Practical Natural Language Processing with

Python: With Case Studies from Industries Using

Text Data at Scale 1st Edition Mathangi Sri pdf
download
https://ebookmeta.com/product/practical-natural-language-
processing-with-python-with-case-studies-from-industries-using-
text-data-at-scale-1st-edition-mathangi-sri/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Practical Natural Language Processing with Python: With

Case Studies from Industries Using Text Data at Scale
1st Edition Mathangi Sri

https://ebookmeta.com/product/practical-natural-language-
processing-with-python-with-case-studies-from-industries-using-
text-data-at-scale-1st-edition-mathangi-sri/

Natural Language Processing Recipes: Unlocking Text

Data with Machine Learning and Deep Learning Using
Python 2nd Edition Akshay Kulkarni

https://ebookmeta.com/product/natural-language-processing-
recipes-unlocking-text-data-with-machine-learning-and-deep-
learning-using-python-2nd-edition-akshay-kulkarni-2/

Natural Language Processing Recipes: Unlocking Text

Data with Machine Learning and Deep Learning Using
Python 2nd Edition Akshay Kulkarni

https://ebookmeta.com/product/natural-language-processing-
recipes-unlocking-text-data-with-machine-learning-and-deep-
learning-using-python-2nd-edition-akshay-kulkarni/

Orphan Crops for Sustainable Food and Nutrition

Security Promoting Neglected and Underutilized Species
1st Edition Stefano Padulosi (Editor)

https://ebookmeta.com/product/orphan-crops-for-sustainable-food-
and-nutrition-security-promoting-neglected-and-underutilized-
species-1st-edition-stefano-padulosi-editor/
Rosa Luxemburg: A Revolutionary Marxist at the Limits
of Marxism Michael Brie

https://ebookmeta.com/product/rosa-luxemburg-a-revolutionary-
marxist-at-the-limits-of-marxism-michael-brie/

Fiasco The American Military Adventure in Iraq Ricks

https://ebookmeta.com/product/fiasco-the-american-military-
adventure-in-iraq-ricks/

Fruit Salad Cookbook: Delicious Dessert Recipes for

Easy Fruit Salads 2nd Edition Booksumo Press

https://ebookmeta.com/product/fruit-salad-cookbook-delicious-
dessert-recipes-for-easy-fruit-salads-2nd-edition-booksumo-press/

Artificial Intelligence for Materials Science Yuan

Cheng

https://ebookmeta.com/product/artificial-intelligence-for-
materials-science-yuan-cheng/

Echoes of the Marseillaise Two Centuries Look Back on

the French Revolution Hobsbawm Eric

https://ebookmeta.com/product/echoes-of-the-marseillaise-two-
centuries-look-back-on-the-french-revolution-hobsbawm-eric/
The Guardian 1st Edition Joshua Hood

https://ebookmeta.com/product/the-guardian-1st-edition-joshua-
hood/
Mathangi Sri

Practical Natural Language Processing

with Python
With Case Studies from Industries Using Text Data
at Scale
1st ed.
Mathangi Sri
Bangalore, Karnataka, India

Any source code or other supplementary material referenced by the

author in this book is available to readers on GitHub via the book’s
product page, located at www.​apress.​com/​978-1-4842-6245-0. For
more detailed information, please visit www.​apress.​com/​source-code.

ISBN 978-1-4842-6245-0 e-ISBN 978-1-4842-6246-7

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-6246-7

© Mathangi Sri 2021

Apress Standard

Trademarked names, logos, and images may appear in this book. Rather
than use a trademark symbol with every occurrence of a trademarked
name, logo, or image we use the names, logos, and images only in an
editorial fashion and to the benefit of the trademark owner, with no
intention of infringement of the trademark. The use in this publication
of trade names, trademarks, service marks, and similar terms, even if
they are not identified as such, is not to be taken as an expression of
opinion as to whether or not they are subject to proprietary rights.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, express or implied, with respect to the material
contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

