Engineering Computation: An Introduction Using

MATLAB and Exce, 2nd Edition Musto install

download

https://ebookmeta.com/product/engineering-computation-an-
introduction-using-matlab-and-exce-2nd-edition-musto/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Engineering Biostatistics : An Introduction using

MATLAB and WinBUGS 1st Edition Brani Vidakovic

https://ebookmeta.com/product/engineering-biostatistics-an-
introduction-using-matlab-and-winbugs-1st-edition-brani-
vidakovic/

An Introduction to Bayesian Inference, Methods and

Computation Nick Heard

https://ebookmeta.com/product/an-introduction-to-bayesian-
inference-methods-and-computation-nick-heard/

Textile Engineering: An Introduction 2nd Edition Yasir

Nawab

https://ebookmeta.com/product/textile-engineering-an-
introduction-2nd-edition-yasir-nawab/

Customizing Dynamics 365: Implementing and Releasing

Business Solutions 1st Edition Sanjaya Yapa

https://ebookmeta.com/product/customizing-
dynamics-365-implementing-and-releasing-business-solutions-1st-
edition-sanjaya-yapa/
Shifter Origins II Series Starter Shifter Variety Packs
2 1st Edition Aimee Easterling Easterling Aimee

https://ebookmeta.com/product/shifter-origins-ii-series-starter-
shifter-variety-packs-2-1st-edition-aimee-easterling-easterling-
aimee/

500 ACT Science Questions to Know by Test Day, 3rd

Edition Inc. Anaxos

https://ebookmeta.com/product/500-act-science-questions-to-know-
by-test-day-3rd-edition-inc-anaxos/

The Fetish of Theology The Challenge of the Fetish

Object to Modernity 1st Edition Colby Dickinson

https://ebookmeta.com/product/the-fetish-of-theology-the-
challenge-of-the-fetish-object-to-modernity-1st-edition-colby-
dickinson/

Mechanics of the Middle Class: Work and Politics Among

American Engineers Robert Zussman

https://ebookmeta.com/product/mechanics-of-the-middle-class-work-
and-politics-among-american-engineers-robert-zussman/

A Simple Guide To Funeral Rites In Islam From The Point

of Death To The Burial 2nd Edition Abu Khadeejah Abdul-
W■hid Alam

https://ebookmeta.com/product/a-simple-guide-to-funeral-rites-in-
islam-from-the-point-of-death-to-the-burial-2nd-edition-abu-
khadeejah-abdul-wahid-alam/
Religion Materialism and Ecology 1st Edition Sigurd
Bergmann Editor Kate Rigby Editor Peter Manley Scott
Editor

https://ebookmeta.com/product/religion-materialism-and-
ecology-1st-edition-sigurd-bergmann-editor-kate-rigby-editor-
peter-manley-scott-editor/
 Page i

ENGINEERING
COMPUTATIONS
An Introduction Using
MATLAB® and Excel®

Joseph C. Musto
Milwaukee School of Engineering

William E. Howard
East Carolina University

Richard R. Williams
Auburn University
 Page ii

ENGINEERING COMPUTATION
Published by McGraw-Hill Education, 2 Penn Plaza, New York, NY
10121. Copyright ©2021 by McGraw-Hill Education. All rights
reserved. Printed in the United States of America. No part of this
publication may be reproduced or distributed in any form or by any
means, or stored in a database or retrieval system, without the prior
written consent of McGraw-Hill Education, including, but not limited
to, in any network or other electronic storage or transmission, or
broadcast for distance learning.
Some ancillaries, including electronic and print components, may not
be available to customers outside the United States.
This book is printed on acid-free paper.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 QVS 24 23 22 21 20
ISBN 978-1-260-57071-7
MHID 1-260-57071-1
Cover Image: ©Ingram Publishing
All credits appearing on page or at the end of the book are
considered to be an extension of the copyright page.
The Internet addresses listed in the text were accurate at the time of
publication. The inclusion of a website does not indicate an
endorsement by the authors or McGraw-Hill Education, and McGraw-
Hill Education does not guarantee the accuracy of the information
presented at these sites.
mheducation.com/highered
 Page iii

CONTENTS

Preface v

PART 1
Computational Tools 1

CHAPTER 1
Computing Tools 3
Introduction 3
1.1 Analytic and Algorithmic Solutions 4
1.2 Approaches to Engineering Computation 11
1.3 Data Representation 13

CHAPTER 2
Excel Fundamentals 21
Introduction 21
2.1 The Excel Interface 21
2.2 Tutorial: Entering and Formatting Data With Excel 24
2.3 Tutorial: Entering and Formatting Formulas With Excel 29
2.4 Tutorial: Using Built-in Functions 37
2.5 Tutorial: Performing Logical Tests Using the IF Statement
42
2.6 Tutorial: Using Lookup Tables 49
2.7 Tutorial: Interpolating With Excel 53

CHAPTER 3
MATLAB Fundamentals 63
Introduction 63
3.1 The MATLAB Interface 63
3.2 Tutorial: Using the Command Window for Interactive
Computation 65
3.3 Tutorial: Using MATLAB Script Files 74
3.4 Tutorial: Using MATLAB Function Files 81
3.5 Tutorial: Computing With One-Dimensional Arrays 85
3.6 Tutorial: Computing With Two-Dimensional Arrays 92
3.7 Tutorial: Saving a MATLAB Session 96

CHAPTER 4
MATLAB Programming 103
Introduction 103
4.1 Flowcharts 103
4.2 Tutorial: Loop Commands 106
4.3 Tutorial: Logical Branching Statements 115
4.4 Tutorial: Combining Loops and Logic 125
4.5 Tutorial: Formatting MATLAB Output 134

CHAPTER 5
Plotting Data 143
Introduction 143
5.1 Types of Graphs 143
5.2 XY Graphs 147
5.3 Guidelines for Producing Good Graphs 178
5.4 Tutorial: Creating Other Types of Graphs With Excel 180
Page iv

PART 2
Engineering Applications 193

CHAPTER 6
Finding the Roots of Equations 195
Introduction 195
6.1 Motivation 196
6.2 Roots of Equations: Theory 197
6.3 Tutorial: Solution of General Nonlinear Equations Using
MATLAB 207
6.4 Tutorial: Solution of Polynomial Equations Using MATLAB
210
6.5 Tutorial: Solution of General Nonlinear Equations Using
Excel 213

CHAPTER 7
Matrix Mathematics 219
Introduction 219
7.1 Properties of Matrices 219
7.2 Tutorial: Matrix Operations Using Excel 223
7.3 Tutorial: Matrix Operations Using MATLAB 228

CHAPTER 8
Solving Simultaneous Equations 237
Introduction 237
8.1 Systems of Linear Equations 237
8.2 Tutorial: Solutions of Linear Equations Using Excel 238
8.3 Tutorial: Solutions to Simultaneous Linear Equations Using
MATLAB 244
8.4 Tutorial: Solving Nonlinear Simultaneous Equations Using
Excel 248
8.5 Tutorial: Solving Nonlinear Simultaneous Equations Using
MATLAB 250

CHAPTER 9
Numerical Integration 263
Introduction 263
9.1 Concepts From Calculus 263
9.2 Tutorial: Numerical Integration of Functions 267
9.3 Tutorial: Numerical Integration of Measured Data 279

CHAPTER 10
Optimization 289
Introduction 289
10.1 Engineering Optimization 290
10.2 Formulating an Optimization Problem 292
10.3 Solution of an Optimization Problem 294
10.4 Solution of an Optimization Problem Using MATLAB 302
10.5 Solution of an Optimization Problem Using Excel 309
10.6 Tutorial: Engineering Application of Linear Constrained
Optimization 317
INDEX 327
 Page v

PREFACE

This text has grown out of the authors’ experiences teaching

introductory computation courses to engineering students from a
variety of disciplines at three different institutions. The integration of
computational tools in engineering programs is a constant challenge
for educators. The broad goals associated with an introductory
course in computer applications often include:

▪ Teaching the concept of “procedural thinking” and algorithm

development.

▪ Teaching the mechanics of the computational tools required in

both the subsequent academic program and professional
practice.

▪ Teaching the techniques for developing a computational solution

to a physical problem.

▪ Providing the context for the selection of a computational tool

appropriate for the task at hand.

▪ Teaching the accepted techniques for documenting and verifying

computer-based solutions to engineering problems.

▪ Stimulating interest in upper-division coursework by introducing

the students to realistic, interesting, and exciting problems and
applications.
This text will emphasize these concepts, using MATLAB® and Excel®
as the software packages of choice. These packages were chosen
because:

▪ MATLAB is widely accepted as a first computation tool in

numerous engineering programs.

▪ MATLAB has the unique ability to be both used as an

introductory programming tool and a high-level computational
tool; the programming constructs (loops and logic) allow it to be
used as a first programming language for engineering students,
while the numerous mathematical and analysis “toolboxes” allow
it to be readily applied to high-level engineering applications.

▪ Excel is a ubiquitous spreadsheet application, which nearly every

engineering student will have access to during their academic
and professional careers. Excel has powerful built-in functions
that allow it to be applied to high-level engineering problems.

▪ Since spreadsheet solutions are so fundamentally different than

the procedural solutions developed using programming tools like
MATLAB, the contrasting approach allows for demonstration and
discussion about implication of the choice of software tool on the
type and complexity of the solution technique.

Philosophy of the Text

The underlying philosophy behind the approach taken in this text is:

▪ Computer tools will change during the professional careers of a

freshman engineering student. While it is important to teach the
mechanics of using the relevant tools, the focus of this text
should be on the fundamentals of engineering computing:
 algorithm development, selection of appropriate tools,
documentation of solutions, and verification and interpretation of
results.

▪ Programming is a fundamental concept for engineers; while

“shortcut” solutions (such as implied loops in MATLAB) and
“canned” software are certainly appropriate for upper-division
students and practicing engineers, introductory students should
be focused on the basics of structured programming: loops,
logic, and array structures. These basic concepts, which are
language-independent, are the critical building blocks for
programming, and should be introduced early.

With this in mind, the text was developed in two parts. The Page vi
first part generally covers the mechanics of programming
and spreadsheet usage; including:

▪ An introduction to computational theory,

▪ An introduction to number representation (scalars, arrays, and

matrices),

▪ An introduction to programming constructs, including algorithm

development and flowcharting,

▪ The mechanics of MATLAB and Excel usage, and

▪ Best practices in computer tool usage, including tool selection,

documentation of solutions, and checking of results.

These chapters include detailed “keystroke-level” instructions, which

will guide the reader through the use of the MATLAB and Excel tools.
The second part focuses on typical applications of engineering
computation; these applications are motivated with engineering
problems, and include:

▪ Root finding,

▪ Matrix methods,

▪ Simultaneous equations,

▪ Numerical integration, and

▪ Optimization.

These applications are intended to motivate not only engineering

computation, but the use of concepts from upper-division
engineering courses as well. Both theoretical concepts and
“keystroke-level” tutorials are presented in these applications
chapters.

New In This Edition

This edition has been updated for the latest versions of MATLAB and
Excel. In addition, many new end-of-chapter problems have been
created, and a tutorial involving symbolic computation in MATLAB
has been developed.

Instructor Resources
Additional resources for instructors are available on the web at
www.mhhe.com/musto2e. These resources include solutions to the
end-of-chapter problems and book figures in PowerPoint format.
Instructors can contact a McGraw-Hill representative for a password.

