Programming Logic and Design Comprehensive 7th

Edition Joyce Farrell Solutions Manual pdf

download

https://testbankdeal.com/product/programming-logic-and-design-
comprehensive-7th-edition-joyce-farrell-solutions-manual/

Download more testbank from https://testbankdeal.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Programming Logic and Design Comprehensive 7th Edition

Joyce Farrell Test Bank

https://testbankdeal.com/product/programming-logic-and-design-
comprehensive-7th-edition-joyce-farrell-test-bank/

testbankdeal.com

Object-Oriented Approach to Programming Logic and Design

4th Edition Joyce Farrell Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/object-oriented-approach-to-
programming-logic-and-design-4th-edition-joyce-farrell-solutions-
manual/
testbankdeal.com

Object-Oriented Approach to Programming Logic and Design

4th Edition Joyce Farrell Test Bank

https://testbankdeal.com/product/object-oriented-approach-to-
programming-logic-and-design-4th-edition-joyce-farrell-test-bank/

testbankdeal.com

Java Foundations 3rd Edition Lewis Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/java-foundations-3rd-edition-lewis-
solutions-manual/

testbankdeal.com
Chemistry for Today General Organic and Biochemistry 8th
Edition Seager Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/chemistry-for-today-general-organic-
and-biochemistry-8th-edition-seager-solutions-manual/

testbankdeal.com

Success in Practical Vocational Nursing 8th Edition Knecht

Test Bank

https://testbankdeal.com/product/success-in-practical-vocational-
nursing-8th-edition-knecht-test-bank/

testbankdeal.com

Chemistry The Central Science 13th Edition Brown Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/chemistry-the-central-science-13th-
edition-brown-solutions-manual/

testbankdeal.com

Safe Maternity and Pediatric Nursing Care 1st Edition

Linnard-Palmer Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/safe-maternity-and-pediatric-nursing-
care-1st-edition-linnard-palmer-solutions-manual/

testbankdeal.com

Introductory Chemistry 5th Edition Tro Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introductory-chemistry-5th-edition-
tro-solutions-manual/

testbankdeal.com
Energy Environment and Sustainability 1st Edition Moaveni
Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/energy-environment-and-
sustainability-1st-edition-moaveni-solutions-manual/

testbankdeal.com
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-1

Programming Logic and Design, 7th Edition

Chapter 7
Exercises
1. The Vernon Hills Mail-Order Company often sends multiple packages per order. For
each customer order, output enough mailing labels to use on each of the boxes that
will be mailed. The mailing labels contain the customer’s complete name and address,
along with a box number in the form Box 9 of 9. For example, an order that requires
three boxes produces three labels: Box 1 of 3, Box 2 of 3, and Box 3 of 3. Design an
application that reads records that contain a customer’s title (for example, Mrs.), first
name, last name, street address, city, state, zip code, and number of boxes. The
application must read the records until eof is encountered and produce enough
mailing labels for each order.

Answer:
A sample solution follows

Flowchart:
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-2

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile customerData
OutputFile mailingLabels
string title
string firstName
string lastName
string streetAddress
string city
string state
num zip
num numBoxes
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-3

num count
housekeeping()
while not eof
detailLoop()
endwhile
finishUp()
stop

housekeeping()
open customerData “VernonHillsMailOrderBoxes.txt”
open mailingLabels “CustomerMailingLabels.txt”
input title, firstName, lastName, streetAddress, city, state,
zip, numBoxes from customerData
return

detailLoop()
count = 0
while count < numBoxes
count = count + 1
output title, firstName, lastName to mailingLabels
output streetAddress to mailingLabels
output city, state, zip to mailingLabels
output “Box ”, count, “ of “, numBoxes to mailingLabels
endwhile
input title, firstName, lastName, streetAddress, city, state,
zip, numBoxes from customerData
return

finishUp()
close customerData
close mailingLabels
return

2. The Cupid Matchmaking Service maintains two files—one for male clients and
another for female clients. Each file contains a client ID, last name, first name, and
address. Each file is in client ID number order. Design the logic for a program that
merges the two files into one file containing a list of all clients, maintaining ID
number order.

Answer:
A sample solution follows

Flowchart:
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-4

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile femaleFile
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-5

InputFile maleFile
OutputFile mergedFile
num femaleId
string femaleLastName
string femaleFirstName
string femaleAddress
num maleId
string maleLastName
string maleFirstName
string maleAddress
string areAreBothAtEnd= “N”
num END_ID = 999
getReady()
while areAreBothAtEnd<> “Y”
mergeRecords()
endwhile
finishUp()
stop

getReady()
open femaleFile “CupidMatchmakingFemale.txt”
open maleFile “CupidMatchmakingMale.txt”
open mergedFile “CupidMatchmaking.txt”
readFemale()
readMale()
checkEnd()
return

readFemale()
input femaleId, femaleLastName, femaleFirstName, femaleAddress
from femaleFile
if eof then
femaleId = END_ID
endif
return

readMale()
input maleId, maleLastName, maleFirstName, maleAddress
from maleFile
if eof then
maleId = END_ID
endif
return

checkEnd
if femaleId = END_ID then
if maleId = END_ID then
areAreBothAtEnd= “Y”
endif
endif
return

mergeRecords()
if femaleId < maleId then
output femaleId, femaleLastName, femaleFirstName,
femaleAddress to mergedFile
readFemale()
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-6

else
output maleId, maleLastName, maleFirstName,
maleAddress to mergedFile
readMale()
endif
checkEnd()
return

finishUp()
close femaleFile
close maleFile
close mergedFile
return

3. Laramie Park District has files of participants in its summer and winter programs this
year. Each file is in participant ID number order and contains additional fields for
first name, last name, age, and class taken (for example, Beginning Swimming).

a. Design the logic for a program that merges the files for summer and winter
programs to create a list of the first and last names of all participants for the year.

Answer:
A sample solution follows

Flowchart:
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-7

Pseudocode:

start
Declarations
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-8

InputFile summerFile
InputFile winterFile
OutputFile mergedFile
num summerId
num summerAge
string summerFirst
string summerLast
string summerClass
num winterId
num winterAge
string winterFirst
string winterLast
string winterClass
string areBothAtEnd= “N”
num END_ID = 999999
getReady()
while areBothAtEnd <> “Y”
mergeRecords()
endwhile
stop

getReady()
open summerFile “LaramieParkDistrictSummer.txt”
open winterFile “LaramieParkDistrictWinter.txt”
open mergedFile “LaramieParkDistrict.txt”
readSummer()
readWinter()
checkEnd()
return

readSummer()
input summerId, summerFirst, summerLast, summerAge,
summerClass from summerFile
if eof then
summerId = END_ID
endif
return

readWinter()
input winterId, winterFirst, winterLast, winterAge,
winterClass from winterFile
if eof then
winterId = END_ID
endif
return

checkEnd()
if summerId = END_ID AND winterId = END_ID then
areBothAtEnd= “Y”
endif
return

mergeRecords()
if summerId < winterId then
output summerFirst, summerLast to mergedFile
readSummer()
else
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-9

output winterFirst, winterLast to mergedFile

readWinter()
endif
checkEnd()
return

finishUp()
close summerFile
close winterFile
close mergedFile
return

b. Modify the library program so that if a participant has more than one record, you
output the participant’s name only once.

Answer:
A sample solution follows

Flowchart:
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-10
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-11

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile summerFile
InputFile winterFile
OutputFile mergedFile
num saveId = 0
num summerId
num summerAge
string summerFirst
string summerLast
string summerClass
num winterId
num winterAge
string winterFirst
string winterLast
string winterClass
string areBothAtEnd= “N”
num END_ID = 999999
getReady()
while areBothAtEnd <> “Y”
mergeRecords()
endwhile
stop

getReady()
open summerFile “LaramieParkDistrictSummer.txt”
open winterFile “LaramieParkDistrictWinter.txt”
open mergedFile “LaramieParkDistrict.txt”
readSummer()
readWinter()
checkEnd()
return

readSummer()
input summerId, summerFirst, summerLast, summerAge,
summerClass from summerFile
if eof then
summerId = END_ID
endif
return

readWinter()
input winterId, winterFirst, winterLast, winterAge,
winterClass from winterFile
if eof then
winterId = END_ID
endif
return

checkEnd()
if summerId = END_ID AND winterId = END_ID then
areBothAtEnd= “Y”
endif
return
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-12

mergeRecords()
if summerId < winterId then
if summerId <> savedId then
output summerFirst, summerLast to mergedFile
savedId = summerId
endif
readSummer()
else
if winterId <> savedId then
output winterFirst, winterLast to mergedFile
savedId = winterId
endif
readWinter()
endif
checkEnd()
return

finishUp()
close summerFile
close winterFile
close mergedFile
return

c. Modify the library program so that if a participant has more than one record, you
output the name only once, but you also output a count of the total number of classes
the participant has taken.

Answer:
A sample solution follows

Flowchart: (Only the modules that have changed from part b are shown below)
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-13
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-14

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile summerFile
InputFile winterFile
OutputFile mergedFile
num saveId = 0
num count = 0
num summerId
num summerAge
string summerFirst
string summerLast
string summerClass
num winterId
num winterAge
string winterFirst
string winterLast
string winterClass
string areBothAtEnd= “N”
num END_ID = 999999
getReady()
while areBothAtEnd <> “Y”
mergeRecords()
endwhile
stop

getReady()
open summerFile “LaramieParkDistrictSummer.txt”
open winterFile “LaramieParkDistrictWinter.txt”
open mergedFile “LaramieParkDistrict.txt”
readSummer()
readWinter()
checkEnd()
return

readSummer()
input summerId, summerFirst, summerLast, summerAge,
summerClass from summerFile
if eof then
summerId = END_ID
endif
return

readWinter()
input winterId, winterFirst, winterLast, winterAge,
winterClass from winterFile
if eof then
winterId = END_ID
endif
return

checkEnd()
if summerId = END_ID AND winterId = END_ID then
areBothAtEnd= “Y”
endif
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-15

return

mergeRecords()
if summerId < winterId then
if summerId <> savedId then
if count > 1 then
controlBreak()
endif
output summerFirst, summerLast to mergedFile
savedId = summerId
endif
readSummer()
else
if winterId <> savedId then
if count > 1 then
controlBreak()
endif
output winterFirst, winterLast to mergedFile
savedId = winterId
endif
readWinter()
endif
count = count + 1
checkEnd()
return

controlBreak()
output “Count for ”, savedId, “ = ”, count to mergedFile
count = 0
return

finishUp()
if count > 1 then
controlBreak()
endif
close summerFile
close winterFile
close mergedFile
return

4. The Apgar Medical group keeps a patient file for each doctor in the office. Each
record contains the patient’s first and last name, home address, and birth year. The
records are sorted in ascending birth year order. Two doctors, Dr. Best and Dr.
Cushing, have formed a partnership. Design the logic that produces a merged list of
their patients in ascending order by birth year.

