Test Bank Starting Out with Java: Early Objects,

5/E Tony Gaddis install download

https://testbankmall.com/product/test-bank-starting-out-with-
java-early-objects-5-e-tony-gaddis/

Download more testbank from https://testbankmall.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Starting Out with C++ Early Objects 9th Edition Gaddis

Test Bank

https://testbankmall.com/product/starting-out-with-c-early-
objects-9th-edition-gaddis-test-bank/

testbankmall.com

Solution Manual for Starting Out with C++: Early Objects,

6th Edition, Tony Gaddis, Judy Walters, Godfrey Muganda

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-starting-out-
with-c-early-objects-6th-edition-tony-gaddis-judy-walters-godfrey-
muganda/
testbankmall.com

Starting Out with Java From Control Structures through

Objects 6th Edition Gaddis Test Bank

https://testbankmall.com/product/starting-out-with-java-from-control-
structures-through-objects-6th-edition-gaddis-test-bank/

testbankmall.com

Test Bank for Health Psychology Well-Being in a Diverse

World 4th by Gurung

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-health-psychology-well-
being-in-a-diverse-world-4th-by-gurung/

testbankmall.com
Solution Manual for Hydrology and Floodplain Analysis, 5th
Edition P B. Bedient, Huber, Vieux

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-hydrology-and-
floodplain-analysis-5th-edition-p-b-bedient-huber-vieux/

testbankmall.com

Test Bank for Tourism: Principles, Practices,

Philosophies, 12th Edition by Goeldner, Ritchie

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-tourism-principles-
practices-philosophies-12th-edition-by-goeldner-ritchie/

testbankmall.com

Test Bank for The Practice of Social Research, 13th

Edition Earl R. Babbie

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-the-practice-of-social-
research-13th-edition-earl-r-babbie/

testbankmall.com

Basic Technical Mathematics with Calculus SI Version

Canadian 10th Edition Washington Solutions Manual

https://testbankmall.com/product/basic-technical-mathematics-with-
calculus-si-version-canadian-10th-edition-washington-solutions-manual/

testbankmall.com

International Management Managing Across Borders and

Cultures Text and Cases 9th Edition Deresky Solutions
Manual
https://testbankmall.com/product/international-management-managing-
across-borders-and-cultures-text-and-cases-9th-edition-deresky-
solutions-manual/
testbankmall.com
Test Bank for Introduction to General, Organic and
Biochemistry, 10th Edition, Frederick A. Bettelheim,
William H. Brown, Mary K. Campbell, Shawn O. Farrell, Omar
Torres
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-introduction-to-
general-organic-and-biochemistry-10th-edition-frederick-a-bettelheim-
william-h-brown-mary-k-campbell-shawn-o-farrell-omar-torres/
testbankmall.com
6) What is the result of the following expression?

17 % 3 * 2 - 12 + 15

A) 105
B) 12
C) 7
D) 8
Answer: C

7) What will be the value of z after the following statements have been executed?

int x = 4, y = 33;
double z;
z = (double) (y / x);

A) 8.25
B) 4
C) 0
D) 8.0
Answer: D

8) What is the result of the following expression?

10 + 5 * 3 — 20

A) -5
B) -50
C) 5
D) 25
Answer: C

9) Variables are classified according to their

A) names.
B) values.
C) location in memory.
D) data type.
Answer: D

10) Which of the following statements will correctly convert the data type, if x is a float and y is a
double?
A) x = float y;
B) x = <float>y;
C) x = (float)y;
D) x = y;
Answer: C

2
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
11) The boolean data type may contain the following range of values:
A) -128 to +127.
B) true or false.
C) -2,147,483,648 to +2,147,483,647.
D) -32,768 to +32,767.
Answer: B

12) What output will be displayed as a result of executing the following code?

int x = 5, y = 20;
x += 32;
y /= 4;
System.out.println("x = " + x + ", y = " + y);

A) x = 160, y = 80
B) x = 32, y = 4
C) x = 37, y = 5
D) x = 9, y = 52
Answer: C

13) This is a named storage location in the computer's memory.

A) Operator
B) Constant
C) Literal
D) Variable
Answer: D

14) Which of the following statements is invalid?

A) double r = 9.4632E15;
B) double r = 9.4632e15;
C) double r = 2.9X106;
D) double r = 326.75;
Answer: C

15) To print "Hello, world" on the monitor, use the following Java statement:
A) System.out.println("Hello, world");
B) System Print = "Hello, world";
C) SystemOutPrintln('Hello, world');
D) system.out.println{Hello, world};
Answer: A

16) Variables of the boolean data type are useful for

A) evaluating conditions that are either true or false.
B) working with small integers.
C) working with very large integers.
D) evaluating scientific notation.
Answer: A

3
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
17) What would be displayed as a result of the following code?

int x = 578; System.out.print("There are " +

x + 5 + "\n" +
"hens in the hen house.");

A) There are 583

hens in the hen house.
B) There are 5785
hens in the hen house.
C) There are x5\nhens in the hen house.
D) There are 5785 hens in the hen house.
Answer: B

18) In the following Java statement what value is stored in the variable name?

String name = "John Doe";

A) "name"
B) the memory address where "John Doe" is located
C) the memory address where name is located
D) "John Doe"
Answer: B

19) What will be the displayed when the following code is executed?

final int x = 22, y = 4;

y += x;
System.out.println("x = " + x + ", y = " + y);

A) x = 22, y = 26
B) x = 22, y = 4
C) x = 22, y = 88
D) Nothing. There is an error in the code.
Answer: D

20) A Java program must have at least one

A) comment.
B) System.out.println(); statement.
C) class definition.
D) variable declaration.
Answer: C

4
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
21) What will be displayed after the following statements have been executed?

int x = 15, y = 20, z = 32;

x += 12;
y /= 6;
z -= 14;
System.out.println("x = " + x +
", y = " + y +
", z = " + z);

A) x = 27, y = 3.333, z = 18
B) x = 27, y = 2, z = 18
C) x = 37, y = -14, z = 4
D) x = 27, y = 3, z = 18
Answer: D

22) Which of the following statements correctly creates a Scanner object for keyboard input?
A) Scanner kbd = new Scanner(System.keyboard);
B) Scanner keyboard = new Scanner(System.in);
C) Scanner keyboard(System.in);
D) Keyboard scanner = new Keyboard(System.in);
Answer: B

23) What will be the value of z as a result of executing the following code?

int x = 5, y = 28;
float z;
z = (float) (y / x);

A) 5.6
B) 3.0
C) 5.0
D) 5.60
Answer: C

24) The primitive data types only allow a(n) ________ to hold a single value.
A) class
B) literal
C) object
D) variable
Answer: D

25) Which Scanner class method reads a String?

A) nextLine
B) charAt
C) nextString
D) getLine
Answer: A

5
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
26) This statement tells the compiler where to find the JOptionPane class and makes it available to your
program.
A) import javax.swing.JOptionPane;
B) import Java.Swing.JOptionPane;
C) import JOptionPane;
D) import javax.JOptionPane;
Answer: A

27) The ________ method is used to display a message dialog.

A) showMessageDialog
B) messageDialog
C) messageDialogShow
D) showDialog
Answer: A

28) A(n) ________ is a dialog box that prompts the user for input.
A) input box
B) user prompt
C) adaptive dialog
D) input dialog
Answer: D

29) The simplest way you can use the System.out.printf method is
A) with a format string, and one format specifier.
B) with only a format string, and no additional arguments.
C) with a format string, and one or more format specifiers.
D) with only one format specifier, and no format string.
Answer: B

30) If you wish to use the System.out.printf method to print a string argument, use the ________
format specifier.
A) %d
B) %b
C) %f
D) %s
Answer: D

6
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
2.2 True/False Questions

1) Programming style includes techniques for consistently putting spaces and indentation in a program
so visual cues are created.
Answer: TRUE

2) Both character literals and string literals can be assigned to a char variable.
Answer: FALSE

3) A variable's scope is the part of the program that has access to the variable.
Answer: TRUE

4) Named constants are initialized with a value, and that value cannot change during the execution of the
program.
Answer: TRUE

5) When you call one of the Scanner class's methods to read a primitive value, such as nextInt or
nextDouble, and then call the nextLine method to read a string, an annoying and hard-to-find
problem can occur.
Answer: TRUE

6) A message dialog is a quick and simple way to ask the user to enter data.
Answer: FALSE

7) The Java API provides a class named Math, which contains numerous methods that are useful for
performing complex mathematical operations.
Answer: TRUE

8) Unlike a console program, a program that uses JOptionPane does not automatically stop executing
when the end of the main method is reached.
Answer: TRUE

9) The System.out.printf method allows you to format output in a variety of ways.

