x64 Assembly Language Step-by-Step: Programming

with Linux (Tech Today), 4th Edition Jeff

Duntemann pdf download

https://ebookmeta.com/product/x64-assembly-language-step-by-step-
programming-with-linux-tech-today-4th-edition-jeff-duntemann/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

x64 Assembly Language Step by Step Programming with

Linux 4th Edition Jeff Duntemann

https://ebookmeta.com/product/x64-assembly-language-step-by-step-
programming-with-linux-4th-edition-jeff-duntemann/

PHP Programming A Step by Step Guide to Learn in an

Easy Way the Fundamentals of PHP Programming Language
3nd Edition Daniel Robinson

https://ebookmeta.com/product/php-programming-a-step-by-step-
guide-to-learn-in-an-easy-way-the-fundamentals-of-php-
programming-language-3nd-edition-daniel-robinson/

Beginning T-SQL: A Step-By-Step Approach 4th Edition

Kathi Kellenberger

https://ebookmeta.com/product/beginning-t-sql-a-step-by-step-
approach-4th-edition-kathi-kellenberger/

Indian Economy and Neoliberal Globalization Finance

Trade Industry and Employment 1st Edition Murali
Kallummal Editor Santosh Kumar Editor P L Beena Editor

https://ebookmeta.com/product/indian-economy-and-neoliberal-
globalization-finance-trade-industry-and-employment-1st-edition-
murali-kallummal-editor-santosh-kumar-editor-p-l-beena-editor/
Cambridge IGCSE and O Level Geography Coursebook with
CD ROM 2nd Edition Cambers

https://ebookmeta.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-
geography-coursebook-with-cd-rom-2nd-edition-cambers/

Whole Lotta Grump (Grumps Unleashed Book 3) 1st Edition

Cassie Mint

https://ebookmeta.com/product/whole-lotta-grump-grumps-unleashed-
book-3-1st-edition-cassie-mint/

Scats and Tracks of the Rocky Mountains A Field Guide

to the Signs of 70 Wildlife Species 3rd Edition James
Halfpenny

https://ebookmeta.com/product/scats-and-tracks-of-the-rocky-
mountains-a-field-guide-to-the-signs-of-70-wildlife-species-3rd-
edition-james-halfpenny/

Lores of Ruin Legacy of Dezrothia 1 1st Edition Mj

Colgan

https://ebookmeta.com/product/lores-of-ruin-legacy-of-
dezrothia-1-1st-edition-mj-colgan/

Freemasonry and the Christian Faith Fr. Ashley Beck

https://ebookmeta.com/product/freemasonry-and-the-christian-
faith-fr-ashley-beck/
The Transgender Child Revised Updated Edition A
Handbook for Parents and Professionals Supporting
Transgender and Nonbinary Children Stephanie Brill

https://ebookmeta.com/product/the-transgender-child-revised-
updated-edition-a-handbook-for-parents-and-professionals-
supporting-transgender-and-nonbinary-children-stephanie-brill/
Table of Contents
Cover
Table of Contents
Title Page
Introduction
CHAPTER 1: It's All in the Plan
Another Pleasant Valley Saturday
Had This Been the Real Thing …
Assembly Language Programming As a Square Dance
Assembly Language Programming As a Board Game
CHAPTER 2: Alien Bases
The Return of the New Math Monster
Octal: How the Grinch Stole Eight and Nine
Hexadecimal: Solving the Digit Shortage
From Hex to Decimal and from Decimal to Hex
Practice. Practice! PRACTICE!
Arithmetic in Hex
Binary
Hexadecimal as Shorthand for Binary
Prepare to Compute
CHAPTER 3: Lifting the Hood
RAXie, We Hardly Knew Ye
Switches, Transistors, and Memory
The Shop Supervisor and the Assembly Line
The Box That Follows a Plan
What vs. How: Architecture and Microarchitecture
Enter the Plant Manager
CHAPTER 4: Location, Location, Location
 The Joy of Memory Models
The Nature of Segments
Segment Registers
The Four Major Assembly Programming Models
64-Bit Long Mode
CHAPTER 5: The Right to Assemble
The Nine and Sixty Ways to Code
Files and What's Inside Them
Text In, Code Out
The Assembly Language Development Process
Linking the Object Code File
Taking a Trip Down Assembly Lane
CHAPTER 6: A Place to Stand, with Access to Tools
Integrated Development Environments
Introducing SASM
Linux and Terminals
Using Linux Make
Debugging with SASM
CHAPTER 7: Following Your Instructions
Build Yourself a Sandbox
Instructions and Their Operands
Source and Destination Operands
Rally Round the Flags, Boys!
Signed and Unsigned Values
Implicit Operands and MUL
Reading and Using an Assembly Language Reference
NEG Negate (Two's Complement; i.e., Multiply by −1)
CHAPTER 8: Our Object All Sublime
The Bones of an Assembly Language Program
Last In, First Out via the Stack
 Using Linux Kernel Services Through Syscall
Designing a Nontrivial Program
Going Further
CHAPTER 9: Bits, Flags, Branches, and Tables
Bits Is Bits (and Bytes Is Bits)
Shifting Bits
Bit-Bashing in Action
Flags, Tests, and Branches
X64 Long Mode Memory Addressing in Detail
Character Table Translation
Tables Instead of Calculations
CHAPTER 10: Dividing and Conquering
Boxes within Boxes
Calling and Returning
Local Labels and the Lengths of Jumps
Building External Procedure Libraries
The Art of Crafting Procedures
Simple Cursor Control in the Linux Console
Creating and Using Macros
CHAPTER 11: Strings and Things
The Notion of an Assembly Language String
REP STOSB, the Software Machine Gun
The Semiautomatic Weapon: STOSB Without REP
MOVSB: Fast Block Copies
Storing Data to Discontinuous Strings
Command-Line Arguments, String Searches, and the Linux
Stack
The Stack, Its Structure, and How to Use It
CHAPTER 12: Heading Out to C
What's GNU?
Linking to the Standard C Library
 Formatted Text Output with printf()
Data In with fgets() and scanf()
Be a Linux Time Lord
Understanding AT&T Instruction Mnemonics
Generating Random Numbers
How C Sees Command-Line Arguments
Simple File I/O
Conclusion: Not the End, But Only the Beginning
Where to Now?
The Art of 64-bit Assembly by Randall Hyde (No Starch
Press, 2022)
Modern x86 Assembly Language Programming by David
Kusswurm (Apress, 2018)
Stepping off Square One
APPENDIX A: The Return of the Insight Debugger
Insight's Shortcomings
Opening a Program Under Insight
Setting Command-Line Arguments with Insight
Running and Stepping a Program
The Memory Window
Showing the Stack in Insight's Memory View
Examining the Stack with Insight's Memory View
Learn gdb!
APPENDIX B: Partial x64 Instruction Reference
What's Been Removed from x64
Flag Results
Size Specifiers
Instruction Index
ADC: Arithmetic Addition with Carry
ADD: Arithmetic Addition
AND: Logical AND
BT: Bit Test
CALL: Call Procedure
CLC: Clear Carry Flag (CF)
CLD: Clear Direction Flag (DF)
CMP: Arithmetic Comparison
DEC: Decrement Operand
DIV: Unsigned Integer Division
INC: Increment Operand
J??: Jump If Condition Is Met
JECXZ: Jump if ECX=0
JRCXZ: Jump If RCX=0
JMP: Unconditional Jump
LEA: Load Effective Address
LOOP: Loop Until CX/ECX/RCX=0
LOOPNZ/LOOPNE: Loop Until CX/ECX/RCX=0 and ZF=0
LOOPZ/LOOPE: Loop Until CX/ECX/RCX=0 and ZF=1
MOV: Copy Right Operand into Left Operand
MOVS: Move String
MOVSX: Copy with Sign Extension
MUL: Unsigned Integer Multiplication
NEG: Negate (Two's Complement; i.e., Multiply by −1)
NOP: No Operation
NOT: Logical NOT (One's Complement)
OR: Logical OR
POP: Copy Top of Stack into Operand
POPF/D/Q: Copy Top of Stack into Flags Register
PUSH: Push Operand onto Top of Stack
PUSHF/D/Q: Push Flags Onto the Stack
RET: Return from Procedure
ROL/ROR: Rotate Left/Rotate Right
 SBB: Arithmetic Subtraction with Borrow
SHL/SHR: Shift Left/Shift Right
STC: Set Carry Flag (CF)
STD: Set Direction Flag (DF)
STOS/B/W/D/Q: Store String
SUB: Arithmetic Subtraction
SYSCALL: Fast System Call into Linux
XCHG: Exchange Operands
XLAT: Translate Byte Via Table
XOR: Exclusive OR
APPENDIX C: Character Set Charts
Index
Copyright
Dedication
About the Author
About the Technical Editor
Acknowledgments
End User License Agreement