Answer:
A sample solution follows

Flowchart:
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-16

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile bestFile
InputFile cushingFile
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-17

OutputFile mergedFile
num bestBirthYr
string bestFirst
string bestLast
string bestAddress
num cushingBirthYr
string cushingFirst
string cushingLast
string cushingAddress
string areBothAtEnd= “N”
num END_YEAR = 0
getReady()
while areBothAtEnd <> “Y”
mergeRecords()
endwhile
finishUp()
stop

getReady()
open bestFile “ApgarMedicalBest.txt”
open cushingFile “ApgarMedicalCushing.txt”
open mergedFile “ApgarMedical.txt”
readBest()
readCushing()
checkEnd()
return

readBest()
input bestFirst, bestLast, bestAddress, bestBirthYr from bestFile
if eof then
bestBirthYr = END_YEAR
endif
return

readCushing()
input cushingFirst, cushingLast, cushingAddress, cushingBirthYr
from cushingFile
if eof then
cushingBirthYr = END_YEAR
endif
return

checkEnd()
if bestBirthYr = END_YEAR then
if cushingBirthYr = END_YEAR then
areBothAtEnd = “Y”
endif
endif
return

mergeRecords()
if bestBirthYr > cushingBirthYr then
output bestFirst, bestLast, bestAddress, bestBirthYr
to mergedFile
readBest()
else
output cushingFirst, cushingLast, cushingAddress,
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-18

cushingBirthYr to mergedFile
readCushing()
endif
checkEnd()
return

finishUp()
close bestFile
close cushingFile
close mergedFile
return

5. The Martin Weight Loss Clinic maintains two patient files—one for male clients and
one for female clients. Each record contains the name of a patient and current total
weight loss in pounds. Each file is in descending weight loss order. Design the logic
that merges the two files to produce one combined file in order by weight loss.

Answer:
A sample solution follows

Flowchart:
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-19

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile femaleFile
InputFile maleFile
OutputFile mergedFile
string femaleName
num femaleLoss
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-20

string maleName
num maleLoss
string areBothAtEnd = “N”
num END_LOSS = 99999
getReady()
while areBothAtEnd <> “Y”
mergeRecords()
endwhile
finishUp()
stop

getReady()
open femaleFile “MartinWeightLossClinicFemale.txt”
open maleFile “MartinWeightLossClinicMale.txt”
open mergedFile “MartinWeightLossClinic.txt”
readFemale()
readMale()
checkEnd()
return

readFemale()
input femaleName, femaleLoss from femaleFile
if eof then
femaleLoss = END_LOSS
endif
return

readMale()
input maleName, maleLoss from maleFile
if eof then
maleLoss = END_LOSS
endif
return

checkEnd()
if femaleLoss = END_LOSS then
if maleLoss = END_LOSS then
areBothAtEnd = “Y”
endif
endif
return

mergeRecords()
if femaleLoss > maleLoss then
output femaleName, femaleLoss to mergedFile
readFemale()
else
output maleName, maleLoss to mergedFile
readMale()
endif
checkEnd()
return

finishUp()
close femaleFile
close maleFile
close mergedFile
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-21

return

6. a. The Curl Up and Dye Beauty Salon maintains a master file that contains a record
for each of its clients. Fields in the master file include the client’s ID number, first
name, last name, and total amount spent this year. Every week, a transaction file is
produced. It contains a customer’s ID number, the service received (for example,
Manicure), and the price paid. Each file is sorted in ID number order. Design the
logic for a program that matches the master and transaction file records and updates
the total paid for each client by adding the current week’s price paid to the
cumulative total. Not all clients purchase services each week. The output is the
updated master file and an error report that lists any transaction records for which no
master record exists.
Answer:
A sample solution follows

Flowchart:
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-22

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile masterFile
InputFile transFile
OutputFile updatedFile
num masterId
string masterFirstName
string masterLastName
num masterTotal
num transId
num transTotal
string transService
string areBothAtEnd= “N”
num END_ID = 999
getReady()
while areBothAtEnd <> “Y”
updateRecords()
endwhile
finishUp()
stop

getReady()
open masterFile “CurlUpAndDyeMaster.txt”
open transFile “CurlUpAndDyeTransactions.txt”
open updatedFile “UpdatedClients.txt”
readMaster()
readTrans()
checkEnd()
return
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-23

readMaster()
input masterId, masterFirstName, masterLastName, masterTotal
from masterFile
if eof then
masterId = END_ID
endif
return

readTrans()
input transId, transService, transTotal from transFile
if eof then
transId = END_ID
endif
return

checkEnd()
if masterId = END_ID then
if transId = END_ID then
areBothAtEnd = “Y”
endif
endif
return

updateRecords()
if transId = masterId then
masterTotal = masterTotal + transTotal
output masterId, masterFirstName, masterLastName,
masterTotal to updatedFile
readMaster()
readTrans()
else
if transId > masterId then
output masterId, masterFirstName, masterLastName,
masterTotal to updatedFile
readMaster()
else
output “No master record for transaction ”, transId
readTrans()
endif
endif
checkEnd()
return

finishUp()
close masterFile
close transFile
close updatedFile
return

b. Modify the program to output a coupon for a free haircut each time a client exceeds
$750 in services. The coupon, which contains the client’s name and an appropriate
congratulatory message, is output during the execution of the update program when a
client total surpasses $750.
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-24

Answer:
A sample solution follows

Flowchart: (Only the modules that have changed from part a are shown below)

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile masterFile
InputFile transFile
OutputFile updatedFile
num masterId
string masterFirstName
string masterLastName
num masterTotal
num transId
num transMiles
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-25

num transService
string areBothAtEnd= “N”
num END_ID = 999
getReady()
while areBothAtEnd <> “Y”
updateRecords()
endwhile
finishUp()
stop

getReady()
open masterFile “CurlUpAndDyeMaster.txt”
open transFile “CurlUpAndDyeTransactions.txt”
open updatedFile “UpdatedClients.txt”
readMaster()
readTrans()
checkEnd()
return

readMaster()
input masterId, masterFirstName, masterLastName, masterTotal
from masterFile
if eof then
masterId = END_ID
endif
return

readTrans()
input transId, transService, transTotal from transFile
if eof then
transId = END_ID
endif
return

checkEnd()
if masterId = END_ID then
if transId = END_ID then
areBothAtEnd = “Y”
endif
endif
return

updateRecords()
if transId = masterId then
masterTotal = masterTotal + transTotal
if masterTotal > 750 AND (masterTotal–transTotal)< 750 then
output “Congratulations! ”, masterFirstName,
masterLastName,
“ you have received a free haircut!”
endif
output masterId, masterFirstName, masterLastName,
masterTotal to updatedFile
readMaster()
readTrans()
else
if transId > masterId then
output masterId, masterFirstName, masterLastName,
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-26

masterTotal to updatedFile
readMaster()
else
output “No master record for transaction ”, transId
readTrans()
endif
endif
checkEnd()
return

finishUp()
close masterFile
close transFile
close updatedFile
return

7. a. The Timely Talent Temporary Help Agency maintains an employee master file that
contains an employee ID number, last name, first name, address, and hourly rate for
each temporary worker. The file has been sorted in employee ID number order. Each
week, a transaction file is created with a job number, address, customer name,
employee ID, and hours worked for every job filled by Timely Talent workers. The
transaction file is also sorted in employee ID order. Design the logic for a program
that matches the master and transaction file records, and output one line for each
transaction, indicating job number, employee ID number, hours worked, hourly rate,
and gross pay. Assume that each temporary worker works at most one job per week;
output one line for each worker who has worked that week.

Answer:
A sample solution follows

Flowchart:
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-27

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile masterFile
InputFile transFile
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-28

OutputFile updatedFile
num masterId
string masterFirstName
string masterLastName
string masterAddress
num masterHrlyRate
num transJobNum
string transAddress
string transCustName
num transId
num transHrsWorked
num grossPay
string areBothAtEnd= “N”
num END_ID = 999
getReady()
while areBothAtEnd equal to “Y”
updateRecords()
endwhile
finishUp()
stop

getReady()
open masterFile “TimelyTalentMaster.txt”
open transFile “TimelyTalentAtMostOneTransactionPerWorker.txt”
open updatedFile “WeeklyJobs.txt”
readMaster()
readTrans()
checkEnd()
return

readMaster()
input masterId, masterFirstName, masterLastName, masterAddress,
masterHrlyRate from masterFile
if eof then
masterId = END_ID
endif
return

readTrans()
input transJobNum, transAddress, transCustName, transId,
transHrsWorked from transFile
if eof then
transId = END_ID
endif
return

checkEnd()
if masterId = END_ID then
if transId = END_ID then
areBothAtEnd = “Y”
endif
endif
return

updateRecords()
if transId = masterId then
grossPay = masterHrlyRate * transHrsWorked
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-29

output transJobNum, masterId, transHrsWorked,

masterHrlyRate, grossPay to updatedFile
readMaster()
readTrans()
else
if transId > masterId then
readMaster()
else
output “No master record for transaction ”, transId
readTrans()
endif
endif
checkEnd()
return

finishUp()
close masterFile
close transFile
close updatedFile
return

b. Modify the help agency program so that any temporary worker can work any
number of separate jobs in a week. Print one line for each job that week.

