Image Processing with Imagej Second Edition

Jurjen Broeke pdf download

https://ebookmeta.com/product/image-processing-with-imagej-
second-edition-jurjen-broeke/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Image Processing and Machine Learning, Volume 1:

Foundations of Image Processing 1st Edition Cuevas

https://ebookmeta.com/product/image-processing-and-machine-
learning-volume-1-foundations-of-image-processing-1st-edition-
cuevas/

Image Processing Masterclass with Python 50 Solutions

and Techniques 1st Edition Dey

https://ebookmeta.com/product/image-processing-masterclass-with-
python-50-solutions-and-techniques-1st-edition-dey/

Digital Image Processing with Application to Digital

Cinema 1st Edition Ks Thyagarajan

https://ebookmeta.com/product/digital-image-processing-with-
application-to-digital-cinema-1st-edition-ks-thyagarajan/

Signals and Systems Using MATLAB Third Edition 3rd Ed

Instructor s Edu Resource 1 of 2 Figures Solution
Manual Lecture Content Solutions Luis Chaparro

https://ebookmeta.com/product/signals-and-systems-using-matlab-
third-edition-3rd-ed-instructor-s-edu-resource-1-of-2-figures-
solution-manual-lecture-content-solutions-luis-chaparro/
The Miraculous True History of Nomi Ali 1st Edition
Uzma Aslam

https://ebookmeta.com/product/the-miraculous-true-history-of-
nomi-ali-1st-edition-uzma-aslam/

Student Solutions Manual for Gallian s Contemporary

Abstract Algebra Textbooks in Mathematics 10th Edition
Gallian

https://ebookmeta.com/product/student-solutions-manual-for-
gallian-s-contemporary-abstract-algebra-textbooks-in-
mathematics-10th-edition-gallian/

Doubled Haploid Technology Volume 3 Emerging Tools

Cucurbits Trees Other Species Jose M Segui Simarro

https://ebookmeta.com/product/doubled-haploid-technology-
volume-3-emerging-tools-cucurbits-trees-other-species-jose-m-
segui-simarro/

All in a Fae s Work Hexing in The Highlands 3 1st

Edition Rosalie Hunter

https://ebookmeta.com/product/all-in-a-fae-s-work-hexing-in-the-
highlands-3-1st-edition-rosalie-hunter/

The Franco Algerian War through a Twenty First Century

Lens Film and History 1st Edition Nicole Beth
Wallenbrock

https://ebookmeta.com/product/the-franco-algerian-war-through-a-
twenty-first-century-lens-film-and-history-1st-edition-nicole-
beth-wallenbrock/
Handbook of Obesity Treatment Second Edition Thomas A.
Wadden

https://ebookmeta.com/product/handbook-of-obesity-treatment-
second-edition-thomas-a-wadden/
 [1]

www.it-ebooks.info
Image Processing with ImageJ
Second Edition

Extract and analyze data from complex images with

ImageJ, the world's leading image processing tool

Jurjen Broeke
José María Mateos Pérez
Javier Pascau

BIRMINGHAM - MUMBAI

www.it-ebooks.info
Image Processing with ImageJ
Second Edition

Copyright © 2015 Packt Publishing

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted in any form or by any means, without the prior written
permission of the publisher, except in the case of brief quotations embedded in
critical articles or reviews.

Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the accuracy
of the information presented. However, the information contained in this book is
sold without warranty, either express or implied. Neither the authors, nor Packt
Publishing, and its dealers and distributors will be held liable for any damages
caused or alleged to be caused directly or indirectly by this book.

Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all of the
companies and products mentioned in this book by the appropriate use of capitals.
However, Packt Publishing cannot guarantee the accuracy of this information.

First published: September 2013

Second edition: November 2015

Production reference: 1241115

Published by Packt Publishing Ltd.

Livery Place
35 Livery Street
Birmingham B3 2PB, UK.

ISBN 978-1-78588-983-7

www.packtpub.com

www.it-ebooks.info
 Credits

Authors Project Coordinator

Jurjen Broeke Shweta H Birwatkar
José María Mateos Pérez
Javier Pascau Proofreader
Safis Editing

Reviewer
Jan Eglinger Indexer
Monica Ajmera Mehta

Commissioning Editor
Neil Alexander Graphics
Disha Haria

Acquisition Editor
Manish Nainani Production Coordinator
Conidon Miranda

Content Development Editor

Sumeet Sawant Cover Work
Conidon Miranda

Technical Editor
Parag Topre

Copy Editor
Karuna Narayanan

www.it-ebooks.info
 About the Authors

Jurjen Broeke has a PhD in neuroscience from Vrije Universiteit (VU) Amsterdam
and uses live-cell imaging techniques to study the fundamental processes of
neuronal function. As a neuroscientist, he studies the processes involved in neural
communication. Besides acquiring images, Jurjen also develops software to analyze
dynamics in ImageJ, MATLAB, and R. When not enjoying the outdoors and taking
pictures, he develops technical hardware and software solutions in the Department
of Functional Genomics at VU.

José María Mateos Pérez is a Spanish postdoctoral fellow at the Montreal

Neurological Institute (http://www.mcgill.ca/neuro/), where his main research
lines deal with neurodevelopment and machine learning applied to clinical
prediction. He has also been an experienced ImageJ user and has developed several
macros and plugins. One of them, jClustering, has been published in PLOS ONE, a
peer-reviewed journal. When he has enough time to procrastinate, he also likes to
develop data analysis tools in Python and R.

www.it-ebooks.info
Javier Pascau received his PhD from Polytechnic University in Madrid in 2006
and is currently a visiting professor at Carlos III University, Madrid. He has been a
part of Biomedical Imaging and Instrumentation Group, a research laboratory with
a multidisciplinary team of engineers, physicists, biologists, and physicians located
both in the university as well as Hospital General Universitario Gregorio Marañón
(biig.uc3m.es). Javier's research and teaching cover areas such as medical image
processing, analysis, quantification, and multimodal registration, both in preclinical
and clinical environments. He has been involved in the development of small
animal PET and CT devices. In the last few years, Javier has led several projects on
intraoperative radiation therapy and image-guided surgery. He has authored more
than 40 papers published in peer-reviewed journals over the last 15 years.

