-comprehensive-shelly-cashman-series/
Varun Gor

Creating Responsive Websites Using

HTML5 and CSS3
A Perfect Reference for Web Designers
Varun Gor
Bengaluru, India

ISBN 978-1-4842-9782-7 e-ISBN 978-1-4842-9783-4

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9783-4

© Varun Gor 2023

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively
licensed by the Publisher, whether the whole or part of the material is
concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in
any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Apress imprint is published by the registered company APress

Media, LLC, part of Springer Nature.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY
10004, U.S.A.
This book is dedicated to all the hustlers who have started from ground
zero, putting in effort day after day to progress and achieve their goals.
#KeepItUp #Hustlers #Achievers
Any source code or other supplementary material referenced by the
author in this book is available to readers on GitHub
(https://github.com/Apress). For more detailed information, please
visit https://www.apress.com/gp/services/source-code.
Acknowledgments
First I would like to acknowledge my mother, wife, and brother who
supported me in this venture and believed that I could do something I
never thought was possible for me. I also acknowledge the guidance of
my mentors who have shaped my career in the field of IT.
I would also like to acknowledge the Apress team, particularly Divya
Modi and Shonmirin P.A., who went through the trouble of chasing
down every minute detail and helping me shape this book. This was a
tough time for them, and this book would have not been possible
without them.
A special acknowledgment goes to my two furry friends, Coco and
Arlo. The way they light up the surroundings has made it easy for me
(actually everyone) to complete this book.
Table of Contents
Chapter 1:​Introduction to Web Development
Need for Web Development
Technologies Used in Web Development
How HTML Works in a Web Browser
HTML Elements
HTML Page Structure
How CSS Works
The Problem CSS Solves
CSS Selectors
Summary
Chapter 2:​HTML5 and Responsive Web Design
What HTML5 Features Are Supported by Browsers?​
How to Write HTML5 Pages
Writing HTML5 Code Is Easy
Semantic Elements in HTML5
New Semantic Elements
Text-Level Semantics in HTML5
Why Are Text-Level Semantics Important?​
How to Use Text-Level Semantics
Audio and Video Capabilities of HTML5
Summary
Chapter 3:​Cascading Style Sheets and Layouts
CSS and Responsive Design
Using Floats
Building a Float Layout
 Box-Sizing or Border-Box
Introduction to Flexboxes
Flexbox Overview
Arranging the Flex Items
Properties of Flex
Building a Flexbox Layout
Introduction to CSS Grid
CSS Grid:​Revolutionizing Web Layout Design
What Is a CSS Grid?​
Defining a Grid
Placing Grid Items
Grid Lines and Areas
Alignment and Spacing
Responsive Design with CSS Grid
Browser Support
Sizing Grid Columns and Rows
Placing and Aligning Grid Items
Building a CSS Grid Layout
Summary
Chapter 4:​Media Queries
What Are Media Queries?​
Common Media Features
Significance of Media Queries
How Does a Media Query Work?​
Building a Simple Media Query Project
Summary
Chapter 5:​CSS Selectors, Color Modes, and More
Exploring the Power of CSS3
Understanding the Building Blocks of Styling
The Power of Vendor Prefixes
Multiple Columns and Responsive Design in CSS3
Beautifying the Column Layout
Word Wrapping
New CSS3 Selectors
The Universal Selector
Attribute Selectors
Negation Selector
Adjacent Sibling Selector
General Sibling Selector
First Child Selector
Last Child Selector
Empty Selector
Nth Child Selector
Root Selector
CSS3 String Manipulation Attribute Selectors
Attribute Selectors Recap
Substring Matching Attribute Selectors
Prefix Match
Suffix Match
Substring Match
Word Match
Practical Examples
 Custom Web Typography
Web Fonts
Font Stacks
Text Effects and Decorations
Variable Fonts
Animations and Transitions
@font-face Typography in Responsive Design
Font Selection
Font Formats
Media Queries
Fluid Typography
Performance Optimization
CSS3 Color Formats
RGBA and HSLA
HEX with Alpha Channel
CSS Named Colors
Hue Saturation Lightness
RGB with Percentage
Transparent
Summary
Chapter 6:​Animations and Transitions in CSS3
Animating with CSS3
What Are the Animation Properties?​
Animating an Object
CSS3 Transitions
Understanding CSS3 Transitions
 Key Concepts of CSS3 Transitions
Implementing CSS3 Transitions
The Properties of Transition
transition-property
transition-duration
transition-timing-function
transition-delay
The Transition Shorthand Property
transition
transition-property
transition-duration
transition-timing-function
transition-delay
Understanding Timing Functions
The Basics of Timing Functions
Common Timing Functions
Creating Custom Timing Functions
Experimentation and Fine-Tuning
CSS3 2D Transitions
Understanding CSS3 2D Transformations
Translation
Scaling
Rotation
Skewing
Origin Manipulation
Combining Transformations
 CSS3 3D Transformations
Understanding CSS3 3D Transformations
Key Concepts of CSS3 3D Transformations
Summary
Chapter 7:​Background and Shadows in CSS
Text Shadows with CSS3
Allowed Color Values
How to Prevent a Text Shadow
An Embossed Text Shadow Effect
Multiple Text Shadows
Box Shadows
Understanding the box-shadow Property
Basic Box Shadows
Multiple Shadows for Complex Effects
Inset Shadows:​Creating Sunken Elements
Creating Text Shadows
Background Gradients
Repeating Gradients
Multiple Background Images
Sizable Icons for Responsive Design
Best Practices for Using Scalable Icons in Responsive Design
Summary
Chapter 8:​Forms with HTML
HTML5 Forms
Decoding the HTML5 Form Elements
Input Type
required
placeholder
autofocus
Points to Consider
autocomplete
Usage of autocomplete Attribute
dropdown and Its Associated Values
The <datalist> Element
The <input> Element with the list Attribute
HTML5 Input Types
Text Input
Password Input
Number Input
Email Input
URL Input
Tel Input
Date Input
Time Input
Datetime Input
Month Input
Week Input
Color Input
Checkbox Input
Radio Input
File Input
Search Input
 Range Input
Submit Input
Reset Input
Button Input
Polyfill Nonsupportive Browsers
Summary
Chapter 9:​Cross-Browser Challenges and How to Resolve Them
Cross-Browser Challenges
Progressive Enhancement:​Building from the Ground Up
Graceful Degradation:​Starting at the Pinnacle
Balancing Act:​Which Approach to Choose?​
Progressive Enhancement vs.​Graceful Degradation
When to Choose Progressive Enhancement
When to Choose Graceful Degradation
Making the Choice:​Balancing Priorities
Accommodating Older Versions of Internet Explorer
Modernizr and How It Is Used in Responsive Design
What Is Modernizr?​
Why Is Modernizr Important for Responsive Design?​
Using Modernizr in Responsive Design
Modernizr and Its Support for HTML5
Understanding Modernizr:​A Brief Overview
HTML5:​The Evolution of Web Standards
Modernizr and HTML5 Feature Detection
Adding Media Query Capabilities for Internet Explorer 6, 7, and
8
 Understanding the Problem:​Limited Media Query Support
Introducing Modernizr’s Feature Detection
Using Modernizr for Min/​Max Media Queries
Conditional Loading with Modernizr
Understanding Conditional Loading
The Role of Modernizr
Advantages of Conditional Loading with Modernizr
Implementing Conditional Loading with Modernizr
Summary
Index
About the Author
Varun Gor
has more than 14 years of experience
creating websites using Java, HTML, CSS,
and JavaScript technologies and has
worked with major IT companies with
global clienteles. Varun graduated with a
degree in computer science from
Visvesvaraya Technological University in
2007 and has been part of the corporate
world ever since. Alongside his innate
nature to explore technology, Varun is
interested in outdoor activities; he has
been part of club cricket and played
division 3 league matches, been on a
night trek near Bengaluru, and explored
the city (less city more food) on his bike. In addition, he enjoys binge-
watching good movies and TV shows (recently on web series), and at
times he disconnects himself from the world around him using a device
named headphones. Recently he has been trying his hand at cooking
(God save his family).
About the Technical Reviewer
Sourabh Mishra
is an entrepreneur, developer, speaker,
author, corporate trainer, and animator.
He is a Microsoft guy; he is passionate
about Microsoft technologies and a true
.NET warrior. Sourabh has loved
computers from childhood and started
his career when he was just 15 years old.
His programming experience includes
C/C++, ASP.NET, C#, VB.NET, WCF, SQL
Server, Entity Framework, MVC, Web API,
Azure, jQuery, Highcharts, and Angular.
He is also an expert in computer
graphics. Sourabh is the author of Practical Highcharts with Angular,
published by Apress. Sourabh has been awarded a Most Valuable
Professional (MVP) status. He has the zeal to learn new technologies,
sharing his knowledge on several online community forums.
He is a founder of IECE Digital and Sourabh Mishra Notes, an online
knowledge-sharing platform where one can learn new technologies
easily and comfortably.
© The Author(s), under exclusive license to APress Media, LLC, part of Springer
Nature 2023
V. Gor, Creating Responsive Websites Using HTML5 and CSS3
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9783-4_1

1. Introduction to Web Development

Varun Gor1
(1) Bengaluru, India

This chapter will cover why web development is needed in today’s

digital world, how web development is done, and which technologies
are capable of creating world-class and high-performing websites. Web
developers need to know how HTML and CSS work, which will be
covered in depth. I will briefly explain HTML elements and page
structure so you can understand how HTML and CSS work in
conjunction to create websites. I will also explain the problem that CSS
solves and how to write CSS code.

Need for Web Development

Web development has become an increasingly vital aspect of modern
life. The Internet has become an essential part of our daily routine, from
shopping and entertainment to social media and education. With the
constant expansion of the digital world, the demand for web
development has grown exponentially.
Web development refers to the creation and maintenance of
websites, web applications, and other online platforms. It involves a
wide range of skills, including programming languages, database
management, and graphic design. Web developers work together to
create websites that are user-friendly, visually appealing, and accessible
to a broad audience.
One of the most significant reasons why web development is so
essential is the rise of e-commerce. With an increasing number of
people who shop online, businesses are realizing the importance of
having an online presence. Websites are now more than just a way to
provide information about a company; they are a critical tool for
generating revenue. A well-designed website can attract more
customers, increase brand awareness, and ultimately boost sales.
Web development is also crucial for the education sector. With the
growth of e-learning, schools and universities need to have online
platforms that provide easy access to course materials, discussions, and
online assessments. This allows for a more flexible learning experience,
making education more accessible to students who may not be able to
attend traditional classrooms.
Moreover, web development has become essential in the healthcare
industry. With the COVID-19 pandemic, healthcare providers have had
to shift to telemedicine and virtual consultations. The development of
online platforms has been crucial in providing care to patients, enabling
doctors to diagnose and treat patients remotely. There are many such
examples where technology has served a better and convenient means
of accomplishing our daily tasks.
In addition to the practical uses, web development has become an
essential tool for communication and entertainment. Social media
platforms, such as Facebook and Twitter, have become a significant part
of our daily lives. These platforms rely heavily on web development to
provide users with an engaging and user-friendly experience.
In conclusion, web development is crucial for our modern-day
world. It has become an essential tool for businesses, education,
healthcare, and communication. As the Internet continues to evolve, the
demand for web development will only increase. With the right skills
and tools, web developers can help create websites and online
platforms that are both functional and visually appealing, making the
Internet a better place for everyone. The next section explains which
technologies you can use.

Technologies Used in Web Development

The technologies used in web development have evolved significantly
over the years, with new frameworks, tools, and languages emerging to
improve the performance, functionality, and user experience of
websites. Here are some of the key technologies that have evolved in
web development. This book will be focusing on HTML and CSS.
HTML: Hypertext Markup Language (HTML) has been the backbone
of web development since the early days of the Internet. HTML has
evolved over time, with new versions introducing new elements and
features that make it easier to create complex websites and
applications.
CSS: Cascading Style Sheets (CSS) is used to style and lay out web
pages. CSS has evolved to include new features, such as flexboxes,
grids, and animations, that make it easier to create sophisticated
designs and interactive user experiences.
JavaScript: JavaScript is a scripting language used to create
interactive websites and applications. JavaScript has evolved
significantly over the years, with new libraries and frameworks such
as React, Vue, and Angular making it easier to create complex web
applications.
Server-side languages: Server-side languages such as PHP, Python,
and Ruby on Rails are used to create dynamic web applications that
interact with databases and other server-side components. These
languages have evolved to become more efficient and scalable,
enabling developers to build complex web applications.
Web APIs: Web application programming interfaces (APIs) allow web
developers to integrate with other web services and data sources.
Web APIs have evolved to include new standards such as RESTful
APIs, which provide a simple and flexible way to interact with web
services.
Cloud computing: Cloud computing has transformed web
development by providing a scalable and flexible infrastructure for
web applications. Cloud platforms such as AWS, Google Cloud, and
Microsoft Azure allow developers to deploy and manage web
applications with ease.
Progressive web apps: Progressive web apps (PWAs) are web
applications that provide a user experience similar to native apps.
PWAs have evolved to include new features such as service workers,
which allow web applications to work offline and provide push
notifications.
 Artificial intelligence: Artificial intelligence (AI) is increasingly being
used in web development to improve user experiences and provide
new functionality. AI-powered chatbots, for example, can provide
instant customer support, while machine learning algorithms can
personalize content and improve search results.
In conclusion, web development is the process of creating websites
and web applications that are accessible through the Internet. It
involves various aspects such as front-end development, back-end
development, and web design. Web development has come a long way
since the early days of the Internet, with new technologies and
frameworks emerging to improve performance, functionality, and user
experience. HTML, CSS, JavaScript, server-side languages, web APIs,
cloud computing, PWAs, and AI are some of the key technologies that
have transformed web development. As the Internet continues to
evolve, web development will continue to play an increasingly
important role in shaping the digital landscape. With the growing
demand for online services and the increasing complexity of web
applications, web development is poised to remain an exciting and
dynamic field for years to come.

