Computational Electromagnetics with Matlab,

Fourth Edition Matthew N O Sadiku download

https://textbookfull.com/product/computational-electromagnetics-
with-matlab-fourth-edition-matthew-n-o-sadiku/

Download more ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!

Emerging Green Technologies 1st Edition Matthew N. O.

Sadiku

https://textbookfull.com/product/emerging-green-technologies-1st-
edition-matthew-n-o-sadiku/

Fundamentals of Electric Circuits 5th Edition Alexander

Charles Sadiku Matthew

https://textbookfull.com/product/fundamentals-of-electric-
circuits-5th-edition-alexander-charles-sadiku-matthew/

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Numerical Methods for Engineering: An introduction

using MATLAB® and computational electromagnetics
examples (Electromagnetic Waves) 2nd Edition Karl F.
Warnick
https://textbookfull.com/product/numerical-methods-for-
engineering-an-introduction-using-matlab-and-computational-
electromagnetics-examples-electromagnetic-waves-2nd-edition-karl-
Applied Numerical Methods with MATLAB for Engineers and
Scientists Fourth Edition Steven C. Chapra Dr.

https://textbookfull.com/product/applied-numerical-methods-with-
matlab-for-engineers-and-scientists-fourth-edition-steven-c-
chapra-dr/

Computational Statistics in the Earth Sciences With

Applications in MATLAB 1st Edition Alan D. Chave

https://textbookfull.com/product/computational-statistics-in-the-
earth-sciences-with-applications-in-matlab-1st-edition-alan-d-
chave/

Computational Geo-electromagnetics: Methods, Models,

and Forecasts: Volume 5 1st Edition Viacheslav V.
Spichak

https://textbookfull.com/product/computational-geo-
electromagnetics-methods-models-and-forecasts-volume-5-1st-
edition-viacheslav-v-spichak/

An introduction to numerical methods : a MATLAB®

approach Fourth Edition Guenther

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-numerical-
methods-a-matlab-approach-fourth-edition-guenther/

Electromagnetics, Third Edition Cloud

https://textbookfull.com/product/electromagnetics-third-edition-
cloud/
 Computational
Electromagnetics
with MATLAB®
Fourth Edition
 Computational
Electromagnetics
with MATLAB®
Fourth Edition

Matthew N.O. Sadiku

MATLAB® is a trademark of The MathWorks, Inc. and is used with permission. The MathWorks does not warrant the
accuracy of the text or exercises in this book. This book’s use or discussion of MATLAB® software or related products
does not constitute endorsement or sponsorship by The MathWorks of a particular pedagogical approach or particu-
lar use of the MATLAB® software.

CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2019 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Printed on acid-free paper

International Standard Book Number-13: 978-1-138-55815-1 (Hardback)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable efforts have been
made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot assume responsibility for the
validity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers have attempted to trace the
copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to
publish in this form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let
us know so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or
utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including pho-
tocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without written permission
from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.com (http://
www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA
01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and registration for a variety of users.
For organizations that have been granted a photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been
arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for
identification and explanation without intent to infringe.
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at
http://www.crcpress.com
eResource material is available for this title at https://www.crcpress.com/9781138558151
 To my teacher

Carl A. Ventrice

and my parents

Ayisat and Solomon Sadiku

Contents

Preface............................................................................................................................................ xiii
Acknowledgment...........................................................................................................................xv
A Note to Students...................................................................................................................... xvii
Author............................................................................................................................................ xix

1. Fundamental Concepts...........................................................................................................1
1.1 Introduction....................................................................................................................1
1.2 Review of EM Theory....................................................................................................3
1.2.1 Electrostatic Fields............................................................................................3
1.2.2 Magnetostatic Fields......................................................................................... 4
1.2.3 Time-Varying Fields......................................................................................... 5
1.2.4 Boundary Conditions.......................................................................................7
1.2.5 Wave Equations................................................................................................. 8
1.2.6 Time-Varying Potentials..................................................................................9
1.2.7 Time-Harmonic Fields................................................................................... 11
1.3 Classification of EM Problems................................................................................... 15
1.3.1 Classification of Solution Regions................................................................ 15
1.3.2 Classification of Differential Equations....................................................... 15
1.3.3 Classification of Boundary Conditions........................................................ 19
1.4 Some Important Theorems......................................................................................... 21
1.4.1 Superposition Principle.................................................................................. 21
1.4.2 Uniqueness Theorem...................................................................................... 21
References................................................................................................................................ 27

2. Analytical Methods............................................................................................................... 29
2.1 Introduction.................................................................................................................. 29
2.2 Separation of Variables................................................................................................ 29
2.3 Separation of Variables in Rectangular Coordinates.............................................. 32
2.3.1 Laplace’s Equation.......................................................................................... 32
2.3.2 Wave Equation................................................................................................. 36
2.4 Separation of Variables in Cylindrical Coordinates...............................................42
2.4.1 Wave Equation................................................................................................. 45
2.5 Separation of Variables in Spherical Coordinates................................................... 56
2.5.1 Laplace’s Equation.......................................................................................... 57
2.5.2 Wave Equation................................................................................................. 61
2.6 Some Useful Orthogonal Functions.......................................................................... 71
2.7 Series Expansion..........................................................................................................80
2.7.1 Poisson’s Equation in a Cube.........................................................................80
2.7.2 Poisson’s Equation in a Cylinder.................................................................. 82
2.7.3 Strip Transmission Line.................................................................................85
2.8 Practical Applications..................................................................................................90
2.8.1 Scattering by Dielectric Sphere..................................................................... 90
2.8.2 Scattering Cross Sections............................................................................... 95
2.9 Attenuation due to Raindrops.................................................................................... 98

vii
viii Contents

2.10 Concluding Remarks................................................................................................. 105

References.............................................................................................................................. 120

3. Finite Difference Methods................................................................................................ 123

3.1 Introduction................................................................................................................ 123
3.2 Finite Difference Schemes........................................................................................ 124
3.3 Finite Differencing of Parabolic PDEs..................................................................... 127
3.4 Finite Differencing of Hyperbolic PDEs................................................................. 132
3.5 Finite Differencing of Elliptic PDEs........................................................................ 136
3.5.1 Band Matrix Method.................................................................................... 137
3.5.2 Iterative Methods.......................................................................................... 137
3.6 Accuracy and Stability of FD Solutions.................................................................. 140
3.7 Practical Applications I: Guided Structures........................................................... 147
3.7.1 Transmission Lines....................................................................................... 147
3.7.2 Waveguides.................................................................................................... 153
3.8 Practical Applications II: Wave Scattering (FDTD)............................................... 156
3.8.1 Yee’s Finite Difference Algorithm.............................................................. 159
3.8.2 Accuracy and Stability................................................................................. 161
3.8.3 Lattice Truncation Conditions.................................................................... 162
3.8.4 Initial Fields................................................................................................... 164
3.8.5 Programming Aspects................................................................................. 165
3.9 Absorbing Boundary Conditions for FDTD.......................................................... 173
3.10 Advanced Applications of FDTD............................................................................ 181
3.10.1 Periodic Structures....................................................................................... 181
3.10.2 Antennas........................................................................................................ 182
3.10.3 PSTD Techniques.......................................................................................... 182
3.10.4 Photonics........................................................................................................ 182
3.10.5 Metamaterials................................................................................................ 182
3.10.6 MEEP.............................................................................................................. 183
3.11 Finite Differencing for Nonrectangular Systems.................................................. 183
3.11.1 Cylindrical Coordinates............................................................................... 183
3.11.2 Spherical Coordinates.................................................................................. 187
3.12 Numerical Integration............................................................................................... 189
3.12.1 Euler’s Rule.................................................................................................... 190
3.12.2 Trapezoidal Rule........................................................................................... 192
3.12.3 Simpson’s Rule.............................................................................................. 193
3.12.4 Newton–Cotes Rules.................................................................................... 194
3.12.5 Gaussian Rules.............................................................................................. 196
3.12.6 Multiple Integration...................................................................................... 197
3.13 Concluding Remarks................................................................................................. 202
References.............................................................................................................................. 221

4. Variational Methods........................................................................................................... 229

4.1 Introduction................................................................................................................ 229
4.2 Operators in Linear Spaces....................................................................................... 229
4.3 Calculus of Variations............................................................................................... 232
4.4 Construction of Functionals from PDEs................................................................. 236
4.5 Rayleigh–Ritz Method............................................................................................... 239
4.6 Weighted Residual Method...................................................................................... 246
Contents ix

4.7 Collocation Method................................................................................................... 247

4.7.1 Subdomain Method...................................................................................... 248
4.7.2 Galerkin Method........................................................................................... 249
4.7.3 Least Squares Method.................................................................................. 249
4.8 Eigenvalue Problems................................................................................................. 255
4.9 Practical Applications................................................................................................ 261
4.10 Concluding Remarks................................................................................................. 268
References.............................................................................................................................. 276

5. Moment Methods................................................................................................................ 279

5.1 Introduction................................................................................................................ 279
5.2 Differential Equations............................................................................................... 280
5.3 Integral Equations...................................................................................................... 282
5.3.1 Classification of IEs....................................................................................... 283
5.3.2 Connection between Differential and IEs.................................................284
5.4 Green’s Functions....................................................................................................... 287
5.4.1 For Free Space................................................................................................ 288
5.4.2 For Domain with Conducting Boundaries............................................... 293
5.4.2.1 Method of Images......................................................................... 293
5.4.2.2 Eigenfunction Expansion............................................................. 295
5.5 Applications I: Quasi-Static Problems.....................................................................305
5.6 Applications II: Scattering Problems....................................................................... 310
5.6.1 Scattering by Conducting Cylinder........................................................... 311
5.6.2 Scattering by an Arbitrary Array of Parallel Wires................................. 314
5.7 Applications III: Radiation Problems...................................................................... 320
5.7.1 Hallen’s IE...................................................................................................... 322
5.7.2 Pocklington’s IE............................................................................................. 323
5.7.3 Expansion and Weighting Functions......................................................... 323
5.8 Applications IV: EM Absorption in the Human Body.........................................334
5.8.1 Derivation of IEs........................................................................................... 335
5.8.2 Transformation to Matrix Equation (Discretization)............................... 338
5.8.3 Evaluation of Matrix Elements.................................................................... 339
5.8.4 Solution of the Matrix Equation.................................................................340
5.9 Concluding Remarks................................................................................................. 351
References.............................................................................................................................. 366

6. Finite Element Method....................................................................................................... 371

6.1 Introduction................................................................................................................ 371
6.2 Solution of Laplace’s Equation................................................................................. 372
6.2.1 Finite Element Discretization...................................................................... 372
6.2.2 Element Governing Equations.................................................................... 373
6.2.3 Assembling of All Elements........................................................................ 377
6.2.4 Solving the Resulting Equations................................................................ 379
6.3 Solution of Poisson’s Equation................................................................................. 385
6.3.1 Deriving Element-Governing Equations................................................... 387
6.3.2 Solving the Resulting Equations................................................................ 390
6.4 Solution of the Wave Equation................................................................................. 392
6.5 Automatic Mesh Generation I: Rectangular Domains......................................... 395
6.6 Automatic Mesh Generation II: Arbitrary Domains............................................. 399
x Contents

6.6.1 Definition of Blocks......................................................................................400

6.6.2 Subdivision of Each Block........................................................................... 401
6.6.3 Connection of Individual Blocks................................................................ 402
6.7 Bandwidth Reduction................................................................................................ 402
6.8 Higher-Order Elements.............................................................................................408
6.8.1 Pascal Triangle..............................................................................................408
6.8.2 Local Coordinates......................................................................................... 409
6.8.3 Shape Functions............................................................................................ 411
6.8.4 Fundamental Matrices................................................................................. 413
6.9 Three-Dimensional Elements................................................................................... 420
6.10 FEMs for Exterior Problems.....................................................................................425
6.10.1 Infinite Element Method..............................................................................425
6.10.2 Boundary Element Method......................................................................... 426
6.10.3 Absorbing Boundary Condition................................................................. 427
6.11 Finite-Element Time-Domain Method.................................................................... 428
6.12 Applications: Microstrip Lines.................................................................................430
6.13 Concluding Remarks................................................................................................. 432
References..............................................................................................................................444