I want to thank all my colleagues at the university and the hospital,

since my knowledge on image processing is the result of multiple
interactions in this multidisciplinary environment.

www.it-ebooks.info
 About the Reviewer

Jan Eglinger works as an image processing specialist at Friedrich Miescher

Institute for Biomedical Research in Basel, Switzerland. Jan received a master's
degree in biotechnology from ESBS in Strasbourg, France, and a PhD in cell biology
from MPI-CBG in Dresden, Germany. He has been contributing to Fiji and ImageJ
development since 2010.

www.it-ebooks.info
 www.PacktPub.com

Support files, eBooks, discount offers,

and more
For support files and downloads related to your book, please visit www.PacktPub.com.
Did you know that Packt offers eBook versions of every book published, with PDF
and ePub files available? You can upgrade to the eBook version at www.PacktPub.
com and as a print book customer, you are entitled to a discount on the eBook copy.
Get in touch with us at service@packtpub.com for more details.
At www.PacktPub.com, you can also read a collection of free technical articles, sign
up for a range of free newsletters and receive exclusive discounts and offers on Packt
books and eBooks.
TM

https://www2.packtpub.com/books/subscription/packtlib
Do you need instant solutions to your IT questions? PacktLib is Packt's online digital
book library. Here, you can search, access, and read Packt's entire library of books.

Why subscribe?
• Fully searchable across every book published by Packt
• Copy and paste, print, and bookmark content
• On demand and accessible via a web browser

Free access for Packt account holders

If you have an account with Packt at www.PacktPub.com, you can use this to access
PacktLib today and view 9 entirely free books. Simply use your login credentials for
immediate access.

www.it-ebooks.info
www.it-ebooks.info
 Table of Contents
Preface vii
Chapter 1: Getting Started with ImageJ 1
ImageJ distributions 1
The uses of ImageJ 3
The current state of ImageJ 4
ImageJ2 4
SciFIO and OME-XML 5
Bio-formats 5
Integrated environment for acquisition and processing 5
Obtaining and installing ImageJ 6
Installation of ImageJ 6
Installing on Windows 6
Installing on Mac OS X 7
Installing on Linux 8
The ImageJ folder structure 8
Plugins folder 9
Macros folder 9
Configuring a fresh ImageJ installation 10
Summary 11
Chapter 2: Basic Image Processing with ImageJ 13
Images in ImageJ 13
Image types 15
Grayscale images 15
Color images 15
Stacks and hyperstacks 18
Color images and multichannel stacks 18
Z-stack images and volumes 20
Time series 20
Multidimensional images 20

[i]

www.it-ebooks.info
Table of Contents

Extracting image and pixel information 21

Loading and saving images 22
Loading images and sequences 22
Saving images 23
Image calibration 24
Viewing images in ImageJ 24
Viewing multichannel images 27
Viewing time series 28
Summary 28
Chapter 3: Advanced Image Processing with ImageJ 29
Correcting images 29
Technical background 29
Correcting Shot noise 30
Correcting dark noise 30
Uneven illumination – background subtraction 33
Image normalization 36
Bleach correction 38
Stack processing 40
Processing Z-stacks 40
Stack projections 41
Volume viewing and rendering 43
Processing time series 46
Normalizing time series data 46
Summary 48
Chapter 4: Image Segmentation and Feature
Extraction with ImageJ 49
Image segmentation 49
Image thresholding 50
Thresholding grayscale images 50
Thresholding color images 52
Morphological processing 54
Morphological operators 54
Erode and dilate 54
Skeletonize and watershed 57
Image filtering 59
Filtering in the frequency domain 60
Image filtering in the spatial domain 65
Feature extraction 69
Edge detection 70
Summary 71

[ ii ]

www.it-ebooks.info
 Table of Contents

Chapter 5: Basic Measurements with ImageJ 73

Selections and regions in ImageJ 74
Area selections 75
Line selections 79
Point selections 79
Basic measurements 79
Area selections and measurements 79
Oval selections 80
Polygon selections 83
Line selections and measurements 86
Kymographs 86
Line profiles 91
Colocalization 94
Semiquantitative colocalization 94
Particle analysis 95
Preprocessing and preparations 96
Summary 98
Chapter 6: Developing Macros in ImageJ 99
Recording macros 99
Recording a macro for conversion 101
Modifying macros 104
User input in macros 106
Opening a specific file 106
Saving an image to a folder 107
Adding choices 109
Performing input checking 112
Showing progress in macros 116
Processing the time series 116
Running macros in batch process mode 123
Installing macros 125
Summary 127
Chapter 7: Explanation of ImageJ Constructs 129
Frameworks for macros and plugins 129
Macros and scripting languages 130
BeanShell scripting 130
Saving and running your scripts 134
Plugins for ImageJ 135
ImageJ main class 135
WindowManager 136
ImagePlus 136
ImageProcessor 137
RoiManager 137
The Roi class 138

[ iii ]

www.it-ebooks.info
Table of Contents

The Application Programming Interface 138

Setting up NetBeans IDE 139
Gathering all components 139
Setting up a project 140
Building ImageJ 144
Creating a plugin 144
Creating documentation 147
ImageJ Javadoc 147
Plugin Javadoc 147
Developing plugins using Maven 149
Construction of the POM 150
Creating a Maven plugin project 152
Creating an ImageJ2 plugin 158
Pros and cons of using an IDE 159
Summary 160
Chapter 8: Anatomy of ImageJ Plugins 161
The basic anatomy of a plugin 161
Legacy plugins 162
The PlugIn type 162
The PlugInFilter type 162
The PlugInFrame type 163
Implementing a legacy plugin 163
Combining macros and legacy plugins 164
SciJava plugins 164
The @Plugin annotation 165
Services 166
Commands 166
Running and debugging plugins 167
Compiling plugins 167
Compiling SciJava plugins 168
Debugging plugins 169
Examples of available plugins 171
Example plugins available in ImageJ and Fiji 172
MultipleKymograph 173
ColorTransformer2 175
MtrackJ 177
Coloc2 181
Goutte_pendante 183
Summary 188

[ iv ]

www.it-ebooks.info
 Table of Contents

Chapter 9: Creating ImageJ Plugins for Analysis 189

Plugin background and goal 189
Basic project setup 190
Creating a basic PlugInFilter 192
Testing our current implementation 192
Implementing the setup method 195
The return type and autocomplete 196
Javadoc for methods 196
Finishing the setup method 199
Implementing the run method 202
Detecting an object 202
Refining the detection 204
Detecting multiple objects 206
Implementing the measurements 209
Adding user interaction and preferences 210
Settings and options dialog 210
Adding external libraries 212
Adding the dependency for Apache POI 212
Creating an Excel file 213
Sharing your plugin 215
Creating a site 216
Uploading your plugin 217
Summary 217
Chapter 10: Where to Go from Here? 219
Basic development 219
Additional tools 222
Project management and feedback 223
Other resources 225
Summary 225
Index 227

[v]

www.it-ebooks.info
www.it-ebooks.info
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
sanoi:

— Arvoisa yleisö! Rohkenen huomauttaa, että on olemassa

myöskin ehdotus herra Matti Luonnon vangitsemisesta.