How HTML Works in a Web Browser

HTML is the backbone of the modern Web. It is the standard markup
language used to create web pages, and it provides a way for
developers to structure content and define its meaning. However, HTML
doesn’t work exactly the same way on all web browsers, and
understanding these differences is crucial for building websites that
work well across different platforms.
Web browsers are software applications that retrieve and display
web pages from the Internet. There are several popular web browsers
available today, including Google Chrome, Mozilla Firefox, Apple Safari,
and Microsoft Edge; older browsers include Opera and Netscape
Navigator. Each browser has its own rendering engine, which is
responsible for interpreting and displaying HTML code.
Figure 1-1 shows some HTML code.
Figure 1-1 Hello world HTML code
The rendering engine is the part of the browser that takes the
HTML, CSS, and JavaScript code and turns it into a visual representation
on the screen. It parses the HTML and constructs a document object
model (DOM), which is a treelike structure that represents the content
and structure of the web page (Figure 1-2). The rendering engine then
uses the DOM and CSS to determine how the web page should be
displayed.
Figure 1-2 DOM tree for the HTML code
Different browsers have different rendering engines, which can lead
to variations in how web pages are displayed. For example, some
browsers may handle HTML and CSS in slightly different ways, leading
to differences in layout and formatting. Additionally, different browsers
may support different HTML features, which can impact how certain
elements of a web page are displayed.
To ensure that web pages work well across different browsers,
developers need to be aware of these differences and test their pages
on multiple platforms. They can also use tools such as browser
compatibility checkers to identify any issues that may arise when
viewing their pages on different browsers.
In general, modern web browsers have good support for HTML5,
which is the latest version of the HTML standard. This means
developers can use the latest HTML features to create dynamic,
interactive web pages that work well across different platforms.
Despite these efforts, however, there are still some differences in
how HTML is interpreted and displayed across different browsers.
These differences can be minor or significant, depending on the
complexity of the web page and the specific features being used.
 To overcome these differences, web developers can use a technique
called browser sniffing, which involves detecting the specific browser
being used and tailoring the HTML, CSS, and JavaScript code
accordingly. However, this technique can be complex and may not
always be reliable, so it’s important for developers to stay up-to-date
with the latest web standards and best practices.

HTML Elements
HTML elements are the building blocks of web pages, and they define
the structure and content of the page. Each HTML element is
surrounded by opening and closing tags, which tell the browser how to
display the content. Though almost all of the tags have opening and
closing tags, e.g., <tag_name></tag_name>, some tags have just the
opening tag like <img>, <hr/>, etc. We are going to take a look at
various HTML elements that are used to create web pages.
HTML elements can be categorized into several groups based on
their function. Some of the most common categories include structural
elements, text elements, multimedia elements, form elements, and
scripting elements.

Structural Elements
Structural elements are used to define the overall structure of the web
page. They include elements such as the <html>, <head>, <title>, and
<body> tags. The <html> tag is used to define the document type, while
the <head> tag contains information about the document, such as the
title, author, and description. The <body> tag contains the main content
of the web page.

Text Elements
Text elements are used to add text content to the web page. They
include elements such as the <p>, <h1>–<h6>, and <em> tags. The <p>
tag is used to create paragraphs, while the <h1>–<h6> tags are used to
create headings of different sizes. The <em> tag is used to emphasize
text, while the <strong> tag is used to highlight important text.
Here is an example of a heading tag:
<html>
<body>
<h1>This text is Heading 1.</h1>
<h2>This text is Heading 2.</h2>
<h3>This text is Heading 3.</h3>
<h4>This text is Heading 4.</h4>
<h5>This text is Heading 5.</h5>
<h6>This text is Heading 6.</h6>
</body>
</html>
Figure 1-3 shows an HTML file containing heading tag elements.

Figure 1-3 HTML displaying how heading 1 to heading 6 is displayed in a browser

Here is a code example of <p>:

<html>
<body>
<p>
This paragraph is written inside <p>
element. It will be displayed as continous text in
the browser.
 Let us see how does it look on the
browser.
</p>
</body>
</html>
Figure 1-4 shows how it looks in a browser.

Figure 1-4 HTML rendering <p> element text in browser

Multimedia Elements
Multimedia elements are used to add multimedia content to the web
page, such as images and videos. They include elements such as the
<img> and <video> tags. The <img> tag is used to display images, while
the <video> tag is used to display videos.
Here is a code example for <img>:

<html>
<body>
<img src="../../../html dom.jpg" alt="dom
image">
</body>
</html>

Figure 1-5 shows how it looks in a browser.

Figure 1-5 HTML DOM structure

Form Elements
Form elements are used to create forms on the web page, which allow
users to input information. They include elements such as the <form>,
<input>, and <button> tags. The <form> tag is used to create the form,
while the <input> tag is used to create input fields for the user to enter
information. The <button> tag is used to create buttons that the user
can click to submit the form. We are going to take a deeper look at the
form elements later in this book.

Scripting Elements
Scripting elements are used to add interactivity to the web page, such
as animations and user interface elements. They include elements such
as the <script> and <canvas> tags. The <script> tag is used to add
JavaScript code to the web page, while the <canvas> tag is used to
create graphics and animations. We will learn about scripts and
animation in later chapters.
In addition to these categories, there are many other HTML
elements that can be used to create web pages. Some of these elements
are used for more specialized purposes, such as the <audio> tag for
playing audio files or the <iframe> tag for embedding external web
pages within the current page.
It’s important to note that HTML elements are not the only
component of a web page. Cascading Style Sheets and JavaScript are
also used to define the visual appearance and interactivity of the page,
respectively. However, HTML elements provide the foundation for the
page and define its overall structure and content.
In conclusion, HTML elements are the building blocks of web pages.
They define the structure and content of the page, and they are used to
create everything from text to multimedia to forms and interactivity. By
understanding the different types of HTML elements and how they are
used, web developers can create rich and engaging web pages that are
easy to navigate and interact with.

HTML Page Structure

An HTML page structure is composed of several different elements,
each with its own purpose and function.

The Basic Structure of an HTML Page

An HTML page consists of several different parts, including the doctype,
the head, and the body. The doctype is the first element in the page and
tells the browser what version of HTML is being used. The head
element contains information about the page that is not displayed to
the user, such as the page title, meta tags, and links to external
resources. The body element contains the main content of the page,
including text, images, and other multimedia elements.
Let’s take a closer look at each of the HTML page structure elements
and their role in the page:
<!DOCTYPE html>: The <!DOCTYPE html> element is the first
element in an HTML page and tells the browser what version of
 HTML is being used. The latest version of HTML is HTML5, and the
doctype for HTML5 is simply <!DOCTYPE html>.
<html>: The <html> element is the root element of an HTML page
and is used to define the entire structure of the page. It contains all
the other elements of the page, including the head and body
elements.
<head>: The <head> element is used to provide information about
the page that is not displayed to the user, such as the page title, meta
tags, and links to external resources. The content within the head
element is not visible to the user and is used by the browser to
display the page correctly.
<title>: The <title> element is used to define the title of the page,
which is displayed in the browser’s title bar and can also be used by
search engines to display the page title in search results.
<meta>: The <meta> element is used to provide additional
information about the page, such as the page description, author, and
keywords. These meta tags are used by search engines to help rank
the page in search results.
<link>: The <link> element is used to link to external resources, such
as CSS stylesheets, JavaScript files, or other HTML pages.
<body>: The <body> element contains the main content of the page,
including text, images, and other multimedia elements. It is the
visible part of the page that the user interacts with.
<header>: The <header> element is used to define the header section
of the page, which typically contains the site logo, navigation menu,
and other header content.
<main>: The <main> element is used to define the main content
section of the page, which contains the primary content of the page.
<footer>: The <footer> element is used to define the footer section of
the page, which typically contains copyright information, contact
information, and other footer content.
The HTML page structure is composed of several different elements,
each with its own purpose and function. By understanding the basic
structure of an HTML page and the role of each element, web
developers can create well-structured and organized web pages that
are easy to navigate and interact with. Additionally, adhering to best
practices for HTML page structure can improve the page’s search
engine optimization (SEO) and overall user experience.

How CSS Works

Cascading Style Sheets is a technology used to define the look and feel
of websites. CSS works by separating the presentation layer from the
content layer of a web page, allowing designers to control the visual
aspects of a site without affecting the underlying HTML code.
The basic principle of CSS is to apply styles to HTML elements. CSS
styles are defined in a separate file or in a style block within the HTML
file. Styles are written using a syntax that defines the type of element
being styled, followed by the properties and values that define the
appearance of the element.
For example, to define a style for a paragraph element, the following
syntax might be used:

p {
font-family: Arial;
font-size: 22px;
color: #bb0d10;
}

HTML Code:

<html>
<body>
<p>
The properties font-family, font-size,
and color are then defined, which set the font,
font size,
and color of the text within the
paragraph element.
</p>
<link rel="stylesheet"
href="../../css/example.css">
</body>
</html>
 Figure 1-6 shows what this code looks like in a browser.

Figure 1-6 CSS applied the font color for the <p> element

In this example, the p selector targets all <p> elements in the HTML
file. The properties font-family, font-size, and color are then defined,
which set the font, font size, and color of the text within the paragraph
element.
CSS works by flowing styles down from the parent element to its
children. This means that if a style is defined for a parent element, it
will be inherited by its child elements unless a different style is
explicitly defined. For example, if a style is defined for the <body>
element of a page, all elements within the body will inherit that style
unless a different style is specified.
In addition to being cascading, CSS uses specificity to determine
which styles should be applied to an element. Specificity refers to the
weight or importance of a style rule. Styles with a higher specificity will
override styles with a lower specificity. Specificity is determined by a
combination of selectors, with more specific selectors taking
precedence over less specific ones.
For example, a style rule that targets a specific ID will have a higher
specificity than a rule that targets a class or element. The following
example demonstrates this:

#header {
background-color: blue;
}

.header {
background-color: red;
}
 Here’s the HTML code:

<html>
<body>
<h1 id="header" class="header">This text
is Heading 1.</h1>
<link rel="stylesheet"
href="../../css/example.css">
</body>
</html>

As shown in Figure 1-7, the style rule that targets the #header ID
will be applied, even though the .header class rule comes later in the
file.

Figure 1-7 Heading text with background color modified by CSS

CSS also provides a range of layout and positioning options that

allow designers to control the placement and arrangement of elements
on a page. These include the float property, which allows elements to be
positioned next to each other, and the position property, which allows
elements to be positioned absolutely or relatively within their parent
element.
In addition to these basic concepts, CSS provides a wide range of
advanced features and techniques, such as media queries, animation,
and responsive design. These features allow designers to create
dynamic and interactive websites that adapt to a variety of screen sizes
and devices. We are going to cover all these topics in later chapters.
CSS is a powerful technology that allows designers to control the
appearance of web pages in a flexible and modular way. By separating
the presentation layer from the content layer, CSS enables designers to
create sophisticated and engaging websites that are easy to maintain
and update. With its powerful layout and positioning options and
advanced features, CSS is a critical tool for modern web design.
The Problem CSS Solves
CSS is a critical technology for modern web design. By separating the
presentation layer from the content layer, CSS allows designers to
create consistent, flexible, and accessible websites that are easy to
maintain and update. With its wide range of styling options and
advanced features, CSS is an essential tool for creating engaging and
effective websites.
Web development is a complex process that involves many different
technologies and tools. One of the most important technologies for web
development is CSS, which is a stylesheet language that is used to
define the visual appearance of web pages. CSS solves several common
problems that web developers face when creating websites.
Consistency across pages: One of the biggest challenges in web
development is maintaining consistency across multiple pages. With
CSS, developers can create a set of styles that can be applied to all
pages on a website, ensuring a consistent look and feel. This makes it
easier for users to navigate the website and helps to establish a
strong brand identity.
Responsive design: Another common problem in web development is
creating websites that are optimized for different screen sizes and
devices. CSS provides a range of tools and techniques for creating
responsive designs, including media queries, flexible layouts, and
viewport units. With these tools, developers can create websites that
look great on desktops, laptops, tablets, and smartphones, without
having to create separate designs for each device.
Browser compatibility: One of the most challenging aspects of web
development is ensuring that websites look and function correctly
across different web browsers. CSS provides a standardized way of
defining styles, which helps to ensure that websites look consistent
across different browsers. Additionally, CSS provides fallback options
for older browsers so that websites can still be viewed by users who
may not have the latest software.
Separation of content and presentation: One of the key principles of
web development is the separation of content and presentation. CSS
allows developers to create a clear separation between the content of
a website and its visual appearance. This separation makes it easier
 to update the design of a website without affecting the underlying
content and makes it easier to maintain and update the website over
time.
Accessibility: Accessibility is an important consideration in web
development, as websites should be designed to be accessible to all
users, including those with disabilities. CSS provides a range of tools
and techniques for improving the accessibility of websites, such as
using high-contrast colors, providing text alternatives for images, and
using semantic HTML markup.
CSS is an essential technology for web development, as it solves
many of the common problems that developers face when creating
websites. CSS provides tools and techniques for maintaining
consistency across pages, creating responsive designs, ensuring
browser compatibility, separating content and presentation, and
improving accessibility. With CSS, developers can create engaging and
effective websites that are optimized for a wide range of users and
devices.

CSS Selectors
CSS selectors are a powerful feature of Cascading Style Sheets that
allow developers to target specific elements on a web page and apply
styles to them. CSS selectors make it possible to create unique and
complex styles for different elements and are an essential tool for
creating effective and engaging web designs. In this section, we will
explore the basics of CSS selectors and how they work.
CSS selectors are used to target specific elements on a web page,
such as headings, paragraphs, links, and images. Selectors can be used
to apply styles to individual elements or to groups of elements. There
are several types of CSS selectors; each has its own syntax and
functionality.
Type selectors: Type selectors target elements based on their HTML
tag name. For example, the selector h1 would target all heading level
1 elements on the page. Type selectors are the simplest type of
selector and are often used to apply global styles to all elements of a
particular type.
 Class selectors: Class selectors target elements based on their class
attribute. The class attribute is used to assign a name to an element,
which can then be targeted with a selector. For example, the selector
.my-class would target all elements that have the class my-class
assigned to them. Class selectors are often used to apply styles to
specific groups of elements, such as navigation menus or buttons.
ID selectors: ID selectors target elements based on their ID attribute.
The ID attribute is used to assign a unique identifier to an element,
which can then be targeted with a selector. For example, the selector
#my-id would target the element that has the ID my-id assigned to it.
ID selectors are often used to apply styles to specific elements, such
as headers or footer sections.
Attribute selectors: Attribute selectors target elements based on their
attributes, such as the src attribute for images or the href attribute
for links. Attribute selectors can be used to target elements based on
specific attribute values or to target elements that have a particular
attribute assigned to them.
Pseudo-classes and pseudo-elements: Pseudo-classes and pseudo-
elements are used to target elements based on their state or position
within the document. Pseudo-classes are used to target elements
based on user interactions, such as hovering over a link or clicking a
button. Pseudo-elements are used to target specific parts of an
element, such as the first letter of a paragraph or the content of a
link.
CSS selectors are an essential tool for web developers, as they allow
for precise targeting of specific elements on a web page. By using a
combination of type selectors, class selectors, ID selectors, attribute
selectors, pseudo-classes, and pseudo-elements, developers can create
unique and complex styles for different elements on a web page.
Understanding CSS selectors is a fundamental aspect of web
development and is essential for creating effective and engaging web
designs. All these selectors will be covered as part of later chapters.