Acknowledgments
We are grateful to our friends at McGraw-Hill for their support and
encouragement during this project. Theresa Collins, our production
developer, has provided invaluable support and guidance during this
project. We wish to thank Fleck’s Communications for page layout,
and Kim Haas for copyediting. Additionally, the cooperation and
support of the MathWorks Book Program was invaluable.
Feedback provided during the review process was greatly
appreciated, and helped to shape the final form of this text. We wish
to thank the following reviewers for their careful reviews of the initial
manuscript:
Ali Elkamel, University of Waterloo
Bill Elmore, Mississippi State University
Howard Fulmer, Villanova University
Brian Grady, Oklahoma University
Mark Kerstetter, Western Michigan University
Leo Pérez y Pérez, California State University at Long Beach
Michael Robinson, Rose-Hulman Institute of Technology
David Rockstraw, New Mexico State University
Scott Short, Northern Illinois University
Elisa H. Barney Smith, Boise State University
J. Steven Swinnea, University of Texas at Austin
Michael Weinstein, University of Rochester
Students in the Computing Applications in Engineering course at East
Carolina University class tested an early version of this text; their
feedback was appreciated. Also at East Carolina University, Scott
Martin provided a thorough reading and review of this text, and we
thank him for his insight and input.
Joe Musto
Ed Howard
Rick Williams
MATLAB is a registered trademark of TheMathWorks, Inc.
Excel is a registered trademark of The Microsoft Corporation.
 Page 1
PART 1
COMPUTATIONAL TOOLS
Chapter 1: Computing Tools
Chapter 2: Excel Fundamentals
Chapter 3: MATLAB Fundamentals
Chapter 4: MATLAB Programming
Chapter 5: Plotting Data
Page 2
 Page 3
CHAPTER 1

Computing Tools
Introduction
The engineering profession is a discipline devoted to problem
solving, applying principles of mathematics and science to develop
solutions to practical problems involving structures, machines,
electrical circuits, and various other physical systems and devices.
With their ability to perform numerical analysis and data handling,
computers are important tools for practicing engineers. Engineering
graduates from all disciplines are expected to have proficiency in a
wide range of computational tools and software. New engineering
graduates should expect to have proficiency in:

▪ communication tools (for e-mail and messaging),

▪ Internet search tools (for research),

▪ word processing tools (for report preparation and memo writing),

▪ presentation tools (for audiovisual presentation),

▪ data acquisition tools (for running and reading data from

experiments), and

▪ computational tools (for programming, data analysis, equation

solving, and plotting).
In addition to these basic tools that cross all engineering disciplines,
there are specific computer tools that are considered part of the core
skill set for each engineering discipline. Examples of these tools
include:

▪ solid modeling and computer-aided design/drafting software (for

mechanical and civil engineers),

▪ electric circuit simulation software (for electrical and computer

engineers),

▪ finite element analysis software (for mechanical, civil, and

electrical engineers),

▪ advanced programming languages (for computer and software

engineers), and

▪ statistical analysis software (for industrial engineers).

This text is devoted to an introduction to the application of Page 4

computational tools to the solution of engineering problems.
These are the types of tools used for mathematical analysis and data
processing across a wide variety of engineering disciplines. While no
individual software product can truly be considered a “standard” for
all engineers, two widely available and widely used software
packages are introduced in this text: MATLAB® and Excel®. Besides
being two of the most popular computational packages for
engineers, they also provide the opportunity to demonstrate two
very different approaches to engineering computation: programming
tools and spreadsheet tools. While these two platforms offer very
different ways to approach the solution of engineering problems,
there are some similarities between them, particularly in the way
data is represented, stored, and handled. These similarities are
important to understand, in that they offer a common language for
these, and other, computational tools.
In this chapter, you will:

▪ learn the difference between an analytic and an algorithmic

solution,

▪ learn the essentials of algorithm development and pseudocode,

▪ learn the basic difference between programming tools and

spreadsheet tools,

▪ learn the basic terminology of data storage and handling, and

▪ learn the difference between accuracy and precision, and the

implications of both in engineering computation.

1.1 Analytic and Algorithmic Solutions

The computational tools introduced in this text allow us to automate
the mathematical analysis required to solve an engineering problem.
In order to understand both the advantages and limitations of the
application of computational tools to engineering problems, we must
first understand the essential difference between the analytic
solution and the algorithmic solution to an engineering problem.
Consider the classic projectile motion problem addressed in
introductory physics classes. A ball will be fired from a toy cannon,
with an initial speed of 10.0 meters per second at an angle of 35.0°,
as shown in Figure 1.1. An engineer has been asked to predict the
peak height that the cannonball will reach, the location at which the
cannonball will hit the ground, and the total flight time of the
projectile.
 Figure 1.1
MATLAB® is a trademark of The MathWorks, Inc. Excel® is a trademark of the
Microsoft group of companies.

1.1.1 The Mathematical Model Page 5

The first step in the solution of this problem is the development of
the mathematical model that the engineer will use to predict the
behavior of the system. In this case, it requires the application of the
principles of the physics of mechanics. The engineer creates a sketch
of the system, as shown in Figure 1.2.

Figure 1.2

In developing the mathematical equations that will be used to

predict the behavior of the system, the engineer must make some
decisions as to what to include in the model. In doing so, the
engineer balances the accuracy of the model (the ability of the
equations to properly predict the behavior of the system) and the
simplicity of the model. In this case, the engineer makes the
following decisions:
▪ The ground will be considered flat and level.

▪ The launch point will be considered to be at ground level.

▪ Wind resistance will not be considered in the equations.

These decisions, called simplifying assumptions, require considerable

engineering judgment. The engineer must decide that the
complexity introduced by including these effects into the equations
will not lead to any significant increase in the accuracy of the
solution. In this case, with these assumptions made, principles of
physics can be used to write the following equations for height and
horizontal distance as functions of time:

(1.1)

(1.2)
where h is the height of the cannon ball, x is the horizontal distance
travelled, ν is the initial speed of the cannonball, θ is the launch
angle, g is gravitational acceleration, and t is the time after launch
(in seconds). With this model in place, the engineer must now select
a solution technique to solve the equations. We will now contrast the
analytic solution to the algorithmic solution of this problem.

1.1.2 The Analytic Solution

An analytic solution is an exact solution, based on the application of
the mathematical principles of algebra, calculus, etc. In the model
we have developed, an analytic solution is possible. In order to find
the peak height the ball will reach, the engineer uses principles of
calculus to take the first derivative of Equation 1.1:
 (1.3)

When this derivative is equal to zero, the height is at an Page 6

extreme (maximum or minimum) value. Setting the
derivative equal to zero and solving for t yields:

(1.4)

Substituting in the known values for launch speed, angle, and

gravitational acceleration and carrying out the arithmetic yields:

(1.5)

or t = 0.585 seconds. This indicates that the ball will reach its peak
height after 0.585 seconds of flight time. Substituting this value for
time into Equation 1.1 yields:

(1.6)

or the peak height is determined to be hmax = 1.68 meters.

To determine the total flight time and horizontal distance travelled,
the engineer uses Equation 1.1 to determine the time at which the
height of the ball is zero:

(1.7)

The engineer uses algebra to factor out t, leading to two solutions:

 (1.8)

The engineer recognizes that t = 0 corresponds to the launch time,

and t = 1.17 seconds corresponds to the time at which the ball hits
the ground again. This value can be substituted into Equation 1.2 to
determine the horizontal distance travelled during 1.17 seconds of
flight: Page 7

(1.9)

yielding a horizontal distance travelled of 9.58 meters.

The engineer reports the results in Table 1.1, with appropriate units:

Table 1.1 Results of the Analytic Solution

1.1.3 The Algorithmic Solution

An algorithmic solution is an approximate solution, based on the
application of a computational procedure. In an algorithmic solution,
the engineer will define a series of steps or rules to be followed that
will lead to the discovery of the solution of the problem. The
algorithm will generally rely on principles of arithmetic only to solve
the problem; therefore, while the solution is approximate, it also
eliminates the need to apply more complicated mathematics to the
problem. An algorithmic approach will be demonstrated in our
sample problem.
The engineer has an equation to compute the height of the ball at
any time t. The engineer recognizes that the cannonball starts and
ends at a height of zero, and will reach its peak somewhere in the
middle. For the first part of the flight, height is increasing; during the
second part of the flight, height is decreasing. If the engineer can
identify the point where the height stops increasing and starts
decreasing, the point of peak height will be identified. The engineer
constructs the following algorithm for identifying the peak height;
the solution steps, provided in verbal descriptions called
pseudocode, are as follows:

▪ Step 1: Start at a time value of t = 0 and h = 0.

▪ Step 2: Increase time by adding some small value ∆t to t (e.g.,

tnew = t + ∆t).

▪ Step 3: Plug the new value of tnew into Equation 1.1 to get a new
value of h, which we will call hnew.

▪ Step 4: Compare h and hnew:

▪ If h < hnew, then the height is still increasing, and the peak
has not been reached. Set t = tnew, h = hnew, and return to
Step 2.

▪ If h > hnew, then the height has started decreasing. This tells
us that the ball reached its peak somewhere in the
neighborhood of h (either in the interval between h and hnew,
or in the previous interval).

▪ Step 5: Assume that the maximum height occurs at the height at

the start of the interval, or hmax = h.
The algorithmic solution is a “road map” to the solution of Page 8
the problem; it is not an answer itself, but is a series of
specified steps that will lead to an answer. The main computational
part of the algorithm, embodied in Steps 2 through 4, may need to
be repeated multiple times before a solution is reached; there is no
particular way to tell ahead of time how many times the algorithm
will “loop” back to Step 2 before a solution is found. Note that this
algorithmic solution uses arithmetic operations only; unlike the
analytic approach, no principles of calculus or algebra are required.
However, note that there is a critical approximation used in the
algorithm; the height is only computed for specific values of t, but it
is likely that the actual peak value occurs at some intermediate
value.
The engineer carries out the algorithmic solution, using a time step
value of ∆t = 0.1 seconds. The values of each variable at each
“loop” through Steps 2 through 4 are shown in Table 1.2:

Table 1.2 Step-by-Step Solution Algorithm

for Finding hmax

The algorithm leads to a solution value of hmax = 1.68 meters.

The engineer proceeds to construct a solution algorithm for finding
the point at which the cannonball strikes the ground. The engineer
recognizes that a height value of zero indicates the point at which
the cannonball hits the ground, and the time at which this happens
is the total flight time. The algorithm is as follows:
▪ Step 1: Start at a time value of t = 0 and h = 0.

▪ Step 2: Increase time by adding some small value ∆t to t (e.g.,

tnew = t + ∆t).

▪ Step 3: Plug the new value of tnew into Equation 1.1 to get a new
value of h, which we will call hnew.

▪ Step 4: Check the value of hnew:

▪ If hnew > 0, then the cannonball is still in flight. Set t = tnew,

h = hnew, and return to Step 2.

▪ If hnew < 0, then the cannonball hits the ground somewhere

between h and hnew.

▪ Step 5: Approximate the total flight time by setting Page 9

▪ Step 6: Find the horizontal distance travelled during the flight by

substituting tflight into Equation 1.2. End the algorithm.

The engineer again executes the algorithm, with ∆t = .1 seconds.