— Minä en ole mikään herra, sanoi matalalla äänellä

luonnonihminen, joka koko tämän keskustelun ajan oli seisonut
nöyränä ja äänettömänä paikoillaan, konstaapeli Tossavaisen oikea
käsi vasemmalla olkapäällään. — Minä olen kaikkien palvelija…

— Kukas te olette? kysyi konstaapeli Tossavainen uudelta

tulokkaalta.

— Minä olen kiertue Cangastus & Muttosen rahastonhoitaja,

näyttelijä Jassi Muttonen, sanoi punatukkainen, kumartaen jälleen
oikealle ja vasemmalle.

— Matti Luonnon vangitsemisehdotusta ei ole kukaan kannattanut!

huusi
Riku Nikki. — Ehdotus, jota ei ole kannatettu, raukeaa.

— Minä kannatan! sanoi punatukkainen häikäilemättömästi.

Matti Luonto loi pieneen punatukkaiseen näyttelijään levottoman

katseen, ja useat äänet huusivat uhkaavasti:

— Mistä syystä?

— Herättääkseni huomiota! sanoi punatukkainen, siristäen

viekkaasti silmiään, ja kumarsi taas oikealle ja vasemmalle. — Me
olemme aikoneet antaa tässä kaupungissa näytäntöjä, ja meidän
täytyy siitä syystä koettaa herättää huomiota. Reklaamin vuoksi!
 — Hyvä! huusi perin ihastunut rakennusmestari Illikainen, joka
tunsi rajatonta kunnioitusta kaikkia näyttämötaiteen edustajia
kohtaan. — Ha ha ha! Hyvä!

— Minä siis kannatan sen pakoon lähteneen vanhan herran

ehdotusta, että herra palvelija Matti Luonto vangittaisiin, jatkoi
punatukkainen reippaasti, ja teki sen sanottuaan kohteliaat
kumarrukset kaikille ilmansuunnille.

— Mitäs sitten tehdään? kysyi konstaapeli Tossavainen ymmällä. —

Toiset tahtoivat, että tämä Matti päästettäisiin vapaaksi, toiset taas
vaativat häntä vangittavaksi.

— Ehdottaisin äänestystä! sanoi näyttelijä nopeasti.

— Hyvä, kannatetaan! huusi väkijoukko.

— Kuinkas tässä sitten oikein äänestettäisiin? kysyi konstaapeli

Tossavainen epäröiden.

— Huutoäänestys tietysti! sanoi Lauri Saksman.

— Sehän on selvä! vahvisti ukko Saksman.

— Hyvä, oikein hyvä! riemuitsi Illikainen.

— No, äänestäkää sitten! sanoi Tossavainen.

— Vapaaksi! huusivat useat äänet.

— Ei! hihkasi Jassi Muttonen varpailleen nousten.

— Hm, sanoi konstaapeli Tossavainen epätietoisena. — Yhdet

huutavat yhtä, toiset toista…
 — Herra puheenjohtaja! sanoi Riku Nikki. — Saanko minä
semmoisiin asioihin perehtyneenä toimittaa äänestyksen?

— Kyllä! lupasi konstaapeli kiireesti ja mielissään siitä, että toinen

otti suorittaakseen tämän pulmallisen tehtävän.

— Kuulkaa nyt, arvoisat kansalaiset! huusi Riku Nikki. — Ne, jotka

haluavat, että Matti Luonto päästetetään vapaaksi, huutavat "jaa".
Jos "ei" voittaa, niin on Matti Luonto vangittava.

— Jaa! Jaa! huusi kymmenkunta ääntä.

— Ei saa huutaa sillä tavoin! neuvoi Riku Nikki. — Pitää huutaa

yhtä aikaa! Huutakaa sitten kaikki yhtä aikaa, kun minä olen lukenut
kolmeen.

— Ei kuitenkaan tarvitse huutaa hyvin kovasti, huomautti

konstaapeli
Tossavainen hiukan huolestuneena.

— Ei muuta kuin yhdellä äänellä jokainen, sanoi eräs mies

väkijoukosta. — Ääni ja mies…

— Ensiksi minä kysyn, hyväksytäänkö tämä minun tekemäni

äänestysehdotus? sanoi Riku Nikki.

— Hyväksytään! huusi kokous yksimielisesti.

— Siis: ne arvoisat kansalaiset, jotka tahtovat Matti Luonnon

vapaaksi, huutavat "jaa". Ne, jotka vastustavat sitä, huutavat "ei".
Pitäkää nyt varanne, kun minä olen lukenut kolmeen. Jaa vaiko ei?
Yks, kaks, kolm…
 Tällä silmänräpäyksellä järisytti kaupunkiamme hirmuisin huuto,
mitä meillä milloinkaan on kuultu. Penikulmien päähän kaikui
varmaankin tänä tyynenä kesäiltana kuin pitkäisen jylinä:

— Jaaaa… aaa!!

Ei kukaan ollut voinut jäädä epätietoisuuteen siitä, kumpi mielipide

oli voitolla.

— "Jaa" on voitolla! ilmoitti äänestyksen toimittaja kokouksen

puheenjohtajalle, konstaapeli Tossavaiselle äänestyksen tuloksen.

— Kyllä minä kuulin, vastasi Tossavainen, jonka korvat olivat

melkein lukossa. — Matti Luonto pääsee siis vapaaksi. Ala laputtaa!

Ja sitten huusi konstaapeli väkijoukolle:

— Alkakaa nyt hajota hyvän sään aikana ja tavallista vikkelämmin,

ennenkuin pormestarit ja viskaalit ovat meidän kimpussamme.
Hajaantukaa! Huusitte vietävät niin, että korvat meni halki!

Tyytyväisenä oikeuden voittoon ja viattoman vapautukseen alkoi

väkijoukko nopeasti hajota.

— Kiitoksia paljon, hyvät ihmiset! sanoi Matti Luonto lähtöä

tekevälle väkijoukolle.

— Ei kestä, ei kestä! vakuutti hra Jassi Muttonen.

Poliisi käveli jo seurahuoneen nurkalle päin hyvillään siitä, että oli

saanut hauskan puolituntisen kesken yksitoikkoista
virantoimitustaan.
 — Kiitos itsellesi, sanoi Lauri Saksman Matti Luonnolle, heidän
kävellessään rinnakkain palotornin raunioille päin. — Sinä hoidat
tehtäväsi erinomaisesti.