Answer: TRUE

10) If you use a flag in a format specifier, you must write the flag before the field width and the precision.
Answer: TRUE

7
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.
Other documents randomly have
different content
olla näkemässä tämän kaamean päivän viimeisiä tapauksia.
Menimme sitten omaan huoneeseemme ja siellä Leo-paran suru ja
epätoivo pääsivät vihdoinkin valloilleen. Katseltuaan omaa kuoleman
jäykistämää kuvaansa hän oli ollut kuin jonkinlaisessa tylsyyden
tilassa, mutta nyt kun hän ei ollut enää tuon peloittavan Ayeshan
läheisyydessä, laukesi päivän mieltä järkyttävien tapahtumien
aiheuttama mielenjännitys. Erittäinkin oli hänen surunsa ja
epätoivonsa Ustanen kaamean kuoleman takia tärisyttävä. Hän kirosi
itsensä — kirosi hetken, jolloin hän oli ensimmäisen kerran nähnyt
ruukunpalasen kirjoituksen, jonka todenperäisyys oli tullut niin
kummallisesti todistetuksi, ja hän kirosi katkerasti oman
heikkoutensa. Ayeshaa hän ei tohtinut kirota, sillä kukapa olisi
tohtinut puhua pahaa naisesta, joka saattoi meidän tietämättämme
milloin hyvänsä seurata puuhiamme.

"Mitä minä nyt teen, vanha veikko?" valitti hän kätkien kasvonsa
olkapäätäni vasten. "Ustane murhattiin silmäini edessä — eipä sillä,
että olisin voinut sitä estää, mutta viiden minuutin kuluttua minä jo
suutelin hänen murhaajaansa hänen ruumiinsa ääressä. Minä olen
kurja roisto enkä kykene vastustamaan tuota" (tässä hänen äänensä
aleni kuiskaukseksi) "tuota kauheata velhotarta. Minä tiedän
huomenna jälleen suutelevani häntä; tiedän olevani iankaikkisesti
hänen vallassaan ja vaikka en näkisi häntä enää milloinkaan, niin en
voisi ajatella ketään toista koko elinaikanani. Häntä minun täytyy
seurata kuin neulan magneettia ja minun olisi nyt mahdotonta lähteä
täältä, vaikka voisinkin. Minä en voi jättää häntä — jalkani
pettäisivät, mutta käsityskykyni on vielä niin selvä, että tiedän
sisimmässäni vihaavani ja inhoavani häntä — ainakin luulen niin.
Kaikki on niin kauheata! Entä tuo — tuo kuollut! Minä se olin! Voiko
tätä kukaan käsittää? Minä olen myyty mies, vanha veikko, ja 'Hän-
jota-täytyy-totella' ottaa sieluni suosionsa maksuksi!"
 Silloin kerroin hänelle ensimmäisen kerran, että minun laitani oli
aivan yhtä huonosti, ja epätoivostaan huolimatta hän sanoi
tuntevansa syvää sääliä minua kohtaan. Hän käsitti ehkä, ettei
hänen tarvinnut pelätä kilpailua ja olla mustasukkainen niin kauan
kuin hän oli kuningattaren suosiossa. Minä ehdotin, että
koettaisimme paeta, mutta me ymmärsimme heti sen olevan
mahdotonta. Ja ollakseni täysin rehellinen minun täytyy sanoa, etten
luullut meidän kummankaan suostuvan lähtemään Ayeshan luota,
vaikka olisimme jollakin yliluonnollisella keinolla voineet
silmänräpäyksessä siirtyä näistä synkistä luolista hauskaan kotiimme
Cambridgeen. Olimme kuin perhoset, jotka väkistenkin pyrkivät
tuhoavaan tuleen, tahi kuin opiumin käyttäjät, jotka selvillä ollessaan
hyvin tietävät menettelynsä vaaran, mutta eivät kuitenkaan suostuisi
millään ehdolla luopumaan turmiollisesta tavastaan.

Ei kukaan mies, joka olisi nähnyt Ayeshan ilman huntua, kuullut

hänen sointuvan äänensä ja saanut tuta hänen sanojensa syvää
viisautta, olisi vapaaehtoisesti luopunut kaikkien maailman
huvitustenkaan hinnalla nautinnosta olla hänen läheisyydessään.
Leon tilanteen voin sitä suuremmallakin syyllä ymmärtää, kun tuo
salaperäinen olento selitti hänen olevan kauan kaivatun lemmittynsä,
jota hän todisti rakastaneensa ja parituhatta vuotta.

Hän oli epäilemättä rikollinen luonne ja oli murhannut Ustanen

vain sentähden, että tämä oli hänen tiellänsä, mutta hän oli samalla
hyvin uskollinen, ja luonnon lakien mukaan mies unhottaa pian
naisen rikokset — etenkin kun nainen on kaunis ja on tehnyt
rikoksensa rakkaudesta häneen.

Oliko sitäpaitsi konsanaan kellekään tarjoutunut sellaista tilaisuutta

kuin Leolle nyt? On kyllä totta, että liittyessään tuohon peloittavaan
naiseen Leo joutuisi tämän salaperäisen olennon huonon
vaikutuksen alaiseksi, mutta samoin voisi hänen käydä missä
naimiskaupassa hyvänsä. Hänelle tarjottiin kuolemattomuutta ja
ikuista nuoruutta, ennenkuulumatonta kauneutta, kunniaa, valtaa,
verratonta viisautta ja kaikkien luonnon salaisuuksien tietoa, joten
minä en ihmettele ollenkaan, ettei hän myöntynyt pakenemaan
ihmeellisen onnensa ulottuvilta. Vaikka hän oli mitä suurimmassa
epätoivossa ja katui katkerasti käytöstään kuten jokainen kunnon
mies olisi tehnyt, ei hän voinut kuitenkaan hyväksyä ehdotustani.

Minun mielestäni hän olisikin ollut hullu, jos hän olisi sen tehnyt.
Pyydän samalla, että tätä mielipidettäni arvostellaan asianhaarojen
mukaan. Vielä tänäkin päivänä minä muistelen kaiholla Ayeshaa ja
ennemmin olisin ollut vain yhden lyhyen viikon hänen rakastettunsa
kuin koko elinaikani jonkun toisen naisen, kuinka ihanan hyvänsä.
Tahdonpa vielä lisätä, että jos joku heikkouskoinen, joka epäilee
sanojani tahi pitää minua kaistapäisenä, olisi nähnyt
vilahdukseltakaan Ayeshan ihanat kasvot, hän olisi nyt varmasti
samaa mieltä kanssani. Olen puhunut vain miehistä. Meidän ei oltu
suotu kuulla kenenkään naisen mielipidettä Ayeshasta, mutta minä
olen melkein varma, että hän olisi suhtautunut kuningattareemme
sangen kylmästi, ilmaissut vastenmielisyytensä enemmän tahi
vähemmän loukkaavasti ja aiheuttanut oman tuhonsa.

Kolmatta tuntia me istuimme Leon kanssa ja juttelimme

pelästyneinä ja perinpohjin järkytettyinä ihmeellisistä tapahtumista,
joiden pyörteeseen olimme nyt joutuneet. Kaikki oli kuin kummaa
unta ja kuitenkin totta. Kuka olisi voinut uskoa ruukunpalasen
kirjoituksen olevan sittenkin totta ja että meidän piti joutua
todistamaan sen todenperäisyys tapaamalla hänet, jota oli etsittävä,
kärsivällisesti odottamassa tulevamme Kôrin hautakammioihin? Kuka
olisi voinut ajatella, että tuo salaperäinen nainen tuntisi Leossa,
kuten hän uskoi, miehen, jota hän oli odottanut vuosisadasta toiseen
ja jonka aikaisemman maallisen majan hän oli tähän iltaan saakka
luonaan säilyttänyt? Mutta niin kuitenkin oli. Kaiken sen nojalla, mitä
olimme nähneet, oli meidän vaikea selvästi ajattelevina miehinä enää
epäillä kertomuksen totuutta ja syvästi tuntien inhimillisen tiedon
ahtaat rajat ja ylimielisen varmuuden, jolla se kieltää kaiken sellaisen
olemassaolon, jota ei kokemuksesta tunneta, me menimme
vihdoinkin levolle jättäytyen kohtalon huomaan, joka oli näin suonut
meidän paljastaa inhimillisen tietämättömyyden, antaen meidän joko
itsellemme hyväksi tahi pahaksi nähdä vilahdukselta elämän
tuntemattomia ja ihmeellisiä mahdollisuuksia.
VIII.

JOBIN AAVISTUS.

Kello yhdeksän seuraavana aamuna tuli Job, joka oli vieläkin

pelästyneen ja säikähtyneen näköinen, herättämään minua ja ilmaisi
samalla suuren mielihyvänsä sen johdosta, että hän tapasi meidät
elävinä, mitä hän ei ollut todellakaan tohtinut toivoa. Kerrottuani
hänelle Ustanen kamalasta kuolemasta hän sanoi olevansa vieläkin
kiitollisempi nähdessään meidät hengissä ja tytön surullinen kohtalo
järkytti häntä myöskin kovin, vaikka he eivät olleetkaan paraimpia
ystäviä. Tyttö oli sanonut häntä murteellisella arabiallaan
"porsaaksi", minkä Job oli korvannut haukkumalla häntä hyvällä
englannin kielellä "lutkaksi", mutta kaikki nämä vihollisuudet
unhottuivat, kun Job kuuli, miten Ustane-raukan oli käynyt
kuningattaren luona.

