Python Pocket Reference 4th Edition Mark Lutz

pdf download

https://ebookmeta.com/product/python-pocket-reference-4th-
edition-mark-lutz/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Pocket Krakow 4th Edition Mark Baker

https://ebookmeta.com/product/pocket-krakow-4th-edition-mark-
baker/

The Laboratory Mouse (Laboratory Animal Pocket

Reference) Third Edition Mark A. Suckow

https://ebookmeta.com/product/the-laboratory-mouse-laboratory-
animal-pocket-reference-third-edition-mark-a-suckow/

C# 10 Pocket Reference Joseph Albahari & Ben Albahari

https://ebookmeta.com/product/c-10-pocket-reference-joseph-
albahari-ben-albahari/

Red Book Atlas of Pediatric Infectious Diseases Fifth

Edition American Academy Of Pediatrics (Aap)

https://ebookmeta.com/product/red-book-atlas-of-pediatric-
infectious-diseases-fifth-edition-american-academy-of-pediatrics-
aap/
A Handbook on Multi Attribute Decision Making Methods
1st Edition Bozorg Haddad Omid Zolghadr Asli Babak
Loáiciga Hugo A

https://ebookmeta.com/product/a-handbook-on-multi-attribute-
decision-making-methods-1st-edition-bozorg-haddad-omid-zolghadr-
asli-babak-loaiciga-hugo-a/

Generations of Jewish Directors and the Struggle for

America s Soul 15th Edition Sam B. Girgus

https://ebookmeta.com/product/generations-of-jewish-directors-
and-the-struggle-for-america-s-soul-15th-edition-sam-b-girgus/

Coastal Systems Third Edition Simon K Haslett

https://ebookmeta.com/product/coastal-systems-third-edition-
simon-k-haslett/

Introducing Mental Health 2nd Edition Caroline Kinsella

Connor Kinsella

https://ebookmeta.com/product/introducing-mental-health-2nd-
edition-caroline-kinsella-connor-kinsella/

Web Development with Node and Express 2nd Edition Ethan

Brown

https://ebookmeta.com/product/web-development-with-node-and-
express-2nd-edition-ethan-brown/
Beauty and the Beast The Enchantment Eric Geron

https://ebookmeta.com/product/beauty-and-the-beast-the-
enchantment-eric-geron/
Python Pocket Reference

MARK LUTZ

Beijing • Cambridge • Farnham • Köln • Sebastopol • Tokyo

Chapter 1. Python Pocket
Reference
Introduction
Python is a general-purpose, object-oriented, and open source
computer programming language. It is commonly used for
both standalone programs and scripting applications in a wide
variety of domains, by hundreds of thousands of developers.

Python is designed to optimize developer productivity, software

quality, program portability, and component integration. Python
programs run on most platforms in common use, including
mainframes and supercomputers, Unix and Linux, Windows
and Macintosh, Java and .NET, and more.

This pocket reference summarizes Python types and

statements, special method names, built-in functions and
exceptions, commonly used standard library modules, and
other prominent Python tools. It is intended to serve as a
concise reference tool for developers and is designed to be a
companion to other books that provide tutorials, code
examples, and other learning materials.

This fourth edition covers both Python versions 3.0 and 2.6,
and later releases in the 3.X and 2.X lines. This edition is
focused primarily on Python 3.0, but also documents
differences in Python 2.6, and so applies to both versions. It
has been thoroughly updated for recent language and library
changes and expanded for new language tools and topics.
This edition also incorporates notes about prominent
enhancements in the imminent Python 3.1 release, which is
intended to subsume Python 3.0 (in this book, Python 3.0
generally refers to the language variations introduced by 3.0
but present in the entire 3.X line). Much of this edition applies
to earlier Python releases as well, with the exception of recent
language extensions.
Conventions
The following conventions are used in this book:

[]

Items in brackets are usually optional. The exceptions are

those cases where brackets are part of Python’s syntax.
*

Something followed by an asterisk can be repeated zero or

more times.
a|b

Items separated by a bar are often alternatives.

Italic
Used for filenames and URLs and to highlight new terms.

Constant width

Used for code, commands, and command-line options, and

to indicate the names of modules, functions, attributes,
variables, and methods.

Constant width italic

Used for replaceable parameter names in command syntax.

Using Code Examples
This book is here to help you get your job done. In general,
you may use the code in this book in your programs and
documentation. You do not need to contact us for permission
unless you’re reproducing a significant portion of the code. For
example, writing a program that uses several chunks of code
from this book does not require permission. Selling or
distributing a CD-ROM of examples from O’Reilly books does
require permission. Answering a question by citing this book
and quoting example code does not require permission.
Incorporating a significant amount of example code from this
book into your product’s documentation does require
permission.

We appreciate, but do not require, attribution. An attribution

usually includes the title, author, publisher, and ISBN. For
example: “Python Pocket Reference, Fourth Edition, by Mark
Lutz. Copyright 2010 Mark Lutz, 978-0-596-15808-8.”

If you feel your use of code examples falls outside fair use or
the permission given above, feel free to contact us at
permissions@oreilly.com.
Safari® Books Online
NOTE

Safari® Books Online is an on-demand digital library that lets you easily
search over 7,500 technology and creative reference books and videos to
find the answers you need quickly.

With a subscription, you can read any page and watch any
video from our library online. Read books on your cell phone
and mobile devices. Access new titles before they are available
for print, and get exclusive access to manuscripts in
development and post feedback for the authors. Copy and
paste code samples, organize your favorites, download
chapters, bookmark key sections, create notes, print out
pages, and benefit from tons of other time-saving features.

O’Reilly Media has uploaded this book to the Safari® Books

Online service. To have full digital access to this book and
others on similar topics from O’Reilly and other publishers, sign
up for free at http://my.safaribooksonline.com.
Command-Line Options
Command lines are used to launch Python programs from a
system shell prompt. Command-line options intended for
Python itself appear before the specification of the program
code to be run. Options intended for the code to be run appear
after the program specification. Command lines have the
following format:

python [option*]
[ scriptfilename | -c command | -m module | - ]
[arg*]
Python Options
-b

Issues warnings for calling str() with a bytes or

bytearray object, and comparing a bytes or
bytearray with a str. Option -bb issues errors instead.

-B

Do not write .pyc or .pyo byte-code files on imports.

-d

Turns on parser debugging output (for developers of the

Python core).

-E

Ignores Python environment variables described ahead

(such as PYTHONPATH).

-h

Prints help message and exit.

-i

Enters interactive mode after executing a script. Useful for

postmortem debugging.

-O

Optimizes generated byte-code (create and use .pyo byte-

code files). Currently yields a minor performance
improvement.
-OO

Operates like -O, the previous option, but also removes

docstrings from byte-code.

-s

Do not add the user site directory to the sys.path module

search path.

-S

Do not imply “import site” on initialization.

-u

Forces stdout and stderr to be unbuffered and binary.

-v

Prints a message each time a module is initialized, showing

the place from which it is loaded; repeats this flag for more
verbose output.

-V

Prints Python version number and exit.

-W arg

Functions as warning control; arg takes the form

action:message:category:module:lineno. See
warnings module documentation in the Python Library
Reference manual (available at
http://www.python.org/doc/).
-x

