Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at ebookluna.

com

(eBook PDF) Java How To Program (Early Objects)

10th

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-java-how-to-program-
early-objects-10th/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

(eBook PDF) Java How to Program, Late Objects Global

Edition 11th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-java-how-to-program-late-
objects-global-edition-11th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Java How to Program, Early Objects 11th

Edition by Paul J. Deitel

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-java-how-to-program-early-
objects-11th-edition-by-paul-j-deitel/

ebookluna.com

C++ How to Program Early Objects Version 9th Edition

(eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/c-how-to-program-early-objects-
version-9th-edition-ebook-pdf/

ebookluna.com

C++ How to Program: An Objects-Natural Approach, 11e 11th

Edition Paul Deitel - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/c-how-to-program-an-objects-natural-
approach-11e-ebook-pdf/

ebookluna.com
(eBook PDF) Translational Medicine in CNS Drug
Development, Volume 29

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-translational-medicine-in-cns-
drug-development-volume-29/

ebookluna.com

Progress in Heterocyclic Chemistry Volume 29 1st Edition -

eBook PDF

https://ebookluna.com/download/progress-in-heterocyclic-chemistry-
ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) C++ How to Program 10th Edition by Paul J.

Deitel

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-c-how-to-program-10th-edition-
by-paul-j-deitel/

ebookluna.com

(eBook PDF) Big Java: Early Objects 5th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-big-java-early-objects-5th-
edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Big Java: Early Objects, 7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-big-java-early-objects-7th-
edition/

ebookluna.com
 Global Global
edition edition

edition
GlobalJava™ How to Program
For these Global Editions, the editorial team at Pearson has
collaborated with educators across the world to address a
wide range of subjects and requirements, equipping students

Early Objects
with the best possible learning tools. This Global Edition
preserves the cutting-edge approach and pedagogy of the
original, but also features alterations, customization and
adaptation from the North American version.

edition
TENTH
Java™ How to Program
Deitel • Deitel
This is a special edition of an established
title widely used by colleges and universities
throughout the world. Pearson published this
Early Objects
exclusive edition for the benefit of students
outside the United States and Canada. If you TENTH edition
purchased this book within the United States
or Canada you should be aware that it has
been imported without the approval of the
Publisher or Author.
Paul Deitel • Harvey Deitel
Pearson Global Edition
A01_DEIT7806_SE_10_TP.fm Page 6 Monday, July 7, 2014 12:37 PM

Trademarks
DEITEL, the double-thumbs-up bug and DIVE INTO are registered trademarks of Deitel and Associates,
Inc.
Oracle and Java are registered trademarks of Oracle and/or its affiliates. Other names may be trademarks
of their respective owners.
Microsoft and/or its respective suppliers make no representations about the suitability of the information
contained in the documents and related graphics published as part of the services for any purpose. All
such documents and related graphics are provided “as is” without warranty of any kind. Microsoft and/
or its respective suppliers hereby disclaim all warranties and conditions with regard to this information,
including all warranties and conditions of merchantability, whether express, implied or statutory, fitness
for a particular purpose, title and non-infringement. In no event shall Microsoft and/or its respective sup-
pliers be liable for any special, indirect or consequential damages or any damages whatsoever resulting
from loss of use, data or profits, whether in an action of contract, negligence or other tortious action,
arising out of or in connection with the use or performance of information available from the services.
The documents and related graphics contained herein could include technical inaccuracies or typograph-
ical errors. Changes are periodically added to the information herein. Microsoft and/or its respective sup-
pliers may make improvements and/or changes in the product(s) and/or the program(s) described herein
at any time. Partial screen shots may be viewed in full within the software version specified.
Microsoft® and Windows® are registered trademarks of the Microsoft Corporation in the U.S.A. and
other countries. Screen shots and icons reprinted with permission from the Microsoft Corporation. This
book is not sponsored or endorsed by or affiliated with the Microsoft Corporation.UNIX is a registered
trademark of The Open Group.
Apache is a trademark of The Apache Software Foundation.
CSS and XML are registered trademarks of the World Wide Web Consortium.
Firefox is a registered trademark of the Mozilla Foundation.
Google is a trademark of Google, Inc.
Mac and OS X are trademarks of Apple Inc., registered in the U.S. and other countries.
Linux is a registered trademark of Linus Torvalds. All trademarks are property of their respective owners.
Throughout this book, trademarks are used. Rather than put a trademark symbol in every occurrence of
a trademarked name, we state that we are using the names in an editorial fashion only and to the benefit
of the trademark owner, with no intention of infringement of the trademark.
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 7 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents
Chapters 26–34 and Appendices F–N are PDF documents posted online at the book’s
Companion Website (located at www.pearsonglobaleditions.com/deitel). See the in-
side front cover for information on accessing the Companion Website.

Foreword 23
Preface 25
Before You Begin 39
1 Introduction to Computers, the Internet and Java 43
1.1 Introduction 44
1.2 Hardware and Software 46
1.2.1 Moore’s Law 46
1.2.2 Computer Organization 47
1.3 Data Hierarchy 48
1.4 Machine Languages, Assembly Languages and High-Level Languages 51
1.5 Introduction to Object Technology 52
1.5.1 The Automobile as an Object 52
1.5.2 Methods and Classes 53
1.5.3 Instantiation 53
1.5.4 Reuse 53
1.5.5 Messages and Method Calls 53
1.5.6 Attributes and Instance Variables 53
1.5.7 Encapsulation and Information Hiding 54
1.5.8 Inheritance 54
1.5.9 Interfaces 54
1.5.10 Object-Oriented Analysis and Design (OOAD) 54
1.5.11 The UML (Unified Modeling Language) 55
1.6 Operating Systems 55
1.6.1 Windows—A Proprietary Operating System 55
1.6.2 Linux—An Open-Source Operating System 56
1.6.3 Android 56
1.7 Programming Languages 57
1.8 Java 59
1.9 A Typical Java Development Environment 59
1.10 Test-Driving a Java Application 63
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 8 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

8 Contents

1.11 Internet and World Wide Web 67

1.11.1 The Internet: A Network of Networks 68
1.11.2 The World Wide Web: Making the Internet User-Friendly 68
1.11.3 Web Services and Mashups 68
1.11.4 Ajax 69
1.11.5 The Internet of Things 69
1.12 Software Technologies 70
1.13 Keeping Up-to-Date with Information Technologies 72

2 Introduction to Java Applications;

Input/Output and Operators 76
2.1 Introduction 77
2.2 Your First Program in Java: Printing a Line of Text 77
2.3 Modifying Your First Java Program 83
2.4 Displaying Text with printf 85
2.5 Another Application: Adding Integers 87
2.5.1 import Declarations 87
2.5.2 Declaring Class Addition 88
2.5.3 Declaring and Creating a Scanner to Obtain User Input from
the Keyboard 88
2.5.4 Declaring Variables to Store Integers 89
2.5.5 Prompting the User for Input 90
2.5.6 Obtaining an int as Input from the User 90
2.5.7 Prompting for and Inputting a Second int 91
2.5.8 Using Variables in a Calculation 91
2.5.9 Displaying the Result of the Calculation 91
2.5.10 Java API Documentation 91
2.6 Memory Concepts 92
2.7 Arithmetic 93
2.8 Decision Making: Equality and Relational Operators 96
2.9 Wrap-Up 100

3 Introduction to Classes, Objects, Methods

and Strings 111
3.1 Introduction 112
3.2 Instance Variables, set Methods and get Methods 113
3.2.1 Account Class with an Instance Variable, a set Method and
a get Method 113
3.2.2 AccountTest Class That Creates and Uses an Object of
Class Account 116
3.2.3 Compiling and Executing an App with Multiple Classes 119
3.2.4 Account UML Class Diagram with an Instance Variable and
set and get Methods 119
3.2.5 Additional Notes on Class AccountTest 120
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 9 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 9

3.2.6 Software Engineering with private Instance Variables and

public set and get Methods 121
3.3 Primitive Types vs. Reference Types 122
3.4 Account Class: Initializing Objects with Constructors 123
3.4.1 Declaring an Account Constructor for Custom Object Initialization 123
3.4.2 Class AccountTest: Initializing Account Objects When
They’re Created 124
3.5 Account Class with a Balance; Floating-Point Numbers 126
3.5.1 Account Class with a balance Instance Variable of Type double 127
3.5.2 AccountTest Class to Use Class Account 128
3.6 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Using Dialog Boxes 132
3.7 Wrap-Up 135

4 Control Statements: Part 1; Assignment,

++ and -- Operators 143
4.1 Introduction 144
4.2 Algorithms 144
4.3 Pseudocode 145
4.4 Control Structures 145
4.5 if Single-Selection Statement 147
4.6 if…else Double-Selection Statement 148
4.7 Student Class: Nested if…else Statements 153
4.8 while Repetition Statement 155
4.9 Formulating Algorithms: Counter-Controlled Repetition 157
4.10 Formulating Algorithms: Sentinel-Controlled Repetition 161
4.11 Formulating Algorithms: Nested Control Statements 168
4.12 Compound Assignment Operators 173
4.13 Increment and Decrement Operators 173
4.14 Primitive Types 176
4.15 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Creating Simple Drawings 177
4.16 Wrap-Up 181

5 Control Statements: Part 2; Logical Operators 194

5.1 Introduction 195
5.2 Essentials of Counter-Controlled Repetition 195
5.3 for Repetition Statement 197
5.4 Examples Using the for Statement 201
5.5 do…while Repetition Statement 205
5.6 switch Multiple-Selection Statement 207
5.7 Class AutoPolicy Case Study: Strings in switch Statements 213
5.8 break and continue Statements 216
5.9 Logical Operators 218
5.10 Structured Programming Summary 224
5.11 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Drawing Rectangles and Ovals 229
5.12 Wrap-Up 232
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 10 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

10 Contents

6 Methods: A Deeper Look 242

6.1 Introduction 243
6.2 Program Modules in Java 243
6.3 static Methods, static Fields and Class Math 245
6.4 Declaring Methods with Multiple Parameters 247
6.5 Notes on Declaring and Using Methods 250
6.6 Method-Call Stack and Stack Frames 251
6.7 Argument Promotion and Casting 252
6.8 Java API Packages 253
6.9 Case Study: Secure Random-Number Generation 255
6.10 Case Study: A Game of Chance; Introducing enum Types 260
6.11 Scope of Declarations 264
6.12 Method Overloading 267
6.13 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Colors and Filled Shapes 269
6.14 Wrap-Up 272