"Minä en tahtoisi sanoa mitään sopimatonta, herra", sanoi Job

kuunneltuaan suu selällään ihmeellistä kertomustani, jota hän oli
säestänyt lukemattomilla hämmästyksen huudahduksilla, "mutta
minun mielipiteeni on, ettei tämä 'Hän-jota-täytyy-totella' ole kukaan
muu kuin itse vanha kehno tahi sen eukko, jommoinen sillä varmasti
täytyy olla, sillä eihän se muutoin osaisi olla sellainen julmettu.
Endorin noita ei ollut tähän verraten vielä mitään, herra. Hän ei
kykene enää loihtimaan ainoatakaan raamatun profeettaa
haudastaan enempää kuin minä osaisin tehdä ihmisiä olkilyhteistä ja
vanhasta flanellista. Olemme kuin olemmekin joutuneet paholaisten
maahan ja tämä kuningatar onkin juuri se päämestari. Kotiin emme
varmastikaan enää milloinkaan pääse, sillä luuletteko te, herra, tuon
noidan olevan niin hullun, että hän laskisi Leo-herran kaltaisen
kauniin nuorukaisen kynsistään."

"Leon hengen hän joka tapauksessa pelasti", huomautin minä.

"Niinpä kyllä, mutta sen hyvän saa Leo-herra sielullaan maksaa.

Kuningatar tekee hänestä itsensä kaltaisen noidan, saadaanpa vain
nähdä. On niin kovin vaarallista joutua tekemisiin tuommoisten
ihmisten kanssa, heistä saa aina jotakin pitämistä. Viime yönä
makasin valveillani, herra, ja luin pienestä raamatusta, jonka olen
saanut vanhalta äitimuoriltani, kylmien väreiden karmiessa
ruumistani, miten noitien ja kaikkien heidän kaltaistensa viimein käy.
Kylläpä äiti vanhan silmät suurenisivat, jos hän tietäisi, minne hänen
poikansa on joutunut."

"Niin, onhan tämä kylläkin omituinen maa", vastasin minä

huoaten, sillä viime päivien yliluonnolliset tapahtumat olivat
järkyttäneet hermoni, vaikka en ollut muutoin lainkaan
taikauskoinen.

"Olette oikeassa, herra", vastasi Job, "ja jos suvaitsette, niin minä
tahtoisin sanoa teille jotakin Leo-herran poissaollessa" — Leo oli
noussut varhain ja lähtenyt aamukävelylle. "Minä tiedän varmasti,
etten enää milloinkaan näe armasta kotiamme. Vanha isäni ilmestyi
minulle viime yönä unissani ja hänellä oli yllään jonkinlainen yöpaitaa
muistuttava valkoinen vaatekappale, melkein samanlainen kuin
muutamilla tämän maan asukkailla, jotka haluavat olla jotakuinkin
ihmisiksi puetut. Kädessään hänellä oli kimppu luolan suulla kasvavia
kauniita kukkia, joita hän oli luultavasti poiminut ohi kulkeissaan.
'Job', lausui hän juhlallisesti ja oli tyytyväisen näköinen kuin jokin
metodistipastori, joka on onnistunut petkuttamaan naapuriaan
hevoskaupassa, 'päiväsi ovat luetut. Enpä olisi milloinkaan uskonut,
että minun piti vanhalla iälläni hakea sinua tämmöisistä paikoista ja
nähdä semmoinen hirmuinen vaiva, ennenkuin löysin sinut, poika!
Oli hyvin rumaa juoksuttaa tällä tavoin vanhaa isääsi enkä olisi sinua
luultavasti löytänytkään, ellen olisi sattumalta kuullut hirveää rähinää
täältä Kôrista, joka on vain pahojen ihmisten tyyssija!'"

"Sait siis sanalla sanoen kiinteän ojennuksen", murahdin minä.

"Aivan niin, herra — ojennuksenpa tietenkin, mutta samalla myös

varoituksen. Hän sanoi, että 'korvennettavaksihan nämä tällaiset
roistot joutuvat, jos mitkään' ja minä olen aivan samaa mieltä
ajatellessani heidän ruukkujuhliaan ja muita konnuuksiaan", sanoi
Job masentuneesti. "Joka tapauksessa hän sanoi olevansa varma,
että minun maallinen vaellukseni loppuisi hyvin lyhyeen. Olisin
mielelläni halunnut hiukan yksityiskohtaisempia tietoja asiasta, mutta
hänellä oli kiire muille markkinoille. Hän lisäsi vain, että kylläpähän
saat aikanaan nähdä, sillä me saamme pian olla yhdessä enemmän
kuin olisi väliäkään. Minä luulen isäukon muistelleen menneitä aikoja,
jolloin ehdimme kolmessa päivässä peräti kyllästyä toisiimme, ja
tohdinpa melkein panna pääni pantiksi, että niin käy nytkin, kun
jälleen joudumme yksiin leipiin."

"Luulet nyt varmaankin", sanoi minä, "kuolevasi sentähden, että

näit unta vanhasta isästäsi. Jos nyt isävainajasta uneksiminen
todellakin tietäisi kuolemaa, niin mitä mahtaisi tapahtua miehelle,
joka sattumalta näkisi unissaan äitinsä?"

"Te nauratte minulle, herra", sanoi Job, "mutta näettekös, te ette

tunteneetkaan isävainajaani. Jos minulle ilmestynyt henkilö olisi ollut
joku toinen — vaikkapa Mary tätini, joka ei koskaan pitänyt itsestään
suurta ääntä — niin en olisi unestani paljoakaan välittänyt, mutta
kun tulija oli niin laiska kuin isäni, vaikka hän olikin seitsemäntoista
lapsen isä, ei hän olisi ikinä vaivautunut tänne saakka, ellei tässä olisi
tosi kysymyksessä. Ei, herra, minä tunnen ukon ja tiedän hänen
tarkoittaneen täyttä totta. Minkäpä sille nyt sitten mahtaa.
Jokaisenhan täältä on aikoinaan lähdettävä, mutta tuntuu niin
julmalta kuolla tässä kamalassa paikassa, jossa ei voi hinnalla eikä
millään saada kristillistä hautausta. Olen koettanut elää kunnollisesti,
herra, ja täyttää velvollisuuteni tunnollisesti ja ellei isäukko olisi viime
yönä luonani pistäytyessään antanut minun ymmärtää, ettei hänellä
ollut kovinkaan häävit ajatukset suosituksistani, niin minä olisin nyt
kaikesta huolimatta sangen keveällä mielellä. Mutta omatuntoni on
puhdas ja uskollisesti minä olen palvellut teitä ja Leo-herraa, Jumala
häntä siunatkoon. Välistä minusta tuntuu kuin hän olisi vielä pieni
poika, jota taluttelin kotikaupunkini kaduilla, ja jos kerran onnistutte
pääsemään täältä, herra, mikä voi olla hyvinkin mahdollista, sillä
isäni ei puhunut teistä mitään, niin muistelkaa rakkaudella
vaalenneita luitani älkääkä enää milloinkaan puuttuko kukkaruukuille
töherrettyihin kreikkalaisiin kirjoituksiin. Suokaa anteeksi rohkeat
sanani, herra."

"No mutta, Job", sanoin minä vakavasti, "nythän sinä puhut vallan
joutavia. Olethan typerä, kun kiusaat itseäsi tuommoisilla
päähänpistoilla. Tosin olemme kokeneet yhtä ja toista tässä
omituisessa maassa, mutta toivoakseni me kyllä lopultakin
selviydymme onnellisesti kaikista vaikeuksista."

"Minä en puhu joutavia, herra", sanoi Job vakaumuksella, joka

vaikutti minuun kiusallisesti. "Minä tunnen olevani mennyttä miestä
ja tuo tunne on sangen kummallinen, herra, sillä en voi olla
ajattelematta, minkälainen loppuni oikein mahtaa olla. Teidänkin
selkäänne karmisivat kylmät väreet, jos syödessänne alkaisitte pelätä
ruoan olleen myrkytettyä tahi jos näissä synkissä käytävissä
kulkeissanne odottaisitte veitsen äkkiä välähtävän. Olen pahoillani,
että puhuin usein pahaa tuosta tyttö-raukasta, jonka piti niin äkkiä
kuolla, vaikka en voinutkaan hyväksyä hänen avioliittoaan, joka oli
käynyt mielestäni aivan liian sukkelaan ollakseen pysyväinen. Hartain
toivoni on, herra", ja Job parka kalpeni tätä sanoessaan, "etten
suinkaan joutuisi tuon hehkuvan ruukun uhriksi."

"Mitä joutavia", keskeytin minä vihaisesti.