Answer:
A sample solution follows

Flowchart: (Only the modules that have changed from part a are shown below)
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-30

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile masterFile
InputFile transFile
OutputFile updatedFile
num masterId
string masterFirstName
string masterLastName
string masterAddress
num masterHrlyRate
num transJobNum
string transAddress
string transCustName
num transId
num transHrsWorked
num grossPay
string areBothAtEnd= “N”
num END_ID = 999
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-31

getReady()
while areBothAtEnd equal to “Y”
updateRecords()
endwhile
finishUp()
stop

getReady()
open masterFile “TimelyTalentMaster.txt”
open transFile “TimelyTalentMultipleTransactionsPerWorker.txt”
open updatedFile “WeeklyJobs.txt”
readMaster()
readTrans()
checkEnd()
return

readMaster()
input masterId, masterFirstName, masterLastName, masterAddress,
masterHrlyRate from masterFile
if eof then
masterId = END_ID
endif
return

readTrans()
input transJobNum, transAddress, transCustName, transId,
transHrsWorked from transFile
if eof then
transId = END_ID
endif
return

checkEnd()
if masterId = END_ID then
if transId = END_ID then
areBothAtEnd = “Y”
endif
endif
return

updateRecords()
if transId = masterId then
grossPay = masterHrlyRate * transHrsWorked
output transJobNum, masterId, transHrsWorked,
masterHrlyRate, grossPay to updatedFile
readTrans()
else
if transId > masterId then
readMaster()
else
output “No master record for transaction ”, transId
readTrans()
endif
endif
checkEnd()
return
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-32

finishUp()
close masterFile
close transFile
close updatedFile
return

c. Modify the help agency program so that it accumulates the worker’s total pay for
all jobs in a week and outputs one line per worker.

Answer:
A sample solution follows

Flowchart: (Only the modules that have changed from part b are shown below)
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-33
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-34

Pseudocode:

start
Declarations
InputFile masterFile
InputFile transFile
OutputFile updatedFile
num masterId
string masterFirstName
string masterLastName
string masterAddress
num masterHrlyRate
num transJobNum
string transAddress
string transCustName
num transId
num transHrsWorked
num grossPay
num totalGrossPay = 0
string areBothAtEnd= “N”
num END_ID = 999
getReady()
while areBothAtEnd equal to “Y”
updateRecords()
endwhile
finishUp()
stop

getReady()
open masterFile “TimelyTalentMaster.txt”
open transFile “TimelyTalentMultipleTransactionsPerWorker.txt”
open updatedFile “WeeklyJobs.txt”
readMaster()
readTrans()
checkEnd()
return

readMaster()
input masterId, masterFirstName, masterLastName, masterAddress,
masterHrlyRate from masterFile
if eof then
masterId = END_ID
endif
return

readTrans()
input transJobNum, transAddress, transCustName, transId,
transHrsWorked from transFile
if eof then
transId = END_ID
endif
return

checkEnd()
if masterId = END_ID then
if transId = END_ID then
Programming Logic and Design, 7e Solutions 7-35

areBothAtEnd = “Y”
endif
endif
return

updateRecords()
if transId = masterId then
grossPay = masterHrlyRate * transHrsWorked
totalGrossPay = totalGrossPay + grossPay
readTrans()
else
if transId > masterId then
controlBreak()
readMaster()
else
output “No master record for transaction ”, transId
readTrans()
endif
endif
checkEnd()
return
controlBreak()
output masterId, masterFirstName, masterLastName, grossPay,
totalGrossPay to updatedFile
totalGrossPay = 0
return

finishUp()
if totalGrossPay > 0 then
controlBreak()
endif
close masterFile
close transFile
close updatedFile
return

Find the Bugs

8. Your downloadable files for Chapter 7 include DEBUG07-01.txt, DEBUG07-02.txt,

and DEBUG07-03.txt. Each file starts with some comments that describe the
problem. Comments are lines that begin with two slashes (//). Following the
comments, each file contains pseudocode that has one or more bugs you must find
and correct.

Answer:

Please see the DEBUG07-01.txt, DEBUG07-02.txt, and DEBUG07-03.txt solution

files.
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
 Hän vasaroi nyt sen kirkon ristitornia, joka lasna oli täyttänyt
hänen sydämensä hartaalla ihailulla. Ristin kultaus kimalteli
auringossa, kun Uuras, murrettuaan katon sisäpuolelta, kiipesi sitä
kaulaamaan ja kiinnitti siihen varmuusköytensä.

— Risti, tule siis minunkin tuekseni! — jupisi hän hymyillen, mutta

nuorukaisen kunnioittava hartaus täällä taivaan ja maan välillä
kohdistui siihen kuin elävään olentoon, josta hänen kohtalonsa
mahdollisesti riippuisi. Hän järkytti sitä, mutta huomasi sen
tukevaksi.

Viikko ja toinenkin oli jo vierähtynyt ja Lehvin seppä ennättänyt

ilosta sanoa "kippis" monen veikon kanssa antaakseen pappilan
navetan urakkarahojen luistaa, kun hän eräänä aamuna ihan raittiina
ja selvänä astuskeli pitkin maantietä, joka kirkon kohdalla teki
äkkikäänteen. Siinä hän nosti katseensa kuullessaan katolta pellin
heläjämistä ja näki — poikansa ilmassa huimaavan korkealla
torninhuipun kyljessä.

Ukko lyyhistyi maahan ja voihki siinä hetkisen tunnustellen

sääriään ja komennellen pettäviä polviaan, kunnes uskoi silmiänsä
uskallettuaan uudestaan katsahtaa poikaansa kohti.

— Senkin naakka! — mutisi hän yhä varmempana siitä, ettei sieltä

korkeudesta muuta tipahtanut kuin lahonneita päreitä, ja riensi
kortteeriin, jossa Ulla-emännälle valitti:

— Kun vatsani tuli niin kipeäksi siitä pojan peijakkaasta!

— Jokos, vai eikös konjakista?

 — Älä nyt vihoittele, Ullasein, minulla on ollut niin juukelin lystiä.
Se rakennusmestarin ammatti, näätkös, menee miehelle päähän!

— Eikös vatsaan se mene?

— Niin, kun sattuu saamaan sellaista, että menee, mutta nyt

minun pitäisi mennä järveen, ellet sinä minua vanhaa miestä
armahda ja pese.

— Ettes häpee vieraissa ihmisissä juoda ja rallata!

— Vai juomisesta — — vai! Pojasta se vatsankipu tuli, pojasta!

— Voi sinuas, voi!

— Mene — me — mene itse katsomaan, siellä se kelluu taivaan ja

maan välillä!

— Niinkuin en minä sitä olisi nähnyt, mutta kun en ole konjakkeja

juonut, niin pysyn jaloillani.

— Pysy, pysy, sinä pyhä vaimo. Eiköhän sentään sinun

jumalisuuttasi lueta minullekin ansioksi, kun viimeinen tuomio tulee?

— Aijai, kuinka ihmisen pitääkin juljeta olla paatunut!

— Vaikka olen niin pehmeä ja joka paikka niin hellänä ja

polttavana, ettei kiirastulessa syntisillä kuumempaa ole — —

— Ethän vaan itke?

— I-i-itken! — hytki ukko naurun ja itkun välillä pidellen

housujansa ja kömpi penkille pitkäkseen.
 Emännän sydän heltyi, ja hyvin hän hoiteli ukkoaan.

— Ei sinua enää mikään kuitenkaan paranna, vanha raato! — torui

hän kylvettäessään. — On sinulle kova tai hyvä, se on aina
yks'kaikki. Anna kun hieron ne kinttusi suoriksi!

Ja hyvinpä Lehvin seppä tämän jälkeen tarvitsikin terveitä sääriä ja

käsivarsia, sillä työtä oli kotona karttunut ylettömästi sillaikaa, kun
hän oli kirkonkylässä hummannut.

Kun Uuras sai urakkansa valmiiksi ja tuhannet käteensä, pisti hän

ne kasvonilmettä muuttamatta povitaskuunsa ja hoputti isää kotiin.

— No, kai sinä nyt puhut Anjalle pari koreeta sanaa ja korotat
esitupaamme ja sitten rakennat sen perään vaikka kaksi kamaria.

— Olkaa vaiti siitä asiasta! — tiuskaisi Uuras. — No, no, voinhan

olla vaitikin, — myönsi isä, ja hiljaisina he kolmisin ajoivat kotiin.

Mutta Uuras oli aivan muuttunut. Hän ei antanut itselleen eikä

muille yön eikä päivän rauhaa, ajoi työstä työhön ja keksi yhä uutta
ja uutta rahan pantiksi. Pajan ahjossa piti olla ainainen kohu, ja
puutöitäkin hän ahersi, muurasi kylässä uunejakin isänsä kanssa.

Tytöt, hanurit, huvit ja Anjakin jäivät aivan unhotuksiin.

— Kyllä tuohon poikaan siellä kirkontornissa on mennyt — —

— No, mikähän häneen nyt siellä olisi mennyt? — sanoi Ulla-

emäntä.

— He, mikäs muu kuin — piru!

 Ulla-emäntä katsoi ukkoonsa säikähtyneenä. Hän ei ollut varma,
vaikka vielä olisi niin käynytkin, eikä siis väittänyt vastaan.
IX.

— Niin on nyt kesä kuin kuumeisen uni! — sanoi Uuras eräänä

sunnuntai-iltana Anjalle.

He olivat sattumalta yhtyneet Tupalan lähellä ja ensin ääneti

käveltyään salavihkaa ja arasti katsoneet toisiinsa, kunnes ihana
kesäpäivä vaimensi epäilevän jälleennäkemisen jännityksen ja
kumpikin huojennuksesta henkäisten kääntyi iloiseksi.

— Ethän sinä paljon kesästä piittaa, — sanoi Anja.

— Aina sen verran, että omiksi tarpeiksi riittää. Nämä sunnuntait

käyvät niin hiivatin pitkiksi, kun ei tiedä, mihin kätensä käyttäisi, aina
ovat tiellä.

— Annas tänne! — sanoi Anja veitikkamaisesti.

— Tuossa on, jos mielesi tekee!