Summary
This chapter covered the technologies used in web development. It also
covered how HTML is rendered by a browser and its DOM tree, the
different HTML elements, and the way it is being displayed by the
browser using pseudo-code. It covered HTML page structure and how it
can be defined in multiple ways. We also looked at how CSS works
along with HTML and what kinds of problems can be solved using CSS
and different CSS selectors.
© The Author(s), under exclusive license to APress Media, LLC, part of Springer Nature 2023
V. Gor, Creating Responsive Websites Using HTML5 and CSS3
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9783-4_2

2. HTML5 and Responsive Web Design

Varun Gor1
(1) Bengaluru, India

This chapter covers HTML5 and responsive web design by describing the features
that are supported by modern-day browsers. It covers how to create an HTML5
page and explains why it is easier to write pages with HTML5 than its older
versions. The chapter also covers semantic elements and shows the code to make
it easier to understand the practical usage. Additionally, the chapter explains text-
level semantics in detail, followed by the audio and video capabilities. All these
concepts are supported by code examples and browser screenshots displaying
how a modern-day browser renders the code.

What HTML5 Features Are Supported by Browsers?

Most parts of HTML5 can be used today, as it is a widely supported standard
across all modern browsers. However, some of the newer features may not be
fully supported in older browsers, so before implementing a new feature, you
should always check the browser version your app is going to run on. Here are
some of the commonly used HTML5 features that are widely supported across all
modern browsers:
Semantics: HTML5 introduced a new set of semantic tags that can be used to
describe the structure of web pages more accurately. These tags are designed to
replace the generic <div> and <span> tags that were used in earlier versions of
HTML. Some of the most popular semantic tags in HTML5 include <header>,
<footer>, <nav>, <article>, and <section>. Search engine optimization can be
improvised if these tags are utilized appropriately, since a search engine will
use the new tags to understand the content of the web page.
Audio and video: HTML5 provides built-in support for audio and video
playback, which eliminates the need for third-party plugins like Adobe Flash.
This makes it much easier to include multimedia content on web pages. The
audio and video tags in HTML5 support several file formats, including MP3,
 MP4, and Ogg. They also include controls for playback, volume, and other
settings, making it easy for users to interact with multimedia content.
Canvas: The <canvas> element in HTML5 provides a way to draw graphics on a
web page using JavaScript. This feature can be used to create dynamic visual
effects, such as animations, games, and data visualizations. The <canvas>
element can be used to create 2D or 3D graphics, and it provides a powerful set
of APIs for manipulating the graphics.
Forms: HTML5 includes several enhancements to forms, including new input
types and attributes. Some of the new input types in HTML5 include email,
URL, and number, which provide more accurate validation for user input.
HTML5 also includes new form attributes, such as autocomplete and required,
which improve the usability of forms.
Geolocation: HTML5 provides a geolocation API that allows web applications to
access the user’s location. This feature can be used to create location-based
services, such as maps, local search, and weather updates. The geolocation API
is available on the latest web browsers, such as Chrome, Firefox, and Safari.
Local storage: HTML5 provides a local storage API that permits web
applications to use a user’s computer to store data. This feature can be used to
create web applications that work offline or to cache the data to load the web
application faster. The local storage API works on the latest web browsers, such
as Chrome, Firefox, and Safari.
Web workers: HTML5 provides a web workers API that allows web applications
to run scripts in the background. This feature can be used to improve the
performance of web applications by offloading tasks to separate threads. The
web workers API works on the latest web browsers, such as Chrome, Firefox,
and Safari.
Web sockets: HTML5 provides a web sockets API that allows web applications
to create real-time, two-way communication channels between the client and
the server. This feature can be used to create web applications that update in
real time, such as chat applications, collaborative editors, and online gaming
apps. The web sockets API works on the latest web browsers, such as Chrome,
Firefox, and Safari.

How to Write HTML5 Pages

The way HTML page used to be written was something like the following code:

<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0

Transitional//EN"
"http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-transitional.dtd">
<html xmlns:="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<head>
<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;
charset=UTF-8" />
The HTML5 equivalent code, shown here, is the same as the previous code:

<!DOCTYPE html>
<html lang="en">
<head>
<meta charset=UTF-8" />

Save the previous code with an .html extension, and you have written your
first HTML5 page according to the W3C validator
(http://validator.w3.org)!
The first line of the code declares the new HTML5 doctype; remember,
<!DOCTYPE html> and <!doctype html> are the same; the case does not make any
difference.
The second tag is the first <html> tag, which mentions the language.

<html lang="en">

The <head> tag follows, with character encoding specified using <meta> (this
is a void element and will not require a closing tag). The value for the character
encoding will be UTF-8 (almost every time you create a HTML page) unless there
is a specific requirement otherwise.

Writing HTML5 Code Is Easy

Developers have traditionally written code in HTML in lowercase and by
surrounding multiple attributes with double quotes. But HTML5 lets you write
code without quotes, in lower or uppercase, and with camel-case letters, and it
doesn’t need much information provided as an attribute in HTML tags.
Typically, CSS code in HTML would have href, rel, and type attributed, like so:

<link href="CSS/main.css" rel="stylesheet"

type="text/css"/>

HTML5 does not require so many details; it will just work fine with the
following declaration:

<link href=CSS/main.css rel=stylesheet >

If you look closely, there is no ending tag or closing slash, there are no quotes
surrounding attribute values, and there is no type declaration either. Here both
the examples are valid and would work just fine.
 In addition to CSS and JavaScript elements, this kind of lenient syntax is
applicable for all HTML tags. A <div> element could be defined as follows:

<div id=wrapper>

Let’s take an example of another tag, for example, an <img> tag.

<img SRC=company_logo.png Alt=logo >

This HTML code is a valid <img> tag without an end tag or a slash, without
quotes, and with mixing upper and lowercase. HTML even lets developers write
code without specifying <html>, <body>, and <head> tags, and it still validates.
Although HTML5 is flexible, I still recommend writing a few extra lines of code
to maintain best practices for better code maintainability and ease of
understanding. Hence, writing code in the old style is beneficial. The CSS
declaration shown earlier, for example, can be written as follows:

<link href="CSS/main.css" rel="stylesheet" />

The quotes and closing slash are in the stylesheet declaration, but the type
attribute is omitted here. This HTML code would not be flagged.
The anchor tag has been revised and can do a few things that the prior version
of HTML didn’t support. The older HTML version needed each element to have its
own anchor tag.
For example, look at the following code snippet:

<div class="container"><a href="home.html"> Home </a>

</div>
<p><a href="home.html"> This paragraph is actually a link
tagged by anchor. </a></p>
<h1><a href="home.html"> Navigate to Home Page </a></h1>

HTML5 now allows us to group all the elements under the anchor tag, and it
doesn’t require each element to have its own anchor tag. See the following code
snippet:

<a>
<div class="container"> Home </div>
<p> This paragraph is actually a link tagged by
anchor. </p>
<h1> Navigate to Home Page </h1>
</a>
 The only restriction here with the anchor tag is that it cannot be grouped with
another anchor tag, and form elements are not allowed to be grouped within the
anchor tag.
There are some features of HTML5 that are obsolete; it won’t complain if you
use them, but you should avoid using them if you can. The HTML5 validator will
generate warnings for these elements.
There are two types of obsolete features: conforming and nonconforming. The
prior definition was for the conforming obsolete feature, whereas a
nonconforming obsolete feature doesn’t guarantee that it will work on all the
browsers. It may work on a few but not others, so you should implement those
types at your own risk. Here is where you can find a list of nonconforming
obsolete features: https://html.spec.whatwg.org/#non-conforming-
features.

Semantic Elements in HTML5

What are semantic elements? A semantic element defines its purpose or what
type of content it will contain. A few examples of such semantic elements are
<header>, <footer>, and <p> tags. HTML was invented as a markup language to
provide a description of the documents it hosts, and it has evolved as the Internet
has grown.
Initially the Internet was used to share scientific research material, and
eventually people wanted to share other things on the Internet, followed up by
people making their website look good. Building such functionality on the Web
was not supported at that time, which forced developers to use work-arounds to
make their websites look good. Nonsemantic elements did this job for the
programmers (e.g., <div>) and provided these tags with class or id attributes,
which in turn defined the purpose of the tag (e.g., <div class=”header”></div>).
There are many advantages to using semantic elements. The first and
foremost is that they make it easier to read code. They draw anyone’s attention
when they look at the code (either written by you or by someone else).
The following piece of code will illustrate my point; it uses semantic elements:

<header></header>
<section>
<article>
<figure>
<img>
<figcaption></figcaption>
</figure>
</article>
</section>
<footer></footer>
The following code uses nonsemantic elements:

<div id="header"></div>
<div class="section">
<div class="article">
<div class="figure">
<img>
<div class="figcaption"></div>
</div>
</div>
</div>
<div id="footer"></div>

Apart from better readability, semantic elements have greater accessibility.

They are not restricted to readability; they can also be used as search engine
optimization (SEO) and assistive technologies, which help users who have vision
impairment. Overall, it’s a better experience for all the users.

New Semantic Elements

Here are the new semantic elements:
<article>: This element specifies an independent content. Use cases of article
tags could be comments, news articles, blogs, etc.
Here is what it looks like in code:
<style>

.superheros {
margin: 0;
padding: 5px;
background-color: lightgray;
}

.superheros > h1, .superhero {

margin: 10px;
padding: 5px;
}

.superhero {
background: white;
}
 .superheros > h2, p {
margin: 4px;
font-size: 90%;
}
</style>
<article class="superheros">
<h1>Most Liked Superheros</h1>
<article class="superhero">
<h2> Batman </h2>
<p>Batman is a superhero appearing in American
comic books published by DC Comics. <br/>
The character was created by artist Bob Kane and
writer Bill Finger, and debuted in the 27th issue of the
comic book</p>
</article>
<article class="superhero">
<h2> Iron Man</h2>
<p>Iron Man is a superhero appearing in American
comic books published by Marvel Comics. <br/>
The character was co-created by writer and
editor Stan Lee, developed by scripter Larry Lieber,
and designed by artists Don Heck and Jack
Kirby</p>
</article>
</article-->>

Figure 2-2 shows what it looks like in a browser (the paragraph in the code is
taken from Wikipedia).
Figure 2-1 Google Chrome displaying the new semantic tags

<aside>: As an addendum to the main content, <aside> is used to define a kind

of subcontent or sidebar content.
Here is what it looks like in code:
<style>

aside {
width: 30%;
padding-left: 15px;
margin-left: 15px;
float: right;
font-style: italic;
background-color: lightgray;
}
</style>

<p>
Marvel Comics is an American comic book publisher
and the flagship property of Marvel Entertainment,
a division of The Walt Disney Company since
September 1, 2009. Evolving from Timely Comics in 1939,
Magazine Management/Atlas Comics in 1951 and its
predecessor, Marvel Mystery Comics, the Marvel Comics
title/name/brand
was first used in June 1961.

Marvel was started in 1939 by Martin Goodman as

Timely Comics,[3] and by 1951 had generally become known
as Atlas Comics.
The Marvel era began in June 1961 with the launch of
The Fantastic Four and other superhero titles created by
Stan Lee, Jack Kirby,
Steve Ditko and many others. The Marvel brand, which
had been used over the years and decades, was solidified
as the company's
primary brand.
</p>
<aside>
Other documents randomly have
different content
huolekseen heitä vakoilla, oli varsin todennäköistä, että hän osasi
englanninkieltä, ja jos hän osasi englanninkieltä, oli varmaa, että
master tunsi kaikki heidän vehkeensä. Nyt oli asema erikoisen
omituinen. Jos Secundra Dass osasi englanninkieltä ja salasi sen,
taisi toisaalta Harris useita Intian kieliä; ja kun hän oli oppinut niitä
oloissa, joissa hänen käytöksensä oli mennyt kauas suurimmankin
julkeuden rajojen ulkopuolelle, oli hän katsonut parhaaksi olla
asiasta vaiti. Siten oli molemmilla puolueilla mahdollisuuksia vakoilla
toista. Salaliittolaiset palasivat leiriin saatuaan kuulla, että heillä oli
sellainen etu puolellaan; Harris ryömi masterin teltan luo, kun hän
kuuli hindun ehtineen sinne takaisin; toiset taas istuivat piippuineen
nuotion ääressä ja odottivat kärsimättöminä, mitä hän saisi
tietoonsa. Kun hän vihdoin tuli, oli hänen ilmeensä hyvin synkkä.
Hän oli kuullut kylliksi varmistuakseen pahimmassa epäluulossaan.
Secundra Dass osasi erinomaisesti englanninkieltä; hän oli hiiviskellyt
heidän jäljessään ja vakoillut heitä useita päiviä; masterilla oli nyt
täysi selko salaliitosta; hän ja hindu aikoivat seuraavana päivänä
erota toisista sellaisella paikalla, missä piti kulkea yli maakannaksen,
ja lähteä oman onnensa nojaan vaeltamaan metsissä; he pitivät
parempana kaikkea, he antautuivat nälälle, petoeläimille ja
intiaaneille alttiiksi mieluummin kuin jäivät nykyiseen asemaansa
petturien joukkoon.

