Visit https://ebookultra.

com to download the full version and

explore more ebooks or textbooks

Responsive Web Design with HTML5 and CSS3 2nd

Edition Ben Frain

_____ Click the link below to download _____

https://ebookultra.com/download/responsive-web-design-with-
html5-and-css3-2nd-edition-ben-frain/

Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Web Development and Design Foundations with HTML5 6th

Edition Terry Felke-Morris

https://ebookultra.com/download/web-development-and-design-
foundations-with-html5-6th-edition-terry-felke-morris/

Pro Android Web Apps Develop for Android Using HTML5 CSS3
JavaScript 1st Edition Damon Oehlman

https://ebookultra.com/download/pro-android-web-apps-develop-for-
android-using-html5-css3-javascript-1st-edition-damon-oehlman/

HTML5 CSS3 For The Real World 1st Edition Estelle Weyl

https://ebookultra.com/download/html5-css3-for-the-real-world-1st-
edition-estelle-weyl/

Learning Responsive Web Design A Beginner s Guide 1st

Edition Clarissa Peterson

https://ebookultra.com/download/learning-responsive-web-design-a-
beginner-s-guide-1st-edition-clarissa-peterson/
Developing Responsive Web Applications with AJAX and
jQuery 1st Edition Sandeep Kumar Patel

https://ebookultra.com/download/developing-responsive-web-
applications-with-ajax-and-jquery-1st-edition-sandeep-kumar-patel/

Adobe Dreamweaver CS5 5 Studio Techniques Designing and

Developing for Mobile with jQuery HTML5 and CSS3 1st
Edition David Powers
https://ebookultra.com/download/adobe-dreamweaver-cs5-5-studio-
techniques-designing-and-developing-for-mobile-with-jquery-html5-and-
css3-1st-edition-david-powers/

DOM Scripting Web Design with JavaScript and the Document

Object Model 2nd Edition Jeremy Keith

https://ebookultra.com/download/dom-scripting-web-design-with-
javascript-and-the-document-object-model-2nd-edition-jeremy-keith/

HTML5 iPhone Web Application Development 1st Edition Alvin

Crespo

https://ebookultra.com/download/html5-iphone-web-application-
development-1st-edition-alvin-crespo/

Effective Web Design 2nd ed Edition Ann Navarro

https://ebookultra.com/download/effective-web-design-2nd-ed-edition-
ann-navarro/
Responsive Web Design with HTML5 and CSS3 2nd
Edition Ben Frain Digital Instant Download
Author(s): Ben Frain
ISBN(s): 9781784398934, 1784398934
Edition: 2
File Details: PDF, 7.61 MB
Year: 2015
Language: english
Responsive Web Design
with HTML5 and CSS3
Second Edition

Build responsive and future-proof websites to meet

the demands of modern web users

Ben Frain

BIRMINGHAM - MUMBAI
Responsive Web Design with HTML5 and CSS3
Second Edition

Copyright © 2015 Packt Publishing

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted in any form or by any means, without the prior written
permission of the publisher, except in the case of brief quotations embedded in
critical articles or reviews.

Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the accuracy
of the information presented. However, the information contained in this book is
sold without warranty, either express or implied. Neither the author, nor Packt
Publishing, and its dealers and distributors will be held liable for any damages
caused or alleged to be caused directly or indirectly by this book.

Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all of the
companies and products mentioned in this book by the appropriate use of capitals.
However, Packt Publishing cannot guarantee the accuracy of this information.

First published: April 2012

Second edition: August 2015

Production reference: 2200815

Published by Packt Publishing Ltd.

Livery Place
35 Livery Street
Birmingham B3 2PB, UK.

ISBN 978-1-78439-893-4

www.packtpub.com
 Credits

Author Copy Editors

Ben Frain Rebecca Youé
Sonia Cheema
Reviewers
Esteban S. Abait Project Coordinator
Christopher Scott Hernandez Bijal Patel
Mauvis Ledford
Sophie Williams Proofreader
Safis Editing

Commissioning Editor
Edward Gordon Indexer
Mariammal Chettiyar

Acquisition Editors
Edward Gordon Production Coordinator
Nilesh R. Mohite
Subho Gupta

Cover Work
Content Development Editor
Nilesh R. Mohite
Pooja Nair

Technical Editor
Ankita Thakur
 About the Author

Ben Frain has been a web designer/developer since 1996. He is currently employed
as a Senior Front-end Developer at Bet365.

Before the web, he worked as an underrated (and modest) TV actor and technology
journalist, having graduated from Salford University with a degree in Media and
Performance.

He has written four equally underrated (his opinion) screenplays and still harbors
the (fading) belief he might sell one. Outside of work, he enjoys simple pleasures.
Playing indoor football while his body and wife still allow it, and wrestling with his
two sons.

His other book, Sass and Compass for Designers is available now. Visit Ben online at
www.benfrain.com and follow him on Twitter at twitter.com/benfrain.

I'd like to thank the technical reviewers of this book for giving up
their free time to provide valuable input. Thanks to them, this is a
better product.
I'd also like to thank the web community at large for their continued
sharing of information. Without them, I wouldn't be able to enjoy my
working days as a web developer.
Most importantly, a note of appreciation for my family. Many
episodes of sub-standard TV (wife), cups of tea (parents), and
piratical sword-fights (sons) were sacrificed for the writing of
this book.
 About the Reviewers

Esteban S. Abait is a senior software architect and former PhD student. He has
experience devising the architecture of complex software products, and planning their
development. He has worked both onsite and offshore for clients such as Cisco, Intuit,
and Southwest. Throughout his career, he has worked with different technologies such
as Java, PHP, Ruby, and Node.js among others. In recent years, his main interests have
revolved around web, mobile and REST APIs. He has developed large, maintainable
web applications using JavaScript. In addition, he has worked to assess clients on REST
best practices. On the other hand, he has worked on high traffic websites, where topics
such as replication, sharding, or distributed caches are key to scalability.
Esteban is currently working at Globant as a technical director. In this role, he
works to ensure projects' delivery meet their deadlines with the best quality. He also
designs software program training, and interviews software developers. In addition,
he usually travels to clients to provide consultancy on web technologies.
Globant (http://www.globant.com/) is a new breed of technology service provider,
focused on delivering innovative software solutions by leveraging emerging
technologies and trends. Globant combines the engineering and technical rigor of IT
service providers with the creative and cultural approach of digital agencies. Globant
is the place where engineering, design, and innovation meet scale.

Christopher Scott Hernandez is a designer turned developer who has been

working on the Web since 1996, when he built the Web's first boat upholstery site
for his dad. He's since moved on to bring his expertise to companies small and
large, having worked on some of the most visited sites in the world including eBay,
LinkedIn, and Apple.

He was also a technical reviewer for HTML5 Multimedia Development Cookbook, Packt
Publishing. Chris is an avid reader and lover of books. When he's not pushing pixels
and writing code, he enjoys spending time with his wife and daughter exploring the
parks and trails of the beautiful Austin, Texas.
Mauvis Ledford is a full-stack founder and CTO specializing in the realm of the
web, mobile web, and scaling applications on the cloud.

Mauvis has contributed to products at Disney Mobile, Skype, Netflix, and many
start-ups in the San Francisco and New York City areas. He is currently CTO at
Pathbrite, an EdTech start-up specializing in free, responsive, multimedia e-portfolios
and digital resumes for everyone. Create your own at http://www.pathbrite.com.

Mauvis was also a technical reviewer for the first edition of Responsive Web Design
with HTML5 and CSS3, Packt Publishing and Building Hybrid Android Apps with Java
and JavaScript, O'Reilly Media.

Sophie Williams is a bit of a perfectionist and has a thing for typography. She has
a degree in graphic design and is currently a web/UI designer at www.bet365.com.
While she loves designing for the Web, she will always have a special place in her heart
for letterpress and print. Outside of work, she makes mean cupcakes, experiments with
arts and crafts, and loves to point out (to anyone who will listen) when anything in the
real world is misaligned.

You can find Sophie at www.sophiewill.com or follow her on Twitter @sophiewill13.

 www.PacktPub.com

Support files, eBooks, discount offers, and more

For support files and downloads related to your book, please visit www.PacktPub.com.

Did you know that Packt offers eBook versions of every book published, with PDF
and ePub files available? You can upgrade to the eBook version at www.PacktPub.
com and as a print book customer, you are entitled to a discount on the eBook copy.
Get in touch with us at service@packtpub.com for more details.

At www.PacktPub.com, you can also read a collection of free technical articles, sign
up for a range of free newsletters, and receive exclusive discounts and offers on
Packt books and eBooks.
TM

https://www2.packtpub.com/books/subscription/packtlib

Do you need instant solutions to your IT questions? PacktLib is Packt's online digital
book library. Here, you can search, access, and read Packt's entire library of books.

