Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookmeta.

com

Machine Learning on Geographical Data Using Python

1st Edition Joos Korstanje

https://ebookmeta.com/product/machine-learning-on-
geographical-data-using-python-1st-edition-joos-korstanje/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Adaptive Machine Learning Algorithms with Python: Solve

Data Analytics and Machine Learning Problems on Edge
Devices 1st Edition Chanchal Chatterjee
https://ebookmeta.com/product/adaptive-machine-learning-algorithms-
with-python-solve-data-analytics-and-machine-learning-problems-on-
edge-devices-1st-edition-chanchal-chatterjee/
ebookmeta.com

Natural Language Processing Recipes: Unlocking Text Data

with Machine Learning and Deep Learning Using Python 2nd
Edition Akshay Kulkarni
https://ebookmeta.com/product/natural-language-processing-recipes-
unlocking-text-data-with-machine-learning-and-deep-learning-using-
python-2nd-edition-akshay-kulkarni-2/
ebookmeta.com

Natural Language Processing Recipes: Unlocking Text Data

with Machine Learning and Deep Learning Using Python 2nd
Edition Akshay Kulkarni
https://ebookmeta.com/product/natural-language-processing-recipes-
unlocking-text-data-with-machine-learning-and-deep-learning-using-
python-2nd-edition-akshay-kulkarni/
ebookmeta.com

The Culture of Judicial Independence in a Globalised World

1st Edition Shimon Shetreet Wayne Mccormack

https://ebookmeta.com/product/the-culture-of-judicial-independence-in-
a-globalised-world-1st-edition-shimon-shetreet-wayne-mccormack/

ebookmeta.com
Information Technology for Healthcare Managers 9th Edition
Gerald L. Glandon

https://ebookmeta.com/product/information-technology-for-healthcare-
managers-9th-edition-gerald-l-glandon/

ebookmeta.com

Stress and Your Body 1st Edition Robert Sapolsky

https://ebookmeta.com/product/stress-and-your-body-1st-edition-robert-
sapolsky/

ebookmeta.com

Workplace Ostracism: Its Nature, Antecedents, and

Consequences 1st Edition Cong Liu

https://ebookmeta.com/product/workplace-ostracism-its-nature-
antecedents-and-consequences-1st-edition-cong-liu/

ebookmeta.com

Investing in Stocks For Dummies Paul Mladjenovic

https://ebookmeta.com/product/investing-in-stocks-for-dummies-paul-
mladjenovic/

ebookmeta.com

2021 African Small Publishers' Catalogue Colleen Higgs

https://ebookmeta.com/product/2021-african-small-publishers-catalogue-
colleen-higgs/

ebookmeta.com
Love at First Swim Tiaras and Treats Book 5 1st Edition
Rachelle Stevensen Stevensen Rachelle

https://ebookmeta.com/product/love-at-first-swim-tiaras-and-treats-
book-5-1st-edition-rachelle-stevensen-stevensen-rachelle/

ebookmeta.com
Joos Korstanje

Machine Learning on Geographical Data

Using Python
Introduction into Geodata with Applications and
Use Cases
Joos Korstanje
VIELS MAISONS, France

ISBN 978-1-4842-8286-1 e-ISBN 978-1-4842-8287-8

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-8287-8

© Joos Korstanje 2022

Apress Standard

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Apress imprint is published by the registered company APress

Media, LLC, part of Springer Nature.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY
10004, U.S.A.
Introduction
Spatial data has long been an ignored data type in general data science
and statistics courses. Yet at the same time, there is a field of spatial
analysis which is strongly developed. Due to differences in tools and
approaches, the two fields have long developed in separate
environments.
With the popularity of data in many business environments, the
importance of treating spatial data is also increasing. The goal of the
current book is to bridge the gap between data science and spatial
analysis by covering tools of both worlds and showing how to use tools
from both to answer use cases.
The book starts with a general introduction to geographical data,
including data storage formats, data types, common tools and libraries
in Python, and the like. Strong attention is paid to the specificities of
spatial data, including coordinate systems and more.
The second part of the book covers a number of methods of the field
of spatial analysis. All of this is done in Python. Even though Python is
not the most common tool in spatial analysis, the ecosystem has taken
large steps in user-friendliness and has great interoperability with
machine learning libraries. Python with its rich ecosystem of libraries
will be an important tool for spatial analysis in the near future.
The third part of the book covers multiple machine learning use
cases on spatial data. In this part of the book, you see that tools from
spatial analysis are combined with tools from machine learning and
data science to realize more advanced use cases than would be possible
in many spatial analysis tools. Specific considerations are needed for
applying machine learning to spatial data, due to the specific nature of
coordinates and other specific data formats of spatial data.

Source Code
All source code used in the book can be downloaded from
github.com/apress/machine-learning-geographic-
data-python.
Any source code or other supplementary material referenced by the
author in this book is available to readers on GitHub
(https://github.com/Apress). For more detailed information, please
visit http://www.apress.com/source-code.
Table of Contents
Part I: General Introduction
Chapter 1:​Introduction to Geodata
Reading Guide for This Book
Geodata Definitions
Cartesian Coordinates
Polar Coordinates and Degrees
The Difference with Reality
Geographic Information Systems and Common Tools
What Are Geographic Information Systems
Standard Formats of Geodata
Shapefile
Google KML File
GeoJSON
TIFF/​JPEG/​PNG
CSV/​TXT/​Excel
Overview of Python Tools for Geodata
Key Takeaways
Chapter 2:​Coordinate Systems and Projections
Coordinate Systems
Geographic Coordinate Systems
Projected Coordinate Systems
Local Coordinate Systems
Which Coordinate System to Choose
Playing Around with Some Maps
Example:​Working with Own Data
 Key Takeaways
Chapter 3:​Geodata Data Types
Vector vs.​Raster Data
Dealing with Attributes in Vector and Raster
Points
Definition of a Point
Importing an Example Point Dataset in Python
Some Basic Operations with Points
Lines
Definition of a Line
An Example Line Dataset in Python
Polygons
Definition of a Polygon
An Example Polygon Dataset in Python
Some Simple Operations with Polygons
Rasters/​Grids
Definition of a Grid or Raster
Importing a Raster Dataset in Python
Key Takeaways
Chapter 4:​Creating Maps
Mapping Using Geopandas and Matplotlib
Getting a Dataset into Python
Making a Basic Plot
Plot Title
Plot Legend
Mapping a Point Dataset with Geopandas and Matplotlib
 Concluding on Mapping with Geopandas and Matplotlib
Making a Map with Cartopy
Concluding on Mapping with Cartopy
Making a Map with Plotly
Concluding on Mapping with Plotly
Making a Map with Folium
Concluding on Mapping with Folium
Key Takeaways
Part II: GIS Operations
Chapter 5:​Clipping and Intersecting
What Is Clipping?​
A Schematic Example of Clipping
What Happens in Practice When Clipping?​
Clipping in Python
What Is Intersecting?​
What Happens in Practice When Intersecting?​
Conceptual Examples of Intersecting Geodata
Intersecting in Python
Difference Between Clipping and Intersecting
Key Takeaways
Chapter 6:​Buffers
What Are Buffers?​
A Schematic Example of Buffering
What Happens in Practice When Buffering?​
Creating Buffers in Python
Creating Buffers Around Points in Python
 Creating Buffers Around Lines in Python
Creating Buffers Around Polygons in Python
Combining Buffers and Set Operations
Key Takeaways
Chapter 7:​Merge and Dissolve
The Merge Operation
What Is a Merge?​
A Schematic Example of Merging
Merging in Python
Row-Wise Merging in Python
Attribute Join in Python
Spatial Join in Python
The Dissolve Operation
What Is the Dissolve Operation?​
Schematic Overview of the Dissolve Operation
The Dissolve Operation in Python
Key Takeaways
Chapter 8:​Erase
The Erase Operation
Schematic Overview of Spatially Erasing Points
Schematic Overview of Spatially Erasing Lines
Schematic Overview of Spatially Erasing Polygons
Erase vs.​Other Operations
Erase vs.​Deleting a Feature
Erase vs.​Clip
Erase vs.​Overlay
 Erasing in Python
Erasing Portugal from Iberia to Obtain Spain
Erasing Points in Portugal from the Dataset
Cutting Lines to Be Only in Spain
Key Takeaways
Part III: Machine Learning and Mathematics
Chapter 9:​Interpolation
What Is Interpolation?​
Different Types of Interpolation
Linear Interpolation
Polynomial Interpolation
Nearest Neighbor Interpolation
From One-Dimensional to Spatial Interpolation
Spatial Interpolation in Python
Linear Interpolation Using Scipy Interp2d
Kriging
Linear Ordinary Kriging
Gaussian Ordinary Kriging
Exponential Ordinary Kriging
Conclusion on Interpolation Methods
Key Takeaways
Chapter 10:​Classification
Quick Intro to Machine Learning
Quick Intro to Classification
Spatial Classification Use Case
Feature Engineering with Additional Data
 Importing and Inspecting the Data
Spatial Operations for Feature Engineering
Reorganizing and Standardizing the Data
Modeling
Model Benchmarking
Key Takeaways
Chapter 11:​Regression
Introduction to Regression
Spatial Regression Use Case
Importing and Preparing Data
Iteration 1 of Data Exploration
Iteration 1 of the Model
Iteration 2 of Data Exploration
Iteration 2 of the Model
Iteration 3 of the Model
Iteration 4 of the Model
Interpretation of Iteration 4 Model
Key Takeaways
Chapter 12:​Clustering
Introduction to Unsupervised Modeling
Introduction to Clustering
Different Clustering Models
Spatial Clustering Use Case
Importing and Inspecting the Data
Cluster Model for One Person
Tuning the Clustering Model
 Applying the Model to All Data
Key Takeaways
Chapter 13:​Conclusion
What You Should Remember from This Book
Recap of Chapter 1 – Introduction to Geodata
Recap of Chapter 2 – Coordinate Systems and Projections
Recap of Chapter 3 – Geodata Data Types
Recap of Chapter 4 – Creating Maps
Recap of Chapter 5 – Clipping and Intersecting
Recap of Chapter 6 – Buffers
Recap of Chapter 7 – Merge and Dissolve
Recap of Chapter 8 – Erase
Recap of Chapter 9 – Interpolation
Recap of Chapter 10 – Classification
Recap of Chapter 11 – Regression
Recap of Chapter 12 – Clustering
Further Learning Path
Going into Specialized GIS
Specializing in Machine Learning
Remote Sensing and Image Treatment
Other Specialties
Key Takeaways
Index
About the Author
Joos Korstanje
is a data scientist, with over five years of
industry experience in developing
machine learning tools. He has a double
MSc in Applied Data Science and in
Environmental Science and has extensive
experience working with geodata use
cases. He has worked at a number of
large companies in the Netherlands and
France, developing machine learning for
a variety of tools. His experience in
writing and teaching has motivated him
to write this book on machine learning
for geodata with Python.
About the Technical Reviewer
Xiaochi Liu
is a PhD researcher and data scientist at
Macquarie University, specializing in
machine learning, explainable artificial
intelligence, spatial analysis, and their
novel application in environmental and
public health. He is a programming
enthusiast using Python and R to
conduct end-to-end data analysis. His
current research applies cutting-edge AI
technologies to untangle the causal
nexus between trace metal
contamination and human health to
develop evidence-based intervention
strategies for mitigating environmental exposure.
Part I
General Introduction
© The Author(s), under exclusive license to APress Media, LLC, part of Springer
Nature 2022
J. Korstanje, Machine Learning on Geographical Data Using Python
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-8287-8_1

1. Introduction to Geodata
Joos Korstanje1
(1) VIELS MAISONS, France

Mapmaking and analysis of the geographical environment around us have

been present in nature and human society for a long time. Human maps
are well known to all of us: they are a great way to share information
about our environment with others.
Yet communicating geographical instructions is not invented only by
the human species. Bees, for example, are well known to communicate on
food sources with their fellow hive mates. Bees do not make maps, but,
just like us, they use a clearly defined communication system.
As geodata is the topic of this book, I find it interesting to share this
out-of-the-box geodata system used by honeybees. Geodata in the bee
world has two components: distance and direction.
Honeybee distance metrics
– The round dance: A food source is present less than 50 meters from the
hive.
– The sickle dance: Food sources are present between 50 and 150 meters
from the hive.
– The waggle (a.k.a. wag-tail) dance: Food sources are over 150 meters
from the hive. In addition, the duration of the waggle dance is an
indicator of how far over 150 meters the source is located.
Honeybee direction metrics
– Although more complicated, the angle of the dance is known to be an
indicator of the angle relative to the sun that bees must follow to get to
their food source.
 – As the sun changes location throughout the day, bees will update each
other by adapting their communication dances accordingly.
The human counterpart of geographical communication works a bit
better, as we have compasses that point to the magnetic north. Those of
you who are familiar with compass use, for example, on boats, may know
that even using a compass is not a perfect solution.
The magnetic north changes much less than the position of the sun.
What is interesting though is that the magnetic north and the true north
are not located at the same exact place. The true north is a fixed location
on the globe (the so-called North Pole), but compasses are based on
magnetism and therefore point to the magnetic north: a location that
moves a little bit every year.
If you are navigating a ship with a compass, you will constantly need
to do calculations that convert your magnetic direction measurements
into true direction measurements by adding magnetic variation, which is
a value that changes depending on where you are on earth.

