Fill These Hearts Christopher West download

https://ebookbell.com/product/fill-these-hearts-christopher-
west-34688936

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Now About All These Women In The Swedish Film Industry Louise
Wallenberg Frantzeska Papadopoulou Maaret Koskinen Tytti Soila

https://ebookbell.com/product/now-about-all-these-women-in-the-
swedish-film-industry-louise-wallenberg-frantzeska-papadopoulou-
maaret-koskinen-tytti-soila-50235518

A Philosophical Commentary On These Words Of The Gospel Luke 1423

Compel Them To Come In That My House May Be Full Natural Law And
Enlightenment Classics Pierre Bayle

https://ebookbell.com/product/a-philosophical-commentary-on-these-
words-of-the-gospel-luke-1423-compel-them-to-come-in-that-my-house-
may-be-full-natural-law-and-enlightenment-classics-pierre-
bayle-2218008

Are These Our Doctors Barkins Evelyn

https://ebookbell.com/product/are-these-our-doctors-barkins-
evelyn-11646022

Tailspin The People And Forces Behind Americas Fiftyyear Falland Those
Fighting To Reverse It Steven Brill

https://ebookbell.com/product/tailspin-the-people-and-forces-behind-
americas-fiftyyear-falland-those-fighting-to-reverse-it-steven-
brill-47426908
Tailspin The People And Forces Behind Americas Fiftyyear Falland Those
Fighting To Reverse It Steven Brill

https://ebookbell.com/product/tailspin-the-people-and-forces-behind-
americas-fiftyyear-falland-those-fighting-to-reverse-it-steven-
brill-60685862

Divergent Tracks How Three Film Communities Revolutionized Digital

Film Sound Vanessa Theme Ament

https://ebookbell.com/product/divergent-tracks-how-three-film-
communities-revolutionized-digital-film-sound-vanessa-theme-
ament-50217826

The Fall Is All There Is Four Of Mercies Book 1 Cm Caplan

https://ebookbell.com/product/the-fall-is-all-there-is-four-of-
mercies-book-1-cm-caplan-53630278

Those Who Fall A Postapocalyptic Disaster Thriller Jack Hunt

https://ebookbell.com/product/those-who-fall-a-postapocalyptic-
disaster-thriller-jack-hunt-56337928

The Foley Grail The Art Of Performing Sound For Film Games And
Animation Vanessa Theme Ament

https://ebookbell.com/product/the-foley-grail-the-art-of-performing-
sound-for-film-games-and-animation-vanessa-theme-ament-2310700
 More Praise for
FILL THESE HEARTS
“Fill These Hearts is a cultural balm. Christopher West writes with
great love, of great love, drawing readers into the heart of God.”
—KATHRYN JEAN LOPEZ, NATIONALLY SYNDICATED COLUMNIST AND
EDITOR-AT-LARGE, NATIONAL REVIEW

“Drawing deeply from the well of the Theology of the Body,

Christopher West explains that the Faith is not simply about
following a code of conduct but about Beauty. The beauty of the
human body, the beauty of our culture, and the beauty of the whole
cosmos are all a re ection of this same Beauty. This is the mystery
that needs to be proclaimed joyfully for all to hear, for it holds the
key to joy in this life and the next, for each of us. Above all, West
writes with this joy.”
—DAVID CLAYTON, ARTIST IN RESIDENCE AND
FELLOW AT THOMAS MORE COLLEGE

“In Fill These Hearts, Christopher West explains the nature of desire,
freedom, and love, including erotic love. He does so as a believing
Catholic, yes. But if you come to this book with the typical
prejudices aimed at what Catholics believe about these things, you
are likely to be shaken to your very core. Be warned: this book is
unlike any other you’ve ever read. It holds up the spirit of our age—
as expressed in modern, presumed ‘secular’ idioms like rock ’n’ roll
and popular movies—and places it under the searchlight of the most
fundamental understandings of human nature. What emerges is a
book that is as knowing about the modern world as it is about the
teachings of Christ and the mystic-saints who have followed him
throughout the ages. In fact, West brings these phenomena together
in a way that has never been done before, and does so without a
false note on either score.”
—JOHN WATERS, COLUMNIST, THE IRISH TIMES, AND
AUTHOR OF LAPSED AGNOSTIC
 ALSO BY CHRISTOPHER WEST

At the Heart of the Gospel:

Reclaiming the Body for the New Evangelization

Heaven’s Song:
Sexual Love As It Was Meant to Be

The Love That Satis es:

Re ections on Eros and Agape

Theology of the Body for Beginners:

A Basic Introduction to Pope John Paul II’s
Sexual Revolution

Theology of the Body Explained:

A Commentary on John Paul II’s Man
and Woman He Created Them

Good News About Sex and Marriage:

Answers to Your Honest Questions
About Catholic Teaching
The Ecstasy of Saint Teresa, Santa Maria della Vittoria; Rome, Italy
(PHOTOSERVICE ELECTA/GETTY IMAGES)
Copyright © 2012 by Christopher West

All rights reserved.

Published in the United States by Image, an imprint of the Crown Publishing
Group, a division of Random House, Inc., New York.
www.crownpublishing.com

IMAGE is a registered trademark, and the “I” colophon is a trademark of Random

House, Inc.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data is available upon request.

eISBN: 978-0-307-98714-3

Jacket design by Henning Communications, Inc.

Jacket photography © David McLeod Lewis

v3.1_r1
In gratitude to Jason,
Mark, Dave, and Mike
 CONTENTS

Cover
Other Books by This Author
Title Page
Copyright
Dedication
What This Book Is About

PART I Desire
CHAPTER 1: THE UNIVERSAL LONGING
CHAPTER 2: THE STARVATION DIET
CHAPTER 3: FAST FOOD
CHAPTER 4: THE BANQUET
CHAPTER 5: THE LIVING HOPE OF SATISFACTION
CHAPTER 6: EXPOSING AND STRETCHING OUR HEARTS

PART II Design
CHAPTER 7: OUR BODIES TELL THE STORY
CHAPTER 8: IN THE BEGINNING
CHAPTER 9: TRUSTING GOD’S DESIGNS
CHAPTER 10: THE DESIGNS OF REDEMPTION

PART III Destiny

CHAPTER 11: CHASTITY IS A PROMISE OF IMMORTALITY
CHAPTER 12: FREEING FREEDOM
CHAPTER 13: LOVING LOVE
CHAPTER 14: TO INFINITY AND BEYOND

APPENDIX: SCRIPTURES ON DESIRE AND FULFILLMENT

NOTES
ACKNOWLEDGMENTS
About the Author
 WHAT THIS BOOK IS ABOUT

DESIRE
This book is about desire. Not trivial desires. Not super cial wants.
This book is about the atomic energy of our souls—that universal
“ache” and longing we feel as human beings for something. Where
does that hungry void in us come from? Why do we have it? What
are we supposed to do with it? More important, is there anything
that can ll it? Does that “something” we’re looking for even exist,
and is there any hope of nding it? In short, is there hope that we
can satisfy our deepest desire for happiness, for lasting ful llment?
One can hardly speak of human desire, of course, without
speaking about the power and pull of sexual desire. The sexual
relationship holds out a seemingly irresistible promise of happiness.
For many, sexual love seems to o er the one chance of lling that
void inside with something close to satisfaction. What role does
sexuality play in our search for happiness? We live in a culture sated
with sex, but we remain starved for love. Why is that? How can we
integrate spirituality and sexuality so as to learn how to love in and
through our bodies as men and women made in God’s image?