Skips first line of source, allowing use of non-Unix forms of

#!cmd.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
taistoissamm' ole, haltiatar, tukemm'; entehes tarkkaan
täyttäen, auttaos sie Frygilaisia suosiollisna!" 255 Sen nimes
vainen hän; sill' aikaa rientäen koitti varhainen valokas jopa
päivyt, karkottaen yön. Lippuja seuraamaan käsk ensinnä hän
tovereita, tutkimahan tamineita ja taisteluhun varustaimaan.
Vaan jopa kannattamaan rupes silmänsä Teukrojen leiriin, 260
noustuahan ylös keulaan. Kun vasempaans pani sitten
kilpensä leimuavan, ison huudonpa tähtihin Teukrot nostavat
muureillaan: vihans yllytti karttunut toivo; peitsiä paiskoavat.
Kuten synkkien pilvien alla strymonilais-kuret päästävät
huudon, kun läpi ilmain 265 lentävät riekuillen, etelää
suhisten paetessaan. Mut Rutuloin kuninkaasta ja Ausonien
ylimmistä kummalta näyttävi tuo, alukset kunis kääntyvän
rantaan, kunnekka huomaavat meren täydeltä laivoja saavan.
Töyhtöisän kypärän kärk leimuilee etähälle 270 päässänsä,
kilpikin kultainen heloittaa heleästi: aivankuin verisetki
kometat kirkkahan' yönä synkkinä säihkelevät välist' tai kuni
Sirion leimu; tää mukanaan janon, tauditkin kipeöill'
inehmoille tuopi ja synkistää valollaan pahan tietävän taivaan.
275 Eipähän Turnuksen urokkaan täst' toivo se raukee, että
hän puoltasi maan sekä saapuvat rannalta estäis. Miehiä sen
uhemmin nimeten kehottaa, toruenkin: "Minkäpä toivoitten
musertaa kädellänne, on tuolla. Nyt tapelkaat kuni miehet!
Puolisoaan, kotoansa 280 muistakohon joka mies; nyt
tehtäköhön urotöitä kunniaks es'isien! Meren luo heti
juoskame vastaan, kunnes maall' yrittäät sekä viel'
enspääsynsä horjuu! Onni on urhoisten apu!" Näin nimes;
sitten tuumivi, keitä hän vastahan veisi 285 tai kenellen
varustuksien saarron uskoa voisi. Sillävälin toverit ylevilt'
aluksiltansa laskee silloill' Aeneas; muut vartosivat meren
aallon hyökyämist' takasin, hypäten sinä hetkenä maalle;
airojen neuvolla muut. Tähystellen rantoja Tarkho, 290 miss'
ei tyrskyä pohj' eik' pauhaa murtuen aalto, vaan meri esteettä
kohinan enetessä miss' syöksyy, äkkiä kääntääpi kokat maall'
anoen tovereita: "Oi valiot toverit, nyt tarttukaten hyvin
airoon, soutootten ett' huojuvat laivat, maan vihollisten 295
keuloilla halaiskaat, ett' itselle lois vaon laiva! En minä
kammoa, jos alus särkyiskin satamassa moisessa, kun vaan
pääsemme rantaan!" Sittekuin näitä lausunut olj Tarkho,
toverit kovin airohin käivät, soutivat hyrskyelless' alusten
Lation kohen kenttää, 300 kunnes törmäsivät kokat maahan
ja vaarata kaikki seisahtui satahangat. Mut ei sinun laivasi,
Tarkho. Sillä kun, puututtuaan karihin, pahall' louhelle tarttuu,
kauan se kiikkuillen pysyi, taistellen hyökyä vastaan, särkyvi
sitte ja näin urohot luo aaltojen keskeen; 305 airojen
sirpalehet sekä uiskelevat tuhot heitä estävät, kompastuttavi
jalkoja myös pako-aalto. Eipähän Turnuskaan hidastellut, vaan
heti tempaa kaiken joukkonsa Teukroja vastaan marssien
rantaan. Kuuluvat merkit. Ens maajoukkoja vastahan hyökkää
310 Aeneas, kahakan alottaaksens, Latinoja kaatain,
surmattuaan Theron, jätinmoisna kun miehistä ensin tää
rupes Aeneakseen; tält' tuuralla vaskisen verhon, raskahan,
kultaisen, soman kautta hän puhkasi kyljen. Sitte Likhaan
telottaa, ulos leikatun kuollehest' äidist', 315 Febus, sun
pyhiäs, joka pienenä vältteä saattoi raudast' onnettomuutt'. Ei
viikkoakaan kun jo Cisseyn tuiman ja suuren Gyaan, jotk'
kaasivat miehiä nuijin, Tuonehen laittoi; ei Herakleen asehet
vähänkään näit' eik' väkevät kädetkään tuenneet tahi äijä
Melampus, 320 kumppani Alkideen, kun tää teki vaikeat
työnsä maalla. Mut, kas, Faron juur joutavia horistessa,
paiskaten peitsensä suoraan ärjyvähän osui suuhun. Myös
sinäkin, jonk' leukoja hienonen höytyvä valkas, ystävätäs
Klytioota kun seurasit onneton Kydon, 325 kaatuen
dardanilais-käden kautt' olisit menehtynnä, lempesi unhottain,
joka sull' oli nuoria kohtaan, kurja, jos kohdannut sa et ois
veliparvea, Forkon poikia, seitsemän joit' luvult' olj sekä
seitsentä peistä paiskasivat: kypäräst' osa, kilvestä muut
takasin taas 330 kimmahtavat; osittain osuvat Venus esteli
armas ruumihist' tään. Vakavall' Aeneas Akhaatelle lausuu:
"Annas peitsiä; jos osuneet ovat ennen Akhivoin ruumeihin
Troijan kedoll', enp' ole paiskova turhaan nyt Rutuleihinkaan."
Sitt' temmattuaan ison keihään, 335 sen lähettää: tuo kiitäen
Meonin vaskisen kilven lens lävitsen sekä haarniskan kuten
myös poven puhkas. Täll' avuks Alkanor veli sai tukeaan
velimiestä lannistuvaa kädellään: läpi tään olan lennettyänsä
eellehen kiiteli peitsi ja hurmeisna piti suuntans; 340 vaan sen
jo oikea käs nivelist' olaltaan tehotonna häili. Nyt veljensä
ruumihist' ottaen peitsen, Numitor tähtää Aeneahan:
hänellenp' ei sallittu ollut sattumahan, mut suuren Akhaten
reiden se mursi. Luottaen ruumihisen tukevaan tähän Kuresta
Klausus 345 riensi ja kurkkuhun löi Dryopin etähältäkin
julman keihäänsä, väkeväst sysätyn; sepä haastavan äänen,
hengenkin, lävistäin salitinluuns, salpasi; mut tuo suistuvi
maahan päin, ylen antaen paksua verta. Kolmepa thrakialais-
Borean ylevää sukukuntaa, 350 kolmet, joit' Idas-isä laittoi
Ismaran maasta, kaatoi tappelujen kihinässä. Jo ehti Halesus,
aurunkolais-sotajoukot ja sai Neptunonki heimo, mainio myös
hevosista Messapus. Vuorohon koittaat toisians' karkoittaa;
Ausonian portillakin jo 355 taistellaan. Kuni korkean taivahan
vastaistuulet kiihtyvät taistelemaan rajultaan, väeltään
tasavoimin: eivät ne toisiahan, — ei pilvet eik' meri väistä;
kauan häilyvi taisto, on jäykkänä vastassa kaikki: näinpähän
Teukroinkin sotarinnat ja näin Lationkin 360 yhtyvät, kun kävi
mieheen mies sekä jalkahan jalka. Tällöin muualla päin, johon
ympyräpaasia paljon, vierulta runkojakin revityit' oli tunkenut
virta, arkadilais-väki tottumaton kävi jalkasin taistoon; kun,
Latinoin näki ahdistaess', samovan pakohon sen 365 —
koskapa heit' uvehistaan luopumahan rytömaa sai —,
keinohon ainoahan, mikä jää pulahetkinä, ryhtyin, Pallas nyt
anoen, toruenkin pyys urommaksi: "Minnekkä karkaatten,
toverit? Urotöiden ja teidän johtajan Evandron nimen kautta
ja saatujen voittoin, 370 toivonikin vuoks kilpaamaan isän
kanss' urotöissä: älkäät juoksuhun luottako! Raudalla raivata
täytyy tie vihamiehien kautta. Miss' uhkaa miehien parvi
tihjänä, sinn' isänmaa jalo teidät ja päällikön Pallaan vaativi.
Ei jumalat, inehmolliset mut vihamiehet 375 vainovi meit':
yhenlaisia mieleltä, voimilta oomme. Kas, tuolt' estävi meit'
ison aavikon pohjaton telki; maall' ei voi paeta: merehenk' vai
Troijahan lähtään?" Näin nimeten vihamiehien parven
keskehen syöksyi. Hällen vastahan ens kovan Onnen suomana
sattui 380 Lagus: täänpä hän, kun ylen raskasta paatta se
kiskoi, keihään paiskattuaan, lävistää, miss' erkivät rungon
rangasta kylkienluut; takasin sitt' tempavi peitsen luihin
tarttunehen. Käsikseen ei ehtinyt Hisbo, vaikkapa toivoi tuot';
tätä ennenpä syöksyvän kimppuun, 385 kun varomattomast
ystäväns julmasta kuolosta raivos, Pallas ehti ja kosteahan
sysäs keuhkohon miekan. Käi Stheneloon käsiks sitte ja
vanhasta heimosta Rheton Ankhemoloon, emopuolen mi
rohkesi tahrata vuoteen. Kaaduitten tekin, kaksoiset, Rutuloin
ketoloilla, 390 Laris ja Thymber, Daucin niin yks'muotoset
lapset, että he vanhempiaan hupahan erehdyksehen saivat;
mut kamalamp' eromerkin Pallas nyt teki teille: sillä sun,
Thymber, pääsi Evandron katkasi miekka; sun taas oikea käs
haki, Laris, säileä turhaan, 395 sormet kun hervottuneet
varaten kävi kalpahan kiinni. Arkadit yltynehet torunnast',
uron oivia töitä nähdessä, taistoon saa murehen, hävynkin
sekatunne. Silloin vaunuissaan ohi rientävän Rhetesen Pallas
surmaa. Tää välihoivapa suotiin Ilolle vielä. 400 Sillä hän Iloa
koht' oli pahkunut raskahan keihään, mink', osuen välihin, sai
Rheteus, uljahin Teuthras, sua paetess' sekä Tyreä-veljeäs;
vaunusta suistuin kuollessaan Rutuloin ketomaita se potkivi
jalvoin. Aivan kuin sopivaisena poutana, kiihtyess' tuulten,
405 metsän pistääpi tulehen eri kohdista paimen; äkkiä
vallattuaan välyksen leviää yli laajain kenttien yhtenä nyt
tulen loimotus kammottavainen; leimujen leikkiä tää
tytyväisenä istuen katsoo: näinpähän urhouskin tovereiden
yhtehen yhtyy, 410 Pallas, sun avukses. Mut taistossa tuima
Halesus syöksyvi tappeluhun sekä peittyy kilpensä suojaan.
Tää telottaapi Ladonan, Feretan ja Demodokonki: oikean
Strymonion käden, tään kohottais sitä suulle, katkasi
säilällään välähyttäen; paadella Thoan 415 lyö näköhön,