7 Arrays and ArrayLists 285

7.1 Introduction 286
7.2 Arrays 287
7.3 Declaring and Creating Arrays 288
7.4 Examples Using Arrays 289
7.4.1 Creating and Initializing an Array 289
7.4.2 Using an Array Initializer 290
7.4.3 Calculating the Values to Store in an Array 291
7.4.4 Summing the Elements of an Array 293
7.4.5 Using Bar Charts to Display Array Data Graphically 293
7.4.6 Using the Elements of an Array as Counters 295
7.4.7 Using Arrays to Analyze Survey Results 296
7.5 Exception Handling: Processing the Incorrect Response 298
7.5.1 The try Statement 298
7.5.2 Executing the catch Block 298
7.5.3 toString Method of the Exception Parameter 299
7.6 Case Study: Card Shuffling and Dealing Simulation 299
7.7 Enhanced for Statement 304
7.8 Passing Arrays to Methods 305
7.9 Pass-By-Value vs. Pass-By-Reference 307
7.10 Case Study: Class GradeBook Using an Array to Store Grades 308
7.11 Multidimensional Arrays 314
7.12 Case Study: Class GradeBook Using a Two-Dimensional Array 317
7.13 Variable-Length Argument Lists 323
7.14 Using Command-Line Arguments 325
7.15 Class Arrays 327
7.16 Introduction to Collections and Class ArrayList 329
7.17 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Drawing Arcs 333
7.18 Wrap-Up 336
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 11 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 11

8 Classes and Objects: A Deeper Look 357

8.1 Introduction 358
8.2 Time Class Case Study 358
8.3 Controlling Access to Members 363
8.4 Referring to the Current Object’s Members with the this Reference 364
8.5 Time Class Case Study: Overloaded Constructors 366
8.6 Default and No-Argument Constructors 372
8.7 Notes on Set and Get Methods 372
8.8 Composition 374
8.9 enum Types 377
8.10 Garbage Collection 379
8.11 static Class Members 380
8.12 static Import 384
8.13 final Instance Variables 385
8.14 Package Access 386
8.15 Using BigDecimal for Precise Monetary Calculations 387
8.16 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Using Objects with Graphics 390
8.17 Wrap-Up 394

9 Object-Oriented Programming: Inheritance 402

9.1 Introduction 403
9.2 Superclasses and Subclasses 404
9.3 protected Members 406
9.4 Relationship Between Superclasses and Subclasses 407
9.4.1 Creating and Using a CommissionEmployee Class 407
9.4.2 Creating and Using a BasePlusCommissionEmployee Class 413
9.4.3 Creating a CommissionEmployee–BasePlusCommissionEmployee
Inheritance Hierarchy 418
9.4.4 CommissionEmployee–BasePlusCommissionEmployee
Inheritance Hierarchy Using protected Instance Variables 421
9.4.5 CommissionEmployee–BasePlusCommissionEmployee
Inheritance Hierarchy Using private Instance Variables 424
9.5 Constructors in Subclasses 429
9.6 Class Object 429
9.7 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Displaying Text and
Images Using Labels 430
9.8 Wrap-Up 433

10 Object-Oriented Programming:
Polymorphism and Interfaces 437
10.1 Introduction 438
10.2 Polymorphism Examples 440
10.3 Demonstrating Polymorphic Behavior 441
10.4 Abstract Classes and Methods 443
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 12 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

12 Contents

10.5 Case Study: Payroll System Using Polymorphism 446

10.5.1 Abstract Superclass Employee 447
10.5.2 Concrete Subclass SalariedEmployee 449
10.5.3 Concrete Subclass HourlyEmployee 451
10.5.4 Concrete Subclass CommissionEmployee 453
10.5.5 Indirect Concrete Subclass BasePlusCommissionEmployee 455
10.5.6 Polymorphic Processing, Operator instanceof and Downcasting 456
10.6 Allowed Assignments Between Superclass and Subclass Variables 461
10.7 final Methods and Classes 461
10.8 A Deeper Explanation of Issues with Calling Methods from Constructors 462
10.9 Creating and Using Interfaces 463
10.9.1 Developing a Payable Hierarchy 464
10.9.2 Interface Payable 465
10.9.3 Class Invoice 466
10.9.4 Modifying Class Employee to Implement Interface Payable 468
10.9.5 Modifying Class SalariedEmployee for Use in the Payable
Hierarchy 470
10.9.6 Using Interface Payable to Process Invoices and Employees
Polymorphically 472
10.9.7 Some Common Interfaces of the Java API 473
10.10 Java SE 8 Interface Enhancements 474
10.10.1 default Interface Methods 474
10.10.2 static Interface Methods 475
10.10.3 Functional Interfaces 475
10.11 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Drawing with Polymorphism 475
10.12 Wrap-Up 478

11 Exception Handling: A Deeper Look 483

11.1 Introduction 484
11.2 Example: Divide by Zero without Exception Handling 485
11.3 Example: Handling ArithmeticExceptions and InputMismatchExceptions 487
11.4 When to Use Exception Handling 493
11.5 Java Exception Hierarchy 493
11.6 finally Block 496
11.7 Stack Unwinding and Obtaining Information from an Exception Object 501
11.8 Chained Exceptions 503
11.9 Declaring New Exception Types 506
11.10 Preconditions and Postconditions 507
11.11 Assertions 507
11.12 try-with-Resources: Automatic Resource Deallocation 509
11.13 Wrap-Up 509

12 GUI Components: Part 1 515

12.1 Introduction 516
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 13 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 13

12.2 Java’s Nimbus Look-and-Feel 517

12.3 Simple GUI-Based Input/Output with JOptionPane 518
12.4 Overview of Swing Components 521
12.5 Displaying Text and Images in a Window 523
12.6 Text Fields and an Introduction to Event Handling with Nested Classes 527
12.7 Common GUI Event Types and Listener Interfaces 533
12.8 How Event Handling Works 535
12.9 JButton 537
12.10 Buttons That Maintain State 540
12.10.1 JCheckBox 541
12.10.2 JRadioButton 543
12.11 JComboBox; Using an Anonymous Inner Class for Event Handling 546
12.12 JList 550
12.13 Multiple-Selection Lists 553
12.14 Mouse Event Handling 555
12.15 Adapter Classes 560
12.16 JPanel Subclass for Drawing with the Mouse 564
12.17 Key Event Handling 567
12.18 Introduction to Layout Managers 570
12.18.1 FlowLayout 572
12.18.2 BorderLayout 574
12.18.3 GridLayout 578
12.19 Using Panels to Manage More Complex Layouts 580
12.20 JTextArea 581
12.21 Wrap-Up 584

13 Graphics and Java 2D 597

13.1 Introduction 598
13.2 Graphics Contexts and Graphics Objects 600
13.3 Color Control 601
13.4 Manipulating Fonts 608
13.5 Drawing Lines, Rectangles and Ovals 613
13.6 Drawing Arcs 617
13.7 Drawing Polygons and Polylines 620
13.8 Java 2D API 623
13.9 Wrap-Up 630

14 Strings, Characters and Regular Expressions 638

14.1 Introduction 639
14.2 Fundamentals of Characters and Strings 639
14.3 Class String 640
14.3.1 String Constructors 640
14.3.2 String Methods length, charAt and getChars 641
14.3.3 Comparing Strings 642
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 14 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

14 Contents

14.3.4 Locating Characters and Substrings in Strings 647

14.3.5 Extracting Substrings from Strings 649
14.3.6 Concatenating Strings 650
14.3.7 Miscellaneous String Methods 650
14.3.8 String Method valueOf 652
14.4 Class StringBuilder 653
14.4.1 StringBuilder Constructors 654
14.4.2 StringBuilder Methods length, capacity, setLength
and ensureCapacity 654
14.4.3 StringBuilder Methods charAt, setCharAt, getChars
and reverse 656
14.4.4 StringBuilder append Methods 657
14.4.5 StringBuilder Insertion and Deletion Methods 659
14.5 Class Character 660
14.6 Tokenizing Strings 665
14.7 Regular Expressions, Class Pattern and Class Matcher 666
14.8 Wrap-Up 675

15 Files, Streams and Object Serialization 686

15.1 Introduction 687
15.2 Files and Streams 687
15.3 Using NIO Classes and Interfaces to Get File and Directory Information 689
15.4 Sequential-Access Text Files 693
15.4.1 Creating a Sequential-Access Text File 693
15.4.2 Reading Data from a Sequential-Access Text File 697
15.4.3 Case Study: A Credit-Inquiry Program 699
15.4.4 Updating Sequential-Access Files 703
15.5 Object Serialization 704
15.5.1 Creating a Sequential-Access File Using Object Serialization 705
15.5.2 Reading and Deserializing Data from a Sequential-Access File 710
15.6 Opening Files with JFileChooser 712
15.7 (Optional) Additional java.io Classes 715
15.7.1 Interfaces and Classes for Byte-Based Input and Output 715
15.7.2 Interfaces and Classes for Character-Based Input and Output 717
15.8 Wrap-Up 718

16 Generic Collections 726

16.1 Introduction 727
16.2 Collections Overview 727
16.3 Type-Wrapper Classes 729
16.4 Autoboxing and Auto-Unboxing 729
16.5 Interface Collection and Class Collections 729
16.6 Lists 730
16.6.1 ArrayList and Iterator 731
16.6.2 LinkedList 733
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 15 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 15

16.7 Collections Methods 738

16.7.1 Method sort 739
16.7.2 Method shuffle 742
16.7.3 Methods reverse, fill, copy, max and min 744
16.7.4 Method binarySearch 746
16.7.5 Methods addAll, frequency and disjoint 748
16.8 Stack Class of Package java.util 750
16.9 Class PriorityQueue and Interface Queue 752
16.10 Sets 753
16.11 Maps 756
16.12 Properties Class 760
16.13 Synchronized Collections 763
16.14 Unmodifiable Collections 763
16.15 Abstract Implementations 764
16.16 Wrap-Up 764

17 Java SE 8 Lambdas and Streams 771

17.1 Introduction 772
17.2 Functional Programming Technologies Overview 773
17.2.1 Functional Interfaces 774
17.2.2 Lambda Expressions 775
17.2.3 Streams 776
17.3 IntStream Operations 778
17.3.1 Creating an IntStream and Displaying Its Values with the
forEach Terminal Operation 780
17.3.2 Terminal Operations count, min, max, sum and average 781
17.3.3 Terminal Operation reduce 781
17.3.4 Intermediate Operations: Filtering and Sorting IntStream Values 783
17.3.5 Intermediate Operation: Mapping 784
17.3.6 Creating Streams of ints with IntStream Methods range and
rangeClosed 785
17.4 Stream<Integer> Manipulations 785
17.4.1 Creating a Stream<Integer> 786
17.4.2 Sorting a Stream and Collecting the Results 787
17.4.3 Filtering a Stream and Storing the Results for Later Use 787
17.4.4 Filtering and Sorting a Stream and Collecting the Results 787
17.4.5 Sorting Previously Collected Results 787
17.5 Stream<String> Manipulations 788
17.5.1 Mapping Strings to Uppercase Using a Method Reference 789
17.5.2 Filtering Strings Then Sorting Them in Case-Insensitive
Ascending Order 790
17.5.3 Filtering Strings Then Sorting Them in Case-Insensitive
Descending Order 790
17.6 Stream<Employee> Manipulations 790
17.6.1 Creating and Displaying a List<Employee> 792
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 16 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

16 Contents

17.6.2 Filtering Employees with Salaries in a Specified Range 793

17.6.3 Sorting Employees By Multiple Fields 794
17.6.4 Mapping Employees to Unique Last Name Strings 796
17.6.5 Grouping Employees By Department 797
17.6.6 Counting the Number of Employees in Each Department 798
17.6.7 Summing and Averaging Employee Salaries 798
17.7 Creating a Stream<String> from a File 800
17.8 Generating Streams of Random Values 803
17.9 Lambda Event Handlers 805
17.10 Additional Notes on Java SE 8 Interfaces 805
17.11 Java SE 8 and Functional Programming Resources 806
17.12 Wrap-Up 806