— Vaikealta tämä tosin minusta vähän tuntuu, sanoi

luonnonihminen, tavoittaen sauvallaan takkuista koiraa, joka oli
hiipinyt hänen lähelleen silminnähtävästi pahoissa aikeissa.

— Niin, kyllähän sen arvaa, sanoi rakennusmestarien

vallanperillinen. — Mutta jos koettaisit kestää vielä vähän aikaa, niin
minä luulen, että me pääsemme voitolle.

— Kylläpä tätä silti kestää, kun niikseen tulee — mitäpä minusta

väliä…, sanoi luonnonihminen. — Mielellänihän minä teen tämän
pienen palveluksen hyville ystäville, jotka aina ovat minua auttaneet.
Se minua vain vähän peloittaa, jos viranomaiset puuttuvat asiaan.

— Ole huoleti! Mitä se viranomaisiin kuuluu, jos sinä olet korviasi

myöten rakastunut — hihii — kun et kerran kenellekään mitään
pahaa tee! Ja jos joku syrjäinen, viranomainen tai kuka tahansa
yrittää sekaantua asiaan, niin onpa sinulla mahtavia liittolaisia ja
auttajia: kauppias Jaakkola, joka on oikeastaan sangen tanakka
mies, isäukko sekä hänen kauttaan kaikki rakennusmestarit, ja
ennen kaikkea yleinen mielipide, kuten juuri huomasit. Pari
samanlaista juttua vielä kuin tuo äskeinen, niin kyllä Anna Kristina
Svebeliuksen ja hänen rakkaan sisarensa niskat nöyrtyvät.

— Minä teen parhaani, lupasi luonnonihminen.

— Herrat on siis näyttelijä, sanoi rakennusmestari Illikainen

punatukkaiselle. — Minun nimeni on Illikainen, rakennusmestari
Raafael Illikainen.
 Ja hra Illikainen puristi voimakkaasti näyttelijän kättä.

— Minun nimeni on vain Jassi Muttonen, sanoi punatukkainen. —

Näyttelijä Jassi Muttonen. Mutta sallikaa minun esittää johtaja
Cangastus, c-kirjain alussa — mihinkäs se nyt hävisikään?

Johtaja Cangastus löytyi kuitenkin aivan läheltä. Hän vain

haastatteli kadunkulmassa avopäin, kädet housuntaskussa seisovaa
Kalle Kannasta, saadakseen tältä lähempää valaistusta äskeisen
kohtauksen ymmärtämiseksi.

Johtaja Cangastus antoi esitellä itselleen rakennusmestari Raafael

Illikaisen, ja viimemainittu kunnon mies ylisti itseään onnelliseksi
rohjettuaan pyytää kiertueen molemmat johtajat, sekä taiteellisen
että taloudellisen, vaatimattomalle illalliselle seurahuoneelle —
pyyntö, johon uudet tuttavamme suhtautuivat erittäin suopeasti.

Me emme tiedä, mitä kaikkea seurahuoneella sinä iltana puhuttiin,

päätettiin, lausuttiin ja laulettiin, mutta sen me kumminkin
tiedämme, että kun ajuri Tiihonen puoli kahden aikaan yöllä kuuli
kadulta tavallista kovempaa ääntä ja unentohjakkeisena kurkisti ulos
ikkunasta, näki hän rakennusmestari Illikaisen laskettelevan täysin
purjein, vaikkakin hieman epävarmoin askelin, keskellä katua,
toisessa käsikoukussaan pieni, punatukkainen ja ontuva henkilö, joka
melusi hirveästi, ja toisessa käsipuolessaan laiha, pitkänenäinen ja
pitkätukkainen mies, joka juuri ajuri Tiihosen asunnon kohdalla
kohotti vasemman kätensä kohti taivasta ja huusi jotain, josta
Tiihonen ei oikein saanut selvää. Tämän kolmivaljakon jäljessä asteli,
ei rinnakkain, ei riveissä eikä ryhmissä, vaan peräkkäin,
hanhenmarssissa, kymmenkunta yhdistyksen arvokkainta jäsentä
paljain päin, niin juhlallisin ja arvokkain askelin, kuin heidän
jonkinverran heiluva tilansa vain salli, ja laulaen hitaassa tahdissa:
 "Eipä meittiä
Ei piru saa…"

— Häpeemättömät, kun laulavat virsiä humalapäissään! murahti

ajuri Tiihonen, joka oli pohjaltaan vakava mies, ja painautui jälleen
vuoteeseensa.

Kulkue jatkoi matkaansa rakennusmestari Illikaisen talon portille.

Siinä otettiin yhtä hellät kuin äänekkäätkin jäähyväiset, sillä kiertue
Cangastus & Muttonen oli saanut asunnon ja täysihoidon
rakennusmestari
Illikaisen perheessä, ilmaiseksi tietystikin — järjestely, jota
parempaa kiertue varsinkaan rahastonsa tilaan katsoen ei voinut
toivoa.
XIX

Seuraavana päivänä aamupäivällä ei kaupungissamme tapahtunut

mitään mainittavaa, ellemme ota lukuun sitä, että rakennusmestari
Retunen, joka oli kuulunut viimeöiseen saattueeseen, tavattiin
varhain aamulla Sukkulan mummon kahvikojusta sikeässä unessa.
Ellei Sukkulan mummo olisi ollut niin vanha, että olisi ikänsä puolesta
sopinut Retuselle melkein isoäidiksi, niin olisi tämä ollut paha
skandaali, mutta nyt ei, Sukkulan mummon yleisesti tunnettuihin
hyveisiin ja suureen ikäeroon nähden, ollut jutussa mitään muuta
hämärää kuin se, miten Retunen oli mummon kahvikojuun joutunut.
Retusella itsellään ei siitä asiasta ollut kaukaisinta aavistustakaan,
mutta hän piti kuitenkin mahdollisena, että hän oli erehtynyt ovissa,
ja aikoessaan mennä kaupungin eteläpuolella olevaan kotiinsa olikin
jotenkuten tullut menneeksi sisään kaupungin pohjoispuolella asuvan
Sukkulan mummon kahvikojuun.

Sukkulan mummo oli ensin vihainen, aijai kuinka vihainen hän oli!
Siitä nimittäin, että hän ja ukko Römpötti olivat saaneet laahata
nukkuvaa Retusta, nettopaino 120 kg, halki kaupungin.