musertain verisiks niin luut sekä aivot. Aavistaen isä metsihin
olj salannunna Haleson; vanhana kuolohon kun tää tummeat
silmänsä sulki, valtasivat hänet Parkat, Evandron nyt vasamille
määräten. Tään käsiksen kävi Pallas näin rukoellen: 420 "Oi,
isä Thybris, suo vasamalle, min viskata aijon, onnea,
löytämähän tien rinnan kautta Haleson! Nää asehet, urohon
tamineet sinun tammesi saapi." Kuulipa haltia näitä, kun
suojas Imaust' Haleso, onneton, arkadilais-vasamallen jäi
povens paljaaks. 425 Vaan sodan urhea henk, Lausus, ei
parvensa suonut lannistua tämänmois urohon kukistuksesta:
tappaa ensin Abaan edestään, kahakan parahan tukisolmun.
Kaatuvat Arkadian pojat, kaatuvat myöski Etruskit, Teukrotkin,
jotk' kreikkaalais-käsist' turmansa vältti; 430 yhtehen käy väki
joukolta, johtajiltaank' tasavoimin. Ahtaa rintamoaan
takajoukk'; ei kätt' tahi peistä voi vivahuttaa ahdingolt'. Täält'
ahtavi Pallas, vastassa Lausus tuolt'; — ei poikenneet ikäns
paljon, ei näköns' uljaatkaan, mut heilt' oli kieltänyt Onni 435
pääst' isänmaahansa takasin. Ei sallinut heitä keskenäns'
ottelemaan its' mahtava herra Olympon. Kohtapa nää
jalommalt' vihamieheltä kohtalons saavat. Turnon sillävälin
sisar armas auttamahan käsk Lausoa; vaunuissaan nopeasti
se kiis väen kesken. 440 Kun näki kumppanit, ääns: "Jo on
taistosta luopua aika! Yksin Pallasta vastahan käyn; mull'
yksinpä Pallas suotakohon; halajaisinp' ett' täss' isäns
katsomass' oisi!" Näin nimeää; toverit, kuten käski hän,
kentältä taantuu. Vaan Rutulein pois mentyä reipas mies
kopeoita 445 käskyjä tään imehtii sekä Turnon kookasta
vartta katsovi hämmähtyin, tähystäin tätä synkkänä kaukaa.
Näin nimeten meni vastoamaan nyt hän tyrannille: "Mua joko
johtajan kiitetähän taminein otannasta, tai yleväst' erostan'.
Isällein saman arvosta on se. 450 Heittäös uhkat!" Näin
nimeten kesk'kentälle astuu. Arkadien sydämessäpä mut veri
kylmäksi hyytyy. Turnus vaunuistaan alas hyppäs ja jalkasin
päätti kamppailla. Kuten leijona huomattuaan ylängöltä
aikovan tappeluhun härän, kentällä seisovan, kaukaa 455
kiitävi; semmoinen tulevan oli Turnonki muoto. Tään kun
peitsensä kannatusmatkalle tullehen luuli Pallas ens käsiks
käi, jos käynyttä heikommin voimin taistoon auttasi Onni ja
näin ylä-ilmahan lausuu: "Kautt' isän kestityksen sekä pöytien,
joihin sä saavuit 460 outona, Alkides, anon; auttaos aijetta
suurta! Nähköhön kuollessaan hän mun verisen asun hältä
riistävän, voittajakseen minut nähkööt kuolevat silmäns'!"
Urhoa kyll' Alkides kuuli ja rintansa pohjaan raskaan
huokauksen pakottaa sekä katkerast itkee. 465 Vaan isä
lohduttain nimeää pojalleen nämät lauseet: "Määrätty
kuolionsa hetki on kullekin; on elon aika kääntymätön, lyhyt
kaikkein; mut se on kuntosan tointa mainettaan urotöill'
edistää! Ison Troijanki muurein all' useat jumalain pojat
kaatui; sielläpä syöstiin 470 lapseni Sarpedon. Odottaa siis
Turnoa kerran Luomansa, sallitun kun elon ehtivi hän
rajapyykkiin." Näin nimeten Rutuloin ketomaille hän silmänsä
suuntaa. Vaan Pallas koko voiminehen nyt peitsensä paiskaa,
ontosta huotrastaan myös tempaa säihkyvän säilän. 475
Sinne se kiitäen, miss' olanpäätä suojeli kilven pää, putoaa
sekä, tien avaten läpi laitojen kilven, vihdoin raapaisee ison
Turnon vartalohonki. Turnus taas terävän, raut'kärkisen
peitsensä kauan viipattuaan, päin Pallasta heittää; sitt' täten
lausuu: 480 "Katsoppa, jos paremmin lie tunkeva
peitsemme!" Sen vain virkki; mut kilvenpä, kuin monin kerroin
raut' tahi vaski- kerrokset suojelikin häränvuotaa verhoamalla
keskeltä puhkaisee hänen peitsensä voimakas vauhti
pantsarinkin pidäkkeet sekä julmasti raastavi rinnan. 485
Turhaan haavastaan hän tempaa lämpimän keihään, yhdessä
seuraapi tätä tietä hurme ja henki. Haavahans sortuu:
helskähtävät asehens ylitsensä, maahan kuin verisin suin
suistuvi kuolemahansa. Tään luo seisahtuen nimes Turnus:
490 "Tarkkahan kertootten minun lausehet, Arkadilaiset,
Evandroll': kuten ansaits, annan ma jällehen Pallaan. Haudan
kunnia, peijaisista jos lohdutust' ompi, häll' luvataan. Häll' ei
vähän arvosiks Dardanon kestit nouse!" Näin nimeten
jalallaan vasemmalla hän tallaa 495 hengettömään,
isopainoisen vyön riistäess' siltä, piirretynkin tihotyön: miten
häätaloss' yhtenä yönä miesten seurue murhattiin, sijans kuin
veristettiin joitapa Eurytisen Klonus-poika olj veistänyt
kultaan: saatua saalihiks sen iloten omistaapi nyt Turnus. 500
Tietämätön tulevast' on kohtalost' ihmisen mieli määrääkin
pitämään, kun sill' on myötänen onni! Aikapa Turnollekin saa,
jolloin hartahast soisi Pallaan säilyneheksi ja saalista tuota ja
päivää harmitteleepi! Vaan toverit valittain sekä itkein 505
kilvelle nostettuaan, Pallaan pois joukossa vievät. Mink', oi,
murheen, mink' isälles sinä kunnian tuotat! Tää ens päivä sun
sai sotahan, tää myöski sun poisti; milliset kuitenkin Rutuloin
kasat jälkehes heität! Moisen onnettomuuden ei huhu, mut
vaka tieto 510 ehtivi Aeneall', olevan omiens liki hengen
vaaraa, myös ajan, ett' Teukroill' paenneill' avuks rientäs.
Miekalla hän lähimmät tuhoaa sekä peitsellä, kiihtyin, raivaa
tien avaraks väen kaut', sua, ylpeä Turnus, uuteen otteluhun
hakien. Pallas ja Evander, 515 kaikk' ovat mielessään:
pitojuhlat, joihinka ensin vierahaks sai, lupauksensa suomat.
Neljä hän Sulmon poikaa nuorta ja myös saman verran, jotk'
kasvatti Ufens, ottaen kiinn' elävältä, ne Tuonelan hengille
jääksii, ettäpä polttotavan tulen vangittujen veri kastais. 520
Sitte Magoon etähäisehen paiskasi turmasan keihään. Tuo
kumartuin sen väist'; ylitseen lens hirveä peitsi; polvia tään
halaten, rukoellen sitt' ääntävi näitä: "Taattosi haamun kautta
ja Julosi kasvavan toivon pyydän henkeni säästämähän isän
kuin pojan vuoksi! 525 Mull' on suur talo, on kuvattuu hopeaa
isot joukot kätköön kaivettu maahan, on taottuu, takomatta
kultaa kimpalettain. Tuo eihän voittoa Teukroin kääntäis eikä
mun henkeni tuottane niin ison haitan." Näin nimes; Aeneas
häll' lausuvi vastaten näitä: 530 "Minkäpä kullan tai hopean
talenteista sa kerroit, säästä ne lapsilles! Sodan keskustelut jo
on Turnus ensinnä katkaisnut niin kohta kuin Pallaksen tappoi.
Tään hyväksyy Ankhisen haamu ja poika Julus!" Näin nimeten
kypärään vasemmallansa otti ja vääntäin 535 pyytävän
kaulan, hän miekkansa syöks ihan kahvahan asti. Poika olj
Haimonin tuossa, se Febon, Diananki pappi, nauhoineen pyhä
päähine suojasi jonk' ohimoita, kiillellen kokonaan puvust'
ynn' etevist' asehista. Yhdyttyään ajoi tään kedollen,
pudonneen tavatenpa 540 hän telottaa sekä peittävi varjolla
kuolon; Serestus vie otetut asehet olallaan, Mars, sull' ilo-
uhriks. Taistelun uudistaa Vulkanon heimoa suurta Caekulus
kuin myös Marsien vuorilta saapunut Umbro. Vastassa raivoo
Dardanon poika. Hän miekalla hakkaa 545 Anxurin vasemman
käden, kilvenkin alas maahan. Tää puhunut jotakin isonmoist'
olj ja karttuvan luuli tarmonsa lausehist', taivaasen kehuess'
urouttaan; itselleen lupael ijäkkyyttä ja vuosia paljon.
Vastahan Tarkvitus hypäten komeoiss' asehissaan, 550 min
salo-Faunollen Dryope imp' synnyttänyt olj, puuttui raivoavan
etehen: tuo vauhdilla heittäin peitsensä, näin lävistää
sotapaidan ja kookkahan kilven; sittepä pään, anovan
tehomatta ja aikovan paljon lausua, hän sivaltaa alas maahan
ja lämmintä runkoo 555 vierrettäen, vihamiehen rinnan yl'
lausuvi näitä: "Siinä sä maata saat, kuvatus! Sua ei paras äiti
maahan peitä tai isänmaa jäseneitäsi multaa haudalla:
lintujen ruoaksi jäät tahi, aavahan painuin, aalto sun vie sekä
nälkäiset kalat nuolevat haavas!" 560 Kohtapa Antaioo,
Lukast', etevimpiä Turnon urhoja ahdistaa, Numaa ja
Kamertesta nuorta, Volscensin uropoikaa; tää oli rikkahin
mailtaan kansassa Ausonien sekä hallitsi tyyntä Amykloo.
Niinkuin Aigeion, mink' kerrotahan sata kättä 565 käyttänehen
sekä suusta ja rinnasta puol'satasesta liekkiä suitsuttaneen,
kun Juppiterin ukonnuoliin kilpiä niin useoit' tärisytti ja paljasti
miekkoj': Aeneas siten myös koko kentällä voittaen riehui,
hurmeesta kunis lämpesi miekka. Kas, vielä Nifaeon 570
neljähän hän hepohon sekä rintaa vastahan tähtäs. Vaan nuo,
astuvan kun näkivät etähältä ja vahvaan ärjyvän, vauhkoutuin
takasin peräyntyvät hurjast, kaatavat siin' ajurin sekä rantaan
rattahat vievät. Silloin valkoisten hevosten parinensa Lukagus
575 keskehen saa ja Liger-velikin; veli ohjalla hoitaa orheja,
tuima Lukagus mut paljasta kalpoa käyttää. Eipähän Aeneas
täten raivoavaisia siedä; hyökkää näill' etehen, samoten
