Beginning C 6 0 Programming with Visual Studio

2015 1st Edition Benjamin Perkins pdf download

https://ebookname.com/product/beginning-c-6-0-programming-with-
visual-studio-2015-1st-edition-benjamin-perkins/

Get Instant Ebook Downloads – Browse at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Beginning Visual C 2012 programming 1st Edition Karli

Watson

https://ebookname.com/product/beginning-
visual-c-2012-programming-1st-edition-karli-watson/

Beginning ASP NET 2 0 with C 1st Edition Chris Hart

https://ebookname.com/product/beginning-asp-net-2-0-with-c-1st-
edition-chris-hart/

Beginning iPhone SDK Programming with Objective C 1st

Edition Wei-Meng Lee

https://ebookname.com/product/beginning-iphone-sdk-programming-
with-objective-c-1st-edition-wei-meng-lee/

Medical Necessity Health Care Access and the Politics

of Decision Making 1st Edition Daniel Skinner

https://ebookname.com/product/medical-necessity-health-care-
access-and-the-politics-of-decision-making-1st-edition-daniel-
skinner/
Combat Ready The Eighth U S Army on the Eve of the
Korean War 1st Edition Thomas E. Hanson

https://ebookname.com/product/combat-ready-the-eighth-u-s-army-
on-the-eve-of-the-korean-war-1st-edition-thomas-e-hanson/

Embodied Grounding Social Cognitive Affective and

Neuroscientific Approaches 1st Edition Gün R. Semin

https://ebookname.com/product/embodied-grounding-social-
cognitive-affective-and-neuroscientific-approaches-1st-edition-
gun-r-semin-2/

Diagnosis A Symptom Based Approach in Internal Medicine

1st Edition C. S. Madgaonkar

https://ebookname.com/product/diagnosis-a-symptom-based-approach-
in-internal-medicine-1st-edition-c-s-madgaonkar/

Play the Game The Parent s Guide to Video Games 1st

Edition Jeannie Novak

https://ebookname.com/product/play-the-game-the-parent-s-guide-
to-video-games-1st-edition-jeannie-novak/

Peachtree For Dummies 3rd ed Edition Elaine Marmel

https://ebookname.com/product/peachtree-for-dummies-3rd-ed-
edition-elaine-marmel/
The Measurement of Environmental and Resource Values
Theory and Methods 3rd Edition A. Myrick Freeman Iii

