Practical Computer Architecture With Python And

Arm Alan Clements download

https://ebookbell.com/product/practical-computer-architecture-
with-python-and-arm-alan-clements-56030964

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Practical Introduction To Computer Architecture Daniel Page

https://ebookbell.com/product/practical-introduction-to-computer-
architecture-daniel-page-1081154

Network Processor Design Volume 2 Issues And Practices Volume 2 The

Morgan Kaufmann Series In Computer Architecture And Design 2nd Edition
Mark A Franklin

https://ebookbell.com/product/network-processor-design-
volume-2-issues-and-practices-volume-2-the-morgan-kaufmann-series-in-
computer-architecture-and-design-2nd-edition-mark-a-franklin-1309984

Practical Computer Vision With Simplecv The Simple Way To Make

Technology See Early Release Kurt Demaagd

https://ebookbell.com/product/practical-computer-vision-with-simplecv-
the-simple-way-to-make-technology-see-early-release-kurt-
demaagd-2561344

Practical Computer Analysis Of Switch Mode Power Supplies 1st Edition

Johnny C Bennett

https://ebookbell.com/product/practical-computer-analysis-of-switch-
mode-power-supplies-1st-edition-johnny-c-bennett-2619720
Practical Computer Vision Applications Using Deep Learning With Cnns
With Detailed Examples In Python Using Tensorflow And Kivy 1st Edition
Ahmed Fawzy Gad

https://ebookbell.com/product/practical-computer-vision-applications-
using-deep-learning-with-cnns-with-detailed-examples-in-python-using-
tensorflow-and-kivy-1st-edition-ahmed-fawzy-gad-7280142

Practical Computer Vision Applications Using Deep Learning With Cnns

With Detailed Examples In Python Using Tensorflow And Kivy 1st Edition
Ahmed Fawzy Gad

https://ebookbell.com/product/practical-computer-vision-applications-
using-deep-learning-with-cnns-with-detailed-examples-in-python-using-
tensorflow-and-kivy-1st-edition-ahmed-fawzy-gad-61258050

Practical Computer Literacy International Edition 3rd International

June Jamrich Parsons

https://ebookbell.com/product/practical-computer-literacy-
international-edition-3rd-international-june-jamrich-parsons-11327074

Practical Computer Vision 1st Edition Abhinav Dadhich

https://ebookbell.com/product/practical-computer-vision-1st-edition-
abhinav-dadhich-61267884

Mastering Opencv With Practical Computer Vision Projects Daniel Llis

Baggio

https://ebookbell.com/product/mastering-opencv-with-practical-
computer-vision-projects-daniel-llis-baggio-36252444
BIRMINGHAM—MUMBAI

Practical Computer Architecture with

Python and ARM
Copyright © 2023 Packt Publishing

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a

retrieval system, or transmitted in any form or by any means, without the
prior written permission of the publisher, except in the case of brief
quotations embedded in critical articles or reviews.

Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the
accuracy of the information presented. However, the information contained
in this book is sold without warranty, either express or implied. Neither the
author, nor Packt Publishing or its dealers and distributors, will be held
liable for any damages caused or alleged to have been caused directly or
indirectly by this book.

Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all

of the companies and products mentioned in this book by the appropriate
use of capitals. However, Packt Publishing cannot guarantee the accuracy of
this information.

Group Product Manager: Kunal Sawant

Publishing Product Manager: Akash Sharma

Senior Editor: Nisha Cleetus

Technical Editor: Jubit Pincy

Copy Editor: Safis Editing

Project Coordinator: Manisha Singh

Proofreader: Safis Editing

Indexer: Pratik Shirodkar

Production Designer: Shankar Kalbhor

Business Development Executive: Kriti Sharma

Developer Relations Marketing Executive: Sonia Chauhan

First published: July 2023

Production reference: 1140723

Published by Packt Publishing Ltd.

Grosvenor House

11 St Paul’s Square

Birmingham

B3 1RB, UK.

ISBN 978-1-83763-667-9

www.packtpub.com
Writing the dedication is the hardest part of writing a book. Of all the
people you have known, who do you honor? I would like to dedicate
this book to four people who have smoothed my path through life, have
been my friends, have set an example, and have made my life worth
living.
To my wife, Sue, who has been my companion and soulmate for over
half a century and has provided so much help with my writing.
To Samuel Gatley, my oldest school friend, who provides me with
inspiration and, like all good friends, is always there to speak to.
To Derek Simpson, who was my Dean at Teesside University for many
years and continues to be a friend. Derek is the most selfless person
I’ve ever met and is always willing to help anyone and everyone.
 To Patricia Egerton, a former colleague and friend who had faith in
me when I lacked it and propelled me to make a career decision that
changed the course of my life.

Contributors

About the author

Dr. Alan Clements taught computer architecture for over 30 years at The
University of Teesside. Alan has written several major university texts on
computer architecture. He was also an active member of the IEEE
Computer Society for two decades and ran its Computer Society
International Design Competition for over 10 years. Alan was second vice
president of the society for a year.

Since retiring, Alan has thrown himself into photography and has exhibited
his work several times in the UK, Spain, and Venice.

About the reviewers

Sri Manikanta Palakollu is a proficient full-stack developer who has
acquired expertise in various technologies, such as Java, AEM, Python,
C++, C, JavaScript, TypeScript, MERN, databases, machine learning, and
deep learning. He has also authored many articles on diverse domains such
as AI, machine learning, programming, data science, and cybersecurity. He
has published his articles on various platforms, such as Medium,
HackerNoon, and Analytics Vidhya. He has offered technical guidance for
many books from well-known publishers, such as Packt and Apress, and
penned a book named Practical System Programming with C. He has also
mentored more than 5,000 students in various coding hackathons hosted by
different organizations and institutions.

Aleksei Goriachikh is a mathematics master’s degree holder with a diverse

professional background. Prior to entering the semiconductor industry, he
conducted research in computational mathematics and optimization and
participated in the development of a geometric kernel for CAD systems.
Throughout his time in the semiconductor industry, Aleksei has been
involved in performance optimization, library development, and
autonomous driving projects. His current professional interest lies in pre-
silicon modeling, where he leverages virtual simulations to optimize
semiconductor devices before fabrication.
Table of Contents

Preface
Part 1: Using Python to Simulate a
Computer

From Finite State Machines to Computers

Technical requirements
The finite state machine
Traffic lights example
Solving a simple problem algorithmically
Constructing an algorithm
Summary

High-Speed Introduction to Python

Technical requirements
Reading programs
Getting started with Python
Python’s data types
Mathematical operators
Names, values, and variables
Comments
The list – a Python key data structure
Slicing lists and strings
Functions in Python
Conditional operations and decision-making
Using a conditional expression in Python
Python’s if … else
Reading data from a file
Computer memory
Register transfer language
Summary

Data Flow in a Computer

Technical requirements
The Instruction Architecture Level (ISA)
ISAs – the Naming of Parts
The von Neumann architecture
The address path
Reading the instruction
The CPU’s data paths
Typical data movement instructions
Data processing instructions
Another look at the data flow
An assembly-level program
Executing conditional instructions
Dealing with literal operands
The machine-level instruction
Instruction types and formats
CISC and RISC
Two ways of representing literals
Summary

Crafting an Interpreter – First Steps

Technical Requirements
Building a simple computer interpreter in
Python
Python code for a primitive simulator
The TC1 instruction set
Bit-handling in Python
Operator precedence in Python
Decoding and executing an instruction
Arithmetic and logical operations
Functions in Python
Branches and flow control
Summary

A Little More Python

Technical requirements
More string features
String processing
Example – text Input
List comprehensions
The tuple
Repetition and looping
Repetition and Iterables
Lists of lists
Indenting in python
The dictionary
Functions revisited
Imports
Summary

TC1 Assembler and Simulator Design

Technical requirements
Analyzing instructions
Processing the input
Dealing with assembler directives
Using the dictionary
Labels
Building the binary instruction
Extracting the instruction and its parameters
Intermission: The Pre-TC1
The Simulator
The TC1 simulator program
Single-stepping
File input
Example of a TC1 assembly language program
Testing the assembler
Testing flow control operations
Testing shift operations
TC1 postscript
The classDecode function
The testLine function
The testIndex() function
General comments
The TC1 t i n y code listing
TC1 postscript mark II
Summary

Extending the TC1

Technical requirements
Another look at python’s input and output
Displaying data
Input validation
Validating data
Adding new instructions
First example – putting two memory locations in
ascending order
Second example – adding a bit-reversal
instruction
A new comparison operation
Variable-length instructions
A variable-length instruction machine
Summary

Simulators for Other Architectures

Technical requirements
TC0: A stack-based calculator
TC0: A python stack machine
TC2: A one-address accumulator machine
Enhancing the TC2 Simulator
TC3: A CISC machine with a register-to-memory
architecture
The TC3 instruction set architecture
Features of the simulator
The complete TC3 code
A sample run of TC3
Arithmetic and Logic Unit (ALU)
Testing the ALU
A final example: TC4
Comments on TC4
Summary
Part 2: Using Raspberry Pi to Study a
Real Computer Architecture

Raspberry Pi: An Introduction

Technical requirements
Raspberry Pi basics
Basics of the Raspberry Pi operating system
Directory navigation
File operations
Installing and updating programs and packages
Creating and editing an assembly language
program
Assembling ARM code
Debugging assembly language
Using the Raspberry Pi debugger
Accessing memory
Features of the GCC ARM assembler
Dealing with 32-bit literals
A note on endianism
Bringing everything together – a final example
Summary

10

A Closer Look at the ARM

Technical requirements
Introducing the ARM
Overview of the ARM’s architecture
Arm register set
Arithmetic instructions
Flow control instructions
Unconditional branches
Conditional branch
Conditional executions
Sequential conditional execution
Summary

11

ARM Addressing Modes

Literal addressing
Scaled literals
Register indirect addressing
Pointer-based addressing with an offset
Two pointers are better than one
Automatic indexing of pointer registers
Example of string-copying
Program counter-relative addressing
Demonstration of program counter relative
addressing
Summary

12

Subroutines and the Stack

The Branch with link instruction
The stack
A subroutine call and return
Block move instructions
Disassembling the code
Block moves and stack operations
Summary
Appendices – Summary of Key Concepts

Index

Other Books You May Enjoy

Preface
A fundamental thread of computer science is computer architecture. This
topic was once called computer hardware and is concerned with the
physical computer itself; that is, the central processing unit (CPU),
memory, buses, and peripherals. Computer hardware contrasts with
computer software, which applies to the programs, applications, and
operating systems that computers execute.

Most users are no more concerned with computer hardware and architecture
than drivers worry about the operation of their vehicles’ carburetors.
However, a knowledge of computer architecture is useful in many ways,
ranging from how efficiently you operate your computer to maximizing its
security. A good analogy is with pilots. They learn how to fly an aircraft,
and a knowledge of how its engines operate is considered absolutely vital in
handling abnormal situations, prolonging the engine life, and minimizing
fuel consumption.

Computer architecture is a large subject and is broadly divided into three

interrelated areas: instruction set architecture (ISA), computer
organization, and computer hardware. The ISA represents the programmer’s
view of the computer; that is, it’s an abstract model of what a computer
does (rather than how it does it). For example, the programmer is interested
in a computer’s instruction set, which includes operations such as add
P,A,B, which adds A to B and puts the sum in P. This book explains
computer architecture by demonstrating how you can write a program that
simulates a computer.
The part of computer science that deals with how a computer implements
the actions of its architecture is called computer organization and is largely
beyond the scope of this text. Computer organization is concerned with the
gates and circuits of the computer.

An author can’t do justice to all the aspects of a computer in one book.

Here, I am interested in tackling one topic: the ISA. I am going to introduce
the computer’s instruction set and explain what it does. I will also discuss
different types of instruction sets; for example, the ARM processor found in
most mobile phones is very different from the Intel and AMD processors at
the heart of PCs and laptops. In the second part of this book, we will
concentrate on a specific computer and look at a real-world architecture, the
ARM processor.

This book is different. There are books on computer architecture. There are
books on Python. There are books on the Raspberry Pi computer. Here, we
combine all three of these topics. However, I don’t do this in a superficial
way leaving the reader with a shallow and unsatisfactory knowledge of each
topic.

My intention is to introduce a computer architecture and its instruction set.

That is, I am going to explain how a computer works at the level of its
native instructions (called assembly language). I describe what an
instruction does and how it is read, interpreted (i.e., decoded), and then
executed (implemented). I will also discuss the type of operations
computers implement.

So, how does Python fit into this scheme? Python is a popular high-level
programming language that is freely available for use on the PC, Apple
Mac, and Raspberry Pi. Moreover, Python is probably the easiest computer
language to learn, and it is remarkably powerful.

People learn by doing. I have decided to include sufficient Python for the
reader to construct a simple computer simulator that can read a machine-
level computer instruction and execute it. Because I will show how this
Python simulator works, students can build computers to their own
specifications. They can experiment with instruction sets, addressing
modes, instruction formats, and so on. They can even build different types
of computers to their own specifications, for example, by using complex
instruction set computer (CISC) or reduced instruction set computer
(RISC) architectures. CISC and RISC offer two different philosophies of
computer design. Essentially, RISC computers have fixed-length
instructions that permit only register load and store memory operations,
whereas CISC computers can have variable-length instructions and permit
direct data operations on memory. In reality, the distinction between RISC
and CISC is more complex. The first generation of microprocesses all
conformed to CISC philosophy.