kamaloin' vasamoineen. Jolle Liger: 580 "Et hepoloit'
Diomeden, et vaunuja näe sä Akhilleen, et Frygian ketoloit':
elämäs nyt kuin sota loppuu tuoss' ihan paikassa!"
Mielettömän Ligerin tämän moisten lausetten kajahtaiss'
etähälle, jo Troijanki urho vastintaan varustaa, lähettäin
vihamieheen peitsen, 585 kun ojentuu edustalle Lukagus ja
nirkkoa käyttäin lyö hepojaan; tään juur ojentaiss' vasemman
jalan, taistoon valmistuessa, jo säihkyvän kilven reunojen alta
kiitävi keihäs ja tään vasemman kupehen lävistääpi;
vaunuistaan tupertuin ulos kuoleva nurmelle suistuu. 590
Hurskas Aeneas ääns katkerin lausehin hälle: "Ei hepojen
hidas juoksu, Lukagus, sun vaunuja meille heittänyt eik'
kumonneet vihamiehienkään peloitukset! Rattahilt' its'
hypäten sinä valjakon hylkäsit!" Lausuin näin anastaa hevot.
Kurkottaa käsiään veli parka 595 häll' asetonna, kun vaunuist'
olj myös vierähtänynnä: "Sun sekä niiden kautta, jot
synnyttivät sinut moiseks, Dardano-mies elämään' edes
säästä ja pyyntöni kuule!" Näin anovallen Aeneas: "Et
lausunut äsken lausehet nää; siis kuole ja veljenä veljeäs
seuraa!" 600 Hengen sitt' olopaikan, rinnan miekalla puhkoo.
Näin jakel pitkin kenttiä kuoloa dardanilainen johtaja,
raivoillen veden tulvan tai rajun myrskyn laisna. Jo
hyökkäävät ulos vihdoin, jättäen leirin, poikansa Askaniuski ja
turhaan saarretut miehet. 605 Juppiter Junollen sill' aikaa
näin nimeääpi: "Oi sisarein sekä myös minun armahin puoliso,
niinkuin luulen, auttaapi Venus, — siin' et erhettynyt oo —,
Dardanojen sotavoimaa, kun ei taistossa miesten käs ole
vahv' eik' urhokas miel eik' kestävä vaarat!" 610 Junopa
nöyränä häll': "Oi miksikä, puoliso kulta, sairasta kiusaelet,
miks nuhteitas varovaista! Jos olis lemmelläin sama voima, mi
ennen, ja niinkuin vieläkin täytyis olla, sä et sitä kieltäis
multa, kaikenvoipa, ett' taistosta Turnon pois pelastaisin, 615
Daunolle ett' isälleen hänet saattaa vaarata voisin. Jääköhön,
hukkukohon viaton verens Teukrojen kostoon, vaikka hän
johtaakin sukuaan suvustamm' ylevästä, Pilumnus jonk' oli
es'isä neljäs; vaikk' käsin runsain, vaikk' useasti hän suuria
lahjoja templihis kantoi!" 620 Häll' ylevän nyt Olympon valtias
lyhvehen lausuu: "Kuolohon uhkaavaan anotaan jos viivytys-
aikaa miehellen poloselle, jos tehdä sen voivani luulet: vie
Turnus pakohon, hänet aut' tuhost' uhkoavasta! Tuohon ma
myöntyä voin. Vaan jos joku suurempi toive 625 kätkeyp'
pyyntöihis ja jos sie koko taistelun luulet voivasi muuttaa
johdattaen, niin turhia toivot." Junopa kyyneltäen: "Mut ehk,
mit' et lausehin myönnä, myöntäisit sydämessäs ja Turnollen
elons soisit! Nyt viatont' odottaa kova kohtalo, — taikka ma
aivan 630 oon erehtynnä. O, ennen pettäköhön mua turha
pelko ja kääntyköhön, kuten voi, parempaan sinun aikees!"
Kun oli nää nimennyt, läks taivahan kannelta oitis ilman kautt'
ajaen rajutuulella, pilvehen peittyin, Iliolais-sotarinnan ja luo
Lation varustusten. 635 Sittepä haltiatar sumuloist' ihan
ohkasen haamun Aeneaan näköiseks, (— ett' ihme olj katsoa
tuota! —) dardanolais-asehin varustaa, jälittäin urohon pään
töyhtöä, kilpeäkin; tää tyhjiä lörpötteleepi järjettömyyksiä,
Aeneaan kävellyst' apinoiden 640 kuollon jälkehen kuin
hoetaan samovan kuvatusten tai kuten tuntoa hervottonutt'
unen houraus pettää. Näin sotarinnan eess' iloten karehtiipi
nyt hahmo, urhoa härnäellen vasamilla ja äänellä kutsuin.
Turnus vainovi tuota ja kaukaa viuhuvan viskaa 645 peitsen;
se kääntyen mut pakohon heti hoippasi poijes. Koskapa
Aeneaan pakohon nyt mennehen Turnus luuli ja mielessään,
raju, tyhjää toivoa kantoi: "Aeneas, mihinkäs pakenet? Älä
kihlojas hylkää! Maata mun käestäni saat, jota merten kautta
sä etsit!" 650 Näin nimeten hän seuraa sylkytellen sapeliinsa
paljasta eik' ilon aihettaan näe tuulien vievän. Sattui
seisomahan alus, kytketty korkean vuoren särmähän,
minnekkä vei tikapuut sekä laskettu silta; tällä Osinius olj
kuningas Klusion mailt' tullut. 655 Tänn' aran Aeneaan
kuvatus lymyhyn paetessaan heittäytyi eik' Turnuskaan
hitahampana vainoo, voittaen esteitä sekä kiidellen yli siltain.
Tuskinpa laivahan ehti, kun katkas Saturnia touvin, — laivan
kun irtaunneen vei luoteella ulapalle. 660 Aeneas juur
poisolevaa hänt' etsivi taistoon, kohtaamans useat urohot
Manalaan lähetellen. Eipähän köykäinen enähän kuva pyrkinyt
piiloon, vaan ylös liidellen se jo mustahan pilvehen peittyi;
Turnuksen mut tuulispää vie keskelle merta. 665 Katseli taa,
osumaans imehdellen, ja kiittämätönnä säilymisestä hän
tähtihin päin molemmat kädet nostaa: "Oi, isä kaikenvoipa, sa
katsoitkos kovan onnen moisen mun ansainneen, nämät
kärsimähän kuritukset? Minnekkä meen? Haa, mist' erosin?
Karatenk' omillein saan? 670 Näenkö mä Laurentolaisten taas
varustukset ja muurit? Miksikä luulevatkaan urohot mua, joita
ma johdin? Enkö mä heittänyt heit', oi leimaus, julmahan
kuoloon? Nytkin harhoavan näen heitä ja syöstyjen voihkat
kuulen. Haa, mitä teen? Tai missäpä pohjaton maa mun 675
nielisi? Voi, tepä jos edes armahtaisitte, tuulet! Kallioriuttoihin,
— teit', Turnus, hartahast' pyydän —, viekäät, paiskatkaat
alukset Syrttein kivisärkkiin, jonnekka ei Rutulot eik' vainois
kielevä maine!" Näin nimeten sydämessään häilyvi sinne ja
tänne 680 mieletön, josko hän miekkahan moisen tahransa
vuoksi syöksys ja miekan hirmuisen läpi kylkien työntäis,
vaiko hän heittäytyis merehen sekä rannikon lahteen pyrkisi
uiden ja sais taas Teukrojen kanss' aseleikkiin. Keinoa
kumpaakin koki kolmasti; kolmasti suurin 685 Juno sen esti
ja, miehyttä säälien, häll' levon tuotti. Aalloill' lelluellen,
vaoten mert', tuulien mukaan, hän isän Daunuksen
ikivanhaan linnahan saapuu. Vaan nyt tuima Mezentius,
Juppiterin kehotuksest', yhtyy tappeluhun karaten ilosiin
Troalaisiin. 690 Hyökkää tyrrhenilais-sotajoukko ja kaikki he
yhtä miest' tätä kiukuissaan useoin' vasamoinehen vainoo.
Kallionmoisena hän, avaraan merehen mikä pistää, tuulien
raivoillen avonaisna ja lainehill' altis, kaiken voiman ja taivaan
kuin meren melskehet kestää, 695 seisten järkkymätään:
täten Dolikhaon pojan Hebron maahan kaas, kera tään
Latagon sekä pelkurin Palmon: hän Latagoon nyt hirveän
suurella paadella paiskaa aavistamattomallen ihan muotoon;
Palmolta polven murskattuaan hitahaks pakohon teki;
Lausolle antaa 700 tään asehet olallen ja sen päähän kiinnitti
töyhtön. Vieläpä Evantheen frygilaisen ja myöski Mimantan,
kasvinkumppanuksen Parisen, min sai saman' yönä taatollen
Amykolle Theano, kun soihdusta raskas Cisseis-kuninkaatar
Parin: kotonaan Paris lepää 705 linnassa, mut Lation maa
kätkee oudon Mimantan. Aivankuin salokarju, min korkeilt'
tunturilt' ajaa koirat raatelijat, jota on Vesulon näremetsä
kauan suojellut tahi Laurento-lamp' elätellyt kaislistoillaan, —
kun tämä verkkojen keskehen puuttuu, 710 seisahtuu öräten
kamalasti ja harjansa nostaa: ei uroutt' ole kellään reimasti
kimppuhuns käymään, vaan meluten, varoen vasamill'
etähältä he vainoo; tuo vain käännäiksen joka suuntahan
pelkeämättä, hampaitaan kiristäin sekä seljästä puistellen
peitset: 715 niin nekin, närkästyneet mi Mezentiukseen oli
syystä, paljahin miekoin ei rohenneet hänehen käsiks käydä;
kaukaa peitsillään sekä huudolla härsyttävät vain. Saapunut
olj Akron, Korython ikikuululta maalta, helleniläis-mies, häät
hopussaan joka siksehen heitti; 720 tappelun tuoksinahan
kun tään näki tulleheks kaukaa, jollenka töyhtön ja purppura-
vaattehet morsian antoi: nälkäinen kuni leijona, kuljeksiess'
erämaita, kun sitä vaivaapi kova nälkä, jos pelkurikauriin
oljentuu näkemään tahi korkeasarvisen hirven, 725 irjuen
irvistää hyvillänsä ja harjansa nostain, päällen syöstyähän
revaltaa sisälmykset ja tällä hirveestä kidastaan kamalasti nyt
vuotavi hurme: tuimasti näin tiheään vihollisten Mezentius
parveen hyökkävi. Kaatuupi polonen Akron sekä potkii 730
mustaa maat' jaloillaan veristäin asetten säpäleitä. Vaan ei
karkaavaa se Orodesta kaatoa kehtaa, eik' salavihkaan
selkähän peitsellä paiskata haavaa; kiis etupuolelta vastaan,
näin mies vastahan miestä käi, kavaluudessa ei ovelamp, mut
voimilta vahvemp. 735 Keihääsen nojaten lask jalkansa
voitetun päälle: "Aimo Orodes, melkoinen sodan ponsi, jo
kaatui, miehet!" Tuot' toverins' säestää ilosest pilaellen. Vaan
tämä kuollen: "Et minust' ilvehdi kostota kauan, kenpä sä
lietkin, voittaja; myös samanen sua onni 740 oottavi, kohta
kun suistua näillen saat ketoloille!" Vimmasta irvistäen
Mezentius virkkavi hälle: "Kuole nyt; vaan jumalain isä kuin
