100% found this document useful (2 votes)
26 views

The Absolute Beginner's Guide to HTML and CSS: A Step-by-Step Guide with Examples and Lab Exercises 1st Edition Kevin Wilson - Read the ebook online or download it to own the complete version

The document provides information about various eBooks available for download, including titles such as 'The Absolute Beginner's Guide to HTML and CSS' and 'The Absolute Beginner's Guide to Python Programming.' Each title includes a link for instant download and is authored by Kevin Wilson or other authors. The document also outlines the structure and content of the HTML and CSS guide, detailing chapters and topics covered.

Uploaded by

polzinsepko
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
100% found this document useful (2 votes)
26 views

The Absolute Beginner's Guide to HTML and CSS: A Step-by-Step Guide with Examples and Lab Exercises 1st Edition Kevin Wilson - Read the ebook online or download it to own the complete version

The document provides information about various eBooks available for download, including titles such as 'The Absolute Beginner's Guide to HTML and CSS' and 'The Absolute Beginner's Guide to Python Programming.' Each title includes a link for instant download and is authored by Kevin Wilson or other authors. The document also outlines the structure and content of the HTML and CSS guide, detailing chapters and topics covered.

Uploaded by

polzinsepko
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
You are on page 1/ 80

Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookmeta.

com

The Absolute Beginner's Guide to HTML and CSS: A


Step-by-Step Guide with Examples and Lab Exercises
1st Edition Kevin Wilson

https://ebookmeta.com/product/the-absolute-beginners-guide-
to-html-and-css-a-step-by-step-guide-with-examples-and-lab-
exercises-1st-edition-kevin-wilson/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookmeta.com


Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

The Absolute Beginner's Guide to Python Programming: A


Step-by-Step Guide with Examples and Lab Exercises 1st
Edition Kevin Wilson
https://ebookmeta.com/product/the-absolute-beginners-guide-to-python-
programming-a-step-by-step-guide-with-examples-and-lab-exercises-1st-
edition-kevin-wilson/
ebookmeta.com

Using Publisher 2019: The Step-by-step Guide to Using


Microsoft Publisher 2019 1st Edition Kevin Wilson

https://ebookmeta.com/product/using-publisher-2019-the-step-by-step-
guide-to-using-microsoft-publisher-2019-1st-edition-kevin-wilson/

ebookmeta.com

Java A Step by Step Guide for Absolute Beginners 1st


Edition Daniel Bell

https://ebookmeta.com/product/java-a-step-by-step-guide-for-absolute-
beginners-1st-edition-daniel-bell/

ebookmeta.com

Quality Enhancement in Madrasa Education An Exploratory


Study 1st Edition K. Mohammed Basheer

https://ebookmeta.com/product/quality-enhancement-in-madrasa-
education-an-exploratory-study-1st-edition-k-mohammed-basheer/

ebookmeta.com
Culture and Psychology 6th Edition David Matsumoto

https://ebookmeta.com/product/culture-and-psychology-6th-edition-
david-matsumoto/

ebookmeta.com

The Law of Fundraising: 2021 Cumulative Supplement 5th


Edition Hopkins

https://ebookmeta.com/product/the-law-of-fundraising-2021-cumulative-
supplement-5th-edition-hopkins/

ebookmeta.com

Evidence Based Critical Care A Case Study Approach Robert


C. Hyzy

https://ebookmeta.com/product/evidence-based-critical-care-a-case-
study-approach-robert-c-hyzy/

ebookmeta.com

The Taking of House Westwood (The Chronicles of Muurland


Book 1) 1st Edition Trent Evans

https://ebookmeta.com/product/the-taking-of-house-westwood-the-
chronicles-of-muurland-book-1-1st-edition-trent-evans/

ebookmeta.com

I Think and Write Therefore You Are Confused Tehnical


Writing and The Language Interface 1st Edition Vahid Paeez

https://ebookmeta.com/product/i-think-and-write-therefore-you-are-
confused-tehnical-writing-and-the-language-interface-1st-edition-
vahid-paeez/
ebookmeta.com
Sustainability Transformations, Social Transitions and
Environmental Accountabilities Beth Edmondson

https://ebookmeta.com/product/sustainability-transformations-social-
transitions-and-environmental-accountabilities-beth-edmondson/

ebookmeta.com
The Absolute
Beginner’s Guide
to HTML and CSS
A Step-by-Step Guide with
Examples and Lab Exercises

