(eBook PDF) Java How To Program (Early Objects)

10th install download

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-java-how-to-program-
early-objects-10th/

Download more ebook from https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

(eBook PDF) Java How to Program, Late Objects Global

Edition 11th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-java-how-to-program-late-
objects-global-edition-11th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Java How to Program, Early Objects 11th

Edition by Paul J. Deitel

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-java-how-to-program-early-
objects-11th-edition-by-paul-j-deitel/

ebookluna.com

C++ How to Program Early Objects Version 9th Edition

(eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/c-how-to-program-early-objects-
version-9th-edition-ebook-pdf/

ebookluna.com

C++ How to Program: An Objects-Natural Approach, 11e 11th

Edition Paul Deitel - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/c-how-to-program-an-objects-natural-
approach-11e-ebook-pdf/

ebookluna.com
(eBook PDF) Translational Medicine in CNS Drug
Development, Volume 29

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-translational-medicine-in-cns-
drug-development-volume-29/

ebookluna.com

Progress in Heterocyclic Chemistry Volume 29 1st Edition -

eBook PDF

https://ebookluna.com/download/progress-in-heterocyclic-chemistry-
ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) C++ How to Program 10th Edition by Paul J.

Deitel

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-c-how-to-program-10th-edition-
by-paul-j-deitel/

ebookluna.com

(eBook PDF) Big Java: Early Objects 5th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-big-java-early-objects-5th-
edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Big Java: Early Objects, 7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-big-java-early-objects-7th-
edition/

ebookluna.com
 Global Global
edition edition

edition
GlobalJava™ How to Program
For these Global Editions, the editorial team at Pearson has
collaborated with educators across the world to address a
wide range of subjects and requirements, equipping students

Early Objects
with the best possible learning tools. This Global Edition
preserves the cutting-edge approach and pedagogy of the
original, but also features alterations, customization and
adaptation from the North American version.

edition
TENTH
Java™ How to Program
Deitel • Deitel
This is a special edition of an established
title widely used by colleges and universities
throughout the world. Pearson published this
Early Objects
exclusive edition for the benefit of students
outside the United States and Canada. If you TENTH edition
purchased this book within the United States
or Canada you should be aware that it has
been imported without the approval of the
Publisher or Author.
Paul Deitel • Harvey Deitel
Pearson Global Edition
A01_DEIT7806_SE_10_TP.fm Page 6 Monday, July 7, 2014 12:37 PM

Trademarks
DEITEL, the double-thumbs-up bug and DIVE INTO are registered trademarks of Deitel and Associates,
Inc.
Oracle and Java are registered trademarks of Oracle and/or its affiliates. Other names may be trademarks
of their respective owners.
Microsoft and/or its respective suppliers make no representations about the suitability of the information
contained in the documents and related graphics published as part of the services for any purpose. All
such documents and related graphics are provided “as is” without warranty of any kind. Microsoft and/
or its respective suppliers hereby disclaim all warranties and conditions with regard to this information,
including all warranties and conditions of merchantability, whether express, implied or statutory, fitness
for a particular purpose, title and non-infringement. In no event shall Microsoft and/or its respective sup-
pliers be liable for any special, indirect or consequential damages or any damages whatsoever resulting
from loss of use, data or profits, whether in an action of contract, negligence or other tortious action,
arising out of or in connection with the use or performance of information available from the services.
The documents and related graphics contained herein could include technical inaccuracies or typograph-
ical errors. Changes are periodically added to the information herein. Microsoft and/or its respective sup-
pliers may make improvements and/or changes in the product(s) and/or the program(s) described herein
at any time. Partial screen shots may be viewed in full within the software version specified.
Microsoft® and Windows® are registered trademarks of the Microsoft Corporation in the U.S.A. and
other countries. Screen shots and icons reprinted with permission from the Microsoft Corporation. This
book is not sponsored or endorsed by or affiliated with the Microsoft Corporation.UNIX is a registered
trademark of The Open Group.
Apache is a trademark of The Apache Software Foundation.
CSS and XML are registered trademarks of the World Wide Web Consortium.
Firefox is a registered trademark of the Mozilla Foundation.
Google is a trademark of Google, Inc.
Mac and OS X are trademarks of Apple Inc., registered in the U.S. and other countries.
Linux is a registered trademark of Linus Torvalds. All trademarks are property of their respective owners.
Throughout this book, trademarks are used. Rather than put a trademark symbol in every occurrence of
a trademarked name, we state that we are using the names in an editorial fashion only and to the benefit
of the trademark owner, with no intention of infringement of the trademark.
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 7 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents
Chapters 26–34 and Appendices F–N are PDF documents posted online at the book’s
Companion Website (located at www.pearsonglobaleditions.com/deitel). See the in-
side front cover for information on accessing the Companion Website.

Foreword 23
Preface 25
Before You Begin 39
1 Introduction to Computers, the Internet and Java 43
1.1 Introduction 44
1.2 Hardware and Software 46
1.2.1 Moore’s Law 46
1.2.2 Computer Organization 47
1.3 Data Hierarchy 48
1.4 Machine Languages, Assembly Languages and High-Level Languages 51
1.5 Introduction to Object Technology 52
1.5.1 The Automobile as an Object 52
1.5.2 Methods and Classes 53
1.5.3 Instantiation 53
1.5.4 Reuse 53
1.5.5 Messages and Method Calls 53
1.5.6 Attributes and Instance Variables 53
1.5.7 Encapsulation and Information Hiding 54
1.5.8 Inheritance 54
1.5.9 Interfaces 54
1.5.10 Object-Oriented Analysis and Design (OOAD) 54
1.5.11 The UML (Unified Modeling Language) 55
1.6 Operating Systems 55
1.6.1 Windows—A Proprietary Operating System 55
1.6.2 Linux—An Open-Source Operating System 56
1.6.3 Android 56
1.7 Programming Languages 57
1.8 Java 59
1.9 A Typical Java Development Environment 59
1.10 Test-Driving a Java Application 63
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 8 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

8 Contents

1.11 Internet and World Wide Web 67

1.11.1 The Internet: A Network of Networks 68
1.11.2 The World Wide Web: Making the Internet User-Friendly 68
1.11.3 Web Services and Mashups 68
1.11.4 Ajax 69
1.11.5 The Internet of Things 69
1.12 Software Technologies 70
1.13 Keeping Up-to-Date with Information Technologies 72

2 Introduction to Java Applications;

Input/Output and Operators 76
2.1 Introduction 77
2.2 Your First Program in Java: Printing a Line of Text 77
2.3 Modifying Your First Java Program 83
2.4 Displaying Text with printf 85
2.5 Another Application: Adding Integers 87
2.5.1 import Declarations 87
2.5.2 Declaring Class Addition 88
2.5.3 Declaring and Creating a Scanner to Obtain User Input from
the Keyboard 88
2.5.4 Declaring Variables to Store Integers 89
2.5.5 Prompting the User for Input 90
2.5.6 Obtaining an int as Input from the User 90
2.5.7 Prompting for and Inputting a Second int 91
2.5.8 Using Variables in a Calculation 91
2.5.9 Displaying the Result of the Calculation 91
2.5.10 Java API Documentation 91
2.6 Memory Concepts 92
2.7 Arithmetic 93
2.8 Decision Making: Equality and Relational Operators 96
2.9 Wrap-Up 100

3 Introduction to Classes, Objects, Methods

and Strings 111
3.1 Introduction 112
3.2 Instance Variables, set Methods and get Methods 113
3.2.1 Account Class with an Instance Variable, a set Method and
a get Method 113
3.2.2 AccountTest Class That Creates and Uses an Object of
Class Account 116
3.2.3 Compiling and Executing an App with Multiple Classes 119
3.2.4 Account UML Class Diagram with an Instance Variable and
set and get Methods 119
3.2.5 Additional Notes on Class AccountTest 120
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 9 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 9

3.2.6 Software Engineering with private Instance Variables and

public set and get Methods 121
3.3 Primitive Types vs. Reference Types 122
3.4 Account Class: Initializing Objects with Constructors 123
3.4.1 Declaring an Account Constructor for Custom Object Initialization 123
3.4.2 Class AccountTest: Initializing Account Objects When
They’re Created 124
3.5 Account Class with a Balance; Floating-Point Numbers 126
3.5.1 Account Class with a balance Instance Variable of Type double 127
3.5.2 AccountTest Class to Use Class Account 128
3.6 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Using Dialog Boxes 132
3.7 Wrap-Up 135

4 Control Statements: Part 1; Assignment,

++ and -- Operators 143
4.1 Introduction 144
4.2 Algorithms 144
4.3 Pseudocode 145
4.4 Control Structures 145
4.5 if Single-Selection Statement 147
4.6 if…else Double-Selection Statement 148
4.7 Student Class: Nested if…else Statements 153
4.8 while Repetition Statement 155
4.9 Formulating Algorithms: Counter-Controlled Repetition 157
4.10 Formulating Algorithms: Sentinel-Controlled Repetition 161
4.11 Formulating Algorithms: Nested Control Statements 168
4.12 Compound Assignment Operators 173
4.13 Increment and Decrement Operators 173
4.14 Primitive Types 176
4.15 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Creating Simple Drawings 177
4.16 Wrap-Up 181

5 Control Statements: Part 2; Logical Operators 194

5.1 Introduction 195
5.2 Essentials of Counter-Controlled Repetition 195
5.3 for Repetition Statement 197
5.4 Examples Using the for Statement 201
5.5 do…while Repetition Statement 205
5.6 switch Multiple-Selection Statement 207
5.7 Class AutoPolicy Case Study: Strings in switch Statements 213
5.8 break and continue Statements 216
5.9 Logical Operators 218
5.10 Structured Programming Summary 224
5.11 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Drawing Rectangles and Ovals 229
5.12 Wrap-Up 232
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 10 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

10 Contents

6 Methods: A Deeper Look 242

6.1 Introduction 243
6.2 Program Modules in Java 243
6.3 static Methods, static Fields and Class Math 245
6.4 Declaring Methods with Multiple Parameters 247
6.5 Notes on Declaring and Using Methods 250
6.6 Method-Call Stack and Stack Frames 251
6.7 Argument Promotion and Casting 252
6.8 Java API Packages 253
6.9 Case Study: Secure Random-Number Generation 255
6.10 Case Study: A Game of Chance; Introducing enum Types 260
6.11 Scope of Declarations 264
6.12 Method Overloading 267
6.13 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Colors and Filled Shapes 269
6.14 Wrap-Up 272

7 Arrays and ArrayLists 285

7.1 Introduction 286
7.2 Arrays 287
7.3 Declaring and Creating Arrays 288
7.4 Examples Using Arrays 289
7.4.1 Creating and Initializing an Array 289
7.4.2 Using an Array Initializer 290
7.4.3 Calculating the Values to Store in an Array 291
7.4.4 Summing the Elements of an Array 293
7.4.5 Using Bar Charts to Display Array Data Graphically 293
7.4.6 Using the Elements of an Array as Counters 295
7.4.7 Using Arrays to Analyze Survey Results 296
7.5 Exception Handling: Processing the Incorrect Response 298
7.5.1 The try Statement 298
7.5.2 Executing the catch Block 298
7.5.3 toString Method of the Exception Parameter 299
7.6 Case Study: Card Shuffling and Dealing Simulation 299
7.7 Enhanced for Statement 304
7.8 Passing Arrays to Methods 305
7.9 Pass-By-Value vs. Pass-By-Reference 307
7.10 Case Study: Class GradeBook Using an Array to Store Grades 308
7.11 Multidimensional Arrays 314
7.12 Case Study: Class GradeBook Using a Two-Dimensional Array 317
7.13 Variable-Length Argument Lists 323
7.14 Using Command-Line Arguments 325
7.15 Class Arrays 327
7.16 Introduction to Collections and Class ArrayList 329
7.17 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Drawing Arcs 333
7.18 Wrap-Up 336
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 11 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 11