The values at each step of the algorithm are shown in Table 1.3:

Table 1.3 Step-by-Step Solution Algorithm

for Finding Flight Time and Distance Travelled
The results from these two algorithms are reported by the engineer,
as shown in Table 1.4:

Table 1.4 Results of the Algorithmic

Solution

1.1.4 Comparison of the Analytic and the

Algorithmic Solutions
Examining both the process and results of the analytic and
algorithmic solutions can tell us much about the nature of each
solution. The most important differentiation between the two
solutions is that the analytic solution is exact. As long as the
mathematical techniques of algebra and calculus were properly
applied, and the arithmetic computation was performed correctly,
the result is valid to the appropriate number of significant digits
allowed by the given data. The algorithmic solution is Page 10
approximate; the equations are not solved exactly, but are
merely evaluated at specified values of the independent time
variable. These specified values of time, known as discrete values,
limit the accuracy of the final solution. By the nature of the
algorithm, the only possible solutions occur at time values at, or
midway between, our discrete points. However, while the algorithm
will always produce an approximate solution, the spacing between
the discrete points is under the engineer’s control; the solution can
be made more accurate by decreasing the value of ∆t used in the
algorithm. For example, if the algorithm was repeated, but with a
value of ∆t = 0.001 seconds, the results would be the same as those
reported for the analytic solution to three significant digits. However,
to achieve this increased accuracy, the algorithm would need to
“loop” through Steps 2 through 4 many more times (1680 times to
find hmax, instead of seven).
While algorithmic solutions are approximate by their nature, we can
increase their accuracy by decreasing the interval between discrete
points and simply running through the algorithm more times.
Approaching an algorithmic solution “by hand” would prove
impractical if increased accuracy was required. Within practical limits,
however, it is no more difficult to run through the algorithm tens,
hundreds, or even thousands of times. This is because algorithmic
solutions lend themselves readily to implementation with computer
tools. The algorithms developed in this chapter were presented as
verbal descriptions of the step-by-step problem-solving strategy;
these verbal descriptions are known as pseudocode. A computer
programming language, such as the MATLAB software introduced in
this text, can be readily used to translate our software-independent
pseudocode into software-specific computer code, providing clear
instructions that the computer can follow. While computers can be
applied to automate the arithmetic part of an analytic solution, it is
in the implementation of algorithmic solutions where computational
tools are best suited.
Since analytic solutions are exact, and algorithmic solutions are
approximate, why should algorithmic solutions be used at all? In our
example case, there is really no need for an algorithmic solution,
since the problem is readily solved using analytic techniques. An
engineer with a background in differential calculus and algebra could
readily arrive at an analytic solution. When this is the case, an
analytic solution is the preferred approach. However, in the
professional practice of engineering, this is not always the case.
Even in your undergraduate studies, you will soon encounter
problems that you lack the mathematical background to solve, and
even some where no analytic solution exists. It is at these times that
algorithmic solutions become an important option. You have likely
already used algorithmic solutions to solve otherwise difficult or
unsolvable problems; if you have used a root finding function on
your programmable graphic calculator to find the roots of a higher-
order algebraic equation, you have used an algorithmic solution
technique derived and implemented by the calculator’s manufacturer.
(Did you realize that the answers you obtained with your calculator
were approximate?) Page 11
Another hallmark of an algorithmic solution is that there is
not one unique algorithm that will solve a specific problem.
Development of solution algorithms requires a combination of
mathematical reasoning and creativity. Computer scientists focus on
the development of efficient computational algorithms that minimize
the computer time and memory used when running a program
based on their algorithm. In this text, we will focus on implementing
and using many standard solution algorithms; however, there is still
much room in the field of engineering computation for the
development of new and creative algorithms for solving engineering
problems.

1.2 Approaches to Engineering Computation

In this text, we will contrast two distinct approaches to the
implementation of engineering computation: programming tools and
spreadsheet tools.
Programming tools allow the translation of pseudocoded algorithms
into instruction sets that can be followed by the computer. These
instruction sets are called computer programs or computer code.
There are many programming languages used by practicing
engineers; we will use the MATLAB platform to introduce the concept
of programming tools in this text. As an example, the MATLAB
implementation of the pseudocoded algorithm for finding maximum
height is shown below. The details of developing your own MATLAB
code will be covered in Chapters 3 and 4 of this text.

Programming tools allow us to specify the logic and Page 12

decision-making structure that the computer will follow in
the implementation of an algorithm. From the earliest days of
computing, users communicated with the machines through
instruction sets provided by the programming tools available. While
the look of the programming languages and the interface used to
communicate with the machine have evolved significantly, the idea
of translating an algorithm into software-specific instructions is a
classic paradigm for computation.
A spreadsheet tool is a completely different paradigm for
computation; a spreadsheet resembles a large data table. The user
of a spreadsheet tool fills some of the cells of the table with data,
and fills other cells with mathematical equations and logical
expressions that use the data cells as their input. This tabular
structure provides an intuitive graphical approach to data
manipulation and computation, but it differs significantly from the
step-by-step instruction sets used in programming approaches.
While the graphical approach to computation is appealing, the direct
link with pseudocoded algorithms is sometimes lost with spreadsheet
implementations. Although other spreadsheet products do exist, we
will use the Excel product from Microsoft Corporation as the
spreadsheet platform in this text. As an example, a spreadsheet
used to implement the maximum height algorithm and generate the
data shown in Table 1.1 is shown in Figures 1.3 (with numerical
values shown) and 1.4 (with formulas relating the cells shown).

Figure 1.3
 Figure 1.4

As we introduce the various problem-solving approaches in this text,

we will highlight the advantages and disadvantages of these two
approaches to engineering computation. Some problems are best
suited to solution by programming, while others are best suited to
spreadsheet solutions. That said, the MATLAB and Excel tools that
we introduce in this text are very advanced and capable
computational tools, and have to some extent adapted the best
features of each approach into their functionality. Excel has
implemented a programming interface, where more traditional
computer code can be developed to operate on and fill cells in the
spreadsheet. MATLAB has developed an array editing interface that
looks and acts similar to a spreadsheet. Both have developed
preprogrammed utilities for plotting, root finding, Page 13
optimization, and other common operations that allow the
user access to advanced algorithms for engineering problem solving.
The goals of this text involve both proficiency with the computational
tools and the insight into selection of an appropriate tool for a given
engineering application.

1.3 Data Representation

Despite the differences between various computational platforms,
there are some similarities between packages in the way data is
represented, stored, and manipulated. In this section, the
terminology of data representation will be introduced and related
back to the MATLAB and Excel tools used in this text.

1.3.1 Variables and Functions

A variable is the symbolic representation of a quantity that can take
on more than a single value. Consider the equation:

(1.10)
In this equation, x and y are variables, since they can take on many
values. We often refer to variables as independent or dependent. A
variable is dependent when its value depends on the value of other
variables. Usually we write equations so that the dependent variable
is on the left side of the equal sign. For example, in Equation 1.10,
we would assume that y is the dependent variable, since its value
depends on the value of the independent variable x. Of course, we
could rearrange the equation so that x is on the left side:

(1.11)

Does this mean that y is the independent variable? We must go

beyond the equation and examine the problem that it represents in
order to determine which one is the independent variable. We do
know that both x and y cannot be independent, because when we
assign a value to one of them, the value of the other can be
determined from the equation.
Let’s go back to the example of the cannonball’s trajectory. We wrote
an equation for the height h of the cannonball as:

(1.12)

where ν = initial velocity

t = time
θ = launch angle
 g = gravitational acceleration
There are five quantities related by symbols in this equation;
however, they are not all variables in the problem. We are
considering the initial velocity, launch angle, and gravitational
acceleration to be constants rather than variables. This is Page 14
not evident in the equation, but rather in the problem
statement. Suppose the problem statement was changed so that we
were asked to calculate the height at time t = 2 seconds for various
values of the launch angle. In this case, time would be a constant
and the launch angle a variable, but the equation would be
unchanged. In another version of the problem, we might be asked to
find the maximum height that can be attained for any launch angle.
In this case, height, launch angle, and time would all be variables.
Going back to the original problem, with the initial velocity, launch
angle, and gravitational acceleration all considered to be constants,
we say that the height is a function of time, and will often write the
left side of the equation as h(t), as in Equation 1.1. Therefore, time t
is the independent variable, while height h is dependent on time. To
be more precise, a function is defined as follows: A function is a
mathematical operation that returns a single value for a given input
value or set of values. The input values are called the arguments of
the function.
While not identical, computational functions are similar to
mathematical functions in that they compute an output value from a
number of input arguments. Both Excel and MATLAB have many
built-in functions. Many of these functions require a single argument.
For example, the cos function in MATLAB returns the cosine of an
input value of an angle in radians. Other functions require a specific
number of multiple arguments. For example, Excel has a function
called ROUND which requires two arguments: the number to be
rounded off and the number of decimal places to which the number
is to be rounded. Still other functions have a variable number of
arguments. An example is the AVERAGE function in Excel, which
finds the average of a group of values entered as arguments. In
MATLAB, there are a number of functions that use arrays or matrices
as arguments, which we shall discuss in subsequent chapters. (Note
that the convention in this text is to refer to MATLAB functions in
italics, and Excel functions in capital letters).

1.3.2 Scalars and Arrays

In the algorithmic solution presented in Section 1.1, we chose the
values of the independent variable t (time) to evaluate, and
calculated the value of the height at each increment. We continued
to make calculations until the value of the height began to decrease,
indicating that the peak height was attained. We chose a time
increment of 0.1 seconds. The results of this analysis are repeated in
Table 1.5:

Table 1.5 Algorithmic Solution to

Cannonball Problem

In a spreadsheet solution, the calculations would be Page 15

performed in the cells of the spreadsheet, with the results
shown in a form similar to that of Table 1.5. In a spreadsheet, the
numerical value in a cell is a scalar—a single value that can be
represented on a numerical scale. However, in a computing language
like MATLAB, results of calculations are stored differently. It is
possible that we could have variables named t, tnew, h, and hnew. In
each calculation loop, we could write over the previous value of the
variable. In doing so, we would also be treating each variable as a
scalar, with a single value. But what if we wanted to keep the results
for each loop? We may want to plot height versus time. To do so, we
need to have those values stored in memory. It would be difficult to
give each value a unique name (for example, t1, t2, t3, etc. for time
values), and doing so would require making every calculation
sequentially, rather than in a repeating loop. Instead, we use arrays
to store data. An array is a single variable that has multiple values
associated with it. In our example, time t would be an array with
seven values. The values within an array are referenced by an index.
An index is an integer that refers to the position of the value within
the array. You can think of an index as being an address. Our
variable t has seven addresses, labeled 1–7. Into each address we
place the value of time (as in Table 1.6):

Table 1.6 Structure of Array t

We refer to an individual value of the array by including the index

number in parentheses following the array name, or as a subscript
to the variable name. For example, t (5) = 0.4 seconds, or t3 = 0.2
seconds.
It is very important to remember that index numbers must be
integers, beginning with one and progressing by one for subsequent
values. Some of the common errors that are made by beginning
programmers include:

▪ Trying to use zero as an index. In our example, the first value of

time is zero. Therefore, it is tempting to start an array with t (0)
= 0. This will result in the following error in MATLAB:
▪ Trying to use non-integer indices. For example, the statement “t
(.1) = 0.1” would result in the same error as above.

▪ Progressing index values by increments other than one. For

example, suppose that you are performing an experiment in
which you take temperature readings every 10 seconds. Your
first reading is 100°C, so you enter this as T(10) = 100. Page 16
In this case, there will not be an error, but rather an
array is created with T(1) through T(9) all having values of zero:

In all of these cases, the fundamental error is confusion between

independent variables and indices. Remember that indices are simply
counting values representing addresses within an array, and are not
variables themselves.
The arrays shown above are one-dimensional arrays. That is, a
single index number is used to establish the identity of a value in the
array. Arrays can also be multidimensional. In the example illustrated
in Table 1.5, note that there are two values of time for each loop: t
and tnew. Instead of storing these values in two one-dimensional
arrays, we can store them in a single two-dimensional array. If we
assign the first index a value of 1 or 2, representing t and tnew,
respectively, and assign the second index the value of the loop
number, then all 14 values will be stored in an array. As an example
of this scheme, t (1,5) = 0.4 and t (2,5) = 0.5.

1.3.3 Matrices and Vectors

One- and two-dimensional arrays are often referred to as matrices.
In addition to being an efficient method for storing data, many
mathematical operations can be performed directly with matrices. In
fact, the name MATLAB stands for Matrix Laboratory, and the
program was originally created to perform matrix operations. In
Chapters 7 and 8, we will learn some simple matrix mathematics and
use matrix methods to solve a series of simultaneous equations.
The size of a matrix is defined by its number of rows and columns.
For example, the matrix below is a (3 × 2) matrix (pronounced
“three by two matrix”), with three rows and two columns:

One-dimensional arrays are often called vectors in engineering

computation. If the values are arranged in a single row, then the
array is called a row vector; if the values are arranged in a single
column, the array is called a column vector. One-dimensional arrays
can also be called column matrices and row matrices.
It is important to note here that there is another definition of the
term vector that you will encounter in physics and engineering
mechanics. In that context, a vector quantity is one that is defined
by a magnitude and a direction. For example, velocity is a vector
quantity. In addition to its magnitude (speed), the direction Page 17
of motion is necessary to completely define a velocity. One
method to define a vector quantity is to define its components in the
x, y, and z directions. Of course, these three components can be
placed in a one-dimensional array, fitting the computational
definition of a vector. Because of the confusion that can be created
by the two definitions, in this text we will avoid using the term
vector when referring to a one-dimensional array. Instead, we will
use the more general term array when referring to the storage of
multivalue variables, and matrix when referring to one- and two-
dimensional arrays for which we will perform matrix mathematics
operations.
Excel also has the ability to represent and manipulate arrays. Data
entered into a region of adjacent cells in a spreadsheet can be
interpreted as a matrix, and operated upon using matrix
mathematics. In Excel, these operations are performed using
prewritten functions (like those described in Section 1.3.1)
specifically developed for matrix computation. Unlike MATLAB, which
was developed specifically for matrix operations and where matrix
and scalar computations are performed with the same mathematical
operators, matrices require special handling when using Excel. These
methods will be described in Chapter 7 of this text.