https://ebookname.com/product/the-measurement-of-environmental-
and-resource-values-theory-and-methods-3rd-edition-a-myrick-
freeman-iii/
Table of Contents
Title Page
Introduction
Who This Book Is For
What This Book Covers
How This Book Is Structured
What You Need to Use This Book
Conventions
Source Code
Errata
p2p.wrox.com
Part I: The OOP Language
Chapter 1: Introducing C#
What Is the .NET Framework?
What Is C#?
Visual Studio 2015
Chapter 2: Writing a C# Program
The Visual Studio 2015 Development Environment
Console Applications
Desktop Applications
Chapter 3: Variables and Expressions
Basic C# Syntax
Basic C# Console Application Structure
Variables
Expressions
Chapter 4: Flow Control
Boolean Logic
Branching
Looping
Chapter 5: More about Variables
Type Conversion
Complex Variable Types
String Manipulation
Chapter 6: Functions
Defining and Using Functions
 Variable Scope
The Main() Function
Struct Functions
Overloading Functions
Using Delegates
Chapter 7: Debugging and Error Handling
Debugging in Visual Studio
Error Handling
Chapter 8: Introduction to Object-Oriented Programming
What Is Object-Oriented Programming?
OOP Techniques
OOP in Desktop Applications
Chapter 9: Defining Classes
Class Definitions in C#
System.Object
Constructors and Destructors
OOP Tools in Visual Studio
Class Library Projects
Interfaces Versus Abstract Classes
Struct Types
Shallow Copying Versus Deep Copying
Chapter 10: Defining Class Members
Member Definitions
Additional Class Member Topics
Interface Implementation
Partial Class Definitions
Partial Method Definitions
Example Application
The Call Hierarchy Window
Chapter 11: Collections, Comparisons, and Conversions
Collections
Comparisons
Conversions
Chapter 12: Generics
What Are Generics?
 Using Generics
Defining Generic Types
Variance
Chapter 13: Additional C# Techniques
The : : Operator and the Global Namespace Qualifier
Custom Exceptions
Events
Expanding and Using CardLib
Attributes
Initializers
Type Inference
Anonymous Types
Dynamic Lookup
Advanced Method Parameters
Lambda Expressions
Part II: Windows Programming
Chapter 14: Basic Desktop Programming
XAML
The Playground
Control Layout
The Game Client
Chapter 15: Advanced Desktop Programming
Creating and Styling Controls
WPF User Controls
Putting It All Together
Part III: Cloud Programming
Chapter 16: Basic Cloud Programming
The Cloud, Cloud Computing, and the Cloud Optimized Stack
Cloud Patterns and Best Practices
Using Microsoft Azure C# Libraries to Create a Storage Container
Creating an ASP.NET 4.6 Web Site that Uses the Storage Container
How It Works
Chapter 17: Advanced Cloud Programing and Deployment
Creating an ASP.NET Web API
Deploying and Consuming an ASP.NET Web API on Microsoft Azure
 Scaling an ASP.NET Web API on Microsoft Azure
Part IV: Data Access
Chapter 18: Files
File Classes for Input and Output
Streams
Monitoring the File System
Chapter 19: XML and JSON
JSON Basics
XML Schemas
Converting XML to JSON
Chapter 20: LINQ
LINQ to XML
LINQ Query Syntax
LINQ Method Syntax
Ordering Query Results
Understanding the orderby Clause
Querying a Large Data Set
Using Aggregate Operators
Using the Select Distinct Query
Ordering by Multiple Levels
Using Group Queries
Using Joins
Chapter 21: Databases
Using Databases
Installing SQL Server Express
Entity Framework
A Code First Database
But Where Is My Database?
Navigating Database Relationships
Handling Migrations
Creating and Querying XML from an Existing Database
Part V: Additional Techniques
Chapter 22: Windows Communication Foundation
What Is WCF?
WCF Concepts
 WCF Programming
Chapter 23: Universal Apps
Getting Started
Universal Apps
App Concepts and Design
App Development
Common Elements of Windows Store Apps
The Windows Store
Appendix: Exercise Solutions
Chapter 4 Solutions
Chapter 5 Solutions
Chapter 6 Solutions
Chapter 7 Solutions
Chapter 8 Solutions
Chapter 9 Solutions
Chapter 10 Solutions
Chapter 11 Solutions
Chapter 12 Solutions
Chapter 13 Solutions
Chapter 14 Solutions
Chapter 15 Solutions
Chapter 16 Solutions
Chapter 17 Solutions
Chapter 18 Solutions
Chapter 19 Solutions
Chapter 20 Solutions
Chapter 21 Solutions
Chapter 22 Solutions
Chapter 23 Solutions
End User License Agreement
List of Illustrations
Chapter 1: Introducing C#
Figure 1.1
Figure 1.2
Figure 1.3
Figure 1.4
Chapter 2: Writing a C# Program
Figure 2.1
Figure 2.2
Figure 2.3
Figure 2.3
Figure 2.4
Figure 2.5
Figure 2.6
Figure 2.7
Figure 2.8
Figure 2.9
Figure 2.10
Figure 2.11
Figure 2.12
Figure 2.13
Chapter 3: Variables and Expressions
Figure 3.1
Figure 3.2
Figure 3.3
Figure 3.4
Chapter 4: Flow Control
Figure 4.1
Figure 4.2
Figure 4.3
Figure 4.4
 Figure 4.5
Figure 4.6
Figure 4.7
Chapter 5: More about Variables
Figure 5.1
Figure 5.2
Figure 5.3
Figure 5.4
Figure 5.5
Figure 5.6
Figure 5.7
Figure 5.8
Figure 5.9
Figure 5.10
Figure 5.11
Figure 5.12
Figure 5.13
Figure 5.14
Chapter 6: Functions
Figure 6.1
Figure 6.2
Figure 6.3
Figure 6.4
Figure 6.5
Figure 6.6
Figure 6.7
Figure 6.8
Figure 6.9
Figure 6.10
Chapter 7: Debugging and Error Handling
Figure 7.1
 Figure 7.2
Figure 7.3
Figure 7.4
Figure 7.5
Figure 7.6
Figure 7.7
Figure 7.8
Figure 7.9
Figure 7.10
Figure 7.11
Figure 7.12
Figure 7.13
Figure 7.14
Figure 7.15
Figure 7.16
Figure 7.17
Figure 7.18
Figure 7.19
Figure 7.20
Chapter 8: Introduction to Object-Oriented Programming
Figure 8.1
Figure 8.2
Figure 8.3
Figure 8.4
Figure 8.5
Figure 8.6
Figure 8.7
Figure 8.8
Figure 8.9
Figure 8.10
Figure 8.11
 Figure 8.12
Figure 8.13
Figure 8.14
Figure 8.15
Chapter 9: Defining Classes
Figure 9.1
Figure 9.2
Figure 9.3
Figure 9.4
Figure 9.5
Figure 9.6
Figure 9.7
Figure 9.8
Figure 9.9
Figure 9.10
Figure 9.11
Figure 9.12
Figure 9.13
Figure 9.14
Chapter 10: Defining Class Members
Figure 10.1
Figure 10.2
Figure 10.3
Figure 10.4
Figure 10.5
Figure 10.6
Figure 10.7
Figure 10.8
Figure 10.9
Figure 10.10
Figure 10.11
 Figure 10.12
Figure 10.13
Figure 10.14
Chapter 11: Collections, Comparisons, and Conversions
Figure 11.1
Figure 11.2
Figure 11.3
Figure 11.4
Figure 11.5
Figure 11.6
Figure 11.7
Figure 11.8
Chapter 12: Generics
Figure 12.1
Figure 12.2
Figure 12.3
Figure 12.4
Figure 12.5
Chapter 13: Additional C# Techniques
Figure 13.1
Figure 13.2
Figure 13.3
Figure 13.4
Figure 13.5
Figure 13.6
Figure 13.7
Figure 13.8
Figure 13.9
Figure 13.10
Figure 13.11
Figure 13.12
 Figure 13.13
Figure 13.14
Figure 13.15
Figure 13.16
Figure 13.17
Figure 13.18
Figure 13.19
Figure 13.20
Figure 13.21
Chapter 14: Basic Desktop Programming
Figure 14.1
Figure 14.2
Figure 14.3
Figure 14.4
Figure 14.5
Figure 14.6
Figure 14.7
Figure 14.8
Figure 14.9
Figure 14.10
Figure 14.11
Figure 14.12
Chapter 15: Advanced Desktop Programming
Figure 15.1
Figure 15.2
Figure 15.3
Figure 15.4
Chapter 16: Basic Cloud Programming
Figure 16.1
Figure 16.2
Figure 16.3
 Figure 16.4
Figure 16.5
Figure 16.6
Figure 16.7
Figure 16.8
Figure 16.9
Figure 16.10
Figure 16.11
Figure 16.12
Figure 16.13
Figure 16.14
Figure 16.15
Chapter 17: Advanced Cloud Programing and Deployment
Figure 17.1
Figure 17.2
Figure 17.3
Figure 17.2
Figure 17.4
Figure 17.5
Figure 17.6
Figure 17.7
Figure 17.8
Figure 17.9
Figure 17.10
Figure 17.11
Figure 17.12
Figure 17.13
Chapter 18: Files
Figure 18.1
Figure 18.2
Figure 18.3
 Figure 18.4
Figure 18.5
Figure 18.6
Figure 18.7
Figure 18.8
Chapter 19: XML and JSON
Figure 19.1
Figure 19.2
Figure 19.3
Figure 19.4
Figure 19.5
Figure 19.6
Figure 19.7
Figure 19.8
Chapter 21: Databases
Figure 21.1
Figure 21.2
Figure 21.3
Figure 21.3
Figure 21.5
Figure 21.7
Figure 21.8
Figure 21.9
Figure 21.10
Figure 21.11
Figure 21.12
Figure 21.13
Figure 21.14
Figure 21.15
Figure 21.16
Figure 21.17
 Figure 21.18
Figure 21.19
Chapter 22: Windows Communication Foundation
Figure 22.1
Figure 22.2
Figure 22.3
Figure 22.4
Figure 22.5
Chapter 23: Universal Apps
Figure 23.1
Figure 23.2
List of Tables
Chapter 3: Variables and Expressions
Table 3.1 Integer Types
Table 3.2 Floating-point Types
Table 3.3 Text and Boolean Types
Table 3.4 Literal Values
Table 3.5 Escape Sequences for String Literals
Table 3.6 Simple Mathematical Operators
Table 3.7 The String Concatenation Operator
Table 3.8 Increment and Decrement Operators
Table 3.9 Assignment Operators
Table 3.10 Operator Precedence
Chapter 4: Flow Control
Table 4.1 Boolean Comparison Operators
Table 4.2 Conditional Boolean Operators
Table 4.3 Boolean Assignment Operators
Table 4.4 Operator Precedence (Updated)
Chapter 5: More about Variables
Table 5.1 Implicit Numeric Conversions
Chapter 9: Defining Classes
Table 9.1 Access Modifiers for Class Definitions
Table 9.2 Methods of System.Object
Table 9.3 Class View Icons
Table 9.4 Additional Class View Icons
Chapter 12: Generics
Table 12.1 Generic Collection Type
Table 12.2 Sorting with Generic Types
Table 12.3 Generic Type Constraints
Chapter 14: Basic Desktop Programming
Table 14.1 Common Control Events
Table 14.2 Image Control
 Table 14.3 TextBox Properties
Table 14.4 CheckBox Properties
Table 14.5 RadioButton Properties
Table 14.6 IsReadOnly and IsEdiTable Combinations
Table 14.7 Other ComboBox Properties
Table 14.8 Interesting ListBox Properties
Table 14.9 The Name Property
Chapter 15: Advanced Desktop Programming
Table 15.1 Displaying MenuItem Properties
Table 15.2 The Timeline Properties
Table 15.3 Properties of the Spline Key Frame Classes
Table 15.4 The Register( ) Method's Parameters
Table 15.5 Overloads for the FrameworkPropertyMetadata Constructor
Table 15.6 Property and Field Names
Table 15.7 Cards in Hand Dependency Properties
Table 15.8 Game Decks Dependency Properties
Chapter 18: Files
Table 18.1 File System Access Classes
Table 18.2 Static Methods of the File Class
Table 18.3 Static Methods of the Directory Class
Table 18.4 FileSystemInfo Properties
Table 18.5 FileInfo Properties
Table 18.6 Properties Unique to the DirectoryInfo Class
Table 18.7 Stream Classes
Table 18.8 FileAccess Enumeration Members
Table 18.9 FileMode Enumeration Members
Table 18.10 FileSystemWatcher Properties
Chapter 19: XML and JSON
Table 19.1 Common DOM Classes
Table 19.2 XmlElement Properties
Table 19.3 Three Ways to Get the Value of a Node
 Table 19.4 Methods for Creating Nodes
Table 19.5 Methods for Inserting Nodes
Table 19.6 Methods for Removing Nodes
Table 19.7 Methods for Selecting Nodes
Table 19.8 Common XPath Operations
Chapter 20: LINQ
Table 20.1 Aggregate Operators for Numeric Results
Chapter 22: Windows Communication Foundation
Table 22.1 Binding Types
Table 22.2 NET Default Bindings
Table 22.3 DataContractAttribute Properties
Table 22.4 DataMemberAttribute Properties
Table 22.5 ServiceContractAttribute Properties
Table 22.6 OperationContractAttribute Properties
Introduction
C# is a relatively new language that was unveiled to the world when Microsoft
announced the first version of its .NET Framework in July 2000. Since then its
popularity has rocketed, and it has arguably become the language of choice for
desktop, web, and cloud developers who use the .NET Framework. Part of the
appeal of C# comes from its clear syntax, which derives from C/C++ but simplifies
some things that have previously discouraged some programmers. Despite this
simplification, C# has retained the power of C++, and there is now no reason not
to move into C#. The language is not difficult and it's a great one to learn
elementary programming techniques with. This ease of learning, combined with
the capabilities of the .NET Framework, make C# an excellent way to start your
programming career.
The latest release of C#, C# 6, which is included with version 4.6 of the .NET
Framework, builds on the existing successes and adds even more attractive
features. The latest release of Visual Studio (Visual Studio 2015) and the Visual
Studio Express/Community 2015 line of development tools also bring many
tweaks and improvements to make your life easier and to dramatically increase
your productivity.
This book is intended to teach you about all aspects of C# programming, including
the language itself, desktop and cloud programming, making use of data sources,
and some new and advanced techniques. You'll also learn about the capabilities of
Visual Studio 2015 and all the ways that this product can aid your application
development.
The book is written in a friendly, mentor-style fashion, with each chapter building
on previous ones, and every effort is made to ease you into advanced techniques
painlessly. At no point will technical terms appear from nowhere to discourage
you from continuing; every concept is introduced and discussed as required.
Technical jargon is kept to a minimum; but where it is necessary, it, too, is
properly defined and laid out in context.
The authors of this book are all experts in their field and are all enthusiastic in
their passion for both the C# language and the .NET Framework. Nowhere will
you find a group of people better qualified to take you under their collective wing
and nurture your understanding of C# from first principles to advanced
techniques. Along with the fundamental knowledge it provides, this book is
packed full of helpful hints, tips, exercises, and full-fledged example code
(available for download at p2p.wrox.com) that you will find yourself returning to
repeatedly as your career progresses.
We pass this knowledge on without begrudging it and hope that you will be able to
use it to become the best programmer you can be. Good luck, and all the best!
Who This Book Is For
This book is for everyone who wants to learn how to program in C# using the
.NET Framework. It is for absolute beginners who want to give programming a try
by learning a clean, modern, elegant programming language. But it is also for
people familiar with other programming languages who want to explore the .NET
platform, as well as for existing .NET developers who want to give Microsoft's
.NET flagship language a try.
What This Book Covers
The early chapters cover the language itself, assuming no prior programming
experience. If you have programmed in other languages before, much of the
material in these chapters will be familiar. Many aspects of C# syntax are shared
with other languages, and many structures are common to practically all
programming languages (such as looping and branching structures). However,
even if you are an experienced programmer, you will benefit from looking through
these chapters to learn the specifics of how these techniques apply to C#.
If you are new to programming, you should start from the beginning, where you
will learn basic programming concepts and become acquainted with both C# and
the .NET platform that underpins it. If you are new to the .NET Framework but
know how to program, you should read Chapter 1 and then skim through the next
few chapters before continuing with the application of the C# language. If you
know how to program but haven't encountered an object-oriented programming
language before, you should read the chapters from Chapter 8 onward.
Alternatively, if you already know the C# language, you might want to concentrate
on the chapters dealing with the most recent .NET Framework and C# language
developments, specifically the chapters on collections, generics, and C# language
enhancements (Chapters 11 to 13), or skip the first section of the book completely
and start with Chapter 14.
The chapters in this book have been written with a dual purpose in mind: They
can be read sequentially to provide a complete tutorial in the C# language, and
they can be dipped into as required reference material.
In addition to the core material, starting with Chapter 3 each chapter also includes
a selection of exercises at the end, which you can work through to ensure that you
have understood the material. The exercises range from simple multiple choice or
true/false questions to more complex exercises that require you to modify or build
applications. The answers to all the exercises are provided in Appendix A. You can
also find these exercises as part of the wrox.com code downloads for this book at
www.wrox.com/go/beginningvisualc#2015programming.