8 Classes and Objects: A Deeper Look 357

8.1 Introduction 358
8.2 Time Class Case Study 358
8.3 Controlling Access to Members 363
8.4 Referring to the Current Object’s Members with the this Reference 364
8.5 Time Class Case Study: Overloaded Constructors 366
8.6 Default and No-Argument Constructors 372
8.7 Notes on Set and Get Methods 372
8.8 Composition 374
8.9 enum Types 377
8.10 Garbage Collection 379
8.11 static Class Members 380
8.12 static Import 384
8.13 final Instance Variables 385
8.14 Package Access 386
8.15 Using BigDecimal for Precise Monetary Calculations 387
8.16 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Using Objects with Graphics 390
8.17 Wrap-Up 394

9 Object-Oriented Programming: Inheritance 402

9.1 Introduction 403
9.2 Superclasses and Subclasses 404
9.3 protected Members 406
9.4 Relationship Between Superclasses and Subclasses 407
9.4.1 Creating and Using a CommissionEmployee Class 407
9.4.2 Creating and Using a BasePlusCommissionEmployee Class 413
9.4.3 Creating a CommissionEmployee–BasePlusCommissionEmployee
Inheritance Hierarchy 418
9.4.4 CommissionEmployee–BasePlusCommissionEmployee
Inheritance Hierarchy Using protected Instance Variables 421
9.4.5 CommissionEmployee–BasePlusCommissionEmployee
Inheritance Hierarchy Using private Instance Variables 424
9.5 Constructors in Subclasses 429
9.6 Class Object 429
9.7 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Displaying Text and
Images Using Labels 430
9.8 Wrap-Up 433

10 Object-Oriented Programming:
Polymorphism and Interfaces 437
10.1 Introduction 438
10.2 Polymorphism Examples 440
10.3 Demonstrating Polymorphic Behavior 441
10.4 Abstract Classes and Methods 443
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 12 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

12 Contents

10.5 Case Study: Payroll System Using Polymorphism 446

10.5.1 Abstract Superclass Employee 447
10.5.2 Concrete Subclass SalariedEmployee 449
10.5.3 Concrete Subclass HourlyEmployee 451
10.5.4 Concrete Subclass CommissionEmployee 453
10.5.5 Indirect Concrete Subclass BasePlusCommissionEmployee 455
10.5.6 Polymorphic Processing, Operator instanceof and Downcasting 456
10.6 Allowed Assignments Between Superclass and Subclass Variables 461
10.7 final Methods and Classes 461
10.8 A Deeper Explanation of Issues with Calling Methods from Constructors 462
10.9 Creating and Using Interfaces 463
10.9.1 Developing a Payable Hierarchy 464
10.9.2 Interface Payable 465
10.9.3 Class Invoice 466
10.9.4 Modifying Class Employee to Implement Interface Payable 468
10.9.5 Modifying Class SalariedEmployee for Use in the Payable
Hierarchy 470
10.9.6 Using Interface Payable to Process Invoices and Employees
Polymorphically 472
10.9.7 Some Common Interfaces of the Java API 473
10.10 Java SE 8 Interface Enhancements 474
10.10.1 default Interface Methods 474
10.10.2 static Interface Methods 475
10.10.3 Functional Interfaces 475
10.11 (Optional) GUI and Graphics Case Study: Drawing with Polymorphism 475
10.12 Wrap-Up 478

11 Exception Handling: A Deeper Look 483

11.1 Introduction 484
11.2 Example: Divide by Zero without Exception Handling 485
11.3 Example: Handling ArithmeticExceptions and InputMismatchExceptions 487
11.4 When to Use Exception Handling 493
11.5 Java Exception Hierarchy 493
11.6 finally Block 496
11.7 Stack Unwinding and Obtaining Information from an Exception Object 501
11.8 Chained Exceptions 503
11.9 Declaring New Exception Types 506
11.10 Preconditions and Postconditions 507
11.11 Assertions 507
11.12 try-with-Resources: Automatic Resource Deallocation 509
11.13 Wrap-Up 509

12 GUI Components: Part 1 515

12.1 Introduction 516
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 13 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 13

12.2 Java’s Nimbus Look-and-Feel 517

12.3 Simple GUI-Based Input/Output with JOptionPane 518
12.4 Overview of Swing Components 521
12.5 Displaying Text and Images in a Window 523
12.6 Text Fields and an Introduction to Event Handling with Nested Classes 527
12.7 Common GUI Event Types and Listener Interfaces 533
12.8 How Event Handling Works 535
12.9 JButton 537
12.10 Buttons That Maintain State 540
12.10.1 JCheckBox 541
12.10.2 JRadioButton 543
12.11 JComboBox; Using an Anonymous Inner Class for Event Handling 546
12.12 JList 550
12.13 Multiple-Selection Lists 553
12.14 Mouse Event Handling 555
12.15 Adapter Classes 560
12.16 JPanel Subclass for Drawing with the Mouse 564
12.17 Key Event Handling 567
12.18 Introduction to Layout Managers 570
12.18.1 FlowLayout 572
12.18.2 BorderLayout 574
12.18.3 GridLayout 578
12.19 Using Panels to Manage More Complex Layouts 580
12.20 JTextArea 581
12.21 Wrap-Up 584

13 Graphics and Java 2D 597

13.1 Introduction 598
13.2 Graphics Contexts and Graphics Objects 600
13.3 Color Control 601
13.4 Manipulating Fonts 608
13.5 Drawing Lines, Rectangles and Ovals 613
13.6 Drawing Arcs 617
13.7 Drawing Polygons and Polylines 620
13.8 Java 2D API 623
13.9 Wrap-Up 630

14 Strings, Characters and Regular Expressions 638

14.1 Introduction 639
14.2 Fundamentals of Characters and Strings 639
14.3 Class String 640
14.3.1 String Constructors 640
14.3.2 String Methods length, charAt and getChars 641
14.3.3 Comparing Strings 642
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 14 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

14 Contents

14.3.4 Locating Characters and Substrings in Strings 647

14.3.5 Extracting Substrings from Strings 649
14.3.6 Concatenating Strings 650
14.3.7 Miscellaneous String Methods 650
14.3.8 String Method valueOf 652
14.4 Class StringBuilder 653
14.4.1 StringBuilder Constructors 654
14.4.2 StringBuilder Methods length, capacity, setLength
and ensureCapacity 654
14.4.3 StringBuilder Methods charAt, setCharAt, getChars
and reverse 656
14.4.4 StringBuilder append Methods 657
14.4.5 StringBuilder Insertion and Deletion Methods 659
14.5 Class Character 660
14.6 Tokenizing Strings 665
14.7 Regular Expressions, Class Pattern and Class Matcher 666
14.8 Wrap-Up 675

15 Files, Streams and Object Serialization 686

15.1 Introduction 687
15.2 Files and Streams 687
15.3 Using NIO Classes and Interfaces to Get File and Directory Information 689
15.4 Sequential-Access Text Files 693
15.4.1 Creating a Sequential-Access Text File 693
15.4.2 Reading Data from a Sequential-Access Text File 697
15.4.3 Case Study: A Credit-Inquiry Program 699
15.4.4 Updating Sequential-Access Files 703
15.5 Object Serialization 704
15.5.1 Creating a Sequential-Access File Using Object Serialization 705
15.5.2 Reading and Deserializing Data from a Sequential-Access File 710
15.6 Opening Files with JFileChooser 712
15.7 (Optional) Additional java.io Classes 715
15.7.1 Interfaces and Classes for Byte-Based Input and Output 715
15.7.2 Interfaces and Classes for Character-Based Input and Output 717
15.8 Wrap-Up 718

16 Generic Collections 726

16.1 Introduction 727
16.2 Collections Overview 727
16.3 Type-Wrapper Classes 729
16.4 Autoboxing and Auto-Unboxing 729
16.5 Interface Collection and Class Collections 729
16.6 Lists 730
16.6.1 ArrayList and Iterator 731
16.6.2 LinkedList 733
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 15 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 15

16.7 Collections Methods 738

16.7.1 Method sort 739
16.7.2 Method shuffle 742
16.7.3 Methods reverse, fill, copy, max and min 744
16.7.4 Method binarySearch 746
16.7.5 Methods addAll, frequency and disjoint 748
16.8 Stack Class of Package java.util 750
16.9 Class PriorityQueue and Interface Queue 752
16.10 Sets 753
16.11 Maps 756
16.12 Properties Class 760
16.13 Synchronized Collections 763
16.14 Unmodifiable Collections 763
16.15 Abstract Implementations 764
16.16 Wrap-Up 764

17 Java SE 8 Lambdas and Streams 771

17.1 Introduction 772
17.2 Functional Programming Technologies Overview 773
17.2.1 Functional Interfaces 774
17.2.2 Lambda Expressions 775
17.2.3 Streams 776
17.3 IntStream Operations 778
17.3.1 Creating an IntStream and Displaying Its Values with the
forEach Terminal Operation 780
17.3.2 Terminal Operations count, min, max, sum and average 781
17.3.3 Terminal Operation reduce 781
17.3.4 Intermediate Operations: Filtering and Sorting IntStream Values 783
17.3.5 Intermediate Operation: Mapping 784
17.3.6 Creating Streams of ints with IntStream Methods range and
rangeClosed 785
17.4 Stream<Integer> Manipulations 785
17.4.1 Creating a Stream<Integer> 786
17.4.2 Sorting a Stream and Collecting the Results 787
17.4.3 Filtering a Stream and Storing the Results for Later Use 787
17.4.4 Filtering and Sorting a Stream and Collecting the Results 787
17.4.5 Sorting Previously Collected Results 787
17.5 Stream<String> Manipulations 788
17.5.1 Mapping Strings to Uppercase Using a Method Reference 789
17.5.2 Filtering Strings Then Sorting Them in Case-Insensitive
Ascending Order 790
17.5.3 Filtering Strings Then Sorting Them in Case-Insensitive
Descending Order 790
17.6 Stream<Employee> Manipulations 790
17.6.1 Creating and Displaying a List<Employee> 792
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 16 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

16 Contents

17.6.2 Filtering Employees with Salaries in a Specified Range 793

17.6.3 Sorting Employees By Multiple Fields 794
17.6.4 Mapping Employees to Unique Last Name Strings 796
17.6.5 Grouping Employees By Department 797
17.6.6 Counting the Number of Employees in Each Department 798
17.6.7 Summing and Averaging Employee Salaries 798
17.7 Creating a Stream<String> from a File 800
17.8 Generating Streams of Random Values 803
17.9 Lambda Event Handlers 805
17.10 Additional Notes on Java SE 8 Interfaces 805
17.11 Java SE 8 and Functional Programming Resources 806
17.12 Wrap-Up 806

18 Recursion 818
18.1 Introduction 819
18.2 Recursion Concepts 820
18.3 Example Using Recursion: Factorials 821
18.4 Reimplementing Class FactorialCalculator Using Class BigInteger 823
18.5 Example Using Recursion: Fibonacci Series 825
18.6 Recursion and the Method-Call Stack 828
18.7 Recursion vs. Iteration 829
18.8 Towers of Hanoi 831
18.9 Fractals 833
18.9.1 Koch Curve Fractal 833
18.9.2 (Optional) Case Study: Lo Feather Fractal 834
18.10 Recursive Backtracking 843
18.11 Wrap-Up 844

19 Searching, Sorting and Big O 852

19.1 Introduction 853
19.2 Linear Search 854
19.3 Big O Notation 856
19.3.1 O(1) Algorithms 856
19.3.2 O(n) Algorithms 857
19.3.3 O(n2) Algorithms 857
19.3.4 Big O of the Linear Search 858
19.4 Binary Search 858
19.4.1 Binary Search Implementation 859
19.4.2 Efficiency of the Binary Search 862
19.5 Sorting Algorithms 862
19.6 Selection Sort 863
19.6.1 Selection Sort Implementation 863
19.6.2 Efficiency of the Selection Sort 866
19.7 Insertion Sort 866
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 17 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 17

