(eBook PDF) Introduction to International

Relations pdf download

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-introduction-to-
international-relations/

Download more ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(eBook PDF) Introduction to International Relations

Theories and Approaches 7th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-introduction-to-
international-relations-theories-and-approaches-7th-edition/

(eBook PDF) The Globalization of World Politics An

Introduction to International Relations 5th

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-globalization-of-
world-politics-an-introduction-to-international-relations-5th/

(eBook PDF) The Globalization of World Politics: An

Introduction to International Relations 7th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-globalization-of-
world-politics-an-introduction-to-international-relations-7th-
edition/

(eBook PDF) The Globalization of World Politics: An

Introduction to International Relations 6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-globalization-of-
world-politics-an-introduction-to-international-relations-6th-
edition/
(eBook PDF) The Globalization of World Politics: An
Introduction to International Relations 8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-globalization-of-
world-politics-an-introduction-to-international-relations-8th-
edition/

(eBook PDF) International Relations 3rd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-international-
relations-3rd-edition/

(eBook PDF) International Relations Perspectives 5th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-international-relations-
perspectives-5th-edition/

(Original PDF) Parent-Child Relations An Introduction

to Parenting (10th Edition)

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-parent-child-
relations-an-introduction-to-parenting-10th-edition/

(eBook PDF) International Relations, Brief Edition 8th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-international-relations-
brief-edition-8th-edition/
introduction to
international
relations
Enduring Questions
& Contemporary Perspectives

Joseph G. John Michael

Grieco Ikenberry Mastanduno
 The Feminist Tradition 96
Feminist Assumptions 96
Feminist Propositions 97
Comparing Traditions 99
Revisiting the Enduring Question and Looking Ahead 102

4. The Analysis of Foreign Policy 104

ENDURING QUESTION:
What factors most influence the foreign policies of states?
Foreign Policy Analysis: Connections to International
Relations and Core Concepts 106
The Study of International Relations and the Analysis of
Foreign Policy 106
Foreign Policy Interests 107
Foreign Policy Strategy 107
The Sources of Foreign Policy 112
Sources of Foreign Policy at the Individual Level of Analysis 113
Sources of Foreign Policy at the State Level of Analysis 114
Sources of Foreign Policy at the International Level of Analysis 123
How and Why States Change Their Foreign Policy 126
Sources of Foreign Policy Change at the Individual Level of
Analysis 126
Sources of Foreign Policy Change at the State Level of Analysis 129
Sources of Foreign Policy Change at the International Level
of Analysis 132
Revisiting the Enduring Question and Looking Ahead 133

II. WAR AND PEACE: AN INTRODUCTION TO

SECURITY STUDIES 137
5. War and Its Causes 138
ENDURING QUESTION:
Why is war a persistent feature of international relations?
Wars between Countries 140
Types of Military Conflicts between Countries 140
Incidence of International Military Conflicts 142
Lethality of International Wars 144
Immediate Causes of War 147
Underlying Causes of War: the Individual Level of Analysis 151
Misperception, Crisis Escalation, and War: the Role of Stress
and ‘Motivated Biases’ 152
Social Psychology of Small Groups: Groupthink 153
Personality Traits of Leaders: Over-Optimism 155
Underlying Causes of War: the State Level of Analysis 157
Domestic Economic Systems and War 157
Domestic Political Institutions and Governmental Processes 157

Contents ix
 Underlying Causes of War: the International Level of
Analysis 160
Anarchy as a Permissive Condition for War 160
Anarchy as a Propellant of International Conflict 160
Internal Wars and their Causes 163
Internal Wars and International Peace and Security 163
Internal Wars: Types and Trends 164
Causes of Internal Wars 168
Revisiting the Enduring Question and Looking Ahead 171

6. Pathways to Interstate Peace 174

ENDURING QUESTION:
What factors make it more likely that states will
resolve their differences and avoid war?
The International Distribution of Power as a Condition
for Peace 176
Balance of Power 176
Hegemony 177
State Strategies for Achieving Interstate Peace 178
Diplomacy 178
Power Balancing 182
International Law and Institutions as Mechanisms for
Peace 185
Essential Features of International Law and Institutions 185
Three Experiences with International Law and Institutions:
the League of Nations, the United Nations, and the European
Union 188
Transnational Mechanisms for Peace 196
Economic Interdependence 196
A Possible International Community of Democratic Nations 199
Peace Movements and Global Civil Society 202
Revisiting the Enduring Question and Looking Ahead 204

7. Weapons of Mass Destruction 206

ENDURING QUESTION:
How have weapons of mass destruction, and in particular
nuclear weapons, changed the practice of international
relations?
Nuclear Weapons 208
The Nuclear Revolution 213
Assured Destruction and the Peculiar Logic of MAD 213
Should Governments Prepare to Fight Nuclear War? 217
Living with MAD: Arms Control Efforts 220
Does MAD Still Exist Today? 222
Nuclear Proliferation and Efforts to Halt it 223
Obtaining Nuclear Capability: Difficult But Not Impossible 224
Why do States Want Nuclear Weapons? 226

x Contents
 How Dangerous is Nuclear Proliferation? 228
Efforts to Halt Proliferation: The Grand Bargain 230
Chemical and Biological Weapons 235
How They Work and Efforts to Control Them 235
Comparing Nuclear, Biological, and Chemical Weapons 238
Weapons of Mass Destruction and Terrorism 240
The Emergence of Cyber-Warfare 241
Revisiting the Enduring Question and Looking Ahead 242

III. WEALTH AND POWER: AN INTRODUCTION TO

INTERNATIONAL POLITICAL ECONOMY 245
8. International Economics: Basic Theory and Core
Institutions 246
ENDURING QUESTION:
How do politics shape the global economy?
Basic Elements of International Trade Theory and
Policy 248
Building Blocks for Analysis: Consumption and Production 248
Comparative Advantage 249
The Gains from Trade 251
Why do Countries Protect Themselves from Trade? 253
Basic Elements of International Money 257
National Exchange-Rate Systems 258
Fixed Exchange-Rate Systems: Benefits and Problems 263
Multinational Enterprises and International Political
Economy 265
Definition and Characteristics of Multinational Enterprises 265
Importance of MNEs to the World Economy 267
Political Issues Surrounding MNEs 268
The Institutions of the World Economy 272
International Trade: From ITO to GATT to WTO 272
International Finance: Why is the IMF so Controversial? 277
Global Governance: From the G-7 and G-8 to the G-20 281
Revisiting the Enduring Question and Looking Ahead 284

9. Power, Politics, and the World Economy 286

ENDURING QUESTION:
How do governments use international economic
relations to further national political objectives?
Two Great Eras of Economic Globalization 288
States and Markets: Three Great Traditions of
Thought 292
Economic Liberalism 292
Economic Nationalism 294
Marxism 295

Contents xi
 States and Markets in a World of Anarchy 296
The Two-Sided Government: Managing Domestic and
International Relations 297
State Building, War, and Markets 307
Great Powers and the World Economy 310
Leadership and the Liberal World Economy 312
The Contemporary World Economy: Globalization
and its Challenges 314
Revisiting the Enduring Question and Looking Ahead 316

10. Dilemmas of Development 318

ENDURING QUESTION:
How does participation in the world economy help or
hinder the economic development of poorer countries?
What, and Where Are the Developing Countries? 320
What is Economic Development? 320
Growth Experiences of Different Groups of Developing Countries 321
International Relations and Challenges to Developing
Countries 323
Failure to Develop: A Legacy of Colonialism? 323
Difficulties in Development 324
Is International Trade a Path to Development? 326
Developing Countries and Market-Controlling Trade Strategies 327
Developing Countries and Market-Accepting Trade Strategies 329
Is International Finance a Path to Development? 332
International Financial Flows: Meaning, Types, and Magnitudes 332
Financial Flows: Opportunities and Challenges for Developing
Countries 335
Development Strategies and Emerging Great Powers –
the BRICS 342
China 343
India 345
Brazil 347
Russia 348
South Africa 350
Revisiting the Enduring Question and Looking Ahead 351

IV. CONTEMPORARY CHALLENGES AND THE

FUTURE OF INTERNATIONAL RELATIONS 355
11. Non-state Actors and Challenges to Sovereignty 356
ENDURING QUESTION:
Can the State Continue to Overcome Challenges to its
Authority?
States, Sovereignty, and the Westphalian System 358
Challenges to Sovereign States 360
Piracy 362

xii Contents
 Weak/Failed States 364
Terrorism 371
Technology and the Privatization of War 374
International Responses to Non-State Actors 377
Global Response to Failed States 379
Whither the State? 384
Revisiting the Enduring Question and Looking Ahead 386

12. The Environment and International Relations 388

ENDURING QUESTION:
How does the natural environment influence
international relations?
Sources of Problems for the Global Environment and
Natural Resources 390
Negative Externalities 390
The Tragedy of the Commons 391
Challenges for the World’s Environment and Natural
Resources 394
Problems with the Atmosphere 394
Damage to the World’s Water Resources 399
Damage to the Land 403
Management of International Environmental Problems 406
Unilateral Responses 406
Bilateral Efforts 407
Multilateral Approaches 407
Revisiting the Enduring Question and Looking Ahead 413

13. Facing the Future: Six Visions of an Emerging

International Order 416
ENDURING QUESTION:
Will the international system undergo fundamental change in
the future?
Model 1: A World of Geo-Economic Competition 418
Characteristics of Geo-Economic Competition 418
International Trends 422
Contrary Evidence and Questions 424
Model 2: A Return to Multipolarity 426
Characteristics of Multipolarity 428
International Trends 428
Contrary Evidence and Questions 430
Model 3: A New Bipolarity 432
Characteristics of a New Bipolarity 433
International Trends 434
Contrary Evidence and Questions 435
Model 4: A Democratic Peace 436
Characteristics of Democratic Peace 436

Contents xiii
 International Trends 438
Contrary Evidence and Questions 439
Model 5: A Clash of Civilizations 442
Characteristics of a Clash of Civilizations 442
International Trends 443
Contrary Evidence and Questions 444
Model 6: Global Fracture: Pre-modern, Modern, and
Post-Modern Zones 446
Characteristics of Global Fracture 446
International Trends 449
Contrary Evidence and Questions 450
Looking Back: A Reminder to Focus on Enduring
Questions 451

Glossary 454
References 475
Index 495

xiv
List of Features

Box 1.1 Enduring Questions in International Relations 14

Making Connections, Theory and Practice

Box 2.1 Religious Identity and the Franco-Ottoman Military Alliance 38
Box 3.1 Realism and State Rationality – the Issue of State
Self-Defeatism 73
Box 4.4 The Influence of Bankers on Foreign Policy across Countries 125
Box 5.5 Institutional Politics and War: The US Oil Embargo Against
Japan, 1941 158
Box 6.2 Realist Theory on International Law, Institutions and
Government Actions 187
Box 7.2 The Logic of MAD versus the Cold War Nuclear Strategies of
the United States and Soviet Union 216
Box 8.2 The Economic Logic of Specialization and Trade versus the
Political Power of Domestic Interest Groups 256
Box 9.3 The Trade Dispute over China’s ‘Rare Earth’ Mineral Exports 305
Box 10.3 Foreign Aid and Economic Development in Africa 338
Box 11.3 State Sovereignty 375
Box 12.1 The Tragedy of the Commons and Deforestation of
Tropical Forests 393
Box 13.3 The Future of NATO under Multipolarity 431

