Programming problem solving abstraction with C

Moffat download

https://ebookname.com/product/programming-problem-solving-
abstraction-with-c-moffat/

Get Instant Ebook Downloads – Browse at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Problem solving with C Ninth Edition Walter Savitch

https://ebookname.com/product/problem-solving-with-c-ninth-
edition-walter-savitch/

Programming and Problem Solving with Java 1st edition

Edition Nell B. Dale

https://ebookname.com/product/programming-and-problem-solving-
with-java-1st-edition-edition-nell-b-dale/

ADTs Data Structures and Problem Solving with C 2nd

Edition Nyhoff

https://ebookname.com/product/adts-data-structures-and-problem-
solving-with-c-2nd-edition-nyhoff/

Programming Logic and Design Comprehensive 6th Edition

Joyce Farrell

https://ebookname.com/product/programming-logic-and-design-
comprehensive-6th-edition-joyce-farrell/
Unsilencing the Past Track Two Diplomacy and Turkish
Armenian Reconciliation 1st Edition David L. Phillips

https://ebookname.com/product/unsilencing-the-past-track-two-
diplomacy-and-turkish-armenian-reconciliation-1st-edition-david-
l-phillips/

Celibacy in Crisis A Secret World Revisited 1st Edition

Sipe

https://ebookname.com/product/celibacy-in-crisis-a-secret-world-
revisited-1st-edition-sipe/

Climate Change in the Polar Regions 1st Edition John

Turner

https://ebookname.com/product/climate-change-in-the-polar-
regions-1st-edition-john-turner/

Dairy Microbiology A Practical Approach 1st Edition

Photis Papademas

https://ebookname.com/product/dairy-microbiology-a-practical-
approach-1st-edition-photis-papademas/

Three Dimensional Partonic Structure of the Nucleon 1st

Edition Edited By M. Anselmino

https://ebookname.com/product/three-dimensional-partonic-
structure-of-the-nucleon-1st-edition-edited-by-m-anselmino/
Nelson Essentials of Pediatrics Seventh Edition Karen
J. Marcdante

https://ebookname.com/product/nelson-essentials-of-pediatrics-
seventh-edition-karen-j-marcdante/
Contents

Preface vii

1 Computers and Programs 1

1.1 Computers and computation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.2 Programs and programming . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
1.3 A first C program . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.4 The task of programming . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
1.5 Be careful . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

2 Numbers In, Numbers Out 13

2.1 Identifiers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
2.2 Constants and variables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
2.3 Operators and expressions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
2.4 Numbers in . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
2.5 Numbers out . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
2.6 Assignment statements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
2.7 Case study: Volume of a sphere . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

3 Making Choices 29
3.1 Logical expressions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
3.2 Selection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
3.3 Pitfalls to watch for . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
3.4 Case study: Calculating taxes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
3.5 The switch statement . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40

4 Loops 45
4.1 Controlled iteration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
4.2 Case study: Calculating compound interest . . . . . . . . . . . . . 49
4.3 Program layout and style . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
4.4 Uncontrolled iteration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
4.5 Iterating over the input data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59

iii
PAGE IV P ROGRAMMING , P ROBLEM S OLVING , AND A BSTRACTION

5 Getting Started with Functions 63

5.1 Abstraction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
5.2 Compilation with functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
5.3 Library functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
5.4 Generalizing the abstraction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
5.5 Recursion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
5.6 Case study: Calculating cube roots . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
5.7 Testing functions and programs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79

6 Functions and Pointers 83

6.1 The main function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
6.2 Use of void . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
6.3 Scope . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
6.4 Global variables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
6.5 Static variables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
6.6 Pointers and pointer operations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
6.7 Pointers as arguments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
6.8 Case study: Reading numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96

7 Arrays 99
7.1 Linear collections of like objects . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
7.2 Reading into an array . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101
7.3 Sorting an array . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103
7.4 Arrays and functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
7.5 Two-dimensional arrays . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
7.6 Array initializers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112
7.7 Arrays and pointers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113
7.8 Strings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116
7.9 Case study: Distinct words . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
7.10 Arrays of strings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123
7.11 Program arguments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126

8 Structures 129
8.1 Declaring structures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
8.2 Operations on structures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131
8.3 Structures, pointers, and functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135
8.4 Structures and arrays . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138
 PAGE V

9 Problem Solving Strategies 141

9.1 Generate and test . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141
9.2 Divide and conquer . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142
9.3 Simulation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147
9.4 Approximation techniques . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 152
9.5 Physical simulations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
9.6 Solution by evolution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160

10 Dynamic Structures 163

10.1 Run-time arrays . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
10.2 Linked structures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170
10.3 Binary search trees . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176
10.4 Function pointers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179
10.5 Case study: A polymorphic tree library . . . . . . . . . . . . . . . . 183
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189

11 File Operations 193

11.1 Text files . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193
11.2 Binary files . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195
11.3 Case study: Merging multiple files . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202

12 Algorithms 203
12.1 Measuring performance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203
12.2 Dictionaries and searching . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
12.3 Hashing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207
12.4 Quick sort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 212
12.5 Merge sort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 218
12.6 Heap sort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 220
12.7 Other problems and algorithms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 226

13 Everything Else 229

13.1 Some more C operations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229
13.2 Integer representations and bit operations . . . . . . . . . . . . . . 230
13.3 The C preprocessor . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235
13.4 What next? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 238
Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 239

Index 241
PAGE VI P ROGRAMMING , P ROBLEM S OLVING , AND A BSTRACTION
Preface to the Revised Edition

When I commenced this project in 2002, I was motivated by twenty years of teaching
programming to first-year university students, watching their reactions to and behav-
ior with a range of texts and programming languages. My observations at that time
led to the following specification:

• Length: To be palatable to undergraduate students, and accessible when re-

ferred to, a programming text must be succinct. Books of 500+ pages are
daunting because of their sheer size, and the underlying message tends to get
lost among the trees. I set myself a length target of 250 pages, and have
achieved what I wanted within that limit. For the most part I have avoided
terseness; but of necessity some C features have been glossed over. I don’t
think that matters in a first programming subject.

• Value for money: Students are (quite rightly) sceptical of $100 books, and will
often commence the semester without owning it. Then, if they do buy one, they
sell it again at the end of the semester, in order to recoup their money. I sought
to write a book that students would not question as a purchase, nor consider
for later sale. With the cooperation of the publishers, and use of the “Pearson
Original” format, this aim has also been met.

• Readability: More than anything else, I wanted to write a book that students
would willingly read, and with which they would engage as active learners.
The prose is intended to be informative rather than turgid, and the key points
in each section have been highlighted, to allow students to quickly remind
themselves of important concepts.

• Practicality: I didn’t want to write a reference manual, containing page upon

page of function descriptions and formatting options. Students learning pro-
gramming for the first time instead need to be introduced to a compact core
of widely-applicable techniques, and be shown a pool of examples exploring
those techniques in action. The book I have ended up with contains over 100
examples, each a working C program.

• Context: I wanted to do more than describe the syntax of a particular language.

I also wanted to establish a context, by discussing the programming process
itself, instead of presenting programs as static objects. I have also not shirked
from expressing my personal opinions where appropriate – students should be
PAGE VIII P ROGRAMMING , P ROBLEM S OLVING , AND A BSTRACTION

encouraged to actively question the facts they are being told, to better cement
their own understanding.

• Excitement: Last, but certainly not least, I wanted a book that would enthuse
students, and let them see some of the excitement in computing. Few programs
can match the elegance of quick sort, for example.

Those thoughts led to the first edition, finalized in late 2002, and published in early
2003. Now it is nearly 2013, and another decade has gone by. I have used this book
every year since then in my classes, and slowly built up a list of “I wish I hadn’t done
it that way” issues. Those “I wishes” are all addressed in this revised edition. Most of
the changes are modest, and I think I have remained true to the original goals. (One
of the more interesting changes is that I have removed all mention of floppy disks!)

How to use this book

In terms of possible courses, this book is intended to be used in two slightly different
ways. Students who are majoring in non-computing disciplines require C program-
ming skills as an adjunct rather than a primary focus. Chapters 1 to 8 present the
core facilities available in almost all programming languages. Chapter 9 then rounds
out that treatment with a discussion of problem solving techniques, including some
larger programs, to serve as models. There are also six case studies in the first nine
chapters, intended to provide a basis on which the exercises at the ends of the chap-
ters can be tackled. For a service course, use Chapters 1 to 9, and leave the more able
students to read the remainder of the book on their own.
Chapters 10 to 13 delve deeper into the facilities that make C the useful tool that
it is, and consider dynamic structures, files, and searching and sorting algorithms.
They also include two more case studies. These four chapters should be included in
a course for computer science majors, either in the initial programming subject, or,
as we do at the University of Melbourne, as a key component of their second subject.
In terms of presentation, I teach programming as a dynamic activity, and hope that
you will consider doing the same. More than anything else, programmers learn by
programming, in the same way that artists learn by drawing and painting. Art students
also learn by observing an expert in action, and then mimicking the same techniques
in their own work. They benefit by seeing the first lines drawn on a canvas, the way
the paint is layered, and the manner in which the parts are balanced against each other
to make a cohesive whole.
The wide availability of computers in lecture theaters has allowed the introduc-
tion of similarly dynamic lessons in computing classes. By always having the com-
puter available, I have enormous flexibility to show the practical impact of whatever
topic is being taught in that lecture. So my lectures consist of a mosaic of prepared
slides; pre-scripted programming examples using the computer; and a healthy dose
of unscripted exploratory programming. With the live demonstrations I am able to let
the students see me work with the computer exactly as I am asking them to, including
making mistakes, recognizing and fixing syntax errors, puzzling over logic flaws, and
halting infinite loops.
P REFACE PAGE IX

The idea is to show the students not just the end result of a programming exercise
as an abstract object, but to also show them, with a running commentary, how that
result is achieved. That the presentation includes the occasional dead end, judicious
backtracking and redesign, and sometimes quite puzzling behavior, is all grist for
the mill. The students engage and, for example, have at times chorused out loud at
my (sometimes deliberate, sometimes inadvertent) introduction of errors. The web
also helps with this style of teaching – the programs that are generated in class can
be made accessible in their final form, so students are free to participate, rather than
frantically copy.
Running a lecture in this way requires a non-trivial amount of confidence, both
to be able to get it right, and to deal with the consequences of sometimes getting it
wrong. More than once I have admitted that I need to go and read a manual before
coming back to them in the next class with an explanation of some obscure behav-
ior that we have uncovered. But the benefits of taking these risks are considerable:
“what will happen if. . . ” is a recurring theme in my lectures, and whether it is a
rhetorical question from me, or an actual interjection from a student, we always go to
the computer and find out.
Supervised laboratory classes should accompany the lecture presentations. Stu-
dents learn the most when trying it for themselves, but need to be able to ask questions
while they do. Having students work on programming projects is also helpful. The
exercises at the end of each chapter include broader non-programming questions, for
use in discussion-based tutorial classes.