This book also gives plenty of love and attention to coincide with the release of C#
6 and .NET 4.6. Every chapter received an overhaul, with less relevant material
removed, and new material added. All of the code has been tested against the
latest version of the development tools used, and all of the screenshots have been
retaken in Windows 8.1/10 to provide the most current windows and dialog boxes.
New highlights of this edition include the following:
Additional and improved code examples for you to try out
Coverage of everything that's new in C# 6 and .NET 4.6, including how to
create Universal Windows Apps
Examples of programming cloud applications and using Azure SDK to create
and access cloud resources
How This Book Is Structured
This book is divided into six sections:
Introduction — Purpose and general outline of the book's contents
The C# Language — Covers all aspects of the C# language, from the
fundamentals to object-oriented techniques
Windows Programming — How to write and deploy desktop applications
with the Windows Presentation Foundation library (WPF)
Cloud Programming — Cloud application development and deployment,
including the creation and consumption of a Web API
Data Access — How to use data in your applications, including data stored in
files on your hard disk, data stored in XML format, and data in databases
Additional Techniques — An examination of some extra ways to use C# and
the .NET Framework, including Windows Communication Foundation (WCF)
and Universal Windows Applications
The following sections describe the chapters in the five major parts of this book.

The C# Language (Chapters 1–13)

Chapter 1 introduces you to C# and how it fits into the .NET landscape. You'll
learn the fundamentals of programming in this environment and how Visual
Studio 2015 (VS) fits in.
Chapter 2 starts you off with writing C# applications. You'll look at the syntax of
C# and put the language to use with sample command-line and Windows
applications. These examples demonstrate just how quick and easy it can be to get
up and running, and along the way you'll be introduced to the Visual Studio
development environment and the basic windows and tools that you'll be using
throughout the book.
Next you'll learn more about the basics of the C# language. You'll learn what
variables are and how to manipulate them in Chapter 3. You'll enhance the
structure of your applications with flow control (looping and branching) in
Chapter 4, and you'll see some more advanced variable types such as arrays in
Chapter 5. In Chapter 6 you'll start to encapsulate your code in the form of
functions, which makes it much easier to perform repetitive operations and makes
your code much more readable.
By the beginning of Chapter 7 you'll have a handle on the fundamentals of the C#
language, and you will focus on debugging your applications. This involves looking
at outputting trace information as your applications are executed, and at how
Visual Studio can be used to trap errors and lead you to solutions for them with its
powerful debugging environment.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Saatuaan jalkansa tukevasti maanpinnalle venytteli hän
perusteellisesti jäseniään ja haukotteli unenjäännökset ruumiistaan.
Vasta sen tehtyään läheni hän vieraita ja ärähti:

»Mitä tekemistä teillä on täällä?»

Junno Junnonpojan oli vieläkin vaikea uskoa olevansa papin

kanssa tekemisissä. Kuitenkin vastasi hän tuoneensa lapsen
kastettavaksi.

»Noin iso poika!» ärähti kirkkoherra. »Miksei sitä aikanaan ole

tuotu kastettavaksi?»

Junno Junnonpoika selitti sen johtuvan siitä, että hän asuu niin
kaukana kirkolta. Siihen ei kirkkoherra väittänyt enää mitään, kysyen
sen sijaan:

»Mutta onko sinulla maksaa lapsesi ristiminen?»

»Tuota, pitääkös se maksaakin?» ihmetteli Junno Junnonpoika.

»Vieläkö sitä kysytkin?» tiuskasi kirkkoherra. »Vai pitäisi teille

papinmurhaajille ilmaiseksi toimittaa niin tärkeät ja kallisarvoiset
asiat kuin ihmissielun ottaminen kristillisen seurakunnan
jäsenyyteen! Ettes häpeä!»

»En minä tosiaankaan arvannut sitä varten varata mitään

maksua», päivitteli Junno Junnonpoika neuvotonna. »Eikö
kirkkoherran sopisi vartoa siksi kun minä uudelleen tulen täällä
jokisuulla käymään?»

»Vai vartoa? Ei niistä mitään!» ärjäsi herra Gregorius.

 Junno Junnonpoika vaihtoi kuiskaten jonkun sanan vaimonsa
kanssa ja lausui sen jälkeen:

»Täytynee sitten koko kastaminen jättää sikseen», ja hän

varustausi lähtemään.

Mutta herra Gregorius oli tällä välin kiinnittänyt katseensa hänen

konttiinsa, jonka kielen alta pisti näkyviin ketunhäntä. Hän pysäytti
nyt Junno Junnonpojan kysymällä:

»Mutta mitäs sinulla on tuolla kontissasi?»

»Pari ketunnahkaa vain sekä lisäksi nippu oravannahkoja.»

»Olkoon menneeksi, kyllä minä suostun niidenkin hinnasta

toimittamaan kasteen», ehätti herra Gregorius sanomaan.