Readers can build computers because they can write a program in Python
that will execute the target language of a specific computer architecture and
they can design that target language themselves.

One of the most popular computer architectures is the ARM processor

found in countless mobile applications and even Apple laptops. Not only is
this an economically dominant processor family but it’s also very popular in
education because of its interesting and innovative architecture and its
relatively gentle learning curve. Even better, this is the processor used by
the low-cost Raspberry Pi computer. You can run ARM code on Raspberry
Pi using software tools that come with the computer. You can also run
Python programs on Raspberry Pi with free software. Consequently,
Raspberry Pi provides students with an excellent low-cost machine that lets
them study core hardware topics with no further investment in hardware or
software.
Who this book is for
For many years, I have taught computer architecture and have used
simulators to teach assembly language. This approach demonstrates what
instructions do but not how they do it or how they are designed, decoded,
and executed. I decided to create a simple instruction simulator for class
use. This book evolved from that project.

My target audience can be divided into four main groups, as follows:

Students who are taking a computer architecture course and would like
to enhance their experience of computer architecture by experimenting
with their own CPUs by means of simulation. This approach would
increase the depth of their knowledge of computer architecture and
enhance their understanding of the trade-offs that the computer designer
faces.

The non-computer specialist, the layperson, and the enthusiast who

would like to know how computers work. By using Python as the design
language and providing an introductory course on Python, I have
attempted to make the book accessible to those with little or no
experience in programming.

The Raspberry Pi user. Raspberry Pi has had an immense impact on

computer science education. This book provides a brief introduction to
Raspberry Pi and shows how it is possible to write assembly language
programs in the ARM’s native language. Moreover, Raspberry Pi also
provides an environment (Python and its tools) that allows the reader to
understand and simulate computers.
The reader wanting to learn Python. Although this is not a formal course
on Python, it provides a goal-oriented introduction to Python; that is, it
applies Python to an actual example. This approach avoids the breadth
of a conventional course and enables the reader to construct a practical
application with a relatively shallow learning curve.

I have not assumed that a beginner reader has absolutely no knowledge

of computers at all. This book assumes a very basic knowledge of
binary arithmetic and number bases and the basic concepts of Boolean
variables.
What this book covers
Chapter 1, From Finite State Machines to the Computers, introduces the
notion of digital computers via the finite state machine that is used to
model simple control systems. From there, we introduce the concept of
algorithms and programs. Once we know what we want a computer to
do, we can think about what we need to implement a computer.

Chapter 2, High-Speed Introduction to Python, provides the initial

background in Python that is required to take the first steps on the way
to implementing a computer using Python.

Chapter 3, Data Flow in a Computer, demonstrates how information

flows around a computer during the execution of a program. It is this
data flow that we have to implement when we are simulating a program
in software.

Chapter 4, Crafting an Interpreter – First Steps, begins the journey to a

simulator. Now that we have been introduced to the concept of a
computer and a little Python, we can go further and describe the
fundamental ideas behind a computer simulator. In this chapter, we also
look at the nature of computer instructions.

Chapter 5, A Little More Python, expands our knowledge of Python and

introduces us to vital topics such as Python’s dictionaries, which
provide tools that greatly simplify the design of a computer simulator.

Chapter 6, TC1 Assembler and Simulator Design, is the heart of this

book. Here, we discuss the components of a simulator and then provide
 a program that can simulate a hypothetical teaching computer, TC1.

Chapter 7, Extending the TC1, adds further facilities to the simulator,

such as data checking and creating new instructions.

Chapter 8, Simulators for Other Architectures, looks at different types

of computer architecture and describes alternative simulators.

Chapter 9, Raspberry Pi – An Introduction, changes course. Here, we

look at the popular Raspberry Pi and the ARM processor at its core. In
particular, we learn how to enter a program in ARM assembly language
and run it in debugging mode.

Chapter 10, A Closer Look at the ARM, examines ARM’s instruction set
in greater detail and provides a foundation for writing programs in
assembly language.

Chapter 11, ARM Addressing Modes, looks at the addressing modes of

the ARM in greater detail and explains some of its special features.

Chapter 12, Subroutines and the Stack, is really an extension of the

previous chapter because we look at the way in which the ARM uses its
addressing modes to implement stack operations, which are so
important in assembly language programming.

To get the most out of this book

This book is split into two parts. The first part develops a computer
simulator in Python and the second part provides a brief introduction to
Raspberry Pi and uses it as a vehicle to teach ARM assembly language
programming.
I used a PC with Windows to develop the Python programs. The reader may
use a Windows-based system, an Apple Mac, or any Linux-based computer
to develop Python. All the necessary software is freely available.

You can, of course, use Raspberry Pi itself to develop Python.

In order to write ARM assembly language programs and debug them, you
need a Raspberry Pi. This is a single-board computer and requires a power
supply, keyboard, mouse, and monitor. I have used both the Raspberry Pi 3
Model A+ and Raspberry Pi 4 Model B versions.

The software required to develop Python programs is freely available from

https://www.python.org. The Raspberry Pi single-board computer is not
sold with an operating system. You must either buy an SD card with the
operating system installed or download it yourself. Details are given at
https://www.raspberrypi.com/documentation/computers/getting-
started.xhtml.

If you are using the digital version of this book, we advise you to type
the code yourself or access the code from the book’s GitHub repository
(a link is available in the next section). Doing so will help you avoid any
potential errors related to the copying and pasting of code.

Download the example code files

You can download the example code files for this book from GitHub at
https://github.com/PacktPublishing/Practical-Computer-Architecture-with-
Python-and-ARM. If there’s an update to the code, it will be updated in the
GitHub repository.
We also have other code bundles from our rich catalog of books and videos
available at https://github.com/PacktPublishing/. Check them out!

Conventions used
There are a number of text conventions used throughout this book.

Code in text: Indicates that words in text are not plain English words, but
are words belonging to a program.

The break instruction breaks out of the while loop (that is, execution
continues beyond the end of the loop - it’s a sort of short-circuit
mechanism).

In order to draw your attention to features in code, we sometimes use bold

font or shading to highlight features. Consider the following example:

The text following # is in a non-monospaced font and is a comment ignored

by the computer:
for i in range (0,6): # Repeat six times

Get in touch
Feedback from our readers is always welcome.

General feedback: If you have questions about any aspect of this book,
email us at customercare@packtpub.com and mention the book title in the
subject of your message.

Errata: Although we have taken every care to ensure the accuracy of our
content, mistakes do happen. If you have found a mistake in this book, we
would be grateful if you would report this to us. Please visit
www.packtpub.com/support/errata and fill in the form.

Piracy: If you come across any illegal copies of our works in any form on
the internet, we would be grateful if you would provide us with the location
address or website name. Please contact us at copyright@packt.com with a
link to the material.

If you are interested in becoming an author: If there is a topic that you

have expertise in and you are interested in either writing or contributing to a
book, please visit authors.packtpub.com.

Share Your Thoughts

Once you’ve read Practical Computer Architecture with Python and ARM,
we’d love to hear your thoughts! Please click here to go straight to the
Amazon review page for this book and share your feedback.

Your review is important to us and the tech community and will help us
make sure we’re delivering excellent quality content.

Download a free PDF copy of this book

Thanks for purchasing this book!

Do you like to read on the go but are unable to carry your print books
everywhere?

Is your eBook purchase not compatible with the device of your choice?
Don’t worry, now with every Packt book you get a DRM-free PDF version
of that book at no cost.

Read anywhere, any place, on any device. Search, copy, and paste code
from your favorite technical books directly into your application.

The perks don’t stop there, you can get exclusive access to discounts,
newsletters, and great free content in your inbox daily.

Follow these simple steps to get the benefits:

1. Scan the QR code or visit the link below

https://packt.link/free-ebook/9781837636679

2. Submit your proof of purchase

3. That’s it! We’ll send your free PDF and other benefits to your email
directly
Part 1: Using Python to Simulate a
Computer
In this part, you will be introduced to two threads: the digital computer and
the programming language Python. The purpose of this book is to explain
how a computer works by constructing a computer in software. Because we
assume that the reader will not have a knowledge of Python, we will
provide an introduction to Python. However, we will cover only those
topics relevant to building a computer simulator are explored. The topics of
the structure and organization of a computer and Python programming are
interleaved. Once we have introduced theTC1 (Teaching Computer 1)
simulator, the two final chapters will first explore ways of enhancing the
simulator's functionality, and then look at simulators for alternative
architectures.

This section comprises the following chapters:

Chapter 1, From Finite State Machines to Computers

Chapter 2, High-Speed Introduction to Python

Chapter 3, Data Flow in a Computer

Chapter 4, Crafting an Interpreter – First Steps

Chapter 5, A Little More Python

Chapter 6, TC1 Assembler and Simulator Design

Chapter 7, Extending the TC1

Chapter 8, Simulators for Other Architectures

1

From Finite State Machines to Computers

In this chapter, you will discover the fundamental nature of computers. Our
goal is to explain what makes a computer a computer. These concepts are
important because you can’t understand how a computer works until you
appreciate the implications of its sequential nature.

Once we’ve introduced the concept of digital systems, the next chapter will
demonstrate how a computer operates by fetching instructions from
memory and executing them. After that, we will introduce Python and
demonstrate how you can write a program to simulate a computer and
observe its operations. This book is all about learning by doing; by building
a computer with software, you will learn how it operates and how to extend
and modify it.

The remainder of this book will look at a real computer, a Raspberry Pi, and
show you how to write programs for it and observe their execution. In
doing so, we will move on from simulating a hypothetical computer to
learning about a real computer.

A computer is a deterministic symbol processing machine. But what does

that mean? Deterministic tells us that a computer always behaves in the
same way when operating under the same conditions (that is, programs and
inputs). If you use a computer to evaluate √2, you will always get the same
result, no matter how many times you perform the operation. Not all
systems are deterministic – if you toss a coin, the sequence of heads and
tails is not predictable.

When we say that a computer is a symbol processing machine, we mean

that it takes in symbols and operates on them to provide new symbols as an
output. These symbols are anything that can be represented in digital form:
letters, words, numbers, images, sound, and video. Consider a computer
that’s playing chess. The input symbols that are received by the program
correspond to the moves made by a player. The program operates on the
input symbols according to a set of rules and produces an output symbol –
the computer’s move.

Although we’ve just provided a theoretical definition of a computer, it is

important to appreciate that programming involves translating information
in the real world into symbols that can be manipulated by a computer –
writing a set of rules (that is, a program) that tells the computer how to
manipulate the symbols, and then converting the output symbols into a form
that is meaningful to a human. The symbols that are processed by a
computer have no intrinsic meaning to the computer – a certain pattern of
bits (that is, the symbol) might represent a number, a name, a move in a
game, and so on. The computer processes these bits to produce a new
pattern of bits (that is, an output symbol) that has a meaning only to the
programmer or user.

We are going to pose a simple problem and then solve it. Our solution will
lead us to the concepts of algorithms and computers, and also introduce key
concepts such as discrete digital operations, memory and storage, variables,
and conditional operations. By doing this, we can determine the types of
operations a computer needs to perform to solve a problem. After this, we
can ask, “How can we automate this? That is, how can we build a
computer?”

It’s a trite statement, but once you understand a problem, you’re well on the
way to finding a solution. When you first encounter a problem that requires
an algorithmic solution, you have to think about what you want to do, rather
than how you are going to do it. The worst approach to problem solving is
to start writing an algorithm (or even actual computer code) before you
have fully explored the problem. Suppose you were asked to design a cruise
control system for an automobile. In principle, this is a very simple problem
with an equally simple solution:
IF cruise control on THEN keep speed constant
ELSE read the position of the gas pedal

Couldn’t be simpler, could it? Well, what happens if you’ve selected cruise
control and someone pulls out in front of you? You could brake, but this
algorithm would attempt to keep the speed constant while you are braking
by applying full throttle at the same time. Alternatively, you might suggest
that the act of braking should disengage the cruise control mechanism. But
is the cruise control to be disengaged permanently, or should the automobile
accelerate to its previous speed once the braking action has ceased? You
have to think about all the aspects of the problem.

Even if you design a correct algorithm, you have to consider the effect
erroneous or spurious data will have on your system. One of the most
popular criticisms of computers is that they produce meaningless results if
you feed them with incorrect data. This idea is summed up by the
expression garbage in, garbage out (GIGO). A well-constructed
algorithm should detect and filter out any garbage in the input data stream.
In this chapter, we will introduce the following topics:

The finite state machine

Solving a problem algorithmically

Technical requirements
You can find the programs used in this chapter on GitHub at
https://github.com/PacktPublishing/Practical-Computer-Architecture-with-
Python-and-ARM/tree/main/Chapter01.

The finite state machine

There are remarkably few fundamental concepts that you need to know
about to understand what a digital computer does and how it operates. One
of the most important concepts is discrete, which lies at the heart of both
computer operation and computer programs.

Computers operate on discrete data elements – that is, elements whose

values are chosen from a fixed and finite range of values. We use discrete
values in everyday life – for example, the letters of the Roman alphabet that
belong to the set {A...Z}. A letter is never between two possible values. It’s
the same with the days of the week; you can have one of seven days, but
you can’t have a day that is slightly Monday or just a little bit bigger than
Wednesday. In the case of computers, the fundamental data element is the
bit, which can only have values of 0 or 1, and all its data structures are
represented by strings of 1s and 0s.
As well as discrete data values, we can have discrete points in time.
Imagine that time moves in one direction, from one discrete point to another
discrete point. Nothing exists between two discrete points in time. It’s a bit
like a digital clock that goes from 12:15:59 to 12:16:00. There’s nothing in
between.