inehmoin kuningas on säädellyt minust'!" Tään nimeten veti
ruumihist' tuuran. Tuon lepo pitkällinen sekä rautainen uni
painaa 745 silmiä; sulkeuvat näkimens ikipitkähän yöhön.
Caedikus Alkathoön telottaa, Sakrator Hydaspen, Parthenion
Rapo lyö sekä voimilta jänttärän Orsen; Messapus Klonion ja
Lykaonilais-Ericeten: tuonpa, kun vauhkouneen hevon
vaunuista putos maahan, 750 tään jalk'miehen jalkasin.
Lykialais-Agis saapui, jonka Valerus, ei osaton isiens urouusta,
kaatoi; vaan Thronion Salius, Saliuksen Nealces, nuolelta,
keihäältään etähällen kantavalt' oiva. Tuima jo Mars jaellut
surujaan oli kumminki puolin, 755 kuoloakin; samoten oteltiin,
samotenpa nyt kaatui voittajat kuin tapanneet; ei
kumpanenkaan ota karkuun. Juppiterin palatseissapa haltiat
säälivät tyhjää kiukkua kumpaisen sekä ihmisvaivoja näitä;
täältä Venus, mut tuoltapa katsel Saturnia Juno, 760 kuin tyly
Tisifone rajuaa tuhanten otelmassa. Vaan pudistain
jätinmoista nyt peistä Mezentius astuu riehuen kentällen. Min
verran suuri Orion, kun meren keskellen jalan käy syvimpäin
syväreinkin halki ja, tiens avaten, oliltaan ulapast' yleneepi;
765 tai ijäkkään sarapuun kuten vuorien huipulta nousneen
juuret on maassa, mut pilvien keskehen kätkey latva:
näinpähän aseineen kamaloine Mezentius astuu. Aeneas tätä
vastaan, tään väkijoukossa nähden, hankkeu lähtemähän.
Hän seisoo peljästymättä, 770 urhollist' odottain vihollista ja
luottaen voimaans; laskettuaan näkemält' välimatkan, min
peitsensä kantaa: "Oikea käs, jumalain, sekä peitsi, mink'
aijon ma laittaa, nyt apun' olkohot! Ruumihist' Aeneaan minä
herjan riistettyyn sotapaitahan, voiton merkiksi, Lausus, 775
sua lupajan puettaa!" — nimes. Kaukaa viuhuvan keihään
heitti, mut kilpistyen tuo kilvestä lensi ja kauas oivaan
Antenoriin osui, vatsan ja kylkien koskeen; Antenoriin,
Herakleen toveriin, joka, Argosta lähtein, saanut Evandron luo
olj ja Italo-linnahan jäänyt. 780 Haavast' toiselle aijotust',
onneton, syöksi ja katsoin taivahasen päin kuollessaan sulo-
Argoa muistel. Syöksipä Aeneaskin jalo keihään: tuo läpi
kilven kolmenkertaisen vask'kuoren ja liinasen peitteen,
kolmetkin perättäin härän vuotaa puhkas ja tarttui 785
vatsahan tään mut ei väkeään lamannut. Heti miekan Aeneas,
äkätess' ilokseen vert' tyrrhenilaista, huotrasta tempaa,
innolla käyden häärivän kimppuun. Huokasi raskaasti isä
kultansa rakkaudesta Lausus, kun näki tuota, ja kyyneltä
silmänsä vuosi. 790 — En sun armottomaa telotustasi tai
urotöitäs aika jos myöhäinen tekoas on uskova moista, en
sinust' ääneti oo, oi miehuinen jalomieli! — Tuo takasin
peräyntyen kun rajarikkona poistui häintuskin sekä kilvessä
vei vihamiehensä keihään, 795 hyökkäsi poikainen, asetten
välihin sekottaiden; kunpa jo Aeneas kätens nostanut olj
sivaltaakseen, astaht tää ala miekan ja tuota hän viivyttämällä
ehkäsi; seuraa tuost' toverein ilohuuto, kun poistui pois isä,
jonk' oli suojellut pojan kilpi; he kaukaa 800 paiskovat
keihäitä sekä häiritsevät vihollista peitsillä. Aeneas rajuaa,
pysyen ta'a kilven. Aivan kuin raemyrskyt syöksyvät
puhjettuansa joskus ja kyntäjät tää saroiltaan hajalleen
ajeleepi, kun vaellusmies, viljelijät kaikk' etsivät suojaa 805
linnassa tai joen viemill', luolissai ison vuoren, mailla kun
myrskyelee, ett' voisivat, laattua ilman, työtänsä jatkaa: näin
joka suunnalta peitsien pilven lyömänä Aeneas, tapellessansa
kun rajuaapi, kesti sen kaiken ja Lausoa toruu, Lausoa uhkaa:
810 "Kuolemahan mihin syöksyt ja voimistas yli rohkeet?
Rakkaus pettää sun varomattoman." Mut yhä vaan se
mieletön hyökkää. Nyt jopa kiivaammin viha julma
dardanilais-päämiehessä nousi ja Lausolle Parkat viimeis-
säikehen kehräsivät, kun työns ison miekan 815 Aeneas läpi
miehukkaan ja sen kaikkine kätki: puhkasi miekkansa kilven
ja sen tamineet kevykäiset, pehmeän viitankin, min kullalla
kirjonnut äit' olj; rinnan tään veri täyttää; sitt' elo ilmojen
kautta murheisn' erkani Tuonelahan sekä ruumihin jätti. 820
Vaan kun kalvistuneen näköhön sekä muotohon katsoi,
kasvoihin imehen haleoihin poika Ankhisen, huokasi raskaasti
suruissaan ojentain kätens hälle, kun isän rakkauden ajatus
hänen liikutti mieltä: "Milläpä sull', urotöistäs näist', oi
onneton poika, 825 milläpä Aeneas jalon luontosi palkita
voipi? Saat asehes, joist' oot ilonnut; sinun vanhemmill' annan
tuhkasi haudattavaks, jos tuo sua painavi huoli! Lohduksi
olkohon tuo, polonen, katalaan erohos, ett' Aeneaan käden
kautt' olet kaatunut!" Arvelevaisii 830 kutsuvi hän tovereita ja
maast' ylös auttavi häntä, tukkaa tään veren tahraelless'
su'ittuu tavan jälkeen. Sillävälin Tiberin joen luona tään isä
huuhtoi haavaansa jokiveellä ja puun tyvellen nojauntuin
virvotti ruumistaan. Etähälläpä oksilla riippui 835 vaskinen nyt
kypäräns, vaan maall' asehet vetelehti. Aatelistost' etevimmät
olj luonaan; itse hän karsein, huohottaen virumass' oli,
kammatun partansa laskein rinnalle; Lausosta hän kyselee,
lähettäin useoita kutsumahan takasin, surukkaan isän käskyjä
viemään. 840 Vaan toverit jopa kilvellä toivat ruumista
Lauson, itkien, kelpoista sekä saanutta hirveän haavan. Itkun
jo kaukaa kuul kovan onnen ouniva mieli. Mullalla harmahat
tahraapi nivuksensa ja nostaa kumpaisen käden taivasta kohti
ja ruumista halaa. 845 "Semmoinenk' elämään halu mull' oli,
poikani, että itseni e'est' vihamiehiä vastaan mennä sun sallin,
mun sukuain? Sinun näittenkö haavojen kautt', isäs, säilyin,
kuollostas elämään? Haa, nytkös kurjalle vihdoin maanpako
on rasitukseks! Nyt vast' sain syvän haavan! 850 Mie, oi
poikani, sun nimes tahraelin rikoksilla, valtio-istumeltai isien
vihan vuoksi ma syöstiin. Jos piti kärsiä mun isänmaan sekä
kansani koston, kaikkehen surmahan mie elon syypähän
antanut oisin. Nyt elän! Valkeutt' enk' inehmoin ole jättänyt
vielä! 855 Mut jätän sen!" Heti näin nimeten kohoaa kipeälle
longalleen sekä vaikk' kipu suuressa haavassa vaivaa,
lannistumatta hän käskeepi hevon tuoda; se häll' olj lohtuna
ynn' ihanelmana kilpausvoittojens vuoksi. Murhehtivallen hän
nimeää sekä alkavi näillä: 860 "Rhebus, jo kauan, — jos
mitäkään pysyvää inehmoill' on —, viivyimme. Veriset
tamineet nuo voittaen tänäin, päänkin Aeneaan sinä tuot sekä
Lausoni tuskain kostajan' oot kerallain; mut voittoa jos väken'
ei saa, yhdessä kaadut. Ma en, näet, urhokkain, sinun luule
865 sietävän vierasten komentoo eik' Teukrojen herraa!"
Virkki ja selkähän kapsahtain asettui kuni ennen vankasti,
temmattuaan molempiin käsihin teräkeihäät; hehkui
päässänsä vaski ja myös hevosjouhinen töyhtö. Kentälle näin
nopeaan karahuttaa. Mielessä kuohuu 870 hirmuisen häpeän
sekä vimmaavan surun tunne; raivoten vaivaa lempi ja myös
katalan omatunto. Kolmasti Aeneast' tämä korkea-äänisnä
kutsui. Aeneas tuon tuns sekä näin iloten aneleepi: "Tehköön
tuon jumalain isä kuin myös suuri Apollo, 870 että sä kanssani
käyt otelmaan!" Tään nimes vain sekä vastahan uhkaten käy
vasamoineen. Vaan tuo: "Surmattuas pojan miks pelotat mua
vielä, julmuri? Tää oli ainoa tie, joten mun hukuttaa voit.
Surm' ei kauhuksi oo meill' emmekä hengistä huoli. 880
Lakkaa, kuolemahan tulen nyt sekä sulle ma ens nää lahjaksi
tuon!" Nimeten vasaman lähettää vihamieheen; heittävi
toisen ja sitten taasenki toinen jo lentää kilpehen
verrattomaan; mut kestää kultanen kilpi. Kolmasti ratsastain
vasempaan hän kiertävi tuota, 885 peitsiä heitellen; myös
kolmasti Dardanon urho kilvellä vaskitetull' ison kiertää
kanssansa metsän. Sittepä kun ikävistyy vitkasteluun, monen
peitsen nyhtämiseen, epäsuhtanen taistelu kun ikävöittää:
paljon arveltuaan jopa hyökkää viimeks ja viskaa 890
taistelijan uvehen ohimoihin onsihin keihään. Pystyhyn
keikahtaa hevonen sekä pieksävi ilmaa kapjoineen yli
kaatuess' suistunehen ritarmiehen, kietoutuu sekä päistikkäin
putoaa lapaluulleen. Taivaallen kohoaa Frygien ja Latinojen
huuto. 895 Kiitävi Aeneas sekä huotrasta tään terän tempaa;
sittepä ääns: "Miss' ompi, Mezentius julmuri, tuo sun
hirmuinen väkevyys?" Mezentius vastasi, kunpa ilmahan
katsellen näki taivon ja järkehen tointui: "Katkera oi vihamies,
miks ärjyt ja kuoloa uhkaat? 900 Ei häpeää ole kuolo enk' niin
minä taistohon tullut, eikäpä keskeemme tätä liittoa Lausoni
tehnyt. Ainoastaan anon tuot', vihamies jos sen voitetull'
antaa: myöntäös haudattaa minun ruumis! Tiedänpä kansan
julmasti närkästyneeksi; sen vimma sä estäös, pyydän; 905
sallios poikani kanssa mun haudan kumppaniks yhtyy!" Näin
nimeää, osans tietäen kaulansa miekalle suo ja aseillen
heruvaan verehen hän henkensä heittää.
 Viitteet:

V. 12-13. Viittaus Puunilaissotiin, varsinki toiseen.

V. 22-23. Katso Aen. IX, 727-778.

V. 28-29. Aetolilaisesta siirtolaiskaupungista Arpista Diomedes,

Tydeon poika; Diomedes ei kuitenkaan ruvennut sotaan, ehkä Venus
sitä pelkäsi (vert. Aen. XI, 226 ss.).

V. 30. Troijan sodan aikana, kuten Iliadi kertoo, haavoitti Diomedes

sekä Venuksen että Marssin.

V. 34. "Haamut", nim. Hektorin, Kreusan ja Ankhisen (vert. Aen.

II, 270; 772; V, 722).

V. 36. Vert. V, 606, 759.

V. 37. Vert. I, 51.

V. 39-40. Vert. VII, 312, 324.

V. 51-52. Amathus, Pafos ja Idalia olivat kaupunkeja Cyperin

saarella, jossa Venuksella oli oma temppelinsä, — Cytherasta vert.
Aen. I, 680.

V. 142. Paktolus, Lydiassa (Vähässä Aasiassa) juokseva,

kultahiekasta rikas virta.

V. 154. "Huolesta päästen", (vertaa Aen. VIII, 479-503.)

V. 155. "Lydialais-suku", = Etruskit (vert. Aen. VIII, 479).

 V. 157. "Kokassaan", nim. koristuksina, "frygilais-jalopeuroja
kantain."

V. 159. "Ida" (= Idavuoren halttiattaren kuva) "on yläpuoll'".

V. 166. Tiikeri oli Massikon laivan nimi.

V. 171. "Kulta-Apollosta kiilteli keula", s.o. laivan kokassa kiilteli

kullattu Apollon kuva.

V. 173. Ilvan saari = nyk. Elba.

V. 179. Pisa oli siirtolaiskaupunki, jonka Kreikanmaalta saman

nimisestä kaupungista Alfeon virran rannalta lähteneet siirtolaiset
olivat perustaneet. — "Tottelemaan" nim. päällikköään Asilasta.

V. 189. Kun Faeton, Auringon poika, tuli Juppiterin nuolen kautta

tapetuksi, surivat hänen sisarensa sekä ystävänsä Cyknus tätä niin
katkerasti, että jumalat sääliväisyydestä muuttivat Faetonin sisaret
poppelipuiksi, mutta Cyknon joutseneksi (latinal. sana "cycnus" =
"joutsen").

V. 194. "Poikansa", edellisen yhden niminen poika.

V. 196. Kokkaan oli kiinnitettynä terävä paasi.

V. 198. Oknus oli ennustavan nymfin Manton ja tuscialaisen joen

haltian poika.

V. 202. "Kolmepa heimoa on" Mantuassa asumassa, nim.

Kreikkalaisia,
Umbrilaisia ja Etruskilaisia.
 V. 205. Benakon (nyk. Garda) järven haltian poika Mincius oli
laivan keulaan kuvattuna ja laiva sen mukaan nimitettynä (Mincio
virta juoksee Garda järven läpi).

V. 209. "Tuot' veti hirmuinen Triton", joka oli Aulesten laivan

kokkaan kuvattuna.

V. 239. "Välihin j.n.e.", nim. arkadialaisen Evandron lähettämän ja

troijalaisen, linnassa olevan väen väliin.

V. 252. "Idalais-äiti" s.o. Cybele.

V. 265. Strymon oli erään thraakialaisen joen nimi (nyk. Struma eli
Karasu).

V. 271. "Päässään", nim. Aeneaan päässä.

V. 273. "Sirion", s.o. Siriustähden (kaunehimman kiintotähden)

"leimu."

V. 290. "Airojen neuvolla muut", nim. pyrkivät rantaan.

V. 313. "Vaskisen verhon", s.o. pantsarin, rintahaarniskan.

V. 316. "Pienenä" = vielä syntymätönnä, niinkutsutun

"keisarileikkauksen" kautta päivän valoon saatettu.

323. "Paiskaten", nim. Aeneas, "osui j. n. e."

V. 350. Boreas = Pohjantuuli.

V. 351. Ismara oli erään Thrakian maan vuoren ja kaupungin nimi.

V. 363. "Tunkenut virta" nim. tulvallaan.

 V. 463. "Alkldes" = Alkeyn poika, Herkules.

V. 466. "Vaan isä", nim. Juppiter.

V. 517. Sulmo oli kahden samannimisen kaupungin nimi, joista

toinen oli Pelignien, toinen Volskien maassa.

V. 520. Samoin uhrasi Akhilleskin kaatuneen ystävänsä Patroklon

hautajaisissa Troijan luona sotavankeja tämän haamulle.

V. 526. "Kuvattuu hopeaa", s.o. koverretuin korkokuvin koristeltuja

hopeakaluja.

V. 544. Caekulosta ja Umbrosta vert. Aen. VII, 681; 752.

V. 564. Tyyneksi l. hiljaiseksi kutsutaan Amykloa, erästä etelä-

Italian merikaupunkia (Kajetan ja Terracinan välillä) siitä syystä,
koska siinä oli hengen uhalla kielletty puhumasta uhkaavista
vihollisten aikeista, koska ne usein olivat näkyneet turhiksi. Kun
sitten Dorialaiset tulivat kaupunkia valloittamaan, joutui se juuri tään
vuoksi helposti vihollisten haltuun.

V. 565. Aigeion on sama kuin Briareys (vert. Aen. VI, 287).

V. 619. "Isäns' neljäs" s.o. isänsä neljännessä polvessa (isän-isän-

isän-isä).

V. 646. "Se", nim. kuvatus.

V. 704. "Soihdusta raskas"; Paris'en äiti Hekuba, Cisseyn tytär, luuli

unissaan kerran olevansa soihdusta raskaana.

V. 708. Vesulus (nyk. Monte Viso), Alppien korkeimpia kukkuloita,

Meri-Alppien ja Kottisten-Alppien välillä.
 V. 719. Korytho, vert. Aen. III, 170; IX, 10.

V. 739-41. Kuten tästä paikasta näkyy uskoi Vergiliuskin kuolevilla

välisti olevan kykyä ennustamaan; Oroden ennustus toteentui.

V. 861. Toisten painosten mukaan oli "jumalain ylenkatsoja"

Mezentius antanut hevosellen nimeksi: Phebus (= Apollo, vert. v.
875 ja 878).

V. 888. "Metsän"; siltä näytti kilpeen tarttuneiden keihästen

paljous.

V. 902. "Keskeemme", s.o. sinun, Aeneaan, poikani tappajan, ja

minun kesken.

V. 904-905. Vertaa Aen. VIII, 481-495.

YHDESTOISTA LAULU.

Sotilakko ja sodan jatko.

Ainehisto.

Aeneas, pystytettyään muistomerkin sen vuoksi, että oli

kahdentaistelussa kaatanut kuninkaan Mezention, rohkaisee omiansa
ja lähettää suuren lähetyskunnan Pallaan ruumista sen kotimaalle
viemään (1-99). — Kuolleiden hautaamiseksi välirauhaa anoville
latinolaisille lähettiläille Aeneas suopi 12 päivän sotilakon (100-138).
— Evandron murhe poikansa kuolemasta (139-181). — Troijalaiset ja
Latinolaiset osottavat viimeistä kunnioitustaan sodassa kaatuneille
(182-224). — Diomedeen liittoa anomaan lähetetyt lähettiläät
palajavat tyhjin toimin takasin siitä syystä, kosk'ei Diomedes
tahtonut ryhtyä sotaan ilmesti jumalain suosimain Troijalaisten kera
(225-295). — Latinon tästä syystä kutsumassa neuvoskunnassa,
näyttää Latinus olevansa taipuvainen rauhaan Aeneaan kera, jota
mieltä Drances kannattaa ja kehottaa, ivaten, Turnoa luopumaan
sodasta ja kosimisesta sekä pyytää kuningasta rauhan tueksi
antamaan tyttärensäkin Lavinian Aeneaalle puolisoksi (296-375). —
Turnon kiivas vastaus Dranceelle ja hänen mielipiteensä
sotakannasta (376-444). — Aeneas siirtää väkeänsä likemmäksi
kaupunkia; tämä seikka lopettaa sekä neuvottelun että sotilakon;
Turnus, uskottuaan ylipäällikön viran amazonille Kamillalle, lähtee
eräälle vuorisolakkeelle Aeneasta väijymään (445-531). —
Kerrottuaan Kamillan elämänvaiheista, antaa Diana nymfinsä
Opiksen toimeksi kostaa Kamillaa pian kohtaavan kuolon (532-596).
— Kauan häilyvä ratsuväen tappelu kaupungin edustalla (597-647).
— Sitten kuin Kamilla oli tehnyt ihmeteltäviä urotöitä ja viettynyt
komeasti varustettua Khloreota vainoamaan, ampui hänet
salavihkaan väijyvä Arruns kuoliaaksi (648-835). — Opis kostaa
Kamillan kuoleman ja ampuu Arrunsin, tään paetessa kotimaalleen
(836-867). — Troijalaisten Onnella tehty hyökkäys päälliköttömäksi
jäänyttä joukkoa vastaan saattaa nämät pakenemaan, jolloin paljon
väkeä musertuu kaupungin portista sisään pyrittäessä. — Kamillan
kaatuminen saa Turnon liikahtamaan väijymysasemaltaan; heti sen
jälkeen lähtee Aeneaski vuorisolakkeen kautta liikkeelle (868-915).