Samassa Anja räpytti sormillaan Uuraan sormien alla, näppäsi

äkkiä kädelle ja uudisti samaa temppua sanoen: — Kili, kili, kassis!
— kunnes Uuras vuorostaan tarttui Anjan käsiin likistäen niin, että
tyttö tuskasta huusi.
 — Ei ole hyvä karhua vitsalla ärsyttää, — sanoi Anja viimein
taivuttaessaan yksitellen Uuraan sormia kädestään eroon.

— Ole kiltisti vain, muistathan talvellisen lupauksesi olla minun

tyttöni.

— Muistatko sinä sen? — kuiskasi Anja punastuen.

— Kun on aikaa — — nyt minulla on aikaa.

— Sanovat, että olet tullut häijyksi.

— Vai sanovat. Entä sinä?

— En ole kanssasi puhunut.

— Sinä olet vielä lapsi!

— Kuusitoista, enkä enempää lapsi, kuin sinäkään.

— Mistä tiedät, mikä minä olen?

— Minä vaan en ole mikään lapsi väitti Anja.

Uuras katsoi häneen. Anja oli kasvanut, käynyt pyöreäksi, kaula oli
pehmeä, niin että teki mieli purra, ja leuka niin merkillisen soma ja
huulet punaiset ja silmät — — Hiljalleen uskalsi nuori mies nostaa
katseensa silmiin, kerran vain, ja niiden viiva veisti hänen
sydäntänsä, ja sanattomina he hetken astuivat lähetysten pidätellen
hengitystään estääkseen toisiaan kuulemasta rajuja
sydämenlyöntejä.

Käsi löysi käden, ja ote oli luja ja kuuma. Kesäinen hehku oli
uuvuttavan suloinen, perhosten polulla liidellessä, kukkien jaloissa
taipuessa, ja nuorukaisen käsivarsi kietoi neidon ensi syleilyyn,
huumaavaan unhotukseen…

— Nyt olemme toistemme tyttö ja poika, — sanoi Anja heleästi

kuin uutena ihmisenä.

Vähä vähältä sai sydämenriemu heidät valtoihinsa, ja nyt seurasi

suloisia viikkoja, lemmenvaloja ja lemmenlauluja heidän kahden
kesken, niinkuin he luulivat, mutta kaikki sen tiesivät ja kaikille se
näkyi. Nuorukaisen kasvojen loiste siitä puhui, neitosen silmien
hehku ja huulien puna siitä kieli. Kahden kelpo lapsen lemmenliitosta
ja onnesta, joka kaikille kyläläisille oli tuttua ja rakasta kuin omien
lasten kohtalo, puhuttiin kaikkialla, iloittiin ja paljon toivottiin.

Uuras eli vain, ei ajatellut, ei mitään suunnitellut, unelmoi kuin

tointuva sairas suloisessa levossa — muutamia viikkoja
syksypuoleen, — kunnes sai kirjeen siltä rakennusmestarilta, joka
kerran oli pannut hänet muuraamaan. Hän oli sattumalta saanut
tietää, mitä Uuras oli kirkonkylässä toimittanut, ja tahtoi nyt saada
hänestä itselleen työnjohtajan.

Uuras ei kauaa miettinyt. Hän laittoi itsensä heti matkaan

epäröimättä enempää kuin ensimmäistä kertaa maailmalle
mennessään. Koti jäi, Anja samoin, tulevaisuus viittasi salaperäisenä
kuin jännittävä seikkailu. Uuras lähti — ei, hän ei vain lähtenyt, vaan
rientämällä riensi. Junakaan ei kyllin nopeasti edennyt, päivä ei yöstä
uudeksi kyllin äkkiä vaihtunut eikä uusi työ siihen käsiksi päästyä
antanut kylliksi tarmontakaista tointa. Hän tahtoi jotakin enempää,
paljon vaikeampaa. Kun sitten teollisuuskoulu syksymmällä alkoi,
pyrki hän sinne, sillä nyt hänellä oli tarvittavat tuhannet.
 Hän pääsi kouluun ja saavutti heti ensimmäisenä lukuvuonna
opettajansa, erään arkkitehdin, suosion ja teki hänelle loma-aikoina
lukujensa ohella piirustustöitä.

Näin hän vietti pääkaupungissa neljä vuotta ahertaen lakkaamatta

opinnoissa ja rakennusalaan kuuluvissa töissä. Kotonaan hän kävi
vain suurina juhlina ja viipyi silloin aina vain päivän tai jonkun
tunnin. Hän oli nyt joutunut aivan toiseen maailmaan, ja koti alkoi
jäädä yhä taemmaksi. Päivä oli siellä pitkä kuin kokonainen viikko
kaupungissa. Vanhempien hellyys häntä liikutti, mutta samalla se
hymyilytti kuin lasten leikki. Hän tahtoi nyt suojella, olla heille
tukena, ja kun he eivät sitä tarvinneet, jäi hän pois, ei tullut niin
usein eikä lopulta ollenkaan.

Anjalle hän aluksi kirjoitti, mutta koulun monet tehtävät ja

ansiotyö veivät ajan ja ajatukset niin tyyten, ettei kirjeisiin juuri
jäänyt aikaa.

— — Tahdon kirjoittaa sydämen pakosta, kun kirjoitan, — oli hän

sanonut Anjalle, — en velvollisuudesta enkä kiireessä. — —

Sydämen pakko tuli yhä harvemmin, ja aikaa uupui aina.

Anjan kirjeet saapuivat hänelle aina säännöllisesti, missä ikinä hän

olikin, ja ne olivat nyt ainoana siteenä entisyyden ja nykyisyyden
välillä, joskus houkutellen siihen vanhaan, ja sitten taas ylimielisen
hymähdyksen syrjäyttäminä, unhotukseen jääden, mutta aina
kuitenkin lämmittäen. Anjalla oli välitön lapsen tapa kertoa heidän
elämästään, joka aina pysyi samana ja siis elävästi muistutti
lapsuutta. Uuraan kyynel saattoi vierähtää ruusukoristeisen
postiarkin sivulle, mutta samassa hän jo heitti kirjeen salalaatikkoon,
josta se ei sen koommin tullut esille. Oli niin paljon muuta
tärkeämpää, ei ollut sellaiseen aikaa.
X.

Uuras oli saanut kutsun erääseen maaseutukaupunkiin johtamaan

kaupungintalon rakentamista. Hän oli nyt jo täysi-ikäinen, päässyt
täyteen miehenmittaan ja kehittynyt niin ulkomuodoltaan kuin
henkisestikin. Isän varma ryhti ja tiukka katse, käyrä nenä ja kapeat
kasvot uusiintuivat pojassa. Äidiltään hän oli perinyt hartaan
antaumuksen kaikkeen, mihin ryhtyi, ja kiihkeän, ehkä liiankin jyrkän
päättäväisyyden, jolla iski tahtonsa läpi silloinkin, kun se ei ollut
viisasta.

Paitsi kaupungintalon rakentamista hän hankki pian itselleen

useampia yksityistöitä joutuen siten tekemisiin kaupunkilaisten
kanssa varsinkin liikemiespiireissä.

Pienen pirteän kaupungin liike-elämä oli viimeisinä vuosina alkanut

edistyä huimaavaa vauhtia, ja sinne oli perustettu useita tehtaita.
Toimeliaan, pääkaupunkilaisen nuoren miehen ilmestyminen oli
monessa suhteessa tervetullut, ja Uuras joutui pian seuraelämän
pyörteeseen. Peliseurat, joihin hän liiketuttaviensa kautta ensin tuli
osalliseksi, eivät häntä erittäin viehättäneet, mutta kerran kutsuttuna
koteihin hän tutustui naisiinkin, ja niin olivat ovet auenneet hänelle
vähän joka puolella. Hänen nuoruutensa ja hyvä ulkomuotonsa oli
paras suositus siinä piirissä, missä "harrastettiin" sekä yleisen hyvän
että myöskin yksityisen huvin vuoksi, ja jonkun ajan kuluttua hän oli
hyvinkin koteutunut kaupungin seuraelämään.

Yhteisenä harrastuksena oli vapaaehtoinen palokunta, ja sen

hyväksi pidettiin iltamia ja tehtiin rekiretkiä ja huvimatkoja. Sen
soittokunta oli kaupungin lempilapsi ja ilonlähde, jonka torvien
törähdyksistä heränneinä kukin kohdaltaan sunnuntaiaamuina riensi
torille katselemaan palokunnan valkomekkoisten harjoittelua. Tulen
valtava mahti oli se aihe, josta kaupungin kaunopuheiset miehet
usean kerran vuodessa saivat kehittää puhelahjaansa suurissa
juhlissa, samalla kuin nuorilla naisilla ja herroilla muusta ohjelmasta
huolehtiessaan oli erinomainen tilaisuus tutustua toisiinsa, ihastua ja
mennä naimisiinkin palokunnan kauniin lipun suojassa.

Rouva Leena Heerman oli nuori leski ja tällä kertaa kaiken

seuraelämän keskus kaupungissa. Hänen tapanaan oli sanoa: —
Palokunta on minun palveluskuntani, — ja siinä hän oli ihan
oikeassa.

Kun Leena-rouva omassa kauniissa puutalossaan vanhaa puistoa

vastapäätä sattui lausumaan toivomuksen: — Olisi taas hauska
saada ihmiset pyörimään, — kuuntelivat hänen palvelevaiset nuoret
herransa ja naisensa tätä suloista sanomaa herkin korvin, ja moni
innokas huudahdus säesti häntä.

— Niin, milloin, miten ja missä? — Eikä siinä sitten enää

perääntyminenkään auttanut.

Leena-rouva kiusoitteli heitä istuen pianon ääreen ja soittaen

repäisevän valssin, samalla kuin nyökkäsi taakseen kehoitukseksi
pojille kiertämään kokoon salin lattialta sohvamaton ja pyörittämään
tyttöjä. Ja sitä kehoitusta ehdottomasti noudatettiinkin vakavan
hartaasti. Nuori rouva tiesi siten vain kiihoittavansa alttiin
"ritarikuntansa ja hovineitojensa" tanssihalua, jota sitten sopi
tyydyttää "Mospelissa". Siellä oli suuri tanssisali, jossa palokunnan
torvet oikein ihanasti hivelivät tanssivien korvia ja jalka luisti ihan
väkisin lattialla.