Kevin Wilson
The Absolute
Beginner’s Guide to
HTML and CSS
A Step-by-Step Guide
with Examples and
Lab Exercises

Kevin Wilson
The Absolute Beginner’s Guide to HTML and CSS: A Step-by-Step Guide
with Examples and Lab Exercises

Kevin Wilson
WIDNES, UK

ISBN-13 (pbk): 978-1-4842-9249-5 ISBN-13 (electronic): 978-1-4842-9250-1


https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9250-1

Copyright © 2023 by Kevin Wilson


This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or
part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way,
and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software,
or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
Trademarked names, logos, and images may appear in this book. Rather than use a trademark
symbol with every occurrence of a trademarked name, logo, or image we use the names, logos,
and images only in an editorial fashion and to the benefit of the trademark owner, with no
intention of infringement of the trademark.
The use in this publication of trade names, trademarks, service marks, and similar terms, even if
they are not identified as such, is not to be taken as an expression of opinion as to whether or not
they are subject to proprietary rights.
While the advice and information in this book are believed to be true and accurate at the date of
publication, neither the authors nor the editors nor the publisher can accept any legal
responsibility for any errors or omissions that may be made. The publisher makes no warranty,
express or implied, with respect to the material contained herein.
Managing Director, Apress Media LLC: Welmoed Spahr
Acquisitions Editor: James Robinson-Prior
Development Editor: James Markham
Coordinating Editor: Gryffin Winkler
Cover designed by eStudioCalamar
Cover image designed by vectorjuice on Freepik
Distributed to the book trade worldwide by Springer Science+Business Media New York, 1
New York Plaza, Suite 4600, New York, NY 10004-1562, USA. Phone 1-800-SPRINGER, fax (201)
348-4505, e-mail orders-ny@springer-sbm.com, or visit www.springeronline.com. Apress Media,
LLC is a California LLC and the sole member (owner) is Springer Science + Business Media
Finance Inc (SSBM Finance Inc). SSBM Finance Inc is a Delaware corporation.
For information on translations, please e-mail booktranslations@springernature.com; for
reprint, paperback, or audio rights, please e-mail bookpermissions@springernature.com.
Apress titles may be purchased in bulk for academic, corporate, or promotional use. eBook
versions and licenses are also available for most titles. For more information, reference our Print
and eBook Bulk Sales web page at http://www.apress.com/bulk-sales.
Any source code or other supplementary material referenced by the author in this book is
available to readers on GitHub via https://github.com/Apress.
Printed on acid-free paper
Table of Contents
About the Author���������������������������������������������������������������������������������ix

About the Technical Reviewer�������������������������������������������������������������xi

Introduction���������������������������������������������������������������������������������������xiii

Chapter 1: Getting Started��������������������������������������������������������������������1


Linking Pages Together�����������������������������������������������������������������������������������������1
Where Are Web Pages Stored?������������������������������������������������������������������������������3
What Is a URL?������������������������������������������������������������������������������������������������������3
Index Pages�����������������������������������������������������������������������������������������������������������5
HTML5�������������������������������������������������������������������������������������������������������������������7
What Is CSS?���������������������������������������������������������������������������������������������������������7
Hosting������������������������������������������������������������������������������������������������������������������9
Installing Our Web Server��������������������������������������������������������������������������������9
Starting the Web Server��������������������������������������������������������������������������������������13
Saving Your Web Pages���������������������������������������������������������������������������������������15
Local Machine�����������������������������������������������������������������������������������������������15
Using a Web Host�������������������������������������������������������������������������������������������16
Development Tools and Code Editors������������������������������������������������������������������19
Lab Demo������������������������������������������������������������������������������������������������������������23
Lab Exercises������������������������������������������������������������������������������������������������������28
Summary������������������������������������������������������������������������������������������������������������29

iii
Table of Contents

Chapter 2: Introduction to HTML���������������������������������������������������������31


