Vehicle Dynamics and Control: Advanced

Methodologies Shahram Azadi pdf download

https://ebookmass.com/product/vehicle-dynamics-and-control-
advanced-methodologies-shahram-azadi/

Explore and download more ebooks at ebookmass.com

Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookmass.com

Tire and Vehicle Dynamics Hans B.Pacejka

https://ebookmass.com/product/tire-and-vehicle-dynamics-hans-b-
pacejka/

Vehicle/Tire/Road Dynamics: Handling, Ride, and NVH Tan Li

https://ebookmass.com/product/vehicle-tire-road-dynamics-handling-
ride-and-nvh-tan-li/

Sustainable food supply chains : planning, design, and

control through interdisciplinary methodologies Accorsi

https://ebookmass.com/product/sustainable-food-supply-chains-planning-
design-and-control-through-interdisciplinary-methodologies-accorsi/

Advanced Control of Power Converters Hasan Komurcugil

https://ebookmass.com/product/advanced-control-of-power-converters-
hasan-komurcugil/
Dynamics and Optimal Control of Road Vehicles D. J. N.
Limebeer

https://ebookmass.com/product/dynamics-and-optimal-control-of-road-
vehicles-d-j-n-limebeer/

Advanced Chemical Process Control 1st Edition Morten Hovd

https://ebookmass.com/product/advanced-chemical-process-control-1st-
edition-morten-hovd/

Hybrid and Combined Processes for Air Pollution Control:

Methodologies, Mechanisms and Effect of Key Parameters
Aymen Amine Assadi
https://ebookmass.com/product/hybrid-and-combined-processes-for-air-
pollution-control-methodologies-mechanisms-and-effect-of-key-
parameters-aymen-amine-assadi/

Attitude Dynamics and Control of Space Debris During Ion

Beam Transportation Vladimir S. Aslanov

https://ebookmass.com/product/attitude-dynamics-and-control-of-space-
debris-during-ion-beam-transportation-vladimir-s-aslanov/

Disturbance Observer for Advanced Motion Control with

MATLAB / Simulink Akira Shimada

https://ebookmass.com/product/disturbance-observer-for-advanced-
motion-control-with-matlab-simulink-akira-shimada/
VEHICLE DYNAMICS AND CONTROL
VEHICLE DYNAMICS AND CONTROL
Advanced Methodologies

SHAHRAM AZADI
Associate Professor, Faculty of Mechanical Engineering,
K.N. Toosi University of Technology, and Vehicle Advanced
Technologies Deputy Manager, Automotive Industries
Research and Innovation Center, Tehran, Iran

REZA KAZEMI
Professor, Faculty of Mechanical Engineering, K.N. Toosi
University of Technology, Tehran, Iran

HAMIDREZA REZAEI NEDAMANI

Active Safety System Engineer and ADAS (Advanced
Driver Assistance System) Project Manager, Automotive
Industries Research and Innovation Center, Tehran, Iran
Elsevier
Radarweg 29, PO Box 211, 1000 AE Amsterdam, Netherlands
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
Copyright © 2021 Elsevier Ltd. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic
or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system,
without permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further
information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations
such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our
website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the
Publisher (other than as may be noted herein).

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience
broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical
treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating
and using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such
information or methods they should be mindful of their own safety and the safety of others, including
parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume
any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability,
negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or
ideas contained in the material herein.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-0-323-85659-1

For information on all Elsevier publications

visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Matthew Deans

Acquisitions Editor: Carrie Bolger
Editorial Project Manager: Chiara Giglio
Production Project Manager: Prem Kumar Kaliamoorthi
Cover Designer: Christian Bilbow
Typeset by SPi Global, India
Dedication

I dedicate this book to my dear wife, Vida, who has always encouraged me in
this way.

Shahram Azadi
This book is dedicated to my dearest wife, Atousa, and my two children,
Kimia and Kiana, who have all been the source of my perseverance.

Reza Kazemi

In honor of my dear wife, Behnaz.

This book is due to her patience and support.
Hamidreza Rezaei Nedamani
Acknowledgments

Writing a book is more problematic than we thought and more rewarding

than we could have ever imagined. In this regard, we owe several people.
We thank those who have personally helped us develop the main content,
and we thank them for their inspiration and help with this project. Without
their continuous assistance during this project, we could not have prepared
this book for publication. The names mentioned below have helped us
in one or more chapters. We would like to thank Dr. Majid Shabani,
Dr. Masoud Vaziri, Dr. Abbas Soltani, Dr. Hadi Sazgar, Dr. Ali Ghasemi
Goorji, Dr. Masoud Samadian Zakaria, Dr. Mohammad Amin Saeedi,
Dr. Hamed Tabatabaei Oreh, Dr. Saeed Shojaei, and Mohsen Gholipoor.
A significant part of our technical and academic experiences results from
research and industrial projects at K.N. Toosi University of Technology and
Automotive Industries Research and Innovation Center (AIRIC) of
SAIPA. It is necessary to give special thanks to them because the opportunity
to write this book would not have been possible without their support and
cooperation. Finally, we thank Professor Reza N. Jazar and Dr. Sina A.
Milani for their sincere support.

xi
Foreword

I have had the honor to be a friend, classmate, and colleague of Professor

Shahram Azadi since 1995. Shahram was a great classmate who studied every
subject far more than what was required and far deeper than normal texts
provided. That gave Shahram an excellent capability to be a teacher and
researcher later when he became an academic. As a colleague, I enjoyed
working with Shahram on some projects on vehicle vibrations, vehicle
dynamics, vehicle stability, vehicle chassis systems, and vehicle control. In
all of them, Shahram has been the supervisor manager of scientific aspects.
Shahram has devoted his career to vehicle control, and he is one of the best in
the world at it.
I have personally learned very much from Shahram, who always had a
clear and correct feeling on engineering aspects of vehicles. Such a vision
is crucial when your limited time needs a hint to move in the right research
directions.
Professor Azadi is a great teacher who explains everything in the simplest
way to his class. Shahram’s students and colleagues always appreciate the
simplicity of his explanations. Such an ability is the thing that makes a gifted
instructor a teacher. Readers of this book will quickly realize how compli-
cated concepts are simply and logically explained.
Shahram is a warm, welcoming, and kind person with a positive outlook
on life and a fundamental faith in engineering. He could always put his stu-
dents at ease with his stories on applied engineering projects. Some of those
stories I have heard several times, but I never tire of hearing them again.
Shahram’s rich analytic and experimental knowledge and experience on
applied vehicle projects make him the best person to write this book.
Researchers, instructors, and students will learn from this book to the edge
of knowledge in vehicle dynamics and control. The information in the book
is excellent for a researcher interested in mathematical modeling of vehicles
and those looking for the future of transportation such as control of auton-
omous vehicles.
This book covers the material straightforwardly and directly to create a
shortcut in reviewing the concepts and techniques to prepare readers for
their future research. The aim is to provide readers with recent novel control
methods and the biggest challenges facing researchers. The authors distribute
that knowledge by taking the readers through important aspects of the

xiii
xiv Foreword

advanced approach of vehicle dynamics and control. The contents of the

book have been organized into 10 chapters, as follows:
Chapter 1. This chapter reviews the advantages of the simplified vehicle
model and shows its shortcoming due to ignoring some variables. In this
chapter, an advanced control strategy called “the optimal adaptive self-
tuning control” has been used for vehicle dynamic control. The simplified
vehicle model is a two-track model for which we will be using an advanced
control strategy to compensate for the inaccuracies in the model.
Chapter 2. Modern software tools have enhanced modeling, analysis, and
simulation capabilities regarding the control of dynamic systems. In this
chapter, a full vehicle model is designed with a flexible body that is exposed
to MSC ADAMS and MSC NASTRAN. A vehicle dynamic control sys-
tem has been implemented to improve the vehicle lateral and yaw motions
in critical maneuvers. The readers will appreciate the differences between
models’ control efforts due to the differences in dynamic behaviors of rigid
and flexible vehicle dynamic models.
Chapter 3. During extreme maneuvers, the probability of vehicle roll-
over increases, and the stability of lateral and yaw motions deteriorates
because of the saturation of tire forces. This chapter presents an integrated
control of yaw, roll, and vertical dynamics based on a semiactive suspension
and electronic stability control with an active differential braking system.
Chapter 4. The purpose of this chapter is to develop an advanced driver
assistance system for integrated longitudinal and lateral guidance of vehicles
in high-speed lane-change maneuvers. As the first step, several feasible and
collision-free trajectories are generated at different accelerations by consid-
ering the position of a target vehicle, the road’s speed limit, and the host
vehicle’s available longitudinal acceleration range.
Chapter 5. In this chapter, the problem of controlling a string of vehicles
moving in one dimension is considered. A hierarchical platoon controller
design framework is established. The stability criterion is examined using a
partial differential equation approximation for a limited number of vehicles
subjected to unequal asymmetry in position and velocity feedback. For dis-
turbance attenuation, string stability analysis is examined.
Chapter 6. In terms of articulated vehicles and fluid carriers, the direc-
tional response and roll stability characteristics of a partly filled tractor semi-
trailer vehicle with a cylindrical tank shape are investigated in various
maneuvers. In this chapter, the liquid’s dynamic interaction with the trac-
tor semitrailer vehicle is evaluated by integrating liquid sloshing dynamics
in a partly filled tank with a tractor semitrailer’s multibody dynamics.
 Foreword xv

Chapter 7. This chapter is dedicated to improving maneuverability and

preventing jackknifing as well as the rollover stability of an articulated vehi-
cle carrying liquid. A new active roll control system and an active steering
control system are designed to control such vehicles.
Chapter 8. In this chapter, the desired articulation angle is considered for
directional control of the articulated vehicles. The significant effect on
improving the articulated vehicle’s directional stability behavior is proven
through high-speed lane change maneuver simulations on slippery roads.
Chapter 9. This chapter reviews the problem that articulated vehicle
parking is much more complicated than a passenger car. In other words,
due to many factors such as control theory, vehicle and environmental
nonholonomic constraint, nonlinearities, and time-varying kinematic
equations of motion, the articulated vehicle requires a sophisticated control
method. In this chapter, the autonomous parking of articulated vehicles is
presented using a supervised training technique.
Chapter 10. This chapter’s main goal is to extract an algorithm for truck-
semitrailer lane change maneuver decision-making in a real dynamic envi-
ronment. The chosen feasible trajectory is collision-free. It will be shown
that because trajectory planning is carried out algebraically, its computa-
tional cost will be low, which is very valuable in the experimental
implementation.
Reza N. Jazar
Preface