Why subscribe?
• Fully searchable across every book published by Packt
• Copy and paste, print, and bookmark content
• On demand and accessible via a web browser

Free access for Packt account holders

If you have an account with Packt at www.PacktPub.com, you can use this to access
PacktLib today and view 9 entirely free books. Simply use your login credentials for
immediate access.
 Table of Contents
Preface ix
Chapter 1: The Essentials of Responsive Web Design 1
Beginning our quest 2
Defining responsive web design 2
Responsive web design in a nutshell 2
Setting browser support levels 3
A brief note on tooling and text editors 5
Our first responsive example 5
Our basic HTML file 6
Taming images 9
Enter media queries 12
Amending the example for a larger screen 13
The shortcomings of our example 17
Summary 17
Chapter 2: Media Queries – Supporting Differing Viewports 19
Why media queries are needed for a responsive web design 20
Basic conditional logic in CSS 21
Media query syntax 21
Media queries in link tags 22
Combining media queries 23
Media queries with @import 24
Media queries in CSS 24
What can media queries test for? 25
Using media queries to alter a design 26
Any CSS can be wrapped in a media query 28
Media queries for HiDPI devices 28
Considerations for organizing and authoring media queries 29
Linking to different CSS files with media queries 29

[i]
Table of Contents

The practicalities of separating media queries 30

Nesting media queries 'inline' 30
Combine media queries or write them where it suits? 31
The viewport meta tag 33
Media Queries Level 4 35
Scripting media feature 35
Interaction media features 36
The hover media feature 37
Environment media features 38
Summary 38
Chapter 3: Fluid Layouts and Responsive Images 39
Converting a fixed pixel design to a fluid proportional layout 40
Why do we need Flexbox? 45
Inline block and whitespace 45
Floats 45
Table and table-cell 46
Introducing Flexbox 46
The bumpy path to Flexbox 47
Browser support for Flexbox 47
Leave prefixing to someone else 47
Getting Flexy 49
Perfect vertically centered text 49
Offset items 50
Reverse the order of items 52
How about if we want them laid out vertically instead? 53
Column reverse 53
Different Flexbox layouts inside different media queries 53
Inline-flex 54
Flexbox alignment properties 55
The align-items property 57
The align-self property 58
Possible alignment values 59
The justify-content property 59
The flex property 61
Simple sticky footer 64
Changing source order 65
Wrapping up Flexbox 71
Responsive images 71
The intrinsic problem of responsive images 71
Simple resolution switching with srcset 72
Advanced switching with srcset and sizes 73
Did you say the browser 'might' pick one image over another? 74

[ ii ]
 Table of Contents

Art direction with the picture element 74

Facilitate new-fangled image formats 75
Summary 76
Chapter 4: HTML5 for Responsive Web Designs 77
HTML5 markup – understood by all modern browsers 78
Starting an HTML5 page the right way 79
The doctype 79
The HTML tag and lang attribute 80
Specifying alternate languages 80
Character encoding 81
Easy-going HTML5 81
A sensible approach to HTML5 markup 82
All hail the mighty <a> tag 83
New semantic elements in HTML5 83
The <main> element 84
The <section> element 85
The <nav> element 85
The <article> element 86
The <aside> element 86
The <figure> and <figcaption> elements 86
The <details> and <summary> elements 87
The <header> element 89
The <footer> element 89
The <address> element 90
A note on h1-h6 elements 90
HTML5 text-level semantics 91
The <b> element 91
The <em> element 91
The <i> element 91
Obsolete HTML features 92
Putting HTML5 elements to use 93
Applying common sense to your element selection 94
WCAG and WAI-ARIA for more accessible web applications 94
WCAG 94
WAI-ARIA 95
Don't use roles for semantic elements 95
If you only remember one thing 96
Taking ARIA further 96
Embedding media in HTML5 97
Adding video and audio the HTML5 way 97
Fallback capability for older browsers 99

[ iii ]
Table of Contents

Audio and video tags work almost identically 99

Responsive HTML5 video and iFrames 99
A note about 'offline first' 101
Summary 102
Chapter 5: CSS3 – Selectors, Typography, Color Modes,
and New Features 103
No one knows it all 104
Anatomy of a CSS rule 104
Quick and useful CSS tricks 105
CSS multi-column layouts for responsive designs 105
Fixed columns, variable width 107
Adding a gap and column divider 107
Word wrapping 108
Text ellipsis 109
Creating horizontal scrolling panels 110
Facilitating feature forks in CSS 112
Feature queries 112
Combining conditionals 114
Modernizr 114
Feature detection with Modernizr 115
New CSS3 selectors and how to use them 116
CSS3 attribute selectors 117
CSS3 substring matching attribute selectors 117
The 'beginning with' substring matching attribute selector 118
The 'contains an instance of' substring matching attribute selector 118
The 'ends with' substring matching attribute selector 119
Gotchas with attribute selection 119
Attribute selectors allow you to select IDs and classes that start
with numbers 120
CSS3 structural pseudo-classes 121
The :last-child selector 121
The nth-child selectors 122
Understanding what nth rules do 122
Breaking down the math 123
nth-based selection in responsive web designs 125
The negation (:not) selector 128
The empty (:empty) selector 129
Do something with the :first-line regardless of viewport 130
CSS custom properties and variables 130
CSS calc 131
CSS Level 4 selectors 131
The :has pseudo class 132
[ iv ]
 Table of Contents

Responsive viewport-percentage lengths (vmax, vmin, vh, vw) 132

Web typography 133
The @font-face CSS rule 133
Implementing web fonts with @font-face 134
A note about custom @font-face typography and responsive designs 136
New CSS3 color formats and alpha transparency 137
RGB color 137
HSL color 138
Alpha channels 139
Color manipulation with CSS Color Module Level 4 140
Summary 140
Chapter 6: Stunning Aesthetics with CSS3 141
Text shadows with CSS3 142
Omitting the blur value when not needed 143
Multiple text shadows 143
Box shadows 144
An inset shadow 144
Multiple shadows 145
Understanding spread 145
Background gradients 146
The linear-gradient notation 147
Specifying gradient direction 147
Color stops 148
Adding fallback for older browsers 149
Radial background gradients 149
Breakdown of the radial-gradient syntax 150
Handy 'extent' keywords for responsive sizing 150
Repeating gradients 151
Background gradient patterns 152
Multiple background images 154
Background size 155
Background position 155
Background shorthand 156
High-resolution background images 157
CSS filters 158
Available CSS filters 159
Combining CSS filters 164
A warning on CSS performance 165
A note on CSS masks and clipping 166
Summary 167

[v]
Table of Contents

Chapter 7: Using SVGs for Resolution Independence 169

A brief history of SVG 171
The graphic that is a document 172
The root SVG element 173
Namespace 174
The title and desc tags 174
The defs tag 174
The g element 175
SVG shapes 175
SVG paths 175
Creating SVGs with popular image editing packages and services 176
Save time with SVG icon services 176
Inserting SVGs into your web pages 177
Using an img tag 178
Using an object tag 178
Insert an SVG as a background image 179
A brief aside on data URIs 180
Generating image sprites 181
Inserting an SVG inline 182
Re-using graphical objects from symbols 183
Inline SVGs allow different colors in different contexts 185
Make dual-tone icons that inherit the color of their parent 185
Re-using graphical objects from external sources 186
What you can do with each SVG insertion method (inline, object,
background-image, and img) 187
Browser schisms 188
Extra SVG capabilities and oddities 188
SMIL animation 188
The end of SMIL 189
Styling an SVG with an external style sheet 190
Styling an SVG with internal styles 191
SVG properties and values within CSS 191
Animate an SVG with CSS 191
Animating SVG with JavaScript 193
A simple example of animating an SVG with GreenSock 194
Optimising SVGs 196
Using SVGs as filters 196
A note on media queries inside SVGs 199
Implementation tips 200
Further resources 201
Summary 201

[ vi ]
 Table of Contents

Chapter 8: Transitions, Transformations, and Animations 203

What CSS3 transitions are and how we can use them 204
The properties of a transition 206
The transition shorthand property 207
Transition different properties over different periods of time 208
Understanding timing functions 208
Fun transitions for responsive websites 210
CSS3 2D transforms 210
Scale 211
Translate 212
Using translate to center absolutely positioned elements 212
Rotate 214
Skew 215
Matrix 215
Matrix transformations for cheats and dunces 216
The transform-origin property 217
CSS3 3D transformations 218
The transform3d property 221
Use transforms with progressive enhancement 222
Animating with CSS3 225
The animation-fill-mode property 228
Summary 230
Chapter 9: Conquer Forms with HTML5 and CSS3 231
HTML5 forms 232
Understanding the component parts of HTML5 forms 233
placeholder 234
Styling the placeholder text 234
required 234
autofocus 236
autocomplete 236
List and the associated datalist element 237
HTML5 input types 239
email 239
number 240
min and max ranges 241
Changing the step increments 241
url 242
tel 243
search 244
pattern 245
color 246

[ vii ]
Table of Contents

Date and time inputs 246

date 247
month 247
week 248
time 249
range 249
How to polyfill non-supporting browsers 250
Styling HTML5 forms with CSS3 251
Indicating required fields 254
Creating a background fill effect 256
Summary 257
Chapter 10: Approaching a Responsive Web Design 259
Get designs in the browser as soon as possible 260
Let the design dictate the breakpoints 260
View and use the design on real devices 261
Embracing progressive enhancement 262
Defining a browser support matrix 263
Functional parity, not aesthetic parity 263
Choosing the browsers to support 263
Tiering the user experience 264
Practically delivering experience tiers 264
Linking CSS breakpoints to JavaScript 265
Avoid CSS frameworks in production 267
Coding pragmatic solutions 268
When a link becomes a button 269
Use the simplest code possible 270
Hiding, showing, and loading content across viewports 271
Let CSS do the (visual) heavy lifting 272
Validators and linting tools 272
Performance 274
The next big things 275
Summary 276
Index 277

[ viii ]
 Preface
A responsive web design provides a single solution that looks great on a phone,
desktop, and everything in-between. It will effortlessly respond to the size of the user's
screen, providing the best experience possible for both today's and tomorrow's devices.

This book covers every essential aspect of responsive web design. In addition,
it extends the responsive design methodology by applying the latest and most
useful techniques provided by HTML5 and CSS3, making designs leaner and more
maintainable than ever before. It also explains common best practice methods of
writing and delivering code, images, and files.

If you can understand HTML and CSS, you can build a responsive web design.

What this book covers

Chapter 1, The Essentials of Responsive Web Design, is a whistle-stop tour of the key
ingredients in coding a responsive web design.

Chapter 2, Media Queries – Supporting Differing Viewports, covers everything you need
to know about CSS media queries: their capabilities, their syntaxes, and the various
ways you can wield them.

Chapter 3, Fluid Layouts and Responsive Images, shows you how to code proportional
layouts and responsive images, and provides a thorough exploration of
Flexbox layouts.