"Aivan oikein, herra", sanoi Job, "minun ei suinkaan sovi väitellä

kanssanne, mutta jos sattumalta lähdette jonnekin, niin olisin
sangen kiitollinen, jos saisin tulla mukaanne. Ystävällisiä kasvoja
katsellen en nimittäin pelkäisi vähääkään viimeisen hetkeni tullessa;
se ikäänkuin auttaisi minut kuoleman kynnyksen yli. Nyt minä menen
hakemaan aamiaisenne, herra", ja tuo kunnon Job poistui huoneesta
minun jäädessä raskain mielin miettimään tulevaisuuttamme. Olin
syvästi kiintynyt Job-vanhukseen, joka oli parhaimpia ja rehellisimpiä
ihmisiä, mitä milloinkaan olen tavannut. Hän oli oikeastaan
enemmän ystäväni kuin palvelijani ja ajatus, että hänelle voisi
tapahtua jotakin, nosti karvaan palan kurkkuuni. Hänen puheistaan
oli käynyt selville, että hän uskoi varmasti jonkin onnettomuuden
kohtaavan häntä, ja vaikka hänen pelkonsa näytti olevan aivan
aiheeton — synkkä ja omituinen ympäristö sekä viime päivien
kaameat tapahtumat olivat luultavasti sen ainoat todelliset syyt —
niin sydäntäni kouristi kuitenkin häntä ajatellessani. Onhan
tunnettua, että ihmisen voi välistä vallata selittämätön pelko ja
synkät aavistukset, jotka kylmästi harkiten tuntuvat aivan
aiheettomilta. Samassa aamiainen saapuikin ja sen mukana Leo,
joka oli ollut kävelemässä luolan ulkopuolella — päätään
selvittelemässä, kuten hän sanoi. Olin hyvin iloinen hänen tulostaan,
sillä synkät mietteeni haihtuivat ainakin hetkeksi. Aamiaisen jälkeen
me lähdimme kävelylle ja näimme erään amahaggerin kylvävän
pientä peltotilkkua, mikä kävi aivan raamatun kertomuksissa
kuvattuun tapaan. Miehellä oli vyöllään vuohennahasta tehty pussi,
josta hän viskeli jyvät peltoon astellen verkkaisesti edestakaisin. Oli
oikein mieltä rauhoittavaa nähdä jonkun tämän maan julman
asukkaan puuhailevan touonteon kotoisissa askareissa ja me
katselimmekin kotvan ajan tuota kylväjää.

Palatessamme kohtasimme Billalin, joka ilmoitti, että "Hän-jota-

täytyy-totella" suvaitsi tahtoa puhutella meitä ja me noudatimmekin
heti kutsua hieman pelokkain mielin. Ayesha oli niin salaperäinen ja
ihmeellinen. Hänen tuttavallisuutensa saattoi sytyttää ja sytyttikin
intohimojen palon, mutta pelkoa ja kunnioitusta häntä kohtaan se ei
totisesti karkoittanut.

Mykät palvelijat veivät meidät sisään kuten aina ja heidän

mentyään Ayesha riisui huntunsa. Huolimatta sieluntuskastaan
eilenillalla Leo syleili häntä paljon kiihkeämmin ja tulisemmin kuin
hänen oikeastaan olisi tarvinnut.

"Ihmetteletkö, Kallikratekseni", sanoi Ayesha hyväillen hänen

kultaisia kutrejaan ja katsoen häntä hellästi silmiin, "kun tiedät
minun olevan kokonaan sinun omasi? Mutta ensin täytyy sinun tulla
minun kaltaisekseni, ei kuolemattomaksi, sillä sitä minä en ole,
mutta niin kestäväksi ja karaistuksi ajan hirvittäviä voimia vastaan,
että sen nuolet kilpistyvät sinusta kuin auringon säteet virran
kalvosta. Sinä olet vielä aivan erilainen kuin minä etkä voisi kauan
kestää kirkkauttani, joka voisi sinut tuhotakin. Katsele vain minua
hiukan pitempään, niin silmiäsi alkaa pakottaa ja päätäsi huimata, ja
sentähden minä peitänkin heti kasvoni" — mitä hän ei kuitenkaan
ohimennen sanoen tehnyt —. "Sinua ei panna silti kovemmalle
koetukselle kuin kestät, rakkaani, sillä jo tänä iltana tuntia ennen
auringon laskua me lähdemme matkalle ja huomen illalla, jos kaikki
käy onnellisesti ja minä en ole unhottanut tietä — mikä olisi hirveätä
— me olemme perillä. Siellä sinun on kylvettävä elämän tulen
liekeissä, joiden syleilystä tulet kirkastettuna ja kauniimpana kuin
kukaan ennen sinua, ja silloin, Kallikrates, sinä saat sanoa minua
vaimoksesi ja minä tahdon olla sinun nöyrin palvelijasi!"

Leo mutisi jotakin, minä en tiedä mitä, vastaukseksi tähän

hämmästyttävään tiedonantoon ja nauraen hänen
hämmennykselleen Ayesha jatkoi:

"Ja sinä myöskin, oi Holly; sinullekin minä tahdon antaa tämän

lahjan ja tehdä sinut todellakin iäti viheriöitseväksi puuksi, sillä minä
olen mielistynyt sinuun, Holly. Sinä et ole yhtä hupsu kuin useimmat
ihmislapset ja vaikka sinun tietosi ja taitosi ovat vain vanhanaikaista
lorua, niin sinä et ole kuitenkaan unhottanut taitoa sanoa kauniita
kohteliaisuuksia ja käyttäytyä kaikin puolin miellyttävästi."

"Kas vain sinua, vanha veikko", kuiskasi Leo hymyillen, mikä

muistutti hänen entistä hilpeyttään, "oletko sinä todellakin sanonut
kohteliaisuuksia? Sitäpä en olisi ikänä sinusta uskonut!"
 "Minä kiitän sinua, oi Ayesha!" lausuin minä mahdollisimman
arvokkaasti; "mutta lahjastasi minä en huoli. Vaikka maailmassa
olisikin paikka, josta sinä puhut, ja vaikka tuossa kummallisessa
paikassa palaisikin tuli, joka voi karkoittaa kuoleman, kun hän
saapuu meitä hakemaan, niin minä en sittenkään tahtoisi koetella
sen voimaa. Tämä maailma ei ole mielestäni ollut niin suloinen, oi
Ayesha, että haluaisin jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi. Ei; maailma on
kovasydäminen äiti, jolla on vain kiviä antaa lapsilleen päivittäiseksi
ravinnoksi. Kiviä syötäväksi, karvasta vettä juotavaksi ja lyöntejä
hellyyden asemesta. Kuka jaksaisi sitä iäti kestää? Kuka tahtoisi iät
päivät kantaa menneiden surujen ja onnettomuuksien muistojen
raskasta taakkaa, katsella lähimmäisensä kärsimyksiä voimatta niitä
lieventää ja oppia maailman kaiken viisauden, joka ei kuitenkaan suo
mitään lohtua? Kovaa on myöskin kuolla, kun ei kukaan voi meille
kertoa, mitä on kuoleman esiripun tuolla puolen. Me hemmoitellut
olennot pelkäämme kaikkea tuntematonta. Mutta vieläkin kovempaa
olisi minun mielestäni elää iäti täällä jonkun tuskallisen muiston
kalvaessa sydäntä näkymättömän käärmeen lailla. Olisin kuin puu,
jonka lehdet olisivat iäti viheriät, mutta joka olisi sisältä laho ja
madon syömä."

"Ajattelehan kuitenkin, Holly", sanoi hän, "pitkä ikä, voima ja

kauneushan merkitsevät valtaa ja kunniaa ja kaikkea, mikä on
arvokasta ihmisten mielestä."

"Mitä ovat sitten, oi kuningatar, nuo kaikki, jotka ovat ihmisten

mielestä kallisarvoiset?" vastasin minä. "Vain vaahtokuplia, eikö niin?
Eikö kunnianhimo ole kuin loppumattomat portaat, joiden huippua
on mahdoton saavuttaa? Kuta ylemmäksi päästään sitä
korkeammalle pyritään eikä ihmisellä ole sitten enää ainoatakaan
levon hetkeä. Rikkaudenkin suoma yltäkylläisyys alkaa viimein
kyllästyttää ja inhoittaa voimatta hankkia tunninkaan kestävää
todellista onnea. Onko viisaudella mitään rajaa, jonka voisimme
toivoa saavuttavamme? Eikö mitä! Kuta enemmän me opimme, sitä
selvemmin huomaamme oman tietämättömyytemme. Eläisimmepä
vaikka kymmenenkintuhatta vuotta, niin voisimmeko toivoa
saavamme selville aurinkojen ja avaruuksien salaisuudet ja käsittää,
kuka on pannut tähdet taivaalle ratojaan kiertämään? Eikö
viisautemme olisi kuin kalvava nälkä, joka pitäisi meidät alati
tietoisina henkemme tyydyttämättömästä tiedonhimosta? Eikö se
olisi kuin tuo kirkkaasti palava lamppu, joka ei kuitenkaan voi
karkoittaa pimeyttä tästä huoneesta? Mitä me siis voittaisimme
ikämme äärettömällä pituudella?"

"Oi Hollyseni, onhan olemassa rakkaus — rakkaus, joka kaunistaa

kaiken ja tekee jumalalliseksi tomunkin, jota me jaloillamme
poljemme. Rakkaus kirkastaa elämämme, joka kuluu silloin vuodesta
toiseen nopeasti kuin ihanin unelma; se on kuin ihmeellinen sävel,
joka kohottaa kuulijan sydämen kuin kotkan siivillä korkealle
maailman turmeluksen ja saastan yläpuolelle."