Making Connections, Then and Now

Box 2.2 The Persistence of the Munich Analogy 49
Box 3.3 Changing Character of Economic Doctrines 81
Box 4.3 Presidents Woodrow Wilson, Harry Truman, and Barack
Obama on Working with Congress on Foreign Policy 122
Box 5.1 Conflict of Interest over Domestic Political Regimes: the French
Revolutionary Period in the 1790s and the Build-up to the
US Invasion of Iraq in 2003 148

List of Features xv
 Box 6.1 The Growth of Modern International Diplomacy 179
Box 7.5 Proposals from US Political Elites for a Nuclear-Free World 234
Box 8.4 Trade-Dispute Settlement in the GATT and WTO 275
Box 9.1 The Rise of a Liberal World Economy 289
Box 10.1 State Leaders Describe the Importance of National Economic
Self-Sufficiency 325
Box 11.1 Pirates in the Seventeenth and Twenty-first Centuries 365
Box 12.2 From Sporadic Over-Fishing to Possible Collapse of Vital
Marine Life 402
Box 13.2 Regional Economic Blocs 426

Making Connections, Aspiration versus Reality

Box 2.3 The United States and Support for Democracy during the
Cold War 55
Box 3.4 Liberal Visions of Shared Benefits of Economic Growth 87
Box 4.1 US Foreign Policy toward China, 2009 108
Box 5.4 Pre-Conflict Aspirations of Leaders and the Realities of War 155
Box 6.3 Collective Security versus Britain’s Abandonment of
Czechoslovakia 191
Box 7.3 Government Advice on Preparing for Nuclear War versus
Government Response to Hurricane Katrina 218
Box 8.3 Dollarization in Central and South America 262
Box 9.4 Free Trade in Principle, Not Practice 308
Box 10.4 Developed Countries’ Pledges and Performance on Official
Development Assistance 340
Box 11.2 Building the Afghanistan State 368
Box 12.3 Compliance with the Kyoto Protocol 409
Box 13.4 Revolutionary Upheaval in the Middle East 440

Differing Perspectives
Box 2.4 The Cuban Missile Crisis of October 1962 57
Box 3.2 China, Southeast Asia, and the Security Dilemma 76
Box 4.2 Explaining Iraq’s Foreign Policy and Decision to Go to War
in 1991 115
Box 5.2 Conflict of Interest over Territory: Taiwan, China, and the
Risk of Military Conflict in East Asia 150
Box 6.5 Liberals and Realists on Interdependence and the Rise of China 202
Box 7.1 Were Nuclear Attacks on Japan Needed to End World War II? 209
Box 8.1 Infant-Industry Protection in Developing Countries 255
Box 9.2 The Chinese Government and Google 291
Box 10.2 Fernando Henrique Cardoso on the Benefits of International
Economic Integration 331
Box 11.4 How to Cope with the Threat of International Terrorism 379
Box 12.4 The United States, India, and Greenhouse Gas Emissions 410
Box 13.5 The Clash of Civilizations 445

xvi List of Features

Differing Theoretical Approaches
Box 3.5 Sources of Change in International Relations 100
Box 4.5 Why Did the United States and the European Community
Impose Economic Sanctions against South Africa? 130
Box 5.3 Constructivist and Feminist Interpretations of Groupthink
and the Bay of Pigs 154
Box 6.4 The Role and Significance of the United Nations 194
Box 7.4 Why Don’t More States Pursue Nuclear Weapons? 229
Box 8.5 Realist, Liberal, and Constructivist Views on the Prospects
for an Ambitious G-20 Agenda 282
Box 9.5 Why has China Embraced International Institutions? 312
Box 10.5 The Future of the BRICS 343
Box 11.5 The Future of the Nation-State 385
Box 12.5 Factors Affecting the Likelihood of a Comprehensive
Climate-Change Agreement 412
Box 13.1 Explaining the End of the Cold War 421

List of Features xvii

 List of Illustrative Material

Figures
3.1 World Trends in Governance, 1800–2010 84
5.1 Incidence of Interstate Wars, 1816–2007, and During and
After the Cold War 142
5.2 Incidence of Militarized Interstate Disputes, 1816–2010,
and During and After the Cold War 143
5.3 Severity of Militarized Interstate Disputes, 1900–2010 144
5.4 Incidence of Extra-state Wars, 1816–2007, and During and
After the Cold War 145
5.5 Battlefield Deaths in Interstate and Extra-state Wars, 1816–2007,
and During and After the Cold War 146
5.6 The Prisoner’s Dilemma 162
5.7 Incidence of Internal Wars, 1816–2007, and During and After
the Cold War 165
5.8 Lethality of Internal Wars, 1816–2007, and During and After
the Cold War 166
5.9 International Interventions in Internal Wars, 1816–2007, and
During and After the Cold War 167
6.1 International Organizations by Year and Type, 1909–99 179
7.1 Timeline of Nuclear Arms Control Agreements and Treaties 221
7.2 A Schematic Diagram of an Implosion Bomb 224
8.1 Hypothetical US Production Possibilities Frontier 249
8.2 Specialization and Trade: the United Kingdom and Vietnam 251
8.3 Determination of Exchange Rates: Canadian Dollar and Swiss franc 259
8.4 US Dollar/Chinese Renminbi Exchange Rate, 2000–12 264
8.5 Global Economic Significance of MNEs, 1990–2011 268
8.6 The Kindleberger Spiral of Declining World Trade 273
9.1 Merchandise Exports as Per Cent of GDP in 1990 Prices,
5 Countries and World, 1870–2007 289
9.2 Top 20 Foreign Holders of US Treasury Securities, end January
2014 303

xviii List of Illustrative Material

 10.1 Annual Rates of Growth in Per Capita GDP, by Region and Decade,
1980–2010 322
10.2 Global Oil Production and Proven Reserves, 2012 328
10.3 Total Private and Official Financial Flows to Developing
Countries, 1980–2010 333
10.4 Composition of Private Financial Flows to Developing Countries,
2000–10 333
10.5 Official Financial Flows to Developing Countries, by Type,
1980–2010 334
10.6 Private and Official Financial Flows to Countries in Sub-Saharan
Africa, 2010 334
10.7 Foreign Assistance and Economic Growth in Africa, 1970–99 338
10.8 Official Development Assistance as Percent of National Income,
Major Donors, Five-Year Average, 2008–12 341
10.9 Shares of World GDP 2011 and Projection for 2030 345
12.1 Increasing Concentration of CO2 in the Atmosphere, 1958–2013 395
12.2 Responsibility for Addressing the Problem of Global Warming:
Developed and Developing Countries and CO2 Emissions 397
12.3 Utilization of World Marine Fish Stocks, 1974–2009 403
12.4 Meeting Kyoto Protocol Commitments to Cut Greenhouse Gases 409
13.1 Evolution of Regional Trade Agreements (RTAs), 1948—2014 424
13.2 Chinese FDI Flows to Asia and Africa, 2003–12 425

Maps
1.1 A National Interest: China and its Claims to the South China Sea 8
1.2 Greece in the Era of the Peloponnesian War 13
1.3 Imperialism and Colonialism in Africa on the Eve of World War I 18
1.4 Africa Today 19
2.1 The Eastern Hemisphere in 1500 34
2.2 Inca, Mayas, and Aztec Empires in the Western Hemisphere in 1500 35
2.3 The British Empire, Early 1900s 40
2.4 Atlantic Basin Triangle Trade in the Seventeenth and Eighteenth
Centuries 42
2.5 The Schlieffen Plan of 1905 and the Western Front in Late 1914 45
2.6 Postwar Occupation Zones for Germany 52
2.7 Patterns of Decolonization 59
2.8 The Territory of the Former Soviet Union after its Collapse into
15 Sovereign States 62
4.1 Critical Waterway for Oil Exports: the Strait of Hormuz 110
4.2 Covert Operation: the Killing of Osama bin Laden 111
6.1 The Roman Empire in 116 CE 176
6.2 The Han Empire in 100 BCE 177
6.3 The Wars of German Unification, 1866–1871 183
7.1 Israel, Iran and the Middle East 215
8.1 Members of the European Union Using the Euro, 2014 261

List of Illustrative Material xix

 8.2 A Multinational Enterprise: Ford Motor Company’s Worldwide
Operations 266
9.1 The Dutch East India Company 288
9.2 European Gas Pipelines 301
9.3 East China Sea 302
9.4 China and East Asia 304
10.1 A World of Different Life Opportunities 321
11.1 The Failed State Index 2013 366
12.1 Possible Sign of Global Warming: Retreat of Arctic Summer Ice,
2012 394
12.2 Exposure of Bangladesh to Risk of Rising Seas 396
12.3 Gulf of Mexico Oil Spill, 2010 401
12.4 Worldwide Distribution of Tropical Forests 404
13.1 The Soviet Union and Eastern Europe during the Cold War 419
13.2 Russia and the Eastward Expansion of NATO 420
13.3 Regional Economic Blocs: NAFTA, European Union, and APEC 423
13.4 Syria and its Neighbors 449

Tables
3.1 European Union Member States 80
4.1 China’s New Top Leaders: The Politburo Standing Committee,
2012 117
7.1 Ten Bombs on Ten South Asian Cities 211
7.2 World Nuclear forces, January 2013 212
8.1 Hypothetical Output and Opportunity Costs, Bottles of
Medications and Pairs of Shoes, UK and Vietnam 251
8.2 UK–Vietnam Trade: Gains in Consumption 253
8.3 Selected Currency Rates 259
8.4 Largest Voting Shares in the IMF by Individual Country, 2014 279
8.5 The Group of 20 281
13.1 Intraregional Trade as a Share of Total Trade of Each Region,
1962–94 427

Photos
1.1 The Berlin Wall, 1961 5
1.2 The Berlin Wall, 1989 6
1.3 Adolf Hitler 11
1.4 Vietnam War Memorial 20
1.5 Tragedy in Srebrenica 22
2.1 Trench Warfare during World War I 45
2.2 Emergency Aid in New York City during the Great Depression 48
2.3 Hiroshima after the Atomic Blast 50
2.4 Churchill, Roosevelt, and Stalin at Yalta 53
2.5 Founders of the Non-Aligned Movement 60
3.1 Secretary of State Dean Acheson Signs the NATO Alliance Pact 75

xx List of Illustrative Material

 3.2 Serbian Nationalist Rally 78
3.3 and 3.4 Trials for Crimes Against Humanity 82
3.5 Cosmopolitanism 85
3.6 NATO Soldiers on a Humanitarian Mission in Afghanistan, 2007 94
3.7 Secretary of State Hillary Clinton visits Sarajevo, October 2010 98
4.1 Chinese Administrative Facility, Paracel Islands, 2012 112
4.2 A Difficult Partnership 116
4.3 Romney–Obama Presidential Debate on Foreign Policy,
October 22, 2012 119
4.4 War Zones 121
4.5 Greenpeace Protests 132
5.1 The Holocaust in Europe During World War II 147
5.2 Strategically Important Territory: The Golan Heights 149
5.3 Child Soldier in Civil War in Liberia, 2003 164
5.4 and 5.5 Genocide in Cambodia and Rwanda 167
5.6 Janjaweed Militia Fighters, October 2004 169
6.1 The Embassies of Greece and Georgia on Embassy Row in
Washington, DC 181
6.2 UN Peacekeeping Operations 193
6.3 The European Court of Justice in Luxembourg 195
6.4 American Poster from World War II 201
6.5 A Vietnam War Protest in Washington, DC 203
7.1 ‘Ivy Mike’ Thermonuclear Explosion in the Marshall Islands 210
7.2 Iran’s Nuclear Power Plant at Bushehr 225
7.3 The International Atomic Energy Agency at Work 231
7.4 The Trial of ‘Chemical Ali’ 236
7.5 Syrian Victims of Chemical Weapons Attack, 2013 237
7.6 Israeli Citizens Prepare for Possible Chemical Attack from Iraq
during 1990–91 Gulf War 239
8.1 Multinational Enterprises at Work 267
8.2 The Bretton Woods Conference 274
8.3 Anti-WTO Protest, Hong Kong, December 2005 277
8.4 IMF Headquarters in Washington, DC 278
8.5 Greek Citizens Protest Austerity Imposed by IMF and EU 280
9.1 Witnessing the Effects of the 2008 Financial Crisis 290
9.2 Adam Smith 292
9.3 Beijing 2008 Olympic Games 298
9.4 Twenty-First-Century Greece 299
9.5 Free Trade Creates Greater Consumer Choice 309
10.1 4th OPEC International Seminar, 2009 329
10.2 Child Labor in Developing Countries 336
10.3 National Leaders at the Fifth BRICS meeting 342
10.4 Slums and Skyscrapers: Two Faces of India 346
10.5 Brazil’s Agricultural Miracle 348
11.1 The Assassination of Paolo Borsellino, 1992 359
11.2 Airport Body Scanners 361
11.3 The Use of Unmanned Drones 362
11.4 Pirates off the Coast of Somalia 363