Chapter 4, HTML5 for Responsive Web Designs, covers all the semantic elements of
HTML5, text-level semantics, and considerations of accessibility. We also cover how
to insert video and audio into our pages with HTML5.

[ ix ]
Preface

Chapter 5, CSS3 – Selectors, Typography, Color Modes, and New Features, gets to grips
with the endless possibilities of CSS: selectors, HSLA and RGBA colors, web
typography, viewport relative units, and a whole lot more.

Chapter 6, Stunning Aesthetics with CSS3, covers CSS filters, box shadows, linear and
radial gradients, multiple backgrounds, and how to target background images to
high-resolution devices.

Chapter 7, Using SVGs for Resolution Independence, explains everything we need to use
SVGs inside documents and as background images, as well as how to interact with
them using JavaScript.

Chapter 8, Transitions, Transformations, and Animations, our CSS gets moving as we

explore how to make interactions and animations using CSS.

Chapter 9, Conquer Forms with HTML5 and CSS3, web forms have always been
tough but the latest HTML5 and CSS3 features make them easier to deal with than
ever before.

Chapter 10, Approaching a Responsive Web Design, explores the essential considerations
before embarking on a responsive web design and also provides a few last minute
nuggets of wisdom to aid you in your responsive quest.

What you need for this book

• A text editor
• An evergreen browser
• A penchant for mediocre jokes

Who this book is for

Are you writing two websites: one for mobile and one for larger displays? Or
perhaps you've already implemented your first 'RWD' but are struggling to bring it
all together? If so, Responsive Web Design with HTML5 and CSS3 Second Edition gives
you everything you need to take your websites to the next level.

You'll need some HTML and CSS knowledge to follow along, but everything you
need to know about responsive design and making great websites is included in
the book!

[x]
 Preface

Conventions
In this book, you will find a number of text styles that distinguish between different
kinds of information. Here are some examples of these styles and an explanation of
their meaning.

Code words in text, database table names, folder names, filenames, file extensions,
pathnames, dummy URLs, user input, and Twitter handles are shown as follows:
"We can fix that prior problem easily by adding this snippet in the <head>."

A block of code is set as follows:

img {
max-width: 100%;
}

New terms and important words are shown in bold. Words that you see on the
screen, for example, in menus or dialog boxes, appear in the text like this: "At its
simplest, you pick a URL and click on START TEST."

Warnings or important notes appear in a box like this.

Tips and tricks appear like this.

Reader feedback
Feedback from our readers is always welcome. Let us know what you think about
this book—what you liked or disliked. Reader feedback is important for us as it helps
us develop titles that you will really get the most out of.

To send us general feedback, simply e-mail feedback@packtpub.com, and mention

the book's title in the subject of your message.

If there is a topic that you have expertise in and you are interested in either writing
or contributing to a book, see our author guide at www.packtpub.com/authors.

[ xi ]
Other documents randomly have
different content
 — Siinä tapauksessa varon kyllä viemästä teitä Buenos-Ayrekseen,
sanoi laivakippari, sillä minua odottaisi siellä varma hirttonuora ja
teitä samoin: tietäkää, että kaunis Kunigunda on hänen
ylhäisyytensä käskynhaltijan lempi-rakastajatar.

Tämä oli kova isku Candidelle, hän itki kauan.

Vihdoin hän veti Cacambon syrjään.

— Nyt minä tiedän, rakas ystäväni, sanoi hän, mitä sinun on

tekeminen. Meillä on kummallakin taskuissamme noin viiden tai
kuuden miljoonan edestä timantteja. Sinä olet taitavampi kuin minä,
mene sinä hakemaan neiti Kunigundaa Buenos-Ayreksesta. Jos
kuvernööri tekee estelyjä, niin anna hänelle yksi miljoona, ja jos hän
sitten vieläkin hankaa vastaan, niin anna kaksi. Sinähän et ole
tappanut mitään inkvisiittoria, sinua ei siksi kukaan osaa epäillä. Sillä
välin minä hankin itselleni toisen laivan ja purjehdin Veneziaan sinua
odottamaan. Se on vapaa valtio, jossa ei ole mitään peljättävänä ei
bulgarialaisten, ei arabialaisten, ei juutalaisten eikä inkvisiittorien
puolelta.

Cacambo hyväksyi tämän viisaan ehdotuksen. Tosin oli hän

onneton siitä, että hänen näin täytyi erota hyvästä herrastaan, josta
samalla oli tullut hänen läheisin ystävänsä, mutta ilo siitä, että hän
tällä tavoin saattoi olla hänelle hyödyksi, voitti hänessä kuitenkin
eron tuskan He syleilivät toisiaan kyyneleet silmissä. Candide terotti
hänen mieleensä, ettei hän suinkaan unohtaisi tuota kunnon muoria.
Cacambo lähti matkaan vielä samana päivänä, sillä hän oli kaikin
puolin hyvä ja avulias ihminen.

Candide viipyi vielä jonkun aikaa Surinamissa odotellen löytävänsä

toisen samanlaisen laivakipparin, joka olisi taipuvainen viemään
hänet ja hänen kaksi lammastaan Italiaan. Hän pestasi itselleen
palvelijoita ja osteli valmiiksi kaikki, mitä hän arveli tarvitsevansa niin
pitkällä laivamatkalla. Vihdoin tapasi hän hra Vanderdendurin, joka
oli suuren laivan omistaja.

— Mitä tahdotte, kysyi hän tältä, jos viette minut sekä palvelijani,
tavarani ja molemmat lampaani suorinta tietä Veneziaan.

Laivanomistaja määräsi kymmenen tuhatta piasteria. Candide

suostui siihen heti.

Ohoh, vai sillä lailla, tuumi tuo viisas Vanderdendur itsekseen,

tämä muukalainen maksaa noin vain kymmenen tuhatta piasteria
ilman muuta! Hän mahtaa olla upporikas.

Hän palasi hetken kuluttua takaisin ja selitti, ettei hän voinutkaan

tehdä tuota matkaa alle kahdenkymmenen tuhannen.

— Hyvä on, saatte siis kaksikymmentä tuhatta, sanoi Candide.

No enpäs ole kuullut kummempaa, mumisi kauppias itsekseen,

tälle miehelle on yhdentekevää, antaako hän kymmenen tuhatta tai
kaksikymmentä tuhatta piasteria.

Hän palasi vielä kerran Candiden luo ja sanoi, ettei hän sittenkään
voinut viedä häntä Veneziaan vähemmästä kuin
kolmestakymmenestä tuhannesta piasterista.

— Saatte siis kolmekymmentä tuhatta, vastasi Candide.

Ohoh, ajatteli tähän hollantilainen kauppias, kolmekymmentä

tuhatta piasteria ei siis merkitse mitään tälle miehelle; varmaankin
on noitten molempien lampaitten selässä satumaisia aarteita. Mutta
jääköön nyt asia tälleen toistaiseksi. Parasta on pistää nyt ensiksi
varmuuden vuoksi taskuunsa nuo kolmekymmentä tuhatta piasteria,
sittepähän nähdään!

Candide möi kaksi pientä timanttia, joista jo pienempi oli arvoltaan

suurempi kuin se summa minkä kippari oli pyytänyt. Hän maksoi
matkansa etukäteen ja molemmat lampaat kuljetettiin laivaan.
Candide astui myös pieneen veneeseen, mennäkseen sillä laivaan,
joka kellui kauempana sataman edustalla. Mutta tätä otollista hetkeä
käyttikin kapteeni hyväkseen, hän nosti samassa purjeet ja irroitti
ankkurin. Tuuli oli hänelle myötäinen ja pian katosi laiva
hämmästyneen ja pelästyneen Candiden näkyvistä.

— Voi, huusi hän, tämäpä on oikein vanhan maailman arvoinen

kepponen! Hän palasi takaisin rannalle kovin synkällä mielellä. Eikä
ihmekään. Olihan hän juuri kadottanut omaisuuden, jolla olisi voinut
täyttää vaikka kahdenkymmenen hallitsijan aarre-aitat.

Hän lähti erään hollantilaisen tuomarin luo. Ja vähän kiihottunut

kun oli, kolkutti hän tuimasti ovea. Hän astui sisään, kuvasi
onnettomuutensa ja huusi tätä tehdessään vähän kovaäänisemmin
kuin mikä oli soveliasta. Aluksi tuomari sentähden tuomitsi hänet
kymmenen tuhannen piasterin sakkoihin loukkaavasta käytöksestä.
Sitten hän vasta alkoi kuunnella häntä kärsivällisemmin, lupasi ottaa
hänen asiansa tutkittavaksi heti kun kauppias oli palannut sekä vaati
vielä toiset kymmenentuhatta piasteria vaivojensa palkkioksi tästä
neuvottelusta.

Nämä kokemukset masensivat Candiden kokonaan. Tosin oli

hänelle jo elämässä tapahtunut monenlaisia ja tuhatkertaa
tuskallisempia onnettomuuksia, mutta se kylmäverinen tapa, jolla
tuomari ja laivakippari nyt viimeksi olivat hänen luottamustaan
väärinkäyttäneet, kiehutti hänen sappeaan ja teki hänet synkän
raskasmieliseksi. Ihmisten pahuus esiintyi äkkiä hänen sielunsa
silmille koko alastomassa rumuudessaan ja se teki kaikki hänen
ajatuksensa surullisiksi.

Vihdoin sai hän kuulla, että eräs ranskalainen laiva oli lähdössä
Bordeaux'hon ja koska hänellä ei enää ollut mitään timanteilla
kuormitettuja lampaita kuljetettavanaan, vuokrasi hän siitä
kohtuhinnasta itselleen hytin ja antoi samalla kuuluttaa kaupungilla,
että jos löytyisi joku sellainen kunniallinen ihminen, joka tahtoisi
tehdä hänelle matkaseuraa, antaisi hän hänelle vapaan matkan,
ruuan ja kaksi tuhatta piasteria, kuitenkin sillä ehdolla, että tämän
miehen tuli olla onnettomin ihminen koko maassa.