18 Recursion 818
18.1 Introduction 819
18.2 Recursion Concepts 820
18.3 Example Using Recursion: Factorials 821
18.4 Reimplementing Class FactorialCalculator Using Class BigInteger 823
18.5 Example Using Recursion: Fibonacci Series 825
18.6 Recursion and the Method-Call Stack 828
18.7 Recursion vs. Iteration 829
18.8 Towers of Hanoi 831
18.9 Fractals 833
18.9.1 Koch Curve Fractal 833
18.9.2 (Optional) Case Study: Lo Feather Fractal 834
18.10 Recursive Backtracking 843
18.11 Wrap-Up 844

19 Searching, Sorting and Big O 852

19.1 Introduction 853
19.2 Linear Search 854
19.3 Big O Notation 856
19.3.1 O(1) Algorithms 856
19.3.2 O(n) Algorithms 857
19.3.3 O(n2) Algorithms 857
19.3.4 Big O of the Linear Search 858
19.4 Binary Search 858
19.4.1 Binary Search Implementation 859
19.4.2 Efficiency of the Binary Search 862
19.5 Sorting Algorithms 862
19.6 Selection Sort 863
19.6.1 Selection Sort Implementation 863
19.6.2 Efficiency of the Selection Sort 866
19.7 Insertion Sort 866
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 17 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 17

19.7.1 Insertion Sort Implementation 867

19.7.2 Efficiency of the Insertion Sort 869
19.8 Merge Sort 869
19.8.1 Merge Sort Implementation 870
19.8.2 Efficiency of the Merge Sort 874
19.9 Big O Summary for This Chapter’s Searching and Sorting Algorithms 875
19.10 Wrap-Up 876

20 Generic Classes and Methods 881

20.1 Introduction 882
20.2 Motivation for Generic Methods 882
20.3 Generic Methods: Implementation and Compile-Time Translation 884
20.4 Additional Compile-Time Translation Issues: Methods That Use a
Type Parameter as the Return Type 887
20.5 Overloading Generic Methods 890
20.6 Generic Classes 891
20.7 Raw Types 898
20.8 Wildcards in Methods That Accept Type Parameters 902
20.9 Wrap-Up 906

21 Custom Generic Data Structures 911

21.1 Introduction 912
21.2 Self-Referential Classes 913
21.3 Dynamic Memory Allocation 913
21.4 Linked Lists 914
21.4.1 Singly Linked Lists 914
21.4.2 Implementing a Generic List Class 915
21.4.3 Generic Classes ListNode and List 920
21.4.4 Class ListTest 920
21.4.5 List Method insertAtFront 920
21.4.6 List Method insertAtBack 921
21.4.7 List Method removeFromFront 922
21.4.8 List Method removeFromBack 923
21.4.9 List Method print 924
21.4.10 Creating Your Own Packages 924
21.5 Stacks 928
21.6 Queues 932
21.7 Trees 935
21.8 Wrap-Up 942

22 GUI Components: Part 2 953

22.1 Introduction 954
22.2 JSlider 954
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 18 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

18 Contents

22.3 Understanding Windows in Java 958

22.4 Using Menus with Frames 959
22.5 JPopupMenu 967
22.6 Pluggable Look-and-Feel 970
22.7 JDesktopPane and JInternalFrame 975
22.8 JTabbedPane 978
22.9 BoxLayout Layout Manager 980
22.10 GridBagLayout Layout Manager 984
22.11 Wrap-Up 994

23 Concurrency 999
23.1 Introduction 1000
23.2 Thread States and Life Cycle 1002
23.2.1 New and Runnable States 1003
23.2.2 Waiting State 1003
23.2.3 Timed Waiting State 1003
23.2.4 Blocked State 1003
23.2.5 Terminated State 1003
23.2.6 Operating-System View of the Runnable State 1004
23.2.7 Thread Priorities and Thread Scheduling 1004
23.2.8 Indefinite Postponement and Deadlock 1005
23.3 Creating and Executing Threads with the Executor Framework 1005
23.4 Thread Synchronization 1009
23.4.1 Immutable Data 1010
23.4.2 Monitors 1010
23.4.3 Unsynchronized Mutable Data Sharing 1011
23.4.4 Synchronized Mutable Data Sharing—Making Operations Atomic 1016
23.5 Producer/Consumer Relationship without Synchronization 1018
23.6 Producer/Consumer Relationship: ArrayBlockingQueue 1026
23.7 (Advanced) Producer/Consumer Relationship with synchronized,
wait, notify and notifyAll 1029
23.8 (Advanced) Producer/Consumer Relationship: Bounded Buffers 1036
23.9 (Advanced) Producer/Consumer Relationship: The Lock and
Condition Interfaces 1044
23.10 Concurrent Collections 1051
23.11 Multithreading with GUI: SwingWorker 1053
23.11.1 Performing Computations in a Worker Thread:
Fibonacci Numbers 1054
23.11.2 Processing Intermediate Results: Sieve of Eratosthenes 1060
23.12 sort and parallelSort Timings with the Java SE 8 Date/Time API 1067
23.13 Java SE 8: Sequential vs. Parallel Streams 1069
23.14 (Advanced) Interfaces Callable and Future 1072
23.15 (Advanced) Fork/Join Framework 1076
23.16 Wrap-Up 1076
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 19 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 19

24 Accessing Databases with JDBC 1087

24.1 Introduction 1088
24.2 Relational Databases 1089
24.3 A books Database 1090
24.4 SQL 1094
24.4.1 Basic SELECT Query 1094
24.4.2 WHERE Clause 1095
24.4.3 ORDER BY Clause 1097
24.4.4 Merging Data from Multiple Tables: INNER JOIN 1098
24.4.5 INSERT Statement 1100
24.4.6 UPDATE Statement 1101
24.4.7 DELETE Statement 1102
24.5 Setting up a Java DB Database 1102
24.5.1 Creating the Chapter’s Databases on Windows 1103
24.5.2 Creating the Chapter’s Databases on Mac OS X 1104
24.5.3 Creating the Chapter’s Databases on Linux 1105
24.6 Manipulating Databases with JDBC 1105
24.6.1 Connecting to and Querying a Database 1105
24.6.2 Querying the books Database 1109
24.7 RowSet Interface 1122
24.8 PreparedStatements 1124
24.9 Stored Procedures 1140
24.10 Transaction Processing 1140
24.11 Wrap-Up 1141

25 JavaFX GUI: Part 1 1149

25.1 Introduction 1150
25.2 JavaFX Scene Builder and the NetBeans IDE 1151
25.3 JavaFX App Window Structure 1152
25.4 Welcome App—Displaying Text and an Image 1153
25.4.1 Creating the App’s Project 1153
25.4.2 NetBeans Projects Window—Viewing the Project Contents 1155
25.4.3 Adding an Image to the Project 1156
25.4.4 Opening JavaFX Scene Builder from NetBeans 1156
25.4.5 Changing to a VBox Layout Container 1157
25.4.6 Configuring the VBox Layout Container 1158
25.4.7 Adding and Configuring a Label 1158
25.4.8 Adding and Configuring an ImageView 1158
25.4.9 Running the Welcome App 1159
25.5 Tip Calculator App—Introduction to Event Handling 1160
25.5.1 Test-Driving the Tip Calculator App 1161
25.5.2 Technologies Overview 1161
25.5.3 Building the App’s GUI 1164
25.5.4 TipCalculator Class 1168
25.5.5 TipCalculatorController Class 1170
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 20 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

20 Contents

25.6 Features Covered in the Online JavaFX Chapters 1175

25.7 Wrap-Up 1176

Chapters on the Web 1183

A Operator Precedence Chart 1185

B ASCII Character Set 1187

C Keywords and Reserved Words 1188

D Primitive Types 1189

E Using the Debugger 1190

E.1 Introduction 1191
E.2 Breakpoints and the run, stop, cont and print Commands 1191
E.3 The print and set Commands 1195
E.4 Controlling Execution Using the step, step up and next Commands 1197
E.5 The watch Command 1200
E.6 The clear Command 1202
E.7 Wrap-Up 1204

Appendices on the Web 1207

Index 1209

Online Chapters and Appendices

Chapters 26–34 and Appendices F–N are PDF documents posted online at the book’s
Companion Website (located at www.pearsonglobaleditions.com/deitel). See the in-
side front cover for information on accessing the Companion Website.

26 JavaFX GUI: Part 2

27 JavaFX Graphics and Multimedia
28 Networking
29 Java Persistence API (JPA)
30 JavaServer™ Faces Web Apps: Part 1
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 21 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 21

31 JavaServer™ Faces Web Apps: Part 2

32 REST-Based Web Services
33 (Optional) ATM Case Study, Part 1:
Object-Oriented Design with the UML
34 (Optional) ATM Case Study, Part 2:
Implementing an Object-Oriented Design
F Using the Java API Documentation
G Creating Documentation with javadoc
H Unicode®
I Formatted Output
J Number Systems
K Bit Manipulation
L Labeled break and continue Statements
M UML 2: Additional Diagram Types
N Design Patterns
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 22 Monday, July 7, 2014 11:59 AM
A03_DEIT7806_SE_10_FWD.fm Page 23 Monday, July 7, 2014 11:28 AM

Foreword
I’ve been enamored with Java even prior to its 1.0 release in 1995, and have subsequently
been a Java developer, author, speaker, teacher and Oracle Java Technology Ambassador.
In this journey, it has been my privilege to call Paul Deitel a colleague, and to often lever-
age and recommend his Java How To Program book. In its many editions, this book has
proven to be a great text for college and professional courses that I and others have devel-
oped to teach the Java programming language.
One of the qualities that makes this book a great resource is its thorough and insightful
coverage of Java concepts, including those introduced recently in Java SE 8. Another useful
quality is its treatment of concepts and practices essential to effective software development.
As a long-time fan of this book, I’d like to point out some of the features of this tenth
edition about which I’m most excited:
• An ambitious new chapter on Java lambda expressions and streams. This chapter
starts out with a primer on functional programming, introducing Java lambda ex-
pressions and how to use streams to perform functional programming tasks on
collections.
• Although concurrency has been addressed since the first edition of the book, it is
increasingly important because of multi-core architectures. There are timing ex-
amples—using the new Date/Time API classes introduced in Java SE 8—in the
concurrency chapter that show the performance improvements with multi-core
over single-core.
• JavaFX is Java’s GUI/graphics/multimedia technology moving forward, so it is
nice to see a three-chapter treatment of JavaFX in the Deitel live-code pedagogic
style. One of these chapters is in the printed book and the other two are online.
Please join me in congratulating Paul and Harvey Deitel on their latest edition of a won-
derful resource for computer science students and software developers alike!

James L. Weaver
Java Technology Ambassador
Oracle Corporation
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
ei voi pysyä paikallaan. Hän ottaa ryypyn ja toisenkin, mutta kävelee
sitten taas.

"Kovin raskasta tämä on", huokaa hän.

Kautisten neuvos laskee sikarin kädestään.