— Ja minä vielä haukuin Römpöttiä siitä, ettei hän lykännyt

paremmin, kun se koju tuntui niin pahuksen raskaalta! huusi
Sukkulan mummo toisille, ympärillä päivitteleville torimuijille.

Mutta kun Retunen antoi Sukkulan mummolle markan ja

Römpötille viisikymmentä penniä, niin oli rauha jälleen maassa, ja
nuo kelpo ihmiset lupasivat kyyditä hra Retusta saman taksan
mukaan vaikka joka aamu Sukkulan mummon kahvikojussa.

Iltapäivällä tapahtui sitävastoin sellainen huomattava seikka, että

kauppias Jaakkolan keittiöön ilmestyi Svebeliuksien kaksoisneitien
punaposkinen sisäkkö, joka jätti kauppias Jaakkolalle neiti Anna
Kristina Svebeliuksen omakätisen kirjeen.

Neiti Svebelius kirjoitti hyvin tietävänsä, kuka oli saanut

vähäjärkisen luonnonihmisen kätyrikseen ja kuka oli saattanut hänet,
neiti Svebeliuksen, naurunalaiseksi. Neiti Svebelius ilmoitti olevansa
turvaton ja syvästi loukattu nainen, ja tietävänsä, ketä hän saa
kiittää siitä, että hän on syvästi loukattu nainen. Hän ei kuitenkaan
tahtonut mainita mitään nimiä, halusi vain ilmoittaa, ettei hänellä
ollut mitään sitä vastaan, vaikka herra Jaakkola veisi hänen sisarensa
Amerikan maahan, ja että jos se nimeltä mainitsematon henkilö,
joka on aikaansaanut viime päivien suuret häväistysjutut, päästää
hänet eroon luonnonihmisestä, niin tulee neiti Svebelius puolestaan
tekemään voitavansa siihen suuntaan, että maisteri Wahl tyytyy
rauhallisena kohtaloonsa.

Kauppias Jaakkola luki kirjeen kahteen kertaan. Ja luettuaan sen

toiseen kertaan hän hymyili. Sitten hän istahti kirjoituspöydän ääreen
ja kirjoitti neiti Anna Kristina Svebeliukselle kohteliaan vastauksen,
jossa hän vakuutti, ettei hänellä ollut mitään vaikutusvaltaa
kirjainkaupustelija Matti Luontoon, jonka kanssa hän ei ollut koskaan
sanaakaan vaihtanut, mutta kiinnitti samalla huomiota siihen, että
mikäli hän sattuu tietämään, on asioitsija Saksmanin vanhin poika
Lauri Saksman ainoa henkilö kaupungissa, joka nauttii mainitun
omituisen kaupustelijan täyttä luottamusta ja joka siis mahdollisesti
voisi saada hänet luopumaan tekemistään päätöksistä.

Me emme tiedä, millä mielellä niin arvokas nainen kuin neiti

Svebelius ryhtyi kirjeenvaihtoon niin epämääräisen ja sellaisessa
yhteiskunnallisessa asemassa olevan mieshenkilön kuin Lauri
Saksmanin kanssa, mutta olemme joka tapauksessa tulleet siihen
vakaumukseen, että ystävämme Matti Luonnon esiintyminen oli
mahtanut tehdä asianomaisella taholla syvän vaikutuksen, koskapa
Svebelius-neitien punaposkisen sisäkön nähtiin vielä samana iltana
tulevan ulos Arkun portista ja Lauri Saksmanin viisi minuuttia
myöhemmin lähtevän vihellellen kaupungille.

— Hei, Lassi! huusi joku hänelle Kurosen kauppapuodin portailta.

Lauri Saksman tunsi huutajan hyväksi tuttavakseen Kalle

Kannakseksi, joka takin hiha jauhoisena viittaili hänelle innokkaasti.

Lauri pysähtyi ja kysyi:

— Mitä tahdot, nuori ystäväni?

— Minulla olisi sinulle tärkeätä asiaa, selitti kauppa-apulainen

huomattuaan, ettei ketään syrjäisiä näkynyt kuulomatkalla. — Mihin
olet menossa?

— Pienelle asialle. Poikkean myöhemmin virastoosi. Hyvästi,

poikaseni!

Kalle Kannas palasi takaisin puotiin jauhoja mittaamaan, mutta

Lauri Saksman jatkoi matkaansa Jaakkolan rautakauppaan, palasi
neljännestunnin kuluttua takaisin, oltuaan tämän ajan
kahdenkeskisessä keskustelunsa Jaakkolan kanssa, ja ohjasi
askeleensa ohi Kurosen puodin ja rehtori Peranderin talon maisteri
Wahlin portille, astui pihaan, nyki kuistin oven ulkopuolella olevaa
soittokellon kädensijaa ja jäi odottelemaan tämän toimenpiteen
seurauksia.

Hän odotti minuutin, odotti kaksikin, mutta seuraukset jäivät

tulematta.

Silloin tarttui hän uudelleen kädensijaan ja helisti kelloa oikein

rehellisesti.

Kului vielä minuutti.

Soittaja oli juuri käymäisillään kolmannen kerran kädensijaan

kiinni, kun kuistista kuului liikettä, lukon ratinaa ja hakojen
irroittamista, ovi aukeni raolleen ja maisteri Wahl pisti päänsä oven
raosta.

— Mike te olette ja mite te soitta? kysyi talon isäntä kaikkea

muuta kuin kohteliaalla äänellä.

Vaikka maisterin olemus sillä hetkellä tavallista enemmän muistutti

vihaista huuhkajaa, ei se kuitenkaan näyttänyt peloittavan Lauri
Saksmania, joka kohotti hattuaan ja sanoi:

— Hyvää päivää, maisteri!

— Kuka hen on?

— Hän on eräs maisterin lähimmistä naapureista — entinen

oppilas sitäpaitsi, vaikka maisteri ei ehkä muista…, esitteli vieras
itseään.
 — Kylle mine muistan, hen oli huono oppilas! muisti maisteri ja
koetti vetää ovea kiinni, mutta Lauri Saksman oli pistänyt jalkansa
oven rakoon, niin ettei yritys onnistunut.

— Niin, nähkääs, maisteri, kova pää…

— Kova pee — juu! Mutta hen oli sitepaitsi suuri rakkari ja

hunsvotti — menke matkanne!

Ja taas yritti vanha koulumies lopettaa keskustelut entisen

oppilaansa kanssa.

— Kuulkaahan, maisteri, älkää kiristäkö ovea, minulla on

liikavarpaita! huudahti vieras, joka tunsi todellakin kipua oven raossa
olevassa jalkaterässään.