Halukkaita ilmestyi niin paljon, etteivät ne kaikki olisi mahtuneet

edes kokonaiseen laivastoon. Candide erotteli senvuoksi ensin
heidän joukostaan lähemmän tarkastelun alaiseksi noin
parikymmentä henkilöä, joilla hänen mielestään näytti olevan
parhaimmat edellytykset täyttää hänen ehtonsa, myöskin mitä
seuran pitoon tulee, ja jotka muuten kaikki väittivät ansaitsevansa
etusijan. Hän vei heidät kaikki ravintolaan ja tarjosi heille illallista
sillä ehdolla, että jokainen valallaan vannoisi kertoa elämän tarinansa
suoraan ja vääristelemättä, luvaten valita sen, joka hänen mielestään
tuntui kaikkein säälittävimmältä ja jolla oli eniten syytä olla
tyytymätön tilaansa. Kaikille muille lupasi hän myös antaa jonkun
apurahan.

Kokous kesti aina kello neljään aamulla. Kuunnellessaan heidän

seikkailujaan muisteli hän, mitä vanha muori oli hänelle sanonut
silloin, kun he olivat matkalla Buenos-Ayrekseen ja kuinka hän oli
pannut päänsä pantiksi siitä, ettei laivalla ollut ainoatakaan sellaista,
jolle ei olisi joskus tapahtunut suuria onnettomuuksia.

Ja jokaisen uuden elämäntarinan kohdalla hän muisti Panglossia.

Olisipa tuon Panglossparan nyt vaikea puolustaa järjestelmäänsä,
ajatteli hän. Toivoisinpa melkein, että hän olisi mukana. Jos jossakin
on kaikki hyvin, niin on se vain Eldoradossa, eikä missään muualla
maan päällä.

Vihdoin lankesi hänen valintansa erään köyhän tiedemiehen osalle,

joka oli työskennellyt kymmenen vuotta Amsterdamin
kirjankustantajien hyväksi. Hänen mielestään ei voinut maailmassa
olla enää sen tympäisevämpää ammattia.

Tämä oppinut mies, joka muuten oli erinomaisen hyvä ihminen, oli
kokenut monenlaista kovaa. Hänellä oli ollut vaimo, joka oli
varastanut hänet putipuhtaaksi, poika, joka oli antanut selkään
hänelle, tytär, joka oli hyljännyt hänet ja karannut erään
portugalilaisen kanssa. Häneltä oli juuri riistetty eräs pieni virka, jolla
hän eli, ja Surinamin papit vainosivat häntä, sentähden, että he
pitivät häntä socinianina. [Socinianit, eräs 1500 luvulla syntynyt
lahko, joka kielsi kolminaisuusopin ja Kristuksen jumaluuden.]

On kyllä myönnettävä, että kaikki nuo muut olivat vähintäin yhtä

onnettomia, mutta Candide valitsi hänet siksi, että hän toivoi tuon
oppineen miehen seurasta paljon huvia matkalla.

Kaikkien muitten mielestä Candide oli kovin

epäoikeudenmukainen.
Mutta hän lauhdutti heitä lahjoittamalla kullekin sata piasteria.
KAHDESKYMMENES LUKU.

Mitä Candidelle ja Martinille tapahtui merellä.

Tuo vanha oppinut, jonka nimi oli Martin, lähti siis Candiden
mukana Bordeaux'hon. Kumpikin olivat he paljon nähneet ja paljon
kärsineet; ja vaikka heidän laivansa olisi pitänyt purjehtia
Surinamista Hyväntoivon niemen ympäri Japaniin, niin olisi heille
kuitenkin riittänyt koko matkaksi keskustelemista tämän maailman
henkisestä ja aineellisesta kurjuudesta.

Kuitenkin oli Candide siinä suhteessa Martinia onnellisempi, että

hän yhä vielä toivoi saavansa nähdä neiti Kunigundan, jota vastoin
Martinilla ei ollut minkäänlaisia toivoja; lisäksi oli Candidella kultaa ja
timantteja. Ja vaikka hän olikin kadottanut sata suurta, maailman
suurimmilla aarteilla kuormitettua punalammasta ja vaikkakin hänen
sydäntään yhä vielä kaiverteli tuon hollantilaisen kipparin
konnamaisuus, niin kuitenkin hän aina, kun hän ajatteli sitä mitä
hänellä vielä oli jälellä taskuissaan tai puhui Kunigundasta, ja etenkin
hyvän aterian jälkeen, oli taipuvainen kallistumaan Panglossin
järjestelmään päin.
 — Mutta te, herra Martin, sanoi hän oppineelle, mitä te ajattelette
kaikesta tästä? Mikä on teidän mielipiteenne aineellisesta ja
henkisestä pahasta?

— Herra Candide, vastasi Martin, papit ovat syyttäneet minua

socinianiksi, mutta asian laita on todellisuudessa niin, että olen
manikealainen. [Manikeismi, Manin (216-276) Persiassa perustama
uskontojärjestelmä, joka on kokonaan perustettu dualismille, hyvän
ja pahan periaatteelle.]

— Te laskette leikkiä, sanoi Candide, eihän maailmassa enää ole

manikealaisia.

— Minä olen, sanoi Martin. Minä en voi sille mitään, en voi ajatella
toisin.

— Teillä on silloin piru nahassanne, sanoi Candide.

— Pirulla on niin paljon tekemistä tässä maailmassa, että hän voi

kyllä yhtä hyvin olla minun ruumiissani kuin kaikkialla muuallakin.
Mutta täytyypä minun muuten tunnustaa teille, että kun silmäilen
tätä palloa, tai oikeammin sanoen tätä murua maailman
avaruudessa, jota nimitämme maaksi, niin tuntuu minusta kyllä siltä,
kuin olisi Jumala hyljännyt sen jonkun pahansuopaisen hengen
käsiin, lukuunottamatta tietysti Eldoradoa. En ole koskaan nähnyt
mitään kaupunkia, joka ei tahtoisi hävittää naapurikaupunkiaan, en
koskaan ainoatakaan perhettä, joka ei toivottelisi onnettomuutta ja
perikatoa jollekin toiselle. Kaikkialla heikot vihaavat mahtavia, joiden
edessä he kuitenkin matelevat, ja mahtavat puolestaan kohtelevat
heitä niinkuin karjaa, josta saadaan villaa ja lihaa. On olemassa
kokonainen miljoona rykmentteihin järjestettyjä murhaajia, jotka
lakkaamatta vaeltavat toisesta Europan kulmasta toiseen ja jotka
ryöstävät ja tappavat oikein sääntöperäisesti ansaitakseen leipänsä
tällä ammatilla, jota pidetään kaikkein kunniakkaimpana. Ja niissäkin
kaupungeissa, jotka näennäisesti nauttivat rauhaa ja joissa taiteet
kukoistavat, kalvaa ihmisiä ainainen kateus ja riita, levoton pyrkimys
ja elämän murhe ja kaikenlainen kurjuus, moninaisempi vielä kuin
jossakin piiritetyssä kaupungissa. Salaiset murheet ovat vielä
julmempia kuin yleinen ja yhteinen onnettomuus. Lyhyesti sanoen,
olen niin paljon nähnyt ja kokenut, että minusta vähitellen on tullut
manikealainen.

— Kaikkialla on sentään hyvääkin, vastasi Candide.

— Paljon mahdollista, sanoi Martin, mutta minä en sitä ainakaan

ole koskaan nähnyt.

Heidän näin keskustellessaan kuului äkkiä kanuunan pauketta. Ja

jyske yltyi hetki hetkeltä. Jokainen tarttui kaukoputkeensa. Nähtiin
kaksi laivaa, jotka sotivat noin kolmen penikulman päässä toisistaan.
Tuuli ajoi molemmat laivat niin lähelle ranskalaista, että siitä vallan
ilokseen saattoi katsella taistelun kulkua. Vihdoin toinen laivoista
tähtäsi toiseen niin syvällekäyvän ja oikeaan osatun
yhteislaukauksen, että se paikalla upposi. Candide ja Martin erottivat
aivan selvästi uppoavan laivan kannella noin satakunta ihmistä, jotka
kaikki kohottivat kätensä taivasta kohden päästäen ilmoille sydäntä
särkeviä huutoja; hetki senjälkeen ei näkynyt eikä kuulunut enää
mitään.

— Tuossa nyt on, sanoi Martin, yksi esimerkki siitä, miten ihmiset
kohtelevat toisiaan.

— Totta on, sanoi Candide, että tuollaisessa kohtauksessa on

jotakin pirullista.
 Heidän näin puhellessaan hän huomasi jotakin heleänpunaista,
joka ui meressä aivan lähellä heidän laivaansa. Laskettiin vene vesille
tutkimaan, mitä se voisi olla. Se oli yksi Candiden lampaista. Ja hän
iloitsi enemmän saadessaan tämän yhden takaisin kuin mitä hän oli
surrut menettäessään sata, vaikka ne kaikki olivat Eldoradon suurilla
timanteilla kuormitettuja.

Ranskalainen kapteeni sai piankin selville, että jälelle jääneen

laivan kapteeni oli espanjalainen ja upotetun laivan päällikkö taaskin
hollantilainen merirosvo: sama juuri, joka oli varastanut Candiden
aarteet. Ne äärettömät rikkaudet, jotka tuo roisto oli anastanut,
makasivat nyt hänen kerallaan meren pohjalla; ja ainoastaan yksi
lammas oli pelastunut.

— Kuten näette, sanoi Candide Martinille, seuraa rikosta myös

joskus rangaistus. Tuo hollantilainen hirtehinen sai juuri sellaisen
kohtalon, minkä hän ansaitsikin.