"Kyllä minä naapurina ja — hm, niinkuin toivon, — ystävänä

kehoittaisin olemaan myymättä."

"En siksi", jatkaa hän tovin kuluttua, "etten pitäisi hintaa hyvänä ja
sen maksamisen vakuuksia täysin riittävinä, mutta tunnesyistä.
Kulhia on jo niin kauan ollut patruunan suvulla…"

"Minulla ei ole lähiomaisia", tulee patruunalta odottamattoman

jyrkästi. "Ja sitten minulla myöskin on tunnesyyni."

"Hankitte ainakin varmuuden ja takeet siitä, ettei Kulhia joudu

kauppatavaraksi ja että sitä kunnollisesti hoidetaan."

"Voiko sen laillisesti valvoa?"

"Kyllä. Kyllä sen voi tehdä. Ja jäähän teille sitäpaitsi kiinnitys

kartanoon."

"Hm. No niin."

"Mitä patruuna muuten ajatteli ostajanne monista sormuksista?"

Kulhian patruuna vilkastui.

"Huomasiko herra neuvoskin sen?"

 "Tietysti. Katsokaa, patruuna, se on sitä uutta polvea, jota me
emme ymmärrä emmekä tule ymmärtämään."

"Minä ajattelin kysyä, eikö kellokin ole kultaa, mutta ajattelin, että
ehkeipä se ole oikein järkiperäisesti tehty."

"Patruuna harkitsi aivan viisaasti. Tietenkin se oli kultaa. Minullakin

on vain tällainen vanha, sanoisinko, nauris, mutta sen takia en vielä
ole myöhästynyt mistään. Minä ajattelen, että kun isäni kelpasi
seurata siitä aikaa senaatissa, kelpaa se minulle oikein hyvin samaa
tarkoitusta varten hovioikeudessa."

Viimeiset sanat menevät ohi Kulhian patruunan korvain. Hän

ajattelee taas kaikkea sitä, mikä on mennyt ja mitä on edessä.
Tässä, näillä mailla ja näiden seinien sisällä, on eletty jo neljä
sukupolvea ja viides oli menossa, mutta se polvi meni… Ja sovussa
on sentään eletty niin pitäjän kuin naapurienkin kanssa, ei
kenenkään ole ainakaan hänen aikanaan tarvinnut sanoa, että
Kulhian puolelta olisi tahto ollut paha. Kun kaikki ympäri käy, niin
eikö liene lopuksi oltu tavallaan onnellisiakin, ainakin elämäänsä
tyytyväisiä. Ja nyt.

"Kunpa edes vaimovainajani olisi elänyt", pääsee Kulhian

patruunalta kuin nyyhkytys.

"Niin", sanoo Kautisten herra hartaasti.

"Ei hän mikään erikoinen talousihminen ollut", jatkaa patruuna

ikäänkuin itsekseen. "Mutta meille ei elämämme varrella montakaan
erimielisyyttä sattunut. Minä muistan ne kaikki hyvin. Ja iltaisin me
istuimme useimmiten tuossa nurkkahuoneessa ja neuvottelimme,
vaikkeihän meillä sen erinomaisempia neuvottelemisia ollut. Hän
myönteli aina vaan, ja ellei hän myönnellyt, niin myöntelin minä."

Kautisten neuvos hymähti surunvoittoisesti.

"Ja nyt minusta tuntuu", puhui Kulhian patruuna edelleen, "nyt

minusta tuntuu kuin täällä kummittelisi. Aivan kuin voisin odottaa
koska tahansa tapaavani hänet. Onkohan tuo sitten
vanhuudenheikkoutta vai mitä!"

"Me elämme syksyä molemmat, rakas patruuna. Kuljemme täällä

aikamme ja sitten katoamme. Yhtä suurella syyllä minä voisin myydä
kartanoni."

"Ei sentään, herra neuvos. Se ei ole teille sama kuin tämä Kulhia
minulle. Ja sitten vielä: Saarijoen tammen ohi en koskaan voi mennä
tulematta pahoinvoivaksi ja synkäksi mieleltäni. Ja se kestää
päiväkausia. Jos minä olisin jyry luonteeltani niinkuin lankomieheni,
Linnan patruuna, ja muutenkin ajattelisin asioita tylymmästi,
saattaisi hyvinkin ehkä olla toista, vaan minkäpä luonnolleen tekee.
Kun joskus iltaisin menen vähän jaloittelemaan kujalle ja sitten
kuulen pauhun Saarijoen tammen vaiheilta, tuntuu minusta aivan
kuin tyttö-vainajani ääni sekoittautuisi joukkoon. Eihän tyttäreni
kylläkään ollut äänekäs, päinvastoin liiankin vaitelias, mutta
sittenkin…"

Kulhian patruuna ottaa ryypyn, puristaa sitten huulensa yhteen ja

tukahduttaa kyyneleensä. Kautisten neuvos katselee ulos. Tämä on
sellaisia asioita, joihin hänen on paras olla kajoamatta. Mutta miksi
Kulhian tytär meni tammeen, sitä hän ei jaksa käsittää.
 "Minä olin erinomaisemmasti kiintynyt siihen tyttöön ja pitkin
hänen ikäänsä ajattelin, että joskus käy niinkuin kävi. En minä silloin
Kulhiaa enkä tätä maallista vaurastumista ajatellut, en sitä enkä
myöskään kuka Kulhiassa minun jälkeeni pitää komentoa. Koko ajan
vain sen tytön onnea. Mutta katsokaas, neuvos, meikäläisellä
talonpoikaisella miehellä eivät aina käskemällä tule oikeat sanat
huulille. Kun joskus pitäisi sanoa jotakin hyvää ja hellää, niin
mieluummin pitää suunsa kiinni, koska se on helpompaa ja koskei
silloin vaikuta ainakaan akkamaiselta."

Kautisten neuvoksella ei ole lisättävää. Hän vain kuuntelee, mitä

toisella on sanottavana, mutta samalla hänestä tuntuu kuin erottaisi
hän kaikuja omasta itsestään.

"Ja kerran", jatkaa Kulhian patruuna, "kun minä menin konttoriini,

jossa minäkin mukamas joskus käyn tarkastamassa numeroita ja
suunnitelmia ja kraapustelemassa nimeäni kirjeitten alle, niin
minusta oli aivan kuin tyttö-vainajani olisi seisonut keskellä huonetta.
Eihän siellä tietenkään ketään ollut, ja vaikka olisi ollutkin, niin
kuinka minä tyttöäni pelkäisin, olipa se elävänä tai vainajana, mutta
raskaalta, kovin raskaalta tuntui minusta senjälkeen taas olo monta
päivää."

"Mutta", — ja nyt Kulhian patruunan kasvot saavat hohdetta ja

sanonta käy vilkkaammaksi, — "näin minä olen ajatellut. Antaa vain
tämän Kulhian mennä, minun jälkeenihän se kuitenkin menisi, ja on
viisasta jo totuttautua siihen ajatukseen. Minä eroitan itselleni pienen
talon kokoisen maapalan Kirkkojärven tuolta puolen ja rakennutan
sinne itselleni mitä tarvitsen. Enkähän minä kovin suuria asumuksia
tarvitse. Voisinhan mennä kaupunkiinkin, mutta minä haluan sentään
olla Kulhian lähistöllä, aina joskus sitä nähdäkin ja tarpeen tullessa
käydä apuun. Siellä sitten elää retustan, niinkuin vanha mies
loppuikänsä elää, mutta minun olisi paljon helpompi olla ja voisin
paljon helpommalla muistella kaikkea, mitä osakseni on tullut, hyvää
jos ikävääkin."

Kautisten neuvos ei vieläkään vastaa mitään. Hän ymmärtää täysin

Kulhian patruunan aikomukset ja ajatukset, mutta hän tietää
myöskin, että tästä kaupasta tultaisiin laajalti puhumaan
maakunnassa ja että sitä nykyisenä ajankohtana pidettäisiin
huonona esimerkkinä. Ja olisi surullista, jos se tulisi patruunan
korviin.

"Emmeköhän vielä lykkäisi kauppaa", ehdottaa hän lopuksi pelolla

ajatellen, että kenties hän itse, ennemmin tai myöhemmin, seuraa
esimerkkiä.

Vaan Kulhian patruuna pudistaa surullisesti päätänsä, ja silloin

Kautisten neuvos huomaa, että päätös on yhtä peruuttamaton kuin
se on raskaskin.

"Käymme sitten toimeen", sanoo hän ja tekee muistiinpanoja, mitä

silmälläpitäen kauppakirja on tehtävä. Ja kun nuori tuomari
päämiehensä kanssa astuu huoneeseen, sanoo hän vain lyhyesti:

"Kirjoitatte tuon mukaan."

Huoneessa vallitsee täysi hiljaisuus, vain kynä rapisee paperilla.

Sana liittyy sanaan, lause lauseeseen, jokainen seuraa omine
mietteineen tuomarin kynän liikkeitä.

"Se olisi valmis sitten."

 Kulhian patruunan sormet lakkaavat rummuttamasta ikkunalautaa.
Huoneessa ei nähtävästi enää ole liian kylmä: hänen kasvoillaan
näkyvät suuret hikihelmet.

"Vai on se valmis jo", kuiskaa hän tukahtuneesti.

Sitten hän sanoo:

"Lukekaa se ääneen neuvokselle."

Itse hän ei tahdo sitä kuulla, hän menee toiseen huoneeseen.

Mutta kun hän hetken kuluttua tulee takaisin, ei hän enää ole
hikikarpaloiden peittämä, vaan kalpea kuin ruumis.

"Sekö on selvä sitten?"

"Kyllä se on selvä."

"Käteisellä maksettavat rahat?"

"Tuossa pöydällä."

Kulhian patruuna pysähtyy epätietoisen näköisenä keskelle lattiaa.

Mutta sitten hän rykäisee kuin hengitystään selvittääkseen, käy
nopeasti pöydän ääreen ja tarttuu kynään.

Kulhian kohtalo kävi toteen.

Seuraavassa silmänräpäyksessä se siirtyi vieraalle.

Kolmenlaista matkustamista
 Kun tarkastelemme sitä vajaata kahden peninkulman matkaa, joka
on Kulhian puistokujan suusta kaupungin keskukseen, emme
huomaa siinä kovinkaan paljon mielenkiintoista. Samanlaisia järviä,
harjuja ja peltoja, samanlaisia taloja ja puistojen ympäröimiä
kartanoita tapaa kyllä muuallakin.

Ja kuitenkin tässä tulee kysymys niistä erilaisista tunnelmista ja

mielialoista, mitä tuo samainen vajaan parin peninkulman pituinen
tiekatkelma voi tarjota nykyaikaiselle ihmiselle, riippuen siitä,
kulkeeko hän sen junalla, jalkaisin vai automobiililla. Mutta ennakolta
meidän on jo sanominen, ettei Kulhiasta koskaan kuljeta
automobiililla kaupunkiin, mutta usein kyllä päinvastoin.