»Mutta eivät ne nyt joutaisi siihen tarkotukseen», selitti Junno

Junnonpoika hämillään. »Niillä piti meidän vaihettaa suoloja, kun
entiset ovat aivan lopussa.»

Hän neuvotteli jälleen hiljaa vaimonsa kanssa ja jatkoi sitten:

»Niin että kyllä se pojan kastaminen saa nyt jäädä sikseen.»

Sen sanottuaan kääntyi hän lähteäkseen. Mutta tuskin oli hän

ehtinyt ottaa kahta askelta, kun hänet tällä kertaa pysäytti
koiralauma, joka isäntänsä viittauksesta vihaisesti muristen ja
hampaitaan näytellen ympäröitsi hänet vaimoineen ja poikineen.

»Vai niin, että sinä aiot jättää lapsesi pakanaksi?» ärjyi herra
Gregorius. »Mutta sitä minä en aio sallia! Minut ovat kuninkaallinen
majesteetti ja piispa asettaneet teitä kaitsemaan ja minun on
vastattava heille siitä, ettei seurakunnassa löydy pakanoita. Suorita
siis siekailematta ulostekosi ja anna lapsesi kastettavaksi!»

Kun Junno Junnonpoika näytti vieläkin empivän, antoi herra

Gregorius vihjauksen koirilleen, jotka yhä äkäisemmin muristen
siirtyivät pari askelta lähemmäs. Tällä välin oli renkikin jättänyt
portinpielen ja asettui nyt isäntänsä rinnalle, kädessään heinähanko.
Aseman muuttuessa näin uhkaavaksi, harkitsi Junno Junnonpoika
viisaimmaksi laskea kontin selästään sekä tyhjentää sen sisällön
herra Gregoriukselle. Tämä osotti huomattavia lauhtumisen merkkejä
ja komentaen koirat poistumaan ojensi hän turkikset rengille sekä
lausui:

»Vie nuo aittaan ja hae karjakko käsiisi. Saatte molemmat tulla

kirkkoon kummeiksi.»

*****

»Vei kun veikin, mokoma, ne nahat!» päivitteli Junno Junnonpoika

äkeissään, asettuessaan vaimoineen ja poikineen jälleen ruuheen ja
lähtiessään sauvomaan virtaa ylös. »Ilman suolan murenetta
saamme nyt palata kotiin, sillä eipä uskonut laivuri tavaraansa
velaksi. Hukkaan meni koko matka!»

»Mutta tulihan tuo nyt edes poika kastetuksi», koetti vaimo

lohduttaa.

»Siitä minä viis!» vastasi mies. »Ja paljonko sinä sitte luulet
tuollaisen papin toimittaman kasteen merkitsevän? Ihan yhtä, vaikka
minä itse olisin sen tehnyt siellä Ypyänjärvellä», ja äkeissään työnteli
hän ruuhta pitkin lykkäyksin ylös virtaa.
 Illan tullen yöpyivät he Jutila-nimiseen uutistaloon, joka oli virran
äyräällä parin penikulman päässä jokisuulta. Talon oli joku aika sitten
perustanut yksi edellisen kirkkoherran surmaajista, sillä rintakylillä
joensuussa ei hän ollut sen jälkeen uskaltanut asua.

Kun matkamiehet olivat ehtineet kotiutua avaraan pirttiin, jonka

valkeita seinähirsiä ei savu ollut vielä ehtinyt perinpohjaisemmin
kiillottaa, tuli isäntä kyselemään jokisuun kuulumisia, sillä itse ei hän
ollut siellä sen koommin käynyt.

»Eipä meillä ole mitään hupaista kerrottavaa», vastasi Junno

Junnonpoika alakuloisesti. »Suoloja meidän piti sieltä vaihettaa,
mutta pappi kerkesi koirineen tulla väliin ja riistää suolain hinnan.»

Isännän mielenkiinto virisi ja hän tiedusti asiaa tarkemmin.

Ilahtuneena toisen myötätunnosta kertoi nyt Junno Junnonpoika
yksityiskohtaisesti, kuinka kaikki oli tapahtunut.

Isäntä tiesi jo yhtä ja toista uuden papin tavoista. Hän kertoi

puolestaan kuulemansa ja lausui lopuksi:

»Melkoinen oli jo se entinenkin, mutta tuhatta paremman me

näymme saaneen tästä uudesta!»

Erikoisesti näytti häntä harmittavan se, että pappi oli Junno

Junnonpojalta niin julkeasti riistänyt suolan ostoon aiotut turkikset.
Hän oli tovin aikaa ääneti, nojautuneena kyynärpäihinsä, kunnes hän
kohotti päänsä ja lausui:

»Mutta otetaan takaisin ne sinun nahkasi!»

»Kävisiköhän tuo laatuun?» epäili Junno Junnonpoika.

 »Kyllä se käy!» vakuutti isäntä. »Minulla on tässä myös muutaman
kuukauden vanha perillinen, joka pitäisi viedä ristille. Minä käyn
kylillä keräämässä miehiä ja sitten lähdetään joukolla papin puheille
ja katsotaan, eikö lapsi saa ilmaiseksi kastetta. Samalla kovistetaan
takaisin ne sinun nahkasi, ettei sinun ilman suoloja tarvitse kotiisi
palata sekä opetetaan häntä muutenkin ihmisiksi elämään.»

Junno Junnonpojalla ei ollut mitään tätä järkevätä ehdotusta

vastaan, varsinkin kun se antoi hänelle toiveita suolain saannista.
Hän siis jäi Jutilaan odottamaan, kunnes isäntä ehti saada kokoon
toiset kummit, kuten hän sanoi.

Seuraavan päivän illaksi kerääntyikin Jutilaan kokonaista

kahdeksan miestä, joilla kaikilla oli jotakin hampaan kolossa uutta
sielunpaimenta kohtaan. Kenenkä kinttusuonia olivat herra
Gregoriuksen koirat tunnustelleet, keneltä taas ne olivat lampaan
ahmanneet ja toiset valittivat kymmenysten suorituksessa
joutuneensa vääryyttä kärsimään. Varsinkin harmittivat kaikkia papin
koirat, ja niistä päätettiin yksimielisesti tehdä loppu. Papin etelästä
tuodun rengin piti niinikään saada tuntuva läksytys.

Yötä vasten lähtivät miehet soutamaan virtaa alas, sillä heidän

suunnitelmaansa kuului tulla perille aamuaikaisella, jolloin pappi
koirainsa vartioimana nukkui vielä paaluaitassaan. Mukana seurasi
Jutilan vaimo ristilapsen kanssa ja miehet olivat asestautuneet
jousilla ja kirveillä.

Joki ja läheiset niityt olivat vielä usvan peitossa, kun ristisaattue

saapui pappilan rantaan. Jutila antoi viimeiset ohjeet ja jouset
valmiiksi viritettyinä alkoi tuo kymmenmiehinen joukko hiipien
lähestyä herra Gregoriuksen korkeata makuusuojaa.
 Kun he olivat päässeet siitä kymmenisen sylen päähän, niin että
koirat alkoivat usvan keskeltä häämöttää, nostivat nämä päätään, ja
toiset jo uhkaavasti murahtelivat. Mutta samassa halkasivat nuolet
viuhuen ilmaa ja siinä tuokiossa kierivät koirat ulvahdellen maassa.

»Nyt jouset pois ja kirveet käteen!» komensi Jutila.

Samassa asettui mies kunkin paalun juurelle ja kumeat

kirveeniskut alkoivat paukkua. Kauan eivät he kuitenkaan saaneet
rauhassa jatkaa, kun karhea ääni heidän päittensä yläpuolella huusi:

»Ketä riivatun roistoja siellä on elämöimässä? Korjatkaa luunne tai

paukkuu!»

Samalla ojentui ovenraosta pyssynpiippu. Jutila oli kuitenkin

varustautunut tätä varten ja tarttuen tuliluikkuun riuhtasi hän sen
alas, ennenkun se ehti mitään tuhoa matkaan saattaa. Sen tehtyään
sanoi Jutila:

»Pysykää koreasti siellä sisällä ja pidelkää seinistä kiinni, sillä

harakanpesänne romahtaa kohta alas.»