Distributed to the book trade worldwide by Springer Science+Business

Media New York, 1 New York Plaza, Suite 4600, New York, NY 10004-
1562, USA. Phone 1-800-SPRINGER, fax (201) 348-4505, e-mail orders-
ny@springer-sbm.com, or visit www.springeronline.com. Apress Media,
LLC is a California LLC and the sole member (owner) is Springer
Science + Business Media Finance Inc (SSBM Finance Inc). SSBM
Finance Inc is a Delaware corporation.
To my loving daughter Sahana
who inspires me every day with her unending spirit to learn
Introduction
I am fortunate to have had the exposure and opportunity to solve
complex NLP problems that benefited various businesses across
geographies. This book comes from my learnings and hence it is a
practitioner view of solving text problems. Solving NLP problems
involves a certain combination of creativity and technical knowledge.
Sometimes the best deep learning methods do not solve a problem as
well as simple solutions do. I am always reminded of Occam’s razor,
which states that when there are alternatives available, the simplest
one possibly solves the problem best.
In my opinion, the answer to any problem lies in the data. This is
why the first chapter talks about text data. I cover different types of text
data and the information that can be extracted from this data. Chapters
2, 3, 4, and 5 focus on different industries and the common text mining
problems faced in these domains. As I cover the use cases in these
chapters, I also cover the corresponding text mining concepts along
with the relevant code and Python libraries . Chapter 2 takes a quick
view of the customer service industry with a deep dive into the
conversation corpus. It highlights the various types of information that
can be extracted from the conversation corpus along with detailed
code. I also cover bag of words, vectorization, the rules-based approach,
and supervised learning methods in great detail. Chapter 3 focuses on a
very popular text mining use case: review mining. I delve into
sentiment analysis and the various facets of opinion mining. I cover
sentiment analysis using unsupervised and supervised techniques. I
introduce neural networks for sentiment analysis in this chapter.
Chapter 4 provides an overview of techniques used in the banking and
financial services industries . Traditionally, banking uses structured
data to drive decisions. Of late, text use cases are being explored in this
arena and I talk about one in detail. I explore named entity recognizers
in detail in this chapter using unsupervised techniques and embedding
based neural networks. Chapter 5 is dedicated to virtual assistants . I
explore techniques to build bots using state-of-the-art neural network
architectures. This chapter also introduces natural language generation
concepts.
Acknowledgments
I want to thank my husband, Satish. I brainstormed with him several
times during the course of this book on the technical and business use
cases. I also want to thank the team at Apress for providing adequate
reviews and guidance on the content. I learned all the concepts on the
job, so I thank all the people with whom I have had the privilege to
work with and learn from.
Table of Contents
Chapter 1:​Types of Data
Search
Reviews
Social Media Posts/​Blogs
Chat Data
Personal Chats
Business Chats and Voice Call Data
SMS Data
Content Data
IVR Utterance Data
Useful Information from Data
Chapter 2:​NLP in Customer Service
Voice Calls
Chats
Tickets Data
Email data
Voice of Customer
Intent Mining
Top Words to Understand Intents
Word Cloud
Rules to Classify Topics
Supervised Learning Using Machine Learning
Getting Manually Labelled Data
Word Tokenization
Term-Document Matrix
 Data Normalization
Replacing Certain Patterns
Identifying Issue Lines
Top Customer Queries
Top CSAT Drivers
Top NPS Drivers
Insights into Sales Chats
Top Products for Sales Chats
Reasons for Non-Purchase
Survey Comments Analysis
Mining Voice Transcripts
Acoustic Model
Language Model
Chapter 3:​NLP in Online Reviews
Sentiment Analysis
Emotion Mining
Approach 1:​Lexicon-Based Approach
Approach 2:​Rules-Based Approach
Observation 1
Observation 2
Observation 3
Observation 4
Overall Score
Implementing the Observations
Sentiment Analysis Libraries
 Approach 3:​Machine-Learning Based Approach (Neural
Network)
Corpus Features
Things to Improve
Attribute Extraction
Step 1:​Using Regex to Normalize
Step 2:​Extracting Noun Forms
Step 3:​Creating a Mapping File
Step 4:​Mapping Each Review to an Attribute
Step 5:​Analyzing Brands
Chapter 4:​NLP in Banking, Financial Services, and Insurance
(BFSI)
NLP in Fraud
Method 1:​Using Existing Libraries
Method 2:​Extracting Noun Phrases
Method 3:​Training Your Own Model
Applying the Model
Other Use Cases of NLP in Banking, Financial Services, and
Insurance
SMS Data
Natural Language Generation in Banks
Chapter 5:​NLP in Virtual Assistants
Types of Bots
The Classic Approach
Quick Overview of LSTM
Applying LSTM
Time-Distributed Layer
 Approach 2 - The Generating Responses Approach
Encoder-Decoder Architecture
Dataset
Implementing the Architecture
Encoder-Decoder Training
Encoder Output
Decoder Input
Preprocessing
Bidirectional LSTM
BERT
Language Models and Fine-Tuning
Overview of BERT
Fine-Tuning BERT for a Classifier
Further Nuances in Building Conversational Bots
Single-Turn vs.​Multi-Turn Conversations
Multi-Lingual Bots
Index
About the Author
Mathangi Sri
is a renowned data science leader in
India. She has 11 patent grants and 20+
patents published in the area of intuitive
customer experience, indoor positioning,
and user profiles. She has 16+ years of a
proven track record in building world-
class data science solutions and
products. She is adept in machine
learning, text mining, and NLP
technologies and tools. She has built data
science teams across large organizations
like Citibank, HSBC, and GE as well as
tech startups like 247.​ai, PhonePe, and
Gojek. She advises startups, enterprises, and venture capitalists on data
science strategy and roadmaps. She is an active contributor on machine
learning to many premier institutes in India. She was recognized as one
of “The Phenomenal SHE” by the Indian National Bar Association in
2019.
About the Technical Reviewer
Manohar Swamynathan
is a data science practitioner and an avid
programmer, with over 14+ years of
experience in various data science-
related areas, including data
warehousing, business intelligence,
analytical tool development, ad-hoc
analysis, predictive modeling, data
science product development,
consulting, formulating strategy, and
executing analytics programming. His
career has covered the life cycle of data
across different domains such as US
mortgage banking, retail/e-commerce, insurance, and industrial IoT.
He’s also involved in the technical review of books about data science
using Python and R. He has a bachelor’s degree with a specialization in
physics, mathematics, and computers, and a Master’s degree in project
management. He’s currently living in Bengaluru, the silicon valley of
India.
© Mathangi Sri 2021
M. Sri, Practical Natural Language Processing with Python
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-6246-7_1

1. Types of Data
Mathangi Sri1
(1) Bangalore, Karnataka, India

Natural language processing (NLP) is a field that helps humans

communicate with computers naturally. It is a shift from the era when
humans had to “learn” to use computers to computers being trained to
understand humans. It is a branch of artificial intelligence (AI) that
deals with language. The field dates back to the 1950s when a lot of
research was undertaken in the machine translation area. Alan Turing
predicted that by the early 2000s computers would be able to
flawlessly understand and respond in natural language that you won’t
be able to distinguish between humans and computers. We are far from
that benchmark in the field of NLP. However, some argue that this may
not even be the right lens to measure achievements in the field. Be that
as it may, NLP is central to the success of many businesses. It is very
difficult to imagine life without Google search, Alexa, YouTube
recommendations, and so on. NLP has become ubiquitous today.
In order to understand this branch of AI better, let’s start with the
fundamentals. Fundamental to any data science field is data. Hence
understanding text data and various forms of it is at the heart of
performing natural language processing. Let’s start with some of the
most familiar daily sources of text data, from the angle of commercial
usage:
Search
Reviews
Social media posts/blogs
Chat data (business-to-consumer and consumer-to-consumer)
 SMS data
Content data (news/videos/books)
IVR utterance data

Search
Search is one of the most widely used data sources from a customer
angle. All search engine searches, whether a universal search engine or
a search inside a website or an app, use at the core indexing, retrieval,
and relevance-ranking algorithms. Search, also referred to as a query, is
typically made up of short sentences of two or three words. Search
engine results are approximate and they don’t necessarily need to be
bang on with their results. For a query, multiple options are always
presented as results. This user interface transfers the onus of finding
the answer back to the user. Recount the number of times you have
modified your query because you were not satisfied with the result. It’s
unlikely that you blamed the performance of the engine. You focused
your attention on modifying your query.