List of Illustrative Material xxi

 11.5 The Kashirskoye Shosse Apartment Bombing, Moscow, Russia 1999 367
11.6 Mural Idolizing the IRA in Belfast, North Ireland 373
11.7 NATO Bombing of Belgrade, 1999 380
12.1 Effects of Acid Rain on Forests 391
12.2 Deforestation 392
12.3 Water Pollution, The River Ganges, India 400
12.4 Norwegian Minke Whale Hunting 403
12.5 Biodiversity in the Forest 405
13.1 Leaders Pose at an SCO Summit, 2012 429
13.2 Taiwanese Protesters in 2010 433
13.3 Energy resources of the Middle East 434
13.4 Arab Spring 439
13.5 Women in Somalia 448

xxii List of Illustrative Material

About the Authors

Joseph Grieco is Professor in the Department of Political

Science at Duke University. He is the co-author (with G. John
Ikenberry) of State Power and World Markets: the Interna-
tional Political Economy, and is the author of Cooperation
among Nations: Europe, America, and Non-Tariff Barriers to
Trade and Between Dependency and Autonomy: India’s Expe-
rience with the International Computer Industry. He is the
author or co-author of articles and notes that have appeared
in American Journal of Political Science, International Organ-
ization, Joumal of Peace Research, Joumal of Conflict Resolu-
tion, International Studies Quarterly, British Journal of Politics and International
Relations, Korean Joumal of International Studies, Security Studies, Review of Inter-
national Studies, American Political Science Review, Journal of Politics, and World Pol-
itics. He has had research fellowships at Princeton, Harvard, and the Social Science
Center in Berlin, and his research has been supported by the US National Science
Foundation, the John D. and Catherine T. MacArthur Foundation, and the
German–Marshall Foundation. As an International Affairs fellow with the Council
on Foreign Relations he served at the Office of the US Trade Representative and the
International Monetary Fund. He has taught in the International Relations program
at the University of Bologna at Forli, and since 1996 he has been a Visiting Professor
at the Post-Graduate School of Economics and International Relations at the Catholic
University of Milan.

G. John Ikenberry is the Albert G. Milbank Professor of Pol-

itics and International Affairs at Princeton University in the
Department of Politics and the Woodrow Wilson School of
Public and International Affairs. He is also Co-Director of
Princeton’s Center tor International Security Studies. Iken-
berry is also a Global Eminence Scholar at Kyung Hee Uni-
versity in Seoul, Korea. In 2013–14, he was the 72nd Eastman
Visiting Professor at Balliol College, Oxford. Professor Iken-
berry is the author of many books, including Liberal
Leviathan: The Origins, Crisis, and Transformation of the

About the Authors xxiii

 American System. His book After Victory: lnstitutions, Strategic Restraint, and the
Rebuilding of Order after Major Wars won the 2002 Schroeder-Jervis Award presented
by the American Political Science Association for the best book in international
history and politics. Professor Ikenberry is the co-director of the Princeton Project
on National Security. Among his many activities, he served as a member of the Policy
Planning Staff in 1991–92, and as a member of an advisory group at the State Depart-
ment in 2003–04, and as a member of the Council on Foreign Relations Task Force
on US–European relations, the so-called Kissinger-Summers commission. He is also
a reviewer of books on political and legal affairs for Foreign Affairs.

Michael Mastanduno is the Nelson A. Rockefeller Professor

of Government and Dean of the Faculty of Arts and Sciences
at Dartmouth College in Hanover, NH. He has taught at Dart-
mouth since 1987, and his areas of research and teaching spe-
cialization include international relations theory, US foreign
policy, and the politics of the world economy. His current
research concerns the rise of China and its implications for
international economics and security. His articles have
appeared in many journals including World Politics, Interna-
tional Organization, International Studies Quarterly, and Inter-
national Security. He is author or editor of numerous books including Economic
Containment, Beyond Westphalia?, International Relations Theory and the Asia-Pacific,
Unipolar Politics, US Hegemony and lnternational Organizations, and International
Relations Theory and the Consequences of Unipolarity. Professor Mastanduno lectures
frequently in Europe and Asia and has been a guest faculty member at the University
of Tokyo, the Graduate School of Economics and International Relations at Milan,
and the Geneva Center for Security Policy. He has been awarded fellowships from the
Brookings Institution, the Salzburg Seminar, the Council on Foreign Relations, and
the East–West Center. He served during sabbatical from Dartmouth as an assistant
in the Office of the US Trade Representative, and he is a member of the Council on
Foreign Relations.

xxiv About the Authors

Preface

Why does our field need yet another introductory textbook? We three authors have
arrived at an answer through a long series of conversations based on our three decades
of experience teaching International Relations to interested and always interesting
undergraduates. We recognize that students new to the discipline seek to understand
what is happening now in a complex world that excites them intellectually but is diffi-
cult to fully comprehend. The problem is that courses which place too much emphasis
on current events may engage for the moment, but leave students short of the tools
needed for sound analysis when, inevitably, the headlines change. On the other hand,
courses that focus too heavily on disciplinary or scholastic debates risk leaving new
students feeling like outsiders, lacking the context and background to appreciate what
is at stake. Professional scholars make sense of the complexity of the world through
international relations theories; their natural inclination is to impart knowledge of
those theories and their specialized jargon at ever increasing levels of nuance and
specificity to initiate even our newest students. Yet, we know that dosage matters: too
much theory leaves a new student of international relations overwhelmed and won-
dering how these debates and typologies matter for the real world, while too little
leaves a student unprepared to navigate a complicated and confusing substantive
terrain.
We take a different approach to these dilemmas. We begin with the premise that
the essentials of international relations are animated less by the news of the day or by
the latest twist in theoretical paradigms, and more by a set of long-standing questions
that have engaged and challenged generations of international relations scholars and
students. We call these enduring questions and we motivate each chapter around one
of them. Instructors using our book will immediately recognize a familiar organiza-
tional structure build around theories and approaches, security studies, international
political economy, the role of international organizations and non-state actors, and
the future of the international system. But students will be invited to engage with the
material in a different way. Once students appreciate that international relations is
about grappling with large, challenging questions that have stood the test of time, we
believe they will demand the tools necessary to make their own attempt to answer
them. Our text provides those tools and offers a variety of approaches and answers to
these questions, reflecting differences in the scholarly field of international relations
and, in some cases, among ourselves.

Preface xxv
 We have tried to convey the material of our field in language that is clear and
intuitive to undergraduates. We believe it is possible, indeed necessary, to be both
comprehensive in coverage and accessible in style. Our intention has not been to
make the material artificially easy, but to employ a direct style of writing so that our
text welcomes new participants into the enduring conversations of our field, rather
than treat them as visitors who need passports and phrase books as they tour a
foreign land with exotic customs and language. We aim to inspire students, who are
also citizens, to join and remain engaged in those conversations. By developing an
appreciation of the enduring questions of our field, and the political, economic and
social dynamics that underlie those questions, student-citizens will be more capable
not only of understanding today’s headlines but also those international issues
and problems that will arise long after they have completed their introductory
course.

Thematic Framework
We believe the best way for students to attain a firm understanding of international
relations is to be able to recognize enduring questions in the unfolding of international
relations; to grasp the analytical utility of the levels of analysis; to understand the inter-
play of theory and history; to make connections between the past and present, theory
and practice, and political aspirations and practical realities; and to view the world
from different perspectives.

Enduring Questions
Each chapter following the introduction is organized around an enduring question
of international relations. Such questions about relations among countries recur
throughout history, have important consequences and are the subject of considerable
policy and scholarly debate. For example, consider the question ‘In what ways does
participation in the world economy help or hinder the development of poorer coun-
tries?’ America’s founding fathers debated that question in the late eighteenth century,
the leaders of a newly unified Germany debated it at the end of the nineteenth century,
and politicians in China, Brazil, and India struggle with it today. Political scientists
and economists have joined that debate over the centuries, often putting forward rad-
ically differing answers. Those answers are profoundly consequential for countries
seeking to free millions of people from the grip of poverty, and for ambitious leaders
seeking to promote national economic strength in order to compete more effectively
in the international arena.
As we progress through the chapters that follow, each focusing on an important
area of international relations, we begin with a broad, enduring question of interna-
tional relations to frame the substance of each chapter and to help students recognize
that, notwithstanding the presumed novelty of today’s fast-paced world, many of the
critical issues of contemporary international politics have recurred in one form or
another across time. The enduring questions that we address on a chapter-by-chapter
basis are summarized in Box 1.1 in Chapter 1. We weave enduring questions
throughout the chapters, and at the end of each we revisit that chapter’s enduring
question and its significance.

xxvi Preface
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
Dessartista ja Roystoneista tullut sangen odottamattomia uutisia.
Paulin isä oli liikarasituksesta saanut "kohtauksen", ja kaikki aikoivat
nyt matkustaa kotiin. Kirjeet olivat kirjoitetut junassa matkalla
Cherbourgiin; Margaretilta tuli pitkä, Eleanorilta vain muutama sana.
Siitä sai Marcia paljon ajatuksen aihetta, mutta valaistusta se ei
tuonut hänelle paljonkaan. Se oli näin kuuluva:

'Rakas Marcia.

Olen pahoillani, etten enää saa tavata sinua, ja (sanoakseni

suoraan) yhtä pahoillani, että minun täytyi lähteä näkemättä
uudelleen Mr. Sybertiä. Minusta tuntuu, että jos minulla olisi
ollut enemmän aikaa, ja kohtalo olisi minua suosinut, olisin
voinut saada jotakin valmista tieteellisissä harrastuksissani.

Margaret tietysti kertoi sinulle, että Paul matkustaa meidän

kanssamme kotiin. Toivottavasti hänen isänsä sairaus ei ole
mitään vakavampaa, mutta hän halusi kuitenkin lähteä. Ei
mikään pidätä enää häntä Roomassa, kuten hän itse väittää.
Poika parka! sinun täytyy kirjoittaa hänelle hauska kirje. Älä
vain sure liikaa hänen tähtensä; kyllä hän siitä selviää.