7. Transmission-Line-Matrix Method................................................................................. 451

7.1 Introduction................................................................................................................ 451
7.2 Transmission-Line Equations................................................................................... 453
7.3 Solution of Diffusion Equation................................................................................ 456
7.4 Solution of Wave Equations...................................................................................... 460
7.4.1 Equivalence between Network and Field Parameters............................ 461
7.4.2 Dispersion Relation of Propagation Velocity............................................464
7.4.3 Scattering Matrix.......................................................................................... 466
7.4.4 Boundary Representation............................................................................ 468
7.4.5 Computation of Fields and Frequency Response..................................... 469
7.4.6 Output Response and Accuracy of Results............................................... 470
7.5 Inhomogeneous and Lossy Media in TLM............................................................ 475
7.5.1 General 2-D Shunt Node.............................................................................. 475
7.5.2 Scattering Matrix.......................................................................................... 477
7.5.3 Representation of Lossy Boundaries.......................................................... 478
7.6 3-D TLM Mesh............................................................................................................ 483
7.6.1 Series Nodes..................................................................................................483
7.6.2 3-D Node........................................................................................................ 485
7.6.3 Boundary Conditions................................................................................... 489
7.7 Error Sources and Correction................................................................................... 497
7.7.1 Truncation Error........................................................................................... 498
7.7.2 Coarseness Error........................................................................................... 498
7.7.3 Velocity Error................................................................................................. 498
7.7.4 Misalignment Error...................................................................................... 499
7.8 Absorbing Boundary Conditions............................................................................ 499
7.9 Concluding Remarks................................................................................................. 501
References..............................................................................................................................508

8. Monte Carlo Methods......................................................................................................... 513

8.1 Introduction................................................................................................................ 513
Contents xi

8.2 Generation of Random Numbers and Variables................................................... 514

8.3 Evaluation of Error..................................................................................................... 517
8.4 Numerical Integration............................................................................................... 521
8.4.1 Crude Monte Carlo Integration.................................................................. 521
8.4.2 Monte Carlo Integration with Antithetic Variates................................... 523
8.4.3 Improper Integrals........................................................................................ 524
8.5 Solution of Potential Problems................................................................................. 526
8.5.1 Fixed Random Walk..................................................................................... 526
8.5.2 Floating Random Walk................................................................................ 530
8.5.3 Exodus Method............................................................................................. 533
8.6 Markov Chain Regional MCM.................................................................................545
8.7 MCMC for Poisson’s Equation................................................................................. 552
8.8 Time-Dependent Problems....................................................................................... 556
8.9 Concluding Remarks................................................................................................. 562
References.............................................................................................................................. 572

9. Method of Lines................................................................................................................... 577

9.1 Introduction................................................................................................................ 577
9.2 Solution of Laplace’s Equation................................................................................. 578
9.2.1 Rectangular Coordinates............................................................................. 578
9.2.2 Cylindrical Coordinates............................................................................... 584
9.3 Solution of Wave Equation........................................................................................ 588
9.3.1 Planar Microstrip Structures...................................................................... 590
9.3.2 Cylindrical Microstrip Structures.............................................................. 597
9.4 Time-Domain Solution..............................................................................................604
9.5 Concluding Remarks................................................................................................. 606
References.............................................................................................................................. 609

Selected Bibliography................................................................................................................ 613

Appendix A: Vector Relations.................................................................................................. 617
Appendix B: Programming in MATLAB............................................................................... 621
Appendix C: Solution of Simultaneous Equations.............................................................. 635
Appendix D: Computational Electromagnetic Codes......................................................... 655
Appendix E: Answers to Odd-Numbered Problems........................................................... 657
Index.............................................................................................................................................. 677
Preface

Since the third edition of this book was published, there has been a noticeable increase of
interest in computational electromagnetics (CEM), also known as numerical electromagnetics.
This is evident by the amount of dissertations, theses, books, and articles on CEM appearing
in journals and conferences each year. Along with this development is the rapid growth
in commercial or free codes for designing complex EM problems. In spite of these cheap
and powerful computational tools, there is a need to learn the fundamental analytical and
numerical concepts behind the codes. It is beneficial to understand the inherent limitations
of the commercial software. Experience shows that students learn more by developing their
codes than just pushing buttons in a commercial software package. Also, a closer look at the
newly published books reveals that they are not suitable for classroom use due to lack of
examples and practice problems at the end of each chapter. There is still a need for a good
introductory textbook for the CEM community. This book meets the need.
The book has the following features:

• It is comprehensive. Some CEM books cover just one numerical technique, while
some cover only finite difference method (particularly FDTD), finite element
method, and method of moments. In addition to these, this present book covers
variational methods, transmission-line-modeling (TLM), method of lines, and
Monte Carlo method.
• It presents several examples with MATLAB codes where applicable. I believe
that CEM is best learned through direct programming. Commercially packaged
programs can be useful, but they should not take priority over direct programming.
• It provides several end-of-chapter problems with answers to odd-numbered
problems in Appendix E.
• Each chapter presents a clear, concise introduction to a numerical method in EM
and provides up-to-date references to information on the method. The last section
of the chapter is devoted to application(s) of the method.

When the first edition of this book was written, the term “Computational Electromagnetics”
was not common. Now, it is the most common term used in describing the emerging field.
Since it is expedient to use the latest term or development, the former name of the book,
Numerical Techniques in Electromagnetics, has been changed to Computational Electromagnetics
with MATLAB®. This is part of the process of making another edition—catching up with
the trends in this exciting field.
Although the book can be covered in one semester, enough material is provided for two-
semester coverage. For two-semesters, it is suggested that Chapters 1 through 5 be covered
in one semester, while Chapters 6 through 9 is covered in the second semester. In addition
to serving as an introductory text for students, the book will also serve as a concise, up-to-
date reference for researchers and professionals in CEM.
The book provides a comprehensive bibliography that serves as the best resources for
learning more about CEM. Appendix A is on vector analysis, while Appendix B provides
programming in MATLAB. Appendix C covers briefly direct and iterative procedure for

xiii
xiv Preface

solving simultaneous equations. Appendix D provides a list of software packages that

are either free or commercially available. Appendix E provides answers to odd-numbered
problems.
Since the publication of the last edition, there has been increased awareness and utilization
of computational tools. This edition adds noticeable changes in Section 5.2 on how moment
methods can be used to solve differential equation, in section 310 on advanced applications
of FDTD, in Section 6.12 on using a commercial solver to analyze microstrip lines, and in
Section 8.7 on applying Monte Carlo Markov chain to Poisson equation.

MATLAB® is a registered trademark of The MathWorks, Inc. For product information,

please contact:

The MathWorks, Inc.

3 Apple Hill Drive
Natick, MA 01760-2098 USA
Tel: 508 647 7000
Fax: 508-647-7001
E-mail: info@mathworks.com
Web: www.mathworks.com
Acknowledgment

I would like to thank Dr. Sarhan Musa of Prairie View A&M University, Dr. Andrew
Peterson of Georgia Institute of Technology, Dr. Jian-Ming Jin of the University of Illinois
at Urbana-Champaign, and Dr. David Davidson of University of Stellenbosch for allowing
me to use their works. I would like to acknowledge the support of Dr. Shield Lin, dean of
the College of Engineering, and Dr. Pamela Obiomon, head of the Department of Electrical
and Computer Engineering, at Prairie View A&M University. I am also grateful to Nora
Konopka, Kyra Lindholm, and other staff of CRC Press for their professional touch on the
book. I express my profound gratitude to my wife, Kikelomo, for her sacrifices and prayer.

xv
A Note to Students

Before you embark on writing your own computer program or using the ones in this text,
you should try to understand all relevant theoretical backgrounds. A computer is no more
than a tool used in the analysis of a problem. For this reason, you should be as clear as
possible what the machine is really being asked to do before setting it off on several hours
of expensive computations.
It has been well said by A. C. Doyle that, “It is a capital mistake to theorize before you
have all the evidence. It biases the judgment.” Therefore, you should never trust the results
of numerical computation unless they are validated, as least in part. You validate the
results by comparing them with those obtained by previous investigators or with similar
results obtained using a different approach, which may be analytical or numerical. For
this reason, it is advisable that you become familiar with as many numerical techniques
as possible.
The references provided at the end of each chapter are by no means exhaustive but are
meant to serve as the starting point for further reading.

xvii
Author

Matthew N.O. Sadiku earned his BSc in 1978 from Ahmadu Bello University, Zaria,
Nigeria and his MSc and PhD from Tennessee Technological University, Cookeville, TN
in 1982 and 1984, respectively. From 1984 to 1988, he was an assistant professor at Florida
Atlantic University, Boca Raton, FL, where he worked as a graduate in computer science.
From 1988 to 2000, he was at Temple University, Philadelphia, PA, where he became a full
professor. From 2000 to 2002, he was with Lucent/Avaya, Holmdel, NJ as a system engineer
and with Boeing Satellite Systems, Los Angeles, CA as a senior scientist. He is presently a
professor of electrical and computer engineering at Prairie View A&M University, Prairie
View, TX.
He is the author of over 450 professional papers and over 70 books including Elements
of Electromagnetics (Oxford University Press, 7th ed., 2018), Fundamentals of Electric Circuits
(McGraw-Hill, 6th ed., 2017, with C. Alexander), Computational Electromagnetics with MATLAB®
(CRC, 4th ed., 2018), Metropolitan Area Networks (CRC Press, 1995), and Principles of Modern
Communication Systems (Cambridge University Press, 2017, with S. O. Agbo). In addition
to the engineering books, he has written Christian books including Secrets of Successful
Marriages, How to Discover God’s Will for Your Life, and commentaries on all the books of the
New Testament Bible. Some of his books have been translated into French, Korean, Chinese
(and Chinese Long Form in Taiwan), Italian, Portuguese, and Spanish.
He was the recipient of the 2000 McGraw-Hill/Jacob Millman Award for outstanding
contributions in the field of electrical engineering. He was also the recipient of Regents
Professor award for 2012–2013 by the Texas A&M University System. He is a registered
professional engineer and a fellow of the Institute of Electrical and Electronics Engineers
(IEEE) “for contributions to computational electromagnetics and engineering education.”
He was the IEEE Region 2 Student Activities Committee Chairman. He was an associate
editor for IEEE Transactions on Education. He is also a member of Association for Computing
Machinery (ACM) and American Society of Engineering Education (ASEE). His current
research interests are in the areas of CEM, computer networks, and engineering education.
His works can be found in his autobiography, My Life and Work (Trafford Publishing, 2017)
or his website: www.matthewsadiku.com. He currently resides with his wife Kikelomo in
Hockley, Texas. He can be reached via email at sadiku@ieee.org

xix
1
Fundamental Concepts

We must keep innovating in order to stay relevant.

—Joel Comiskey

1.1 Introduction
Scientists and engineers use several techniques in solving continuum or field problems.
Loosely speaking, these techniques can be classified as experimental, analytical, or
numerical. The three are related as shown in Figure 1.1 [1]. Experiments are expensive,
time consuming, sometimes hazardous, and usually do not allow much flexibility
in parameter variation. However, every numerical method, as we shall see, involves
an analytic simplification to the point where it is easy to apply the numerical method.
Notwithstanding this fact, the following methods are among the most commonly used in
electromagnetics (EM).

A. Analytical methods (exact solutions)

1. Separation of variables
2. Series expansion
3. Conformal mapping
4. Integral solutions, for example, Laplace and Fourier transforms
5. Perturbation methods
B. Numerical methods (approximate solutions)
1. Finite difference method
2. Method of weighted residuals
3. Moment method
4. Finite element method
5. Transmission-line modeling
6. Monte Carlo method
7. Method of lines

The numerical techniques mentioned above are usually known as low-frequency methods
because they solve Maxwell’s equation without making approximations and are limited
to geometries of small electrical size. High-frequency methods include optical physics,
geometrical theory of diffraction, and physical theory of diffraction. These techniques are
too specialized and will not be covered in this book.

1
2 Computational Electromagnetics with MATLAB®

Simulation

Nature

Theory Experiment

FIGURE 1.1
Relationship between experiment, theory, and simulation [1].

