Intelligence Analysis Fundamentals 1st Edition

Godfrey Garner pdf download

https://textbookfull.com/product/intelligence-analysis-
fundamentals-1st-edition-godfrey-garner/

Download more ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!

Writing for University Godfrey

https://textbookfull.com/product/writing-for-university-godfrey/

Decompiling Java Nolan Godfrey

https://textbookfull.com/product/decompiling-java-nolan-godfrey/

Fundamentals of Brain Network Analysis 1st Edition

Bullmore

https://textbookfull.com/product/fundamentals-of-brain-network-
analysis-1st-edition-bullmore/

Hybrid Intelligence for Image Analysis and

Understanding 1st Edition Siddhartha Bhattacharyya

https://textbookfull.com/product/hybrid-intelligence-for-image-
analysis-and-understanding-1st-edition-siddhartha-bhattacharyya/
Introduction to Politics Second Canadian Edition Robert
Garner

https://textbookfull.com/product/introduction-to-politics-second-
canadian-edition-robert-garner/

Garner’s Modern English Usage Bryan A. Garner

https://textbookfull.com/product/garners-modern-english-usage-
bryan-a-garner/

Fundamentals of Structural Analysis Kenneth M. Leet

https://textbookfull.com/product/fundamentals-of-structural-
analysis-kenneth-m-leet/

Fundamentals of Deep Learning Designing Next Generation

Machine Intelligence Algorithms 1st Edition Nikhil
Buduma

https://textbookfull.com/product/fundamentals-of-deep-learning-
designing-next-generation-machine-intelligence-algorithms-1st-
edition-nikhil-buduma/

Social Network Analysis and Law Enforcement:

Applications for Intelligence Analysis Morgan Burcher

https://textbookfull.com/product/social-network-analysis-and-law-
enforcement-applications-for-intelligence-analysis-morgan-
burcher/
Intelligence Analysis
Fundamentals
http://taylorandfrancis.com
Intelligence Analysis
Fundamentals

Patrick McGlynn
Godfrey Garner
The views expressed in this text are the authors’ and do not imply endorsement by the Office of the Director
of National Intelligence (ODNI) or any other U.S. Government agency.

CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2019 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Printed on acid-free paper

International Standard Book Number-13: 978-0-8153-6940-0 (Hardback)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable efforts
have been made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot assume
responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers
have attempted to trace the copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize
to copyright holders if permission to publish in this form has not been obtained. If any copyright material
has not been acknowledged please write and let us know so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, trans-
mitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter
invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval
system, without written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright​
.com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood
Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and
registration for a variety of users. For organizations that have been granted a photocopy license by the
CCC, a separate system of payment has been arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are
used only for identification and explanation without intent to infringe.

Visit the Taylor & Francis Web site at

http://www.taylorandfrancis.com

and the CRC Press Web site at

http://www.crcpress.com
 CONTENTS
Preface xiii
About the Authors xvii

1 Defining Intelligence Analysis 1

Introduction 1
What Is Intelligence? 2
What Is Intelligence Analysis? 2
Origins 3
Differences 3
Commonalities 4
Starting with Analysis Requirements 4
Descriptive Requirements 5
Explanatory Requirements 5
Anticipatory Requirements 6
Crime Analysis 7
Military Intelligence Analysis 8
Homeland Security Problem Set 9
The Hybrid Threat 10
Practical Exercise 11
Chapter Summary 11

2 The Intelligence Cycle 13

Introduction 13
Analysis Is a Single Part of the Cycle 14
The Intelligence Cycle 14
Cycle Phases 15
Practical Exercise 19
Chapter Summary 22

v
Contents

3 Thinking about Thinking 25

Introduction 25
Problem Solving 25
Critical Thinking 26
Reflective Thinking 27
Dewey Sequence Problem Solving 27
Practical Exercise 29
Higher-Order Thinking 29
Analysis 29
Evaluation 30
Creating 31
Cognitive Factors that Affect Thinking Quality 31
Complexity 31
Uncertainty 32
Bias 33
Subject Matter Expertise 33
Chapter Summary 34

4 Perception and Deception 37

Introduction 37
Perception 38
Practical Exercise 38
Misperception 38
Deception 40
Personal (Self) Deception 41
How to Deceive 44
Barton Whaley’s 10-Step Deception Process 44
How to Detect Deception 47
Finding Patterns of Congruity and Incongruity (Scientific Method) 47
The Plus or Minus Rule 51
The Congruity/Incongruity Rule and the Analyst’s Advantage 52
Chapter Summary 53

5 Knowing Your Audience 55

Introduction 55
Identify and Write for Your Audience 56

vi
 Contents

Choosing Your Supporting Evidence 57

Statistics 58
Factual Examples 59
Expert Opinions 60
Organizing Information for the User 60
Findings Intelligence Assessments 60
Foundational Evidence 65
Justification (Logical Reasoning) 66
Chapter Summary 68

6 Analytical Communication 73
Introduction 73
Basic Workings of Analytical Communication 73
Communication Preparation 74
Communication Execution 74
Product Writing Style 75
Clarity 76
Succinctness 76
Precision 77
Briefings 78
Using Product Templates 78
Sample Product Template 79
Practical Exercise 80
Mastering the BLUF Format 80
Title 81
Executive Summary and Introduction 81
Background 82
Analysis 82
Conclusion 83
Writing for Release 83
Product Visuals 84
Text Boxes 85
Analytical Communications Checklist 86
Chapter Summary 87

vii
Contents

7 Defining the Problem 91

Introduction 91
Multiple Contingency Situations 91
Brainstorming Contingencies 92
Problems with Some Definitions 95
Taxonomy of Problem Types 96
Practical Exercise 99
Chapter Summary 99

8 Generating the Hypothesis 103

Introduction 103
Simple Process to Generate a Hypothesis 104
Situational Logic 105
Applying Theory 108
Historical Comparison 109
Choosing between Strategies 110
Dealing with Multiple Hypotheses 110
Strategies for Choosing among Competing Hypotheses 112
Chapter Summary 114

9 The Collection Process 117

Introduction 117
Collection Management 118
Traditional Methods 118
Modern Methods 118
Collection Planning 121
Selecting Sensors and Sources 122
Limitations on Collections 123
Collection Sources and Disciplines 123
People 125
Physical Objects 125
Emanations 125
Documents/Records 125
Special Sources 126
Collection Operations 126
Tipping and Cuing 127
Redundancy 127

viii
 Contents

Mix 127
Integration 127
Small Element Collection Management Operations 128
Developing an Open Source Collection Plan 128
Chapter Summary 131

10 Analytical Tradecraft 135

Introduction 135
Analytical Methods Techniques 136
SATs 139
Benefits of Using SATs 139
SAT Groupings 141
Pattern Recognition Techniques 141
Social Network Analysis 143
Geospatial Analysis 148
Cost–Benefit Analysis (CBA) 150
Diagnostic Techniques 153
Contrarian Techniques 161
Imaginative Thinking Techniques 166
Choosing a Suitable SAT 173
Chapter Summary 174

11 Cognitive Traps for Intelligence Analysis 185

Introduction 185
Bias Categories 185
Personality of the Observer 186
Confirmation Bias 187
Target Fixation 187
Wrong Analogy 188
Organizational Culture 190
Avoiding Cognitive Traps 191
Recognizing the Patterns 191
Properly Framing Problems 193
Leveraging Other Perspectives 195
Structured Analytic Techniques (SATs) 196
Chapter Summary 198

ix
Contents

12 Probability Estimation 201

Introduction 201
Analytical Applications to Probability 202
Assessment Probability 202
Reliability and Credibility of Sources 204
Simple Inference 205
Theoretical Probability 205
Experimental Probability 207
Conditional Probability 207
Calculating Risk of Terrorist Attack 208
Historical Application 208
A More Contemporary Application 209
Crime Probabilities 211
Probability in Solving Crime 211
Probability and Law Enforcement Policy 212
Probability in Criminal Justice Policy 213
Tools for Calculating Probability 215
Event Trees 216
Probability Trees 217
Calculating Probability Distribution/Density Using Excel 217
Practical Exercise 221
Chapter Summary 222

13 Creating an Analytical Plan 229

Introduction 229
Initial Appraisal 230
Practical Exercise 233
Exercise Scenario 233
Identifying and Prioritizing the Intelligence Gaps 235
Developing the Collection Plan 237
Allocating Resources and Schedule Development 239
Processing and Exploitation 239
Analysis Phase 240
Allocating Resources and Schedule Development Example 240
Production and Dissemination 242
Chapter Summary 243

x
 Contents

14 Preparing and Conducting Intelligence Briefings 247

Introduction 247
Briefings in Law Enforcement and Business 251
Responsibilities of Intelligence Analysts 251
Preparation of Briefing Slides 252
Roles and Relationships 257
Practicing Your Briefing 259
Body Positioning 259
Types of Briefs 260
Summary and Review 262

15 Best Practices 263

Introduction 263
ICD 203’s List of Nine Standards 264
Properly Describe Quality and Reliability of Underlying Sources 265
Guidance to Better Describe Quality and Credibility
of Underlying Sources 265
Practical Exercise 266
Properly Caveat and Expresses Uncertainties or Confidence
in Analytic Judgments 266
Guidance to Ensure Explanation and Expression of Uncertainties
or Confidence in Analytic Judgments 267
Properly Distinguish between Underlying Intelligence and Analysts’
Assumptions and Judgments 268
Guidance on How to Properly Distinguish between Underlying
Intelligence and Analytical Assumptions and Judgments 268
Incorporate Alternative Analysis Where Appropriate 268
Guidance on How to Incorporate Alternative Analysis
Where Appropriate 269
Demonstrate Customer Relevance and Addresses Implications 271
Guidance on How to Ensure Customer Relevance and Addresses
Implications 271
Use Logical Argumentation 272
Guidance on Using Logical Argumentation 272
Exhibit Consistency of Analysis over Time, or Highlights Changes
and Explains Rationale 274
Guidance on Consistency of or Explaining Changes to Analytical
Judgments 275

xi
Contents

Make Accurate Judgments and Assessments 276

Guidance on Making Accurate Judgments and Assessments 276
Incorporate Effective Visual Information Where Appropriate 277
Guidance on Incorporating Effective Visual Information
Where Appropriate 277
Chapter Summary 278