DESIGN
This book is about God’s loving design for our happiness as men and
women. If God is the author of our humanity, he is also the author of
human desire, including sexual desire. Why did he make us as
sexual beings? Why did he make sex so pleasurable, so alluring and
attractive? Was it only to dangle a carrot in front of our noses and
then forbid us the satisfaction of eating it?
 What does the very design of our bodies as male and female tell
us about God’s plan for our lives? Is the purpose of sex just to
continue the species? Or is there something deeper, something
grander, something beyond the merely physical at work here? Is
there a larger, mysterious interplay between sex and the very
meaning of existence? Might the whole reality of sex in the divine
design be a foreshadowing of an eternal, heavenly bliss?

DESTINY
This is a book about our eternal destiny. We are created for bliss, for
ecstasy, and our hearts know it. According to the Christian faith, the
ecstasy we yearn for at the deepest level of our being is precisely
what God wants to give us—eternally. That’s what makes the Gospel
“good news.” But a destiny of bliss is not simply a given.
The Latin destinare is an archer’s term that means “to aim at.”
Desire has a trajectory. Wherever we aim it, that’s where we will
ultimately arrive. That’s the tremendous gift and weighty
responsibility of freedom. How do we distinguish authentic freedom
from its counterfeits? How do we distinguish authentic love from its
counterfeits? How do we place our freedom at the service of
authentic love so as to arrive at our God-given destiny of heavenly
bliss? As we will discover, this is what sexual morality, properly
understood, is all about: learning how to aim our desire for heaven
toward heaven.

A DIALOGUE BETWEEN SACRED AND SECULAR

I am a student of both theology and pop culture. Although these two
realms are sometimes far apart, I enjoy looking for God as much in a
Hollywood movie or a pop song as I do in a theological tome. One
has to be discerning when it comes to secular art (and theological
tomes, I might add), but I subscribe to what Brother Lawrence
taught about seeking God everywhere.
 Since my last book (At the Heart of the Gospel) took a more formal
theological approach, I felt it was time to take the conversation in a
more casual direction. That’s not to say we won’t explore some
profound mysteries in this book. We will. But my goal is to break
them open in a kind of dialogue between sacred and secular sources.
For a few years now I’ve been working with a team of seasoned
artists and musicians developing a live event that incorporates
popular music, movie clips, YouTube videos, and other artistic
works into a contemporary exposition of the Gospel. Typically
presented in theaters rather than in churches, it’s an attempt to step
out “into the main streets,” as Jesus said, “and invite everyone to
the wedding feast” (Matt. 22:9). This book is named after that live
event and takes the same approach in written form.
Art is the language of the heart. Sometimes a song lyric, a melody,
or a movie scene can illuminate truths in a way that academic
theology can’t. And that is why even secular art can become the
occasion of a sacred experience. As John Paul II wrote, “Even
beyond its typically religious expressions, true art has a close
a nity with the world of faith, so that, even in situations where
culture and the Church are far apart, art remains a kind of bridge to
religious experience.”1 This book, with its many references to the
songs and movies of the culture, seeks to cross that bridge.
Of course, sacred sources establish the basis of the conversation. I
draw primarily from the wisdom of Scripture, the writings of
Christian saints throughout the ages, and from the vision of human
love in the divine plan unfolded by the late John Paul II. His
magni cent Theology of the Body, as well as his pre-papal book Love
and Responsibility, have o ered Christians across denominational
lines a bold, compelling, biblical response to the sexual revolution
and have been the inspiration of my life’s work.
In short, the simple and, at the same time, lofty goal of this book
is to help us aim our desire according to God’s design so we can
safely arrive at our eternal destiny: bliss and ecstasy in union with
God and one another forever. Desire, design, destiny: perhaps we
could call it living our lives in 3D. Put even more succinctly, this
book is a prayer, a cry welling up from that deep void in our being,
for God to ll these hearts. I hope it blesses you on your journey.
 PART I

DESIRE

Desire: an expressly felt yearning for something

that promises to ll a void; a longing for that
which promises satisfaction in its attainment.
From the Latin desiderare: to long for, wish for,
hope for, expect. The original sense may mean
“to look to the stars” or “to await what the stars
may bring” (from the phrase de sidere: “from the
stars”).
 CHAPTER 1

THE UNIVERSAL LONGING

Everybody’s got a hungry heart.

—BRUCE SPRINGSTEEN1

In 1977 NASA launched Voyager 1 and Voyager 2 to explore the

galaxy. A golden record called The Sounds of Earth was a xed to
each of the twin spacecrafts—a message from earth to anyone out
there in the universe who might be listening. It contained both
music and the sound of a human heartbeat.
Annie Druyan served as the creative director of NASA’s famous
Voyager Interstellar Message (VIM) Project. Along with Carl Sagan
and a few others, she was entrusted with the task of coming up with
earth’s message to the rest of the universe. Re ecting on the
experience in a 2009 interview, she recalled,

The rst thing I found myself thinking of was a piece by

Beethoven from Opus 130, something called the Cavatina
Movement … When I [ rst] heard this piece of music … I
thought … Beethoven, how can I ever repay you? What
can I ever do for you that would be commensurate with
what you’ve just given me? And so, as soon as Carl said,
“Well, we have this message, and it’s going to last a
thousand million years,” I thought of … this great,
beautiful, sad piece of music, on which Beethoven had
written in the margin … the word sehnsucht, which is
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 ALPO (Lyylille). Älä heille viitsi puhua koko kaupasta! Asunnon
vuokraaminen tai —

KAISA. Mitä heill huolii selittää!

ALPO. Parasta olisi yleensä, että tämä kauppa toistaiseksi

pitettäisiin vaan meitän kesken.

VALLINKORVA. Nii o miustki.

(Lyyli menee.)

ALPO. Tämä tuli niin tiedämättömästi, etten nyt

kauppatilaisuutessa voisi antaa käsirahoja enempää kuin
viisikymmentä markkaa.