In the past 50 years, the electromagnetic (EM) community has witnessed a breathtaking
evolution in the way we solve and apply EM concepts. With the ever-increasing power and
memory of the digital computers, the art of computational electromagnetics (CEM) has
gained momentum.
CEM deals with numerical methods applied in solving EM problems. It is based on
computer implementation of mathematical models of EM systems using Maxwell equations.
CEM tools are useful in analyzing and designing power systems, electrical machines,
generators, transformers, microwave networks, waveguides, antennas, and aircraft. They
are also used in predicting the electromagnetic compatibility (EMC) between complex
electronic systems and their environment. For this reason, CEM is of increasing importance
to the civil and defense sectors [2].
Application of these methods is not limited to EM-related problems; they find applications
in other continuum problems such as in fluid, heat transfer, and acoustics.
As we shall see, some of the numerical methods are related and they all generally give
approximate solutions of sufficient accuracy for engineering purposes. Since our objective
is to study these methods in detail in the subsequent chapters, it may be premature to say
more than this at this point.
The need for numerical solution of EM problems is best expressed in the words of Paris
and Hurd: “Most problems that can be solved formally (analytically) have been solved.”
Until the 1940s, most EM problems were solved using the classical methods of separation of
variables and integral equation solutions. Besides the fact that a high degree of ingenuity,
experience, and effort were required to apply those methods, only a narrow range of
practical problems could be investigated due to the complex geometries defining the
problems.
EM started in the mid-1960s with the availability of modern high-speed digital computers.
Since then, considerable effort has been expended on solving practical, complex EM-related
problems for which closed-form analytical solutions are either intractable or do not exist.
The numerical approach has the advantage of allowing the actual work to be carried out by
operators without a knowledge of higher mathematics or physics, with a resulting economy
of labor on the part of the highly trained personnel.
Before we set out to study the various techniques used in analyzing EM problems, it is
expedient to remind ourselves of the physical laws governing EM phenomena in general.
This will be done in Section 1.2. In Section 1.3, we shall become acquainted with different
ways EM problems are categorized. The principle of superposition and the uniqueness
theorem will be covered in Section 1.4.
Fundamental Concepts 3

1.2 Review of EM Theory

The whole subject of EM unfolds as a logical deduction from eight postulated equations,
namely, Maxwell’s four field equations and four medium-dependent equations [3–6].
Before we briefly review these equations, it may be helpful to state two important theorems
commonly used in EM. These are the divergence (or Gauss’s) theorem,

∫ F ⋅ dS = ∫ ∇⋅ F dv
s v
(1.1)

and Stokes’s theorem

∫ F ⋅ dI = ∫ ∇×F ⋅ dS
L S
(1.2)

Perhaps the best way to review EM theory is by using the fundamental concept of electric
charge. EM theory can be regarded as the study of fields produced by electric charges
at rest and in motion. Electrostatic fields are usually produced by static electric charges,
whereas magnetostatic fields are due to motion of electric charges with uniform velocity
(direct current). Dynamic or time-varying fields are usually due to accelerated charges or
time-varying currents.

1.2.1 Electrostatic Fields

The two fundamental laws governing these electrostatic fields are Gauss’s law,

∫ D ⋅ dS = ∫ ρ dv v
(1.3)

which is a direct consequence of Coulomb’s force law, and the law describing electrostatic
fields as conservative,

∫ E ⋅ dI = 0 (1.4)

In Equations 1.3 and 1.4,

D = the electric flux density (C/m2)

ρv = the volume charge density (C/m3)
E = the electric field intensity (V/m)

The integral form of the laws in Equations 1.3 and 1.4 can be expressed in the differential
form by applying Equations 1.1 through 1.3 and Equations 1.2 through 1.4. We obtain

∇ ⋅ D = ρv (1.5)
4 Computational Electromagnetics with MATLAB®

and

∇×E=0 (1.6)

The vector fields D and E are related as

D = εE (1.7)

where ε is the dielectric permittivity (F/m) of the medium. In terms of the electric potential
V (V), E is expressed as

E = –∇V (1.8)

or

V =−
∫ E ⋅ dI (1.9)

Combining Equations 1.5, 1.7, and 1.8 gives Poisson’s equation:

∇ ⋅ ε∇V = –ρv (1.10a)

or, if ε is constant,

ρv
∇2V = − (1.10b)
ε

When ρv = 0, Equation 1.10 becomes Laplace’s equation:

∇ ⋅ ε∇V = 0 (1.11a)

or for constant ε

∇2V = 0 (1.11b)

1.2.2 Magnetostatic Fields

The basic laws of magnetostatic fields are Ampere’s law

∫ H ⋅ dI = ∫ J ⋅ dS
L S
e (1.12)

which is related to Biot–Savart law, and the law of conservation of magnetic flux (also called
Gauss’s law for magnetostatics)

∫ B ⋅ dS = 0
S
(1.13)
Fundamental Concepts 5

where
H = the magnetic field intensity (A/m)
Je = the electric current density (A/m2)
B = the magnetic flux density (T or Wb/m2)

Applying Equations 1.2 to 1.12 and Equations 1.1 to 1.13 yields their differential forms as

∇ × H = Je (1.14)

and

∇⋅B=0 (1.15)

The vector fields B and H are related through the permeability µ (H/m) of the medium as

B = µH (1.16)

Also, Je is related to E through the conductivity σ (mhos/m) of the medium as

Je = σE (1.17)

This is usually referred to as point form of Ohm’s law. In terms of the magnetic vector
potential A (Wb/m)

B=∇×A (1.18)

Applying the vector identity

∇ × (∇ × F) = ∇(∇ ⋅ F) – ∇2F (1.19)

to Equations 1.14 and 1.18 and assuming Coulomb gauge condition (∇ ⋅ A = 0) leads to
Poisson’s equation for magnetostatic fields:

∇2A = −µJe (1.20)

When Je = 0, Equation 1.20 becomes Laplace’s equation

∇ 2A = 0 (1.21)

1.2.3 Time-Varying Fields

In this case, electric and magnetic fields exist simultaneously. Equations 1.5 and 1.15 remain
the same whereas Equations 1.6 and 1.14 require some modification for dynamic fields.
Modification of Equation 1.6 is necessary to incorporate Faraday’s law of induction, and
6 Computational Electromagnetics with MATLAB®

that of Equation 1.14 is warranted to allow for displacement current. The time-varying EM
fields are governed by physical laws expressed mathematically as

∇⋅ D = ρv (1.22a)
∇⋅ B = 0 (1.22b)
∂B
∇×E = − − Jm (1.22c)
∂t
∂D
∇×H = Je + (1.22d)
∂t

where
Jm = σ*H is the magnetic conductive current density (V/m2)
σ* = the magnetic resistivity (Ω/m)

These equations are referred to as Maxwell’s equations in the generalized form. They are
first-order linear coupled differential equations relating the vector field quantities to each
other. The equivalent integral form of Equation 1.22 is

∫ D ⋅ dS = ∫ ρ dv v (1.23a)
S v                                        

∫ B⋅ dS = 0 (1.23b)
S            

 ∂B 
∫ E ⋅ dI = −∫  ∂t + J ⋅ dS
L S
m (1.23c)

 ∂D 
∫ H ⋅ dI = ∫ J + ∂t ⋅ dS
e (1.23d)
L S  

In addition to these four Maxwell’s equations, there are four medium-dependent

equations:

D = εE (1.24a)
B = µH (1.24b)
J e = σE (1.24c)
Jm = σ *M (1.24d)
Fundamental Concepts 7

These are called constitutive relations for the medium in which the fields exist. Equations
1.22 and 1.24 form the eight postulated equations on which EM theory unfolds itself. We
must note that in the region where Maxwellian fields exist, the fields are assumed to be

1. Single valued
2. Bounded and
3. Continuous functions of space and time with continuous derivatives.

It is worthwhile to mention two other fundamental equations that go hand-in-hand with

Maxwell’s equations. One is the Lorentz force equation

F = Q(E + u × B) (1.25)

where F is the force experienced by a particle with charge Q moving at velocity u in an EM

field; the Lorentz force equation constitutes a link between EM and mechanics. The other
is the continuity equation

∂ρv
∇⋅ J = − (1.26)
∂t

which expresses the conservation (or indestructibility) of electric charge. The continuity
equation is implicit in Maxwell’s equations (see Example 1.2). Equation 1.26 is not peculiar
to EM. In fluid mechanics, where J corresponds with velocity and ρv with mass, Equation
1.26 expresses the law of conservation of mass.

1.2.4 Boundary Conditions

The material medium in which an EM field exists is usually characterized by its constitutive
parameters σ, ε, and µ. The medium is said to be linear if σ, ε, and µ are independent
of E and H or nonlinear otherwise. It is homogeneous if σ, ε, and µ are not functions of
space variables or inhomogeneous otherwise. It is isotropic if σ, ε, and µ are independent of
direction (scalars) or anisotropic otherwise.
The boundary conditions at the interface separating two different media 1 and 2, with
parameters (σ1, ε1, µ1) and (σ2, ε2, µ2) as shown in Figure 1.1, are easily derived from the
integral form of Maxwell’s equations. They are

E1t = E2t or (E1 – E2) × an12 = 0 (1.27a)

H1t – H21 = K or (H1 – H2) × an12 = K (1.27b)

D1n – D2n = ρS or (D1 – D2) ⋅ an12 = ρS (1.27c)

B1n – B2n = 0 or (B1 – B2) ⋅ an12 = 0 (1.27d)

where an12 is a unit normal vector directed from medium 1 to medium 2, subscripts 1 and
2 denote fields in regions 1 and 2, and subscripts t and n, respectively, denote tangential
and normal components of the fields. Equations 1.27a and 1.27d state that the tangential
8 Computational Electromagnetics with MATLAB®

components of E and the normal components of B are continuous across the boundary.
Equation 1.27b states that the tangential component of H is discontinuous by the surface
current density K on the boundary. Equation 1.27c states that the discontinuity in the
normal component of D is the same as the surface charge density ρs on the boundary.
In practice, only two of Maxwell’s equations are used (Equations 1.22c and 1.22d) when
a medium is source-free (J = 0, ρv = 0) since the other two are implied (see Problem 1.4).
Also, in practice, it is sufficient to make the tangential components of the fields satisfy
the necessary boundary conditions since the normal components implicitly satisfy their
corresponding boundary conditions.

1.2.5 Wave Equations

As mentioned earlier, Maxwell’s equations are coupled first-order differential equations
which are difficult to apply when solving boundary-value problems. The difficulty is
overcome by decoupling the first-order equations, thereby obtaining the wave equation,
a second-order differential equation which is useful for solving problems. To obtain the
wave equation for a linear, isotropic, homogeneous, source-free medium (ρv = 0, J = 0) from
Equation 1.22, we take the curl of both sides of Equation 1.22c. This gives

∂
∇×∇× E = −µ (∇×H) (1.28)
∂t

From Equation 1.22d,

∂E
∇×H = ε
∂t

since J = 0, so that Equation 1.28 becomes

∂ 2E
∇×∇× E = −µε (1.29)
∂t 2

Applying the vector identity

∇ × ∇ × F = ∇(∇ ⋅ F) – ∇2F (1.30)

in Equation 1.29,

∂ 2E
∇(∇⋅ E) −∇2E = −µε
∂t 2

Since ρv = 0, ∇ ⋅ E = 0 from Equation 1.22a, and hence we obtain

∂ 2E
∇2E = −µε =0 (1.31)
∂t 2
Other documents randomly have
different content
hulivili ja koiransilmä; hänen runoissaan kuvastuu Kustaa III:n
iloinen ja leikkisä, vaan irstas aika. Laulaminen sujui häneltä hyvin
liukkaasti sekä vanhalla runomitalla että myös riimiksi. Häneltä onkin
jäänyt koko joukko tilapäisiä runoja, joista kuitenkin tällä ajalla tuli
painetuksi ainoasti onnentoivotus väitökseen v. 1754, runo Kustaan
häistä 1766 ja hallituksen viinatehdasasetusta puolustava runo
viinankeitoksesta ynnä siihen yhdistetty Wiinasta Walitus Wirsi Runo
Raukan kuolemasta 1777. Myöhemmin julkaistuja[90] ovat nimipäivä-
ja kummiruno, "apulaista tarvitseva maanmittari", laulu papin rouville
l:nä päivänä Toukokuuta ja Taivallinen Morsian Tanssi, joka on paras
kaikista. Enimmät näistä ovat leikillistä laatua, muutama oikein
rivokin.
Juhana Abrahaminpoika Frosterus, ennen mainittujen Jaakko ja
Abraham Frosterus'en nuorin veli, syntyi v. 1720 Paltamossa, jossa
isä oli kirkkoherrana. Tuli ylioppilaaksi 1736 ja maisteriksi 1745, sai
seuraavana vuonna koulunrehtorin ja pastorin paikan Kajaanissa,
muutti sieltä Sotkamon kirkkoherraksi 1763, nimitettiin jumaluus-
opin tohtoriksi 1800 ja kuoli 1809. Hän oli hyvä suomenkielen tuntija
ja taitaja. Tämän taitonsa on hän varsinkin osoittanut runoissansa,
häärunossa vuodelta 1764 sekä v. 1787 painetussa runossa Jumalan
Pyhästä Laista, jotka samassa todistavat hänessä olleen
todellisemman runokirjan kuin kaikissa muissa hänen aikalaisissansa.
Näytteenä hänen runotaidostaan olkoon seuraava palanen
häärunosta, joka on hyvin kuvaava tälle hempeälle runoudenlajille
yleensä.