19.7.1 Insertion Sort Implementation 867

19.7.2 Efficiency of the Insertion Sort 869
19.8 Merge Sort 869
19.8.1 Merge Sort Implementation 870
19.8.2 Efficiency of the Merge Sort 874
19.9 Big O Summary for This Chapter’s Searching and Sorting Algorithms 875
19.10 Wrap-Up 876

20 Generic Classes and Methods 881

20.1 Introduction 882
20.2 Motivation for Generic Methods 882
20.3 Generic Methods: Implementation and Compile-Time Translation 884
20.4 Additional Compile-Time Translation Issues: Methods That Use a
Type Parameter as the Return Type 887
20.5 Overloading Generic Methods 890
20.6 Generic Classes 891
20.7 Raw Types 898
20.8 Wildcards in Methods That Accept Type Parameters 902
20.9 Wrap-Up 906

21 Custom Generic Data Structures 911

21.1 Introduction 912
21.2 Self-Referential Classes 913
21.3 Dynamic Memory Allocation 913
21.4 Linked Lists 914
21.4.1 Singly Linked Lists 914
21.4.2 Implementing a Generic List Class 915
21.4.3 Generic Classes ListNode and List 920
21.4.4 Class ListTest 920
21.4.5 List Method insertAtFront 920
21.4.6 List Method insertAtBack 921
21.4.7 List Method removeFromFront 922
21.4.8 List Method removeFromBack 923
21.4.9 List Method print 924
21.4.10 Creating Your Own Packages 924
21.5 Stacks 928
21.6 Queues 932
21.7 Trees 935
21.8 Wrap-Up 942

22 GUI Components: Part 2 953

22.1 Introduction 954
22.2 JSlider 954
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 18 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

18 Contents

22.3 Understanding Windows in Java 958

22.4 Using Menus with Frames 959
22.5 JPopupMenu 967
22.6 Pluggable Look-and-Feel 970
22.7 JDesktopPane and JInternalFrame 975
22.8 JTabbedPane 978
22.9 BoxLayout Layout Manager 980
22.10 GridBagLayout Layout Manager 984
22.11 Wrap-Up 994

23 Concurrency 999
23.1 Introduction 1000
23.2 Thread States and Life Cycle 1002
23.2.1 New and Runnable States 1003
23.2.2 Waiting State 1003
23.2.3 Timed Waiting State 1003
23.2.4 Blocked State 1003
23.2.5 Terminated State 1003
23.2.6 Operating-System View of the Runnable State 1004
23.2.7 Thread Priorities and Thread Scheduling 1004
23.2.8 Indefinite Postponement and Deadlock 1005
23.3 Creating and Executing Threads with the Executor Framework 1005
23.4 Thread Synchronization 1009
23.4.1 Immutable Data 1010
23.4.2 Monitors 1010
23.4.3 Unsynchronized Mutable Data Sharing 1011
23.4.4 Synchronized Mutable Data Sharing—Making Operations Atomic 1016
23.5 Producer/Consumer Relationship without Synchronization 1018
23.6 Producer/Consumer Relationship: ArrayBlockingQueue 1026
23.7 (Advanced) Producer/Consumer Relationship with synchronized,
wait, notify and notifyAll 1029
23.8 (Advanced) Producer/Consumer Relationship: Bounded Buffers 1036
23.9 (Advanced) Producer/Consumer Relationship: The Lock and
Condition Interfaces 1044
23.10 Concurrent Collections 1051
23.11 Multithreading with GUI: SwingWorker 1053
23.11.1 Performing Computations in a Worker Thread:
Fibonacci Numbers 1054
23.11.2 Processing Intermediate Results: Sieve of Eratosthenes 1060
23.12 sort and parallelSort Timings with the Java SE 8 Date/Time API 1067
23.13 Java SE 8: Sequential vs. Parallel Streams 1069
23.14 (Advanced) Interfaces Callable and Future 1072
23.15 (Advanced) Fork/Join Framework 1076
23.16 Wrap-Up 1076
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 19 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 19

24 Accessing Databases with JDBC 1087

24.1 Introduction 1088
24.2 Relational Databases 1089
24.3 A books Database 1090
24.4 SQL 1094
24.4.1 Basic SELECT Query 1094
24.4.2 WHERE Clause 1095
24.4.3 ORDER BY Clause 1097
24.4.4 Merging Data from Multiple Tables: INNER JOIN 1098
24.4.5 INSERT Statement 1100
24.4.6 UPDATE Statement 1101
24.4.7 DELETE Statement 1102
24.5 Setting up a Java DB Database 1102
24.5.1 Creating the Chapter’s Databases on Windows 1103
24.5.2 Creating the Chapter’s Databases on Mac OS X 1104
24.5.3 Creating the Chapter’s Databases on Linux 1105
24.6 Manipulating Databases with JDBC 1105
24.6.1 Connecting to and Querying a Database 1105
24.6.2 Querying the books Database 1109
24.7 RowSet Interface 1122
24.8 PreparedStatements 1124
24.9 Stored Procedures 1140
24.10 Transaction Processing 1140
24.11 Wrap-Up 1141

25 JavaFX GUI: Part 1 1149

25.1 Introduction 1150
25.2 JavaFX Scene Builder and the NetBeans IDE 1151
25.3 JavaFX App Window Structure 1152
25.4 Welcome App—Displaying Text and an Image 1153
25.4.1 Creating the App’s Project 1153
25.4.2 NetBeans Projects Window—Viewing the Project Contents 1155
25.4.3 Adding an Image to the Project 1156
25.4.4 Opening JavaFX Scene Builder from NetBeans 1156
25.4.5 Changing to a VBox Layout Container 1157
25.4.6 Configuring the VBox Layout Container 1158
25.4.7 Adding and Configuring a Label 1158
25.4.8 Adding and Configuring an ImageView 1158
25.4.9 Running the Welcome App 1159
25.5 Tip Calculator App—Introduction to Event Handling 1160
25.5.1 Test-Driving the Tip Calculator App 1161
25.5.2 Technologies Overview 1161
25.5.3 Building the App’s GUI 1164
25.5.4 TipCalculator Class 1168
25.5.5 TipCalculatorController Class 1170
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 20 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

20 Contents

25.6 Features Covered in the Online JavaFX Chapters 1175

25.7 Wrap-Up 1176

Chapters on the Web 1183

A Operator Precedence Chart 1185

B ASCII Character Set 1187

C Keywords and Reserved Words 1188

D Primitive Types 1189

E Using the Debugger 1190

E.1 Introduction 1191
E.2 Breakpoints and the run, stop, cont and print Commands 1191
E.3 The print and set Commands 1195
E.4 Controlling Execution Using the step, step up and next Commands 1197
E.5 The watch Command 1200
E.6 The clear Command 1202
E.7 Wrap-Up 1204

Appendices on the Web 1207

Index 1209

Online Chapters and Appendices

Chapters 26–34 and Appendices F–N are PDF documents posted online at the book’s
Companion Website (located at www.pearsonglobaleditions.com/deitel). See the in-
side front cover for information on accessing the Companion Website.

26 JavaFX GUI: Part 2

27 JavaFX Graphics and Multimedia
28 Networking
29 Java Persistence API (JPA)
30 JavaServer™ Faces Web Apps: Part 1
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 21 Monday, July 7, 2014 11:59 AM

Contents 21

31 JavaServer™ Faces Web Apps: Part 2

32 REST-Based Web Services
33 (Optional) ATM Case Study, Part 1:
Object-Oriented Design with the UML
34 (Optional) ATM Case Study, Part 2:
Implementing an Object-Oriented Design
F Using the Java API Documentation
G Creating Documentation with javadoc
H Unicode®
I Formatted Output
J Number Systems
K Bit Manipulation
L Labeled break and continue Statements
M UML 2: Additional Diagram Types
N Design Patterns
A02_DEIT7806_SE_10_TOC.fm Page 22 Monday, July 7, 2014 11:59 AM
A03_DEIT7806_SE_10_FWD.fm Page 23 Monday, July 7, 2014 11:28 AM

Foreword
I’ve been enamored with Java even prior to its 1.0 release in 1995, and have subsequently
been a Java developer, author, speaker, teacher and Oracle Java Technology Ambassador.
In this journey, it has been my privilege to call Paul Deitel a colleague, and to often lever-
age and recommend his Java How To Program book. In its many editions, this book has
proven to be a great text for college and professional courses that I and others have devel-
oped to teach the Java programming language.
One of the qualities that makes this book a great resource is its thorough and insightful
coverage of Java concepts, including those introduced recently in Java SE 8. Another useful
quality is its treatment of concepts and practices essential to effective software development.
As a long-time fan of this book, I’d like to point out some of the features of this tenth
edition about which I’m most excited:
• An ambitious new chapter on Java lambda expressions and streams. This chapter
starts out with a primer on functional programming, introducing Java lambda ex-
pressions and how to use streams to perform functional programming tasks on
collections.
• Although concurrency has been addressed since the first edition of the book, it is
increasingly important because of multi-core architectures. There are timing ex-
amples—using the new Date/Time API classes introduced in Java SE 8—in the
concurrency chapter that show the performance improvements with multi-core
over single-core.
• JavaFX is Java’s GUI/graphics/multimedia technology moving forward, so it is
nice to see a three-chapter treatment of JavaFX in the Deitel live-code pedagogic
style. One of these chapters is in the printed book and the other two are online.
Please join me in congratulating Paul and Harvey Deitel on their latest edition of a won-
derful resource for computer science students and software developers alike!

James L. Weaver
Java Technology Ambassador
Oracle Corporation
Other documents randomly have
different content
hiussuortuvasta. Pari tuntia päivällisen jälkeen tuli vastaus
sähkösanomaani: Angeli oli Wienissä, jossa juuri oli saanut valmiiksi
ruhtinatar M:n muotokuvan. Kirjoitin hänelle paikalla ja liitin kirjeen
oheen Anielkan valokuvan, jonka otin Celina rouvalta. Myöhemmin
näin Anielkan astelevan huvilan puutarhassa ja menin hänen
luokseen.

— Entä hiussuortuva? sanoin. — Tahtoisin lähettää kirjeen ennen

kahta.

Hän riensi huoneeseensa ja palasi hetken perästä, kädessään pieni

kimppu hiuksia. Käteni hiukan vapisi, kun otin sen häneltä, katsoin
häntä kuitenkin suoraan silmiin ja kysyin:

— Etkö sinä arvaa, että hiuksesi tahdon itselleni, että tämä

suortuva tulee olemaan minulle kallein kaikesta mitä omistan?

Anielka ei vastannut, painoi ainoastaan maahan silmänsä ja

punastui kuin tyttönen, joka kuulee ensi kertaa
rakkaudentunnustuksen. Hän oli sen arvannut. Ajattelin, että
mielelläni antaisin elämäni, jos kerran saisin huulillani koskettaa
hänen huuliaan. Rakkauteni kasvaa ajoittain niin voimakkaaksi, että
tekee kipeää.

Nyt minä siis omistan pienen osan hänen ruumiillistakin olentoaan.

Olen hankkinut sen itselleni viekkaudella. Minä, elämän vihollinen ja
skeptikko, minä joka joka hetki tarkkaan ja erittelen itseäni — minä
huomaan käyttäytyväni tavalla, joka sopisi Goethen Siebelille.

Mutta, puolustan itseäni, pahimmassa tapauksessa olen

sentimentaalinen ja naurettava. Kuka kuitenkaan tietää, eikö tuo
toinen ihminen minussa, tuo järkevä, joka tarkkaa ja arvostelee
kaikkea, olekin sata kertaa tyhmempi, naurettavampi ja kurjempi.
Joka erittelee asioita, nyppii ikäänkuin lehtiä kukkasesta. Erittely
tärvelee tavallisesti elämän kauneuden ja samalla onnen, koska onni
on ainoa, jolla on jotakin tarkoitusta.