1.3.4 Accuracy and Precision

The terms accuracy and precision are often used interchangeably,
but have different meanings in computing applications. Accuracy
refers to the closeness of the calculated solution to the actual value,
and is a function of the model itself. For example, when finding the
height reached by the cannonball, we noted that if we decreased the
size of the time step, our solution would approach the “exact”
analytical solution. We also noted that there were several
assumptions present in our model. For example, the effects of wind
resistance were neglected. This assumption also affects the accuracy
of the solution.
The precision of the solution depends on how well the input
variables are known, and on how numerical values are stored from
one calculation to another. In the cannonball problem, the launch
angle was given as 35°. But how precise is this value? Depending on
how the cannon’s launch angle is set and measured, the value might
be precise to the nearest degree, the nearest one-tenth of a degree,
or the nearest 5°.
In the sciences, the precision of measured input variables are usually
known, and calculation results are reported based on the number of
significant digits of the input. For numbers containing decimal points,
the number of significant digits of a number is defined as the
number of digits between the first non-zero digit and the last digit.
Consider these examples:
When making calculations, the answer can only be as Page 18
precise as the least precise of the input values. For addition
and subtraction, this means that the number of digits to the right of
the decimal point in the answer must be equal to the least number
of digits to the right of the decimal point in any of the inputs.
Examples include:

For multiplication and division, the number of significant digits in the

answer must equal the least number of significant digits of the input
values. Examples include:

Some quantities are exact. For example, there are exactly 12 inches
in a foot. So if we want to convert 11.556 inches to feet, the answer
is:

In this case, the exact value of 12 inches per foot is considered to

have an infinite number of significant digits.
The precision of quantities without a decimal point is not always
known. For example, as we discussed previously, we may not know
the precision of the 35° elevation angle in the cannonball problem.
This is a typical situation in most engineering problems, with at least
some of the input quantities of unknown precision. Therefore, the
rules for calculations described previously cannot be applied. Rather,
a reasonable number of significant digits should be reported. Many
engineering texts suggest three significant digits for final answers
(some recommend four significant digits if the first significant digit is
a one). When performing calculations by hand, intermediate results
should be carried to more significant digits than will be reported for
the final answer. For example, you cannot round the value of the
sine of 35° to 0.57 and then report the final answer to more than
two significant digits.
With computing solutions, intermediate calculations are not rounded
off, so the precision of the final answer is usually dependent only on
the precision of the input values. The qualifier “usually” in the
previous sentence must be added because there are some instances,
when working with combinations of very large and very small values,
where errors will accumulate in computing solutions as well. For
example, when analyzing mechanical structures using a
computational technique known as finite element analysis, tens or
hundreds of thousands of simultaneous equations are solved. If the
numerical values in these equations differ by orders of magnitude,
then the solution algorithm of the program must be designed in a
way that minimizes computational errors. For the problems Page 19
encountered by most engineering students and practicing
engineers, this is not a concern. How precise are the values stored in
Excel and MATLAB? Excel carries values to 15 significant digits. By
default, MATLAB stores values as double-precision values, which also
have approximately 15 significant digits. The term double-precision
refers to the fact that these values require two 8-bit units of
computer memory to store, while single-precision values are stored
in a single unit of memory. In the early days of computing, storage
space was severely limited, so double-precision values were used
only when necessary to ensure sufficient precision of calculations.
Processing times were also increased when double-precision values
were used. With today’s inexpensive computer hardware and fast
processors, there is rarely a need to use single-precision values,
although MATLAB does support single-precision values for working
with extremely large data sets.
One final thought about accuracy and precision is warranted. When
formulating a computer solution to a problem, many students will
report the final answer to whatever precision is displayed on the
computer screen, even though they routinely round the answers of
hand calculations to a reasonable precision. In doing so, they are
treating the computer solution as a “black box,” with no
consideration of what is happening between the inputs and outputs.
When a computer solution is reported to a reasonable number of
significant figures, a student conveys the impression that he or she
is aware of the assumptions and approximations associated with the
problem. Engineering students and practicing engineers should take
care to interpret the results of their computations, and report the
results to a reasonable level of precision, regardless of the
computer’s output.

Problems
1.1 Describe the differences between analytic and algorithmic
solutions.
1.2 Develop the pseudocode for an algorithmic solution for
finding the two points where the function f(x) = 3x2 –
12.4x + 3 crosses the x-axis.
1.3 Consider the cannon model developed in Section 1.1.1.
a. Using the equations developed and a launch speed of
10.0 m/s, develop the pseudocode for an algorithmic
solution to determine the launch angle required to reach
a peak height of at least 2.5 meters.
b. Using discrete values spaced 5° apart, carry out the
algorithmic solution by hand. Report each step of the
algorithm in a table.
c. Perform an analytic solution for this problem, and
compare the result with your algorithmic solution.
1.4 Consider the cannonball problem described in Section
1.1.1. You have been asked to determine a combination of
launch speed and angle required to clear a 5-meter wall
erected 8 meters from the launch point. The maximum
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
SEITSEMÄS LUKU

"Huomenna häviämme me tuntemattomaan maailmaani."

En tahdo väsyttää niitä, jotka mahdollisesti lukevat tämän

kertomuksen, selostamalla meidän komeata matkaamme Booth-
höyrylaivalla; en halua myöskään kertoa Parassa viettämästämme
viikosta. Tahdon kuitenkin lausua tunnustukseni Pereina da Pinta-
yhtiön meille osoittamasta suuresta hyväntahtoisuudesta, kun tehtiin
meidän varustuksiamme. Lyhyesti vain mainitsen, että
jokimatkallamme pitkin leveätä sameata ja liejuista vesistöä kuljetti
meitä hiukan pienempi höyrylaiva kuin se, joka oli tuonut meidät yli
Atlantin. Viimeksi olimme me kulkeneet Obidos-salmesta ja
saapuneet Manaos-kaupunkiin. Mr Shortman, brittiläisen ja
brasilialaisen kauppayhtiön edustaja, pelasti meidät kaupungin
vähän houkuttelevasta majatalosta. Hänen vierasvaraisessa
haciendassaan me kulutimme aikaa siihen päivään asti, jona saimme
avata professori Challengerin meille jättämän kirjeen. Ennenkun alan
kertoa sen päivän yllätyksistä, tahtoisin vielä kuvata uhkamatkani
tovereita ja niitä muita osanottajia, jotka jo olemme koonneet Etelä-
Ameriikassa. Puhun vapaasti ja avomielisesti ja ainehistoni jätän
teidän, Mc Ardle, käytettäväksenne ja hyväksyttäväksenne, koska
tämä kyhäykseni teidän toimestanne joutuu maailmalle.

Professori Summerleen tieteelliset ansiot ovat siksi tunnetut, että

en tahdo niitä enää toistaa. Hän on paremmin varustettu kestämään
rasittavia tutkimusmatkoja, kuin ensi näkemältä voisi otaksua. Hänen
pitkä laihajäntereinen ruumiinsa ei hevillä tunne väsymystä, ja hänen
kuiva, puoleksi pisteliäs, usein hyvin epähieno esiintymistapansa ei
välitä ympäristöstä. Vaikka hän on kuudenkymmenen seitsemän
vuoden ikäinen, en ole koskaan kuullut hänen valittavan
matkojemme vaivoja. Olin pitänyt retkikunnallemme vahinkona, että
hän tuli mukaan, mutta nyt huomasin hänestä olevan ainakin yhtä
paljon hyötyä kuin itsestäni. Luonteeltaan on hän karkea ja
luulevainen. Hän ei alusta alkain ole salannut, että hän piti professori
Challengeria täydellisenä petkuttajana, ja että me kaikki olimme
lähteneet etsimään jotakin olematonta, sekä että me todennäköisesti
kaikkien vaivojemme palkaksi saamme vain pettymyksiä ja vaaroja
Etelä-Ameriikassa ja Euroopassa pilkkaa ja naurua. Koko matkan
Southamptonista Manaokseen väsytti hän meitä puhumalla aina tätä
samaa laihojen kasvojen vääristyessä ja ohuen pukinparran
tutistessa. Jätettyämme laivan ja noustuamme maihin, on kaunis ja
vaihteleva hyönteis- ja lintumaailma vienyt hänen koko huomionsa,
sillä hän on suurenmoisen rehellinen tieteellisyyshartaudessaan.
Kaiket päivät harhailee hän metsissä lintupyssy ja hyönteislippo
olallaan ja iltaisin täyttää hän monet hankkimistaan eläimistä. Hänen
toisarvoisiin ominaisuuksiinsa kuuluu myös se seikka, että hän
pukeutuu hyvin huolimattomasti ja polttaa pientä piippunysää, jota
ilman hänet harvoin näkee. Nuoruudessaan on hän ollut mukana
erinäisillä tieteellisillä tutkimusmatkoilla — hän oli Robertsonin
mukana Papuassa — eikä leiri- ja kanoottielämä ole hänelle
tuntematon.
 Lordi John Roxton ja professori Summerlee muistuttavat osaksi
toisiaan, mutta osaksi ovat he toistensa täydelliset vastakohdat.
Edellinen on kaksikymmentä vuotta nuorempi, mutta hänen
kasvonsa ovat aivan yhtä laihat ja suoniset. Hänen ulkomuotonsa
luulen kuvanneeni jo siinä luvussa, joka jäi Lontooseen. Hän on aina
hieno ja pukeutuu aistikkaasti sekä ajelee partansa vähintäin kerran
päivässä. Toimenmiesten tavoin on hän puheessaan hyvin
lakooninen, mutta on nopea vastaamaan tehtyyn kysymykseen ja
kärkäs yhtymään keskusteluun sekä lausuu mielipiteensä
kummallisen jyrkästi, puoleksi huvittavasta. Hänen maailman- ja
eritoten Etelä-Ameriikan tuntemuksensa on hämmästyttävän laaja, ja
hän uskoo järkähtämättömäsi matkamme suuriin mahdollisuuksiin,
eikä tätä uskoa järkytä professori Summerleen ivahymy. Hänen
äänensä on lempeä ja esiintymistapansa hiljainen, mutta hänen
tuikkiviin sinisiin silmiinsä kätkeytyy myös raivoisa viha ja
järkkymätön päättäväisyys. Hän puhui vähän omista Brasiliassa ja
Perussa saavuttamistaan ansioista, mutta sain niistä käsityksen
huomatessani miten ihastuneina hänet ottivat vastaan jokiseudun
asukkaat, jotka hänessä tervehtivät esitaistelijaansa ja suojelijaansa.
Punaisen päällikön — niin he häntä kutsuivat — urotyöt kulkivat
satuna kansan suussa, mutta todetkin asiat olivat kyllä hyvin
kummallisia, kuten myöhemmin sain kuulla.

Lordi John oli joitakuita vuosia sitten käynyt Ei-Kenenkään-

maassa, joka on Perun, Brasilian ja Colombian välisessä
tuntemattomassa seudussa. Tällä alueella kasvaa villiä
kautschukkipuuta, joka on, kuten Kongossa, tullut alkuasukkaille
sellaiseksi vitsaukseksi, että sitä voi verrata ainoastaan heidän
pakkotyöhönsä espanjalaisten hallussa olevan Darienin vanhoissa
hopeakaivoksissa. Kourallinen ilkeitä "puolirotuisia" hallitsi maata,
asesti halulliset intiaanit, teki muut orjikseen ja epäinhimillisesti
kiduttaen pakotti heidät kokoamaan kautschukkia, joka sitten jokea
myöten lähetettiin Paraan. Lordi Roxton ryhtyi noiden onnettomien
puolustajaksi, mutta sai osakseen vain uhkauksia ja soimauksia.
Silloin julisti hän todellisen sodan Pedro Lopezia, orjanomistajain
johtajaa vastaan, keräsi karanneita orjia, asesti heidät ja
toimeenpani sotaretken, joka päättyi siten, että hän omakätisesti
tappoi tuon pelätyn "puolirotuisen" ja kumosi hänen edustamansa
järjestelmän.