KAISA. Ka mist sitä ois tiennt varata!

VALLINKORVA. Millos siitt loput?

ALPO. Jos pantaisiin kaksisataa maksettavaksi silloin hääpäivänä,

juhannusaattona, ja sitte loppusumma tuhat markkaa tämän vuoten
kuluessa?

VALLINKORVA. Siihe mie tyyvyn mainiost'!

ALPO. Kauppakirja pidää olla kuitattu, laillisuuten vuoksi. Niistä

maksuista minä annan eri velkakirjan.

VALLINKORVA. A siint patruuna' velast?

ALPO. Siitä taas eri sitoumuksen, paitse Lyylin velkaosasta, joka

siirtyy itsestään, niinkuin jo puhuttiin.
 VALLINKORVA. Miepä sitä en oikee saant sarviin.

ALPO. Selvähän se on kuin päivä!

VALLINKORVA. No, kun lie! — Er' kirjanks' tiet siintki' jott myö
jäähää viljelijäks'?

ALPO. Niin, eri välikirjan. Mutta siinä on muistettava niin monta

seikkaa, laillisuuten vuoksi … enkä ole sitä ensinkään miettinyt —
niin ehkä jätämme sen toiseen päivään?

KAISA. Ka kerkiäähä tuon viel.

VALLINKORVA. Jos ois männt täss yhell tiell… A mite se

kauppakirja tul'? Essi sie Kaisa miu silmälassiin'!

KAISA. Siust lukijaa!

(Tuo silmälasit.)

VALLINKORVA (tavailee). "Ämmä ee — mee, aa — sano' aa —

ällä", kaks'ha siinn o hitoss ällii — "alle: myö allekirjuttajat."

KAISA. Anna hää lukkoo! Ethä sie … häpäset isseis!

ALPO (lukee). "Me allekirjoittaneet myymme ja luovudamme

Vallinkorvan perintötilan numero yksi Vallinkosken kylässä Jääsken
pidäjää, veroltaan neljäsosa manttaalia, end. jumaluusopin
ylioppilaalle herra Alpo Leiniölle, kaikkine —"

KAISA. Tarkkaa'pas hää tietää manttaal'osat ja kaikk'!

VALLINKORVA. Oha konttuoriss kirjoi.

 ALPO. "— kaikkine siihen kuuluvine eduineen ja oikeuksineen,
joista tässä erittäin mainitaan viisi kuutestoista-osaa Vallinkoski
nimiseen koskeen ja sen vesivoimaan, —"

VALLINKORVA (puoli-ääneen). Mitä hää siint nimittää?

KAISA. Kaikk' hää tietää!

ALPO. "— välillämme sovitusta kuuten tuhannen markan

kauppahinnasta, joka eri välikirjoja vastaan maksettuna kuitataan."
(Kuuluu kolinaa porstuasta.) Maksuajat ja määrät näissä
velkakirjoissa ovat sitte sillä lailla kuin suostuttiin.

(Lyyli tulee, riisuu päällysvaatteensa. Kohta hänen jälkeensä

tulee keski-ikäinen pariskunta, mies työpuvussa, vaimon
vaatteet koreat, vaan rikkinäiset, päässä "natsiira". He ovat
Jäntti ja hänen vaimonsa Leena, joka ensin sieppaa lakin
miehensä päästä, sitte käy Alpon eteen ja niijailee.)

LEENA. A työks ootta mei uus' opettaja? Ni nuor' viel nävöltää ja

kaunis ku yks' marja justii! Parikkalass olitta saarnannt: hyvi
tykkäsiit. (Matkivinaan.) "Ei oo mein kirkiss niin synkiitä
soarnamiestä näht", sannoit.

VALLINKORVA (sill'aikaa Lyylille). Kasso sie Lyyli, onks nää kirjat

kaikk' paikallaa!

LYYLI (tarkastaa summat). Paikallaan taitavat olla.

ALPO. Sitte ei muuta kuin nimet!

VALLINKORVA. Jaakko Matipoika mie oon … Vallinkorva.

 KAISA. Ja mie oon Kaisa Antitytär.

ALPO. Kirjoita Lyyli nimet, että tulevat eri käsialalla!

LYYLI (kirjoittaa).

ALPO. Tehkää itse puumerkkinne vierasmiesten läsnäollessa!

VALLINKORVA (tekee puumerkkinsä). Tuolla'ne "vuu" puustain

miull on puumerkki.

KAISA (samoin). Miull on "koo".

ALPO. Kirjoita taas Lyyli totistajain nimet!

LYYLI (kirjoittaessaan). "Eero Jäntti".

JÄNTTI. Nii, "Eero".

LYYLI (samoin). Ja "Leena Jäntti".

LEENA. Ka "Liena" … oikee ristitt Matlienaks', ja Mansikka ommaa

sukujain.

VALLINKORVA. Sen arvas'ki!

ALPO. Kaunis nimi. (Antaa Lyylille toisen paperin.) Tähän vielä

samalla tavalla. Näitä pidää olla kaksi kappaletta.

LYYLI (kirjoittaessaan). Ompas siinä!

ALPO (panee ensimmäisen kauppakirjan taskuunsa). Tämä jää

minulle, ja nämät jäävät teille, sekä viisikolmatta markkaa
käsirahaksi.
 (Antaa Vallinkorvalle muut paperit ja rahoja.)

VALLINKORVA. Viis kymment eiks se olit?

ALPO (antaa lisää tahaa). Niin, oikein, viisikymmentä! Sanoinko

ajatuksissani "viisikolmatta"?

JÄNTTI. Paljopas pittää herro'll kirjoi yhess asuno hyyryyss!

VALLINKORVA. A viel ois muuan paper'.

ALPO. Kun nyt tässä mieditään.

VALLINKORVA. Onks niiss paper'loiss, jott se männöö

mitättömäks', jos siint ei tule tolkkuu —?

JÄNTTI. Ka mitättömäks'hä se sillo männöö.

VALLINKORVA. Mitä sie tiijät! (Erikseen Alpolle.) Näät siint Lyyli'

assiist?

ALPO. Sehän on selvä luonnostaan. Ei sellaista sovi panna

kirjoihin.

KAISA (Vallinkorvalle). Mitä sie määt häpäsemmää' issiäis!

LYYLI. Johan minun asiastani nyt pitäisi tulla valmis (Kuin

itsekseen.)
Pian aika rientää ja joutuu juhannusaatto.

Viides kohtaus.
 Tupaan astuu lyhyenläntä vanha herra, virkalakki päässä ja laukku
kainalossa. Hän on piirin nimismies Eric Illberg. Puhuu suomea
huonosti.

Häntä seuraa kookas, roteva mies, hänkin sivu keski-ijän.