Mitä nyt oli tehtävä? Jotkut tahtoivat heti lyödä masterin

kuoliaaksi, mutta Harris sai heidät ymmärtämään, ettei sellaisesta
rikoksesta olisi mitään hyötyä, koska master, joka oli aarteen
kaivanut maahan, veisi mukanaan tiedon sen paikasta. Toiset
tahtoivat heti luopua koko yrityksestä ja lähteä New-Yorkiin päin,
mutta tuo houkutteleva sana, aarre, ajatus pitkästä matkasta, jonka
he jo olivat suorittaneet, sai enemmistön hylkäämään tämän
ehdotuksen. Olen taipuvainen luulemaan, että suurin osa joukosta oli
aivan matalajärkistä väkeä. Harris tosin ymmärsi yhtä ja toista,
Mountain ei ollut mikään hölmö, Hastie oli saanut kirjallista
sivistystä, mutta hekin olivat varsin huonosti menestyneet elämässä,
ja jäljellä olevat kuuluivat pahimpaan roskaväkeen, mitä missään
siirtomaassa voi tavata. Siihen loppupäätökseen, johon he vihdoin
tulivat, olivat enemmän syynä ahneet toiveet kuin harkinta. He
päättivät, että oli meneteltävä varovasti, pidettävä hyvin silmällä
masteria, oltava vaiti eikä enää annettava aihetta epäluuloon. Mikäli
voin asiaa arvostella, luottivat he kokonaan siihen, että heidän
uhrinsa sattuisi olemaan yhtä ahne, yhtä täynnä haluja ja yhtä
ajattelematon kuin hekin, ja että hän asiain niin kehittyessä joutuisi
uhraamaan sekä henkensä että aarteensa.

Kahteen kertaan lienevät Secundra ja master seuraavan päivän

kuluessa luulleet päässeensä pakoon, ja kaksi kertaa tulivat he
viekkaudessaan voitetuiksi. Masterissa ei näkynyt minkäänmoista
pettymyksen merkkiä, paitsi että hän toisella kerralla kalpeni hiukan.
Hän ihmetteli, kuinka hän tyhmyyksissään oli joutunut harhateille,
kiitti kiinniottajiaan, aivankuin nämä olisivat tehneet hänelle
palveluksen, ja liittyi uudelleen kulkueeseen niin kohteliaan ja
reippaan näköisenä kun konsanaan. Mutta hän oli varmaankin
haistanut ruudin, sillä tästä lähtien hän ja Secundra puhuivat
keskenään vain kuiskaten, eikä hyödyttänyt mitään se, että Harris
seisoi väijymässä pakkasessa teltan ulkopuolella. Samana iltana,
jona tämä saatiin tietää, täytyi jättää venheet ja kulkea eteenpäin
jalkaisin, joten pakenemismahdollisuudet suuressa määrässä
vähenivät.

Nyt alkoi äänetön taistelu molempien puolueiden kesken; toiset

taistelivat elämästä, toiset rikkauksista. He olivat nyt lähellä sitä
erämaan osaa, jossa masterin itse täytyi alkaa opastaa, ja tämä
aiheenaan istuivat Harris ja hänen miehensä joka ilta hänen
ääressään nuotion ympärillä ja ponnistelivat saadakseen hänet
ilmaisemaan jotakin. Jos hän luopuisi salaisuudestaan, tiesi hän
vallan hyvin olevansa kuoleman oma; toisaalta ei hän uskaltanut
kieltää heitä kysymästä ja hänen täytyi olla auttavinaan heitä
parhaan kykynsä mukaan; muutenhan hän olisi voinut yhtä hyvin
sanoa epäilevänsä heitä. Ja kumminkin väittää Mountain, ettei hänen
ilmeensäkään koskaan muuttunut. Hän istui näiden verikoirain
keskellä elämän riippuessa ohukaisesta langasta, aivankuin joku
iloluontoinen isäntä istuu tyytyväisenä kotonansa oman lieden
ääressä. Aina hänellä oli vastaus valmiina — hyvin usein leikillinen;
hän ei päästänyt rosvoja uhkailemaan ja väisti loukkauksia, jutteli,
nauroi ja kuunteli mitä avomielisimmän näköisenä — käyttäytyi
sanalla sanoen niin, että olisi saanut heidät neuvottomiksi, jos pelkkä
epäluulo olisi ollut kysymyksessä, ja oli saada heidät horjumaan
heidän varmasta tiedostaankin huolimatta. Niin, myönsipä Mountain
minulle, että he pian olisivat lakanneet uskomasta kapteenin
tiedonantoihin, ja uskotelleet itselleen, ettei se, jonka he aikoivat
tappaa, vielä nytkään tietänyt mitään heidän aikeistaan, ellei esteenä
olisi ollut se seikka, että hän kerta kerran jälkeen (tosin varsin
nokkelasti) kiersi heidän vastauksiaan, ja elleivät hänen uudistetut
pakoyrityksensä olisi olleet vieläkin pätevämpiä todistuskappaleita.
Viimeisestä tällaisesta yrityksestä, joka kärjisti asian huippuunsa,
kerron seuraavassa.

Ensinnäkin on mainittava, että Harrisin väki oli aivan suunniltaan;

pidettiin tuskin enää yllä kohteliaisuuden varjoakaan, ja oli (mikä jo
yksin merkitsee paljon) otettu pois aseet masterilta ja Secundralta
jonkinmoisen tekosyyn nojalla. Mutta uhattu pari puolestansa säilytti
yhä ystävällisen ja soveliaan käytöksensä; Secundra oli pelkkää
kumartelua ja master pelkkää hymyä. Viimeisenä rauhallisena iltana
hän oli mennyt niin pitkälle, että oli huvittanut seuruetta laululla. Oli
myöskin huomattu hänen syöneen tavattoman vankasti ja juoneen
tiheään, epäilemättä tarkoituksella.

Vihdoin, noin kello kolmen tienoissa aamulla, hän lähti teltasta

ulos ääneen ähkyen ja valittaen, ja käyttäytyi yleensä aivan kuin
liiallinen syöminen olisi häntä vaivannut. Jonkun ajan kuluttua tuli
Secundra ja hoiteli kaikkien nähden herraansa. Vihdoin tämä näytti
toipuvan ja vaipuvan uneen maahan teltan taakse; hindu taas meni
takaisin telttaan. Jonkin ajan kuluttua saapui uusi vahtimies; hänelle
osoitettiin master, joka makasi puhvelinnahkaturkkiinsa
kääriytyneenä. Vahtimies piti sitten (ainakin omien sanojensa
mukaan) yhtämittaa häntä silmällä. Päivän alkaessa sarastaa tuli
äkkinäinen tuulenpuuska, joka avasi turkkien toista reunaa, ja
samassa heitti hatun masterin päästä vähään matkaan.
Vahtimiehestä näytti ihmeelliseltä, ettei nukkuja herännyt. Senvuoksi
hän meni teltan luo. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän huudahti ja
ilmoitti toisille, että vanki oli karannut. Hindunsa hän oli jättänyt ja
tämä oli saada hengellään maksaa isäntänsä pakenemisen; joka
tapauksessa rosvot häntä ensi kiivastuksen ja hämmästyksen
vallassa mitä epäinhimillisimmin rääkkäsivät. Mutta kaikkien
uhkausten ja kidutustenkin aikana Secundra urhoollisesti väitti, ettei
hän tiennyt vähintäkään herransa suunnitelmista, mikä olikin varsin
mahdollista, eikä hänen pakenemistavastaan, mikä aivan
silminnähtävästi oli valhetta. Liittolaisilla ei näin ollen ollut muuta
mahdollisuutta kuin kokonaan antautua Mountainin johdettaviksi.
Yöllä oli kylmentynyt, maan pinta oli kova, mutta heti auringon
noustua tuli lämmin suojasää. Mountain ylpeili siitä, ettei tällaisia
jälkiä moni olisi voinut seurata, vielä harvemmat alkuasukkaistakaan
löytää. Ennenkuin takaa-ajajat siis pääsivät masterin jäljille, oli hän
päässyt kauas edelle, ja hän lienee kulkenut niin
harjaantumattomaksi jalankävelijäksi hämmästyttävän nopeasti, sillä
Mountain sai hänet näkyviinsä vasta puolenpäivän seutuvilla. Kun
tämä tapahtui, oli kauppias yksin; hänen oman toivomuksensa
mukaan seurasivat kaikki hänen toverinsa vasta useita satoja
askeleita jäljempänä; hän tiesi että master oli aseeton; sitäpaitsi
häntä kiihoitti nopea kulku ja takaa-ajointo. Kun hän nyt näki
saaliinsa niin lähellä, avuttomana ja uupuneen näköisenä, sai hänen
turhamaisuutensa hänet yrittämään vangita pakolaista omin neuvoin.
Kuljettuaan pari askelta eteenpäin hän tuli pienelle aukealle paikalle,
ja sen toisella reunalla istui master käsivarret ristissä isoon kiveen
nojaten. Mountain ehkä sai aikaan jonkin risahduksen; joka
tapauksessa on varmaa, että master nosti päätään ja suuntasi
katseensa juuri siihen kohtaan metsikköä, missä hänen vainoojansa
makasi:

"En ole varma siitä, näkikö hän minut", sanoi Mountain, "mutta
hän tuijotti minuun päin kuten epätoivoinen, ja silloin rohkeus virtasi
minusta kuin rommi pullosta." Kun master kohta sen jälkeen katsoi
toisaalle ja näytti jälleen painuvan ajatuksiinsa, hiipi Mountain pois ja
kääntyi hakemaan apua tovereiltaan.

Nyt seurasi sarja yllätyksiä, sillä vakooja oli tuskin ehtinyt ilmoittaa
toisille keksintönsä, ja he eivät olleet vielä varustautuneet käymään
pakolaisen kimppuun, kun mies jo olikin heidän keskellänsä; hän
käveli aivan rauhallisena kädet selän takana.

"Hei miehet!" huusi hän heidät nähdessään. "Olipa hyvä, että

toisemme tapasimme. Mennäänpä takaisin leiriin."

Mountain ei ollut kertonut rohkeutensa sulamisesta eikä masterin

mieltä-muuttavasta silmänluonnista; sen vuoksi kaikki muut luulivat
epäilemättä hänen tulevan omasta vapaasta tahdostaan. Joka
tapauksessa syntyi melua; kirottiin, puitiin uhkaavasti nyrkkiä ja
osoitettiin pyssynsuuta.

"Mennään takaisin leiriin", sanoi master. "Minä selitän asian, mutta

vasta kaikkien kuullen. Kääntäkääpä pois nuo kiväärinne; voisi
helposti sattua, että jokin niistä laukeaisi ja hävittäisi
aarteensaantimahdollisuutenne. Älkäähän toki", sanoi hän, "lyökö
kultamunia munivaa kanaanne kuoliaaksi."

Hänen vaikutusvoimansa tehosi sillä kertaa, ja seurue lähti

paluumatkalle ilman erikoista järjestystä. Siten sai master tilaisuutta
vaihtaa pari sanaa Mountainin kanssa.

"Te olette nokkela ja rohkea mies", sanoi hän, "mutta saanetteko

te kyvyistänne riittävän korvauksen? Miettikäähän, eikö olisi teille
parempi palvella minua sensijaan että palvelette tuollaista aivan
tavallista ämmää kuin Harris. Miettikää sitä", lisäsi hän, lyöden toista
keveästi olkapäähän, "älkääkä toimiko ajattelemattomasti. Elävänä
tai kuolleena, aina on minun kanssani paha tapella."

Kun he olivat tulleet takaisin leiriin, missä Harris ja Pinkerton

vahtivat Secundraa, hyppäsivät nämä kaksi raivoissaan masterin
kimppuun ja hämmästyivät kovin, kun toverit sanoivat, että heidän
piti "pysyä alallaan ja kuunnella mitä herralla oli sanottavaa." Master
ei ollut liikahtanutkaan, kun he hänen kimppuunsa hyökkäsivät, ei
myöskään tämä todistus saavutetusta edusta millään tavalla häntä
paisuttanut.

"Ei kiirehditä liiaksi", sanoi hän. "Ruokaa ensin ja sitten julkinen

kokous."
 Niinpä syötiin ateria äkkiä, ja niin pian kuin se oli ohi, nojasi
master kyynäspäillään pöytään ja aloitti puheensa. Se kesti kauan;
hän kääntyi erikseen kaikkien muitten paitsi Harrisin puoleen ja
jokaiselle hänellä oli imarteleva sana valmiina. Hän nimitti heitä
rohkeiksi, kunnon pojiksi, sanoi, ettei hän koskaan ollut nähnyt
hauskempaa seuraa, tehtävän paremmin työtä, tai kannettavan
reippaammin kärsimyksiä. "No niin", sanoi hän, "nyt voi joku kysyä,
mikä piru pani minut juoksemaan tieheni. Mutta siihen kannattaa
tuskin vastata, sillä minä luulen, että te kaikki tiedätte sen
jokseenkin hyvin. Mutta vain jokseenkin hyvin: On eräs seikka, johon
minä heti palaan, ja ottakaa se huomioonne, kun se tulee. Täällä on
petturi, kaksinkertainen petturi; minä ilmaisen hänen nimensä,
ennenkuin puheeni lopetan; enempää en sano nyt. Mutta nyt tulee
toinen ja kysyy, mikä perhana minut toi takaisin. No niin, ennenkuin
vastaan tähän kysymykseen, teen teille toisen: Tämäkö ilveskissa,
tämä Harrisko hindustanin kieltä osasi", huusi hän nousten ylös ja
osoittaen miestä suoraan kasvoihin kuvaamattoman uhkaavin elein.
Saatuaan myöntävän vastauksen hän sanoi: "Epäluuloni oli siis
sittenkin oikea, ja minä tein niinkuin pitikin, tullessani takaisin. Nyt
saatte kuulla totuuden ensi kerran, miehet." Senjälkeen hän aloitti
pitkän kertomuksen, jonka hän esitti erittäin taitavasti. Siinä hän
kuvaili, kuinka hän koko ajan oli epäillyt Harrista, kuinka hänen
pelkonsa oli varmistunut, ja kuinka Harris varmaan oli vääriin
tulkinnut hänen ja Secundran välisiä keskusteluja. Näin kauas
ehdittyään hän teki rohkean hyökkäyksen, jonka vaikutus oli mitä
erinomaisin. "Te luulette", sanoi hän, "että Harris jakaa kanssanne;
te kai luulette itse voivanne pitää huolta siitä, että niin tapahtuu; te
ette tietystikään usko, että tuollainen kurja lurjus voisi teidät pettää.
Mutta varokaa. Hänenlaisensa puoli-idiootit ovat tavallaan viekkaita,
se kuuluu heihin samoinkuin haju kärppään, ettekä te varmaankaan
tiedä Harrisin jo pitäneen huolta omista eduistaan. Niin, hänelle
merkitsee aarre puhdasta rahaa. Teidän täytyy joko löytää se tai
kuolla nälkään. Hän sitävastoin on saanut maksun ennakolta, veljeni
on lahjonut hänet, syöstäkseen minut onnettomuuteen. Jos
epäilette, niin katsokaa häntä — katsokaa, kuinka hän irvistelee ja
vääntelehtii niinkuin ilmisaatu varas ainakin."