— Se on kyllä totta, sanoi Martin, mutta oliko välttämätöntä, että

myös kaikkien muiden laivalla olevien matkustajien piti hukkua?
Jumala rankaisi tuota lurjusta, mutta piru upotti kaikki muut.

Sillä välin sekä ranskalainen että espanjalainen laiva jatkoivat

matkaansa ja Candide ja Martin jatkoivat myös rauhassa
keskusteluaan. He väittelivät yhtä mittaa kaksi viikkoa ja kahden
viikon päästä he olivat yhtä pitkällä kuin ensimäisenäkin päivänä.
Mutta pääasia kummallekin oli vain saada puhua, välittää ajatuksiaan
ja lohduttaa toisiaan.

Candide silitti hyväilevästi lammastaan.

 — Koska kerran olen saanut sinut takaisin, puheli hän, saanen
varmasti vielä Kunigundankin.
YHDESKOLMATTA LUKU.
Candide ja Martin lähestyvät Ranskan rantoja ja selittelevät
toisilleen mielipiteitään.

Vihdoin tuli Ranskan rannikko näkyviin.

— Oletteko koskaan ollut Ranskassa, herra Martin? kysyi Candide.

— Olen, vastasi Martin, olen vaeltanut monen maakunnan läpi.

Toisissa on puolet asukkaista hulluja, toisissa on väestö liian
viekasta, toisissa liian hyvänahkaista ja typerää, toisissa
turhanpäiväisesti kaunosieluilevaa; mutta jokaikisessä poikkeuksetta
on ihmisten ensimäinen ja tärkein askare rakkaus, toinen panettelu
ja kolmas roskan puhuminen.

— Mutta, herra Martin, oletteko koskaan nähnyt Parisia?

— Olen kyllä, olen nähnyt Parisinkin. Se on kokoomus, kaikista

yllämainituista ihmislajeista. Se on kaaos, sekasortoinen tungos,
jossa kaikki ihmiset etsivät huvitusta, mutta ei juuri kukaan löydä
sitä, sikäli kuin minä asiaa ymmärrän. Mutta en ole oleskellut siellä
pitkää aikaa. Heti kun saavuin sinne, varastettiin minulta kaikki, mitä
minulla oli, Saint-Germainen markkinoilla; lisäksi pidätettiin minut
itseni muka varkaana ja sain istua kahdeksan päivää vankilassa.
Senjälkeen rupesin korjauslukijaksi erääseen kirjapainoon ja
ansaitsin siten niin paljon rahaa, että saatoin jälleen palata jalkaisin
Hollantiin. Opin kuitenkin tällä aikaa tarpeeksi tuntemaan tämän
kaupungin kirjalliset, valtiolliset ja hengelliset koirankuonolaiset.
Sanotaan, että ihmiset siellä muka olisivat kovin kohteliaita ja
rakastettavia, — uskoo, kuka tahtoo!

— Minä puolestani, sanoi Candide, en ole lainkaan utelias

näkemään Ranskaa. Voitte hyvin ymmärtää, että kun kerran on ollut
kokonaisen kuukauden Eldoradossa, ei maailmassa enää ole mitään
muuta näkemisen arvoista kuin neiti Kunigunda. Lähden häntä
Veneziaan odottelemaan. Matkustamme Ranskan halki suoraan
Italiaan. Tulette kai mukaan, vai kuinka?

— Sangen mielelläni, sanoi Martin. Sanotaan tosin, että Veneziassa

ei ole hyvä muilla kuin sen omalla aatelistolla, mutta että siellä
kuitenkin otetaan vieraanvaraisesti vastaan muukalaisiakin, jos heillä
vain on paljon rahaa. Minulla ei ole sitä ollenkaan, teillä sitävastoin
on ja minä seuraan teitä kaikkialle.

— Mutta kesken kaikkia, sanoi Candide, luuletteko, että maa

alkuaan on ollut merenä, niinkuin vakuutetaan tuossa paksussa
kirjassa, jota kapteenimme kulettaa mukanaan?

— Minä en luule siitä asiasta yhtään mitään, sanoi Martin, enkä

yleensä kallista korvaani sellaisille hourailuille enemmän kuin
niillekään, mitä meille nykyaikana syötetään.

— Mutta mitä tarkoitusta varten on siis maailma oikeastaan luotu?

kysyi Candide.
 — Raivostuttaakseen meitä, vastasi Martin.

— Eikö teistä ole hyvin ihmeellistä, jatkoi Candide, tuo mitä

kerroin Pitkäkorvien maasta, tarkoitan noiden molempien tyttöjen
rakkautta apinoihin?

— Ei ollenkaan, sanoi Martin. Mitä ihmeellistä siinä olisi, minä olen

nähnyt maailmassa niin paljon merkillisempiäkin asioita.

— Luuletteko siis, kysyi Candide, että ihmiset aina ovat tappaneet

toisiaan samoin kuin he nyt tekevät, että he aina ovat olleet yhtä
valheellisia, petollisia, kavaloita, kiittämättömiä, rosvoilevia,
epäluotettavia, heikkoja, halpamaisia, kateellisia, persoja, juoppoja,
saitoja, kunnianhimoisia, verenhimoisia, panettelevia, irstailevia,
sokean kiihkomielisiä, tekopyhiä ja tyhmiä?

— Luuletteko te, kysyi Martin, että kyyhkyshaukat aina ovat

syöneet kyyhkysiä, kun ovat saaneet niitä kynsiinsä?

— Epäilemättä, sanoi Candide.

— No, niin, sanoi Martin, jos kyyhkyshaukoilla aina on ollut sama

luonne, miksi siis ihmiset olisivat vaihtaneet omaansa?

— Oh, sanoi Candide, onpa siinä eroa sentään, sillä ihmisen vapaa
tahto…

Näin haastellen he saapuivat Bordeaux'hon.

KAHDESKOLMATTA LUKU.

Mitä Candidelle ja Martinille tapahtui Ranskassa.

Candide viipyi Bordeaux'ssa vain sen aikaa, että hän ehti myydä
muutamia Eldoradon kiviä ja hankkia itselleen hyvät kahdenistuttavat
matkavaunut; sillä hän ei voinut enää hetkeäkään olla ilman rakasta
Martin-filosofiaan. Mikä häntä muuten kovasti murhetutti, oli se, että
hänen täytyi erota lampaastaan, jonka hän luovutti Bordeaux'n
Tiedeakatemialle, joka julisti, että sen vuoden palkinnon saajan oli
vastattava kysymykseen, minkätähden tämä lammas oli punainen.
Palkinto myönnettiin eräälle pohjoismaiselle oppineelle, joka todisti
"A plus B, minus C, jaettuna Z:llä" kaavan avulla, että lampaan täytyi
olla juuri punainen ja että sen välttämättä täytyi kuolla
lammaskapiin.

Kaikki matkustajat, jotka Candide tapasi majataloissa matkan

varrella, sanoivat hänelle:

— Me matkustamme Parisiin.

Tämä yleinen matkakiihko herätti hänessäkin halun nähdä tätä

pääkaupunkia. Eikä sinne poikkeaminen sitä paitsi merkinnyt
suurtakaan mutkaa Venezian reitissä.

Tuskin oli Candide päässyt perille ja saapunut majataloon, kun hän

matkan rasituksista uupuneena lievästi sairastui. Mutta koska hänen
sormessaan oli nähty äärettömän suuri timantti ja myöskin eräs
hänen vaunuistaan nostetuista lippaista oli huomattu ihmeteltävän
raskaaksi, oli hänen ympärillään heti siinä silmänräpäyksessä kaksi
lääkäriä, joita hän ei ollut kutsuttanut, muutamia uskollisia uppo-
outoja ystäviä, jotka eivät liikahtaneetkaan hänen vuoteensa luota,
ja kaksi nunnaa, jotka lämmittivät hänelle liemiruokia.

Martin tuumi:

— Minä muistan myöskin olleeni sairas Parisissa ensimäisellä

matkallani, mutta minä olin kovin köyhä, eikä minulla myöskään ollut
mitään ystäviä, nunnia eikä lääkäreitä vuoteeni ääressä, mutta
paranin kuitenkin.

Candideen sitävastoin tekivät lääkärit ja suoneniskut aivan

päinvastaisen vaikutuksen ja hänen tautinsa paheni arveluttavasti.
Eräs samassa kaupunginkorttelissa asuva pappi tuli ystävällisesti
tarjoamaan kaupan pääsylippua toiseen maailmaan. Candide ei
tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan. Nunnat vakuuttivat hänelle,
että se oli aivan viimeistä muotia. Candide vastasi, ettei hän tahtonut
olla mikään muotikeikari, ja Martin tahtoi heittää papin ulos
ikkunasta. Mustatakki vannoi, ettei Candide siinä tapauksessa tulisi
saamaan kunniallista hautausta ja Martin vannoi hautaavansa papin
vaikka elävältä, ellei hän heti menisi pois heitä häiritsemästä. Riita
kävi yhä kuumemmaksi, kunnes Martin vihdoin tarttui pappia
kaulukseen ja heitti hänet alas portaista. Tästä syntyi suuri
häväistysjuttu, josta pidettiin pitkää pöytäkirjaa.
 Candide parani ja koko toipumisaikansa oli hänellä joka ilta hienoa
ja hauskaa seuraa luonaan. Pelattiin korkeaa peliä ja Candide oli
suuresti ihmeissään siitä, ettei hänen kohdalleen milloinkaan
sattunut ässiä. Mutta Martin ei sitä ihmetellyt laisinkaan.

Niiden joukossa, jotka täten kaupungin puolesta hauskuttivat

Candidea läsnäolollaan, oli myös muuan pieni périgordilainen apotti.
Hän kuului noihin tunkeileviin, aina ilomielisiin, aina avuliaisiin,
hävyttömiin, mielisteleviin ja mukautuviin ihmisiin, jotka kalastelevat
ohimatkustavia muukalaisia, kertovat heille kaupungin häväistysjutut
ja pitävät huolen heidän huvituksistaan ja rahoistaan.