Elokuun 22 p:nä.

Celina rouvan parannuskauden päätyttyä odotimme koko viikon,

että kuumuus tasangoilla edes hiukan lauhtuisi, mutta saimme
sensijaan hirveät sateet. Nyt odotamme vain kaunista päivää, jotta
pääsisimme lähtemään Wieniin. Täällä on kolme päivää vallinnut
egyptiläinen pimeys. Pilvet, joita jo viikko sitte alkoi kokoontua
vuorenhuipuille, ovat sataneet sekä lunta että vettä, hävinneet
korkeuksista, laskeutuneet Gasteinin kohdalle ja täyttäneet koko
laakson painollaan. Elämme sellaisessa sumussa, ettei tahdo
Straubingerilta löytää meidän huvilallemme. Talot, puut, vuoret ja
putoukset, kaikki on sumun peitossa. Ääriviivat ovat hävinneet ja
kadonneet valkeaan, märkään sumuun, joka painaa sekä esineitä
että mieliä. Kello kahdesta asti päivällä olemme polttaneet lamppua.
Naiset panevat kokoon viimeisiä tavaroitaan. Olisimme jo, sumusta
huolimatta, lähteneet matkaan, jolleivät vuoripurot olisi hävittäneet
tietä jonkun matkan päässä Hofgasteinista. Celina rouva potee
taasen päänkipuaan. Täti on saanut kirjeen vanhalta Chwastowskilta,
joka kertoo elonkorjuusta. Kirjeen johdosta on täti suurimman osan
päivää mitannut ruokasalin lattiaa pitkin askelin, keskustellut
Chwastowskin kanssa ja haukkunut häntä. Anielka näytti tänä
aamuna hyvin huonolta. Hän kertoi iltayöstä nähneensä unta
kretiinistä, jonka kohtasimme Schreckbrücke-retkellämme.
Herättyään ei hän enään voinut nukkua, vaan vietti koko loppuyön
hermostuneen kauhun vallassa. Kummallista kuinka voimakkaan
vaikutuksen kretiini raukka on häneen tehnyt. Koetin iloisella
puheella johtaa hänen ajatuksensa toisaalle ja onnistuinkin osaksi.
Yleensä Anielka jälkeen sopimuksen, jonka teimme Schreckbrückellä,
on tuntunut iloisemmalta, tyynemmältä ja onnellisemmalta.

Minä puolestani en uskalla edes hiiskahtaa, vaikka usein johtuu

mieleeni, että ominaisinta meidän suhteellemme on sen
olemattomuus. Sopimusta tehdessäni tiesin tarkalleen mitä tahdoin
ja mihin muotoihin tunteemme tulisivat pukeutumaan. Mutta nyt
hajoavat kaikki muodot hajoamistaan ja sumu peittää ne paksuun
vaippaan, kuten se tällä hetkellä peittää Gasteinin. En pääse siitä
tunteesta, ettei Anielka anna minulle mitä minulle tulee, mutta en
uskalla puhua hänelle siitä. Epäröin sentähden, että taistelu aina vie
voimia ja varsinkin, kun on kysymys rakastetusta. Minähän olen
taistellut jo puoli vuotta, ilman että olen voittanut mitään, minähän
olen kuluttanut voimani siihen määrään, että nyt tyydyn mihin
rauhaan tahansa, kunhan vain pääsen hedelmättömästä
ponnistelusta.

Ehkäpä sentään muistakin syistä. Vaikkei tämä asiantila

vastaakaan odotustani, niin näen kuitenkin, että se saattaa Anielkan
likemmä minua. Rakkauteni on nyt hänen silmissään jalompi, hän
antaa minulle nyt ainakin enemmän arvoa — jollen uskallakaan
sanoa, että hän rakastaisi minua enemmän. Vaikka minulta puuttuu
kaikki ulkonaiset todistukset, tunnen, että niin on, ja minä saan
voimia, kun sanon itselleni: kestä, kestä, näethän että hänen
tunteensa kasvamistaan kasvaa; ehkäpä vielä koittaa aika, jolloin se
käy hänelle ylivoimaiseksi.

Ihmiset yleensä ja varsinkin naiset luulevat, että platoninen

rakkaus on erityinen laji rakkautta, tavattoman harvinainen ja
tavattoman jalo. Se on suorastaan käsitteiden sekaannusta.
Platoninen suhde voi olla mahdollinen, mutta puhua platonisesta
rakkaudesta on samallaista lorua kuin puhua esimerkiksi auringosta,
joka ei loista. Kohdistuuhan ihmisen rakkaus, kun hän ikävöiden
muistelee kuolleitakin, sekä heidän sieluunsa että heidän maalliseen
ulkomuotoonsa. Elävien kesken sanotaan sellaista suhdetta
resignatsioniksi. Minä en tahtonut valehdella, kun sanoin Anielkalle:
"Minä tulen rakastamaan sinua, ikäänkuin jo olisit kuollut." Mutta
resignatsioni ei mitenkään tee tyhjäksi toivoa. Huolimatta kaikista
kysymyksistä, huolimatta siitä, että kaikki toivo on osoittautunut
turhaksi, on sydämeni pohjalla aina ollut ja tulee aina olemaan se
toivo, että nykyinen suhteemme on vain väliaikainen pysähdys
majatalossa rakkautemme matkan varrella. Minä saatan sata kertaa
toistaa itselleni: harhaluulo! harhaluulo! mutta toivoa en voi tappaa,
niin kauvan kuin minussa elää halajaminen. Ne kaksi ovat
eroittamattomat. Suostuin tähän suhteeseen siitä syystä, ettei
minulla ollut muuta neuvoa, siitä syystä, että tahdoin saada
mieluummin jotakin kuin ei mitään, mutta kaikesta
vilpittömyydestäni huolimatta on pelini ollut valtioviisautta, jonka
päämääränä on ollut täydellinen onni eikä puolinainen.

Yksi asia minua kiusaa, vaivaa ja ihmetyttää — minä suorastaan

en käsitä sitä. Se on se, että minä tälläkin kilpakentällä olen joutunut
tappiolle. Voittoni ovat jääneet kauvas menneisyyden sumuun, ne
tuntuvat nyt vain petollisilta harhakuvilta. Ja itse asiassa minä tällä
hetkellä, huolimatta kaikesta taitavuudestani,
elämänkokemuksestani, tuntemuksestani ja valtioviisaudestani
tunteen alalla olen joutunut kokonaan tappiolle. Ja voittajani on
minua epäilemättä paljon yksinkertaisempi olento, olento, joka ei
suinkaan tunne elämää eikä osaa tunkeutua tulevaisuuteen eikä
paljastaa mitä joka askeleen taakse on kätketty. Minä olen kun
olenkin voitettu — siitä ei pääse mihinkään! Sillä mitä on nykyinen
suhteemme? Hellien sukulaisten suhde eikä mitään muuta — siis se,
mitä hän tahtoi, mutta en millään muotoa minä. Ennen ajelehdin
myrskyn mukana ja jouduin alituisesti haaksirikkoon, mutta ainakin
ohjasin itse purttani. Nyt ohjaa Anielka — ja kulkuni on hiljaisempaa
ja tasaisempaa, mutta tunnen, että menen sinne, minne en tahdo.
Nyt ymmärrän miksi hän, heti kun rupesin puhumaan hänelle Danten
rakkaudesta Beatriceen, ojensi minulle molemmat kätensä.
Johdattaakseen minua! Onkohan hän itse asiassa tehnyt laskunsa
taitavammin ja syvemmällä tuntemuksella kuin minä?

Ei! En tiedä ketään, joka olisi vähemmin laskeva kuin hän. Sitä siis
ei voi edellyttää. Mutta minä en myöskään pääse eräänlaisesta
mystillisestä ajatuksesta: siitä, että joku toinen olisi tehnyt laskut
hänen sijastaan.

Kaikki tuntuu niin kummalliselta. Kumma on, että minä olen

alistunut elämään joidenkin rajojen sisäpuolella, että minä itse olen
keksinyt tuollaisen suhteen, joka luonteelleni, koko
katsantokannalleni, hartaimmille haluilleni on tuiki vieras. Jos joku
olisi sanonut minulle, ennenkuin tutustuin Anielkaan, että minä tulen
antautumaan tuollaiseen suhteeseen, niin olisin pitänyt häntä
hulluna ja jonkun kuukauden ajan makeasti naureskellut sekä
mokomaa profeettaa että itseäni. Minä — platonisessa suhteessa!
Vielä nytkin joskus tekee mieleni nauraa ja ivata.

Tunnen kuitenkin, että hätä on johtanut minut tähän.

Elokuun 23 p:nä.
 Huomenna lähdemme. Taivas kirkastuu, ja tuuli on kääntynyt
itään, mikä ennustaa poutaa. Sumu on kokoontunut pitkiksi
valkoisiksi valleiksi ja asettunut vuorten ympärille, siinä hiljalleen
madellakseen niinkuin mikäkin ääretön merikäärme. Olimme
Anielkan kanssa kävelemässä Kaiserwegillä. Päätäni oli aamusta
alkaen vaivannut ajatus: miten kävisi, jos suhde, jossa me elämme,
lakkaisi tyydyttämästä Anielkaa itseään? Minulla ei ole oikeutta astua
rajan yli, enkä minä uskaltaisikaan, mutta jos hän itse haluaisi sen
tehdä? Synnynnäinen ujous ja arkuus olisivat joka tapauksessa tiellä,
ja entä jos hän lisäksi päättelisi, että sopimuksemme sitoo häntä
yhtä hyvin kuin minua — emmekä me niinmuodoin ikinä ymmärtäisi
toisiamme — ja kärsisimme turhanpäiten?

Tarkemmin ajateltuani asiaa olen kuitenkin huomannut, että se

pelko on turha. Hän, jonka mielestä tämäkin platoninen suhde
tuntuu liian väljältä, joka tieten tai tietämättään yhtämittaa vetää
sitä kireämmälle, hän joka ei näidenkään rajojen sisäpuolella suo
minulle mitä minulle kuuluu — hänkö omasta alotteestaan ja
vapaaehtoisesti tunnustaisi minulle suurempia oikeuksia!?

Mutta ihmismieli tulee vielä helvetissäkin elämään toivossa. Kaiken

varalta olen päättänyt sanoa Anielkalle, että sopimus sitoo
ainoastaan minua — ja muuten riippuu kaikki hänen hyvyydestään.

Paljon muitakin asioita minun piti sanoa hänelle, ennen kaikkea,

että minulle tehdään vääryyttä, että sieluni vihdoinkin ja
ehdottomasti haluaa kuulla hänen suustaan sanan: "rakastan" eikä
yhden kerran, vaan usein, joka päivä; että vain siitä saatan elää ja
vain sen kautta pysyä pystyssä. Mutta Anielka oli sinä aamuna niin
iloinen, niin vapaa ja sydämellinen minulle, etten minä saattanut
hämmentää hänen valoisuuttaan. Vielä eilen oli minun mahdoton
käsittää, kuinka tämä niin pohjaa myöten yksinkertainen olento
voittaa minut ja ottaa valta-aseman niilläkin kilpakentillä, joilla minun
kaiken inhimillisen järjen nimessä pitäisi voittaa. Tänään on asia
minulle selvempi — ja hypoteesini on valmiina kaikessa
surullisuudessaan: minä rakastan häntä enemmän kuin hän minua —
siinä se.

Olen joskus tuntenut miehen, jonka vaalilauseena oli: "Vähät

minusta." Ei olisi ensinkään kummallista, jos minä nykyoloissa
alkaisin toistella sitä. Sillä jos välistä tekee mieleni heittää luotani
jotakin, joka polttaa huuliani kuin tulinen hiili, mutta huomaan, että
se voisi tukahuttaa hänen iloansa, hänen hymyänsä, viedä hänen
hyvän tuulensa — niin vaikenen. Kuinka monta kertaa onkaan käynyt
niin.