Reviews
Reviews are possibly the most widely analyzed data. Since this data is
available openly or is easy to extract with web crawling, many
organizations use this data. Reviews are very free flowing in nature and
are very unstructured. Review mining is core to e-commerce companies
like Amazon, Flipkart, eBay, and so on. Review sites like IMDB and
Tripadvisor also have reviews data at their core. There are other
organizations/vendors that provide insights on reviews collected by
these companies. Figure 1-1 shows sample review data from
www.amazon.in/dp/B0792KTHKK/ref=gw-hero-PC-dot-
news-sketch?pf_rd_p=865a7afb-79a5-499b-82de-
731a580ea265&pf_rd_r=TGGMS83TD4VZW7KQQBF3.
Other documents randomly have
different content
 — Tätä lupaa meille ensimäinen otaksuma.

— Toinen mahdollisuus on, että kruununprinsessa ei jää

hedelmättömäksi. Siinä juuri onkin sadin, johon vihollisemme suin
päin syöksyvät, luullen meidät siihen pyydystävänsä. Oh, jos tämä
ruhtinatar ei jää hedelmättömäksi, jos dauphine tulee äidiksi, silloin
kaikkien riemuitessa hovissa — luullessaan Ranskan kuningasvallan
lujittuneen — voimme mekin riemuita; sillä meidän hallussamme on
niin hirveä salaisuus, että mikään tenhovoima, mikään mahti,
mitkään ponnistukset eivät voi vaimentaa rikoksia, jotka tämä
salaisuus kätkee, eivätkä kykene lieventämään onnettomuutta, joka
tulevalle kuningattarelle tästä raskaudesta koituu. Sillä perillisen,
jonka hän lahjoittaa valtaistuimelle, todistamme me helposti
äpäräksi, tuon raskauden julistamme aviorikoksesta johtuneeksi.
Tässä onnistumme siihen määrin, että verrattuna keinotekoiseen
onneen, jonka taivas näyttää heille suoneen, hedelmättömyys olisi
ollut Jumalan lahja. Senvuoksi minä pidätyn, hyvät herrat; senvuoksi
minä odotan, arvoisat veljet; senvuoksi katson hyödyttömäksi tällä
hetkellä päästää valloilleen kansan intohimoja, joita käytän
vaikuttavasti, kun aika on tullut.

— Nyt, hyvät herrat, tunnette tämänvuotisen työn; näette

miinojen edistymisen. Varmistukaa siis, että onnistumme vain niiden
nerolla ja rohkeudella, jotka toimivat silminä ja aivoina, niiden
uupumattomuudella ja työllä, jotka, edustavat käsivarsien voimaa, ja
vihdoin niiden uskolla ja hartaudella, joiden povessa sykkii
liikkeemme sydän.

— Käsittäkää ennen kaikkea se sokean kuuliaisuuden

välttämättömyys, joka saa ylimestarinnekin uhraamaan henkensä
veljeskunnan säännöille niin pian kuin säännöt sitä vaativat.
 — Nyt arvoisat herrat ja rakastetut veljet, päättäisin istunnon, ellei
olisi vielä eräs viittaus lausuttavana virheen johdosta.

— Suuri kirjailija, joka saapui tänään luoksemme ja joka olisi

yhtynyt meihin, ellei erään veljemme ajaton into olisi peloittanut
tuota arkaa sielua, se suuri kirjailija, sanon, oli oikeassa kokousta
vastaan, ja minä pahoittelen onnettomuutena, että vieras siten
ojentelee veljiemme erästä osaa, joka tuntee huonosti säädöksemme
eikä ollenkaan tunne päämääräämme.

— Rousseau, joka kirjojensa viisasteluilla on vienyt voiton

yhdistyksemme totuuksista, osoitti erään vian, jonka raivaisin pois
tulella ja miekalla, ellen vielä toivoisi voivani sitä vakuuttamisella
parantaa. Erään veljemme itserakkaus ilmeni meille turmiolliseen
suuntaan. Hän saattoi meidät haastelussa alakynteen; mitään
sellaista ei toivoakseni enää tapahdu, muutoin minun on ryhdyttävä
kuritoimenpiteisiin.

— Nyt, hyvät herrat, levittäkää uskoa lempeydellä ja

vakuuttamisella; kylväkää sitä vihjaamalla älkääkä tyrkyttämällä;
älkää työntäkö sitä vastahakoisiin sieluihin nuijan ja kirveen iskuilla
kuin inkvisiittorit pyövelin vaajoja. Muistakaa, että me tulemme
suuriksi vasta sitten, kun meidät on tunnustettu hyviksi, ja että
meidät tunnustetaan hyviksi vain silloin, kun osoittaudumme kaikkea
meitä ympäröivää paremmiksi. Muistakaa vielä, että meidän
keskuudessamme hyvät ja parhaat eivät ole mitään ilman tietoa,
taitoa ja uskoa, eivätkä todellakaan mitään niiden edessä, jotka
Jumala on erityisellä sinetillä leimannut ihmisten käskijöiksi ja
valtakunnan hallitsijoiksi.

— Hyvät herrat, istunto on päättynyt.