Tämä apotti vei Candiden ja Martinin kaikkein ensimäiseksi

teatteriin, jossa juuri oli jonkun murhenäytelmän ensi-ilta. Candide
sai paikan eräiden kaunosielujen vieressä, joka seikka ei kuitenkaan
estänyt häntä itkemästä ääneen aina kun joku mestarillisesti näytelty
kohtaus liikutti hänen sydäntään. Muuan hänen kaunosieluisista
vierustovereistaan huomautti hänelle väliajalla:

— Teillä ei ole mitään syytä itkeä, pääosan esittäjätär on kovin

huono, hänen vastanäyttelijänsä on vielä huonompi, ja kappale itse
on vielä huonompi kuin kaikki näyttelijät yhteensä. Tekijä ei osaa
ainoatakaan sanaa arabiaa ja kuitenkin tapahtuu näytelmän toiminta
Arabiassa ja lisäksi on hän sellainen ihminen, joka ei usko
synnynnäiseen nerouteen. Jos tahdotte, voin huomenna tuoda teille
kaksikymmentä häntä vastaan kirjoitettua lentokirjasta.

— Montako näytelmäkappaletta teillä on Ranskassa? kysyä

Candide apotilta, joka vastasi:

— Viisi tai kuusi tuhatta.

 — Se on paljon, sanoi Candide, ja montako on niiden joukossa
hyvää?

Viisitoista tai kuusitoista, vastasi toinen.

— Se on paljon, sanoi Martin.

Erittäinkin saavutti Candiden suosion eräs näyttelijätär, joka

näytteli kuningatar Elisabethia muutamassa jotensakin nolossa
murhenäytelmässä, jota silloin tällöin esitettiin. [Corneillen
kirjoittama: Essex'in kreivi.]

— Tämä näyttelijätär, sanoi Candide Martinille, miellyttää minua

suuresti; hän muistuttaa neiti Kunigundaa ja tahtoisin siksi hyvin
kernaasti tehdä hänen tuttavuuttaan.

Périgordilainen apotti tarjoutui heti välittäjäksi.

Candide, joka oli saanut saksalaisen kasvatuksen, kysyi senvuoksi,

minkälaiset seurustelutavat täällä päin olivat vallalla ja miten
Ranskassa kohdeltiin tällaisia Englannin kuningattaria.

— Erilailla eri paikoissa, sanoi apotti; maaseudulla mennään

heidän kanssaan kapakkaan, Parisissa heitä pidetään suuressa
kunniassa, niinkauan kun he ovat kauniita, mutta kuoltuaan joutuvat
he kaikki rikkaläjälle.

— Joutuvatko kuningattaret rikkaläjälle! huudahti Candide.

— Varmasti, sanoi Martin. Herra apotti on oikeassa. Olin juuri

silloin Parisissa, kun neiti Momine [tarkoittaa kuuluisaa traagillista
näyttelijätärtä Adrietine Lecouvreuria (1692-1730)] muutti, kuten
sanotaan, tästä elämästä toiseen, ja häneltä kiellettiin tuo niin
sanottu kunniallinen hautaus, nimittäin kunnia saada yhdessä
korttelin kaiken edesmenneen roskaväen kanssa mädätä kurjalla
hautausmaalla. Hänen seurueensa hautasi hänet erikseen kaikista
muista erääseen Bourgognekadun nurkkaukseen, joka tapaus mahtoi
tuntua hänestä hyvin tuskalliselta, sillä hänellä oli hyvin korkealle
tähtäävä mielenlaatu.

— Sepä oli epäkohteliaasti tehty, sanoi Candide.

— Minkäpäs sille mahtaa, sanoi Martin, tämän paikkakunnan

ihmiset ovat nyt kerta kaikkiaan sellaisia. Ei missään saa nähdä niin
suuria ristiriitaisuuksia ja vastakohtaisuuksia kuin tämän
hullunkurisen kansan hallinnossa, lainkäytössä, uskonnollisissa
menoissa ja näytelmissä.

— Onko siinä perää, että Parisissa aina nauretaan? kysyi Candide.

— On kyllä, vastasi apotti, mutta se tapahtuu pelkästä kiukusta,

sillä tyytymättömyys ilmenee kaikkialla naurunhohotuksen
muodossa; mitä hirveimmät rikoksetkin toimitetaan täällä nauraen.

— Kuka oli tuo porsas, kysyi Candide, joka puhui minulle niin
paljon pahaa tuosta kappaleesta, joka minua niin suuresti itketti, ja
noista näyttelijöistä, jotka minua niin suuresti miellyttivät?

— Oh, se oli eräs sellainen lurjus, vastasi apotti, joka juuri

ansaitsee elatuksensa panettelemalla kaikkia näytelmiä ja kaikkia
kirjoja. Hän vihaa jokaista, joka vähänkin menestyy, aivan niinkuin
eunukit vihaavat niitä, jotka voivat nauttia. Hän on yksi noita
kirjallisuuden loisia, jotka elävät loasta ja myrkystä, hän on
toimittaja.
 — Mitä te tarkoitatte toimittajalla? sanoi Candide.

— Hän on, sanoi apotti, sanomalehtineekeri, oikea Fréron. [Fréron,

kuuluisa arvostelija, Voltairen ja encyklopedistien vastustaja (1718-
1776), jota Voltaire useasti ruoskii satiireissaan.]

Näin puhelivat Candide, Martin ja périgordilainen portaita

alasmennessään, kun he muun väkijoukon mukana vyöryivät ulos
teatterista näytelmän loputtua.

— Vaikkakin palan halusta nähdä jälleen neiti Kunigundan, sanoi

Candide, tahtoisin kuitenkin hyvin mielelläni illastaa neiti
Claironin kanssa, sillä hän oli mielestäni vallan ihastuttava.

Apotti ei kuitenkaan ollut oikea mies lähestymään neiti Claironia,

joka aina erikoisella huolella valitsi seuransa.

— Hän ei ole tänä iltana vapaa, sanoi apotti, mutta sensijaan on

minulla kunnia tehdä teidät, tutuksi erään hienon naisen kanssa,
jonka salonkiin tahdon teidät opastaa ja jossa opitte tuntemaan koko
Parisin, aivan yhtä hyvin kuin olisitte olleet täällä jo neljä vuotta.

Candide, joka luonnostaan oli utelias, antoi johdattaa itsensä

tämän naisen luo, joka asui kaukana Saint-Honorén etukaupungissa.
Kun he saapuivat sinne, pelattiin siellä paraillaan faraota. Kaksitoista
synkkää haahmoa istui siinä pienet kirjaset kädessä merkiten
muistiin tappioitaan. Syvä hiljaisuus vallitsi, pelaajien otsat olivat
kalpeat ja pankinpitäjä näytti levottomalta. Talon emäntä itse istui
tämän armottoman pankinpitäjän vieressä seuraten ilvessilmillään
pelin menoa, kuinka panokset hetki hetkeltä kaksistuivat, kuinka
jokainen pelaaja tilaisuuden sattuessa merkitsi korttinsa; hän antoi
heidän jälleen silittää jälkensä pitäen heitä silmällä ankarasti, mutta
samalla kohteliaasti, uskaltamatta koskaan suuttua, jotta ei
kadottaisi näitä liiketuttaviaan. Tätä naista nimittivät vieraat
markiisitar de Parolignaciksi. Hänen viisitoistavuotias tyttärensä istui
peliseuran keskellä huomauttaen silloin tällöin jollakin silmäniskulla
äitiään niistä tempuista, joihin nämä ihmisparat turvautuivat
lievittääkseen vähän kohtalon julmuutta. Kun périgordilainen apotti,
Candide ja Martin astuivat sisälle, ei kukaan noussut heitä
tervehtimään. Heidän tuloaan ei edes huomattu, niin olivat kaikki
syventyneet kortteihinsa.

— Rouva paroonitar von Thunder-ten-Tronckh oli paljon

kohteliaampi, huomautti Candide.

Sillä välin oli apotti lähestynyt markiisitarta ja kuiskannut jotakin

hänen korvaansa. Tämä nousi nyt puolittain ja soi Candidelle
suosiollisen hymyilyn, Martinia hän myös tervehti alentuvan
armollisella päänliikkeellä. Hän toimitti Candidelle istuimen ja kortit.
Ja kahdessa pelissä hän ehti jo hävitä viisikymmentä tuhatta frangia.
Senjälkeen syötiin hyvin ilomieliset illalliset ja kaikki ihmettelivät sitä,
ettei Candide vähääkään murehtinut häviötään. Ja lakeijat sanoivat
toisilleen lakeija-kielellään:

— Se mahtaa olla joku englantilainen lordi.

Ilta kului sitten tavalliseen parisilaiseen tapaan. Ensin ei kukaan

puhunut mitään, sitten syntyi sellainen puheensorina, ettei voinut
erottaa ainoatakaan sanaa; siinä oli sukkeluuksia, joista useimmat
olivat mauttomia ja typeriä, vääriä uutisia, järjettömiä jaarituksia,
vähän politiikkaa ja paljon panettelua; uusin kirjallisuuskin joutui
keskustelun alaiseksi.
 — Oletteko lukeneet, kysyi périgordilainen apotti, teologian tohtori
hra Gauchat'n uutta romaania? [Gauchat julkaisi huonon teoksen
Lettres sur quelques écrits de ce temps, joka hankki hänelle hyvin
tuottavan viran.]

— Minä olen lukenut, vastasi eräs vieraista, mutta en jaksanut

lukea loppuun. Onhan meillä hävyttömiä kirjoitelmia paljonkin, mutta
kaikki yhteensä eivät edes vedä vertoja teologian tohtori Gauchat'n
hävyttömyydelle. Minä olen niin kyllästynyt huonon kirjallisuuden
tulvaan, että olen epätoivoissani ruvennut pelaamaan uhkapeliä.