Se asia, että minä rakastan häntä enemmän kuin hän minua, on

johtunut mieleeni jo satoja kertoja. Mutta ajattelen siinä suhteessa
joka päivä eri tavalla, antaudun kaikkinaisten kuvittelujen valtaan,
kumoan omat johtopäätökseni ja katselen, kuten sanottu, joka päivä
joka asiaa toisin silmin. Joskus minusta tuntuu, ettei hän paljonkaan
rakasta minua ja ettei hän yleensä kykene rakastamaan; toisinaan
taas en yksin ajattele, vaan tunnenkin, että hän on syvimpiä ja
tuntevimpia sydämiä, mitä maailmassa olen tavannut. Ja minä
löydän aina syitä puolelle ja toiselle. Sanon itselleni: jos hänen
rakkautensa kasvaisi esimerkiksi kolme, neljä, jopa kymmenen
kertaa suuremmaksi, niin eikö silloin vihdoinkin koittaisi hetki, jolloin
se on voimakkaampi kuin hänen vastarintansa? Koittaisi! Onko tässä
siis vihdoinkin kysymys ainoastaan tunteen määrästä? Ei! Sillä jos
hänen tunteensa olisi pieni tai jollei sitä ensinkään olisi, niin ei hän
olisi käynyt läpi sellaisia kärsimyksiä, en olisi häntä nähnyt yhtä
onnettomana kuin minä itse olen ollut. Kaikkeen järkeilyyn on
minulla vain yksi vastaus: olen nähnyt omin silmin!

Tänäänkin kuulin hänen suustaan tunnustuksen, jonka panen

mieleeni senvuoksi, että sekin osaltaan on vastaus epäilyksiini. Hän
ei ikinä olisi sanonut mitään sellaista, jos olisin puhunut suoraan
meistä ja rakkaudestamme. Mutta minä puhuin aivan ylimalkaisesti,
kuten tavallisesti nykyään puhun. Huomautin, että tunteessa aina
piilee teko, että tunne ehdottomasti on liikkeelle panevana ja
hedelmöittävänä voimana jokaisessa tahdon toiminnassa. Tämän
johdosta hän lausui:

— Niin, tai ihminen vain kärsii.

Tietysti kärsii. Mutta noilla muutamilla sanoillaan tukki hän suuni,

ja minä katselin häntä sydän täynnä kunnioitusta. Tuollaisina hetkinä
olen sekä onnellinen että onneton: minusta tuntuu, että hän
rakastaa minua samalla tavalla kuin minä häntä — sillä eroituksella
vain, että hän tahtoo pysyä puhtaana Jumalan, itsensä ja ihmisten
edessä. Tätä kirkkoa en minä voi järkyttää.

Loppupäätökseksi jää: hänen sydämensä ja tunteittensa

eritteleminen ei johda minua mihinkään todistuksiin. Pysyn aina
epävarmuuden tiellä. Uskonnollisiin, filosofisiin ja yhteiskunnallisiin
epäilyksiini liittyy ainoastaan lisää yksi persoonallinen ja minulle sata
kertaa tärkeämpi. Tämä "en tiedä" on sitä laatua, että sen vuoksi voi
tehdä mitä tahansa, sen ymmärrän täydellisesti.

Itse olen takonut kahleet, jotka kytkevät minut Anielkaan, eikä ole
pelkoakaan, että ne joskus katkeaisivat. Rakastan häntä
epätoivoisasti, mutta saattaa kysyä: eikö samalla sairaalloisesti? Jos
olisin nuorempi, sielultani ja ruumiiltani terve, vähemmin herkistynyt
ja yleensä normaalisempi, niin ehkäpä koettaisin katkoa kahleeni,
kun varmuudella tiedän, etten saavuta mitään tuloksia, kun,
käyttääkseni suorasukaista kieltä, tiedän, ettei hänen sylinsä ikinä
avaudu minulle. Mutta näin ollen en edes yritäkään. Rakastan häntä
sillä hermosairaan rakkaudella, joka likentelee maniaa, tai jolla
rakastavat vanhat ihmiset, kun he tarrautuvat kiinni rakkauteen
kaikin voimin, kerran päästyään siihen käsiksi. Sillä siitä on tullut
heille elinkysymys. Samalla tavalla tarttuvat ihmiset kuilun päällä
riippuvaan oksaan.

Minun elämästäni on kasvanut ilmoille yksin tämä, ja se on

saavuttanut yliluonnollisen rehevyyden. Sellainen tulos on täydelleen
ymmärrettävissä ja se tulee uudistumaan sitä useammin, jota
enemmän maailmaan kehittyy minun kaltaisiani, loppuun eriteltyjä
skeptikkoja, ihmisiä, joiden sieluissa hallitsee suuri ei mikään ja
veressä suuri sairaus. Tällainen loppuvan vuosisadan uudenaikainen
ilmiö saattaa olla kokonaan kykenemätön rakastamaan, hän saattaa
sekoittaa keskenään rakkauden ja hekuman, mutta kun kaikki hänen
elinvoimansa kiteytyvät yhdeksi tunteeksi, kun ne kehittyvät hänessä
sairaudeksi, niin ne hallitsevat häntä kokonaan ja sillä
itsepintaisuudella, joka on ominainen ainoastaan sairaudelle. Tätä
ehkeivät psykologitkaan vielä ymmärrä — ainakaan eivät sitä tähän
asti ole ymmärtäneet juuri ne, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen
nykyaikaisen ihmissielun erittelemisen: kaunokirjailijat.

Wienissä elokuun 25 p:nä.

Saavuimme tänään Wieniin. Matkalla satuin kuulemaan erään

keskustelun Celina rouvan ja Anielkan välillä ja kirjoitan sen tässä
muistiin, koska se teki Anielkaan omituisen vaikutuksen. Vaunussa ei
ollut muita kuin me neljä ja me keskustelimme Anielkan kuvasta.
Olimme tulleet siihen johtopäätökseen, että pitää luopua valkoisesta
puvusta, koska sen tekeminen vaatisi liian paljon aikaa. Äkkiä Celina
rouva, joka pitää mielessään kaikkinaisia päivämääriä ja alituisesti
luettelee niitä, kysyi Anielkalta:

— Eikö tänään ole kaksi kuukautta siitä, kun sinun miehesi tuli
Ploszowiin.

— Taitaa olla, vastasi Anielka.

Ja hän punastui niin, että hänen piti koettaa sitä peittää. Hän
nousi ja kurottautui ottamaan alas kantohihnaa verkkohyllyltä. Kun
hän kääntyi meihin päin, ei puna vieläkään ollut kokonaan haihtunut
hänen kasvoiltaan, ja lisäksi oli niihin tullut tavattoman tuskallinen
ilme. Täti ja Celina rouva eivät huomanneet sitä, sillä he kiistelivät jo
täyttä kyytiä siitä, minä päivänä Kromicki saapui. Minä olin sen
kuitenkin huomannut, ja mieleeni johtui, että hänen sinä päivänä oli
täytynyt alistua kärsimään hänen suudelmiaan ja hyväilyjään. Minut
valtasi vimma, ja samalla minua hävetti hänen punastumisensa.
Minun rakkaudessani on paljon suuria okaita, mutta niinikään paljon
pieniä ja inhoittavia. Ennen Celina rouvan huomautusta olin ollut
todella onnellinen, olin nimittäin juuri kuvitellut, että me Anielkan
kanssa matkustamme kihlattuna parina. Hyvä tuuleni meni ainoassa
hetkessä. Olin Anielkalle vimmoissani ja kohtelin häntä sen mukaan.
Hän huomasi sen heti, ja kun me Wienissä hetkiseksi jäimme kahden
odotussaliin, kysyi hän:

— Oletko minulle jostakin suuttunut?

— En, mutta rakastan sinua, vastasin tylysti.

 Se teki hänet taasen alakuloiseksi. Ehkäpä hän arveli minun
saaneeni tarpeeksi lauhasta suhteestamme ja edessään seisovan
entisen Leonin. Minä olin kaksinkerroin suuttunut, sillä mieleeni
johtui, etteivät kaksinaisuuteni ja tietoisuuteni näy auttavan minua
edes siihen, että hallitsisin muutamaa kiusallista mielialaa.
Ainoastaan tulevat vaikutukset voivat lääkitä menneitä, ja minun
filosofiani ei kelpaa mihinkään.

Heti päästyämme perille kävin Angelin luona, mutta en ehtinyt

sinne ennen kuutta, ja hänen työhuoneensa oli suljettu. Anielka
lepää huomiseen, ja me menemme sitte yhdessä. Olen tehnyt
päätökseni. En tahdo, että hänet maalataan valkoisessa puvussa.
Tosin eivät hänen kaulansa ja hartiansa näin ollen tule mukaan,
mutta sensijaan näen hänet sellaisena, jommoinen hän on
jokapäiväisessä elämässä, siis sellaisena, jommoisena häntä eniten
rakastan.

Illalla kävi tohtori Chwastowski luonamme. Hän oli terve ja reipas,

kuten aina.

487 Elokuun 26 p:nä.

Näin kauheaa unta. Alan päivän selostuksen tästä unesta, sillä

vaikka se itsessään ei merkitsekään mitään, vakuuttaa se minulle,
ettei terveillä aivoilla nähdä sellaisia unia. Unettomuus on jo kauvan
vaivannut minua, ja eilen olin tuskin sulkenut silmäni, kun vaivuin
jonkinlaiseen horrostilaan. Mihin aikaan tuo typerä uni tuli, en tiedä;
luultavasti aamupuoleen, sillä kun heräsin, oli jo valoisaa enkä ollut
voinut nukkua kauvan. Joukko kovakuoriaisia oli ryömivinään esiin
raosta patjan ja sängyn välissä. Ne olivat suuret kuin
tulitikkulaatikot. Pian näin niiden ryömivän ylös seinää. Kumma
kuinka elävät tuollaiset unet voivat olla. Kuulin selvästi paperin
rapisevan niiden karvaisten jalkojen alla. Kun nostin silmäni,
huomasin nurkassa kaapin yläpuolella koko läiskän kovakuoriaisia, ja
tällä kertaa ne olivat vieläkin suuremmat. Ne olivat valkeat, selässä
mustat täplät. Muutamilla näin vatsan alla kaksi riviä jalkoja, jotka
olivat kuin kylkiluut. Unessa tuo kaikki tuntui varsin luonnolliselta,
mutta teki samalla kammottavan vaikutuksen. Minua iljetti, mutta en
pelännyt enkä ihmetellyt. Vasta herättyäni ja kun taas saatoin
ajatella tietoisesti, kävi vastenmielisyydentunne sietämättömäksi ja
muuttui eräänlaiseksi kauhuksi — se oli kuoleman kauhua. Ensi
kerran tunsin jotakin tällaista, ja kuolemanpelkoni pukeutui
seuraavaan muotoon: "Kuka tietääkään mikä kammottava
mataminen meitä odottaa pimeydessä toisella puolen elämää?"
Jälkeenpäin muistin, että olin nähnyt noita jättiläiskokoisia mustan-
ja valkoisenkirjavia koppakuoriaisia jossakin museossa, mutta silloin
ne tuntuivat minusta joltakin olemattomalta, joka kuului
haudantakaisiin kauhuihin. Karkasin vuoteestani, vedin ylös uutimen
ja valon nähdessäni tyynnyin täydellisesti. Kadulla vallitsi jo täysi
elämä. Koirat kuljettivat vihannesrattaita, palvelustytöt kiiruhtivat
torille ja työmiehet tehtaihin. Normaalisen elämän kuva karkoittaa
paremmin kuin mikään muu hourenäyt. Minut on vallannut tavaton
valon ja elämän kaipuu. Äärimmäinen johtopäätös tästä kaikesta on,
etten ole terve. Tragediani syö sisuani kuin mato. Se ei vielä ole
mitään, että parrastani ja hiuksistani tapaan valkeita karvoja —
mutta kasvoni ovat, varsinkin aamulla, vahankarvaiset, ja käteni
käyvät ikäänkuin läpikuultaviksi. En laihdu, ennemmin päinvastoin —
mutta siitä huolimatta tunnen selvästi vereni vähenevän, aivan kuten
tunnen psyykillisten elinvoimieni kuluvan loppuun — ja kulkuni
johtavan häviöä kohti.
 Mielipuoleksi en milloinkaan tule. Mahdotonta on ajatellakaan
aikaa, jolloin lakkaisin tarkkaamasta itseäni. Muuan tunnettu lääkäri
ja ennen kaikkea viisas mies, sanoikin minulle kerran, että
mielenhäiriö eräissä tapauksissa on mahdottomuus. Olen muuten
taitanut siitä kirjoittaakin. Mutta vaikken voi tulla mielipuoleksi,
saatan saada jonkin kauhean hermotaudin — ja koska minä jonkun
verran tunnen noita tauteja, saatan suoraan sanoa, etten mistään
hinnasta tahtoisi niitä.