Structure of an HTML Page���������������������������������������������������������������������������������31
HTML Element Structure�������������������������������������������������������������������������������������34
Metadata�������������������������������������������������������������������������������������������������������������37
Lab Exercises������������������������������������������������������������������������������������������������������38
Summary������������������������������������������������������������������������������������������������������������39

Chapter 3: Getting Started with HTML������������������������������������������������41


Setting Up�����������������������������������������������������������������������������������������������������������42
Elements for Formatting Text������������������������������������������������������������������������������44
Headings��������������������������������������������������������������������������������������������������������46
Paragraphs����������������������������������������������������������������������������������������������������47
Bold Text��������������������������������������������������������������������������������������������������������47
Italic Text�������������������������������������������������������������������������������������������������������48
Page Background Color��������������������������������������������������������������������������������������51
Text Color������������������������������������������������������������������������������������������������������������53
Fonts�������������������������������������������������������������������������������������������������������������������54
HTML Entities������������������������������������������������������������������������������������������������������55
Adding Images����������������������������������������������������������������������������������������������������56
Understanding Image Dimensions����������������������������������������������������������������������58
Image Alignment�������������������������������������������������������������������������������������������������59
Background Image����������������������������������������������������������������������������������������������60
Adding Tables������������������������������������������������������������������������������������������������������63
Adding Links�������������������������������������������������������������������������������������������������������64
Using Images As Links����������������������������������������������������������������������������������������67
Preserve Formatting�������������������������������������������������������������������������������������������69

iv
Table of Contents

Adding Lists��������������������������������������������������������������������������������������������������������69
Unordered List�����������������������������������������������������������������������������������������������69
Ordered List���������������������������������������������������������������������������������������������������70
Structuring Your Web Page���������������������������������������������������������������������������������70
Lab Exercises������������������������������������������������������������������������������������������������������72
Summary������������������������������������������������������������������������������������������������������������73

Chapter 4: Cascading Style Sheets�����������������������������������������������������75


External CSS Files�����������������������������������������������������������������������������������������������76
CSS Syntax����������������������������������������������������������������������������������������������������������78
Element Type Selector�����������������������������������������������������������������������������������80
Class Selector������������������������������������������������������������������������������������������������80
ID Selector�����������������������������������������������������������������������������������������������������81
Universal Selector�����������������������������������������������������������������������������������������82
Grouping Selectors����������������������������������������������������������������������������������������82
Styling Text����������������������������������������������������������������������������������������������������������83
Specifying Colors������������������������������������������������������������������������������������������������85
Keyword��������������������������������������������������������������������������������������������������������85
Hex Value�������������������������������������������������������������������������������������������������������86
RGB Value������������������������������������������������������������������������������������������������������86
Understanding Measurement Units��������������������������������������������������������������������87
Padding, Margins, and Borders���������������������������������������������������������������������������88
Layouts���������������������������������������������������������������������������������������������������������������90
Flexbox����������������������������������������������������������������������������������������������������������91
Lab Exercises����������������������������������������������������������������������������������������������������124
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������125

v
Table of Contents

Chapter 5: Special Effects����������������������������������������������������������������127


Text Effects�������������������������������������������������������������������������������������������������������127
Rounded Image Corners�����������������������������������������������������������������������������������129
Buttons��������������������������������������������������������������������������������������������������������������130
Gradients�����������������������������������������������������������������������������������������������������������131
Lab Exercises����������������������������������������������������������������������������������������������������133
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������134

Chapter 6: Multimedia����������������������������������������������������������������������135
Adding Video�����������������������������������������������������������������������������������������������������135
Adding Audio�����������������������������������������������������������������������������������������������������139
Adding Image Maps������������������������������������������������������������������������������������������140
Lab Exercises����������������������������������������������������������������������������������������������������145
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������146

Chapter 7: HTML Forms��������������������������������������������������������������������147