Hänellä on pulska ruskea täysparta; valkoisilla liiveillä näkyvät

paksut kultaiset kellonvitjat. Hän on Vallinkosken tehtaan omistaja,
patruuna Antero Vallas.

ANTERO. Alpokin täällä?

ALPO (korjaa joutuun kirjoitusneuvot). Kirjoitin heille asunnon

vuokrasopimuksen.

ANTERO. Syrjään tämä tulee sinun asua. (Jäntti ja Leena sill'aikaa

menevät. Leena kuitenkin hetken kuluttua kuuntelee ja kurkistaa
akkunan takaa.)

ALPO. Satuin tänne. En minä itselleni — (Viittaa meneviin.)

ILLBERG. No Välikorva, millos Te fundeera maksa se sakko?

ANTERO. Niin, kuinkas vaimosi viinasakon laita on?

ALPO (Katsoo kysyvästi Lyyliin, joka koettaa kuiskuttaa hänelle,

vaan
Alpo pudistaa päätään).

VALLINKORVA. Mitäs mie häne sakkojaa? Ei hää miu tahostain oo

myönt.
Totta yks' pää vastaa, minkä kaks' kättä tekköö.
 ANTERO. Voisin minä sen nyt maksaa, jos sinä rupeisit mihinkään
lopulliseen —

VALLINKORVA. Ka kun lie nii halu, em mie kiellä maksamast.

Miehä täss oon luullt issiäin likisimmäks', mut miu tilliin' sitä vaa ei
panna!

ILLBERG (ottaa paperia laukusta). Oleks teittill mite elukat?

VALLINKORVA. On kissa, jos kelpaa! Muut täst ei ni joutas' sako

syöntää'.

ILLBERG. Tekeks Te jekku esivalda kanss? Mine yks kappala

esivaldast!

VALLINKORVA (uhkaavasti). O miusski muru miest! Joutavast täss

sakot ja linnat!

KAISA. Ei mei tavaroist ennää mitä lähe.

ILLBERG. Te saa sitt maista se kruunu' buljong!

KAISA. Mikä täss muukaa neuvoks' tulenoo?

(Pukeutuu.)

ANTERO. Vallinkorva, sinä voisit sen niin vähällä!

VALLINKORVA. Mut ku Vallinkorva ei puutu, ei tartu! Saap' patruun

miu maan' avissuonistki.

ANTERO (Kaisalle). Onhan tämä ikävänlaista, jos muistat vanhoja

aikoja.
 KAISA. Viel sieki muistat yhen kerra'!

(Kääntää selkänsä.)

ANTERO. Mene sitte, kun niin tahdot.

LYYLI (sill'aikaa). Alpo! Etkö millään lailla voisi pelastaa äitiäni!

ANTERO (katsoo epäluuloisesti heihin).

ALPO. Minäkö! Mitä minulla olisi tekemistä siinä asiassa —

sivullisella?

ILLBERG (Kaisalle). Jassoo, Te on valmis?

(Menee ovelle.)

LYYLI (lankee Kaisan kaulaan). Äiti … minun takiani!

ANTERO (Vallinkorvalle). Kylläpä vähä välität vaimostasi!

VALLINKORVA. Ketkä välittäät, ni maksakoot! — Tuikku murheese!

(Ryyppää, sitte istuu vuoteen laidalle, käsi leuvan alla.)

(Kaisa, Illberg ja Antero menevät.)

ALPO. Tämä oli minulle aivan otottamatonta!

LYYLI. Olenhan kaikin voimin koettanut selittää sinulle, että äiti oli
sen tehnyt vaan minua auttaakseen.

ALPO. Kaikissa tapauksissa —

LYYLI. Pelasta hänet, jos yhtään pidät minusta! Puhu patruunalle!

 ALPO. On isälläsikin rahaa aluksi. Hän tundee asianlaatun
paremmin kuin minä.

VALLINKORVA (nousee, oikaseksen. Lyylille). Ei se ni siukaa

tauttas' ollt. Aina'set kestinpiot ruuki akkoin kanss.

ALPO. Missään tapauksessa ei minun asemaani sovellu tässä

julkisesti esiindyä viinanmyyjän suojelijana. Etkö käsitä sitä?

LYYLI. Alan käsittää!

VALLINKORVA (Alpolle). A nytkös käyvää' tekemää' sitä

viljelyskonrahtii?

ALPO. Eikö jätetä sitä toiseen päivään? Isäntä taitaa vähä olla
väsyksissä.

VALLINKORVA. Mites se "settäis" ol' virkku äskö kauppaa tehess?

ALPO. Olisi tarpeen siinä olla emännänkin saapuvilla.

VALLINKORVA. Et enne' sanont! O siinn nyt vuottamist! Tokko

pysytkää puhheessais?

ALPO. Miks'en pysyisi, vaikka en vielä ole selvillä kaikista

yksityiskohtista.

LYYLI. Sinä olet taas toisenlainen, niinkuin siellä!

ALPO. Minun täytyy ottaa lukuun ulkonaisia seikkoja: miltä asiat

näyttävät ihmisten silmissä.

LYYLI. Aijot siis jättää minut?

 ALPO. Jättäisinkö sinut, kyyhkyseni!

VALLINKORVA (asettuu hajasäärin Alpon eteen). A sie taijatki oll

niit yksit ruukkilaise halunkkii?

LYYLI. Isä!

ALPO (kumartaa) Pyytän andeeksi, minä puhuin Lyyli neidille!

VALLINKORVA. Mut mie puhunki siull! En koko siu kauppois' mie

en käy, em märkääkä!

ALPO. Jospa minä en muulla ehtolla katsoisi olevani sitottu Lyylin

suhdeen?

LYYLI. Niinkö, Alpo?

VALLINKORVA. "Tie tahtois, tapa akkais", sannoo Syyrakki!

ALPO. Eipähän sano!

VALLINKORVA (ei sitä kuulevinaan). Mut viekki sie kihlais kaikk'

männessäis! Viel mie siulla'set kutukalat jaksan ruotii!

ALPO (ottaa päällystakkinsa). Näyttää siltä, ettemme kaikista

kontista tällä haavaa pääse yksimielisyydeen. Voimme nyt tyydyä
vaan kauppakirjaan. Siinä on alla minun nimeni sekä Teitän ja Teitän
vaimonne nimikirjoitus (panee hatun päähänsä ja kääntyy ovelle)
ynnä puumerkit!

VALLINKORVA (tarttuu hänen olkapäähänsä). Vai patruuna'

neuvost sie
Lyylinki narrasit! Eik hää ennää pysty isse?
 KAISA (tulee).

VALLINKORVA. No?