16 Operations Security (OPSEC) 283

Introduction 283
The Foundation of OPSEC 284
OPSEC Process 284
Intelligence vs. Counterintelligence 286
Enforcing OPSEC 288
Open Source Information (OSINT) and Its Effect on OPSEC 289
In a Perfect World 291
Nuts and Bolts 293
Document Markings and Classifications 297
Practical Exercise 299
Chapter Summary 300

Index 303

xii
 PREFACE
In most cases, this book exercises the approach of using military intel-
ligence examples as a starting point to explain concepts. There is a fun-
damental reason for this approach. Historically, military organizations
have practiced the profession of “intelligence.” Remembering a Sunday
school lesson from my youth as an illustration, I recollect being told that
as Moses approached the Promised Land with the army of Israel at his
side, “the Lord directed Moses to spy on the land of Canaan.”
And the Lord spoke to Moses, saying, “Send men to spy out the land
of Canaan, which I am giving to the children of Israel; from each tribe
of their fathers you shall send a man, every one a leader among them.”
Numbers 13, New King James Version (NKJV)
Sending “spies” or scouts into an unknown land to collect intelligence
on terrain, roads, watering points, and potential enemies could be called
wise or just common sense. Whichever label you choose, it is difficult to
argue the logic. With “criminal intelligence” and “business intelligence”
being constructs of the 20th century for the most part (perhaps a few hun-
dred years old, at best), the argument that the roots of military intelligence
reach back thousands of years is self-evident. The fact that military intel-
ligence has been around that long makes the body of knowledge collected
over those thousands of years far larger, richer, and more extensive. In
that context, this book takes every opportunity to compare, contrast, and
cite similar examples where military intelligence methods and concepts
can be applied to business and criminal intelligence problem sets.
Historically, the U.S. intelligence community has faced criticism for
failing to adequately predict or warn of a given attack taken on the United
States, thereby allowing the enemy to gain the element of surprise. World
War II has multiple examples of these surprise attacks. Most notably they
include Pearl Harbor, Kasserine Pass (North Africa), and the Battle of the
Bulge. During the Korean campaigns, the U.S. military was surprised at
the outbreak of the war and again when China entered on the side of the
North Koreans. Vietnam gave us the Tet Offensive, followed by the col-
lapse of the Iron Curtain and Soviet Union. Such incidents, in addition

xiii
Preface

to the events of 9/11, have produced an outcry that have led to numerous
studies to determine “what went wrong.” Government hearings, think-
tank studies, and independent researchers have offered their proposals
and advice on how to fix the intelligence community (IC).
More often than not, the prescribed answers have been to throw more
money and resources at the problem. However, subject matter experts
believe the major reason for the failure of analysis more likely lies with
faulty analytical thinking. This book seeks to provides analytical instruc-
tion, which addresses this faulty analytical thinking, while creating a pro-
cess where the analyst can develop, practice, and internalize a systematic
analytical process using real-world and hypothetical (though real-world–
related) problem sets.
Most topics covered within the book are germane to all fields (i.e.,
military, national, political, criminal, and business) of intelligence analy-
sis. However, certain chapters and sections, as well as most of the instruc-
tional examples, scenarios, exercises, and learning activities, provide
focus on (or can be applied to) the Homeland Security mission and its
associated problem sets. The Department of Homeland Security (DHS)
mission statement is as follows:
The vision of homeland security is to ensure a homeland that is safe,
secure, and resilient against terrorism and other hazards.
Three key concepts form the foundation of our national homeland
security strategy designed to achieve this vision:
• Security;
• Resilience; and
• Customs and Exchange.1
The training presentation methods and instructional approaches
embodied within the lesson material in this book are all products of
much thought, research, and discussion. Many tested and proven govern-
ment and commercial analytical training methodologies are utilized to
explain and demonstrate concepts and assist the student to internalize the
instructional materials.
Where possible, lesson materials contain actual unclassified Homeland
Security products, document formats, and situational scenarios. To simu-
late classified scenarios and examples for instructional purposes, hypo-
thetical instruments use unclassified Department of Homeland Security

1 United States Department of Homeland Security, 2015, http://www.dhs.gov/our-mission.

xiv
 Preface

document formats or other unclassified federal/foreign government doc-

ument formats in order to provide a higher level of authenticity to the
learner.
Books using DHS-based learning activities/exercises are rare, but
weaving homeland security-focused content with various instructional
approaches makes this book unique among its peers.

xv
http://taylorandfrancis.com
 ABOUT THE AUTHORS
Patrick McGlynn is a retired army intelligence officer. He has authored
multiple authoritative strategic-level intelligence reports addressing ter-
rorism, irregular warfare, weapons of mass destruction (WMD), and
information operations (IO). His military career has included assign-
ments with the U.S. Defense Intelligence Agency (DIA); and military and
civilian contractor tours in Afghanistan, Iraq, and other Middle East loca-
tions, where he served in various senior theater-level staff intelligence
positions. Since retiring from the military in 2007, McGlynn has authored
technical papers on targeting, articles for various intelligence professional
periodicals, and has developed analytical training courses for Counter-
Improvised Explosive Devices (C-IED); Counter Insurgency Operation
(COIN); and Analytical Tradecraft, Terrorism, Information Operations,
Collection Management, and Network Analysis. McGlynn has a mas-
ter’s in adult education and industrial technology from Georgia Southern
University.

Godfrey Garner is a professor at Mississippi College and adjunct pro-

fessor at Tulane University, teaching Counterterrorism and Intelligence
Analysis for the Homeland Security degree programs. Dr. Garner is direc-
tor for Mississippi College Center for Counterterror Studies and is a locally
recognized authority on terrorism, counterterrorism, and conflicts in the
Middle East. His work has appeared in Homeland Security Today, Journal
of American Diplomacy, and Foreign Policy Journal. He is the author of the
novels The Balance of Exodus, Danny Kane and the Hunt for Mullah Omar,
and Clothed in White Raiment. He served in Vietnam and Afghanistan and
completed two military and eight civilian government-, intelligence-, and
counterintelligence-related tours in Afghanistan.

xvii
http://taylorandfrancis.com
 1
Defining Intelligence Analysis

INTRODUCTION
This course of instruction begins with defining intelligence analysis.
Chapter 1 guides the student through multiple definitions, using several
widely accepted examples as foundational information. First, by pointing
out the various divergent perspectives on intelligence analysis, then by
segregating the commonalities. To aid in instruction and minimize confu-
sion, the book provides a broad definition for intelligence analysis for use
through the remainder of the course. The intelligence analysis definition
discussion ends with the introduction of the intelligence analysis process.
The chapter then introduces, along with its origins, the purpose of intelli-
gence analysis. This book continues, discussing other intelligence analysis
processes and how they are used in business, product marketing, counter
terrorism, crime prevention, military applications, and so on. This book
does not, however, advocate for a single process, only that there should be
a formal process. The United States military process for intelligence anal-
ysis will be the initial intelligence analysis process explained during this
course of instruction. Later chapters cover the advantages, process struc-
ture, and applications of other (non-military–related) processes in more
detail. After briefly discussing the analysis process framework, the chap-
ter’s instructional materials identify and describe the analysis process
starting point: Requirements. The instruction describes the three analysis
requirement categories along with their subtypes, providing real-world
examples of each supporting category subtype.

1
INTELLIGENCE ANALYSIS FUNDAMENTALS

This chapter discusses some of the applications and more specific

examples of crime analysis and military intelligence analysis integra-
tion in tackling the Homeland Security intelligence analysis problem set,
including the hybrid threat.

WHAT IS INTELLIGENCE?
What is intelligence? A basic definition of intelligence: The ability to obtain
and apply knowledge and skills. Sounds simple, so why is it perceived to
be so difficult and why are there so many varying definitions? Taking it a
step further, it becomes more apparent. Each individual (or organization)
has differing definitions of the terms abilities and apply. Later in the text
we will investigate deeper into what is meant by “abilities to obtain” and
how to better “apply” them.

WHAT IS INTELLIGENCE ANALYSIS?

Presently, there exists no broadly agreed upon definition for what intel-
ligence analysis is or what it means to accomplish. The lack of a consen-
sus definition for intelligence analysis stems from the fact that there is no
agreement on the meaning of the term intelligence.
Intelligence subject matter experts (SMEs) tend to view the term
through the microscope of their own specialties. The Federal Bureau of
Investigation’s (FBI) perspective is oriented more toward the wishes of
policymakers, whereas the military’s definition aligns more with the
desires of the commander. According to the Rand Corporation, a non-
profit research organization:

Intelligence analysis is the process by which the information collected

about an enemy is used to answer tactical questions about current opera-
tions or to predict future behavior.1

Adding to our discussion of intelligence analysis, let us look now at

origins and how intelligence analysis is segregated based upon differing
aspects and characteristics.

1 Rand Corporation, Intelligence Analysis, 2015, http://www.rand.org/topics/intelligence​

-analysis.html.