 Nämä sanat lausuttuaan Balsamo peitti päänsä ja kääriytyi
viittaansa. Jokainen vihityistä läksi silloin vuoronsa jälkeen yksinään
ja äänettömänä, jotta ei herättäisi epäluuloja.

4.

Ruumis ja sielu.

Viimeinen, joka jäi mestarin pariin, oli kirurgi Marat. Hän lähestyi
nöyrästi ja hyvin kalpeana peloittavaa puhujaa, jonka mahti oli
rajaton.

— Mestari, — kysyi hän, — olenko siis todellakin tehnyt virheen?

— Hyvin suuren, monsieur, — vastasi Balsamo; — ja pahinta on,

että te ette usko sellaista tehneenne.

— Niinpä kyllä, sen tunnustan; en ainoastaan ole uskomatta, että

olen tehnyt virheen, vaan uskon puhuneeni niinkuin pitää.

— Ylpeyttä, ylpeyttä! — mutisi Balsamo. — Ylpeyden paholaisen

tuhoisaa kuiskailua! Ihmiset tahtovat taistella sairaan suonissa
hehkuvaa kuumetta vastaan, ruttoa vastaan vedessä ja ilmassa;
mutta he antavat ylpeyden juurtua niin syvälle sydämeensä, että he
eivät kykene sitä kitkemään pois.

— Oi, mestari, — virkkoi Marat, — teillä on minusta hyvin surkea

käsitys. Olenko siis todellakin niin vähäpätöinen, että minua ei voi
laskea minkään arvoiseksi lähimäisteni joukossa? Olenko niin
huonosti poiminut töitteni hedelmän, että en kykene lausumaan
sanaakaan saamatta osakseni syytöstä tietämättömyydestä? Olenko
niin penseä opetuslapsi, että minun vakaumustani epäillään? Ellei
minulla muuta olisikaan, riittää se toki elääkseni uskollisena kansan
pyhälle asialle.

— Monsieur, — vastasi Balsamo, — siksi että hyvän periaate vielä

taistelee teissä pahan periaatetta vastaan, jonka mielestäni täytyy
jonakuna päivänä saada voitto, tahdon yrittää oikaista teidän
vikaanne. Jos siinä olen onnistuva, jos ylpeys ei teissä vielä ole
saanut voittoa kaikista muista tunteista, onnistun siinä yhdessä
tunnissa.

— Yhdessä tunnissa? — toisti Marat.

— Niin. Tahdotteko suoda minulle sen tunnin?

— Kernaasti.

— Missä teidät tapaan?

— Mestari, minun asiani on käydä teitä tapaamassa paikalla, jonka

palvelijallenne määräätte.

— No, — virkkoi Balsamo, — minä tulen teidän kotiinne.

— Tarkastakaahan tekemäänne sopimusta, mestari; minä asun

ullakkokamarissa Cordeliers-kadulla. Ullakkokamarissa, kuuletteko, —
toisti Marat ylpeän vaatimattomuuden tavoittelulla, kurjuuden
kerskailulla, joka ei suinkaan jäänyt Balsamolta huomaamatta, —
kun sitävastoin te…

— Kun sitävastoin minä?

 — Kuulutte asuvan palatsissa.

Tämä kohautti olkapäitään, kuten tekisi kookas jättiläinen, joka

korkeudestaan katselee kääpiön äkää.

— Vaikka niin, monsieur, — vastasi hän; — minä tulen luoksenne

ullakkokamariinne.

— Milloin, monsieur?

— Huomenna.

— Mihin aikaan?

— Aamulla.

— Päivän koittaessa minä vain menen luennoilleni amfiteatteriin ja

sieltä sairaalaan.

— Juuri sopivasti. Olisin pyytänyt teitä saattamaan minut sinne,

ellette olisi sitä itse ehdottanut.

— Muistakaa siis, aamulla varhain. Minä nukun vähän, — sanoi

Marat.

— Ja minä en nuku ollenkaan, — vastasi Balsamo. — Siis päivän

koitteessa.

— Olen teitä odottava. Tässä he erkanivat, sillä he olivat

saapuneet ulkoportille.

Katu oli heidän lähtiessään yhtä synkkä ja yksinäinen kuin se

heidän tullessaan oli ollut väkirikas ja meluisa.
 Balsamo kääntyi vasemmalle ja hävisi nopeasti. Marat seurasi
hänen esimerkkiään, astuen pitkillä ja hintelillä säärillään.

Balsamo oli täsmällinen: tarkalleen kello kuudelta aamulla hän

saapui ovelle tasanteella, joka pitkän kuusiovisen käytävän
keskuksena välitti pääsyä ylimmän kerroksen suojiin vanhassa
talossa Cordeliers-kadun varrella.

Näki hyvin, että Marat oli valmistautunut ottamaan ylhäisen

vieraansa arvokkaasti vastaan. Vaatimaton pähkinäpuinen sänky ja
lipasto puisine päälliskoristeineen kiilsivät puhtaina emännöitsijän
villarätin kosketuksesta, tämä kun jäntevin käsivarsin laahasi noita
toukansyömiä huonekaluja.

Marat itse antoi tehokasta apua naiselle, virkistelemällä

kalvenneita ja kuihtuneita kukkia pienessä sinisessä
fajanssiruukussa, joka oli ullakkokamarin pääasiallinen kaunistus.
Hänellä oli käsivarrellaan vielä palttinainen pyyhinriepu, mistä näkyi,
että hän ennen kukkasiin koskemistaan oli siistinyt huonekaluja.

Kun avain oli ovessa ja Balsamo oli astunut sisään kolkuttamatta,

hän yllätti Marat'n tässä hommassa. Mestarin nähdessään toinen
punehtui paljoa enemmän kuin oikealle stoalaiselle oli sopivaa.