— Ja mitä sanotte arkki diakoni Trublet'n teoksesta Kirjoitelmia eri

aloilta? kysyi apotti. [Trublet (1697-1770), tunnettu esteettinen
arvostelija, oli hyökännyt myös Voltairen Henriaden kimppuun.]

— Oh! tuo kuolettavan ikävä herra, sanoi rouva de Parolignac.

Miten suurella mahtiponnella hän puhuu asioista, jotka koko maailma
tietää! Miten pitkästi ja perinpohjaisesti hän selittelee sellaista, joka
ei ole edes parin sanan arvoista! Miten hengettömästi hän käyttelee
toisten henkevyyttä ja miten tyystin hän turmelee sen, minkä hän
ensin varastaa! Miten vastenmielisesti hän vaikuttaa minuun! Mutta
se vaikutus saakin nyt olla lopussa. Pari sivua olen kyllä lukenut
arkkidiakonia, mutta en lue häneltä enää riviäkään elämän ijässäni.

Eräs oppinut ja hienosti sivistynyt mies, joka myös istui pöydässä,

yhtyi täydelleen markiisittaren mielipiteeseen.

Sitten ruvettiin puhumaan tragedioista. Emäntä kysyi, mistä se

johtui, että oli sellaisia murhenäytelmiä, jotka kyllä menivät jonkun
kerran teatterissa, mutta joita oli mahdoton lukea. Tuo äskeinen
älyniekka selitti hyvin taitavasti, kuinka joku näytelmäkappale vallan
hyvin saattoi olla jossakin määrin huvittava ja kuitenkin melkein
kokonaan arvoton; hän todisti lyhyesti ja terävästi, kuinka ei
suinkaan riittänyt, että näytelmässä oli pari tavallista
romaanitilannetta, jotka aina kiehtovat katsojia, vaan kuinka tekijän
ennenkaikkea tuli olla uusi ja omaperäinen, olematta silti
teeskennelty, useimmiten ylevä ja aina luonnollinen, suuri
ihmissydänten tuntija ja ilmituoja, suuri runoilija ainoankaan
näytelmän henkilön silti saamatta näyttää runolliselta, miten hänen
tuli hallita mestarillisesti kieltä, puhua sitä puhtaasti,
katkeamattomalla sulosointuisuudella, muodon sentään koskaan
pääsemättä määräämään sisältöä.

— Se joka ei ota huomioon näitä sääntöjä, jatkoi hän, voi kyllä

tehdä jonkun murhenäytelmän, joka saavuttaa teatterimenestyksen,
mutta häntä ei koskaan voida pitää hyvänä kirjailijana. Hyviä
tragedioja on sangen vähän; toiset ovat loppusointuihin sorvailtuja ja
vuorokeskusteluiksi kirjoitettuja idyllejä, toiset ovat ikävystyttävän
pitkiä valtiollisia keskustelemuksia tai pelottavan laveita filosofisia
selostuksia, toiset tyyliltään barbaarisia kuumehoureita,
hahmoiteltuja katkelmia, loppumattomia puheita jumalille, joille vielä
paremmin kuin ihmisille voi omistaa valheellisia periaatteita ja
pöyhkeitä ylimalkaisuuksia.

Candide kuunteli tätä puhetta suurella tarkkaavaisuudella ja sai

hyvin korkean käsityksen puhujasta. Ja kun markiisitar
kohteliaisuudessaan oli antanut Candidelle paikan omalla sivullaan,
otti hän itselleen vapauden kumartua hänen puoleensa kysyäkseen
hiljaa, kuka tämä mies oli, joka puhui niin hyvin.

— Hän on eräs oppinut, vastasi talon rouva, joka ei pelaa

laisinkaan, mutta jonka apotti välistä tuo tänne illalliselle. Hän on
suuri näytelmäin ja kirjojen tuntija, ja hän on itsekin kirjoittanut
erään tragedian, joka sai osakseen vihellyksiä, ja erään kirjan, jota ei
koskaan ole nähty ulkopuolella kustantajan kätköjä, lukuunottamatta
sitä yhtä omistuskappaletta, jonka hän on minulle lahjoittanut.

— Mikä suuri mies! sanoi Candide. Tosiaan toinen Pangloss!

Ja kääntyen hänen puoleensa kysyi Candide:

— Herraseni, epäilemättä on teidänkin mielipiteenne se, että kaikki

on järjestetty parhain päin tässä maailmassa, sekä henkisessä että
aineellisessa suhteessa ja että ei mikään voisi olla toisin kuin mitä se
on?

— Minunko mielipiteeni, hyvä herra, ei suinkaan! Päinvastoin olen

sitä mieltä, että kaikki käy meillä hullusti, että kukaan ei tiedä, mikä
on hänen oikea paikkansa tai velvollisuutensa, ei mitä hän tekee tai
mitä hänen oikeastaan olisi tekeminen, että lukuunottamatta tällaisia
illallispitoja, joissa mieliala yleensä on iloinen ja jotensakin
sovinnollinen, ihmiset kuluttavat aikansa riidoissa ja kinastuksissa:
jansenistit [hollantilaisen piispan Janseniuksen (1585-1638)
kannattajat, jotka uskovat armoon ja ennaltamääräykseen]
molinisteja [espanjalaisen jesuiitan Molinoksen kannattajat, jotka
uskovat armoon ja vapaaseen tahtoon] vastaan, parlamentin jäsenet
kirkon miehiä vastaan, hovimiehet hovimiehiä, kirjailijat kirjailijoita,
rahamiehet kansaa, vaimot miehiään, sukulaiset sukulaisia vastaan.
Aina vain iänikuista sotaa!

Candide vastasi hänelle:

— Olenpa minä nähnyt pahempiakin asioita. Mutta eräs viisas

mies, jolle sittemmin tapahtui se pieni onnettomuus, että hän tuli
hirtetyksi, opetti minulle, että kaikki nämäkin seikat ovat erinomaisen
ihailtavia, ne ovat vain kauniille taululle välttämättömiä varjoja.

— Teidän hirtetty mestarinne oli tavaton koiranleuka, sanoi Martin,

ja teidän varjonne ovat itse asiassa kauhistuttavia likatäpliä.

— Ihmiset tekevät niitä itse, sanoi Candide, he eivät voi tulla

toimeen ilman niitä.

— Mutta silloinhan se ei ole heidän vikansa, sanoi Martin.

Useimmille pelivieraille oli tällainen kielenkäyttö vallan

käsittämätöntä, joten he eivät ottaneetkaan siihen osaa, ainoastaan
maistelivat ahkerasti maljojaan. Martin jatkoi keskustelua oppineen
kanssa ja Candide kertoi seikkailuistaan talon emännälle.

Illallisen jälkeen vei markiisitar Candiden makuukammioonsa ja

tarjosi hänelle paikan eräällä sohvalla.

— Vai niin, sanoi hän, te olette siis todella yhä edelleenkin yhtä
silmittömästi rakastunut nti Kunigunda von Thunder-ten-Tronckhiin?

— Olen, rouvaseni, vastasi Candide.

— Te vastaatte niinkuin ainakin oikea Westfalin nuorukainen,

vastasi markiisitar hellästi hymyillen. Ranskalainen olisi teidän
sijassanne sanonut näin: "Totta on, että olen rakastanut nti
Kunigundaa, mutta nähtyäni teidät, rouvaseni, pelkään, etten enää
voi häntä rakastaa."

— Ah, rouvaseni, sanoi Candide, minä vastaan teille aivan kuinka

vain tahdotte.
 — Teidän rakkautenne häneen, jatkoi markisitar, alkoi siitä, että
otitte maasta hänen nenäliinansa. Nyt pyydän teitä ottamaan maasta
pudottamani sukkanauhan.

— Kaikesta sydämestäni; sanoi Candide, nostaen lattialta

sukkanauhan.

— Mutta — tahdon myöskin, että panette sen paikoilleen, sanoi

nainen.

Ja Candide asetti sen paikoilleen.

— Nähkääs, jatkoi nainen, otan huomioon sen, että olette

muukalainen. Parisilaiset rakastajani saavat välistä turhaan huokailla
pari viikkoakin, mutta teille tahdon antautua heti ensimäisenä yönä,
sillä täytyyhän toki maansa puolesta osoittaa vieraanvaraisuutta
Westfalin nuorukaiselle.

Kaunotar oli sillä välin huomannut nuoren vieraansa sormissa kaksi

jättiläiskokoista timanttia, joita hän alkoi ylistää niin vilpittömällä
hehkulla, että ne piankin Candiden sormista vaelsivat markiisittaren
sormiin.

Kun Candide périgordilaisen apottinsa seurassa palaili kotiin, oli

hänellä hiukan omantunnonvaivoja siitä, että hän oli ollut uskoton
neiti Kunigundalle. Herra apotti otti osaa hänen suruunsa, sillä
hänellä ei ollut suurtakaan iloa niistä viidestäkymmenestä
tuhannesta frangista, jotka Candide oli pelissä hävinnyt, eikä
myöskään niistä kahdesta suuresta timantista, jotka hän puolittain
pakosta oli lahjoittanut. Hänen tarkoituksensa oli nimittäin niin paljon
kuin mahdollista hyötyä Candiden tuttavuudesta. Apotti kyseli vielä
yhtä ja toista nti Kunigundasta, ja Candide lupasi pyytää tältä
tuhannesti anteeksi uskottomuuttaan, heti kun hän tapaisi
kaunokaisensa Veneziassa.

Périgordilainen kävi yhä kohteliaammaksi ja huomaavaisemmaksi,

osoittaen lämmintä harrastusta kaikkea kohtaan, mitä Candide vain
sanoi tai teki tai aikoi tehdä.

— Teillä on siis, herraseni, sanoi hän, sovittu kohtaus hänen

kanssaan Veneziassa?

— On kyllä, herra apotti, vastasi Candide. Minun täytyy

välttämättä matkustaa sinne häntä tapaamaan.