2
 Defining Intelligence Analysis

Origins
Intelligence (the ability to obtain and apply knowledge and skills) has
been around in its most basic form since prehistoric times. Humans have
been collecting and applying knowledge and skills since they began to
walk upright. The application of intelligence for military purposes soon
followed. The following is an early historical example of military intel-
ligence from ancient Egyptian times, specifically during the reign of
Rameses II at the Battle of Kadesh (roughly 1274 BC).
Rameses II had collected information from two captured enemy spies
on the size and disposition of Hittite enemy forces. Ramesses, having been
misled by the spies, thought the Hittite forces were many days’ march
away, and decided to make camp near Kadesh with the limited military
force accompanying him. In reality, the Hittite forces and their allies were
well within striking distance. When the Hittites attacked, Rameses was
surprised and outnumbered. Only the opportune arrival of the remain-
der of the Egyptian chariot forces and infantry on the battlefield turned
the tide of battle and saved Rameses from what would have been certain
defeat.
One could argue the Hittites had better intelligence than the
Egyptians. Perhaps this perception is partially correct. However, if
that were the actual case, the Hittites should have known about the
Egyptian reinforcements closing in on their position and picked a bet-
ter opportunity to attack. However, this example clearly does show
how critical intelligence properly applied can tip the scales in one’s
favor.

Differences
To further compound the subject, intelligence analysis is often further
classified or divided into:
• Terms of information or data sources (e.g., human, imagery,
signals, open source)
• Who the intelligence product end users/consumers are
(e.g., business intelligence, military intelligence, political
intelligence)
• Number of sources used in production (e.g., single source, all
source)
• Types (e.g., strategic, tactical, scientific/technical)
• Product usability aspects (e.g., actionable vs. nonactionable)

3
INTELLIGENCE ANALYSIS FUNDAMENTALS

Commonalities
Even though the definition is unclear, the mental processes for produc-
ing intelligence products are essentially identical. The major identifiable
distinctions among all of these intelligence production processes are who
performs the analysis and who the product end users are.
Most intelligence community (IC) organizations’ analysis process
descriptions contain two parts: (1) an analysis phase (separating or break-
ing up any whole into its parts for examination), and (2) a synthesis phase
(putting together of parts or elements to form a whole). Throughout the
IC, aspects other than analysis and synthesis may (or may not) be present
in the definition, but the essential elements of analysis and synthesis are
always resident.
For purposes of simplicity, this book uses the term intelligence analysis
as a process including all the activities from exploring the given question
or problem through providing the final intelligence products (in whatever
form they may take; e.g., assessments, imagery, signals reporting).
Setting aside the definition of intelligence analysis for the moment,
in this chapter we will limit the discussion to analytical process starting
points, which are no more than questions needing answers or unsolved
problems. Whether working for the military, a law enforcement organiza-
tion, news organization, commercial business, or as a Homeland Security
analyst, at the most fundamental level, this is the work of the intelligence
analyst.

STARTING WITH ANALYSIS REQUIREMENTS

Intelligence analysis must result in an outcome, that is, at the very least,
both descriptive and explanatory of any given set of circumstances and, at
best, provide forecasts of future events.2
Regardless of the field of intelligence analysis, at the beginning of
the process there is always at least one unanswered question or unsolved
problem. Those questions (also known as requirements) are the starting
point for the analysis process. Intelligence analysis requirements gener-
ally fall into three categories: descriptive, explanatory, and anticipatory.
See Figure 1.1.

2 Don McDowell, Intelligence Study Center, Strategic Intelligence Analysis; Guidelines on

Methodology & Applications, Chapter 2, Section 2.21, 1997.

4
 Defining Intelligence Analysis

Descriptive Explanatory Anticipatory

• Factual • Interpretative • Predictive
• Relational • Casual • Speculative
• Evidential

Figure 1.1 Analysis requirement categories.

Descriptive Requirements
Starting with descriptive requirements, what do we mean when we say
descriptive? Descriptive intelligence requirements are factual or relational
in nature. Factual requirements are immutable and clear cut. In the jour-
nalism trade, the lead paragraph should contain certain “factual” items.
Journalists call those factual items the “five Ws.” Factual analysis require-
ments utilize four, of five, Ws. The five Ws are:
1. Who? (e.g., green force, red force, friendly, enemy)
2. What? (e.g., five soldiers, two tanks, three submarines)
3. Where? (e.g., crossing the border, leaving port)
4. When? (e.g., 06:30, Tuesday, 15 July)
5. Why? (Why will not be used because it is considered to be more
explanatory than factual)
Relational requirements describe associations, comparisons, connec-
tions, or involvement; for discussion purposes, an example of the poten-
tial relationship between red and green force tanks is as follows.

Example
While analyzing potential adversaries, a comparison of green and
red force tanks has determined they are fundamentally identical. The
reason for similarity stems from the fact that both countries have a
common heavy weapons supplier.

Explanatory Requirements
The next category of analysis requirements is explanatory. Explanatory
requirements may be interpretative, casual, or evidential. The interpretive
perspective looks to find meaning in the data (e.g., why are drug smug-
glers following a new route?). The casual viewpoint requires looking for

5
INTELLIGENCE ANALYSIS FUNDAMENTALS

the cause(s) (e.g., what is forcing drug smugglers to abandon their estab-
lished smuggling routes and take another?) Evidential-oriented require-
ments seek sensor data, imagery, or other reporting that prove or disprove
the hypothesis. The following is an example of such a hypothesis and
associated (in this case disproving evidence) imagery data (IMINT) and
human intelligence (HUMINT) reporting.

Example
Requirement Hypothesis Statement: South American drug traffickers
are using a particular coastal home to continuously process drugs for
later shipment to the United States.

Intelligence Surveillance Reconnaissance (ISR) Collection Data:

• Commercial (day and night) imagery, collected every day for
the last week, show no lights or human traffic or activity in
or around the target coordinate; a “For Rent” sign is posted
in front of building facing the street-side approach.
• Intermittent IMINT collection for the last month show no
lights or human traffic activity in or around the target coor-
dinates; “For Rent” sign also present in imagery.
• HUMINT collections show that, according to three separate
and unrelated real estate agents, the home is a rental property
and has had no recorded tenants in more than four months.
• Other HUMINT reporting based on second-hand reported
conversations with two local neighbors (names not pro-
vided) corroborates previous real estate agent reporting.

Anticipatory Requirements
The final category of requirements is anticipatory. Two subcategories, pre-
dictive and speculative, further subdivide anticipatory analysis require-
ments to provide forecasts and gauge the probability of anticipated
events. Predictive types of analysis requirements seek the likelihood of a
given scenario or chain of events, whereas speculative requirements seek
to know what will happen in some given timespan into the future based
upon various assumptions. Shown below are examples of predictive and
speculative intelligence analysis requirements.

Example of a Predictive Analysis Requirement

Are the chances of the Sinaloa Drug Cartel merging with another
drug trafficking cartel(s) in the next five years greater than 50 percent?

6
 Defining Intelligence Analysis

Example of a Speculative Analysis Requirement

If host nations do not step up drug interdiction efforts (above pres-
ent and historical levels), what will the Sinaloa Drug Cartel look like
in five years? Provide analysis results in terms of staffing, territorial
control, smuggling operations, drug market share, and government
influence.

CRIME ANALYSIS
Crime analysis is a law enforcement function that involves systematic
analysis for identifying and analyzing patterns and trends in crime and
disorder. Information analysis on patterns can help law enforcement
agencies deploy resources in a more effective manner and assist detec-
tives in identifying and apprehending suspects. Crime analysis also plays
a role in devising solutions to crime problems and formulating crime pre-
vention strategies. Quantitative social science data analysis methods are
part of the crime analysis process, though qualitative methods such as
examining police report narratives also play a role.3
Crime analysis has advantages and shortcomings when applied to
homeland security issues/threats. One advantage of criminal analysis
groups is that they are generally very familiar with criminal enterprises
and have high levels of institutional and street-level knowledge of many
known criminal organizations. Additionally, they can usually leverage
the profiles of known organizations to identify and exploit the unknown
criminal organizations.
Crime analysis is generally more reactive in nature, waiting for crimes
to be committed rather that proactively looking for criminal vulnerabili-
ties and proactively prosecuting crimes and disrupting criminal orga-
nizations and activities. Criminal analysts must always be aware of the
likelihood of successful prosecution. If their analysis is insufficient to
obtain a criminal conviction, they must continue to search for evidentiary
data to support their analysis. Further, crime analysis is often artificially
constrained by territorial borders and by limited and sometimes very
restricted data resources. See the example scenario.

3 International Association of Crime Analysts (IACA), Definition of Crime Analysis, http://

www.iaca.net.

7
INTELLIGENCE ANALYSIS FUNDAMENTALS

Example Scenario
A local law enforcement organization (LEO), located near the U.S.
southern border, arrests a drug smuggler for related crimes within
their jurisdiction. The criminal cooperates with interrogators and
gives a full confession. The smuggler’s confession points to criminal
accomplices and ties that reach far into South America and to mul-
tiple worldwide terror groups. The local LEO is ill-equipped, both
analytically and authoritatively, to follow the smuggler’s trail. The
local LEO’s authority to legally further pursue (often to even use
other intelligence resources) generally halt at the limits of their local
jurisdiction. Should the LEO gain cooperation of other county, state,
and federal law enforcement, the trail most definitely stops at the
international border.

MILITARY INTELLIGENCE ANALYSIS

The military intelligence approach to analysis is more aggressive than
crime analysis in that it consists of assessment of an adversary’s capa-
bilities and vulnerabilities or analysis of potential threats and opportuni-
ties. Military analysts generally look for the least defended or most fragile
resource that is necessary for important military capabilities. The mili-
tary analyst then designates these “perceived vulnerabilities” as “critical
vulnerabilities” and proposes them for attack, degradation, destruction,
interdiction, or some combination.
The military intelligence analyst is the reciprocal of American crime
analyst. Where U.S. law enforcement agencies have significant ability to
investigate/analyze criminal activities within our borders, military ana-
lysts have limited legal authority in the United States and its territories (or
U.S. citizens overseas, for that matter). Specifically, Department of Defense
(DoD) Directive 5240.01, DoD Intelligence Activities, severely restricts U.S.
military personnel (except where specified exemptions apply) from col-
lecting information on U.S. persons.4
This restriction potentially hampers investigation and analysis of
criminal- and terrorism-related activities against the United States com-
mitted by U.S. nationals, but detected by the military intelligence elements
outside the United States and its territories.