List of Tables
Chapter 2
Table 2.1: Counting in Martian, Base Fooby
Table 2.2: Powers of Fooby
Table 2.3: Counting in Octal, Base 8
Table 2.4: Octal Columns as Powers of Eight
Table 2.5: Counting in Hexadecimal, Base 16
Table 2.6: Hexadecimal Columns as Powers of 16
Table 2.7: Binary Columns as Powers of 2
Chapter 4
 Table 4.1: Collective Terms for Memory
Chapter 6
Table 6.1: The Three Standard Unix Files
Chapter 7
Table 7.1: MOV and Its Operands
Table 7.2: The Ranges of Signed Values
Table 7.3: The MOVSX Instruction
Table 7.4: The MUL Instruction
Table 7.5: The DIV Instruction
Chapter 8
Table 8.1: System Call Conventions for the System V ABI
Chapter 9
Table 9.1: The AND Truth Table for Formal Logic
Table 9.2: The AND Truth Table for Assembly Language
Table 9.3: The OR Truth Table for Assembly Language
Table 9.4: The XOR Truth Table for Assembly Language
Table 9.5: The NOT Truth Table for Assembly Language
Table 9.6: Jump Instruction Mnemonics and Their
Synonyms
Table 9.7: Arithmetic Tests Useful After a CMP Instruction
Table 9.8: 64-Bit Long Mode Memory-Addressing Schemes
Chapter 12
Table 12.1: Printf() Formatting Codes
Table 12.2: The Values Contained in the tm Structure
Table 12.3: File Access Codes for Use with fopen()
List of Illustrations
Chapter 1
Figure 1.1: The Game of Assembly Language
Chapter 2
Figure 2.1: The anatomy of ∩≡ ⌠ Θ ≡
Figure 2.2: The anatomy of 76225 octal
Figure 2.3: The anatomy of 3C0A9H
Chapter 3
Figure 3.1: Transistor switches and memory cells
Figure 3.2: A RAM chip
Figure 3.3: A simple 1-megabyte memory system
Figure 3.4: The CPU and memory
Figure 3.5: The idea of multitasking
Figure 3.6: A mature protected-mode operating system
Chapter 4
Figure 4.1: The 8080 memory model
Figure 4.2: The 8080 memory model inside an 8086
memory system
Figure 4.3: Seeing a megabyte through 64 KB blinders
Figure 4.4: Memory addresses versus segment addresses
Figure 4.5: Segments and offsets
Figure 4.6: Registers inside registers
Figure 4.7: 8-bit, 16-bit, 32-bit, and 64-bit registers
Figure 4.8: Real-mode flat model
Figure 4.9: The real-mode segmented model
Figure 4.10: 32-bit protected mode flat model
Chapter 5
 Figure 5.1: Displaying a Linux text file with the GHex editor
Figure 5.2: Displaying a Windows text file with the GHex
editor
Figure 5.3: A Linux text file displayed under Windows
Figure 5.4: Differences in display order versus differences in
evaluation or...
Figure 5.5: Big endian versus little endian for a 16-bit value
Figure 5.6: Big endian versus little endian for a 32-bit value
Figure 5.7: What the assembler does
Figure 5.8: The assembler and linker
Figure 5.9: The assembly language development process
Figure 5.10: The Linux Mint Software Manager
Figure 5.11: The anatomy of a NASM command line
Figure 5.12: The anatomy of an ld command line
Chapter 6
Figure 6.1: The SASM Build dialog
Figure 6.2: The full SASM window in debug mode
Figure 6.3: Changing Konsole's character encoding to IBM-
850
Figure 6.4: I/O redirection
Figure 6.5: Adding a key binding to Konsole
Chapter 7
Figure 7.1: Character strings as immediate data
Figure 7.2: The x64 RFlags register
Chapter 8
Figure 8.1: The stack
Figure 8.2: The stack in program memory
Figure 8.3: How the stack works
 Figure 8.4: The “off by one” error
Chapter 9
Figure 9.1: Bit numbering
Figure 9.2: The anatomy of an AND instruction
Figure 9.3: Using XOR to zero a register
Figure 9.4: How the rotate instructions work
Figure 9.5: How the rotate through carry instructions work
Figure 9.6: Using a lookup table
Figure 9.7: A table of 16 three-byte entries
Figure 9.8: Multiplying by shifting
Figure 9.9: x64 long mode memory addressing
Figure 9.10: How address scaling works
Chapter 10
Figure 10.1: Calling a procedure and returning
Figure 10.2: Local labels and the globals that own them
Figure 10.3: Connecting globals and externals
Figure 10.4: How macros work
Chapter 11
Figure 11.1: Using MOVSB on overlapping memory blocks
Figure 11.2: How to access parameters from within SASM
Figure 11.3: The Linux stack at program execution
Chapter 12
Figure 12.1: How gcc builds Linux executables
Figure 12.2: The structure of a hybrid C-assembly program
Figure 12.3: A stack frame
Figure 12.4: Accessing command-line arguments from the
x64 main() function
Appendix A
Figure A.1: Insight's memory display of a .data section
Figure A.2: Command-line arguments in Insight's memory
view
x64 Assembly Language Step-
by-Step

Programming with Linux®

4TH Edition

Jeff Duntemann
Introduction
“Why Would You Want to Do That?”
It was 1985, and I was in a chartered bus in New York City, heading
for a press reception with a bunch of other restless media
egomaniacs. I was only beginning my tech journalist career (as
technical editor for PC Tech Journal), and my first book was still
months in the future. I happened to be sitting next to an established
programming writer/guru, with whom I was impressed and to whom
I was babbling about one thing or another. I would like to eliminate
this statement; it adds little to the book, and as annoying as he is,
even though we don’t name him, I now understand why he’s so
annoying: He lives and works in a completely different culture than I
do.
During our chat, I happened to let slip that I was a Turbo Pascal
fanatic, and what I really wanted to do was learn how to write Turbo
Pascal programs that made use of the brand new Microsoft Windows
user interface. He wrinkled his nose and grimaced wryly, before
speaking the Infamous Question:
“Why would you want to do that?”
I had never heard the question before (though I would hear it many
times thereafter), and it took me aback. Why? Because, well,
because…I wanted to know how it worked.
“Heh. That's what C is for.”
Further discussion got me nowhere in a Pascal direction. But some
probing led me to understand that you couldn't write Windows apps
in Turbo Pascal. It was impossible. Or…the programming
writer/guru didn't know how. Maybe both. I never learned the truth
as it stood in 1985. (Delphi answered the question once and for all in
1995.) But I did learn the meaning of the Infamous Question.
Note well: When somebody asks you, “Why would you want to do
that?” what it really means is this: “You've asked me how to do
something that is either impossible using tools that I favor or
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 — Mitä minä höpisen? Eikö se ole totta että Karikosken kankaalla
on iso kivi?

— On. Mutta kun kukko laulaa, niin ei se huiskahda.

— Eikö kukko huiskahda kun se laulaa? Naimisiin sinunkin pitäisi

mennä ennenkuin näkösi katoaa.