— Noh, vieke sitten pois teiden kipeite liikkavarpaita! neuvoi

maisteri ja kiristi vielä enemmän.

Hankkiakseen liikavarpailleen helpotusta tarttui maisterin vieras

oven kädensijaan ja veti ovea auki.

— Aikooko hen tunkea vekisin minun huoneeseen? huusi maisteri.

—
Minulla on pistoolit, mine ammun hente!

— Minä olen nähnytkin ne pistoolit… ollessani ennen muinoin

maisterin luona laiskanläksyllä, vakuutti Lauri Saksman ja kehaisi: —
Niillä ampuisi vaikka karhun. Mutta maisterin täytyy nyt ottaa minut
vastaan. Minulla on hyvin tärkeätä asiaa maisterille.

Ukko Wahlin uteliaisuus heräsi oitis.

 — Mite asia henelle on minulle?

— Ei siitä voi tässä puhua, maisterin täytyy päästää minut sisään.

En viivy kymmentä minuuttia.

Maisteri mietti.

— Noh, hen saa tulla siseen. Mutta hen on luvannut, ette hen ei
viivy kymmente minuttia!

Lauri Saksman astui sisään ja pääsi ukko Wahlin kaikkein

pyhimpään, jossa hän monet kerrat oli laiskan läksyllä ollessaan
saanut tukkapöllyä niin että hampaat helisivät. Siitä oli jo
parikymmentä vuotta, mutta kaikki oli vielä aivan ennallaan. Pistoolit
olivat seinällä ristissä kirjoituspöydän yläpuolella.

— Noh?! sanoi ukko Wahl.

Lauri Saksman otti taskustaan sen kirjeen, jonka punaposkinen

sisäkkö oli puoli tuntia takaperin hänelle tuonut ja ojensi sen maisteri
Wahlille. Ukko luki sen hitaasti, tumman, uhkaavan punerruksen
alkaessa vähitellen nousta hänen ryppyisille poskipäilleen. Sitten hän
antoi kirjeen takaisin ja kysyi:

— Mike on tarkotus?

— Kyllähän maisteri sen ymmärtää, vastasi toinen.

— Mine en ymmerre muuta kuin ette hen on yhe edelleen sama

rakkari ja hunsvotti kuin ennen. Ulos! huusi maisteri vihan
vimmassa.
 — Jollei maisteri nyt lupaa jättää rauhaan kauppias Jaakkolaa ja
hänen morsiantaan…

— Henen morsian! Kauppasaksa, sillinhirtteje…! huusi ukko.

— … niin koituu maisterille siitä ikävyyksiä, jatkoi nuori mies,

antamatta keskeyttää itseään.

— Ja jollei hen nyt heti kevele ulos minun talosta, niin koittu
henelle viele suurempi ikevyys! kirkaisi maisteri, joka oli siirtynyt
kirjoituspöydän luo.

— Tahdoin vain varoittaa maisteria…

— Ja mine tahdon vain varoittaa hente. Mine teen niinkuin mine

suvaitsen herra kauppamies Jaakkolan kanssa, ja jollei hen nyt astu
teste huoneesta elevene, niin astua hen siite kuoliaana! huusi
maisteri ja ojensi kätensä kohti seinällä riippuvia aseita.

— Kyllä minä astun mieluummin elävänä, jos on vara valita. Minä

olen nyt varoittanut maisteria. Eikä minun kanssani saa leikkiä, sanoi
Lauri Saksman, joka oli jo ovella menossa ja koetti mahtavalla
puhetavalla tehdä vaikutuksen maisteriin.

— Eike myös minun kanssa leikitelle! julisti maisteri. — Hen siis

todellakin lehtee!

— Kyllä. Kauniita ilmoja on muuten ollut.

— Mite?!

— Tulee hyvä heinävuosi. No hyvästi sitten, maisteri!

 Ukko Wahl kiiruhti vieraansa perässä sulkemaan ovensa, joita hän
ei koskaan hevillä avannut.

Lauri Saksman tuli Kurosen myymälään ja sanoi Kalle Kannakselle,

joka reistaili valokuvauskoneensa kanssa:

— Olen nuoren ystäväni käytettävissä.

— Istu tuohon tiskin reunalle… ota tuosta sanomalehti allesi,

siihen kaatui äsken siirappia.

Lauri Saksman istuutui tiskille, heitti jalkansa ristiin, katseli seinällä

riippuvia heleitä reklaamikuvia ja sanoi:

— Olen pelkkänä korvana.

— Niin, näes, se Maikki…, aloitti kunnon kauppa-apulainen hieman

hämillään.

— Niin, se Maikki, sanoi toinen tyynesti. — Jatka!

— Hän ei ole nyt kotona…

— Tiedetään.

— Lähti pois kotoa, saadakseen ukon suostumaan.

— Eikä ukko suostu sittenkään!

— Minähän sen oikeastaan panin alkuun…

— Arvattiin.

— Se on kamalan sisukas ukko…

 — On.

Lauri Saksman otti tiskillä avoinna olevasta

kaupantekijäislaatikosta savukkeen, sytytti sen ja sanoi pitkän
äänettömyyden jälkeen, joka oli Kalle Kannaksesta alkanut tuntua
tuskalliselta:

— Joka ei opi pelaamaan saa aina tehdä työn. Sinä olet alkanut
pelata ukko Grönbergin kanssa, ja jos sinä nyt häviät, niin saatpa
melkein varmaan pyyhkiä partaasi.

— Niin, senpätähden minä…

— Ajattelit, että jos minä pelaisin apuna?

— Niin…

Äänettömyys. Kalle Kannas hikoili.

— Samapa se, sanoi Lauri Saksman hetken kuluttua. — Kirjoita

Maikillesi, että tulee heti kaupunkiin. Mikäli tunnen ukko Grönbergiä,
niin ei asia liene aivan vaikea järjestää. Mutta pitää osata pelata,
poikaseni. Tässä maailmassa pitää osata pelata!

Annettuaan tämän isällisen neuvon pudottautui nuori mies alas

tiskiltä, taputti Kalle Kannasta vielä isällisemmin päälaelle ja
valmistautui juuri lähtemään, kun puotiin astui lyhyenläntä,
punatukkainen ja ontuva mieshenkilö, joka teki ylenmäärin
kohteliaan kumarruksen kummallekin nuorelle miehelle.