KAISA. Patruun kuitenki aiko' maksaa —

VALLINKORVA. Pyysit sie?

KAISA. Enkä! Ei se siu sottaas' tule.

VALLINKORVA. A siunkos? Oispa miu näkyvissäin tarjonnt! Ei!

(Ottaa rahat taskuistaan kouraansa.) Sinn astikka ei männä! Vuota
ruukki: viel ei olla mieron varass! Vaikk isse käisin linnaa', jos nää ei
riitä!

(Menee kiivaasti. Alpo pujahtaa hänen jälestään. Kaisa

riisuu päällysvaatteensa. Lyyli raottaa akkunaa, josta katsoo
mietiskellen.)

Toinen kuvaelma.

Sali tehtaan konttorikartanossa. Perällä kaksoisovi ja kaksi

akkunaa verannalle, jolla on reheviä huonekasveja. Oikealla ovi salin
ja tehtaan konttorin välillä olevaan konttoriin. Vasemmalla ovi
naisten huoneihin. Sisustus komeaa. — Lasien edessä uutimet.
Seinillä maalauksia kullatuissa puitteissa. Sohva, jonka edessä on
soikea pöytä ja tuoliryhmä, etualalla oikealla.

Ensimmäinen kohtaus.
 Vasemmalta tulee keski-ikäinen rouva, kävelee edestakaisin,
selaillen käsinkirjoitettua vihkoa: patruunan rouva Elsa.

Samassa astuu pitkin verantaa vasemmalta jonkun verran häntä

vanhempi vaimoihminen, kantaen kahviastioita tarjottimella. Elsa
avaa hänelle ovet, jotka silloin jäävät auki. Vaimo asettaa
kahvivehkeet pöydälle: patruunan emännöitsijä Martta Sikiö.

Vähä jälemmä näkyy verannalla nuori nainen polkupyöräilijän

puvussa, jättää polkupyöränsä ulkopuolelle ovenpieleen. Salissa hän
ei ollenkaan pysähdy, vaan heti tultuaan menee vasemmalta. Hän on
Elsan sisar Aino.

ELSA (kuin itsekseen). Kansatieteellinen osa melkein valmis,

samoin sivistyshistoriallinen. Mutta nämä toiset vielä heikot:
"yhteiskunnallinen asema" ja "siveyskanta", arin kaikista. Jos siinä ei
onnistu! (Ääneen.) Kuulkaapas Martta, ettekö Tekin tahtoisi auttaa
Ainoa hänen tutkimuksessaan kansan naisesta? Antaa aineksia?
Olettehan itse —

MARTTA. Ka oom mie pyykiss ollt, mieki. Määtiiä syntys'

minkälaine kirja, jos kaikk' kirjutta'sin.

ELSA. Sen voin uskoa. Meille se sittenkin on vieras ala, vaikka sen
luulisi olevan niin lähellä.

MARTTA. A mitä hää niist tutkii, prostoi naisist?

ELSA. Naisyhdistyksen julkaisuihin … tai jos pääsee ylioppilaaksi,

niin vaikka väitöskirjaa varten.

MARTTA. Väittämää' viel käisiit täss, nuoret ihmiset! Mittää tiijä

mailmast!
 (Menee perältä. Hetken kuluttua palaa verannalle pesemään
kasveja. Usein pysähtyy kuuntelemaan keskustelua.)

(Antero ja Vilho tulevat perältä, innokkaasti puhuen,

sitte istuvat kahvia juomaan.)

ANTERO. Niin uhkaavaksi minä sitä en usko.

VILHO. Uskokaa pois, eno! Niillä on totta tekeillä. Laivojakin vielä

kesken!

ANTERO. Hm — sakkoa tuhat markkaa kappaleelta joka päivä,

minkä viipyvät yli määrästä.

VILHO. Siis ei muuta kuin taipua, jos ottaa kovalle?

ANTERO. Ei ikinä! Niin kovalle ei ota.

VILHO. Mutta jos ottaa?

ANTERO. Ei, sanon minä! Tällä työlakolla ei ole tarpeeksi pohjaa.

VILHO. Kuinka niin?

ANTERO. Palkat ovat kohtuulliset, työväki ei kärsi mitään

kurjuutta.
Kiihotus silloin on keinotekoista, lakko yllyttäjäin varassa.

VILHO. Tällä kertaa yllyttäjät ovat vaaralliset.

ANTERO (miettii). En sittenkään tehnyt viisaasti, että otin sen

Vallinkorvan pajaan. Onko hän nyt sen paremmin vallassani?

VILHO. Päinvastoin voitte itse joutua hänen käsiinsä.

 ANTERO. Hm — jos hän onnistuu. Siinä on näet "jos" välillä.
Kaikissa tapauksissa on hänestä päästävä ensi tilassa. Mutta mitään
työväenkysymystä meillä itse asiassa vielä ei ole.

VILHO. Vasta aika sitte, kun se oikein tulee! — Meillä on jo nyt

eräs toinen kysymys. Anteeksi, että sanon suoraan mielipiteeni: tällä
tehtaalla on heikkous perusmuurissa.

ANTERO. Mikä heikkous?

VILHO. Saanko ensin kysyä, mistä syystä Vallinkorva kantaa vihaa

enolle?

ANTERO. Hm — vanhaa, vanhaa.

VILHO. Mutta sen sitkeämpää.

ANTERO. Suittaa olla, vaikka — (Elsalle.) Tahtoisitko tehdä hyvin ja

jättää meidät hetkeksi kahden!

ELSA (laskee vihkon sohvalle, nousee). Mistä te puhuitte?

Vilho (katsahtaa vihkoa). "Kansan nainen, tutkimus…"

ANTERO. Työlakosta, joka on aikeissa —

ELSA. Meilläkö?

ANTERO. Niin.

ELSA. Sepä hauskaa! Naisetkin mukana?

VILHO. Etukynnessä tietysti. Aina valmiit kuin lukkari sotaan.

 ELSA. Uusi piirre työväen naisessa! — Kyllä minä kohta taas tulen.
Se aine huvittaa minua nykyjään erityisesti.

(Menee vasemmalta.)

ANTERO. Niin, olin aikoinaan Vallinkorvan kilpakosijana.

VILHO. Eikö muuta?

ANTERO. Muuta, muutakin vielä. Menin liijan pitkälle …

tarpeettomasti. En kumminkaan sitä tilaa saanut irti. Jatkui sivu
häitten ja —

VILHO. Sukuvika meissä.

ANTERO. Sanoppa muuta! Miten mulla on ollut vastuksellista

suojella veli-vainaankin muistoa.

VILHO. Oletteko varma, että Daniel-eno —?

ANTERO. Täytyy olla, vaikka niin vaatimaton, ahkera kirjatoukka

kuin hän oli —

VILHO. Ja nyt olette pääsemättömissä?