Reading Guide for This Book

As you will understand from these two examples, working with geodata is
a challenge. While identifying locations of points by coordinates may
appear simple, the devil really is in the details.
The goal of this book is to go over all those details while working on
example code projects in Python. This should give you the fundamental
knowledge needed to start working in the interesting domain of geodata
while avoiding mistakes. You will then discover numerous ways to
represent geodata and learn to work with tools that make working with
geodata easier.
After laying the basis, the book will become more and more advanced
by focusing on machine learning techniques for the geodata domain. As
you may expect, the specificities of the use of geodata make that a lot of
standards techniques are not applicable at all, or in other cases, they may
need specific adaptations and configurations.

Geodata Definitions
To get started, I want to cover the basics of coordinate systems in the
simplest mathematic situation: the Euclidean space. Although the world
does not respect the hypothesis made by Euclidean geometry, it is a great
entry into the deeper understanding of coordinate systems.
A two-dimensional Euclidean space is often depicted as shown in
Figure 1-1.

Figure 1-1 A two-dimensional Euclidean space. Image by author

Cartesian Coordinates
To locate points in the Euclidean space, we can use the Cartesian
coordinate system. This coordinate system specifies each point uniquely
by a pair of numerical coordinates. For example, look at the coordinate
system in Figure 1-2, in which two points are located: a square and a
triangle.
The square is located at x = 2 and y = 1 (horizontal axis). The triangle
is located at x = -2 and y = -1.
Figure 1-2 Two points in a coordinate system. Image by author
The point where the x and y axes meet is called the Origin, and
distances are measured from there. Cartesian coordinates are among the
most well-known coordinate system and work easily and intuitively in the
Euclidean space.

Polar Coordinates and Degrees

A commonly used alternative to Cartesian coordinates is the polar
coordinate system. In the polar system, one starts by defining one point as
the pole. From this pole starts the polar axis. The graphic in Figure 1-3
shows the idea.
Figure 1-3 The polar system. Image by author
In this schematic drawing, the star is designated as the pole, and the
thick black line to the right is chosen as the polar axis. This system is
quite different from the Cartesian system but still allows us to identify the
exact same points: just in a different way.
The points are identified by two components: an angle with respect to
the polar axis and a distance. The square that used to be referred to as
Cartesian coordinate (2,1) can be referred to by an angle from the polar
axis and a distance.
This is shown in Figure 1-4.
Figure 1-4 A point in the polar coordinate system. Image by author
At this point, you can measure the distance and the angle and obtain
the coordinate in the polar system. Judged by the eye alone, we could say
that the angle is probably more or less 30° and the distance is slightly
above 2. We would need to have more precise measurement tools and a
more precise drawing for more precision.
There are trigonometric computations that we can use to convert
between polar and Cartesian coordinates. The first set of formulas allows
you to go from polar to Cartesian:

The letter r signifies the distance and the letter φ is the angle. You can go
the other way as well, using the following formulas:

As a last part to cover about degrees, I want to mention the equivalence

between measuring angles in degrees and in radians. The radian system
may seem scary if you are not used to it, but just remember that for every
possible angle that you can measure (from 0 to 360) there is a
corresponding notation in the radian system. Figure 1-5 shows this.
Figure 1-5 Radians vs. degrees. Image by author

The Difference with Reality

In reality, you never work with Euclidean space on a map. This is because
the world is not flat, but rather a sort of sphere. First of all, it needs to be
considered that the object is in three dimensions. More importantly,
distances from one point to another need to take into account the specific
curvature of the earth at that point. After all, to make it even more
difficult, the earth unfortunately is not a perfectly round ball.
In the real world, things have to be much more complicated than in
the Euclidean examples. This is done by the Geographic Coordinate
System which is adapted to our ellipsoidal reality. In this system, we
usually measure a point by a combination of latitude and longitude.
Latitude indicates how high or low on the globe you are with respect
to the equator. Longitude tells us how much left or right on the globe you
are with respect to the Greenwich meridian.
The earth is split into four quadrants from the zero point at the
intersection of the equator and the Greenwich meridian. You have north
and south and east and west together making up four quadrants. The
North Pole has a latitude of 90 degrees North, and the South Pole is 90
degrees South. Longitude ranges from 180 degrees West to 180 degrees
East.
 Degrees do not have decimals, but rather can be cut up into minutes.
One degree consists of 60 minutes, and one minute consists of 60
seconds.

Geographic Information Systems and Common Tools

As you must understand by now, geodata is an easy way into a headache if
you do not have tools that do all the conversion work for you. And we are
lucky, as many such tools exist. In this part, let’s have a look at a few of the
most commonly used tools together with some advantages and
disadvantages of each of them.

What Are Geographic Information Systems

GIS or Geographic Information Systems are a special type of database
system that is made specifically for geographic data, also called geodata.
Those database systems are developed in such a way that problems like
coordinate systems and more are not a problem to be solved by the user.
It is all done inherently by the system. GIS also stands for the industry
that deals with those information systems.

ArcGIS
ArcGIS, made by ESRI, is arguably the most famous software package for
working with Geographic Information Systems. It has a very large number
of functionalities that can be accessed through a user-friendly click-
button system, but visual programming of geodata processing pipelines is
also allowed. Python integration is even possible for those who have
specific tasks for which there are no preexisting tools in ArcGIS. Among
its tools are also AI and data science options.
ArcGIS is a great software for working with geodata. Yet there is one
big disadvantage, and that is that it is a paid, proprietary software. It is
therefore accessible only to companies or individuals that have no
difficulty paying the considerably high price. Even though it may be worth
its price, you’ll need to be able to pay or convince your company to pay for
such software. Unfortunately, this is often not the case.

QGIS and Other Open Source ArcGIS Alternatives

Open source developers have jumped into this open niche of GIS systems
by developing open source (and therefore free to use) alternatives. These
include QGIS, GRASS GIS, PostGIS, and more.
The clear advantage of this is that they are free to use. Yet their
functionality is often much more limited. In most of them, users have the
ability to code their own modules in case some of the needed tools are not
available.
This approach can be a good fit for your need if you are not afraid to
commit to a system like QGIS and fill the gaps that you may eventually
encounter.

Python/R Programming
Finally, you can use Python or R programming for working with geodata
as well. Programming, especially in Python or R, is a very common skill
among data professionals nowadays.
As programming skills were less well spread a few years back, the
boom in data science, machine learning, and artificial intelligence has
made languages like Python become very commonly spread throughout
the workforce.
Now that many are able to code or have access to courses to learn how
to code, the need for full software becomes less. The availability of a
number of well-functioning geodata packages is enough for many to get
started.
Python or R programming is a great tool for treating geodata with
common or more modern methods. By using these programming
languages, you can easily apply tools from other libraries to your geodata,
without having to convert this to QGIS modules, for example.
The only problem that is not very well solved by programming
languages is long-term geodata storage. For this, you will need a database.
Cloud-based databases are nowadays relatively easy to arrange and
manage, and this problem is therefore relatively easily solved.

Standard Formats of Geodata

As you have understood, there are different tools and programming
languages that can easily deal with geodata. While doing geodata in
Python in this book, we will be generally interested much more in data
processing than in data storage.
 Yet a full solution for geodata treatment cannot rely on treatment
alone. We also need a data format. You will now see a number of common
data formats that are used very widely for storing geographical data.

Shapefile
The shapefile is a very commonly used file format for geodata because it
is the standard format for ArcGIS. The shapefile is not very friendly for
being used outside of ArcGIS, but due to the popularity of ArcGIS, you will
likely encounter shapefiles at some point.
The shapefile is not really a single file. It is actually a collection of files
that are stored together in one and the same directory, all having the
same name. You have the following files that make up a shapefile:
– myfile.shp: The main file, also called the shapefile (confusing but true)
– myfile.shx: The shapefile index file
– myfile.dbf: The shapefile data file that stores attribute data
– myfile.prj: Optional file that stores spatial reference and projection
metadata
As an example, let’s look at an open data dataset containing the
municipalities of the Paris region that is provided by the French
government. This dataset is freely available at
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f
2c318a0971e8faedb7b5675d6
On this website, you can download the data in SHP/L93 format, and
this will allow you to download a directory with a zip file. Figure 1-6
shows what this contains.

Figure 1-6 The inside of the shapefile. Image by author Data source: Ministry of
DINSIC. Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f2c318a0971e8faedb7b5675d6,
updated on 1 July 2016. Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)
 As you can see, there are the .shp file (the main file), the .shx file (the
index file), the .dbf file containing the attributes, and finally the optional
.prj file.
For this exercise, if you want to follow along, you can use your local
environment or a Google Colab Notebook at
https://colab.research.google.com/.
You have to make sure that in your environment, you install
geopandas:

!pip install geopandas

Then, make sure that in your environment you have a directory called
Communes_MGP.shp in which you have the four files:
– Communes_MGP.shp
– Communes_MGP.dbf
– Communes_MGP.prj
– Communes_MGP.shx
In a local environment, you need to put the “sample_data” file in the
same directory as the notebook, but when you are working on Colab, you
will need to upload the whole folder to your working environment, by
clicking the folder icon and then dragging and dropping the whole folder
onto there. You can then execute the Python code in Code Block 1-1 to
have a peek inside the data.

import geopandas as gpd

shapefile =
gpd.read_file("sample_data/Communes_MGP.shp")
print(shapefile)
Code Block 1-1 Importing the shapefile

You’ll see the result in Figure 1-7.

Figure 1-7 The data in Python. Image by author Data source: Ministry of DINSIC.
Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f2c318a0971e8faedb7b5675d6,
updated on 1 July 2016. Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)
To make something more visual, you can use the code in Code Block 1-
2.

shapefile.plot()
Code Block 1-2 Plotting the shapefile

You will obtain the map corresponding to this dataset as in Figure 1-8.
Figure 1-8 The map resulting from Code Block 1-2. Image by author Data source:
Ministry of DINSIC. Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f2c318a0971e8faedb7b5675d6,
updated on 1 July 2016. Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)

Google KML File

You are probably familiar with Google Earth: one of the dominating map-
based applications of our time. Google has popularized the KML file for
geodata. It is an XML-based text file that can contain geometry data.
The .KMZ file is a compressed version of the KML file. You can
decompress it using any unzipping tool and obtain a KML file.
As an example, let’s look at the exact same database as before, which
is located at France’s open geodata platform:
Ministry of DINSIC. Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f
2c318a0971e8faedb7b5675d6, updated on 1 July 2016. Open Licence
2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)
 In the resources part, you’ll see that this map of the Paris region’s
municipalities is also available in the KML format. Download it and you’ll
obtain a file called Communes_MGP.kml.
If you try opening the file with a text editor, you’ll find that it is an XML
file (very summarized, XML is a data storage pattern that can be
recognized by many < and > signs).
Compared to the shapefile, you can see that KML is much easier to
understand and to parse. A part of the file contents is shown in Figure 1-9.
Figure 1-9 The KML file content. Image by author Data source: Ministry of DINSIC.
Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f2c318a0971e8faedb7b5675d6,
updated on 1 July 2016. Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)
To get a KML file into Python, we can again use geopandas. This time,
however, it is a bit less straightforward. You’ll also need the Fiona package
to obtain a KML driver. The total code is shown in Code Block 1-3.

import fiona
gpd.io.file.fiona.drvsupport.supported_drivers['KML']
= 'rw'

import geopandas as gpd

kmlfile = gpd.read_file("Communes_MGP.kml")
print(kmlfile)
Code Block 1-3 Importing the KML file

You’ll then see the exact same geodataframe as before, which is shown
in Figure 1-10.

Figure 1-10 The KML data shown in Python. Image by author Data source: Ministry of
DINSIC. Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f2c318a0971e8faedb7b5675d6,
updated on 1 July 2016. Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)
 As before, you can plot this geodataframe to obtain a basic map
containing the municipalities of the area of Paris and around. This is done
in Code Block 1-4.

kmlfile.plot()
Code Block 1-4 Plotting the KML file data

The result is shown in Figure 1-11.

Figure 1-11 The plot resulting from Code Block 1-4. Screenshot by author Data source:
Ministry of DINSIC. Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f2c318a0971e8faedb7b5675d6,
updated on 1 July 2016. Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)

An interesting point here is that the coordinates do not correspond

with the map that was generated from the shapefile. If you’ve read the
first part of this chapter, you may have a hinge on how this is caused by
coordinate systems. We’ll get into this in much more detail in Chapter 2.