Lissu ja se toinen tyttö, Jussi ja Tuppu nauroivat. Hartaimmin

kuitenkin nauroi Anni kun sanoi:

— Mutta se kivi ei huiskahda kun kukko laulaa.

— Onko kukaan sitte niin sanonut! ihmetteli Lauri.

— Sinä juuri äsken.

— Minä? Enhän minä sanonut kun että: Karikosken kankaalla on

iso kivi —

— Ja kun kukko laulaa niin se huiskahtaa.

— Niin — kukko. Vai oletko sinä joskus nähnyt kukon laulavan niin
ettei se huiskahda?

Kaikki purskahtivat nauramaan, sillä nyt he ymmärsivät. Nytkin se

oli Anni joka hartaimmin nauroi. Ja taas teki Laurin mieli siepata
hänet syliinsä ja pyöräyttää pari kertaa ympäri.

Niin tultiin Valliniemen kylään, ja siinä oli erottava. Toiset jatkoivat

matkaansa pitkin maantietä, mutta Laurin ja Lissun piti tästä mennä
joen ylitse. Siinä seisoskeltaessa ja eroa tehtäessä huomasi Anni
toisen kenkänsä nauhan päässeen solmusta.
 — Sulhasia se tietää, kiiruhti Lissu sanomaan.

— Annappa minä sen sidon, niin ei tule sulhasia, tokasi Lauri.

Anni kainosteli eikä osannut sanoa sitä ei tätä. Naurahteli vain.

— Mikseikäs tulekin sulhasia. Onhan tässä poika jokaiselle, pitkitti

Lissu yhä.

— Tuota Lissua! huudahti Anni ja toveriaan mukanaan vetäen

kiiruhti pois.

— Hyvää yötä! huusi sieltä etäämpää.

— Hyvää yötä! vastasivat toiset, kuuluvimmin kuitenkin Lauri.

Pitemmälle puhelua yrittämättä erosivat toisetkin.

— Menkää nyt joutuun että ehditte! tirskautti Lissu Jussille ja

Tupulle.

Tämä Lissun tirskahdus yhdistettynä sen kanssa, että Jussi ja

Tuppu, eikä hän, saivat mennä Annin kanssa samaa matkaa, teki
Laurin apeamieliseksi. Hänen hilpeytensä katosi. Sanaa puhumatta
asteli hän Lissun jälessä, kunnes satutti jalkansa niin että oli vähällä
kaatua.

— Ohoh! pääsi häneltä. — Jos en olisi itse ollut mukana niin olisin
kaatunut.

— Olisit tullut tänne, niin minä olisin nostanut, sanoi Lissu siihen.

Siitä pääsi juttelu taas alkuun, ja niin tultiin keskustelua tehden

Leppirannan tienhaaraan. Siitä olisi Lissun pitänyt yksin mennä
kylästä jonkun matkan päässä olevaan kotiinsa, mutta ei sanonut
uskaltavansa kun on näin pimeä. Pyysi Lauria saattamaan.

Laurin tapasi jonkinlainen villin vallattomuuden puuska.

— Otatko minut yöksikin? kysyi.

— Tietysti.

— No mennään sitte.

Hän tarttui Lissun käsikoukkuun, ja niin lähdettiin.

Lissu hiplasi itsensä yhä likemmäksi Lauria. Ja vihdoin oli aivan

hänessä kiinni. Rupatteli ja maireana naureskeli.

Lauri ei tiennyt mitä ajatella. Häntä hävetti ja tympäsi. Kun oikein

suuhun tukkii! Jos vielä joku sattuisi tämän näkemään! Arkana pälyili
hän ympärilleen. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. — Ja toiselta puolen
se tuntui somaltakin tämä tällainen. Ja kukapa tätä nyt näkee. Pimeä
yö eikä ketään ole liikkeellä.

Saviston rappujen eteen päästyä Lissu yhä Laurin käsikoukussa

kiikkuen kumartui ottamaan avainta porraslankun alta. Veti Laurin
mukanaan rappusille ja avasi porstuan oven.

Silloin Lauri irroitti kätensä Lissun kainalosta.

— No hyvästi nyt sitte!

Hän ojensi kätensä Lissulle.

— Etkö sinä tulekaan yöksi? pääsi Lissulta hiljainen ällistynyt

huudahdus.
 Lauri vain itsepintaisesti tarjosi kättään, ja Lissun täytyi vastata.
Lauri kiiruhti pois.

— Lissu oli täydessä todessa — —!

Lauri nauraa tuhautti hermostuneesti, ja häntä hävetti vielä

äskeistäkin enempi. Napitti palttoonsa huolellisesti ja käänsi
kauluksen suoraksi. Veti lakin otsalleen ja alkoi hiljalleen viheltää.

Yht'äkkiä vihellys keskeytyi ja käynti hiljeni.

Jokohan hänen vallattomuutensa taas päättyi tyhmyyden tekoon

— —? Jos olisikin pitänyt mennä perille saakka, kun kerran sillä
tavalla tultiin — —? Jos on tapa sellainen?

Entistä voimakkaampana kohosi Annin vieno kuva mieleen.

Ei! Vaikka kaikki toiset niin tekisivätkin, niin hän ei tee! Hän ei
tahdo! Olkoon vaikka tapakin sellainen!

Käynti reipastui ja ryhti varmeni.

Mutta kotitienhaaraa lähetessä käynti taas äkkiä hiljeni.

Lissu syöksähti hänen mieleensä ilmielävänä, sellaisena kuin hän

oli hänet tänä iltana nähnyt. Hänen täyteläinen ja kehittynyt
vartalonsa, hänen maireat silmänsä, hymyilevä suunsa, ja pehmeästi
taipuileva pukunsa. Ja hänen kanssaan kahdenkesken pimeässä
kamarissa: — —.

Riihen kohdalla Lauri pysähtyi aivan ehdottomasti — —.

Maantien mutkasta riihen tuolta puolen kuului puhelua. Enempää

ajattelematta hyppäsi Lauri riihen etukatoksen alle riihipinon taakse
piiloon ja sieltä vaanien tuijotti pimeään, josta ääni kuului.

Sieltä tuli kaksi ihmistä kävellen. Riihen kohdalle tultuaan ne

pysähtyivät.

— Ei Leppirannasta näy valkeaa. Kyllä Lauri Savistoon on mennyt,

sanoi toinen.

— Sinne se tietysti on mennyt. Kyllä sillä vielä valkea olisi, jos se

kotiin olisi mennyt. Syödä jahnustaisi se vielä — sen kun oli jo niin
nälkä, sanoi toinen.

Lauri tunsi miehet. Hiiron Tuppu ja Hakaperän Jussi! Hän heristi

korviaan.

— Minnekäs me nyt sitten menemme? kysyi Tuppu.

— Piru tietää! sanoi Jussi ja tuntui jotain kaivavan taskustaan. Mun

on kuononikin niin kipeä ja taitaa olla verissäkin, tämä nenäliina
ainakin on oikein murtumissa, siinä on niin paljon verta.

Tuppu kuului naurahtavan.

— Oikeinko se Anni tahallaan sinua löi?

Anni löi? Lauri pidätti hengitystään.

— En tiedä jos se nyt niin tahallaankaan. Mutta kun minä saavutin

sen juuri kun se oli menossa porstuaan, huitasi se kädellään minua
kohti, ja sillä oli avain kädessä, enkä mä ymmärrä kuinka se sattui
mun nenääni. Aivan minä luulin sen irti lentäneen, selitti Jussi
nenäänsä pyyhiskellen. — Tämä on nyt niinkuin peruna. Piru —
sanoi sitten vielä.
 Tuppu nauroi.

— Tiesikö Anni kuka sinä olet?

— Kyllä se sen tiesi.

— Ei vain päästänyt?

— Ei. — Mutta kyllä minä sen vielä — —!