— Näette, monsieur, — virkkoi hän, viskaten kielittelevän

pyyhinrievun salavihkaa erään verhon taakse, — minä olen
käytännöllinen mies ja autan tätä kunnon naista. Minä pidänkin
työstä, joka ehkä oikein sopimatta kelpo plebeijille ei silti myöskään
kokonaan ole herrasmiehen tointa.

— Se sopii köyhälle, siisteyttä harrastavalle nuorelle miehelle, —

vastasi Balsamo kylmästi, — siinä kaikki. Oletteko pian valmis,
monsieur? Tiedätte, että minuuttini ovat lasketut.

— Puen takin ylleni, monsieur… Rouva Grivette, takkini!?… Hän on

ovenvartijani, monsieur, hän on myöskin kamaripalvelijani,
keittäjättäreni, taloudenhoitajattareni, ja maksan siitä vain écun
kuukaudelta.

— Ylistän säästäväisyyttä, — sanoi Balsamo; — se on köyhien

rikkaus ja rikkaiden viisaus.

— Hattuni, keppini, — käski Marat.

— Ojentakaa kätenne, — neuvoi Balsamo: — tuolla on hattunne,

ja keppi tuossa hattunne vieressä on varmaan teidän.

— Oh, anteeksi, monsieur, olen aivan hämmentynyt.

— Oletteko valmis?

— Olen, monsieur. Kelloni, rouva Grivette.

Grivette hyöri edestakaisin, mutta ei vastannut mitään

— Ette tarvitse kelloa, monsieur, oppisalissa ja sairaalassa

käydessänne; sen etsiminen voisi viedä aikaa ja hidastuttaa
lähtöämme.

— Kuitenkin, monsieur, pidän paljon kellostani, joka on oivallinen

ja suurella säästäväisyydellä hankkimani kapine.

— Poissaollessanne rouva Grivette etsii sitä, — vastasi Balsamo

hymyillen; — ja jos hän uutterasti etsii, on hän palatessanne sen
löytänyt.
 — Oh, tietysti se löytyy, — vakuutti Grivette, — ellei herra vain ole
unohtanut sitä muualle; täällä ei mitään huku.

— Siinä näette, — sanoi Balsamo. — Lähtekäämme, monsieur,

lähtekäämme.

Marat ei uskaltanut väittää vastaan ja seurasi jupisten Balsamoa.

He saapuivat portille.

— Mihin ensin menemme? — kysyi Balsamo.

— Luentosaliin, jos suvaitsette, mestari; minä olen määrännyt

sinne vietäväksi potilaan, jonka tänä yönä on täytynyt kuolla
akuutiseen aivokalvon tulehdukseen; minun on tehtävä huomioita
hänen aivoistaan, enkä tahtoisi, että toverini riistäisivät hänet
minulta.

— Lähtekäämme siis amfiteatteriinne, hra Marat.

— Sitä mieluummin, kun sinne on täältä ainoastaan pari askelta;

sitäpaitsi on se aivan sairaalan vieressä, ja meidän tarvitsee vain
astua sisälle ja ulos. Te voittekin odottaa minua portilla.

— En suinkaan, minä haluan tulla mukaanne, niin sanotte minulle

mielipiteenne tuosta olennosta.

— Kun hänestä tuli ruumis, niinkö, monsieur? Ei, vaan siitä asti
kun hän on raato.

— Kah, olkaa varuillanne, — virkkoi Marat hymyillen; — minä

saattaisin voittaa teiltä pisteen, sillä minä tunnen tämän ammattini
alan, ja sanovat minun olevan taitavan anatomian tuntija.
 — Ylpeyttä, ylpeyttä, yhä ylpeyttä! — mutisi Balsamo.

— Mitä sanotte? — kysyi Marat.

— Sanon, että saamme nähdä, monsieur, — vastasi Balsamo. —

Astukaamme sisään.

Marat kääntyi ensimäisenä ahtaaseen kujaan, joka vei tähän

Hautefeuille-kadun päässä sijaitsevaan oppisuojamaan. Balsamo
seurasi häntä empimättä pitkään ja kapeaan saliin asti, jossa nähtiin
marmoripöydälle ojennettuina kaksi kuollutta ruumista, toinen
naisen, toinen miehen.

Nainen oli kuollut nuorena. Mies oli vanha ja kaljupää; kurja

hikiliina verhosi heidän ruumiinsa, jättäen puolet kasvoista paljaiksi.
Molemmat lepäsivät vieretysten tällä kylmällä vuoteella, nuo kaksi,
jotka ehkä eivät koskaan olleet nähneet toisiansa tässä maailmassa
ja joiden nyt iäisyydessä vaeltavat sielut epäilemättä hyvin
kummastelivat tällaista maallisten jäännösten naapuruutta.

Yhdellä ainoalla liikkeellä Marat kohotti ja viskasi syrjään karkean

liinan noiden kahden onnettoman päältä, jotka kuolema oli tehnyt
yhdenvertaisiksi haavurin leikkausveitsen edessä.

Molemmat ruumiit olivat alasti.

— Eikö kuolleiden näkeminen tunnu teistä vastenmieliseltä? —

kysyi
Marat tavallisella kerskailullaan.

— Se tekee minut surulliseksi, — vastasi Balsamo.

 — Tottumuksen puutetta, — sanoi Marat. — Minussa, joka näen
tällaista joka päivä, ei se herätä murheellisuutta eikä
vastenmielisyyttä. Me lääkärit, näettekös, elämme kuolleiden parissa
emmekä niiden tähden keskeytä mitään jokapäiväisistä
toimistamme.

— Se on teidän ammattinne surullinen etuoikeus, monsieur.

— Ja sitäpaitsi, — lisäsi Marat, — miksi kävisin murheelliseksi tai

miksi tuntisin inhoa? Edellisessä tapauksessa minulla on
harkintakyky, toisessa tottumus.