It is hoped that this book will provide a unified and balanced treatment and a
useful perspective on the enterprise of an advanced approach to vehicle
dynamics and control as well as emphasize the common links and connec-
tions that exist between layers of vehicle dynamics and control problems.
The first five chapters are related to passenger car topics, and the other
chapters deal with articulated vehicles.
The main contents are excerpts from many postgraduate theses, books,
and articles that have been compiled from various sources; at the end of each
chapter, a list of references is provided to inform and refer the readers. We
hope the reader enjoys this book and, more importantly, finds this work
educational.
We hope that the sincere efforts of all those involved in preparing this
book will be noticed. Because there is no perfect work, we ask all experts
to help us with their feedback to correct any defects and improve the book’s
quality in future editions. Please feel free to inform us if you spot a typo or
other error. Our email addresses are listed below:

Shahram Azadi azadi@kntu.ac.ir

Reza Kazemi kazemi@kntu.ac.ir
Hamidreza Rezaei Nedamani rezaei.h@airic-ir.com

xvii
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
CHAPTER 1

Integrated vehicle dynamics

and suspension control

1.1 Introduction
Modern vehicles include several control systems responsible for a wide
variety of control tasks. A review of past control systems reveals that the
controller was individually designed and implemented on the vehicle. How-
ever, with modern advancements in electronic systems, remarkable progress
has been made in analyzing, transferring, and transmitting data in the digital
field. Therefore, this industry is witnessing the emergence of novel tech-
niques and ideas in integrating control systems to improve the overall vehicle
performance and optimize costs. Currently, vehicles are equipped with
many control systems, which increases their complexity.
The most commonly presented solution is the use of hierarchical con-
trol structures, in the sense that all control commands are computed using
a single central algorithm, and the key to control integration is the coor-
dination of subsystem performance. According to the definition presented
in [1], the integrated vehicle dynamics control can be considered respon-
sible for combining and coordinating all the control subsystems affecting
the vehicle’s dynamics behavior to improve performance, safety, and com-
fort while reducing costs.
Chassis control systems follow two main objectives: handling and ride
comfort. These systems are divided into active and passive classes. Seat belts
and airbags are common passive systems. Passive systems usually reduce the
damage from accidents, whereas active systems prevent the occurrence of
accidents. On the other hand, active systems primarily avoid some of the
vehicle’s unwanted events, such as wheel locking, traction dissipation, or
excessive changes in the roll and yaw angles, which can result in the loss
of vehicle control by the driver. In other words, in the case of incorrect vehi-
cle behavior, these systems either fully take control of the vehicle or partic-
ipate with the driver in the vehicle’s control until the vehicle behavior is
corrected [2].

Vehicle Dynamics and Control Copyright © 2021 Elsevier Ltd.

https://doi.org/10.1016/B978-0-323-85659-1.00007-0 All rights reserved. 1
2 Vehicle dynamics and control

In summary, the reasons for the tendency toward integration are the
following:
▪ Diversity of control systems
▪ Diversity in the technology and requirements of each system
▪ Independent performance of these systems
▪ Undesired effects of these systems on each other.
Handling and ride comfort have an inverse relationship, such that an
improvement in one leads to a loss in the other. For example, to improve
vehicle handling, it is preferable to increase the damping ratio and stiffness
of the dampers, which decreases the ride comfort [3]. According to these
discussions and the fact that control systems usually improve only one of
these two parameters, a significant role integration can combine the systems
related to these parameters. Several techniques have been developed to reach
integrated control of the chassis. These techniques can be divided into the
following two groups:
▪ Multivariable control
▪ Hierarchical control.
In this chapter, we used a hierarchical control system. The advantages of
hierarchical control include the following:
▪ Facilitation of designing control subsystems
▪ Control of the complexities by taking them into account in the lower
control layers
▪ Preference for more tasks and workload.

1.2 Control system design

Fig. 1.1 shows an integrated control system with a hierarchical strategy that
has combined ABS (antilock braking system) and ASS (active suspension
system). The lower controller layer consists of the individual ABS and
ASS, whereas the upper layer contains an algorithm for combining the
two systems. Indeed, such a process is more straightforward and more
understandable than a complicated model with a single control layer for
reaching the desired state [4].
One of the most important factors in achieving the main objectives is a
suitable integration algorithm. This is the most important goal in the current
chapter. In the algorithm used during the vehicle maneuver, contact
between the tire and the road may be eliminated due to the existing
 Integrated vehicle dynamics and suspension control 3

Fig. 1.1 Sample of an integrated control system with a hierarchical strategy.

conditions, especially road input. It is worth mentioning that the ride com-
fort is important under normal conditions, and the system must act in such a
way that the passenger does not become tired under normal driving
conditions.
In this chapter, self-tuning regulator (STR) adaptive optimal control is
selected to explain the control structure by introducing the optimal control
strategy and the recursive least squares (RLS) error estimator. The self-
tuning regulator adaptive control strategy is used to design the ESP (elec-
tronic stability program). The algorithm used to design the ABS is simple
and consists of several logical conditions. Moreover, an optimal control
strategy has been used to design the ASS. Finally, the integration algorithm
utilized will be introduced.
Adaptive control is defined as a control scheme with adjustable param-
eters and a mechanism for adapting the parameters. The reasons for using this
strategy include the following:
▪ Changes in the process dynamics
▪ Changes in the properties of the system disturbance
▪ Engineering efficiency and simplicity of use
▪ Various adaptive control ideas
▪ Gain scheduling.
In the STR structure, the controller is updated by estimating the parameters.
The self-tuning in this controller means that the controller parameters are
tuned automatically to attain the desired state; see Fig. 1.2 [5].
In the STR method, we update the structure of the controller, but we
also update the desired state in the design of the ESP. The STR method will
4 Vehicle dynamics and control

Fig. 1.2 STR schematic.

assist the optimal control method in the proposed algorithm. The RLS
method has been employed to estimate the system parameters. The combi-
nation of these two methods will provide us with a self-tuning adaptive
controller that updates in each step with changes in the system parameters.
As will be discussed, significant and wide changes in the lateral stiffness
of the tires make it impossible to obtain the desired results using only
optimal control. Because changes in the parameters affecting the system
vibrations are slight, the LQR control strategy is used alone in the design
of the ASS.

1.2.1 Design of the ESP

1.2.1.1 Lateral force estimator
The self-tuning adaptive control strategy has been employed to design the
ESP. For this purpose, an estimator suitable for this system must be devel-
oped first. It is worth mentioning that the parameters with the most changes
in the ESP control system’s design are the lateral stiffness of the front and rear
wheels. The variation ranges of these parameters change with a change in the
road surface material or even in the tire load. The estimator is responsible for
determining the values of these two parameters at each instant. In this sec-
tion, we use the equations of the bicycle model, as shown in Fig. 1.3. These
equations are presented in Eqs. (1.1)–(1.3);
X_ ¼ AX + BUc + EU (1.1)


v
X ¼ y ,Uc ¼ Mz , U ¼ δ (1.2)
r
 Integrated vehicle dynamics and suspension control 5

Fig. 1.3 Vehicle bicycle model.

2 3 2 C 3

Cαr + Cαf Cαr lr + Cαf lf
 v " # αf
6 x7 0
A¼6
m v m v 7 1 ,E ¼ 4 t 7
6 m
4 Cαr lr + Cαf lf Cαr lr 2 + Cαf lf 2 5, B ¼ Cαf lf 5 (1.3)
t x t x

Izz
Izz vx Izz vx Izz
where Cαf and Cαr are the turning constants of the front and rear tires,
respectively. To this end, we use the bicycle model in the form of Eq. (1.4);
8 1 
>
< ay ¼ m Fyf + Fyr
>
t
(1.4)
>
> 1  
: r_ ¼ Fy lf  Fyr lr + Mz
Izz f
In Eq. (1.4), the values of ay and r_ are readily determined using the exist-
ing sensors. Moreover, Mz is the output of this system. As mentioned before,
Fyf and Fyr are the parameters that must be estimated. The last equation can
be written in the form of Eqs. (1.5) and (1.6) to use the RLS method.
2 3
ay
yðtÞ ¼ 4 Mz 5 (1.5)
r_ 
Izz
 
F
θðt Þ ¼ yf (1.6)
Fyr
After determining the lateral forces and obtaining the slip angle values
from the above relationships, the lateral stiffness values can be determined.
6 Vehicle dynamics and control

It is worth mentioning that the technique of tuning the forgetting factor is

used to design the estimator.

1.2.1.2 Longitudinal velocity estimation

Longitudinal velocity is another parameter that can have a wide range of
variations. This parameter plays an important role both in determining the
control gain and in determining the desired state. Because deciding the lon-
gitudinal velocity using a sensor is not economical, it must be specified in
another way. One method is employing an observer. However, because
the sensors for the longitudinal and lateral velocity and the yaw rate of the
vehicle are both economic and accurate, one can use the simple method intro-
duced in Eq. (1.7) to compute the longitudinal and the lateral velocity:
      
d vx 0 r vx a
¼ + x (1.7)
dt vy r 0 vy ay

where ax, ay, and r are obtained from the sensor. This recursive relationship is
derived from the equations of vehicle acceleration in the 3-DOF model [6].