Software and teaching support

All of the program fragments in this book exist and are available for your use, as are
sample answers to many of the exercises. If you are planning to make use of this book
in an educational environment, please contact me (ammoffat@unimelb.edu.au)
identifying your institution, and the subject you are teaching. I will gladly reply with
a complete set of programs, and a guide as to which page of the book each is from. A
set of PDF lecture slides to match the book is also available on request. For obvious
reasons, I do not plan to make these resources publicly available via a web page,
so you do have to ask. An errata page listing known defects in the book appears at
http://www.csse.unimelb.edu.au/˜alistair/ppsaa/errata2.pdf.

Acknowledgements
I learned programming in the first half of the 1970s as a secondary school student in
Wellington, New Zealand, and will always be grateful to my two maths teachers, Bob
Garden and Ron Ritz, for their vision and enthusiasm. Our programming involved
a dialect of Fortran, and was carried out with a bent paper clip; special preprinted
cards that you popped chads out of; and a bike ride to the local bank branch to drop
the completed programs into a courier bag for transmission to their “Electronic Data
Processing Center”. Each compile/execute cycle took about three days, so we quickly
learned to be accurate.
My interest in computing was deepened during my University study, and I thank
PAGE X P ROGRAMMING , P ROBLEM S OLVING , AND A BSTRACTION

all of the Computer Science staff that worked at the University of Canterbury in New
Zealand during the period 1977–1979. Worth special mention is Tadao Takaoka: in
his own inimitable way, it was he who interested me in algorithms, and who served
as a role model for the academic life that I have pursued for thirty years.
Since then, it has primarily been academic colleagues at the University of Can-
terbury and at the University of Melbourne that have influenced me, by sharing their
knowledge and skills. I first taught introductory programming in 1982, and have done
so every year since then. The people that I have worked with on those subjects, or on
other academic projects, have all left a mark on this book. In roughly chronological
order, they include: Rod Harries, Robert Biddle, Tim C. Bell, Ian Witten, Ed Morris,
Rodney Topor, Justin Zobel, Liz Sonenberg, Lee Naish, Harald Søndergaard, Roy
Johnston, Peter Stuckey, Tim A.H. Bell, Bernie Pope, Peter Hawkins, Martin Sulz-
mann, Owen de Kretser, Michael Kirley, Lars Kulik, and Alan Blair. Many students
have pointed out errors or assisted in various ways, and will continue to do so into
the future; I thank them all.
Finally, there is family, and I gratefully acknowledge the long-ago input of my
parents, Duncan and Hilda Moffat; and the more recent encouragement supplied by
my wife Thau Mee, and our own children, Anne and Kate.

Alistair Moffat,
Melbourne, Australia
http://www.csse.unimelb.edu.au/˜alistair
November 28, 2012
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 "We could be happy with either,
Were the other dear charmer away".[31]