ANTERO. Tervassa, Herra nähköön. En kärsisi silmäini eteen

enemmän äitiä kuin poikaa, vaan — (Pysähtyy) … kun —

ALPO (tulee oikealta ja antaa hänelle kaksi kirjettä

tarkastettavaksi).

ANTERO (silmää kirjeitä). "Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta!"

Onko tämä täysjärkisen ihmisen tekoa? Bochumiin, Vinternhuriin!
Kiusallasiko sinä semmoista teet?
 ALPO (hymyillen). Koetteeksi, ei muuta varden. Näkevät vakavan
kantamme. Luottamuksemme Jumalaan tulee palkituksi sillä, että
itse saavutamme ihmisiltä luottoa.

(Menee juomaan kahvia).

VILHO. Taivaallisen isän luottoa on jo liijan moni käyttänyt.

(Miettii.) Kuinkas se olikaan —?

(Naurahtaa.)

ANTERO (sill'aikaa Alpolle, antaen kirjeet). Ei muuta kuin tilaus:

kolme terässorvia ja kymmenen veturin akselia! Käännä saksaksi, jos
osaat. (Vilholle.) Mitä?

VILHO. Johtui mieleeni soma juttu, jota kertoivat talvella

Helsingissä. Hyvin kuvaava. Jumaluusopillisen tiedekunnan kassan oli
kassanhoitaja hävittänyt —

ANTERO. Pistänyt poskeensa … juonut?

VILHO. Niin kait. Oli sitte lohduttanut tiedekuntaa sillä että Jumala
kyllä palkitsee vahingon.

ANTERO. Ja sillä päästivät?

VILHO. Oli sitoutunut vähitellen täyttämään vajauksen, ja kun

hankki takuut, ei häntä annettu lain kouriin. Ero kumminkin oli tullut
yliopistosta.

ANTERO. Milloin se on tapahtunut?

VILHO. Arvatenkin viime talvena.

 ALPO. Ei, siitä on jo vuosia. Olen minäkin kuullut sen asian.

VILHO. En minä varmaan tiedä, enkä muista tuon perineron

nimeä, jos lienen kuullutkaan.

ANTERO. Alpo kait sen tietää. Etkös sinäkin ollut teoloogien

kasöörinä?

ALPO. Olin kyllä, mutta vaan menneen vuoten. Ja tuo oli

tapahdunut useita vuosia sitten. Oli ollut joku Hyydiäinen tai
Hyypeläinen… Joel Hyyteläinen muistaakseni.

VILHO (nauraen). Eikö "Hyytelö" vihdoin viimmein?

ALPO. Ei tule ivata uutenaikaisia suomalaisia sukunimiä.

Kansallinen harrastus. "Sikiö" minusta tuntui loukkaavalta, jonka
tähten muutin. Eihän sielunpaimenena, niinkuin aijoin, vaikka
mielipideitteni vuoksi —

(Menee oikealta, mutta hiipii takaisin kuuntelemaan.)

ANTERO. Taittiinpa sieltä löytää muuan salaoja!

VILHO. Tuskin se on niin tyhmä kuin tekeytyy.

ANTERO. Ei. Koettaa eksyttää. Hm — on mulla nyt aavistus …

langan pää.

VILHO. Mutta siihen äskeiseen —

ANTERO. Niin, Vallinkorvaan? Siinä seikkailussa ovat jo parin

kymmenen talven lumet peittona. "Ylimuistoinen nautinto", sanotaan
lakikielellä; pitäisi jo olla jäljetkin nurmettuneet.
 VILHO. Enpä minä oikeastaan tarkoittanut sitä puolta asiassa,
vaikk'ei sekään hyvä ole.

Toinen kohtaus.

ELSA ja AINO (kurkistavat vasemmalta). Joko saa tulla, joko?

VILHO. Ihmeesti!

ANTERO (Vilholle). Mitäs sinä sitte tarkoitit?

VILHO. Lakon virittäjänä ei luullakseni itse asiassa olekkaan

palkkakysymys, vaan —

TOISET (uteliaina). Mikä?

VILHO. Enon maakaupat.

ANTERO. Hm.

(Nousee kävelemään.)

VILHO. Palkkavaatimukset ovat vaan näön vuoksi. Pohjalla kytee

kosto maananastuksista.

ANTERO. Mitä … mitä sanoja sinä käytät? Onko minulla tässä ollut
englantilaiset, saksalaiset tai venäläiset pääomat upotettavana
Vallinkoskeen, niinkuin monessa tehdasliikkeessä meillä? Ovatko
muut maksaneet maista semmoisiakaan hintoja kuin minä?

VILHO. Enhän minä sitä ole sanonutkaan.

 ANTERO (ei kuulevinaan). Yksiraaminen saha mulla oli, konkurssin
alainen, ja kaksi tyhjää kättä, kun läksin maailmaa vastaan. Nyt
tuoss' on tuhansien henkien elantosuoni, siunaus paikkakunnalle.

ELSA. Aineellisessa suhteessa kyllä, mutta siveellisessä

katsannossa —

VILHO. Niin, eihän tänne näy tehtävän pyhiinvaelluksia, vaikka on

täälläkin marttyyrinsa.

ELSA. Työn orjia?

VILHO. Ja liikkeen alle sortuneita … liikkeen uhreja, joitten

haudoilla kannattaisi rukoilla.

ANTERO. Oikein, Vilho! Ei kenenkään yksityisen, ei minkään

yhteiskuntaluokan, vaan liikkeen. Afeeria ei voi tehdä katkismus
kädessä. Meikäläiset pääomat täytyy ottaa lukuun, että saa
huokealla vesivoiman ja —

VILHO. Totta kyllä —

ELSA. Mutta kaikella on rajansa.

ANTERO. Rajansa! Jos minulla ei itselläni olisi ollut rajaa,

tiedättekö mitä olisin voinut tehdä täällä karjalan talonpoikain
parissa — ja mitä olen tehnyt? Kaikki maaostoni kestävät päivän
valon — ja sitä ei voi sanoa joka mies minun paikallani, uskokaa jos
tahdotte.

VILHO. Vaikka niin on, suree kuitenkin vapaa talonpoika mennyttä

maataan.
 ANTERO. Huolettomampi heillä nyt on elanto, paljoa paremmat
tulot tehtaan palveluksessa. Kovempi työ ehkä, vaan lyhempi päivä.

ELSA. Mutta niin eri asema. Sen minäkin käsitän. Ei entistä perhe-
elämää: sielullinen häiriö, hyppäys — Uusi piirre!

AINO. Niin, Elsa: uusi piirre.