GeoJSON
The json format is a data format that is well known and loved by
developers. Json is much used in communication between different
information systems, for example, in website and Internet
communication.
The json format is loved because it is very easy to parse, and this
makes it a perfect storage for open source and other developer-oriented
tools.
Json is a key-value dataset, which is much like the dictionary in
Python. The whole is surrounded by accolades. As an example, I could
write myself as a json object as in this example:

{ 'first_name': 'joos',
'last_name': 'korstanje',
'job': 'data scientist' }

As you can see, this is a very flexible format, and it is very easy to
adapt to all kinds of circumstances. You might easily add GPS coordinates
like this:

{ 'first_name': 'joos',
'last_name': 'korstanje',
'job': 'data scientist',
'latitude': '48.8566° N',
'longitude': '2.3522° E' }

GeoJSON is a json-based format that defines a specific, standardized

way to deal with storing coordinates (not just points but also lines and
polygons) in the json format.
The Paris municipalities map that you’ve downloaded before is also
available in the geojson format. Download it over here (click GeoJSON in
the Resources part):
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b
94f2c318a0971e8faedb7b5675d6
You will obtain a file called Communes_MGP.json. When opening it
with notepad or any other text editor, you’ll see that it is a json format
(shown in Figure 1-12). Of course, it is the exact same data: only the
storage format changes.
Figure 1-12 The content in json format. Image by author Data source: Ministry of
DINSIC. Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f2c318a0971e8faedb7b5675d6,
updated on 1 July 2016. Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)
You can get a GeoJSON file easily into the geopandas library using the
code in Code Block 1-5.

import geopandas as gpd

geojsonfile = gpd.read_file("Communes_MGP.json")
print(geojsonfile)
Code Block 1-5 Importing the geojson

As expected, the data looks exactly like before (Figure 1-13). This is
because it is transformed into a geodataframe, and therefore the original
representation as json is not maintained anymore.
Figure 1-13 The geojson content in Python. Image by author Data source: Ministry of
DINSIC. Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f2c318a0971e8faedb7b5675d6,
updated on 1 July 2016. Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)
You can make the plot of this geodataframe to obtain a map, using the
code in Code Block 1-6.

geojsonfile.plot()
Code Block 1-6 Plotting the geojson data

The resulting plot is shown in Figure 1-14.

Figure 1-14 The plot resulting from Code Block 1-6. Image by author Data source:
Ministry of DINSIC. Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/8fadd7040c4b94f2c318a0971e8faedb7b5675d6,
updated on 1 July 2016. Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)

TIFF/JPEG/PNG
Image file types can also be used to store geodata. After all, many maps
are 2D images that lend themselves well to be stored as an image. Some of
the standard formats to store images are TIFF, JPEG, and PNG.
– The TIFF format is an uncompressed image. A georeferenced TIFF
image is called a GeoTIFF, and it consists of a directory with a TIFF file
and a tfw (world file).
– The better-known JPEG file type stores compressed image data. When
storing a JPEG in the same folder as a JPW (world file), it becomes a
GeoJPEG.
– The PNG format is another well-known image file format. You can make
this file into a GeoJPEG as well when using it together with a PWG
(world file).
 Image file types are generally used to store raster data. For now,
consider that raster data is image-like (one value per pixel), whereas
vector data contains objects like lines, points, and polygons. We’ll get to
the differences between raster and vector data in a next chapter.
On the following website, you can download a GeoTIFF file that
contains an interpolated terrain model of Kerbernez in France:
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/b0a420b9e003
d45aaf0670446f0d600df14430cb
You can use the code in Code Block 1-7 to read and show the raster file
in Python.

pip install rasterio

import rasterio
from rasterio.plot import show
fp = r'ore-kbz-mnt-litto3d-5m.tif'
img = rasterio.open(fp)
show(img)
Code Block 1-7 Read and show the raster data

Note Depending on your OS, you may obtain a .tiff file format rather
than a .tif when downloading the data. In this case, you can simply
change the path to become .tiff, and the result should be the same. In
both cases, you will obtain the image shown in Figure 1-15.
Figure 1-15 The plot resulting from Code Block 1-7. Image by author Data source:
Ministry of DINSIC. Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/b0a420b9e003d45aaf0670446f0d600df14430cb,
updated on “unknown.” Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)

It is interesting to look at the coordinates and observe that this file’s

coordinate values are relatively close to the first file.

CSV/TXT/Excel
The same file as used in the first three examples is also available in CSV.
When downloading it and opening it with a text viewer, you will observe
something like Figure 1-16.
Figure 1-16 The contents of the CSV file. Image by author Data source: Ministry of
DINSIC. Original data downloaded from
https://geo.data.gouv.fr/en/datasets/b0a420b9e003d45aaf0670446f0d600df14430cb,
updated on “unknown.” Open Licence 2.0 (www.etalab.gouv.fr/wp-
content/uploads/2018/11/open-licence.pdf)
The important thing to take away from this part of the chapter is that
geodata is “just data,” but with geographic references. These can be stored
in different formats or in different coordinate systems to make things
complicated, but in the end you must simply make sure that you have
some sort of understanding of what you have in your data.
You can use many different tools for working with geodata. The goal of
those tools is generally to make your life easier. As a last step for this
introduction, let’s have a short introduction to the different Python tools
that you may encounter on your geodata journey.
Overview of Python Tools for Geodata
Here is a list of Python packages that you may want to look into on your
journey into geodata with Python:

Geopandas
General GIS tool with a pandas-like code syntax that makes it very
accessible for the data science world.

Fiona
Reading and writing geospatial data.

Rasterio
Python package for reading and writing raster data.

GDAL/OGR
A Python package that can be used for translating between different GIS
file formats.

RSGISLIB
A package containing remote sensing tools together with raster
processing and analysis.

PyProj
A package that can transform coordinates with multiple geographic
reference systems.

Geopy
Find postal addresses using coordinates or the inverse.

Shapely
Manipulation of planar geometric objects.

PySAL
Spatial analysis package in Python.

Scipy.spatial
Spatial algorithms based on the famous scipy package for data science.

Cartopy
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
hyvissä ajoin herra T:n huvilassa, yksinäisyys. Sinä naurat? Eilen ja
toissa päivänä nousin vakavasti päättäneenä sinulle kirjoittaa ja —
melkein huomaamattani löydänkin itseni ulkona.

Nyt sataa sekä vettä että rakeita ja salamoi. Aion alistua

välttämättömyyteen ja viettää hyvin tämän helvetillisen päivän
kirjoittamalla sinulle. Kuusi, seitsemän päivää on mennyt
kävelyretkiin. Olen nähnyt luonnon loistavimmassa kauneudessaan.
Teresa, hänen isänsä, pikku Isabellina, Odoardo ja minä kävimme
Petrarcan kodissa Arquàssa. Sinne on, kuten tiedät, neljä
peninkulmaa täältä, mutta lyhentääksemme matkaa menimme
oikotietä vuoriston yli. Nousi mitä ihanin syyspäivä. Oli kuin yö
varjoineen ja tähtineen olisi paennut auringon tieltä, joka
äärettömässä loistossa, ikäänkuin koko maanpiirin valtiaana,
murtautui esiin itäisten pilvien peitosta. Koko maailma hymyili.
Tuhatväriset, kultaiset pilvet täyttivät taivaanrannan, joka loisti niin
ihanasti kuin tahtoisi se avautua lahjoittaakseen kuolevaisille itse
jumaluuden antimia. Joka askeleelta tervehdin eri kukkia ja yrttejä,
jotka vähitellen nostivat aurinkoa kohti kasteen painamia päitään.
Vienosti humisevien puiden oksilla värisivät auringon valossa
läpinäkyvät kastehelmet, ja raikkaat aamutuulet karistelivat liiallisen
kosteuden kukkien lehdiltä. Oli kuin ihmeellisimmän sopusoinnun
henki olisi levinnyt yli metsien ja laululintujen, purojen, karjan ja
ihmisten puuhien. Puhalsi lenseä tuulenhenki, ja ilman täyttivät
tuhannet tuoksut, joita riemuitseva maa laaksoista ja vuorilta lähetti
kohti aurinkoa, koko luonnon korkeinta herraa. — Säälin sitä
onnetonta, joka mykkänä ja kylmänä voi katsella näitä luonnon
ihmeitä silmiensä siinä samalla täyttymättä kiitollisuuden kyyneleillä.
Vieressäni seisoi Teresa lumoavimmassa suloudessaan. Hänen
kasvoillaan, joilla tavallisesti asuu vienon surunvoittoinen ilme,
kuvastui nyt vilpitön, sydämellinen ilo; hän puhui hiljaisella äänellä,
kyyneleitä ilmestyi hiljalleen hänen suuriin, tummiin, ihastuneisiin
silmiinsä; seudun pyhä kauneus näytti haltioivan koko hänen
sielunsa. Tällaisina autuuden hetkinä sydän avautuu sydämelle, ja
niinpä hänkin kääntyi Odoardon puoleen. Oi suuri Jumala! tämä
näytti sokeana harhailevan yön pimeydessä tai luonnon siunauksesta
osattomaksi jääneessä erämaassa. Teresa työnsi hänet äkkiä syrjään
ja nojautui minun käsivarteeni sanoen, — — mutta ei, Lorenzo,
vaikka haluaisinkin jatkaa, on kuitenkin parempi, että vaikenen. Jos
voisin sinulle kuvata hänen ääntämistapaansa, hänen liikkeitään,
hänen äänensä sointua, hänen kasvojensa taivaallista ilmettä, jos
voisin edes toistaa hänen sanansa muuttamatta tai lisäämättä
ainoatakaan tavua, olisi sinulla syytä olla minulle kiitollinen, mutta
kun en voi, on parempi vaieta, jotta en epäonnistumiseni vuoksi
suuttuisi itselleni. Sillä mitä kannattaa epätyydyttäväsi jäljitellä
lajissaan täydellistä taulua, jonka pelkkä maine tekee syvemmän
vaikutuksen kuin huono kopio. Enkö mielestäsi ole Homeroksen
kääntäjien kaltainen? Näethän, etten kaikesta vaivastani huolimatta
voi muuta kuin heikontaa minua innoittavaa tunnetta ja pukea
haltioitumiseni tyhjien sanojen muotoon.

Lorenzo, minä alan väsyä. Kertomukseni jatko jääköön huomiseksi.

Yltyvästä rajuilmasta huolimatta yritän mennä Teresan luo; vien
hänelle terveisiä sinultakin. —

Jumalani, minun täytyykin jatkaa, sillä oveni edessä on todellinen

järvi, joka tekee kaiken liikkumisen mahdottomaksi. Voisinhan sen
ylikin hypätä, mutta se ei asiaa parantaisi, sillä sade ei lakkaa,
puolipäivä on jo ohi ja yö lähestyy muutaman tunnin perästä
uhkaavana kuin maailman loppu. Oi Teresa, hukkaan on tämä päivä
mennyt. —
 "En ole onnellinen", sanoi minulle Teresa, ja näillä sanoilla hän
murti sydämeni. Äänetönnä kävelin hänen rinnallaan; Odoardo ja
Teresan isä kulkivat innokkaasti jutellen edellämme. Jälessämme tuli
Isabellina puutarhurin kainalossa. "Minä en ole onnellinen." — Olin
ymmärtänyt noiden sanojen hirvittävän merkityksen, ja sydämeni oli
pakahtua nähdessäni rinnallani uhrin, joka oli tuomittu sortumaan
ennakkoluulojen ja kylmän itsekkäisyyden tyydyttämiseksi.
Huomatessaan äänettömyyteni Teresa koetti puhua iloisemmin ja
hymyillä: "onko joku rakas muisto", yritti hän sanoa minulle, mutta
painoi taas äkkiä päänsä alas. — Minä en voinut vastata mitään.