1.2.1.3 Determination of the yaw moment

The LQR (linear–quadratic regulator) strategy has been used to determine the
yaw moment. It must be noted that systems discussed in these types of problems
are either linear themselves or the linearized part of a nonlinear system. The cost
function is selected as a square of the system’s state variables and the control func-
tion. This feedback system’s significant advantage is that the design is performed
based on minimizing the cost function instead of determining the closed-loop
poles. As such, the closed-loop system’s eigenvalues are automatically selected,
and the designer must only determine the specific parameters of the cost function.
By choosing these parameters, the physical constraints of the system and state var-
iables are determined. The system configuration is selected in the form of (1.8).
x_ ðt Þ ¼ AðtÞxðtÞ + Bðt Þuc ðtÞ + E ðt ÞuðtÞ (1.8)
In Eq. (1.8), uc is the control input, and u is the noncontrol input. The
cost function is defined as follows:
1   T   
J¼ x t  r tf G x tf  r tf
2 Z f
1 tf   1   2
+ ðxðt Þ  r ðt ÞÞT Qðt Þðxðt Þ  r ðt ÞÞT + uT ðt ÞRðt Þuðt Þ dt≜ x tf  r tf
2 tr 2 H
Z 
1 tf 2 2
+ kðxðt Þ  r ðt ÞÞkQðtÞ  kuðt ÞkRðtÞ dt
2 tr
(1.9)
 Integrated vehicle dynamics and suspension control 7

In Eq. (1.9), the matrices G and Q are real, positive semidefinite, and
symmetric, whereas the matrix R is real, positive definite, and symmetric.
r(t) is the desired state. Existing relationships have been used for the bicycle
model, and Eq. (1.10) has been employed to determine the desired state:
vx v
rd ðt Þ ¼ ¼ x δ (1.10)
ρ mt vx lr Cαr  lf Cαf
2
lf + lr +  
2Cαr Cαf lf + lr
In Eq. (1.10), ρ is the radius of the curvature of the vehicle path. How-
ever, this relationship is limited by the friction capacity of the road surface.
The range of validity of this relationship is determined as Eq. (1.11). In this
equation, μ is the friction coefficient between the road surface and the tire,
and g is the gravitational acceleration.
μg
rup: lim : ðtÞ ¼ 0:85 (1.11)
vx
Eventually, Eqs. (1.10) and (1.11) lead to the following conclusion;


rf :d ðtÞ ¼ rd ðtÞ, jrd ðtÞj  rup: lim : ðt Þ
(1.12)
rf :d ðtÞ ¼ rup: lim : ðtÞ  signðrd ðtÞÞ, jrd ðtÞj > rup: lim : ðt Þ
 
0 0
To implement optimal control in this section, Q ¼ and R ¼ ξ are
0 q
assumed, where the values of ξ and q have been optimized via trial and error.
As such, the matrix r(t) will be as follows (1.13):
 
0
r ðt Þ ¼ (1.13)
rf :d ðt Þ

1.2.1.4 Braking strategy in the ESP system

After the adequate yaw moment is determined, it must be applied to the
vehicle, which is done in the ESP system via braking. Hence, a proper brak-
ing strategy must be established. Before the establishment of this strategy, its
concepts must be well understood.
Understeer: This is when the slippage of the front wheels is larger than that
of the rear wheels during a turn, leading the vehicle outward and forcing
the driver to steer more than usual to return the vehicle to the
intended path.
Oversteer: This is when the slippage of the front wheels is smaller than that
of the rear wheels during a turn, leading the vehicle inward and forcing the
driver to steer less than usual to return the vehicle to the intended path.
8 Vehicle dynamics and control

When none of the above conditions were presented, neutral steering is said to
exist. Given the bicycle model presented in the previous sections, a param-
eter called the understeering gradient is defined as in (1.14).
mt lr lf
Kv ¼   + (1.14)
lf + lr Cαf Cαr
Considering Eq. (1.14), the concepts of understeering, oversteering, and
neutral steering can also be expressed via Eq. (1.15) [7].
8
> lr lf
>
> ¼ ) Kv ¼ 0 ) Nuetral
>
> Cαf Cαr
>
< l
r lf
> ) Kv > 0 ) Understeer (1.15)
>
> C αf C αr
>
>
>
> lr lf
: < ) Kv < 0 ) Oversteer
Cαf Cαr
In the design process, the vehicle should be understeered because, in this
case, its control is more comfortable and far from instability. On the other
hand, when an understeered vehicle veers out of the road turn, the radius of
curvature of its path increases, leading to a decrease in the lateral acceleration
and slipping, and therefore a decrease in understeering. On the opposite, in
an oversteered vehicle, the oversteering increases, and the vehicle’s condi-
tion becomes more critical (Fig. 1.4).
Because applying braking on the wheels increases their slipping and
given the above discussion, it is better to use the braking on the front wheels
for oversteered vehicles and the rear wheels for understeered vehicles. Here,
the yaw moment is provided only by applying a brake on one wheel. The
process of selecting that wheel is shown in Table 1.1.

Fig. 1.4 Handling comparison between oversteered and understeered vehicles.

 Integrated vehicle dynamics and suspension control 9

Table 1.1 Strategy for determining the brake wheel in ESP design.
Steering Desired Applied yaw Handling Braking force and
angle yaw rate moment state corresponding wheel
δ>0 r>0 Mz < 0 Oversteer Fbfr ¼ 2 M
Tf
z

r>0 Mz > 0 Understeer Fbrl ¼ 2 MTrz

δ<0 r<0 Mz < 0 Understeer Fbrr ¼ 2 MTrz
r<0 Mz > 0 Oversteer Fbfl ¼ 2 M z
Tf

After the brake force and the suitable wheel for applying this force are
determined, one must determine the brake torque, which is easily distin-
guished from (1.16).
Tbi ¼ Fbi  Reff : , ði ¼ fr, fl, rr, rlÞ (1.16)

1.2.2 Design of the ABS

The aim of designing the ABS is to maintain the wheels’ longitudinal slip in
the range from 0.1 to 0.15. The braking efficiency is highest in this range.
Fig. 1.5 displays the optimal range of braking performance [3]. In this region,
the performances of longitudinal and lateral forces are simultaneously at
their best.

Fig. 1.5 Desired region for optimal performance of the brakes [8].
10 Vehicle dynamics and control

Table 1.2 Longitudinal slip limitation in the ABS.

Longitudinal slip 0.15 < λ 0.125 < λ < 0.15 0 < λ < 0.125
ABS reaction TABS ¼ 0.9 Tbprev. TABS ¼ Tbprev. TABS ¼ Tb

Table 1.2 is recommended to reach the above goal. In this table, TbPrev
refers to the brake torque applied in the previous step. In fact, by increasing
the longitudinal slip ratio beyond 0.125, the ABS will not increase the
brake torque even if needed. Under more critical conditions where the lon-
gitudinal slip exceeds 0.15, the ABS will even act to reduce the brake
torque [6].

1.2.3 Active suspension system design

The LQR optimal control strategy has been used in the design of the active
suspension system. Because the parameters do not change much here, and
the variable intensity of the lateral stiffness coefficient is not observed in
parameters of the 7-DOF and 2-DOF vibration models, there is no need
for adaptive control. Besides, the linear property of the models makes the
use of this strategy possible.
In the active suspension system design, the matrix Q in Eq. (1.8) plays a
significant role in obtaining satisfactory results. During the active suspension
system design, four 2-DOF vibration models are used on the four sides of the
body. Depending on which state variable must be optimized, the corre-
sponding element on the matrix Q’s main diagonal must be given a nonzero
value, and the other elements of the matrix must be set to zero. When the
aim is to improve ride comfort, the matrix Q will be different from when the
objective is to improve handling. When using the 7-DOF model, this matrix
is 1414, and if we would like to improve ride comfort, only the main diag-
onal elements on rows 1 to 6 must be nonzero. In this case, the matrix R will
be 4 4, and the matrix r(t) in Eq. (1.9) will be a 1 4 zero matrix. However,
when using the one-fourth vibration model, the matrix Q is 4 4, and if we
would like to improve ride comfort, only the main diagonal elements on the
first and third rows are nonzero. Besides, the matrix R will be 1 1, and
the matrix r(t) will be a 1 1 zero matrix. However, if we would like to
use the one-fourth vibration model to improve the road-holding of the tires,
the matrix r(t) will be in the form ½ zri 0 zui 0 T , where zri is the road input
from the ith wheel, and zui is the bounce of the ith wheel [9].
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Kuudes kohtaus.

Eeva. Hatting.

Hatting. No, hyvä rouva?

Eeva. Suokaa anteeksi, herra varatuomari, että minä äsken

kiivastuin. Minä tahtoisin mielelläni vielä vähän puhella teidän
kanssanne.

Hatting. Se minua suuresti ilahuttaa.

Eeva. Mieheni ja minä olemme tällä haavaa eri mieltä asiasta, joka
ei ole mikään pikku seikka. Kun on kysymys vähäpätöisistä asioista,
silloin minä aina myönnyn. Mutta tämä on kaikkein suurin ja tärkein
kysymys, mikä perheessä saattaa esiintyä, sillä se koskee minun
lastani, ja silloin äiti ei voi myöntyä. Tehän sanoitte, että jos ei
miehen tahto tapahdu, silloin vaimo vallitsee. Ettekö sanonut?

Hatting. Niin sanoin.

Eeva. Se saattoi minut hetkeksi ymmälle. Mutta nyt minä vasta

huomaan, että teidän väitöksessänne ei ole perää. Minä osoitan sen.
Sallikaa minun käyttää vertausta. Tanskan valtiopäivillähän on kaksi
kamaria, ensimmäinen ja toinen kamari. Eikö niin?

Hatting. Minua ilahuttaa, että teillä on niin paljon valtiollista

harrastusta, että olette sen huomannut.

Eeva. Kuulkaa nyt! Kun ensimmäinen kamari antaa

suostumuksensa johonkin lakiin — — —

Hatting (oikaisten). Hyväksyy lakiehdotuksen.

 Eeva. Niin, sitä minä tarkoitin. Kun nyt ensimmäinen kamari
hyväksyy lakiehdotuksen ja toinen kamari ei sitä hyväksy, niin asia
raukee. Eikö niin?

Hatting. Aivan niin.

Eeva. Mutta eihän kuitenkaan sanota, että toinen kamari hallitsee

ensimmäistä kamaria tai että toinen kamari hallitsee yksin. Asia vaan
raukee ja jääpi entiselleen siitä syystä että muutosta ei saa panna
toimeen, ennenkuin molemmat kamarit ovat yksimieliset.

Hatting. Aivan oikein. Teidän valtiolliset tietonne hämmästyttävät

minua.

Eeva. Katsokaahan nyt, herra Hatting! Rönnow on ensimmäinen

kamari ja minä olen toinen kamari.

Hatting. Ohoh, rouvaseni, se ei pidä paikkaansa.

Eeva. Antakaa minun puhua loppuun! Kun Rönnow hyväksyy —

kun hän ehdottaa…

Hatting (oikaisten). Vaatii, sanomme lakikielellä.

Eeva. Kun nyt Rönnow vaatii, että minun poikani lähetetään pois
kotoa, ja minä en sitä vaatimusta hyväksy, niin poikaa ei lähetetä, ja
asia jääpi entiselleen. Mutta enhän minä siltä hallitse.