— Minä olisin kyllä päässyt. Me Hannan kanssa menimme niin

siivosti käsikoukussa, ettei ikinä paremmin. Mutta kun se meni
ikkunalle kopistelemaan että tultaisiin ovea avaamaan, niin silloin
minä aloin kantapäitäni välkyttää. — Muutama pöhlö, kun ei
ymmärrä avainta ottaa että kolistamatta sisään pääsisi! kertoi Tuppu.

Jussi tuntui yhä nenäänsä pitelevän puhuessaankin.

— Kun ei se Lauri vain olisi niinkuin pihkaantunut siihen Anniin?

Eikä taida Anninkaan toisin olla.

— Sitä minäkin vähän jouduin epäilemään.

— Mutta siinä tehdään kiusaa. Ei sitä niin vain Laurille anneta!

Täytyy sitä oman kylän poikainkin osansa saada.

Tämä oli jo enempi kun Lauri jaksoi kuunnella. Raivostuneena

hyppäsi hän Jussin ja Tupun eteen.

— Hävetkää! Siat!

Jussi ja Tuppu ensin hölmistyivät, mutta sitten alkoivat virnistellä.

— Riihikartanoillako se Lauri vain riijailee — —

 Lauri oli niin kiukuissaan että itkua tuppasi, eikä osannut sanoa
mitään.

— Mene nyt äitisi viereen nukkumaan, hän antaa sinulle rintaa,

sanoi Jussi, ja ilkeästi naurahdellen läksivät Jussi ja Tuppu
menemään samaan suuntaan josta Lauri oli tullut.

Vaistomaisesti kääntyi Laurikin hitaasti kotiin päin menemään. Ja

nyt hän älysi mitä hänen oikeastaan olisi pitänytkin Jussille ja Tupulle
tehdä. Tarttua molempain tukkaan ja takoa heidän päitään yhteen —
potkia — purra, viskata pää edellä ojaan ja sinne ruhjoa — —

Hampaitaan kiristäen muljautti hän sinne päin jossa tiesi Jussin ja

Tupun menevän.

— Sai se Anni edes Jussia täräytetyksi — —

Melkein tuli mieli hyväksi kesken kiukkua.

Anni, joka oli äskeisessä mielen myllerryksessä ajautunut

takalaidoille, siirtyi sieltä nyt jälleen etualalle. Lauri näki hänen aivan
kuin siinä edessään seisovan. Hän koetti hymyillä Annille ja palauttaa
samaa mielialaa mikä oli seuratalolta lähdettäessä. Mutta se ei
onnistunutkaan. Hymy tuntui tehdyltä, eikä hän voinut katsoa Annia
suoraan silmiin. Ja Annikin tuntui olevan kylmä hänelle. Aivan kuin
olisi yrittänyt välttää hänen katsettaan. Syrjään vain katsoi ja
hiljalleen loittoni. Oli aivan kuin olisi jotain tapahtunut, sellaista joka
heidät erottaa.

Ja vihdoin Lauri tunnusti olevansa syyllinen… Hän melkein toivoi

että maa hänet nielisi.
 — Olihan hän siinä maantiellä seisoessaan jo ehtinyt katua sitä
kun ei yhtäkaikki mennyt Lissun kanssa kamariin — —

Hänen koko ruumiinsa vapisi ja hän näki Annin kiiruhtavan pois

itkien ja kädet silmäin päälle painettuina — —.

Hän oli aivan yksin pelottavan hiljaisessa talviyössä.

Kuitenkin tuntui helpommalta nyt kun oli saanut sen sanotuksi. Oli
aivan kuin olisi se tähän saakka ollut kautta sielun hajoitettuna
likaisuutena, mutta nyt saatu paremmin yhteen paikkaan kootuksi.

Nukkumaan menoa ei hän kuitenkaan voinut ajatellakaan. Meni

vain läpi pihan, navetan ja rehuladon editse menevää takakujaa
kylän karjatielle.

Siellä hän sitte käveli edestakaisin.

IV.

Iltamamatkan Laurille aiheuttamissa mielenkuohuissa pysytteli

ylimpänä pinnalla katkera katumuksen ja kirvelevä häpeän tunne sen
johdosta mitä siinä riihen edessä maantiellä oli ajatellut. Kaikki tuntui
tahratulta ja särkyneeltä.

Siellä karjatiellä edestakaisin astellessa hänelle muistui mieleen

muuan päivä kansakouluajoilta. Uskontotunnilla opettaja puhui niistä
vaaroista ja kiusauksista, jotka ihmistä, ja varsinkin nuorta ihmistä
maailmassa väijyvät. Hän puhui niin elävästi ja sydämeenkäyvästi,
että vallattomimmatkin pojat istuivat hiljaa ja kuuntelivat. Hänellä oli
kova työ pitäessään silmiin tunkevia kyyneleitä muilta piilossa, niin
syvästi opettajan puhe häneen vaikutti. Kyynelten salaaminen
onnistui kuitenkin jotakuinkin. Mutta illalla hän sängyssä hiljaa
rukoili, että Jumala antaisi hänen ensi yönä kuolla ja siten pelastaisi
hänet maailman kiusauksilta ja vaaroilta.

Nyt oli hän joutunut kiusaukseen ja — langennut — —

— Mikset sinä Jumala antanut minun silloin kuolla! Silloin olisin

sinulle kelvannut. Nyt en enää kelpaa.
 Silloin tuntui kuolema suloiselta pelastajalta. Nyt jo pelkkä ajatus
kuoleman mahdollisuudestakin tuotti sydäntä hyydyttävää pelkoa.

Hän alkoi tehdä tuskallista kauppaa omantuntonsa kanssa. Pyysi,

ettei tätä nyt vielä huomioonotettaisi. Eihän hän oikeastaan vielä
mitään tehnytkään. Lyhyt ajatuksen väläyshän se vain oli.
Unhotetaan nyt tämä! Toista kertaa ei hän enää sellaista tee!

Mutta omatunto oli taipumaton. Se ei suostunut mitään

unhottamaan, eikä sallinut mitään pois pyyhkiä. Se lyhyt ajatuksen
väläys oli tahra hänen sielussaan, ja siksi se myöskin jäi. Ja
omatunto piti huolen että hän tahran olemassaolon muisti.

Hän näki sen tahran, katsoi siihen ja itku kurkussa teki pyhän
lupauksen, että toista kertaa ei hän sellaista tee! Tämän
suuremmaksi hän ei tahraa päästä!

Hän odotti omaltatunnolta hyväksymisen ilmausta tämän

lupauksen johdosta. Mutta omatunto oli ikäänkuin piilossa. Sen
sijaan oli kuin olisi joku vain välinpitämättömästi nyökännyt päätään,
kuin sanoakseen:

— Sopiihan tuota koettaa.

Katumuksen ja häpeän tunteen rinnalle pyrki kaiken aikaa tunne,

että Anni on suuressa vaarassa ja että hänen — Laurin — pitää
yrittää hänet siitä pelastaa ja — se tuntuikin hyvin tärkeältä — jollain
tapaa saada Anni ymmärtämään ettei hän ole vallan samallainen
kuin Jussi ja Tuppu. Millä tavalla sen vain saisi tehdyksi niin, ettei
kukaan sitä huomaisi eikä syntyisi puheita?

Kirje siinä suhteessa tuntui varmimmalta ja parhaimmalta.

 Uudenvuodenaattona saunasta tultua hän vetäytyi kamariin ja
alkoi kirjoittaa Annille. Sydän sykki ja posket hehkuivat.

Samassa Niilo avasi hiljaa oven ja kurkisti kamariin.

— Uu'u — — Plikoillenko sä kirjotat — — ihihi — —

Vasta nyt huomasi Lauri Niilon ja säikähti.

— Mene pois sieltä! Aina sun pitää olla — —

— Ihihi — — kuului vielä kun ovi pantiin kiinni.

Lauri jatkoi keskeytynyttä kirjoittamistaan.