Sherman Housen hotelliin tullessamme oli se täyteen sullottu, siellä

oli lähetystöjä ja kokoukseen pyrkijöitä. Joka toisella ovella oli suuria
paperilevyjä selityksineen: Marylandin lähetystö, Louisianan
lähetystö j.n.e. Jos tirkistit sisään, näit muutamia paria herrain sääriä
pöydällä sojottamassa, samalla kun niiden omistajat lepäsivät
rentonaan armaassa keinutuolissa, nauttien pientä levonhetkeä
paitahihasillaan ja tupakkaa pureskellen. Ameriikan suuren tasavallan
pojat ovat tavallisesti naisten läsnäollessa oikeita siisteyden ihmeitä,
mutta annas kun pääsevät yksikseen, niin nähdään makkaralla
toinenkin pää. Sitä todistavat esimerkiksi portaisiin joka astimille
asetetut sylkilaatikot sekä ne vaaleanruskeat pilkut, jotka
Yhdysvalloissa rumentavat julkisten rakennusten komeita
marmorilattioita; niin on laita kuvernöörin yksityisessä pyhätössä ja
alhaisimman kirjurin ahtaassa työkomerossa. Sherman Housella oli
se vähäpätöinen kunnia, että sinne olivat kaikki pienemmät puolueet
asettuneet, nimittäin Etelävaltojen lähetystöt — (eteläläiset ovat,
niinkuin ennen jo on mainittu, enimmäkseen demokraatteja eivätkä
republikaaneja) — prohibitsionistit (raittiuden harrastajat) ja nais-
asian ystävät. Pacific Hotellissa vallitsi Greshamin puolue Robert
Ingersollin johtamana. Hänellä oli apunaan reipas, iloinen rouvansa
ja kaksi viehättävää tytärtä sekä näiden vaarallinen naisellinen s.o.
salainen vaikutus. Muillakin puolueilla oli jokaisella eri majatalonsa.
Naisten pääkortteerissa vallitsi hauska kiire. Naisia tuli ja meni,
sanomalehtikirjoituksia luettiin ja korjaeltiin, kirjeitä, anomuksia ja
kehotuksia toimeenpanevalle toimikunnalle valmisteltiin. Kaikki kävi
ystävällisesti, hauskasti ja välinpitämättömyydeltä näyttävällä
tyyneydellä, joka on ominainen Ameriikan naisen toiminnalle.
Emäntinä olivat miss Susan B. Anthony, jonka harmaassa päässä
asuu Yhdysvaltojen nais-asian johtava aate, sekä mrs Wallace, pieni,
kaunis, surumielisesti katseleva, tummasilmäinen rouva, jonka
kasvoista päättäen helposti olisi luullut ranskattareksi.
Vihdoin varustausimme lähtemään kokous-pääsylippujen hakuun.
Niiden saanti ei ollutkaan helppo. Jokaista kokoussalin
sisäänkäytävää vartioitsivat tarkkasilmäiset poliisit, joiden varma
kohteliaisuus näytti uhkaavalta. Useimmilla meistä naisista oli
ennaltaan ostetut pääsyliput, mutta muutamat olivat vasta äsken
saapuneet ja niiden täytyi joko maksaa 12-25 dollariin lippujen
hankkijoille tai järkyttää vallanpitäjien sydämmiä imarruksilla ja
liukkailla sanoilla. Tietysti koetettiin jälkimmäistä keinoa, sillä
niinkauan kuin naisilla ei ole äänestys-oikeutta saavat he olla kavalia.
Mutta apua ei siitäkään lähtenyt. Vihdoin tunkeusi meitä päin paksu,
vaaleanverinen herrasmies, jonka vaaleat liivit vaativat mahtavan,
pyöreän tilan.
— Ooh, tuolla tulee Bob, — huokasi miss Anthony. — Nyt ei ole
hätää. Hän kyllä päästää meidät sisälle.
Bob oli itse Robert Ingersoll. Hän talutti käsivarressaan suloista
nuorta tyttöä ja nyökkäsi, viittoeli ja huusi jo kaukaa tungoksesta
meille:
— Hauska nähdä teitä, miss Anthony. Mitenkäs tuumanne
onnistuvat? Niin-niin, minä teen mitä voin asianne hyväksi. Vai ei
teillä ole pääsylippuja? No, saadaan nähdä, saadaan nähdä.
Päästyään meidän luoksemme esitteli hän tyttärensä.
— Hyvää päivää, Bob. Miten voitte? — sanoi miss Anthony. —
Hauskaa on nähdä teidän tyttäriänne.
Tytöt kumarsivat hymyillen.
— Lapset — sanoi isä, — tiedättekö, että nyt puhuttelette Susan
B:tä?
— Ooh, "Susantäti" — huudahtivat tytöt, sillä miss Anthony on
nuorten suuri lemmikki, vaikka eivät olisi häntä koskaan
nähneetkään. Ameriikan suuri vapaa-ajattelija, kaunopuhuja, kirjailija
oli kovin palavissaan ja pyyhkieli tuon tuostakin rumia mutta rohkeita
ja varmapiirteisiä kasvojaan.
— Kuinka suloista ja viileätä teillä mahtaa olla Suomessa! — sanoi
hän. — Minun täytyy muuttaa sinne. Täällä on niin kurjaa, kaikki
tyyni. Koko ihmiskunta on erehdys. Paras alkaa alusta. Palata
häntään ja kokkospähkinöihin.
Hän vilkutti hassun-aikaisesti silmiään, suuteli jäähyväisiksi
rouvaansa, joka sillä aikaa oli tullut paikalle, tyttäriänsä ja paria
kolmea tytärtensä nais-ystävää — sitä tapaansa hän ei milloinkaan
laiminlyö — ja vakuutti: — miss Anthony, te pääsette sisään, sen
minä takaan. Tiedättehän että olen nais-asian ystävä, miss Anthony.
Sanoitteko, että teillä pitäisi olla sananvalta kokouksessa? Niin-niin,
tietysti teillä pitäisi olla. Se on häpeä, että teillä ei ole. Mutta,
niinkuin sanoin, koko ihmiskunnan olo on erehdys, tyhmä, kurja
erehdys.
Hän vilkui meihin nauraen ja poistui. Heti senjälkeen tuli luoksemme
punaisella järjestysmiehen merkillä koristettu herra ja saattoi meidät
sisään.
Ensi silmäyksellä huomasi vaan aaltoelevan meren ihmispäitä,
viuhkoja ja nenäliinoja. 8,000 ihmistä istui sullottuna tähän
jättiläismäiseen huoneeseen, joka oikeimmin oli vastainen
teaatterisali, vaikka nyt vaan väliaikaisesti valmistettu. Keskellä oli
kukkasilla kaunistettu puhujalava ja sillä seisoi jo kokouksen
puheenjohtaja, mr Estee Kaliforniasta. Hänen ympärillänsä oli
rivittäin sanomalehtimiesten pöytiä ja niiden välissä puikahteli
sähkösanomain-kantajia ja painopoikia. Sali oli koristettu eri
valtioiden lipuilla ja vaakunoilla; melkein kaikilla kuulijoilla oli sen
lisäksi pieniä "uniooni-lippuja", joita pienimmästäkin syystä
heiluteltiin.
Kokous alkoi, niinkuin kaikki kokoukset Ameriikassa, rukouksella. Kun
veisattiin "Oi, Herra, sua lähemmäks'", lausui naapurini sääliväisestä,
näyttäen valtiollisen kiihkon tulistuttamia kasvoja ympärillämme: —
raukat, he tarvitsevat todellakin tätä virttä. Kun he tulisivatkin Häntä
lähemmäksi.
Valmistavat puheet eri ehdokkaiden hyväksi oli pidetty kolmena
edellisenä päivänä. Nyt piti huudon tapahtua: valtioiden vaalitulokset
oli ilmotettavat. Sihteeri, jyrisevällä äänellä varustettu mies, huusi
jokaisen valtion nimen ja äänien määrän. Valtion lähetystön
puheenjohtaja karjasi takaisin, kuinka monta niistä oli tullut kunkin
ehdokkaan osalle. Mutta tätä 8,000 ihmishengen suuruista joukkoa
ei ollut helppo johtaa.
Se kihisi ja kuohui puoluekiihkosta. Heti, kun jonkun ehdokkaan nimi
mainittiin, remahti hurrahuuto. Puheenjohtajan nuija kolahti tuon
tuostakin pöytään. Tuon tuostakin hän yrmeästi vaati hiljaisuutta.
Lähetystöjen rivistä alhaalla salissa huudettiin vähän väliä: —
puheenjohtaja tyhjentäkää ylälehterit! Ulos väki sieltä! Me emme
kuule mitään tässä melussa. — Tällaisiin kehotuksiin vastattiin
lehteriltä: — heittäkää se ulos! Eläköön Blaine! — Blaine oli ensi
päivänä lehterien lemmikki. Kun kuultiin Kalifornian antaneen kaikki
16 ääntään hänelle, syntyi salissa ainakin 6 minuuttia kestävä pauhu.
Puheenjohtaja varotti ankarasti yleisöä, uhaten paikalla raivauttaa
lehterit tyhjiksi ja vähitellen joukot tyyntyivät. Mutta jos joku
lähetystöjen jäsen oli niin varomaton, että huusi jonkun ehdokkaan
nimen kovemmalla, huomiota herättävällä äänellä, kuin muiden, hui!
sulku oli puhki ja entinen pauhu alkoi uudestaan.
Heeejjj! Hi-i-i-ih! Eläköön Blaine! Eläköön Kalifornia! Huhhu-uuh! Hi-
i-i-i — vinguttiin ja ulvottiin ympärillämme. Miehillä, naisilla ja
lapsillakin oli rinnallaan punaisessa, sinisessä tai sinipunervassa
nauhassa eri ehdokasten kuva. Lippuja liehutettiin, nenäliinat ja
viuhkat löyhyivät.
— Katsokaa, — sanoi miss Anthony, — noin me luomme
Yhdysvalloille presidentin.
Kahteen kertaan luettiin vaalien tulokset. Turhaan. Ei yhdelläkään
ehdokkaalla ollut määrättyä enemmistöä, 500 ääntä (noin
kahdeksasta sadasta). Hikisenä ja nälkäisenä palasi kukin kotiinsa;
lähetystöt pitääkseen sovittelukokouksia ja koettaakseen saada