4 Department of Defense (DoD) Directive 5240.1, DoD Intelligence Activities, 27 August,

2014.

8
 Defining Intelligence Analysis

HOMELAND SECURITY PROBLEM SET

The Department of Homeland Security (DHS; see Figure 1.2) was founded
in the wake of the 9/11 attacks,
established in 2002. DHS com-
bined 22 different federal
departments and agencies into
a unified, integrated cabinet
agency to secure the homeland.
There are the five homeland
security missions:
1. Prevent terrorism and
enhance security
2. Secure and manage our
borders
3. Enforce and administer
our immigration laws Figure 1.2 DHS seal.
4. Safeguard and secure
cyberspace
5. Ensure resilience to disasters5
From the mission statement alone, the DHS threat problem set includes
terrorism (foreign and domestic), cyber threats (foreign and domestic),
and border security; to include smuggling and illegal immigration.
To address this problem set, the DHS uses law enforcement (Customs
and Border Protection, Immigration and Customs Enforcement, and
United States Secret Service), a unique military organization (the U.S.
Coast Guard), and an intelligence organization (the Office of Intelligence
and Analysis). Other organizations under the DHS contribute also address
the problem set. However, for instructional purposes, this text limits the
list to these four elements.
Note: While the U.S. Coast Guard does have military capabilities and
comes under the command of the U.S. Navy in times of war, the Coast
Guard has the authority under Title 14 USC 89 to make inquires, examina-
tions, inspections, searches, seizures, and arrests upon the high seas and

5 U.S. Department of Homeland Security, Mission Statement and History, 2015, http://www​
.dhs.gov.

9
INTELLIGENCE ANALYSIS FUNDAMENTALS

waters over which the United States has jurisdiction, in order to enforce
federal laws.6

THE HYBRID THREAT

When criminals, terrorists, and other bad actors synergize their person-
nel, efforts, and resources to do wrong, the threat to civilization becomes
a “hybrid” of the many parts, and more likely than not, more efficient and
dangerous.
Because the homeland security threat/problem set is “hybrid” in
nature and scope (e.g., criminal, terrorism), a more conventional, a strictly
military, or strictly law enforcement approach is inadequate to the threat.
Presently there is no consensus (military, academic, or open source)
definition of hybrid threats. For instructional purposes, the book uses the
U.S. Army definition of hybrid threat: “The diverse and dynamic com-
bination of regular forces, irregular forces, and/or criminal elements all
unified to achieve mutually benefitting effects.”7
Based upon the U.S. Army definition of hybrid threat and comparing
the Homeland Security Mission Statement, one can easily see that hybrid
as well as strictly criminal or terrorism-based threats should be consid-
ered by DHS threat analysis groups. By combining criminal and military
intelligence analysis perspectives, the homeland security analyst can
leverage to the fullest extent the advantages while mitigating the short-
falls of either.
Homeland security analysts have extensive access to criminal and
crime organization records via shared law enforcement databases in addi-
tion to multiple terrorist data resources. By using a combined military
intelligence and crime analysis approach against the hybrid threat, DHS
intelligence analysts can focus on capabilities and vulnerabilities in order
to strike the threat organization(s) where it is most vulnerable, as opposed
to where legal advisors assess they can best obtain a criminal conviction.

6 U.S. Code, Law Enforcement, Title 14, Chapter 5, § 89.

7 U.S. Department of the Army, Hybrid Threat, Training Circular 7-100, November 26, 2010,
1-1.

10
Other documents randomly have
different content
(Äänettömyys.)

KAIN. Tätä täytynee jo uskoa.

LUSIFER. Ja enemmänkin koitella.

KAIN. Siis … siis lienny!

(Sade lakkaa.)

LUSIFER. Kah! Totta tosiaan!

KAIN. Tää viekottelee jatkamaan…

LUSIFER. Esiin aurinko!

KAIN. Ei, ei! Se Jehovan on silmä.

LUSIFER. Niin, se vanha, mutta uus!

KAIN. Mikä?

LUSIFER. Kainin aurinko!

KAIN. Kainin —? (Äkkiä huomaten). Niin tuli? Kaikkialla tuli!

LUSIFER. Mikä muu? Kättä nosta!

KAIN. Täss' aivan hullaantuu. — Päivä paista!

(Loistava tuliaurinko näytäksen ja valaisee kirkkaasti maiseman.)

KAIN. Oi, oi! Tää huipun huippu on! — Jos vaan mahdollista.
 LUSIFER (merkitsevästi). Ol' kerran vaimo, joka ensin uskoi, sitte
epäili, ja sen epäilyksen vuoksi vielä tänään maa ja luonto huokailee.

KAIN. Niinkö —? (Äänettömyys). Niin, niin — miksei! Siks uskon!

LUSIFER. Ja usko nuolen maaliin kantaa, vaikka maalia ei

näkyiskään.

KAIN. Yks seikka sentään arvelemaan saa.

LUSIFER. Jaa?

KAIN. Kuinka sopinevat yhteen taivas sekä maa?

LUSIFER. Onko kateutta?

KAIN. Ei mulla.

LUSIFER. Entä hällä?

KAIN. Ei kai!

LUSIFER. Kai? Ei suinkaan! Hän siellä, minä täällä — kukin hoitaa

omiaan!

KAIN. Se raja selvä olisi.

LUSIFER. Ja on! Laps' hoivaa, ohjausta tarvitsee, kunnes omin

neuvoin tehtäviinsä kykenee — silloin, luulisin, isän sydän iloitsee.

KAIN. Niin niin, niin se on! Nyt elon ongelma jo mulle selviää.
Ihminen näin itse ohjaa onnensa. Minne tahtoo, sinne menee: vettä,
maata, ilmaa myöten; sataa, jyrisee ja salamoi ja päivänsilmän
korkeuteen kohottaa. Kuin sanoisin, kuin nimittäisin: ihminen on…
 LUSIFER. Ihminen on maailman…

KAIN. Ihminen on maailman herra!

LUSIFER. Amen!

(Aurinko, joka on vähitellen himmentynyt, katoo. Äänettömyys.)

KAIN (mietteissään). Nyt sen tiedän — nyt sen tiedän…

LUSIFER. — mi on ihmissuvun vastaisuus!

KAIN. Se suuri on! Sit' aatellessa melkein henki herpoutuu.

(Istuutuu; Lusifer hänen taakseen, puhellen olkapään yli.)

Hän itse paratiisin luopi; siinä kärsii, taistelee ja riemuitsee — aina

niinkuin työnsä ansaitsee.

LUSIFER. Ja kirousta muut' ei olekkaan, kuin minkä oma kehnous

ja laiskuus aikaan saa!

KAIN. Ei — se on selvää nyt!

LUSIFER. Hm … vaan jospa tuohon paratiisiin — puikahtaakin

käärmehyt?

KAIN. Käärme? Siis on totta kuitenkin —?

LUSIFER. — että…?

KAIN. — ett' on paha maailmassa?

LUSIFER. Totta! Mutt' ei maassa, puussa, eläimissä, vaan —

ihmisessä itsessään.
 KAIN. Niinkö? Jotain sinnepäin oon aina aavistellut. Vaan sen
muoto, tapa?

LUSIFER. Tuskin huomattava. Yks tuntomerkki sentään varma lie.

KAIN. Se?

LUSIFER. Että paha aina yhteispyrinnöstä erii.

KAIN. Oh niin — jo muistan kertomuksen langenneesta enkelistä!

LUSIFER (hämmästyy — hillityn ivallisesti). Joo, joo — ja sama

henki ilmii ihmisissä.

KAIN. Se oisko mahdollista?

LUSIFER. Jos sentään. Tuo suuri maali vaatii suurta ponnistusta —

vaan josp' ei kaikki ponnistakkaan?

KAIN. Mi heitä riivaisi?

LUSIFER. Ken tietää. (Merkitsevästi). Yks karjaa hoitaa,

paimentaa, toinen muuten elon tyynipuolta rakastaa.

KAIN. Sekin totta — kukin seuraa luontoaan.

LUSIFER. Vaan siten voimat pirstotaan — ja asia?

KAIN. Niin, asia! Se on sille vahinko.

LUSIFER. Korvaamaton kerrassaan! Nuo toiset raataa, kärsii,

taistelee ja kaikki alttiiks panee; nää vain päivää paistattaa, sen
korjaavat, min mantu rukka itsestänsä kasvattaa ja mairein kielin
maukuvat: sen Herra antoi armossaan!
 KAIN. Ne kehtaavat! — Ei ei, se ei mahdollista.

LUSIFER. Ehkei — sen sitte näkee. Vaan jos sentään — ja jos eivät
tyydy siihenkään, jos suorastansa vastaan iskevät?

KAIN. Vastaan —? Mitä? Ketä?

LUSIFER. Työtä — edistystä. — Tuossa vuori on, sen povi malmin

mahlaa tulvillaan.

KAIN. Hyvä — sen otan oiti käytäntöön!

LUSIFER. Vaan jos se onkin toisen miehen?

KAIN. Kenen?

LUSIFER. Tuon liukkaan lipokielen, joka sanoo: älä koske!

KAIN. Hävytöntä! Hän ei sillä mitään tee. Se kuuluu työlle,

ihmiskunnalle!