Kun kirje oli valmis luki hän sen. Posket kuumenivat yhä enempi ja
silmiin ilmestyi hämmästyneesti tuijottava sävy.

Hän nousi kävelemään. Hetken käveltyään pysähtyi ja katsoi

miettien eteensä. Istahti pöydän ääreen ja käsi poskella luki kirjeen
uudelleen.

Jäi taas eteensä tuijottamaan.

— Pössö! murahti sitten itselleen ja liikahti hermostuneesti.

Kirjeestä oli tullutkin kokonaan toinen kuin hän oli aikonut.

Siitä oli tullut rakkauskirje — —

Hän oli jo rutistamaisillaan kirjeen kouransa sisään, kun samassa

houkutteleva ajatus tuli mieleen.

— Jos lähettäisikin tällaisen kirjeen — —

 Hän luki sen vielä kerran.

— Kyllähän se oikein oli tämäkin ja kauniisti — mutta — —

Ulos katsoen, huulet tiukasti suljettuina hän rutisti kirjeen

kouransa sisään ja pisti taskuunsa.

Hetkisen istuttuaan hän alkoi kirjoittaa uutta kirjettä, huolellisesti

varoen, ettei siitä vain tulisi samallaista kuin äskeinen oli.

Juuri kun hän oli lopettamaisillaan huusi äiti tuvasta:

— Tule nyt Lauri vähäksi aikaa tätä puuropataa hämmentämään!

Mun pitää mennä hakemaan jauhoja lehmänjuotavaan, ja isäsi on
navettaa luomassa, enkä mä tiedä minne se Niilokin on tästä
kadonnut.

— Kyllä, vastasi Lauri ja pisti kirjeen ja kirjoitusvehkeet

pöytälaatikkoonsa, jonka huolellisesti lukitsi.

Sen edellisen kirjeen hän poltti ryynipuurovalkeassa ja huolellisesti

hajoitti siitä syntyneen keveän karren.

Seuraavana aamuna läksi Niilo kirkkoon kynttilöitä katsomaan, isä

ja äiti olivat navetassa ja Lauri jätettiin tupaan valkean vahdiksi.
Silloin hän haki kamarista sen eilisen kirjeensä, luki sen ja luettuaan
pusersi sen palloksi ja heitti vesipadan alle.

Tuollaista saarnaa hän nyt ei ainakaan Annille lähetä! Ennen on

kokonaan kirjoittamatta!

Päivällä tuli Maija miehineen — Nummismäen emäntä ja isäntä —

vieraisille.
 Lauri istui miesten kanssa kamarissa paksun sinisen tupakansavun
seassa. Miehet juttelivat vuodentuloista ja valittelivat kun
maanviljelys ei tahdo kannattaa. Viljan hinnat ovat alhaiset, ja palkat
ja kaikellaiset ulosteot vain nousevat aivan ylöttömiin.

— Ja se on niin merkillistä sekin, jotta minä olen monta kertaa sitä

ajatellut, kun ei ne vuodetkaan ole enää sellaisia kuin ne oli ennen,
yltyi isä sanomaan. Ennen tapasi tulla rukiltakin kahdeksastakin
kuhilaasta tynnöri. Nyt menee kaksitoista kuhilasta, ja kun oikein
hyvä vuosi on niin kymmenestä saa. Mutta sitten taas on paljon
sellaisiakin vuosia että menee viisikintoista kuhilasta tynnöriin.

— Ennen on ollut niitä kytöjä niin paljon. Niistä ne niitä jyviä ovat
koonneet. Mutta nyt ei kannata enää niitäkään teettää, totesi
Nummismäki. Ei sitä kannata, eikä kehtaakaan kuokkurille kaksia ja
kolmia markkoja päivältä maksaa. Ennen antaa maan maata siellä ja
rääpystää sen mitä itse ehtii.

— Kuka hullu sitä sellaisia palkkoja maksamaan rupeaa! yhtyi isä

siihen. Ennen, kun minäkin aloin, niin sai päivämiehiäkin alle markan
päivältä. Silloin sitä teetti ja silloin sitä sai aina vähän kokoonkin.
Mutta nyt ei tule mitään kokoon. Saa vain tarkasti katsoa jos mielii
kohdallansa pysyä.

— Mutta siellä luentokursseilla ne esitelmänpitäjät sanoivat, että

kun vain oikealla tavalla osataan maata viljellä ja oikealla tavalla
kaikki järjestää, ja kun oikein tarmokkaasti vain otetaan asiaan
kiinni, niin maanviljelys kannattaa nyt aivan yhtä hyvin kuin
ennenkin, sekaantui Lauri keskusteluun.

— Mitähän sä niitä sellaisia vedät! nuhteli isä. Työtä sitä on saanut

tehdä ja saa tehdä koko ikänsä. Mitä ne sellaiset kamariherrat maan
asumisesta tietävät! Ovat sen nyt vain ottaneet urakaksensa, kun ei
muu kukaties enää oikein vetele.

— Mutta maanviljelys on kuitenkin kaikkein jalointa ja runollisinta

työtä, ja se on se joka kaikki muut elinkeinot — — alkoi Lauri, mutta
huomasi että isä ja Nummismäki jo jatkoivat äskeistä puheluaan
aivan kuin ei häntä olisi ollutkaan.

Lauri hiukan loukkaantui. Nummismäkikin, nuori mies vielä, ja

kehtaa tuollaisia oikottaa! Olisi tullut edes yhtenä päivänä esitelmiä
kuulemaan. Mutta mitä! Tainnut penkillä vain maata nekin ajat.

Mieleen muistui se aika, kun tämä Nummismäki, silloinen

Nummismäen Samppa, alkoi Maijalla kulkea — Lauri nytkäytti
otsaansa "kulkea" sanalle —. Hän tapasi siihen aikaan hyvin usein
aamuyöstä maata valveillaan, ja silloin hän, varsinkin pyhäöisin, kuuli
porstuasta kolinaa, aivan kuin joku olisi mennyt ulos. Heti sen
perästä tuli Maija tupaan ja kiipesi toiseen yläsänkyyn. Jostain syystä
oli Lauri niin hiljaa kuin suinkin, ettei Maija vain kuulisi hänen olevan
valveilla. Aamusin, toisten vielä maatessa, äiti sitten takan luona
kuiskaili isän kanssa hyvin salamyhkäisen ja hyvämielisen näköisenä.

Vihdoin oli Maija aivan aamuun saakka kamarissa, ja kun tuli

sieltä, kuiskaili ensin äidin kanssa ja sitten laittoi kahvikuppeja
tarjottimelle ja vei tarjottimen sekä kahvipannun kamariin. Äiti näytti
olevan entistäkin paremmalla tuulella. Naureskellen ja kylkeään
hieroskellen kuiskaili Maijan kanssa, ja kun Maija meni kamariin,
yritti äiti suu maireassa naurussa kurkistaa sinne.

Tätä kaikkea seurasi hän ovisängyssä maaten. Kun hän sitten ehti
pukeutua ja oli menossa talliin, sattui hän porstuassa yhteen
kamarista tulevan mieshenkilön kanssa. — Kamariin oli nimittäin
Maijan ripille päästyä tehty porstuastakin ovi.

— Talliinko pitää? kysyi kamarista tulija.

— Talliin, vastasi Lauri hämillään.

Hän ei tuntenut kuka se oli. Mutta se oli mies. Ja siitä selvisi

hänelle kaikki.

Voi, kuinka hän silloin häpesi Maijan takia! Yksin ollessaankin

painoi päänsä alas, eikä ole sen jälkeen voinut Maijaa suoraan silmiin
katsoa. Ja kun hän sitten päivällä sattui kuulemaan kun äiti
Muikkulan emännälle hymysuin kertoi, kuinka "Nummismäen
Samppa on alkanut Maijalla kulkea aivan vasite", ei hän enää tiennyt
mitä pitäisi ajatella. Kiiruhti vain ulos ja purskahti nauramaan.