Saatuaan aikaan tämän hyvän vaikutuksen selitti master kuinka

hän oli lähtenyt karkuun, mutta tullut parempiin ajatuksiin ja vihdoin
päättänyt palata, kertoa heille totuuden ja koettaa jälleen onneaan
heidän kanssansa, koska hän nyt oli vakuutettu siitä, että he heti
panisivat Harrisin viralta ja valitsisivat itselleen uuden johtajan. "Kas
siinä koko totutte", sanoi hän, "ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta
minä antaudun kokonaan käytettäväksenne. Mikäkö se poikkeus on?
Tuossa hän istuu", huusi master jälleen osoittaen Harrista, "ja siinä
on mies, jonka pitää kuolla! Aseet ja ehdot ovat minulle
yhdentekevät; asettakaa minut häntä vastapäätä, ja vaikk'ette anna
minulle muuta asetta kuin kepin, niin näytän teille viidessä
minuutissa murskatun raadon, jossa koirat saavat piehtaroida."

Oli jo pimeä yö, kun hän lopetti puheensa; miehet olivat

kuunnelleet melkein aivan hiljaa; mutta nuotion loimo ei ollut kyllin
kirkas, jotta olisi voinut nähdä toverin kasvoista, missä määrin hän
oli tullut voitetuksi tai vakuutetuksi. Ja sille paikalle, jota tuli
kirkkaimmin valaisi, oli master itse asettunut, joten jokaisen katse
kiintyi hänen kasvoihinsa, seikka, jonka hän epäilemättä oli
edeltäkäsin tarkoin suunnitellut. Lyhyen hetken vallitsi hiljaisuus,
mutta sitten alkoivat miehet innokkaasti pohtia asiaa. Master makasi
selällään, kädet ristissä pään alla ja polvi toisen päällä, aivan kuin ei
asiain kohtalo olisi häntä millään tavalla liikuttanut. Tässä hänen
halunsa komeilla rohkeudellaan epäilemättä vei hänet liian pitkälle ja
vahingoitti hänen asiaansa. Hiukan sinne tänne huojuttuaan mieliala
lopullisesti kääntyi auttamattomasti häntä vastaan. Hän luultavasti
toivoi voivansa saada aikaan saman, minkä oli tehnyt
merirosvolaivalla; toivoi pääsevänsä johtajaksi, joskin kovilla
ehdoilla, ja asiat olivat niin lähellä sellaista käännettä, että Mountain
jo sitä ehdottikin. Mutta kivi, johon hän kolahti, oli Hastie. Tästä
veikosta ei pidetty; hän näet oli juro ja ärtyisä ja ulkomuodoltaan
ruma, pöhöttynyt, mutta hän oli lueskellut jonkin aikaa papiksi
Edinburghin yliopistossa, kunnes kehno käytös oli hävittänyt häneltä
tulevaisuuden mahdollisuudet, ja nyt hän muisti ja käytti hyväkseen,
mitä oli oppinut. Hän ei ollutkaan puhunut aivan kauan, ennenkun
master huolettomasti käänsi kylkeä, minkä hän Mountainin
käsityksen mukaan teki salatakseen epätoivoa, joka olisi näkynyt
hänen kasvoillaan. Hastie sanoi, ettei hän tahtonut ollenkaan puhua
suurimmasta osasta masterin esitystä, koska se ei koskenut asiaa;
heille oli tärkeä ainoastaan aarre. Kaikki, mitä hän oli sanonut
Harrisista oli ehkä totta, ja he saisivat sen kyllä kuulla aikanaan,
mutta mitä oli sillä aarteen kanssa tekemistä? He olivat kuulleet koko
joukon tarpeetonta jaaritusta; alaston totuus oli, että mr. Durie oli
ollut pahoin peloissaan ja juossut pakoon kerran toisensa perästä.
Hän oli nyt paikalla — vangittunako vai itsekö palanneena, se oli
Hastiesta saman tekevää; tärkeätä oli vain saattaa asia loppuun.
Mitä johtajan erottamiseen ja valitsemiseen tuli, toivoi hän, että he
kaikki olivat vapaita miehiä, joilla oli jokaisella kykyä pitää huolta
asioistaan. Se oli vain pelkkä yritys pimittää miesten silmiä, ja sama
oli laita sen ehdotuksen, joka koski kaksintaistelua Harrisin kanssa.
"Hän ei saa tapella kenenkään kanssa tässä leirissä, siitä voi hän olla
varma", sanoi Hastie. "Meillä oli kyllin vaivaa ottaessamme häneltä
pois aseet, ja tomppeleita olisimme, jos antaisimme ne hänelle
takaisin. Mutta jos herra haluaa päästä jännittävään olotilaan, niin
voin palvella häntä tässä suhteessa ehkä paremmin kuin hän
luuleekaan. Minä näet en aio viettää loppuikääni täällä vuoristossa;
minä olen jo täällä ollut liiankin kauan, ja esitän nyt sen
vaatimuksen, että hänen on heti sanottava, missä aarre on, uhalla
että hänet muuten heti ammutaan. Ja tässä", sanoi hän vetäen
aseen esille, "tässä on se pistooli, jota me tulemme käyttämään."

"Kah, tuotapa mieheksi sopii sanoa", huusi master ja nousi

istumaan, ihaillen katsellen puhujaa.

"En minä kysynyt, mikä olen", vastasi Hastie.

"Minkä valitsette?"

"Hyödytön kysymys", sanoi master. "Kun on pakko, niin on pakko,

siinä ei auta itse pirukaan. Totta puhuen me olemme aivan likellä
aarrepaikkaa, ja minä näytän sen teille huomenna."

Ikäänkuin nyt kaikki olisi ollut täydellisesti järjestetty, ja järjestetty

aivan hänen mielensä mukaan, käveli hän teltalleen, jonne Secundra
jo aikaisemmin oli poistunut.

Minä en voi muistella tätä vanhan vihamieheni viimeistä

kamppailua, jossa hän kääntelehti ja vääntelehti niin moneen
tapaan, tuntematta ihailua, johon tuskin sekaantuu sääliäkään; niin
urheasti hän kesti onnettomuutensa, niin reippaasti hän soti niitä
vastaan. Vielä tuonakin hetkenä, jolloin hän huomasi olevansa aivan
hukassa, jolloin hän näki ainoastaan vaihtaneensa vihollisia,
kukistaneensa Harrisin Hastien eduksi, ei hänen olemuksessaan
ilmennyt minkäänlaista heikkoutta, ja kun hän vetäytyi takaisin
telttaansa ja varmaankin oli jo päättänyt alistua niihin uskomattomiin
vaaroihin, joita hänen viimeinen yrityksensä toi mukanaan, tapahtui
se yhtä kevein, varmoin ja ystävällisin ilmein ja elein, kuin jos hän
olisi lähtenyt teatterista syömään illallista johonkin kaunosielujen
kokoukseen. Mutta jos olisi voinut katsoa hänen sieluunsa, olisi
epäilemättä huomannut sen vapisevan.

Aikaisin yöllä tuli leiriin tieto, että hän oli kipeä, ja heti seuraavana
aamuna hän käski kutsua luokseen Hastien, ja kyseli häneltä kovin
innokkaasti osasiko hän yhtään lääketaitoa. Täten master todellakin
viekkaasti osasi koskettaa entisen teologin turhamaisuuteen. Hastie
tutki häntä; häntä miellytti toisaalta osoittaa tietojansa, toisaalta ei
hänellä niitä ollut, ja kun hän sitäpaitsi oli erittäin epäluuloinen, niin
hän seisoi siinä aivan ällistyneenä, tietämättä, oliko master kipeä vai
oliko hän vain olevinaan. Tässä tilassa palasi hän kumppaniensa luo
ja kertoi heille, että sairas on aivan lähellä kuolemaa (joka
tapauksessa oli hänelle eduksi esittää asiat tällä tavalla).

"Mutta sama se", lisäsi hän kiroten, "vaikka hän siihen hajoaisikin,
on hänen vietävä meidät aarrepaikalle tänä aamuhetkenä."

Leirissä oli kuitenkin useita, niitten joukossa Mountain, joita

tällainen raakamaisuus ei miellyttänyt. He olisivat ilman vähintäkään
sääliä nähneet masterin ammuttavan tai ampuneet hänet itse; mutta
heitä näytti liikuttaneen hänen urhoollinen taistelunsa ja avomielinen
antaumisensa edellisenä iltana; samalla he ehkä jo olivat alkaneet
kapinoida uutta johtajaansa vastaan; ainakin he selittivät, että jos
mies kerran on kipeä, oli hänen saatava levätä päivä Hastien
hammastenkiristyksestä huolimatta. Seuraavana aamuna master
selvästi oli huonompi, ja Hastiekin alkoi osoittaa jonkunmoista
inhimillistä osanottoa (niin helposti herättää teeskenneltykin
tohtoroiminen myötätuntoa). Kolmantena aamuna kutsutti master
Mountainin ja Hastien luoksensa telttaan ja sanoi nyt kuolevansa,
kertoi heille tarkasti, missä aarre oli, ja käski heidän heti lähteä sitä
etsimään, nähdäkseen valehteliko hän heille, ja myöskin sen vuoksi,
että hän voisi heitä vielä opastaa, elleivät he heti sitä löytäisi.

Mutta tässä syntyi vaikeus, jonka hän epäilemättä ennakolta oli

ottanut huomioon. Ei yksikään miehistä luottanut toveriinsa: ei
kukaan siis voinut suostua jäämään leiriin. Toisaalta: master tosin
näytti ylen heikolta; hänen puheensa oli melkein kuiskaavaa, ja hän
nukkui enimmäkseen tiedotonna; mutta sittenkään ei ollut aivan
mahdoton sekään otaksuma, että sairaus oli teeskennelty ja että he
lähtiessään aarteen hakuun voisivat juosta ansaan ja huomata linnun
lentäneen tiehensä, kun palaisivat. Sen vuoksi he edelleen lojuivat
leirissä sanoen suurella osanotolla seuraavansa masterin kohtaloa, ja
niin monenkirjava on ihmisluonto, että useat heistä todellakin
tunsivat vilpitöntä, joskaan ei kovin syvää surua, nähdessään
miehen, jonka he olivat aikoneet kylmäverisesti murhata, joutuvan
aivan luonnolliseen vaarantilaan. Iltapäivällä kutsuttiin Hastie
sairasvuoteen luo rukoilemaan, minkä hän, niin uskomattomalta kuin
se kuuluukin, teki erinomaisen hartaasti. Kahdeksan tienoilla illalla
kuultiin Secundran valituksesta, että kaikki oli lopussa, ja ennen kello
kymmentä nähtiin hindun kaivavan hautaa soihdun valossa. Auringon
noustessa seuraavana aamuna tapahtui masterin hautaaminen.
Siihen ottivat kaikki osaa käyttäytyen varsin sopivasti, ja ruumis
laskettiin maahan nahkaturkkeihin käärittynä, ainoastaan kasvot
paljaina; ne olivat vahankellertävät, ja sieraimet oli Secundra
itämaalaiseen tapaan tukkinut. Kohta kun hauta oli luotu umpeen,
puhkesi hindu jälleen valituksiin, jotka liikuttivat kaikkia, ja mikäli
kuulemastani kertomuksesta selvisi, ei tuo rosvojoukko välittänyt,
vaikka huuto kuului kamalalta ja voi sellaisessa seudussa olla heidän
turvallisuudelleenkin vaarallinen. Päinvastoin he koettivat häntä
lohduttaa, tosin karkeasti, mutta silti ystävällisesti.
 Mutta joskin inhimillinen luonto pahimmassa rappiotilassaankin
jossakin tapauksessa voi esiintyä ystävällisenä, on se sittenkin aina
ja ennen muuta ahnas. Pian miehet kääntyivätkin pois surevan luota
ja alkoivat huolehtia omista asioistaan. Kun aarteen piilopaikka oli
aivan lähellä — missä, sitä he eivät vielä varmaan tienneet —
päättivät he antaa leirin jäädä sijoilleen, ja päivä kului heiltä turhassa
etsinnässä kautta metsäin. Secundra taas yhä makasi herransa
haudalla. Sinä yönä ei asetettu ollenkaan vartijoita; miehet
makasivat piirissä nuotion ympärillä, kuten metsänkävijöillä on
tapana, päät ulospäin aivan kuin pyörän puolapuut. Aamulla he
makasivat samoin; ero oli vain se, että Pinkerton, jonka sija oli
Mountainin oikealla puolella, hänen ja Hastien välissä, oli yön
pimeydessä salaa murhattu ja makasi nyt kuten ennenkin viittaansa
kietoutuneena, mutta takaapäin saattoi nähdä hänen joutuneen
kamalan surman uhriksi: hänen päänahkansa oli poissa. Tuona
aamuhetkenä olivat rosvot kaikki kalpeita kuin kummitusjoukko, sillä
he tiesivät aivan hyvin, kuinka itsepintaisesti intiaanit pyrkivät
päämääräänsä ollessaan sotajalalla tai mieluummin: murhaamassa.
Mutta suurimpana syynä he pitivät sitä, ettei ollut asetettu
vahtimiestä, ja kun heitä vielä kiihoitti ajatus aarteesta, joka oli aivan
saatavilla, päättivät he jäädä vielä paikoilleen. Pinkerton haudattiin
aivan masterin viereen; jäljellejääneet viettivät taas päivänsä
hakemalla aarretta, osaksi peloissaan, osaksi toivehikkaina; he näet
olivat toisaalta varmoja siitä, että aarre kohta löytyisi, toisaalta he
alkoivat pimeän tullen peljätä intiaaneja. Mountain oli seuraavana
yönä vahtimiehenä; hän väittää valvoneensa koko yön, sanoo ettei
hän edes istahtanut, vaan vartioi leiriä mitä valppaimmin. Niin ollen
ei hän voinut aavistaa mitään pahaa mennessään (nähtyään tähdistä
vahtivuoronsa olevan ohi) herättämään seuraavaa vahtimiestä. Se oli
suuri Hicks; hän makasi piirissä suojan puolella, hiukan edempänä
nuotiosta kuin muut, ja paikassa, jonka sinnepäin heittyvä savu
pimensi. Mountain kumartui ja tarttui häntä olkapäähän; samassa sai
hän käteensä jotakin tahmeata ja märkää, ja kun tuuli kääntyessään
sai nuotion loimun lankeamaan sinne päin, näki Mountain, että
häneltä, kuten Pinkertoniltakin, oli viety päänahka.