LUSIFER. Erehdys, kas täss' on selitys: se on Jehovan! Vai sinä,

julki jumalaton, aijot Luojaa vastaan uhmailla, sen pyhää käsialaa
kopeen mieles mukaan muokkailla? Ee-e! Mä vastaan nousen Herran
puolesta.

KAIN. Ja hän, hän uskaltaa! Ja vielä mairii Jehovaa!

LUSIFER. Viel' enemmänkin uskaltaa! Hänkin tahtoo vallottaa…

KAIN. Vallottaa —? Mitä?

LUSIFER. Sitä, mi on toisen omaa: peltoja ja vainioita, kodin

rauhaa — puolisoita.
 KAIN (kiihtyen). Puolisoita —?

LUSIFER. Niin.

KAIN. Piru!

LUSIFER (ilkamoiden). Se läsnä on — vaan sit' ei huomaakkaan:

kaikki, näet, käypi hienoin salapyytein vaan. Se tuli kyllä silmäin
salaikkunoista heijastaa, vaan ken niin viisas, että silmiin osais
kurkistaa. Se siellä hymyy, haastaa, pienin sala-iskuin pilkahtaa, vaan
sitte taasen kaikki hurskauden valhevaippaan verhoutuu.

KAIN. Ja tuota pitäis kärsiä?

LUSIFER. Minkä sille voi!

KAIN. Minkä sille voi —?

LUSIFER. Minkä tosiaan? Kun kivi sattuu saralle, niin — se on

saralla.

KAIN. Ei! Se tieltä raivataan!

LUSIFER. Vaan hänp' ei kivi olekkaan!

KAIN. Ei, vaan saatana!… Mitä —?

LUSIFER. Vuorella liikkuu jotakin.

KAIN (nousten). Kas kummaa!

(Vuori valaistuu. Sen harjanteella joukko sotilaita polvillaan

puolustusasennossa, tulijouset kädessä. Reipas marssin sävel
 lähenee, komentosanoja, loistava sotilasosasto jouset olalla
saapuu liehuvin lipuin vuoren juurelle.)

KAIN. Kuinka uljasta! Mi komeus ja välke — aivan silmä huikenee.

(Huuto: laukaiskaa! Tulisia nuolia lentää räiskyen ja tulta

leiskuten molemmin puolin.)

LUSIFER. Kas, kas, punalintuin parvea!

KAIN. Lennä, lintu, lennä! Sin' oot kaikki kaikkialla!

(Huuto: rynnätkää, se kuuluu ihmiskunnalle! Ryntäys

vuorelle, melua, puolustajat verisin päin alas, ilma pimenee,
keskellä vuorta liehuu punainen lippu ja kuuluu voimakas
joukkohuuto voitto, voitto!)

KAIN. Oikein, oikein! Juuri niin. Voitto, voitto! Tulen lipun valta on!

(Näky katoo.)

LUSIFER. Ja maine verraton! Nää tulileikit leimuavat, nää

sankarteot uljahat ei koskaan unhoon häivy. Ne ajast' aikaan, suvust'
sukuun muistotarinoina kiertelee; niistä äidit pienoisilleen kehdon
ääress' kertoilee, ja malmit, kivet muistopatsain kulkijalle kuiskailee.

KAIN. Oi ihanaa, oi ihanaa — olla moinen sankari!

LUSIFER. Vaikka luut jo maassa maatuu, muisto elää ainiaan.

KAIN. Ja ihminen ei kuolekkaan!

LUSIFER. Ei, ei kokonaan! Se maahan vaipuu, mikä maasta on,

vaan tekonsa, ne jääpi elohon ja maineen siivin kiitää tulevaisiin
aikoihin — siinä kuolevaisen kuolemattomuus, siinä elonarvotuksen
selvitys.

KAIN. Jo ymmärrän, jo ymmärrän! Hän voittamaton elossa ja

kuolossa — ihminen on kaiken herra!

LUSIFER. Amen!

(Äänettömyys.)

KAIN. Kuinka merkillistä! Kärsimys ja taistelu on raskas rangaistus

— noin usein huokailtavan kuulin…

LUSIFER. — ja osaks itsekin niin luulin.

KAIN. Ja nyt? Mik' onkaan suurempaa kuin moisen määrän eestä

ponnistaa!

LUSIFER. Se suurta on. Vaan määränpää ei liene yksin haudan

tuollapuolla eikä tulevien sukupolvein onnessa — myös itse elämme!

KAIN. Se totta on, me myöskin elämme —!

LUSIFER. — ja itsessämme työn ja vaivan tuskat tunnemme; myös

itsellemme kuuluu palkinto.

KAIN. Niin, niin; tuon melkein unhotin — se paratiisi, jonka itse

luomme.

LUSIFER. Juuri se! On työn ja tuskan raskaat retket, vaan myöskin

levon rikkaat riemuhetket.

KAIN. On, on — ne täytyy olla! Silloin elon pöytään kaikki

kannetaan, min ihmiskäsi irti saa!
 LUSIFER. Kaikki! Majat korkenee ja laajenee, katot hohtaa, seinät
välkkää, seinäin kohottajat juhlapukein riemuilee —

KAIN. — ja pöydät viljelyksen voittoheelmin notkuilee…

LUSIFER. — ja puun ja pensaan hurmonestein välkkyilee…

KAIN. — ja urhon sielu onnen unelmissa keinuilee!

LUSIFER. Ja vielä yksi — jaloin kaikista!

KAIN. Sen jos voisin arvata?

LUSIFER. No koitellaan. Mitä varten luotiin nainen?

KAIN. Miehen avuks vainen!

LUSIFER. Ohoh! Se selityspä melkein raakamainen. Nainen

luonnon jalohelmi on, kun sen kirkkaus ja värit kerran keksitään.
Mies taisteluun ja suuriin tekoihin on luotu, naiselle sen sijaan sulon
hurmat suotu. Tarkotuskin lie? Totta kai! Hän sulollansa
vaivannähneen urhon lemmen mailmaan kohottaa. Näin luonto iskun
luopi, vaan myös voiteen suopi.

KAIN. Oi autuus! Tuon kaiken tunnen, aavistan.

LUSIFER. Vain osittain — on kaikki vasta alussaan. Vaan maku

hienostuu, uudet aistit kasvaa, uudet nautinnot, ja vanhat uuden
tuoksun saa. Ah armas auvo! Yks tuossa, aamuruskon punerrus, sun
rinnoillesi painautuu. Sen kanssa hetken hehkut, niin jo toinen, illan
tyyni hempeys, vienoin kutrein puolehesi kurkottuu —

KAIN. Mitä? Useampiako?

 LUSIFER. He, onhan niitä maailmassa! Monta, monta — se näiden
salahurmain tarkotus.

KAIN. Vaan jospa — — Tuo riemuääni tuolla? Valot hämyn läpi

pilkottaa?

(Vuori valostuu ja upea, valaistu sali aukeaa. Perällä

loistopukuinen sankari istuimella, kahden puolen uroita.
Pöytiä virvokkeineen, palvelijoita. Sivuilla korokkeilla nuoria
soittajia, edessään nuoria, kepeästi puettuja impiä, kullakin
kädessään läpikuultava malja, eri maljoissa erivärisiä juomia.
Nuorukaiset alkavat soittaa, immet astuvat keskelle,
liikuttelevat maljojaan soiton mukaan, laulavat, muodostavat
siroja kuvioita, kilauttelevat maljojaan yhteen j.n.e.)

Maljatanssi. (Neidot, vieno säestys.)

Soittopa soimaan,
Nyt karkeloimaan!
Neito sorja,
Hemmen orja
Sankarin iloksi tanssimaan!
Taistoa elo tää —
Juhlina kukkapää!
Kas, kas, kun kimmeltää
Nestehet maljassa;
Helminä päilyy,
Kutsuen häilyy
Siskoset sarjassa.
Nauttios sankari!
Lyhyt on elosi!
Voittajan malja nyt juokaa!
 (Tarjoovat maljat sankarille ja muille uroille, tanssivat sivuille.)

Neitojen ja poikain kööri:

Nauttios sankari!
Lyhyt on elosi!
Voittajan malja nyt juokaa!

(Juovat. Sen jälkeen neidot laulavat ja liikehtivät, viidennen

säkeen loputtua hetkinen äänetöntä tanssia soiton säestyksellä;
loppu taasen laulaen.)

Kaihopa salaa
Rinnassa palaa;
Impi sorja,
Lemmen orja
Elonsa tanssihin kiiruhtaa!
Kevät on kerran vaan,
Siksipä riemuitaan!
Kas kuinka silmät nää
Tähtinä välkähtää;
Marjana poski,
Poikako koski?
Älä kysy enempää.
Lempiös, lempeä saa!
Hukkukoon taivas, maa!
Maljanne pohjahan juokaa!

Neidot, pojat ja uroot:

Lempiös, lempeä saa!

Hukkukoon taivas, maa!
 Maljanne pohjahan juokaa!

(Juovat.)

KAIN. Niin, hukkukoon! Haihtukoon kuin kastehelmi päivän

suuteloon!

(Hämyhäivähdys, näky katoo.)

KAIN. Oi viipykää, viipykää te armaat hetket ja antakaa mun

täysin rinnoin onneani hengittää! Nyt vasta olentoni kokonansa
tajuan: — ihminen on ilojen ja riemujen herra!

LUSIFER. Amen!

(Hämyhäivähdys, Lusifer katoo, vuori vapisee ja vaipunut

osa kohoaa jälleen entiselleen, aurinko paistaa.)

KAIN. Kaikki taasen ennallaan. Kaikki näyt, elon tulevaisen

hurmaäänet poissa. Vaan ne nähnyt olen ja kuullut kutsumukseni.
Oi, pyhä vuori! Sä mulle maailman näytit niin kirkkaan, loistavan. Nyt
sen tiedän, minne tieni vie ja mi on määränpää. Pois esteet tieltä,
polku selvä on ja maali kirkasna! Tuon kaiken teen, niin totta kuin
sen olen nähnytkin. Eteenpäin! Lentoon, lintu punainen:

min' olen maailman herra!