Eipä siis ollut ihme, että tuota punatukkaista, silkinhieno-äänistä ja

siistiä miestä katseltiin hyvin uteliaasti tuon suuren Etelä-Ameriikan
joen rantaseuduissa, vaikka tunteet olivat tietysti myös eroavia, sillä
alkuasukkaitten kiitollisuus sai vastineekseen sen ryhmän
vihamielisyyden, joka tahtoi rahallisesti hyötyä heidän
ruumiinvoimistaan. Hänen edellisten kokemuksiensa tuottama
käyttökelpoinen hyöty oli taito puhua "lingoa geralia", joka oli
kummallinen sekoitus osaksi portugaliasta ja intiasta, ja jota
käytetään koko Brasiliassa.

Olen jo ennen maininnut, että lordi John Roxton oli eräänlainen

Etelä-Ameriikka-intoilija. Hän ei voinut innostumatta puhua tästä
suuresta maasta, ja tuo innostus oli tarttuvaa, sillä huolimatta
tietämättömyydestäni kuuntelin kuitenkin tarkkaavaisena ja
uteliaana. Kunpa minä voisin kertoa kaiken niin lumoavasti kuin hän
teki. Siinä oli yhdistyneinä asioitten tarkka tietäminen ja voimakas
mielikuvitus, joka antoi sanoille niiden tenhovoiman, niin että vihdoin
professorinkin ivallinen ja ennakkoluuloinen hymyily katosi ja hän
alkoi tarkasti kuunnella. Lordi kertoi tästä mahtavasta joesta, joka jo
aikaisin löydettiin — sillä muutamat ensimäisistä valloittajista
matkustivat sitä myöten läpi koko etelä-ameriikkalaisen siirtomaan —
mutta jonka alituisesti vaihtuvain rantojen takaiset alueet olivat aivan
tuntemattomia.

"Mitä tuo on?" huudahti hän pohjoiseen päin osoittaen. "Metsää,

rämeikköä, läpipääsemätöntä tiheikköä. Kuka voi tietää, mitä sinne
kätkeytyy? Sanokaa, mitä? Ja tuolla etelässä sitten? Liejuisia
metsäseutuja, joissa ei koskaan valkea mies ole käynyt. Kaikki on
tutkimatonta ja ennen aavistamatonta. Paitsi jokien kapeita uomia ei
mitään muuta tunneta. Kuka voi sanoa, mikä sellaisessa maassa
onkaan mahdollista! Miksi ei ukko Challenger olisi voinut puhua
totta?" Näiden kehoittavien sanojen johdosta palasi ivallinen hymyily
professori Summerleen kasvoille, ja hän alkoi hiljaa ja epäävästi
pudistella päätään, piippunysästään tupruavan savupilven takana.

Ja nyt lienen toistaiseksi sanonut kylliksi molemmista valkoisista

seuralaisistani, joiden luonne ja viat — kuten omanikin — ilmenevät
kyllä kertomuksen ohella. Mutta me olemme jo pestanneet joitakuita
palvelijoita, jotka ehkä hyvinkin suuresti vaikuttavat kohtaloihimme.
Ensimäkien oli Zambo-niminen neekeri, musta Herkules, yhtä
myöntyväinen mutta myös yhtä älykäs kuin hevonen. Hänet
pestasimme Parassa sen höyrylaivayhtiön henkilökunnasta, jonka
palveluksessa hän oli oppinut puhumaan hiukan englantia.

Samoin me Parassa otimme palvelukseemme Gomezin ja

Manuelin, kaksi joen yläjuoksussa asuvaa sekarotuista, jotka juuri
olivat tulleet sieltä lastinaan punapuita. He olivat molemmat asuneet
elämänsä ajan joen ylävesistöissä, jonne me juuri aioimme lähteä, ja
tämän tähden lordi John otti heidät palvelukseemme. Gomezilla oli
vielä se etu, että hän osasi puhua englantia. Nämä miehet olivat
halukkaat olemaan oppaina, keittämään ruokaa, soutamaan ja
palvelemaan kaikella tavalla viidentoista dollarin kuukausipalkalla.
Sitäpaitsi oli meillä palveluksessamme kolme Mojo-intiaania
Boliviasta. Tämän seudun asukkaita pidetään parhaina kalastajina ja
laivanrakentajina. Etevintä niistä kutsuimme me heimonsa mukaan
Mojoksi ja toiset saivat nimen José ja Fernando. Kolme valkeata
miestä, kaksi sekarotuista, yksi neekeri ja kolme intiaania muodosti
siis retken henkilökunnan, joka Manaoksessa odotti ohjeita
ennenkun lähtisi oudolle matkallensa.

Pitkä viikko loppui vihdoinkin, ja odotettu hetki koitti. Kuvitelkaa

istuvanne Hacienda St. Ignation hämärässä arkihuoneessa, kahden
peninkulman päässä Manaoskaupungista sisämaahan päin.
Ulkopuolelta heijastui auringonvalon keltainen messinkiloiste, jota
vastaan palmupuiden varjot lankesivat tummina ja voimakkaina.
Ilma oli täynnä hyönteisten alituista surinaa — troopillinen, monta
oktaavia käsittävä kuoro — mehiläisten syvästä möyrybassosta
moskiittien heikkoon piipitykseen. Toisella puolella verantaa oli
perattu, kaktusaitauksen ympäröimä ja kukkivien pensaskasvien
koristama puutarha, jossa suuret siniset perhoset ja pienet
hunajalinnut lentelivät somina kaarroksina kukasta kukkaan. Me
istuimme tuolla huoneessa pöydän ympärillä, ja edessämme oli
suljettu paperikäärö.

Kuoreen oli professori Challengerin terävällä käsialalla kirjoitettu

sanat:

"Ohjeita lordi John Roxtonille seurueineen. Avattava Manaossa

viidentenätoista päivänä heinäkuuta täsmälleen kello kaksitoista."

Lordi Roxton oli pannut kellon eteensä pöydälle.

"Vielä täytyy meidän odottaa seitsemän minuuttia", sanoi hän.

"Tuo kunnon vanhus on hyvin tarkka." Professori Summerlee hymyili
pilkallisesti tarttuessaan kääröön.

"Aivan yhtä hyvin voimme avata tämän nyt tai seitsemän minuutin
perästä, asia ei siitä muutu", sanoi hän. "Kaikki on keinottelua ja
mielettömyyttä, johon ikävä kyllä tämän kirjoittaja useasti on tehnyt
itsensä syypääksi."

"Sitä ei voi avata, meidän täytyy noudattaa pelin sääntöjä", sanoi

lordi Roxton. "Me olemme täällä professori Challengerin luvalla, ja
olisi hävittömän kehnosti tehty, ellemme noudattaisi sananmukaisesti
hänen määräyksiään."

"Tämä vasta on kaunista!" kivahti professori harmistuneena.

"Enhän tiedä mitä tuossa paperikäärössä on, mutta jos siitä emme
saa kyllin vakuuttavia ja todistavia tietoja, niin palaan minä takaisin
Parasta Bolivialla. Minulla on toki tärkeämpääkin tehtävää kuin koluta
ympäri maailmaa ja kumota tuon mielipuolen väitteitä. Nyt, Roxton,
on kai jo määrä-aika."

"Niin on", sanoi lordi John. "Nyt on aika." Hän otti kynäveitsen
taskustaan ja avasi kuoren. Siitä otti hän kokoonkäännetyn
paperiarkin, käänsi sen auki ja levitti pöydälle. Siihen ei ollut mitään
kirjoitettu. Hän käänsi sen. Myös toinen puoli oli tyhjä. Me
katsoimme toisiimme sanattomiksi hämmästyneinä. Hiljaisuuden
katkaisi professori Summerlee puhkeamalla äänekkääseen nauruun.

"Tämähän on julkinen tunnustus", huusi hän. "Mitä me vielä

pyydämme. Mies tunnustaa olevansa keinottelija. Nyt meillä ei ole
muuta tehtävää kuin palata kotimaahamme ja paljastaa hänet
julkeana petturina."

"Näkymätöntä mustetta", arvelin minä.

 "Enpä luule", sanoi lordi Roxton ja piti paperia päivää vasten.
"Nuori ystäväni, teitä on turha yrittää pettää. Minä takaan että ei
koskaan ole mitään tälle paperille kirjoitettu."

"Saanko astua huoneeseen?" kuului jylisevä ääni parvekkeelta.

Valojuovan yli oli kulkenut hartiakkaan olennon varjo. Tämä ääni!

Tuo tavaton hartiain leveys! Hämmästyksestä änkyttävinä
hypähdimme me seisomaan, kun Challenger, pyöreä poikamainen
olkihattu päässään, Challenger, kädet housuntaskuissa ja puolikengät
ulospäin kääntyneissä jaloissaan näyttäytyi ovella. Hän heitti päätään
taapäin ja seisoi tuossa säteilevässä auringonpaisteessa
muinaisassyrialaisine partoineen, ja luonteenomaisen
ylimielisyytensä pilkistäessä puoleksi suljettujen silmäluomien alta.

"Pelkään" sanoi hän kelloonsa vilkaisten, "tulevani joitakuita

minuutteja liian myöhään. Tunnustan, että jättäessäni tämän kirjeen
teille, aioin estää teitä avaamasta sitä, sillä luulin ehtiväni ajoissa
luoksenne. Tämä ikävä myöhästymiseni johtuu osaksi epävarmasta
luotsista osaksi matkaamme estäneestä hiekkasärkästä. Pelkään että
virkaveljeni, professori Summerlee, on saanut pilkkaamisen aihetta."

"Tunnustan, sir", sanoi lordi John vakavana, "että tuntui

helpoitukselta nähdä teitä täällä, sillä matkamme olisi muuten
päättynyt hyvin nolosti. Mutta en vieläkään ymmärrä, miksi te olette
käyttäytynyt näin?"

Jättäen vastaamatta tuli professori Challenger puristamaan

tervehdykseksi minun ja lordi Roxtonin kättä, kumarsi hieman
halveksuvasti professori Summerleelle ja vaipui korituoliin, joka ritisi
ja ratisi hänen painonsa alla.
 "Onko kaikki valmista matkaamme varten?" kysyi hän.

"Voimme lähteä huomenna."

"Siinä tapauksessa me myös lähdemme. Ette tarvitse mitään

kirjallisia neuvoja, kun teidän korvaamattomana apunanne on minun
mukana-oloni. Alusta asti olen päättänyt olla itse johtajana
tutkimusmatkallanne. Kuten tulette näkemään, voisivat kartat hyvin
huonosti korvata minun älyäni ja neuvojani. Pieni petokseni
kirjekäärön suhteen johtuu taas siitä, että jos olisin teille
aikomukseni ilmaissut, olisitte te kaikin keinoin koettaneet saada
minua luopumaan matkastani."

"Minun mielestäni ei teillä siinä suhteessa ollut mitään pelättävää",

sävähti professori Summerlee, "onhan niin monta mahdollisuutta
päästä yli Atlantin."

Challenger löi häntä olalle suurella karvaisella kädellään.

"Olen aivan varma, että terve järki teille sanoo menetelleen! oikein
sekä että oli parasta minun näin itse huolehtia itsestäni, eikä
näyttäytyä ennenkun minua tarvittiin. Se hetki on tullut. Tästä lähin
olen minä retkikunnan käskijänä, ja minun täytyy pyytää teitä vielä
tänä päivänä järjestämään matkavalmistuksenne, niin että aikaisin
aamulla voimme lähteä. Minun aikani samoinkuin teidänkin, vaikka
vähemmässä määrin, on kallista. Ehdotan senvuoksi, että kulkisimme
niin nopeasti kuin mahdollista, kunnes minä olen näyttänyt teille sen,
jota tulitte tänne katsomaan.