Olimme jo Arquàn läheisyydessä, ja astuessamme rehevää

rinnettä myöten alaspäin tuntuivat maisemat, jotka ylempää
katsottuina näyttivät olevan siroteltuja sinne tänne pitkin laaksoja,
häipyvän etäisyyteen. Vihdoin olimme tiellä. Sen toisella puolella
kasvoi poppeleita, joiden kellahtavat lehdet väristen putoilivat
päällemme; toiselta puolelta sitä varjostivat suunnattoman korkeat
tammet, joiden tumma rauhallisuus esiintyi kauniina vastakohtana
poppelien viehkeälle vihreydelle. Paikotellen pujottautui molempien
puurivien väliin villejä viiniköynnöksiä, joiden vihreitä vöitä lauha
aamutuuli huojutteli. Teresa pysähtyi ja katsoi ympärilleen. "Oi
kuinka usein", hän huudahti, "olenkaan istunut tällä vihreällä
nurmikolla ja levännyt näiden varjoisain tammien siimeksessä.
Monesti kävin täällä menneenä kesänä äitini kanssa." Hän vaikeni ja
kääntyi taaksepäin sanoen odottavansa jonkun verran jälelle jäänyttä
Isabellinaa, mutta luulen, että hän jättäytyi seurastani peittääkseen
kyyneleensä, joita silmät olivat tulvillaan ja joita hän luultavasti ei
voinut pidättää. "Mutta miksi äitinne ei koskaan ole täällä?" kysyin
häneltä. — "Jo useampia viikkoja on hän asunut Padovassa sisarensa
kanssa; ehkä ainaiseksi on hän meistä eroitettuna. Isäni kyllä rakasti
häntä, mutta siitä hetkestä alkaen, jolloin isä tahtoi pakoittaa minut
naimisiin miehen kanssa, jota en voi rakastaa, on sopu
perheestämme paennut. Kun onneton äitini huomasi, että hänen
vastarintansa tässä asiassa oli turha, poistui hän, jotta hänen ei
tarvitsisi olla osallisena ehdottomassa onnettomuudessani. Kaikki
ovat minut hyljänneet! Olen antanut lupaukseni isälle enkä tahdo
olla tottelematon, mutta eniten minua surettaa se, että perheemme
juuri minun tähteni on näin hajaantunut. Mitä omaan kohtalooni
tulee — koetan olla kärsivällinen." Näin sanoessaan hän itki hereästi.
"Suokaa anteeksi", hän lisäsi, "että minun täytyi Teille purkaa
sydämeni tuskat. En saa kirjoittaa äidilleni enkä vastaanottaa kirjeitä
häneltä. Isäni, joka on jyrkkä ja ankara päätöksissään, ei tahdo
kuulla hänen nimeäänkään mainittavan; hän väittää alinomaa, että
äiti on sekä hänen että minun pahin viholliseni. Ja kuitenkin tunnen,
etten rakasta enkä koskaan tule rakastamaan tuota sulhasta, joka on
minulle määrätty." — Kuvittele, Lorenzo, minun asemaani tällä
hetkellä. En tiennyt mitä hänelle vastaisin, millä häntä lohduttaisin ja
neuvoisin. "Kaiken pyhän nimessä", jatkoi Teresa, "rukoilen Teitä,
älkää olko surullinen minun tähteni. Te olette uskottuni, sillä minä
kaipaan osanottoa ja myötätuntoa, ja Te olette ainoa, jonka puoleen
voin kääntyä." — Oi, ihanin enkeli, kunpa minä voisin aina itkeä
puolestasi ja siten kuivata sinun kyyneleesi! Minun kurja elämäni on
kokonaan sinun, pyhitän sen sinulle, pyhitän sen sinun onnellesi!

Kuinka paljon onnettomuutta, oi Lorenzo, yhdessä ainoassa

perheessä! Kuinka voikaan herra T., joka muuten on niin kelpo mies,
tässä asiassa olla näin itsepintainen. Hän rakastaa vilpittömästi
tytärtään, hän ylistää häntä usein ja katselee häntä ihastuneesti, ja
kuitenkin hän antaa turmion miekan riippua hänen päänsä päällä.
Teresa kertoi minulle muutamia päiviä myöhemmin, että turmiolliset
intohimot aina olivat raadelleet hänen isänsä levotonta sielua.
Pilattuaan taloudellisen asemansa liiallisella komeudenhalulla hän oli
joutunut noiden roistojen uhriksi, jotka vallankumouksellisina aikoina
rikastuvat kanssaihmistensä perikadon kustannuksella. Nyt hän,
pelolla ajatellen lastensa tulevaisuutta, toivoi voivansa parantaa
kaikki järkevän, varakkaan ja suuren perinnön toivossa elävän vävyn
avulla. Ehkäpä tähän vielä liittyy annos turhamaisuutta, sillä se, joka
syntyy aatelismiehenä, tahtoo kuollakin aatelismiehenä.
Uskaltaisinpa, Lorenzo, lyödä vetoa sata yhtä vastaan, että hän ei
antaisi tytärtään miehelle, jonka suonissa virtaa vaikka vain
kahdeksannes aatelitonta verta. Sitä suuremmassa määrässä
puolison vastarinta hänestä tuntuu loukkaukselta isällistä arvovaltaa
vastaan, ja tämä tyrannillinen tunne tekee hänet yhä
taipumattomammaksi. Ja siitä huolimatta hän on pohjaltaan
hyväsydäminen. Hänen vilpitön ilmeensä, hänen ainaiset hyväilynsä
ja sääli, jota hän toisinaan aivan avoimesti osoittaa tytärtään
kohtaan, todistavat, että hän surukseen huomaa onnettoman
olennon hiljaisen alistumisen, mutta hän pysyy sittenkin
päätöksessään. Tosiaankin, kun minä näen, miten ihmiset ikäänkuin
kohtalon pakosta etsimällä etsivät onnettomuutta, miten he valvovat,
hikoilevat ja itkevät lisätäkseen ikuisten tuskiensa kalkkia, tunnen
halua lävistää rintani säästyäkseni samanlaiselta kamalalta
intohimolta.

Jätän sinut nyt, Lorenzo, sillä Michele kutsuu minua syömään.

Hetkisen perästä jatkan kirjettäni, jos voin. —

Rajuilma on asettunut. On mitä ihanin iltapäivä. Aurinko hajoittaa

vihdoinkin pilvet ja lohduttaa surevaa luontoa hyväilevillä säteillään.
Kirjoitan sinulle pöydän ääressä vastapäätä parveketta ja katselen,
kuinka ikuinen valo häikäisevän loistavassa kirkkaudessaan vähitellen
vaipuu taivaanrannan taakse. Ilma on jälleen tyyni, ja luonto näyttää
iloisemmalta kuin ennen myrskyä, vaikka maa onkin vesitulvan
peittämä ja puut värjöttävät lehdettöminä ja monet kasvit
juurettomina. Samoinhan, oi Lorenzo, onneton ihminenkin pudistaa
päältään painostavien huolten taakan toivon ensi kipinän sädehtiessä
ja löytää kurjuudessaan lohtua pienistä iloista, joita hän sokean
onnen päivinä tuskin huomasikaan. — Mutta jo sammuu päivä,
kuulen iltakellon soivan; on siis aika vihdoinkin lopettaa
kertomukseni.

Jatkoimme siis lyhyttä kävelymatkaamme, kunnes näimme

etäisyydessä häämöittävän majan, jossa kerran asui "tuo suuri,
jonka maineelle maailma oli liian ahdas ja joka lauluillaan loi Lauralle
jo maan päällä taivaallisen kunniaseppeleen".

Olin samanlaisen tunteen valtaamana kuin lähestyessäni isieni

hautoja; sieluni täytti hartaus, jota papit tuntevat vaeltaessaan
äänettömän kunnioituksen haltioimina jumalten pyhissä lehdoissa.
Tuon suuren italialaisen koti on päässyt rappeutumaan, sillä ne, jotka
tämän aarteen omistavat, ovat välinpitämättömiä sen hoidosta.
Turhaan etsii kaukaisilta mailta saapunut, harrasmielinen vaeltaja
huonetta, jossa Petrarcan laulujen taivaallinen sointu vielä kaikuisi.
Itkien hän on löytävä soraläjän, jolla kasvaa nokkosia ja villejä
yrttejä ja jonne yksinäinen kettu on pesänsä rakentanut. Oi Italia,
lepytä suurten miestesi haamuja! — Vapisevin sydämin muistelen
Torquato Tasson viimeisiä sanoja. Kärsittyään 47 vuotta hovin
halveksumista, oppineitten oikkuja ja ruhtinaitten ylpeyttä milloin
istuen vankeudessa, milloin harhaillen ympäri maata tuo aina
alakuloinen, sairas ja köyhä runoilija vihdoin vaipui kuolinvuoteelleen
ja kirjoitti viimeisellä hetkellään: "En tahdo valittaa kohtaloni
kovuutta, jotta minun ei tarvitsisi syyttää ihmisten kiittämättömyyttä,
jonka uhrina nyt kuitenkin kerjäläisenä vaivun hautaan." Oi Lorenzo,
nuo sanat kaikuvat alinomaa sielussani, ja luulen tuntevani henkilön,
joka kuolinhetkellään on ne toistava. Sillävälin lausuilin hiljaa
itsekseni, sielu täynnä rakkautta ja sopusointua, sellaisia Petrarcan
canzoneja ja sonetteja kuin "Chiare, fresche, dolci aque", "Di pensier
in pensier, di monte in monte", "Stiamo, Amore, a veder la gloria
nostra", ["Kirkkaat, raikkaat, suloiset vedet", "Aatoksesta aatokseen,
vuorelta vuorelle", "Nyt, Lempi, kunniaamme katselkaamme".] ja
muita yliluonnollisen ihania säkeitä, joita herkistynyt muistini johti
mieleeni.

Teresa ja hänen isänsä seurasivat Odoardoa, joka meni

tarkastamaan läheisyydessä omistamaansa maatilaa hoitavan
pehtorin tilejä. Sittemmin sain tietää, että Odoardo on aikeissa
lähteä Roomaan erään serkkunsa kuoleman johdosta. Hänen
matkansa ei kuitenkaan liene kiireellinen, sillä muut sukulaiset ovat
ottaneet haltuunsa kuolleen omaisuuden ja asia joutunee
tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Kun he olivat palanneet, söimme aamiaista muutamassa

talonpoikaistalossa ja lähdimme kotimatkalle. Hyvästi, hyvästi.
Minulla olisi vielä yhtä ja toista muutakin kerrottavaa sinulle, mutta
kirjoittaminen ei todellakaan enää tahdo sujua. Mutta tosiaankin, en
muistanut mainita, että Odoardo kotimatkalla koko ajan käveli
Teresan rinnalla ja puheli hänen kanssaan pitkään ja ylen
mahtipontisen näköisenä, ikäänkuin moittien häntä. Muutamista
korviini sattuneista sanoista päättäen hän kaikin mokomin tahtoi
pakoittaa morsiamensa ilmoittamaan, mitä meidän keskustelumme
oli koskenut. Huomaat tästä, että minun täytyy harventaa
käyntejäni, ainakin hänen lähtöönsä asti.

Hyvää yötä, Lorenzo. Säästä tämä kirje. Kun Odoardo vie

mukanaan hyvän hengettärensä, kun minä en enää saa nähdä
Teresaa, kun hänen suloinen pikku sisarensa ei enää leiki polvellani,
silloin on surun päivä minulle valjennut ja itse tuskakin tuntuu
suloiselta. Jonakin iltahetkenä voimme silloin uudelleen lukea nämä
muistiinpanoni leväten hiljaista Arquàa reunustavilla rinteillä. Muisto
siitä, että Teresa oli ystävättäremme, on kuivaava kyyneleemme.
Luokaamme silloin rakkaista ja suloisista tunteista itsellemme aarre,
joka kaikkina vielä ehkä edessämme olevina surun ja ahdistuksen
vuosina on lohduttava meitä tietoisuudella siitä että emme aina ole
olleet onnettomia.

22. XI.

Kolmen päivän perästä Odoardo, Jumalan kiitos, on poissa näiltä

mailta. Teresan isä saattaa häntä rajalle. Hän on antanut minun
ymmärtää, että hänelle olisi ollut mieluista, jos minä olisin seurannut
häntä tuon lyhyen matkan, mutta olen kiittänyt siitä kunniasta, sillä
minun täytyy ehdottomasti käydä Padovassa. En tahdo myöskään
käyttää väärin herra T:n ystävyyttä ja luottamusta. — "Pitäkää nyt
hauskaa seuraa tyttärilleni", sanoi hän minulle tänä aamuna.
Nähtävästi hän pitää minua oikeana Sokrateena tuon enkelimäisen
olennon rinnalla, joka on luotu rakastamaan ja rakkautta osakseen
saamaan ja joka kuitenkin samalla on niin onneton. Olen aina
tuntenut mitä syvintä myötätuntoa onnettomia kohtaan, sillä olen
tosiaankin aina ollut löytävinäni jotakin ilkeää onnellisissa ihmisissä.

En ymmärrä, kuinka Teresan isä ei huomaa, miten minä

hämmennyn ja vapisen aina kun puhun hänen tyttärestään, kuinka
kasvojeni ilme muuttuu ja minä seison kuin tuomarin edessä. Silloin
vaivun myöskin omituisiin mietelmiin ja olisin melkein valmis
kiroamaan taivasta siitä, että se tuolle miehelle on antanut niin
monta oivallista ominaisuutta. Sillä hänen ennakkoluulonsa ja sokea
uskonsa kohtalon määräyksiin turmelevat kokonaan hänen avunsa,
ja hetki on tuleva, jolloin hän itkee katkerasti. — Näin minä kulutan
kurjat päiväni voihkimalla toisten ja omaa onnettomuuttani.