Iskut kaikuivat edelleen ja herra Gregorius ärjyi:

»Tästä te, konnat, saatte vastata kuninkaalliselle majesteetille, ja

ennen ensi lumen tuloa roikkuu teistä jokainen hirsipuussa. Yhden
papin te olette jo surmanneet, mutta pitemmälle ei esivalta salli
teidän häijyydessänne mennä!»

Rauhallisesti vastasi Jutila:

»Emme me ole tulleet ketään surmaamaan, vaan toimme lapsen

kastettavaksi. Ensinnä päätimme kuitenkin kaataa tämän tapulin,
koska se mielestämme on sopimaton asuinmaja näin ison pitäjän
kirkkoherralle ja koska me aikoinamme olemme sitä varten
rakentaneet uhkean pappilankin. Myöskin vapautimme teidät noista
susista, koska ne ovat omiaan synnyttämään pahennusta
seurakunnassa. Ja nyt olkaa varuillanne ja asettakaa jalkanne
peräseinää vasten, sillä me kaadamme tapulin juuri sille suunnalle.»

Miehet työnsivät poikki hakattuja tolppia ja romahtaen sortui herra

Gregoriuksen makuusuoja kenttään. Vinoon vääntyneestä ovesta,
joka nyt
aukeni taivasta kohti, kohosi hetken kuluttua näkyviin herra
Gregoriuksen pörröinen pää raivon vääristämine kasvoineen.

»Ja mitä te tahdotte minusta, senkin hirtehiset?» huusi hän

kiukusta käheällä äänellä ja vilkuili noita ympärillään seisovia,
asestettuja miehiä.

»Sanoinhan minä jo, että me toimme tänne lapsen kastettavaksi»,

vastasi Jutila. »Ja sitten me vaadimme takaisin ne ketun- ja
oravannahkat, jotka te tältä Junno Junnonpojalta toissa päivänä
omavaltaisesti riistitte muka ristimispalkaksi.»

»Ja minä aioin vaatia sen lampaan hinnan, jonka teidän koiranne
tässä tuonnoin repivät kuoliaaksi», lisäsi eräs miehistä, »mutta minä
jätän sen nyt sikseen, kun kerran olemme niistä koirapedoista
päässeet.»

»Mutta tämähän on ilmeistä kapinaa esivaltaa vastaan!» huusi

herra Gregorius. »Luuletteko minun niin vain suostuvan
luovuttamaan teille takaisin laillista palkkaani? Siinä asiassa saa
kuningas tuomita ja siihen saakka minä kieltäydyn kaikista
papillisista toimista!»
 »Sitä näkyy pitävän vähän pehmittää», sanoi Jutila miehille.
»Tarttukaapas kiinni ja nostakaa se tuohon mökin seinälle ja toiset
menkää sillä aikaa hakemaan se renkikin samaan löylyyn.»

Tukevat kourat tarttuivat nyt herra Gregoriukseen ja asettivat

hänet pitkälleen entisen makuukammionsa päällimmäiselle seinälle,
samalla kun Jutila veti nuttunsa alta esiin tervatun köydenpätkän,
jonka hän oli tätä mahdollisuutta ajatellen mukaansa varannut.

Herra Gregorius ärjyi ja uhkaili, mutta kun pamppu oli Jutilan

vakavan käden hoitelemana hetken aikaa leiskunut hänen
selkäpuolellaan, hiljensi hän uhkauksensa ja heittäysi nopeasti
armoille, luvaten täyttää miesten vaatimukset. Kun Jutila oli vielä
ottanut häneltä vakuutuksen, että hän vastaisuudessa eläisi ihmisiksi
heidän kanssaan eikä ryhtyisi mihinkään kostotuumiin, hellittivät
miehet otteensa ja hän pääsi jälleen omille jaloilleen.

Tällä välin olivat toiset miehet löytäneet rengin tallinparvelta ja

taluttivat hänet nyt esiin. Hänkin sai hyvänpäiväisen voitelun
pampusta, minkä jälkeen Jutila lausui:

»Tämä olkoon sinulle opiksi! Ja jollet vielä siitä saanut tarpeeksi

ymmärrystä elääksesi ihmisittäin, niin ensi kerralla saat
kaksinkertaisen mitan mukaan.»

Nyt pääsi renki pintehistä ja sai isäntänsä käskyn mukaan mennä

hakemaan Junno Junnonpojan turkikset aitasta, jonne hän pari
päivää sitten oli ne vienyt. Tämän jälkeen lähdettiin miehissä
kirkkoon, jossa lapsen kastaminen toimitettiin asianmukaisine
menoineen.
 Kun kirkosta tultua piti erottaman, lausui Jutila herra
Gregoriukselle:

»Ei meidän kanssamme ole mikään hätä eläessä, kun vaan elää
oikeuden ja kohtuuden jälkeen. Jos te mielitte uudistaa entiset
tapanne ja koirain avulla hoitaa paimenvirkaanne, niin me myöskin
aiomme uudistaa tämän päiväisen tempun ja vieläkin tuntuvammin.
Mutta jos taas esiinnytte rauhan ja oikeuden miehenä, niin meiltä
saatte myös rauhan sekä lailliset saatavanne. Jääkää Herran haltuun
ja kiitoksia kastetoimituksesta!»

Miehet lähtivät omille tahoilleen, herra Gregoriuksen kulkiessa

muristen ja takapuoliaan tunnustellen pappilaa kohti. Nolona asteli
hänen perässään renki, joka tarkoin jäljitteli isäntänsä eleitä.

Junno Junnonpoika vaihtoi turkiksensa suoloihin ja lähti sitten

tyytyväisenä pyrkimään takaisin omien salojensa rauhaan.

Pitkä suomalainen.

Kasvatti emo kanoja, suuren joukon joutsenia. Tuli haukka,

niin hajotti, siipilintu niin sirotti: Yhen vei Venäehelle, toisen
kantoi Karjalahan, kolmannen kotihin heitti.

Uole Hakkarainen heräsi siihen, että lattia hänen allaan oli

ruvennut keinahtelemaan ja hän oli kyljeltään kierahtanut vatsalleen.
Hän avasi verestävät silmänsä, vääntäysi istualleen ja tapaili
molemmin käsin päätään, jota porotti niin hirveästi kuin olisivat
kaiken maailman kuparisepät valinneet sen työpajakseen.
 Eilispäivän ja viime yön vaiheista oli hänellä ainoastaan hämärä ja
katkonainen muisto. Laivahaminassa oli hän yhyttänyt muutamia
suomalaisia merimiehiä, joiden kanssa hän oli eri krouveissa
ryypännyt paloviinaa ja olutta. Sitten oli jossakin syntynyt ankara
tappelun rytäkkä: akkunoita ja huonekaluja oli rytisten pirstoutunut
ja hämärästi muisteli hän lopuksi olleensa käsirysyssä parin kolmen
kivalterin kanssa. Mitä sitten oli tapahtunut, missä hän oli yönsä
viettänyt ja missä hän nyt oli, sitä hänen oli mahdoton millään
aivoponnistuksilla tehdä itselleen selväksi.

Lattia hänen allaan keinahteli yhä ja silmiään hierottuaan alkoi

Uole tirkistellä ympärilleen, päästäkseen parempaan selvyyteen
olinpaikastaan. Se oli avara, soikulainen huone, jonka kaltevilla ja
aukottomilla seinillä oli makuulavereita useammassa kerroksessa.
Valoa huoneeseen pääsi katossa olevasta luukusta, joka
nähtävästäkin samalla toimitti oven virkaa, koska sinne nousi tukevat
tikapuut. Ei siis epäilystäkään, että hän istui laivan ruumassa.

Mutta kuinka hitossa hän oli sinne joutunut? Olisiko hän sittenkin
matkalla Suomeen? Hänhän oli eilen maleksinut satamassa
löytääkseen suomalaisen aluksen, joka paluumatkalle lähtiessään
ottaisi hänetkin mukaansa. Ehkä hän oli puhunut asioistaan
merimiehille, joiden kanssa hän oli istunut krouveissa, ja nämät
sitten yöllä raahanneet hänet omaan laivaansa. Tappelukin, josta
hänellä oli hämäriä muistoja, oli kenties syntynyt juuri sen johdosta.