Hatting. Teidän todistuskykynne on kerrassaan ihmeteltävä ja

väitöksenne on sekä ajatuksen että muodon puolesta aivan oikea,
mutta valitettavasti siinä on yksi suuri puute — teidän käyttämänne
vertauskuvat eivät sovellu tähän. Molempien kamarien keskinäinen
suhde ei ole sama kuin miehen ja vaimon suhde toisiinsa.
 Eeva. Sen kyllä minäkin ymmärrän, sillä miehen ja vaimon suhde
perustuu rakkauteen.

Hatting. Niitä ei voi oikeudellisessakaan suhteessa verrata

toisiinsa. Jos tahtoisimme käyttää valtioelämän alalta otettua
vertauskuvaa, joka vastaisi aviopuolisojen keskinäistä suhdetta, niin
tulisi meidän etsiä se valtiosta, jossa on yksinvaltainen kuningas ja
neuvoa-antavat säädyt.

Eeva. Kuinka sellaisessa valtiossa menetellään?

Hatting. Kuningas antaa säätyjensä tutkittavaksi ne muutokset,

joita hän aikoo toimeenpanna, ja säädyt joko puoltavat niitä tahi
neuvovat kuningasta luopumaan aikeestaan.

Eeva. Kuinka käy, kun säädyt hylkäävät kuninkaan ehdotuksen?

Hatting (oikaisten). Neuvovat kuningasta luopumaan

ehdotuksestaan.

Eeva. Niin, neuvovat kuningasta luopumaan?

Hatting. Silloin kuningas tekee niinkuin hän itse näkee parhaaksi,

seuraa säätyjen neuvoa tai on seuraamatta.

Eeva. Vai niin, säätyjen mielipiteellä ei siis ole mitään merkitystä?

Hatting. Ei enempää kuin minkä kuningas niille antaa.

Eeva. Mutta ihminen! Tarkoitatteko siis, että miehen ja vaimon

suhde on tuollainen?

Hatting. Sitä juuri tarkoitan.

 Eeva. Te puhutte onnettomista avioliitoista, joissa vaimoa
sorretaan.

Hatting. Enpä niinkään, minä puhun avioliitosta yleensä, puhun

siitä asemasta, jonka laki myöntää miehelle suhteessa vaimoon.

Eeva. Laki! Mikä laki?

Hatting. Se laki, jonka alaisia me kaikki olemme, maamme

yhteiskunnallinen laki.

Eeva. Ettehän sillä suinkaan tarkoittane tanskalaisen isänmaamme

lakia?

Hatting. Sitä juuri tarkoitan, ja minä tunnen lain — minä olen

lainoppinut.

Eeva. Moista en ole ikinä kuullut. Miehelläkö olisi valta tehdä

kodissa mitä hän tahtoo vähääkään huolimatta vaimonsa sanoista!

Hatting. Sillä on tietysti rajansa. Hänellä ei ole oikeutta lyödä

häntä kuoliaaksi tahi rääkätä ruumiillisesti.

Eeva. Vai ei? Sepä kummaa? Mutta hänellä on oikeus riistää lapsi
äidin sylistä ja heittää hänet kenen haltuun tahansa, vaikka äiti
kieltää.

Hatting. On tietysti, jos hän sen katsoo oikeaksi. Siinä on laki

hänen puolellaan.

Eeva. Täällä Tanskassako?

Hatting. Niin, täällä Tanskassa.

 Eeva. Herra Hatting, kylläpä te luulette minua perin tyhmäksi, kun
rupeatte uskottelemaan minulle tuollaisia hullutuksia. Jos me
eläisimme noin hirveitten lakien alaisina, niin tottapa olisimme siitä
joskus kuulleet.

Hatting. Minä en tiedä, mitä te, rouvaseni, olette kuullut, minä

tahdon vaan lakitiedettä lukeneena miehenä ilmoittaa teille, että
teidän miehellänne on lain mukaan täysi oikeus teidän
mielipiteestänne huolimatta panna poikansa kouluun.

Eeva. Ja asettaa hänet teille asumaan?

Hatting. Niin, meille asumaan.

Eeva. Ja minä tahdon sanoa teille, että vaikka te olisitte

kymmenen kertaa lainoppinut, niin minä en uskoisi sanaakaan siitä
mitä nyt olette minulle laverrellut. Eikö äidillä olisi hitusen
vertaakaan oikeutta lapseen, jonka hän itse on tuskalla synnyttänyt?
Mitä isä on tehnyt lapsen hyväksi ansaitakseen yksinvallan? Onko
hän kärsinyt lapsen tähden? Onko hän antanut sille verensä? Onko
hän uhrannut mitään, mikä vetäisi vertoja sille, mitä äiti on uhrannut
ja mitä hän saa joka päivä uhrata?… Houkkiohan minä olisin, jos
loisin vähintäkään huomiota teidän puheeseenne. Siinä ei ole
sanaakaan totta.

Hatting. Mitä minä olen sanonut, se on kaikki totta. Uskokaa jos

tahdotte tahi olkaa uskomatta. Se ei muuta asiaa.

(Menee puutarhaan.)

Seitsemäs kohtaus.
 Eeva.

Eeva. Se on mahdotonta. Varatuomari aikoo vaan vetää minua

nenästä, sillä hän luulee että minä olen samallainen kana kuin hänen
oma vaimonsa. Ei, ei, asian laita ei voi olla niin, sehän olisi aivan
hurjaa. Kuinka Rönnow kirjoittaa? (ottaa kirjeen). "Oma rakas"…
(lukee alkupuolen kirjeestä hätäisesti itsekseen). Siinä se on! "Minä
olen nyt päättänyt lähettää Haraldin reaalikouluun"… niin, sen hän
kyllä saattaa sanoa, hän on päättänyt sen omasta puolestaan… "kun
kaikki opettajat pitävät sitä suotavana"… voi niitä opettajia!
"Varatuomari Hatting, kaupunkiin tultuaan, ilmoittaa hänet tänä
iltana oppilaaksi. Minä olen pannut hänet täyshoitoon Hattingille.
Siellä hänen on hyvä olla" (kietoo kirjeen kiivaasti kokoon). Ja hänen
vaimonsa on itse sanonut, että Hatting on tyly ja kova lapsille — ja
että heidän täytyy totella häntä kuin sotamiehet!… Minä vaan en
ymmärrä, mikä Rönnowiin on tullut. Hän ei myönnä minulla olevan
hitusen vertaakaan oikeutta… ei edes hän… Se on varatuomarin
vehkeitä, sillä laki ei voi olla sellainen. Kunpahan olisi edes joku
ihminen, jonka kanssa saisin puhua! (Margrete ja Knudsen astuvat
sisään). Knudsen!

Kahdeksas kohtaus.

Eeva. Knudsen. Margrete.

Knudsen. Minä tahtoisin niin mielelläni kiittää teitä, rouva Rönnow,

siitä, mitä olette tehnyt meidän hyväksemme, Margreten ja minun.

Eeva. Teidänkö hyväksenne? Mitä minä olen tehnyt teidän

hyväksenne?
 Knudsen. Te olette tehnyt enemmän kuin kukaan muu olisi voinut
tehdä. Se mitä te puhuitte Margretelle, on langennut hyvään
maahan.

Margrete. Niin, rouva, teidän sananne ovat aivan ihmeellisesti

rohkaisseet minua. Nyt minä luulen, että uskallan…

Eeva (hajamielisenä). Kuinka sanoitte? Mitä luulette uskaltavanne?

Knudsen. Margrete on herättänyt minussa sen toivon, että hän

tulee minun vaimokseni.

Eeva. Siitä olen iloinen, minä iloitsen teidän kumpaisenkin

puolesta. Antakaa anteeksi, että minä vastasin teille noin
hajamielisesti. Varatuomari Hatting tässä koetti uskotella minulle
mahdottomuuksia, joita minä en saa mielestäni, vaikka tiedän, että
ne ovat sulaa hurjuutta. — Knudsen, tehän tunnette maamme
lakeja?

Knudsen. Minun tietoni eivät uletu laajalle. Viime vuosina olen

koettanut tutustua sellaisiin asioihin, jotka näihin aikoihin ovat olleet
keskustelun alaisina.

Eeva. Te ainakin tunnette niitä asioita paremmin kuin minä. Asia

koski avioliittoa. Varatuomari väitti, että meidän lakimme mukaan isä
yksin saa määrätä kaikki lapsia koskevat asiat, eikä äidillä muka ole
mitään sananvaltaa lapsista päätettäessä. Eikö se ole mahdotonta?

Knudsen. Se on kerrassaan mahdotonta. Sellainen ei voi olla laki.

Margrete. Ei, sehän olisi järjetöntä!

 Eeva (iloisena). Niin, sitähän minäkin. Mutta, ajatelkaas, hän kiven
kovaan vakuutti minulle, että isällä muka on valta riistää lapset pois
kodista ja panna ne vento vieraaseen perheeseen asumaan, ellei hän
tahdo pitää heitä kotona, vaikkei äiti ole mielipuoli eikä juoppo. Ja
jos vaimo tekisi tästä valituksen, niin laki muka olisi miehen puolella.
Niin hän vakuutti.

Knudsen. Hatting varmaankin puhui pilaa.

Eeva. Niin, enkös minä ole oikea narri, kun annan hänen pelottaa
itseäni mokomilla jaarituksilla? Mutta nuo lakimiehet, ne osaavat
esittää asiat niin, että oppimaton ihminen joutuu aivan ymmälle
heitä kuunnellessaan. Hän väitti, että mies on kuningas kodissaan.
Jos hän ja vaimo ovat eri mieltä jostain asiasta, joka koskee yhtä
läheisesti heitä kumpaistakin, niin miehellä muka on yksin oikeus
päättää riidanalainen asia oman mielensä mukaan. Mutta minä
sanoin, että elämä on heille yhteinen ja sen vuoksi ei kodissa saa
tehdä minkäänlaisia muutoksia ilman molempain suostumusta.
Elleivät aviopuolisot pääse yksimielisyyteen siitä, millä tavoin muutos
on tehtävä, niin asia jääköön entiselleen… Eikö se ole päivän selvää?

Knudsen (miettiväisenä). On — onhan se kyllä selvää.

Margrete. Knudsen, sinä et ole varma asiasta.

Eeva. Sanokaa, mitä te tarkoitatte!

Knudsen. Minä vaan tulin ajatelleeksi perheen omaisuutta

yhteisessä pesässä.

Eeva. Niin, sehän on miehen ja vaimon yhteistä omaisuutta.