Sillä Kulhian komento on paljon entisestään muuttunut: siinä on

uusi omistaja ja uudet tavat, niinkuin niin monessa vanhassa ja
kunnianarvoisessa paikassa nykyisin valitettavasti on. Mutta
puistokujakin on sentään entinen ja entiset ovat tietkin, jotka vievät
kaupunkiin. On oikeastaan ihmeellistä, että tuo pitkä ja tunnettu kuja
vielä on jäljellä: jokainen sen kymmenistä, kentiespä sadoista puista
on täysmittainen ja -arvoinen tukkipuu, jotapaitsi nykyinen Kulhian
omistaja on vakuuttautunut siitä, että ne imevät voiman
ympäröivistä pelloista. Ehkäpä ne kuitenkin vain odottavat
hyväksyttävää tilaisuutta saadakseen kirveen juureensa, ja silloin on
Kulhian puistokujasta vain muisto jäljellä.

Saatamme tyynellä mielellä seurata Kulhian nykyistä herraa, kun

hän ajaa puistokujasta maantielle ja maantietä asemalle. Se on
tavallista isäntämiehen ajelua, eikä syrjäinen huomaa siinä sen
kummempaa.

Mutta Kulhian isäntä itse on asiallisessa ja arkipäiväisessä vireessä,

ostaa piletin ja astuu junaan. Aamuhetki on varhainen, mutta tällöin
Kulhian isäntä on sellaisessa mielentilassa, että hän selvimmin ja
määrätietoisimmin voi ajatella asioita ja niihin suhtautua.

Matka ei ole pitkä, se kestää ehkä puolisen tuntia, mutta maisemat

ehtivät vaihtua ja ajatukset myöskin. Metsiköstä syöksyy juna harjun
poikki tehtyyn leikkaukseen, mutta harjun takana alkavat laajat
pellot, puistot, talot ja kartanot. Ja tuskin on viimeinen, pysäkin
vierellä oleva kartano sivuutettu, niin alkavat jo kaupungin savupiiput
ja kirkkojen tornit näkyä.

Junassa matkustaminen on nykyaikana asiallisinta kaikista

matkustamistavoista. Kun pysäkki on sivuutettu, alkaa Kulhian herra
valmistautua nousemaan junasta. Hän on menossa maitolaskuja
perimään, ja pankkiin olisi myöskin hiukan asioita: korot ja
kuoletukset ovat Kulhian entiselle patruunalle maksettavat
päivälleen. Ei hän silti, Kulhian nykyinenkään isäntä, valita
kauppojaan. Halvasta, kovin halvasta hän sai tilan, kun patruuna
jostakin syystä halusi päästä kartanosta pois. Lieneekö hänellä ollut
siinä perhesuruja liikaa, vai mitä. Mutta sittenkin häntä aivan kuin
kaiken takana kalvaa jonkunlainen tyytymättömyys. Tila on hänelle
aivan liian suuri, eikä hän ole sellainen syntyperäinen rahamies, eikä
rahamies muutenkaan. Tila tuottaa kylläkin yli odotusten, mutta
sittenkin tahtoo työntää huolta ja vaivaa liiaksi. Pois saisi liikoja
maita ja ne muutamat syrjätalot myydä, mutta kun tuli tehdyksi
sellainen lupaus, ettei kymmeneen vuoteen myy kiinteätä, ellei tule
laillinen pakko… Saisivat nyt edes sen tilattomien lain valmiiksi!

Mutta onhan Kulhiassa, sen puolesta, maankuulu metsä.

Juuri kun isäntä kohdistaa ajatuksensa metsään, porhaltaa juna

asemalle. Ei nyt auta muu taas kuin ajatella käsissä olevia asioita,
sillä muutaman päivän kuluttua on meno patruunan luo. Se on
sellainen harvapuheinen, hyvänahkainen herra, kyllä sen kanssa
asioissa tulee toimeen. Ja suruakin ollut paljon; sellaisten kanssa
parhaiten saa puheet käymään yhteen.

Kaupunki muodostuu usein maalaiselle pieneksi koetuksen kiveksi.

Toimitellaan asioita, ehkä vähän kylästelläänkin, mutta sitten onkin
jännitys lauennut, eikä tarvitse muuta kuin istua ja odotella junan
lähtöä. Ja jos aikaa on riittämiin, niin sillä välin ehtii tapahtua jos
mitä, joka alkuaan ei kuulu suunnitelmiin.

Kulhian isäntä joutui vanhojen tuttavien hyvään seuraan. Hän on

taas selvittänyt yhden monista kiusauksistaan, ja hänen mielensä on
avoin, huoleton ja reipas. Saahan sitä puuhata, kun on Kulhian
isäntä, saa totisesti, mutta hyvyys tulee perästäpäin.

"Kun et ole emäntää itsellesi ottanut", sanovat hyvät ystävät, joilla

olisi montakin sellaiseksi sopivaa tiedossa.

Kulhian isäntä käy miettiväiseksi.

"Niin, emäntä, joo", vastaa hän verkalleen. "Mitäpäs tuosta — kun

se kerran on jäänyt, niin saa jäädä. On köyhiä veljiä perheineen
perimässä, jos perimistä jää."

Niin, ja sitten. Kuuluu olevan sellainen taika, vaikka saattaahan se

olla vain ämmäin puhetta, etteivät rakkaus ja sen sellaiset seikat
suoraan sanoen oikein soinnu Kulhiassa.

Juna on jo aikoja sitten lähtenyt, ja se on saanutkin lähteä, sillä

Kulhian isäntä, — "herra, patruuna, mikä sitten lienen", — on tullut
jossakin määrin lennokkaaksi ja hiukan tunteelliseksikin, ja hän
tahtoo kertoa elämäkertansa. On sekin jotakin, että torpan pojasta,
ja niin vietävän köyhän, pääsee käsiksi tällaiseen Kulhiaan. Hä, eikö
ole?

"On", vastaavat läsnäolijat yksimielisesti.

Mutta nyt he alkavat olla sitä mieltä, että Kulhian isännän olisi
paras mennä kotiinsa, ja yksi heistä menee hakemaan automobiilia.

*****

Aurinko on jo matalalla, kadut alkavat olla autiot, mutta kesäisenä

iltana on kaupungin kadulla oma erikoinen tunnelmansa. Kirkkojen
tornit ja kupoolit, tehtaiden savupiiput ja korkeiden talojen katot
heijastavat auringon viimeisiä säteitä, ja koko kaupungissa on
jonkunlainen huolista vapautuneisuuden leima.

Auto vierii kadulta kadulle, sivuutetaan ryssänkirkko, ajetaan yli

rautatien vievän sillan, ohi sairaalarakennusten, parakkien, ja
saavutaan vahvoja petäjiä kasvavalle kankaalle. Kaupungin hengestä
ja tunnelmasta on vielä paljon jäljellä: mökkejä, joista useimmat
ovat ränsistyneitä ja kuin puolitekoisia ja joiden väliin muodostuneilla
kujilla päivisin surkastuneennäköiset lapset leikkivät tai riitelevät.

Mitä Kulhian isäntään tulee, on hänen nousuvireensä vahvasti

laskemassa, ja kun hän ajaa mökkien ohi, tuntee hän itsensä
melkein ahdistetuksi ja alakuloiseksi. Olisi kylläkin saanut pitää
ajasta vaarin ja mennä päiväjunaan. Saattaisi silloin olla eri mieliala
huomenna.

Mutta kankaalta laskettua tulvahtaa väkevästi vastaan

väärentämätön maahenki. Kulhian isäntä havahtuu ja vetää
keuhkonsa täyteen mullan ja kasvavan nurmen lemua. Nurmikoilta
nousee ohut usva, ja tietä reunustavat koivut tuoksuvat. Nyt Kulhian
isäntä muistaa jossakin lukeneensa Pohjolan kesäöistä, — eikö se
ollut Maamme-kirjassa tai jossakin sellaisessa. Siitä on jo kauan
aikaa, mutta Kulhian isäntä tunnustaa mielessään, että kyllä ne
viisaat miehet osaavat sanoa asian paikalleen.

Ja nyt hän unohtaa kokonaan äskeisen asiallisen

kaupunkimatkansa, joka oikeastaan muodostui pieneksi
ryyppyreisuksi. Hän ajattelee menneitä, olevaa ja tulevia, ajattelee
niitä täysin kirkkaasti ja selvästi, mutta kuitenkin sovinnollisemmin ja
kauniimmasti kuin tavallisesti ja koko ajan vaistoten, että mitä
hänelle elämässä tapahtuukin, se suurimmaksi osaksi riippuu
hänestä itsestään.

Auto hiljentää vauhtiaan.

"Niin, Kulhiaanko sitä ajettiin?" kysyy kuljettaja.

"Kulhiaan."

Taas vilahtavat ohi niityt, pellot, talot ja kartanot. Siinä meni suuri
Vainikkala, jonka parooni ei halvauksen takia päässyt vuoteestaan,
tuossa kaunis Herrala, joka aivan kuin säteili valkeutta, vehreyttä ja
hopeapalloja. Ja nyt, nyt mennään entisen Kulhian patruunan
huvilan ohi, sekin kuin suuri talo, sementtinavettoineen ja
talousrakennuksineen. Ja siellä sisällä makaa lihava patruuna ja
odottaa korkoja ja kuoletuksia tuotavan huomenna aamunaukun
mukana tai viimeistään eineen vaiheilla.

Kulhian isäntä masentuu hetkiseksi ja huokaisee. Niinpä vain, vie

vain nöyrästi ja koreasti korkoja ja kuoletuksia hänelle, joka
tosiasiallisesti vielä on Kulhian isäntä ja patruuna.
 Mutta samalla hän kohottaa itseänsä. Ei pidä kenelläkään olla
syytä sanoa, että Kulhia on joutunut huonoihin käsiin, kun joutui
hänelle. Enemmän työtä ja väkeä, enemmän vaivaa vain; ja metsään
hän ei käy käsiksi, vaikka piru veisi, ei ihmistenkään takia. Vuokraa
ennen vaikka suuren päärakennuksen virkakunnalle, mitäpä hän
parillakymmenellä huoneella. Sen verran voi alistua, mutta ei
enempää. Parikymmentä huonetta, kaikki loistokunnossa, niillä saa
jo melkein puolen miljoonan korot.

Ja häneen menee yllättävä ajatus, että hän paikalla pyörähdyttää

patruunan luo ja lyö rahat pöytään. Juttelee sitten vain aamulla
emäntäpiialle, että "pistäydyin tämän kartanon entisen patruunan
luona tullessani, heh" — noin vain niinkuin ainakin ystävän ja
kauppalangon, melkein omaisen luona.

Mutta ei se sentään niinkään vain taida käydä, mennään sen

sijaan huomenna. Kulhian isäntä vaipuu taas tyytyväisyyteensä,
katselee ohikiitäviä maisemia, taloja ja tönöjä. Nyt alkaa metsä ja
metsänrannasta Kulhian raja. Mutta isäntä ei katsele metsää ja sen
juhlallisia runkoja rahallisesti niitä arvioiden, vaan nauttii havupuun
lemusta ja jylhästä tummuudesta. Pian metsä loppuu, järvi alkaa
vilkkua puitten lomasta, kirkonkylä pistäiksen esiin, eikä sitten
olekaan pitkältä Kulhian puistokujalle, jonka päähän rakennukset
ikäänkuin hukkuvat.