Cosca läickyi lämmin tuuli,

Kilo kijlsi wetten päällä
Armahasta auringosta,
Sätehistä suloisista,
Silloin jouduit juontehesa
Linnut meille muilda mailda:
Pääskönen pani pesänsä;
Wesi lindu wieretteli,
Suoritteli sulkiansa,
 Suositteli sulhastansa.
Weden caria caiwostansa,
Weden hirmu hauwin poica,
Wedäxen sywästä wedestä,
Talwi majasta mataapi
Kannoille rakendamahan
Leickiänsä lämbymäsä,
Silloin kätki couckuluunsa,
Suunsa tutkamet teräwät.
Mehtzot mustisa mecoisa,
Ucot uliat urohot,
Wuorten nousit notkelmista,
Näpittelit näppiänsä,
Calliolla calcuttelit,
Cutzuit cumpanins cocohon.
Teeret tulit tanderelle,
Cukertiwat cuusicoisa,
Soitit soilla soittimensa.
Pyytkin pyörit pensahisa;
Linnut pienet parvesansa
Kielten kilwasa kihisit,
Wisertelit wirsiänsä.
Nijnpä hekin häitä laitoit
Suwen suodun suosiosa. —
Eipä ihmet ihmisistä,
Että hekin ennättäwät
Mennä nuorna naimisehen
Keskellä kesä sydändä,
Caswon caiken cucoistaisa.
Jalosti runollinen esitystavassaan on myös hänen kirjasensa
Hyödyllinen Huwitus Luomisen Töistä v. 1791. joka on
kansantajuinen luonnon-ilmiöiden selityksen koe, ensimmäinen ja
kauan aikaa ainoa suomenkielellä. Tämän vuoksi ynnä myös
miellyttävän sisällyksensä tähden on se hyvin useasti tullut
uudestaan painetuksi, yhdeksännen kerran v. 1850. Kieli siinä on
verrattomasti puhtaampi siihen aikaan tavallista, vaikk'ei kuitenkaan
aivan vapaa ruotsalaisuuksista. Ruotsinkielellä on hän samana
vuonna julkaissut kertomuksen Sotkamon pitäjästä.
Lopuksi on mainittava, että etevin ruotsinkielinen runoilijamme tällä
ajalla, Frans Mikael Franzén, on siksi muistanut oman kansansa
kieltä, että sille rikkaudestaan on suonut edes yhden murusen. Hän
on nimittäin Åbo Tidningar lehteen 28 p. Syyskuuta 1805 painattanut
suomeksi mukailemansa ruotsalaisen kansanlaulun "Bewara, Gud,
wår Kung" nimellä Weisu Kuningalle Suomen kansalda.

8. Talonpoikais-runous.
Puheenaolevan aikakauden loppupuolella ilmestyy kirjallisuuteemme
omituinen runouden välimuoto, joka on tavallaan kansanrunoutta ja
tavallaan taiderunoutta, vaan ei kumpiakaan näiden sanojen
varsinaisessa merkityksessä. 18:n vuosisadan keskipalkoilta, näet,
alkaa painosta tulla koulunkäymättömäin talonpoikain tekemiä
runoelmia. Joku semmoinen on jo vuosisadan alkupuolelta
löydettävissä, mutta vasta loppupuolelta niitä tavataan
huomattavassa määrin.
Länsi-Suomessa on tämä talonpoikais-runous edellä esitetyn
taidetekoisen runouden suoranaista kaikua. Sekin on osaksi
hengellistä osaksi maallista laatua; muodon puolesta se noudattaa
yksin-omaan uudempia, virsikirjasta opittuja runomittoja.
Talonpoikaisista hengellisistä runoilijoista merkillisin ja tuotteliain oli
Tuomas Ragvaldinpoika. Hän oli syntynyt Tyrväällä 1724, asuskeli
1760 ja 1770 luvulla enimmäkseen Turussa ja muutti sitten
Loimaalle, jossa kuoli 1804. Jo nuoruudestaan vaivaisena ei hän
raskaasen työhön kyennyt, vaan elätteli itseään tilapää-virsien
sepittämisellä. Niitä on tullut painetuksi noin 130 kappaletta, 48 eri
julkaisussa, ja paljon on vielä jäänyt painattamatta. Näissä on
ainoasti pari varsinaista virsikokoelmaa, muut ovat hää-, hauta- ja
hovivirsiä, mutta nekin kaikki hengellistä laatua. Miellyttävää on
nähdä, kuinka Tuomas, vaikka hänellä oli tämmöisien sepittäminen
elinkeinona, ei milloinkaan alennu imartelijaksi. Häävirsissä hän ei
ylistele pariskunnan avuja eikä kuvaile heidän tulevaa onneansa,
vaan puhuu ankarasti avioelämän velvollisuuksista. Hautavirsissä hän
samaten harvoin ja silloinkin vaan sivumennen kiittää kuollutta;
pääasiana ovat kehoitukset ja varoitukset jälkeenjääneille.
Hovivirsissäkin ilmenee sama mieliala. Esim. ilolaulussa Kustaa III:n
käynnistä Suomessa hän ensimmäisessä värssyssä kyllä riemuitsee,
mutta heti liittää siihen toisen, jossa moittii, että maallista ylimystä
niin suuremmoisesti vastaan otetaan, vaan taivaallisen kuninkaan
tulosta ei olla milläänkään. Kansalle ovat hänen virtensä olleet
hyvinkin rakkaat, mutta erinäistä runollista arvoa ei niille saata
antaa. Mielikuvitusta ei hänellä sanottavasti ollut, ja hänen jumalinen
tunteensa, jos kohta syvä, ei ole kylläksi innokas antamaan voimaa
virsille; enimmissä vallitseekin äly. Sen lisäksi tulee, että ne ovat
pitkäveteisiä, ja että niissä riimi ja värssymitta ovat huononlaisia.
Pari niistä on kuitenkin korjaamalla ja lyhentämällä otettu uuteen
virsikirjaamme.
Yksityisiä hengellisiä virsiä ovat julkaisseet Juhana Eerikinpoika
Kasvolan kylästä Paimiosta 1764, Antti Kreunpoika Nousiaisista 1768
ja Antreas Livon, kuolemaan tuomittu vanki, 1770.
Maallisten laulujen tekijänä esiintyy Juhana Juhananpoika Junnila,
[91] kestikievari Ihoden kylässä Pyhämaan pitäjässä. Hän on laulanut
Kustaa III:n murhasta 1792, kuninkaasta ja hänen perheestään 1793
ja Kustaa IV:n Aadolfin häistä 1799; kaikki ovat kuitenkin järin
huonoja kyhäyksiä.
Itä-Suomessa tämä uudempi kansanrunous on aivan toista
luonnetta. Se on kauttaaltaan maallista laatua ja käyttää melkein
yksin-omaisesti Suomen kansan vanhaa runomittaa. Että siihenkin
herrasmiesten sepittämät runot ovat jossakin määrin vaikuttaneet,
on hyvin luultavaa, mutta se on varmaan vanhempi ja on itse paljoa
suuremmassa määrin vaikuttanut aikakauden taiderunouteen. Sen
juuret ovat etsittävät syvemmältä, entisen kansanrunon maaperästä.
Eroitus on kuitenkin myös silmäänpistävä. Tämä uusi laji
kansanrunoutta on vanhaan verraten samassa suhteessa kuin esim.
Saksan kirjallisuudessa n.k. Meistersänger (käsityöläislaulajat)
ritarillisiin laulajiin. Kaikki runollisuus on siitä kadonnut, sisällys ja
kuvat ovat aivan arkipäiväisiä; ainoasti satiiri on jonkun-arvoinen.
Ensimmäiset nimeltä tunnetut Itä-Suomen runoniekat ovat Remes-
veljekset Kiuruvedeltä, Matti ja Paavo, joista edellinen, aikoinaan
hyvin kuuluisa, on julkaissut hautarunon Iisalmen provastin Henrik
Helsingius'en muistoksi 1757, jälkimmäinen runon veljensä
kuolemasta 1765.
Vielä huomattavampi mies on Pietari Wäänänen Kuopion puolelta
Murtolahden kylästä nykyistä Nilsiän pitäjää. Hän oli syntynyt 1764,
otti isänsä kuoltua kotitalon hoitoonsa 1791 ja saavutti ahkerana ja
toimeliaana maanviljelijänä pian paikkakuntalaistensa luottamuksen.
Hän oli pitäjässään lautamiehenä ja valittiin v. 1800 talonpoikais-
säädyn edusmieheksi Norrköping'in valtiopäiville. Täällä ollessaan
julkaisi hän runon Kustaa IV:n Aadolfin kruunaamisesta. Toisen
runon sepitti hän Tukholmassa 1805 saman kuninkaan ulkomaan-
matkalta palaamisen johdosta. Porvoon valtiopäiville valittuna v.
1809 oli Pietari Väänänen säätynsä enimmin käytettyjä
luottamusmiehiä. Niillä tutustui hän myös Suomen uuteen,
jalomieliseen hallitsijaan ja kirjoitti Napoleonin sodan jälkeen runon
Aleksanteri I:stä, joka toimitettiin Pietariin keisarin itsensä
nähtäväksi. V. 1828 muutti hän asumaan Kuopion kaupunkiin, jossa
jonkun aikaa eli ruokatavarain kauppiaana. Viimeiset ikävuotensa
vietti hän Taipalsaarella, jossa hänen poikansa nimellä Venell oli
pappina, ja kuoli siellä 1846.
Toinen Wäänänen, vaikk'ei edelliselle ollenkaan sukua, oli Heikki
nimeltä, myös Konsaheikiksi sanottu. Hän oli köyhä työmies Oulusta,
joka kylästä kylään kulkien elätti itseään viulunsoitolla ja runonteolla.
Hän kuoli lämpöiseen uuninkiukaasen, johon oli viinapäissään
mennyt makaamaan. Hänen tekemänsä on v. 1801 painettu
Lystillinen Runo-Laulu Sijtä kummasta Kala-Kukosta, johon oli kissa
karvoineen sisään leivottu ja joka Oulun tulliportilla työnnettiin
ahneelle tulliherralle kouraan. Myöhemmin on julkaistu runot
Kellonkylän Mariasta ja Oulun piioista eli Orjaväestä.[92]
Viimeksi on mainittava kuuluisin kaikista talonpoikaisista
runoniekoistamme, Paavo Korhonen. Hän on kuitenkin tällä
aikakaudella julkaissut ainoasti Kolme Hengellistä Wirttä 1799 ja
Huwittawaiset Hää-Laulut, luvultaan neljä, uudemmilla runomitoilla,
v. 1807. Hänen varsinainen vaikutuksensa, niinkuin yleensä koko
tämän runoudenlajin kukoistus-aika, alkaa vasta Suomen erottua
Ruotsinvallan alta, jolloin talonpojissakin kansallistajunta herää.