 Knudsen. Niin — mutta miehen ei ole lain mukaan pakko hankkia
vaimonsa suostumusta käyttääkseen perheen omaisuutta mielensä
mukaan, ja vaimo…

Margrete (kiivaasti). Vaimo ei saa käyttää äyriäkään ilman miehen

luvatta. Sen minä tiedän… minä olen sen itse nähnyt.

Eeva. Niin on laita sellaisissa perheissä, joissa vaimot antavat

sortaa itseään. Mutta sellainen ei suinkaan ole laki.

Knudsen. Laki on tosiaankin sellainen.

Eeva. Mitä te sanotte, Knudsen?

Margrete. Niin, eikö se ole kauheaa? Tyttö, joka menee naimisiin,

kadottaa kaikki oikeutensa.

Knudsen. Niin, Margrete, jos hän saa hyvän miehen, niin kaikki
hänen oikeutensa säilyvät loukkaamattomina ja hän saapi vielä
enemmän oikeuksia, kuin hänellä oli ennestään, mutta jos hän saa
pahan miehen, niin ei mikään laki voi hänen oikeuksiaan suojella.
Kysy rouva Rönnowilta, onko hän koskaan huomannut että hänellä
olisi vähemmän valtaa, kuin hänen miehellään.

Eeva. Omaisuutta minä en milloinkaan ole tullut ajatelleeksi,

vaikka Knudsenin huomautus siitä on aivan oikea. Mutta oikeus
lapsiin, se ei voi olla sillä kannalla, kuin varatuomari väittää, sehän
olisi aivan mahdotonta… se teidän täytyy myöntää.

Knudsen. Hyvä rouva Rönnow, eiköhän lie yhdentekevää, miten se

asia on määrätty laissa, jos vaan on hyvä mies, joka tunnustaa
vaimonsa oikeuden?
 Margrete. Ei, se ei ole yhdentekevää, sillä jos hänellä ei ole
oikeutta, niin hänen täytyy elää miehensä armosta.

Eeva (Knudsenille). Miksi te ette vastaa minun kysymykseeni?

Sanokaa minulle suoraan, mikä teidän käsityksenne on tästä asiasta!

Knudsen. Minä en ymmärrä, miksi te sitä kysytte.

Eeva. Kuulkaa siis! Minulla on hyvä mies, mutta hän on

varmaankin suuttunut minuun siitä, että minä en hyväksynyt hänen
asettumistaan vaaliehdokkaaksi. Kenties se oli väärin, mutta minä
tarkoitin hänen parastaan, ja minä luulen, että Hatting on yllyttänyt
hänet ja sitten hän on lähettänyt sellaisen sanan, että meidän
yhdeksänvuotias poikamme pannaan kaupunkiin kouluun, ja on
tehnyt Hattingin kanssa sopimuksen, että meidän lapsemme
(kyyneleet silmissä) viedään pois kotoa ja pannaan heille, Hattingille,
asumaan.

Margrete (keskeyttäen). Rouva!

Eeva. Tuo on väärin lastamme kohtaan, sen minä tiedän paremmin

kuin hän. Mutta onko hänellä oikeus siihen? Eikö minulla ole mitään
oikeutta? Eikö minulla ole lupaa sanoa: sitä ei tehdä — minä en sitä
salli?

Knudsen. Rouva Rönnow! puhukaa asiasta miehenne kanssa, minä

olen varma…

Eeva. Miksi ette vastaa minulle, onko minulla oikeutta vai ei?

Knudsen. Siksi että avioliitossa ei voi vedota oikeuksiinsa, vaan

aviopuolisojen täytyy keskustellen selvitellä keskinäiset asiat.
 Eeva. Minä en ole milloinkaan ennen elämässäni tiedustellut
oikeuksiani. Mutta tällä hetkellä minun täytyy tietää onko minulla
oikeutta, sillä nyt minun tulee sitä käyttää.

Knudsen. Kysykää sitten herra Rönnowilta, sitä hän ei pane

pahakseen.

Margrete. Sinä siis tarkoitat, ettei vaimolla ole muuta oikeutta,

kuin se, minkä hänen miehensä hyvästä suosiostaan hänelle
myöntää.

Knudsen. Minä en tiedä. En ole milloinkaan joutunut sellaiseen

asemaan, että olisin tullut sitä ajatelleeksi.

Eeva. Kuulkaa, Knudsen! Minä olisin puhunut asiasta Rönnowin

kanssa, enkä suinkaan olisi tiedustellut kenenkään syrjäisen mieltä,
jos hän olisi ollut kotona. Mutta hän tulee kotiin vasta huomisiltana,
ja Hatting on saanut määräyksen, Rönnowin oman määräyksen,
ilmoittaa poikamme reaalikouluun vielä tänä iltana.

Knudsen. Sepä ikävää. Niin ollen asiata on vaikea muuttaa.

Pyytäkää että Hatting jättäisi ilmoittamisen toistaiseksi!

Eeva. Miksi minun pitäisi pyytää, jos minulla on oikeus kieltää? Ja

se oikeushan minulla toki lienee?

Knudsen (hiljaa). Minä en tiedä.

Eeva. Ettekö tiedä? — Margrete!

Margrete. Rouva kulta!

Eeva. Sinä siis olet ollut oikeassa.

 Knudsen. Eihän toki! Odottakaa, kunhan minä puhuttelen
varatuomaria, niin saatte nähdä, että asia selviää. — Missä hän on?

Margrete. Hän on verannalla… Rouva kulta, tulkaa minun kanssani

sisälle! minä en milloinkaan petä teitä.

(Eeva ja Margrete menevät Eevan kamariin.)

Yhdeksäs kohtaus.

Knudsen. Hatting.

Knudsen (lähestyy verannan ovea). Herra varatuomari!

Hatting. Herra Knudsen! Joko me taas satumme yhteen täällä?

Näihin aikoihin me usein tapaamme toisemme.

Knudsen. Minä olen kuullut, että herra Rönnow on pyytänyt teitä

ilmoittamaan poikansa reaalikouluun.

Hatting. Aivan niin. Siis tekin sen jo kuulitte.

Knudsen. Kuten te itsekin tiedätte, on tämä vastoin rouva

Rönnowin mieltä.

Hatting. Sitä minä, suoraan puhuakseni, kyllä odotinkin. Ne

armaat äidit niin mielellään hemmottelevat lapsiaan.

Knudsen. Koulun puolesta kaiketi lie yhdentekevää tapahtuuko

ilmoittaminen tänään tai huomenna.

Hatting. Tietysti! Herra Rönnowin pojalle ovat koulut avoinna,

tuotakoon hän milloin tahansa.
 Knudsen. Sitä minäkin ajattelen, ja siitä syystä pyytäisin, että te
jättäisitte ilmoittamisen huomiseksi.

Hatting. Koskeeko tämä asia teitä? Vai mistä syystä toivotte

ilmoittamisen siirtämistä?

Knudsen. Se koskee kipeästi rouva Rönnowiin jo siitäkin syystä,

ettei herra Rönnow edeltäkäsin ole neuvotellut hänen kanssaan.

Hatting. Joutavia! Kyllä he siitä ovat aivan kylläksi "neuvotelleet".

Asia on jo kauan ollut valmis päätettäväksi, ja nyt herra Rönnow on
vihdoin sen päättänyt.

Knudsen. Minä sittenkin pyytäisin teitä jättämään ilmoittamisen

toiseksi kertaa, sillä minä pelkään, että se tuottaa ristiriitaisuutta
onnelliseen avioliittoon.

Hatting (pilkallisesti). Niinkö arvelette?

Knudsen. Minä tiedän, että niin käy. Te ette tunne rouva

Rönnowia.

Hatting. Tosin minä en ole yhtä vanha tuttu hänen kanssaan kuin
te, herra Knudsen, mutta hänen perillensä ei ole niinkään vaikea
päästä, sillä hän ei ole mikään monimutkainen luonne. — Mutta se ei
kuulu tähän. Minulla on selvä määräys herra Rönnowilta, ja minä
olen hänen asiamiehensä.

Knudsen. Kuulkaa, herra varatuomari! Te toivoisitte herra

Rönnowin valtiopäiville tästä vaalipiiristä.

Hatting. Mitä se tähän kuuluu?

 Knudsen. Teidän toivonne toteutuu, jos te jätätte kouluun
ilmoittamisen huomis-illaksi. Sillä ehdolla minä vapaaehtoisesti
poistun vaalitaistelusta ja jätän sijan herra Rönnowille.

Hatting. Sepä merkillinen ehdotus. Minun on mahdotonta

ymmärtää, mitä yhteyttä näillä asioilla on keskenään. Millä tavoin
herra Rönnowin päätös poikansa kouluun panosta koskee
valtiopäivämiehen vaalia?

Knudsen. Minä pelkään, että se ristiriita, mikä tässä perheessä on

ilmaantunut, on saanut alkunsa vaaliasiasta. Ja minä olen niin
suuressa kiitollisuuden velassa Rönnowin perheelle…

Hatting. Vai niin, te väistytte vaimon vuoksi miehen tieltä.

Knudsen. Molempain vuoksi, se tietäkää.

Hatting. Teidän ehdotuksenne on sangen kaunis, ja kieltämättä se

on minulle hyvin viekoitteleva. Mutta minulla on haltuuni uskottu
tehtävä, joka minun tulee miehenä suorittaa.

Knudsen. Tällä kertaa herra Rönnow varmaan on teille kiitollinen,

jos jätätte sen tekemättä.

Hatting. Mutta hänellä on suurempi syy kiittää minua, jos sen

toimitan. Nämä asiat eivät kuulu yhteen. Ne ovat kaksi eri asiaa, ja
me emme heitä toista toisen vuoksi. Sekä minulle että herra
Rönnowille on parasta, että suoritamme loppuun, minkä kerran
olemme alkaneet.

Knudsen. Hylkäättekö siis tarjouksen?

 Hatting. Jos tahdotte siirtyä herra Rönnowin tieltä muilla ehdoilla,
jotka eivät ole yhtä kohtuuttomia kuin tämä vaatimuksenne, niin
sopiihan asiata ajatella.

Knudsen. Muita ehtoja minulla ei ole. Näin ollen minä pyydän, että
te laintuntijana vastaisitte erääseen kysymykseen. Eikö meidän
lakimme myönnä vaimolle mitään oikeutta lapsiin?