On siinä lehtevyyttä. Auto hyrisee hiljaa eteenpäin, tekee

pääportaiden edessä kauniin kaaren ja kuljettaja sanoo:

"Perillä ollaan. Se olisi satakahdeksankymmentä."

*****
 Tuntisimme huonosti Kulhian isännän, jos sanoisimme, että hän
nyt menee levolle. Ei, vaan hän käyskentelee puistossa katsellen
kukkia ja kastehelmiä. Vasta nyt hän älyää, miksi herrasväet laittavat
itselleen puistoja ja muita vihannuuksia: ne niinkuin nostattavat
mieltä ja antavat ajatusmeiningeille suurpiirteisyyttä. Ja ovathan ne
kauniitakin.

Näin hän käyskentelee viiteen asti, ja viideltä hän menee

aamukahville. Ensin hän aikoo käskeä valjastuttaa hevosen, mutta
antaakin sitten pehtorille muita määräyksiä, ja ennenkuin hän itse
oikein huomaakaan, on hän puolivälissä puistokujaa matkalla
maantielle.

Minnekkä hän maantietä?

Kulhian patruunan luo.

Mutta jalkaisin? Sopiiko se?

Miksei se sovi. Koko pitäjähän tietää, että hän kyllä voi mennä
hevosella, kahdellakin, että hänellä on kahdeksantoista hevosta
tallissa. Mutta mikä hänen on aamupuhteella terveydekseen kävellä
puoli peninkulmaa tai vähän päälle. Ennen kahdeksaa hän on perillä.

*****

Aamuaurinko näkee kookkaan, tukevan miehen verkalleen

astelevan maantietä pitkin. Siellä, missä maantie sivuaa järven
rantaa, hän seisahtuu ja katselee ympärilleen. Taloista alkaa jo
nousta vaaleanharmaa savu, järvi välkkyilee, koko luonto hymyilee ja
tuoksuu.
 Tällä kertaa ei Kulhian isäntä oikeastaan ajattele mitään. Hän on
kuin kulkija, jonka tie on loputon, mutta sittenkin hänen tiensä
päättyy entisen patruunan huvilalle. Ja hän tietää edeltäkäsin, kuinka
siellä tulee käymään.

Patruuna ojentaa lihavan kätensä ja sanoo:

"Huomenta. Varhainpa te olettekin liikkeellä. Käskittekö panna

hevosen talliin?"

Johon hän vastaa:

"Eipä minulla hevosta tällä kertaa olekaan. Jalkaisin tulin

huvikseni."

"Vai jalkaisin! Se ei todellakaan ole hullumpaa kesäaamuna. Mutta

odotetaan nyt ensin aamiaista ja haastellaan asioista."

Tuohon tapaan se tulee käymään. Silloin Kulhian isäntä tuntee

jotakin onnen tapaista ja miettii, miksi patruuna kaikesta huolimatta
möi kartanonsa.

Kulhian patruuna lähtee

Kulhian patruuna on vanha, elämään, kokemuksiin ja maalliseen

rikkauteen väsynyt, — niin, ja eräänä päivänä vihlaisee häntä rinnan
alle niinkuin ei koskaan ennen.

Syystuuli, tällä kertaa kuiva ja pureva, lennättelee kellastuneita ja

punertavia lehtiä pitkin käytäviä, puiden latvat suhisevat ja oksat
rasahtelevat, ja Kulhian patruunan täytyy istahtaa lähimmälle
penkille huokaisemaan.

"Ohoh", sanoo hän, "ohoh, kovastipa se nyt ottikin."

Hän odottaa, että joku palvelusväestä kulkisi ohi, mutta ketään ei

kuulu, ja Kulhian patruuna saa istua siinä ja katsella, kuinka oksat
riistyvät paljaiksi ja latvat huojuskelevat.

Kulhian patruuna ei tule ajatelleeksi, että hän on vanha ja tutiseva

ja että tämä saattaa olla niitä lähinnä viimeisiä vihlaisuja, jotka
nyttemmin kuuluvat päiväjärjestykseen, ei, hän ajattelee päinvastoin,
että kunhan tästä nyt vain pääsisi huoneeseen ja kaapille ja saisi
pienen tujauksen, niin eiköhän helpota niinkuin aina ennenkin.

Mutta Kulhian patruuna ei pääse liikahtamaankaan, hänen on

istuttava siinä, missä istuu. Aurinko paistaa keltaisena ja kalpeana, ja
jostakin kaukaa kuuluu puimakoneen jynkytys.

"Kauhajärvellä puidaan", ajattelee hän.

Ja jatkaa ajatuksiaan:

"Kun puinti loppuu, niin siellä on tanssit."

Puiden lomasta vilkkuu Kirkkojärvi ja Linnan kartano ja Kautisten

vanha, vihertävä pääty. Mutta kirkon harmaja kiviseinä ei pääse
näkymään eikä myöskään Kulhian rakennusryhmä maankuuluine
puistokujineen.

Patruunan ajatukset saavat nyt jonkinlaisen kiinnekohdan, ja hän

alkaa ajatella Kulhian kartanoa, mutta kaukaa, varovaisesti ja aivan
kuin jotenkuten peljäten.
 Maakunta on häntä soimannut siitä, että hän luopui vanhasta
Kulhiasta. Mutta antaa soimata. Ensin tulee tyttö, ainoa, sekapäiseksi
ja menee tammeen, sitten saa vaimo halvauksen, — mitäpä hän,
vanhus, enää Kulhialla, kolossilla. Ja kaiken lisäksi säätävät lakeja
enemmän kuin mitä itse jaksavat muistaa. Ei tiedä, mikä on omaa,
vaikka se olisi kuinka monesti perittyä tai rahalla ostettua, ei mikä
viedään. Antoi mennä vaan Kulhian uusille yrittäjille, koetelkoot
hekin neljä, viisi sukupolvea, ja katsellaan sitten, mitä heistä on
jälellä. Ja Kulhian patruuna tiukentaa luontoaan ja korjaa asentoaan
eikä tunne syystuulen kylmyyttä. Vaikka eihän se ollut helppoa, se
Kulhian myyminen. Mutta kenellekäs sitä selvittelemään, kun eivät
itse arvanneet. Kulkea siellä, yksin jälelle jäänyt, salista saliin,
huoneesta huoneeseen, eikä tiedä, minkä oven takaa vainaja tulee
vastaan. Mitä ja ketä varten hän sitä olisi pitänyt?

Kulhian patruuna korjaa taas asentoaan.

Kun kaikki ympäri käy, niin eikö tämä ole Kulhian tilusten kaunein
kolkka. Kalliota, järveä, metsää, kymmenen hehtaaria peltoa, eikä
tarvitse muuta kuin mennä puiston läntiselle aidalle, niin saa hyvän
näköalan yli entisten vainioittensa.

Mutta sille aidalle ei Kulhian patruuna viime vuosina ollut mennyt.

*****

Näyttää kuin varjot pysyisivät paikallaan eikä aurinko liikahtaisi ja

nyt on vielä jotenkin varhaista. Kulhian patruuna ei tunne enää
kipua, mutta hän istuu siinä paikallaan ja miettii menneitä.

Lopuksikin, eikö Kulhia sentään vielä, tosiasiallisesti, ollut hänen.

Ostajalle on kauppahinnan suorittaminen pitkin aikaa ollut hankalaa,
mutta miksi hän kunniallisia ihmisiä hätyyttelisi? Tehkööt työtä,
vaurastukoot, hän on rikas, hän ehtii kyllä omansa saada. Kulhiassa
pitää tehdä työtä, jos sen mieli pysyä suurena ja mahtavana. Väkeä
joka taholle ja väelle rahaa. Kompostipattereita pitkin peltoja rivissä
kuin sotamiehiä. Siellä ei kanneta käsin peruskiviä nurkan alle eikä
alta pois.

Aivan kuin itsestään solahtavat ajatukset siihen aikaan, jolloin vielä

oltiin nuoria ja jolloin ei ollut vetureja, traktoreita eikä puimakoneita.
Se oli sitä aikaa, jolloin Kulhian isäntä vielä kirkkomäellä paljasti
päänsä Linnan ja Kautisten herroille, mutta Kulhian pojan ei silti
sopinut mennä nurkkatansseihin muitten pitäjäläisten kanssa.

Kulhian patruuna hymähtää, — nyt on Kulhia kasvanut vaaksan

verran yli
Linnan ja Kautisten.

Ja sen on hän kasvattanut.

*****

Mutta Kulhian patruuna, jolla on kolme miljoonaa, työntää pois

sellaiset mietteet, jotka johtavat maalliseen ylpeyteen. Niin hän on
tehnyt jo kauan aikaa sitten, jo kauan ennenkuin tytär meni
tammeen ja vaimo kuoli halvaukseen. Mitä on tämä mainen ylpeys?
Hautaan sitä kuitenkin lopulta päädytään ja saadaan korea patsas
päälle ja mahdollisesti pronssinen medaljonki patsaan kylkeen. Siinä
sitten maataan, niin tilalliset kuin tilattomatkin. Niin Kautisten neuvos
ja Kulhian patruuna kuin Mäki-Tuomaskin. Jokainen on tehnyt työtä
tavallaan.

*****
 "No, joko se taas!"

Kulhian patruuna ei olekaan huomannut hyvän sään aikana nousta

penkiltään, ja nyt vihlaisu taas hänet yllättää. Aurinko, joka äsken
paistoi melkein vasten kasvoja, on jo ehtinyt hänen sivulleen, ja
Kauhajärven taholta kuuluu puimakoneen jynkytys.

"Nyt on erinomainen puinti-ilma", toteaa hän itsekseen.

Jokohan Kulhiassa puidaan? Ja kuinkahan jyvä erkanee? Ja

puidaankohan siellä vielä oma vilja riihessä ja myymävilja koneella?
Hän, patruuna, ei koskaan ole voinut kärsiä ulkokuivasta jauhettua.
Ja ovatkohan ne älynneet pitää pellavaa? Tehdas kuuluu tänä
vuonna maksavan erikoisesti.

Mutta mitäpä hän niistä asioista? Itse hoitanevat.

"Kas, kas, kun ei hellitä!"

Vihlaisu yltyy jatkuvaksi vihlomiseksi, tuskaksi. Kulhian patruunan

otsalle nousee hiki, hänen täytyy ähkiä ja käpristyä kokoon. Kun ei
äsken tullut lähdettyä. Ei suinkaan tämä nyt vain liene kuolemaksi?
Taikka olkoon vaan, joutilas hän on lähtemään. Ja valmis. Ei muista
tieten tahtoen tehneensä kenellekään pahaa.

Hetkinen menee, ettei Kulhian patruuna ajattele mitään, ei näe

mitään eikä kuule mitään. Hänen ympärillään on vain kylmä,
syksyinen puisto, jonka käytäviä pitkin syystuulet ajelevat
pudonneita lehtiä.

Mutta sitten tuska äkkiä antautuu, ja Kulhian patruuna herää kuin

unesta. Hän havahtuu ja katselee ympärilleen: hän on samassa
paikassa kuin äskenkin, puisto on ennallaan ja Kauhajärven taholta
kuuluu puimakoneen jynkytys. On kuin ei mitään olisi välillä
ollutkaan. Jotakin on kuitenkin tullut. Kulhian patruuna tuntee
itsensä pieneksi, vähäpätöiseksi ja melkein kuin lapselliseksi.