yksimielisyyttä toimeen. Hotellin nostokoneessa kysyi miss Anthony
eräältä untuvahuuliselta edustajalta, Etelästä lähetetyltä neekeriltä:
kenen luulette tulevanne valitsemaan?
— Blainen me tietysti valitsemme, — vastasi nuorukainen kopeasti.
— Blaine on kansan mies ja Blainen on kansa valitsevakin.
Tuntui kummalliselta katsella miss Anthonyä, etevää, nerokasta,
hienosti sivistynyttä naista tuon taitamattoman ja rehvastelevan
neekerin rinnalla. Edellisellä ei ollut äänestys-oikeutta, jälkimmäinen
kopeana ylvästeli oikeudellaan. Ameriikassa on tuon tuostakin
tilaisuus samanlaisiin vertauksiin. Täällä, jossa vapaus on ilmana,
jossa joka mies voi pyrkiä hallituksen ohjaajaksi, täällä tuntuu
hullutukselta, että naiset ovat pakotetut mykiksi sekä
yhteiskunnallisella että valtiollisella alalla.
Ei illan kokouksessakaan mihinkään päätökseen päästy. Shermanilla
oli enin ääniä, Harrisonilla ja Greshamilla sen jälkeen enin. Muilla,
Algeria lukuun ottamatta, oli vaan joitakuita ääniä. Sen sijaan olivat
kuvernööri Mac Gilney ja Abraham Lincoln nuorempi, presidentin
poika, alkaneet kohota. He olivat ehdokkaita, joita joka puolue olisi
voinut valita. Usealla kuulijalla oli muistikirja mukanaan, vaalitulosten
merkitsemistä varten. Yhtäläistä räyhyä, hurrahuutoja, ahdinkoa,
kuumuutta. Kun ei mitään päätöstä kuulunut, alkoi yleisö huutaa
lemmikkejään: kuvernööri Forakeria ja "Bob'ia". Tuskaantuneena
kysyi puheenjohtaja vihdoin: — mitä kokous tahtoo?
— Ingersoll! — ulvoivat joukot.
Ja Ingersoll tuli. Isona ja mahtavana hän seisoi muita ylempänä
puhelavalla. Mahtavaa ja tyyntä oli alussa hänen
kaunopuheisuutensakkin, joka lieventävän öljyn tavalla hiveli
ärtyneitä mieliä tyynemmiksi. Mutta hän oli itse liian innostunut
vaalista, hänelläkin oli oma toiveensa vaalin tuloksista. Hän
käyttäytyi varomattomasti. Kuvattuansa, millainen valtiollinen asema
parast'aikaa oli, kuvasi hän millaista miestä valtion johdossa
tarvittiin. Sitten hän vaikeni, ojensi käsivartensa, katsahti lehtereitä
pitkin ja kysyi mahtipontisesti:
— Kuka on sellainen mies?
— Gres-ham! räyhäsivät lehterit. Ja nyt oli järki ja järjestys tiessään.
11 minuuttia koetti Ingersoll taas saada puheenvuoroa. Turhaan.
Omalla varomattomuudellaan hän sen oli menettänyt, eikä saanut
sitä enää takaisin. Vihasta kalpeana, hammasta purren hän istui
paikalleen. Tavallisia hiljentämiskeinoja koetettiin, mutta muutamaan
minuuttiin niistä ei ollut mitään apua. Kokous hajaantui vähitellen.
Lauvantai, viides kokouspäivä valkeni, mutta turhat olivat kummatkin
istunnot. Puolueet puskeskelivat, mutta ei yhdenkään sarvet
katkenneet, taistelua siis jatkettiin.
Sunnuntai kului ulkopuolisesti hiljaa, mutta sisällisten intohimojen
riehuessa. Johtajat pitivät yksityisiä sovittelukokouksia.
Vihdoin päästiin maanantaihin. Useimmat olivat tuskaantuneet
jupakasta, ja halusivat vaan kotiinpääsyä. Ensimmäisessä huudossa
saatiin samat tulokset kuin lauvantain istunnossa, Gresham vaan oli
Ingersollin puheen takia menettänyt kaikki toiveet ja Alger voittanut
monta ääntä. Heti ensimmäisen huudon jälkeen nousi Allison-
puolueen johtaja, jonka ehdokas lauvantaina oli voittanut useita
ääniä ja ilmotti saaneensa käskyn jättää ehdokkaansa pois
kilpailusta. Yleisö ilmaisi ystävällisellä ja kestävällä ulvonnalla
olevansa kiitollinen tästä ratkaisuavusta. Ja nyt kohosi jännitys
kestäväksi. Ken tulee presidentiksi? Algerko, jonka kaikki voisivat
valita, jos vaan tahtoisivat? Shermanko, joka kieltämättä olisi ollut
oikea mies virkaan, mutta jota muutamat valtiot erään veroriidan
takia vastustivat? Harrisonko, tuo yleisesti suosittu, hyvänluontoinen
presbyterikö, samannimisen presidentin pojanpoika?
Toisessa huudossa Alger nousi, Sherman laski ja Harrison voitti.
Kolmannessa huudossa jäi Alger alemmaksi, Sherman yhä laski ja
Harrison pääsi ensimmäiseksi.
Nyt oli yleisö tullut niin ärtyneeksi ja kärsimättömäksi, että siitä
kasvoi hirmuhaltias. Yhtenään kaikui huutoja: — hiljaa siellä! Hattu
pois päästä! j.n.e. Ennen neljättä huutoa pyysivät muutamat valtiot
miettimis-aikaa. — Ei! — kirkuivat lehterit.
114
VAALIKOKOUS CHICAGOSSA.
Viisi minuuttia saivat epäröivät vakaantumis-aikaa ja sitten alkoi
neljäs huuto. Heti alussa näkyi, että Harrisonin vaaka oli käynyt
raskaammaksi. Kalifornia ja Maine olivat tähän asti uskollisesti
kannattaneet Blainea, vaikka hän muista valtioista vaan oli saanut
hajaääniä. Nyt ne antoivat kaikki äänensä Harrisonille. Pensylvania
72 ääninensä luopui Shermanista ja liittyi Harrisoniin. Sitten alkoivat
pikku valtiot ja alueet 2 tai 4 äänineen tipahdella Harrisonin puolelle,
ja yleisö ulvoi kiitollisuudesta jokaiselle lisälle. Vihdoin kl. 2 oli huuto
päättynyt ja Harrisonin voitto varma. Yleisö nousi seisomaan kuin
yksi mies. Voittajan kuvaa heilutettiin lavalla, liput, viuhkat,
nenäliinat ja hatut olivat vimmatussa liikkeessä. Huone myrskysi
suosion-osotuksista. Sama yleisö, joka kolmea päivää ennemmin oli
ihastuksesta hihkunut, kun vaan Blainen nimikin mainittiin, riehui nyt
Harrison-riemussa. Usea puhuja ylisteli hänen avujaan ja kiitteli
kansan viisasta vaalia. Sähkösanoma-sade levitti ympäri maata
tiedon päätöksestä. Kanoonanlaukaukset kumisivat. Kaduilla kierteli
juhlakulkueita.
Yhdysvaltojen republikaaninen presidentin ehdokas oli syntynyt.
 "Kristillinen tiede."
(The Christian Science.)
Eräässä edellisessä luvussa on jo mainittu, että ehdoton
uskonnonvapaus Ameriikassa on synnyttänyt koko joukon
uskonnonmuotoja. Vaikka vieraan täytyy kunnioittaa sitä elävää
intoa, jolla ameriikkalaiset ryhtyvät uskonnollisiin kysymyksiin, näkee
hän kuitenkin samalla Ameriikan ajatuksenvapauden varjopuolenkin:
kansa rakastaa niin kiihkeästi tätä vapauttansa, että se usein on
valmis omistamaan uutta ja koettelematonta, sen sijaan että
koettaisi säilyttää ja kehittää jo taattua totuutta.
Sama on laita tieteellisten kysymysten, emmekä mahtane liioitella,
jos sanomme, että ameriikkalaiset ovat taipuvaisemmat pitämään
otaksumaa perustotuutena, kuin ahkerasti tutkimaan tieteen
hiljaisissa pajoissa. Siitä syystä Ameriikassa lentelee tieteellisiä
puolitotuuksia kuin kiiltäviä tulikärpäsiä, houkutellen useita
mukanaan ja anastaen ansaitsematonta arvoa ja luottamusta. Niillä
saattaa olla merkityksensä renkaina ihmiskunnan kehityksessä,
mutta sitä korkeata tieteen sijaa, jolle ne ovat kimmonneet, ei niille
pitäisi antaa.
Sellainen tieteenpukuun puettu puolitotuus on n.s. "kristillinen
tiedekkin" joka vähässä ajassa on voittanut uskomattomasti paljon
tunnustajia Ameriikassa. Kun se on omituinen ilmiö alallansa ja sillä
jo on mahtava vaikutus, kerromme siitä tässä lyhykäisesti. Teemme
sen tällä kohdalla, koska Chicago on yksi "kristillisen tieteen"
pääpesistä ja me siellä tutustuimme sen tunnustajiin.
Tapahtui, että eräänä iltana valitimme väsymystä ja pahonvointia.
Kummaksemme huomasimme, että nämä jokapäiväiset sanat
herättivät hämmästystä perheessä, jossa oleskelimme; tuntui siltä
kuin kaikki olisivat olleet häpeillään siitä, että tunnustimme niin
alentavaa asiaa. Kun myöhemmin asiata tiedustelimme, kerrottiin
meille, että perhe kuului "kristillisen tieteen" tunnustajoihin.
— Mitä yhteyttä on sillä ja meidän pahonvoinnillamme?
— Se, että "kristillinen tiede" opettaa, että taudit ovat osa synnistä,
josta syystä meidän tulee niitä vallita.
Tämä selitys on kuitenkin vaillinainen, sillä se koskee vaan kristillisen
tieteen yhtä puolta. Sen mukaan, mitä me olemme kirjoista tai
keskusteluissa "Christian scientistien" kanssa saaneet tietää
mainitusta "tieteestä" on sen sisällys pääpiirteiltään seuraava:[32]
Kristillisellä tieteellä tarkotetaan Kristuksen tiedettä, eli sitä tietoa,