Adding Forms����������������������������������������������������������������������������������������������������148
Input Types��������������������������������������������������������������������������������������������������148
Labels����������������������������������������������������������������������������������������������������������151
Submit Button����������������������������������������������������������������������������������������������152
Building a Form�������������������������������������������������������������������������������������������������152
Styling a Form���������������������������������������������������������������������������������������������������153
Processing the Form Data���������������������������������������������������������������������������������156
Configure the Web Server to Execute Scripts����������������������������������������������156
Executing the Script������������������������������������������������������������������������������������������162
Submission Method������������������������������������������������������������������������������������������164
Get���������������������������������������������������������������������������������������������������������������164
Post�������������������������������������������������������������������������������������������������������������165

vi
Table of Contents

Lab Exercises����������������������������������������������������������������������������������������������������166
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������167

Chapter 8: Introduction to JavaScript����������������������������������������������169


JavaScript Syntax���������������������������������������������������������������������������������������������172
Statements��������������������������������������������������������������������������������������������������172
Blocks����������������������������������������������������������������������������������������������������������172
Identifiers����������������������������������������������������������������������������������������������������172
Keywords�����������������������������������������������������������������������������������������������������173
Comments���������������������������������������������������������������������������������������������������173
First Program����������������������������������������������������������������������������������������������������174
Lab Exercise������������������������������������������������������������������������������������������������������175
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������179

Chapter 9: Content Management Systems���������������������������������������181


Set Up WordPress on Our Server����������������������������������������������������������������������183
Web Development Frameworks������������������������������������������������������������������������199
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������200

Appendix A: HTML Element Reference����������������������������������������������203

Appendix B: CSS Selector Reference������������������������������������������������215

Appendix C: CSS Color Codes�����������������������������������������������������������227

Index�������������������������������������������������������������������������������������������������235

vii
About the Author
With over 20 years of experience in the computer industry, Kevin Wilson
has made a career out of technology and is showing others how to use it.
After earning a master’s degree in computer science, software engineering,
and multimedia systems, Kevin has held various positions in the IT
industry including graphic and web design, digital film and photography,
programming and software engineering, developing and managing
corporate networks, building computer systems, and IT support. He
currently teaches computer science at college and works as an IT trainer in
England while researching for his Ph.D.

ix
About the Technical Reviewer
Jonathon Simpson is a product owner and engineer living in the UK. He
graduated from UCL in 2015. With many years of experience, he has
developed and run many successful projects both independently and in
large companies. He produces a popular software engineering blog called
fjolt.com and posts regular newsletters about the latest developments and
trends in JavaScript and web development.

xi
Introduction
The aim of this book is to provide a first course in the use of HTML
and CSS.
It provides a foundation for those who wish to develop their own
websites, and because the book is intended to be a primer, it allows the
beginner to become comfortable with basic HTML and CSS coding.
As it is a first course, no previous experience of computer
programming is assumed.
Throughout the book, we’ll explore HTML and CSS with worked
examples and lab exercises for you to complete yourself. We’ll also
introduce JavaScript and how it can be used to add interactivity to a
website, as well as using content management systems such as WordPress.
For this purpose, we’ve included all the source code for this book in
the following repository: https://github.com/Apress/The-Absolute-
Beginner-s-Guide-to-HTML-and-CSS

xiii
CHAPTER 1

Getting Started
Originally developed in the early 1990s by Tim Berners-Lee, HTML stands
for HyperText Markup Language and is a language used to lay out and
format documents for the World Wide Web that are designed to be displayed
in a web browser. In other words, the HTML code describes the structure of
a web page. HTML can be used with other technologies such as Cascading
Style Sheets (CSS) to style and format the document and scripting languages
such as JavaScript to provide functionality and interactive elements.
Basic knowledge of HTML is essential for students and anyone working
in web development. This will help you

• Understand the World Wide Web.

• Create and customize your own websites: You can


create a website or customize an existing web template
if you know HTML.
• Become a web developer: If you want to start a career
as a professional web developer, HTML and CSS are
essential skills.