"Ne puivat siellä Kauhajärvellä", hokee hän itsekseen, vähintäin

kymmenennen kerran.

Niin on tehty Kulhiassakin, syksy syksyltä, viikkokaupoin

kerrallaan, ja hän on aina ollut sitä seuraamassa. Ilmassa on mullan
ja kuivaneen viljan lemua, syysaurinko paistaa, lokomobiili jyskyttää
ja oljet kahisevat, lyhteet kulkevat miestä ja naista myöten katoksen
alta koneeseen. Tiedetään kyllä. Ja jyväsäkit nostetaan rullavaunuille
makasiiniin vietäviksi.

*****

Kulhian patruuna, vanha herra, nousee. Se käy hitaasti ja

vaivalloisesti, mutta hän nousee kuitenkin ja ähkii noustessaan. Olisi
nyt hyvä aika mennä huoneeseenkin, pieni tujaus, noin neljän
ruokalusikallisen verran, varmaankin helpottaisi, mutta…

Katsoppas, eivätkö vaunut kolise pitkin maantietä. Saarenpään

tirehtöörihän siinä ajelee, vanhana, hiukan juoppona ja rämisevänä
huonoine asioineen.

"Hei!" huutaa Kulhian patruuna, mutta ääni tuntuu omituisen

pieneltä ja pingoitetulta.

Saarenpään tirehtööri pysähdyttää vaununsa.

"Heipäs vain", rämisee hän. "Minne sinä kompuroit?"

"Annatko minun tulla vaunuihisi?"

 "Annan oikein. Minne sinä sitten menisit?"

"Kauhajärvelle".

"Sinne minäkin kysymään konetta, kun ovat puintinsa

lopettaneet."

"Sittenpä se sopikin hyvin."

Saarenpään taloustirehtööri mutisee itsekseen jotakin, että

"kyllähän sinulle aina sopii", mutta Kulhian patruuna ei sitä kuule.
Hän painautuu sohvan nurkkaan ja hänestä tuntuu kuin olisi kesä ja
lämmin. Saarenpään herra puhuu ja puhuu ja kyselee asioita, ja
Kulhian patruuna myhäilee ja myöntelee, kuulematta lainkaan, mistä
on kysymys.

Maisemat rientävät ohi, sivuutetaan Linna ja kierretään Kirkkojärvi,

mutta Kulhian patruuna ei sitä huomaa. Eikä hän oikeastaan huomaa
sitäkään, miten lopulta on jouduttu Kauhajärven puimakoneen
viereen.

"Hyvää päivää, patruuna", tervehtii Kauhajärven isäntä.

"Päivää vain, Kauhajärvi. Te täällä, niin sanoakseni, eroitatte jyviä

akanoista."

"Niin aina, patruuna. Se meillekin tulee eteen, kun kärsivällisesti

odotamme."

Saarenpään tirehtööri ja Kauhajärvi alkavat toimitella asioitansa,

mutta Kulhian patruuna istuu vaunun nurkassa ja katselee kullalle
kimaltelevia olkia. Aurinko paistaa ja ilma tulee mullalle ja
hedelmälle, ja ihmiset touhuavat hymyillen ja asiallisina. Illalla on
tanssit, ja hänkin, vanha romu, on tullut katselemaan riihenpuintia.
Noin sitä pitää: mies nostaa säkin hartioilleen ja kantaa sen sadan
sylen päässä olevaan makasiiniin. Ei, totisesti, kyllä Kauhajärven olisi
aika laittaa itselleen rullavaunu, säästäisi sekä ihmisiä että aikaa.

"No miltäs patruunasta tämä meidän homma näyttää?"

"Meneehän se, ei siitä minnekään pääse."

"Taitaa patruunallekin puinti-aika tulla mieleen."

"Hm."

"Sitä kun patruunakin liikkui vain sadoissa hehdoissa ja niin

poispäin."

"Hm. Niin vain."

Saarenpään tirehtööri ja Kauhajärven isäntä jatkavat asioittensa

toimittamista. Koneiden jyminän ja ryskeen lomasta eroittaa Kulhian
patruuna tuon tuostakin Saarenpään tirehtöörin räikeän ja melkein
kuin riitaa haastavan äänen, mutta hän muistelee vain kaukaa
Kulhian aikoja ja katselee, kuinka vilja katoaa koneeseen ja ihmiset
ovat melkein onnellisen näköisiä. Syystuuli lennättää tuon tuostakin
silppuja ja akanoita hänen kasvoilleen, mutta hän ei sitä huomaa.
Kaikki on niinkuin pitääkin.

"Eikö patruuna lähde taloon?"

Mutta Kulhian patruuna ei vastaa.

"Eikö patruuna pistäydy talossa kahvilla ja muullakin?" toistaa

Kauhajärvi kovemmin.
 Ei Kulhian patruuna enää pistäydy missään. Hänen puoliavoimet,
elottomat silmänsä tähtäävät jyskyttävää konetta, jonka ääressä
ihmiset, täynnä toiveita, häärivät ja hosuvat, jättäen ajatuksensa
illaksi.

Suuri manttaalimies on lopettanut maisen vaelluksensa, manttaalin

puhuvin symbooli silmäinsä edessä.

Syksyn miehet

Syksyä heillä on ohimoilla ja syksyä heillä on sydämissään, mutta

kavaljeereiksi he itse itseänsä nimittävät.

Saahan sitä. Heidän iltansa ovat olleet runollisemmat kuin aamut,

illoissa on ollut eloa ja kirkkautta ja hiukkasen välähdyksiä älystäkin,
aamut ovat olleet harmajia ja kuin usvan verhoamia ja älyn
lamppukin on läkähdellyt. Siinä yksi heidän elämänsä virheitä.
Suurten tilallisten ja kartanonherrojen vanavesissä he kulkevat; jos
he jäisivät yksin, minne he sitten joutuisivat. Ja nyt on taasen syksy,
oikeastaan enemmänkin kuin syksy, sillä odotetaan joulua.

Lumi on langennut maahan, ilmassa on pakkasen huurua ja

ikkunat loistavat. Mutta kuinka kauan aikaa se kestää. Jonakin
päivänä lämpenee ja pudottaa vettä, hyvästi silloin kanssasi, ihanuus
ja teidän kanssanne, kilisevät kulkuset.

Totikannu höyryää pöydällä, tuleekohan laki rikotuksi. Kas näillä,

kavaljeereilla, heillä on konjakit ja totikannut silloin, kun muilla
kunniallisilla ihmisillä ei tahdo olla mitään. Mutta antaa olla, kaikkea
kestää aikansa, yksi toisensa jälkeen varisevat he pois ja jälelle jää
vain totikannu. Niinkuin muistopatsaaksi.

Nyt he ovat kruununvoudin luona. Sillä kruununvouti lukeutuu

myöskin heihin, tämä harmajapäinen herra totisine silmineen,
hiljainen ja yksivakainen herra, joka harvoin sanoo niinkään, että
"terve" tai "kippis".

Linnan patruuna on nyt päässyt vireeseen ja hänen äänensä

rämisee itsetietoisena ja vaativana. Hän sanoo kruununvoutiin
kääntyen:

"Katsopas, nyt veli, missä on sinun maallinen korskeutesi".

Korskeutesi! Herra kruununvouti ei ymmärrä, mistä on kysymys.

Onko hän ollut korskea? Milloin? Hän ei muista. Sanaa puhumatta
lennähdyttää hän lasinsa vasten Linnan patruunan punaisia kasvoja.

Mutta Linnan patruuna ei suutu. Hän vain nauraa röhöttää:

"Siinä on vain jälellä sitä kapteenia! Annapas, että pilasi uuden

takkini. Ja lasi säpäleiksi. Eipähän täällä silti tule puutetta laseista."

Eikä tulekaan. Kavaljeerit palvelevat itse itseänsä ja Kelhon

luutnantti Ernst menee oitis keittiöön. Kun hän tulee takaisin, asettaa
hän kaksi lasia kruununvoudin eteen.

"Tässä olisi sitten, — lasi ja reservilasi. Niin että ole hyvä ja jatka
harjoituksia."

Kuka tuntee enää herra kruununvoudin. Hänen pukunsa on

huolimattomasti yllä ja hänen housunsa ovat prässäämättömät. Ja
jaloissa on hänellä vain tohvelit, aivan kuin hän juuri olisi noussut
nukkumasta tai olisi aikeissa mennä levolle. Eikä hän katsele ihmisiä
silmiin. Mutta iltaisin hän istuu ja tujauttelee Kelhon luutnantti
Ernstin kanssa. Tai soittelee pianoaan. Mutta jumaliste, — sitä ei saa
kukaan tietää. Hän kulkee ja katselee, ettei ihmisiä liiku ympäristöllä
ja että rouva jo on mennyt nukkumaan. Sillä kerran hän on tullut ja
sanonut:

"Heitä nyt jo se rämpytys tälle illalle!"

Eikä herra kruununvouti voi sitä antaa anteeksi eikä unohtaa. Mitä
se musiikista, eihän se sitä ymmärrä. Mutta siitä huolimatta hän
soittelee vain silloin, kun luulee, ettei kukaan sitä kuule, ja avaa
kannen kiihkeästi ja varovasti, puolivarkain, niinkuin morfinisti etsii
ruiskuansa.

Linnan patruuna rämisee, hän on päässyt kavaljeerien joukkoon ja

on ylpeä siitä, mutta hän on rikas ja on siitä vielä ylpeämpi. Mitä
tuostakin Kelhon luutnantista, joka tekee runoja ja köyhtyy vuosi
vuodelta tai Siuruan aatelisherrasta, joka ei osaa muuta kuin olla
koppavaa ja sähdätä hevosten kanssa. Pirsatti, silloin kuin Kautisten
neuvos ja Kulhian patruuna vielä elivät, silloin oli pienemmältä
eläjältä oksat poikki. Älä yhtään mukise, kun sille päälle sattuivat,
niin hyväntahtoisia miehiä kuin muuten olivatkin.

"Anna kuulla sitä taidettasi", sanoo Linnan patruuna, "sinähän

kuulut musiseerailevan itseksesi."

"Muistatko sinä, Linnan patruuna, milloin Engelbrekt nosti

kapinalipun?" kysyi kruununvouti.

"Engelprektikö? Kuuluuko se meille! Kun mies tahtoo kapinoida,

niin hän kapinoi."
 "Ja lieneekö hänellä ollut lippua ensinkään", keskeytti Kelhon
luutnantti.

"Lippu tai ei", sanoi herra kruununvouti, "mutta sitä ei tämä

Linnan patruuna tiedä. No, sanoppas minulle, milloin Cesar kulki
Rubiconin yli."

"Kuule nyt, kapteeni, minä en istu koulun penkillä."

"Vahinko, ettet ole sitä koskaan tehnyt. Entiset Linnan patruunat

olivat".

Herra kruununvouti on noussut seisomaan, hän ei katso

keneenkään, silmät ovat ilmeettömät kuin välkkyvät, mustat pallot.
Totilasit unohtuvat.