Kaupunkiin oli takavuosina ilmestynyt eräs Moesböhl niminen

muukalaisrouva ravintolan emännäksi ja sitten vuosien kuluessa
rakennuttanut tilavan talon, josta tuli kaupungin julkisen elämän
keskus, ja hänen kuoltuaan kaupunki lunasti sen palokunnan taloksi.
Mutta aina sillä vain oli vanha nimensä "Mospeli".

Leena-rouva oli tällä paikkakunnalla syntynyt ja kasvanut, ollen

aina ensimmäinen kotona ja kaupungissa. Hänen isänsä vanhin
kartano, Onttola, oli kaupungin laidassa, mutta sen maat oli vuosien
kuluessa myyty kaupungille tai vuokrattu tonttimaiksi, niin että tälle
tilalle, joka ei ollut suuri ennestäänkään, oli jäänyt melkein vain
puutarhaviljelystä, jota Leenan mies Heerman oli kiihkeästi
harrastanut.

Heerman oli aikoinaan ollut onnellinen ylioppilas ja

vuosikymmenen viihtynyt rakkaaksi käyneessä pääkaupungissa
nauttien nuoruudesta ja ylioppilaselämästä, kunnes pieni harmaus
korvallisella ja tyhjyys kukkarossa, — kun isän kuoltua
rahalähetykset loppuivat — pakotti ajattelemaan tulevaisuutta. Ja
koska luvut olivat kaiken muun touhun ohella jääneet rempalleen,
täytyi turvautua jollekin käytännölliselle alalle.

Sattuma suosii iloisia veikkoja ja Heermanin se toi Leenan kotiin.

Kauniit laulut, kesäillat, tanssiaiset ja Heermanin ritarillinen
seurustelu voitti pian nuoren neitosen sydämen, ja hemmoiteltu,
itsevaltias, oikullinen ja kaunis Onttolan neiti vietti häänsä kymmentä
vuotta vanhemman miehen kanssa Kotkan kartanossa, joka silloin oli
jo jonkun aikaa kuulunut Leenan isälle.

He ottivat asunnokseen isän kaupunkitalon, jossa oli oma vanha

puutarha; vastapäätä oli puisto toisella puolella katua. He elivät
huolettomina, niinkuin Heermanin tapa aina oli ollut. Leenasta se oli
aivan luonnollista. Kaikkihan oli olemassa vain häntä varten. Onttolan
väki ja Kotkan kartanon alustalaiset ahersivat hänen onnekseen
kumartaen, hymyillen ja siunaillen neitiään kuin onnen heijastusta,
joka asusti päärakennuksessa, tuli ja meni vaunuissaan, leikki
vertaistensa kanssa ja katosi kauniin ilman mukana. Joulu- ja
juhannusjuhlat toivat häneltä väelle tervehdyksen, ja vain mieluisat
asiat liittyivät tähän päiväpaisteiseen keijukaiseen, joksi häntä sillä
taholla kuviteltiin.

Heerman jatkoi pääkaupunkilais-elämäänsä pikkukaupungissa ja

havaitsi sen sitäkin mukavammaksi. Ainoa haitta oli vain se, että
Leenan isä antaessaan nuorille kaupunkitalon asuttavaksi oli myös
antanut määrärahat elettäviksi. Jatkaakseen tulojaan, jotta ne
riittäisivät mukavaan elämään, Heerman keksi ruveta harjoittamaan
puutarhaviljelystä Onttolassa. Appi kiroili ja hymyili, sillä työ tehtiin
hänen kustannuksellaan, mutta tulot peri Heerman hyvin tarkasti.

Kuusi vuotta kestettyään tämä avioliitto päättyi Heermanin

kuolemaan. Niinä vuosina oli Leenasta kasvanut ajatteleva nainen.
Hänen ritarillinen sulhasensa oli ollut kovakourainen ja äreä
aviomies, rakastanut pulloa ja vieraita naisia luonnollisena
oikeutenaan, ja kun Leena vetäytyi isänsä turviin pysytellen hänestä
erossa minkä voi, uhkasi Heerman poliisilla. Ellei kuolema olisi tullut
väliin, olisi Leena-rouvan aurinkoinen olemus voinut muuttua
kovinkin synkäksi.

Leena lopetti valssin ja kääntyi äkkiä ympäri tuolilla. Parit

pysähtyivät, ja tytöt ja pojat ryhmittyivät salissa.

— Niin; milloin, miten ja missä? — kysyttiin taas kiihkeästi.

— Kesä on jo lopun puolella ja meidän pitää taas aikoinaan

poistua tästä ihanasta valtakunnasta, — puhui muuan nuorukainen,
jonka kasvot loistivat onnesta ja elämänilosta. — Leena, sinähän
annat sanan palokunnan päällikölle, että ensi sunnuntaina taas
tanssitaan!

— Niinkuin viime lauantaina ja sitä ennen sunnuntaina ja sitä

ennen viikolla.

— Leena kulta, älä kiellä, tahdothan sinäkin, tahdothan! —

rukoilivat tytöt.

— No, jos sanoisin, olkoon menneeksi ensi sunnuntaina, — sanoi

Leena teeskennellen vastahakoisuutta, vaikka itse asiassa halusi
kiihkeästi.

— No, lapset, tahdotteko vielä masurkkaa vai Amerikan polkkaa?

— Amerikan polkkaa! — huudettiin, ja joku hyräili:

Amerikan polkan tahtia, ei sitä kaikki taidakaan, joka ei sitä

taidakaan, eipä sitä naidakaan!

Nuoret pyörivät lattialla, ja vanhan rakennuksen akkunat

helähtelivät. Leena soitti tahdikkaasti, mutta lopetti äkkiä kovalla
lyönnillä kuin päättääkseen päivän ilot.

— Mikko, sinä saat viedä sanan kauppias Hillille, että

sunnuntaina…

Mikko oli Leenan pikkuserkku, kotoisin pääkaupungista, mutta

vietti aina kesänsä Onttolassa ja oli Leenan uskollisena hovipoikana.

Tytöt ja muut pojat olivat paikkakunnan pikkukauppiaitten,

talonomistajien ja virkailijoiden nuorta väkeä, joka usein kerääntyi
Leena-rouvan kotiin aina tietäen olevansa tervetullut.

— Tiedätkö, kuinka vanha Leena Heerman on? — kysyi eräs

neitonen toveriltaan heidän astuessaan kadulla kotimatkalla Leenan
luota.

— Hän ei koskaan sano sitä oikein tarkoin, kujeilee ja nauraa joka

kerta, kun viettää suuria syntymäpäiviään, tiedäthän, — puhui
toinen.

— Kolmenkymmenen hän ainakin on! — päätti toinen.

— Niin kauhean vanha! — huudahti toinen silmät pyöreinä.

— Kuinka sinä olet hassu, silloinhan sitä vasta on ihminen. Etkö

ole huomannut, kuinka Hillin Artturi on silmittömästi rakastunut
Leenaan?

Toveri painoi käden suulleen hillitäkseen nauruaan.

— Artturiko? Ilmankos hän puhuu aina niin syvämietteisestä ettei

ymmärrä kymmenettä osaa.
 — Niin, me olemme hänestä vain pikku tyttöjä. Leena on ainoa
nainen.

— Entä Leena? Hänen mielestään me olemme kaikki lapsia, —

jatkoi toinen tyttö. — Ja niin kai se asia onkin.

— Leena ei välitä vanhemmista herroista. Etkö ole huomannut,

kuinka hän ivailee pormestari Forsia!

— Pormestari onkin aina sen näköinen kuin olisi saanut

kalanruodon hampaittensa väliin. Kun hän vahingossa hymyilee,
vetää hän ohuet huulensa vikkelästi jälleen muttuun, aivan kuin
suussa pistäisi.

Tytöt nauroivat, mutta äkkiä he tuuppasivat toisiaan kylkeen.

Kadun toisella puolella astui heidän kohdallaan Uuras ja tervehti
kohteliaasti nostamalla hattuaan.

— Se uusi rakennusmestari, näetkös kuinka hän on olevinaan

sorea ja miehekäs. Ei, mutta tiedätkös, minä olen tehnyt suuren
keksinnön!

— Että Leena on ihastunut — —

— Mistä sinä sen tiedät?

— Joka toinen ihminen luulee joka toinen viikko, että Leena on

ihastunut milloin mihinkin miehenpuoleen tässä kaupungissa tai
jossakin muualla.

— Ei tämä nyt ole sellaista luuloa, minä tiedän, olen nähnyt!

— Mitä, sano, sano pian nyt, minun pitää joutua kotiin.

 — Hillillä viime keskiviikkona, kun käskettiin illalliselle ja herrat
tulivat pelihuoneesta, ei Leena tahtonut itse ottaa pöydästä ruokaa,
vaan istui tyhjän lautasensa ääressä sivupöydässä. Rakennusmestari
Uuras seisoi aivan lähellä, ja Leena sanoi hänelle: — "Oliko hyvä
pelionni?" — "Kohtalainen", sanoi herra Uuras ja huomasi samalla
tyhjän lautasen. Ei minunkaan lautasellani mitään ollut, mutta siihen
hän ei katsonutkaan. — "Mitä saan tuoda teille?" kysyi herra Uuras
ottaen lautasen. — "Mitä hyväksi näette, jotakin herkullista, minulla
ei ole nälkä", sanoi Leena hymyillen sillä tavalla, että minä ymmärsin
olevani liikaa, siirryin toisen pöydän ääreen, ja mitäs luulet, herra
Uuras asettui lautasineen paikalleni, ja sitten he kuiskailivat,
hymyilivät ja olivat kuin hyvin vanhat tutut, niin että minä olen ihan
varma…

— Tulet kai huomenillalla Leenan iltakutsuihin? Jos on jotakin

perää siinä, mitä nyt sanot, tulee herra Uuras sinne varmasti. Hän
kuuluu tanssivan oikein hyvin.

Tytöt erosivat, ja Uuras oli aikoja sitten hävinnyt heidän

näköpiiristään.