Saman päivän iltana oli koululla esitelmätilaisuus ja siellä

esitelmänpitäjä puhui siveellisyysasiasta, tuomiten yökosinnan
häpeällisimmäksi, inhottavimmaksi ja turmiollisimmaksi tavaksi
nuorisomme keskuudessa. Ja sanoi, ettei osaa keksiä kyllin rumaa
nimeä jolla sen harjoittajia kutsuisi. Maijakin oli siellä ja Samppa
myös. Ja aamulla Maija taas tuli kamarista puoliksi pukeutuneena ja
vei Sampalle kahvia.

Hänen mielestään oli Maija auttamattomasti kadotettu.

Ja silloin hän itsekseen päätti, ettei ikinä rupea tällaista

harjoittamaan. — — Enkä rupeakkaan!

Hän löi nyrkillään reiteensä ja havahtui. Toiset olivat kuitenkin niin

omiin juttuihinsa vaipuneina, etteivät he mitään huomanneet.
 — Kun täällä on savua! sanoi Lauri ja ruumistaan oikoen nousi
seisaalleen.

— Avaa hiukan peltiä, käski isä.

Lauri avasi pellin ja meni tupaan.

Tuvassa äiti keitti ryynipuuroa ja Maija istui takan luona lapsi

sylissään.

— Missä Niilo on? kysyi Lauri jotain sanoakseen.

— Missäs kauha on muualla kuin padassa. Kylällä Niilo on. Ei se

ole sellainen kuin sinä. Joka kaiket pyhätkin kotona istuskelet niiden
kirjain parissa, vastasi äiti.

— Ainako Lauri vain on yhtä hyvä kotona pysymään? kysyi Maija,

yhtä paljon Laurilta itseltään kuin äidiltäänkin.

— Tässähän se vain kotona istuskelee, vastasi äiti ja valkeaa

perunapannun alle kohennellen lisäsi:

— Ei ole vielä yhtään yötäkään kotoa poissa ollut, muuta kun mitä
joskus vieraisilla on ollut.

Lauri katsahti vihaisesti äitiinsä.

— Alkakaa nyt taas.

— Ka — Älä nyt — Enhän mä mitään — —

— Mitäs te aina — — kivahti Lauri ja meni ulos.

 Pihalla oli Nummismäkisten reki, aisat tallin seinää vasten pystyyn
nostettuna. Reki näytti mukavalta ja sirolta. Oli topattu ja
suojusnahalla varustettu. Lauri tarkasteli sitä, nosti suojusnahan pois
ja istui rekeen. Mukavahan tällaisella olisi ajella — —

— Annin kanssa — tuli mieleen aivan kuin joku veitikka olisi sen
kuiskannut.

Siitä aivan itsestään kehittyi sydäntä kokoava kuva, kuinka he

ajelevat Annin kanssa virkulla hevosella lauhkeana, kuutamoisena
talvi-iltana, hiljaa puhellen ja vapaasti kertoen toisilleen kaikki — —

Kaikkiko?

Senkinkö mitä silloin siinä maantiellä riihen edessä — —?

Hän nousi nopeasti reestä pois ja meni talliin hevosille apetta

tekemään.

*****

Loppiaisena aamuaskareista selvittyä alkoi Leppirannan isäntäväki

hommata Nummismäkeen lähtöä. Muuttivat vaatteita ja muutenkin
itseään siistivät. Äiti siinä sivussa selitteli kotimieheksi jäävälle
Laurille minkälaisia heiniä millekin lehmälle puoliseksi annetaan.

Niilolla oli talitiainen häkissä ja hän touhusi sen kanssa. Mutta juuri
kun Lauri meni hevosta valjastamaan hän sanoa poksautti:

— Minä lähden kuskiksi.

Päästi tiaisen vapaaksi ja läksi.

 — Muista nyt vain mennä puolipäivänavettaan! varoitti äiti vielä
kun hevonen jo meni.

— Kyllä.

— Illalla sitten jos vesipadan laitat takalle niin et muuta tarvitse

tehdä. Kyllä me siksi tulemme, huusi äiti vielä.

— Menkää nyt vain!

Lauri oli hyvillään tästä lähdöstä. Nythän hänelle suorastaan

tarjottiin niin mainio tilaisuus kirjoittaa Annille! Ja nyt hän myöskin
kirjoittaa.

Tällä kertaa oli hän viisaampi kuin edelliskerroilla. Ei

kirjoittanutkaan suoraan postipaperiarkille vaan kyhäsi ensin
konseptin jollekin käärepaperiliuskalle.

Joskus täytyi pysähtyä miettimään sopivinta sanamuotoa ja

kuuntelemaan kellon rauhallista nakutusta. Sitten kirjoitti jonkun
rivin, veti viivan toisen rivin ylitse ja kirjoitti uuden sen päälle, tai sai
se rivi jäädä kokonaan pois.

Hän teki huolellista työtä. Ja kun konsepti vihdoin oli valmis, oli
myöskin puolipäivänavetan aika tullut.

Hän meni navettaan ja antoi lehmille vihot niin kuin äiti oli
käskenyt, pitäen suostuttelevia puheluja uutta ruokkijaansa
oudosteleville lehmille, lampaille ja vasikoille. Kanoillekin antoi ohria
ja sialle hyppyytti äidin valmiiksi laittaman puolisen. Kävi vielä
ruunallekin ruokaa antamassa ja jälleen tupaan tultuaan nosti
kaapista pöydälle voipytyn, leipäkorin, siankinkun, vadillisen eilen
illalla keitettyä mannaryynipuuroa sekä maitovadin ja vielä haki
uuniseinältä naulasta särvinkuppinsa. Sitten alkoi itsekin syödä
puolista.

Tällaisessa yksinäisessä itsekseen puuhailemissa oli jotain

huvittavaa ja tyytyväisyyden tunnetta herättävää.

Juuri kun hän sai ruokalaitteensa pöydältä pois ja pöydän

pyyhityksi, tuli Antin Tiina tupaan. Kyseli emäntää.

Hetkisen juttelua yritettyään läksi Tiina pois; hänen mentyään

Lauri kirjoitti kirjeensä puhtaaksi:

Alaiskylä 6/1

Hyvä Anni!

Suo anteeksi tunkeilevaisuuteni, kun ilman syyttä häiritsen

sinua tällä vähäpätöisellä kirjeelläni! Mutta on eräs asia, jonka
johdosta tahtoisin jonkun rivin sinulle kirjoittaa. — En kirjoita
niinkuin nuori mies neidolle vaan niinkuin tuttava tuttavalleen,
ystävä ystävälleen.

Viime iltamasta tultaessa sinä tulit saamaan osaksesi

loukkaavaa, raakaa, hävytöntä kohtelua, minä ainakin sen
sellaiseksi käsitän, sen mukaan kuin jonkun sattuman kautta
sain tietooni. — Se oli pahasti se. — —

En tiedä mitä se lie, mutta minusta tuntuu että minun olisi

pitänyt sinua puolustaa, suojella. Olisin sen tehnytkin, mutta
kaikkialla kuiskuttelemisen aihetta vartovat silmät estivät
minua sitä tekemästä ja pakoittivat minut pysymään syrjässä.
Sinä ymmärrät mitä tarkoitan.
 Olisihan sitä yhtä ja toista muutakin asiaa, mutta en kuitenkaan
tahdo kirjoittaa enempää — ainakaan tällä kertaa.

Kiitos hauskasta seurasta viime iltamasta tultaessa! Tänään on

taas iltama.

Vielä kerran pyydän anteeksi tungettelevaisuuteni! Mutta

voithan antaa kirjeeni liekkien haltuun, kun kamariasi
lämmität — ja silloin olet siitä päässyt —

Tämän kirjeen vien asemalle mennessäni iltamaan.

Lämpimät terveiset ja onnellista vuoden jatkoa!

Lauri L—ta.