Oli ilmeistä, että he olivat joutuneet erittäin viekkaitten intiaani-

salamurhaajain uhreiksi. Nämä voivat toisinaan seurata matkuetta
useita päiviä, pysyttelevät sen kintereillä, kuinka nopeasti se
rientäneekin eteenpäin, ja varastavat päänahan jokaisessa
leiripaikassa, olkoot vahdit kuinka valppaita hyvänsä. Kun tämä
selvisi aarteenkaivajille — heitä oli nyt enää ainoastaan puoli tusinaa
— valtasi heidät täydellinen mielenmasennus; he tempasivat
tärkeimmät tarvekalunsa ja syöksyivät suoraa päätä metsään,
jättäen kaiken muun omaisuutensa. Nuotionsa he jättivät
sammuttamatta ja kuolleen toverinsa hautaamatta. Koko päivän he
pakenivat; he söivät kulkiessaan kädestä suuhun, ja kun he eivät
uskaltaneet nukkua, riensivät he pimeänkin tultua umpimähkään
eteenpäin. Mutta ihmisen kestävyyden raja on pian saavutettu; kun
he vihdoin lepäsivät, vaipuivat he sikeään uneen, ja huomasivat
herätessään vihollisen yhä olevan kintereillään ja vielä kerran
tuoneen heidän joukkoonsa silpovan kuoleman.

Nyt miehiltä katosi viimeinenkin ymmärryksen ja harkinnan rahtu;

he olivat täydellisesti eksyksissä erämaassa, ja ruokavarat alkoivat
sulaa kovin vähiin. Ei maksa vaivaa täyttää tätä liiankin pitkää
kertomusta niillä kauhuilla, joita miehet vielä saivat kestää.
Riittäköön, kun sanon, että vihdoin koitti aamu, jolloin ei mitään
verityötä havaittu ja jolloin siis voitiin toivoa murhaajan vihdoin
luopuneen takaa-ajosta. Silloin olivat ainoastaan Mountain ja
Secundra elossa. Kauppias on varmasti vakuutettu siitä, että tuo
tuntematon vihollinen oli hänen omia tuttaviaan, ja että hän
ystävyydestä oli jäänyt murhaamatta. Secundran säästymisen hän
selittää siten, että murhaaja oli pitänyt hindua mielipuolena. Tämä
olisi johtunut osaksi siitä, että Secundra paon kaikkien kauhujen
aikana, muiden heittäessä ruokavarojaan ja aseitaan pois, huojui
eteenpäin kuokka olkapäällä, osaksi taas siitä, että hän viimeisinä
päivinä innokkaasti ja herkeämättä jutteli itsekseen omalla kielellään.
Englanninkieltä puhuessaan hän kyllä oli täysin järjissään.

"Sinä uskot, hän olla mennyt aivan pois?" kysyi hän, kun he
heräsivät elossa kahden.

"Suokoon Jumala, että niin olisi; luulenpa uskaltavani uskoa", oli

Mountain vastannut. Mikäli hän minulle kertoi, olivat sanat tulleet
häneltä aivan sekaisin.

Hän oli todellakin siinä määrin suunniltaan, että hän aina

seuraavan päivän aamuun, jolloin kohtasi meidät, ei ollut ollenkaan
varma siitä, oliko hän nähnyt unta, vai oliko jotain sellaista todellakin
tapahtunut, että Secundra samassa kääntyi ja lähti sanaa sanomatta
seuraamaan heidän jälkiänsä takaisin päin suunnaten jälleen
kulkunsa kohti talvista, autiota erämaata ja vaeltaen tietä, jonka
tienviittoina olivat jokaiseen levähdyspaikkaan jääneet silvotut
ruumiit.
KAHDESTOISTA LUKU.

Matka erämaahan.

(Jatkoa.)

Mountainin kertomuksessa, sellaisena kuin se Sir William

Johnsonille ja lordille kerrottiin, oli tietysti kaikki retken alkupuolta
koskevat yksityisseikat jätetty pois ja asiat yleensä esitetty ikäänkuin
ennen masterin sairastumista ei olisi mitään erikoista tapahtunut.
Viimeisen päivän kertoja kuvaili varsin tärisyttävällä tavalla; kertojaa
itseäänkin puistatti muistellessaan tapahtumia, ja sen aseman
kautta, missä olimme, saman erämaan rajalla, ja niistä erityisistä
syistä, joita kullakin oli osanottoon, hän sai heti kuulijansa
puolelleen. Se mitä Mountainilla oli kerrottavaa, ei muuttanut
ainoastaan lordi Durrisdeerin maailmaa, vaan vaikutti oleellisesti Sir
William Johnsoninkin matkasuunnitelmiin.

Mielestäni on tästä tehtävä lukijalle tarkempaa selkoa. Albanyyn oli

saapunut huhuja, joitten sisällys oli kovin huolestuttava; puhuttiin
sellaista, että intiaaneilla oli sotasuunnitelmia, ja Sir William, joka oli
diplomaattisissa suhteissa intiaanien kanssa, kiiruhti tuohon autioon
maahan, vaikka talvi oli jo ovella, tukahduttaakseen vaaran,
ennenkuin se ehti laajemmalle levitä. Täällä rajamailla hän huomasi
lähteneensä matkaan liian myöhään, ja nyt oli miehen, joka yleensä
ei ollut niinkään uskalias kuin varovainen, tehtävä vaikea valinta.
Hänen suhtautumistaan noihin tatuoituihin sodankävijöihin voi
verrata siihen asemaan, mihin lordipresidenttimme Culloden joutui,
kun ylämaan päälliköt alkoivat kapinoida; hän nimittäin oli ainoa
terveen järjen edustaja, ja ainoastaan hänen vaikutuksensa kautta
voitiin saada aikaan rauhaa ja kohtuutta, jos sellainen yleensä oli
mahdollista. Siinä tapauksessa, että hän palaisi kotiin, joutuisi ehkä
koko alue intiaanisodan kamalasti runtelemaksi — taloja poltettaisiin,
matkustajia vangittaisiin ja metsien asujat kokoilisivat inhoittavia
saaliitaan, ihmisten päänahkoja. Toisaalta voi helposti ymmärtää,
ettei hänellä ollut suurtakaan halua kulkea kauemmaksi pohjoiseen,
edetä syvemmälle erämaahan niin pieni joukko mukanaan, vieden
rauhan sanomaa sotaisille villeille, joita jo ilahdutti tulevan taistelun
mahdollisuus — tällaista äärimmäistä toimenpidettä hän tietysti
vältti.

"Olen tullut liian myöhään", sanoi hän useaan kertaan, ja saattoi

sitten vajota syviin ajatuksiin, pää peitettynä käsiin ja rauhattomasti
liikutellen jalkojansa.

Kun hän tuosta asemasta kohotti päänsä ja katsoi meihin, lordiin,

Mountainiin ja minuun, jotka istuimme tiheässä ryhmässä leirin
ulkoreunaan sytytetyn nuotion ympärillä, puhkesi hän puhumaan:
"Herra lordi, sanon teille aivan suoraan, etten tiedä, miten
menettelisin. Pidän kovin tärkeänä etenemistä, mutta en katso
mitenkään sopivaksi, että kauemmin nautin teidän seurastanne.
Emme ole ehtineet vielä kauas vesireitiltä, joten epäilemättä voi
lähteä paluumatkalle etelään päin joutumatta erityisemmin vaaralle
alttiiksi. Ettekö te ja herra Mackellar halua ottaa yhtä venhekuntaa ja
palata Albanyyn?"

Lordi oli kuunnellut Mountainin kertomusta silmät kiusallisen

kiinteästi kertojaan luotuina, ja oli jo ennen jutun päättymistä
vaipunut aivan kuin uneen. Hänen ulkonäössään oli jotakin
kammottavaa, jotakin, mikä minun silmissäni ei ollut oikein ihmisen
kaltaista; kasvot olivat laihat, tummat ja vanhan näköiset, suu
murheen vääristämä; hammasrivi pilkisti alituisesti esiin;
silmäluonten reunat olivat veripunaiset ja silmämunat näyttivät
pullistuvan ulos. En voinut katsella häntä tuntematta ilkeää
ärsytystä, mikä tosin onkin useimmiten pääasiallisin tunteemme, kun
joku, josta pidämme, sairastuu. En voinut olla huomaamatta, että
muut tuskin saattoivat sietää häntä läheisyydessään — Sir William
vältti hänen seuraansa, Mountain arasteli hänen katsettaan,
pysähteli ja änkytteli sen vuoksi kertoessaan. Mutta kun lordi kuuli
tämän ehdotuksen, näytti hän jälleen toipuvan lamaannuksestaan.

"Albanyynko?" kysyi hän selvästi ja kuuluvasti.

"Niin, ei ainakaan kauas sieltä", vastasi Sir William. "Lähempänä ei

löydy paikkaa, jossa olisitte varmassa turvassa."

"Ei minua ollenkaan huvita kotiinpalaaminen", sanoi lordi. "En

minä pelkää — intiaaneja", lisäsi hän yht'äkkiä.

"Jospa minä voisin sanoa samoin", vastasi Sir William hymyillen;

"ja jos kellään olisi mahdollisuutta niin sanoa, niin olisin kai minä se.
Mutta teidän on otettava huomioon se vastuunalaisuus, joka minua
painostaa, sekä se seikka, etten mitenkään voisi antaa itselleni
anteeksi, jos sallisin teidän jatkaa matkaa nyt, kun olotilamme on
käynyt näin vaaranalaiseksi, ja teidän asianne — jos teillä mitään
sellaista on ollut — on tullut päätökseen, mikäli saamistamme
surullisista perheuutisista kuuluu. Minä joutuisin huonoon huutoon,
jos sattuisi jokin ikävä tapaus."

Lordi kääntyi Mountainin puoleen. "Mistä hän oli kuolevinaan?"

kysyi hän.

"En ymmärrä mitä lordi tarkoittaa", vastasi kauppias, pysähtyen

hämmästyneenä puuhissaan (hän hoiteli paria pahannäköistä
kylmänhaavaa).

Hetkiseksi näytti lordi käyvän aivan sanattomaksi, mutta sitten hän

jotenkin kiivaasti toisti kysymyksensä: "Minä kysyn, mistä hän kuoli.
Minä pidän sitä suorana kysymyksenä."

"En minä tiedä mikä oli syynä hänen kuolemaansa", sanoi

Mountain. "Ei sitä Hastiekaan tiennyt. Hän näytti aivan luonnollisesti
riutuvan ja lopuksi heittävän henkensä."

"Niin, siinäpä se on!" huudahti lordi Sir Williamin puoleen

kääntyen.

"Minä en voi seurata teidän kunnia-arvoisuutenne ajatuskulkua",

vastasi
Sir William.

"No niin", sanoi lordi, "kysymyksessä on perintöasia; poikani

arvoonpääsylle voidaan asettaa esteitä, ja kun sanotaan, ettei ole
selvää tietoa miehen kuoleman syystä, niin voi syntyä monenlaisia
epäluuloja."

"Mutta perhana soikoon, mieshän on haudattu!" huudahti Sir

William.
 "Sitä minä en koskaan usko", vastasi lordi väristen. "Minä en sitä
koskaan usko!" huudahti hän taas ja hypähti ylös. "Näyttikö hän
kuolleelta?" kysyi hän Mountainilta.

"Kuolleeltako?" toisti kauppias. "Kalpealta hän näytti. Mutta mitä te

mietitte? Minähän sanon, että loimme multaa hänen päällensä."

Lordi tarttui Sir Williamin takkiin. "Sitä miestä sanotaan kyllä

minun veljekseni", sanoi hän, "mutta selvää on, ettei hänen laitansa
koskaan ollut oikein."

"Laita ollut oikein?" kysyi Sir William. "Kuinka tuo on

ymmärrettävä?"

"Hän ei ole tästä maailmasta", kuiskasi lordi. "Ei hän, eikä se

musta perkele, joka häntä palvelee. Minä olen pistänyt miekkani
hänen lävitsensä", huusi hän. "Minä olen tuntenut miekan kahvan
kolahtavan hänen kylkiluihinsa, ja lämpimän veren ruiskahtavan
vasten kasvojani kerran toisensa jälkeen, kerran toisensa jälkeen!"
toisti hän, tehden kuvaamattoman liikkeen kädellään. "Mutta kuollut
hän ei ole sittenkään", sanoi hän, kuuluvasti huokaisten. "Miksi
uskoisin hänet nyt kuolleeksi? Sitä en usko, ennenkun näen hänen
silmäini edessä mätänevän", sanoi hän.

Sir William katsoi minuun kulmakarvat koholla. Mountain unohti

haavansa ja tuijotti suu auki.

"Lordi hyvä", sanoin minä, "rauhoittukaahan toki." Mutta kurkkuni

oli niin kuiva ja järkeni niin pysähdyksissä, etten enempää
saanutkaan sanotuiksi.
 "Ei", sanoi lordi, "hän ei tietystikään voi minua ymmärtää.
Mackellar kyllä voi; hän tietää kaikki ja on nähnyt hänet pistettävän
maahan kerran ennenkin. Tämä Mackellar, se on oiva palvelija, Sir
William; hän kaivoi miehen maahan omin käsin — hän ja vanhus —
kahden hopeakynttilän valossa. Tuo toinen on palveleva henki, hän
on tuonut sen Coromandelista mukanaan. Minä olisin sen mielelläni
teille kertonut hiukkasta ennemmin, Sir William, mutta nuohan olivat
oikeastaan perheasioita." Viimeiset sanansa hän lausui murheellisesti
ja samalla rauhallisesti, ja hänen mielensä näytti selviävän
sekaannuksestaan.