Now, imagine state space, which is a grandiose term for all the states a
system can be in (for example, a plane can be in the climbing, descending,
or level flight state). States are a bit like time, except that you can go
forward or backward between discrete points in state space. If there are a
limited number of possible states, a device that models the transitions
between states is called a finite state machine (FSM). An elevator is a
finite state machine: it has states (position at the floors, doors open or
closed, and so on) and inputs (the elevator call buttons, floor selection
buttons, and door open and close buttons).

Before we take a serious look at FSMs, let’s begin with a simple example of
how to use FSMs to describe a real system. Consider the TV of yesterday,
which is a device with two states: on and off. It is always in one of these
two states, and it can move between these states. It is never in a state that is
neither on nor off. Modern TVs often have three states – on, standby, and
off– where the standby state provides a fast-on mechanism (that is, part of
the electronics is in an active on state, but the display and sound system are
powered down). The standby state is often called the sleep state or idle
state. We can model discrete states using a diagram. Each state is
represented by a labeled circle, as demonstrated in Figure 1.1:
 Figure 1.1 – Representing the three states of a television

Figure 1.1 shows the three states, but it doesn’t tell us the most important
information we need to know: how we move between states. We can do this
by drawing lines between states and labeling them with the event that
triggers a change of state. Figure 1.2 does this. Please note that we are
going to construct an incorrect system first to illustrate some of the
concepts concerning FSMs:
 Figure 1.2 – Representing the states of a television with transitions

In Figure 1.2, we labeled each transition by the event that triggers it; in
each case, it’s pressing a button on the remote controller. To go from off to
on, you have to first press the standby button and then the on button. To go
between on and standby, you must press the on button or the standby
button.

We’ve forgotten something – what if you are already in a state and you
press the same button? For example, let’s say the TV is on, and you press
the on button. Also, what’s the initial state? Figure 1.3 rectifies these
omissions.

Figure 1.3 has two innovations. There is an arrow to the off state marked
Power on. This line indicates the state the system enters when you first plug
it into the electricity supply. The second innovation in Figure 1.3 is that
each state has a loop back to itself; for example, if you are in the on state
and you press the on button, you remain in that state:

Figure 1.3 – The TV control with initialization

The state diagram shown in Figure 1.3 has both a logical error and an
ergonomic error. What happens if you are in the off state and press the on
button? If you are in the off state, pressing the on button (in this system) is
incorrect because you have to go to standby first. Figure 1.4 corrects this
error by dealing with incorrect inputs:
Figure 1.4 – The TV control with wrong button correction
Figure 1.4 now provides correct operations from any state and includes the
effect of pressing buttons that cause no change of state. But we still have
the ergonomic error – that is, it’s a correct design that behaves in a way that
many would consider poor. The standby state is a convenience that speeds
up operations. However, the user does not need to know about this state – it
should be invisible to the user.

Figure 1.5 demonstrates the final version of the controller. We’ve

eliminated a standby button, but not the standby state. When the user
presses the on button, the system goes directly to the on state. However,
when the user presses off when in the on state, the system goes to the
standby state. From the standby state, pressing the on button results in the
power on state, while pressing off results in the power off state. Note that
the same action (pressing off) can have different effects, depending on the
current state:
 Figure 1.5 – The TV control with a hidden standby state

We’ve labored with this example because the notion of FSMs is at the heart
of all digital systems. All digital systems, apart from the most trivial, move
from state to state, depending on the current input and past states. In a
digital computer, the change-of-state trigger is the system clock. A modern
computer operating at a clock speed of 4 GHz changes state every 0.25 x
10-9 s or every 0.25 ns. Light traveling at 300,000 km/s (186,000 mph)
moves about 7.5 cm or 3 inches during a clock cycle.
Traffic lights example
Let’s look at a second example of an FSM. A classic example of an FSM is
traffic lights at a crossroads. Consider an intersection with traffic moving
north-south or east-west. The traffic may move in only one direction at a
time. Assume that this is a system with a clock and a change of state is
permitted every minute:

Current Traffic in the Traffic in the Action to Be Next

State of North-South East-West Taken On the State of
the Lights Direction Direction Next Clock the
Lights

North- None None No traffic, no North-

south change south

North- None One or more East-west, East-west

south forces change

North- One or more None North-south, no North-

south change south

North- One or more One or more East-west, East-west

south forces change

East-west None None No traffic, no East-west

change
Current Traffic in the Traffic in the Action to Be Next
State of North-South East-West Taken On the State of
the Lights Direction Direction Next Clock the
Lights

East-west None One or more East-west, no East-west

change

East-west One or more None North-south, North-

forces change south

East-west One or more One or more North-south, North-

forces change south

Table 1.1 – Traffic lights sequence table

Suppose the traffic is currently flowing north-south. At the next clock, it

may either remain flowing north-south or the lights may change to allow
east-west traffic. Similarly, if traffic is flowing east-west, at the next clock,
it may either remain flowing east-west or the lights may change to permit
north-south traffic.

We can use Table 1.1 to describe this system. We have provided the current
state of the lights (direction of traffic flow), indicated whether any traffic
had been detected in either the north-south or east-west direction, the action
to be taken at the next clock, and the next state. The traffic rule is simple:
the lights remain in their current state unless there is pending traffic in the
other direction.
We can now convert this table into the FSM diagram shown in Figure 1.6.
Note that we have made the east-west state the power on state; this is an
arbitrary choice:

Figure 1.6 – A finite state machine for Table 1.1

What have we learned? The most important point is that a system is, at any
instant, in a particular state and that a transition to another state (or a
transition back to the current state) is made according to a defined set of
conditions. The FSM has several advantages, both as a teaching tool and a
design tool:

It uses a simple intuitive diagram to describe a system with discrete

states

The state transition diagram (if correct) provides a complete and

unambiguous way of describing a system

The FSM is also an abstract machine in the sense that it models a real
system, but we don’t have to worry about how the FSM is implemented
in real hardware or software

Any FSM can be implemented either in hardware or software; that is, if

you can define a state diagram on paper, you can build the circuit in
dedicated hardware or write the program to run on a general-purpose
computer

I have included a brief introduction to FSMs because they can be

considered a precursor to the digital computer. An FSM is designed to carry
out a specific task; this is built into its hardware. A computer has some of
the characteristics of an FSM but you can program the transitions between
states.

Solving a simple problem algorithmically

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
tuotteen, kaikkein edustavimmaksi Etelä-Ameriikan villi-ihmiseksi.
Hänen vieressään seisoi hänen herransa, apinamiesten kuningas.
Hän oli, kuten lordi John oli sanonut, professorimme jäljennös
kaikessa, vain sillä eroituksella, että väritys tässä mustan sijasta oli
punainen. Sama lyhyt, leveä haahmo, samat raskaat olkapäät, sama
käsivarsien eteenpäin riippuminen, sama tuuhea rinnalle lainehtiva
parta. Ainoa huomattava ero oli silmäkulmien yllä; apinamiehen
vierevä otsa ja matalana kaartuva pääkallo muodosti jyrkän
vastakohdan eurooppalaisen leveälle otsalle ja suurenmoiselle
pääkallolle. Muuten kuningas joka suhteessa oli professorin
hullunkurinen irvikuva.

Kaikki tämä, joka on vaatinut niin pitkän ajan tullakseen

kuvailluksi, selvisi minulle parina silmänräpäyksenä. Mutta meillä
olikin muuta mietittävää, sillä muudan jännittävä näytelmä oli juuri
käynnissä. Kaksi apinamiehistä oli tarttunut erääseen intiaaneista ja
raahasi häntä jyrkänteelle. Kuningas kohotti kätensä merkiksi. He
tarttuivat tuon onnettoman käsiin ja jalkoihin ja heilahuttivat häntä
pari kertaa edestakaisin tavattoman väkivaltaisesti. Kauhealla
vauhdilla lennättivät he nyt tuon kurjan raukan reunaman yli. Hän
ihan kohosi kaarena ilmaan ennenkun alkoi vajota. Kun hän katosi
näkyvistä, ryntäsi koko seurue, vartioita lukuunottamatta, jyrkänteen
reunalle, ja tuli syvä hiljaisuus, jonka seuraavana hetkenä keskeytti
hurjan ihastuksen kiljunta. He juoksivat kehässä ja kieputtivat pitkiä
karvaisia käsiään ilmassa mylvien riemusta. Sitten he taas
vetäytyivät reunalta etäämmälle, asettautuivat riviin ja odottivat
seuraavaa uhria.

Tällä kertaa oli Summerleen vuoro. Kaksi hänen vartioistaan tarttui

hänen ranteisiinsa ja raastoi hänet julman väkivaltaisesti ylänteen
äärelle. Hänen hontelo ruumiinsa ja pitkät säärensä sätkyttelivät ja
ponnistelivat vastaan, aivankuin hän olisi ollut kananpoika, jota
vedetään ulos häkistä. Challenger oli kääntynyt kuninkaan puoleen ja
mielettömänä väänteli käsiänsä. Hän kerjäsi, pyysi ja rukoili
toverinsa hengen puolesta. Apinamies työnsi hänet töykeästi luotaan
ja puristi päätänsä. Se oli hänen viimeinen tietoinen liikkeensä tässä
maailmassa. Lordi Johnin pyssy pamahti, ja kuningas vaipui maahan
punaisena, matelevana massana.

"Ammu, poikaseni, ammu!" huusi toverini.

Arkipäiväisimmänkin ihmisen sielussa on ihmeellisiä punaisia

onkaloita. Minä olen luonteeltani hellämielinen ja monasti ovat
silmäni kostuneet, kun olen kuullut haavoittuneen koiran ulvovan.
Mutta nyt minut valtasi verenhimo. Minä olin hypähtänyt pystyyn ja
tyhjensin ensin toisen pyssyn, sitten toisen, latasin ja ammuin
uudelleen ja tuossa touhussani kiljuin ja huusin murhaamisintoa
puhkuen. Me kaksi saimme aikaan hirmuisen hävityksen neljällä
pyssyllämme. Molemmat Summerleeta hallinneet vartiat olivat
kaatuneet ja itse hän horjui sinne tänne kuin päihtynyt,
hämmästyksessään voimatta käsittää, että hän taas oli vapaa.
Apinamiesten tiheät joukot juoksivat puoleen ja toiseen, ihmetellen,
mistä tämä hävityksen kauhistus tuli ja mitä se mahtoi merkitä. He
huojuivat, liikehtivät, kirkuivat ja rohistuivat kaatuneitten kasaan.
Äkillisen päähänpiston saaneina ryntäsivät he sitten kiljuvana
laumana puihin suojaa hakemaan, jättäen tantereelle suuren joukon
surmattuja tovereitaan. Vangit olivat nyt yksinään jääneet kentän
keskelle.

Challengerin nopeasti toimivat aivot olivat käsittäneet tilanteen

oikein. Hän tarttui hämmentyneen Summerleen käsivarteen ja
molemmat juoksivat meitä kohden. Kaksi vartioista yritti liikata
jäljessä, mutta lordi Johnin kuulat kaasivat heidät. Me kiiruhdimme
ystäviämme vastaan ja pistimme heidän kummankin käteen ladatun
pyssyn. Mutta Summerleen voimat olivat lopussa. Hän töintuskin
jaksoi hoiperrella eteenpäin. Apinamiehet alkoivat jo tointua
tyrmistyksestään. Niitä tuli esiin pensaista aikeissa sulkea meidän
paluutiemme. Challenger ja minä vedimme Summerleeta
mukanamme ja tuimme häntä kumpikin puoleltamme, lordi Johnin
turvatessa paluumatkamme, ampumalla kerta kerran perästä
pensaikoista pilkisteleviä ilkeästi irvisteleviä päitä. Englannin
peninkulman matkan nuo räkättävät pedot olivat kintereillämme.
Mutta silloin taukosi vaino, sillä alettiin tuntea meidän voimamme
eikä tahdottu pitemmälti antautua varmasti tapaavan pyssyn
uhreiksi. Kun me vihdoin olimme päässeet leiriimme, katsoimme me
ympärillemme ja huomasimme olevamme yksinämme.

Niin me luulimme, — mutta erehdyimme. Tuskin olimme sulkeneet

orjantappuraveräjämme ja puristaneet toistemme käsiä sekä
heittäytyneet pitkäksemme kuulimme me jalkojen töminää ja heti
senjälkeen hiljaista uikutusta oven ulkopuolelta. Lordi John ryntäsi
esiin pyssy kädessä ja aukaisi veräjän. Siinä nyt nuo neljä
henkiinjäänyttä pientä intiaania makasivat edessämme, pelosta
vavisten, mutta samalla rukoillen meiltä suojelusta. Ilmehikkäällä
kädenliikkeellä eräs heistä osoitti ympäröiviä metsiä, tarkoittaen, että
ne olivat täynnä vaaroja. Senjälkeen lankesi hän lordi John Roxtonin
eteen, kietoi kätensä hänen jalkojensa ympärille ja painoi kasvonsa
niitä vastaan.

"Kas nyt tulimmaista", huudahti päällikkömme ja aivan hämillään

kierteli viiksiänsä, "mitä merkillistä me teemme näille ihmisille.
Nouseppas nyt, ukkoriepu, äläkä hankaa kasvojasi saappaitani
vasten."
 Summerlee istui jo täyttämässä vanhaa piippuansa tupakalla.