joka Kristuksella oli. Se sisältää ikivanhoja totuuksia, jotka ovat olleet
kunkin ihmisen sieluun kätketyt, niin kauvan kuin ihmiskunta on ollut
olemassa. Se ei ole nykyaikainen keksintö, vaan se herättää eloon
Kristuksen opettamia totuuksia, joita se kehittää ja selittää
ihmiskunnan nykyisen kehitys- ja näkökannan mukaisiksi. Se, joka
tahtoo tutkia kristillistä tiedettä, saa jättää kaikki entiset perus-
aatteensa ja mielipiteensä. Hyljättävät ovat kaikki tieteelliset ja
kirkolliset perus-aatteet, Darwin kehitys-oppineen. Herbert Spencer
yhteiskunnallisine viisauksineen, Buddhan opit, valtiokirkot,
sosialismit ja humanismit. Täytyy kokonaan antautua kristilliselle
tieteelle; vastusteleva henki ei sille kelpaa. Myöhemmin voi palata
entisten mielipiteittensä pariin ja tutkia niitä uuden tietonsa valossa.
Kristillinen tiede opettaa jokaiselle perusteensa, jotka ovat niin
yksinkertaiset, että kaiken tiedon ydin niissä piilee, mutta oppivan
täytyy avoimin korvin ja mielin, ilman vastustelemishalua kuunnella
niitä.
Jumala on olemisen täydellisyys. Oppinut sanoo, että Jumala on
perustelma, oppimaton sanoo Jumalaa persoonaksi. Molemmat
väitteet ovat tosia, sillä Jumala on alkuperustelma, kaiken olemisen
alkulähde. Jumala on siis itse oleminen ja jokainen olemisen
lukemattomista muodoista on osa kokonaisuudesta. Jumala on. Joko
häntä ei ole tai on hän koko luomispiiri, sillä luomispiiri on joko kaikki
tai ei mitään. Joko on Jumala kaikki tai ei mitään. Me sanomme
mieluummin, että hän on kaikki. Me emme väitä voivamme sitä
todistaa, mutta me uskomme, että hän on kaikki. Hän on alkulähde,
josta kaikki syntyy. Hänen täytyy siis olla täydellinen Hyvyys, joka
antaa kaikille elämän ja ylläpitää kaikkia. Hän on henki, sillä hän
vaikuttaa kaikkiin ja kaikissa näkymättömästi. Siis: Jumala on Kaikki,
Jumala on Hyvä, Jumala on Henki. Kaikki on siis hyvää, kaikki on
henkeä. Mikä ei ole henkeä, sitä ei ole olemassa ja sen mukaan sitä
pitää kohdellakkin. Mikä ei ole hyvää, sitä ei ole olemassa ja sen
mukaan sitä on kohdeltava. Se, mitä me sanomme pahaksi olisi
olemassa, jos Jumala ei olisi kaikki, jos Hän ei olisi hyvä. Pahalla ei
ole valtaa meihin, sillä sitä ei ole olemassa. Aineella ei ole valtaa
meihin, sillä sitä ei ole olemassa. (Muutamat sanovat: sillä pahalla ja
aineella ei ole todellisuutta.) Jumala on hyvä ja Jumala on kaikki,
Jumala on henki. Siis on kaikki henkeä ja kaikki on hyvää. Ainetta,
pahaa ei ole olemassa. Synti on hairaus, s.o. väärät tiet, joilla me
haemme itsellemme tyydytystä. Suru on ihmisten usko, että Jumalan
rinnalla on toinenkin voima olemassa. Tauti riippuu ihmisten uskosta,
että aine voi tuntea ja henki voi erehtyä ja kärsiä. Kuolema on
aineenolemisen uskomista. Jos uskoisimme, että ruumiimme ovat
vaan varjoja ja että kaikki on henkeä, emme kärsisi emmekä kuolisi.
Muutos tulisi, mutta toisella tavalla. Synti, suru ja kuolema lähtevät
aineen uskomisesta ja pahan uskomisesta. On olemassa ainoastaan
yksi Yleishenki ja se on hyvä. Mutta sen jokaisella eri osalla on
yksilöllinen elämä. Jokainen sielu on Jumalasta lähtenyt eri ajatus.
Kuitenkin on se meidän suurin onnemme, että me niin hyvin kuin
mahdollista tunnemme yhteytemme Kaiken, s.o. Jumalan kanssa, ja
meidän suurin onnettomuutemme on tuntea olevamme erotetut
Hänestä. Me olemme osa Kaikesta. Kaikki on Hyvä, kaikki on Henki.
Siis olemme me henkeä, me olemme hyvää.
Ihmiset tekevät syntiä, ovat surullisia, sairastavat ja kuolevat, koska
he uskovat pahan olemiseen ja pelkäävät sitä. Kristillinen tiede
opettaa heille, että heidän, jos tahtovat tulla tyytyväisiksi ja
onnellisiksi, täytyy taistella tätä pelkoansa vastaan; se opettaa myös
millä tavalla heidän tulee taistella. Ihmiset luulevat, että heillä ei ole
valtaa pahan ylitse ja se synnyttää heidän pelkonsa. Kristillinen tiede
opettaa heille: 1) että heidän pelkonsa esine on hairaus ja 2) että
heillä on valta karkottaa se pelko. Mikä on tämä valta?
Hyvä on hiljainen peruste, ja sitä täytyy huutaa avuksi, että se voi
vaikuttaa. Sitä avuksihuutaissamme, me loihdimme sen esiin. Me
emme luo sitä, me vaan rukoilemme sitä näyttäytymään ja
vaikuttamaan. Kaikki ihmiset kaipaavat sisimmässä sielussaan 1)
ruumiillista terveyttä, 2) mielenrauhaa, 3) totuuden tuntemista. Ne
kaikki me voimme saavuttaa, jos vaan annamme hyvän = Jumalan
vaikuttaa meissä. Hyvä voi ainoastaan silloin vaikuttaa, kun me sitä
rukoilemme ja annamme sille tilaisuuden osottaa voimaansa.
Sana, ajateltu tai puhuttu, on välikappale, jolla me huudamme hyvän
avuksemme. Kristillinen tiede opettaa meille sitä varten kaksi eri
lausumismuotoa, eli lauselmaa, joista toinen on kieltävä, toinen
vakuuttava. Kieltävä lauselma kuuluu: "Pahaa ei ole. Ainetta ei ole.
Niillä ei ole valtaa minuun". Vakuuttava lauselma kuuluu: "Jumala on
kaikki, Jumala on hyvä ja Jumala on henki. Kaikki on hyvää, kaikki
on henkeä. Jumala on rakkaus, elämä, oleminen, voima, tieto,
ymmärrys, kaikkialla läsnäolevaisuus. Minä olen Jumalasta lähtenyt
aate, Kaikki-hyvän erityinen ajatus. Hyvässä minä elän, liikun ja
menestyn. Niinkuin Jumala ja Hyvä, olen minäkin henki, minussa on
voima, pyhyys ja viisaus. Minä tottelen Jumalan lakeja, jotka antavat
minulle rakkautta ja viisautta, niin että minä tiedän, mitä minun tulee
tehdä ja olen onnellinen tietäissäni, että sen teen. Minä en
ensinkään pelkää hairausta enkä sen seurauksia, sairautta ja
kuolemaa. Minä olen henki. Henki ei pelkää. Jumala vaikuttaa minun
kauttani, niin että minä tahdon hyvää ja tiedän, mitä minun tulee
tehdä."
Kristuksen tehtävä oli kansalaistuttaa totuutta, s.o. levittää sitä niin
monelle kuin mahdollista on. Hänen oppinsa oli kaikkia, oppineita ja
oppimattomia varten. Samoin on kristillinen tiede kaikkia varten.
Kukaan ei ole niin oppimaton, ettei voisi sitä käsittää. Sillä jokainen,
joka ei ole tylsämielinen, voi omistaa itsellensä nämä siunausta
tuottavat totuudet: Jumala on Hyvä, Jumala on Kaikki, Jumala on
Henki, kaikki on hyvää, kaikki on henkeä, siis ei ole mitään pahaa,
ainetta ei ole.
Sen, joka tahtoo hyväksensä käyttää kristillisen tieteen oppia, täytyy
alkaa kasvattaa itseänsä mainitulla kahdella lauselmalla (kieltävällä
ja vakuuttavalla).
Kieltävää tulee niiden käyttää, joille elämä hymyilee, joille kaikki
menestyy, joita arvostellaan yli arvonsa, sekä kaikkein
kovaluontoisten, suvaitsemattomien, ahdas-uskosten, kerskailevien,
Jumalankieltäjien. Vakuuttavaa muotoa käyttäkööt kaikki heikot,
kaikki epäilevät, arkatuntoset, vastuunalaisuuden painamat,
epävarmoissa oloissa tai alammaisen tilassa elävät, jalomieliset ja
huikentelevaiset, kainot ja pelkäävät, onnen hylkimät, lapset ja
nuoret. Kun tahtoo käyttää jompaa kumpaa näistä lauselmista, on
paras alkaa illalla maata pantuaan, kun kaikki on hiljaista ympärillä.
Jos pääsi on täynnä muita ajatuksia, jos olet tavallista kiihkeämpi,
väsynyt tai pahoillasi, älä silloin niihin ryhdy. Älä pakota äläkä kiihota
itseäsi, ole vaan tyyni ja luonnollinen. Koeta olla hetkinen mitään
ajattelematta, tyhjennä sydäminesi. Lue sitten hitaasti kumpikin
lauselma, joko ääneen tai ajatuksissasi. Ei kukaan voi oppia tätä
toiselta, jokaisen täytyy itse opetella se. Vähitellen voit kasvattaa
ajatuksesi niin herkäksi, että se keskellä ihmisvilinääkin voi irtautua
ympäristöstään ja kertoa lauselmat. Mutta sitä varten ei saa kiusata
itseänsä, pitää vaan koettaa pysyä tyynenä. Jos muutamaan kertaan
luet kieltävän lauselman, tulee mielesi rauhallisemmaksi.
Nämä eri lauselmat karkottavat kaikenlaisia hairauksia n.k. sairauden
ja surun esim. pitää vaan lisätä niihin, mitä tilaisuus vaatii. Jos
sinulla esim. on nuhaa ja yskää, niin tulee sinun sanoa itsellesi:[33]