"Voihan niin olla", vastasin minä, "mutta jos rakkautemme olisikin

onneton — mitenkäs sitten? Ei, oi Ayesha, minä tahdon elää vain
määrätyn aikani, vanhentua sukupolveni mukana, kuolla ja unohtua,
sillä kuolemattomuus, jonka minä toivon periväni ja jonka varmasti
tiedänkin saavani, on iankaikkinen siihen vähään verraten, jonka sinä
ehkä voit antaa. Tuon kuolemattomuuden saavutettuani, jonka
uskoni minulle takaa, minä olen sitäpaitsi vapaa kaikista kahleista,
jotka täällä henkeni sitovat. Sillä niin kauan kuin lihassa vaellamme,
meitä surun ja murheen skorpioonit ahdistavat, mutta kun siitä
vapaudumme, niin henkemme on sädehtivä puhtaana ikuisen hyvän
kirkkaudessa."
 "Katseesi kiitää korkealle", naurahti Ayesha, "ja sinä puhut selvästi
ja täsmällisesti. Kuitenkin sinä puhuit äsken tuosta tuntemattomasta,
joka on kuoleman esiripun tuolla puolen. Mutta uskon silmillä ja
mielikuvituksesi värillisillä silmälaseilla sinä ehkä luulet näkeväsi tuon
tulevaisen kirkkauden. Haudantakaisen elämän kuvaukset, joita
ihmiset ovat sommitelleet uskonsa ja mielikuvituksensa avulla, ovat
todellakin kummallisia, ja omituisinta on, että tästä asiasta on niin
monenlaisia toisistaan jyrkästikin eroavia käsityskantoja. Voisin
kertoa sinulle — mutta mitäpä se hyödyttäisi — miksi riistäisin
hullulta hänen leikkikalunsa? En tahdo vaikuttaa mielipiteisiisi, oi
Holly, ja minä toivon, ettet vanhuudessasi joutuisi katkeran
katumuksen valtaan, kun hylkäsit kerran kuninkaallisen lahjani.
Mutta niinhän on aina ollut; ihminen ei ole milloinkaan siihen
tyytyväinen, jonka hän voi omin käsin poimia. Vaikka lamppu riittäisi
valaisemaan hänen tiensä pimeydessä, niin hän iskisi sen säpäleiksi
sentähden, ettei se ole tähti. Onni leijailee askeleen hänen edellään
kuten yöllinen virvatuli suon pinnalla ja hänen täytyy tavoittaa tuo
tuli, onnen tähti käteensä saada! Kauneus ei ole hänestä mitään,
koska maailmassa saattaisi olla vieläkin kauniimpaa; valta ei
merkitse mitään, sillä toiset voisivat ehkä voittaa hänet, ja kunnia ja
kuuluisuus eivät ole liioin mitään, koska maailmassa on kuuluisampia
ihmisiä kuin hän. Minä toistan vain mitä itse äsken sanoit. Sinä
unelmoit voivasi poimia tähden, mitä minä en kuitenkaan usko, ja
minun mielestäni sinä olet hullu, Hollyseni, hylätessäsi lampun."

Tähän minä en vastannut mitään, sillä minä en voinut — etenkin

Leon läsnäollessa — sanoa hänelle, että siitä hetkestä alkaen, jolloin
näin ensi kerran hänen ihanat kasvonsa, ne olivat alati minun
silmäini edessä, enkä siis tahtonut pidentää elämää, jonka hänen
häviämätön muistonsa ja onneton rakkauteni auttamattomasti
katkeroittaisivat. Niin oli jo silloin ja samoin on vielä tälläkin hetkellä.
 "Mutta sanohan, Kallikrates", jatkoi Ayesha muuttaen ääntään ja
puheenaihetta, "mistä johtui, että lähdit etsimään minua täältä?
Eilen illalla sinä sanoit, että tuo Kallikrates — jonka näit — oli sinun
esi-isäsi. Onko se totta? Kerro nyt minulle kaikki — äläkä suinkaan
liioittele?"

Siten pakotettuna Leo kertoi hänelle koko tuon ihmeellisen

kertomuksen hopealippaasta ja ruukunpalasen kirjoituksesta, joka oli
hänen kantaäitinsä, egyptiläisen prinsessan Amenartaksen
kirjoittama ja joka oli tämän matkueen aiheuttanut. Ayesha kuunteli
mielenkiinnolla ja kun Leo oli lopettanut, hän sanoi minulle:

"Enkö sanonut sinulle eräänä päivänä, oi Holly, kun keskustelimme

hyvästä ja pahasta — silloin kuin rakas Kallikratekseni oli niin sairas
— että hyvä saattaa kääntyä pahaksi ja paha hyväksi? Kylväjä ei
tiedä, minkälaisen sadon hän saapi, eikä lyöjä tiedä, mihin hänen
iskunsa lopultakin sattuu. Nyt näet: tämä Amenartas, tämä Niilin
kuninkaallinen tytär, joka vihasi minua ja jota minä vieläkin vihaan,
koska hän tavallaan voitti minut, on nyt johdattanut rakkaani
suoraan minun syliini. Pahaa hän minulle tahtoi ja kylvön hän kylvi,
josta minun piti ohdakkeita korjata, mutta katso, hän on antanut
minulle enemmän kuin koko maailma olisi voinut antaa. Tätä sinun
on vaikea sovittaa hyvän ja pahan ympyrääsi, vai mitä, Hollyseni?"

"Hän käski siis poikansa surmata minut", jatkoi Ayesha oltuaan

hetkisen vaiti, "koska minä tapoin hänen isänsä. Ja nyt sinä, minun
Kallikratekseni, olet tuo isä ja samalla myös hänen poikansa;
tahdotko siis kostaa minulle rikokseni sinua ja kantaäitiäsi vastaan, oi
Kallikrates? Katso", ja hän luisui polvilleen paljastaen
norsunluunvalkoisen rintansa — "katso, tässä sykkii sydämeni ja
vyössäsi on veitsi, pitkä ja terävä, joka on juuri sopiva iskettäväksi
erehtyväisen naisen sydämeen. Anna sen välähtää ja kosta! Iske,
mutta iske niin, että voit olla tekoosi tyytyväinen ja olla onnellinen,
kun olet kostanut vääryyden ja täyttänyt sinulle muinoin annetun
tehtävän."

Leo katsahti häneen ja ojentaen kätensä nosti hänet seisoalleen.

"Nouse, Ayesha", sanoi hän surullisesti. "Sinähän tiedät, etten voi

sinua surmata, en hänenkään kuolemansa kostoksi, jonka eilen illalla
murhasit. Minä olen orjasi ja kokonaan sinun vallassasi. Kuinka voisin
tehdä sinulle mitään pahaa — ennen surmaisin itseni."

"Sinähän jo melkein rakastat minua, Kallikrates", sanoi Ayesha

hymyillen. "Kerropas nyt minulle jotakin omasta maastasi — mahtava
kansa, vai kuinka? Ehkä Rooman kaltainen valtakunta? Tahdot
varmaankin palata sinne, mikä onkin hyvä, sillä minun tarkoitukseni
ei ole suinkaan, että sinun pitäisi jäädä asumaan tänne Kôrin luoliin.
Ei, me lähdemme täältä heti kun olet tullut minun kaltaisekseni —
älä pelkää, etten löytäisi tietä — ja asetumme Englantiisi asumaan ja
elämme niinkuin meidän pitääkin. Kaksituhatta vuotta minä olen
odottanut päivää, jolloin viimeisen kerran näkisin nämä kirotut luolat
ja tämän synkän näköisen kansan. Tuo hetki on pian käsissä ja minä
olen onnellinen kuin lapsi, joka sydän riemusta sykkien odottaa
juhlapäivää. Sitten hallitset sinä, Kallikrates, tuota Englantia ja —"

"Mutta meillä on kuningas", keskeytti Leo nopeasti.

"Se ei merkitse mitään", sanoi Ayesha; "hänet voidaan kukistaa."

Tässä pääsi meiltä molemmilta närkästyksen huudahdus ja me

selitimme, että yhtä hyvin me voisimme ajatella oman itsemme
kukistamista.
 "Tämäpä on omituista", sanoi Ayesha kummastuneena; "kuningas,
joka on kansansa rakastama. Maailma on varmaankin suuresti
muuttunut sillä aikaa kuin minä olen Kôrin luolissa asunut."

Me selitimme silloin, että muutos oli tapahtunut hallitsijoissa.

Kuningasta, jonka alamaisia me olimme, rakastivat ja kunnioittivat
kaikki hänen laajan valtakuntansa oikein ajattelevat asukkaat.
Sanoimme hänelle myös samalla todellisen vallan olevan
maassamme kansan käsissä ja että maamme oppimaton ja
alhaisemmalla sivistyskannalla oleva väestö oikeastaan hallitsi koko
maata äänestyksellä valitun eduskunnan välityksellä.

"Siis demokratia", sanoi Ayesha — "silloin teillä on varmasti joku

tyrannikin, sillä minä olen huomannut, että demokraattisissa
valtioissa, joissa ei itsekään tiedetä, mihin oikeastaan pyritään,
asetetaan tavallisesti ohjaksiin henkilö, jota sitten kaikki kunnioittaen
kumartavat."

"Kyllä", sanoin minä, "meillä on tyrannimme."

"Nuo tyrannit voimme joka tapauksessa tuhota", sanoi hän

rauhallisesti, "ja Kallikrates on hallitseva maata."