"Sinä tahdot kuulla musiikkia, Linnan patruuna", jatkaa herra

kruununvouti. "Etkö jo kuule jotakin?"

"En", vastaa toinen tolkuttomasti.

"Pidätä hengitystäsi ja kuuntele. Silloin kuulet varmaan. Kuuntele,

etkö kuule veden kohisevan ja soivan tuolla Linnan ja Kulhian
rajamailla, Saarijoen tammen vaiheilla. Etkö kuule?"

"Minun korvani on todellakin jotakin kohinaa eroittavinaan."

"Sinä et tiedä, mikä Rubicon on, mutta kuule, minä sanon sinulle
yhden asian. Kun ajelet kotiisi, niin katsele sitä mustaa tammea, joka
häämöttää pimeydestä. Katsele sitä ja kuuntele ja sinä olet kohinan
keskeltä kuulevinasi naisen kiljahduksen. Siellä, Linnan patruuna,
siellä mentiin aikoinaan Rubiconin yli. Muun muassa."
 Herra kruununvouti on käynyt kasvoiltaan valkeaksi ja hänen
mustat, totiset silmänsä tuijottavat Linnan patruunaan.

"Oletko ymmärtänyt?" kysyi hän.

"Vähemmästäkin minä ymmärrän", vastasi Linnan patruuna.

"Ja nyt sinä saat musiikkia ja te muut myöskin. Mutta älkää menkö
pöydän alle."

Miksei hän soittaisi? Eikö kruununvoudin sovi soittaa? Soitellut hän

oli silloin, kun kuolinkellot soivat Kautisten perilliselle, soitellut hän oli
kuullessaan, että muuan ihminen oli vedetty Saarijoen tammesta.
Kuolinkellot olivat kumahdelleet yhdelle ja toisellekin, mutta
kruununvoudin talossa oli piano soinut.

Milloin ja missä välissä hän oli nainut? Ei hän tiedä eikä se asiaan
kuulukaan. Niin kai oli täytynyt tapahtua, hän kai oli peljännyt
autiutta. Mutta hän, herra kruununvouti, oli arvokas, kun tarvittiin,
hoiti virkansa nuhteettomasti ja soitteli.

Kerran oli joku pitänyt puheen. Se oli joku noista, jotka kutsuivat
toisiaan kavaljeereiksi, joilla kaikilla oli joku vaiva, ja jotka olivat
putoilleet pois toinen toisesa jälkeen, niin että vain neljä tai viisi oli
jälellä ja he olivat ryhmittyneet herra kruununvoudin ympärille.
Kavaljeerit eivät periaatteesta käyneet hautajaisissa, — ah, he
ennättäisivät niissä kyllä olla ihan tarpeekseen, — mutta tämä tuli
äsken umpeenluodulta haudalta, oli mustissa, ja tahtoi pitää puheen.

"Me emme halua mitään puheita", olivat kavaljeerit sanoneet.

Mutta hän oli kuitenkin saanut puheensa pidetyksi. Kuolema, mitä

se on, oli hän sanonut. Se tulee, kun tulee, ja vaikka puhutaankin
kaikenlaista, niin silloin, kun se tulee, me olemme kypsät. Joku
sanoo, että meillä olisi vielä jotakin tärkeää toimitettavaa, mutta
kuka takaa, että me ylimalkaan pystyisimme jotakin toimittamaan.
Pieni halvauskohtaus vain ja siinä virumme.

"Jaha, kyllä me sen jo kuulimme", olivat kavaljeerit sanoneet.

"Täytä lasisi, istu ja juo".

Mutta puhuja oli tahtonut jatkaa, ei suinkaan se, perhana, ollut

hautajaisissa juonut itseään päihinsä. Tämä oli ollut aivan lähellä
Kulhian tyttären kukitettua kumpua. Muistavathan herrat, kavaljeerit,
Kulhian tyttären, sen sinisilmäisen, poissaolevan. Toiselta puolen kuin
hempeä nunna, toiselta kuin kilahtava teräs. Niin, siihen aikaan me
olimme hyvin paljon nuorempia, hyvät herrat. Mutta minä tahdon
sanoa teille jotakin. Kun minä katselin häntä, niin minä samalla
kertaa ajattelin syksyistä taivasta ja kukkaniittyä. Ja Kulhian peltoja
myöskin. Näittekö koskaan hänen nauravan. Ette, tuskinpa näitte
edes hymyntapaisen karehtivan suupielissä. Mutta miksi hän lämmitti
ja miksi häntä rakastettiin? Emme tiedä, mutta sen tiedämme, että
kaikki hän sai levottomiksi, että hän tuotti rauhattomuutta tähän
kauniiseen pitäjään. Nyt teistä joku on valmis sanomaan, että hän
meni pois liian varhain. Minä olen ajatellut sitä asiaa tänään
katsellessani hänen kumpuansa. Hän poistui juuri silloin, kun täytyi,
ja juuri niinkuin täytyi. Mitä meillä muuten olisi hänen muistostaan
jälellä.

Ja ääntään alentaen oli puhuja lopettanut: "Ja kuitenkin, arvelen

ma, se kaikki oli vain inhimillistä heikkoutta". Hän oli vielä enemmän
alentanut ääntänsä: "Niin, minä pelkään, ettei hän ollut oikein
viisaskaan."
 Jonka jälkeen hän oli luonut pitkän, kehoittavan katseen herra
kruununvoutiin.

*****

Mutta herra kruununvouti soittaa, soittaa ja miettii ja elää entisissä

ajoissa, jotka itse asiassa ovat enemmän mielikuvitusta kuin
todellisuutta. Hän ajattelee vain, kuinka olisi voinut olla ja unohtaa
kaiken muun.

Tämä ei kuitenkaan ole hänen jokapäiväinen vireensä. Silloin hän

on vakava virkamies ja hiljainen, tunnollinen tilanhaltija. Tämä tulee
vain puuskittain, silloin kun kesä alkaa vaihtua syksyksi ja syksy
talveksi. Ja usein niiden mukana, jotka puhuttelevat toisiaan
kavaljeereiksi, mutta jotka ovat vain pitäjän pinnallisesti
rappeutuneita herroja, jotka mielellään elävät ajoissa, jotka ovat
menneet.

Soitto jatkuu. Herra kruununvouti on vieraansa tyyten unohtanut.

Totikannu seisoo pöydällä tyhjänä eikä kukaan mene sitä
täyttämään.
Päinvastoin he nyökäyttelevät toisilleen: antaapa hänen nyt soitella.
Ja pukevat hiljaa ylleen ja lähtevät. Vain kulkuset kilajavat
maantiellä.

Herra kruununvouti havahtuu siihen, että huoneessa vetää. Joku

on todellakin työntänyt ikkunan auki, savu leijailee paksuina pilvinä
katon rajassa, ja Kelhon luutnantti istuu silmät puoliummessa sohvan
nurkassa ja imee sikariaan. Huomenna hän lähtee omaan pitäjäänsä.

"Soita sinä vain, kruununvouti", sanoo hän, "soita ja ajattele

asioitasi. Minä tässä mietiskelen sillä välin omiani".
 Herra kruununvouti on kuin unesta herännyt eikä vastaa. Silloin
luutnanttikin avaa silmänsä kokonaan, nousee ja laskee kätensä
kruununvoudin olalle.

"Kuule, hyvä veli", sanoo hän. "Tiedän hyvin, mitä sinä ajattelet,
mutta ajattele näin: hyvä, että synnyit, hyvä myöskin että menit.
Elämä on sellainen kuin se on, katsopas, piruako me sille voimme."

Ulkona sataa suuria, valkeita hiutaleita ja maailma on sinertävän

pimeä. Järvien jäät saattavat hyvinkin saada valkoisen lumipeitteen,
mutta Saarijoen tammi on sulana ja siellä kohisee ja kuohuu.
Kuuluiko sieltä heikko kiljahdus? Ei, joku vain kylällä kirkaisi.

Tänään on ollut vähän musiikkia ja mielikuvitusta, huomenna on

tavallinen asiallinen ja toimekas arkipäivä.

"Eikö täällä, peijakas, ole ulosmittaus tulo- ja omaisuusverosta

Kulhiaankin. Mitenkähän isäntä sen järjestää?"

Mutta mitäs näistä, huomisen murheista. Elämä ei ole sen

mutkikkaampi kuin miksi sen itselleen tekee. Kehdosta
ruumisarkkuun on todellakin vain suora viiva.

Uusi aika

Käy nyt kohu ja suuri humu yli pitäjän, — uudet ovat tekijät ja
uudet ovat mahtajat. Uudet miehet, mutta taitavat tavat olla vanhat.
Linna alkaa taas olla mahtava ja mahtavaksi käy myös laaja
Kauhajärvi. Sillä Kautisten neuvos on myöskin laskenut päänsä
lepoon, hänen haudallaan on pidetty paljon yleviä puheita ja hauta
on peittynyt valtavan kukkaiskummun alle. Pitäjäläiset ovat sen
lehdistä lukeneet ja vasta silloin he älysivät, mikä merkkimies ja mikä
suuri maanviljelijä heidän keskuudestansa on poistunut. Suotta
pudistelette päitänne, isäntämiehet, jälkimaailma on antanut
tuomionsa ja sillä hyvä. Ja Kautisten kartanon omistaa nyt Ab. Kautis
Gods Oy, jonka suurisuuntaiset toimenpiteet herättävät
pelonsekaista kunnioitusta.

Mutta harmajan syystaivaan alla näyttää Kirkkojärvi alakuloiselta

ja synkältä ja ikäviltä myöskin Linnan äsken kynnetyt pellot. Vaan
nuoriso on entisensä kaltaista. Illan tullen he kernaasti poikkeavat
Kulhian tyttären haudalla ja katselevat myöskin Kautisten pojan
haudalla olevaa uurnaa. Tapauksethan ovat oikeastaan vielä aivan
tuoreet, ja jokainen heistä on nähnyt sekä Kulhian tyttären että
Kautisten pojan. Ja he kuvittelevat mielessään seikkoja ja tapauksia,
joista he itse asiassa eivät tiedä mitään ja haaveilevat asioita, joista
Kautisten pojalla ja Kulhian tyttärellä ei ollut eläissään vielä
aavistustakaan. Mutta mitäpä siitä, — heille riittää, että Kulhian tytär
kuoli rakkaudesta Kautisten poikaan ja päinvastoin. Niin ainakin
kerrotaan ja he uskovat. Kukapa nuori ei uskoisi sitä mitä kerrotaan
rakkaudesta, vallankin, jos siihen liittyy jotakin salaperäisyyttä
hipovaa ja heidän mielestään kaunista ja vetisen tunteellista.

Eräänä päivänä saapuu paikkakunnalle mies ja nainen. He tulevat

suoraan
kaupungista ja ovat kylmän ja asiallisen näköisiä niinkuin tuleekin.
Molemmat ovat he sinisilmäisiä ja solakoita, ja mies näyttää naiselle
Kautisen ja Kulhian, jonka puistokujaa jo on ruvettu harventamaan.

"Tässä siis on Kautinen", sanoo hän antaen samalla ajomiehelle

takaisinpaluumääräyksen ja jatkaa kuin itsekseen: "Tästä hän siis
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com