— Anteeksi olemukseni! Nimeni on Jassi Muttonen, kiertueesta

Cangastus & Muttonen. Onko minulla ilo puhutella herra Kannasta?
kysyi hän liukkaasti, kääntyen Lauri Saksmaniin päin.
 — Teillä on ilo puhutella herra Saksmania, sanoi toinen levollisesti.
— Mutta jos haluatte iloita myöskin herra Kannaksesta, niin on hän
tuolla tiskin takana.

— Ahaa, kiitos, herra Saksman! Erittäin miellyttävä tuttavuus!

Todellakin hauska tutustua! Anteeksi, herra Kannas! Nimeni on
Muttonen,
Jassi Muttonen. Näyttelijä ynnä muuta. Ettekö suostuisi rupeamaan
Joosepiksi? Neiti Leijanen on ystävällisesti suostunut Eevaksi.

— Miksi Joosepiksi? kysyi Kalle Kannas melkoisen tyhmän

näköisenä.

— Oppipojaksi. Kraatarimestari Aapelin oppipojaksi Kiven

kuolemattomassa näytelmässä "Kihlaus". Kiertueemme esittää sen
täällä ensi sunnuntaina. Eikö nyt ole tiistai?

— Mistäs te neiti Leijasen löysitte? kysyi Kalle Kannas.

— Johtaja Cangastus tuntee sattumalta kirjailija Tuulosen, joka

taas suositteli neiti Leijasta. Neiti Leijanen suostui heti.

— Tietysti. Ja suositteli minua Joosepiksi?

— Niin. Osahan on niin helppo. Siinä ei ole paljon vaivaa…

— Kuinka suuret voimat kiertueella itsellään on? puuttui Lauri

Saksman puheeseen.

— Kaksi miestä, Cangastus ja minä Muttonen. Kiertue kärsi

haaksirikon kesken purjehduskauden. Robinson Cangastus ja
Perjantai Muttonen pelastuivat tälle saarelle. Täytyy toimia jotain,
sillä on kysymys olemassaolosta.
 — Aivan oikein, myönsi Lauri Saksman.

— Herra Kannas suostuu siis! Kiitoksia paljon! Se on erittäin

ystävällisesti tehty. Tietysti kohtuullinen osinko näytännön tuloista…

Herra Kannas kiirehti ilmoittamaan, ettei hän ole suostunut eikä

ole aikonutkaan suostua. Tästä tuli herra Muttonen niin
hämmästyneeksi ja liikutetuksi, että itku ei näyttänyt olevan
kaukana.

— Minulla on teille tiedossa sopiva Jooseppi, sellainen, joka on

ennenkin esiintynyt seuranäytelmissä, sanoi Lauri Saksman.

Herra Jassi Muttonen kirkastui.

— Oi, sanokaa hänen nimensä! Minä riennän tuulena hänen

luoksensa.
Tuulena, tuulispäänä, hirmumyrskynä…!

— Parturi Jönsson, sanoi Lauri Saksman.

— Suostuuko hän?

— Ilolla! Olkaa varma siitä.

— Minä riennän! huudahti punatukkainen. — Sulkeudun

suosioonne, hyvät herrat! Mieluinen tuttavuus!

Hän oli jo ovella.

Mutta siinä hän kääntyi takaisin ja nilkutti Lauri Saksmanin luo.

— Anteeksi! Pieni tunkeileva kysymys: voitteko lainata viitosen

kiertueelle? Suoritetaan takaisin viimeistään näytäntöpäivän iltana.
 — Ei, sanoi Lauri Saksman. — Minulla on harvoin niin suuria
rahoja.

— Anteeksi sitten! Ehkäpä tämä toinen herra…? sanoi kerkeä

näyttelijä, kääntyen toivorikkaana Kalle Kannaksen puoleen.

Tämä toinen herra näytti epätietoiselta, mutta Lauri Saksman

kiiruhti pelastamaan hänet.

— Hän pyysi juuri äsken pientä avustusta minulta.

— Jahah, jahah! No ei sitten mitään. Suokaa anteeksi, arvoisat

herrat, että olen kuluttanut kallista aikaanne. Sulkeudun vielä kerran
suosioonne ja kiiruhdan. Velvollisuuteni kutsuu minua, taide kutsuu,
Melpomene ja Thalia, nykyisin varsinkin Melpomene…

Lauri Saksman lähti myös, sanoen:

— Tulen opastamaan teidät parturi Jönssonin luo.

— Te murskaatte minut ystävällisyydellänne! Olen teille kiitollinen

kalpeaan kuolemaani saakka! huudahti eloisa taiteilija.

Heidän tultuaan kadulle sanoi Lauri Saksman näyttelijälle:

— Pyytäisin teiltä pientä — enkä niin aivan pientäkään —

palvelusta.
Tietysti asianmukaista rahallista korvausta vastaan.

— Paistun jännittävän odotuksen hiilivalkealla! Uhraisin punaisen

pääni, jos voisin sillä palvella ympäristöäni! vakuutti tämä merkillinen
mies. — Ja se on suuri uhraus, sillä punaiset päät ovat harvinaisia.
Mutta rahasta uhraisin molemmat pääni tänä kiertueellemme
raskaiden koettelemuksien aikana, lisäsi hän, vääristellen naamaansa
mitä ihmeteltävimmällä tavalla. — Olen nimittäin kiertueen
rahastonhoitaja. Muun muassa.

— Kysymys on vain pienestä kepposesta, sanoi Lauri Saksman. —

Haluaisitteko ryhtyä tuon äskeisen Kalle Kannaksen kilpakosijaksi?
XX

Ulkona paistoi päivä lämpimästi, kadulla kaakattivat Illikaisen kanat

ja pihalla melusivat ja tappelivat keskenään Illikaisen lapset, mutta
Illikainen itse emäntänsä kanssa, joka oli kuin leivinuuni, istui salin
sohvassa ja nautti täysin siemauksin taiteesta.

Sillä Illikaisen salissa harjoiteltiin nyt hikipäin Kiven "Kihlausta".

Salin toinen pää esitti kraatari Aapelin huonetta: perällä ovi,

oikealla pöytä — Illikaisen suuri sohvapöytä, ja sen vieressä rahina
punaisella päällystetty salin tuoli. Vasemmalla tulisijana toinen pöytä,
jonka ääressä parturi Jönsson seisoi oppipoika Jooseppina, kauhalla
(viivottimella) liikutellen liedellä kiehuvaa pataa: Illikaisen mustaa
huopahattua. Keskellä permantoa seisoi teatterinjohtaja Cangastus
päättäväisen näköisenä, ja Illikaisen vanhin poika, lyseolainen, 15-
vuotias Heikki Illikainen istui liesipöydän alla kuiskaajana.