"Meidän on vietävä heidät turvaan", sanoi hän. "Te olette

temmaisseet meidät muut kuoleman kidasta. Kunniani kautta, se ei
ollut huonosti tehty!"

"Aivan erinomaista!" sanoi Challenger. "Aivan erinomaista! Emme

ainoastaan me yksilöinä, vaan koko Euroopan tiede on teille tästä
kiitollisuuden velassa. Minä en epäile sanoa, että professori
Summerleen ja minun kuolema olisi aiheuttanut suuren aukon
nykyaikaisen eläintieteen historiaan. Teidän nuori ystävänne ja te
itse olette tehneet erinomaisen työn."

Hän katsoi meihin, tutun isällisen hymyn kuvastuessa kirkkaana

hänen kasvoillaan, mutta kyllä Euroopan tiede vaan olisi
hämmästynyt, jos se olisi nähnyt valitsemansa suosikin,
tulevaisuutensa toivon takkuisille hiuksineen, paljaine rintoineen ja
riekaleisine vaatteineen. Suuri läkkirasia oli hänen polviensa välissä
ja hyppysissään oli hänellä iso kappale austraalialaista lampaanlihaa.
Intiaani katsoi häneen, mutta huudahti äkkiä, kumartui syvälle ja
turvaa etsien takertui lordi Johnin jalkaan.

"Älä pelkää, poikaseni", sanoi päällikkö ja taputti edessään olevaa

takkuista päätä. "Hän ei rohkene katsella teitä, Challenger, ja, totta
totisesti, siinä ei mitään kummaa. No noh, rauhoituhan nyt, mies
parka, hän on ihminen niinkuin me muutkin."

"Mutta hyvä sir!" huudahti professori.

"On teidän onnenne, Challenger, että te olette vähän muista

poikkeava. Jos ette olisi ollut niin kuninkaan näköinen, niin —"
 "Kunniani kautta, lordi Roxton, te otatte kovin suuria vapauksia."

"Vaan tämä on totta."

"Pyydän teitä, sir, siirtymään toiseen aineeseen. Teidän

huomautuksenne eivät kuulu asiaan ja ovat aivan käsittämättömiä.
Keskustelun alaisena ollut kysymyshän oli tämä: Mitä teemme näille
intiaaneille? Parastahan olisi viedä heidät kotiin, kun vaan
tietäisimme, missä he asuvat."

"Siitä kyllä on meillä tieto", minä keskeytin. "He asuvat

Keskusjärven tuollapuolella luolissa."

"Tämä nuori ystävämme tietää missä he asuvat. Sinne on varmaan

pitkä matka täältä."

"Ainakin kaksikymmentä peninkulmaa."

Summerlee päästi valitushuudon:

"Minä ainakaan en jaksa kävellä sinne. Minusta tuntuu kuin vielä

kuulisin noiden petojen narskuttavan jäljessämme."

Kun hän sanoi tämän, kuulimme me todellakin kaukaa metsän

kätköpaikoista apinamiesten räkättävää kirkunaa. Intiaanit alkoivat
taas hiljaa uikuttaa peloissaan.

"Meidän täytyy lähteä matkaan ja reippaasti sittenkin!" sanoi lordi

John Roxton. "Te, nuori ystävä, tahtonette ystävällisesti auttaa
Summerleeta. Intiaanit saavat kantaa varastoa. Kas niin, tulkaa nyt,
ennenkun he näkevät meidät."
 Vähemmässä kuin puolessa tunnissa olimme ehtineet pensaikossa
olevaan pakopaikkaamme ja ryömineet sinne. Koko päivän me
kuulimme apinamiesten kiukkuisia huutoja siltä taholta, missä
meidän leirimme oli, mutta kukaan heistä ei tullut meidän
luoksemme, ja väsyneet pakolaiset, sekä valkeat että punaiset,
lepäsivät pitkään syvään uneen vaipuneina. Itse olin nukahtanut
illalla sikeästi, kun joku ravisti käsivarttani, ja näin Challengerin
polvistuneena vierelläni.

"Tehän pidätte päiväkirjaa kaikesta, mitä matkalla tapahtuu, ja

tarkoituksenne on julkaista se vast'edes, mr Malone?" sanoi hän
hyvin vakavasti.

"Minä olen matkalla yksinomaan sanomalehtimiehenä", vastasin.

"Aivan oikein. Te kai kuulitte lordi John Roxtonin lausuvan

muutamia hyvin epäonnistuneita huomautuksia, jotka näköjään
viittailivat siihen, että löytyisi jotain — jotain yhtäläisyyttä —"

"Kyllä, minä kuulin."

"Minun ei tarvitse sanoa, että jos jotain sellaista tulisi julkisuuteen

— jos tapahtumain kuvauksessanne ilmenisi jotakin tuontapaista
pilaa, panisin sen hyvin pahakseni."

"Aion ehdottomasti pysytellä totuudessa."

"Lordi Johnin huomautukset ovat välistä sangen haaveellisia, ja

hän voi selvittää kaikkein mahdottomimmalla tavalla sen
kunnioituksen, jota alhaisimmat rodut aina osoittavat arvokkuutta ja
luonnetta kohtaan. Ymmärrättekö tarkoitukseni?"

"Täydellisesti."
 "Luotan teidän tunnollisuuteenne." Pitkän vaitiolon jälkeen hän
lisäsi: "Tuo kuningas oli todellakin aivan erikoinen ilmiö — varsin
kaunis ja älykäs henkilö. Eikö teidänkin mielestänne?"

"Sangen merkillinen ilmiö", sanoin minä.

Ja keventynein mielin professori uudelleen nukahti.

NELJÄSTOISTA LUKU

"Ne saavutukset olivat todellisia."

Me olimme luulleet, että vainoojamme, apinamiehet, eivät tienneet

meidän piilopaikastamme mitään, mutta tulimme pian huomaamaan
että olimme erehtyneet. Metsässä ei kuulunut risahdustakaan, ei
yksikään lehti värähtänyt. Mutta meidän olisi pitänyt ottaa oppia
ensimäisestä kokemuksestamme ja muistaa, kuinka viekkaasti ja
sitkeästi nuo olennot voivat vartioida ja väijyä aina sopivan hetken
koittoon asti. Minä en voi joutua lähemmäksi kuolemaa, kuin olin
tuona aamuna, tulkoon osakseni elämässäni kohtaloita millaisia
tahansa. Mutta kerronpa järjestyksessä kuinka kaikki kävi.

Kaikki me heräsimme väsyneinä ja voimattomina eilispäivän

kauheitten mielenliikutusten ja riittämättömän ravinnon
vaikutuksesta. Summerlee oli edelleen niin heikko, että hän tuskin
pysyi jaloillaan, mutta tuossa vanhassa miehessä oli annos vihaista
tuikeutta, joka ei suostunut tunnustamaan minkäänlaista
lamautumista. Yhteisen neuvottelun jälkeen me päätimme vielä pari
tuntia pysyä paikallamme, syödä hyvin ansaitsemamme aamiaisen ja
sitten lähteä vaeltamaan Keskusjärven ympäri ylätasangon toiseen
laitaan noille luolille, joissa minun havaintojeni mukaan intiaanit
asuivat. Olimme varmat siitä, että meidän vapauttamaimme
intiaanien suositus takaisi meille heidän tovereittensakin lämpimän
vastaanoton. Sitten me työmme tehtyämme ja tultuamme yhä
paremmin tuntemaan Maple Whiten Maata keskittäisimme kaikki
ajatuksemme tuohon elämällemme niin tärkeään ongelmaan, miten
pääsisimme pakenemaan ja palaamaan kotia. Itsensä Challengerin
oli tunnustaminen, että olimme täyttäneet tehtävämme ja että
ensimäinen velvollisuutemme oli saattaa sivistyneelle maailmalle
tieto tekemistämme hämmästyttävistä löydöistä.

Me voimme nyt lähemmin tarkastella noita pelastamiamme

intiaaneja. He olivat pienikasvuisia, jänteviä, notkeita ja hartevia,
heillä oli sileä musta tukka, joka oli nahkapaulalla sidottu niskaan ja
heidän lantioverhonsa olivat niinikään nahkaiset. Heidän
kasvonpiirteensä olivat tasaiset, hyvinmuodostuneet ja
hyvänluontoiset. Heidän korvanipukkansa, jotka nyt roikkuivat
reveltyinä ja verisinä, todistivat, että niihin oli kiinnitetty koristuksia,
jotka apinamiehet nyt olivat ryöstäneet. Heidän puheensa, jota me
emme ymmärtäneet, sujui virtanaan heidän keskustellessaan
keskenään, ja kun he osoittivat toisiaan ja kerran toisensa jälkeen
toistivat sanan "Accala", ymmärsimme me, että tämä oli heidän
kansansa nimi. Toisinaan pelko ja viha vääristivät heidän kasvonsa ja
he puristivat nyrkkejänsä kohti ympäröiviä metsiä ja huusivat:
"Doda! Doda!", joka luultavasti oli heidän vihollistensa nimi.

"Mikä on mielipiteenne heistä, Challenger?" kysyi lordi John.

"Päivänselvää on ainakin, että tuo pikku vekkuli, jonka otsalta
hiukset ovat ajellut, on muita arvokkaampi." Tosiaan oli ilmeistä, että
tuo mies erosi toisista, eivätkä he koskaan rohjenneetkaan puhua
hänelle osoittamatta syvää kunnioitusta. Hän näytti olevan nuorin
heistä ja kuitenkin hän oli niin ylpeä ja ylhäinen, että kun Challerger
laski suuren kätensä hänen päänsä päälle, vavahti hän kuin hevonen
kannustettaessa, hänen tummat silmänsä salamoivat ja hän vetäytyi
jonkun matkan päähän professorista, Laskien käden rinnallensa hän
arvokkaasti lausui tämän jälkeen useita kertoja sanan "Maretas".
Professori ei ollut milläänkään vaan tarttui lähintä intiaania
olkapäähän ja alkoi pitää hänestä esitelmää, aivankuin hän olisi ollut
spriihin pantu esine luentosalissa.

"Tämä kansakunta", sanoi hän korkealla äänellä, "tutkittakoon sen

pääkallon muotoa, kasvojen kulmaa tai muita tunnuksia, ei ole
suinkaan alhaisasteinen, päinvastoin meidän on asetettava se
huomattavasti korkeammalle tasolle kuin kaikki tähän asti tuntemani
etelä-ameriikkalaiset heimot. On mahdotonta selittää, kuinka
tuollainen rotu olisi voinut täällä kehittyä. Muuten on olemassa
sellainen juopa apinaihmistenkin ja tällä ylätasangolla vielä elävien
primitiivisten eläinten välillä, että ei voi olettaa heidänkään täällä
voineen kehittyä."

"Miten kummalla he sitten ovat tänne joutuneet?" kysyi lordi John

Roxton.

"Sitä kysymystä tullaan varmasti innokkaasti pohtimaan kaikissa

Euroopan ja Ameriikan tieteellisissä seuroissa", vastasi professori.
"Minun tulkintani, minkä arvoinen se sitten lieneekin" — hän pöyhisti
rintaansa tavattomasti ja katseli ympärilleen ärsyttävän kopeasti
sanoessaan viimeiset sanat — "on sellainen, että kehitys on jatkunut
tälle maalle omituisten ehtojen vallitessa aina luurankoisten tasolle
saakka ja että vanhat lajit ovat säilyneet ja eläneet yhdessä
uudempien kanssa. Me löydämme täältä esim. niin nykyaikaisia
eläimiä kuin tapiirin — jolla on kunnioitettavan pitkä sukuluettelo —,
suuren hirven ja muurahaisnieliäisen yhdessä jurakauden
matelijalajien kanssa. Tämähän on ilmeistä. Ja nyt me tapaamme
apinaihmisen ja intiaanin. Mitä sanookaan tiede heidän
ilmaantumisestaan? Minä voin selvitykseksi esittää vain ulkoakäsin
tapahtuneen maahantulon. On luultavaa, että Etelä-Ameriikassa on
elänyt ihmisenmuotoinen apina ja että se ammoisina aikoina on
löytänyt tiensä tälle paikalle sekä kehittynyt täällä kohtaamiksemme
olennoiksi, joista muutamat" — tässä hän loi silmänsä minuun —
"ovat ulkomuotonsa ja ruumiinrakenteensa puolesta siksi edistyneitä,
että jos niillä olisi vastaava määrä älyllisyyttä, ne olisivat — en epäile
sitä sanoa — kunniaksi mille nykyään elävälle rodulle tahansa. Mitä
intiaaneihin tulee, niin päättelen minä niiden olevan viimeisiä
alhaalta tulleita vaeltajia. Nälänhädän ahdistamina tai vainottuina he
ovat paenneet tänne korkealle. Kohdattuaan täällä villipetoja,
pakenivat he noihin nuoren ystävämme kuvailemiin luoliin, mutta he
ovat saaneet olemassaolostaan taistella kovaa kamppailua
villipetojen ja ennen muita apinaihmisten kanssa, jotka ovat pitäneet
heitä tungettelijoina ja sotineet heitä vastaan säälimättömästi ja
suuremmille eläimille tuntemattomalla viekkaudella. Tästä myös
selviää, että intiaanien luku on sangen rajoitettu. No niin, hyvät
herrat, olenko tulkinnut arvoituksen oikein vai löytyykö ehkä vielä
joku hämärä kohta?"