"Minä väitän, että minua ei vaivaa mikään. Minä en pelkää mitään.
Tuulessa istuminen ei voi synnyttää nuhaa. Pääni ei ole sairas,
silmiäni ei kirvele, nenäni ei ole punainen, minä en ole raihnainen
enkä äreä. Päätäni ei kivistä, kukaan ei ole minua suututtanut, työni
eivät ole jääneet takapajulle, minä ennätän aivan hyvin toimittaa
käsillä olevat työni. Nuhani ei tartu, minä en pelkää perheeni saavan
sitä minulta. Minä väitän ett'ei se tarttunut muista minuun. Ei millään
ole voimaa kylmetyttää minua ja saattaa minulle nuhaa. Nuhaa ei ole
olemassa. Ainetta ei ole. Kaikki on henkeä. Minä olen osa Kaikesta,
s.o. hengestä. Minä olen tyyni ja onnellinen. Minä olen osa Kaikki-
hyvästä. Minä lepään Kaikki-hyvässä, s.o. Jumalassa. Kaikki-hyvä
tulee minulle Hänestä. Minua ei vaivaa mikään."
Pidä sitten nämä ajatukset mielessäsi, anna niiden usein päivän
kuluessa valua sieluusi, mutta älä kiusaa itseäsi pitämään niistä
koneentapaisesti kiini.
Jos olet köyhä ja puutteessa, niin lisää seuraavat sanat: "Jumala on
elämäni. Muuta elämää ei ole. Jumala ei ole köyhä. Minä en voi tulla
köyhäksi. Jumala on ymmärrykseni. Minä voin selvästi käsittää
itseäni koskevat asiat. Jumala on viisauteni ja tahtoni: Minä tiedän
mitä minun tulee tehdä, minä tahdon sen tehdä, ja minä teen vaan
sen. Jumala on rakkaus. Minun tieni on riemullinen. Mikään teko ei
ole tuottanut minulle köyhyyttä. Meidän teoillamme ei ole sellaista
valtaa. Me olemme kaikki ainoastaan yhden ainoan lain alaiset ja se
on Kaikki-hyvän laki.
"Päivän kuluessa täytyy sinun yhtä mittaa ja joka paikassa ajatella:
Jumala on hyvä, Jumala on kaikki, Jumala on henki. Kaikki on hyvää,
kaikki on henkeä. Kaikki mikä ei ole henkeä, eikä ole hyvää, ei ole
olemassa. Sinä olet osa kaikesta, sinä olet henki. Lukemattomia
kertoja päivässä täytyy sinun hiljaa itseksesi lausua: 'ei, se ei ole
totta', ja aina siten kieltää synnin ja sairauden oleminen.
"Ajatelkaamme esim., että joku äiti kertoo sinulle pitkän jutun
pienokaisensa sairaudesta, joka sai alkunsa siitä, että maidonmyyjä
erehdyksestä antoi sinulle toisen lehmän maitoa kuin ennen. (Sinä
kiellät hiljaa itseksesi, että pienokaista ei mikään vaivaa sekä että
sellainen asia, kun toisen lehmän maito, ei voi tehdä lasta sairaaksi.)
Äiti kertoo vielä, että pienokainen oli kuolemaisillaan (sinä itseksesi
kiellät, että kuolemalla ei ole meihin valtaa), mutta että kotilääkärin
lääkkeet pelastivat hänen (sinä väität itseksesi että ulkonaiset asiat,
sellaiset kuin lääkkeet, eivät voi meihin vaikuttaa)" j.n.e.
Kristillinen tiede on mullistanut monta käsitettä. Sen tunnustajat
eivät esim. koskaan saa puhua sairaudesta, kuolemasta, suruista,
puutteesta, tulipaloista, onnettomuuksista. Jos he kuulevat muiden
niistä puhuvan, täytyy heidän koko ajan hiljaa väittää, että aineella
ja pahalla ei ole valtaa. Mitä lastenkasvatukseen tulee, täytyy
vanhempien heti ensi hetkestä asti sovittaa siihen kristillistä tiedettä.
Jos lapsi on sairas, täytyy äidin koko ajan ajatella jo mainittuja
lauselmia. Jos lapsi loukkaa itseänsä, täytyy hänen joko ääneen tai
hiljaa lausua: "Lapseni, sinä et ole loukannut itseäsi. Ei millään ole
valtaa sinua vahingoittaa, sillä kaikki on hyvää, ja sinä olet osa
Kaikki-hyvästä." Jo varhain voivat lapset kotona olla sairauden ja
onnettomuuksien tullessa apuna, sillä lapsen mieli käsittää hyvin
helposti tämän yksinkertaisen opetuksen: — "pahaa ei ole olemassa,
sillä Jumala vallitsee kaikkialla ja Jumala on rakkaus". Kun isän päätä
kivistää, anna Juhon, Maijun, Allin ja Pekan kanssasi parantaa sitä.
Heille on mitä helpointa ajatella: "Isän päätä kivistää, koska hän on
unohtanut, että hänellä ei voi olla päänkivistystä, sillä Jumala on
rakkaus". Heidän tulee istua hiljaa kuin hiiret ympärilläsi ja auttaa
sinua hyvää esille manaamaan. Jos lapset ovat tottelemattomia,
kiukkuisia, nenäkkäitä, valehtelijoita, niin väitä, että he eivät ole
sellaisia, sano, että he eivät voi olla muuta kuin hyviä, kun he ovat
osa Kaikki-hyvästä; se auttaa sinua heitä ohjatessasi. Opeta lapsia
varhain parantamaan itseänsä ja muita äreämielisyydestä, vioista,
pahonvoinnista, ulkonaisista vammoista. Eräs pieni kymmenen
vuotias poika paransi sivukumppaninsa, jolla oli tapana kiroilla, sillä
tavalla, että hän, joka kerta kun toinen kirosi, väitti itsekseen, että
toveri ei voinut jäädä sen pahan tavan valtaan. Eräs toinen pikku
poika lankesi usein ja loukkasi itseänsä, mutta paransi itsensä
vähitellen ylempänä mainitulla tavalla.
Me voimme suoraankin parantaa muita sairaudesta, sillä tavalla että
istumme heidän rinnallensa ja joko ääneen tai (vielä mieluummin)
itseksemme puhuttelemme heitä seuraavalla tavalla: "Rakas P. kuule
minua!" Vaikene sitten hetkeksi ja lausu vasta sen jälkeen samat
sanat pari kertaa lempeästi, mutta varmasti. Jatka sitten: "rakas P.,
Jumala vaikuttaa minussa, niin että minä tiedän hyvän ja tahdon
hyvää. Jumalassa meidän isässämme ja äidissämme, Kristuksen
kautta, joka voitti hairauksen, vakuutan minä, että minulla on valta
sanoa sinulle totuus. (Naisia on paras puhutella heidän
ristimänimellään, miehiä heidän sukunimeltään, koska he ovat siihen
enemmän tottuneet.) Rakas P., kuule minua, ei mikään synnin,
surun, sairauden ja kuoleman pelko, jota kansallasi, vanhemmillasi,
lähimmäisilläsi tahi itselläsi saattaa olla, voi panna sinua siihen
tilaan, jota sinä sanot luunkolotukseksi (tai joksikuksi muuksi
taudiksi). Minä väitän, että millään ei ole voimaa vahingoittaa sinua.
Sinä olet osa Kaikki-hyvästä. Pahalla ei ole mitään valtaa sinuun, sillä
sitä ei ole olemassa. Kaikki on hyvää. Sinä olet hyvä. Sinä et voi olla
sairas, sillä sairaus on osa pahasta, sitä ei siis ole. Sinun ei tarvitse
peljätä kuolemaa. Minä väitän, että sillä ei ole valtaa sinun ylitsesi",
j.n.e.
Mutta meidän ei aina tarvitse olla läsnäkään parantaissamme muita.
Me voimme esim., jos naapurimme on sairaana, öin, päivin, hänen
hyväksensä lukea kumpaakin lauselmaa. Me sanomme: "Polly Jones,
sinä et ole tehnyt mitään pahaa. Sinulle ei tapahdu mitään pahaa.
Sinä tottelet Kaikki-hyvän lakeja. Kaikki-hyvä on Jumala ja Jumala on
rakkaus. Sinä et ole sairas etkä puutteessa. Sinä olet hyvä ja
onnellinen."
Jos tahdomme johtaa poissaolevia lapsiamme, pitää meidän niiden
kanssa suostua ajasta, jolloin he ajatuksissaan kuuntelevat meitä.
Me istumme silloin ja sanomme: "Heikki poikaseni, sinä et pelkää
mitään. Jumalalta tulee kaikki voima. Sinä olet osa Hänestä. Sinä et
ole huikentelevainen, etkä altis viettelyksille. Sinä et ole itsepäinen,
valehteleva, kevytmielinen. Terveytesi on hyvä. Sinä olet hyvä. Sinä
olet onnellinen. Jumala valvoo parastasi, Jumala on rakkaus. Sinä ja
jumalallinen tahto olette yksi." Samoin voivat etäällä olevat
sisarukset, ystävät ja sukulaiset pitää huolta rakkaistansa, vaikka ne
olisivat kuinka kaukana tahansa. Jos eivät voi määrätä varmaa
yhteistä aikaakaan, voi asia sittenkin käydä päinsä. Jos he ovat
sairaita, niin sano heille: "jumalallinen puoli sinussa on kaikki, joka
sinussa todellisesti on olemassa. Jumala on henki, siis olet sinäkin
henki. Näytä itsesi sellaisena kuin olet, näytä, että olet kokonainen ja
hyvä. Älä anna taudin saada valtaa ylitsesi, sillä tauti on osa
pahasta, aineesta, ja pahaa ei ole, eikä ainetta".[34]
Muista aina että sairaus on hairaus. Jos joku on sairas, niin on hän
joutunut hairahduksen valtaan, s.o. pahan valtaan. Kohtele häntä
aivan kuin taitamatonta, joka ei tiedä, että hän on henki ja siis ajasta
ja paikasta riippumaton. Kiellä hiljaa itseksesi, että hän ei ole
taitamaton, manaa häneen voimaa, niin että hän uskoo olevansa
henki ja täynnä jumalallista väkevyyttä.