Kuitenkaan ei tämä minua miellytä. Nauran usein omalle itselleni,

sillä totisesti tämä minun sydämeni ei suvaitse pienintäkään rauhan
hetkeä. Sen täytyy aina olla liikkeessä, olivat tuulet sitten vastaisia
tai myötäisiä. Jos iloa puuttuu, etsii se ravintoa surusta. Eilen tuli
Odoardo luokseni tuomaan takaisin lainaamansa metsästyspyssyn ja
sanomaan jäähyväisiä. En voinut antaa hänen mennä heittäytymättä
hänen kaulaansa, vaikka minun oikeastaan olisi pitänyt matkia hänen
omaa välinpitämättömyyttään. En tiedä, minkä nimen te muut viisaat
annatte sellaiselle henkilölle, joka liiaksi seuraa sydämensä ääntä:
sankari hän varmaankaan ei ole, mutta onko hän silti halveksittava?
Ne, jotka pitävät tunteellisia ja intohimoisia ihmisiä heikkoina
raukkoina, muistuttavat lääkäriä, joka julisti potilaansa mielipuoleksi
sen vuoksi, että hän kuumeissaan houraili. Samoinhan jotkut rikkaat
syyttävät köyhiä ikäänkuin köyhyys olisi rikos. Minusta on kaikki
tässä elämässä näennäistä, ei mikään todellista. Ihmiset, jotka eivät
omilla ansioillaan voi ansaita omaa eikä kanssaihmistensä
kunnioitusta, koettavat kohottaa arvoaan ylpeilemällä siitä, että heillä
sattumalta ei ole joitakin heikkouksia, joita naapurilla on. Mutta voiko
sitä sanoa raittiiksi, joka ei koskaan esiinny juopuneena syystä että
hänellä on luontoinen vastenmielisyys viiniä kohtaan?

Sanokaa te, jotka rauhallisesti puhutte inhimillisistä intohimoista,

näinköhän te ylpeilisitte niin suuresti ankarasta filosofiastanne, ellei
kaikki, mihin kylmillä käsillänne kosketatte, tuntuisi kylmältä, ellei
kaikki, mikä tunkeutuu hyiseen sydämeenne, paikalla jäätyisi? Kuinka
siis voitte keskustella asioista, joita ette tunne? Minä puolestani
annan kernaasti viisaitten kerskua hedelmättömällä
välinpitämättömyydellään. Olen jonkun runoilijan teoksista lukenut,
että koko heidän hyveensä on verrattava jäävuoreen, joka vetää
kaiken puoleensa ja muuttaa jääksi jokaisen, joka sitä lähestyy.
Mutta "Jumalakaan ei aina pysy hiljaa ylevässä rauhassaan; Jumalan
henki tuntuu myös tuulten pyörteessä ja aaltojen kuohussa."

27. XI.

Odoardo on lähtenyt, ja minäkin lähden heti, kun Teresan isä on

palannut. Hyvästi.

3. XII.

Tänä aamuna olin aikaiseen liikkeellä ja lähestyin juuri herra T:n

huvilaa, kun kuulin kaukaista harpunsoittoa. Oi, koko sieluni
hymyilee ja kuvaamaton autuus täyttää sydämeni vielä
muistellessani noita säveleitä. Soittaja oli Teresa. Oi, taivaallinen
impi, sydämeni murtumatta en koskaan voi eteeni loihtia kuvaasi ja
häikäisevää kauneuttasi. Oi, sinä alat jo tuntea elämän karvaan
kalkin esimakua, ja minä näen omilla silmilläni sinun onnettomuutesi
enkä voi sinua auttaa kuin kyynelilläni; minun, niin, minun itseni
täytyy säälistä sinua kohtaan kehoittaa sinua alistumaan kohtaloosi.

En ole itsekään vielä oikein selvillä siitä, olenko sinuun rakastunut

vai en, mutta Jumala tietää, että sinä olisit ainoa aatokseni, jos
joskus — —

Jäin paikalleni seisomaan katse kiinnitettynä soittajaan. Silmilläni,

korvillani, kaikilla aisteillani tahdoin antautua tähän jumalalliseen
nautintoon, eikä minun tarvinnut pelätä, että joku asiaankuulumaton
saisi minut punastumaan omaa intoani. Ajattele itseäsi minun
tilassani; kuulin Teresan laulavan muutamia minun parhaan kykyni
mukaan kääntämiäni Sapphon säkeitä, kuten käänsin toisetkin kaksi
oodia, jotka ovat tuon runotarten lailla kuolemattoman immen laulun
ainoat säilyneet jäännökset. Yhdellä hyppäyksellä olin Teresan
huoneessa ja tapasin hänet istumassa samalla tuolilla, jolla hän istui
nähdessäni hänet ensi kerran kuvaansa maalaamassa. Hän oli
kevyessä, vaaleassa puvussa, hänen rikkaat, kultaiset kutrinsa
peittivät hartioita ja rintaa, hänen jumalalliset silmänsä ilmaisivat
iloa, hänen kasvoillaan kuvastui unelmoiva tunnelma, hänen
ruusunpunainen käsivartensa, hänen jalkansa, hänen sormensa,
jotka kevyesti koskettelivat harpunkieliä, kaikki, kaikki yhtyi ihanaksi
sopusoinnuksi, ja minä tunsin ennen aavistamatonta onnea häntä
katsellessani. Vaikka Teresa näytti hämmästyneeltä huomatessaan,
että mieshenkilö ihaili häntä kevyessä kotipuvussaan ja vaikka
puolestani aloin syyttää itseäni sopimattomasta ja halpamaisesta
menettelystä, jatkoi hän kuitenkin soittoaan, ja minun ainoa
toivomukseni oli saada häntä palvoa ja häntä kuunnella. Rakas
ystäväni, en kykene sinulle kuvaamaan mielentilaani; tiedän vain,
että olin kuin vapautunut tämän maallisen elämän kahleista.

Viimein hän nousi hymyillen ja jätti minut yksin. Vähitellen aloin

taas olla oma itseni, nojasin päätäni hänen harppuaan vasten, ja
kasvoni täyttyivät kyynelillä, — oi, kerrankin tunsin itseni kuin
vapautuneeksi.

Padova, 7. XII.

En uskalla sanoa varmaan, mutta pelkään suuresti, että sinä,

pitäen sanastani kiinni, kaikin voimin olet koettanut karkoittaa minut
suloisesta lepopaikastani. Eilen tuli Michele luokseni, ilmoittaen että
äitini oli vuokrannut minulle Padovassa asunnon, jossa joskus,
muistan tuskin enää koska, olin sanonut haluavani asua yliopiston
lukuvuoden alkaessa. Olen tehnyt uhrauksen tulemalla tänne, ja
kirjoitin siitä sinulle, mutta odotin herra T:n kotiintuloa, eikä hän ole
vieläkään palannut. Muuten olen tehnyt oikein noudattaessani
kutsumustasi, olen jättänyt kukkulani sanomatta kenellekään
jäähyväisiä. Sillä muussa tapauksessa lähdöstäni ei olisi tullut mitään
kaikista sinun kiihkeistä kehoituksistasi ja omista päätöksistäni
huolimatta. Tunnustan sinulle, että tunnen jonkunlaista katkeruutta
sydämessäni ja että usein kiihkeästi tahtoisin matkata takaisin. Mutta
mitäpä siitä, olenhan nyt Padovassa, ja piakkoin kai minusta tulee
viisas mies, eikä sinun enää tarvitse ehtimiseen minulle julistaa, että
kulutan aikani joutavissa hullutteluissa. Mutta älä yritäkään minua
estää, jos mieleeni pälkähtäisi mennä matkoihini täältä, sillä sinä
tiedät, että muutamat asiat ovat minulle aivan mahdottomia,
varsinkin jos on kysymyksessä elää säännöllistä elämää, jota
järkiperäinen opiskelu edellyttää, ja luopua omasta
mielenrauhastaan ja vapaudestaan tai, kuten sinä sanoisit — ja suon
sen sinulle anteeksi — omista oikuistaan. Kiitä joka tapauksessa
äitiäni ja sano hänelle jo etukäteen, ikäänkuin omasta alotteestasi,
että en tule viipyneeksi täällä kuin kuukauden tai hiukan enemmän.

Padova, 11. XII.

Olen tutustunut patriisi M:n puolisoon, joka hyläten meluisan

Venetsian ja saamattoman miehensä kodin viettää suuren osan
vuotta Padovassa saadakseen vapaasti nauttia elämästään. Vahinko,
että hänen nuorekas kauneutensa jo on kadottanut alkuperäisen
puhtautensa, joka on sulottarille ja todelliselle lemmelle ominainen.
Minusta näyttää siltä kuin hänen ainoa ilonsa nykyään olisi taitavalla
naisellisella kiemailulla kietoa miehiä pauloihinsa. Mutta kukapa sen
niin varmaan tietää! Minun kanssani hän on mielellään, hän
kuiskailee korvaani kaikenlaisia asioita ja hymyilee, kun kiitän hänen
kauneuttaan, mutta oikeastaan hän ei, kuten muut kaltaisensa,
rakasta turhanpäiväisiä sananparsia ja kaksimielisiä sukkeluuksia,
jotka aina todistavat luonteen synnynnäistä halpamaisuutta. Eilen
illalla sattui, että hän asettui istumaan aivan lähelle minua ja alkoi
puhua minun runoistani. Jutellessamme siinä moisista tyhmyyksistä
tulin jostakin syystä maininneeksi erään kirjan ja hän pyysi sitä
minulta lainaksi. Lupasin viedä sen hänelle tänä aamuna. Hyvästi, on
aika mennä hänen luokseen.

Kello 2.

Palvelija osoitti minut etuhuoneeseen, jossa heti tuli vastaani noin

35 vuoden ikäinen, kevyesti puettu nainen. En olisi voinut
kuvitellakaan häntä kamarineitsyeksi, ellei hän olisi ilmaissut itseänsä
sanomalla: "Rouvani on vielä vuoteessa, mutta hän nousee heti."
Samassa seinäkello kutsui häntä jumalattaren lepokammioon, joka
oli aivan etuhuoneen vieressä. Jäin odottamaan lämmitellen itseäni
uunin ääressä ja tarkastellen milloin Danaeta esittävää
kattomaalausta, milloin seinäkoristuksia, milloin ranskalaisia
romaaneja, joita oli sinne tänne siroiteltu. Samassa avautui ovi ja
koko huone täyttyi äkkiä tuhansien hajuvesien lemulla. Sisään astui
upeavartaloinen, juuri vuoteelta noussut rouva, kamarineiti ojensi
hänelle nojatuolin, ja hän heittäytyi kylmästä värjöttäen istumaan
mukavaan asentoon lähelle uunia. Hän tervehti minua enemmän
silmäyksillään kuin kumartaen ja kysyi minulta hymyillen, olinko
muistanut lupaukseni. Ojensin hänelle kirjan ja huomasin
ihmeekseni, ettei hänellä ollut päällään muuta kuin pitkä ja ohut
paita, joka vielä lisäksi oli niin avoin, että povi ja hartiat olisivat
kokonaan paljastuneet, ellei hän hekumallisesti hymyillen olisi
heittänyt ylleen kevyttä aamukaapua. Hänen vain muodon vuoksi
hiukan kammatut, hajalle valahtaneet hiuksensakin ilmaisivat, että
hän oli juuri noussut makuulta; osa niistä lepäsi epäjärjestyksessä
ympäri kaulan, osa peitti otsaa ja silmäluomia, osa taasen tunkeutui
aina poveen asti, ikäänkuin noiden pienten, mustain suortuvain
tehtävänä olisi ollut toimia oppaana tottumattomalle silmälle.

Toisinaan hän kohotti kätensä muka järjestääkseen paremmin

tukkaansa, mutta hänen todellinen tarkoituksensa oli varmaankin
täten näyttää minulle hohtavan valkoinen, pyöreä käsivartensa, joka
paidanhihan alaspudotessa paljastui aina kyynärpäätä myöten.
Leväten pienellä, pehmeistä patjoista muodostetulla
valtaistuimellaan hän sievästi leikitteli sylikoiransa kanssa, joka
juoksenteli hänen ympärillään kyyristäen selkäänsä ja pudistellen
korviaan ja harjaansa. Asetuin istumaan pienelle tuolille, jonka
kamarineitsyt ennen poistumistaan oli minulle tuonut. Liehakoiva
pikku peto hypiskeli emäntänsä kintereillä hampailla ja tassuilla
tempoen ikäänkuin tarkoituksella hänen paitansa liepeitä. Näin tuli
ensin näkyviin hieno, ruusunpunainen silkkitohveli ja vähitellen
pienoinen jalka, ihan samanlainen, Lorenzo, kuin kylvystä nousevilla
sulottarilla on Albanon maalauksissa. Oi, minä olin nähnyt Teresan
samantapaisessa tilanteessa, juuri vuoteeltaan nousseena
aamupuvussa istuvan uunin ääressä. Johtaessani mieleeni tuon
autuaan aamun muistan, että tuskin uskalsin hengittää häntä
ympäröivää ilmaa, että kaikki, kaikki ajatukseni arkoina ja
kunnioittavina yhtyivät häntä palvomaan. Varmaankin joku hyvä
henki tällä hetkellä loihti eteeni Teresan kuvan, ja se antoi minulle
voimaa katsella koiraa ja kaunotarta ja taas koiraa ja mattoa, jolla
tuo sievä jalka lepäsi, pidättyvästi hymyillen. Mutta sillä välin kaunis
jalka hävisikin. Nousin pyytäen anteeksi, että olin tullut
sopimattomaan aikaan. Lähtiessäni jätin hänet jonkunlaisen
katumuksen valtaan; ainakin minusta tuntui siltä kuin hän iloisesta ja
kohteliaasta olisi muuttunut hiukan jäykäksi — en muuten voi sanoa
asiassa olleen sen enempää. Jäätyäni yksin sanoi minulle järkeni,
joka on ainaisessa ristiriidassa sydämeni kanssa: "Onneton! Pelkää
ainoastaan sellaista kauneutta, joka on melkein taivaallinen; ole
rohkea äläkä epäile kostuttaa huuliasi vastamyrkyllä, jota onnetar
sinulle ojentaa!" Ylistin järjen neuvoa, mutta sydän oli siis jo
menetellyt omalla tavallaan. Huomaat, että tämä kirje on
puhtaaksikirjoitettu, sillä olen tahtonut loistella "komealla tyylillä".