Professori Summerlee oli niin perin heikko, että hän ei jaksanut

riidellä, mutta hän kiivaasti pudisti päätänsä osoittaakseen
omaavansa aivan toisen mielipiteen. Lordi John pyyhkäisi ohutta
tukkaansa ja teki tiettäväksi, ettei hän voinut ryhtyä mihinkään
kiistaan, kun häneltä puuttui siihen edellytykset. Mitä minuun tulee,
siirsin minä tapani mukaan keskustelun aivan jokapäiväisille ja
käytännöllisille aloille, huomauttamalla, että yksi intiaaneista oli
kadoksissa.
 "Hän on mennyt noutamaan vettä", sanoi lordi John. "Me
annoimme hänelle tyhjän läkkirasian ja hän lähti niine hyvineen."

"Vanhalle leirillekö?" minä kysäsin.

"Ei, vaan tuolle puitten välissä olevalle purolle. Sinne on

korkeintaan parisataa kyynärää. Miten kauhean kauan hän viipyy."

"Minä lähden ottamaan selvää hänestä", sanoin minä. Otin pyssyni

ja aloin astella puroa kohden jättäen ystäväni valmistamaan
vaatimatonta aamiaistamme. Teistä ehkä tuntuu että menettelin
varomattomasti edes täksi pieneksi ajaksi jättäessäni oivallisen
suojapaikkamme, mutta teidän täytyy muistaa, että me olimme
monen peninkulman päässä apinakaupungista, että, sikäli kuin silloin
tiesimme, apinamiehet eivät olleet keksineet piilopaikkaamme ja että
minä en missään tapauksessa peljännyt heitä kun minulla oli pyssy
kädessäni. Minä en vielä ollut oppinut tuntemaan heidän
viekkauttaan ja voimaansa.

Kuulin puron lorisevan vähän matkan päässä, mutta sen ja minun

välillä oli tiheikkönä kasvavia pensaita ja puita. Aioin juuri raivata
tieni niitten halki kohtaan, joka oli tovereitteni näköpiirin
ulkopuolella, kun erään puun alla vesakossa näin jotakin punaista.
Kun tulin lähemmäksi kauhistuin nähdessäni siinä kaipaamani
intiaanin kuolleena. Hän virui kyljellään polvet koukussa ja pää
eriskummallisella tavalla vääntyneenä, niin että näytti siltä kuin hän
olisi katsellut oman olkapäänsä ylitse. Minä päästin kirkaisun
ilmoittaakseni ystävilleni, että jotain oli hullusti, riensin paikalle ja
kumarruin katsomaan kuollutta. Suojelusenkelini oli varmaan silloin
vierelläni, sillä jonkunlainen pelontapainen vaisto tai mahdollisesti
joku lehtien kahahdus sai minut katsomaan ylös. Puitten lehvät
ulottuivat melkein minun päähäni asti, ja niitten lomista ojentautui
hitaasti kaksi pitkää väkevää punakarvaista kättä. Vain silmänräpäys
ja nuo suuret, luihut kädet olisivat kiertyneet kaulaani. Minä
hypähdin taaksepäin, mutta vaikka liikkeeni olivat nopsat, olivat nuo
kädet vieläkin nopsemmat. Äkillisen hyppyni takia niiden kohtalokas
ote tosin jäi saamatta mutta toinen niistä tarttui niskaani, toinen
kasvoihini. Minä kohotin molemmat käteni suojellakseni kurkkuani,
mutta seuraavana hetkenä oli suuri kämmen lipunut kasvoilleni ja
levittäytynyt siihen. Minä melkein kohosin maasta ja tunsin
sietämätöntä painetta, joka pakotti pääni yhä enemmän ja enemmän
takakenoon, kunnes niskan pingoittuminen tuli suuremmaksi, kuin
mitä voin kestää. Olin pyörtymäisilläni, mutta kiskoin kuitenkin kaikin
voimin apinaihmisen kättä, saadakseni sen irti leuastani.
Kohottaessani katseeni näin kauheat kasvot kylmine, vaaleansinisine
silmineen, jotka katsoivat omiini. Noissa hirveissä silmissä oli jotakin
hypnoottista. En jaksanut kauemmin tehdä vastarintaa. Kun peto
tunsi, että minä hänen otteessaan lamauduin, välkkyi pari suden
hampaita ja peljättävä suu vetäytyi hymyyn, leuan ote tuli
lujemmaksi ja sitä painettiin yhä enemmän ylös- ja taapäin. Kevyt,
opaalinvärinen sumu laskeutui silmieni eteen ja oli kuin pienet
hopeakellot olisivat soineet korvissani. Kumeasti ja kaukaa kuului
pyssynlaukaus ja minulla oli jonkunlainen käsitys siitä että pudota
mätkähdin maahan ja jäin siihen tiedottomana ja liikkumattomana.

Tullessani tajuihini makasin selälläni nurmella pensastossa

olevassa piilopaikassamme. Joku oli tuonut purosta vettä ja lordi
John Roxton kostutteli kasvojani, professorien huomattavasti
levottomina koettaessa pitää päätäni pystyssä. Hetken aikaa pilkisteli
esiin ihminen noitten tieteellisten naamioitten takaa. Pikemmin
säikähdys kuin mikään suoranainen vahinko oli aiheuttanut
pyörtymiseni, ja puolen tunnin perästä, huolimatta särkevästä
päästäni ja kankeasta niskastani, minä taas olin pystyssä valmiina
ottamaan vastaan mitä tahansa.

"Teidän henkenne oli hiuskarvan varassa", sanoi lordi John. "Kun

minä kuulin teidän huutonne ja näin päänne puolittain vääntyneenä
sekä koipenne ilmassa sätkyttelevän, luulin minä, että seurueemme
oli tullut yhtä henkeä pienemmäksi. Minä kiireessä ampua paukautin
petoa kohti, mutta hän joka tapauksessa päästi teidät käsistään ja
katosi kuin nuoli. Totta totisesti, toivoisinpa, että minulla olisi
viisikymmentä pyssyillä asestettua miestä! Silloin minä tekisin lopun
koko tuosta inhoittavasta roskaväestä ja jättäisin tämän maan
hiukan siistimmäksi kuin mikä se oli tullessamme tänne."

Oli siis aivan ilmeistä, että apinaihmiset olivat jollain tavalla

keksineet meidän piilopaikkamme ja että meitä vartioitiin joka
taholta. Meidän ei suuresti tarvinnut peljätä heitä päivän aikana,
mutta pimeän tultua he luultavasti ryntäisivät kimppuumme, niin että
oli parasta koettaa mahdollisimman pian päästä pois heidän
läheisyydestään. Kolmella puolellamme oli tiheää metsää ja siellä he
voivat väijyä meitä. Mutta neljännellä puolella — sillä joka vietti
järveä kohti — kasvoi parhaastaan vain matalaa pensaikkoa ja joku
harva puu, joiden väliin siellä täällä jäi aivan avoimia kohtia. Juuri
tuota tietä minä olin kulkenut yksinäisellä retkelläni ja se vei suoraan
intiaaniluolille. Kaikkien mahdollisten syitten perustalla meidän oli
valittava tämä suunta.

Vaikealta tuntui meistä vain vanhan leirimme jättäminen, ei

ainoastaan sinne jääneitten varastojen takia, vaan vielä enemmän
sentähden, että meidän näin ollen täytyi luopua yhteydestä Zambon
kanssa, joka oli ainoa meitä muuhun maailmaan yhdistävä rengas.
Meillä oli tosin riittävä määrä patruunia ja kaikki pyssymme, niin että
me ainakin jonkun aikaa voisimme tulla toimeen omin neuvoin, ja
sitäpaitsi me toivoimme voivamme pian palata ja jälleen päästä
yhteyteen neekerin kanssa. Hän oli varmasti luvannut pysyä
paikoillaan ja me emme epäilleet, etteikö hän pitäisi sanaansa.

Varahin iltapäivällä me lähdimme taipaleelle, Nuori ylimys kulki

ensimäisenä tietä näyttäen, mutta hän jyrkästi kieltäytyi kantamasta
mitään kuormaa. Heti hänen jäljessään astuivat molemmat
henkiinjääneet intiaanit, meidän vähäiset kompeemme selässään.

Me neljä valkoista miestä muodostimme jälkijoukon ja ladatuin

pyssyin me kuljimme valmiina ampumaan. Lähtiessämme matkaan
kuului takanamme olevista tiheistä, synkistä metsistä äkkinäinen
kiljunta, joka voi merkitä pakomme herättämää raivoa tai pilkkaavaa
halveksumista. Katsoessamme taaksemme näimme vain puitten
tiheät lehvät, mutta tuo pitkällinen ulvonta puhui niiden suojassa
vaanivien vihollistemme määrättömästä paljoudesta. Me emme
kuitenkaan huomanneet mitään vainoamisaikeita ja pian olimme
tulleet tasaiselle kentälle ja siis heidän valtansa ulkopuolelle.

Kulkiessani siinä meistä neljästä viimeisenä, en voinut olla

hymyilemättä, katsellessani omituisen näköisiä tovereitani. Oliko tuo
komeutta rakastava lordi John Roxton, joka kerran oli istunut
Albanyssa persialaisten mattojen ja kallisarvoisten taulujen keskellä
värillisten lamppujen ruusunhohteisessa valaistuksessa? Ja oliko tuo
sama valtavan vaikutuksen tekevä professori, joka oli pöyhistellyt
suuren mahonkisen kirjoituspöytänsä takana kirjastossaan Enmore
Parkissa? Ja lopuksi oliko tämä sama juhlallinen ja ryhdikäs herra,
joka oli käyttänyt puheenvuoroa kokouksessa Zoologisella laitoksella?
Kolme kaikkein resuisinta souvaria Surreyn kylätiellä ei olisi voinut
olla näitä pahemman näköiset. Me olimme tosin olleet ylätasangolla
vasta viikon päivät, mutta meidän varavaatteemme olivat alhaalla
leirissä ja tämä viikko oli ollut meille kaikille kovin vaikea —
vähimmin vaikea kuitenkin minulle, joka en ollut joutunut
apinaihmisten käsiteltäväksi. Kaikki kolme ystävääni olivat
kadottaneet päähineensä ja olivat sen tilalle sitoneet nenäliinoja,
heidän vaatteensa roikkuivat riepuina, ja heidän ajamattomat,
likaiset kasvonsa olivat muuttuneet melkein tuntemattomiksi. Sekä
Summerlee että Challenger ontuivat aika lailla, ja minä puolestani
olin vielä niin väsynyt aamullisesta kauhukokemuksestani, että
vaivoin jaksoin laahustaa eteenpäin, ja kaulani oli kankea kuin tukki
tuon murhaintoisen pedon puristuksen jäljiltä. Me olimme todellakin
surullinen seurue ja minua ei lainkaan hämmästyttänyt
huomatessani, että intiaanimme silloin tällöin kääntyivät meitä
katselemaan kauhun ja hämmästyksen kuvastuessa heidän
kasvoillaan.

Illan suussa me saavuimme järven rannalle ja päästyämme

pensaikosta kirkkaan vedenkalvon näkyviin, päästivät intiaanimme
äänekkään ilokirkaisun ja osoittelivat innokkaasti järvelle. Ja meitä
kohtasi todellakin ihmeellinen näky. Peilikirkkaalla järvellä kiiti
kokonainen suuri laivasto kanootteja meidän rantaamme kohti. Ne
olivat usean peninkulman päässä, kun me ensiksi ne huomasimme,
mutta ne lähestyivät sangen nopeaan, niin että soutajat pian voivat
eroittaa keitä me rannalla seisojat olimme. Samassa he päästivät
kaikuvan riemuhuudon, ja me näimme heidän nousevan teljoilta ja
hurjasti heiluttavan keihäitä ja airoja. Mutta sitten he taas kävivät
käsiksi työhönsä, lipuivat lentäen meitä vielä erottavan vesimatkan
yli ja ryntäsivät meidän luoksemme, heittäytyen voimallisin
tervehdyshuudoin nuoren ylimyksen jalkoihin. Lopulta muudan
heistä, vanhahko mies, jolla oli suurilla loistavilla lasihelmillä
koristetut kaula- ja rannerenkaat ja mustatäpläinen,
merenpähkinänvärinen kaunis talja harteille heitettynä, kiiruhti esiin
ja syleili pelastamaamme nuorukaista. Hän katsoi sitten meihin ja
teki muutamia kysymyksiä, jonka jälkeen hän hyvin arvokkaasti
lähestyi meitä ja syleili meistä kutakin vuorotellen. Hänen käskystään
heittäytyi koko heimo kasvoilleen maahan osoittaakseen meille
kunnioitustaan. Minä puolestani tunsin tulevani ujoksi ja hämilleni
näin nöyrähenkisen palvomisen esineeksi jouduttuni ja samoja
tunteita voin lukea Roxtonin ja Summerleen kasvonpiirteistä, mutta
Challenger oikein lekotteli ja levittäytyi kuin kukka päivänpaisteessa.

"Tosin tuo on kehittymätöntä kansakuntaa", sanoi hän ja siveli

partaansa heitä katsellessaan, "mutta heidän käyttäytymistapansa
korkeammalla asteella olevia henkilöitä kohtaan kelpaisi meidän
edistyneemmille eurooppalaisillemme esikuvaksi. Luonnonihmisen
vaistot ovat ihmeellisen välittömät."