Hatting, Myöntää tietysti. Laki myöntää äidille hyvinkin paljon

oikeutta, ja jos hän on naimisissa, niin tulee miehen lain mukaan
neuvotella vaimonsa kanssa kaikesta mikä koskee lapsia.

Knudsen. Eikö siis aviomies saa lähettää lasta kotoa ilman äidin
suostumusta?

Hatting. Ehei, herra Knudsen! Jos tahdotte olla lainsäätäjä, niin

älkää tehkö sellaisia johtopäätöksiä. Laki myöntää naidulle vaimolle
paljon oikeutta, mutta ei mitään kohtuuttomia oikeuksia. Laki käskee
miestä neuvottelemaan vaimon kanssa, mutta se ei pakota häntä
noudattamaan vaimon neuvoa.

Knudsen. Sitä ei tässä tarvita. Minä tahtoisin vaan tietää, onko

äidin mielipiteellä mitään merkitystä lapsista päätettäessä.

Hatting. Ei, sitä ei sillä ole ennenkuin te tulette ministeriksi. Mies

on kuningas kodissaan. Se on koko yhteiskuntajärjestyksen
kulmakivi. Naiduilla vaimoilla on sen verran päätösvaltaa, kuin
heidän miehensä heille myöntää tai minkä he naisellisen
viekkautensa avulla itselleen hankkivat — ja sitä he kyllä osaavatkin
hyväksensä käyttää. Hyvästi, herra Knudsen!

(Menee puutarhaan.)
 Kymmenes kohtaus.

Knudsen. Eeva. Margrete.

Eeva (avaa hiljaa oven ja katsoo sisälle). Knudsen!

(Eeva ja Margrete tulevat sisälle.)

Knudsen. Rouva Rönnow!

Eeva. Mitä hän sanoi?

Knudsen. Ikävä kyllä, hän ei suostu jättämään asiaa huomiseksi.

Luulin toki, että hän siihen suostuisi, minä koetin ihan viimeistä
keinoa.

Eeva. Ettekö puhunut hänen kanssaan tuosta

oikeuskysymyksestä?

Knudsen. Kyllä me puhuimme siitä vähän, mutta…

Eeva. Minulla siis ei ole mitään oikeutta.

(Istuen tuolille painaa päänsä käsiinsä.)

Margrete. Ei, nyt sinä et enää meitä petkuta. Kurja se nainen, joka
menee naimisiin!

Knudsen. Hiljaa, Margrete! — Hyvä rouva Rönnow, antakaa vaan

varatuomarin tänäin tehdä, mitä hän on saanut päähänsä,
huomenna erehdys kyllä korjataan. Kunhan vaan itse saatte
puhutella miestänne, niin minä olen varma siitä, että hän muuttaa
päätöksensä. Kuule, Margrete, (kuiskaten) missä Rönnow on?
 Margrete (kuiskaten). Holmin luona Ylikartanossa.

Knudsen (kuiskaten). Minä otan heti hevosen ja lähden häntä

hakemaan. Minä olen varma siitä, että hän tulee kotiin. Koeta sinä
sillä aikaa rauhoittaa rouvaa — älä kiihota hänen mieltään!

Margrete (tylysti). Minä en toivo suuria sinun puuhistasi. Minä en

osaa valehdella, en voi tuutia häntä uneen, kun hänen silmänsä
kerran ovat avautuneet.

Knudsen (entiseen tapaansa). Margrete kulta! Kaikki kääntyy vielä

parhain päin.

Margrete. Ei milloinkaan niillä keinoin, joihin sinä turvaat. Minä niin

katkerasti kadun sitä, mitä sinulle myönsin. Minä olin hetkisen
sokeana, mutta nyt minä en milloinkaan mene naimisiin.

Knudsen (lähenee Eevaa). Minä poistun hetkeksi. Mutta ennen

lähtöäni pyytäisin, ettette loisi aivan suurta huomiota siihen, mitä
Margrete sanoo, sillä hänen sydämmessään on tuo sairas kohta.

Eeva. Ei, hän on ainoa meidän joukossamme, joka on terve. Hän

oli valveilla silloin, kuin minä vielä näin unta.

Knudsen. Menkää huoneeseenne, hyvä rouva, ja lukekaa hetkinen

jotain kirjaa, tahi pankaa vähäksi aikaa lepäämään. Minä saavun
heti, ja minä lupaan että…

Eeva. Kiitoksia paljon, Knudsen, hyväntahtoisuudestanne! Mutta

minulla ei enään ole mitään toivottavaa. (Knudsen menee ulos
eteisen ovesta.) Minä puhuttelen vielä kerran varatuomaria.
Margrete, tahdotko pitää vähän silmällä Haraldia?
 (Margrete menee puutarhaan.)

Yhdestoista kohtaus,

Eeva. Hatting.

Eeva (ovella). Herra varatuomari!

Hatting (tulee). Millä saatan teitä palvella, arvoisa rouva?

Eeva (koettaa puhua tyynesti). Isällä on siis oikeus ottaa lapset

kotoa ja panna heidät…

Hatting. Ja panna heidät kouluun, — o-on, kyllä asia on niin.

Eeva. Ja panna heidät vierasten ihmisten luokse asumaan, äidin

vastalauseesta huolimatta?

Hatting. On kyllä, laki on siinä selvää selvempi.

Eeva. Mistä ijästä alkaen hänellä on se oikeus?

Hatting. Mitä tarkotatte?

Eeva. Kuinka vanha lapsen tulee olla silloin, kuin isä saa sen
oikeuden? Ei suinkaan hän saa ottaa rintalasta äidin sylistä ja sitoa
sitä vieraan vaimon rinnoille, joka on peninkulmien päässä?

Hatting. Sellaista ei kukaan isä tietysti yritäkään, jos lapsi kerran

saapi hyvän hoidon hänen omassa kodissaan.

Eeva. Mutta jos isä tahtoo, jos sellainen oikku juolahtaa hänen
mieleensä, eikö äiti saa sitä estää?
 Hatting. Kuinka se olisi mahdollista?

Eeva. Ja te ette pidä sitä vääränä?

Hatting. Tässä maailmassa tapahtuu niin paljon vääryyttä, jota laki

ei voi estää eikä rangaista. Jos esim. vaimo kiusaa miehensä
kuoliaaksi…

Eeva. Niinkuin ei muka mies voisi kiduttaa vaimoansa kuoliaaksi!

Mutta eihän laki tunnusta vaimoa edes ihmiseksikään.

Hatting. Te erehdytte, hyvä rouva, laki asettaa vaimon hyvin

korkealle. Se luottaa hänen sanaansa niinkuin Jumalan sanaan. —
Onhan helppo tietää, kuka on lapsen äiti, mutta isästä ei yksikään
ihminen saa selkoa, ellei äiti sitä ilmoita. Laki luottaa hänen
sanaansa. Isän oikeus riippuu kokonaan äidin sanasta.

Eeva. Orjan sanasta.

Hatting. Hän ei ole mikään orja, hän on alamainen. Siksi hän on

omasta vapaasta tahdostaan antautunut. Kuka käski hänen mennä
avioliittoon?

Eeva. Miksi ette ole milloinkaan sanoneet meille sanaakaan siitä?

Miksi olette korein sanoin viekotelleet meitä luopumaan
ihmisoikeudestamme? (kiivaasti). Vastatkaa! miksi olette sen
tehneet!

Hatting. Teidän oma syynne on, jos ette ole sitä tietänyt. Sellainen
on avioliitto ollut maailman alusta, ja sellaisena sen täytyy pysyä, ja
se teille kyllä sanottiin silloin, kuin te siihen liittoon menitte.

Eeva. Minulleko? Ei milloinkaan!

 Hatting. Eikö pappi teille hääpäivänänne sanonut, että teidän
"tahtonne pitää miehenne ala annettu oleman?"

Eeva. Minä olen ollut hänelle alamainen, alamainen rakkaudessa,

sillä siitä tässä on kysymys, ei muusta. Minä olen uskonut hänelle
elämäni, enkä ole tahtonut pitää mitään itselläni. Minä en ole
milloinkaan tahtonut hallita, aina minä olen palvellut häntä ja lastani
kaikesta voimastani. Ellei se ole ollut kylläksi, niin minä kumminkin
tiedän, että minulla on ollut vilpitön tahto tukea häntä kaikessa. —
Olen tahtonut olla hänen uskollinen auttajansa.

Hatting. Se on kyllä kaunista, mutta kun vihkimäluvussa sanotaan,

että vaimon tahto pitää "miehen ala annettu oleman", niin se ei
merkitse, että vaimon tulee olla miehensä "auttaja" — hänen tulee
olla "alamainen".

Eeva (jäykästi). Kiitoksia hyvästä opetuksesta! Se riittää jo.

Hatting. Olen käytettävänänne, milloin vaan tahdotte, arvoisa

rouva.

(Menee.)

Kahdestoista kohtaus.

Eeva. Margrete.

Eeva (seisoo hetken mietteissään. Margrete tulee). Minä olen orja!

(Heittäytyy hänen syliinsä).

Margrete. Rouva kulta, rakas rouva, älkää itkekö noin. Älkää olko
noin toivoton! Knudsen on luvannut auttaa. Hän lähti herra
Rönnowin luokse.

Eeva. Ei siitä ole apua.

Margrete. Onhan toki, jos hän peräyttää aikeensa.

Eeva. Ei siitä ole apua. Ei mikään auta silloin, kuin ihminen on

turvattomana toisen käsissä… Harald ei ole ainoa, jonka minä
kadotan ainiaaksi… Jos minulle nyt syntyisi toinen…

Margrete. Lapsi! Niinkö, rouva? — Luuletteko…

Eeva. Minä tiedän sen… olen nyt tullut varmuuteen siitä ja olisin
juuri tänäin tahtonut ilmoittaa sen miehelleni. Lapsi raukkani, sinut
riistetään äidin sylistä!

(Itkee, pää Margreten olalla).

Margrete. Kyllä kaikki kääntyy taas hyväksi.