Oi, noita Sapphon säkeitä hyräilen itsekseni kirjoittaessani,

kävellessäni, lukiessani. Oi Teresa, en ollut näin mieletön, niin
kauvan kuin sain katsella ja kuunnella sinua. Kärsivällisyyttä!
Yksitoista peninkulmaa, niin olen kotona, ja sitten vielä kaksi
peninkulmaa lisäksi, ja —. Kuinka usein olisinkaan jo paennut koko
Italiasta, ellei minusta olisi parempi elää täällä ainaisessa vaarassa
kuin nääntyä kaipauksesta kaukana sinun luotasi. Olemmehan täällä
sentään saman taivaan alla.

J. K. Tällä hetkellä saapuvat sinun kirjeesi. Jo viidennen kerran

sinä syytät minua rakastuneeksi, entä sitten? Olen nähnyt monien
rakastuvan mediciläiseen Venukseen ja Psykeen, vieläpä kuuhun tai
lempitähteensä. Ja etkö sinä itse ollut niin ihastunut Sapphoon, että
olit löytävinäsi hänen kuvansa kauneimmassa tuntemassasi naisessa
ja sanoit tyhmiksi ja ilkeiksi niitä, jotka väittivät hänen olleen pieni,
ruskeaihoinen ja rumanpuoleinen?
 Mutta leikki sikseen! Myönnän olevani omituinen, ehkä hiukan
yltiöpänen olento, mutta pitäisikö minun hävetä sitä? Miksi? Jo
jonkun aikaa olet koettanut ajaa päähäni, että minun olisi
punasteltava, mutta suo anteeksi, missään Teresaa koskevassa en
voi, en tahdo eikä minun tarvitse punastua tai katua tai surra. Elä
onnellisena!

Padova, —

(Tästä kirjeestä puuttuu kaksi arkkia, joissa Jacopo kertoo

ikävyyksistä, mihin hän joutui kiivautensa ja suorasukaisuutensa
vuoksi. Julkaisija, tahtoen tarkalleen painattaa kaiken, mitä Jacopon
kirjeistä on säilynyt, katsoo velvollisuudekseen liittää niihin tämänkin
katkelman, varsinkin kun sen pohjalla voi saada jonkunlaisen
käsityksen siitä, mikä puuttuu.)

(Tästä puuttuu ensimäinen arkki.)

……………

… .. … minä en unohda hyviä tekoja, vielä vähemmän osakseni

tulleita loukkauksia, ja kuitenkin tiedät, että monta kertaa olen
antanut anteeksi, olen siunannut sitä, joka on menetellyt väärin
minua kohtaan ja osoittanut sääliä pettäjälleni. Mutta jos minun
kunniaani loukataan, Lorenzo, silloin täytyy minun kostaa. En tiedä,
mitä sinulle on kirjoitettu, enkä siitä välitä. Mutta vaikka en kolmeen
vuoteen ole nähnyt tuota kurjaa olentoa, tunsin kuitenkin
sanomatonta raivoa tavatessani hänet uudelleen. Hillitsin sentään
itseni. Mutta miksi piti hänen uusilla pistopuheilla herättää henkiin
vanha vihani? Sinä päivänä minä riehuin kuin jalopeura ja olisin
voinut murskata hänet vieläpä pyhätössäkin.
 Kahta päivää myöhemmin tuo roisto hylkäsi rehellisen
sovinnontarjoukseni, ja koko maailma huusi ristiretkeä minua
vastaan, ikäänkuin minun rauhallisesti olisi pitänyt niellä uusi
loukkaus henkilön puolelta, joka muinoin oli syönyt toisen puolen
sydäntäni. Nuo hienon maailman heittiöt teeskentelevät
jalomielisyyttä, sillä he eivät uskalla ryhtyä avoimeen taisteluun,
vaan rakastavat salakavalia pistoksia, parjauksia ja juonia. — Toiselta
puolen en minäkään ollut häntä etevämpi. Sanoin hänelle: "Teillä on
rinta ja käsivarret, kuten minullakin, ja Te olette kuolevainen,
niinkuin minä." Hän itki ja ulvoi, ja silloin alkoi hillitön vihani ja
raivoni lauhtua, sillä hänen halpamaisesta pelostaan huomasin, että
rohkeus ei oikeuta sortamaan heikkoa raukkaa. Mutta saako heikko
sen vuoksi kiihoittaa väkevämmän kostonhimoa? Usko minua,
ainoastaan typerä ja halpamainen, tai yliluonnollisen viisas ihminen
nöyrtyy vihollisen edessä, jolla on hävyttömät kasvot, musta sielu ja
vapiseva käsi.

Muuten sattuma paljasti minulle kaikki ne arvon herrat, jotka olivat

minulle vannoneet vilpitöntä ystävyyttä, kuunnelleet puheitani kuin
jotakin ihmettä ja tarjonneet sekä kukkaronsa että sydämensä
käytettäväkseni. He ovat kuin hautakammioita, joita komeat,
pöyhkeillä ylistyslauselmilla kirjaillut marmoripatsaat koristavat,
mutta jos avaat kammion oven, näet vain matoja ja vastaasi
lemahtaa tukehduttava löyhkä. Luuletko, Lorenzo, että kukaan heistä
muistaisi lupauksiaan, jos kurjuus pakoittaisi meidät kerjäämään
leipää? Korkeintaan tekisi sen joku viekkaudesta saadakseen iloita
meidän alennuksestamme omilla hyvillätöillään. Ne, jotka ovat
ystäviäsi myötätuulessa, heittävät sinut myrskyn puhjetessa mereen.
Laskelmaa ja keinottelua on koko heidän elämänsä, Jos jonkun
harvan sydämessä asuu yleviä intohimoja, täytyy hänen joko
tukehduttaa ne tai kotkien ja jalojen metsäneläinten lailla paeta
luoksepääsemättömille vuorille ja korpien yksinäisyyteen
välttääkseen ihmisten kateutta ja kostoa. Ylevät sielut harhailevat
suuren joukon yläpuolella, joka, suuttuneena niiden suuruudesta,
koettaa kahlehtia niitä tai pilkkaa niitä ja pitää hulluutena jaloja
tekoja, joita se itse, omaan lokaansa vajonneena, ei voi ymmärtää,
vielä vähemmän ihailla. — En puhu itsestäni, mutta kun muistelen
esteitä, joita yhteiskunta asettaa nerokkaan ja lämminsydämisen
ihmisen tielle, kun ajattelen, miten vapaissa kuten tyrannillisissakin
valtioissa kaikki perustuu juonitteluun, keinotteluun ja
halpamaisuuteen, kiitän hartaasti kohtaloa, joka on minulle antanut
voimaa kohottautua onnen oikkujen ja oman kasvatukseni
yläpuolelle ja tehnyt minut kaiken orjamaisuuden leppymättömäksi
viholliseksi. Tiedän, että ensimäinen ja ainoa todellinen viisaus
perustuu ihmistuntemukseen, mutta sitä ei voi oppia yksinäisyydessä
eikä kirjoista; jokaisen tulee omien ja muitten kokemuksista oppia
sellaista elämisen taitoa, että kykenee karttamaan olemassaolon
ammottavia kuiluja. Olkoon niin, mutta omasta puolestani pelkään,
että ne, jotka olisivat voineet minua neuvoa, ovat minut pettäneet,
että kohtalo, vaikka se olisi voinut minua kohottaa, on syössyt minut
kuiluun ja että voimakkaat kädet, joiden olisi pitänyt minua tukea,
ovat minut murskanneet.

……………

(Taas puuttuu arkki.)

… … … jos olisinkin kokematon, mutta niin ei ole asian laita.

Päinvastoin olen itsessäni tuntenut kaikkien intohimojen rajusti
riehuvan, enkä voi kerskata olevani kaikista paheista vapaa. Tosin ei
mikään pahe ole päässyt minua hallitsemaan, vaan olen tämän
maallisen vaellukseni aikana äkkiä joutunut kukoistavista
puutarhoista lohduttomiin erämaihin, mutta tunnustan samalla, että
katumukseni aina on johtunut omituisesta ylpeästä suuttumuksesta
ja epäluottamuksesta kunniaan ja onneen, joista nuoruudessani
uneksin. Etkö usko, että eläisin kunnioitetumpana ja turvallisempana,
jos olisin myynyt lahjani ja rehellisyyteni ja heittänyt mereen
totuudenrakkauteni? Mutta kannattaako kuntonsa kustannuksella
ostaa tämän turmeltuneen vuosisadan suosionosoituksia ja
nautintoja? Ehkäpä pikemmin pelko esiintyä alentuneesti kuin ylevä
kunniantunto toisinaan on estänyt minua synneistä, jotka
mahtimiehille ovat ainakin sallittuja, ellei suorastaan kunniaa
tuottavia, mutta joista halpasäätyisiä rangaistaan, jotta oikeuden
epäjumalankuva saisi edes jonkun uhrin. Ei, ei inhimillinen voima
eikä jumalallinen kaikkivalta voi saada minua näyttelemään
pikkulurjuksen osaa elämän teatterissa. Tiedän hyvin, että vain aika
lailla kevytmielinen ihminen voi valvoa yönsä suosituinten
kaunotarten huoneessa, sillä hävyntuntonsa säilyttänyt tahtoo vielä
varjella mainettaan. Muuan tuollainen nainen kyllä opetti kerran
minulle viettelemisen ja pettämisen taitoa, ja ehkä olisinkin
esiintynyt sekä viettelijänä että pettäjänä, ellei nautinto, jota siitä
odotin, olisi tuntunut vastenmieliseltä sydämestäni, joka aina on
ristiriidassa tilanteen ja järjen kanssa. Senvuoksi olet usein kuullut
minun sanovan, että kaikki riippuu sydämestä, sydämestä, jonka
tunteiden laatua ei taivas, ei ihmiset eikä edes meidän oma etumme
voi muuttaa.

Italian sivistyneimmissä piireissä ja muutamissa ranskalaisissa

kaupungeissa olen innolla etsinyt n.s. hienoa maailmaa, jota olin
kuullut niin suuresti ylistettävän, mutta kaikkialla olen havainnut,
että kuuluisimmatkin ylimykset, oppineet ja kaunottaret ovat yhtä
jokapäiväisiä, tyhmiä, alhaisia ja ilkeitä! Niitä harvoja en tullut
tavanneeksi, jotka eläen melua herättämättä muiden joukossa tai
viettäen aikansa yksinäisessä mietiskelyssä säilyttävät alkuperäisen
kuntonsa turmeltumattomana. Minä juoksentelin sinne tänne,
edestakaisin, kuten toimettomien sielut Danten helvetin portilla, joita
runoilija ei pidä kelvollisina pääsemään edes tuomittujen joukkoon.
Näin olin yhden vuoden aikana nähnyt riittävästi narrimaisuutta ja
kaikenkaltaista kehnoutta ja tuntenut kuolettavaa kyllästymistä
elämään.

Ja nyt, kun kauhulla ajattelen menneisyyttä ja jo toivon päässeeni

rauhan satamaan, syöksee paha henkeni minut uusiin
onnettomuuksiin. Huomaat, että minun täytyy kääntää katseeni kohti
sitä pelastuksen valoa, jonka taivas minulle tarjoaa. Mutta rukoilen,
ettet aina hokisi minulle tuota vanhaa virttäsi: "Jacopo, Jacopo,
sinun itsepäisyytesi tekee sinusta ihmisvihaajan". Luuletko, että minä
surisin ihmisten paheita, jos heitä vihaisin? Mutta kun en voi niille
nauraakaan enkä myöskään tahdo heitä häiritä, katson viisaimmaksi
pysyä syrjässä. Sillä kukapa minua suojelee ihmisten vihalta, jotka
ovat niin erilaisia kuin minä? Tiedän, että ei kannata väitellä siitä,
kellä tässä asiassa on oikein, enkä myöskään itse väitä olevani
kokonaan oikeassa. Pääasia on — ja sen sinäkin myönnät — että
tämä minun ylevä, eheä ja oikeudentuntoinen, tai ehkä pikemmin
kasvattamaton, jäykkä ja varomaton luonteeni ei sovellu yhteen sen
tekopyhyyden kanssa, joka verhoo noitten mainitsemieni ihmisten
olemusta, ja minä puolestani en ole halukas luopumaan omasta
itsestäni. Minuun nähden siis on välirauhakin tarpeeton, rakastan
enemmän ilmisotaa, ja tappio on lähellä, sillä minä en voi turvautua
edes teeskentelyn naamioon, joka on mitä arvokkain ja hyödyllisin
ase. Sepä juuri on hullua, että pidän itseäni muita vähemmän
inhoittavana enkä sen vuoksi halua teeskennellä; olenpa niin
suorasukainen tai niin röyhkeä, että, katsomatta kuntooni tai
kehnouteeni, rohkenen esiintyä alastomana ja ikäänkuin suoraan
luontoäidin kädestä lähteneenä. Sanon joskus itselleni: "Luuletko,
että totuus sinun suussasi on vähemmän huimaava kuin muiden?"
Tästä kaikesta minä teen sen johtopäätöksen, että olisin hullu, jos
minä, löydettyäni yksinäisyydessäni korkeimman hyvän tarkasteluun
kokonaan uponneitten autuaitten levon, välttääkseni sinun
ehtimiseen toitottamaasi rakastumisen vaaraa, heittäytyisin tuon
muodollisuuksiin kietoutuneen ja pahanilkisen orjalauman syliin.