"Lordi John Roxton oli vuokrannut meille suuren höyrylaivan

nimeltä Esmeralda, joka kuljettaisi meidät jokea ylöspäin. Ilmaston
suhteen oli samantekevää, mihin vuodenaikaan lähdimme matkaan,
sillä lämpömäärä vaihteli seitsemänkymmenen viiden ja
yhdeksänkymmenen asteen [Fahrenheit = 23-33 Celcius] välillä sekä
kesällä että talvella, ilman sanottavaa lämmön eroitusta. Sateen laita
on aivan toinen. Joulukuusta toukokuuhun kestää sade-aika, ja sillä
ajalla nousee joki noin neljäkymmentä jalkaa yli tavallisen pintansa.
Se kuohuu yli rantojen, leviää suuriksi laguuneiksi yli äärettömien
maa-alueiden ja muodostaa laajan alkuasukkaitten Gapoksi
nimittämän alan, joka on liian soista jalan kulkea ja liian matalaa
laivan päästä sen yli. Noin kesäkuussa alkaa vesi alentua ja on
matalimmillaan loka- ja marraskuussa. Meidän matkamme sattui siis
kuivana vuodenaikana, jolloin tuo suuri joki sivujokineen oli
normaalitilassaan.

"Virta on tässä melko vähäinen, sillä putous peninkulman matkalla

on vain kahdeksan tuumaa. Ei mikään vesistö voi olla soveliaampi
laivakululle kuin tämä kaakkoistuulella, jolloin purjelaiva voi kulkea
aina Perun rajoille asti ja sitten liukua takaisin virran mukana.
Matkamme sujui hyvin, sillä Esmeraldan voimakas koneisto ei ollut
tietääkseenkään veden virtavuudesta ja me menimme yhtä nopeasti
eteenpäin kuin tyvenellä sisämerellä. Kolme vuorokautta laivamme
puski luodetta kohti virtaa ylöspäin, joka sielläkin tuhannen
penikulman päässä suustaan oli niin leveä, että sen keskeltä
katsottuina molemmat rannat vain kapeina juovina häämöittivät
taivaanrannassa. Neljäntenä päivänä Manaoksesta lähtömme jälkeen
me poikkesimme eräälle sivujoelle, jonka suu oli yhtä leveä kuin
pääjoen. Se kapeni kuitenkin nopeasti ja parin päivän perästä me
tulimme erääseen intiaanikylään, jolloin professori välttämättä tahtoi,
että me nousisimme maihin ja Esmeralda lähetettäisiin takaisin
Manaokseen. Hän väitti meidän pian saapuvan niin virtaiseen
kohtaan, että höyrylaivalla oli mahdoton päästä eteenpäin. Hän lisäsi
kuiskaten, että me nyt lähenimme tuntemattoman maan
rajapyykkejä ja mitä vähemmän meillä oli ennakkoluuloja sitä
parempi. Hän vaati meiltä kunniasanamme, että emme julkaisisi
emmekä millään muotoa ilmaisisi kenellekään, mille kohdalle kartalla
matkamme on meidät vienyt, ja myöskin palvelijakunnan täytyi ottaa
se valallensa. Tämän tähden kirjoitan minä jonkun verran
hämäräperäisesti ja tahdon jo edeltäkäsin sanoa lukijoille, että
mahdollisesti piirrettävissä kartoissa tulee kyllä paikan suhde
lähiseutuihin merkittäväksi oikein, mutta kompassin merkit ovat
tahallaan sekoitetut, jotta ne eivät mitenkään voisi olla oppaina itse
maahan. Olkootpa professori Challengerin syyt asian salassa pitoon
mitkä tahansa, ei meillä ollut muuta neuvoa kuin hyväksyä ne, sillä
hän olisi mieluummin luopunut koko retkestä kuin perustellut meille
asettamiaan ehtoja.

"Elokuun toisena päivänä me katkaisimme viimeisen siteen, joka

oli yhdistänyt meitä muuhun maailmaan, lähettämällä Esmeraldan
takaisin. Neljä päivää oli siitä kulunut, me olimme vuokranneet
intiaaneilta kaksi suurta kanoottia, jotka oli tehty niin kevyestä
aineesta — bamburuo'on kuoresta —, että me voimme ne vaivatta
nostaa minkä esteen yli tahansa. Näihin me olimme lastanneet kaikki
tavaramme ja pestanneet kaksi intiaania auttamaan soutamisessa.
Kuulin niiden olleen samat — Ataca ja Ipetu — jotka olivat olleet
professori Challengerin mukana hänen edellisellä matkallaan. He
kauhistuivat jo ajatellessaankin uutta samanlaista matkaa, mutta
päällikkö on täällä patriarkkaalisen itsevaltias, ja jos hän pitää asian
edullisena, on se heti ratkaistu. Huomenna me siis häviämme
tuntemattomaan maailmaan. Tämän selostukseni lähetän kanootilla
myötävirtaan, ja tämä voi olla viimeinen tieto meistä niille, jotka
jännityksellä seuraavat matkamme vaiheita. Sopimuksemme mukaan
lähetän nämä teille, Mc Ardle, ja saatte te muutella ja korjailla näitä
mielenne mukaan. Päättäen professori Challengerin esiintymistavan
varmuudesta — huolimatta professori Summerleen alituisesta
epäluulosta — tulee hän vielä näyttämään väittämänsä asiat tosiksi,
ja olen vakuutettu että pian saamme kokea mitä kummallisimpia
asioita."
KAHDEKSAS LUKU

"Uuden maailman etuvartiot."

Kotona olevat ystävämme varmaan iloitsevat kanssamme, sillä me

olemme saavuttaneet päämäärämme ja voimme lausua, että
professori Challengerin esitys tähän asti on osoittautunut
totuudenmukaiseksi. On kyllä totta, että emme vielä ole
ylätasangolla, mutta me olemme saapuneet sen juurelle ja professori
Summerleekin on tullut hiukan epävarmemmaksi. Ei hän hetkeäkään
vielä ole myöntänyt, että hänen kilpailijansa olisi oikeassa, mutta hän
ei ole enää niin itsepäinen väitteissään, vaan useimmiten vaikenee
arvostelevasti. Tartun kertomukseni lankaan siinä kohden, johon
viime kerralla sen jätin. Meidän täytyy lähettää kotiinsa eräs
intiaanimme, joka on loukannut itsensä, ja minä jätän kirjeeni
hänelle, vaikka luulenkin, ettei se koskaan tule perille.

Kun viimeksi kirjoitin, aioimme juuri jättää intiaanikylän, jonne

olimme tulleet Esmeraldalla. Minun täytyy alkaa tiedonantoni ikävin
uutisin, sillä ensimäinen henkilökohtainen epämiellyttäväisyys — en
puhu mitään professorien välisestä alituisesta torasta — sattui meille
sinä iltana ja oli jo vähällä saada traagillisen lopun. Olen jo ennen
maininnut englantia puhuvan puolirotuisemme, Gomezin, —
hyväntahtoisen kelpo miehen mutta taipuvaisen uteliaisuuteen, jonka
ominaisuuden luulen olevan hyvin yleisen sellaisilla ihmisillä.
Viimeisenä iltana hän taisi piiloutua lähelle sitä majaa, jossa me
teimme suunnitelmiamme, ja sieltä keksi hänet kauhea neekerimme
Zambo, joka on uskollinen kuin koira ja vihaa hirveästi puolirotuisia;
Zambo raahasi hänet meidän eteemme. Gomez tarttui veitseen, ja
ellei neekeri olisi ollut niin väkevä ja ajoissa huomannut hänen
aiettaan, olisi hän nyt vainaja. Asia päättyi torumiseen, ja molempien
riitaveljien täytyi sopia kättä lyöden, ja minä toivon rauhan
palautuvan. Molemmat oppineet herramme taas riitelivät
hellittämättömästi ja katkerina, Täytyy tunnustaa, että Challenger on
riidanhaluinen, mutta Summerleella on terävä, pisteliäs kieli, joka
pahentaa asian. Eilen illalla sanoi Challenger, että häntä ei koskaan
huvittanut kulkea Thimes-kujaa ja silmäillä virtaa ylöspäin, sillä on
surullista katsoa lopulliseen päämaaliinsa. Hän on nimittäin
vakuutettu siitä, että hänen luunsa joutuvat Westminster Abbeyhin.
Summerlee vastasi happamasti hymyillen, että veli siis tietää, missä
Millbankin vankila on sijainnut. Challengerin itserakkaus oli siksi
suuri, että mikään tuollainen ei häntä loukannut. Hän vain hymyili
partaansa ja toisti: "Oh, todellakin! Todellakin!" myöntyväisellä
äänellä kuten puhutaan lapsille. Ja lapsia he ovatkin molemmat —
toinen äksy ja kärtyinen, toinen kauhea ja raakamainen, vaikka
molemmat nerokkaina miehinä olivat joutuneet aikansa tiedemiesten
eturiviin. Äly, luonne, sielu — vasta tultuaan tuntemaan elämää voi
huomata, kuinka erilaisia nuo kolme ovat.

Jo seuraavana päivänä me todella lähdimme matkaan. Kaikki

tavaramme saimme mahtumaan molempiin kanootteihin ja itse
majoituimme niihin siten, että sovun vuoksi asetimme professorit
erikseen. Minä jouduin professori Challengerin toveriksi; hän oli mitä
parhaimmalla tuulella, liikkui kuin kuumeessa, ja hänen kasvonsa
loistivat pelkkää hyväntahtoisuutta. Olen jo oppinut tuntemaan
hänen mielialojensa vaihtelut, enkä ollenkaan hämmästyisi, vaikka
ukkonen jyrähtelisi päivän paistaessakin. On mahdotonta olla iloinen,
ja yhtä mahdotonta olla surullinen hänen seurassaan, sillä joka hetki
tuntee väristyttävää pelkoa siitä, milloin hänen vaarallinen
luonteensa tekee jonkun äkkikäänteen.

Kaksi päivää me matkasimme vastavirtaa, pitkin jokseenkin suurta

jokea; se oli noin satasen kyynärää leveä ja väriltään tumma mutta
läpinäkyvä, niin että tavallisesti pohja näkyi. Amazonjoen sivujoet
ovat enimmäkseen tällaisia, muutamat taas ovat valkeita ja
läpinäkymättömiä, riippuen maasta, jonka läpi ne virtaavat. Tummat
todistavat huonoa kasvullisuutta, kirkkaat taas savista maaperää.
Kaksi kertaa olimme vähällä osua pyörteisiin ja koskiin ja meidän
täytyi väistää niitä kantamalla kanootteja puoli peninkulmaa.
Vesistön molemmilla rannoilla kasvavat puut olivat ikivanhoja, ja
jokseenkin helposti voi tunkeutua niiden läpi, joten meidän oli helppo
kantaa kanoottejamme. En koskaan unohda tämän matkan juhlallista
salaperäisyyttä. Puiden korkeus ja runkojen paksuus oli minulle,
kaupunginlapselle, aivan uskomatonta. Ne kohosivat komeina
pilareina korkeuteen, kunnes me suunnattoman etäällä päittemme
yläpuolella erotimme hämärästi niiden haarautuvan göötiläisinä
ylöspyrkivinä polvekkeina, muodostaen yllemme laakean katon,
jonka läpi joku yksinäinen auringonsäde pääsi pujahtamaan ja heitti
kapean loistavan juovan tuohon majesteetilliseen pimeyteen.
Astuessamme tuota lahonneitten kasvien muodostamaa paksua
pehmeätä mattoa, hiipi sieluumme harras hiljaisuus kuten
luostariholvin hämärässä, ja professori Challengerinkin äänekäs
puhelu muuttui kuiskaukseksi. Yksin ollen en olisi tiennyt näiden
jättiläispuiden nimiä, mutta molemmat tiedemiehemme neuvoivat
meitä maallikoita. Tämä maa on kasvullisuutensa puolesta maailman
rikkain seutu, mutta hyvin köyhä animalisen elämän tuotteista.
Kauniit orkideat ja kummallisen väriset jäkälät ympäröivät puitten
juuria, ja harhailevan auringonsäteen sattuessa kultaiseen
allamandaan tai kirkkaanpunaiseen tacsoniaan tai ipomoean
tummaan sineen, oli vaikutus suorastaan sadunomainen. Näissä
metsäseuduissa pyrkii elämä, joka kammoaa pimeyttä, aina kohti
valoa. Jokainen kasvi, pieninkin, yrittää ylöspäin ja ellei itse jaksa,
turvautuu se voimakkaamman ja pitemmän veljensä apuun.
Tavalliset köynnöskasvit ovat suuria ja reheviä, ja monet muut
kasvit, jotka eivät muualla tiettävästi kiertele, oppivat täällä taidon
päästä synkän metsän läpi. Niinpä esim. tavallinen nokkonen,
jasmiini ja jacitara-palmu köynnöstyvät setripuiden runkoihin ja
saavuttavat niiden huiput. Näissä majesteetillisissa holvikäytävissä
kulkiessamme emme nähneet jälkeäkään animalisesta elämästä,
mutta päittemme yläpuolella eli auringonpaisteessa käärmeitä,
apinoita, lintuja ja laiskiaisia kurkistellen syvyyteen meidän pieniä
horjuvia olentojamme. Aamun valjetessa huusivat mölyapinat
kuorossa ja päivemmällä kuului vain hyönteisten surina kuin etäinen
kosken pauhu, ja kaikki oli puunrunkojen ylhissä saleissa hiljaista.
Kerran nähtiin sentään vääräsäärinen vaaniva eläin — joko
muurahaisnieliäinen tai -karhu vaivalloisesti kömpimässä eteenpäin
varjojen keskellä. Tämä oli ainoa Amazon-metsässä näkemäni
elonmerkki.