Ruuman perällä huomasi hän joukon miehiä sekä muutamia naisia,

jotka kirstujen ja tavarasäkkien päällä istuen ääneti aterioivat. Hänen
teki mieli lähestyä heitä ja ottaa selkoa näistä omituisista
olosuhteista, joihin hän tietämättään oli joutunut. Mutta häpeä esti
häntä paljastamasta oudoille ihmisille noloa asemaansa ja lisäksi esti
häntä lähestymästä pelko, että ne olisivat hänen katkerasti
vihaamiaan ruotsalaisia. Sen sijaan päätti hän kavuta tikapuita
kannelle ja koettaa sieltä saada jotain valkeutta tähän pimeyteen.

Tikapuihin tarttuessaan tunsi hän vasta, että hänen vahvat

ranteensa olivat ylen hellät ja lähemmin tarkastaessaan huomasi hän
niissä punottavat nuorien jälet. Pohkeissaan tunsi hän samanlaista
kivistystä ja älysi nyt, että hän oli ollut sidottuna köysiin. No, nyt
hänen raajansa kuitenkin olivat vapaat ja hampaansa yhteen purren
alkoi hän kiivetä kannelle.

Hän oli hyvän joukon yli kuusi jalkaa pitkä sekä muutoin jäntevä,
viisikolmattavuotias uros, puettuna Vermlannin metsäsuomalaisten
tavalliseen asuun sarkamekkoineen, lapikkaineen ja
vaskihelavöineen. Kasvojen pohjasävy oli avoin ja rehellinen, mutta
suun ympärillä oli aikaisin herännyttä katkeramielisyyttä osottavat
piirteet sekä silmissä epäluuloinen ja tuima ilme. Hän oli syntynyt
Vermlannin vuorisilla sydänmailla, jonne hänen isänsä oli Kaarle-
kuninkaan aikana Suomesta muuttanut.

Isä oli laajoilla kaskiviljelyksillä vaurastunut hyvin ja häntä oli

kutsuttu rikkaaksi Hakkaraiseksi. Ruotsalaisetkin olivat huonoina
vuosina tulleet heiltä kaskirukiita ostamaan. Mutta sitten olivat olot
muuttuneet. Kaarle-kuningas, jonka toimesta suomalaiset olivat
tulleet karuja ylänkömaita asuttamaan, oli kuollut ja hänen
seuraajainsa Kustaa Aadolfin ja varsinkin Kristiina-kuningattaren
aikana sai ruotsalaisten talonpoikain kateus ja viha ensinnä
maaherrat ja lopulta maan ylimmän hallituksenkin yllytetyksi
suomalaisia vastaan. He joutuivat kokonaan lain suojaa vaille ja
elämä suomalaismetsissä muuttui alituiseksi sissisodaksi. Murhaten
ja polttaen kävivät ruotsalaiset noiden rauhallisten uutisasukasten
kimppuun ja katkeroituneina maksoivat suomalaiset samalla mitalla.

Tällaisissa oloissa kasvoi Uole. Kuinka hän kymmenvuotiaana,

johon ikään saakka hän oli käynyt hurstikolttuun puettuna, sai
ensimäiset housut, oli hyvin oloja kuvaavaa. Eräänä syysiltana istui
hän pirtin ikkuna-aukon ääressä ja tirkisteli pimentyvälle pihalle.
Silloin huomasi hän miehen, täysinäinen säkki selässään, hiipivän
tanhuan halki. Luullen sitä varkaissa kähmiväksi ruotsalaiseksi,
sieppasi hän seinältä isänsä luodikon ja ampui miestä, joka kellahti
nurin. Mutta se sattuikin olemaan hänen oma isänsä. Kiukustuneena
kampi tämä pirttiin, sillä kuula oli sattunut toiseen jalkaan. Mutta
kuultuaan, että poika oli luullut häntä ruotsalaiseksi, sanoi hän
tyytyväisenä äidille:

»Pojasta näkyy vääntyvän mies, pitää laittaa sille jo housut.»

Suomalaisten tila kävi vainojen kautta yhä tukalammaksi. Heitä

häädettiin ilman mitään syytä raivaamiltaan tiloilta, ja jotka eivät
totelleet, ne tuomittiin ankariin rangaistuksiin. Kun Uolen isä käräjillä
sai häätötuomion, lausui hän:

»Tuomitkoot mitä tuomitsevat, mutta minä kumminkin jään

paikoilleni.»

Ja hän jäi paikalleen. Mutta kun hän nyt oli kaikkea lainsuojelusta
vailla, käyttivät ruotsalaiset talonpojat tilaisuutta omalla tavallaan
hyväkseen. Eräänä iltana, perheen ollessa saunassa, saapui heitä
joukkokunta taloon, ympäröivät saunan ja sytyttivät sen tuleen. Niin
kohtasi Hakkaraisen perhe tuhonsa.
 Uole ei ollut silloin kotona ja siten pelastui hän tuosta kaameasta
kuolemasta. Koditonna harhaili hän sitten ympäri suomalaisalueita ja
kosti ruotsalaisille, missä suinkin joutui heidän kanssaan tekemisiin.
Pitkän Suomalaisen nimellä tuli hän laajalti tunnetuksi ja peljätyksi.
Hänet julistettiin henkipatoksi ja kaikkialla uhkasi häntä tuho. Kun
maa siten kävi kovin polttavaksi hänen jalkainsa alla, päätti hän
muuttaa takaisin isäinsä maahan ja sitä varten hän pitkiä kiertoteitä
myöten oli saapunut Tukholmaan, päästäkseen jonkun suomalaisen
laivan mukana isänsä syntymämaahan.

Kannelle päästyään nojausi Uole laivanparrasta vasten ja antoi

raikkaan tuulen jäähdytellä porottavia ohimoitaan. Laiva oli kookas
fregatti, nimeltä »Aarnihaukka». Täysin purjein eteni se
Tukholmasta, joka oli jo hävinnyt saarten suojaan.

Lähellä Uolea oli ryhmä tupakoivia miehiä. Yhtäkkiä havahtui Uole

siihen, että hän kuuli heidän juttelevan suomeksi.

»No saakeli! Suomalaisiahan ne ovat!» pääsi Uolelta ja ilostuneena

lähestyi hän miehiä.

Hän sai kuulla nyt, että »Aarnihaukka» oli matkalla Uuteen

Ruotsiin Delaware-joen suussa Pohjois-Amerikassa. Laivassa oli
kolmisensataa suomalaista, joista suurin osa oli ollut rauhattomiksi
julistettuja, kuten Uolekin ja jotka kahleissa oli tuotu laivaan
vietäviksi sinne kaukaiseen siirtolaan. Osa oli vapaaehtoisesti
lähteneitä, jotka siellä lännen äärillä toivoivat vihdoinkin löytävänsä
siedettävät olot sekä saavansa rauhassa viljellä maankamaraa.

Uolen oli nyt helppo tajuta oma laivalle joutumisensa. Hänen

tultuaan yöllisillä retkillään tekemisiin kaupungin
järjestyksenvalvojain kanssa, olivat nämä, huomatessaan hänet
salosuomalaiseksi sekä tietäessään satamassa olevan lähtövalmiina
kruunun laivan, joka vei suomalaisia Amerikaan, kulettaneet hänet
muitta mutkitta sidottuna laivaan. Tämän seikan vahvisti todeksi
toisten suomalaisten ilmotus. Laivan lähdettyä satamasta oli kaikilta
väkisin tuoduilta poistettu kahleet, niin että he saivat vapaasti liikkua
laivalla. Mutta kaikki heidän aseensa oli visusti piilotettu lukkojen
taakse, jottei laivaväen tarvinnut mitään kapinanyritystä pelätä.

Uole ei tuntenut suurtakaan harmia tästä väkisin tapahtuneesta

matkan muutoksesta. Eihän hänellä Suomessakaan ollut mitään
omaisia eikä rakkaita lapsuusmuistoja ja olihan Amerikassa väljät
liikkumatilat. Uuden Ruotsin asukkaat olivat etupäässä suomalaisia,
joten hän sielläkin joutuisi omien kansalaistensa pariin. Samalta
kannalta ottivat asian muutkin laivalla olevat suomalaiset. Muutamat
vapaaehtoisesti lähteneistä olivat saaneet kirjeitä aikaisemmin
muuttaneilta sukulaisiltaan, jotka kiittivät uuden maailman oloja
hyviksi. Tämä rauhotti pakkosiirtolaisten mieltä ja sai heidät
tyytymään kohtaloonsa.