Jospa kertoisin sinulle jotain. Minulla on pieniä aavistuksia,

että — edellyttäen, että tuuli pysyy suotuisana ja matka sujuu
hauskasti — te voitte saada tärkeitä uutisia, ennenkuin
saavumme meren yli. Et kuitenkaan ansaitse, että kertoisin
niistä enemmän, ja senvuoksi vaikenen. Olenko nyt parahiksi
herättänyt uteliaisuutesi? Jos olen, niin, c'est tout.

Toivon, että tapaamme ensi syksynä Pittsburgissa. Se on

kuitenkin, Marcia kultaseni, pikemminkin vain kohteliaisuus,
jossa ei ole paljon totta. Toivon paremminkin, että näkisin
 sinut Pariisissa, Roomassa tai Venetsiassa. Luulen, etten voi
enää milloinkaan vapautua vaelteluhalustani. Onhan maailma
aivan liian laaja, jotta viitsisi vakituisesti jäädä asumaan
yhteen kohtaan — esimerkiksi sellaiseen kuin Pittsburg; eikö
totta? Voisiko olla onnellinen, kun ajattelee kaikkea mitä
maailmalla tapahtuu saamatta itse olla mukana.

Au revoir, syksyyn asti; sitten kävelemme yhdessä Champs-

Elyséellä.

Eleanor.'

Marcia sai vielä isältäänkin kirjeen, joka sai hänet hyvin

rauhattomaan mielentilaan. Copley oli kirjoittanut sen tapansa
mukaan arvostellen tilannetta leikillisen arvokkaasti; mutta siitä
huolimatta saattoi Marcia rivien välistä lukea, että hän oli loukannut
isäänsä. Hän kielsi kaiken osallisuutensa ja syyllisyytensä Trippel
Alliansiin ja Abessinian sotaan. Hän pahoitteli raskaita veroja, mutta
lausui, ettei hänellä ollut mitään tekemistä Italian rahamenoarvion
kanssa. Mitä taas vehnään tuli, ei sen kalleus ollut ainoa seikka,
jonka vuoksi ei Italia kyennyt sitä hankkimaan. Marcia saattoi antaa
talonpojille niin paljon kuin halusi, korvatakseen sillä isänsä
erehdyksiä; hän liitti kirjeen mukaan tyhjän pankkiosoituksen
Marcian täytettäväksi — se oli tosiaan liikemiehen puolelta
suurenmoinen katumusosoitus. Kirjeen lopussa isä valitti
yksinäisyyttään ja pyysi Marcian seuraavaksi talveksi kotiin
torjumaan kaikki mieliharmit vanhalta isältään.

Marcia luki viimeiset rivit uudelleen ja tunsi ikäänkuin palan

nousevan kurkkuunsa. Se oli totta. Isä parka, miten yksin hän
mahtoikaan olla! Hänenhän olisi pitänyt korvata äidin paikka ja
valmistaa koti isälle. Marcia tunsi äkkiä selvästi velvollisuutensa,
mutta se oli hänelle yhtä vähän tervetullut kuin yleensä
velvollisuudet ihmiselle. Pari kuukautta sitten hän ei olisi pitänyt siitä
väliä, mutta nyt oli Italia vanginnut hänet kokonaan. Hän ei halunnut
lähteä; hän olisi vain tahtonut istua auringonpaisteessa, onnellisena,
huolettomana ja antaa päivien hiljalleen vieriä eteenpäin. Hän näki
kuin kuvasta, minkälaista elämä Amerikassa tulisi olemaan — talvisin
ruskeassa kivitalossa Fifth Avenuen varrella ja kesällä Berkshiressä
jollakin maatilalla; joku äidin täti olisi hänellä kaitsijana, seurana isän
ystäviä, lakimiehiä, pankkiireja ja välittäjiä, jotka keskustelisivat
rautateistä ja osakepörsseistä; hänen huvikseen pidettäisiin sitten
tanssiaisia ja kutsuja, hän panisi toimeen kirjallisia kerhoja ja ottaisi
osaa armeliaisuustyöhön. Marcia huokasi murheissaan. Hän muisteli
kauhulla tuota kivitaloa New Yorkissa; sellaista elämää hän ei olisi
halunnut uudelleen. Mutta näitä mietteitään hän ei antanut isän
aavistaa. Hän kirjoitti hellän, anteeksipyytävän kirjeen, luvaten tulla
kotiin talveksi, mainitsematta sanallakaan, että se ei suinkaan ollut
hänelle mieluista.

Näytti siltä, että kerran vauhtiin päästyä joka puolella alkoi ilmetä
muutoksia. Itse Mr. Copley heitti seuraavan pommin. Palatessaan
eräänä iltana Roomasta hän virkkoi, että ilma alkoi käydä kuumaksi,
ja perheen olisi senvuoksi syytä lähteä seuraavalla viikolla Sveitsiin.

"Voi, setä kulta, ei vielä!" Marcia huudahti. "Minun mielestäni

odottaisimme kesäkuun loppuun. Siihen mennessä ei vielä tule liian
kuuma. Täällä vuoristossa on koko kesän hyvä ilma. En tahtoisi
lähteä huvilasta."

"Rooma kiehuu nykyään muustakin kuin kuumuudesta", hän

vastasi. "Minun olisi turvallista tietää teidän olevan Sveitsissä tai
Tyrolissa mellakoiden aikana. Taivas yksin tietää, mitä lähiaikoina
tulee tapahtumaan. Joka aamu pelkään herääväni Ranskan mallin
mukaiseen vallankumoukseen ja tahtoisin saada teidät maan rajojen
ulkopuolelle ennenkuin teloitus alkaa."

"Onko todellakin vallankumouksen vaara?" Marcia kysyi henkeään

pidättäen.

"Ei siellä, missä joka toinen ihminen on sotilas, ja minne

hallituksen ohjat ulottuvat. Mutta on tapahtunut paljon
laittomuuksia, on murtauduttu taloihin, ja me olemme jotakuinkin
yksin täällä syrjässä."

"En siedä ajatella, että lähtisimme pois", Marcia huokasi.

"Palaammehan takaisin syksyllä, Howard setä?"

"Miksi ei, jos haluat. Voisimme asua noin kuukauden ajan täällä,
ennenkuin muutamme talveksi palazzoon."

"Minä aion viettää talveni Amerikassa", virkkoi Marcia huoaten.

Setä katsahti hymyillen tyttöön. "Oletko sinä, Marcia, sama tyttö,

jonka oli tapana pitää saarnoja sedällesi siitä, että niin monet
amerikkalaiset jättävät isänmaansa ja asettuvat ulkomaille
asumaan?"

Marcia hymyili laimeasti.

"Minähän juuri itse toteutan omia periaatteitani, eikö totta?"

"Aivan niin", setä myönsi, "kun siihen asti ehdimme, voit tehdä
miten haluat. Voisihan isäsi elää vielä vuoden ilman sinua."
 "Ei, kyllä minun pitäisi lähteä, sillä hän on sangen yksin, mutta —
minä jäisin tänne paljon mieluummin! Tämä tuntuu kodiltani
enemmän kuin mikään muu paikka maailmassa. En vielä koskaan ole
oikein täydellisesti kuulunut minnekään niinkuin tänne, ja sitäpaitsi
tahtoisin niin mielelläni olla sinun luonasi."

"Pikku tyttö parkani! Sinulla on ollut levoton elämä."

"Aivan niin, setä; ja sellainen se tulee vastakin olemaan. Olen ollut

huvilalla tuskin kolmea kuukautta, enkä muista vielä milloinkaan
asuneeni niinkään pitkää aikaa samassa paikassa. Täällä on ollut
hauskaa, eikö sinustakin? On aivan kauheata, jos kaikki nyt on
lopussa. Minusta tuntuu kuin jättäisin taakseni sellaisen osan
elämästäni, joka ei enää milloinkaan palaa."

"Vai niin, jos sinulla on sellaisia mietteitä, niin voinhan ostaa

huvilan, ja sitten tulemme joka kevät tänne. Voit tuoda isäsikin
Amerikasta, ja me kastamme hänetkin Lethen virtaan."

"Minä pelkään, että hän ei suostuisi siihen", nauroi Marcia. "Hän

hankkisi tänne sähkölennättimen kaapeleineen voidakseen seurata
rahamarkkinoita, samalla kun ihailisi näköalaa pengermältä."

Mr. Copleyn huulet värähtivät hiukan, kun hän kuvitteli tytön

sanoja mielessään.

"Meillä on kai kaikilla omat keppihevosemme; muutenhan maailma

olisikin sangen ikävä."

Marcia katseli setäänsä; hän näytti epäröivän.

"Setä Howard, oletteko te isän kanssa — tuota noin —

ymmärrätkö mitä tarkoitan? — oletteko te oikein hyvät ystävät?"
 Mr. Copley rypisteli hetken kulmiaan vastaamatta kysymykseen.
"Katsos Marcia, hän on hyvän joukon minua vanhempi, emmekä
muuten ole juuri hengenheimolaisia." Hän suoristautui ja naurahti.
"No niin, ei ole syytä peitellä epämieluista totuutta. Se näyttää
kuitenkin pyrkivän loppujen lopuksi esiin. Totta puhuen, isälläsi ja
minulla ei ole ollut mitään tekemistä toistemme kanssa viimeisten
kymmenen vuoden kuluessa. Hän ensin osoitti elonmerkkejä
itsestään kirjoittaessaan minulle sinusta viime syksynä — et kai itse
tiennyt, että tulit kuin öljypuunoksaa tuoden?"

"En tiennyt; isä ei puhunut minulle siitä mitään, mutta — minä

arvasin kuitenkin hiukan. Olen niin pahoillani siitä, setä Howard.
Uskon varmasti, että se johtuu vain siitä, että te ette ymmärrä
toisianne."

"Pelkään, ettemme ole koskaan ymmärtäneet emmekä siihen

vastaisuudessakaan kykene, mutta voimmehan yrittää vielä kerran."

"On niin vaikea rakastaa ihmisiä, joita ei ymmärrä, kun taas

päinvastaisessa tapauksessa se on hyvin helppoa", virkkoi Marcia.

"Monet asiat käyvät helpoiksi, jos ymmärtämys vallitsee", myönsi

setä.

"Minä luulen, että alan ymmärtää Mr. Sybertiä", lausui Marcia

hiukan epäröiden. "Niin pian kuin koettaa ymmärtää häntä, huomaa
hänet aivan erilaiseksi, kuin ennen olisi saattanut aavistaa."

"Niin, Sybert!" Mr. Copley käänsi katseensa ympäröivästä

maisemasta. "Luulin tuntevani hänet, mutta tänä keväänä hän on
tuottanut minulle suuren yllätyksen."
 "Mitä tarkoitat?" kysyi Marcia koettaen peitellä mielenkiintoa, joka
ilmeni äänessä.

"Tarkoitan sitä tapaa, millä hän on käynyt käsiksi asioihin. Kuuluu

ehkä mielettömältä, kun väitän, että hänellä on aivan yhtä suuri
vaikutusvalta kuin poliisilla metelien rauhoittamisessa. Kansa tottelee
häntä ihmeellisesti — en tiedä miten hän on hankkinut itselleen
sellaisen aseman. Hän ymmärtää heitä kuin syntyperäinen
italialainen, ja kuitenkin hän on ulkomaalainen. Se on hänelle jossain
suhteessa suureksi hyödyksi. He luottavat häneen, sillä he uskovat,
ettei hänestä ulkomaalaisena ole mitään vaaraa. Hän on ihmeellinen
mies, kun toiminta tulee kysymykseen."