Eeva. Ei koskaan, ei tässä elämässä. — Et usko, kuinka iloiseksi

minä tulin siitä mitä havaitsin. Meillä oli ennen Harald poikaamme
kaksi pienokaista. Ne otti meiltä Hän, joka riistää meiltä
rakkahimpamme sulasta rakkaudesta… ja minä ikävöitsin Rönnowia
niin hartaasti saadakseni ilmoittaa hänelle uutisen. Meidän
välillämme oli ollut hiukan erimielisyyttä, mutta se ei ollut vaarallista,
sillä tiesihän mieheni, että minä tarkoitin hänen parastaan. Mutta
sillaikaa kuin minä kaihomielin häntä odottaisin, vehkeili hän minua
vastaan ja lähetti tämän pyövelin…

Margrete. Rouva, lähettäväthän monet hellät vanhemmat lapsensa

kaupunkiin kouluun.
 Eeva. Niin kyllä, silloin kuin se on heidän mielestään eduksi
lapselle tai kun he eivät muulla tavoin voi hankkia hänelle opetusta.
Mutta me olemme varakkaita, ja minä tiedän, että Harald on liian
pieni joutuakseen pois kotoa. Minä tiedän, että tässä tehdään
lapselle vääryyttä. Eikö ole kauheaa, ettei äidillä, joka sen käsittää,
ole oikeutettu suojella lastansa?

Margrete. Ehkä herra Rönnow tahtoo…

Eeva. Jos minä puhuin liian rohkeasti, niin Rönnow itse on siihen
syypää. Hän itse on nämät yksitoista vuotta opettanut minua
pitämään itseäni hänen vertaisenaan. Mutta se oli väärin — se oli
verinen vääryys minua kohtaan. Naimisiin mennessämme minä olin
nuori ja hento, silloin hän varmaankin olisi voinut taivuttaa minut
alamaisekseen, mutta hän on antanut minun vapaudessa kasvaa
ihmiseksi — ja nyt minusta tahdotaan yht'äkkiä tehdä Griseldis… Ei,
minä en voi!

Margrete. Ei — se ei saa tapahtua!

Eeva. Nyt hän ottaa minun ainoan lapseni, ja kun tuo toinen
syntyy, silloin täytyy minun taas sanoa: minä ja minun lapseni, me
olemme sinun omiasi, tee meille mitäs tahdot.

Margrete. Ei, rouva, sitä te ette tule sanomaan.

Eeva. Minä en voi sanoa niin… minä en saata sitä koskaan oppia.
Hän on itse tehnyt sen minulle mahdottomaksi. Sano, Margrete,
olenko minä elinijäkseni myöty? Enkö voi koskaan päästä vapaaksi?
Mitä sinä tekisit minun sijassani?

Margrete. Mitä minä tekisin, se on eri asia. Sitä te ette voi.

 Eeva. Voin kyllä! Minä voin mitä tahansa. — Sano mitä sinä tekisit.

Margrete. Minä luulen… minä tiedän, etten voisi olla täällä

päivääkään tämän jälkeen. Minä pakenisin!

Eeva. Pakenisit?

Margrete. Pakenisin lapseni kanssa — rientäisin kauas pois, etsisin

rauhaisan paikan. Siihen minä asettuisin lapsineni, eläisin siinä ja
tekisin työtä lapseni hyväksi.

Eeva. Työtä — ah, se on parasta.

Margrete. Jos te lähdette, niin minä tulen mukaan. Me pitäisimme

yhdessä huolen Haraldista — ja siitä toisesta — ja siihen me kyllä
pystymme, sillä minä olen taitava ompelija ja minulla on hyvä
ompelukone. Ja minä olen tottunut monenlaiseen työhön, ja olen
tehnyt kovaa työtä. Onpa minulla vähän rahaakin säästössä.

Eeva. Kiitos, Margrete, — sinä olet minun ainoa ystäväni! Me

mietimme asiaa huomiseksi.

Margrete. Silloin se on myöhäistä.

Eeva. Myöhäistäkö?

Margrete. Kun minä kävin puutarhassa Haraldia etsimässä, niin

minä kuulin hänen juttelevan rouva Hattingin kanssa. Rouva Hatting
kysyi minulta, joko olimme panneet hänen vaatteensa
matkalaukkuun.

Eeva. Kenenkä vaatteet?

 Margrete. Haraldin. Hän sanoi, että Haraldin oli määrä lähteä
heidän kanssaan kaupunkiin.

Eeva. Tänä iltanako?

Margrete. Niin, jotta hän ennättäisi hyvissä ajoin aamulla

tutkintoon. Niin oli herra Rönnow määrännyt. Kyllä kai se on
kirjeessä.

Eeva. Kirjeessä — ei! — Mutta lienenkö minä edes lukenut kirjeen

loppuun? (ottaa kirjeen esille.) "Oma rakas" — valhettelija!… "Minä
olen pannut hänet täyshoitoon Hattingille; siellä hänen on hyvä olla.
Hän saa seurata tänä iltana Hattingin herrasväkeä kaupunkiin
ennättääkseen hyvissä ajoin huomisaamuna kouluun. Sinun" —
Margrete, kutsu Harald sisään, meidän täytyy heti rientää pois.

Margrete. Hän on juuri portaitten edessä. Harald!

Kolmastoista kohtaus.

Eeva. Margrete. Harald (puutarhasta).

Harald (ovessa). Äiti kulta!

Eeva. Oma pikku poikani, tule äidin luo (syleilee lasta). Onko sinun
takkisi eteisessä?

Harald. On, äiti, minä olin juuri menossa sitä hakemaan. Minähän
pääsen tänäin kaupunkiin.

Eeva. Mistä sinä sen tiedät?

 Harald. Rouva tuolla ulkona sanoi, että isä lähettää minut hänen
kotiinsa jo tänä iltana.

Eeva. Sanoiko hän?

Harald. Sanoi. Se on oikein kiltti rouva. Äiti, minä juoksen

hakemaan takkini.

Eeva. Tahdotko mennä pois äidin luota?

Harald. Minä tulen takaisin huomenna, kun tutkinto on ohitse.

Mutta sitten minä taas menen hänen luokseen ensi viikolla, kun
koulu alkaa. Ja hän sanoo, että siellä on niin hauskaa, siellä on
paljon iloisia poikia, ja me leikimme aina välitunnilla. Ja minä saan
asua hänen luonaan, ja minulla on oikein oma huone, ja siellä on
pöytä ja tuoli ja uuni. Ja siellä on puutarhakin ja paljon omenapuita
ja päärynöitä, ja iso koira, jonka nimi on Hektor.

Eeva. Mutta Harald, hennotko sinä todellakin jättää oman äidin?

Harald. En, äiti kulta! Minä en jätä sinua, minä tulen kotiin joka
sunnuntai. Mutta se on niin hyvä rouva, hän kertoi minulle hauskoja
satuja ja sanoi, että minä saan kutsua häntä tädiksi, ja hän sanoo
olevansa minulle aivan niinkuin äiti.

Eeva. Etkö sinä sanonut, että sinulla on äiti?

Harald. Sen hän kyllä ilmankin tietää. Mutta hän sanoi, että siellä
on niin hauskaa, hän leikkii minun kanssani aina, kun minä pääsen
koulusta, ja sitten me menemme rantaan ja purjehdimme veneellä
kauas ja saamme nähdä kaikki suuret laivat. Ja vuoden päästä minä
pääsen Köpenhaminaan. — Mutta, äiti, sinun on paha mielesi.
 Eeva. Oma pikku poikani, sinä et saa lähteä äidin luota. Äiti ei
jaksa sitä kestää — äidillä ei ole ketään muita kuin sinä, äidin pikku
poika. Me lähdemme yhdessä.

Harald. Yhdessäkö? Enkö minä sitten pääsekään kaupunkiin ja

veneeseen purjehtimaan?

Eeva. Eipä tiedä, vaikka vielä saisit purjehtia isossa laivassa. Mutta
nyt Margrete pukee yllesi, sillä me lähdemme heti.

Harald. Hetikö? Sitten minun täytyy mennä sille rouvalle

sanomaan. Nekin tahtovat lähteä heti.

Eeva. Ei sinun tarvitse mennä. Margrete, mene sisälle Haraldin

kanssa ja pistä joutuun vähän vaatteita mukaan. Minä tulen heti
perässä.

(Margrete ja Harald menevät Eevan huoneeseen.)

Neljästoista kohtaus.

Eeva. Hetkisen perästä Rönnow. Sitten rouva Hatting ja Margrete.

Eeva. Ei, minä en voi — en voi! He varastavat lapsen sydämmen

minulta. — Ja mitä tästä sitten tulee? — Kuinka saattaa elää
vankina? — Ei, minun täytyy päästä pois!

Rönnow (astuu sisälle). Pois?

Eeva (säpsähtää). Niin, pois! pois täältä! Ulos orjuudesta! Minä en

voi sitä kestää.

Rönnow. Oma rakas…

 Eeva. Sinä valhettelet — se aika on ohitse. Nyt kysytään vaan,
kenellä on oikeus.

Rönnow. Kuulehan…

Eeva. Sinä olet laki kädessä riistänyt minulta kaikki, mitä minulla
oli…

Rönnow. Kuule, mitä minä sanon…

Eeva. Sinä olet odottanut yksitoista vuotta… sinä olet ollut

kärsivällinen… mutta nyt kärsivällisyys on loppunut… kaikella on
loppunsa…

Rönnow (koettaa turhaan saada suunvuoroa). Eeva, sinä et saa…

Eeva. Mutta oletko myöskin ajatellut, että sinun oikeutesi riippuu

minun sanastani; jos minä otan sanani takaisin, niin sinun oikeutesi
on maahan tallattuna.

Rönnow (kiivaasti). Anna minun toki puhua…

Eeva. Mitäs teet, jos minä kiedon käteni Haraldin kaulaan ja

sanon: Älä kajoo häneen! hän on minun… minä olen hänen äitinsä,
mutta… sinä… sinä et ole hänen isänsä.

(Viimeisen kohtauksen lopussa on rouva Hatting tullut

sisälle ja Margrete ilmestyy Eevan kamarin ovesta. Viimeiset
sanat sanottuaan menee Eeva Margreten ohitse
huoneeseensa ja lukitsee oven.)

Rönnow (rientää hänen perässään). Eeva!

 Neljäs näytös.

Ruokasali.

Ensimmäinen kohtaus.

Margrete. Sitten Tokslund.

Margrete (lähenee Eevan ovea). Rouva, rouva kulta, avatkaa! Se

on Margrete… Ei, hän ei tahdo puhua kenenkään kanssa.

Tokslund (raottaa ruokasalin ovea). Margrete, kuulkaa!

Margrete. Tokslund, mitä tahdotte?