Lauri piti kirjettä onnistuneena kaikin puolin. Valitsi siroimman

kirjekuoren, veti siihen peukalon kynnellä viivottimen reunaa pitkin
hienot viivat ja mahdollisimman kaunista käsialaa tavoitellen kirjoitti:

K. Neiti
Anni Niinilä.
Pieliskylä.

Liuotti sitten eilen hankkimansa postimerkin ja nyrkillään takoi sen

kuoren kulmaan kiinni. Taittoi huolellisesti kirjeen, pisti kuoreen ja
liimasi kuoren kiinni.

Kaikki oli siis valmista ja Lauri huoahti. Sydämessä tuntui vienoa

lämpöä, kun käsi poskella istuen katseli Annin nimeä kirjekuoressa,
ensimäisessä kirjeessään jonka hän lähetti.

— Mitähän Anni ajattelee kun tämän saa? Vastaakohan hän tähän?

 Ei hän tiennyt itsekään, kumpaako toivoisi. Sitäkö että Anni vastaa
vai sitäkö että hän ei vastaisi? Somalta tuntui sekin että saisi kirjeen
Annilta ja näkisi mitä Anni ajattelee. Mutta sittenkin tuntui kuin siinä
olisi jotain Saviston Lissun tapaista. Melkein hienommalta ja
sulommalta, ja samalla salaperäisyydellään kiehtovalta, tuntui se että
Anni ei vastaisi. Panisi vain huolellisesti talteen hänen kirjeensä ja
ajattelisi häntä.

Kello löi neljä.

Puolen tunnin perästä pitää tehdä iltavalkea. Siihen saakka hän

lukee kirjastosta lainaamaansa Maanviljelysoppia.

*****

Iltamassa ei Lauri viihtynyt. Anni ei tullut sinne. Ihmiset olivat

väsyneitä ja kyllästyneitä. Veltosti laahustelivat huoneesta toiseen ja
haukotellen valittelivat pyhäin loppumista. Iltaman ohjelmakin oli
sellaista sitä ja tätä, kuin menneitten iltamain ylijäämistä
uudistettua.

Mikään ei sointunut yhteen Laurin mielialan kanssa, joka oli

tarmon, taistelun, työn ja elämänhalun virityksessä.

Heti kun tanssimaan alettiin läksi hän pois.

Eteisessä Hakaperän Jussi ja Hiiron Tuppu sekä pari muuta poikaa

seisoskeli salakähmäisen ja ilkeänkurisen näköisenä, paperossit
huolettomuutta tavoitellen suupielissä. Laurin tultua he keskeyttivät
juttunsa, ja kun hän otti palttonsa naulasta vaihtoivat he merkitseviä
silmäyksiä. Lauri huomasi sen.
 — Nokkossonnit! tuhahti hän ajatuksissaan, mutta ääneen ei
sanonut mitään. Eivät toisetkaan puhuneet mitään. Laurin ulos
mentyä vain nauraa hirnahtivat.

— Luulevatkohan pojat, että minä sentähden pois lähden kun ei

Annia ole täällä? ajatteli Lauri ja pysähtyi rappusille.

Hänen teki mieli kääntyä takaisin ja irvistellä pojille.

Läksi kuitenkin astumaan rappuja alas.

— Ajatelkoot mitä tahtovat! Itsepä tuon tiennen mitä varten pois

lähden.

— Eikä poikain ole hyvä mennä juttujakaan laittamaan. Jos sen

tekevät niin silloin panen minäkin tietoni matkaan. Ja silloin pojat
joutuvat kirjoihin — —

Ihan naurattamaan tuppasi, niin hauskalta tuntui omistaa tällainen

suukapula jolla sai pidetyksi poikain suut tukossa.

Mutta sitten alkoi hiljainen pahan tunne valua mieleen ja levitä

siellä. Tuntui ilkeältä tällä tavalla toisia kurissa pitää.

Minkätähden ihmiset ovatkin niin ilkeitä toisilleen? Niin ilkeitä, että

omalla ilkeydellään pitävät toisen ilkeyttä kurissa — — Miksei
jokainen tahdo hyvää ja tee hyvää ja tällä hyvän tahtomisellaan itse
pidä ilkeyttään kurissa?

Satoja vuosia on ihmisille saarnattu ja opetettu hyvää. Kirkoissa,

kouluissa, kodeissa, hartausseuroissa, kokouksissa, iltamissa ja
kaikkialla. Pahaa ei opeteta missään. Ja kuitenkin näyttää kuin olisi
ihmisissä pahaa enempi kuin hyvää — —
 Mistä tämä johtuu? — Onko sittenkin niin että ihminen on
luonnostaan paha — —?

Kun ei kukaan tahdokaan olla hyvä — —. Jos jokainen ihminen itse

tahtoisi olla hyvä ihminen, tai edes todella tahtoisi siksi tulla, niin
kuka tietää vaikka jokainen ihminen myöskin olisi hyvä ihminen —
—. Mutta kun jokainen vain tahtoo että naapurin ja toverin pitäisi
olla hyvä ihminen, niin silloinhan on luonnollista, että kukaan ei ole
eikä kenestäkään tulekaan hyvää ihmistä.

— Olenkos minä hyvä ihminen?

Laurin pää painui ja käynti hiljeni.

Tähdet tuikkivat tiheän sumun peittämältä taivaalta, huurteiset

etäämpää näkyvät puutarhakoivut olivat kuin suuria ilmassa riippuvia
palloja ja rakennukset tyhjiä, tuuleen haihtuvia pilvilinnoja.

— — Ihminen —. Elämä —. Maailma — —!

Mikä on niiden tarkoitus?

Hänen päätään huimasi.

Ihminen ja maailma on käsittämättömäin villien ja kesytettyjen

voimain kuohuva taistelukenttä, ja elämä on arvoitus. — —

Jumalako, kaikkivaltias, pyhä ja hyvä, Hänkö tätä kaikkea johtaa?

Vai onko mitään joka tätä johtaa ja tästä sekamelskasta selvän

tekee — —?

"Oi jos oisit sydämmeni

Raitis kuni uusi oras,
Puhdas kuni kehdon lapsi,
Kirkas kuni lähteen silmä!
Niin jos oisit sydämmeni!"

hyräili Lauri riihen luona, maantieltä kotitielle kääntyessään.

V.

Jo joulun edellä oli Leppirannan isäntä päättänyt ja Laurin kuullen

sanonutkin, että "kun tästä vain pyhät ohi vaeltaa, niin mennään
pariksi päiväksi Huhdansaareen rankoja hakkaamaan".
Luentokursseilla Lauri muisti tämän, kun metsänhoidosta luennoitiin.
Ja silloin hän päätti että nyt ei hakatakaan niinkuin ennen on
hakattu, miten vain nopeimmin saadaan rankoja kasaan. Nyt
hakataan metsänhoidollisten periaatteiden mukaan vain viallisia ja
lahoja sekä toisten varjoon joutuneita puita, ja liian tiheitä ryhmiä
harvennetaan.

Hakkuulle meno kuitenkin lykkäytyi päivästä toiseen. Loppiaisen

jälkeen meni vielä pari päivää puolittain juhlan pidossa, ja sitten tuli
määräys että Alaiskyläisten pitää lauantaina hakemaan tekeillä
olevan vaivaistalon rakennushirsiä Tunturinmaan ulkosaralta. Matkaa
sinne laskettiin sudenhännällä mitaten tulevan noin 40 kilometriä.

Leppirannastakin piti mennä molemmilla hevosilla. Heti puolenyön

jälkeen lähdettiin. Yö oli tyyni ja taivas pilvessä.

Kylästä lähtien ajettiin kesällä ja talvella samaa tietä. Mutta jonkun

matkan päässä tiet erosivat. Talvitie ei uskaltanut mennä niille mäille,
joilla kesätie vallattomasti nousten ja laskien luikerteli. Se kiersi
mäet, pysyen viljellyillä mailla, joissa aidoissakin oli syksyin avattavat
ja keväisin jälleen suljettavat talvireiät.