Minä selitin heti Ayeshalle, ettei "tuhoaminen" kävisi Englannissa

lainkaan päinsä, vaan jokainen sellainen yrityskin olisi lain rikkomista
ja johtaisi todennäköisesti lopulta mestauslavalle.

"Lain rikkomista", toisti hän ivallisesti nauraen — "lain rikkomista!

Etkö käsitä, oi Holly, että minä olen kaikkien tuommoisten lakien
yläpuolella ja niin on myös Kallikrateksenikin oleva? Inhimillisistä
laeista me olemme yhtä riippumattomat kuin vuoret pohjatuulesta.
Saako tuuli vuoren taipumaan vai vuori tuulen? Jätä minut nyt, oi
Holly, minä pyydän sinua, ja sinä myös, minun oma Kallikratekseni,
sillä minun pitää laittaa kaikki valmiiksi matkaamme varten. Tehkää
tekin ja palvelijanne samaten, mutta älkää varustako paljoakaan
mukaanne, sillä minä luulen meidän viipyvän matkallamme vain
kolme päivää. Palattuamme tänne minä teen suunnitelman, miten
voimme sanoa ainiaaksi hyvästit näille Kôrin hautakammioille. —
Kyllä, Hollyseni, minun luvallani saat suudella kättäni."

Me poistuimme siis ja minä vaivuin heti syviin mietteisiin

tulevaisuuteen nähden, joka näyttäytyi meille nyt aivan eri valossa.
Tuo peloittava ja salaperäinen Ayesha oli selvästi päättänyt tulla
mukanamme Englantiin ja minua alkoi värisyttää ajatellessani, mitä
hän voisi siellä aikaansaada. Minä tunsin hänen voimansa ja olin
varma, ettei hän ollenkaan arkailisi käyttää sitä suunnitelmiaan
toteuttamaan. Onnistuisimme ehkä lyhyemmän ajan pitämään häntä
aisoissa, mutta hänen ylpeä ja kunnianhimoinen henkensä murtaisi
kahleensa ennenpitkää ja korvaisi keinolla millä hyvänsä vuosisatoja
kestäneen yksinäisyytensä. Ellei hän saavuttaisi päämaaliaan
kauneudellaan ja viisaudellaan, niin hän hävittäisi voimallaan tieltään
kaikki vastukset, ja koska hän ei voinut kuolla ja mikäli minä tiedän
häntä ei voitu surmatakaan, niin miten olisi ollut mahdollista saada
hänen suunnitelmansa raukeamaan? Lopulta olisi Englanti kaikkine
alusmaineen oleva hänen vallassaan — ehkäpä koko maailmakin —
ja minä olen varma, että maastamme olisi pian sukeutuva loistavin ja
mahtavin valtakunta mitä maailmassa on milloinkaan ollut, mutta
tämä ei kävisi ilman lukemattomia uhreja.

Kaikki mitä olin täällä kuullut ja nähnyt, oli mielestäni kuin

ihmeellistä unta tahi kuin jonkun mietiskelijän kiihoittuneen
mielikuvituksen esiinloihtimia satumaisia haavekuvia, ja kuitenkin oli
kaikki totta, minkä koko maailma tulisi pian tuntemaan. Mitähän
tämä kaikki mahtoi tarkoittaa? Tein vihdoin sen johtopäätöksen, että
tämä ihmeellinen olento, joka oli intohimojensa kahlehtimana elänyt
vuosituhansia tässä tuntemattomassa paikassa, ilmestyisi nyt
kohtalon valitsemana muuttamaan koko maailmanjärjestyksen.
Voimallaan hän tukahduttaisi kaikki kapinat ja sodat pakottaen siten
kansat elämään rauhassa ja sovussa, mikä olisi todellakin
suurenmoinen muutos parempaan päin.
IX.

TOTUUDEN TEMPPELI.

Olimme pian valmiit. Minulla oli repussani vaatekerta ja kenkäpari

mieheen ja kaiken varalta oli jokaisella revolveri ja keveä
makasiinikivääri sekä laukussaan runsaasti ampumavaroja, mitä
varovaisuustoimenpidettä me saimmekin myöhemmin useat kerrat
kiittää, että selvisimme hengissä seikkailusta.

Paria minuuttia ennen sovittua aikaa me menimme Ayeshan luo ja

tapasimme hänet kaikin puolin valmiina odottaen meitä tumma
kaapu yllään.

"Oletteko siis valmiit lähtemään näkemään suuria ja ihmeellisiä

asioita?" kysyi hän.

"Olemme", vastasin minä, "vaikka omasta puolestani vieläkin

epäilen, oi Ayesha."

"Hollyseni", sanoi hän, "sinä olet totisesti noiden vanhojen

juutalaisten kaltainen — minua harmittaa vieläkin, kun heitä
ajattelen — jotka epäilivät kaikkea, mitä he eivät tunteneet. Mutta
sittenpähän saat nähdä; ellei kuvastimeni erehdy", hän viittasi
kivimaljakkoon, jossa vesi kristallikirkkaana päilyi, "niin tie on
samassa kunnossa kuin muinoinkin. Lähtekäämme siis matkalle
uutta elämää alkamaan, jonka loppu on kaikille tuntematon."

"Kaikille", toistin minä ääneni kajahtaessa synkästi kammion

korkeassa katossa, ja suuren keskusluolan läpi kulkien me astuimme
ulkoilmaan. Luolan suulla oli kantotuoli ja kuusi mykkää kantajaa,
joiden joukossa näin ilokseni vanhan ystäväni, Billalin, josta olin
alkanut pitää yhä enemmän. Syistä, joita en käy tässä lähemmin
selittämään, oli meidän Ayeshan mielestä parasta kulkea jalkaisin,
mikä olikin hyvin meidän mieleemme oleskeltuamme siksikin kauan
noissa synkissä luolissa, jotka olivat kylläkin sopivat vainajien
asunnoiksi ja säilyttivät asukkaansa hyvin, mutta vaikuttivat hiukan
mieltä masentavasti meidän kaltaisiin eläviin ihmisiin.
Sisäänkäytävän edessä oleva koroke, jolta olimme katselleet tuota
kaameata tanssinäytäntöä, oli nyt joko sattumalta tahi Ayeshan
määräyksestä aivan autio. Ketään ei näkynyt ja minä luulen, että
matkastamme tiesivät vain nuo mykät palvelijat, jotka kyllä osasivat
pitää näkemänsä omina tietoinaan.

Noin viiden minuutin kuluttua me olimme jo matkalla kohtisuoraan

tuon hedelmällisen tasangon tahi muinaisen järven pohjan poikki,
joka aukeni eteemme kuin viheriä smaragdi pilviä tavoittelevan
vuorenharjanteen muodostamassa kehyksessä. Meillä oli jälleen
mainio tilaisuus ihmetellä tätä merkillistä paikkaa, johon Kôrin
muinainen kansa oli pääkaupunkinsa rakentanut, työn paljoutta,
minkä he olivat suorittaneet ja kaupungin perustajien nerokkuutta ja
suurenmoista insinööritaitoa, joka oli ollut tarpeen tuon
suunnattoman järven kuivaamisessa. Tällä suurtyöllä ei ole minun
mielestäni vertaistaan maailmassa. Ei Suezin kanavakaan eikä
Montdenisin tunnelikaan voi kilpailla sen kanssa aatteen
valtavuudessa ja suurenmoisessa toteuttamisessa.

Illan leppoisa viileys, joka näytti korvaavan tuulen, jota ei

milloinkaan tuntunut Kôrin lavealla tasangolla sitä ympäröivän
pilvenkorkuisen vuorenharjanteen tähden, virkisti meitä
sanomattomasti ja noin puoli tuntia kuljettuamme me näimme
selvästi matalahkon vallituksen, jonka sisäpuolella Billali sanoi tuon
suuren kaupungin raunioiden olevan. Babyloniin, Thebeen ja muihin
vanhan ajan kuuluisimpiin kaupunkeihin verraten ei muinainen Kôr
ollut niin erittäin suuri, sen pinta-ala oli ehkä noin kaksitoista
neliöpenikulmaa tahi hiukan enemmän ja ympärysmuurikin oli ollut
vain noin neljänkymmenen jalan korkuinen, ennenkuin se oli
vähitellen sortunut raunioiksi. Muurin mataluus johtui kai siitä, ettei
Kôrin asukasten tarvinnut pelätä vihollisen hyökkäyksiä, sillä heitä
suojeli linnoitus, jonka vertaista ei toista ole, ja sentähden oli muuri
luultavasti rakennettukin vain kansalaissotien varalta. Se oli yhtä
leveä kuin korkeakin ja tehty kokonaisuudessaan säännöllisistä
kivilohkareista, jotka oli luultavasti louhittu noista lukemattomista
luolista. Noin kuudenkymmenen jalan levyinen vallihauta ympäröi
koko kaupungin ja muutamissa kohdin se oli vieläkin täynnä vettä.
Noin kymmentä minuuttia ennen kuin aurinko katosi vuorten taakse
me saavuimme vallihaudalle, jonka yli kapusimme suuria, leveän
sillan jäännöksiltä näyttäviä kivilohkareita myöten. Hetkisen kuluttua
olimme muurin harjalla. Olisin tyytyväinen, jos lukija saisi
kuvauksistani vähäisen aavistuksenkaan valtavasta näystä, joka levisi
silmäimme eteen. Laskevan auringon punertavat säteet valaisivat
penikulmien laajuista rauniokaupunkia — pylväskäytäviä,
temppeleitä, alttareita ja keisareiden palatseja ja niiden väliin
siroteltuja ihania puistikkoja. Rakennusten katot olivat luonnollisesti
jo kauan sitten sortuneet, mutta tukevat seinät ja mahtavat pylväät
olivat vieläkin paikoillaan.