Oli ilmeistä, että alkuasukkaat olivat sotaretkeltä, sillä kullakin

intiaanilla oli keihäs, luulla terästetty pitkä bamburuoko, ja
eräänlainen kivinen nuija tai taistelukirves, joka oli kiinnitetty
vyötäröille. Synkät, kiukkuiset katseet, joita he loivat meidän juuri
jättämäämme metsään, ja heidän alituinen "Doda"-sanan
toistamisensa todistivat selvästi, että he olivat muodostaneet
apuretkikunnan ja lähteneet matkaan pelastaakseen vanhan
ylimyksen pojan tai kostaakseen hänen kuolemansa, sillä kaikesta
voi päättää tuon nuoren miehen siksi. Koko heimo ryhtyi nyt
neuvottelemaan istuutuen ympyrään; me taas otimme paikkamme
lähistölle asettautuen eräälle basalttimöhkäleelle ja seurasimme
sieltä keskustelujen kehitystä. Kaksi tai kolme soturia puhui ja
lopuksi meidän nuori ystävämme piti voimallisen juhlapuheen, jota
hän säesti niin puhuvilla kasvonilmeillä ja liikkeillä, että me
ymmärsimme kaikki, aivankuin olisimme osanneet hänen kieltänsä.
 "Mitä hyödyttää palata?" hän sanoi. "Ennemmin tai myöhemmin
sen kuitenkin täytyy tapahtua. Teidän toverinne ovat tapetut. Mitä
siitä vaikka minä olenkin onnellisesti palannut? Toiset ovat kuitenkin
saaneet surmansa. Meillä ei koskaan ole minkäänlaista turvallisuutta.
Nyt me olemme kokoontuneet ja valmiina." Ja sitten hän osoitti
meitä. "Nuo muukalaiset ovat meidän ystäviämme. He ovat suuria
taistelusankareita ja vihaavat apinaihmisiä yhtä kiihkeästi kuin
mekin. He hallitsevat" — tässä hän viittasi taivasta kohden — "he
hallitsevat ukkosta ja salamaa. Koska muulloin meillä on tarjona
tällainen etu? Rynnätkäämme heidän kimppuunsa ja joko
kuolkaamme nyt tai vastedes eläkäämme turvallisesti. Kuinka
muuten häpeämättä voisimme palata naistemme luo?"

Nuo pienet punanahkaiset soturit kuuntelivat tarkasti puhujan

sanoja ja hänen lopetettuaan suosionhuudot puhkesivat esiin ja
miehet heiluttelivat alkuperäisiä aseitaan ilmassa. Vanha ylimys astui
meidän luoksemme ja teki meille muutamia kysymyksiä osoittaen
metsiin päin. Roxton antoi hänelle merkin, että hän odottaisi
vastausta, ja kääntyi sitten meidän puoleemme.

"Teidän asianne on päättää miten menettelette", sanoi hän.

"Minulla puolestani on vielä hanhi kynittävänä tuon apinakansan
kanssa, ja jos juttu päättyisi siten, että me kerta kaikkiaan
lopettaisimme heidän olemassaolonsa, niin eipä taitaisi olla
maaemolla siitä suurta surua. Minä lähden noitten pikku vekkulien
matkaan enkä totisesti aio jättää heitä pulaan. Mitä te sanotte, nuori
mies?"

"Tietysti tulen mukaan."

"Ja te, Challenger?"

 "Kaikella muotoa aion avustaa."

"Entä te, Summerlee?"

"Minusta tuntuu siltä, että me sangen huomattavasti poikkeamme

tämän retkikunnan tarkoitusperistä, lordi John. Minä vakuutan teille,
että jättäessäni professorinpaikkani Lontoossa ei silmämääränäni
ollut lähteä villijoukon etunenässä sotaretkelle ihmisiä muistuttavien
apinoitten siirtokuntaa vastaan."

"Näin ihmeellisesti voi kuitenkin joskus käydä", sanoi Roxton

hymyillen. "Nyt on sitäpaitsi juuri siitä kysymys, ja mikä on teidän
päätöksenne?"

"Tämä on sangen epäiltävä yritys", sanoi Summerlee tapansa

mukaan taipuisana kysymysten perinpohjaiseen pohtimiseen, "mutta
jos te kaikin annatte suostumuksenne, en ymmärrä, kuinka yksinäni
voisin jäädä tähän paikoilleni."

"Asia on siis ratkaistu", sanoi Roxton, jonka jälkeen hän kääntyi

ylimyksen puoleen ja löi kädellään pyssyänsä.

Vanhus puristi meidän käsiämme intiaanien riemuitessa ja

huutaessa kovemmin kuin ennen koskaan. Oli liian myöhäistä ryhtyä
samana iltana rynnäkköön, ja siksi intiaanit asettautuivat nopeasti
viritetyn nuotion ympärille. Kaikilla puolilla alkoivat nyt heidän
tulensa välkkyä ja savuta. Muutamat heistä, oltuaan hetken aikaa
poissa, palasivat ajaen edellään suurta iquanodonia. Samoin kuin
muilla oli tälläkin kyljessään suuri asfalttiläikkä, ja vasta nähtyämme
erään alkuasukkaista nousevan ja omistajan ilmein antavan
suostumuksensa eläimen teurastamiseen, tajusimme me vihdoinkin,
että nämä tavattoman suuret eläimet olivat nautakarjan tapaan
yksityisomaisuutta, ja nuo meille niin paljon päänvaivaa tuottaneet
merkit olivatkin omistajain leimoja. Kun ne olivat avuttomia, hitaita ja
ruohoasyöviä eläimiä, joilla oli tavattoman suuret jäsenet mutta
perin pienet aivot, voi niitä lapsi paimentaa ja ajaa. Muutaman
hetken perästä tuo suunnaton eläin oli teurastettu ja sen kimpaleita
riippui kymmenisellä leiritulella yhdessä suurten suomuisten
ganoidikalojen kanssa, jotka keihäillä seivästämällä oli pyydystetty
järvestä.

Summerlee oli paneutunut nukkumaan hiekalle, mutta me muut

kuljeskelimme järven rantamalla koettaen saada lisää tietoja tästä
ihmeellisestä maasta. Kaksi kertaa me tapasimme sinisiä
savikuoppia, jollaisia olimme nähneet pterodaktylien rimmellä. Ne
olivat vanhoja vulkanisia ilmareikiä ja jostain syystä ne herättivät
Roxtonin suurta mielenkiintoa. Challengerin mieltä taas erikoisesti
kiinnitti kuohuva, pulpahteleva mutalähde, jonka pinnalle joku
kummallinen kaasu muodosti suuria, halkeilevia rakkuloita. Hän pisti
lähteeseen onton putken ja huudahti ihastuksissaan kuin koulupoika,
kun hänen viedessään palavan tulitikun putken päähän kuului kova
pamaus ja näkyi sininen liekki. Vielä enemmän hän ihastui, kun hän,
suljettuaan nahkaisella tupolla putken pään, sai sen kaasun
täyttämänä nousemaan ilmaan.

"Palavaa ja epäilemättä ilmaa kevyempää kaasua. Minä uskallan

varmasti väittää, että siinä on suuri määrä vetyä tai ehkä jotain
muuta kevyttä kaasua, jota tieteemme ei vielä tunne. G.E.
Challengerin keinot eivät ole vielä läheskään loppuneet, nuori
ystäväni. Vielä minä varmaan voin teille näyttää, kuinka suuri nero
voi käyttää koko luontoa hyväkseen." Hän kopeili jostakin salaisesta
aikeestaan, mutta ei puhunut siitä sen enempää.
 Rannalla emme nähneet mitään niin ihmeellistä, kuin mitä
edessämme karehtiva suuri vedenkalvo nähtäväksemme tarjosi.
Meitä oli niin paljon ja olimme pitäneet sellaista meteliä, että olimme
pelottaneet pois kaikki elävät olennot, ellen ota lukuun muutamia
pterodaktylejä, jotka leijailivat korkealla yllämme, vaanien itselleen
teurastetun eläimen jäännöksiä; muuten ympäröi leiriämme
täydellinen hiljaisuus. Toisin oli Keskusjärven laita, jonka pinta
hehkui ruusunvärisenä laskevan auringon sitä valaistessa. Siellä
kiehui ja kohoili harvinaisen elämän ilmiöitä. Suuria, liuskakiven
värisiä selkiä ja korkeita, piikkisiä selkäeviä nousi näkyviin hopeisen
vaahdon ympäröiminä, ja seuraavana hetkenä ne taas painuivat
syvyyteen. Etäiset hiekkasärkät kuhisivat omituisia ryömiviä olentoja,
valtavia kilpikonnia, kummallisia sisiliskoja, ja joukossa näkyi myös
tavattoman suuri litteä olio, joka muistutti suunnatonta matelevaa,
värisevää suuresta rasvaisesta nahasta tehtyä mattoa, hiljalleen
järveä kohti hivuutumassa. Siellä täällä pilkisti vedestä esiin korkeita
käärmeenpäitä, jotka kiitivät eteenpäin pieni vaahtoinen
hevosenkenkä edessään ja kauan värehtivä vanavesi jäljessään,
kohoten ja laskien miellyttävissä joutsenentapaisissa aaltokaarteissa.
Kun yksi näistä eläimistä oli tulla kohahtanut meistä vain muutaman
sadan sylen päässä olevalle hiekkasärkälle ja näyttänyt meille
sukkulamaisen ruumiinsa ja pitkän käärmeenkaulan takana olevat
suuret evänsä, Challenger ja Summerlee, jotka olivat kävelleet
meidän luoksemme, puhkesivat hämmästyksen ja ihastuksen
kaksinlauluun.

"Plesiosaurus! Makeanveden-plesiosaurus!" huudahti Summerlee.

"Ajatelkaahan että minä saan nähdä tällaisen näyn. Ikionnelliset
olemme me, kunnon veli Challenger, kaikkien maailman alusta
eläneitten eläintieteilijäin rinnalla!!"
 Vasta kun yö oli tullut ja villien liittolaistemme tulet alkoivat
hehkua pimeässä, meidän molemmat tiedemiehemme irroittautuivat
tämän muinaisjärven herättämästä innostuksestaan.

Heti päivän valjettua alettiin leirissämme liikkua ja tunnin perästä

olimme lähteneet unohtumattomalle sotaretkellemme. Minä olen
usein aprikoinut, että minusta vielä aikaa voittaen voisi tulla
sotakirjeenvaihtaja. Mutta niin hurja ei ole mielikuvitukseni koskaan
ollut, että olisin voinut uneksiakaan mistään sentapaisesta
taistelusta, joka nyt tuli kuvattavakseni. Kas tässä ensimäinen
pikaviesti taistelutantereelta.

Rivimme olivat yöllä vielä vahvistuneet, sillä luolilta oli tullut uusi
lähetys alkuasukkaita, ja meitä oli nyt noin neljän- tai viidensadan
miehen voimainen joukko samoamassa eteenpäin. Muutamia
tiedustelijoita pantiin kulkemaan rivien edellä ja heidän jäljessään
muu väki taajana armeijana nousi pensaita kasvavaa rinnettä,
kunnes saavuttiin metsän rintaan. Täällä jakaantuivat miehet
keihäänheittäjien ja kaarella-ampujain kahteen ohueen,
kevytliikkeiseen riviin. Roxton ja Challenger sijoittautuivat oikean
siiven päähän Summerleen ja minun ottaessa paikkamme
äärimmäisiksi vasemmalle. Tämä oli kivikauden aikainen sotajoukko
jota me seurasimme taisteluun — me, joilla varustuksina oli St.
James's Streetiltä ostetut pyssynrakennustaiteen viimeiset tuotteet.

Meidän ei kauan tarvinnut odottaa vihollisiamme. Hurja, rämäkkä

kirkuna kuului metsän laidasta, ja äkisti ryntäsi esiin joukko
apinamiehiä aseinaan nuijia ja kiviä, aikeissa murtaa intiaanien
rintaman keskuksen. Heidän rynnäkkönsä oli urhoollinen mutta
mieletön, sillä suurina, vääräsäärisinä ja kömpelöinä he eivät voineet
aukealla kentällä olla tasavoimaisia kissamaisen notkeitten
vastustajiensa kanssa. Oli kauheata nähdä noiden hurjien petojen
vaahtoavin suin ja kiiluvin silmin ryntäävän tavoittamaan ketteriä
vihollisiaan, jotka aina väistyivät heidän tieltänsä, samalla kun nuoli
toisensa jälkeen iskeytyi heidän omaan ruumiiseensa. Eräs suuri
apinamies juoksi ohitseni tuskasta mylvien ja ainakin kymmenisen
nuolta rinnassaan. Armeliaisuudesta lennätin kuulan hänen otsaansa,
ja hän kaatua mätkähti aloepuitten sekaan. Tämä oli ainoa
ampumani panos, sillä hyökkäys oli kohdistunut rintaman
keskukseen, ja intiaanit olivat ilman meidän, apuamme torjuneet
sen. En luule että yksikään näistä metsänrannasta esiin rynnänneistä
apinoista palasi sinne takaisin.