— Selittäkäähän minulle ajatuksenne, — kehoitti Balsamo; — minä

käsitän ne huonosti. Ensiksikin harkintakyky.

— Niin, miksi säikähtyisin? Miksi pelkäisin elotonta ruumista,

kuvapatsasta, joka kiven, marmorin tai graniitin asemasta on lihaa?

— Todellakin, eihän raadossa ole mitään?

— Ei mitään, ei yhtään mitään.

— Uskotteko niin?

— Olen siitä varma.

— Entä elävässä ruumiissa?

— Siinä on liikuntakyky, — sanoi Marat ylpeästi.

— Entä sielu, siitä ette puhu mitään, monsieur.

— En ole sitä koskaan nähnyt niissä ruumiissa, joita olen

välskärinveitselläni tutkinut.
 — Se johtuu siitä, että olette tutkinut vain raatoja.

— Oh, monsieur, kyllä olen tehnyt paljon leikkauksia elävissäkin.

— Ettekä ole löytänyt niissä mitään sen enempää kuin

kuolleissakaan?

— Olen kyllä, olen tavannut tuskaa. Tuskaako te nimitätte sieluksi?

— Siis ette usko siihen?

— Mihin?

— Sieluun.

— Uskon toki, sillä olenhan vanaa nimittämään liikuntoa siksi, jos

tahdon.

— Se on oikein hyvin, te uskotte sieluun, enkä teiltä muuta

pyydäkään; minulle tekee hyvää, että siihen uskotte.

— Hetkinen, mestarini, käsittäkäämme toisemme ja varokaamme

kaikin mokomin liioittelua, — virkkoi Marat kyykäärmeinen hymynsä
huulillaan. — Me lääkärit olemme hiukan materialistisia.

— Nämä ruumiit ovat hyvin kylmät, — virkkoi Balsamo haaveillen,

— ja tuo nainen oli hyvin kaunis.

— Niin oli.

— Kaunis sielu olisi varmaan asunut tässä kauniissa ruumiissa.

— Ah, siinäpä hänen luojansa tekikin erehdyksen. Kaunis huotra,

ruma terä. Tämä ruumis, mestarini, oli porton, joka Pyhän
Latsaruksen työvankilasta päästyään kuoli aivokalvon tulehdukseen
Hôtel-Dieun köyhäinsairaalassa. Hänen elämäntarinansa on pitkä ja
varsin häpeällinen. Jos nimitätte sieluksi liikuntoa, joka aiheutti
tämän olennon toimet, niin teette suurta vääryyttä meidän
sieluillemme, joiden täytyy olla samaa ainesta.

— Sielu, joka olisi pitänyt parantaa, — sanoi Balsamo, — ja joka

on joutunut turmioon ainoan välttämättömän lääkärin, sielun
lääkitsijän puutteessa.

— Ah, ah, mestarini, tuokin on teidän opinkappaleitanne! On

olemassa ainoastaan ruumiin lääkäreitä, — virkkoi Marat katkerasti
nauraen. — Ja kah, mestarini, teillä on tällä hetkellä huulillanne
sana, jota Molière on usein käyttänyt huvinäytelmissään, ja se sana
hymyilyttää teitä.

— Ei, — vastasi Balsamo, — te erehdytte; ette voi tietää mille

minä hymyilen. Tällä hetkellä me päättelemme, että nämä raadot
ovat tyhjät, eikö niin?

— Ja tunnottomat, — lisäsi Marat, kohottaen nuoren naisen päätä

ja pudottaen sen rajusti marmoria vasten ruumiin edes liikahtamatta
tai vavahtamatta.

— Hyvä on, — sanoi Balsamo; — menkäämme nyt sairaalaan.

— Hetkinen, mestarini, ei ennen, pyydän, kuin olen irroittanut

vartalosta tämän haluamani kallon, jossa on asunut hyvin merkillinen
sairaus. Sallitteko?

— Tottahan toki, — sanoi Balsamo.

 Marat avasi haavurinlippaansa, otti sieltä operatsioniveitsen ja
sieppasi eräästä nurkasta suuren ylt'yleensä veripilkuilla tahratun
puuvasaran. Sitten hän tottuneella kädellä viilsi rengasmaisen
haavan, joka katkoi kaiken lihan ja kaikki jänteet kaulasta; luuhun
päästyään hän sujahdutti aseensa selkärangan liitosten väliin ja iski
vasaralla tarmokkaasti ja kumeasti hamaraan.

Pää vierähti pöydälle ja siitä lattialle. Marat'n täytyi jälleen tarttua

siihen kosteilla käsillään. Balsamo kääntyi poispäin, jotta ei liiaksi
riemastuttaisi pöyhkeilijää.

— Jonakuna päivänä, — puhui Marat, luullen yllättävänsä mestarin

heikkoudesta, — joku ihmisystävä on käsittelevä kuolemaa, kuten
toiset käsittelevät elämää, ja keksivä koneen, joka näin irrottaa pään
yhdellä ainoalla iskulla ja silmänräpäyksessä karkoittaa elonkipunan,
mihin mikään muu kuolemanlaatu ei kykene. Teloituspyörä, neljällä
hevosella palasiksi repiminen ja hirttäminen ovat raakalaisten eikä
sivistyskansain rangaistuksia. Valistuneen kansan, kuten Ranskan, on
rangaistava eikä kostettava. Yhteiskunta, joka teilaa pyörällä, hirttää
tai revittää palasiksi, kostaa rikoksentekijälle kärsimyksellä
ennenkuin hänet kuolemalla rankaisee, ja se on minun mielestäni
liian keskinkertaista.

— Niin minunkin mielestäni, monsieur. Mutta millaiseksi tuon

koneen ajattelette?

— Ajattelen sen kylmäksi ja tunteettomaksi niinkuin laki itse.