Katu, joka alkoi aivan meidän edestämme, oli kaikesta päättäen

valtakatu, sillä se johti koko kaupungin halki ja oli hyvin leveä,
leveämpi kuin Thamesin ranta, ja säännöllisen suora. Se oli kivetty
kuten myöhemmin näimme sileiksi hakatuilla nelikulmaisilla kivillä,
joten siinä ei nytkään kasvanut juuri ensinkään ruohoa. Muutamia
pensaita näkyi juurtuneen sinne tänne, mutta niidenkin elämä näytti
olevan hyvin kituvaa. Muinaiset puistot ja puutarhat olivat
muuttuneet tiheiksi viidakoiksi. Katsellessamme muurin harjalta
kaupunkia saatoimme helposti nähdä muinaisten katujen laajan,
vaaleanvihertävän verkon ja valtakadun molemmin puolin oli
rauniokasoja, joiden välissä kasvoi läpitunkemattomia viidakoita,
otaksuttavasti muinaisia puutarhoja. Kaikki rakennukset oli tehty
samasta värillisestä kivestä ja mikäli me ennätimme nähdä päivän
sukkelaan pimetessä yöksi, olivat useimmat talot muhkeiden
pylväskäytävien ympäröimät. Askeleemme kajahtelivat kaameasti
tuon aution, raunioiksi sortuneen kaupungin kaduilla, joita ihmisjalka
ei ollut varmastikaan tuhansiin vuosiin koskettanut.

Kuljettuamme hetkisen me saavuimme valtavan rakennusryhmän

luo, joka oli ollut kaikesta päättäen jollekin ylijumalalle pyhitetty
temppeli. Siinä oli useampia mahtavien pylväskäytävien toisistaan
erottamia osastoja, joiden keskellä oli neliön muotoinen pienoinen
piha. Pylväät poikkesivat kaikista, mitä olen ennen nähnyt, ollen
keskeltä ohuemmat kuin päistä. Otaksuin ensin tarkoituksen olleen
jäljitellä naisen vartaloa, mikä oli hyvin tavallista muinaisten
sivistyneiden pakanakansojen keskuudessa temppeleitä y.m.s.
suunniteltaessa, mutta parin päivän kuluttua selveni minulle asian
oikea laita. Olimme nimittäin saapuneet vuoriharjanteen juurelle,
jossa näin runsaasti ihania palmuja, joiden rungot olivat aivan
täsmälleen noiden pylväiden muotoiset. Minä olen varma, että tuo
muinainen arkkitehti, joka oli pylväskäytävät rakentanut, oli
käyttänyt mallinaan näitä juhlallisia palmuja tahi oikeammin niiden
esivanhempia, jotka olivat noin kymmenentuhatta vuotta sitten
kaunistaneet vuoren rinnettä, tuon tuliperäisen järven muinaista
rantaa.

Pieni matkueemme pysähtyi temppelin julkisivun eteen ja Ayesha

nousi kantotuolistaan. Katselimme hetkisen pylväskäytävän
jättiläispylväitä, jotka olivat ainakin yhtä suuret kuin Theban
Karnakin temppelin patsaat. Ne olivat alhaalta maanrajasta noin
kaksikymmentä jalkaa ympärimitaten ja noin
seitsemänkymmenenviiden jalan korkuiset.

"Täällä oli muinoin eräs kammio, Kallikrates", sanoi Ayesha Leolle,

joka oli kiiruhtanut auttamaan häntä kantotuolista, "jossa voimme
levähtää ja nukkua. Kaksituhatta vuotta sitten sinä ja tuo Egyptin
nainen levähditte siellä, mutta senjälkeen täällä ei ole kukaan
käynyt, joten huone on voinut sortua." Hän meni edellä
rappeutuneita portaita ylös ja tultuamme temppelin ensimmäiseen
esikartanoon, hän pysähtyi hetkeksi katsellen ympärilleen. Sitten hän
kääntyi vasemmalle ja pari askelta astuttuaan hän pysähtyi muurin
varjoon ja tuijotti tutkivasti pimeyteen.

"Täällä se on", sanoi hän ja viittasi kahta palvelijaa, jotka

kantoivat tavaroitamme, tulemaan lähemmäksi. Toinen etsi
kantamuksestaan lampun sytyttäen sen heti tuliastiastaan
(amahaggerit kuljettivat aina mukanaan tulta lyhyemmilläkin
matkoilla), jossa tuli hehkui muumioista survotussa jauhossa.
Tuommoinen jauho saattoi säilyttää tulen kokonaisen viikonkin, jos
jauho oli sopivasti kostutettu. Astuimme kammioon, jonka
sisäänkäytävän suulle Ayesha oli pysähtynyt. Katseltuani ympärilleni
lampun himmeässä valossa, minä huomasin heti, että kammio oli
rakennettu ulkomuuriin ja oli ollut ovenpielessä olevasta kivipöydästä
päättäen jonkun tämän suuren temppelin portinvartijan työhuone.

Siistittyämme kammiota hiukan me järjestimme siellä olomme

olosuhteiden mukaan mahdollisimman mukavaksi ja aloimme
maistella eväitämme, paitsi Ayeshaa, joka, kuten muistelen jo kerran
sanoneeni, ei käyttänyt milloinkaan muuta kuin ohuita jauhokakkuja,
hedelmiä ja vettä. Aterioidessamme kohosi täysikuu
vuorenharjanteen takaa ja valaisi rauniot hopeaisella valollaan.

"Tiedätkö, oi Holly, miksi minä toin teidät tänne tänä iltana?" kysyi
Ayesha nojaten päätään käteensä ja katsellen suurta täysikuuta,
joka taivaan valtiattaren lailla kohosi juhlallisen hitaasti temppelin
mahtavien pilareiden yläpuolelle. "Minä toin teidät — ei, mutta
Kallikrates, sinähän makaat juuri samalla paikalla, johon olin laskenut
kuolleen ruumiisi levätessäni täällä kaksituhatta vuotta sitten, kun
kannoin sinut takasin asuntooni Kôrin luolissa. Miten kummallista!
Muistan nyt niin selvästi nuo hirveät hetket", ja väristen hän painoi
kätensä silmilleen.

Leo hypähti samassa kiireesti ylös ja muutti paikkaa. Häntä eivät

Ayeshan vanhat muistot näyttäneet lainkaan miellyttävän.

"Minä toin teidät", jatkoi Ayesha, "katsomaan ihmeellisintä näkyä

mitä ihmissilmä on milloinkaan katsellut — Kôrin raunioita
täydenkuun satumaisessa valossa. Kun olette syöneet — tulessa
peseydyttyäsi sinulle ei kelpaa muu ravinto kuin hedelmät, Kallikrates
— menemme ulos ja minä näytän teille tämän suuren temppelin ja
jumalan, jota siellä muinoin palvottiin."
 Nousimme tietysti heti ja läksimme liikkeelle. Kynäni on jälleen
kykenemätön kuvaamaan mitä näimme, sillä kaikki oli niin
suurenmoista. Pihat ja pilarit, joista muutamat (erittäinkin
porttikäytävissä olevat) oli koristettu päästä päähän veistoksilla,
suuret esikartanot ja lukemattomat autiot huoneet puhuivat omaa
kieltään suoraan hartaan katselijan sydämeen. Kaikkialla vallitsi
kuolemanhiljaisuus ja sanomattoman autiuden tuntu. Kaunista mutta
samalla niin kaameata! Puhelimme vain kuiskaten ja
kuiskauksemmekin kuulostivat kajahtavan äänekkäästi pylväästä
pylvääseen haihtuen lopulta tyyneen ilmaan. Näiden vanhojen
raunioiden katseleminen näytti vaikuttavan Ayeshaankin, jonka ikä
oli vain murto-osa niihin verraten. Kuu kuumotti kirkkaasti pilareihin
ja seiniin, valaisi valkealla valollaan portit ja pihat kätkien säteidensä
hopeankimmeltävällä verholla kaikki viat ja puutteellisuudet ja
kattaen harmaat muurit kuutamoyön loistolla. Oli ihmeellistä katsella
kuutamossa tuota rauniokaupunkia ja ihmeellistä oli myöskin
ajatella, kuinka monet tuhannet vuodet tuo kuollut taivaankappale ja
tämä autio kaupunki olivat toisiansa katselleet ja äärettömässä
yksinäisyydessään kertoneet toisillensa tarinaa hävinneestä
loistostaan ja kukistuneesta kunniastaan. Kuu kohosi yhä
korkeammalle ja tummat varjot hiipivät hiljaa autioiden pihojen
poikki ikäänkuin temppelin muinaisten pappien henget olisivat
nousseet katsomaan entistä pyhättöänsä. Ajatuksiimme vaipuneina
me katselimme kauan äänettöminä tätä suurenmoista ja valtavaa
näkyä.