Tästä lyhyestä otteesta voi ainoastaan saada vaillinaisen käsityksen

kristillisen tieteen laadusta ja sisällyksestä. Kristillinen tiede pitää
perustuksinaan muutamia raamatun kohtia; se tunnustaa
täydellisesti raamatun jumalallisen alkuperän ja pitää sitä
ehdottomana ojennusnuoranaan. Sen Uudesta Testamentista
otetuista tukilauseista mainittakoon Mark. 11 l. 27 v. "Kaikki, mitä te
rukoillen anotte, se uskokaat saavanne, niin se teille tapahtuu." Se
on myös oppiinsa ottanut muutamia La-o-ze'en, Buddhan,
mesmerismin ja spiritismin opinkappaleita. Sen lisäksi nojaudutaan
muutamiin vanhoihin puheenparsiin ja sanantapoihin, jotka muka
todistavat, että kristillinen tiede aina "ihmisten tietämättä on ollut
vaikuttamassa". Sellaisia puheen parsia on esim.: "Laske
kahteenkymmeneen kun suutut" (joka todistaa, että uskotaan
ihmisen voivan vallita pahaa), "Minä tunnen parantuvani heti kun
tohtori tulee" (Todistaa meidän valtaamme tautien yli), "Kun hänet
vaan näkeekin, niin mieli virkistyy" (Todistaa, että me voimme
äänettöminäkin vaikuttaa toinen toisiimme) y.m.
Niinkuin ylempänä lausutusta näkyy, ovat kristillisen tieteen
harrastajat tuntuvasti käyttäneet salaperäisyyttä. Eräs heistä
kirjoittaakin: "Minun mielestäni on salaperäisyys kaikista olevaisista
aina ollut todellisin; salaperäisyysoppi on uskonto, joka aikojen halki
on huomattava maailmassa: Tuntemattomasta Jumalasta Kristukseen
asti, salaperäisyyden suureen edustajaan, joka liikkui täällä
ihmishahmossa. Mutta ihmiset eivät tahdo tunnustaa salaperäisyys-
oppia. Nykyään on 'kristillinen tiede' ihmiskunnalle sama, mitä
salaperäisyys-oppi on sille ennen ollut. Mutta aina ovat ainoastaan
harvat käsittäneet salaperäisyyden oppia. Tosin seurasi Kristusta
suuret kansanjoukot, mutta sen ne tekivät leivän ja kalojen takia.
Samoin tulevat ihmiset nykyäänkin kristillisen tieteen tunnustajiksi
siitä syystä, että se parantaa heidän tautinsa."
Tämän uuden opin menestyminen riippuneekin siitä, että se
koskettelee kahta ainetta, joilla aina on ollut helpointa houkutella
ihmistä mukaansa, vaikka houkuttelijat olisivat olleetkin
taitamattomia, itsensäkkin pettäjiä tai suorastaan konnia. Ne aineet
ovat uskonto ja tautien parantamisen taito. Ansaitseeko "kristillinen
tiede" tieteen nimeä, sitä emme lähde arvostelemaan. Mutta kyllä
meidän korvissa vaan kummalliselta kuuluu, kun kerrotaan arvossa
pidettyjen "lääkärien" ja kristillisen tieteen opettajien oppineen koko
taitonsa 6 viikossa tai 3 kuukaudessa, niin että ovat heti sen jälkeen
kyenneet toimittamaan arvokkaita aikakauskirjoja kristillisen tieteen
alalla.
Moni väittää olleensa se, joka taas toi ihmisille Kristuksen tiedon.
Enemmistö luovuttaa sen kunnian kuitenkin mrs Mary Eddylle, jota
samalla pidetään erittäin taitavana opettajana. Hänen luonnottoman
korkeat maksunsa (200-300 dollaria 6-12 tunnista) synnyttävät
kuitenkin tyytymättömyyttä, samoin kuin hänen kiukkuiset
hyökkäyksensä erilailla ajattelevien kimppuun ja historiallisten olojen
halveksimisensa herättävät ajattelevissa ihmisissä epäluuloa.
On melkein mahdotonta keskustella kristillisen tieteen harrastajien
kanssa heidän opistansa. He niin uutterasti itseksensä kieltävät
kaikki vastapuhujan lauseet, jotka sotivat heidän oppiansa vastaan,
että he eivät ehdi tai eivät tahdo ääneen sanoa vastaväitteitään tai
tuoda syitä ja todistuksia. Sen lisäksi on hyvin vaikeata harkita
mitään asiaa ihmisen kanssa, joka myötänään sanoo: "minä en
todista, minä uskon". Se säälivä anteeksi antavaisuus, jolla he
kohtelevat sairasta tai väsynyttä henkilöä, tuntuu lahkoon
kuulumattomasta harmittavammalta kuin suora syytös
teeskentelemisestä. Sekin usein harmittaa, että he niin epäilevän
näköisesti ja hajamielisesti kuuntelevat, jos heille sattuu kertomaan
onnettomuuksista tai taudin kohtauksista. Jos he itse ovat sairaina,
kieltävät he sen innokkaasti. Me säälittelimme erästä rouvaa, jonka
silmät tulehduksesta olivat veripunaiset ja ajettuneet. "Eivät ne ole
ajettuneet", vakuutti hän hymyillen, "eikä ne ole punaiset eikä
sairaatkaan. Minä olen ihan terve." Vaikka niistä myötänään tippui
suuria kyyneleitä, joita kirkkaan päivänvalon synnyttämä tuska niihin
nosti, väitti hän yhä innokkaasti, että häneltä ei puuttunut mitään.
Tapasimme myös erään hammaslääkärin, joka oli luopunut entisestä
ammattinsa harjoittamistavasta ja nyt paransi "kristillisen tieteen"
avulla. Hän ontui pahasti, mutta kun huomautimme häntä tästä,
väittivät hänen ystävänsä innokkaasti, että hän ei ontunut.
Kaikkien tämän opin tunnustajien kasvoissa on omituinen, yhteinen
mielen-ilmaus, joka puhuu tukahutetusta tuskasta. Selvemmin se
näkyy katseesta, joka tavallisesti on lempeä ja kirkas, mutta pohjalla
piilee hiljainen suru. Moni heistä väittää, että kristillisen tieteen
harrastajat eivät voi kuolla. Meidän tieteemme — sanovat he — on
niin uusi, eikä kukaan meistä vielä ole ehtinyt vanhaksi, eikä kukaan
ole kuollut. — "Minä aion elää monta sataa vuotta," sanoi eräs vanha
rouva tyynesti. "Kuinka minä voin kuolla, kun olen henki ja henki on
ikuinen? Muutos tulee minulle muulla tavalla."
Kristillisen tieteen tunnustajia on kaikissa uskonlahkoissa, tai ainakin
monessa. Usiammat niistä, jotka me tapasimme, olivat unitariaaneja
(tunnustavat yhden Jumalan, kolminaisuuden kieltäen) ja
kveekkareja. Vaikka tässä uudessa opissa on paljon arvotonta ja
meille vastenmielistä salaperäisyyttä, on se kuitenkin vaikuttanut
hyvää yhdessä piirissä: luulosairasten, heikkohermoisten,
hysteeristen joukossa, joiden mielityönä on ollut tautiensa
helliminen. Heissä on kristillinen tiede vaikuttanut kuin rautaside
kierossa puussa, sillä heidän oppinsa kieltää heitä ajattelemasta
tuskiansa ja vaatii heitä pitämään itseänsä terveinä. Ja kun se niin
paljo on vaikuttanut, ei sen tehtävä ole ollut ihan turha, ja sen lisäksi
tulee myöntää, että siinä piilee totuuksia, muutamia uudessa,
muutamia vanhassa muodossa. Sen suurin erehdys on luullaksemme
se, että se täydellisesti kieltää pahan olemisen, eikä myönnä
parantavansa sairaita tahdonvoimalla. Me puolestamme arvelemme,
että ihmisen tahtomisvoima on "kristillisen tieteen" kulmakivi.
 Kalliovuorten poikki.
Heinäkuun 5:nen päivän iltapuolella kiidimme höyryhevolla
Chicagosta länteenpäin Kaliforniaa kohden. Junamme oli n.s.
matkailijajuna ja matkustajia 130, kaikki Chicagon
opettajayhdistyksen jäseniä ja matkalla San Fransiskon
opettajakokoukseen. Useimmat olivat nuoria, elämänhaluisia ihmisiä
ja alottivat siis uteliaan kärsimättömyydellä 14 vuorokautta kestävän
matkansa Kalliovuorten poikki, ruohoaavojen halki Tyynen meren
rannalle.
Kun oli heretty hyvästiä heiluttamasta ystäville ja tuttaville, alkoi
ruokavarojen ja matkalaukkujen asetteleminen. Kaksi matkustajaa
sai yhdessä osakseen pienen vaunun-osaston sekä sen kaksi sohvaa,
jotka voi muuttaa makuusijoiksi — toinen oli toisensa yläpuolella, —
verhon, jonka sai laskea oviaukon peitteeksi, jos tahtoi olla poissa
muiden näkyvistä, yhden akkunan, kaksi patjaa ja yhden
kahdeksastoista osan yhteisestä neekeripalvelijasta. Meitä oli, näet,
yksissä vaunuissa kahdeksantoista henkeä ja Samin piti palvella
meitä kaikkia. Siitä virastaan hän jo matkan alussa kantoi jokaiselta
palveltavaltaan tyytyväisesti virnistellen yhden dollarin.
Naiset riisuivat heti hattunsa ja läninkinsä, herrat heittivät pois
muotitakkinsa ja korkeat hattunsa, jokainen haki ylleen kevyestä
kankaasta tehdyn, pölyä sietävän puvun ja kiilalakin. Puhvelihärkiä,
harmaita karhuja ja indiaaneja ei tarvinnut peljätä, sen me tiesimme,
— ei, pahimmat viholliset tulisivat kuumuus ja pöly olemaan lännen
aroilla.
Olimme Illinoisin aavikkovaltiossa. Viheriäistä, yhä vaan viheriäistä
joka puolella, — tammistoja sinervien järvien rannoilla, lukemattomia
viinitarhoja ja maissipeltoja, ja vähän väliä aina peninkulmittain
aavikkoa ja sen pehmeästi aaltoelevaa heinää. Chicago on aavikon,
prärioiden lapsi, sen kukka ja kuningatar. Ruohoaavikko sitä joka
puolella ympäröi, ja kaupungin syrjäseuduilla nostaa aavikkoruoho
päätään rautatien kiskojen välissä ja etäisimmillä kaduilla. Chicago
on indiaanilainen sana ja merkitsee "ei kelpaa mihinkään" (good for
nothing). Muutamissa murteissa se merkitsee myös "mene tiehesi".
Indiaanit ennen, näet, halveksivat paikkaa sen otuspuutteen takia.
Nyt se yhä enemmän kasvaa ei ainoastaan oman valtionsa, vaan
koko Yhdysvaltojen kauppakeskustaksi.
Viileätä iltapäivämatkaa seurasi kuuma, tukala yö: aamulla viivyttiin
kaksi tuntia Kansas Cityssä, mahtavan Missourijoen rannalla. Ketjuilla
vedettävässä raitiovaunussa meidät kiskottiin kohtisuoralta näyttävää
kalliota ylöspäin kaupunkiin, joka on aivan samanlainen kuin muutkin
lännen isot kaupungit. Tomua, uusia taloja, kauniita huviloita
ruohokentille siroteltuine kukkalavoineen, liike- ja kauppaosa
harmaine puutaloineen, raitioteitä, komeita kirkkoja, kouluja,
raatihuone ja teaattereita. Boston, Philadelphia ja muut Idän
kaupungit tuntuvat valmiiksi rakennetuilta. Ne ovat näöltään kuin
näppärät rouvat, aina valmiina vieraita vastaan ottamaan, vaikka
välistä vierasta puhuttaessaan istuvatkin omenia kuorien, silkkinen
esivaate suojanaan. Lännen kaupungit taas ovat puuhaavia,
työpukuihin puettuja talon-emäntiä, jotka itse kirnuavat voita ja
käyvät peltotyössä, vieraan tullessa he tuskin ehtivät tuolilta tomuja
pyhkiämään tarjotakseen sitä istuttavaksi.
Rautatiematkaa kestää yli vuorokauden ajan Chicagosta, ennenkuin
varsinainen, villi ruohoaavikko alkaa. 12 tuntia Kansas Citystä
tuonnemmaksi ehdittyäsi, näet jo yhä harvemmin asuntoja, peltoja
ja puita. Juna syöksyy ruohoerämaahan.
Omituinen, tuikea heinän, pölyn ja karjan haju lemahtaa vastaan.
Siihen sekoo miellyttäviäkin tuoksuja, aivan kuin kuivattujen
mausteyrttien lemua. Koko tuolla äärettömällä ruohomerellä,
pehmeine, aaltomaisine rajapiirteineen on yksitoikkoinen harmahtava
värihohde; siellä heiluu harmaata puhveliruohoa, valkeankellahtavaa
aavikkoheinää; valkeat ja kirjavat lehmäkarjat seisovat kuumasta
liikkumattomina; siellä täällä vilahtelee ratsastavien,
rohkeasilmäisten lehmipaimenten syvälle painetut valkeat
huopahatut; kaukana toisistaan töröttelee valkeita aavikkotaloja
vihreine, suljettuine akkunaluukkuineen, viinitarhoineen ja
maissipeltoineen. Aurinko paistaa veripunaisena, säteettömänä,
unisena, mutta samalla tulikuumana kirkkaan siniseltä taivaalta. Ei
mikään sotke aavikon huikaisevan valkeata, väreilevää valoa, sen
erämaan kaltaista hiljaisuutta ei mikään häiritse. Kaikki äänet
tuntuvat ponnahtavan takaisin tuosta hiljaisesta, pehmeästä