Mutta vielä verisemmäksi taistelu muuttui tultuamme puitten

keskeen. Ainakin tunnin ajan siitä kun olimme päätyneet metsään
kesti raivoista kahakkaa, ja meidän oli joskus vaikea pitää
puoliamme. Juosten esiin pensaista apinamiehet nuijineen kävivät
intiaanien kimppuun ja ehtivät joskus iskeä heistä kolme, neljä
kuoliaaksi, ennenkun heidät saatiin keihästetyiksi. Heidän hirveät
iskunsa musersivat kaiken, mikä tielle sattui. Tuollainen isku teki
lopun Summerleen pyssystä ja seuraava isku olisi ruhjonut hänen
pääkallonsa, ellei eräs intiaani olisi työntänyt keihästään pedon
sydämeen. Toiset apinamiehet, jotka istuivat yllämme olevissa
puissa, heittelivät maahan kiviä ja pölkkyjä ja pudottautuivat joskus
itsekin kädet suorina meidän yllemme ja tappelivat hurjasti, kunnes
ne saatiin tapetuiksi. Kerran jo liittolaisemme ankarasti ahdistettuina
alkoivat horjua, ja elleivät meidän pyssymme olisi niin hyvin tehneet
tehtäväänsä, olisivat he varmasti joutuneet alakynteen. Mutta nyt
vanha ylimys taas kokosi joukkonsa ja ne ryntäsivät niin vimmatusti,
että apinamiehet alkoivat horjua ja väistyä tieltä. Summerleehan oli
kadottanut aseensa, mutta minä pamauttelin niin nopeasti kuin voin,
ja toiselta sivustalta kuului toverien laukausten mäjähtely. Ja sitten
tuli sekasorto ja pako. Kirkuen ja ulvoen nuo suuret eläimet
pakenivat pensaikoissa kaikkiin suuntiin, meikäläisten kiljuessa
hurjan ihastuksen valtaamina, nopeasti vainotessaan pakenevia
vihollisiaan. Kaikki lukuisten sukupolvien aikana käydyt kahakat,
kaikki tähän ahtaaseen historiaan sisältyvä viha ja julmuus, kaikki
rääkkäysten ja vainojen muistot saisivat nyt tänä päivänä
sovituksensa. Vihdoinkin ihminen pääsisi oikeuksiinsa ja ihmiseläin
saisi sille kuuluvan aseman. Vaikka pakenijat miten koettivat rientää,
olivat he liian hitaita välttääkseen nopsia vainolaisiaan ja joka taholta
noista tiheistä metsistä me kuulimme riemuitsevaa kiljuntaa,
jousenjänteen soinnahtelua ja rasahtelua ja jyminää, mikä syntyi,
kun apinamiehet putosivat piilopaikoistaan puista.

Minä liityin muihin nähdessäni, että Roxton ja Challenger olivat

tulleet meidän puolellemme.

"Nyt on juttu selvänä", sanoi Roxton. "Päätöksen me kai jätämme

heille. Luulenpa että mitä vähemmän siitä näemme, sitä paremmin
nukumme ensi yönä."

Challengerin silmät hehkuivat sotaista innostusta.

"Meillä on ollut suuri etuoikeus", sanoi hän tassutellessaan

edestakaisin kuin kilpataistelukukko, "saada olla mukana
historiallisesti ratkaisevassa taistelussa — eräässä noista
kamppailuista, jotka ovat muodostaneet maailman kohtalon. Mitä,
hyvät ystävät, on, jos kansakunta voittaa toisen? Jonninjoutavaa
mitättömyyttä. Kävi kuinka kävi, tulos on aina sama. Mutta tällaiset
hurjat taistelut, jolloin aikojen aamuna luola-asukkaat voittivat
tiikerikansan tai elefantit ensi kerran saivat kokea, että heillä oli
voittajansa ja lannistajansa — ne toivat matkassaan todellisia
saavutuksia, jotka olivat jonkin arvoisia. Ihmeellinen kohtalo on
tuonut meidät tällaisen sodan todistajiksi ja avustajiksi. Ihminen
tulee nyt tämän ylätasangon hallitsijaksi kaikiksi ajoiksi."

Tarvittiin raudanlujaa uskoa päämäärään, jotta voi hyväksyä näin

traagillisten keinojen käytön. Kun me yhdessä kuljimme metsän
halki, näimme me röykkiöittäin apinamiehiä, jotka kangistuneina,
keihäitten ja nuolien lävistäminä viruivat. Siellä täällä näkyi myös
pieni ryhmä murskattuja intiaaneja; ihmiseläin oli tässä asettunut
vastarintaan ja myynyt henkensä kalliista. Edessämme kuului yhä
kiljuntaa ja mölinää, joka osoitti paon suuntaa. Apinamiehet olivat
ajetut kaupunkiinsa ja siellä he olivat ryhtyneet viimeiseen
vastarintaan; taas heidät oli lyöty ja me tulimme oikeaan aikaan
nähdäksemme kauhean loppukohtauksen. Noin kahdeksankymmentä
tai sata apinamiestä — viimeiset eloonjääneet uroot — oli ajettu
kalliojyrkänteen reunalla olevalle kentälle, meidän toissapäiväisen
urotyömme näyttämölle. Meidän saapuessamme olivat keihäillä
asestetut intiaanit kaartaneet heidät puoliympyrään ja lyhyen hetken
perästä oli kaikki ohitse. Kolme- tai neljäkymmentä urhoollisinta sai
surmansa paikallaan. Toiset kirkuen ja vääntelehtien pakoitettiin
syöksymään alas noita samoja kuudensadan jalan syvyydessä olevia
teräviä bamburuokoja kohti, joihin he ennemmin olivat heittäneet
vankinsa. Challenger oli ollut oikeassa: ihminen oli tästä lähtien
Maple Whiten Maan hallitsija. Apinamiehet olivat hävitetyt
sukupuuttoon, apinakaupunki oli tuhottu, naaraat ja poikaset
joutuivat orjuuteen ja lukuisten sukupolvien aikana käyty pitkällinen
kilpataistelu oli saanut verisen päätöksen.

Meille voitto toi paljon etuja. Vielä kerran voimme käydä

leirillämme ja päästä varastoillemme. Vielä kerran voimme ilmoittaa
itsestämme Zambolle, jota etäältä näkemänsä apinoitten
maahansyöksyminen oli suuresti kauhistuttanut.
 "Pois sieltä, massa — pois sieltä!" huusi hän, silmiensä ollessa
lentämäisillään kuopistaan. "Paha henki varmasti otta, jos viipy
siellä."

"Siinä puhui järjen ääni", sanoi Summerlee vakaumuksella.

"Olemme saaneet jo tarpeeksemme seikkailuista, ja sellaiset eivät
sovi meidän luonteellemme eivätkä asemallemme. Oletan teidän
pitävän sananne, Challenger. Tästälähtien te omistatte kaiken
tarmonne siihen, että pääsisimme pois tästä kauhistuttavasta maasta
ja voisimme palata sivistyneeseen maailmaan."
VIIDESTOISTA LUKU

"Silmämme ovat nähneet suuria ihmeitä."

Minä kirjoitan tätä päivä päivältä, mutta toivoen, että ennenkun

pääsen loppuun, on aurinko jo päässyt pilkahtamaan pilvien lomista.
Me olemme täällä yhä edelleen tietämättä mitään
poispääsymahdollisuuksia, ja tämä vaikuttaa meihin hyvin
masentavasti. Voin kuitenkin hyvin kuvailla mielessäni, että vielä
tulee päivä, jolloin me iloitsemme siitä, että meidän oli pakko
pysytellä täällä niin kauan, sillä täten tulimme tuntemaan yhä uusia
tämän paikan ihmeitä ja saimme lisätietoja sen elävistä olennoista.
15

Intiaanien voitto ja apinamiesten häviö oli kohtaloittemme

käännekohta. Itse asiassa me siitä hetkestä asti olimme ylätasangon
herroja, sillä alkuasukkaat katselivat meitä pelon ja kiitollisuuden
sekaisilla tunteilla, kun me ihmeellisillä keinoillamme olimme
auttaneet heitä tuhoamaan verivihollisensa. Omasta puolestaan
heillä ehkä olisi voinut olla ilon syytä, jos olisivat saaneet niin
kauhistuttavan epäluotettavat olennot lähtemään tiehensä, mutta
itse he eivät ehdotelleet meille mitään keinoja, millä olisimme
päässeet alamaan tasangoille. Ennen oli — sikäli kuin ymmärsimme
heidän merkkejään — ollut olemassa vuorikäytävä, jota myöten voi
päästä paikalle ja sen toisen suun me olimme nähneet alhaalta
käsin. Tätä vuorikäytävää pitkin sekä intiaanit että apinaihmiset
epäilemättä olivat kiivenneet huipulle, ja Maple White tovereineen oli
tullut samaa tietä. Viime vuonna, kauhean maanjäristyksen
sattuessa, oli kuitenkin käytävän yläosa luhistunut ja kadonnut
jäljettömiin. Intiaanit voivat vain pudistaa paitansa ja kohottaa
olkapäitään, kun me teimme tiettäväksi, että olisimme halunneet
päästä alas. On mahdollista, että he eivät voi, mutta kukatiesi he
eivät tahdokaan auttaa meitä täältä pois.

Voittoisan sotaretken loputtua ajettiin apinakansan viimeiset

jäännökset ylätasangon toiseen ääreen — heidän valitushuutonsa
olivat hirvittäviä — ja heidät sijoitettiin intiaaniluolien läheisyyteen,
jossa he tästä lähtien tulisivat isäntäinsä valvomiksi työjuhdiksi.
Pimeän tultua voi tästä vankileiristä kuulla pitkällistä vaikerrusta.

Kahden päivän kuluttua taistelusta olimme me liittolaisinemme

palanneet ylätasangon ylitse ja pystyttäneet leirimme heidän
kallioittensa juurelle. He koettivat saada meitä muuttamaan heidän
luoliinsa, mutta tähän ei Roxton millään muotoa tahtonut suostua,
koska me hänen vakuutustensa mukaan silloin olisimme joutuneet
heidän valtaansa, jos he olisivat olleet mieleltään petollisia. Me
säilytimme siis riippumattomuutemme ja aseemme olivat aina
valmiina kaiken mahdollisen varalta, vaikkakin meillä oli mitä
parhaimmat suhteet villien kanssa. Me kävimme myös usein
vieraskäynneillä heidän luolissaan, jotka olivat sangen merkillisiä
asumuksia, vaikkakaan emme voineet ratkaista, olivatko ne
ihmiskäsin tehtyjä vai luonnon muodostamia. Ne olivat kaikki
samassa rivissä, erään hauraan kivilajin muodostuksia, joka näytti
olevan jonkunlainen lomakerros yläpuolella punerviksi kallioiksi
muodostuneen basaltin ja alapuolisen kovan graniittiperustan välillä.
Luola-aukot olivat noin kahdenkymmenen jalan korkeudessa
maankamarasta ja niihin päästiin pitkiä kiviportaita myöten, jotka
olivat niin kapeat ja jyrkät, ettei mikään suuri eläin voinut nousta
niitä. Sisältä olivat luolat lämpöisiä ja kuivia ja etääntyivät eri kauaksi
suoraan vuoren sisään. Seinät olivat sileitä ja niiden koristuksiksi oli
hiillytetyillä kepeillä piirretty mainioita kuvia ylängön ihmeellisistä
eläimistä. Jos kaikki elämä tästä maasta loppuisi, niin saisivat
tulevaisuuden tutkijat näitten luolien seinistä toki todistuksia noitten
tavattomien eläinten dinosaurioitten, iguanodonien ja joutsenliskojen
— hiljattaisesta olemassaolosta maanpäällä.

Saatuamme tietää, että alkuasukkaat pitivät noita valtavan suuria

iguanodoneja kesynä karjanaan ja että ne olivat vain pelkkiä
vaeltavia lihavarastoja, olimme tulleet siihen luuloon, että ihminen,
jopa noinkin alkeellisesti varustettu, oli anastanut tasangon ylivallan.
Tulimme kuitenkin pian näkemään, ettei asianlaita ollut tällainen,
vaan että hän sai olla siellä vain armosta. Kolmantena päivänä siitä
kun olimme tuoneet leirimme intiaaniluolien lähistölle sattui
onnettomuus. Challenger ja Summerlee olivat tuona päivänä
lähteneet järvelle, jossa muutamat alkuasukkaista heidän
johtaminaan keihästivät suurten liskolajien edustajia. Lordi Roxton ja
minä olimme jääneet leiriin, joukon intiaaneja ollessa asettuneina
luolien edustan ruohoiselle rinteelle, missä he tekivät kukin
askareitaan. Äkkiä kaikui räikeän meluisa merkinanto ja sana
"Itopu!" kuului sadoilta huulilta. Joka taholta tuli miehiä, naisia ja
lapsia, jotka kaikki ryntäsivät etsimään turvaa ja kiitivät hurjaa
vauhtia portaita ylöspäin.
 Kun me kohotimme katseemme, näimme me heidän heiluttavan
käsiään ja viittovan meitä kiirehtimään luoksensa. Me olimme
kumpikin tarttuneet kivääreihimme ja juoksimme katsomaan mikä oli
hätänä. Lähimmästä lehdosta syöksyi samassa esiin kaksitoista tai
viisitoista intiaania. He juoksivat henkensä edestä ja heidän
kintereillään tulla möyrästi kaksi hirveätä petoa, juuri samoja,
jollainen minuakin oli vainonnut yksinäisellä vaelluksellani.
Muodoltaan ne muistuttivat suunnattomia sammakoita ja ne
liikkuivat omituisesti loikaten, mutta niiden mittasuhteet olivat
kuulumattoman valtavat, suuremmat kuin suurimmankaan elefantin.
Me olimme ennen nähneet niitä vain pimeässä, ja ne ovatkin
yöeläimiä, jotka näyttäytyvät päivisin vain silloin kun niitä niiden
koloissa hääritään. Nyt me olimme aivan hämmästyksen lamauttamia
nähdessämme ne, sillä niiden täplikkäällä, käsnäisellä nahalla oli
aivan kalamainen loisto, ja auringonvalo heijasti siitä alituisesti
vaihtelevan sateenkaarivälkkeen eläimen liikkuessa.