"Sitä ei hänestä päältä päin saattaisi arvata!" Marcia virkahti.

"Miksi hän on olevinaan niin elämään kyllästynyt?"

"Elämään kyllästynyt? Hm, on kai asioita, jotka vaivaavat häntä.

Hänen mielipiteensä eivät saa paljon kannatusta Roomassa, ja ollen
diplomaatti hän pitää ne itsellään."

"Millaisia mielipiteitä hänellä sitten on?" kysyi Marcia tunnustellen.

"En tahtoisi syyttää häntä anarkistiksi, koska hän itse vakuuttaa,
ettei hän ole. Mutta kun mies tahtoo kukistaa hallituksen —"

"Loruja! Sybert ei tahdo kukistaa hallitusta paremmin kuin

minäkään. Nykyään hallitus on kokonaan muutamien kehnojen
politikoitsijoiden hallussa, mutta sellaista saattaa tapahtua missä
maassa hyvänsä, ja tuo on vain hetkellinen paha. Vuoden kuluttua
italialaiset ovat taas jaloillaan, ja he ovat pienen keikauksensa
jälkeen voimakkaampia kuin ennen, sen tietää Sybert. Hänellä on
lujempi usko hallitukseen kuin useimmilla italialaisilla, sen tiedän."
 "Mutta hän puhuu kauheasti sitä vastaan."

"Niin, hän tuntee pahan, joka siinä piilee. Hän on saanut nähdä
sen sangen läheltä ja tietää, että sitä on paljon; ja kun Sybert kerran
tuntee jotain, on hänen tunteensa voimakas. Mutta", Copley hymyili,
"vaikka hän itse moittii maata, voit huomata, ettei hän salli
kenenkään muun sitä tehdä."

"Mitä ihmiset ajattelevat hänestä nyt, kun hän on sekaantunut

kaikkiin noihin kapinahankkeisiin?"

"Oh, nykyään hän seisoo oikealla puolella ja virkamiehet ovat

hyvin halukkaita taputtelemaan häntä. Mutta mitä taas kansaan
tulee, luulen että hän ei nyt ole yhtä hyvässä suosiossa. Ihmiset
tuntevat ihmeellistä vetäymystä laittomuuteen päin, eivätkä pidä
ystävinään niitä, joilla ei ole sama tunne. Hänellä on nyt vaikeana
tehtävänään kehoittaa noita ihmisparkoja pysymään rauhallisina ja
kaikessa hiljaisuudessa nääntymään nälkään." Copley huoahti ja
asetti käsivarret ristiin rinnalleen. "Olen pahoillani, Marcia, että et voi
pitää Sybertistä. Hänen kaltaisiaan ei ole monta."

Marcia ei vastannut siihen mitään.

*****

Seuraavana aamuna, kun Mrs. Copley ja Marcia istuivat hallissa

ääneti syventyneinä kirjoihinsa ja neulomuksiinsa, kuului tieltä
pyörien ratinaa ja he näkivät kreivittären valkeine turkiskauluksineen
ajavan huvilalle vaakunakruunuin koristetuissa vaunuissaan. Sekä
lakeija että ajaja olivat pukeutuneina torrenierilaiseen livreaan,
vihreään pukuun keltaisine röyhelöineen. He muodostivat
hauskannäköisen kokonaisuuden; kreivitär oli kuin luotu sellaiseen
ympäristöön. Hän hypähti vaunuista sirosti ja kepeästi, yllään
vaaleanvihreä kesäpuku, joka sopi hänelle mainiosti. Nopein askelin
hän riensi eteissalissa istuvien naisten luo päästäen pienen valittavan
huudahduksen.

"Cara signora, signorina, olen epätoivoissani! Meidän täytyy

lähteä! Eikö ole surullista? Lähden Bartolomeon kanssa",
(Bartolomeo oli hänen miehensä, kreivi) "istuttamaan öljypuita
hänen maatilalleen Abruzzi'in. Eikö ole synkkää viettää koko kesä
autiossa linnassa vuoren huipulla, jossa vain näköala on seurana?
Kaikki ystäväni ovat joko kylpylaitoksissa tai järvien rannoilla tai
Sveitsissä, niin — yleensä kaikkialla, paitsi minun vuorenhuipullani!"

Marcia nauroi kreivittären epätoivolle.

"Mutta miksi te sitten lähdette sinne, kun kerran ette halua?" hän
kysyi.

"Mieheni tahtoo. Hän on intohimoinen maanviljelijä, ruletin jälkeen

se on hänen mieluisin huvinsa. Hänessä, Bartolomeossa, on hyvä
annos maahenkeä. Hän jumaloi vuoristoa, näköaloja ja oliivitarhoja.
Ja Italiassa, signorina, vaimon täytyy noudattaa miehensä tahtoa."

"Pelkäänpä, hyvä kreivitär, että vaimojen täytyy tehdä sitä ympäri

koko maailman."

"Oi ei, signorina, sitä en usko; olen itse nähnyt toista. Amerikassa
mies täyttää kaikki vaimonsa toiveet. Se on varmaan ihana maa.
Teillä on paljon kauniita tapoja. Niin, antaisin teille hyvän neuvon:
olkaa viisas ja menkää naimisiin amerikkalaisen kanssa. He eivät
pidä vuorenhuipuista. Mutta kenties tahtoisitte käydä katsomassa
minun vuoristolinnaani?" hän kysäisi. "Näköala — ah tuo ihana
näköala! Se ei ole hullumpi."

"Pelkään, ettei siitä tule mitään. Matkustamme itse Tyroliin

huomisesta viikon perästä."

"Niinkö pian! Kaikki lähtevät. Ensi viikolla tulee varmaan Roomassa

maailman loppu."

Marcia huomasi muuttuvansa odottamattoman sydämelliseksi

vierasta kohtaan. Tuntuipa kreivitär äkkiä hänestä oikein rakkaalta.
Hän jätti hänelle hellät hyvästit ja seisoi parvekkeen kaiteen luona
huiskuttaen nenäliinaansa, kunnes vaunut vierivät näkymättömiin.

"Tapahtuuko vieläkin ihmeitä?" virkkoi Marcia tädilleen. "Luulen —

luulen tosiaan, että pidän kreivittärestä!"

XXI Luku.

Seuraavana päivänä. — Tyrolin matka oli suunniteltu tapahtuvaksi

juuri viikon kuluttua — Marcia matkusti setänsä seurassa Roomaan
toimittamaan muutamia tärkeitä asioita, joita ei voitu uskoa miehisen
hajamielisyyden varaan. He aikoivat palata takaisin aikaisessa
iltajunassa, mutta Mr. Copley ei valmistunutkaan siihen. Marcian
hämmästykseksi hän vei hänet sen vuoksi juomaan teetä
lähetystöön. Sykkivin sydämin nousi Marcia portaita. Olisikohan
Laurence Sybert siellä? He eivät olleet vilaukseltakaan nähneet
toisiaan syntymäpäivätanssiaisten jälkeen, ja Marciasta tuntui
vastenmieliseltä tavata Sybert suuressa ihmisjoukossa, jossa hänellä
ei olisi minkäänlaista tilaisuutta selittää tuota hirveätä hetkeä
suihkulähteellä.

Sisään tullessaan hän huomasi heti ensi silmäyksellä, että Sybert

ei ollut huoneessa. Sen nähdessään hän tunsi puoleksi mielihyvää,
puoleksi pettymystä mielessään. Huoneessa vallitsi kiihkeä
puheensorina, keskusteltiin mellakoista ja kaikenlaisista huhuista,
joita oli runsaasti liikkeellä. Marcia siirtyi ryhmän luota toiseen, ja
huomasi lopulta istuvansa ikkunasyvennyksessä erään naisen
vieressä, joka hänestä näytti tutulta, mutta jonka nimeä hän ei sillä
hetkellä saattanut muistaa.

"Ehkä ette enää muista minua, Miss Copley?" nainen virkkoi

hymyillen.

Marcia näytti hämmästyvän. "Olen koettanut palauttaa nimenne

mieleeni", hän vastasi. "Muistan nähneeni teidät ennen."

"Eräänä päivänä varhain keväällä, Mr. Dessartin kutsuissa —"

"Todellakin! Kirjailijatar!" Marcia huudahti nauraen. "En koskaan

päässyt selville teidän nimestänne."

"Eikö myöskin Rooman pahin juorukello? Ah, Miss Copley, tiedän

kyllä, että minua siitä panetellaan. Onhan luonnollista, että on
intreseerattu muiden ihmisten asioista. Saavathan he etsiä onneaan
ja kadottaa sen jälleen, naida, erota ja kuolla, välittämättä
vähintäkään siitä huomiosta, jota minä heihin kiinnitän."

Marcia hymyili ajatellessaan, mitä hänen seuralaisensa laski

elämän sisällykseksi. Hän oli ilmeisesti ranskatar.
 "Entä teidän vuoristohuvilanne?" lady kysyi. "Miten se on
menestynyt?
Ja Pahan Ruhtinaan haamu? Maalasiko Monsieur Benoit hänet?"

"Haamusta tuli suuri pettymys. Se olikin loppujen lopuksi vain

hovimestari."

"Voi — Monsieur Benoit raukka! Hänellä on paljon pettymyksiä.

C'est triste, n'est-ce pas?"

"Paljon pettymyksiä?" kysäisi Marcia istuen kokonaan varjossa.

"Nuo Miss Roystonit, Mr. Dessartin sukulaiset", jatkoi lady; "he kai
ovat teidän ystäviänne. Tapasin heidät Melvillen perheessä pari
viikkoa sitten. He ovat ihastuttavia, eikö totta?"

"Sangen miellyttäviä", myönsi Marcia, ihmetellen mielessään mihin

suuntaan keskustelu oli kääntymässä.

"Ja tuo Monsieur Benoit parka — nyt hän on lähtenyt yksin, aivan
yksin Venetsiaan maalaamaan kuutamo-maisemia. Ce que c'est que
l'amour!"

"Ah!" pääsi Marcialta. Hän alkoi aavistaa jotain. Oliko Benoitkin

liitetty kokoelmaan? Tuo oli jo liikaa Eleanorin puolelta!

"Miss Royston on lumoava, kuten kaikki amerikkalaiset", virkkoi

taas lady. "Mutta pelkään, että hän on hiukan julma. Mais n'importe.
Benoit on nuori, ja silloin on sydän kuin kumia, eikö totta?" Hän
katseli hetkisen Marciaa.

Marcian silmät olivat kiintyneet ovelle päin. Laurence Sybert oli

juuri tullut huoneeseen ja yhtynyt ryhmään, joka oli keräytynyt Mr.
Copleyn ympärille. Marcia tunsi nopean väristyksen käyvän lävitseen.
Tulisiko Sybert hänen luokseen? Mitä hän puhuisi? Minkälainen hän
olisi? Marcia olisi mielellään tarkastanut hänen kasvojaan, mutta hän
tunsi, että "Rooman innokkaimman juorukellon" katse lepäsi häneen
tähdättynä ja hän pakottautui vastaamaan. Monsieur Benoit oli
kolmin kerroin säälittävä.

"Niin, niin", lopetti lady filosofimaisesti, "ehkä on parempi niin.