9. Suorasanainen hengellinen ja taloudellinen

kirjallisuus. Yleiskatsaus.
Suorasanainen kirjallisuus tälläkin aikakaudella oli vielä melkein
yksin-omaisesti hengellistä lajia. Ennen Isoavihaa painettiin varsinkin
paljon saarnoja. Saarnantekijöistä näemme taaskin ensimmäisenä
Lauri Pietarinpoika Tammelinus'en, joka vv. 1644-70 on painattanut
kaksi saarna-kokoelmaa ja kolme erinäistä saarnaa. Toisia ahkeria
saarnankirjoittajia mainittakoon Tuomas Rajalenius, kotoisin
Huittisista, joka oli ollut ensimmäisiä ylioppilaita Turussa nimellä
Raja, sittemmin työskennellyt kolleegana Porin koulussa sekä
apulaisena ja kappalaisena kotipitäjässään, viimein kirkkoherrana
Tyrväällä kuollut v. 1688; Abraham Ikalensis, Ikaalisten kirkkoherra
(k. 1675) ja Kristian Procopaeus, Loimaan kirkkoherra (k. 1693).
Paitsi näitä on vielä joukko semmoisia, jotka ovat julkaisseet ainoasti
yhden saarnan kukin. Enimmät näistä saarnoista ovat tilapäisiä hää-
ja hautapuheita. Myös suomennettiin silloin Rothovius piispan
ruotsinkielinen, 20 saarnaa sisältävä kokoelma.
Samaan aikaan ilmestyi muutamia muitakin mainittavia
suomennoksia, esim. tuo kansallemme niin rakas Juhana Arndt'in
Paradisin Yrti tarha 1670, josta kahdeksas painos tuli v. 1863;
samaten toisenkin mainion saksalaisen pietistin Juhana Gerhard'in
Pyhät Tutkistelemuxet 1680, jotka yhdennentoista kerran painettiin
uudestaan v. 1875. Tämän jälkimmäisen kirjan suomentaja, meille jo
sananlaskuin kerääjänäkin tuttu Lohjan kirkkoherra Gabriel
Tammelinus on suomentanut vielä toisen, useat kerrat uudestaan
painetun kirjan, nimeltä Christillinen Muisto-Kirja 1679.
Suomentajana on vielä mainittava Pirkkalan kirkkoherra Jaakko
Raumannus (k. 1678), joka käänsi Augsburg'in uskontunnustuksen
1651 ja Luther'in suuren katkismuksen 1674. Tähän aikaan kuuluu
myös vanhemman Gezelius'en Yxi paras Lasten tawara, aapiskirja ja
katkismus, vuodelta 1666, jota on levinnyt kansaamme noin 70
painosta.
Isonvihan jälkeen on huomattavimpia suorasanaisia hengellisiä
kirjailijoita, paitsi jo mainittua Abraham Achreniusta, Juhana
Wegelius, Tyrvään provastin poika, syntynyt Tukholmassa 1693,
tullut Turun yliopistoon 1709, ollut vanhempainsa kanssa paossa
Ruotsin puolella, vihitty papiksi 1720, päässyt kappalaiseksi
Enontekiäisiin 1721, opettajaksi Tornion kouluun 1726 ja viimein
Oulun kirkkoherraksi 1757, jossa virassa kuoli 1764. Hänen
postillaansa Se Pyhä Ewangeliumillinen Walkeus Taiwallisesa Opisa
Ja Pyhäsä Elämäsä, joka ilmestyi kahdessa osassa vv. 1747 ja 1749,
kiitetään suuresti. Kolmas painos tuli v. 1848,[93] ja ruotsalaista
käännöstä siitä julkaistiin vv. 1853-56. Sama tekijä on vielä
toimittanut kirjasen Yxi Tarpellinen Coetus ja Tutkistelemus Rippi-
Wäen Canssa v. 1762. Toinen postillan kirjoittaja oli Vehmaan
kappalainen Antti Björkqvist (1741-1809). Hänen v. 1801
julkaisemansa Uskon harjoitus Autuuteen on ilmestynyt kuudessa
painoksessa ja myös ruotsiksi käännetty. Lisäksi mainittakoon
ruumissaarnain kirjoittajina Limingan kirkkoherrat Mattias Pazelius
(k. 1771) ja Tuomas Stenbäck (k. 1776) sekä Lapuan kirkkoherra
Iisak Lithovius (k. 1788). Paljoa enemmän kuin alkuperäisiä teoksia
on tälläkin ajalla käännöksiä, enimmiten ruotsinkielestä. Puoleksi
alkuperäinen, puoleksi saksasta suomennettu on Turun kappalaisen,
sittemmin Kemin kirkkoherran Iisak Ervast'in (k. 1757) Rucous-Kirja
vuodelta 1734, seitsemännentoista kerran painettu v. 1880.
Maallista suorasanaista kirjallisuutta on tuskin nimeksikään ennen
Porthan'in vaikutusta. Isonvihan perästä ruvettiin kyllä ahkerasti niin
Suomessa kuin Ruotsissakin kirjoittamaan taloudellisista aineista,
josta tämä aika sai nimekseen taloudellinen aikakausi. Mutta
Suomen kansalle ja kirjallisuudelle niistä harrastuksista ei lähtenyt
suurta hyötyä, sillä kaikki semmoiset kirjat toimitettiin ruotsiksi.
Suomenkielellä ei ilmestynyt käytännöllisistä aineista koko tällä ajalla
enempää kuin pari, kolme pientä vihkosta, niinkuin: Neuwo Palando-
Wijnan Hyödytyxestä ja Wahingosta 1747, Pienden Lasten
Tarpellinen Holhomus ja Perääncatzomus 1756 sekä Lyhykäinen
Neuwo, Hywihin Ja Sijwollisihin Ihmisten Tapoin, Nuorudelle 1761.
Paitsi näitä löytyi silloin tällöin joku sentapainen kirjoitus
almanakoissa, joita matematiikan professori, sittemmin Turun piispa
Lauri Tammelin (k. 1733) oli alkanut toimittaa suomeksi vuodesta
1705. Muutamissa vuosikerroissa on myös hänen tekemänsä,
historioitsijoillekin tärkeä kertomus Isostavihasta.
Vasta Porthan'in aikoina saivat umpisuomalaisetkin vähän
runsaammalta nauttia sen ajan hengen tuotteita. Almanakoissa alkaa
siitä lähtien säännöllisesti ja yksin-omaan ilmestyä taloutta koskevia
kirjoituksia. Eri kirjoina julkaistuista käytännöllisistä teoksista ovat
Ganander'in molemmat lääkärikirjat ja Juhana Frosterus'en
luonnonkirja jo mainitut. Niiden rinnalle ovat vielä asetettavat
Suomenkieliset Tieto-Sanomat, ensimmäinen sanomalehti-yritys
suomenkielellä. Siitä painettiin näytenumero Syyskuulla 1775
(nimellä Suomalaiset Tieto-Sanomat) ja sitä toimitettiin koko
seuraavan vuoden kuluessa, mutta lakkautettiin sitten tilaajain
puutteessa. Sen koko oli puoli oktaavi-arkkia, joka tuli painosta kaksi
kertaa kuukaudessa. Lehden ilmestymiseen oli luultavasti antanut
aihetta Porthan'in v. 1771 alkuunpanema ruotsinkielinen lehti. Vaan
sisällykseltään se erosi tykkänään tästä vanhemmasta
virkaveljestään. Se oli näet yksin-omaan aiottu talonpojille ja sisälsi
pääasiallisesti kirjoituksia maanviljelyksestä ja karjanhoidosta sekä
tavallisimpain ihmis- ja eläintautien parantamisesta, liittäen siihen
ainoana henkisempänä lisänä alkeiskurssin maantiedossa. Lehden
toimittaja Antti Lizelius oli talonpojan poika Tyrväältä, syntynyt v.
1708, tullut ylioppilaaksi 1732 ja maisteriksi 1735, saanut kolleegan
paikan Turun koulussa 1737 sekä määrätty kirkkoherraksi Pöytyälle
1741 ja v. 1769 Mynämäelle, jossa kuoli 1795. Hän oli taitava
suomenkielen tuntija, jonka vuoksi hänelle kaksi kertaa uskottiin
uutten suomalaisten raamatunpainosten valvominen. Edellisellä
kerralla sanotaan hänen oikaisseen monta kohtaa niin hyvin
käännöksen tarkkuuteen kuin myös kielen puhtauteen nähden;
jälkimmäisellä kerralla oli hänen toimenansa ainoasti k-kirjaimen
muuttaminen vanhentuneen c-kirjaimen sijaan. Myös
sanomalehdellään ilmoitti hän olevan sen käytännöllisen tehtävän
ohella tarkoituksena myös ahkeroida "Suomen kielen selkeydestä,
sen omasta, luonnollisesta puhen parresta, painawaisten sanain
walitzemisesta ja eroittamisesta, niin myös niitten muista kielistä
wuorottuin mahdollisesta wieroittamisesta".

Suomalainen kirjallisuus puheena olevalla aikakaudella on siis

moninpuolin kehittynyt, vaan ei likimainkaan niin ripeästi, kuin sen
elinvoimainen alku lupaili. Sen suhteellinen merkitys maamme
kirjallisessa tuotannossa päinvastoin yhä vähenee. Lukumäärään
nähden on suomenkielinen kirjallisuus aikakauden edellisellä
puoliskolla, jos sitä vertaa ruotsinkieliseen, enää ainoasti niinkuin
yksi kolmeen, tämä latinankieliseen verraten vielä niinkuin yksi
kahteen. Isonvihan jälkeen suomenkielisten kirjojen suhdeluku
vähitellen jälleen kohoaa kymmenennestä osasta lähes
viidennekseen, vaan samalla myös ruotsinkielisten julkaisujen, joka
nousee melkein latinankielisten tasalle. Ylivaltansa koko
Ruotsinvallan aikana säilytti latina etupäässä tieteellisen
kirjallisuuden kielenä, vaikka tälläkin alalla, niinkuin on mainittu,
ruotsi v. 1749 asettui sen rinnalle. Mutta varsinaisen
kaunokirjallisuuden maassamme anasti ruotsinkieli alun pitäen. Eikä
ole liioin ihmeteltävää, vaikka kyllä surkuteltavaa, että ne
Suomalaiset, joilla oli runsaampi runolahja, kirjoittivat ruotsiksi.
Ennenkin Isoavihaa teki Ruotsissa alkuun pantu kansankielisen
taiderunouden viljelys tämän kielen käyttämisen helpommaksi, jota
paitsi sillä oli paljoa suurempi hetkellinen kunnia voitettavana.
Isonvihan jälkeen tuli lisäksi, että mainittujen Suomalaisten
äidinkielenä oli ruotsi, ja että heidän siis olisi ollut vieläkin vaikeampi
suomea viljellä, Suomenkieliseen runoiluun, niinkuin olemme
nähneet, eivät ryhtyneet muut kuin keskinkertaiset lauluniekat, jotka
eivät ruotsinkielellä olisi saaneet ääntänsä kuuluviin.
Suomalainen kirjallisuus, joka oli kansallisen kirkon helmassa
syntynyt, pysyi yhä edelleen mitä likeisimmässä yhteydessä kirkon
kanssa, sillä melkein kaikki kirjallisuuden harjoittajat tälläkin
aikakaudella kuuluivat pappissäätyyn. Tämä seikka oli aivan
luonnollinen seuraus maamme sivistys-oloista. Porvarissäädyssä
kirjallista oppia siihen aikaan vielä harvoin löytyi, ja muussa
virkamiehistössä, niinkuin tiedämme, oli paljon Ruotsista verekseltä
tulleita jäseniä, jotka suomea eivät osanneet ollenkaan. Papit
yksistään olivat milt'ei kauttaaltaan suomalaista sukuperää, sillä
yleinen sääntö oli, että papiksi pyrkijä ainoasti omassa
hiippakunnassaan voi saada paikan. Suuri osa heistä oli suorastaan
talonpoikais-säädystä lähteneitä ja sukulaisuuden siteitä vahvistivat
yhä uudelleen naimisliitot pappein ja talonpoikain lasten välillä,
varsinkin Pohjanmaalla, missä mainittu sääty oli itsenäisen asemansa
paraiten säilyttänyt. Papit olivat muuten virkansakin kautta enimmän
velvoitetut kansan keskellä elämään ja käyttämään sen kieltä.
Ainoasti yhdellä kirjallisuuden alalla, joka vielä on esittämättä,
nimittäin lakitieteellisellä, oli koko työ jo siirtynyt milt'ei yksin-omaan
maallikkojen käsiin. Vaan siitä työstä on meidän enemmän
kiittäminen muutamain yksityisten virkamiesten erityistä
asianharrastusta, kuin maahamme perustettujen maallisten
virastojen yleistä vaikutusta, niinkuin seuraavasta kyllin selvinnee.