Ja kuitenkin oli tässä salaperäisessä hämärässä jotain kummallista,

joka todisti ettei ihmiselämäkään ollut meistä kaukana. Matkamme
kolmantena päivänä kuulimme me kummallisen, syvän sykkivän
äänen ilmassa, rytmillisen ja juhlallisen, joka hiljeni ja taas kuului
koko aamupäivän. Molemmat veneet lipuivat eteenpäin vain
muutaman kyynärän päässä toisistaan kuullessamme ensi kerran
tuon sykinnän, ja intiaanimme istuivat hiljaa ja liikkumattomina kuin
pronssiin valetut, innokkaasti kuunnellen ja kauhun kuvastuessa
kasvoilla.

"Mitä tämä on?" kysyin minä.

"Rumpuja", vastasi lordi Roxton huolettomasti, "sotarumpuja. Olen

ennenkin niiden äänen kuullut."

"Niin, sir, sotarumpuja", lisäsi Gomez. "Villejä intiaaneja; ne

vaanivat meitä joka askeleellamme, kunnes saavat meidät
tapetuiksi."

"Kuinka ne voivat meitä vaania?" kysyin katsoen tyhjään

avaruuteen.

Puolirotuinen kohotti leveitä olkapäitään. "Sen tietävät paraiten

intiaanit itse. Heillä on omat keinonsa. He vaanivat meitä. He
puhuvat rumpukieltä keskenään. Tappavat meidät, jos vain voivat."

Saman päivän iltapäivänä — taskualmanakkani väitti sen olevan

tiistain, elokuun 18 päivän — kuului vähintäin kuusi tai seitsemän
rumpua eri tahoilta. Välistä olivat lyönnit nopeat, toisinaan ne taas
harvenivat, toisinaan kuuli aivan selvästi, että ne olivat kysymyksiä ja
vastauksia — kaukaa idästä kuului nopea staccato-pärinä, johon
pohjoisesta vastasi ukkosmainen jylinä. Tässä alituisessa pauhinassa
oli jotakin hermojatärisyttävää ja uhkaavaa, mikä näytti
muodostuvan tavuttain sanoiksi: "Me tapamme teidät, jos voimme!"
joka toistui loppumattomasti. Ei ainoatakaan ihmisolentoa näkynyt.
Luonnonrauha ja lohdullinen tyyneys heijastui ympärillämme, mutta
kaukaa kuului kanssaihmistemme viestinä: "Me tapamme teidät, jos
vain voimme!"
 Koko päivän rummut pauhasivat, milloin jylisten, milloin kuiskaten,
ja niiden merkitys kuvastui soutajiemme kasvoilla. Näyttipä ylpeän
puolirotuisenkin mieli olevan hyvin järkytetty. Mutta ensi kerran olivat
Summerlee ja Challenger rohkeuden, nimittäin tieteellisen
rohkeuden, edustajia. He pysyivät tyyninä kuin Darwin Argentinassa
gauchojen keskellä ja Wallace malajilaismetsästäjien parissa.
Armelias luonto on niin järjestänyt, että ihmisaivot eivät voi ajatella
samalla kertaa kahta asiaa, niin että ollessaan tieteellisen
innostuksen vallassa ei ihminen kiinnitä huomiotansa
henkilökohtaisiin vaaroihin. Välittämättä noista salaisesti uhkaavista
koko päivän kestävistä äänistä, panivat molemmat professorit
merkille jokaisen näkemänsä linnun, jokaisen rannalla kasvavan
pensaan, ja olivat monasti kiukkuisesti eri mieltä, jolloin Summerlee
mutisi ja Challenger pauhasi, mutta kumpainenkaan ei kuullut
intiaanien rummutusta; he istuivat yhtä rauhallisina kuin ennen
poltellessaan savukkeita St. James Streetin varrella olevassa Royal
Society-klubissa. Vain kerran alkoivat he puhua intiaaneista.

"Miranha- tai Amajucaintiaaneja", sanoi Challenger osoittaen

peukalollaan kaikuvaan metsään.

"Aivan oikein, sir", vastasi Summerlee. "Saamme varmaan todeta,

että näiden heimojen puhekieli on polysyntetistä, ja että ne itse ovat
mongooleja."

"Tietysti on se polysyntetistä", sanoi Challenger sääliväisestä

"Mikäli minä tiedän ei näissä seuduissa ole olemassakaan mitään
muuta kielityyppiä, ja minä olen kuitenkin tutkinut niitä yli sadan.
Teidän mongoolisuusteoriaanne epäilen suuresti."

"Ja minä kun luulin, että hyvin rajallisetkin vertailevan anatomian

tiedot olisivat näyttäneet sen todeksi", sanoi Summerlee katkerasti.
 Challenger nosti leukaansa, niin että vain parta näkyi hatunreunan
alta. "Epäilemättä sen tieteenhaaran rajalliset tiedot johtaisivat
sellaisiin tuloksiin, mutta henkilö, jolla on tyhjentävät tiedot, johtuu
toisiin lopputuloksiin." He vilkaisivat toisiinsa uhmaten, ja koko ajan
kuului heidän ympärillään kuiskaus: "Me tapamme teidät — me
tapamme teidät, jos vain voimme!"

Sinä yönä ankkuroimme me kanoottimme raskailla kivillä virran

keskelle ja valmistauduimme mahdollisen hyökkäyksen varalta. Mutta
mitään ei tapahtunut, ja päivän koittaissa me jatkoimme
matkaamme rummunpärinän hiljalleen tauotessa. Kolmen aikaan
iltapäivällä me saavuimme jyrkän, enemmän kuin peninkulman
pituisen vesiputouksen kohdalle, jossa professori Challengerin venhe
viime matkalla oli kaatunut. Tässä oli ensimäinen joskin
vähäpätöinen todistus hänen kertomuksensa totuudesta.

Intiaanit kantoivat ensin meidän kanoottimme, sitten tavaramme

nuoren metsän läpi, joka täällä oli hyvin taajaa, ja me neljä
valkoihoista kuljimme pyssy olalla heidän ja niiden vaarojen keskellä,
jotka mahdollisesti uhkasivat meitä metsässä. Ennen iltaa olimme
onnellisesti väistäneet vesiputouksen ja tulleet siitä noin kymmenen
englannin peninkulman päähän, ja yöksi me pysähdyimme. Olimme
silloin minun laskuni mukaan kulkeneet noin sata peninkulmaa
sivujokea myöten sen jälkeen kun jätimme pääjoen.

Aikaisin seuraavan päivän aamuna alkoi matkamme varsinaisin ja

tärkein osa. Jo aamunkoitosta asti oli professori Challenger ollut
hyvin levoton ja pälyillen katsellut molempiin joen jyrkänteisiin.

Äkkiä hän huudahti hyvillään ja osoitti erästä puuta, joka

omituisesti käyristyneenä taipui yli joen.
 "Miksi te tuota sanotte?" kysyi hän.

"Sehän on assai-palmu", sanoi Summerlee.

"Aivan niin. Tämä assai-palmu on tienviittani. Salainen ovi on

puolen peninkulman päässä täältä joen toisella rannalla. Ei mitään
koloa ole puiden välissä. Se seikkahan juuri on niin ihmeellinen ja
salaperäinen. Tuolla, missä näette vaaleanvihreitä kaisloja
tummanvihreiden kasvien välissä, tuolla suurten puitten keskellä on
minun oma tuntemattomaan maailmaan johtava oveni. Menkäämme
sinne, niin saatte nähdä!"

Todellakin omituinen paikka. Löydettyämme tuon vaaleanvihreän

ruovikon osoittaman kohdan työntelimme me kanoottejamme
muutamia satoja kyynäröitä ruovikon läpi ja silloin aukeni eteemme
uusi tyven suvanto, jossa vesi kirkkaana ja läpinäkyvänä kareili
hietapohjalla. Tähän laskeva pieni joki oli noin kaksikymmentä
kyynärää leveä, ja kasvullisuus sen rantamilla hyvin rikas. Ei kukaan,
joka ei olisi huomannut, että ruovikko jonkun matkan päässä vaihtui
pensaisiin, olisi voinut aavistaa, että siellä oli sellainen vesistö, eikä
uneksiakaan sellaisesta satumaasta, joka siellä avautui.

Sillä satumaa se oli — ihmeellisin satumaa, mitä ihmisen

mielikuvitus voi esiin loihtia. Komeat kasvit yhtyivät meidän
päittemme yläpuolella poimuuntuneina toisiinsa muodostaen
luonnollisen suojuksen, ja tämän vihreän kaarikatoksen alla virtasi
kultaisessa hämärässä vihreä läpikuultava joki, kauniina jo
itsestäänkin, mutta noiden harvinaisten valoläikähdysten
kaunistamana, jotka kuin siivilöityinä ja vaimennettuina tunkeutuivat
läpi katoksen. Kristallinkirkkaana, peilityynenä ja vihreänä päilyi joki
lehtikatoksensa alla, ja jokainen aironveto synnytti tuhansia
kristallileikkeleitä sen loistavalle pinnalle. Tämä oli sopiva tie
ihmeitten maahan. Kaikki intiaanien jäljet olivat kadonneet, mutta
animalista elämää ilmeni enemmän, ja eläinten kesyys todisti, että
täällä asti ei yksikään metsästäjä ollut koskaan käynyt. Toimeliaat
pienet mustat samettiapinat, joilla oli lumivalkeat hampaat ja
loistavat veitikkamaiset silmät, lörpöttelivät meidän ohi
kulkiessamme. Toisinaan alligatori syöksyi rantaäyräältä veteen.
Kerran kurkisteli meitä tummakarvainen tapiiri pensaikosta ja mennä
lönkytteli sitten metsään. Mutta näimmepä myös keltaisen notkean
suuren puuman hiipivän vesakossa, ja sen vihreät ilkeät silmät
säkenöivät vihaa, kun se näki meidät. Lintumaailma oli sangen rikas,
erityisen paljon oli kahlaajia; haikarat ja ibikset kerääntyivät
valkoisiksi ja punaisiksi ryhmiksi rantojen puunkaroille ja
kristallikirkkaassa vedessä, jota me sousimme, vilisi kaikenmuotoisia
ja -värisiä kaloja.

Kolme päivää kuljimme me tässä vihreässä tunnelissa. Etäämpää

saattoi tuskin erottaa, missä vihreä vesi loppui ja vihreä holvikaari
alkoi. Luonnon rauhaa eivät täällä häirinneet ihmisten jäljet.

"Täällä ei ole intiaaneja. He pelkäävät Curuparia", sanoi Gomez.