Rangaistusta toimeenpanevaan ihmiseen vaikuttaa hänen
lähimäisensä näkeminen, ja toisinaan hän iskee harhaan, kuten
tapahtui Chalais'n kreivin ja Monmouthin herttuan mestauksessa.
Näin ei kävisi koneelle, jonka kaksi tammileukaa panisivat liikkumaan
esimerkiksi suuren teurastajan puukon.
 — Ja luuletteko, monsieur, että tuo lyömäveitsi, kun se salaman
nopeudella iskeytyy takaraivon ja niskalihaksien väliin, aiheuttaa
kuoleman silmänräpäyksessä ja melkein tuskattomasti?

— Kuolema seuraisi eittämättä silmänräpäyksessä, koska terä

yhdellä iskulla katkaisisi liikuntohermot. Tuska olisi perin
lyhytaikainen, koska veitsi eroittaisi aivot, aistimusten keskuksen,
sydämestä, joka on elämän keskus.

— Monsieur, — virkkoi Balsamo, — kaulankatkaisu on

rangaistuksena
Saksassa.

— Niin, mutta se tapahtuu miekalla, ja sanoinhan teille, että

ihmisen käsi voi vavista.

— Sellainen kone on käytännössä Italiassa; sitä liikuttaa tamminen

laite, ja sitä nimitetään mannajaksi.

— No niin?

— Niin, monsieur, olen nähnyt pyövelin teloittamien pahantekijäin

nousevan päättöminä tuolilta, jolle heidät oli asetettu istumaan, ja
kävellä hoipertelevan kymmenkunnan askeleen päähän. Olen
poiminut päitä, jotka vierähtelivät alas mannajan viereen niinkuin
tämä tukasta kannattamanne pää vastikään kierähti
marmoripöydältä, ja lausuessani pään korvaan sen kasteessa
saaman nimen olen nähnyt silmien uudestaan aukenevan ja
kääntyvän kuopissaan yrittäen nähdä, kuka niitä oli maan päältä
kutsunut niiden matkalla ajasta ijäisyyteen.

— Hermoliikuntoa, ei muuta.
 — Eivätkö hermot ole tuntemiskyvyn elimiä?

— Mitä siitä päätätte, monsieur?

— Päätän, että olisi parempi rangaistukseksi surmaavan koneen

asemesta koettaa keksiä keino tappamatta rankaisemiseksi. Uskokaa
minua, yhteiskunta, joka keksii sellaisen keinon, on kaikkein
valistunein.

— Taas haaveita! Yhä haaveita! — virkkoi Marat.

— Tällä kerralla olette ehkä oikeassa, — myönsi Balsamo; — aika

meille näyttää… Ettekö puhunut sairaalasta?… Lähtekäämme sinne!

— Lähtekäämme!

Ja hän kääri nuoren naisen pään nenäliinaansa, sitoen huolellisesti

sen neljä kulmaa yhteen.

— Nyt, — virkkoi Marat lähtiessään, — olen ainakin varma, että

toverini eivät saa muuta kuin mitä minulta on jäänyt.

Kuljettiin köyhäinsairaalaa kohti; haaveilija ja käytännön mies

astuivat vieretysten.

— Te katkaisitte tuon pään hyvin kylmäverisesti ja taitavasti,

monsieur, — sanoi Balsamo. — Tunnetteko yhtä vähän liikutusta
eläviä kuin ruumiitakin käsitellessänne? Koskeeko kärsimys teihin
enemmän kuin liikkumattomuus? Onko teillä enemmän sääliä eläviä
ruumiita kuin hengettömiä raatoja kohtaan?

— Ei, sillä se olisi virhe, samaten kuin pyövelille olisi virhe antaa
vaikuttaa itseensä. Ihmisen tappaa yhtä hyvin leikkaamalla huonosti
hänen reitensä kuin leikkaamalla huonosti hänen päänsä. Hyvän
kirurgin täytyy työskennellä kädellään eikä sydämellään, vaikka hän
sydämessänsä hyvin tietää, että hän hetken kärsimyksellä aikaansaa
vuosikausien elämän ja terveyden. Tämä on ammattimme kaunis
puoli, hyvä mestari!

— Niin, monsieur; mutta elävissä toivoakseni tapaatte sielun?

— Kyllä, mikäli yhdytte mielipiteeseeni, että sielu on samaa kuin

liikunto tai tunto. Niin, sen tosiaan tapaan, ja paljon kiusaa se
aiheuttaa, sillä se tappaa useampia sairaita kuin leikkelyveitsi.

Oli saavuttu Hôtel Dieun kynnykselle. He astuivat hoitolaan

Marat'n opastamana, joka ei vielä ollut luopunut kaameasta
taakastaan, Balsamo sai pian astua leikkuusaliin, missä ylikirurgi
oppilaineen työskenteli.

Sairaanhoitajat olivat tuoneet sinne nuoren miehen, joka

edellisellä viikolla oli joutunut raskaitten ajopelien alle. Pyörä oli
häneltä murskannut reiden. Tuskan turruttamassa jäsenessä kaikella
kiireellä tehty ensimäinen leikkaus oli osoittautunut riittämättömäksi;
sairaus oli nopeasti kehittynyt, ja säären poikkileikkaaminen oli
käynyt välttämättömäksi.

Tämä kärsimysvuoteellaan venyvä onneton katseli pelolla, joka

olisi tiikerejäkin hellyttänyt, tuota nälkäistä laumaa, joka vaaniskellen
odotteli hänen tuskansa, ehkä kuolinkamppailunsa hetkeä,
tutkiakseen elämän tiedettä, tuota merkillistä ilmiötä, jonka taakse
kätkeytyy kuoleman synkkä olemus.

Hän näkyi rukoilevan jokaiselta kirurgilta, oppilaalta ja

sairaanhoitajalta lohdutusta, hymyä, hyväilevää sanaa; mutta hänen
sydämensä tapasi kaikkialla vain välinpitämättömyyttä, hänen
silmänsä kohtasivat vain terästä.