10. Suomenkielen virallinen käytäntö.

Olemme nähneet, mitenkä melkein yksin ajoin hengellisen
kirjallisuuden kanssa oli ilmautunut muutamia kokeita kielemme
käyttämiseen myös yhteiskunnallisissa ja virallisissa asioissa.
Puheenaolevalla aikakaudella on niitäkin paljoa enemmän, vaikka
mainituista ulkonaisista syistä työ edistyi hitaasti ja valmistui
myöhään.[94]
Suuret ja alinomaiset sodat, joihin yhtenään vietiin tuhansittain
Suomen poikia, tekivät sota-artikkelein kääntämisen suomenkielelle
tarpeelliseksi. Hallitus ei kuitenkaan joutanut muistamaan tätä
kipeää tarvetta, vaan yksityinen mies, Hartikka Speitz nimeltä, täytti
sen palkattomalla vaivallaan, vieläpä omalla kustannuksellaan.
Hartikka Henrikinpoika Speitz oli syntyisin Sääksmäeltä, jossa hänen
isänsä eli Hollolan ja Satakunnan tuomiokuntien lainlukijana. Hänen
opinnoistaan ei ole tietoa, mutta ainakin hän oli taitava latinan ja
saksan kielissä. Hän tavataan ensi kerran v. 1623 lainlukijana Korpon
ja Mynämäen tuomiokunnissa, vaan menetti jo seuraavana vuonna
paikkansa jonkun virkavirheen tähden. Myöhemmin esiintyy hän
kaikellaisissa oikeusriidoissa, viimein itse hovioikeutta ynnä sen
presidenttiä Juhana Kurck'ia vastaan. Tyytymättömänä päätöksistä,
jotka arvattavasti olivat hänelle vastaisia, oli hän heitä moittinut sekä
suullisesti että kirjallisesti ja tuomittiin sen vuoksi kuolemaan v.
1645. Tämän tuomion kuitenkin kuninkaan-oikeus v. 1647 helpoitti
kuuden vuoden vankeudeksi. V. 1649 tiedetään hänen olleen vielä
vankina Hämeenlinnassa,[95] mutta hänet tavataan samaan aikaan
taas uusissa riidoissa oikeuden edessä. V. 1654 mainitaan hän jo
kuolleena.
Suomennoksensa Kustaa II:n Aadolfin sota-artikkeleista painatti
Hartikka Speitz rinnakkain ruotsinkielisen alkutekstin kanssa v. 1642.
Siihen työhön hän sanoo, kreivi Pietari Brahelle omistetussa, sekä
ruotsin- että suomenkielisessä esipuheessa, ryhtyneensä ex zelo seu
amore Patriae (isänmaan kiihkosta eli rakkaudesta) ennen
cachtakymmendä aijastaika sitten, eli kohta sen jälkeen kuin
mainitun kuninkaan sota-artikkelit olivat alkukielellä ilmestyneet v.
1621. Vaikuttimen yritykseensä hän selittää seuraavin sanoin: "Näky
likimittäin Surcoitelldawa olewan, joss eij ne uskolliset Suomen
Solldatit — — taidais jotakin niistä ymmerdä". Vielä selvemmin hän
tuo esiin ajatuksensa eräässä, arvattavasti myös kreivi Brahelle
kirjoitetussa kirjeessä. Hän siinä sanoo kauhistuksella nähneensä,
kuinka yksinkertaisten ja ruotsinkieltä taitamattomain sotamies-
parkain Suomessa tätä ennen on täytynyt mennä kuolemaan,
niinkuin nauta- tai lammaskarjan, rikkomisista sota-artikkeleita
vastaan, joiden sisällyksestä raukat eivät ikinä ole saaneet mitään
tietoa tai selitystä. Yksistään ruotsinkielisellä nimilehdellä hän
ilmoittaa nyt julkaisseensa tämän suomennoksensa Ruotsin
hallituksen luultavaksi mielihyväksi, entisen Suomen
kenraalikuvernöörin Pietari Brahen antamalla erityisellä luvalla ja
isänmaalle sekä erittäin omalle kansalleen suosioksi. Nimensä
jälkeen on hän vielä piirtänyt sanat Tavast-Finlandus (Hämäläis-
Suomalainen).
Tässä muodossa ei Hartikka Speitz'in suomennosta kuitenkaan
suvaittu päästää julkisuuteen. Hänen täytyi toimittaa uusi painos
esipuheestansa, joka ei enää ole kreivi Brahelle, vaan "kristilliselle
lukijalle" omistettu, ja josta myös valitus suomalaisten sotamiesten
surkeasta kohtalosta on kokonaan kadonnut. Samalla kertaa
painettiin nimilehtikin uudestaan ja poistettiin siitä sekä ilmoitus
kreivi Brahen antamasta suosiollisesta luvasta että sanat "erittäin
omalle kansalleen". Sitä vastoin on tekijän kansallisuudenosoituksen
jälkeen lisätty Svecus (Ruotsalainen). Näyttää siis melkein siltä, kuin
hallituksessa ei olisi oltu oikein hyvillään siitä, että suomalainen mies
näin julkisesti ilmaisi kansallisen mielialansa. Tämä on kuitenkin
ainoa esimerkki 1600 luvulta semmoisesta suomalaisuuden pelosta.
Seuraavana vuonna 1643 kustansi Speitz painosta useampia
vuoritöitä koskevia asetuksia, niin-ikään sekä alkukielellä että
suomeksi käännettyinä. Mainitussa kirjeessään, joka on vuodelta
1642, hän puhuu myös aikomuksestaan vast'-edes suomentaa koko
Ruotsin lain. Että hän tämän aikeensa on toteuttanutkin, siitä on
tohtori K.R. Melander[96] äskettäin löytänyt varman tiedon eräässä
hänen poikansa anomuskirjeessä valtiokanslerille Aksel
Oxenstjernalle vuodelta 1648. Siinä, näet, poika rukoilee vapautusta
onnettomalle isälleen, jonka ilmoittaa vankeudessaan, valtiokanslerin
aikaisemmin antamasta käskystä, suomentaneen koko lakikirjan,
paitsi kirkkokaarta. Isänsä puolesta hän vielä pyytää, että
valtiokansleri suosiollisesti toimittaisi tämän suomennoksen painoon,
ennen kuin suru oli kalvanut katki suomentajan elämänlangan;
muuten voisi tapahtua, että tämä ylen tarpeellinen teos jäisi yhä
edelleen puolitekoiseksi, Suomenmaalle suureksi vahingoksi.
Valitettavasti kävi pojan ennustus toteen. Hartikka Speitz'in
lainsuomennos ei ainoastaan jäänyt painattamatta, vaan sen
käsikirjoituskin hävisi teille tietymättömille, niin että siitä jäi jäljelle
ainoasti muisto, jonka vasta nykyinen tutkimus on saanut
selvitetyksi. Ett'ei se enempää huomiota aikoinaan herättänyt, siihen
lienee ollut syynä toinen lainsuomennos, joka Turun hovioikeuden
esimiehen Juhana Kurck'in kannatuksella samoihin aikoihin valmistui,
ja vaikk'ei sekään päässyt painetuksi, kuitenkin säilyi
käsikirjoituksena.
Tämän suomennoksen tekijä oli Abraham Kollanius, samannimisen
kappalaisen poika Karkusta. Tuli ylioppilaaksi ensin Upsalaan 1636,
josta siirtyi Turun uuteen yliopistoon 1640. Pääsi maisteriksi
ensimmäisissä vihkiäisissä 1643, vaan ainoasti armoilla ja sillä
ehdolla, että vielä täydentäisi tietojansa yliopistossa. Haki v. 1645
notaarin virkaa yliopiston konsistoorilta, mutta sai kieltävän
vastauksen, osaksi siitä syystä, että vastoin sitoumustansa oli
oleskellut maaseudulla ja laiminlyönyt opintojansa, osaksi
puutteellisen ruotsinkielen-taidon tähden. Pääsi v. 1650 hovioikeuden
auskultantiksi ja määrättiin alalaamanniksi Karjalan tuomiokuntaan,
johon virkaan sai hovioikeuden vahvistuksen 1652. Kun tuo vahvistus
Tukholmassa kumottiin, määrättiin hänet seuraavana vuonna Yli-
Satakunnan tuomarille lainlukijaksi. V. 1657 pääsi hän uudelleen
Karjalan tuomiokunnan alalaamanniksi, mutta joutui kohta
esimiehensä kanssa riitoihin palkasta, josta v. 1662 vielä
hovioikeuteenkin valitti, ja joutui sen johdosta vähäksi aikaa
virattomaksi. Kuitenkin, kun hänen esimiehensä samana vuonna
kuoli, ja tämän ottama uusi alalaamanni tuli toiseen paikkaan
siirretyksi, sai hän virkansa takaisin. Kollanius kuoli v. 1667
luultavasti kotipuolellaan Karkussa, jossa hänellä oli maatila Karkun
kylässä ja jonka kirkkoon hänet haudattiin.
Lainsuomennokseensa oli Abraham Kollanius ryhtynyt jo v. 1645 ja
kolmessa vuodessa saanut valmiiksi käännetyksi sekä maan- että
kaupunginlain ynnä vielä oikeudenkäynti-järjestyksen. Tämän
suomennoksensa lähetti hän sitten, luultavasti presidentti Kurck'in
välityksellä, Kristiina kuningattarelle, jonka käskystä suomentamistyö
mainitaan tehdyn, sillä pyynnöllä, että se valtion kustannuksella
julkaistaisiin. Kuningatar toimitti sen heti Turun hovioikeudelle
tarkastettavaksi, ja hovioikeus puolestaan määräsi tarkastajiksi
alalaamanni Henrik Jaakonpojan ynnä kolme lainlukijaa Hämeestä ja
Satakunnasta, pidättäen esimiehelleen Juhana Kurck'ille ja kolmelle
assessorille oikeuden viimeiseksi tutkia vielä heidänkin työtään.
Tarkastajat eivät näy ollenkaan tyytyneen Kollanius'en
suomennokseen, vaan laskettelivat sen kielestä kaupungilla pilkkaa
ja rupesivat itse päästänsä ihan uutta suomennosta valmistamaan.
Siitä pilkasta antoi heille hovioikeus, Kollanius'en valitettua, kovat
nuhteet, jonka johdosta kaksi heistä luopui toimestaan ja ainoasti
mainittu Henrik Jaakonpoika[97] ynnä yksi lainlukijoista Antti
Pachalenius[98] pysyivät työssä. He tekivät kuitenkin työtään hitaasti;
vasta v. 1653 ilmoittaa hovioikeus kuningattarelle sen joutuneen
valmiiksi. Mutta nyt moitti Kollanius vuorostaan heidän
suomennostansa huonoksi, jonka tähden hallitus käski hovioikeuden
verrata ja tarkastaa kumpaistakin. Siihen koko työ sitten jäikin.
Juhana Kurck, joka oli asiaa hartaimmin ajanut, oli edellisenä vuonna
kuollut; uusi komitea piti kyllä asetettaman, mutta assessoreilla ei
näyttänyt liikenevän muilta jokapäiväisiltä toimiltaan aikaa
milloinkaan tähän tehtävään. Vuoden 1668 valtiopäivillä otti
Satakunnan ylisen kihlakunnan edusmies anomuksen muodossa,
uudelleen esille kysymyksen Ruotsin lain suomentamisesta, johon
hallitus vastasi, että valmis käännös jo oli olemassa, ja että
painatuksesta päätettäisiin, niin pian kuin sitä oli ennätetty
tarkastaa. Vaan samaan aikaan oli ruvettu miettimään Ruotsin
lakikirjan parantamista ja siitä syystä lienee katsottu sopivimmaksi
jättää suomennoksen painatus toistaiseksi, siksi kunnes tarpeelliset
uudistukset itse alkuteoksessa oli pantu toimeen. Että Kollanius'en
lainsuomennos näin jäi painattamatta, oli suureksi vahingoksi ei
ainoastaan lainkäytölle, vaan myös kansalliselle edistymiselle