VILHO. Ja se on juuri heikkous tällä tehtaalla, että vanhimmat,

vaikuttavimmat miehet ovat entisiä maanomistajia, salaisia
vihamiehiä kaikelle liikkeelle … joko tieten tai tietämättään.

ANTERO. No, Vallinkorva esimerkiksi? Enhän saa häntä kauppaan,

vaikka kuinka koettaisin.

VILHO. Arvaa, että asia on kipeä enolle.

ANTERO. — ja tahtoo kiskoa, ei muuta. Tuskin itse

ymmärtäisikään oikeuksiensa arvoa: suurin vedenomistaja täällä,
neljäsosa … ylikin, kosken voimasta. Ja aikoinaan olisin sen saanut
kohtuhinnalla. Mutta nyt —! Sillä on joku neuvonantaja.

VILHO. Ken se olisi?

ANTERO. Kukas muu kuin se meidän "Hyytelö" … mikä se nyt oli:

"Joel
Hyyteläinen"?

VILHO. Ei se peijakas ole tyhmä.

ANTERO. Hänellä on asioimisia sillä taholla. Tyttärenkin kanssa

jotain väliä.

VILHO. Tavoittelee sitte myötäjäisiä?

 ELSA (hiljaa). Tarkoitatteko Alpoa?

ANTERO. Häntä. Niin — kukapa maailman menon arvaa.

AINO. Entäs Saarelan Hilja?

ANTERO. Sehän hänellä nyt on olevinaan kierroksessa.

VILHO. Mutta minä en suo sitä hänelle.

ANTERO. Siin' on koira heinäkuorman päällä: itse ei huoli eikä

anna muille.

VILHO. Muille kyllä joutaa minulta, vaan ei hänelle.

ANTERO. Miksi niin "joutaa"? Kaksisataa tuhatta Saarela aina

vastaa.
Käyt mulle yhtiömieheksi.

VILHO. Kelpaisihan sillä jo yrittää.

ANTERO. Totta puhuen, minä olen helisemässä, jos kurssi yhä

laskee. Nyt jo on työ ja tuska suorittaissa sitoumuksia.

ELSA. Etkö saattaisi jättää koko pörssikeinottelua, kun sinulla siitä

on niin paljo huolta … näin etäällä?

ANTERO. Mielelläni jättäisin, mutta mitä ajattelisi Pietarin

liikemaailma? Kaikki afeeriystäväni siellä, melkein. Vielä en ole
saanut tappioita, mutta aina silloin on vaara tarjona, kun täytyy
toimia silmät ummessa, onnenkaupalla.

VILHO. Palkkoja siis ei edes voitaisi nostaa?

 ANTERO. Ei tuntuvasti.

AINO. Tehkää setä kulta, mikä suinkin on mahdollista! Heillä on

niin raskas työ.

ANTERO. Ja sinulla niin hyvä sydän, pääskyseni. (Silittää hänen

hiuksiaan.) Ei, tehdasta on pakko laajentaa, ennenkuin voitto tuntuu
missään.

VILHO. Teollisuuslaina?

ANTERO. Niin .. taikka Saarelan Hilja. Kiinnityslainaa näet en voi

saada, jos tehdas osaksi on vieraalla maalla, ja toisella sananvaltaa
koskessa. Oletko perillä asiasta?

VILHO. Kyllä. No, kun enolla on siksikin suuri saaminen —

ANTERO. Mitä voin sillä nyt? Haenko hänen tilansa vasaran alle —
tulee joku rahamies, joku kilpailija … ostaa sen hinnalla millä
tahansa.

VILHO. Omituinen pulma. Ja enon ei juuri kannattaisi … olen minä

sen nyt niin tarkkaan mitannut ja laskenut, ei kannattaisi mennä yli
sadan tuhannen, vaikka kyllä siinä on hyvät ryöpyt.

ALPO (tekee liikkeen piilopaikassaan).

ANTERO (epäluuloisesti kuunnellen). Niistä älä puhu näillä tienoin!

Ehkä hänelle kelpaisi enemmänkin. Mutta nyt siellä on köyhyys
ylimmillään. Ilman hän ei olisi tuolla takomassa.

VILHO. Ei tiedä, mitä hän oikeastaan "takoo".

ANTERO. Kuuleppas Vilho! Onko sinulla mitään ehdotusta?

 VILHO. On.

ANTERO. Siitä "heikkoudesta" —?

VILHO. Etupäässä siitä.

ANTERO. Ettei uudistuisi tuo lakon uhka joka kevät?

VILHO. Niin, toivoakseni Että työmies ei aina vaan olisi vaativalla

puolella, että liikkeen etu olisi myös työmiehen etu, että kumpikin
puoli niin kantaisi kuin maksaisi palkkansa —

ANTERO. Siis siihen Englannin malliin?

VILHO. On paikoin käytännössä muuallakin. Ei tietääkseni ole

keksitty parempaa, pysyväisesti vaikuttavaa varokeinoa.

ANTERO. Hm — ottaa työmiehiä osalle liikkeesen?

AINO. Sehän on tulevaisuuden aate, jalo.

ELSA. Kaunis aate.

VILHO. Sen kun toteuttaa, ovat vanhimmat ja parhaat työmiehet

uskollisimpana tukenamme kaikkea kiihoitusta vastaan.

ANTERO. Suittaa olla.

VILHO. Ja yleensä saisi pysyvämmän, valitumman työväen.

ANTERO. Suuri asia se olisi. Mutta niin laajassa liikkeessä kuin

minun, ei ole hyvä ryhtyä kokeilemaan. (Miettii.) Maltahan aikaa!
Uskaltaisitko sinä?
 VILHO. Miks'en uskaltaisi! Esittäisinkö sitä muuten?

ANTERO. Niimpä osta sinä Vallinkorvan paikka ja laita

omantakeinen liike sinne ylemmä!

VILHO. Millä varoilla?

ANTERO. Kyllä sitte rahoja lähtee. Toimitaan yhdessä! Minulta saat

aluksi ja autan nimelläni. Näytä, kestääkö aatteesi käytännössä! Ja
tiukan tullessa, löytyyhän Saarelan Hilja.

AINO. Sellaisiinko tarkoituksiin?

ELSA. Että parhaatkin teistä voivat puhua naisesta kuin olisi hän
mikä kauppatavara miesten käsissä!

AINO. Niin — se on nöyryyttävää!

ANTERO. Leikkiä, leikkiä, typykkäni! Ihanteitten puhdas lapsi!

ELSA. Täällä liijan usein unhotetaankin ihanteet.

VILHO. Mutta jos Vallinkorva ei myö minullekaan?

ANTERO. Miks'ei möisi? Hän ei ole niinkään outo mies, kelle ei

pidä vihaa.