Miehuuden ja ylpeyden jäännös mykisti hänet. Hän säästi kaikki

voimansa niihin huutoihin, mitkä tuska pian pakoittaisi hänen
rinnastaan. Mutta kun hän tunsi olallaan vartijan raskaasti
ystävällisen käden, kun hän tunsi apulaisten käsivarsien; kietoutuvan
ympärilleen kuin Laokoonin käärmeiden, kun hän kuuli leikkauksen
tekijän äänen sanovan: "Rohkeutta!" hän uskalsi, onneton,
keskeyttää äänettömyyden kysymällä valittavalla äänellä:

— Saanko kärsiä paljon?

— Oh, ette, olkaa huoletta, — vastasi Marat valehymyllä, joka

sairaasta tuntui hyväilevältä, mutta Balsamosta ivalliselta.

Marat näki, että Balsamo oli hänet käsittänyt; hän astui

lähemmäksi ja kuiskasi:

— Se on hirvittävä operatsioni; luu on täynnä halkeamia ja

säälittävän herkkä. Hän kuolee, ei vammasta vaan tuskasta. Se
hyöty hänellä on sielustansa.

— Miksi sitten teette leikkauksen? Miksette anna hänen kuolla

rauhassa?

— Siksi, että kirurgin velvollisuus on koettaa parantaa, silloinkin

kun parantaminen hänestä näyttää mahdottomalta.

— Ja sanotte, että hän joutuu kärsimään?

— Kauheasti.
 — Sielunsako tähden?

— Sielunsa tähden, kun se on liian hellä hänen ruumiilleen.

— Miksi ette sitten tee leikkausta sielussa? Sen tyyneys johtaisi

ehkä ruumiin paranemiseen.

— Niin olen tehnytkin, — virkkoi Marat sillävälin kun potilasta vielä

sidottiin.

— Oletteko valmistanut hänen sieluansa?

— Olen.

— Millä tavoin?

— Niinkuin sanoilla voi tehdä. Olen puhunut sielulle, järjelle,

tunnolle, sille osalle, joka sai kreikkalaiset filosofit lausumaan:
"Tuska, sinä olet paha!" Olen puhunut sille soveltuvaa kieltä. Minä
sanoin hänelle: "Te ette ole kärsivä." Nyt on vain sielun asiana olla
kärsimättä. Siinä on tähän asti tunnettu keino. Sielun kysymyksiin
taasen vastaan: valhetta! Miksi onkaan se sielun pahus liitetty
ruumiiseen? Kun vastikään katkaisin tämän pään, niin ruumis ei
hiiskunut mitään. Ja kuitenkin oli operatsioni vakava. Mutta niinpä
olikin liikuntakyky jo loppunut, tunto oli sammunut, sielu oli
poistunut, kuten te spiritualistit sanotte. Senvuoksi tämä
poikkileikkaamani pää ei virkkanut mitään, senvuoksi ruumis, josta
sen irroitin, ei ponnistellut vastaan, jotavastoin tämä ruumis, missä
sielu vielä asuu, kohta päästää hirvittäviä huutoja. Tukkikaa tiukasti
korvanne, mestari! Tukkikaa ne, te kun olette herkkä tälle sielujen ja
ruumiiden yhtenäisyydelle, joka yhä on kumoava opinkappaleenne,
kunnes se oppinne onnistuu eristämään ruumiin sielusta.
 — Luuletteko, että koskaan ei voida sitä eristämistä toteuttaa?

— Yrittäkää, — virkkoi Marat, — tilaisuus on oivallinen.

— Niin kyllä, olette oikeassa, — myönsi Balsamo, — tilaisuus on

oivallinen, ja minä yritän.

— Yritättekö?

— Yritän.

— Millä tavoin?

— En tahdo, että tuo nuori mies kärsii; hän on minusta

mielenkiintoinen.

— Te olette mainehikas päällikkö, — sanoi Marat, — mutta ette ole

isä Jumala, ettekä Jumalan poika, ja tuota veitikkaa ette voi estää
kärsimästä.

— Ja uskotteko, että hän paranisi, jos hän ei kärsisi?

— Paraneminen olisi silloin luultavampaa, vaikka ei varmaa.

Balsamo loi lääkäriin kuvaamattoman, voitonriemuisen katseen ja

asettui nuoren potilaan eteen, kohdaten katseellaan hänen
peljästyneet ja kauhun tuskan jo sumentamat silmänsä.

— Nukkukaa, — käski hän ei ainoastaan suullaan, vaan

katseellaankin, tahdollaan, verensä kaikella kuumuudella, ruumiinsa
sähkön koko voimalla.

Tällä hetkellä ylikirurgi alkoi tunnustella kipeätä reittä ja osoittaa

oppilaillensa vamman tavatonta vakavuutta. Mutta tästä Balsamon
käskystä horjui istualleen kohonnut nuori mies hetkisen apulaisten
käsivarsilla, pää vaipui, silmät sulkeutuivat.

— Hän voi pahoin, — virkkoi Marat.

— Ei, monsieur.

— Mutta ettekö näe, että hän menee tainnuksiin?

— Ei, hän nukkuu.

— Mitä, nukkuu?

— Niin.

Jokainen kääntyi omituiseen lääkäriin päin, pitäen häntä hulluna.

Epäilyksen hymy vilahti Marat'n huulilla.

— Onko tavallista, että ihminen puhuu tainnuksissa ollessaan? —

kysyi Balsamo.

— Ei.

— No, kyselkää häneltä, niin hän vastaa.

— Hei, nuori mies! — huusi Marat.

— Oh, teidän ei tarvitse huutaa niin kovaa, — virkkoi Balsamo; —

puhukaa tavallisella äänellänne.

— Sanokaahan meille, miltä teistä tuntuu.

— Minua on käsketty nukkumaan ja minä nukun, — vastasi

potilas.