Uole tapasi suomalaisten parissa useita tuttuja, joiden kanssa hän

harharetkillään oli joutunut tekemisiin. Kiinteimmin liittyi hän
erääseen Taalain suomalaisperheeseen, mihin kuului isä, poika ja
kahdenkymmenen vuotias tytär, joka kuningattaren kunniaksi oli
saanut nimen Kristiina. Tämä verevä ja avokatseinen neito herätti
piankin Uolessa tunteita, joille hän siihen saakka oli pysynyt
kokonaan vieraana. »Aarnihaukka» ei ollut ehtinyt vielä Pohjanmeren
laineita loppuun kyntää, kun he jo suunnittelivat yhteisen pesän
perustamista valtameren taakse. Mutta tämän nuorten
vaatimattoman päämäärän tielle oli sallima runsaalla kädellä
varannut raskaita vaikeuksia.
 Atlantin merelle tultua otti »Aarnihaukka» suunnakseen
etelälounaan, lähinnä päämääränään Kanarian saaret, josta
pasaatituulta hyväkseen käyttäen oli mukavin ja vaarattomin
purjehtia valtameren yli Länsi-Intian saarille sekä sieltä Pohjois-
Amerikan rannikkoa pitkin Delaware-joen suuhun.

Kun Kanarian saaret erottuivat taivaanrannasta, kohosi samalla

valtameren helmasta näkyviin kolme laivaa, joiden suunta oli
»Aarnihaukkaa» kohti. Lähemmäs ehdittyään nostivat ne
suurmastojensa huippuun lipun, jossa näkyi puolikuu ja sen alla
pääkallo. Ne olivat siis turkkilaisia merirosvolaivoja, jotka olivat
uhrikseen valinneet »Aarnihaukan».

Pakoa oli mahdoton yrittää, täytyi siis ryhtyä vastarintaan. Mutta

jos sen mieli muodostua menestykselliseksi, täytyi suomalaiset saada
mukaan ja antaa heille siis aseensa takaisin. Koska heitä kaikkia
uhkasi turkkilaisten orjuus, suostuivat suomalaiset luonnollisesti
ottamaan osaa taisteluun.

Tuskin oli »Aarnihaukalla» saatu tärkeimmät taisteluvalmistukset

suoritetuksi, kun merirosvolaivoista jyrähti kolme
kanuunanlaukausta. Ruotsalainen fregatti vastasi voimallisesti
vihollisen tuleen ja pian peittyi valtameren pinta kitkerään
ruudinsavuun. Yhtäkkiä sukelsi sen keskestä näkyviin yhden
rosvolaivan taklaasi, ja ennenkuin »Aarnihaukka» oli ehtinyt
asentoaan muuttaa, viuhuivat enträyshaat ilmassa ja rosvolaiva
tarrautui kiinni fregatin kylkeen. Rajuin sotahuudoin hyökkäsivät
hampaisiin saakka asestetut merirosvot »Aarnihaukan» kannelle.
Mutta siellä oli heitä vastassa suomalaiskarhujen tiheä joukko —
miehiä, joiden kanssa he eivät koskaan ennen olleet tekemisiin
joutuneet ja joiden taistelukunnon he piankin tulivat katkerasti
tuntemaan. Verissä päin ajettiin heidät takaisin omaan laivaansa,
mutta ennenkuin he kerkesivät enträyshakoja irrottaa, syöksyivät
heidän perässään suomalaiset, joiden etupäässä muita kookkaampi
nuorukainen heilutti veristä ja raskasta kirvestään.

Taistelua turkkilaislaivan kannella ei kestänyt kauan. Armoa

antamatta hakkasivat suomalaiset maahan joka ainoan merirosvon.
Se ratkaisi samalla koko taistelun. Toiset kaksi laivaa, nähtyään
toverinsa perikadon ja saatuaan »Aarnihaukan» kanuunatulesta
tuntuvia vaurioita, kääntyivät pakoon ja hävisivät ennen pitkää
taivaanrannan taakse. Mutta saaliinaan rikas merirosvolaiva ohjasi
»Aarnihaukka» kulkunsa Kanarian saarille, korjatakseen vaurionsa ja
haudatakseen kuolleensa.

Tämä tapaus vaikutti vapauttavasti ja kohottavasti siihen

mielialaan, mikä »Aarnihaukan» pakkosiirtolaisten keskuudessa oli
siihen saakka vallinnut. Uolenkin katseesta hälveni kyräilevä
epäluuloisuus hänen saadessaan laivaväen puolelta julkista
arvonantoa urhoollisuudestaan. Sopuisin mielin ja hyvin toivein
lähdettiin Kanarian saarilta kohti suurta länttä, kun laivan vauriot oli
korjattu ja vesi- sekä muonavaroja uudistettu.

Viikon päivät purjehtivat myötäisten olosuhteiden vallitessa, nämä

pohjanperäläiset korvenraatajat samoja vesiä, jotka toista sataa
vuotta aikaisemmin olivat Columbusta kantaneet kohti
tuntemattomia maita. Öisin, kun hehkuva aurinko oli kohtisuoraan
vajonnut valtameren helmaan, kaareutui heidän yllään tähtikirkas
etelän taivas ja päivisin puuskuivat laivan ympärillä valaskalat
vesisuihkuja ilmaan ja välkähtelevät lentokalat hyppelivät aallon
harjalta toiselle.
 Kun vihdoin kohosi maata näkyviin, puhkesi valtameri, joka siihen
saakka oli pysynyt tyynenä ja suopeana, ankaraan raivoon.
Lähenevän rannikon edessä risteillessään syöksähti »Aarnihaukka»
vedenalaiselle riutalle, niin että mastot risahtivat kuin kortteet poikki
ja kanuunat vierivät jyskien alustoiltaan. Silloin turvauduttiin
laivaveneisiin ja suurin ponnistuksin pelastuivat haaksirikkoiset
rannalle.

Siirtolaisemme olivat nyt Puertoricon saarella. Mutta niin pian kun

he pääsivät ihmisten ilmoille, saarsi heidät saaren espanjalainen
varusväki ja käskynhaltija julisti heidät vangituiksi, koska heitä
epäiltiin seikkaileviksi merirosvoiksi. Viikkokausia saivat he nyt olla
vapauttaan vailla ja monta heistä ehti kuuma ilmanala surmata,
ennenkuin emämaasta saapui käsky laskea heidät vapaalle jalalle.
Haaksihylystä pelastetun omaisuuden jätteillä saivat he ostetuksi
vanhan, puolimädän aluksen, jolla he nyt lähtivät pyrkimään
matkansa päämäärään.

Mutta selviydyttyään tästä Karybdiistä, odotti heitä toisaalla jo

ahnas Skylla. Heidän pyrkiessään St. Croix-saaren sivuitse, alkoi
heidän haurasta alustaan kohti lähetellä kuumia tervehdyksiään
muuan sotalaiva, jonka mastonhuipussa liehui Ranskan lippu. Kun he
ilman kanuunoita olivat vallan kykenemättömät vastarintaan, oli
heidän pakko antautua vangeiksi ja heidät kuletettiin nyt saaren
pääpaikkaan. Ranskalainen kuvernööri, jonka alkuaankin tyly luonne
oli hänen täällä alkuasukasten parissa mellastaessaan entistä
enemmän villiintynyt, kohteli vankejaan kuin julkisia pahantekijöitä.
Kidutuksilla koetti hän pusertaa heiltä tietoja, missä tarkotuksissa he
näillä vesillä liikkuivat, ja pelkäksi huvikseen surmasi hän heistä
useita. Lopuksi möi hän heidät huutokaupalla orjiksi ranskalaisille
maatilanomistajille.
 Kun orjiksi myytyjen oli hajaannuttava myyntipaikalta ja kunkin
seurattava omistajaansa, katsahti Uole Kristiinaan, joka uskollisesti
oli tähän saakka kestänyt hänen sivullaan, ja lausui äänellä, mistä
kajahti raudanluja päättäväisyys:

»Koeta kestää siihen saakka, kun minä saavun sinua noutamaan,

sillä minä olen varmasti saapuva!»