Yleensä en luota lääkäreihin, varsinkaan niihin, jotka käyttävät

lääkkeitä. Mutta saattaa käydä tarpeelliseksi kysyä heiltä neuvoa,
varsinkin jos täti sitä tahtoo. Yhden pettämättömän lääkkeen kyllä
tietäisin: jos Kromicki kuolisi ja minä menisin naimisiin Anielkan
kanssa, niin tulisin terveeksi. Hermoista johtuva sairaus on
parannettava hermotietä.

Mutta hän ei tahdo ruveta lääkärikseni, vaikka elämäni olisi

kysymyksessä.

Kävin hänen ja tädin kanssa Angelin luona. Maalaaminen alkoi

tänään. Oikeassa olen ollut: hän on kauneimpia naisia mitä ikinä
olen kohdannut, sillä hänen kauneudessaan ei ole mitään tavallista!
Angeli katseli häntä niin ihastuksissaan, että olisi luullut hänen
edessään olevan jalon taideteoksen. Hän oli mitä parhaimmalla
tuulella, piirsi tulisella vauhdilla eikä ensinkään salannut meiltä syytä
tyytyväisyyteensä.

— Minun kuumeisessa työssäni on tällainen malli harvinaisuus.

Kyllä sitä nyt kelpaa tehdä työtä… Nämä ne vasta ovat kasvot! ja
mikä ilme!
 Ilme oli itse asiassa vähemmin ihastuttava kuin tavallisesti, sillä
pikku Anielka ujosteli. Ponnistuksistaan huolimatta oli hänen vaikea
saada kasvojaan pysymään luontevina. Mutta Angeli ymmärsi sen.

— Seuraavilla kerroilla käy yhä paremmin ja paremmin, sanoi hän.

—
Tähän täytyy tottua, niinkuin kaikkeen muuhunkin.

Ja yhtämittaa hän huudahti:

— Tästä vasta tulee muotokuva!

Mielihyvällä hän niinikään katseli tätiä, jonka kasvot ovat

jalopiirteiset, täynnä luonnetta ja tarmoa ja samalla omituisen
itsetietoiset. Tapa, jolla hän kohteli Angelia, oli todella verraton. Siinä
oli tuota maailmannaisen naivia luontevuutta, joka ei koskaan
hairahdu rikkomaan hyviä tapoja vastaan, mutta joka ei liioin
milloinkaan kursaile. Angeli, joka on tottunut hemmotteluun, mutta
joka samalla on älykäs mies, huomasi tämän kaiken, ja minä näin,
että se huvitti häntä.

Päätimme, että Anielka pukeutuu yksinkertaiseen mustaan

samettipukuun. Sametti tulee erinomaisesti sopimaan hänen
vartaloonsa ja tuomaan esiin samalla sen sirouden ja täyteläisyyden.
En saata pysyä tyynenä, kun tätä ajattelen ja tästä kirjoitan. Angeli
käytti Anielkalle puhuttelusanaa "neiti". Naisen luonto on
kummallinen, oli hän sitte kuinka enkelimäinen tahansa. Näin että
armaani piti siitä, ja vielä suurempi tyytyväisyys kuvastui hänen
suloisilla kasvoillaan, kun Angeli minun oikaisuni johdosta huomautti:

— Minä tulen aina erehtymään. Rouvaa katsellessa on mahdoton

olla erehtymättä.
 Siinä istuessaan hehkuvin poskin oli hän todella niin viehättävä,
että mieleeni ehdottomasti — ja entistä pakoittavammin — johtui
runonpätkä, jonka joskus olin kirjoittanut ja josta joka värssy päättyi
sanoihin:

Sit' ihmettelen, missä kukkaset ne askeltesi alta viipynevät,

sa kulta-lintuseni siivekäs, sa toukokuu, sa paradiisin kevät.

Kun lähtiessämme hetkeksi jouduimme jonkun matkan päähän

tädistä, kuiskasin hänen korvaansa:

— Anielka, sinä et tiedä etkä aavista, miten kaunis sinä olet.

Hän ei vastannut, painoi vain alas silmänsä, kuten hän tällaisissa

tapauksissa aina tekee. Pitkin päivää huomasin kuitenkin hänen
käytöksessään pienen vivahduksen itsetiedotonta kiemailua. Angelin
ja minun sanani olivat virittäneet hänet mukaiseensa mielialaan. Hän
tunsi, että minä kaikesta sielustani ihailen häntä, ja oli minulle siitä
kiitollinen.

Mutta minä en ainoastaan ihaillut häntä, vaan lausuin — tai

oikeastaan huusin hengessä:

— Hiiteen kaikki sopimukset! Minä rakastan häntä ilman kaikkia

rajoituksia ja varokeinoja!…

Illalla olimme kuulemassa Wagnerin "Lentävää hollantilaista". En

kuitenkaan kuullut juuri mitään, tai toisin sanoen: kuuntelin
ainoastaan tunteellani, ymmärsin ainoastaan rakkaudellani.

Tein Wagnerille kysymyksen: "Minkä vaikutuksen sinä teet

häneen? tunkeeko musiikki hänen sieluunsa, virittääkö se häntä
rakastamaan, johtaako se häntä maailmaan, missä rakkaus on
korkein oikeus?" Ainoastaan tämä oli minulle tärkeää.

Naiset aivan yksinkertaisesti eivät kykene rakastamaan niin

kokonaan kuin me. He varaavat aina jonkin osan sielustaan itseään,
maailmaa ja sen vaikutuksia varten.

Elokuun 27 p:nä.

Täti on ilmoittanut aikovansa lähteä kotiin. Hänen on kiire

Ploszowiin ja hän sanoo, ettei häntä ensinkään tarvita täällä. On
parempikin, että hän lähtee, niin ei meidän tarvitse kiirehtiä hänen
tähtensä, vaan voimme viipyä levollisesti niin kauvan kuin kuvan
valmistuminen vaatii. Panimme ensin kaikki vastaan, sillä me
pelkäsimme päästää siksi vanhaa ihmistä yksin matkalle. Katsoin
velvollisuudekseni — niin vaikeaa kuin se minulle olikin — sanoa
tädille, että lähden saattamaan häntä, jos hän välttämättä tahtoo
lähteä. Tunnustan, että pelolla ja vavistuksella odotin hänen
vastaustaan. Onneksi kelpo tätini vastasi minulle suurella
päättäväisyydellä:

— Se ei tule kysymykseenkään! Kun Celina sattuu olemaan

väsynyt tai huonovointinen, niin kuka saattaisi Anielkaa ateljeeriin?
Yksin hän ei voi mennä.

Ja hän rupesi hymyillen ja otsa rypyssä kiusoittelemaan Anielkaa:

— Varsinkin kun maalari katselee häntä enemmän kuin työ vaatii

ja hän näkee sen ja on siitä hyvillään. Kyllä minä hänet tunnen!

— Eihän hän enään ole nuori, sanoi Anielka hymyillen ja suudellen

tädin kättä.
 Täti mutisi:

— Sinä hupakko! Vai ei hän ole nuori, mutta kohteliaisuuksia hän

latelee. Leon, vartioi sinä vain heitä molempia.

Riemulla luovuin Ploszowin matkasta tädin esittämien syiden

perustuksella. Celina rouva rupesi pyytämään, että hän ottaisi
mukaansa edes kamarineidin, joka oli ollut mukanamme Gasteinissa.
Alussa pani täti sitäkin vastaan, mutta suostui lopulta, kun Anielka
vakuutti heidän hotellissa mainiosti tulevan toimeen ilman palvelijaa.

Hän antoi paikalla panna kuntoon matka-arkkunsa. Kaiken täytyy

häneltä käydä yhdessä kädenkäänteessä, ja huomisaamuna hän
aikoo lähteä. Päivällistä syödessämme kiusoittelin häntä väittämällä,
että hän pitää kilpa-ajohevosistaan enemmän kuin meistä ja että
hänen on niitä ikävä. "Kuinka paha sinä olet! Olekin jo vaiti!" sanoi
hän. Mutta unohti samassa äskeiset sanansa ja vaipui
yksinpuheluun, joka koski hevoshoitoa.

Maalaaminen kesti tänään hyvin kauvan. Anielka istui jo paljon

paremmin. Hänen kasvonsa ovat jo valmiit.

Elokuun 28 p:nä.

Täti matkusti aamujunassa Wienistä. Celina rouva oli mukanamme

Angelin luona, ja kun hän näki Anielkan kasvot, jotka vasta olivat
saaneet pohjavärin, oli hän huudahtamaisillaan pelästyksestä.
Hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä maalaustaiteesta ja kaikista
kehitysasteista, joita muotokuvan täytyy läpikäydä. Hän arveli siis,
että kuva jäisi tällaiseksi rumaksi eikä ensinkään näköiseksi. Minun
täytyi rauhoittaa häntä. Angelikin ymmärsi nyt mistä oli kysymys ja
nauroi, vakuuttaen hänkin, että se, mikä tässä näkyy, on ainoastaan
kotelo, josta tulee kehittymään perhonen.

Lopuksi hän vielä lohdutti:

— Tästä tulee varmaan yksi parhaimpia muotokuviani, sillä en ole

moniin aikoihin maalannut näin "con amore".

Kunhan hänen ennustuksensa vain kävisi toteen!

Maalausistunnon jälkeen läksin ostamaan lippuja ooperaan.

Palatessa tapasin Anielkan yksinään kotona, ja minut valtasi äkkiä
kuin hulluus. Mieleeni johtui, että jos hän haluaisi heittäytyä syliini,
niin nyt olisi siihen sopiva hetki, ja tätä ajatellessa tunsin
kalpenevani, valtimoni sykkivät voimakkaasti ja hengitykseni
salpautui. Huoneessa vallitsi hämärä, sillä uutimet olivat puoleksi
alhaalla. Tein yliluonnollisia ponnistuksia pitääkseni kurissa niitä
hillitsemättömiä voimia, jotka vetivät häntä minun puoleeni. Lieska
tuntui hohtavan hänestä minua vastaan — ja minä luulin samallaisen
myrskyn käyvän hänenkin sielussaan. Mikä estäisi minua nyt
riuhtaisemasta häntä syliini, suutelemasta hänen silmiään, huuliaan.
Jokin ääni alkoi puhua minulle: "Vaikka sitte menehtyisitkin!" Anielka
huomasi paikalla epätavallisen mielentilani, pelästys välähti hänen
silmissään, mutta samassa hän voitti itsensä ja puhkesi nopeasti
puhumaan:

— Sinun täytyy nyt olla ritarinani, kunnes äiti tulee. Ennen minä
pelkäsin sinua, mutta nyt minä niin luotan sinuun ja viihdyn
seurassasi.