maassamme. Sillä Kristiina kuningattaren käskykirjeestä
hovioikeudelle näkyy, että tämä suomennos aiottiin asettaa lailliseen
arvoon aivan ruotsalaisen alkutekstin rinnalle, ja epäilemättä sen
lopullinen tarkastus juuri siitä syystä pidätettiin hovioikeudelle. Jos
se olisi aikoinaan valmistunut, niin olisi kukaties maan oma kieli jo
silloin voinut tulla lakikieleksi.
Sinnepäin alkoi tähän aikaan asia muutenkin vähän kallistua. Hyvin
tavalliseksi tuli, että alituomarit pöytäkirjoihinsa panivat lyhyempiä
tai pitempiä lauseita suomeksi, ottaen asian-omaisten sanat sinänsä.
Ja vaikka tätä tapaa 1600 luvun lopulla ruvettiin hovioikeuden
puolelta kovasti vainoamaan ja kielto toisensa perästä lähetettiin niin
tuomarikunnalle yleiseen kuin yksityisille lakimiehille, kesti kuitenkin
kauan vielä 1700 luvulla, ennen kuin suomenkieli saatiin
pöytäkirjoista kokonaan poistetuksi.
Pian sen jälkeen, kuin Kollanius'en lainsuomennos oli ollut
hovioikeuden tarkastettavana, ja mahdollisesti juuri sen johdosta,
että hallituksen huomio nyt oli Suomen kansan tarpeihin tässä
kohden kääntynyt, ruvettiin myös säännöllisemmin
suomennuttamaan ja julkaisemaan virallisia asetuksia. Jo edellisellä
aikakaudella oli niitä muutama suomenkielellä painettukin,
ensikerran v. 1615; mutta enimmiten oli niiden sisällys tullut ainoasti
suullisesti keräjillä tulkituksi tai kirjoitetusta luetuksi julki.
Ensimmäinen asetusten suomentaja oli ennenmainittu runouden ja
logiikan professori Eerik Justander. Hän suomensi vuodesta 1655
alkaen, virallisesta määräyksestä, vaan kauan aikaa ilman mitään
palkkiota, kaikki asetukset, joista arveltiin olevan yhteiselle kansalle
apua, ja jatkoi tointansa vuoteen 1667, jolloin muutti pois maalle
kirkkoherraksi. Hänen jälkeensä käytettiin 17:llä vuosisadalla ensin
erästä toista professoria ja sitten kahta yliopiston konsistoorin
notaaria peräkkäin samallaisiin toimiin, joista heille maksettiin
säännöllistä palkkaa valtionvaroista.
Suomen kielen yleisestä tilasta tällä aikakaudella puhuessani
mainitsin jo yhtenä syynä ylhäisten säätyimme ruotsistumiseen, että
niin paljo Ruotsalaisia meidän maahamme tuli virkamiehiksi. Tästä
asiasta valittivatkin Suomen talonpojat välistä. Niinpä esim. Hollolan
molemmat kihlakunnat v. 1689 anoivat saadaksensa ruotuväkensä
upseereiksi vast-edes vaan oman maan miehiä, jotka tunsivat kansan
tavat sekä kielen, koska vieraat päälliköt pahoin kohtelivat
talonpoikia. Vastauksessansa kuningas kyllä arveli mahdottomaksi
ainoasti suomenkielen taidon tähden suoda kellekään viranhaussa
etusijaa, mutta lupasi kuitenkin, jos kelvollisia Suomen miehiä (af
Finska nationen) on hakijoina, erittäin pitää heitä muistissa, Koko
17:llä vuosisadalla näkyykin paljon pannun arvoa suomenkielen
taitoon virkoja täytettäessä. Varsinkin tehtiin niin alhaisempain
virkain suhteen, joissa oli välittömästi tekemistä umpisuomalaisten
kanssa. Mutta on esimerkkejä, jotka osoittavat, että myös
korkeampia virkoja hakiessa oli etuoikeus suomenkieltä taitavalla.
Useampia semmoisia tapauksia mainitaan hovioikeuden-assessoreiksi
pyrkijöistä. Samaten tiedetään monesti tehdyn maaherroja
nimitettäissä. Muistuttipa kreivi Pietari Brahe, kun hän Suomeen
kenraalikuvernööriksi asetettiin, ett'ei osannut maan kieltä. Ja v.
1669, holhoojahallituksen jäsenenä neuvotellessaan Kaarle XI:n
kasvatuksesta, oli hän sitä mieltä, ett'ei olisi hyödytöntä, jos nuori
kuningaskin oppisi jonkun verran suomenkieltä. Samaan aikaan, ei
kuitenkaan tiettävästi seurauksena tästä, oli erästä Suomalaista
Abraham Thauvoniusta, entistä Turun yliopiston professoria, joka
siihen aikaan oli Narvassa superintendenttinä ja sittemmin tuli
Viipuriin piispaksi, pyydetty kuninkaan opettajaksi, vaikk'ei hän sitä
kutsumusta noudattanut.
Mainittu Pietari Brahe, jonka hallitus-aika "kreivin ajan" (s.o. hyvän
ajan) nimellä on näihin asti säilynyt kiitollisen kansamme muistissa,
edustaa joka suhteessa jalointa suuntaa Ruotsin hallituksen
huolenpidossa Suomen kansan hyväksi. Hänellä ei ollut, näet,
Suomalaisten ulkonainen vaurastuminen ja sivistyminen yleiseen
ainoana huolena, vaan hän harrasti myös erittäin meidän
kansallisuutemme luonnollista varttumista ja meidän kielemme
edistymistä. Jo ensikirjeessään valtionholhoojille, jossa hän yliopiston
ja koulujen perustamisen otti puheiksi, veti hän pääsyynä esiin sen,
että ainoasti tällä keinolla "voidaan saada itse tästä kansasta
nousemaan hengellisiin sekä muihin virkoihin soveliaita miehiä".
Käytännössäkin hän sitten, missä vaan oli mahdollista, koki kaikin
tavoin edistää maan omien lapsien pääsyä virkoihin. Esittäessään
esim. Justander'ia yliopiston professoriksi, hän siitä erittäin
huomautti, että tämä oli "Suomalainen kansallisuudeltaan, jotka sillä
maan-äärellä paraiten tulevat toimeen ihmisten kanssa". Kun
ruotsalainen mies v. 1642 oli otettu lainlukijaksi Käkisalmen lääniin,
hän sitä taas kovasti moitti ja käski vaihtaa toiseen, joka oli oloihin ja
kieleen perehtynyt. Samana vuonna hän muistutti Viipurin läänin
kuvernööriä lääninsihteerin vaalissa katsomaan sitä, että viransaaja
molempia kieliä osaisi. Hartaasti hän myös suosi suomenkielen
viljelystä, tutkimista ja käyttämistä kaikilla aloilla. Tarpeellisten varain
hankkimisessa Raamatun suomennosta varten oli hänellä paljon
osaa. Äsken jo mainitsin, että sota-artikkelein julkaiseminen
suomeksi tapahtui hänen myötävaikutuksellaan. Petraeus
suomalaisen kielioppinsa esipuheessa niin-ikään sanoo sen
kirjoittaneensa kreivi Brahen kehoituksesta ja todistaa hänen aina
huolehtineen yhteistä etua, alamaisten onnea ja "että tämän kansan
kieli tulisi kuuluisaksi". Hyvin huomattava on myös kreivi Brahen
lausunto vuodelta 1666, jolloin yliopiston hallituksen puolesta oli
tehty pyyntö saada joku Saksalainen professoriksi, siksi että tämä
varsinaisen tieteensä ohessa voisi omaa kieltänsä Suomalaisille
opettaa. Hän siihen kyllä suostui, mutta lausui samalla, että olisi
vielä parempi, jos Suomessa asuvat Saksalaiset ja Ruotsalaiset
oppisivat suomenkieltä, jolla on "sangen hieno puheenlaatu"
(elegantia dictionis), ja että "muukalaisten taivuttaminen siihen olisi
meidän maakunnillemme kunniaksi".
Eivät kuitenkaan kaikki Ruotsin valtiomiehet näin ylevästi ajatelleet.
Erittäin jos oli joku runsastuloinen virka maassamme pois-
annettavana, jäi kansamme etu muiden näkökohtien tähden heiltä
liiankin usein valvomatta. Kohta Isonvihan jälkeen alkaa taas tiheään
kuulua valituksia sen johdosta, että umpiruotsalaisia yhä pääsi
maahamme virkamiehiksi. Vuoden 1731 valtiopäivillä anoivat
suomalaiset talonpojat saadaksensa joko suomenkieltä taitavia
tuomareita taikka vannotettuja tulkkeja joka kihlakuntaan. Kuningas
heille vastasi, ett'ei valtionvarojen vähyys sallinut jälkimmäistä,
mutta lupasi pitää huolta edellisen haitan poistamisesta. V. 1734
valitti Porvoon hiippakunnan papisto piispa Juslenius'en sekä
Helsingin kirkkoherran Juhana Forskål'in kautta, ja v. 1738 talonpojat
uudelleen samasta asiasta; edelliset vaatien asetuksia
suomennettaviksi tulkkien kautta jälkimmäiset, että kaikkein heidän
virkamiestensä piti osata suomea. Vastauksessansa jälkimmäiseen
anomukseen sanoi kuningas jo antaneensa käskyn uuden (1734
vuoden) lakikirjan ynnä muidenkin Suomen yhteiselle kansalle
tarpeellisten asetusten suomentamisesta ja lupasi myös panna
tuomareiksi sekä muiksi virkamiehiksi Suomessa suomenkieltä
taitavia miehiä, milloin vaan asianhaarat sekä hakijain muu taito ja
virkavuodet sen sallivat. Porvoon papistolle oli kuningas jo v. 1735
vastannut asettaneensa virallisen, vannotun tulkin asetusten
suomentamista varten. Tämän tulkin vaikutus alkaakin pian selvästi
näkyä. Vv. 1721-39 oli tullut lähes sata asetusta suomen kielellä; vv.
1739-66 jo ilmestyi niitä enemmän kuin 300.
Ruotsin lain suomennoskin tuli jonkun ajan kuluttua painetuksi,
vaikka tosin myöhemmin ja toisella tavalla, kuin mitä oikeastaan oli
luvattu. Yksityinen mies se taas oli, joka kyllä yllämainitun
kuninkaallisen käskykirjeen aiheesta, mutta ilman mitään virallista
velvoitusta tai kehoitusta rupesi siihen toimeen. Tämä mies oli
lääninsihteeri Samuli Forseen. Hän oli Lohjan kirkkoherran Juhana
Forsenius'en poika, tuli ylioppilaaksi 1706 ja maisteriksi 1712, otettiin
samana vuonna konsistoorin notaariksi sekä seuraavana
varasihteeriksi yliopistoon, pääsi v. 1714 sihteeriksi Turun ja Porin
läänin maaherran kansliaan ja oli Isonvihan aikana paolla Ruotsissa.
Kohta rauhan tultua muutti hän jälleen takaisin Suomeen ja otti
ahkerasti osaa läänin rappiolle joutuneitten asiain uudestaan
kuntoon panemiseen. Turhaan parempia virkoja haettuansa ja
muitakin vastoinkäymisiä kärsittyänsä — v. 1728 kadotti hän
tulipalossa vasta valmistuneen talonsa ynnä kaiken omaisuutensa ja
joutui sen kautta velkoihin — kuoli Forseen v. 1744. Hänen
lainsuomennoksensa, johon hän oli ryhtynyt 1736, tuli jo v. 1738
käsikirjoituksena valmiiksi ja lähetettiin, ynnä painettu näytearkki,
kuninkaalle hovioikeuden kautta. Mutta Forseen parka pettyi toivossa
saavansa jotakin palkkiota työstään. Kruunu ei ruvennut
kustantamaan edes painatustakaan, vaan ehdoitti, että Forseen itse