(Hetkisen äänettömyys. Kain astuu haltioissaan vuorelta

alas, käy raivion poikki ja katoo viidakkoon.)

VUORELLA pitkä, vihlova pilkkanauru.

Esirippu.
KOLMAS NÄYTÖS.

Paikka: Viettävä nurmikko pienen joen rannalla. Joki etualalla.

Taustalla ja osaksi sivuilla uhkeata lehtimetsää. Lähellä metsän rintaa
kaksi kivistä alttaria, toinen kookkaasta laakeasta paadesta neljän
jaluskiven kannatteella, toinen pienemmistä kivistä ladottu, alareuna
turpeilla ympäröity. Alttareilla uhripuut valmiina.

ENSIMÄINEN TOIMINTO.

ELOUHRI.

Puhelun ääntä — KAIN ja AABEL tulevat.

AABEL. — — — itsestään selvänä ilman erikseen päättämättä, ja

sen vuoksi…

Kas tässä! Molemmat valmiina meitä odottamassa. Valitse, veljeni!

KAIN (tuskaisesti). Onhan ne — mutta kuule minua, Aabel!

Jättäkäämme tämä uhri tällä kertaa.

AABEL. Minkä vuoksi? En ymmärrä sinua.

 KAIN. Etkö näe? Mieleni on painuksissa. Se ei jaksa kohota.

AABEL. Sitä suurempi syy saada se rukouksen siiville nousemaan.

Ja tiedätkö mitä, veljeni? Minä aavistan, melkein uskon, että

Jehova on tämän uhrin kautta tavalla tai toisella lähettävä uutta
valoa vaellukseemme.

KAIN. Mutta min' en voi voittaa mieltäni tänä hetkenä. Miksi

kiusaat minua? Uhraa yksin!

AABEL. Yksin? Isämme ja äitimme odottavat, Aada ja Silla juuri

eloateriaa valmistavat — miksi häiritä näitä valmistuksia?

KAIN. Häiritä valmistuksia! Valmistuksista — aterioista — muiden

odottamisestako uhri riippuu — vaikkei itse olisikaan valmis?

AABEL. Miksi tulistut, miksi tahallasi käsität minua väärin?

Tiedäthän että pimitetty luontomme usein punoo näennäisiä esteitä.

KAIN. Mutta jospa olisi todellisiakin?

AABEL. Mitä sanot —?

KAIN. Jos en tiedä mistä minun pitäisi häntä kiittää?

AABEL. Ja sinä puhut noin?

KAIN. Puhun! Minä, näet, en saa mitään ottamatta. Niin että jos
kerran kiittää pitää, tekisi mieleni kiittää (tekee voimakkaan liikkeen
nyrkkiin puristetuilla käsillä) — näitä kahta!

AABEL. Kain!
 KAIN. Ne suitsuttavat uhria joka päivä. Se on minun uhrini — ja se
pitäisi riittää!

AABEL. Kain! Sinä et voi noin ajatella, minä tiedän sen. Se on vain
hetkellistä ajatuksen harhailua.

Oi veljeni! Olet viime aikoina ollut niin kummallinen, niin synkkä ja

levoton. Ajattelin että uhri sinua rauhottaisi ja sovittaisi. Samaa
arveli Aadakin, kun —

KAIN (kuohahtaen). Aada! Vai niin —? Te järjestätte mitä minun

pitää tehdä — sinä ja Aada!

AABEL. Jehova armahtakoon! En ymmärrä mistä tämä ärtyisyys, jo

eilen illalla olit aivan käsittämätön.

KAIN. Niin, eilisiltapa — —

(Malttuu; taistelee itsensä kanssa, Aabel katsoo häneen

hämmästyneenä.)

KAIN. Eilinen eilisenä, nyt on uhrista puhe! Ja mihin kelpaa uhri,

johon käymme epäilevin mielin? Pitääkö teeskennellä? Ei! Eikö silloin
parempi lykätä — tai vaikkapa kokonaan heittää?

AABEL. Ei. On Jehovalle otollista ja meille itsellemme hyödyllistä

taivuttaa harhailevaa mieltämme korkeampaan päämäärään. Muuten
sielumme maalliset siteet kasvavat liian vahvoiksi.

KAIN. Ja sen vuoksi on valittava taivaalliset pakkositeet — se on

sitte uhri!
 AABEL. Kain, Kain! Silmäsi leimuavat niin oudosti ja äänesi niin
kummasti värähtelee. Olet liikutettu —

KAIN. Niin olen, sydänjuuriani myöten, rikki, hajallaan!

AABEL. Sepä juuri osottaa että todella kaipaat uhria. Uhri tuo aina
siunausta, aina mieltämme tyynnyttää ja kohottaa. Valitse alttari!

KAIN. Anna minun mennä, Aabel! Tai salli ainakin olla itse uhria
toimittamatta. Voinhan katsella, kun sinä uhraat, ja vaikkapa sitte
yhtyäkkin — jos voin.

AABEL. Kas niin, veljeni! Mielesi tyyntyy vähitellen. Valitse alttari,

niin käyn hakemassa sytykehiilet.

(Kumartuu korjaamaan paikoilleen erästä irtaantunutta turvetta

toisessa alttarissa.)

ÄÄNI. Hiilet! Missä on tulikaaresi, Kain?

KAIN (kuin havahtuen.)

AABEL (nousten). Sanoitko jotakin, veljeni?

KAIN (syvästi liikutettuna). En — minä vain ajattelin asiaa. Ehkä —

ehkä sentään voisimme koettaa, mieleni tuntuu nyt … tuntuu …
kepeämmältä.

AABEL. Nyt olet taas kuin ennen. Valitse, veljeni, valitse!

KAIN (arvellen). Ei, ei! — No, jos välttämättä täytyy, niin valitse
sinä minun puolestani.
 AABEL. Sinun puolestasi? Ei, Kain! Sitä en voisi koskaan tehdä —
se on sinun esikoisoikeutesi.

KAIN. Mitä me synnyn oikeuksista — sinä olet näissä asioissa

esikoinen.

Et suostu! No, niinkuin tahdot — minä olen valinnut.

AABEL (syleilee Kainia). Kiitos, Kain! Kuinka iloinen olen tästä

päätöksestäsi.

Nyt rientäkäämme uhritarpeita hakemaan.

(Menee.)

KAIN. Oikeinko vai väärin? Mieskö? En! Liehijä? En, en koskaan!

Vanhan tavan orja? Ei ei, en sekään! Mutta miksen sitte sano
suoraan kaikkea?

Oh, kuinka nuo vanhat siteet ovat hirmuisen lujat! Maata ja

taivasta, entistä ja tulevaista — ja nykyistä. Kaikki niin sekavaa. En
saanut viime yönä rahtuakaan unta. Näyt — eilisilta! (Kiihtyen). Niin,
eilisilta! Miksi hänen silmänsä Aabelille säihkyivät, vaikka hän on
minun, yksin minun! On muka hyvä, että meitä on kaksi, että Aabel
on kuin illan viileys, niin tyyni, niin… Jumala, jos se on totta, niin
min' en takaa mitä.. Suonissani on jotakin paksua ja raskasta, joka
tunkeutuu kaikkialle, puristaa, ahdistaa henkeä — —

(Äänettömyys.)

Ja sentään voipi kaikki olla vain kiihtyneen mielen harhaa! Katselin

häntä yöllä salaa. Salaa? Luulen nukkuvata katselevani, ja minua
kohtaa kaksi hellää, kyyneleistä silmää. Ne valvovat — ne surevat —
voiko petos katsella sellaisilla silmillä? Ei, ei; olen melkein varma
ettei siinä ole mitään. Mutta sehän se juuri leikkaa, ettei ole täyttä
varmuutta! Oh, miksi tähän unohduin! Aabel kiirehtää.

(Menee. — Hetkisen päästä palaa Aabel, toisessa kädessä

hiiliastia, toisessa valkoinen, teurastettu karitsa.)

AABEL. Kuinka kummallinen sentään on ihmismieli! Se hapuilee ja

harhailee — lankeemuksen kirous ei ole vielä kokonaan verestämme
kadonnut. Mutta hyvä kuitenkin voittaa. Ylistetty olkoon Jehova, että
hyvän voima on niin suuri!

(Puuhailee alttarinsa luona.)

Kuinka hyvä sinä oletkaan pohjaltasi, veljeni! Vain hiukan liiaksi

miettiväinen ja synkkä ja liiaksi raju. Mutta se on kummallista kun
tuntuu niinkuin rakastaisin sinua sen vuoksi vielä enemmän.

(Äänettömyys.)

Hän viipyy. Tarkastanpa vielä kerran että kaikki on kunnossa.

(Kain tulee. Toisessa kädessä tulikaari, toisessa vasu, jossa

on maan tuotteita.)

AABEL. Jopa tulet, veli! — Mutta muotosi on taasen niin synkkä?

KAIN. En tiedä — tuntuu taas niin vaikealta.

AABEL. Ryhtykäämme vain ripeästi uhrilahjoja asettamaan, niin

mieli kyllä keventyy ja synkät ajatukset karkottuvat.

Miten kauniita sinun lahjasi ovat! Kuinka ihmeellisesti Herran

siunaus niissäkin ilmenee. Käy, veljeni, toimeen; minä haen hiukan
ruohoja ja kukkia alttariemme reunojen katteeksi.

(Menee syrjään.)

KAIN. Taas epäilen. Käsi käskee, toinen kieltää.

LUSIFER (ilmautuu puiden takaa tulipunaisessa puvussa — on

Kainille näkymätön koko ajan). Uhraamaan käy, uljas peltomies,
niinkuin veljes kehottaa!