Kun Uuras saapui rouva Heermanin iltakemuihin, tervehtivät häntä

joka puolella iloiset äänet ja silmää hivelevä näky avautui pitkässä
huonerivissä. Naisten pukujen vaaleita värejä, verhostimia, ilta-
auringon hohdetta, kasvien vihreyttä, kukkien runsautta,
kristallikruunuja, maljakoita, koristettuja lamppuja ja hohtavan
valkoisia pöytäliinoja.

Kaikki tämä oli hänelle uutta ja lumoavaa, josta hän nyt ensi
kertaa elämässään sai nauttia.
 — Tervetullut, herra Uuras. Emme kai tarvitse monellekaan esittää,
olettehan jo tunnettu meidän pienessä yhteiskunnassamme.

Uuras olisi tahtonut jäädä herrojen huoneeseen, joka oli lähinnä

eteisestä, tuntien noloa ujoutta, mutta emäntä ei jättänyt häntä.

— Ei, herra Uuras, teille en myönnä oikeutta jäädä tupakoimaan,

kuka sitten tulisi meidän naisten puolelle?

Uuraan oli siis astuttava emännän rinnalla huoneesta huoneeseen.

Leena ylpeili uudesta vieraastaan, jolla niin nuorena oli tarmokkaissa
piirteissään käskevä ilme, kun vielä lisäksi huhu tiesi, että hän oli
erittäin kyvykäs alallaan.

Muuan nuori kirjanoppinut pääkaupungista korjasi silmälasejaan ja

sanoi ivaillen:

— Leena-rouvalla on omituinen maku. Seminaristi tai

teollisuuskoululainen, hyi hemmetti sellaista puolisivistystä. Mies on
tietysti täysi raakalainen.

— Kuulehan, suomea, Leena puhuu herra Uuraan kanssa suomea,

— ihmetteli eräs vanhempi rouva.

— Ja aivan puhtaasti, — lisäsi hänen miehensä, suomenkielen

lehtori kaupungin lyseossa. — Se on ilahuttava merkki, ja suotavaa
olisi, että kaikissa sivistyneissä kodeissa…

— Herra Uuras, lehtori… — esitteli Leena keskeyttäen hänen

lauseensa.

— Puhuimme juuri suomenkielen käyttämisestä, — sanoi lehtori.

 — Niin, se vanha ruotsinkielen hapatus istuu täällä lujassa, mutta
nyt olette saanut liittolaisen, herra lehtori, — sanoi Leena viitaten
Uuraaseen.

— Hyvin tervetullut, — sanoi lehtori ravistaen Uuraan kättä.

— Parasta on puhua suomea, kun ei ruotsia osaa, — myönsi

Uuras.

Lehtori ja Uuras siirtyivät jonkin kummallisen vetovoiman

vaikutuksesta herrojen puolelle, ja kohta otettiin esille kunnan
polttavin kysymys, joka koski esikaupunkia. Keskustelussa oltiin
hyvin halukkaita kuulemaan, mitä Uuras, suuren rakennustyön
johtaja, arveli ehdotetusta kaupungin laajentamisesta.

Hän oli heti kaupunkiin tultuaan ja kurjat hökkelit nähtyään

aseman ja kosken välillä ryhtynyt itsekseen suunnittelemaan sille
kohtaa uusia leveitä liikekatuja ja rakennuksia, suoden
mielikuvitukselleen vapaan vallan.

— Kaupungin pitäisi viipymättä ostaa koko ala, kaikki maa kosken

toisella puolella asemalle asti. Vaikka se nyt tuntuu olevan syrjässä,
muuttuu asia piankin toiseksi, kun liikkeen täytyy vastaisuudessa
siirtyä sille puolelle, — selitti Uuras.

— Täytyy siirtyä, miksi niin? Liike on tällä puolella ja saa pysyä! —

sanoi vanha kauppaneuvos, jolla oli taloja.

— Suokaa anteeksi, mutta yhteinen ja teidänkin etunne vetää

toiseen suuntaan. Tällä puolella tulee kaupungin levenemiselle este;
täällähän on vastassa kallioita, jotka liittyvät ihanaan puistoon.
Kosken toisella puolella on kurjia taudinpesiä, jotka ihmisyyden
nimessä täytyy raivata pois terveen ja työteliään elämän tieltä.
Kauniin ja vuolaan kosken varrella voi ainoan täkäläisen tehtaan
lisäksi hyvin suunnitella kaupungin myllyn ja sähkölaitoksen. On
vedettävä suora ja laaja pääkatu asematalolta sillalle ja sen kadun
varrelle nostettava liike- ja asuntopalatseja. Pitää myös istuttaa
puita, ja kosken ranta on kivitettävä ja äyräät kaunistettava.
Kuvittelen vielä enemmänkin. Pienelle saarelle, joka on kuin luonnon
oikusta heitetty virran matalikkoon, on rakennettava teatteri
kreikkalaiseen tyyliin. Sen valkoiset pilarit ja suoraviivaiset piirteet
hohtaisivat satumaisen kauniina kuvastuen kimaltelevaan veteen
kuutamossa taikka tulevaisuuden sähkövalossa.

Uuraan ääni soi vielä huoneessa yleisen hiljaisuuden vallitessa,

kun
Leena, joka oli kauan aikaa ollut saapuvilla, sanoi:

— Te sanotte sen niin luonnollisesti ja kaikki tuntuu nyt olevan

aivan itsestään selvää ja yksinkertaista, mikä vielä äsken oli hämärää
ja mahdotonta.

Illallispöydässä kävi ajatusten vaihto yhä vilkkaammaksi ja syntyi

kuuma sanakiista Uuraan rohkeista suunnitelmista. Lopuksi Leena-
rouva sai taas sanan vuoron:

— Hyvät herrat ja kaupungin isät, laittakaa meille vesijohto! Sitä

minä naisena kaipaan kaikkein enimmän, ja sitten joskus valoisassa
tulevaisuudessa, kun minä jo olen vanha muori, voimme saada
tännekin salaperäistä ja satumaista sähkövaloa.

— Eihän sitä ihmettä vielä ole Suomessa nähtykään, — sanoi

vanha kauppaneuvos.
 — Kyllä, Helsingissä vedetään johtoja, eikä muutaman vuoden
päästä kaasua tarvita muualla kuin keittiöissä.

— No, no, herra Uuras, älkää tehkö minusta muoria liian aikaisin!
— nauroi Leena, ollen parhaimmalla tuulella saadessaan kiistellä
herrojen kanssa oikeista asioista, jotka häntä enimmän viehättivät.

— Silloinhan vasta kaikki nuoriksi tulevat, sanoi lehtorin rouva. —

Se kuuluu olevan niin merkillistä valoa, että kaikki rypyt ihmisen
kasvoissa tasoittuvat ja silmät kirkastuvat.

— Ja synnitkin pois huuhtoutuvat! — ivasi pormestari Fors, joka oli

ollut myrkyllisellä tuulella koko illan.

Vieraat nauroivat ulkonaisesti ja sisällisesti lämminneinä, sillä

runsas ateria, vahva olut ja ruokaryypyt olivat lisänneet kuumuutta.

Vanhempi väki poistui illallisen jälkeen vähitellen, ja Leena pääsi

vapaammin seurustelemaan kenen kanssa tahtoi nuorten tanssiessa.

— Olen kauan aikonut kysyä teidän neuvoanne eräässä asiassa, —

sanoi hän Uuraalle pyytäen häntä istumaan miesvainajansa entiseen
huoneeseen, joka oli jäänyt tyhjäksi. — Minulla on eräitä
suunnitelmia. Ohhoh, olen oikein uupunut, ja täällä on niin kuuma,
kukkien tuoksusta ja viinistä on pääni aivan pyörällä.

Hän avasi akkunan, josta virtasi viileätä yöilmaa, viittasi Uurasta

istumaan nojatuoliin ja laskeutui itse jakkaralle kirjoituspöydän
eteen.

Leena-rouva oli kukoistava ja raikas kuin nuori koivu senaikuisessa

muodinmukaisessa puvussaan. Tiukka ja pitkä liivi kätki pyöreän
vartalon jättäen vapaaksi valkoisen kauniskaarisen niskan, jolle
kellertävän tukan pehmeät, taitavasti käherretyt kiharat valuivat.
Leuan alla rinnalla säteili hennossa ketjussa kaulakoriste, jonka
helmet elivät omistajansa alituisesti liikkuessa. Nauravat silmät,
liikkuva suu, ehkä myöskin itsetietoinen varmuus viehättivät Uurasta.
Hänen istuessaan valahti laajapoimuinen hame pienille silkkikengille.

Uurasta ihmetytti se, että tämä kaikkien ihailema rikas nainen, jota
pidettiin ylpeänä ja oikullisena, näin mutkattomasti puheli kahden
kesken hänen kanssaan.

— Tahtoisin myydä tämän talon, — sanoi Leena niin kevyesti kuin

olisi ollut puhe jostakin pikkuseikasta.

— Tämänkö kauniin, vanhan kodin? — sanoi Uuras epäilevästi.

— Niin, tämä on niin matala ja lahonnut joka puolelta, — sanoi

Leena. — Mitä sanotte?

— Rouva kai sen paraiten ymmärtää.

— Ei, älkää sanoko niin, teidän pitää katsoa ja arvostella,

kannattaako vai eikö kannata. Tulkaa katsomaan!

Samassa hän hypähti ylös käyden edellä, ja Uuras seurasi häntä

huoneesta huoneeseen.

— Täällä salissa ovat hiiret tehneet tepposiaan, ja ajan hammas,

oh, oikein tuskastuttaa nähdä joka päivä jotakin lahonnutta,
sortuvaa ja murtuvaa. Uuneista putoilee tiiliä sisään, ei mene savu.

— Lattia on kuitenkin luja — — aivan uusi.

Leena rouva nauroi:

 — Olen panettanut uuden, tahdoin puunvalkoisen, katsokaa, eikö
se ole kaunis, kuin hopeaa! — ja hän nosti mattoa, ja höylätyt
lattiapalkit hohtivat hiottuina lampun valossa.

Uuras tarkasteli akkunalautoja ja huomasi niiden paikoin

lohjenneen liitteistään, ja ovet kallistelivat.