"Voitte itse tehdä johtopäätöksenne tästä kaikesta", sanoi hän.

"Veljeni sairastuu, kuolee ja haudataan, niin he juttelevat, ja se
näyttää varsin yksinkertaiselta. Mutta minkä vuoksi palveleva henki
kääntyi takaisin? Käsitätte itse varsin hyvin, että tuo seikka kaipaa
selvittelyä."

"Heti paikalla, lordi hyvä, olen teidän käytettävänänne", sanoi Sir

William, nousten seisaalle. "Ehkä saan sitä ennen puhua pari sanaa
teidän kanssanne, mr. Mackellar."

Samalla hän alkoi kuljettaa minua leiristä pois; routainen maa

rusahteli askeltemme alla, ja huurteiset puut seisoivat tiheinä
ympärillämme, aivan kuin tuona kauhun yönä rannan pensaistossa.
"Niin, tuo on tietysti selvää hulluutta", sanoi Sir William niin pian kuin
olimme päässeet kuulomatkan ulkopuolelle.

"Niin, luonnollisesti", sanoin minä. "Mies on hullu. Sehän on

selvää."

"Käskenkö siis ottaa hänet kiinni ja sitoa?" kysyi Sir William. "Teen
sen, jos vain te suostutte. Jos hänen juttunsa on pelkkää
mielipuolenlorua, niin se on varmaan viisainta."

Katselin maahan, katselin taakseni leiriin, missä nuotiot loimusivat,

katselinpa ympäröitsevään metsään ja vuorillekin, mutta yhteen
suuntaan en uskaltanut katsoa, Sir Williamin kasvoihin.

"Sir William", sanoin minä vihdoin. "En pidä lordia oikein viisaana,
enkä ole pitänyt enää pitkiin aikoihin. Mutta hulluudessakin on
asteita, ja olisiko hänelle tehtävä väkivaltaa — sitä, Sir William, en
minä ole mies päättämään", sanoin minä.

"Kyllä minä päätän", sanoi hän. "Tosiasioita minä vain haluan

tietää.
Oliko tuossa lörpötyksessä pienintäkään totuuden tai järjen rahtua?
Epäröittekö?" kysyi hän. "Tuleeko minun käsittää asia niin, että te
olette kysymyksessä olevan miehen kerran ennen haudannut."

"En haudannut", sanoi hän. Samassa minä vihdoinkin rohkaisin

itseni ja sanoin: "Sir William, mahdotonta olisi saada teidät
käsittämään tämä asia, kertomatta teille pitkää historiaa, jolla on
suuri merkitys tähän perheeseen nähden. Jos välttämättä niin
tahdotte, niin kerron sen teille, olkoonpa että menettelisin väärinkin.
Sen verran sanon joka tapauksessa, ettei lordi ole niin mieletön kuin
puheesta voisi luulla. Te olette onnettomuudeksi joutunut tekemisiin
kovin omituisen asian kanssa."

"En ollenkaan halua saada tietoa teidän salaisuuksistanne", vastasi

Sir William, "mutta tahdon puhua suuni puhtaaksi, vaikka tulisin
epäkohteliaastikin käyttäytyneeksi, ja tunnustan suoraan, ettei minua
kovinkaan huvita nykyinen matkaseurani."

"Siitä minä en suinkaan tahdo teitä soimata", sanoin minä.

 "En ole pyytänyt teiltä moitetta enkä kiitosta", vastasi Sir William.
"Haluan vain päästä teistä vapaaksi, ja siinä tarkoituksessa jätän
käytettäväksenne venheen miehistöineen."

"Sehän on kohtuullinen tarjous", sanoin minä asiaa aprikoituani.

"Mutta sallikaa minun lausua sananen toiselta näkökannalta. Meissä
elää luontainen uteliaisuus saada tietää tämän asian oikea laita;
minussa itsessäni on sellaista tunnetta ja lordissa silminnähtävästi
liiankin paljon. On arvoitus, miksi hindu palasi takaisin."

"Se on minunkin ajatukseni", keskeytti Sir William, "ja kun nyt

lähden niille maille, aion tutkia asian perinpohjin. Olkoon mies
mennyt kuolemaan herransa haudalle, kuten koira, tai muista syistä
sinne palannut, joka tapauksessa on hänen henkensä suuressa
vaarassa, ja minä aion pelastaa hänet, jos vain suinkin voin. Ei
suinkaan teillä ole hänestä mitään pahaa sanottavaa?"

"Ei mitään, Sir William", vastasin minä.

"Entäs tuo toinen?" kysyi hän. "Tietysti minä kuulin mitä lordi
sanoi; mutta kun hänen palvelijansa osoittaa niin suurta
uskollisuutta, täytynee minun otaksua hänessä olleen hienojakin
ominaisuuksia."

"Älkää minulta sitä kysykö!" huudahdin minä. "Helvetin liekitkin

voivat olla hienoja. Minä olen tuntenut hänet parikymmentä vuotta,
ja aina vihannut, aina ihaillut ja aina orjamaisesti pelännyt häntä."

"Nyt näyttää siltä, kuin taaskin yrittäisin saada tietoa

salaisuuksistanne", sanoi Sir William, "mutta uskokaa minua, siihen
minulla ei ole ollenkaan halua. Riittää, kun sanon tahtovani nähdä
haudan ja, jos mahdollista, pelastaa hindun. Voitteko näillä ehdoilla
ottaa houkutellaksenne lordin palaamaan Albanyyn?"

"Sir William", virkoin minä, "sanon teille kuinka asia on. Te ette nyt
näe isäntääni edullisessa valossa; teistä näyttänee omituiselta, että
minäkin voin hänestä pitää, mutta sen teen, enkä aivan yksinäni. Jos
hänen pitää takaisin Albanyyn, täytyy sen tapahtua väkivalloin ja
silloin on mennyttä hänen järkensä, ehkäpä henkensäkin. Tämä on
vakaa uskoni, mutta minä olen vallassanne ja valmis tottelemaan, jos
otatte kantaaksenne vastuunalaisuuden."

"En tahdo vähintäkään vastuunalaisuutta; sitähän minä juuri kaikin

voimin koetan välttää", huusi Sir William. "Te tahdotte jatkaa matkaa
kanssani; no niin, se tapahtukoon! Minä pesen käteni kaikesta."

Samassa hän käännähti korollaan ja antoi käskyn valmistautua

lähtemään eteenpäin: lordi, joka oli risteillyt läheisyydessä, tuli heti
luokseni.

"Kuinka käy?" kysyi hän.

"Niinkuin tahdotte", vastasin minä. "Te saatte nähdä haudan."

Kun joukossamme oli miehiä, joille seudun matkasuunnat olivat

selvät, saimme helposti tietoomme masterin haudan paikan; se näet
sijaitsi kohdassa, jota erämaassa käytettiin matkan viittana, eräällä
korkealle kohoavalla, omituisenmuotoisella selänteellä, josta monta
virtaa syöksyy alas Champlain-järveen. Senvuoksi voitiinkin lähteä
suoraan sinne käsin, tarvitsematta seurata paenneitten verisiä jälkiä,
ja voitiin kuudessatoista tunnissa marssia matka, johon he sinne
tänne harhaillen olivat kuluttaneet yli kuusikymmentä. Venheemme
me jätimme vartioitaviksi virralle; odotettavissa oli, että
palatessamme tapaisimme ne kiinni jäätyneinä. Se pikku varasto
matkatarpeita, jonka otimme mukaamme retkelle, käsitti, paitsi
lukematonta joukkoa nahkoja, joiden tuli suojella meitä pakkaselta,
myöskin ison määrän lumikenkiä, joiden avulla aioimme siirtyä
eteenpäin odotettavissa olevan lumen pudottua. Tapa, millä me
etenimme, osoitti paljon pelkoa olevan matkassa; marssia johdettiin
sotilaallisella varovaisuudella, ja yöleirin paikka valittiin ja vartioitiin
mitä huolellisimmin. Tämänlaatuinen syy sai meidät matkamme
toisena päivänä pysähtymään, ainoastaan muutaman sadan askeleen
päässä määräpaikastamme. Yö oli tulossa, ja paikka, johon olimme
saapuneet, näytti erinomaisen sopivalta lujaksi leiriksi meidän
kokoiselle joukolle. Niinpä käskikin Sir William (äkkinäisen
mielijohteen vaikutuksesta) meidän pysähtyä.

Edessämme kohosi se korkea vuorijono, jota kohden koko päivän

olimme luovineet. Aina varhaisesta aamusta alkaen olivat sen
kimaltavat huiput olleet silmämääränämme kulkiessamme läpi
tasaisen alangon, jonka läpi juoksi vuolaita virtoja ja joka oli täynnä
kiviä, toinen toistaan suurempia. Huiput kimalsivat hopealta, sillä
kohta kun tulimme hiukankin ylemmäksi, satoi lunta joka yö;
metsässä ja tasangolla taas oli maa vain vähän roudassa. Koko
päivän oli taivas ollut ilkeän sumun peitossa; aurinko pääsi sen läpi
paistamaan vain himmeästi, kuin kultaraha; koko päivän puhalsi
vasempaan poskeemme purevan kylmä tuuli, mutta puhdasta ja
keveätä oli hengittää. Illan lähestyessä tuuli vaimeni, pilvet
hajaantuivat ja katosivat, kun ei tuuli enää uusia kuljetellut;
auringolla, laskiessaan taaksemme, oli jonkinmoinen talvinen hohto,
ja vuorten valkenevat särmät punertuivat sen kuolevassa kajossa.

Oli pimeä, ennenkuin pääsimme illastamaan; me söimme

äänettöminä, ja ateria oli tuskin ohi, kun lordi jo hiipi nuotion luota
leirin ulkoreunaan. Minä riensin hänen jälkeensä. Leiripaikka oli
korkealla; sieltä näki yli jäätyneen järven, joka pisimmältä
kohdaltaan saattoi olla peninkulman pituinen; ympärillämme lepäsi
aaltomainen metsämaa, yläpuolellamme kohosivat valkoiset vuoret,
ja vieläkin korkeammalla kirkkaan taivaan laella purjehti kuu. Ei
tuulenhenkäystäkään tuntunut, ei oksa liikahtanut, ja ympäröivä
hiljaisuus hukutti kuulumattomiin leiristämme lähtevän hälynkin. Nyt,
kun ei paistanut päivä eikä puhaltanut tuuli, tuntui ilma melkein
lämpimältä kuten heinäkuunyönä — omituinen aistimus-erehdys,
sillä maa, ilma ja vesi olivat pakkasesta särkymäisillään.

Lordi (eli se olento, jota yhä nimitin hänen kalliilla nimellään)

seisoi pidellen toisella kädellään kyynärpäätä, toisella leukaansa ja
tuijotteli eteensä metsään. Minun katseeni liukui samaan suuntaan ja
lepäsi melkein mielihyvin tuolla laajalla huurteisella honkatantereella,
joka milloin kohosi kuuvaloisiksi kunnaiksi, milloin hävisi pienten
laaksojen varjoon. Tässä aivan lähellä, mietin minä, lepää
vihamiehemme haudassaan; hän on nyt mennyt sinne, missä paha ei
enää vahingoita; ne jäsenet, jotka ennen olivat niin sulavasti
liikkuneet, piilivät nyt ainaisesti maan povessa. En voinut olla
ajattelematta häntä tavallaan onnelliseksi; olihan hän vapaa elämän
tuskista ja kiusoista, sielun jokapäiväisestä silvonnasta ja siitä
alituiseen muuttuvasta tapausten virrasta, joka on uitava yli, jos
tahtoo välttää häpeää ja kuolemaa. En voinut olla ajattelematta,
kuinka hyvä oli saada päätökseen tämä pitkä matka, ja siten johduin
kiinnittämään huomioni lordiin. Sillä eikö lordikin ollut kuollut? Eikö
hän ollut silvottu soturi, joka turhaan toivoi kuolemaa, joka virui
tappotantereella vihollisten pilkkana? Muistossani hän eli hyvänä
ihmisenä, viisaana, jokseenkin ylpeänä, isäänsä kohtaan ehkä
liiaksikin velvollisuudentuntoisena, rouvaansa kohtaan ylenmäärin
lempeänä, miehenä, joka osasi puhua ja vaieta, miehenä, jonka
kättä oli ilo pusertaa. Äkkiä sai sääli minut syvään huokaamaan;
olisin voinut ääneen itkeä ajatellessani hänen entisyyttään ja
nähdessäni hänet siinä edessäni. Seisoessani aivan hänen vieressään
kirkkaassa kuuvalossa minä rukoilin hänelle vapahdusta tai sitten
itselleni voimaa pysyä lujana rakkaudessani häneen.

"Jumalani", rukoilin minä, "tässä mies, miesten parahin minua ja

itseään kohtaan, ja nyt minä alan häntä kammota. Ei hän pahaa ole
tehnyt, ei ainakaan ennenkuin surut hänet mursivat; mutta hänen
kunnioitettavia haavojansa me vain alamme kammota. Oi, peitä se,
oi, päästä hänet pois, ennenkuin häntä vihaamme!"

Tällaiset ajatukset täyttivät vielä mieleni, kun yht'äkkiä kajahti ääni

yössä. Se ei ollut kovin kuuluva, eikä lähtenyt aivan läheltä, mutta
niin pitkällisen ja syvän hiljaisuuden keskeltä kaikuen se sai leirin
jalkeille kuin torventoitotus. Ennenkuin ehdin henkäistä, oli Sir
William jo vieressäni ja useimmat muut kerääntyivät hänen
taakseen, tarkasti kuulostellen. Katsellessani heitä yli olkani olin
näkevinäni heidän poskillaan kalpeuden, joka ei ollut kuuvalosta
kotoisin, ja kuutamon säteet, jotka kimallellen heijastuivat toisten
silmistä ja jäivät varjoina lepäämään toisten kulmain alle (heidän
nostaessaan ja kumartaessaan päätänsä), loivat joukkoon omituisen
vilkkaan ja pelonsekaisen ilmeen. Lordi oli etunenässä; hän kumartui
hiukan kohottaen kättään aivan kuin hiljaisuuden merkiksi: hän
näytti jähmettyneen kiveksi. Ääni kuului yhä, se toistui lakkaamatta,
nopeasti ja säännöllisesti.