MIKAEL (tulee puiden takaa, valkoisessa puvussa). Kain! Älä tällä

kertaa uhriin kajoo!

LUSIFER (Mikaelille hillityllä raivolla). Sinä! — Uhriin käy, Kain!

On vanha hyvä tapa, että näin kiitosuhrin kannat Jehovalle!

KAIN. En mitään tee vain tavan vuoksi.

LUSIFER (ilkamoisesti). Ohoh!

MIKAEL. Oikein, Kain! Ole uskollinen itsellesi! Suotuisampi Jehova

ilman uhria, kuin jos uhrisi ei sydämen syvyydestä kohoa.

KAIN. Niin sanoo sisimpäni ääni, vaikken Jehovan mieltä

tunnekkaan.

LUSIFER. On sydämessä monta ääntä — mutta uhri, se on aina

kaunis, ylevä. Sitä veljes pyytää, se mieleen on myös vanhusten ja
siskojen.

KAIN. En tahdo olla kenellekään mieliksi!

LUSIFER. No, no! Lie sentään hyvä sopu aina ihmislasten

kaunistus.
 KAIN. Sekin totta. Oh tätä ristiriitaa!

MIKAEL. Se kyllä sopuun sointuu, kun vaan pysyt uskollisna

itsellesi.

LUSIFER. Ja myöskin työllesi! Hedelmiäsi, rypäleitäsi, tähkiäsi

katso — se olisi miehen uhri se!

KAIN (ottaa hedelmäoksan käteensä). Ne uljaat, totta tosiaan!

MIKAEL. Pois nuo ajatukset, Kain! Kauvas pois!

LUSIFER. Ne miehen hien hedelmiä ovat, ei itsestänsä kasvaneita!

MIKAEL. Ihminen kylvää ja ihminen korjaa, mutta elämän siemen

oli ennen häntä ja on hänen jälkeensä — se muistaos, Kain.

LUSIFER. Niin, tuo vanha laulu muistaos: kaikki, kaikki lahjaa on!

KAIN. Kylliksi! En moista toitotusta kestää voi!

MIKAEL. Varo itseäsi, Kain! Ajatukset himon siittää, himo synnin,

synti kuoleman.

LUSIFER. Lorua! — Toimeen käy!

MIKAEL. Kain!

LUSIFER (pyytävänrukoilevaa ääntä ilkamoisesti matkien). Kain!

AABEL (tulee). Seisot vielä mietteissäsi — no, alkuhankkeissa jo

sentään. Reippaasti toimeen vaan, niin pian leppoisat uhrisavumme
taas korkeuteen kohoovat.
 (Aabel asettaa ruohoja ja kukkia alttarille, sen jälkeen karitsan.
Kain tähkäkimppuja, hedelmäoksia ja marjaterttuja.)

AABEL. Kas niin! Nyt on uhrini valmis. Kuinka puhdas ja viaton

olet, karitsaiseni — puhdas puhtauden herralle korkeuteen
kohoomaan.

(Menee Kainin alttarin luo.)

Ja sinun uhrisi, veljeni, melkein vielä ihanampi! Maan parhaat

antimet noin kilvan Jehovalle kiitosta kantaa. — Nyt uhritulta
sytyttämään, Kain! Mä hiilet käyn.

(Menee oman alttarinsa luo.)

LUSIFER. Hiilet! Se hiiliin puhukoon, ken hiilten orja on!

MIKAEL. Ylpeyttä varo, Kain! Se hiipien tulee sydämeen, mutta

ovet murskain ulos lähtee. Kaareen älä kajoo!

LUSIFER. Ole mies! Kaari on sun!

AABEL (tullen hiiliastia kädessä). Tässä. Ota!

(Äänettömyys.)

Miksi viivyttelet? Niin tuskaiselta näytät.

KAIN. Se olenkin. (Äänettömyys, tarttuu kaareen). Minä — minä —

min' en tarvitse sinun hiiliäsi!

AABEL. Et tarvitse —?

KAIN. En! Mulla on sekä hiilet että tuli tässä.

 MIKAEL. Kain! Kavahda!

LUSIFER. Välähdä!

(Kain pyöräyttää oran kaaren jänteeseen ja ottaa tulta.)

KAIN. Siin' on tuli! Mitä siitä sanot?

AABEL (hämmästyneenä). Se onko totta? Vastako keksinyt?

KAIN. Vasta. Siinä se on mun punainen lintuni!

AABEL. Niinkö —?

(Äänettömyys.)

KAIN (epäluuloisesti). Käytkö sanattomaks, Aabel?

AABEL. En, en — minä vain aattelin. Ja nyt ymmärrän.

(Lämpimästi). Oi kuinka iloitsen kanssasi, Kain! Jos olisit tämän
ennen sanonut, olisimme kutsuneet vanhukset ja siskot kanssamme
Herraa kiittämään tästä uudesta armonsa osotuksesta.
Kahdenkertainen syy on sinulla nyt uhrata. Pian tulet leimuamaan!

(Menee.)

LUSIFER. Pokkaa Herraa, poikani — hän viskasi sulle kaaren

taivaasta!

KAIN. Kaaren tein minä!

AABEL (kääntyen). Mitä —? Silmäsi taas leimuavat. Nöyrry, veljeni!

Kaaren teit sinä, mutta ajatuksen antoi Hän, joka ajatustemme
kulkua ohjaa. Iloitse että hän on sinut välikappaleekseen valinnut.
 (Menee alttarinsa luo.)

LUSIFER. Kummallista! Vaikket edes jokapäiväisillä polvirukouksilla

tätä kunniaa anellut. Vain suotta aikojasi puuta nakersit ja jännettä
punoilit.

MIKAEL. Sulje korvasi, Kain! Pilkan henki hiipii ympärilläsi —

LUSIFER. — ja viheliäisine hiilineen sun kaartas ivailee!

MIKAEL. Jätä uhri tällä kertaa — olet liian kiihtynyt. Tai jos teet, se
nöyrin mielin tee —

LUSIFER. — ja kysy veikolta saatko vielä tällä kertaa hiukan hiiltä

lainata.

KAIN. Min' en tätä kestä — en, en! Jätän kaikki ja juoksen pois.

LUSIFER. Siinä uskalikko! Verratonta! Se mies vielä maailman

kaataa.

AABEL. Minun uhrini jo syttyi!

LUSIFER. Lainaa hieman tulta, veikko kulta!

MIKAEL. Kain, Kain!

(Kain kiepauttaa kiivaasti tulta ja sytyttää uhrin.)

AABEL. Nyt polvistukaamme pyhään uhritoimitukseen. Aiota,

veljeni!

KAIN. Minä —? Pilkkaako teet?

 AABEL. Kuinka voit semmoista ajatella? Aiota, vanhempi veli!

KAIN. Mahdotonta! Olen tottumaton tähän toimeen. Kun kuulen

sinun äänesi ja mieleni ennättää rauhottua, niin ehkä minunkin
henkeni voi kohota.

AABEL (polvistuen). Jumala korkeudessa! Sinä ijankaikkinen

kirkkaus ja kunnia, valta ja vanhurskaus, katsahda lastesi puoleen!
Tässä polvistuu halpa palvelijasi piskuisen uhrinsa ääreen ja uskaltaa
kohottaa silmänsä sinun puoleesi. Mitä on minun uhrini sinun
edessäsi, jolle maa kaikkinensa on vain tomua ja tuhkaa? Ota se
kuitenkin vastaan sydämeni uhrina; anna nöyryyden, rakkauden ja
kiitollisuuden tehdä se itsellesi otolliseksi. Laskeu, oi ijäinen henki,
poveeni, että sinun armosi valjun rintani täyttäisi ja heikot huuleni…

(Vaipuu hiljenevään rukoukseen.)

KAIN (seisoen alttarinsa ääressä). Jehova! Sinä, joka olet suoruus

ja totuus, kuule miehen suoraa rukousta —

AABEL. Ole ylistetty, Herra — veljeni jo rukoilee! Sinä taivutat

sydämet niinkuin —

KAIN. — Olen tottumaton sinua puhuttelemaan ja sanat

kangertavat suussani, mutta sinähän olet kaikkitietävä ja näet etkä
ainoastaan kuule —

LUSIFER. Tyhjät koristeet pois, asiaan! Alku ei ole hullumpi —

ensikertaiselle.

KAIN. — En tee tätä tavan vuoksi; olen tuskaa täynnä, keuhkojani

polttaa ja ääneni pusertuu ahdistetusta rinnasta —
 MIKAEL. Herra tuskasi lieventää — häneen turvaudu!

LUSIFER. Jatka, jatka!

KAIN. — En myöskään tee tätä suosiota hankkiakseni enkä pyydä

mitään armoa tai lahjaa; mutta minkä kerran itse hankin, sen pyydän
myös itse pitää —

LUSIFER. Se miehen rukousta se! Jatka!

MIKAEL. Nöyrry, Kain, nöyrry! Synti on sydämesi ovella — sulje

ovi!

KAIN. — Tahdon olla oikea, suora ja rehellinen sekä sinua että

kaikkia muita kohtaan; tahdon myös nurisematta kärsiä omista
teoistani, mutta toivon ettei minun tarvitsisi kärsiä vanhempieni eikä
muiden ihmisten vuoksi, ei myös pahojen olentojen vuoksi, jos
semmoisia on, sillä niiden avaruuteen saattamisessa ei minulla ole
mitään osaa —

MIKAEL. Kain! Sinä uhmaat tietämättäsi taivasta vastaan. Synti

kolkuttaa sydämesi ovella — älä päästä sisään!

LUSIFER. Mies käy suoraa tietä. Jatka!