Padova, jouluk.

Tämä inhoittava paikkakunta lamaa kokonaan mieleni, joka

muutenkin on väsynyt elämään. Missä muualla tahansa voisin
parantua, mutta täällä Padovassa en tiedä mitä tehdä. Näkisitpä
kuinka kurjan näköisenä ja millä tuskalla ja vaivalla yritän alottaa
tätä viheliäistä kirjettä! Teresan isä on palannut vuoristoon ja
kirjoittanut minulle. Olen vastannut hänelle luvaten pian itsekin tulla
sinne, mutta siihen tuntuu minusta vielä olevan tuhat vuotta.

Tässä yliopistossa — kuten valitettavasti lienee kaikissa

korkeakouluissa — on pääosana ylpeitä ja toisilleen vihamielisiä
professoreja sekä erittäin kevytmielisiä ylioppilaita. Tiedätkö, miksi
oppineitten ihmisten suuressa paljoudessa niin harvoin tapaa jaloja
luonteita? Nerous, tuo korkeuden ylevä lahja, ei voi kehittyä vapaasti
muualla kuin yksinäisessä riippumattomuudessa, jossa sen, vailla
ulkonaisen toiminnan mahdollisuuksia, on syvennyttävä kokonaan
kirjalliseen työhön. Keskellä yhteiskunnallisen elämän pyörteitä
luetaan ja kopioidaan paljon, mutta ei ajatella itsenäisesti: siellä,
missä aina puhutaan, häviää tuo jalo into, joka saa ihmisen
tuntemaan, ajattelemaan ja kirjoittamaan uljaasti. Monien vieraitten
kielten lörpöttelijä on pärpättäjä myöskin omallaan, tullen siten
naurettavaksi sekä omissa että vieraiden silmissä. Ihmiset, jotka ovat
riippuvaisia lähimmäistensä itsekkäistä harrastuksista,
ennakkoluuloistaan ja vioista, ja joita monenmoisten velvollisuuksien
ja tarpeiden ketju kahlehtii, uskovat kunniansa ja onnensa lauman
huostaan. He imartelevat rikkautta ja valtaa ja pelkäävät koitumista
suuriksi, koska maine synnyttää kateutta ja hengen ylevyys herättää
vallassaolijain epäluuloa: ruhtinaat eivät tahdo alamaistensa
joukossa nähdä sen paremmin sankareita kuin kuuluisia
rikoksentekijöitä. Sen vuoksi se, joka orjallisissa oloissa toimii
palkattuna opettajana, harvoin, jos koskaan, voi täyttää
kutsumuksensa ja esiintyä totuuden ylevänä julistajana, ja siksi
meidän viralliset yliopistoluentomme vain pimittävät järkeä ja saavat
meidät epäilemään totuuden olemassaoloa. En tosin usko, että kaikki
ihmiset vaeltavat pimeydessä, mutta luulen, että useimmat vain
kuvittelevat päässeensä valkeuteen, vaikka öiset usvat vielä
sokaisevat heidän katseensa. Mutta tämä asia jääköön jo sikseen.
On olemassa kysymyksiä, joista voi keskustella vain niitten ihmisten
kanssa, jotka hymyilevät tieteelle, niinkuin Homeros hymyili
sammakoille ja hiirille. [Viittaus Homeroksen nimellä kulkevaan
leikilliseen runoelmaan, joka esittää sammakkojen ja hiirten kesken
syttynyttä sotaa.]

Tästä johtuukin mieleeni toinen asia. Täytä kerrankin toivomukseni

ja myy koko kirjastoni ruumiineen ja sieluineen, koska Jumala on
lähettänyt ostajan. Sillä mitäpä minä tekisin 4000:llä niteellä, joita en
voi enkä viitsi lukea. Säilytä vain ne muutamat, joihin olen tehnyt
reunamuistutuksia. Kuinka uuttera olinkaan siihen aikaan, kun
tuhlasin melkein koko omaisuuteni kirjojen ostoon! Vaikka — kenties
olen vapautunut tästä hulluudestani vain joutuakseni jonkun uuden
järjettömyyden riivaamaksi. Anna rahat äidilleni. Tahtoisin jotenkin
korvata hänen suuret menonsa, tahtoisin antaa hänelle kokonaisen
aarreaitan, mutta milläpä voisin tulla sellaisen omistajaksi? Tämä on
nyt ainoa keino, johon voin turvautua. Ajat huononevat yhä, ja on
verinen vääryys, että äiti raukkani minun tähteni täytyy elää
puutteessa ne harvat vuodet, jotka hänellä vielä on jälellä. Hyvästi.

Euganian kukkuloilla, 3. I. 1798.

Suo anteeksi, mutta luulin sinua viisaammaksi. Ihmissuku on kuin

lauma sokeita, jotka riehuen ja tuuppien toisiaan ja taistellen
keskenään milloin seisovat välttämättömän kohtalonsa edessä,
milloin laahaavat sitä perässään. Minkävuoksi siis juosta sen jälessä
tai pelätä sitä, minkä kuitenkin täytyy olla saapumassa?

Vai erehdynkö ehkä? Voiko inhimillinen äly murtaa tuota

näkymätöntä tapahtumien ja lukemattomien, pienten
satunnaisuuksien ketjua, jota sanomme kohtaloksi, ja vaikka se
voisikin, uskallammeko sittenkään turvallisella mielellä katsella
tulevaisuuden himmeitä varjoja? Oi, uudelleen sinä vaadit minua
karttamaan Teresaa, ikäänkuin tahtoisit sanoa: "Luovu siitä, mikä
tekee elämän sinulle rakkaaksi, väistä ajoissa onnettomuutta ja
heittäydy siis mielenkarvauteen." Mutta jos minä vaaraa peläten
viisaana miehenä sulkisin sydämeni viimeiseltäkin onnen säteeltä,
silloin koko elämäni muistuttaisi tämän sumuisen vuodenajan
surkeita päiviä, joina haluaisimme lakata elämästä niin kauvan kuin
ne luontoa painostavat. Myönnä totuus: eikö ole parempi, että
auringon säteet kirkastavat edes muutamia aamuhetkiä, vaikkapa
sitten yö riistäisikin meiltä koko loppupuolen päivästä? Jos minun
alinomaa täytyisi vartioida tätä kaikkivaltiasta sydäntäni, joutuisin
ainaiseen ja hyödyttömään sotaan itseni kanssa. Aion purjehtia
samalla mielellä kuin haaksirikkoon tuomittu, käyköön kuinka käy. —
Mutta nyt minä
 "jo tunnen tuulenhengen entisen, edessäin armaat rinteet
aukeaa!" [Petrarca.]

10. I.

Odoardo kirjoittaa, että hänen asiansa toivottavasti järjestyy

kuukauden kuluessa; hän palajaa siis viimeistään alkukevääksi.
Huhtikuun alkupäivinä katson niin muodoin viisaimmaksi lähteä
täältä.

19. I.

Ihmisen elämä on unta, petollista unta, ja kuitenkin annamme sille

yhtä suuren arvon kuin taikauskoiset naiset povauksille ja
ennustuksille, joista luulevat tulevaisuutensa riippuvan. Pidä varasi,
se mitä sinä niin kiihkeästi tavoitat, onkin ehkä pelkkä varjo, joka on
rakas sinulle, mutta tympäisee muita. Siis koko minun onneni
perustuu paljaisiin kuvitelmiin; jos etsin jotakin todellista, niin minä
joko petyn tai peräydyn epätoivoisena ja kauhistuneena tyhjyyteen.
En tiedä, mutta minusta tuntuu siltä kuin luonto olisi luonut meidät
ihmiset käsittämättömän järjestelmänsä viimeiseksi, mitättömäksi
renkaaksi. Onhan se antanut meille sellaisen määrän itserakkautta,
että pelko ja toivo ainaisesti vaihtelevat sydämessämme saaden
meidät mielikuvituksessamme näkemään rajattoman sarjan onnea ja
onnettomuutta ja että tämän vuoksi intohimoisesti pidämme kiinni
lyhyestä, epävarmasta ja onnettomasta elämästämme. Ja kun me
sokeasti palvelemme luonnontarkoituksia, nauraa se itse meidän
ylpeydellemme, joka saa meidät kuvittelemaan, että
maailmankaikkeus on luotu meitä varten ja että me yksin
kykenemme säätämään luomakunnan lakeja.
 Kuljin silmiä myöten peitteeseen kääriytyneenä pitkin kenttiä,
katsellen lumen verhoamaa kuolonkalpeaa maata, jota ei ainoakaan
yrtti tai kukkanen kaunistanut. Mutta kauvaa en jaksanut kiinnittää
katsettani kohti vuoren huippua, jota musta, hyinen sumupilvi
verhosi, lisäten kylmän ja alakuloisen ilman koleutta. Minusta tuntui
kuin nuo suunnattomat lumimäärät äkkiä hajaantuisivat ja rajulla
voimalla vyöryisivät vuoripurojen uomia myöten alas tasangolle
temmaten mukanaan kasvit, karjan ja ihmisasunnot ja haudaten
yhtenä ainoana päivänä alleen monien vuosien uutteruuden ja
monien perheiden toiveet. Silloin tällöin pilkisti pilvien lomasta joku
auringonsäde. Tosin se kohta taasen upposi usvamereen, mutta sen
ilmestyminen todisti kuitenkin, että vielä ei maailma hukkuisi
ikuiseen syvään yöhön. Minä käänsin katseeni taivaanrannalle, jota
auringon kuoleva säde vielä hetkisen purppuroi, ja ajattelin: — Oi
Aurinko, kaikki muuttuu ja vaihtelee täällä maan päällä. On tuleva
päivä, jolloin Jumala kääntää katseensa sinustakin ja sinäkin muutut.
Silloin eivät enää hohtavat iltapilvet iloitse viimeisten säteittesi
loistosta eikä taivaallisten ruusujen ympäröimä ja hellän valosi
hyväilemä aamurusko itäisillä ilmoilla ennusta sinun tuloasi. Nauti
sillä välin elämästäsi, joka ehkä on yhtä pettävä kuin ihmisenkin.
Sinä sen tiedät: Ihmisen elämä on ilotonta, ja jos hänen joskus onkin
suotu kulkea huhtikuun kukkaiskentillä, täytyy hänen kuitenkin
tuskallisesti vapisten odottaa kesän paahtavaa hellettä ja talven
hyisiä viimoja.

22. I.

Sellaista se on, rakas ystäväni. Lämmittelin itseäni pehtorini

asunnossa, jonne tavallisesti kokoontuu ympäristön talonpoikia
kertomaan uutisia tai juttelemaan vanhoja asioita iloisen
takkavalkean ääressä. Sisälle astui paljasjalkainen, hytisevä tyttö ja
pyysi puutarhurilta almua eräälle vanhalle vaimolle. Toinen antoikin
lämmöstä nauttivalle tyttöselle sylillisen puita ja pari ruskeata leipää.
Hän otti ne vastaan ja poistui tervehtien. Minäkin läksin ja seurasin
vaistomaisesti hänen jälkiään lumessa. Saavutin hänet juuri kun hän
seisoi todellisen lumivuoren edessä etsien katseillaan toista,
vähemmän umpeen mennyttä polkua. "Menetkö kauvaksikin,
tyttöseni?" — "En, herra, asun puolen peninkulman päässä täältä."
— "Mutta tuo puukantamus tulee sinulle liian raskaaksi, annahan
minun auttaa sinua." — "Tulisin kyllä sen kanssa toimeen, jos
molemmat käteni olisivat vapaat, mutta nämä leivät käyvät
hankalammiksi kantaa." — "Anna ne sitten minulle." — Hän tuskin
hengitti, mutta lensi tulipunaiseksi hämmästyksestä ja ojensi minulle
leivät, jotka kätkin viittani alle. Hetken käveltyämme tulimme kurjalle
mökille. Nurkassa istui vanha vaimo etsien viimeistä lämpöä
hiiliastian sammuneista kekäleistä. Hän piti käsiään sen yläpuolella ja
nojasi käsivarsiaan polviinsa. — "Hyvää huomenta, muori."
"Huomenta." "Kuinka voitte, muori?" — En saanut näihin enkä
kymmeniin muihinkaan kysymyksiin ymmärrettävää vastausta, sillä
hän lämmitteli edelleen käsiään kohottaen vain silloin tällöin silmänsä
ylöspäin ikäänkuin katsoakseen olimmeko vielä huoneessa. Otimme
sillä välin esille pienet tuomisemme, joita vanhus nyt tarkasteli silmiä
rävähyttämättä. Jäähyväisiimme ja lupaukseemme palata huomenna
hän väkinäisesti vastasi vain: "Hyvästi".