"Curupari on metsien henki", selitteli Roxton, "mutta sillä nimellä

tarkoitetaan yleensä pahoja henkiä, Intiaaniraukat luulevat, että
täällä on jotain pelättävää, eivätkä sen vuoksi tule tänne päin."

Kolmantena päivänä huomasimme ilmeisesti, että kauan emme

voisi jatkaa kanoottikulkuamme, sillä uoma tuli yhä matalammaksi.
Tämän tästä veneemme tarttui pohjaan. Lopulta me vedimme
veneet ruovikkoon ja vietimme siellä yötä. Seuraavana aamuna
lähdimme, lordi Roxton ja minä, tarkastusmatkalle kulkien metsän
läpi joen suuntaan, mutta kun vesi yhä väheni, palasimme me
takaisin ja ilmoitimme professori Challegerin arvelun todeksi,
nimittäin että olimme kulkeneet kanooteillamme niin pitkälle kuin oli
mahdollista. Me vedimme ne sen vuoksi maihin, piilotimme ne
pensaikkoon ja löimme kirveillämme lähellä oleviin puihin rasteja,
jotta palatessamme voisimme ne löytää. Sen jälkeen jaoimme me
kannettavamme — pyssyt, ampumavarat, ruokatavarat, teltan,
huovat ja monet muut kapineet — sälytimme ne hartioillemme ja
aloimme taivaltaa matkamme vaivalloisinta osaa.

Heti alussa sävähtivät meidän ruutitynnyrimme, kunnon

professorit, ilmi kiistaan, Challenger oli meihin yhdyttyään ollut koko
seurueen johtajana, ja se seikka oli koko ajan ilmeisesti suututtanut
Summerleeta. Kun hän nyt määräsi virkaveljellensä erityisen
velvollisuuden aneroidi-barometrin kantamisen — niin puhkesi kauan
pidätetty rajuilma valloilleen.

"Pyydän kysyä, sir", sanoi Summerlee teeskennellyn tyynesti,

"millä oikeudella te annatte tällaisia määräyksiä?"

Challenger katsoa mulkoili häneen pöyhistelevästi.

"Minä teen sen, professori Summerlee, koska olen retkikunnan

johtaja."

"Minun täytyy sanoa, sir, että minä en tunnusta teitä sellaiseksi."

"Todellakin!" Challenger kumarsi kömpelön ivallisesti.

"Tahtoisitteko täsmälleen määritellä minun asemani?"

"Kyllä, sir. Te olette mies, jonka totuudenmukaisuutta epäillään, ja

tämä komitea on tullut tänne ottamaan asiasta selkoa. Te, sir,
matkustatte tuomarienne seurassa."
 "Oi, mitä pitää minun kuulla", sanoi Challenger ja istuutui kanootin
reunalle, "Siinä tapauksessa te taivallatte eteenpäin, ja minä tulen
jäljessä niin kuin minua haluttaa. Ellen minä ole johtaja, ei kukaan
voi vaatia, että minä johtaisin."

Onneksi oli joukossamme kaksi nerokasta miestä lordi Roxton ja

minä — jotka estimme oppineita professorejamme
riidanhaluisuutensa ja houkkamaisuutensa tähden lähettämästä
meitä tyhjin toimin Lontooseen takaisin. Mutta kyllä tarvittiin monet
puheet, monet rukoukset ja selvitykset heitä rauhoittamaan. Viimein
marssi Summerlee uhmailevasti hymyillen piippuinensa edellä ja
Challenger astua köpitti mutisten perässä. Juuri näihin aikoihin
huomasimme me sattumalta, että nuo molemmat oppineet eivät
voineet sietää Edinburghissa vaikuttavaa tohtori Illingworthia. Siitä
hetkestä asti käytimme tätä pelastuskeinonamme; jos epäsopua
syntyi professoriemme kesken, mainitsimme me ohimennen tuon
skotlantilaisen zoloogin nimen, jolloin molemmat riitapukarit tulivat
heti ystäviksi ja yksimielisinä lausuivat suuren halveksumistunteensa
yhteistä kilpailijaansa kohtaan.

Hanhenmarssissa kuljimme edelleen pitkin jokiäyrästä. Joki kapeni

tavalliseksi puroksi ja lopulta hävisi suureen, sienimäiseen,
vihreämättäiseen rämeikköön, johon me vajosimme polvia myöten.
Seutu oli aivan moskiittiparvien ja muiden epämiellyttävien
hyönteisten vallassa, niin että iloitsimme suuresti päästyämme
kovalle maalle ja löydettyämme tien, jota kulkien voimme välttää
tuon myrkyllisen nevan. Etäämmälle kuului kuin urkujen soittoa, niin
kovaääninen oli hyönteisten surina.

Toisena päivänä siitä kun olimme jättäneet kanootit huomasimme,

että seudun maisemat muuttivat luontoa. Tiemme kohosi
keskeytymättä, ja vähitellen metsät harvenivat ja menettivät
troopillisen rehevyytensä. Lietteisen Amazontasangon suunnattoman
suuret puut väistyivät täällä fenix- ja kookospalmujen tieltä.
Kosteammissa syvännepaikoissa levittelivät mauritiapalmut
miellyttävästi riippuvia lehtiään. Me matkustimme aivan kompassin
mukaan, ja pari kertaa professori Challenger joutui kiistaan
molempien intiaanien kera, jolloin — toistaaksemme professorin
harmistuneet sanat — koko seurue yksimielisesti "luotti enemmän
kehittymättömien villi-ihmisten puutteelliseen vaistoon kuin
eurooppalaisen sivistyksen korkeimpaan tuotteeseen." Kolmantena
päivänä näyttäytyi todeksi, että olimme menetelleet oikein, kun
Challenger myönsi tuntevansa useita merkkejä ensimäiseltä
matkaltaan; eräässä kohdassa keksimme me tulen mustaamia kiviä,
jotka epäilemättä olivat leiripaikan jäännöksiä.

Kuljimme yhä ylöspäin ja meiltä meni kaksi päivää ennenkun

pääsimme erään kivisen rinteen yli. Kasvikunta oli taas muuttunut, ja
elfenluupuu oli ainoa, jota täällä vielä kasvoi, paitsi ääretöntä
määrää orkideoja, joiden joukossa opin tuntemaan harvinaisen
Nuttonia Vexillorian ja cattleian sekä odontoglossumin ihanat
ruusunhohtavan tulipunaiset kukat. Piikivipohjaisia ja
sanajalkarantaisia puroja pulppusi esiin kukkulan kapeista solista, ja
joka ilta leiriydyimme me jonkun joenpoukaman rantamalle, josta
pyydystimme itsellemme herkulliseksi illalliseksi pieniä siniselkäisiä,
kooltaan ja muodoltaan Englannin forelleja muistuttavia kaloja.

Yhdeksäntenä päivänä siitä, kun olimme jättäneet kanoottimme,

kuljettuamme noin satakaksikymmentä englannin peninkulmaa
loppuivat puut vähitellen ja niiden sijalla kasvoi vain pensaita. Mutta
nyt tuli eteemme oikea bambumetsä, niin taaja, että meidän täytyi
raivata tietä itsellemme intiaanien leveäteräisillä puukoilla. Tämän
esteen läpi tunkeutuminen vei meiltä aikaa koko päivän kello
seitsemästä aamulla kahdeksaan illalla — paitsi kahta parin tunnin
keskeytystä. Ei voi ajatella mitään ikävämpää ja yksitoikkoisempaa
puuhaa, sillä kaikkein avonaisimmillakaan paikoilla en nähnyt muuta
kuin korkeintaan kymmenen kyynärää eteeni, ja tiheimmillä kohdilla
oli näköalani lordi Roxtonin pumpulinutun selkäpuoli ja puiden
keltaiset putket molemmilla sivuillani. Ylhäältä pilkisti kapea
valojuova ja viisitoista jalkaa päittemme yläpuolella näyttivät putkien
huiput huojuvan tummansinistä taivasta vasten. En tiedä, mitkä
eläimet asuvat tällaisissa tiheikkömetsissä, mutta usein kuulimme me
suurten petojen liikkuvan läheisyydessämme. Juuri pimeän maille
laskeutuessa pääsimme me pois bambumetsästä ja leiriydyimme heti
lopen väsyneinä tuon raskaan päivätyön tehtyämme.

Aikaisin seuraavana aamuna olimme taas liikkeellä ja huomasimme

maan jälleen muuttaneen luonnettaan. Takanamme kohosi
bambumuuri. Edessämme aukeni laaja tasanko, joka hiukan kohosi
ja oli täpösen täynnä sanajalkapuita. Aaltoilevana tuo maisema
levittäytyi; vasta kaukana näytti sen katkaisevan pitkä mutkitteleva
harjanne. Sille ehdimme me päivällisen aikaan, mutta sen takaa tuli
näkyviin vain matalahko laakso, joka vähitellen kohosi aina
taivaanrantaan asti. Mutta nyt sattui jotain, joka voi olla sangen
tärkeätä — mutta myös aivan arvotontakin.

Professori Challenger, joka viimeksi pestattujen intiaanien kera

astui seurueen etunenässä, pysähtyi äkkiä ja osoitteli innokkaasti
oikealle. Samassa huomasimme me noin peninkulman matkan
päässä jonkun suuren, tumman linnun, joka hitaasti siipiään
räpytellen nousi maasta ja leijaili poispäin kadoten valtavien
sanajalkojen sekaan.
 "Näittekö sitä?" huusi Challenger haltioissaan. "Summerlee,
näittekö sitä?"

Hänen virkaveljensä katsoa tähysteli siihen suuntaan, jonne eläin

oli kadonnut.

"Miksi te tuota sitten luulitte?" kysyi hän.

"Olen vakuutettu siitä, että se oli pterodaktylus."

Summerlee alkoi nauraa hohottaa.

"Lorua! Sehän oli haikara, mikäli minä olen ikinä sellaista nähnyt."

Challenger oli niin suunniltaan, että hän ei voinut puhua. Hän

heilautti taakkansa selkäänsä ja jatkoi matkaansa. Lordi Roxton tuli
luokseni ja näytti entistä totisemmalta. Hänen kädessään oli hänen
zeiss-kaukoputkensa.

"Huomasin linnun ennenkun se lensi puiden väliin", sanoi hän. "En

käy päättämään, mikä lintu se oli, mutta metsästäjäkokemuksieni
perustalla voin väittää, etten ole koskaan eläissäni sellaista nähnyt."

Näin ovat asiat. Olemmeko todellakin tuntemattoman maailman

kynnyksellä ja lienemmekö tosiaan kohdanneet sen uuden maan
etuvartiot, josta johtajamme puhuu? Olen kertonut teille tapauksen
sellaisenaan, ja te tiedätte nyt yhtä paljon kuin minäkin. Tämä oli
ainoa merkillinen tapahtuma, sillä muuta erikoista ei ole sattunut.

Ja nyt, arvoisat lukijani, sikäli kuin niitä koskaan saan, olen

kuljettanut teitä leveätä jokea ylöspäin, läpi korkean ruovikon ja
vihreän tunnelin, pitkää palmuja kasvavaa rinnettä pitkin, läpi
bambutiheikön ja halki sanajalkakentän. Määränpää oli nyt
edessämme.

Noustuamme harjanteelle, järjestyksessä jo toiselle, aukeni

eteemme palmuja kasvava tasanko, ja me näimme tuon saman
korkeitten punertavien kallioitten rivin, joka oli minulle kuvasta tuttu.
Minulla on se nyt tätä kirjoittaessani edessäni, eikä kukaan epäile,
ettei se olisi sama. Sen lähin osa on noin seitsemän peninkulman
päässä leiripaikastamme, ja sitten jatkuu se silmänkantamattomiin.
Challenger käydä tassuttelee edestakaisin kuin kilpataistelukukko, ja
Summerlee vaikenee mutta näyttää yhä epäilevän. Yksi päivä vielä,
ja ainakin jotkut epäilykset ovat haihtuneet. Josén mukana, jonka
käden läpi tunkeutui katkennut bamburuoko ja joka välttämättä
tahtoo päästä kotiinsa, lähetän minä tämän kirjeeni ja toivon
sydämestäni, että se joskus joutuisi teidän käteenne. Kun tilaisuus
sattuu, kirjoitan heti jatkoa.