ruohomerestä, jonka piirissä selittämätön, saamaton surumielisyys
vallitsee.
Vähitellen alkaa aurinko käydä yhä tuikeamman punaiseksi, sitten
kultaa uhkuvaksi. Pieniä tuulenhenkäyksiä löyhähtelee sinne tänne
arolla ja ruohokunnaiden rinteet saavat ruskeankellervän hohteen.
Junan kiitäessä eteenpäin näyttää päivän punainen kehrä pyörivän
kumpujen välissä aivan kuin aalloilla. Taivaan sini särkyy
lukemattomiksi, oikkuileviksi värisäteiksi, siellä tanssivat
tummankeltaiset ja sinivihreät, ruusunpunaiset ja valkeanvihertävät
väreet kilpaa ja vuorotellen. Aurinko sukeltaa kunnaan taa, näkyy
taas, virkistävä viileys alkaa tuntua, lehmäkarjat käyvät liikkeelle.
Yht'äkkiä katoo päivän pyörä, jättäen läntiselle taivaan rannalle
tulisen hehkun. Melkein samalla hetkellä laskeutuu laajalle
ruohoaavalle synkkä, viileä, tuoksuva hämärä. Ei ole mitään, jota
voisi verrata niihin raittiisiin, suloisiin tuoksuihin, jotka hyväilyjen
tavalla nyt hivelevät matkustajaa; tähtien tuikkeessa hurmaa meitä
taas uusi puoli aavikon villistä, surumielisestä runoudesta.
Koloradossa alkaa harmaassa näkyä ruskeita vivahduksia. Kolorado
on jo niin alhaalla etelässä, että sen kannattaa kopeilla sadeajalla ja
kuivalla vuoden-ajalla ja jälkimmäinen on juuri hiljan alkanut, joka
paikka näyttää ruskealta, kärvennetyltä ja kuivaneelta. Etäällä
ilmanrannassa häämöttää synkkiä, raskaita pilviä. Siellä näemme
ensi kerran mahtavien Kalliovuorten huiput. Lähestymme Uutta
Meksikoa; valkeita aavikkotaloja emme enää näe, ohitsemme
vilahtelee pieniä, harmaita meksikolaisia savimajoja. Välistä näyttää
likaisenharmaita aaltoja vyöryvän päivän kärventämiä kumpujen
rinteitä alas. Siellä kapuaa leveähäntäisiä, villavia lampaita raittiimpia
ruokamaita hakemaan. Yhä vieläkin puhveliruohoa ja hoilaavia,
aseilla varustettuja paimenia aasien seljässä; kansa alkaa käydä
kauniimmaksi, vaaterääsyt yhä kirjavammaksi. Pilvet ovat selvinneet.
Tuossa paikassa olemme niiden luona, ja voimme erottaa vuorten
ruskeat piirteet. Tasanko alkaa hitaasti kohota, — ja me olemme
Kalliovuorten juurella.
Ratonissa, eräässä vuorikaupungissa, pidimme kaksi tuntia
päivällislomaa. Paljassääriset, ahavoittuneet, villinnäköiset miehet,
joiden koruompeleisista vöistä pilkisteli lukuisasti puukkojen päitä,
tarjoelivat aaseja vuorimatkoja varten. Yhä ylemmäksi noustiin,
vaikka vähä hitaammin kuin ennen, kunnes päästiin tunneliin, joka
erottaa Koloradon Uudesta Meksikosta. Sen toisella puolella alkaa La
Junta, 4,000 jalkaa merenpinnan yläpuolella. Täällä vasta piti
varsinaisen nousun alkaa Las Vegasiin, joka on 7,000 jalkaa korkealla
(meren pinnan yläpuolella). Sillä matkalla on ennen tapahtunut ja
tapahtuu vielä nytkin usein onnettomuuksia, tie kohoo, näet, niin
jyrkästi ja yhdet kiskot välittävät vaan kulkua.
Tuntui kummalliselta. Rautatien palvelijat tekivät vakavannäköisinä,
nopeasti ja huolellisesti valmistuksiaan. Vaunujono jaettiin kahteen
osaan ja kumpikin sai oman veturinsa. Kaksi uutta konduktööriä tuli
entisten sijaan ja eräs rautatien virkamies tarkasti vaunut. Me
matkustajatkin saimme määräyksiä: akkunoista emme saaneet
kurotella katsomaan, mutta sen sijaan saimme istua (emme seisoa)
vaunujen välikäytävillä.
Konduktööri huusi tavallisen "all on board'insa" ("kaikki matkaan") ja
kukin kiipesi paikalleen. Kello oli 2. Veturi puuhkutti ylöspäin, tehden
pitkiä ruuvimaisia kierroksia; ylt'ympärillä oli vaan vuorten huippuja
mataline tammipensaineen ja ruskeaksi kuivuneine ruohoineen.
Kulku oli hidasta; jokaisen ratavekselin kohdalla hiljennettiin vauhtia
ja kimakka merkkivihellys vingahti autiolla seudulla; vuorelta sen
sitten kaiku monenkertaisesti vastasi. Virstan matkan päässä meistä,
kiskoi toinen veturi ohkuen vaunujonoaan, josta tervehdyksiä
liehutettiin meille joka kerta, kun kierroksissa toisesta junasta näki
toisen. Paikoin kulki tie ylängöillä, joilla ilma oli kevyt ja kirkas ja
maata peitti kaktuspuut, valkea unikukka ja muuan kaunis, okainen,
"pyhäksi orjantappuraksi" nimitetty kasvi.
Enimmäkseen pysytteli rata kuitenkin vuorten rinteillä, luikerrellen
niiden kupeita yhä vaan ylöspäin. Näköala oli vakava, melkein
alakuloinen yksitoikkoisine ruskeine värineen, jota ei mikään
kirjavuus sotkenut. Kalliovuoret ovat täällä oikeimmin valtavan
korkeita kumpuja, eivätkä vuoria, sillä huippuun asti niillä kasvaa
ruohoa, pehkoa ja pensaita. Harvoin näkee alastoman, kolean
kalliohuipun. Piirteet ovat mahtavat, pyöreät, pehmeästi aaltomaiset,
— ruohoaavojen kummut jättimäisiksi suurennettuina, Ja näiden
juhlallisten, synkkien vuorien alapuolella siintää etäältä autio
ruohoaavikko. Ainoastaan auringonlaskussa, kun punainen rusko
kultaa vuoria, tulee seutu eloisaksi ja värikkääksi. Silloin näkee
ratsastavien paimenten ajavan lammaslaumojaan niiden pienten
savimökkien luo, jotka täällä ovat ainoat ihmis-asunnot.
Parast'aikaa matkalla ollessamme kävi taivas yht'äkkiä pilveen,
ukkonen alkoi pauhata ja sen jylinä vyöryi vihaisena vuorten välissä.
Jalkaimme juurella tempoelivat tuulenpuuskat pilviä; odotimme vaan
raju-ilman puhkeamista. Tunnin ajan katselimme ukkosta ja
sadekuuroja, mutta sitten taivas selkeni ja junamme, joka oli jo
pysähtynyt erään vekselin luo, pääsi jatkamaan matkaansa.
Kello 9 illalla tulimme Las Vegasiin, erääseen pieneen, vuorten
helmassa olevaan terveyspaikkaan, jolla on komea ravintola, "Hotel
Phoenix", kuumia lähteitä, sinivihreitä sypressejä ja pieniä takkuisia,
meksikolaisia aaseja. Las Vegas-nimisen kaupungin perustivat
espanjalaiset lähetyssaarnaajat aikoinaan. Se on pieni ja autio,
vinoine katuineen ja savitaloineen. Rapistuneessa katolisessa
kirkossa loikoili haalistuneita paperikukka-seppeleitä pyhän
Fransiskuksen, Meksikon suojeluspyhän kuvan edessä. — Näköala
Las Vegasilta on auringon noustessa hurmaavan ihana. Mahtava
alppimaisema on kirkastettuna, se näyttää elävän, huokuvan,
vapisevan onnesta ja ihanuudesta päivänkoin sitä suudellessa.
Uudistalolaisen rakennukselta kaikuu kirveen kalke, lammasten
kellojen kilinä, aasin-ajajan iloiset hoilotukset, — kaikki vuorielämän
äänet taas heräävät ja ilmassa on aamun hurmaava raittius.
Juna jätti tässä Chicago—Alton-yhtiön alan; nyt oli siirryttävä "The
Santa Fé Route" radalle. Viimeksimainitun yhtiön paikalla asuva
asiamies oli meitä vastaanottamassa Phoenix-ravintolassa ja siellä
meille tarjottiin hieno, ranskalaisista ruoista kokoonpantu ja
ameriikkalaisilla puheilla höystetty illallinen. Hännystakkeihin
pyntätyt kohteliaat neekeripassarit, joita oli kielletty juomarahoja
ottamasta, lauloivat kunniaksemme aterian aikana ja jokainen vieras
sai ottaa mukaansa hienoilla kivipainokuvilla koristetun ruokalistansa.
Ravintolan vieressä on useita puoteja, joissa saa ostaa karhun ja
anttiloopin nahkoja, indiaanikoristuksia, mattoja, savi- ja luuastioita,
meksikolaisia hopeakoristeita ja posliinitavaroita. Siellä näytellään
myöskin auraa, jonka sanotaan olevan 300 vuotta vanha, sekä yhtä
vanhoja, espanjalaisten munkkien käyttämiä vaunuja. Vaunujen
koppa on kuverrettu puu ja auranteränä puunjuuri.
Vuorokauden vietimme Las Vegasissa leväten ja pieniä huvimatkoja
tekemällä, sitten siirryimme kahdessatoista tunnissa, koko tien yhä
vaan ylöspäin höyryten, Santa Féehen. Santa Fé on luultavasti
azteekkien perustama; ennen Kolumbusta se ainakin jo on ollut
olemassa ja on nyt Floridassa olevan Augustinen jälkeen Ameriikan
vanhin kaupunki.
Tämä Uuden Meksikon helmi on pienen pikkarainen harmaa
kaupunki, aivan kuin vilunpörröinen kananpoika se kykkii
Kalliovuorten siipien alla. Niin kaukaa kuin silmä kantaa, näkyy
vuoria, pelkkiä vuoria, — etäisimmät kuin lyijykynällä piirretyt
ilmanrantaan. Sisällä kaupungissa on viljalta ruusuja,
granaatinkukkia, pölyä ja vuohia. Multaisilla, ahtailla kaduilla kulkee
säihkyväsilmäisiä naisia, mustat harsohunnut pään ja hartioiden yli
heitettyinä, miehiä koruompeleiset hatut päässä, kerjääviä indiaaneja
kirjavat rääsyt vaatteina, puu-, hedelmä- tai ruohokuormaa kantavia
aaseja, teksasilaisia metsästäjiä hurmaavine silmineen ja kannuksilla
varustetut ratsassaappaat jalassa. Muunlaisia rakennuksia ei ole kuin
adobe- (savi) taloja, jotka kaikki ovat niin sanoaksemme
maurilaiseen tapaan rakennetut, niin että keskustana on
nelikulmainen, joka puolelta suljettu pihamaa. Siellä leikkii
teräväpiirteisiä, tummanverisiä, notkeasti liikkuvia lapsia, valkeita
kiliä ja pieniä karvattomia meksikolaisia koiria sikojen, hanhien ja
vuohien keskellä. Pihalla on tavallisesti savesta kyhätty leivin-uuni ja
talon takana muutamia persikkapuita. Joka kadun kulmaan ovat
harvinaisuuksien kauppiaat ripustaneet nimikilpiään ja Santa Féen
kuuluisat kultasepät valmistavat koristuksiaan avonaisten akkunain
ääressä, houkutellakseen siten ostajia.
Syötyämme päivällistä vanhassa, ravintolaksi muutetussa
meksikolaisessa talossa, lähdimme kaupungin 300 vuoden vanhaan
kirkkoon. Kuljimme piispan puutarhan halki, ruohottuneita käytäviä
pitkin; persikka- ja aprikkapuiden hedelmistä notkuvat oksat
riippuivat kattona päämme päällä ja molemmin puolin tietä rehotteli
pitkissä riveissä viinimarjapensaita isoine punaisine ja mustine
marjoineen. Viereinen nunnaluostari näytti kuolleelta kuumassa
iltapäivän paisteessa. Sen kappelissa rukoili liikkumaton nunna
polvillaan, katse maata hakien. Luostarin kokoushuoneesta kaikui
vuoron sävelharjotuksia, vuoron taas heleät tyttöjen äänet yhtyivät
iloiseen lauluun. Kirkon seinät olivat täynnä vanhoja kummallisia
tauluja, silkkiin kudottuja kuvia Meksikon historiasta ja jos jonkin
muotoisia ja suuruisia pyhän Fransiskuksen kuvia. Santa Féessä on
intiaaneilla eri kaupungin-osansa, ja "puna-ihoisia" tapaa muutenkin
alinomaa kaduilla hedelmiä, saviastioita, vuorikristalia, malakiitin
palasia ja agaattikiviä myymässä. Tavallisesti he istuvat kantapäillään
rivissä talojen seinämillä ja huopavaipat peitteiksi kiedottuina aivan
kuin olisivat viluissaan. Muutamat ovat vartevia ja kauniita. Miehet,
suorine säärineen ja säännöllisine kasvoineen, liikkuvat hitaalla,
verrattomalla arvokkaisuudella. Naiset ovat pieniä, mutta näppäriä,
äänet sointuvia ja liikkeet nöyriä, ystävällisiä. Muutamat ovat
inhottavan likaisia. Kaikilla on kankeat mustat hiukset, kiiltävät
silmät; kaulassa on kaikilla näkinkenkiä, koralleja ja malakiitinpalasia,
hartijoilla punakeltaiset huopavaipat.
Ostimme mustia saviastioita eräältä Sian Ton (= San Antonio)
nimiseltä nuorelta indiaanilta. Hän oli komea, kaunis mies,
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com