Äkkiä Mountain alkoi puhua; hän kuiskasi kuuluvasti ja

katkonaisesti, kuten ihminen, joka pääsee taakan alta. "Nyt minä
tiedän", sanoi hän, ja kun me kaikki käännyimme häntä kuulemaan,
niin hän lisäsi: "Hindu on varmaankin tiennyt piilopaikan. Hän se on
— hän kaivaa aarretta maasta."

"Niin tietysti!" huudahti Sir William.

"Kuinka tyhmää, ettemme sitä heti älynneet."

"Eräs seikka siinä vain on ihmeellinen", jatkoi Mountain, "ääni

kuuluu aivan kuin entisen leirimme paikkeilta. Ja toiseksi, en käsitä
kuinka mies on ehtinyt ennen meitä, ellei hänellä ole siipiä!"

"Ahneudella ja pelolla on siivet", huomautti Sir William.

"Mutta se lurjus on meidät säikäyttänyt, ja minä haluan maksaa

hänelle samalla mitalla. Mitä tuumitte, hyvät herrat, lähdemmekö
kuuvalossa otusta ajamaan?"

Ehdotukseen suostuttiin; alettiin piirittää Secundraa, joka yhä oli

työssään; muutamia Sir Williamin intiaaneja kiiruhti edeltäpäin
matkaan, ja jätettyämme leiriin lujan vartioston lähdimme mekin
liikkeelle pitkin epätasaista metsämaata; routainen maa ratisi, joskus
jääkin risahti rikki askeltemme alla. Päämme päällä taas oli
honkametsän himmeys ja kuun kellertävä kajo. Tiemme vei
notkelmaan; sinne laskeutuessamme kuulimme äänen vain heikosti,
ja kohta se häipyi kokonaan. Notkelman toinen reuna oli
avonaisempi, siellä näkyi vain jokin honka siellä täällä, ja ylt'ympäri
makasi maassa isoja kallionlohkareita, jotka heittivät pikimustan
varjon. Ääni alkoi kuulua selvemmin; me voimme kuulla raudan
kirahtelun ja saimme selvemmän käsityksen siitä, kuinka raivoisan
nopeasti kaivaja käytti työkaluaan. Kun lähenimme notkelman
reunaa, lensi pari lintua yöpuultaan; ne leijuivat kuin tummat
haamut kuuvalossa; ja seuraavassa silmänräpäyksessä me voimme
suoraan puujonon välitse nähdä omituisen näytelmän.

Pieni, metsien ympäröimä ylätasanne, jonka takaa, näköpiirin

rajalta välkkyivät valkoiset vuoret, lepäsi kirkkaassa kuutamossa.
Kömpelöitä talouskaluja, jollaiset ovat metsässä-asujan ainoa
omaisuus, makasi maassa siellä täällä, mitä suurimmassa
epäjärjestyksessä. Jokseenkin keskipaikoilla oli huurteesta
kimalteleva teltta; sen avoimen aukon kautta näkyi sisällä vallitseva
pimeys. Tuon pienen tasanteen toisella kulmalla makasi jotakin, mikä
näytti ihmisruumiin hajonneilta jäännöksiltä. Oli selvää, että me
olimme tulleet Harrisin leirin paikalle; tuolla makasivat heidän
paetessaan poisheittämänsä tavarat; tuossa teltassa oli master
heittänyt henkensä, ja edessämme makaava jäätynyt raato oli
juopon suutarin ruumis. Traagillisen tapauksen näyttämö vaikuttaa
aina tärisyttävästi katselijaan; me tulimme sellaiselle paikalle näin
pitkän ajan kuluttua, ja kun nyt huomasimme sen lepäävän
muuttumattomana ja yhtä autiona kuin ennenkin, niin
kylmäverisimmänkin täytyi tuntea liikutusta. Ja kumminkaan ei meitä
tämä näky muuttanut kivimaiksi, vaan teki sen eräs toinen, jota
melkein olimme odottaneet: Secundra seisoi nilkkaa myöten entisen
herransa haudassa. Enimmän osan vaatteistaan hän oli heittänyt
yltään, mutta sittenkin olivat hänen laihat käsivartensa ja olkapäänsä
aivan hiessä ja kimaltelivat kuuvalossa; hänen kasvoillaan kuvastui
pelko ja jännitys; hänen kuokaniskunsa seurasivat nopeasti toisiaan,
ja routaisella maakamaralla näkyi hänen varjonsa, joka
hullunkurisesti vääristellen toisti hänen kiivaita liikkeitänsä. Meidän
tullessamme kohosi pensaikosta yölintuja, jotka heti jälleen
laskeutuivat alas, mutta Secundra ei toimessaan kuullut eikä
huomannut mitään.
 Minä kuulin Mountainin kuiskaavan Sir Williamille: "Hyvä Jumala!
Hän on haudassa! Hän kaivaa ruumista ylös." Me olimme kaikki
tehneet saman johtopäätöksen, mutta sittenkin minua puistatti, kun
kuulin asian julkilausuttavan. Sir William hätkähti kovin.

"Sinä kirottu haudan häväisijä!" huusi hän. "Mitä sinä teet?"

Secundra hypähti, hän kuului hengästyneesti huudahtavan, kuokka

putosi hänen käsistään, ja hän tuijotti hetkisen liikkumattomana
puhujaan. Seuraavassa hetkessä syöksyi hän nuolen nopeasti
metsään vastaisella puolella, ja taas seuraavassa hän nosti
päättävästi kätensä ylös, mistä näki, että hän oli tehnyt päätöksensä,
ja alkoi kävellä takaisin.

"No niin, te tulla, te auttaa —" yritti hän sanoa. Mutta nyt oli lordi
astunut Sir Williamin viereen. Kuuvalo lankesi suoraan hänen
kasvoilleen, eikä Secundra ollut vielä saanut sanoja suustaan, kun
hän jo näki ja tunsi herransa vihamiehen. "Hän!" kiljaisi hindu, löi
kätensä yhteen ja vaipui väristen maahan.

"No, no!" sanoi Sir William. "Ei kukaan meistä tee sinulle pahaa,
jos olet viaton; jos taas olet syypää, ei auta yrittääkään paeta.
Annappas kuulua, mitä sinulla on tekemistä täällä hautojen ja
hautaamattomain ruumiitten keskellä."

"Te ette murhaaja?" kysyi Secundra. "Te kunniallinen mies? Te

näkee minun olla rauhassa?"

"Kyllä minä puolustan sinua, jos olet syytön", vastasi Sir William.
"Sen olen sanonut, enkä ymmärrä, miksi sitä epäilet."
 "Kaikki murhaajat", huusi Secundra, "sentähden! Hän tappaa —
murhaaja", osoittaen Mountainia; "ne kaksi vuokramurhaajaa",
osoittaen lordia ja minua — "kaikki hirsipuumurhaajia. Oo! Minä
näen kaikki nuorassa. Nyt minä mennä pelastaa sahib; hän näkee te
nuorassa. Sahib", jatkoi hän, hautaa osoittaen, "hän ei kuollut. Hän
haudassa, hän ei kuollut."

Lordi äännähti, liikahti likemmäksi hautaa ja seisoi siihen

tuijottaen.

"Haudattu eikä kuollut!" huudahti Sir William. "Mitä juttua se on?"

"Katso, sahib", sanoi Secundra, "sahib ja minä yksin murhaajien

kanssa; koettaa paeta, ei koskaan pääse. Koettaa sitten tämä keino;
hyvä keino jos lämmin maa, hyvä keino Intiassa; täällä paha, kylmä
maa, ei helppo tietää. Nyt tulkaa aivan pian; auttakaa, tehdä tuli,
auttakaa hieroa."

"Mitä tuo olento haastelee?" huusi Sir William. "Päätäni

pyörryttää."

"Minä teille sanon, minä hänet hautaan elävänä", sanoi Secundra.

"Minä hänet opetan niellä kieli. Nyt tulkaa aivan pian; kaivaa hänet
ylös, hän ei paljon sairas. Tehdä tuli."

Sir William kääntyi lähimpäin miesten puoleen: "Sytyttäkää

nuotio", sanoi hän. "Minun osani on joutua tekemisiin mielipuolen
kanssa."

"Te hyvä mies", sanoi Secundra. "Nyt minä kaivaa sahib ylös."

Samassa hän taas astui hautaan ja alkoi uudelleen uutterasti

kuokkia. Lordi seisoi kuin maahan naulattuna, minä taas pysyttelin
hänen vieressään, peljäten, en tiennyt itsekään mitä.

Routa ei ollut vielä ehtinyt syvälle maahan. Sen vuoksi hindu

heittikin pian pois kuokkansa ja alkoi lapioida multaa käsin.
Puhvelinnahkaturkin yhtä reunaa alkoi näkyä, sitten näkyi hänen
sormiensa lomassa hiustukko; vielä hetkinen ja kuuvalo lankesi
johonkin valkoiseen. Nyt Secundra hetkeksi polvistui, raaputti
varovasti kynnellään ja puhalteli suu supussa. Kun hän väistyi
syrjään, näin minä masterin kasvot aivan paljaina. Ne olivat kalman
kalpeat, silmät ummessa, korvat ja sieraimet täytettyinä, posket
sisäänpainuneet, nenä terävä kuin kuolleella. Mutta vaikka hän oli
maannut useita päiviä maassa, ei hän vielä ollut alkanut mädäntyä.
Kaikkiin meihin teki omituisen vaikutuksen se, että hänen huulensa
ja leukansa olivat mustan parran peitossa.

"Jumalani!" huusi Mountain, "hän oli sileä kuin lapsi, kun hänet
hautasimme!"

"Sanotaan, että kuolleitten hiukset kasvavat", sanoi Sir William

hiljaisin, värähtävin äänin.

Secundra ei välittänyt mitään siitä, mitä me puhelimme, kaivoi

vain kuin katukoira löyhää multaa. Masterin puhvelinnahkaturkkiin
kääritty ruumis tuli yhä enemmän näkyviin. Kuu paistoi kirkkaasti, ja
ympärillä seisovain varjot, heidän kumarrellessaan eteenpäin,
kuvastuivat masterin kasvoille, jälleen kadoten. Tuo näky piti meitä
kamalan kauhun vallassa. En uskaltanut katsoa lordin kasvoihin,
mutta koko tänä aikana en huomannut hänen vetävän henkeänsä.
Taempana eräs miehistä (en tiedä kuka) puhkesi jonkunmoiseen
nyyhkytykseen.

"No", sanoi Secundra, "te auttaa minut nostaa hänet pois."

 Ajan kulumisesta ei minulla ole minkäänlaista käsitystä. Meni ehkä
kolme tuntia, ehkäpä viisikin, joina hindu yritti elämää palaamaan
herransa jäseniin. Sen vain tiedän, että oli vielä yö, ja ettei kuu ollut
vielä laskenut, joskin se matalalta heitti pitkiä varjoja yli tasangon,
kun Secundra yht'äkkiä huudahti tyytyväisenä. Kumartuessani
nopeasti eteenpäin olin minäkin huomaavinani muutosta haudasta
kaivetun jääkylmillä kasvoilla. Heti sen jälkeen näin hänen
silmäluontensa värisevän, pian hän ne avasi kokonaan, ja minuun
sattui kahdeksan päivää maassa maanneen vainajan tuijottava katse.

Että nämä elonmerkit esiintyivät, siitä voin tehdä valani. Kuulin

toisilta, että hän silminnähtävästi ponnisti puhuakseen, että hänen
hampaansa näkyivät parran sisästä, ja että hänen otsa-nahkansa
rypistyi aivan kuin tuskallisessa kuolonkamppailussa. Tuo voi olla
mahdollista; minä en sitä tiedä, minun mieltäni kiinnitti muu.
Samassa hetkessä näet, jona kuolleen silmät aukenivat, syöksyi lordi
Durrisdeer maahan, ja kun minä nostin hänet siitä, oli hän kuollut.

Päivä nousi, eikä vieläkään saatu Secundraa luopumaan turhista

ponnistuksistaan. Sir William jätti johdettavakseni pienen
komennuskunnan ja lähti eteenpäin heti päivän koitteessa. Hindu
istui yhä hieroen kuolleen jäseniä ja henkien hänen suuhunsa. Olisi
voinut luulla sellaisen puuhan saavan kiveenkin elämää, mutta paitsi
tuota yhtä hetkeä, joka toi lordi Durrisdeerille kuoleman, pysyi
masterin synkkä henki poissa murtuneesta multaverhostaan, ja
puolenpäivän tienoissa oli uskollinen palvelija vihdoin koettanut
kyllikseen. Hän oli aivan rauhallinen.

"Liian kylmä", sanoi hän, "hyvä tapa Intiassa, ei hyvä täällä."

Sitten hän pyysi hiukan ruokaa, söi ahnaasti heti kun hänelle
tarjottiin ja vetäytyi viereeni nuotion luo. Syötyään hän heittäytyi
pitkäkseen ja vaipui uneen kuin pieni lapsi. Muutamia tunteja
myöhemmin hän vielä nukkui, ja minun täytyi herättää hänet
ottamaan osaa kaksoishautajaisiin. Hänen laitansa oli nyt sama joka
suhteessa; hän näytti yht'äkkiä ja yhdellä voimainponnistuksella
voittaneen sekä isännän kuoleman synnyttämän surun että pelkonsa
minua ja Mountainia kohtaan.

Eräs jäljellejääneistä miehistä osasi hakata kiveen, ja ennenkuin

Sir William palasi meitä noutamaan, oli erääseen kallionlohkareeseen
saatu piirretyksi seuraava kirjoitus, joka muodostanee sopivan lopun
kertomukselleni:

J. D.

Skotlantilaisen aatelisarvon perijä,

Kaikkien tieteitten ja taiteitten mestari,
Ihailtu Euroopassa, Asiassa, Amerikassa, sodassa ja rauhassa.
Villien metsästäjäin teltoissa ja kuningasten linnoissa,
Lepää nyt, niin paljon opittuaan, tehtyään ja kärsittyään,
Unohdettuna tässä.

H. D.

Hänen veljensä.
Kuoli, kärsittyään eläessään alituisen ja ansaitsemattoman
kovan onnen iskuja,
Melkein samalla hetkellä,
Ja nyt lepää yhdessä haudassa
Veljensä ja vihamiehensä kanssa.

Hänen vaimonsa ja eräs vanha palvelija pystyttivät rakastaen

ja kunnioittaen tämän muistomerkin molemmille.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookmasss.com