Suutelin hänen käsiään ja lausuin tukahutetulla äänellä:

 — Kun sinä tietäisit, kun sinä tietäisit, mitä minussa liikkuu!

Hän virkkoi myötätuntoisena ja surullisena:

— Minä tiedän… mutta sitä jalompi ja parempi sinä oletkin…

Hetkisen kamppailin vielä itseni kanssa, mutta sitte hän pääsi

voitolle. En uskaltanut. Mutta sensijaan hän kaiken päivää koetti
palkita minulle tekoni. Milloinkaan eivät hänen silmänsä olleet
puhuneet minulle sellaisesta kiintymyksestä, milloinkaan ei hän ollut
kohdellut minua sellaisella hellyydellä. Ehkäpä tämä onkin paras tie?
Ehkäpä tunne tällä lailla parhaiten juurtuu Anielkan sydämessä ja
nopeimmin käy hänelle ylivoimaiseksi? En tiedä. Pääni menee
sekaisin…

Sillä toiselta puolen: jos jatkan tätä tietä, uhraan joka askeleelta
rakkauden tähden — itse rakkautta.

Elokuun 29 p:nä.

Tänään tapahtui jotakin kummaa ja peloittavaa. Anielka oli istunut

mallina aivan rauhallisesti. Äkkiä hän säpsähti, kasvot kävivät
hehkuvan punaisiksi ja valkenivat samassa vaatteen karvaisiksi. Sekä
minä että Angeli pelästyimme suuresti. Hän keskeytti paikalla työnsä
ja pyysi Anielkaa lepäämään. Minä toin hänelle vettä. Hetken perästä
meni kohtaus ohi. Hän tahtoi jatkaa työtä ja asettui paikoilleen,
mutta minä näin, että hän pakoitti itseään ja että hän oli omituisen
levoton. Mahdollisesti kaikki oli väsymystä. Päivä oli ollut tavattoman
helteinen, seinät olivat aivan tulikuumat. Saatoin hänet kotiin
aikaisemmin kuin edellisenä päivänä. Matkalla ei hän ollut oma
itsensä. Päivällispöydässä hän taasen äkkiä punastui. Me rupesimme
Celina rouvan kanssa kyselemään mikä hänen on. Hän vakuutti, ettei
hänen ole mikään. Kun minä kysyin, eikö olisi syytä kutsua lääkäriä,
vastasi hän harvinaisen tarmokkaasti, jopa ärtyisästi, ettei siihen ole
pienintäkään syytä ja että hän voi erinomaisesti. Mutta koko päivän
hän pysyi kalpeana. Yhtämittaa rypisti hän mustia kulmiaan ja
kasvoihin tuli ankara ilme. Minua hän kohteli paljon kylmemmin kuin
eilen, ja minusta tuntui siltä kuin hän olisi vältellyt katsettani. En
käsitä mitä tämä merkitsee. Olen tavattoman levoton. Tänä yönä en
taaskaan tule nukkumaan, ja jos menisinkin uneen, tiedän, että
näkisin senkaltaisia asioita, joista hiljan kirjoitin.

Elokuun 30 p:nä.

Minun ympärilläni tapahtuu jotakin käsittämätöntä. Puolenpäivän

aikaan koputin naisten ovelle saattaakseni Anielkaa taiteilijan luo. He
eivät olleet kotona. Hotellin palvelijat sanoivat, että he pari tuntia
sitte olivat lähettäneet noutamaan vaunuja ja lähteneet kaupungille.
Hiukan hämmästyneenä päätin odottaa heitä. Noin puolen tunnin
kuluttua he tulivatkin, mutta Anielka kiiruhti ainoastaan ohitseni,
ääneti ojentaen minulle kätensä, ja katosi huoneeseensa. Ehdin
sentään nähdä, että hän oli kiihtynyt. Arvelin hänen menevän
pukeutumaan, mutta Celina rouva sanoi:

— Rakas Leon, ole niin hyvä ja mene Angelille ja Pyydä anteeksi,

ettei Anielka tänään voi tulla. Hän on niin hermostunut, ettei hän
mitenkään saattaisi istua mallina.

— Mikä hänen on? kysyin hyvin levottomana.

Celina rouva vaikeni hetkisen ja virkkoi vihdoin:

 — En tiedä. Vein hänet lääkärille, mutta me emme tavanneet
häntä kotona. Jätin hänelle kortin, jossa pyysin, että hän kävisi täällä
hotellissa… Muuten… niin, en tiedä…

Enempää en saanut tietää. Otin ajurin ja läksin Angelin luo. Kun

sanoin hänelle, ettei Anielka tule, tuntui siltä kuin hän olisi katsellut
minua epäluulolla. Ja eihän se olisi ollutkaan kummaa, niin kiihtynyt
kun olin. Mutta päähäni johtui: nyt hän luulee meidän katuvan
kauppojamme ja haluavan päästä irti koko muotokuvasta. Mutta
hänpä ei tunne meitä — tai ehkä hän luulee rahanpuutteen olevan
syynä hämmennykseeni. Selviytyäkseni tällaisista epäluuloista päätin
maksaa hänelle etukäteen. Kuultuaan ehdotukseni koetti hän kaikin
keinoin torjua sitä luotaan ja vakuutti, ettei ota vastaan maksua,
ennenkuin kuva on valmis. Minä huomautin, että ainoastaan toimin
tädin jättämän summan hoitajana ja että haluaisin saada asiat
selviksi, koska minun luultavasti pian täytyy matkustaa pois. Pitkien,
ikävystyttävien riitojen jälkeen jäi voitto minun puolelleni. Päätimme,
että istunto siirrettäisiin ylihuomiseksi, tavalliseen aikaan. Jollei rouva
Kromickin terveys sallisi hänen tulla, oli minun ennen kymmentä
annettava siitä tieto.

Päästyäni hotelliin riensin heti naisten luo. Anielka oli

huoneessaan. Celina rouva sanoi lääkärin juuri lähteneen. Hän ei
vielä ollut voinut sanoa mitään varmaa, oli ainoastaan määrännyt
lepoa. En tiedä miten minusta taasen tuntui siltä kuin hänen
kasvoissaan olisi ollut jotakin epäilyttävää. Ehkä se oli levottomuutta.
Sen minä hyvin saatoin ymmärtää, sillä minäkin olin levoton.

Tultuani huoneeseeni soimasin itseäni kiihkeästi. Tietenkään ei

suhteemme, sisällinen taistelu, jota Anielkan on täytynyt käydä,
rakkauteni ja kärsimysteni alituinen arvaileminen ole voinut olla
haitallisesti vaikuttamatta hänen terveyteensä. Tätä ajatellessa
tunsin jotakin, joka sanoihin puettuna kuuluisi: "Parempi olisi, että
sinä joutuisit turmioon kuin että hän sairastuisi!" Ajattelin ettei hän
tulisi päivällisille ja olin peloissani, ikäänkuin siitä olisi riippunut ties
mitä. Onneksi hän tuli — mutta hän ei lakannut kummastuttamasta
minua. Ensin hän joutui hämilleen, kun minut näki; sitte hän koetti
olla kuten tavallisesti, muttei ollut. Sain sen käsityksen, että hän
salaa jotakin tuskaa. Sitäpaitsi hän mahtoi olla tavallista kalpeampi,
koska hänen hiuksensa tavallisesti ovat tummat, mutta nyt tekivät
ruskean vaikutuksen.

Vaivaan päätäni kysymyksellä: eiväthän äiti ja tytär vain ole

saaneet joitakin odottamattomia uutisia Kromickilta? Ja jos ovat, niin
mitä uutisia? Ehkä minun rahani ovat vaarassa? Hitto vieköön rahani!
Kaikki mitä minä omistan ei ole sen arvoista, että Anielka surisi viittä
minuuttia sen takia.

Huomenna minun täytyy päästä tästä kaikesta selvyyteen. Olen

varma, että heidän huolensa ovat aivan henkistä laatua ja jotenkuten
yhteydessä Kromickin kanssa. Mitä hän onkaan voinut
matkaansaattaa? Ainakaan ei hän ole voinut myydä toista Gluchowia,
siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sitä ole.

Berlinissä syyskuun 5 p:nä.

Olen Berlinissä ja siksi, että minun paetessani Wienistä täytyi

mennä jonnekin. Ploszowiin en voinut mennä — koska hän menee
sinne.

Olin aivan vakuutettu, ettei yksikään inhimillinen mahti voisi

eroittaa minua hänestä, pelkkä ajatuskin tuntui minusta hulluudelta.
Ja nyt näen, ettei mitään voi tietää etukäteen, sillä minä olen kun
olenkin jättänyt hänet ja kaikki on lopussa. Olen Berlinissä. Tuntuu
siltä kuin päässäni olisi jonkin koneen väkipyörä. Kaikki kiertää
minussa, niin että tekee kipeää — mutta minä en ole tullut
mielipuoleksi. Tiedän kaikki, muistan kaikki. Lääkärini on oikeassa:
ainoastaan heikot päät menevät sekaisin. Minulle se ei voi tapahtua
siitäkään syystä, että se joskus saattaisi olla satumainen onni.

Syyskuun 6 p:nä.

Ajoittain johtuu kuitenkin mieleeni, että aivoni kiehuvat yli

laitainsa. Onhan aivan luonnollista, että säädyllinen vaimo,
vietettyään muutaman kuukauden yhdessä miehensä kanssa, joutuu
uuteen tilaan, mutta minusta tuo luonnollinen järjestys tuntuu
joltakin niin luonnonvastaiselta, että aivot kuohuvat päästäni.
Ihmisen on mahdoton yhtaikaa ajatella, että jokin asia olisi luonnon
järjestyksen mukainen ja luonnon järjestyksen vastainen. Sellaista ei
yksikään pää kestä. Mitä tämä sitte on? Kokoan kaiken tietoisuuteni
ja ymmärrän, että kun jokin on murskattava, niin epätavalliset
tapahtumat panevat täytäntöön murskaamisen teon. Toista on
minun. Minut murskaa asioiden tavallinen meno.

Ja jota luonnollisemmat asiat ovat, sitä hirvittävämmät.

Pelkkää ristiriitaa. Tämä ei ole hänen syynsä — käsitän sen,

kosken ole menettänyt järkeäni. Hän ei ole lakannut olemasta
siveellinen — ja kuitenkin antaisin hänelle mieluummin anteeksi
minkä rikoksen tahansa. Tätä, tätä minä kautta Jumalan en voi
antaa sinulle anteeksi, juuri sentähden, että sinua niin
sanomattomasti rakastin! Uskotko, ettei maailmassa ole toista naista,
jota niin halveksisin kuin sinua, sillä sinulla oli kaksi: minä tyydytin
platonista rakkauttasi, Kromicki — aviollista.

Tekee mieleni murskata pääni seinään ja samalla minua, hitto vie,

naurattaa!

En totisesti olisi luullut, että löytyi keino, jolla minut revittäisiin irti
sinusta. Mutta löytyi kun löytyikin!

Syyskuun 8 p:nä.

Kun ajattelen, että kaikki on lopussa, katkottu rikki, ettei mitään

ole jäänyt, että minä olen jättänyt hänet — ainiaaksi — niin en tahdo
sitä uskoa. Minulla ei enään ole Anielkaa! Mitä sitte on? — ei mitään.

Minkä vuoksi siis elän? En tiedä. En kai ainakaan sitä varten, että
saisin tietää, syntyykö herra Kromickille poika vaiko tyttö!

Ajattelen lakkaamatta: kuinka se on luonnollista! — ja pääni on

halkeamaisillaan.

Kummallista! Minun olisi pitänyt odottaa sitä, mutta sellaiset

ajatukset eivät koskaan johtuneet mieleeni. Ennemmin olisin
odottanut, että salama iskisi minuun.