— Tässä on huono perustus, — sanoi hän.

— Kenties voisi myydä, sanokaa!

— Tontti on hyvin arvokas, kauniilla paikalla keskellä kaupunkia,

sitäpaitsi kulmarakennus ja puisto edessä.

— Niin, ja suuri pihapuisto. Isäni osti tämän minulle ja miehelleni

juuri pihapuiston vuoksi. Silloin olin ihan hullaantunut puistoihin, en
luullut voivani elää ilman vihreyttä ympärilläni.

— Ettekö ole ajatellut rakentaa?

— Rakentaako tähän? — huudahti Leena-rouva. — Tietysti olen

sitäkin ajatellut, mutta isäni, Onttolan kartanon omistaja, on vanha
eikä enää jaksa sellaiseen ryhtyä.

— Rouva on kuitenkin itse miettinyt rakentamista.

— Sen pahempi minulle. Se on ja jää vain mieliteoksi. Mutta jos

myymällä saisin paljon rahoja irti…?

— Entä tontti?

— Maata meillä kyllä on. Koko esikaupunki on Onttolan maalla ja

——
 — Huii, huii, — vihelsi Uuras. — Suvaitseeko rouva, että
puhuisimme herra isänne kanssa?

Leena-rouva huokasi.

— Isä on väsynyt. Eilenkin hän nukkui koko päivän, ei tajunnut

sanaakaan, kun kävin tavallisella tervehdykselläni.

— Siinä tapauksessa neuvoisin rouvaa vielä hiukan odottamaan.

— Voi, te ette tiedä, mitä merkitsee aina vain odottaa ja odottaa.

Isä on ollut sellainen jo vuosikausia, siitä asti kuin äitini kuoli, eikä
tahdo muuttaa mitään, ei mitään.

— Ehkä voisi ottaa lainan, — ehdotti Uuras.

— Lainan, niin, lainan, sitä en koskaan ole ajatellut. Nähkääs, isäni

on hyvin rikas, ei mikään miljoonamies, mutta sentään, ja jos minä
ottaisin lainan…

— Sitä helpompi on teidän saada rahaa!

— Mitä siitä sanottaisiin?

— Mitä muuta kuin hyvää ja myönnettäisiin.

— Te olette merkillinen nuori mies, ja minä olen teille niin

äärettömän kiitollinen. Talohaaveeni pääsee uuteen vauhtiin. Saan
taaskin suunnitella uutta kotiani, ja siitä pitää tulla tyylin ja
kodikkaisuuden ihme. Ettekö usko?

— Kun näen rouvan, uskon varmasti, — myönsi Uuras.

— Oi, herra Uuras, me alamme, ihan pian me alamme rakentaa!

 — Aika on kyllä edullinen, kaupunki on nousussa. Jos kerran aikoo
rakentaa, niin ei ole syytä viivytellä.

— Herra Uuras, — sanoi rouva Heerman yhä luottavammin, —

ettekö tahtoisi ottaa tätä asiaa hoitoonne, pitää sitä aivan kuin
omananne?

— Rouvahan itse voisi yhtä hyvin…

— Älkää estelkö; vakuutan, ettei teidän tarvitse katua.

— Ei suinkaan, mutta…

— Rakas, rakas herra Uuras, pitääkö minun sanoa teille vieläkin

enemmän. Luotan teihin, vain teihin. Te olette nuori, tulevaisuuden
mies…

Uuras punastui ja kääntyi hiukan poispäin. Ulkoa opitut

kohteliaisuudet jäivät häneltä unohduksiin, sillä nuoren, vilkkaan
naisen välitön luottamus herätti hänessä lämmintä vastakaikua. Kun
hän ei uskaltanut sitä ilmaista niinkuin vertaiselleen tarttumalla
käteen ja puristamalla sitä tarmokkaasti, joutui hän hämilleen
punastellen kuin koulupoika.

Leena-rouva oli ihmistuntija. Hän näki tehneensä välittömän

vaikutuksen, ja hänessä heräsi äidillistä hellyyttä ja selittämätöntä
myötätuntoa nuorta miestä kohtaan.

— Kiitos, rouva, — sanoi Uuras.

— Näkemiin, mietin lähemmin huomiseksi. Tulette kai huomenna

illalla. Tervetuloa!
 Rouva Heerman ojensi kättään hymyillen ja Uuras puristi sitä
lujemmin kuin tapa on ja poistui nopeasti.

Vielä kadullakin viipyi veri hänen poskillaan, ja uusi into kiidätti

askelia ja ajatuksia.

"Leena Heerman", toisti hän ajatuksissaan. "Sellainen nainen!"

Sitten hän muisteli moniaita pikku seikkoja, arvosteli omaa

käytöstään, vertaili ja myönsi olleensa kömpelö. Ja kuitenkin hän
tunsi päässeensä heidän joukkoonsa.

Seuraavana päivänä hän pukeutui vielä hienommaksi kuin

edellisenä ja oli varuillaan, tarkasti noudattaen muiden vieraiden
käytöstapaa.

— Kiitän viimeisestä, rouva Heerman, — sanoi hän tervehtiessään,

ja kun Leena-rouva sanoi: — Saanko pyytää käsivartenne, olemme
täällä jo aloittaneet tanssin, — kumarsi Uuras aivan mallikelpoisesti
ja astui naisensa kanssa tottuneesti huoneiden läpi saliin, jossa parit
pyörivät valssissa.

Uuras oli oivallinen tanssittaja, ja elämänhaluinen rouva nautti

viattomasta huvista. Kun toiset jo olivat vetääntyneet syrjään,
viihtyivät he vielä hetken aikaa kahden kiitäen salin lattialla. Äkkiä
pianonsoittaja muutti valssista masurkaksi.

— Tanssimmeko tuureissa? — kysyi Uuras, sillä se oli aivan uusi

tanssi, jota oli vain pääkaupungin tanssikouluissa opetettu.

— Jos olette oikein varma, niin uskallan yrittää, — vastasi

Leena-rouva. — Osaan kyllä jonkun verran.
 He kiitivät yli valkoisen lattian kevyesti, Uuras ottaen askeleet
rohkeasti ja tottuneesti ja Leena rouva aluksi varovasti ja erehtyen,
mutta lujan käsivarren tempaamana ja ohjaamana aina hyvässä
tahdissa pysyen. Nuorten, tanssinhaluisten katseet seurasivat heitä
kiinteästi, ja jokainen nuori tyttö olisi hyvin mielellään tanssinut
Uuraan kanssa. Sekin neiti, joka seuralaisensa kanssa edellisenä
iltana oli epäillyt Uuraan kelpoisuutta heidän seuraansa sanoen
häntä "aivan oppimattomaksi", siirtyi lähemmäksi sitä tuolia, jonne
tiesi Leenan vetääntyvän tanssin päätyttyä.

Uuras ei kuitenkaan jatkanut tanssimista. Hän omistautui

kokonaan emännälleen, niin kauan kuin Leena-rouva häntä pidätti.

Vieraat supattivat keskenään tarkaten sivusilmäyksin Leenan ja

Uuraan iloista puhelua. Nämä näyttivät viihtyvän erittäin hyvin
kahden kesken monien joukossa, nauroivat ja rupattivat kenenkään
selville pääsemättä, mikä heitä niin huvitti.

— Olette kai tanssinut paljon pääkaupungissa? — sanoi Leena

Uuraalle.

— Väliin joka ilta. Piirustaminen on hyvin yksitoikkoista työtä, kun

pitää seistä kumartuneena suuren laudan ääressä, ja illalla tekee
mieli suoristaa itseään ja antaa säärien vilistä.

— Luonnollisesti. Sitäpaitsi valot ja suuret salit viehättävät.

— Ylioppilastalolla, joskus seurahuoneella.

— Te onnellinen olette saanut viettää aikaisimman nuoruutenne

pääkaupungissa, — sanoi Leena.

— Ja maalla, — lisäsi Uuras.

 — Kuinka niin?

— Minä olen maalta kotoisin.

— Sitä ei teistä voisi huomata.

— Olenko niin kauttaaltani maailman lapsi?

— Te veitikka, aivan paatunut syntinen.

— Uskallan epäillä, että te viette siinä suhteessa minusta voiton.

— Mitä te silloin sanotte paatumukseksi? — kysyi Leena.

— Suvaitkaa te ensin sanoa, mikä se on se minun paatumukseni?

— Annetaanko minulle synninpäästö edeltäkäsin?

— Nyt minä jo alan pelätä.

— Pääsen siis syyttämästä teitä.

— Ette suinkaan, nyt on velvollisuuteni vaatia selitystä! — sanoi

Uuras yhä nauraen.

— No niin, te kuulutte lumoojiin, ja se lienee kuolemansynti, —

sanoi Leena tekeytyen uhkaavan vakavaksi. — Huhuu, te olette oikea
don Juan!

Uuras ei tiennyt, mikä tai kuka oli don Juan, eikä siis vastannut
mitään, kumarsi vain, vei iloisen puhetoverinsa pauhaavaan valssiin
ja varovaisuutensa unohtaen puristi häntä lujasti rintaansa vasten,
niinkuin ennen oli vallattomasti tyttöjä tanssittaessaan tehnyt.
 Nuoren miehen rohkeus, jollaista ei kukaan talon vanhemmista
tuttavista uskaltanut osoittaa, huumasi Leena-rouvaa.

— Kiitos, — sanoi hän tanssin päätyttyä ja vetäytyi salista pois.

Uuras jäi onnettomana tuijottamaan yksinänsä nurkkaan, kun oli

katseillaan seurannut Leenaa toiseen huoneeseen. Leenalta ei jäänyt
huomaamatta, että nuori mies tunsi itsensä onnettomaksi. Vaikkei
hän voinut arvata, mikä Uurasta esti lähenemästä samoin kuin
ennenkin, myönsi hän jotakin uutta ja kummallista kehittyneen
heidän välilleen.