KAIN. — Jos, niinkuin meille kerrottu on, sinä olet kaiken luoja,
niin sinä olet totisesti suuri, sillä sinä olet maan ja taivaan
suurenmoisesti suunnitellut ja sinun käsialasi ovat moninaiset ja
ihmeelliset —

LUSIFER. Kas niin! Polvillesi, Herran koira! Suutele tomua ja ryömi

nelinkontin — vaivainen mato!
 MIKAEL. Pysy lujana, rauha sielullesi etsi!

KAIN. — Mutta elämä on nyt vielä taistelua ja ankaraa

ponnistusta, sentähden minä pyydän: anna meidän liikkua vapaasti
tämän näkyvän piirin sisällä — niin, kuinka sanoisin…

AABEL. — Me tosin menetimme paratiisin ilotarhan, mutta miksi

sitä muistelisimme, kun tämä maallinen elämämme on vain
lyhytaikaista vaellusta oikeata kotimaata kohti. Oo, Herra! Me
odotamme sitä aikaa, jolloin sinä kutsut meidät luoksesi tuonne
ikuisten vuorten kukkuloille, tuonne —

KAIN. — Ja kun meidän täytyy täällä kärsiä ja ponnistella, niin

minä pyydän että saisimme jo täällä nauttia työmme ja taistelumme
hedelmät — sillä tulevasta et ole mitään varmaa meille ilmottanut.
En myöskään tiedä millainen sinä kokonaisuudessasi olet, sillä en ole
koskaan sinua nähnyt enkä kuullut —

MIKAEL. Monestikin! Hyvän ääni sydämessäsi on hänen äänensä.

LUSIFER. Tuo pirisevä karitsanääni, joka sopii niin mainiosti

maailmanvallottajalle. Oivallista!

KAIN. — mutta minä uskon että sinä olet oikeamielinen ja suot

ihmiselle kaiken sen hyvän, minkä hän nyt tunnetuilla tai vasta
löydettävillä keinoilla voi itsellensä vallottaa, niin ettei meitä ajeta
taas korpeen, kun saamme itsellemme asuinpaikan viljellyksi —

MIKAEL. Kain, Kain! Sinä et tiedä mitä puhut! Lopeta rukouksesi.

LUSIFER. Jatka, Kain, jatka! Pelkäisitkö astua totuuden tietä?

 AABEL. — Ja minä kiitän sinua, kaiken hyvän Isä, että olet meille
taas uuden armon osottanut ja veljeni hengen tulenvirityksen
keksinnöllä valaissut. Minusta tuntuu —

LUSIFER. Sulla onko korvat, Kain? Siellä toinen nokkelampi jo

kiitosvirren tulikaarestasi virittää.

MIKAEL. Niin tee sinäkin — sulla syy kahdenkertainen.

KAIN. — Minä kiitän sinua, kiitän siitä ettet tehnyt itse kaikkea
valmiiksi, vaan jätit jotain ihmisellekin. Minä kiitän sinua että annoit
hänelle älynlahjan, jolla hän voi luomakunnan valtansa alle alistaa, ja
minä kiitän niistä —

LUSIFER. Niin: kiitän, kiitän, kiitän — se sopii miehelle!

KAIN. — Minä iloitsen niistä voitoista, jotka jo nyt olemme saaneet

luomasi luonnon yli —

LUSIFER. Oikein: sinun luomasi luonnon yli, joka meidän täytyy

ase kädessä itsellemme vallottaa!

MIKAEL. Kain! Synti ryntää sisään — taistele vastaan.

KAIN. — luonnon yli, jonka sinä armossasi…

LUSIFER. — loit karuksi, verenhimoisia petoja täyteen, ikuiseksi

taistelukentäksi!

KAIN. — jonka sinä, sinä — minä sekaun, ajatukseni eivät pysy

koossa.
— Aabel! Kuule minua, Aabel!

LUSIFER. Jatka, jatka! Älä veljesi uhrimieltä häiritse!

 MIKAEL. Puhu, Kain! Puhu veljesi kanssa. Vapauta sydämesi
synkkien ajatusten taakasta.

LUSIFER. On uhri harras tehtävä, se itseensäsulkeumista vaatii.

Etkö näe kuinka veljesi on pyhään hartauteen vaipunut?

AABEL. — Nouskoon sydäntemme suitsutus luoksesi kuin ihana

uhrisavu kohoo korkeuksiin; se siellä —

LUSIFER. Tää pyhä uhripaikka on — kumma vaan, tuntuu kuin

kuulisin jostakin lampaan ääntä, karitsan maaritusta.

MIKAEL. Kavahda, Kain, oi kavahda! Herran laupeus sinua

vahvistakoon!

AABEL. — Sinun tiesi tosin ovat joskus meille käsittämättömät,

mutta ken rakkautesi ymmärtää, hän ei kysele enää enempää —

LUSIFER. Aivan oikein: mää, mää, ja bää!

MIKAEL. Turvau Herraan — suuri vaara uhkaa sieluasi!

KAIN (syvässä tuskassa, polvillaan). — Jehova! Minä en tiedä —

minä en ymmärrä; tässä on sinulle uhri — työn uhri — hien uhri —
tuskan uhri —

AABEL (jonka uhri leimahtaa korkeaan lieskaan). — Kiitetty ja

ylistetty, Herra, että palvelijasi puoleen katsahdit!

LUSIFER. Mutta työn ja hien uhri ei kelpaa! — Kain! Sinun uhrisi ei

pala!

MIKAEL. Uhrisi on niinkuin sydämesi. Sydämesi uhri sytytä — hän

ainoastaan siihen katsoo.
 KAIN (tuskaisen kiihtyneesti). Minun uhrini ei pala, ei pala!

AABEL (kääntyy Kainiin). Rukoile hartaammin, veljeni, niin

uhritulesi kyllä kohoaa!

(Vaipuu rukoukseen.)

LUSIFER. Etkö näe, etkö kuule, Kain? Makaa päiväpaisteessa ja

katsele kuin lampaat vuonivat — niin olet hänelle otollinen. Ota
lampaannaama, karitsanääni, imartele, matele, suitsuta hänelle
verenhajua — niin olet hänelle otollinen. — Tuossa on vastaus
rehellisen miehen uhriin!

(Tuulenhenki käy, savu painautuu Kainin silmille, joka

on joutunut alttarin sivuun tuulen alle.)

MIKAEL. Mielesi hillitse, Kain — väärennyksen henki kuiskuttaa

korvaasi! Etkö näe että tuuli käy, että —

LUSIFER. — että tuulten herra tahtoo hiukan leikitellä kanssasi —

sinä yksivakainen!

KAIN. Pilkkaatko minua, Jehova? Halveksitko rehellisen työn uhria?

Rakastatko laiskuutta, verta, uhrilampaan tuskia?

MIKAEL. Hahmosi muuttuu, Kain! Nöyryytä sydämesi, niin Jehova

katsoo leppyisesti uhrisi puoleen.

LUSIFER. Miksi maassa makaat? Nouse ylös, ole mies!

KAIN. Minä pakahdun — veri puhkasee suoneni — jotain pyrkii

ulos —
 MIKAEL. Älä päästä sitä! Rukoile! Minä rukoilen sinun kanssasi ja
puolestasi.

KAIN. Min' en voi — min' en osaa!

LUSIFER. Ole se kuin olet! Ylös nouse!

(Uusi tuulenhenkäys. Kain karkaa ylös ja tempaa alttarista

puun käteensä.)

MIKAEL. Puu pois, Kain! Pakene, vielä on aika!

LUSIFER. Totuus esiin! Sydämesi puhtaaksi! Eteenpäin!

KAIN. Minä tiesin sen, minä tiesin sen! Ne eivät sovi yhteen — ja
hän ei päästä irti. Mutta minä tahdon! Nyt — juuri — tällä hetkellä —

MIKAEL. Kain, Kain! Kuule minua! Tuo sielusi hurja kiihko —

KAIN (lyöden alttaria puulla ja hajottaen sen). Sinä matelijain luoja

ja matelijain jumala! (lyö) Sinä imartelijain jumala! (lyö) Sinä
käärmeenlähettäjä! (lyö) Sinä rehellisen työn ylenkatsoja! (lyö) Sinä
lihan ja veren syöjä! (lyö) Sinä (lyö) sinä (lyö) sinä —

AABEL (nousten). Kain, Kain! Mitä sinä teet? Älä koske alttariin, se
on Herralle pyhitetty!

KAIN. Älä sekau minun asioihini — alttari on minun! (lyö.)

LUSIFER. Oikein!

MIKAEL. Kain!
 AABEL (käy Kainiin päin ojennetuin käsin, aikoen häntä hillitä). Älä
jatka! Jehovan nimessä asetun tätä pyhän häväistystä vastaan!

KAIN (kääntyen päin). Vai niin —? Sinussa on sitäkin?

AABEL. On — mikäli se koskee Jehovaa ja hänen asiaansa.

KAIN (kuin havahtuen). Vai Jehovan nimessä? — Nyt ymmärrän

mikä sinä olet! Pois tieltä!

AABEL. En askeltakaan!

MIKAEL. Oi Herran armo, älä jätä häntä!

KAIN (hyökkää Aabeliin päin, ääni raivosta särkyneenä). Etkö,

etkö? —
Pois tieltä, perkele — ääh!

(Lyö. Aabel kaatuu. — Mikael peittää kasvonsa.)

LUSIFER. Se on täytetty! Minä, minä olen voittanut!

Väliverho.

TOINEN TOIMINTA.

UKKOS-ILMA.

SILLA polvillaan ja AADA seisoallaan Aabelin ruumiin ääressä.

KAIN syrjässä, istuen synkkänä maassa.

SILLA. Untako vai totta? — Nuo kirkkaat tähdet sammuneina,

tummina nuo syvät lammet, joiden pinnalla vielä äsken taivaan
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com