Salin toisella puolen, ikkunan ääressä, istui viehättävästi hymyillen

ja vuoroaan odottaen Herrojen-Eeva, neiti Leijanen, ainoa näytelmän
henkilöistä, joka jo osasi osansa ulkoa.

— Valmiit! huusi johtaja Cangastus, jolloin tavallista useamman

totilasin nauttinut Jooseppi hätkähti ja liikautti niin hermostuneena
viivotin-kauhaansa, että pata putosi lattialle, ja Illikainen huusi
sohvaltaan:

— Ei tee mitään, ei tee mitään… se on vanha hattu, he he he!

Kuiskaaja ojensi padan Joosepille, joka asetti sen paikoilleen

liedelle, ja johtaja Cangastus huusi uudestaan:

— Valmiit! ja läiskäytti kolme kertaa kämmeniään yhteen, jolloin

Eenokki, nimittäin herra Jassi Muttonen, nilkutti kraatari-Aapelin
huoneeseen ja sanoi:

— Päivää, Jooseppi!

"Jooseppi kääntyen ympäri ja kumartaen syvästi, hellittämättä

kuitenkaan kauhaa kädestänsä: päivää!" luki kuiskaaja puoliääneen
pöydän alta.

— Kuiskaaja ei saa kuiskata sulkumerkkien välissä olevia sanoja!

huomautti hra Cangastus.

— Lue sinä poika vain mitä on luettava, äläkä joutavia loruja!

huusi harmistunut isä sohvalta.

— Heikki! Etkö tottele! huusi huolestunut äiti.

— Otetaan alusta! sanoi Cangastus. — Valmiit!

Eenokki:

"Päivää, Jooseppi!"

"Päivää!" vastasi parturi Jönsson, osoittaen siten tutustuneensa

ainakin osansa alkuun.
 — Joosepin pitää kääntää enemmän päätään Eenokkiin päin,
muistutti hra
Cangastus.

— Ahaa! sanoi parturi Jönsson. — Nä-näinkö?

— Niin, mutta kauhaa ei saa päästää kädestä, neuvoi johtaja. —

No, jatketaan nyt!

Eenokki:

"Sainpas mestariltas tärkeän kutsumuksen tulemaan tänne hänen

huoneeseensa noin tähän aikaan".

Hikinen parturi potkaisi pöydän alla istuvaa kuiskaajaa ja murahti:

— Sano nyt sukkelaan!

"Niin on asia!" luki kuiskaaja.

"Niin on asia!" sanoi Jooseppi.

Näin jauhettiin eteenpäin hartaasti ja innostuksella. Ihastusta

herätti varsinkin hra Cangastuksen esiintyminen. Se oli suurta,
syvää, todellista taidetta, ja se kosketteli kaikkein herkimpiä kieliä
neiti Leijasen sydämessä.

Joosepin osan tulevaisuus näytti tosin hieman harmaalta, mutta

Joosepillahan olikin vain pieni sivuosa.

— Hyvä siitä tulee! riemuitsi Illikainenkin, kun kappale oli ensi

kerran päästy päähän.
 — Kunhan on sunnuntaihin asti harjoiteltu, niin eiköhän se jo ala
mennä, myönsi johtaja Cangastuskin. Aika on kyllä lyhyt, mutta sitä
pontevammin täytyy työskennellä. Joosepin pitää koettaa huomiseksi
oppia osansa ulkoa.

*****

Nyt sai herra Tuulonen olla rauhassa neiti Leijaselta.

Ja kuten edellisestä tiedämme, oli hra Tuulonen jo ehtinyt rakastua

neiti Anni Kuroseen taiteen kaikkien sääntöjen mukaan.

Ikävä kyllä hän ei kuitenkaan ehtinyt vaihtaa montakaan sanaa

päivässä rakkautensa esineen kanssa, sillä viimemainittu oli kaiket
päivät rehtori Peranderilla, jossa hän valmisti sitä merkillistä, suurta
ja taiteellista pöytäliinaa.

Hra Tuulonen huomasi alkaneensa vähitellen vihata pöytäliinoja.

Varsinkin taiteellisia.

Sitäpaitsi hän tunsi vastenmielisyyttä rehtori Peranderin perhettä

kohtaan, ja kuultuaan sattumalta, että taiteellisen pöytäliinan
valmistuksessa avusti lankavyyhtien pitimenä, maahan pudonneiden
kerien nostajana ja kadonneiden neulojen etsijänä joku varatuomari
Sakkamaa, hän tajusi heti, että siinä mahdollisesti piili jotain.

Neiti Kurosen kaupunkiin saapumisen herättämä ihastus alkoi

silloin muuttua epäluuloksi ja mustasukkaisuudeksi, ja hra Tuulonen
kirjoitti tämän tunteen vallassa kaksi runoa, synkimpiä, mitä koskaan
oli hänen kynästään ja sydämestään vuotanut.

Eräänä päivänä lähti hra Tuulonen kävelemään kaupungille,

haihduttaakseen synkkiä ajatuksiaan.
 Tultuaan sille kadulle, jonka varrella Arkku kaikkine asukkaineen,
rehtori Peranderin talo ynnä muut kertomuksessamme esiintyvät
tärkeät paikat olivat, pysähtyi hän Peranderin talon portin kohdalle ja
silmäsi pihaan.

Portti oli vähän raollaan, ja raosta näki kirjailija, miten neidit

Kuronen ja Perander sekä nuori, tummaverinen, vilkkaan näköinen
herrasmies, joka ei voinut olla kukaan muu kuin varatuomari
Sakkamaa, istuivat puitten siimeksessä olevan suuren,
ompelutarpeita täynnä olevan pöydän ääressä, ja koko piha oli
täynnä iloista puhelua ja heleätä naurua.

— Vai niin niitä taiteellisia pöytäliinoja tehdään! ajatteli kirjailija

katkerasti.

Tällä hetkellä hän vihasi itseään, noita pihassa istuvia iloisia

ihmisiä ja varsinkin neiti Kurosta, sekä koko hyvää kaupunkiamme.
Hän tunsi itsensä hylätyksi, loukatuksi olennoksi, ja himoitsi kostoa.

Pihan poikki kulki samassa nuori, vaaleaverinen nainen portille

päin.
Hra Tuulonen läksi kävelemään eteenpäin ja pysähtyi lukemaan
maisteri
Wahlin talon nurkkaan naulattua painettua tiedonantoa:

'Hauskan iltaman
toimeenpanee
Kiertue
CANGASTUS & MUTTONEN
ensi sunnuntaina
täkäläisellä
Seurahuoneella