Nuori mies, jolla on le coeur brisé, on paljon mielenkiintoisempi kuin
sellainen henkilö, jonka sydän on täysin terve. Tuolla on esimerkiksi
tuo Laurence Sybert." Hän nyökkäsi ryhmään huoneen toisessa
päässä. "Viimeisten kymmenen vuoden aikana, kun täällä ei ole ollut
muuta puhuttavaa, on juoruttu hänestä. Ja kaikki johtuu siitä, että
uskotaan hänen sydämensä murtuneen pienen, sievän kreivitär
Torrenierin vuoksi."

Marcia nauroi hilpeästi. "Mr. Sybert ainakin kantaa murtuneen

sydämensä sangen keveästi. Ei saattaisi aavistaakaan sen
olemassaoloa."

Lady tutki häntä hetken arvostelevasti ennenkuin vastasi. "Che

vuole? Ihmisillä täytyy olla jotain puhuttavaa. Hyvin monet tytöt —
vieläpä sellaiset, joilla on runsaat myötäjäiset tiedossaan — ovat
huoaten toivoneet katsetta hänen tummista silmistään, mutta
turhaan. Näin meidän kesken puhuen, uskon että miehellä ei ole
lainkaan sydäntä, ei särkynyttä paremmin kuin ehjääkään. Mutta
minunhan ei pitäisi panetella häntä", lady naurahti. "Hän on
muistaakseni teidän sukulaistenne ystäviä."

"Mr. Sybert on setäni ystävä; me muut näemme häntä sangen

harvoin", Marcia vastasi yrittäen samalla keksiä uutta puheenaihetta.
Mutta lady säästi hänet siitä vaivasta.
 "Ettekö hämmästynyt Mr. Dessartin paosta?"

"Mr. Dessartin paosta?" Marcia kertasi sanat samalla kun hän tunsi
silmäluomiensa hiukan värähtävän.

"Vaihtaa Rooma Pittsburgiin! Te amerikkalaiset olette niin

äkkinäisiä toimissanne! Henki aivan salpautuu."

"Hänen isänsähän sairastui, ja häntä haluttiin kotiin."

"Aivan niin; mutta ihmeellisintä on, että hän lähtee ainiaaksi.

Maalaukset, puuleikkaukset ja muut taideteokset kaikki sälytettiin
matka-arkkuihin; ikkunoissa on ilmoitus, että huoneusto on
vuokrattavana — hän jättää taiteensa, ryhtyäkseen sensijaan
kaivamaan kivihiiltä."

Marcia nauroi. "Taiteesta kivihiilikaivoksiin on tosiaan seitsemän

penikulman pituinen askel", myönsi hän. "Minun mielestäni hän on
taiteilija kiireestä kantapäähän."

"Ah — hän oli taiteilija vain senvuoksi, että hän oli nuori, ei
minkään kutsumuksen tähden, ja minä uskon, että hän väsyi siihen
pilaan. Sanonpa teille kuka on tosi taiteilija — tuo nuori mies parka,
joka maalaa Venetsian kuutamoita!" Lady taputti ystävällisesti
Marcian käsivartta, nauraen omalle sukkeluudelleen. "Mutta te, Miss
Marcia, ja minä, me tiedämme, että Paul Dessart ei lähtenyt takaisin
Amerikkaan ainakaan koti-ikävän vuoksi; kun mies ei vielä ole
täyttänyt kolmeakymmentä, on aivan varma, että useimpien hänen
tekojensa vaikuttimena on nainen."

Marcialla oli epämieluinen tunne, että lady tarkasteli häntä tutkiva

ilme silmissään. Hän koetti näyttää ikävystyneeltä, kun lady taas
ryhtyi uuteen keskustelukysymykseen. Nostaessaan katseensa
Marcia näki setänsä Mr. sekä Mrs. Melvillen ja Laurence Sybertin
seurassa tulevan huoneen poikki heidän luokseen. Sybert nauroi ja
lörpötteli Mrs. Melvillen kanssa huolettoman näköisenä. Hän teki
kohteliaan kylmän kumarruksen, joka oli tarkoitettu molemmille
naisille. Yleisen tervehtimisen jälkeen jäi Marcia keskustelemaan Mrs.
Melvillen kanssa, samalla kun hänen setänsä ja pääkonsuli yhä
jatkoivat väittelyä kapinakysymyksestä, ja kirjailijatar otti Sybertin
omalle osalleen.

"On ikävä, että jätätte huvilan niin pian, vaikka kyllä uskon, että
me kaikki teemme teille seuraa parin viikon kuluttua", lausui Mrs.
Melville. "Jo nyt kulkee kadulla mieluummin varjon puolella. Eikö
tämä metelöiminen ole kauheata?" hän jatkoi. "Laurence Sybert
parka rasittaa itsensä aivan laihaksi sen takia. Nykyään tuskin kuulee
muusta puhuttavankaan."

Marcia vastasi järkevään tapaansa, mutta huomasi koko ajan

tarkkaavansa keskustelua vieressään. Hänen suureksi harmikseen
koski puhe vielä Paul Dessartia.

"Niin, kuulin, että hän sai äkkiä kutsun kotiin; olipa se kova onni",
virkkoi Sybert rauhallisesti.

"Näin meidän kesken puhuen, Paul Dessart ei tosiaan jättänyt

taidettaan ja palannut Pittsburgiin senvuoksi, että hän olisi väsynyt
Roomaan. Sanoin jo Miss Copleyllekin, että silloin, kun mies päättää
vakiintua ja asettua alalleen, ottakaa huomioon sanani, siinä on aina
nainen takana. Oh, tiesin sen koko ajan." Hän madalsi ääntänsä.
"Saamme lähipäivinä lukea kihlauksen Paris Heraldista."
 "Uskon, että kuten tavallisesti, olette nytkin oikeassa", Sybert
virkkoi kuivasti; samalla kuin Marcia tuntien raivoa sisimmässään,
mutta pakoittaen huulensa hymyilemään, kuunteli taas Mrs. Melvillen
puhetta.

"Kerroinko jo teille", Mrs. Melville kysyi, "että ensi lauantaina

tulemme huvilalle viikonlopettajaisille? Meillä on jo ikivanha kutsu,
mutta ei ole vielä ollut tilaisuutta noudattaa sitä. Siellä on niin
ihastuttavaa, että meidän täytyy kaikin mokomin saada tuo nautinto,
ja niinpä syrjäytämme kaiken muun, jotta voisimme tulla tällä
viikolla, ennenkuin ehditte matkustaa pois."

Marcia sopersi vastaukseksi jotain kohteliaisuuksia, koettaen taas

samalla ottaa selvää keskustelusta vieressään. Hän rauhoittui
kuullessaan, että se ei enää koskenut Paul Dessartia. Kirjailijatar
kertoi seikkailua, jossa oli kysymys jostakin leipäkorteista ja
kerjäämisen vastustamisyhdistyksestä, ja molemmat herrat —
Melville sekä Sybert — ilveilivät Marcian sedän kustannuksella.
Kertomuksen kärki näytti kohdistuvan häneen. Lopulta Mr. Copley
keskeytti heidät, ja katsahtaen kelloonsa hän kääntyi
veljentyttärensä puoleen.

"Kas niin, Marcia, jos aiomme ehtiä kuuden junaan, luulen että
meidän on aika lähteä."

Sybert saattoi heidät ovelle keskustellen kapina-asioista Marcian

sedän kanssa, samalla kun tyttö tunsi itsensä unohdetuksi ja
hyljätyksi. Melville liittyi heihin taas käytävässä, ja kolmisin
syventyivät he taas väittelyyn katusuluista ja sotilaista, kunnes
Copley silmäiltyään toistamiseen kelloansa, selitti nauraen, että
heidän täytyi kiiruhtaa.
 Ensimmäisen kerran, kuten Marcia luuli, Sybert kiinnitti huomiota
hänen läsnäoloonsa.

"No, Miss Marcia", hän virkkoi, kääntyen ystävällisesti hymyillen

tytön puoleen. "Setänne sanoo, että aiotte ensi talvena palata
takaisin Amerikkaan. Se on sangen ikävää, mutta toivottavasti
saamme vielä syksyllä hiukan nähdä teitä, ennenkuin jätätte meidät.
Kuulin, että matkustatte Tyroliin kesäksi. Siellä ainakin on hauskaa."

"Puhutte ikäänkuin Amerikka olisi kauhea vaivanpaikka", lausui

Marcia puhuen samassa äänilajissa.

Sybert nauroi, kohauttaen vanhaan tapaansa olkapäitään. "Ah niin,

se riippuu luullakseni siitä, missä itsekunkin harrastukset liikkuvat."

Marcia lehahti jälleen punaiseksi ajatellessaan, että Sybert kenties

tarkoitti Paul Dessartia, ja hän käänsi umpimähkään puheen toisaalle
peittääkseen hämmennystään.

"Kertoiko Howard setä, että olemme päättäneet ottaa Gervasion

mukaamme? Setä olisi tahtonut hankkia hänelle kodin Roomassa;
minä halusin hänet meidän mukaamme; täti Katherine ei vielä ollut
päättänyt kantaansa, mutta Gerald alkoi itkeä, kun mainittiin, että
hänen täytyisi erota toveristaan ja kuten tavallista, pojan kyyneleet
ratkaisivat asian."

"Gervasiolle oli suureksi onneksi tuo selkäsauna sinä iltana, jolloin

me ajoimme siitä ohi", Sybert virkkoi ojentaessaan kätensä. "Niin,
Miss Marcia, koska matkustatte ensi viikolla, emme luultavasti enää
tapaa. Toivon teille hauskaa kesää."
 Marcia pudisti hymyillen hänen kättään, mutta tunsi samalla
sydämensä vaipuvan synkkään syvyyteen.

Sybert saattoi heidät vaunuihin jutellen viimeksi Mr. Copleyn

kanssa.

"Kyllä teidän olisi parasta muuttaa mielenne ja tulla huvilalle

lauantai-iltana Melvillein kanssa", huusi Copley vaunujen lähtiessä.

"Olen pahoillani, mutta pelkään, ettei yleinen kiihtymys salli minun

ottaa itselleni loma-aikaa nykyään", näin sanoen hän kumarsi
hymyillen Marcialle hyvästiksi.

XXII Luku.

Seuraavina päivinä vallitsi tuskallinen kiihtymys yli koko Italian.

Toskanalaiset oljenpunojat marssivat Firenzeen huutaen, "Pane o
lavore!" — Leipää tai työtä! — ja pohjoisessa oli leivän sijasta
tunnussanana vallankumous. Arat matkailijat, jotka eivät halunneet
joutua samanlaisen vallankumouksen jalkoihin kuin v. 1849 oli ollut,
kiiruhtivat rajan yli Sveitsiin tai Ranskaan; Rivieralta tulvi maahan
uhkarohkeita herrasmiehiä, jotka toivoivat seikkailuja, samalla kuin
halusivat hiukan hyötyä yleisestä sekamelskasta. Havahtuneena
tavallisesta lamaannustilastaan ryhtyi ministeristö pontevasti
tukahuttamaan kaikenlaisia salajuonia, kuviteltuja samoin kuin
sellaisia, joihin oli todella syytä. Vastapuolueen sanomalehdet otettiin
takavarikkoon ja toimittajat vangittiin; sähkösanomat ja kirjeet
tarkastettiin, julkisia kokouksia ei sallittu ja ihmisiä oli vangittu
syystä, että he olivat laulaneet kadulla Työväen marssia. Salapoliisit
työskentelivät yöt ja päivät. Vakoojia, tyhjäntoimittajiksi
pukeutuneina, oli kaikkialla, minne vain ihmisiä kokoontui, joka
teatterissa, joka kahvilassa; kukaan ei voinut lausua suoria sanoja
naapurilleen, tarvitsematta pelätä, että tämä oli pääministerin
kätyreitä.