Poistuessamme mökiltä talonpoikaistyttö kertoi minulle, että tuo

vanhus toisinaan on nälkäkuoleman partaalla, kun rajuilmat estävät
ympäristön asukkaita viemästä hänelle kokoomiaan almuja. Mutta
suuresta puutteestaan ja lähes 80 ikävuodestaan huolimatta hän
kovasti pelkää kuolemaa ja rukoilee kiihkeästi, että taivas vielä soisi
hänen elää. Kylän vanhemmat asukkaat kertoivat minulle vielä, että
hänen miehensä jo monta vuotta sitten ammuttiin. Hänellä oli monta
poikaa ja tytärtä, jotka, samoinkuin hänen vävynsä, miniänsä ja
lapsenlapsensa, kaikki kuolivat suurena nälkävuonna. Kuitenkaan
eivät, veli Lorenzo, menneet eikä nykyiset onnettomuudet häntä
tapa; hän rakastaa yhäkin tuskan aaltoihin upotettuna elämäänsä.

Vaikka siis elämämme on täynnä pettymyksiä, olemme kuitenkin

halukkaita häpeän, itkun ja rikoksenkin hinnalla sen itsellemme
ostamaan, sillä sokea, kaikkivaltias vaisto kiinnittää meitä siihen. Ja
kuitenkin luonto itse tarjoo meille niin monta keinoa vapautua siitä!

17. III.

Kahteen kuukauteen en ole antanut sinulle elonmerkkiä itsestäni.

Sinä olet kauhistunut ja pelkäät, että minä lemmen hurmaamana
olen unohtanut sekä sinut että isänmaani. Suo anteeksi, veljeni,
mutta huonosti tunnet minut ja ihmissydämen ja itsesi, jos luulet,
että isänmaanrakkaus voi kylmetä ja sammua tai väistyä toisten
intohimojen tieltä. Päinvastoin, se lisää muiden intohimojen voimaa,
niinkuin nekin puolestaan antavat sille uutta yllykettä. Mutta siinä
olet oikeassa, että lempi tulee kaikkivaltiaaksi mahdiksi sairaassa
sielussa, jos sitä muutkin toivottomat intohimot raatelevat. Minä
tunnen sen, mutta sinä erehdyt luullessasi, että se on minulle
turmioksi, sillä ilman Teresaa kenties makaisin jo turpeen alla.

Luonto luo omalla valtuudellaan olentoja, joiden pakostakin täytyy

olla yleviä. Kaksikymmentä vuotta sitten tällaiset olennot Italiassa
olivat tuomittuja vaipumaan yleiseen uneliaisuuteen, mutta nykyinen
aika on uudelleen elvyttänyt niiden synnynnäisen miehuuden ja
terästänyt niitä siihen määrään, että niitä voidaan sortaa, mutta ei
murtaa. Tämä ei ole mikään tyhjä korulause, vaan eittämätön
totuus, joka heijastuu monen vanhan ajan kunniakkaan ja
onnettoman suurmiehen elämästä, totuus, jonka ehdottomuudesta
olen tullut vakuutetuksi eläessäni monien aikalaisteni keskuudessa,
joita sekä säälin että ihailen. Ellei Jumala armahda Italiaa, täytyy
heidän piilottaa isänmaalliset tunteensa sydämensä sisimpään
sopukkaan, ja tuska on raateleva ja synkistävä heidän elämäänsä.
Mutta maataan he eivät kuitenkaan voi hyljätä, sen puolesta he ovat
valmiit suremaan, kärsimään, kuolemaan. Minäkin kuulun niihin, ja
sinä samaten, Lorenzoni.

Mutta olisi turhaa, jopa julmaakin kirjoittaa kaikesta siitä, mitä

olen nähnyt, ja yleensä meidän nykyisestä tilanteestamme. Se vain
sytyttäisi teissä raivon liekin, jota omassa sydämessäni koetan hillitä.
Usko minua: minä itken synnyinmaan puolesta, itken salaisesti, ja
soisin Petrarcan tavoin

"ett' ainoot oisi siitä kyyneleeni!"

On toisia Italian ystäviä, jotka valittavat suuriäänisesti. He sanovat

tulleensa myydyiksi ja petetyiksi. Mutta jos heillä olisi ollut aseita,
olisivat he kenties hävinneet taistelussa, mutta heitä ei ainakaan olisi
voitu pettää. Jos he olisivat puolustautuneet viimeiseen veripisaraan,
eivät voittajat olisi voineet myydä eivätkä voitetut ostaa heidän
maataan. [Taasen viittaus edellämainittuun Napoleonin ja
itävaltalaisten väliseen kaupantekoon Venetsiasta.] Silti onhan
joukossamme paljon niitäkin, jotka kuvittelevat, että joskaan vapaus
ei ole rahalla ostettavissa, vieraat kansakunnat oikeudentunnon
innoittamina teurastavat toisiaan meidän kentillämme
vapauttaakseen Italian. Mutta voivatko ranskalaiset, jotka yleisen
vapauden ylevästä opista ovat tehneet irvikuvan, esiintyä
Timoleonina [Ylevämielinen korintholainen, joka v. 344 e.Kr. vapautti
syrakusalaiset tyranni Dionysios nuoremman hirmuvallasta ja
uudelleen järjesti Syrakusan hallitusmuodon maltillisen
kansanvaltaisessa hengessä. Suom.] meitä kohtaan? — Monet
luottavat myöskin tuohon nuoreen sankariin [tarkoittaa Napoleonia],
joka on syntynyt italialaisella kielialueella [Ajacciossa Korsikassa].
Minä puolestani en kuvittele, että alhainen ja julma mies voisi meitä
millään tavalla hyödyttää. Sillä arvoton on sellainen ihminen, jolla on
ketun vilpillinen mieli ja joka ylpeilee siitä, vaikka hänellä olisi
jalopeuran voimat ja ääni. Niin, hän on ilman liioittelua alhainen ja
julma. Miksi ei hän edes avoimesti ja jalon suuttumuksen
valtaamana myynyt Venetsiaa? Selim I, joka hukutti Niiliin 30,000
julmurin armoille antautunutta tsherkessiläissoturia, ja Nadir Shah,
joka äskettäin surmautti 300,000 intialaista, ovat julmempia, mutta
vähemmän halveksittavia. Näin omin silmin nuoren sankarin
hyväksymän kansanvaltaisen hallitusmuodon, joka lähetettiin
Passerianosta venetsialaisten vahvistettavaksi, mutta tämän
tapahtuessa oli Campoformion sopimus jo monta päivää sitten
allekirjoitettu, Venetsia oli myyty ja nuori sankari palkitsi
luottamuksemme kuolemantuomiolla ja maanpaolla. En syytä
valtioviisautta, joka myy kansakuntia kuin karjalaumoja, sillä niin on
ollut ja niin tulee aina olemaan, vaan itken isänmaani kohtaloa.

"— — — tapa,
kuin hänet
kadotin, mua
vielä loukkaa".

"Hän on synnyltään italialainen ja tulee kerran vielä pelastamaan

maansa", sanovat jotkut. Vastaan heille ja tulen aina vastaamaan:
"Hän on synnynnäinen tyranni, eikä tyranni välitä isänmaastaan, sillä
hänellä ei sellaista ole."
 Toiset, nähdessään Italian haavat, sanovat: "On käytettävä
äärimmäisiä parannuskeinoja vapauden saavuttamiseksi." Tosin on
Italiassa pappeja ja munkkeja, mutta ei oikeita Herran palvelijoita,
sillä missä uskonto ei ole syöpynyt kansan sieluun ja lakeihin, siellä
kirkko muuttuu myymäläksi. Italiassa on koreilla arvonimillä
varustettuja henkilöitä lukematon määrä, mutta ei oikeita ylimyksiä,
sillä todellinen ylimys puolustaa toisella kädellään maataan vihollista
vastaan, toisella hän ohjaa sen hallintoa rauhan aikana, mutta
meikäläisen aatelin suurin ylpeys on tietämättömyys ja
tyhjäntoimittaminen. Lisäksi on meillä monipäinen alempi kansa,
mutta vähän todellisia kansalaisia. Lääkärit, asianajajat, yliopistojen
professorit, kirjailijat, varakkaat liikemiehet, virkamiestemme
lukematon lauma harrastavat muka jaloja ja maalle hyödyllisiä
asioita, mutta heillä ei ole vapaan kansalaisen pontta eikä edes
oikeuksia. Jokainen ansaitsee leipänsä ja rikkautensa omakohtaisella
uutteruudellaan, mutta ei ole oman maansa herra, vaan kuuluu
rahvaaseen, ollen tosin vähemmän kurja, mutta yhtä orjuutettu kuin
varsinainen rahvas. Maa voi tulla toimeen ilman asukkaita, mutta
kansakunta ei voi elää ilman maata; sen vuoksi ovatkin Italian harvat
vapaat maatilanomistajat kansansa näkymättömiä ja mielivaltaisia
herroja. Tehkäämme nyt papit ja munkit oikeiksi Herran palvelijoiksi,
patriisit todellisiksi ylimyksiksi ja plebeijit, tai ainakin melkoinen osa
heistä, kansalaisiksi ja maanomistajiksi, mutta tapahtukoon tämä
ilman veritöitä, ilman loukkauksia uskontoa vastaan, ilman puolue-
intohimoja, ilman kuolemantuomioita ja karkoituksia, ilman vierasta
apua, verta ja hävitystä, ilman maanjakoja ja väkivaltaisia
maalakeja, ilman omistusoikeuden loukkausta. Sillä jos näin jyrkkiä
parannuskeinoja täytyisi käyttää ainaisen häpeällisen orjuutemme
poistamiseksi, en totta tosiaankaan tiedä mitä tehdä. Häpeään ja
orjuuteen en tahtoisi jäädä, mutta en myöskään haluaisi olla lääkäri,
joka julmilla ja usein tehottomilla lääkkeillä koettaa tautia parantaa.
Onhan sentään yksilöllä monia pelastuksen keinoja, äärimmäisenä
kuolema, mutta kokonainen kansa ei voi kuolla. Jos siis asia minusta
riippuisi, kehoittaisin Italiaa alistumaan nykyiseen kohtaloonsa ja
jättämään Ranskalle yksin sen häpeällisen maineen, että se on muka
vapauden hyväksi uhrannut niin monta ihmishenkeä. On
yhdentekevää kenen — 5 direktorin tai 500:n neuvoston tai yhden
ainoan miehen [tekijä ajattelee Ranskan valtiollisia oloja suuren
vallankumouksen loppuaikoina] valtaistuimen kulmakiviksi nämä
uhrit tulevat, sillä jokainen valtaistuin, joka perustuu verilöylyihin, voi
silmänräpäyksessä kukistua.

Se pitkä aika, jona en ole sinulle kirjoittanut, ei ole minulta

laiskotteluun mennyt, joskin pelkään, että uutterat opintoni viime
aikoina ovat olleet omiaan vain synkistämään mieltäni. Herra T:n
kirjastossa on paljon arvokkaita historiallisia ja valtiofilosoofisia
teoksia. Osittain karttaakseni liian usein uudistuvaa seurustelua
Teresan kanssa, osittain karkoittaakseni ikäväni ja tyydyttääkseni
uteliaisuuttani — ikävän kammo ja uteliaisuus ovat suuria toiminnan
kiihoittimia ihmiselämässä — olen niitä lainannut häneltä. Toisia olen
lukenut, toisia silmäillyt, ja ne ovat olleet surullisia tovereitani
kuluneen talven aikana. Miellyttävämpiä seuralaisia ovat minulle
olleet pikkulinnut, joita ankara pakkanen pakotti etsimään ravintoa
vihamielisten ihmisten asuntojen läheisyydessä. Niitä kokoontui
perheittäin ja heimoittaan minunkin kuistilleni, jonne asetin niille
jotakin syötävää, mutta tuskin ne nyt enää, puutteen loputtua,
tulevat minua tervehtimään. Uutterat lukuni ovat minulle opettaneet
seuraavaa: On vaarallista olla vailla ihmistuntemusta, mutta on
suorastaan turmiollista tuntea ihmisiä, ellei ole sydäntä heitä pettää.
Vielä olen huomannut, että eri kirjoissa esiintyvät vastakkaiset
mielipiteet, samoinkuin monet historialliset ristiriitaisuudet, johtavat