Niin monet — ehkä liiankin monet — olivat aikaisemmin

tavoitelleet Leenaa leskeksi jääneenä, ja aina hän oli katunut, jos
milloin sattui vakavammin jotakin myöntämään. Hänestä oli
kehittynyt sydämetön kiemailija, jonka rangaistuksena oli
kykenemättömyys syttyä ja pyhää tulta säilyttää. Sitten oli kulunut
vuosia, joiden kuluessa eivät muut kuin pormestari Fors tavoitelleet
hänen suosiotaan. Kukaan ei uskaltanut, peläten Leena-rouvan
kujeiluja ja säälimätöntä ivaa.

Nuoret tytöt kerääntyivät Leenan ympärille huudahdellen kilpaa: —

Kotiljongia!

— Nyt me kostamme Leenalle, — sanoi se nuori neiti, joka

edellisenä päivänä oli pitänyt Uurasta oppimattomana ja seuraansa
sopimattomana, mutta tänä iltana jo tahtonut tanssia hänen
kanssaan. — Eikö niin, tytöt? Leena on tanssinut herra Uuraan
kanssa niin paljon, että nyt se riittää!

— Tästä tulee jännittävää! — intoilivat toiset.

 Kotiljonkiruusukkeet olivat valmiina pieneen tyynyyn kiinnitettyinä,
ja leikki aloitettiin. Uuras joutui kilpailun esineeksi saaden joukon
ruusukkeita, mutta pian hän pyysi valssissa Leenan ja vei hänet
leikin vielä jatkuessa toiseen huoneeseen.

— Se oli heille oikein, — sanoi Leena.

— Kuinka niin? — kysyi Uuras hyvin ymmärtäen tyttöjen ilmeestä,

että jotakin oli tekeillä.

— Ne lapset ovat raivoissaan, kun ette tanssi heidän kanssaan

koko iltaa.

— Niin, täällä on liian vähän kavaljeereja.

— Olette vaatimaton.

— Sanokaa, loukkasinko teitä äsken? — kysyi Uuras levottomana.

— Minä en ymmärrä, — vastasi Leena yhä vakavana.

— Niin, olin liian rohkea — — huumaantunut tanssista — —!

— En vieläkään käsitä, — toisti Leena hyvin tajuten, mistä oli

kysymys.

— Hyvästi, rouva Heerman, — sanoi Uuras äkkiä tarjoten kättään.

— Ei vielä, herra Uuras!

— Me emme tänä iltana ymmärrä toisiamme. Ehkä olen nytkin

liian rohkea tätä sanoessani. Te, rouva Heerman, ette sitä ymmärrä.
 — Rakas ystävä, — kuiskasi Leena, — varovammin, hiljempaa,
voidaan kuulla soitonkin pauhatessa.

— Te siis tahdotte ymmärtää! — uteli Uuras kiihkeästi

— Tahdon, tahdon!

— Hyvästi!

— Ei, älkää menkö, leikki ei ole vielä lopussa.

— Mikä teitä vaivaa, rouva? Olette kai uupunut.

— En vähääkään, tuntuu vain niin omituiselta. En tunne oikein

itseäni. Ajatelkaa, että minä olen ainakin yhdeksän vuotta teitä
vanhempi ja yhtä kaikki samanlainen houkka ja lapsi kuin te
muutkin.

— Sen vuoksi teitä rakastammekin.

— Rakastatte — — älkää sanoko sitä sanaa noin kevyesti, se

merkitsee niin hirveän paljon!

Uuras vaikeni kalveten ja tahtomattaankin painuen pienelle tuolille

tavoittaaksensa pöydältä Leenan lepääviä sormia. Mutta Leena
suoristautui ja veti käsivartensa syliinsä leikkiäkseen viuhkallaan,
jolla leyhytti Uurasta kohti.

— Siis, näkemiin, näkemiin, rakas ystävä! — sanoi hän äkkiä

nousten ja poistuen leikkivien joukkoon.

Uuras nousi samassa ja lähti talosta.

XI.

Oli lauantai, Leenan vastaanottopäivä, jota Uuras oli maltittomasti

odottanut saadakseen selvyyttä — — miten ja mistä? Sellainen
epätietoisuus kidutti häntä. Oli jotakin olemassa heidän välillään eikä
kuitenkaan mitään.

Väki alkoi poistua työmaalta, mutta Uuras antoi vielä muutamia

määräyksiä, kun pormestari Fors pysähtyi katukäytävälle ja tervehti.

— Talo nousee nopeasti, — sanoi hän.

— Se on tarkoituskin, — vastasi Uuras.

— Te olette hyvin nopea mies.

— Kuinka niin? — kysyi Uuras.

— Näkeehän sen kaikesta, kaupungin naismaailma on vallan

kuohuksissa teidän tähtenne.

Uuras ei sanonut mitään. Jotakin epämieluista nousi hänen

ajatuksiinsa, ja pormestari Forsin suippo nenä ja paljaaksi ajeltu
kalpea naama ärsytti häntä. Kylmä ja ivallinen hymy oli tarkoitettu
hänelle, se oli selvää, ja ohuet huulet imivät ahnaasti sikaria nauttien
siitä kaksin verroin kun näki toisen tukalan mielentilan.

— Juorut kertovat teidän joutuneen Leena-rouvan

pyydystettäväksi. Nuori mies, hän on sireeni, jonka laulua ei kukaan
vielä ole kuunnellut pettymättä.

— En ymmärrä, mitä tekemistä minulla on tässä asiassa, — sanoi

Uuras, ja suuttumus nosti punan hänen kasvoilleen.

— Leikki sijansa saakoon, herra rakennusmestari. Näin meidän

kesken sanottuna: hyvä on tietää, kenen kanssa joutuu tekemisiin.
Leena Heerman on hyvin harjaantunut kiemailija.

Uuraalla oli paha vastaus huulillaan, mutta vilkaistuaan

pormestariin hän jätti sanomatta hyvin ymmärtäen, että sitä hän
juuri odottikin päästäkseen paremmalla syyllä hämmästelemään.
Pormestari oli kuitenkin päässyt tarkoituksensa perille ja saanut
Uuraan tekemään täyskäännöksen.

Hänen tuli äkkiä koti-ikävä, ja vielä samana iltana hän lähti

matkalle Lehviin. Kumea tyhjyys ja rauhattomuus ei kuitenkaan
väistynyt mielestä hänen astuessaan jalkaisin talvista tietä pitkin
metsän ja kylän läpi. Metsä huokasi suojaisessa tuulessa, ja siellä
täällä rasahteli oksa vapautuessaan lumesta, joka pudota kupsahti
tuulen painosta. Joku nuori koivu kaartui raskaan lumivaippansa alla
kuin nuori nainen valkoinen vaate hartioillaan ja jäi yhä edelleen
kumarruksiin, vaikka tuuli avuliaana siltä kevensi talvista taakkaa.
Tarvittiin aikaa suoristamaan ikeen alla ollutta.

Voisiko hän joutua elämässä tuollaisen taakan kantajaksi?

 Ne hetkelliset suhteet joita hänellä oli ollut kaupungin tyttöihin,
olivat jättäneet hänen ajatuksensa koskemattomiksi. Tilapäiset
tuttavat olivat hänen mielestään aina olleet liian vähäpätöisiä eivätkä
edes kauniita. Hän ei voinut itsessään moittia tai muuttaa sitä
tarvetta, joka pyrki vertailemaan naisia toisiinsa ja silmällä
arvostelemaan heidän ulkoasuansa, vaikka hän huomasikin
pysyvänsä heille vieraana ja kylmänä juuri sen vuoksi, ettei kukaan
häntä tyydyttänyt. Hän olisi toisinaan tahtonut mieltyä ja
lumoutuneena unohtua jonkun naisen seuraan, mutta silloin nousi
aina Anjan ujo olemus hänen tietoisuuteensa, eikä auttanut
yrittääkään. Ja kuitenkin oli Anja hänelle enemmän sisar kuin
rakastettu. Ehkä liian tuttu ja vanhempien kautta niin perin läheinen.

Nytkin se ajatus häntä ahdisti, ja ripeällä tavallaan hän kiirehti

askeliaan tehden nopean päätöksen koetella tunteitaan, päästä
selville Anjasta ja itsestään. Hän ihmetteli sen päätöksen
rauhoittavaa vaikutusta ja oli tyytyväinen.

Luminen tie uuvutti ja hidastutti matkaa, ja hän saapui vasta

myöhään illalla Lehviin. Sepän tuvan ovi ei koskaan ollut lukittu,
eihän käynyt varkaita, ei outoja ihmisiä, ei edes vieras koirakaan
eksynyt heille. Miksi hyvät ihmiset siis oveansa lukossa pitäisivät?
Hän meni hiljaa omaan huoneeseensa ja riisuutui vuoteeseen.

Aamulla äiti näki kalossit oven edessä ja katsoi kamariin.

— Siunattu poika, milloin sinä tulit? — huudahti hän ylen

onnellisena.

— Yöllä tietysti, ei sovi päivällä. Ulla-emäntä oli nyt

viidenkymmenen ikäinen; ei harmaata hiusta tukassa eikä ryppyjä
kasvoilla. Otsa kiilsi kirkkaana, ja säännölliset piirteet loistivat
tyytyväisyydestä ja terveydestä.

— Te kai voitte kaikki hyvin? — huomautti Uuras.

— Jumalan kiitos, — sanoi äiti. — Entä isä?

— Niinkuin ennenkin.

— Pieni ryyppymatka joskus?

— Vai joskus! — venytti äiti.

— Ei se näytä häiritsevän mamman hyvinvointia, — pilaili Uuras.

— Vai — — kestäisipä sitä surra!

— Entä Anja? — kysyi Uuras samaan äänilajiin.

— Häi, joudat mennä katsomaan.

— Voin senkin tehdä, — myönsi Uuras päättäen mennä jo

aamupäivällä.

Isä kuuli heidän juttelevan ja tuli urkkimaan Uuraalta kaikkea, mitä

hänen mielestään oli tärkeätä tietää.

— Äläpäs, et sinä ole valmis rakennusmestari, kun ei ole edes

omaa taloa, — sanoi ukko leikillään.

— Kyllä kestää, ennenkuin sen saa.

— Onni potkaisee, ja ellei se potkaise, tartu muuten sen kinttuun

ja nykäise, — sanoi isä.