Mäkien toisella puolella tiet taas yhtyivät, ja niin mentiin

veitikkamaisia mutkia lyöden pitkän aikaa aivan viljellyillä mailla. Siitä
pujahti tie tummaan, juhlallisen totisena seisovaan kuusikkoon.
Kuusikkoa seurasi lyhyt kappale viidakkoa kasvavaa suota. Siitä
noustiin salskeaan männikköön, joka oli kuin pyhä pilaristo jossa tie
oli syntisten jalkain tallattavaksi levitettynä mattona.

Männikössä kesätie haarautui moniin haaroihin ja vihdoin loppui

kokonaan. Se nyt vuorostaan ei uskaltanut lähteä sinne suolle, jonne
talvitie iloisena ja rohkeana laskeutui.

Tästä alkaen oli taival melkein outoa Laurille. Heillä ei ollut tällä
suunnalla mitään ajoja. Ulkosarka kyllä oli siellä samalla Tunturin
maalla päin, jonne nyt oltiin menossa, mutta sen hakkuusta pitivät
sinne asettuneet torpparit huolen. Joskus siellä käytiin kannot
laskemassa ja ranka- ja hirsikasoja tarkastelemassa sekä
tuloksetonta lain lukua torppareille harjoittamassa.

Korkeain, kallioisten mäkien väliin ahdistetulle kapealle

suonkurkulle laskeuduttua Laurista tuntui kuin olisi tultu kesyttömän
viileyden alueille. Noilla kallioillahan mummo vainaa tapasi jutella
susien hänen nuoruutensa aikoina majailleen. Ja näillä maillahan se
Alapihan vanha isäntä oli kerran nähnyt kun susi oli keskipäivällä
siepannut lampaan laumasta ja sen kanssa kadonnut metsään. Ja
tässähän sitä Huhdintorpan vaaria oli kerran heinämatkalla
ahdistellut 12 sutta. — — Jos tuolta mäeltä nyt hyökkäisi 12 sutta ja
palavin silmin, veripunaista kieltään lipoen alkaisivat tuossa ympärillä
äristä ja irvistellä? — —
 Kylmät väreet puistattivat Laurin ruumista.

Tien molemmilla puolilla kohoavat jyrkät mäet loppuivat yht'äkkiä,

ja aivan kuin viskautumalla työntäydyttiin laajalle Tuulinevalle, jossa
kasvoi lyhyitä pikkuvanhoja mäntyjä, jokainen omalla mättäällään
kuin kukkaruukussa seisoen. Vapauden tunne, mutta sen rinnalla
myöskin jonkinlainen turvattomuuden tunne tuli mieleen. Oli kuin
tähän saakka olisi tultu vankkain käsivarsien suojassa, jotka nyt
yht'äkkiä hellittivät aivan kuin sanoakseen, että "koetappa nyt yrittää
itse".

Tuulinevalla yhtyi tie monen kylän yhteiseen paljon ajettuun

talvitiehen.

Rannaton suo oli hämärä, salaperäinen ja määrätön kuin elämä.

Kovaksi ja leveäksi tallautunut tie oli se kaiken maailman lavea tie,
jolla ei ole alkua ei loppua ja jota on kevyt kulkea, mutta jolta ei
myöskään mitään löydä — muuta kuin tyhjyyttä ja levottomuutta.
Joka tahtoo jotain muuta löytää, hänen täytyy erota tältä kaiken
maailman tieltä syrjäteille; ne ovat koleisia ja vaikeakulkuisia, mutta
ne aina johtavat päämääriin, joista ihminen löytää sen tyydytyksen
jota etsii.

Kuului kuin peikkojen naurua. Lauri vavahti. Mutta samassa hän

älysi, että se olikin vain metsäkanan huutoa.

— Pyryä se tietää kun metsäkana vätköttää.

Hän haukotteli ja asettui kuojulleen.

Äkkiä kohotti hän päätään. Oli kuin olisi tuikahtanut valoa tuolta
vähän matkaa tieltä olevalta kuusikkokummulta. — — Hän teroitti
katsettaan. Tuli mieleen kertomukset metsissä nuotioitten ääressä
makailevista karkulaisista ja rosvoista sekä poltetuista kylistään
vainolaista pakoon lähteneistä ihmisistä.

Jälleen tuikahti valo näkyviin. Nyt sen näki selvään että se tuli
ikkunasta.

— Ku — kenen tupa tuolla on? kysyi Lauri perässä ajavalta isältä.

— Hääh? kysyi isä ja haukotteli.

Lauri uudisti kysymyksensä. Nyt vasta tuntui isä huomaavan valon.

— E — een mä tiedä — — Jaa mutta se on nyt sen Paju-Matin

tupa!
Joo — se se on!

Nyt Laurikin muisti. Olihan hänkin sen kuullut, vaikka ei ollutkaan

siihen sen suurempaa huomiota pannut, että Paju-Matti oli täältä
vuokrannut maata ja muuttanut tänne asumaan. Ja sen johdosta
saanut ihmisiltä hassun nimen.

Nyt herätti Matti hänen mielenkiintoaan. Ei hän voinut yhtyä siihen

ihmisten uskoon että Matti on hassu. Hänen mielestään Matti oli yksi
niitä, jotka etsivät elämästä jotain ja eroavat kaiken maailman tieltä
omaa tietään kulkemaan.

Hänen katseensa oli yhä tähdättynä kuusten välistä vilkuttavaan

valoon ja hänen tajuntaansa ilmaantui kuva, josta hän aivan selvään
näki mitä tuvassa tehdään.

Mies takkavalkean valossa veistää kirvesvartta tai astianvannetta

tai jotain muuta sentapaista. Höyläpenkillä on valmistuneita ja juuri
valmiiksi tulossa olevia astioita. Vaimo tulee navetasta lypsyltä.
Siivilöitsee maidon ja alkaa laittaa ruokaa. Sitten he syövät. Syötyään
lähtee mies metsään joko hevosella tai vain hakkuulle. Vaimo jää
kotiin askaretta tekemään ja sen tehtyään rupeaa hiljalleen hyräillen
kehräämään.

Hän ei tuntenut Paju-Mattia eikä hänen vaimoaan eikä siis osannut

heidän kasvonpiirteitään kuvailla. Ja niin kehittyikin kuva siksi, että
hän itse oli tuo mies ja vaimo oli — Niinilän Anni.

Sunnuntaisin he yhdessä lueskelevat ja puhelevat tai seisovat

käsikkäin ikkunan luona ja katselevat ulos suota ja metsässä
kuusikon pohjana leviävää hohtavaa hankea. Kesäilloin
kuokkumaalta tultuaan hän väsyneenä, mutta tyytyväisenä istuu
rappusilla. Annikin tulee siihen, kun saa askareensa loppuun. Siinä
he sitten hiljaa kuiskaillen katselevat metsän taakse laskevan
auringon rusotusta ja kuuntelevat vienon iltatuulen rauhoittavaa
huminaa ja käenkukuntaa — —

— Hoohoo'oi — haukotteli isä siellä perässä. Anna nyt vähän

juosta, ettei tässä jouduta perässä tulevain jalkoihin!

Lauri säpsähti. Räpsäytti ruunaa ohjasperillä. Ruuna alkoi juosta.

Vähitellen jäi Paju-Matin tuvasta tuikkiva valo sinne taakse ja vihdoin
katosi kokonaan näkyvistä. — Sen synnyttämä kuva vain ei kadonnut
Laurin mielestä.

Takaisin tultaessa hän näki Paju-Matin tuvan. Se oli porstuaton

mökki. Seinissä oli vanhoja jo harmaiksi taivastuneita ja uusia
puhtaan valkeita hirsiä sekaisin. Tien puoleisessa seinässä oli
vuorilautoja vailla oleva ikkuna. Päätyseinässä näkyi olevan toinen