Milanossa oli kapinalliset ruoskittu mielipuoliksi, senjälkeen kuin he

olivat saaneet tuntea hiukan veren esimakua ja kolmen päivän ajan
näytti Yhdistyneen Italian tulevaisuus sangen synkältä. Kaduille
muodostettiin barrikaadeja rattaista ja raitiovaunuista. Katoilta ja
ikkunoista sateli kiviä ja tiilejä, ja kun sotilaat komennettiin
ampumaan roskaväkeä, tottelivat he nyrpeinä. Mielessään monikin
heistä kannatti kapinallisia. Sosialistit toimivat pontevasti ja tekivät
ankaraa työtä pitäen tunnussananaan "Tyytymättömyys levitköön!"
Papit ja yliopistojen oppilaat kulkivat kiihoittamassa talonpoikia
pelloillaan ja yllyttämässä heitä kapinaan. Kaikki tyytymättömät
kansanluokat olivat sillä hetkellä yhdistyneet saman toivon
elähyttäminä: kukistaa vallassa oleva hallitus; mikä sen sijalle tulisi,
se ratkaistaisiin myöhemmin. Kun Savoijin suku olisi karkoitettu,
saisivat nuo toiset — tasavaltalaiset, papit, sosialistit ja katujen
nälkäinen roskaväki — keskenään tapellen päättää siitä. Ja kun
jokainen puolue piti itseään vahvimpana, toisi tuo taistelu mukanaan
Italian häviön.

*****

Sillä aikaa kuin koko muu kuningaskunta oli sekasorron vallassa,

torkkui Villa Vivalanti kaikessa rauhassa kukkuloittensa keskellä
kuullen maailman melun vain etäisenä kaikuna. Marcia istui ristissä
käsin päivät päästään pakoitettuna toimettomuuteen. Hän astui
tuskin milloinkaan huvila-alueen ulkopuolelle; hän tahtoi noudattaa
Sybertin varoitusta kirjaimellisemmin kuin se oli tarkoitettukaan.
Kylään hänellä ei ollut rohkeutta mennä; näytti siltä, kuin jokainen
talonpoikakin olisi tuntenut vehnäjutun ja seuraisi häntä syyttävin
katsein. Olipa Marcia havaitsevinaan, että huvilan palvelijatkin
täyttivät velvollisuutensa sangen pintapuolisesti, osoittaen sillä
omasta puolestaan epäluottamusta isäntäväkeään kohtaan.
Viimeinen viikko läheni hiljalleen loppuaan. Vain neljä päivää
viivyttäisiin enää huvilalla, ja Marcia odotteli kärsimättömänä lähtöä.
Hän toivoi pääsevänsä kauas vuoristoon tai mihin hyvänsä pois
Italiasta, jonnekin, missä hänen ei milloinkaan enää tarvitsisi kuulla
sanaa 'vehnä'.

Lauantaipäivä, jolloin Melvillein oli aikomus saapua huvilalle,

valkeni hiostuttavan kuumana. Se oli esimakuna siitä, minkälaista
Roomassa saattoi olla keskikesällä. Ei lehtikään värähtänyt;
kukkuloilla ei ollut sumun häivettäkään ja aurinko heloitti hehkuvana
yli kesäloistossaan upeilevan seudun. Huvilan muurit kylpivät
kuumuudessa; mutta niiden sisäpuolella vallitsi kokonaan toinen
ilmanala. Ikkunoiden eteen oli laskettu viheriät, venetsialaiset
sälekaihtimet, matot oli työnnetty syrjään ja lattiat huuhdeltu
vedellä. Iltapäivän aurinko sai rauhassa panna parhaansa ulkona,
avarat, ilmavat huoneet olivat pimeät, viileät ja — aivan hiljaiset.
Puolta tuntia aikaisemmin olivat seinät kajahdelleet Geraldin
epätoivoisista huudoista, "Minä en tahdo mennä nukkumaan! Minä
en tahdo mennä nukkumaan!" Gerald oli näet täysiverinen Copley,
eikä pannut suurta arvoa päivällislevolle. Mutta hän sattuikin
nukahtamaan kesken vastustelujensa, ja kaikkialla oli nyt hiljaista,
kun Marcia tuli huoneestaan puutarhahattu kädessään.

Hän pysähtyi hetkiseksi Geraldin ovelle. Pikku mies makasi

vuoteessaan kasvot tyynyihin kätkettynä, kädet ja jalat harallaan.
Marcia katseli hymyillen hänen pieniä puristettuja nyrkkejään ja
takkuisia keltaisia kiharoita, sitten hän taas jatkoi matkaansa astellen
varpaisillaan alakertaan. Gervasio ja Marcellus nukkuivat sylitysten
suuren mattokasan päällä nauttien levostaan rauhallisen ja
onnellisen näköisinä. Marcia katseli heitäkin hetken herttaisesti
hymyillen. Lähinnä Geraldia oli Gervasio hänelle rakkain olento
maailmassa, ja Marcellus oli hänen mielestään parhain ja herttaisin
koira, mitä ajatella voi.

Marcia nosti sälekaihtimen ja astui ulkohalliin. Kuuma ilma lehahti

vastaan ja sai hänet epäröiden pysähtymään. Ei ollut juuri otollinen
iltapäiväkävelyilma, mutta paatsamalehto näytti viileältä ja
houkuttelevalta ja Marcia astui urheasti pengermän poikki ja katosi
lehtokäytävän varjoisiin suojiin. Auringonpaahteinen maailma tuon
pienen viheriän valtakunnan ulkopuolella hehkui kuumana ja
väriloistossaan. Ei kuulunut ääntäkään paitsi suihkulähteen
yksitoikkoinen lorina ja hyönteisten surina puutarhan kukkalavoissa.
Marcia pysähtyi suihkulähteelle, istuutui sen reunalle ja kastoi
kätensä veteen.

Pudistellen pisaroita sormistaan, hän nousi ja seisoi hetken

katsellen vihreätä lehtokujaa, joka päättyi pengermän aurinkoiseen
seinämään. Hän sulki silmänsä ja kuvitteli mielessään, millaiselta se
oli näyttänyt hänen syntymäpäiväiltanaan, kun pienet värilliset valot
loistivat puiden oksilta. Hän näki mielessään Sybertin kasvot, kun he
olivat seisoneet rinnakkain. Hänestä tuntui, että tuo hetki saattaisi
vielä palata, jos hän vain jaksaisi kyllin voimakkaasti sitä ajatella.
Mutta sitten hän muisti tuon toisen hetken ja Sybertin ilmeen hänen
kääntyessään. Mitähän hän lienee ajatellut? Marcia kyseli sitä
itseltään ainakin jo sadannen kerran; hän käänsi selkänsä
suihkulähteelle ja kiiruhti eteenpäin pitkin laakerikujaa, ikäänkuin
karistaakseen mielestään tuon hetken muiston.

Vehnäpelto oli tänään kirjavanaan loistavakukkaisia unikoita.

Punaiset ja keltaiset olivat niin räikeitä, ettei ainoakaan taiteilija olisi
rohjennut maalata niitä luonnonmukaisiksi. Marcia pysähtyi
nauttimaan niiden näkemisestä. Hänen katseensa siirtyi tuolta
värikkäältä etualalta melkein yhtä loistaviin öljypuu- ja viinitarhoihin
ja pysähtyi lopuksi vuorenhuipulle, jossa Castel Vivalantin kellertävät
tiilikatot leikkautuivat kirkkaan sinistä taivasta vasten epämääräisenä
rykelmänä. Väreissä ei ollut mitään eri vivahduksia. Ne olivat niin
koskemattoman alkuperäisiä kuin jossakin vanhassa
käsikirjoituksessa, tai kuin ne vedot, jotka pieni lapsi
maalilaatikostaan töhertää paperille. Italia oli kaikessa niin
omapäinen. Ei mikään satunnainen vaihtelu saanut tulla
turmelemaan sitä vaikutusta, jota se kulloinkin pyrki aikaansaamaan.
Marcia muisti tuon äkillisen vuoristomyrskyn, miten raivoisan kiihkeä
ja ankara se oli ollut; hän muisti keväisiä kuutamoöitä, jolloin koko
tunnelma oli läpeensä lyyrillinen — hän muisti tornien ja raunioiden
pehmeät ääriviivat, satakielen laulun ja akaasian ja magnolian
kukkasten väkevän tuoksun. Italia on impressionisti ja kasvattaa
siihen lapsensakin. Sen maisemissa ei ole mitään himmeitä värejä ja
samanlainen on italialaisen luonnekin. Siinä ilmenee tosin monia
vaihtelevia mielialoja, mutta itsekukin niistä on aina keskitetty.
Tälläkin hetkellä kenties saattoi myrsky raivota, mutta ennen pitkää
tulisi taas kuutamon aika, olisi laulua ja rakastelua, ja kaikki pilvet
unhottuisivat.

Marcia tuli kävellessään vanhan linnan raunioille ja istuutui

rappeutuneiden holvikaarien keskelle. Hän oli tällä hetkellä kokonaan
toisessa mielentilassa kuin sinä päivänä aikaisin keväällä, jolloin Paul
Dessart oli hänet tavannut tuossa samassa paikassa. Hän palautti
mieleensä pienen maisemaluonnoksen, jonka Paul silloin maalasi, ja
muisti omat sanansa ottaessaan sen häneltä vastaan: "Pidän sen
muistona teistä ja huvilasta, kun lähden taas kotiin Amerikkaan."
Hän oli lausunut nuo sanat ilman syvempää tarkoitusta, mutta nyt ne
kaikuivat hänelle kuin ennustuksena. Silloin oli kaikki levännyt
houkuttelevana hänen edessään; nyt tuntui kuin tuo kaikki olisi jo
elettynä takanapäin. Muutaman kuukauden kuluttua hän olisi jälleen
Amerikassa, omistamatta mahdollisesti Italiassa olostaan muuta
muistoa kuin tuon maisemapiirroksen — ja kuitenkin oli tämä aika
merkinnyt hänelle niin paljon; nyt, kun kaikki näytti olevan ohi, hän
todella käsitti miten paljon. Hän tiesi kehittyneensä ja tunteneensa
enemmän kuin milloinkaan ennen elämässään; ja hänestä oli
sanomattoman surullista nyt luopua kaikesta.

Marcia astui saman pienen luolalaitteen keskelle, jonka Paul oli

luonnokseensa kuvannut ja pysähtyi miettiväisenä tarkastelemaan
sen rappeutuneita, sammalpeitteisiä kivipilareita. Hänestä tuntui kuin
olisi kulunut vuosia siitä aamupäivästä, jolloin Paul sen maalasi;
todellisuudessa siitä oli tuskin kahta kuukautta. Marcia muisti, miltä
Paul oli näyttänyt tuona päivänä — hän oli niin innoissaan, niin
nuorekas ja miellyttävä — ja nyt saattoi Marcia aivan rauhallisesti
ajatella tuota kaikkea. Monet asiat olivat senjälkeen muuttuneet, ja
Marcia oli muuttunut niiden mukana. Jospa vain Eleanorin aavistus
kävisi toteen ja Paul alkaisi välittää Margaretista! Siitä toivosta hän
piti kiinni. Eleanorin taikauskoiset ennustukset eivät huolestuttaneet
häntä enää; Paulin vuoksi hänen ei tarvinnut kärsiä mitään
rangaistusta.