VILHO. (lyö hänelle kättä). Minä koetan. — Mutta nyt on ensi

työnä saada lakon hanke asettumaan.

ANTERO. Kyllä se nukkuu alkuunsa, niinkuin aina ennenkin.

VILHO. Minä en ole varma.

 ELSA. Missä on tuon tyytymättömyyden pesäpaikka, niin
sanoakseni "ahjo"?

VILHO. Siellä missä tehtaankin pääahjo: valssipajassa.

ELSA. Onko teillä mitään vastaan, jos minäkin koettaisin voimiani?

ANTERO. Ei suinkaan! Niin tekee kelpo vaimo!

VILHO. Nyt siellä ei mieliala ole soveliain. Vasta sitte, kun ensi
kiihtymys on ohi.

ELSA. Minä taas ajattelin päinvastoin, ettei olisi ensinkään

menetettävä aikaa.

AINO. Sitä minäkin. Jos se saa kauvan kyteä, niin kiihtymys yhä
yltyy.

ANTERO. Typykkä voi olla oikeassa: joka tyynen lepää, se tuulen

soutaa.

AINO. Mitä aijot Elsa?

ELSA. Järkevän, asiallisen puheen pitäisi heihin vaikuttaa.

VILHO. Mutta osaatteko asettua heidän katsantokannalleen?

AINO. Oi, se on niin helppoa! Ajattelee vaan, että puhuu lapsille.

VILHO (nauraa). Vai niin!

ELSA. Mitä naurat? Minusta se oli sekä sattuvasti sanottu että

terävästi huomattu. Kansan ajatustapa on jotakin niin alkuperäistä,
niinkuin lastenkin. Todella sattuvasti sanottu!
 VILHO. Miks'ei, kun vaan pitäisi paikkansa.

AINO. En minä sillä tarkoittanut, että he olisivat lapsia kuitenkaan.

Heissä on paljon syvää, yksinkertaisen kuoren alla.

ELSA. Niin, kun tutkii ja osaa vetää sen esille.

ANTERO. Useat ovat sellaisia salalaatikoita.

VILHO. Niin … salalaatikoita. Ajattelet: "tuossa on pohja". Mutta

siellä on vielä toinen pohja alla.

AINO. Mitä aijot, Elsa?

ELSA. Ajattelen näin: ketkä olivat vaikeammat lähestyä kuin

aseelliset plebeijit pyhällä vuorella? Yksi sattuva vertaus sai heidät
palaamaan.

VILHO (nauraen). Hyvä! Meillä miehet tuskin aikovatkaan tarttua

aseihin.

AINO. Sinä taidat ottaa asian pilaksi? Menenius Agrippan vertaus

on kuitenkin jo kestänyt tulikoetuksensa ihmiskunnan historiassa.

ELSA. Niin onkin. Miksi se nyt olisi menettänyt kärkensä?

ANTERO (hymyillen). Koeta onneasi!

ELSA ja AINO. Siis valmistautumaan.

(Menevät vasemmalta.)

Kolmas kohtaus.
 ANTERO (ovesta verannalle). Martta!

MARTTA (tulee perältä). Mitä nyt?

ANTERO. Minä en totisesti saa päähäni, kuinka meidän talous voi

maksaa niin paljo kuin näillä viime kuukausilla?

MARTTA. Oha täss perettä … kalliist' eletää, kaupunk'-hinnat.

ANTERO. Vaikka! Mutta meillä on oma maanviljelys, oma karja —

ja sittenkin kolmatta tuhatta kuukaudessa! Onko se laitaa?

MARTTA. Ka em mie tiijä: männeet o.

(Aikoo lähteä.)

(Antero tarttuu häneen, jolloin Alpo astuu esiin vasemmalta).

ANTERO (Martalle). Maltahan vielä! Milläs rahoilla poikasi

kassavaillinkia maksetaan?

ALPO. Mitä vaillinkia, jos saan kunnian kysyä?

ANTERO. Alatko näyttää hampaitasi jo? Muutaman kuukauden

ollut. Millä täyttelet teoloogien kassaa?

ALPO. Rahalla tiedysti.

(Vilho menee oikealta.)

ANTERO. Mutta varastetuilla!

ALPO. Kenenkä varastamilla?

ANTERO. Sinun ja äitisi.

 ALPO. Ei osunut paikalleen: toisaalta varas etsittävä.

ANTERO. Älä luikertele!

MARTTA. Jos oiski maksant perinöllää?

ANTERO. Millä perinnöllä?

MARTTA. Issäisä.

ANTERO (Alpolle). Kuka sun on isäsi?

ALPO. Teitän veli-vainajanne, (kumartaa) setä!

ANTERO. Vaiti, äpärä! Vai minun veljelläni tuollainen poika!

MARTTA. Ei mahittelemist selväss assiiss. Saam mie sannoo papill

ja kaikill, jos niiks' tulloo… Patruun isseki myöntänt.

ANTERO. Mutta nyt en myönnä.

MARTTA. Ni sentakkei —?

ANTERO. Minkä?

MARTTA. Eiks ollt Tanel' herrallki tehtaast osa?

ANTERO. Jos olikin, niin minä sen olen perinyt, eikä tuo käärme.
Olisi edes toista laatua mies! Tämän perästä et kassakaappiani
aukase, paitse minun silmäini alla. Avaimen otan paikalla pois
ovesta.

(Menee oikealta.)
 ALPO (näyttää Martalle rahoja). Ehtin kuitenkin paraiksi kaapada
ne kaksi sataa, jotka lupasin juhannusaattona, (nauraen)
"hääpäivänä" —

MARTTA. Älä sie ennää naura! Se ol'ki sa'antuhan tyttö, se Lyyli.

ALPO. Mutta Hilja: kaksi sadaa tuhatta.

MARTTA. A jos Vilho saap' särkeneeks' siu puuhaist' kaikk'?

ALPO. Vielä midä. Otan vaan Vallinkorvalta vanhat talonpaperit

pois.
Unohtin silloin … kiinnekirjankin.

MARTTA. Mihi konttoo' sie ne kaks'sattaa vyöräsit?

ALPO. Reparatsuuni- … korjaustöitten tiliin, paikkausten hi — hi,

en taloustilille. (Martta aikoo mennä). Kuulkaapas, äidi! Ettekö saisi
tämän talon rouvaa ottamaan Lyylin lasta kasvatikseen?

MARTTA. Joko hää o —?

ALPO. Jo.

MARTTA. A mitä varte sie —?

ALPO. Kyllä tietän tarkoitukseni.

ANTERO (tulee oikealta, kassakaapin avain kädessä). Vielä sana,

Alpo!
Mitä sinä asioit Vallinkorvalla?

MARTTA (siirtyy peräovelle).

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com