Tokslund. Mikä rouvan on? Minä olin mäellä, josta saatoin nähdä
hänen huoneeseensa. Hän istui pöydän ääressä — pää pöydällä,
aivan käsien peitossa — tuolla lailla noin (osoittaa). Se minusta
näytti niin oudolta, että minun täytyi tulla sisälle häntä
puhuttelemaan.

Margrete. Hän ei tahdo tavata ketään. Hän on lukinnut ovensa.

Tokslund. Hyvä Jumala, mitä ne ovat hänelle tehneet? Jos ne ovat

tehneet rouvalle pahaa, niin minä sanon, että se on kelvoton teko.
Sanokaa minulle, kuinka asia on, minä tahdon tehdä mitä hyvänsä
hänen puolestaan!

Margrete. Minä en saata sanoa. Oletteko nähnyt Knudsenia?

Tokslund. Olen kyllä. Hän kävi meillä ja pyysi minulta hevosta

hakeaksensa herra Rönnowia kotiin. Mutta minun hevoseni eivät
olleet kotona. Sitten hän meni hankkimaan hevosta muualta.

Margrete. Eikö hän siis tuonutkaan herraa kotiin?

Tokslund. Ei, herra Rönnow tuli yksinään heti sen jälkeen, kuin
Knudsen oli lähtenyt meiltä. Hän tuli jalkaisin, ja oli läpi hiestynyt ja
tomuinen ja niin kiiruissaan, ettei huomannut minua, vaikka tuli tiellä
vastaani. Knudsen on varmaankin mennyt Ylikartanoon. Enkö minä
voi millään tavoin auttaa?

Margrete. Tässä ei tiedä mitä tekisi.

Tokslund. Mutta jos jotain voisi tehdä, niin teidän täytyy sanoa
minulle. Sillä rouvan puolesta minä tahdon tehdä vaikka mitä. Minä
olen vaan talonpoikainen mies, mutta minulla on vaikutusvaltaa tällä
paikkakunnalla. Tietäkää se!

Margrete. Hyvä Tokslund. Paljon kiitoksia hyvästä tahdostanne.

Mutta nyt meidän täytyy lähteä täältä, varatuomarin herrasväki tulee
sisälle.

(Margrete ja Tokslund poistuvat eteisen ovesta.)

Toinen kohtaus.

Hatting. Rouva Hatting.

Hatting. Hän on mennyt kamariinsa ja lukinnut ovensa. Rönnow

on useita kertoja käynyt oven takana ja pyytänyt ja rukoillut, että
rouva päästäisi hänet sisälle, että hän edes antaisi hänen sanoa
muutaman sanan, mutta rouva ei vastaa.

Rouva Hatting. Onko hän aivan yksin kamarissaan?

 Hatting. Aivan yksin. Ei edes Harald ole mukana. — Poika
juoksentelee iloisena puutarhassa, niinkuin ei mitään olisi
tapahtunut. Minun mielestäni meidän sopisi ilman muitta mutkitta
ottaa poika mukaamme, mutta Rönnow ei siihen suostu.

Rouva Hatting. Mitähän se Rönnowin rouva aikoo?

Hatting. Sitä hän ei suinkaan itsekään tiedä. Sellaisia te naiset

olette.

Rouva Hatting. Häntäkö sinä sanot naiseksi?

Hatting. Tietysti. Eikö hänen käytöksensä sitä todista?

Rouva Hatting. Luuletko sinä, että todellinen nainen voisi

käyttäytyä tuolla lailla?

Hatting. Uskotko sinä sitä juttua Haraldista, jolla hän aikoi pelottaa
Rönnowia?

Rouva Hatting. Kuka voisi sitä epäilläkään? Olisihan aivan

mahdotonta, että kukaan nainen julkeisi sanoa itsestään noin
hirveätä, noin häpeällistä, ellei se olisi tosi.

Hatting. Mutta sinähän vast'ikään sanoit, ettei hän edes ole

nainen.

Rouva Hatting. Ah!

Hatting. Minä sanon sinulle, Lili, että sinä et ymmärrä

naisellisuutta.

Rouva Hatting (syvästi loukattuna, kiihkeästi). Mitä? Minäkö en

ymmärtäisi naisellisuutta?
 Hatting. Et, sinä et ymmärrä naisellisuutta luonnon tilassa, siksi
sinä olet liian hienostunut, mutta sinä ymmärrät erinomaisen hyvin,
mitä naisellisuus vaatii seuraelämässä, mikä sopii naiselle ja tekee
hänet miellyttäväksi.

Rouva Hatting. Eikö se juuri olekin tosi naisellisuutta?

Hatting. Tietysti! Tuota toista lajia ei tavata muualla kuin

aarniometsissä tai paradiisissa. Ellei sitä pidetä kurissa, niin se
tuhoaa koko yhteiskunnan.

Rouva Hatting. Mutta mikä ihme olisi saanut hänet sanomaan

tuollaista itsestään, ellei siinä olisi perää?

Hatting. Sula itsepäisyys, ei mikään muu. Tuollainen kesytön

vaimoihminen, jonka tahtoa ei kukaan ole taivuttanut, ei se hevillä
hellitä. Ennen hän antaisi kiduttaa itsensä kuoliaaksi, ennenkuin hän
väistyisi tuuman verrankaan puolustus-asemastaan. Hän ei ole
ennen huomannut, että Rönnowillakin on hiukan sananvaltaa, kun
hänen omasta pojastaan päätetään, ja kun hän nyt saa sen tietää
eikä tahdo sitä myöntää, niin hän keksii mukavan koukun: väittää
ettei Rönnow muka ole Haraldin isä. Sillä hän luulee riistävänsä
Rönnowilta kaiken oikeuden poikaan. Se tietysti on hurja valhe, josta
hänelle ei ole vähääkään apua, mutta sen hän nyt on keksinyt muka
pelastuksekseen, sillä hänellä ei ole aavistustakaan laista ja
oikeudesta.

Rouva Hatting. Sitä minä vaan en usko. — Mutta mitäs hänen

miesparkansa sanoo?

Hatting. Hän on ihan suunniltaan. Jos hänellä vaan olisi puoletkin

siitä luonteen voimasta, mikä hänen rouvallaan on, niin kaikki olisi
pian taas oikealla tolallaan. Mutta nyt hän vetää sitä virttä, että minä
muka en ole kyllin hienotunteisesti kohdellut hänen rouvaansa,
vaikka minä olen ollut perin kohtelias ja olen lauhkeana kuunnellut
noita loppumattomia loruja, joilla hän ja hänen ystävänsä Knudsen
ovat koetelleet minun kärsivällisyyttäni.

Rouva Hatting. Knudsen! Valtiopäivämieskö?

Hatting. Niin, se, joka siksi pyrkii.

Rouva Hatting. Niin — hän on paljon oleskellut heidän

perheessään entiseen aikaan. Ja rouva Rönnow puhui hänestä
erinomaisella lämmöllä päivällispöydässä.

Hatting. Niin, kyllä he näkyvät olevan hyvissä väleissä.

Rouva Hatting. Hatting! mitä jos se olisi hän?

Hatting. Kylläpä sinulla on vilkas mielikuvitus. — Pitänee tästä jo

pian lähteä kotia päin.

Rouva Hatting. Odotetaan toki edes puolen tuntia! Täytyyhän

meidän ensin saada vähän selkoa asiasta.

Hatting. Olkoon menneeksi! Ehkäpä minä Rönnowin kamarista

löydän sikarin suuhuni ja sanomalehden käteeni.

(Menee Rönnowin huoneeseen.)

Kolmas kohtaus.

Rouva Hatting. Rönnow.

 Rouva Hatting. Kunpahan saisi käsiinsä jonkun vanhan palvelijan,
joka tietäisi jotain. — Mutta täällä ei näy ketään. (Rönnow tulee
eteisestä.) Herra Rönnow! Ettekö vielä ole saanut puhutella häntä?

Rönnow. En, minä koetin päästä sisälle toista tietä. Mutta hän on
lukinnut molemmat ovet, eikä vastaa, vaikka minä huudan häntä.

Rouva Hatting. Voi, kuinka minä säälin teitä. Enkö voi millään
tavalla auttaa?

Rönnow. Tässä ei auta mikään. Minä olen käyttäytynyt kurjasti

häntä kohtaan.

Rouva Hatting. Tekö?

Rönnow. Minun olisi pitänyt itse sanoa se hänelle, — jos koko tuo
tuumani nyt on oikea, niin… jos se on oikea…! Minä en voinut mennä
Holmin luokse. Minä riensin vaunujen jälessä kotiin, mutta tulin liian
myöhään.

Rouva Hatting. Te tiedätte, että minä satuin tulemaan sisälle juuri

silloin, kuin teidän rouvanne sanoi nuo viimeiset onnettomat sanat.

Rönnow. Ne olivat vääryyttä kärsineen vaimon sanat.

Rouva Hatting. Älkää pahastuko, herra Rönnow, mutta minun

mielestäni te ette millään tavoin ole tehnyt hänelle vääryyttä. Te
olette ainoastaan tehnyt sen, mikä on miehen oikeus ja velvollisuus.

Rönnow. Sitä te ette pysty arvostelemaan.

Rouva Hatting. Pois se minusta, että minä ketään tuomitsisin,

mutta jos luomme huomiota siihen, mitä teidän rouvanne sanoi, niin
silloinhan te olette sorrettu ja hän syyllinen.

Rönnow. Rouva Hatting! Eeva on itse totuus ja uskollisuus. Hän ei

ole milloinkaan valhetellut minulle.

Rouva Hatting. Sitä enemmän on syytä käsittää todeksi se, mitä

hän tänäin sanoi.

Rönnow. Minä sanon teille, että teidän halpa epäluulonne ei

saavuta minun vaimoani.

(Menee puutarhaan.)

Rouva Hatting. En minä tahdo ketään epäillä — enhän toki! — Voi,

kyllä ne aviomiehet ovat sokeita!

Neljäs kohtaus.

Rouva Hatting. Margrete. Rönnow (seisoo ovessa ja katselee ulos).

Rouva Hatting (itsekseen). Tuo on varmaankin hänen uskottunsa

(lähenee Margreteä). Oletteko kuullut mitään rouvasta?

Margrete. En.

Rouva Hatting. Kunpa nyt tietäisi, mitä olisi tehtävä! Mitä jos
haettaisiin Knudsen!

Margrete. Knudsen!

Rouva Hatting. Niin, rouva Rönnow näkyy suuresti luottavan

häneen.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookmasss.com