Marcia astui sivulle ja samassa sattui hänen silmiinsä muuan

esine. Hän kumartui lähemmin katsomaan, mutta vetäytyi samassa
takaisin pelästyksestä huudahtaen. Aivan hänen jalkojensa juuressa
makasi maassa mies uneen vaipuneena, melkein kokonaan korkean
ruohoston peitossa, jota kasvoi luolan sisäänkäytävällä.
Vaistomaisesti hänen mieleensä välähti Gervasion isäpuoli, mutta
samassa hetkessä hän huomasi, että nukkuja ei ollut hän. Gervasion
isäpuoli oli vanha, harmaapartainen mies, kun taas tämä oli
silminnähtävästi nuori, huolimatta sitä että hattu oli vedetty
kasvoille. Marcia naurahti omalle pelästykselleen; mies oli varmaan
joku talonpoika, joka palatessaan pellolta oli jäänyt varjoisaan
paikkaan levähtämään.

Hän kumartui taas katsomaan ja samassa hetkessä hän tunsi

sydämensä ikäänkuin seisahtuvan. Miehen paita oli avautunut
kaulasta ja sen kautta näkyi tummanpunainen krusifiksi, joka oli
tatuoitu hänen rintaansa. Silmänräpäyksen Marcia seisoi kuin
kivettyneenä, kykenemättä liikuttamaan jäsentäkään; seuraavassa
hetkessä hän lähti juoksemaan minkä jaloistaan pääsi yli
kirjavakukkaisen vehnäpellon, huvilan suojiin, luoden pelokkaan
katseen taakseen sypressien varjoon.

XXIII Luku.

Marcia vietti iltapäivänsä odottaen hermostuneen jännitettynä

setänsä kotiintuloa. Hän ei puhunut Mrs. Copleylle mitään miehestä,
jonka hän oli tavannut nukkumassa luolassa, ja tyyneys, johon
hänen täytyi ulkonaisesti pakoittautua, enensi yhä hänen sisäistä
kiihtymystänsä. Turhaan hän koetti järkisyillä haihduttaa pelkoansa;
siihen eivät pystyneet mitkään todistelut. Yhä uudelleen ja uudelleen
hän vakuutti itselleen, että mies ei saattanut olla sama napolilainen,
joka oli varoittanut hänen setäänsä; hänhän oli turvassa lukkojen
takana; tuo tatuoitu krusifiksi oli vain jonkun salaisen seuran
tunnusmerkki. Mutta ei hän saanut itseään siitäkään vakuutetuksi.
Ensimmäinen vaikutus oli iskenyt häneen niin varmana, ettei se
hevillä haihtunut, ja kun se sattui juuri tällaisena kapinan ja
laittomuuden aikana, oli se sitäkin voimakkaampi. Marcia oli vasta
kuullut kerrottavan, miten taloihin oli murtauduttu, Campagnalla oli
hyökätty matkustajien kimppuun ja heidät oli ryöstetty. Hän oli
kuullut puhuttavan Camorran kostonhalusta, saman miehen, jota
hänen setänsä oli vastustanut. Nuo tiedot eivät olleet rauhoittavia; ja
vaikka Marcia päättäväisesti työnsi ne mielestään, huomasi hän kerta
toisensa jälkeen taas pohtivansa niitä. Hän tiesi, ettei Italian
huolellisesti kehitetty poliisijärjestelmä ollut vain näön vuoksi
olemassa.

Mr. Copleyn ja Melvillein piti saapua viiden junassa, mutta kun

heitä ei kuulunut vielä puoli kuudenkaan aikaan, istuutuivat Mrs.
Copley ja Marcia teepöytään, tai oikeammin nauttimaan jäällä
jäähdytettyä mehua odottamatta heitä kauempaa. Pöytä oli asetettu
paatsamapuiden varjoon, sinne, missä lehtokäytävä päättyi
pengermän yläpäähän, ja mihin pieninkin mahdollinen
tuulenhenkäys voisi löytää tiensä. Gerald ja Gervasio hotkaisivat
omat lasillisensa nopeasti ja vetäytyivät sitten paatsamien varjoon
leikkimään hevosta kärsivällisen Bianca paran kanssa, käyttäen
ohjaksina hänen hilkkansa liehuvia nauhoja. Mrs. Copley ja Marcia
istuivat pöydän ääressä lausuen sillointälloin sanan toisilleen.
Väliajoilla kiintyi Marcian katse vehnäpeltoon kirjavine unikkoineen ja
kauempana siintäviin sypresseihin.
 "Minä luulen, että he kuitenkin loppujen lopuksi tulevat!" huudahti
Mrs. Copley varjostaen kädellä silmiään katsellessaan Roomaan
johtavalle tielle, joka kulki kuin keltainen nauha suoraan halki
peltojen ja viinitarhojen. "Aivan oikein, tuolla näkyvät vaunut!"

Marcia katseli liikkuvaa pilkkua ja pudisti päätään. "Sinulla on

paremmat silmät, täti Katherine, kuin minulla, jos näin etäältä voit
erottaa setä Howardin."

"Vaunut kääntyvät huvilatielle. Olen varma, että he tulevat.

Ihmisparat! He ovat varmaan puolikuolleita ajettuaan tällaisessa
helteessä. Roomassa on varmaan ollut sietämätöntä tänään." Näin
sanoen hän nopeasti lähetti Pietron tuomaan lisää virvokkeita.

Mutta kymmenen minuutin kuluttua näkivät he vaunujen

muuttuneenkin rämiseviksi campagnalaisvankkureiksi eikä siis ollut
muuta neuvoa kuin jälleen istua odottamaan. Puoli kahdeksan
aikaan alkoi Marcia hermostua. Olisikohan sedälle saattanut tapahtua
jotain? Olisikohan ollut syytä kertoa kaikki tädille, ja lähettää joku
setää vastaan varoittamaan häntä? Mutta eihän kukaan uskaltaisi
pysäyttää vaunuja avoimella tiellä, keskellä valoisaa päivää. Sadat
mielikuvat kulkivat hänen aivojensa lävitse, kunnes lopulta, kun kello
jo oli kahdeksan, kuului hiekkakäytävältä pyörien ratinaa.

Sekä Mrs. Copley että Marcia päästivät helpotuksen

huudahduksen. Mrs. Copley oli ollut tuskissaan päivällisen tähden, ja
Marcia niiden monien huoliensa vuoksi, jotka nyt haihtuivat kuin
yhdellä iskulla, kun hän tiesi setänsä olevan turvassa. Molemmat
kiiruhtivat piha-aukealle vastaanottamaan tulijoita. Paitsi Melvillejä ja
Mr. Copleytä astui vaunuista vielä Laurence Sybertkin. Nähdessään
hänet Marcia säpsähti kysellen sykkivin sydämin mielessään, minkä
vuoksi hän oli mahtanut tulla.
 Katsahtaessaan heidän kasvoihinsa, keskeytti Mrs. Copley äkkiä
iloiset tervetuliaissanansa huudahtaen: "Onko jotain tapahtunut?
Miksi tulette näin myöhään?"

He olivat silminnähtävästi kiihdyksissä, eivätkä ehtineet hukata

aikaa tervehtimisiin, ennenkuin tyhjensivät uutisvarastonsa. Oli tehty
murhayritys kuningas Umbertoa vastaan juuri samana iltapäivänä
Pinciolla, Rooma oli sotatilassa ja lisäksi oli paljastettu salaliitto,
jonka tarkoituksena oli murhata pääministeri ja hallituksen muut
johtohenkilöt.

Molemmat kotona olleet tekivät kysymyksiä, joihin ei kukaan

ehtinyt vastata, kaikki olivat äänessä — kaikki paitsi Sybert. Marcia
huomasi, että hän oli harvinaisen vaitelias, ja hän hämmästyi
nähdessään hurjan ilmeen hänen kasvoillaan. Hän ei edes
katsahtanut Marciaan päin, paitsi ohimennen häntä tervehtiessään.

"No, no", Copley keskeytti äänekkään lörpöttelyn, "tämä on

tosiaan kauhea juttu. Näkisittepä miten Rooma on kiihdyksissä!
Kaupunki on kokonaan vailla järjestystä; mutta kerromme teille
myöhemmin yksityiskohdat. Nyt menemme ensin sisään ja juomme
jotain raitista — olemme puolikuolleita. Onko täällä ollut kuuma?
Roomassa on saanut tuntea helvetin esimakua."

"Ja tämä nuori mies", Melville lisäsi laskien hymyillen kätensä

Sybertin olalle, "on juuri tullut näkemästä kapinaa Milanosta. Neljään
vuorokauteen hän ei ole juuri nimeksikään nukkunut, ja eikös hän
vain tänäänkin istunut pöytänsä ääressä, korvia myöten
syventyneenä työhönsä, välittämättä siitä, oliko pyhä vai arki ja
luomatta silmäystäkään lämpömittariin. Miehenne ja minä saimme
väki voimin raastetuksi hänet tänne."
 "Mr. Sybert raukka! te näytätte rasittuneelta. Ettekö ole nukkunut
neljään vuorokauteen? Te olette kai puolikuollut väsymyksestä! Heti
päivällisen jälkeen on teidän mentävä vuoteeseen, ja saatte olla
aivan häiritsemättä maanantaiaamuun asti."

"Olen nukkunut aivan kylliksi kuluneen vuorokauden ajalla, Mrs.

Copley, enkä tällä hetkellä todellakaan ensinkään kaipaa lepoa",
vastusteli Sybert nauraen, mutta kuitenkin hiukan harmissaan.
Sybertin luonteenomaisia piirteitä oli, että hän ei milloinkaan
halunnut olla huomion esineenä, ja se saattoi mahdollisesti olla
syynä siihen, että hän todellisuudessa sangen usein joutui siihen
asemaan. Tuo vaiteliaisuus, kun oli kysymyksessä hän itse tai hänen
tunteensa, vaikutti sivullisesta arvoitukselliselta. Se oli aina
herättänyt Marciassa uteliaisuutta, ja oli osaltaan ollut syynä siihen,
että hän niin itsepintaisesti halusi ottaa selville, mikä Sybert itse
asiassa oli miehiään.

Pian oli seura kokoontunut päivälliselle, naiset viileissä, kevyissä

kesäpuvuissa ja miehet valkoisissa palttinatakeissa. Mentiin
ruokasaliin, eikä Marcia saanut hetkeksikään tilaisuutta tavata
setäänsä kahdenkesken. Aterian aikana ei vallinnut erittäin hilpeä
mieliala. Liemiruoan aikana keskusteltiin murhayrityksistä, kalaa
tarjoiltaessa leipämellakoista ja senjälkeen otaksuttavista ryöstöistä
ja salajuonista; koko aterian ajan palveli Pietro orjamaisen synkän
näköisenä, joka sekin oli omiaan painostamaan tunnelmaa. Turhaan
Mrs. Copley koetti kääntää keskustelua iloisemmalle tolalle. Miehet
olivat liian kiihtyneitä voidakseen puhua mistään muusta ja päivän
uhkaava surunäytelmä käytiin läpi koko laajuudessaan.

Salamurhaaja oli hyökännyt esiin ihmisjoukosta, joka täytti kadun

ja hypännyt kuninkaallisiin vaunuihin, ennenkuin kukaan