Hautajaiset. — Latinojen neuvottelu. — Kamilla.

Nousten Okeanon sill' aikaa Koitar jo jätti. Aeneast', ett'

aikaa maanpanijaisihin saisi, huoli ehk' kiiruhtaa, murehiss'
ehk' kuollosta miel olj, päivänpä koittaissa jumaloill'
lupauksensa täytti voitettuaan. Ison tammen, mist' oli karsitut
oksat, 5 pystytti haudalle, sen koristain komeoill' asehilla,
voittonsa merkiks; Mezention päällikön hän asun suo sull', oi
sodan valtias suur! Asettaa verest' tiukkuvat töyhtöt, miehen
murretut peitset ja paikalta kahdeltatoista puhkotun
haarniskan; vasempaan sitoi vaskisen kilven, 10 kaulalle sen
ripust miekan norsunluisenki huotran. Päällikköjen koko parvi
kun suojellen seurasi häntä, riemastuneita hän näin kehottaa
sitt' ystäviään: "Tehty jo suurin on työ, urohot! Pojes
pankahat huoli jääneestä; esikois asehet kopean kuninkaanki
15 tuoss' ovat; onpa Mezentius mun käsivoimalta tässä!
Matkamme on kuninkaan luo nyt ja Latinojen linnaan.
Valmistakaat asehet, sodan loppua onnellist' toivoin, ett'
epäröiviä ei joku este, kun lähteä taistoon määräävät jumalat
sekä miehiä leiristä johtaa, 20 häiritsis tahi myöhempi arvelu
heit' aristaisi. Sill'aikaa tovereiden hautaamattomat ruumiit
viekäämme lepohon, erokunnian vainajill' antain! Menkäät
vainaillen jalomielille, jotk' ovat meille ansainneet kotimaan
verellään, 'hyväst'-lahjanne viemään! 25 Ensinnä vietäköhön
surevan Euvandrusen linnaan Pallas, jonkapa ei mitäkään
vajahan avuloista kuolohon katkerahan vajottain vei synkeä
päivä!" Näin nimes kyyneltäen sekä siihen suojahan kääntyi,
miss' ikäpuoli Aceetes, mi arkadilaisen Evandron 30 knaappina
ennen olj, oli paarille pantua Pallaan ruumista vahtaamass';
eip' hän yht' onnellisesti kasvattilemmikkiään apulaisena
seurata saanut. Siin' itk palvelijain koko joukko ja Teukerin
kansa, itkivät naisetkin hivuksens hajottain tavan jälkeen. 35
Vaan kun Aeneas ylevist' oviloist' tuli suojaan: raskaan
huokauksen nämä tähdille nostavat, rintaans lyöden, ja
haikeesta surustaan ylen voikuvi linna. Kun näki Pallaksen
tuetun pään kalvahat kasvot, kun näki ausonilais-vasaminkin
raastaman haavan 40 nuoressa rinnassa tään, näin kyynelten
noustessa lausui: "Käikös kääntyessään parempaan kateheksi
nyt Onnen, oi poloteltava poika, sa valtiotamme ett' et sais
nähdä ja ett' et sais iloten palata kotimaahas? Enkä mä
Euvandrost' isästäs erotessani hälle 45 tään luvannut, kun
hän halaten mua matkahan laski vallottamaan ison maan sekä
tuon erittäin varottaissa, miesten ankarojen olevan, sodass'
yrmeän kansan. Ehkäpä parhaillaan, ylen paljoa toivoen
turhaan, tehnee hän lupauksiakin, koristain alttareita: 50
kuollehen poikansa vainen, jok' ei taivahisilta tarvitse nyt
mitäkään, surusaatossa tyhjässä tuomme! Onneton, poikasi
julman kuolon nähdä sa vain saat! Vai on tää palauksemme,
— moisetko voittomme merkit? Vai tä mun toivoni suur? Mut
etpä, Evandro, sa tahraa 55 tuottavat haavat näe täll'! Et, isä,
paennehen poikas vuoks surust' tarvitse toivoa surmaa! Mink',
oi, turvan, Ausonia, kadotit sekä minkäpä sieki, Julus!" Näinpä
hän itkettyään kohottaa valiteltavan ruumiin käski ja,
määrättyään koko joukostaan tuhat miestä 60 laittoi viimeis-
kunnioitustaan häll' osottamaan, taatonkin suruhun osan
ottoon: raskahan murheen hiukkanen lohtu, he min isä-
raukallen velastuivat! Lehvillä lehdittävät muut paareja
pehmeäks joutuun, liitellen sianvarsia tammenlehvihin
yhteen; 65 lehdes-holvilla siimestävät myös laitetun vuoteen.
Maalaisvuoteesen ylevään tähän lasketahan mies, niinkuin
kukkanen, min on poiminut impyen sormi, orvokki hentoinen
tahi hervotonkin hyacinthi, joit' ei viel' heleys eik' ehtinyt
poistua muoto, 70 mut enähänp' ei maa-emo ruoki ja voimia
tuota. Sitten purppura-viittaa kaksi ja kullasta jäykkää toi häll'
Aeneas, mitk' häll' oli, työst' ilotellen muinoin valmistanut
käsill' itse' sidonilainen Dido ja langoin kultasineen oli kirjonut
taiten. 75 Yhtehen näist' urohon hän kunniaks viimeiseksi
verhottaa sekä ruumiihin silmät vaipalla peittää; saamansa
paits sitä laurentolais-kahakast' monet lahjat liittävi ynn' isoss'
saatossa käskevi viemähän noita, annettuaan vihamiehiltä
voitetut ratsut ja peitset. 80 Niilt' oli kä'et selän taa sitonut,
jotk' kuoleman uhriks Tuonell' olj jääksinyt, kastelemaan
verellään rovioita. Myös vihamies-varuksin puetettuja tankoja,
joihin piirrellyt nimet olj vihamiesten, käskevi viemään
päällikköin. Talutettihinp' vanha Aceeteski koito, 85 rintahan
nyrkeillään joka löi, repi kasvoja kynsin, tai joka pitkosen
pitkälleen alas heittihe maahan. Viedään myös Rutuloin veren
kastamat vaunut ja jälkeen askeltaa sota-orj Aeton,
koristuksia vailla, kuonolle kyynelten isojen pisarain heruessa!
90 Keihon kuin kypärän tuo toiset. Mut voittaja Turnus valtasi
muut. Tätä seuraavat surusaatossa Teukrot, Tyrrhenit,
Arkadien päämiehet lippuja laskein. Sitten kuin toverein iso
saatto olj eistynyt loitos, seisahti Aeneas sekä näin syväst
huoaten lausui: 95 "Toisten kyynelien luo meit' äreän sodan
Luoma kutsuvi. Voi ijäti hyvin sie, oi urhein Pallas, voi ijäti
hyvin!" Nää vain lausuttuaan meni linnaan korkeahan sekä
leiriä kohden käyntinsä käänsi. Vaan lähetit jopa kaupungista
Latinojen saivat 100 oksaa tarjoellen olivista ja pyytäen lupaa:
ruumeita, mitk' kentillen oli kaatanut miekka, että hän
hautaamaan lepohon lakon antasi heille; eip' enähän eronnein
kera vainaajain sota oisi; joit' tovereiks, sukulaisikseen
sanonut oli, säästäis. 105 Näillen Aeneas hyvä, kun anoivat
sopivaista, antaa suostumuksen sekä nää nimeää lisäks vielä:
"Millainen kova Onni on kietonut teitä, Latinot, moisehen
taisteluhun? Miks ette te sois toveriks meit'? Kuolleillen, sodan
kautt' tapetuilleko pyydätte rauhaa? 110 Mieleisest' elävillekin
tuota ma tahtosin suoda! En olis tullut, jos Onn' ei säätänyt
tänn' asuntoomm' ois; en sodi kansaa vastahan; mut
kuningas ylenkatsoi liittomme, Turnuksen kun liittohon
luottihe ennen. Oikeampaa olis, jos sotahan olis käynynnä
Turnus. 115 Jos sodan päättää tuo väellään, jos Teukroja
häätää aikovi, niin kerallain sopi näiden yhtyä taistoon; jäis
elämään, kenen soi elon haltia tai oma uljuus! Menkäte,
pankaatten toverinn' eronneet rovioille!" Näin nimes Aeneas.
Vaan ääneti kummeksivat ja 120 toinen toisehen silmänsä
luovat he hiiskahtamatta. Sitt' ijäkäs Drances, joka nuorta
Turnusta vainos ain' närällään sekä kielittelyillään,
vastaamaan näin ryhtyi: "Oi iso maineeltas, asehilta mut
suuremp', Troijan mies, miten voin avuas ylistää ylen kyllin?
125 Ihmettelenk' enemmin sävymieltäs vai urotöitäs? Tään
kotikaupunkiin palaten iloviestinä viemme kiitollisna ja, jos
joku Sallima soisi, Latinon teemme sun ystäväkses. Hakekoon
muilt' liittoa Turnus. Vieläpä autamme muurein sallittujen
rakennusta, 130 kannamme paasiakin olallamm' asunnoks
Troalaisten!" Näin pakis hän; muut suostumustaan osottaa
sorinallaan. Päivää määräävät kakstoista ja, saatua rauhan,
vaaratta Teukrot Latinojen kanss' sekasin läpi korven vuorilla
kulkivat. Kaksteräkirveen iskemä kaatui 135 ryskyen saarni ja
kaatuvat pilvienkin-tasat hongat; ei lakata lemuvaisia
keedroja, tammeja kiiloin halkomast' eik' vetämäst' sarapuit',
ratasten naristessa. Maine jo kiidellen, — surujen ylen kiitävä
airut —, Euandron pelottaa kuin tään perehen sekä linnan,
140 vaikk' oli Pallaast' äsken voiton viestiä tuonut. Portille
Arkadit riensivät, muinoisen tavan jälkeen, temmattuaan
tulisoihtuja; loitospa loistavi tiellä tervaksien rivi, kirkastain
ketomait' avaralta. Teukrot vastaansa tulivat, surevaisien