Meillä ei kuitenkaan ollut paljon aikaa niiden katselemiseen, sillä

kädenkäänteessä ne olivat saavuttaneet pakenijat ja aikaansaivat
suurta hävitystä heidän joukossaan. Niiden keinona oli koko
painollaan rynnätä uhrinsa päälle ja jättää se siihen vertavuotavana
ja murskattuna hypätäkseen sitten seuraavan päälle. Nuo
onnettomat intiaanit huusivat kauhusta, mutta vaikka he kuinka
juoksivat, olivat he avuttomia näitten jättiläiseläinten säälimätöntä
päättäväisyyttä ja uskomatonta ketteryyttä vastaan. Toinen toisensa
jälkeen he sortuivat maahan ja heitä oli jäljellä enää tuskin puoli
tusinaa, kun toverini ja minä olimme ehtineet auttamaan heitä.
Meidän apumme heitä kuitenkin vähän hyödytti ja itse jouduimme
nyt samaan vaaraan. Parin sadan kyynärän päästä me tyhjensimme
pyssymme lennättäen petoihin kuulan toisensa jälkeen. Seuraukset
olivat joka tapauksessa samat, kuin jos olisimme viskelleet heitä
paperipalloilla. Näitten matelijain hidas luonto ei suuresti välittänyt
haavoista, ja niiden gangliot, jotka eivät ole yhteydessä aivojen
kanssa vaan ovat selkäytimen haarautumia, ovat nykyaikaisilla aseilla
saavuttamattomissa. Ainoa minkä voimme oli se, että saimme niiden
eteenpäinmenon estetyksi, johtamalla niiden huomion pyssyjemme
pamauksiin ja tulenliekkeihin, ja täten saimme alkuasukkaille ja
itsellemme aikaa rynnätä pelastaville portaille. Mutta missä
kahdennenkymmenennen vuosisadan räjähtävät kuulat olivat
tehottomia, siinä alkuasukkaitten strophantus-nesteeseen kastetut
myrkytetyt nuolet, joihin vielä lisäksi oli hierottu mädännyttä lihaa,
tekivät vaikutuksensa. Tuollaisista nuolista ei metsästäjällä ollut
suurtakaan hyötyä, sillä niiden vaikutus oli tämäntapaisten eläinten
hitaan verenkierron takia varsin vitkallinen, niin että eläin ennen
taintumistaan olisi ehtinyt surmata vainoojansa.

Mutta nyt kun molemmat hirviöt tulivat jäljessämme aina portaille

asti, lensi niitä vastaan oikea nuolisade luolan kustakin aukosta.
Lyhyen hetken perästä ne olivat muuttuneet aivan sulkapeittoisiksi,
mutta osoittamatta mitään tuskanmerkkejä ne voimattomassa
raivossa kuopivat ja tömistivät uhriensa luo johtavia portaita,
onnistuivat pääsemään jonkun kyynärän ylöspäin, mutta lipuivat taas
maahan. Lopuksi kuitenkin myrkky alkoi vaikuttaa. Toinen eläimistä
päästi kumeasti jylisevän valituksen ja laski suuren litteän päänsä
maahan. Toinen alkoi ulvoen ja kirkuen tuskasta hypellä, mutta pian
sekin suistui pitkäkseen haavoittuneena vääntelehtien, ja muutaman
hetken perästä se virui kankeana ja liikkumattomana.

Äänekkäästi riemuiten kiirehtivät nyt intiaanit alas luolistaan ja

panivat toimeen hurjan voittotanssin kuolleitten eläinten ympärillä,
melkein hulluina ilosta, kun oli onnistuttu kaatamaan kaksi heidän
vaarallisimmista vihollisistaan. Samana iltana he hakkasivat palasiksi
ja veivät pois ruumiit, ei syötäväksi — sillä myrkky vaikutti yhä
edelleen — vaan jotta ne eivät tartuttaisi mitään ruttomaista
sairautta. Suuret matelijasydämet — parin sohvatyynyn kokoiset —
jätettiin kuitenkin paikoilleen, ja ne yhä hitaasti sykkivät, laajentuen
ja kokoonvetäytyen, osoittaen kauheata, ruumiista erillistä elämää.
Vasta kolmantena päivänä niiden toiminta lakkasi ja nuo hirveät
elimet olivat hiljaa paikallaan.

Joskus, kun saan läkkirasiaa paremman kirjoituspöydän ja

tuhruista lyijykynää sekä viimeistä ryvettynyttä muistiinpanokirjaa
paremmat kirjoitusneuvot, minä annan täydellisemmän kuvauksen
Accala-intiaaneista, heidän parissaan viettämästämme ajasta ja
Maple Whiten Maan ihmeellisistä olosuhteista. Muistini ei tällöin tule
minua koskaan pettämään, sillä niin kauan kuin elän ja hengitän,
tulee jokaisen täällä sattuneen seikan ja kokemuksen muisto
säilymään yhtä selvänä ajatuksissani kuin lapsuuden varhaisimmat
merkilliset tapahtumat. Mitkään uudet vaikutteet eivät voi piirtyä niin
syvälle mieleeni. Kun saan aikaa, tulen kuvailemaan sitä ihmeellistä,
järvellä viettämäämme kuutamoyötä, jolloin nuori ichthyosaurus —
kummallinen puoleksi hylkeen, puoleksi kalan näköinen olento, jolla
oli luun peittämät silmät kuonon kummallakin puolella ja kolmas
silmä pään keskellä — takertui erään intiaanin verkkoon ja oli kaataa
kanoottimme, ennenkun me onnistuimme saamaan sen maihin.
Samana yönä vihreä vesikäärme lennähti ylös vedenkalvosta ja
silmukoissaan vei syvyyteen Challengerin venheen soutajan. Tulen
myöskin kertomaan siitä suuresta, valkeasta, yöllisestä eläimestä —
vielä tänäänkään emme tiedä oliko se nelijalkainen eläin vai matelija
— joka eli järven itäpuolella olevassa tympäisevän liejuisessa
rimmessä ja pimeässä liikkui sinne tänne levittäen ympärillensä
heikkoa fosforivaloa. Intiaanit pelkäsivät sitä niin suuresti, ettemme
saaneet heitä lähtemään mukaamme sinne; itse kävimme siellä
kahdesti ja kummallakin kerralla näimme eläimen, vaikkakaan emme
saaneet raivatuksi itsellemme tietä tuolle upottavalle rimmelle, missä
se oleili. Voin vaan sanoa, että se näytti lehmää suuremmalta ja sillä
oli omituinen myskinhaju. Tulen myöskin kertomaan siitä suuresta
linnusta, joka eräänä päivänä ajoi Challengeria takaa aina luolien
vapaakaupungille asti — se oli suuri juokseva lintu, paljon strutsia
korkeampi, jolla oli korppikotkan kaula ja niin kauhistuttavan
näköinen pää, että lintu oli kuin kulkeva kuolema. Challengerin
kiivetessä portaille lintu ojensi nokkansa ja sieppasi hänen toisen
kengänpohjansa aivankuin veitsellä leikaten. Mutta sillä kertaa
nykyaikaiset aseet näyttäytyivät käyttökelpoisiksi, ja tuo suuri lintu,
joka jaloista päähän oli yhdentoista jalan mittainen, sen nimi on
phororachus, jos saa uskoa hengästynyttä mutta äärimmäisen
ihastunutta professoria — sortui Roxtonin ampumana maahan
liehuvien höyhenien ja kolisevien luitten sekamelskana, inhoittavien
keltaisten silmien mulkoillessa tuosta kaaoksesta. Saisinpa vain elää
ja nähdä tuon lattean, julman kallon kerran omassa lokerossaan
muitten voitonmerkkien joukossa Albanyssa. Lopuksi en olisi hiukan
selostamatta toxodonia, tuota valtavaa, kymmenen jalan suuruista
marsua, ulkoisine torahampaineen, jonka me kerran tapoimme, sen
juodessa järven rannalla. Kaikkea tätä minä kerran
perinpohjaisemmin kuvailen, ja hermoja-ärsyttäneiden päivien lomiin
liitän noitten ihanien kesäiltojen kuvauksia, jolloin me, kirkkaan
sinisen taivaan yllämme kaareutuessa, hyvinä tovereina lojuimme
korkeassa ruohikossa ja ihmettelimme pilvissä leijailevaa ihmeellistä
lintua sekä kummallisia, tuntemattomia eläimiä, jotka ryömivät esiin
koloistaan meitä katselemaan, suurten pensaitten aivan nääntyessä
mehuisten hedelmäin painoon ja somien kukkien pilkistellessä
ruohikosta. Mielinpä myös kertoa noista pitkistä, kuutamoisista öistä,
joina me keinuimme suuren järven hohtavalla pinnalla, vavisten ja
hämmästyneinä katsellen satumaisten hirviöitten molskahduksista
syntyviä suuria pyörylöitä sekä vihertävää hohdetta syvyydessä,
mikä syntyi jonkun eriskummallisen eläimen liikkuessa tuolla alhaalla
pimeän rajoilla. Näihin kuvaelmiin mieleni ja kynäni vielä
tulevaisuudessa palaavat, antaakseni niistä silloin
yksityiskohtaisemman selonteon.

Mutta, kysytte te luultavasti, miksi näitä tarkasteluja ja miksi

tällaista viivyttelyä, kun teidän ja toverienne olisi yötä päivää pitänyt
suunnitella keinoja, miten päästä palaamaan ulkopuoliseen
maailmaan? Vastaan siihen, että yksikään meistä ei ollut toimimatta
tähän suuntaan, mutta kaikki meidän ponnistelumme olivat tähän
asti rauenneet tyhjiin. Erään asian olimme pian tulleet huomaamaan.
Intiaanit eivät millään muotoa tahtoneet auttaa meitä
lähtöaikeissamme. Kaikissa muissa suhteissa he olivat meidän
ystäviämme — voisipa melkein sanoa: meidän nöyriä orjiamme —
mutta kun otettiin kysymyksenalaiseksi, eivätkö he tahtoisi auttaa
meitä valmistamaan ja kuljettamaan siltaa erottavan kuilun ylitse, tai
kun koetimme saada heitä antamaan meille nahkavöitä tai
köynnöksiä punoaksemme niistä köyttä, kohtasi meitä hyväntuulinen
mutta ehdoton kielto. He hymyilivät, vilkuttivat silmiään, puristivat
paitansa eivätkä antaneet suostumustaan. Tuo vanha ylimyskin epäsi
yhtä jyrkästi meidän pyyntömme, ja ainoastaan Maretas,
pelastamamme nuorukainen, katseli meitä miettiväisenä ja
liikkeillään merkitsi, että hänestä oli ikävää, kun meidän toiveitamme
vastustettiin.

Aina siitä asti, kun apinaihmiset niin ratkaisevasti oli voitettu, he

pitivät meitä jonkunlaisina yliluonnollisina olentoina, joilla oli voitto
ihmeellisen aseensa putkessa, ja he uskoivat, että niinkauan kun me
olisimme heidän luonaan, heitä onni seuraisi. Meille tarjottiin
ilmaiseksi pieni punaposkinen vaimo ja oma luola kullekin, jos vain
unohtaisimme oman kansamme ja kaikiksi ajoiksi jäisimme ylängölle.
Tähän asti olimme olleet heille ystävällisiä, vaikkakin toiveemme
kävivät toiseen suuntaan, mutta olimme aivan selvillä siitä, että
meidän oli pidettävä salassa kaikki alaslaskeutumishankkeemme,
sillä meillä oli syytä peljätä, että hätätilassa voitaisiin käyttää
väkivaltaa meidän pysyttämiseksi paikallamme.

Dinosaurioitten vaarasta huolimatta — mikä ei ole varsin suuri

muulloin kun öisin, sillä, kuten jo olen huomauttanut, ne ovat
elintavoiltaan parhaasta päästä yöeläimiä — olen kahdesti viime
viikkojen aikana käynyt vanhalla leirillämme tapaamassa
neekeriämme, joka edelleen suorittaa vartiopalvelusta vuoren
juurella. Minä tähystelin allani olevaa laajaa tasankoa nähdäkseni
siellä pyytämämme apujoukon lähestyvän, Mutta tuo suuri kaktusta
kasvava alue levittäytyi tyhjänä ja autiona aina bambupensaitten
etäiseen näköalanrajaan saakka.

"Pian ne tulee, massa Malone. Ennenkun viikko on loppu, intiaanit

pala, tuo köysiä ja ottama teidät alas." Tällainen oli Zambon
rohkaiseva vakaumus.

Minulle sattui jotain hieman outoa palatessani tältä toiselta

leirimatkaltani, joka pakotti minut olemaan yönkin poissa tovereitteni
parista. Minä palasin taas tuota tuttua tietä ja olin päässyt arviolta
peninkulman matkan päähän pterodaktylien rimmeltä, kun äkisti näin
minua lähestyvän hyvin merkillisen ilmiön. Se oli mies, joka kulki
taivutettujen putkien telineessä, niin että hän joka puolelta oli kuin
kellomaisen häkin ympäröimä. Kun olin tullut lähemmäksi, jouduin
vielä enemmän ihmeisiini tuntiessani miehen lordi John Roxtoniksi.
Kun hän huomasi minut, ryömi hän pois eriskummallisesta
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com