"Tulkaa", sanoi Ayesha vihdoin; "minä tahdon näyttää teille jotakin

satumaisen kaunista, mikäli se on vielä jäljellä kauneudellaan
uhmaamassa ajan hävitystä ja herättämässä katselijan mielessä
kaipuuta nähdä mitä huntu kätkee", ja vastausta odottamatta hän
vei meidät parin pylväskäytävillä kaunistetun pihan poikki tuon
vanhan temppelin pyhimpään.

Tultuamme sisimpään pihaan, joka oli noin viidenkymmenen

neliökyynärän laajuinen, me pysähdyimme sanattomina ihailemaan
ihaninta ja suurenmoisinta taideteosta, mikä maailmaan on ehkä
milloinkaan luotu. Pihan keskellä oli valtavalla nelikulmaisella
kivijalustalla suunnaton tummasta kivestä hakattu pallo, joka oli
ehkä noin neljäkymmentä jalkaa läpimitaten, ja pallon päällä seisoi
jättiläiskokoinen siivekäs olento, joka oli niin hurmaavan, niin
jumalallisen kaunis kuun valkeassa valossa, että sydämeni aivan
pysähtyi katsahtaessani siihen ensi kerran.

Tuo ainakin parikymmentä jalkaa korkea patsas oli veistetty niin

puhtaasta ja lumivalkoisesta marmorista, että kuun säteet
kimmelsivät sen pinnalla vielä vuosituhansienkin kuluttua. Veistos oli
niin täydellisen muotokaunis ja niin hienopiirteinen, että sen suuri
koko näytti vain kohottavan sen yliluonnollista kauneutta ja suloa.
Siivellinen olento oli nainen, joka ojensi kätensä kuin lemmittyään
syleilläkseen ja jonka koko asento oli hellän rukoileva. Hänen ihana
vartalonsa oli aivan alaston, mutta kasvoja peitti ohut huntu, jonka
läpi piirteet heikosti häämöttivät. Pään ympärille oli keveästi kietaistu
utuinen huntu, jonka toinen pää verhosi vasenta käsivartta, toisen,
joka oli taittunut, liihoitellessa takana ilmassa.

"Ken on hän?" kysyin minä heti kun olin hiukan tointunut

hämmästyksestäni.

"Etkö voi arvata, oi Holly?" vastasi Ayesha. "Missä on nyt sinun

mielikuvituksesi? Näethän edessäsi Totuuden, joka seisoo maailman
päällä ja rukoilee ihmislapsia kohottamaan hunnun hänen
kasvoiltaan. Katso, mitä on kirjoitettu jalustaan. Lauseet on
epäilemättä otettu Kôrin asukasten pyhistä kirjoituksista", ja hän vei
meidät lähemmäksi ja osoitti kirjoitusta patsaan jalustassa. Tuo
kiinankieltä muistuttava kirjoitus oli aikoinaan hakattu niin syvään,
että se oli vieläkin hyvin luettava. Ayesha käänsi lauseet, jotka
kuuluivat:

Eikö maailmassa ole ketään, joka tahtoisi kasvojani katsella, sillä

ne ovat sangen ihanat? Rauhan minä annan hänelle, joka huntuni
riisuu.

Ja ääni kajahti: 'Katso! Neitsyt olet ja neitseenä pysyt, kunnes aika

on täytetty, vaikka kaikki, jotka etsivät sinua, halajavat sinua.
Ihmistä ei ole syntynyt eikä synny, joka voisi elää kasvosi nähtyään.
Ainoastaan kuolemassa huntusi putoaa, oi Totuus!'

Ja Totuus ojensi kätensä ja itki, koska kukaan ei voinut häntä

omistaa eikä katsella hänen kasvojaan.

"Totuus oli kuten näet", sanoi Ayesha lukunsa lopetettuaan, "Kôrin

muinaisten asukasten jumala. Häntä he etsivät ja hänelle
temppelinsä pyhittivät, ja vaikka he tiesivät, etteivät he häntä
milloinkaan löytäisi, he kuitenkin etsivät."

"Ja samoin", lisäsin minä surullisesti, "etsivät ihmiset häntä

vieläkin, mutta eivät löydä, sillä vasta kuolemassa hänen huntunsa
riisutaan, kuten tämä pyhä kirjoitus sanoo."

Ihailtuamme vielä kerran tuon ihanan taideteoksen hunnutettua ja

henkevöityä suloa, tuota muinaisen mestarin kiveksi kivettynyttä
kauneuden unelmaa, jota en voi milloinkaan unhottaa, vaikkakin
huomaan olevani kykenemätön sitä kuvailemaan, me lähdimme
vaieten paluumatkalle. Katsahdin taakseni vielä kerran ja minusta
näytti kuin tuon marmorisen vankilan lävitse olisi kimallellut elävän
hengen hohde, joka kohottaa ihmisen ajatuksen iäisten asioiden
pyhiin mietteisiin. Veistosta en ole sen jälkeen nähnyt, mitä minä
sitäkin suuremmalla syyllä pahoittelen, kun tuossa maailmata
esittävässä suuressa kivipallossa, jonka päällä totuutta esittävä
olento seisoi, olin huomannut piirroksia, joita emme voineet
kuutamossa kyllin tarkoin tutkia, mutta jotka todennäköisesti
muodostivat Kôrin kansan aikuista maailmaa esittävän kartan. Oli
omituista todeta, että nuo ammoin sitten manan majoille muuttaneet
Totuuden palvelijat olivat päässeet selvyyteen maan
pallomaisuudesta.
X.

SYVYYDEN PÄÄLLÄ.

Seuraavana aamuna herättivät mykät palvelijat meidät ennen

auringon nousua ja karistettuamme unen silmistämme ja
peseydyttyämme lähteessä, joka vieläkin kumpusi sortuneen
marmorialtaan raunioissa ulommaisen esikartanon keskellä, me
tapasimme Ayeshan kantotuolinsa ääressä valmiina lähtemään,
Billalin ja parin kantajan kootessa tavaroitamme. Tapansa mukaan oli
Ayesha peittänyt kasvonsa (mahtoikohan tuo tapa olla alkujaan,
ohimennen sanoen, eilen näkemämme Totuuden patsaan
aiheuttama?), mutta siitä huolimatta minä huomasin hänen olevan
hyvin alakuloisen ja hänen ylväs ja joustava ryhtinsä, joka olisi hänet
ilmaissut tuhannen samankokoisen naisen joukosta, vaikka kaikki
olisivat olleet hunnutetut, oli tyyten hävinnyt. Hän seisoi allapäin
ajatuksiinsa vaipuneena, mutta kuullessaan meidän lähestyvän hän
katsahti ylös ja tervehti. Leo kysyi, oliko hän nukkunut hyvin.

"Huonosti, Kallikratekseni, huonosti", vastasi hän huoaten.

"Kaameat ja kummalliset unet ovat kiusanneet minua tänä yönä
enkä ymmärrä, mitä ne mahtanevat merkitä. Tuntuu aivan kuin jokin
vaara uhkaisi minua — minua, jota ei voi mikään onnettomuus
kohdata. Jos niin kävisi, oi Kallikrates", hänen äänensä soinnahti
sanomattoman hellästi, "että minä nukahtaisin pitkään uneen jättäen
sinut valvomaan, niin muistelisitko minua ystävällisesti?
Mahtaisitkohan, Kallikratekseni, odottaa paluutani yhtä kauan ja yhtä
uskollisesti kuin minä sinua?"

Vastausta odottamatta hän jatkoi:

"Tule, lähtekäämme taipaleelle, sillä matka on pitkä ja meidän on

oltava perillä ennen huomispäivän koittoa."

Pian olimme jälleen matkalla aution kaupungin halki, jonka rauniot

häämöttivät hämärässä ennen aamun sarastusta. Juuri kun
nousevan auringon ensimmäiset säteet kultaisten nuolien lailla
singahtivat vuorenharjanteen takaa valaisten hävitystä
ympärillämme, me saavuimme ympärysmuurin toiselle pääportille ja
katsahdettuamme vielä kerran (paitsi Job, joka ei ylimalkaan
välittänyt raunioista) taaksemme harmaaseen ja valtavaan
pilaristoon, jonka läpi olimme kulkeneet, me kapusimme huoaten
vallihaudan yli ja olimme pian tasangolla jälleen. Olimme hyvin
pahoillamme, kun emme ehtineet tutkia raunioita sen tarkempaan.

Auringon mukana palasi Ayeshankin hilpeys ja aamiaisen aikana

hän oli jo aivan entisellään ja selitti nauraen, että paikka, jossa hän
oli yönsä nukkunut, oli luultavasti aiheuttanut hänen
alakuloisuutensa.

"Nämä raakalaiset sanovat, että Kôr on aaveiden asuinsija ja minä

uskon heidän olevan totisesti oikeassa, sillä vain kerran ennen olen
viettänyt samanlaisen yön ja se oli silloin kuin sinä, minun
Kallikratekseni, makasit hengetönnä jalkaini juuressa tuossa samassa