pitäisi huolen sen julkaisemisesta, jossa tapauksessa hänelle olisi
suotu siihen teokseen yksinomainen painattamis-oikeus. Tähän
ehdoitukseen ei Forseen voinut suostua, koska ne 300 talaria, mitä
hänellä oli vuotuista palkkaa, eivät riittäneet oman lukuisan
perheenkään elättämiseen. Eräs kirjanpainaja, jolle teos sitten
tarjottiin, vaati, että hallitus takaisi sille tuhat tilaajaa. Tuosta nyt
käski hovioikeus kaikkia alaisiansa virkamiehiä ja pyysi myös
konsistooreja tilaajoita keräämään. Tilauslistoja olikin koko joukko
palautunut, ja Porvoon tuomiokapituli, jolle osa teosta oli
arvosteltavaksi lähetetty, oli jo tehnyt siihen muistutuksensa, kun
Lappeenrannan sota keskeytti kaikki. Forseen itse kuoli, niinkuin
näimme, heti sodan päätyttyä. Turhaan anoi hänen leskensä jotain
korvausta valtionvaroista; hallitus vaan vastasi, että palkitseminen oli
sen asia, joka ottaisi teoksen kustantaaksensa. Ei hovioikeus
myöskään joutanut tarpeen mukaan tarkastamaan tätä
suomennosta, jonka tähden se viimein ehdoitti, että oikeuksien
Suomessa oli edelleenkin noudatettava ainoasti ruotsinkielistä
alkutekstiä; kuitenkin oli sen mielestä hyvin suotavaa, että
suomennos yksityisenä apukirjana tulisi painetuksi. Viimein
ilmestyikin Forseen'in teos v. 1759 painosta hovioikeuden notaarin
Yrjö Salonius'en kustannuksella, jolle hänen vävynsä,
protokollasihteeri Eerik Juhana Paleen, perillisten puolesta oli myönyt
painattamis-oikeuden. Suomentajan nimeä siinä ei ole mainittu, vaan
ainoasti kustantajan, jota siitä syystä kauan aikaa on luultu itse
kääntäjäksi.
Tämä Forseen'in suomentama Ruotsin Waldacunnan Laki on sitten
ollut toista sataa vuotta lainkäyttäjäimme apuneuvona ja on sen ajan
kuluessa epäilemättä tehnyt paljon hyötyä, jos kohta sen kieli on
ruotsinvoittoista, eikä se siis ole sen puolesta yhtään verrattava
Ljungi Tuomaanpojan suomennoksiin. Toinen painos, joka ilmestyi v.
1808, on tosin mainion lain-oppineen Mattias Calonius'en
"vastauudesta ylitsekatsoma ja moninaisesti parantama", mutta
kieltä ei siinä ole juuri sanottavasti korjattu. Viides painos sitä tuli
julkisuuteen vielä v. 1863, ainoasti kahta vuotta aikaisemmin kuin
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ennätti toimittaa painosta aivan
uuden suomennoksen.[99]
Muutama vuosi sen perästä kuin Ruotsin laki ensikerran suomeksi
painettiin, ilmestyivät myös: Acta publica, Jotca sisällänsä-pitäwät
Ruotzin Waldacunnan Perustus-Lait Arwid Carlbohmilda. Omalla
culutuxella. Wuonna 1765. Stockholmisa, Prändätty Kuningallisesa
Suomalaisesa Prändisä.[100]
Vielä saivat Suomalaiset tällä ajalla tutustua kansainvälisiinkin
asioihin v. 1790, jolloin Sveitsiläisen Jacques Mallet du Pan'in kirja
Europan Waldakundain Tasa-Woiman Waarasta ilmestyi
suomalaisessa käännöksessä. Suomennoksen oli tehnyt
kuninkaallinen kielenkääntäjä Eerik Juhana Polon[101] Kustaa III:n
käskystä, joka siihen aikaan valmisteli uutta hyökkäyssotaa Venäjää
vastaan.
Tunnettua on, että Kustaa III yleensä koetti suositella Suomalaisia ja
ottaa huomioon heidän kansallisetkin tunteensa. Edellä on jo
kerrottu, mitenkä hänen nuoremmat veljensä opiskelivat
suomenkieltä Weman'in johdolla. Vähäistä myöhemmin, v. 1781, kun
hänen poikansa Kustaa Aadolfin piti opetella lukemaan, sai tämä
lahjaksi Kruununkylän kirkkoherralta Eerik Juvelius'elta hänen
toimittamansa pikkulasten kirjan, jossa on ruotsia ja suomea joka
rivillä rinnakkain.[102] Lahjaan liitetyssä kirjeessä tekijä pyytää, että
se annettaisiin kruununperilliselle koko Suomen kansan puolesta, ja
sanoo tarkoituksenaan olleen näyttää, mikä erinomainen mielihyvä
siitä olisi Suomelle, jos hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsisi
oppia myös suomenkieltä, niin että vastaisuudessa voisi puhutella
Suomen asukkaita heidän omalla kielellään. Että Kustaa III tähän
rohkeaan toivomukseen osasi panna arvoa, osoitti hän matkallaan
Suomeen v. 1787, jolloin otti kahdeksanvuotisen poikansa mukaan ja
salli tämän suomeksi lausua tervehdyksensä ja vakuuttaa
suosiollisuuttansa Suomalaisille. Itse kuninkaastakin on säilynyt se
muisto, että hän matkoillaan maassamme on muutamin
suomenkielisin sanoin vastannut suomalaisten talonpoikain
anomuksiin.[103]
Kuitenkin oli tähän aikaan suomenkielen asema lohduttomampi kuin
milloinkaan ennen. Edellämainittu hallituksen lupaus 1738 vuoden
anomuksen johdosta, joka koski virkamiesten suomenkielen-taitoa,
oli, niinkuin olemme nähneet, varustettu pienellä pakoreijällä,
nimittäin: "jos vaan asianhaarat sekä hakijain muu taito ja
virkavuodet sen sallivat". Sen kautta pysyikin tämä lupaus suureksi
osaksi tyhjänä lupauksena. Löytyy kyllä esimerkkejä siitä, että
korkeampainkin virkain avoinna ollessa pidettiin lukua hakijain
taidosta suomenkielessä, mutta löytyy myös monta esimerkkiä, jotka
todistavat päinvastoin. Ja harvoin tapahtui, että hakijain kielitaitoa
tutkitutettiin jollakin virkakunnalla. Useimmiten tyydyttiin siihen, että
joku yksityinen antoi todistuksen, minkälaisia ne sitten lienevät aina
olleetkaan.
Samoilla 1738 vuoden valtiopäivillä oli suomenkielen asialle noussut
suoranaisia vastustajiakin. Kun se n.k. suuressa
sekreetideputatsioonissa oli ensikerran otettu esille, oli kyllä
yksimielisesti tultu siihen päätökseen, että virkoihin Suomessa olisi
etuoikeus niillä hakijoilla, joilla muitten yhtäläisten ansioitten ohella
oli paras taito maan kielessä ja tieto sen oloista. Mutta kuukautta
myöhemmin vaati Turun hovioikeuden presidentti, nuorempi Samuli
Åkerhjelm, tosin syntyään Ruotsalainen, vaan Suomen virkamies ja
aikoinaan Taneli Juslenius'en kasvatti, tätä päätöstä purettavaksi,
koska siitä muka oli vaaraa valtakunnan kokonaisuudelle. Laveassa
kirjallisessa lausunnossaan hän muun muassa väittää jo vanhain
Ruotsin kuninkaitten harrastaneen Suomen kansan sulattamista
ruotsalaiseen, mikäli vaan ovat voineet, sekä perustamalla
ruotsalaisia siirtokuntia Suomeen ja suomalaisia Ruotsiin että
määräämällä kaikki tuomiopäätökset ynnä muut viralliset asiakirjat
yksistään ruotsinkielellä kirjoitettaviksi. Ja vaikk'ei tätä tietä oltukaan
päästy tarkoituksen perille, eikä luultavasti koskaan päästäisikään,
niin että puutteellista kieliyhteyttä yhä täytyisi sietää, oli hänen
mielestään ainakin varottava, ett'ei sen lisäksi vielä katkaistaisi
yhteisten virkaetujen sidettä.[104] Seitsemää vuotta myöhemmin
lausui Suomea varten asetetun kuninkaallisen kommissioonin jäsen,
maamittaustirehtööri Jaakko Faggot, virallisessa ehdoituksessaan
Suomenmaan viljelyksen auttamiseksi, julkisesti sen ajatuksen, että
Suomalaisten jo olisi aika oppia ruotsin valtakieltä. Että tämä ajatus
alkoi olla yleinen Ruotsalaisilla, ilmeni selvästi 1747 vuoden
valtiopäiväin asettamassa "deputatsioonissa Suomea koskevia asioita
varten". Sen ensimmäinen mietintö, erään Myssy-puolueesen
kuuluvan Ruotsalaisen kirjoittama,[105] oli tosin Suomalaisille erittäin
edullinen, mutta lopullinen mietintö tuli, Hattu-puolueen kokonaan
voitolle päästyä, aivan vastaiseen suuntaan laadituksi. Tässä näet,
huomautetaan, mikä etu olisi koko valtakunnalle, jos sen ruotsalaiset
ja suomalaiset asukkaat toisiansa ymmärtäisivät, ja mikä helpoitus
olisi ruotsalaisten perheitten siirtymiselle Suomeen, joll'ei siellä olisi
erinäistä kieltä ja umpisuomalaista jumalanpalvelusta vastuksena.
Yhtenä keinona, jolla saataisiin ruotsinkieli Suomessa kotiutumaan,
ehdoitetaan, että olisi kehoitettava Suomen rahvasta niillä seuduin,
missä sillä on tilaisuutta seurusteluun ruotsinkielisen väestön kanssa,
antamaan lastensa oppia ruotsia, jota varten näille valtion
kustannuksella olisi vielä toimitettava ruotsinkielisiä aapisia,
katkismuksia ja virsikirjoja.[106] Että samantapaisia
ruotsalaistuttamis-ehdoituksia jatkettiin Porthan'inkin aikana
Ruotsinmaan sanomalehdissä, olemme jo nähneet siitä
vastalauseesta, jonka hän katsoi tarpeelliseksi niiden johdosta
julkaista.
Jos tämän lisäksi muistamme, että juuri samaan aikaan
kansallisuutemme vahvin muuri raukesi, kun ylhäisemmät säätymme
kokonaan omistivat vieraan kielen ja siten vieraantuivat omasta
kansastaan, niin emme saata olla näkemättä sitä vaaraa, joka
kansaamme ja kieltämme uhkasi. Se on kyllä totta, että
suomenkieltä yhä ahkerasti tutkittiin, että suomeksi vielä runoeltiin
ja kirjoiteltiin. Mutta sitä luultavasti ei olisi kestänyt kovin kauan. Sillä
jo v. 1804 Åbo Tidningar, painattaessaan 26:een numeroonsa sen
runon, minkä Jaakko Juteini oli sepittänyt Porthan'in kuoleman
johdosta, muistuttaa tämän suomalaisen runouden olevan
kuolemaisillaan, vaikka toivoo tekijältä vielä useampia onnistuneita
yrityksiä sen hyväksi. Muutamien vuosikymmenien kuluttua olisi
säätyläistemme kansallistunne ollut arvattavasti sitä samaa mietoa
nurkkaylpeyttä, jolla nykyinen Skotlantilainen eroittaikse
Englantilaisesta, ja maamme suomenkielinen rahvas olisi vajonnut
ylenkatsotuksi Paaria-joukoksi.
Vaan toisin oli säädetty. Suomen kansa joutui uusiin, itsenäisempiin
oloihin, ja pian astui suomalainen kansallisuus rohkeasti esiin
omaansa takaisin vaatimaan.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com