Kuitenkin Kromicki heti Varsovaan saavuttuaan läksi Ploszowiin ja

oli siellä muutamia päiviä, sitte he olivat yhdessä matkalla, yhdessä
Wienissä, yhdessä Gasteinissa.

Minä herätin eroottisen mielialan. Rouvan hermot joutuivat

kiihdyksiin ja sydän väreili. Hitto vie, asialla on kauhistuttavan
naurettavatkin puolensa!
 Minä olen sanomattoman typerä. Koska kerran saatoin kestää
herrasväki Kromickin yhdessä-olon, niin kai minun pitäisi voida
kestää seurauksetkin. Mutta Jumala tietää, ettei järkeni ole tähän
syypää, vaan hermoni. Ne eivät siedä seurauksia. Muutamilla
ihmisillä toimivat nuo molemmat voimat, hermot ja järki, sovussa.
Minussa ne tappelevat kuin koirat. Siinä yksi onnettomuus entisten
lisäksi.

Minkätähden minä en milloinkaan ajatellut, että näin tulisi

käymään? Olisihan minun mieleeni pitänyt johtua, että jos asioiden
kulkuun vielä saattaa liittyä jokin hirveä kehitysaste, jokin kaikkia
entisiä kipeämpi isku, niin se varmaan ei syrjäytä minua.

Joskus luulen, että Kohtalo erikoisesti vainoo minua, ettei se ota

huomioon tosiasioiden logiikkaa, jonka mukaan ne itse pitävät huolta
kostostaan, vaan sekaantuu mieskohtaisesti minun asioihini ja kostaa
minulle erityisesti. Mutta mistä tämä raivo minua kohtaan? Eivätkö
muka muut miehet rakastu toisten vaimoihin vai kärsivätkö he
vähemmin siitä syystä, että rakastavat vähemmin, kevytmielisemmin
ja kunnottomammin? Mitä oikeutta tässä siis olisi?

Ei olekaan! Näissä asioissa ei ole vaikuttamassa ainoakaan

itsetietoinen ajatus, vaan kaikki on välttämättömyyden ja sattuman
varassa.

Syyskuun 10 p:nä.

Minussa kytee alituisesti ajatus, että kun inhimillinen tragedia

yleensä tähän asti on kehittynyt poikkeustapauksista ja
onnettomuuksista, niin minun tragediani sensijaan saa ravintonsa
asioiden luonnollisesta kulusta. En todella tiedä mikä on pahempaa.
Tämä luonnollinen kulku ainakin on sietämätön.

Syyskuun 11 p:nä.

Kun ukkonen iskee ihmiseen, niin ei hän heti kuulu kaatuvan

maahan, vaan hän kankenee ensin. Minäkin olen tähän asti elänyt
ikäänkuin kangistuneena iskusta, jonka sain — mutta varmaan pian
menen kumoon. Huonosti ovat asiani. Niin pian kuin tulee hämärä,
alkaa minua kammottavasti tukahuttaa. Minä kokoan kaikki voimani
voidakseni hengittää, mutta ilma ei tahdo päästä keuhkojeni pohjaan
asti, keuhkoni kun toimivat ainoastaan osaksi. Sekä yöllä että
päivällä valtaa minut tuontuostakin rajaton kauhu — kauhu, johon
en tiedä syytä. Minusta tuntuu siltä kuin tulisi tapahtumaan jotakin
hirvittävää, paljon hirvittävämpää kuin kuolema itse.

Eilen tein itselleni kysymyksen: entä jos äkkiä tässä oudossa

kaupungissa unohtaisin nimeni ja missä asun ja vain kulkisin
eteenpäin, ilman päämäärää, kuin hulluuden yössä — mitä silloin
tapahtuisi?

Minä pelkään kaikkea — paitsi kuolemaa. Tai, suoraan sanoen,

minulla on sellainen kumma tunne, etten minä itse asiassa pelkää,
vaan että pelko on ottanut asuinsijansa minussa — ja vapisee.

Pimeyttä en nykyään siedä ensinkään. Illoin kävelen näännyksiin

asti kaduilla sähkövalossa. Jos tapaisin jonkun tutun, pakenisin
maailman loppuun, mutta ihmisjoukko on minulle tarpeellinen. Kun
kadut alkavat tyhjetä, käy oloni kammottavaksi. Kauhulla ajattelen
aina yötä. Kuinka hirveän pitkät yöt ovatkaan!
 Usein on suussani nykyään metallin maku. Ensi kerran tunsin sen,
kun saatettuani Klaraa junalle palasin kotiin ja tapasin siellä
Kromickin; toisen kerran Wienissä, kun Celina rouva kertoi minulle
"suuren uutisen".

Sitäkin päivää! Kun lääkäri toisen kerran oli käynyt hotellissa,

menin kysymään Anielkan vointia. Tämäntapaiset aavistukset eivät
edes johtuneet mieleeni. En ymmärtänyt mitään edes silloinkaan,
kun Celina rouva sanoi:

— Lääkäri vakuuttaa, että kohtaukset kokonaan johtuvat

hermoista.
Niillä ei ole mitään yhteyttä hänen tilansa kanssa.

Kun hän huomasi, etten minä käsittänyt mitään, kävi hän

hämilleen ja puhui:

— Minun täytyy kertoa sinulle suuri uutinen…

Ja hän kertoi minulle "suuren uutisen". Kun sen olin kuullut, oli
suussani tinan maku ja aivojani kylmäsi — aivan kuten silloin, kun
odottamatta näin Kromickin.

Palasin huoneeseeni. Muistan selvästi, että huolimatta tunteista,

jotka minua repivät, minun teki mieli nauraa. Tuota ihanteellista
olentoa, jonka mielestä platoninenkin rakkaus oli luvaton, joka
"rakkaus" sanan asemesta käytti "ystävyyttä"…!

Minua nauratti ja minun teki mieli murskata pääni seinää vastaan.

Säilytin kuitenkin eräänlaisen koneentapaisen mielenmaltin… Sain

sen siitä tietoisuudesta, että kaikki ainiaaksi on lopussa, että minun
täytyy lähteä, etten voi olla lähtemättä… Tuon tunteen vallassa kävin
automaatiksi, joka täsmällisesti teki kaikki matkavalmistukset.

Olin siihen määrään tajuissani, että otin lukuun ulkonaistenkin

muotojen säilyttämisen. — Minkätähden? — en tiedä! Ne eivät
merkinneet minulle mitään. Mutta varmaan toimivat aivoni vielä
jatkuvaisuuden säännöstä, sillä olivathan ne tottuneet kuukausia,
jopa vuosia salaamaan totuutta ja pelastamaan ulkonaisia muotoja.
Sanoin Celina rouvalle, että olin ollut lääkärillä, että hän oli sanonut
minun potevan sydäntautia ja käskenyt minua viipymättä lähtemään
Berliniin — ja Celina rouva uskoi.

Anielka ei! Hänen silmänsä jäivät kauhistuneina tuijottamaan,

minä näin hänen katseessaan häpeää ja hätää, ja minussa oli kaksi
ihmistä, joista toinen sanoi: mitä syytä hänellä on? — toisen teki
mieli sylkeä häntä vasten kasvoja.

Minkätähden minä niin olenkin rakastanut sitä naista!

Syyskuun 12 p:nä.

Siitä on jo miltei kaksi viikkoa, kun läksin matkaan. Varmaan he jo

ovat palanneet Ploszowiin. Kirjoitin tänään tädille, koska pelkäsin
hänen käyvän levottomaksi ja ehkä tulevan tänne. Joskus minusta
tuntuu kummalliselta ajatella, että jokin ihminen vielä välittää
minusta.

Syyskuun 13 p:nä.

On miehiä, jotka vieteltyään toisen vaimon pettävät hänet,

polkevat jalkainsa alle, hylkäävät ja tyynesti lähtevät tiehensä. Minä
en olisi tehnyt sillä tavalla, vaan jos hän olisi tullut omakseni, olisin
kantanut häntä käsilläni, eikä yksikään mahti maailmassa olisi voinut
eroittaa minua hänestä. Saattaa siis olla huonompiakin tunteita kuin
minun. Mutta hartioilleni on laskettu sellainen kuorma, että
tahtomattanikin tulen pitäneeksi sitä tavattomana rangaistuksena ja
mitanneeksi, niinikään tahtomattani, rikosta rangaistuksen mukaan.
Ja niin ollen en pääse tunteesta, että rakkauteni olisi ollut hirvittävä
rikos.

Se on eräänlaista vaistomaista pelkoa, josta ei skeptillisyyskään

pelasta.

Ja kuitenkin täytyy jokaisen siveyskäsitteen myöntää, että olisi

ollut raskaampi rikos riistää syliinsä nainen rakastamatta häntä,
tehdä kylmällä mielellä se, minkä minä tein sydämen pohjasta.
Suuresta ja valtavasta tunteesta johtuva vastuunalaisuus ei saata
olla raskaampi kuin pienestä ja mitättömästä johtuva.

Ei! Lisäksi on rakkauteni ennen kaikkea hirvittävä onnettomuus.

Ennakkoluuloista vapautunut ihminen saattaa kuvitella mitä hän

tuntisi, jos hän vielä eläisi ennakkoluulojen kahleissa; epäilijä saattaa
tuntea rukoilevansa, ikäänkuin hän olisi uskovainen. Minä en
ainoastaan tunne tuota, vaan lisäksi soimaan itseäni ja rukoilen
oikein vilpittömästi. Minä sanon: "Jumala, jos olenkin rikkonut, niin
olenhan saanut kärsiä rangaistustakin. Enkö jo ansaitsisi hiukan
armoa?"

Mutta minä en voi kuvitella, missä muodossa armo saattaisi tulla

osakseni. Se on sula mahdottomuus.
 Syyskuun 14 p:nä.

Varmaan he jo ovat palanneet Ploszowiin. Ajattelen häntä yhä

vielä usein, sillä ihminen voi riistäytyä irti menneisyydestään
ainoastaan siinä tapauksessa, että hänellä edessäpäin on
odotettavissa jotakin. Mutta minulla ei ole mitään. Jos olisin
uskovainen, rupeaisin papiksi; jos olisin jumalankieltäjä, niin ehkäpä
kääntyisin. Mutta ne sielun elimet, joilla uskotaan, ovat kuivettuneet
minusta, kuten käsi saattaa kuivettua. En tiedä mitään muuta kuin
sen, että kärsimyksen tullessa en löydä lohdutusta uskonnosta.

Kun Anielka meni naimisiin Kromickin kanssa, luulin välimme kerta

kaikkiaan loppuneen. Silloin se ei ollut totta. Vasta nyt on minulla
täysi tietoisuus siitä, että kaikki on lopussa, sillä meitä ei eroita
ainoastaan tahtomme, ei ainoastaan minun matkani, vaan jokin
mahti ulkopuolellamme, jokin meistä riippumaton välttämättömyyden
voima.

Tiemme ovat kokonaan eronneet, niitä ei mikään enään voi

likentää, ei edes meidän tahtomme. Anielkan tiellä tulee olemaan
kärsimyksiä, mutta myöskin uusia maailmoja, uusia tunteita, uutta
elämää — kun sensijaan minun tielläni vallitsee täydellinen ei
mikään. Hän käsittää tämän epäilemättä yhtä hyvin kuin minäkin.

Olisi hauska tietää ajatteleeko hän joskus: sen ihmisen olen minä
syössyt turmioon — ehken tahtoen — mutta joka tapauksessa.

Siitä ei ole minulle mitään hyötyä, mutta soisin kuitenkin, että hän
edes surisi kohtaloani.

Ehkäpä hän sen tekeekin, kunnes hänen lapsensa on tullut

maailmaan. Sittemmin suuntautuvat hänen tunteensa aivan toiseen