Näitä kahta rakastavaista lukuunottamatta erkanivat tämän jälkeen

suomalaiset ja ruotsalaiset kohtalotoverit iäksi toisistaan. Useimmat
heistä olivat jo sortuneet kuumetauteihin ja orjuuden rasituksiin, kun
Kristiina muutamien kuukausien kuluttua heräsi yösydännä kopissaan
siihen, että joku päästeli hänen kahleitaan. Se oli Uole, jonka monien
ponnistusten jälkeen oli onnistunut karata ja joka nyt lupauksensa
mukaan oli saapunut häntä vapauttamaan.

Verikoirain vainoamina piileskelivät he sitten saaren

aarniometsissä, osuen seuraavan yön aikana meren rannalle. Täältä
saivat he käsiinsä veneen, jonka varassa he jättäysivät valtameren
huostaan, päättäen mieluummin kuolla aaltoihin kuin uudelleen
antautua kiduttajainsa valtaan.

Kärsien kaikkia helteen, nälän ja janon hirmuja ajelehtivat he kaksi

vuorokautta merellä, kunnes eräs hollantilainen kauppalaiva löysi
heidät lopen nääntyneinä ja vei heidät Delaware-joen suuhun. Nyt oli
heille enää vähäinen vaiva päästä kansalaistensa luokse Uuden
Ruotsin Suomi-kylään ylempänä jokivarrella.

Nyt alkoi kovia kokeneille nuorille muutamia vuosia kestävä rauhan

ja onnen aika. Kansalaistensa puolelta saivat he kokea lämmintä
osanottoa ja yhteisvoimin auttoivat Suomi-kylän asukkaat heitä
uuden elämän alkuun. Ja niin toteutui vihdoin heidän vaatimaton
oman kodin haaveensa.

Tyytyväisenä eleli täällä valtameren takana, kuulumattomissa

vanhan maailman melskeistä, pirstale Kalevan kansaa. Heillä oli
mielinmäärin käytettävänään laajat alat viljavata maata sekä
äärettömät metsästysalueet, eivätkä heitä rasittaneet verot ja
päivätyöt. Ruotsalaisetkaan eivät vähälukuisuutensa takia kyenneet
täällä heitä sortamaan ja punanahkaisten alkuasukasten kanssa
elivät he mitä parhaimmassa sovussa.

»Täällähän me elämme kuin luvatussa maassa, verrattuna Ruotsin

sydänmaihin», lausui Kristiina eräänä syyskesän iltana, kun Uole oli
juuri palannut uutisraivauksiltaan ja he yhdessä istuivat majansa
portailla. »Tännehän heidän pitäisi kaikkien muuttaa.»

»Saaneeko sitten täälläkään ikäänsä rauhassa elää», arveli siihen

Uole, johon katkerat kokemukset olivat jättäneet siksi syviä jälkiä,
ettei hän uskaltanut tulevaisuuden toiveitaan kovin korkealle asettaa.

Eikä näitä onnen päiviä pitkälle kestänytkään. Vaikka Uole ei

ollutkaan syntynyt Kullervon olosuhteissa, oli kohtalo hänelle
kuitenkin varannut Kullervon osan.

Uuden Ruotsin siirtokunta oli alusta aikain ollut hollantilaisten

silmätikkuna, he kun olivat aikaisemmin asettuneet Delaware-joen
suulle ja katsoivat lähimaita omikseen. Toista vuotta sen jälkeen kun
Uole oli päässyt kansalaistensa pariin Suomi-kylään, joutui Uusi
Ruotsi hollantilaisten alamaisuuteen ja kaikki yhteys emämaan
kanssa katkesi. Nyt alkoi siirtokunnalle ankara orjuuden aika, mikä
jonkun ajan kuluttua muuttui vieläkin tukalammaksi, kun toinen
kaupuskansa, englantilaiset, vuorostaan anasti siirtokunnan
haltuunsa.

Suomalaisen kärsivällisyys kestää ankarintakin koettelemista niin

kauan kun hänen persoonallinen rauhansa ei ole tullut häirityksi.
Hollantilaisten isännöidessä pysyivät suomalaiset vielä alallaan, niin
tyytymättömiä kuin uuteen esivaltaansa olivatkin. Mutta
englantilaiset menivät sorrossaan äärimmäisenkin siedettävyyden
rajan yli ja silloin alkoi siirtokunnassa kuohua.

Eräänä elokuun iltana kokoontui muutamaan Delaware-joen

niemekkeeseen siirtolan ulkopuolelle joukko synkeitä miehiä. Heistä
oli sinä päivänä ollut viisi miestä kylän hirsilinnotuksessa
suomittavina jäykkäniskaisuutensa takia. Uole, pitkä Finn, kaikista
itsepintaisin kyrääjä, oli ollut heidän joukossaan. Jäytävän vihan tuli
silmissään puhui hän tovereilleen:

»Tällaista me emme enää voi sietää! Meidän isämme muuttivat

synnyinmaastaan voutien ja muiden kruunun susien ahdistamina
Ruotsiin, koska he siellä kuninkaan läheisyydessä luulivat saavansa
rauhassa viljellä kaskiaan. Mutta kuinkas kävi? Kaikkihan me olemme
saaneet omassa nahassamme tuntea, kuinka ruotsalaiset kävivät
joka puolelta kimppuumme kuin villipedot. Ja täällä maailman
laidalla, täällä ovat taas uudet kiusanhenget niskassamme. Ja
kuitenkaan me emme ole ketään häirinneet emmekä muuta
tahtoneet kuin saada rauhassa viljellä peltojamme! Mutta rauhaa me
emme näy missään saavan, ellemme sitä itse hanki. Miksi
kärsisimme englantilaisia kauemmin niskassamme! Onhan meitä
yhtä paljon kuin heitäkin. Jos me yksimielisesti ja lujin kourin
ryhdymme pyssyinemme ja kirveinemme asiaan, niin me olemme
pian vapaita painajaisestamme. Ja jos he palaavat ylivoimaisina ja
me emme vapaina voisi pitää tähänastisia kontujamme, niin mikä
estää meitä siirtymästä lännemmäksi. Siellä on yhtä hyvää maata
äärettömät alat ja intiaanien kanssa me olemme aina eläneet
rauhassa. Siis, jos te olette miehiä, niin isketään, niin kauan kun
rauta on kuumana!»

Hänen voimallinen vihansa ja palava vapauden kaipuunsa tarttui

hitaimpiin ja malttavaisimpiinkin, ja suostumuksen huudoilla otettiin
vastaan kapinaan nousun ehdotus. Varovaisimmat tahtoivat
ainoastaan, että aseisiin tarttuminen lykättäisiin hiukan
tuonnemmaksi, jolloin tiedettiin osan englantilaisesta sotilasvartiosta
siirtyvän toisiin siirtokunnan osiin. Lyhyen neuvottelun jälkeen tuli
tämä yleiseksi päätökseksi ja miehet hajaantuivat kukin taholleen
odottamaan ratkaisun hetkeä.

Oliko salaliittolaisten joukossa kavaltaja vai muutenko

englantilaiset pääsivät kapinahankkeiden perille, siitä ei
jälkimaailmalle ole tietoja säilynyt, seikka vain on se, että pari päivää
edellä kerrotun jälkeen vangittiin yhtäkkiä Uole sekä muutamia muita
salaliiton johtavimpia miehiä, samalla kun kaikilta otettiin ampuma-
aseet takavarikkoon. Seurasi nyt joukko tutkintoja ja kidutuksia sekä
sitten nopea tuomio. Toiset pääsivät pakkotyöhön siirtokunnan
linnotuksiin, mutta Uole, jota pidettiin pääsyyllisenä, tuomittiin
kuolemaan. Kun Länsi-Intian saaristoon kuuluva Barbados-saari
näihin aikoihin oli joutunut portugalilaisilta englantilaisten haltuun,
ruvettiin Pohjois-Amerikan siirtokunnista lähettämään
kuolemaantuomittuja orjiksi mainitulle saarelle. Se tuli Uolenkin
kohtaloksi. Poltinraudalla merkittynä ja kahleisiin lyötynä vietiin
hänet Barbados-saarelle.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com