yhtyin 145 joukkohon. Sitten kuin emot linnahan astuvan
näiden huomaavat, parullaan polotellen he täyttävät linnan.
Eipä Evandroa nyt enähän voi hillitä kenkään; joukkohon
riensi ja Pallaan laskettuin yli paarein heittäytyin hän jää
virumaan valittain sekä voihkain. 150 Kun hänen äänelleen soi
tuskin tien suru vihdoin: "Etpä sä taatolles luvannut tätä, kun
sua, Pallas, yrmeähän sotahan varovammin käymähän käskin!
Tietämätön emp' ollut, min arvonen uus sotamaine, kuin ylen
mieluinen ens'taistelun kunnia ompi! 155 Miehuisen opin
onneton koetos ja äskösen taiston ankarat alkeet! Ei
jumaloist' ole kuullunna kenkään mun lupauksia eik'
anomuksia! Oi pyhin vaimo, miekkonen kuollessas, kun
murheen tään siten vältit! Oon isänään ohi määrästän' elänyt
sitä vastaan, 160 kun jäin jäljelle. Joska mun, Dardanojen
aseveikon, oisivat surmanneet Rutulot! Elon' oisin ma ennen
antanut, jos minut tää komeus kotihin olis Pallaan tuon't
asemest'. En syytä ma teitä, en liittoa, Teukrot, en
toveruuttammekaan; tää vanhuudellemme onni 165 säättynä
olj. Vaan ehk' ylen aikasin kohtasi kuolo poikaani, — ilahuttaa
kaatunehen tuhansittain Volskeja surmattuaan, Latioon
Teukroj' avittaissaan. Peijaiskulkua en parempaa vois sulle
ma, Pallas, hankkia, kuin se, min Aeneas hyvä soi, Frygit
suuret, 170 min soi Tyrrhenien päämiehet ja tää sotajoukko.
Tuovathan urosten asut, mitk' kätes Tuonelle jääksii. Oispahan
joutunehet aseheskin suurehen paaluun, jos ikä, jos sama
vuotten tuottama tarm' olis ollut, Turnus! — Vaan miks
Teukroja viivyttelen sodast', utra? 175 Menkäte kertoilkaat
kuninkaallenne nää sanat tarkkaan, että mä jään vihattuun
elämään, kun kuollut on Pallas, siihen on, näet sen, kätes
syyn', isällen, pojallen mi Turnusen velkaa on. Tilapää tää
ainoa ompi onnehes, kiitollisuutehes. En elon auvoja etsi; 180
ei; ilon' on pojallein Manalassa sun kertoa kostos!" Koitar
sillävälin sulosan valon kurjille tuotti kuolevillen, palauttaen
näillen työt sekä vaivat. Jop' isä Aeneas, jopa rannan lahtehen
Tarkho laittoivat rovion, johon kantoivat tavan jälkeen 185
ruumeita toverein, — jopa nyt, sytytettyäns' synkän
loimotuksen, sakeaan savuhun lymys korkea taivas. Kolmasti
leimuavaa rovioo komeiss' asehissaan marssivat kierrellen;
kolm' kertaa hautaus-tulta ratsahin kylträsivät hyvästiks,
valittain surullisna. 190 Kastuu kyynelistään maa, kostuvat
myös asehetkin. Taivaallen kohoaa urosten polo, torvien räike.
Sittepä muut tapetuilta Latinoilt' temmatut saaliit viskaavat
tulehen: kypäröit', useoit' sapeleita, ohjia, vaunujakin
nopeoita; mut tuttuja toiset 195 lahjoja tuo: tapettuin katalat
vasamat sekä kilvet. Tuonelle teurastetaan usean härän
ruumihit tässä, harjakkaat siatkin sekä kaikilta kentiltä viedyt
raavaat sorretahan tulehen. Koko rannalla sitte tuhkaa
ystävien tähystäät, rovioo vahiskellen 200 puol' palanutt':
erot' eivät he voi, kunis kastehikas yö tähtiin kiiluvihin
tukevuutetun taivahan tuopi. Myöskin laittoivat monin paikoin
koidot Latinot suunnattomat roviot sekä hautaavat useoiden
miesten ruumeita, osittain taas nostaen vievät 205
maakuntaan lähiseen tahi kaupunkiin palauttaat. Muitten
surmattujen sekasan, ison polttavat joukon nää lukematta ja
kunniankaan tekemättä; nyt laajat pellot tuikkelevat
jokapaikassa liekistä kilpaan. Kolmas päivä jo haihdutti
taivolta hallasen varjon, 210 surren kuin rovion syvähän
seotuita he tuhkaan etsivät luita ja kattoivat varin maan
kupuroin ne. Vaan jo Latinon kaupungin komeoiss' asunnoissa
nouseepi kova parku ja sangen haikea murhe. Täss' emot,
onnettomat miniät, sisarten surevaisten 215 rakkahat rinnat
ja myös pojatkin, jotk' orvoiks jäivät, kiroovat sodan julmuutta
sekä Turnusen häitä! Käskevät itseä tuot' asehilla ja miekalla
päättään, Italian joka valtaa, suurinta arvoa vaatii. Tään
pahentaa tyly Drances ja kertoo yht' tätä vainen 220
taistohon vaadittavan, yht' Turnusta kutsuttavan vain.
Kiistoissaan tiheöissä nyt kuuluupi moni miete Turnonkin
hyväks, tuot' kuningattaren arvo kun puoltaa, kannattaa
useain myös voitonmerkkien maine. Näittenpä riitojen kuin
melun kestäissä parahillaan, 225 kas, ylen murheissaan
lähetit Diomedesin linnast' tuovat vastauksen, ett'ei mitäkään
koko moisten vaivojen kustannus tehonnut, ei antimet, kulta,
eik' tehonneet isotkaan lupaukset; on liittoa muilta etsiminen
nyt Latinoin tai Frygien kera rauhaa. 230 Lannistaa
kuninkaanki Latinon nyt ankara huoli. Onnesan Aeneaan
jumalain avun ilmesti saavan — muistuttaa jumalain viha kuin
edessään vereksetkin haudat. Siks ison neuvoskunnan ja
myös ylimykset kutsuen käskyllään kokoaa ylevään hovihinsa.
235 Yhtehen saavat nuo palatsiin monin tulvaten joukoin.
Keskessä istuupi ijältään ylimmäisenä kuin myös suurinna
vallaltaan, ei huoleta otsin, Latinus. Tääll' Aetolian linnasta
tulleita läheteitä käskee kertomahan, mitä tiesivät, vaatien
tarkan 240 vastinehen perätysten. Tultua äänettömyyden,
näin Venulus, totellen hänen käskyä, lausua alkoi: "Näimm', oi
maanmiehet, Diomeden ja Argojen leirit, matkan
kuljettuamme, me voitimme kaikk' osumukset, koskimme sen
kätehen, joka Ilion rainasi linnan. 245 Voittaja tää rakens
Argyripaan, nimittäin kotosen tuon heimonsa jälkeen,
Garganon Japygilais-ketomaille. Suojaan saavuttuamme, kun
meill' lupa lausua suotiin, lahjamme tuomme ja myös
isänmaan nimenkin nimeämme, millainen sota nous sekä
syyn, miks tultihin Arppiin. 250 Kuultua tään hän vastauksen
tyvenen täten antoi: 'Kansat, o miekkoiset sekä myöskin vallat
Saturnon, muinois Ausonilaiset! Mi häiritsee lepoanne kohtalo,
yllyttäen teit' outohon taistohon käymään? Ketkäpä kalvallaan
vaan loukkasi Ilion maita, 255 — siksehen heitän, min
kärsimme luon' yleväin varustusten, keit' uroloit' upottelj
Simois —, jokapaikassa saimme kärsiä syyn sovitukseks
hirmuiset rasitukset, — verratenkin Priamoon polojoukko! Sen
näytti Minervan ankara myrsky ja Eubean paadet ja kosto
Kafaren. 260 Tuostapa taistelustaan, erirannoillen ajettuina,
Proteon patsahill' ast Menelaus, Atreyn poika, harhasi, siks
näki myös Aetnan Kyklopit Ulixes. Vallasta kertoisinko
Neoptelemon, kumonnastak' Idomeneyn kodon? Maall' Libyan
asunnostako Lokrein? 265 Mahtavien Akhiveinpa Mykenoist'
itsekin päämies puolison kelvottoman verukkeilt' on, päästyä
kotiin, hukkunut; väärtäjämies anast Aasian voittajan vallan.
Käi kateheks jumalain kai, alttarit ett' isänmaani, kaihotun
puolison tai ihanan näkisin Kalydonan! 270 Vieläpä vainoo
meit' imehetkin, hirveät nähdä, kun kadonneet toverit pyräht
ilmahan siivillä lentoon; lintuna lentävät nuo jokiloill' — oi
syntien julmaa rankaistusta! — ja louhia täyttävät uikkuvin
äänin! Tuotapa saatoinkin odottaa ma jo hetkestä siitä, 275
kuin tavotin, vähämieli, ma ruumeita ylähäisten kalvalla,
oikean kuin Venuksen käden haavotin naarmuun! Elkäätten
enähän mua vietelkö moisehen taistoon! Pergamon kun
hävitimm', meit' ei sotahan halut' yhtään Teukroja vasten; en
vaivaa entistäkään ilomiellä 280 muistele. Lahjanne, joit'
isänmaastanne toitte te mulle, viekäte Aeneaall'! Olen julmia
peitsiäns vasten taistellut kahakassa; siks uskokaten
kokenutta, kilpine kuin kohoaa, miten tuimasti peitsensä
paiskaa! Miestä jos vertaistaan kaks viel' olis kasvattanunna
285 Ilion maa, ois Inakholais-varustuksihin tullut Dardanus,
vuorostaank' olis onneans surrunna Kreikka. Minkä me
viivyimme tylyn Troijan muurien luona Hektorin, Aeneaan se
olj syy, ett' Akhivojen voitto häili ja kymmenenteenk' yhä
vuotehen karkosi meitä. 290 Kumpikin urhoudelt', asehilta on