Ja taas unohtui hän puhumaan rakkautensa esineestä ja kertoi

tapansa mukaan apotille pitkän sarjan seikkailuja, joita hänellä oli
ollut tämän kuuluisan westfalittaren kanssa.

— Olenpa varma siitä, sanoi apotti, että nti Kunigunda on hyvin

henkevä nainen, ja että hän myös kirjoittaa hurmaavia kirjeitä.

— En ole koskaan saanut sellaisia, vastasi Candide. Voitte itsekin

ymmärtää miksi: tultuani ensin linnasta rakkauteni tähden pois
potkituksi, en tietystikään voinut hänelle kirjoittaa, heti senjälkeen
sain kuulla, että hän oli kuollut, sitten taaskin löysin hänet ja kadotin
jälleen yhtä arvaamattomasti, nyt olen tosin lähettänyt pikalähetin
hänen luokseen aina kahdentuhannen viiden sadan penikulman
päähän ja odotan häneltä vastausta.

Apotti kuunteli tarkkaavaisesti ja näytti miettiväiseltä. Hetken

kuluttua hän erosi molemmista muukalaisista hyvästeltyään heidät
ensin mitä hellimmästi.
 Seuraavana aamuna sai Candide heti herätessään näin kuuluvan
kirjeen:

"Hyvä herra, minun kallis rakastajani! Jo viikon ajan olen maannut

sairaana tässä samassa kaupungissa ja nyt juuri sain kuulla, että
tekin olette täällä. Rientäisin heti syliinne, jos vain voisin liikkua.
Bordeaux'ssa sain tietää, että olitte tullut sen kautta. Jätin sinne
uskollisen Cacambon ja muorin, joiden pian pitäisi tulla jälessä.
Buenos-Ayreksen kuvernööri on vienyt minulta kaikki, mutta teidän
sydämenne on toki kuitenkin minulla vielä jälellä. Tulkaa pian
luokseni, teidän läsnäolonne on antava minulle uutta elämänvoimaa,
ellen kuole siihen paikkaan ilosta."

Tämä ihana ja odottamaton kirje saattoi Candiden aivan

kuvaamattoman riemun valtaan ja toiselta puolen oli tieto rakkaan
Kunigundan sairaudesta musertaa hänen sydämensä. Näiden kahden
tunteen välillä vaappuen hän kokosi nopeasti kultansa ja timanttinsa
ja lähti Martinin kanssa siihen hotelliin, jossa nti Kunigunda asui.

Hän astui sisälle mielenliikutuksesta väristen. Hänen sydämensä

tykytti aivan haljetakseen ja hänen äänensä tukahtui nyyhkytyksiin.
Hän tahtoi vetää auki vuoteen uutimet ja pyysi tuomaan valoa.

— Herra varjelkoon, sanoi piika, valo tappaisi hänet!

Ja samassa veti hän jälleen tiukasti kiinni esiripun.

— Rakas Kunigundani, sanoi Candide itkien, kuinka on laitanne?

Jos ette saa nähdä minua, niin puhukaa minulle edes jotakin.

— Hän ei voi puhua, sanoi piika.

 Sensijaan ojensi vuoteessa lepäävä nainen ulos paksun,
palleroisen käden, jota Candide kauan aikaa huuhteli kyynelillään ja
jonka hän sitten täytti timanteilla jättäen vielä lisäksi tuolille
täysinäisen kultasäkin.

Kesken kaikkea astui äkkiä sisälle eräs oikeudenpalvelija

mukanaan périgordilainen apotti ja joukko aseellisia miehiä.

— Nämä ovat siis ne kaksi epäilyksenalaista muukalaista? sanoi

hän.

Ja viivyttelemättä hän otatti heidät kiinni ja antoi vartioilleen

määräyksen viedä heidät vankilaan.

— Eldoradossa ei vain näin kohdeltu matkustajia, sanoi Candide.

— Minusta on tullut vain yhä enemmän manikealainen, sanoi

Martin.

— Mutta, hyvä herra, minne aiotte viedä meidät? kysyi Candide.

— Paikkaan, mihin ei päivä paista eikä kuu kumota, vastasi

oikeudenpalvelija.

Martin, joka pian oli saanut takaisin tavallisen kylmäverisyytensä,

käsitti nyt, että nainen, joka esiintyi Kunigundana, ei ollutkaan
Kunigunda, vaan petollinen seikkailijatar, hra périgordilainen apotti
samaten petkuttaja, joka oli rientänyt käyttämään väärin Candiden
viatonta luottamusta ja oikeudenpalvelija samanlainen onnenonkija,
josta helposti saattoi päästä irti.

Sensijaan että Candide siis olisi antautunut pitkään

oikeudenkäyntiin, hän noudatti Martinin neuvoa ja tarjosi
oikeudenpalvelijalle kolmea pientä timanttia, joista kukin oli noin
kolmen tuhannen pistolin arvoinen, sillä hän halusi yhä
kärsimättömästi päästä näkemään oikeaa Kunigundaa.

— Oo, herraseni, sanoi hänelle silloin norsunluisella sauvalla

varustettu mies, vaikka olisitte tehneet kaikki mahdolliset rikokset,
niin olette kuitenkin kunniallisin ihminen koko maailmassa. Kolme
timanttia, joista kukin on kolmentuhannen pistolin arvoinen! Hyvä
herra, annan ennemmin vaikka tappaa itseni teidän puolestanne,
ennenkuin vien teidät tyrmään. Tosin meillä tavallisesti vangitaan
kaikki muukalaiset, mutta minä hoidan kyllä tämän asian. Minulla on
eräs veli Dieppessä, Normandiassa, vien teidät sinne. Ja jos voitte
antaa hänellekin muutamia timantteja, pitäähän teistä varmasti yhtä
hyvää huolta kuin minäkin.

— Mutta minkätähden täällä siis kaikki muukalaiset vangitaan?

kysyi
Candide.

Périgordilainen apotti tarttui nyt puheeseen ja sanoi:

— Sentähden, että kerran eräs lurjus Atrébatie'n [= Artois. Sieltä

oli kotoisin Robert Damiens, joka 5 p. tammik. 1757 teki
epäonnistuneen murhayrityksen Ludvig XV:ttä vastaan.]
maakunnasta, joka oli kallistanut korvansa väärille opeille, teki
kuningasmurhan, ei tosin sellaista kuin v. 1610 toukokuussa
[Ravaillac murhasi silloin Henrik IV:n], vaan sellaisen, jollainen
toimitettiin 1594 joulukuussa [Jean Châtel'in epäonnistunut
murhayritys Henrik IV:tä vastaan] ja jollaisia on toimitettu paljon
muinakin vuosina ja muissakin kuissa ja joiden toimeenpanijoina
aina on ollut joitakin lurjuksia, jotka ovat saaneet joitakin
tuhmuuksia päähänsä. [Tarkoitetaan niitä uskonnollisia riitoja, jotka
ovat olleet syynä Damiensin ja Châtelin y.m. tekoihin.]

Oikeudenpalvelija selitti sitten lähemmin, mistä oli kysymys.

— Voi noita ilkimyksiä! huudahti Candide. Että sellaisia hirveyksiä

voi tapahtua kansan keskuudessa, joka kuitenkin tanssii ja laulaa!
Tahdon niin pian kuin suinkin päästä pois tästä maasta, jossa apinat
yllyttävät tiikereitä veritöihin! Omassa maassani olen taaskin nähnyt
karhuja, mutta ihmisiä en ole nähnyt missään muualla kuin
Eldoradossa. Lähettäkää, Jumalan nimessä, hyvä herra
oikeudenpalvelija, minut Veneziaan, jossa minun on oltava
odottamassa neiti Kunigundaa.

— En voi lähettää teitä minnekään muualle kuin ala-Normandiaan,

sanoi esivallan edustaja.

Ja hän antoi heti irroittaa heidän kahleensa ja lähetti pois väkensä

ilmoittaen heille erehtyneensä. Sitten hän vei Candiden ja Martinin
Dieppeen ja jätti heidät veljensä huostaan.

Sataman edustalla oli ankkurissa pieni hollantilainen laiva.

Normandialainen, joka myöskin kolmen timantin avulla oli muutettu
maailman avuliaimmaksi ihmiseksi, vei Candiden seuralaisineen
tähän laivaan, joka juuri oli lähdössä Portsmouthin kaupunkiin
Englannissa.

Matka ei käynyt siis juuri Veneziaa kohden, mutta Candidesta

tuntui niinkuin hän olisi päässyt pois itse helvetistä ja hän toivoi heti
ensimäisessä tilaisuudessa voivansa jälleen ohjata kulkunsa kohti
Veneziaa.
KOLMASKOLMATTA LUKU.

Candide ja Martin saapuvat Englannin rannikolle ja mitä he siellä

näkevät.

— Voi Pangloss, Pangloss! Voi Martin, Martin! Voi sinä minun rakas
Kunigundani! Mitä onkaan tämä maailma! puhkesi Candide
puhumaan hollantilaisella laivalla.

— Se on jotakin hyvin järjetöntä ja inhoittavaa, vastasi Martin.

— Tehän tunnette Englannin, ovatko ihmiset siellä yhtä hulluja

kuin
Ranskassakin?

— Heidän hulluutensa on taas toista lajia, vastasi Martin. Tehän

tiedätte, että nämä kaksi kansakuntaa käyvät paraikaa keskenään
sotaa muutamasta vaivaisesta tynnyrinalasta lunta Canadan rajalla ja
että ne tähän kunniakkaaseen sotaan kuluttavat enemmän rahaa
kuin mitä koko Canada maksaa. Kummassako maassa taaskin on
enemmän hulluinhuoneeseen pantavia ihmisiä, sitä en voi täsmälleen
ratkaista niillä pienillä tietovaroilla, mitä minulla on käytettävissäni;
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com