Linking Pages Together


Web pages are all linked together using clickable text or images, called
hyperlinks. This is known as hypertext and enables you to create multiple
pages on a website that allow the user to browse through the pages by
clicking these hyperlinks.
© Kevin Wilson 2023 1
K. Wilson, The Absolute Beginner’s Guide to HTML and CSS,
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9250-1_1
Chapter 1 Getting Started

Hyperlinks can also link to pages and resources hosted on other


websites.
The links can be embedded into the body of a paragraph as an
underlined word or as an image or icon. This is called hypertext.
As you can see in Figure 1-1, on the left, the hyperlinks appear in
light blue text. When you click the link, the browser will take you to the
linked page.

Figure 1-1. Hypertext Document

2
Chapter 1 Getting Started

Where Are Web Pages Stored?


A website and its pages are stored or hosted on a web server. Web servers
are computers usually running Windows Server or, more commonly, some
flavor of the Linux operating system such as CentOS. Running on these
machines is a piece of software called a web server. This is usually Apache,
IIS, or NGINX (pronounced “Engine X”).

What Is a URL?
Each website on the World Wide Web has an address called a URL
(Figure 1-2) or Uniform Resource Locator.

Figure 1-2. Anatomy of a URL

The URL itself can be broken down into its basic elements. Let’s take a
closer look at an example:

https://www.ellumitechacademy.com

The "www.ellumitechacademy.com" part is called the hostname.

Let’s break the URL down into its different parts.


https:// stands for hypertext transfer protocol secured and is the
protocol the web browser is using to connect to the server. This is known
as the scheme.
You might find other schemes such as ftp:// if you are connecting to an
FTP site.

3
Chapter 1 Getting Started

www is the name of the server hosting the service or subdomain, in


this case www for the World Wide Web, and usually points to your public_
html or htdocs directory on the web server.
This can also be another service such as an email server:

mail.ellumitechacademy.com

or perhaps a subdomain for the website’s online store:

shop.ellumitechacademy.com

ellumitechacademy is the domain name or organization’s name and


is unique to that organization. This is known as a second-level domain.
.com is the type of site. It can be .co.x for country-specific companies
(e.g., .co.uk), .org for nonprofit organizations, or .gov for government
organizations. These are known as top-level domain names and are
designed to identify the types of companies represented on the Web.
After the domain name, you might find a forward slash, then another
name. This is known as a subdirectory or path. For example, to access the
courses directory on the web server, we’d use

www.ellumitechacademy.com/courses

or for an html directory inside courses, we’d use

www.ellumitechacademy.com/courses/html

If we want to access a web page or a file for download, we add the path
and file name of the file or document:

www.ellumitechacademy.com/aboutus.html

or a file in the downloads directory:

www.ellumitechacademy.com/downloads/menu.pdf

4
Chapter 1 Getting Started

Of course, these files and directories would need to exist in the public_
html or htdocs directory on the web server (Figure 1-3). Here, we can see
the courses and downloads directories on the server.

Figure 1-3. Directory Structure on a Web Server

Index Pages
Websites are built inside directories on a web server. The index file is the
default page displayed if no other page is specified when a visitor enters
the URL into their web browser. This index file could be index.html, index.
php, or index.py depending on which language you’re using to develop
your site. For now, we’ll use index.html.
In our example, we have a directory structure on our web server
(Figure 1-4).

5
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-4. Directory Structure

Inside the directory, you’d have an index file that is displayed by


default when the user navigates to the directory in their browser. If the user
types in

www.ellumitechacademy.com/courses

the web server will look in the directory for the index.html file:

www.ellumitechacademy.com/courses/index.html

If the index.html file is missing, the web server will attempt to display a
list of files, or you’ll see an error message (Figure 1-5).

Figure 1-5. Web Server Directory Listing

6
Chapter 1 Getting Started

HTML5
HTML5 brings device independence, meaning websites can be developed
for all different types of platforms, from PCs to smartphones, without the
need to endlessly install plugins on your browser or develop multiple
versions of a website for mobile devices as we can see in Figure 1-6.

Figure 1-6. Website on Different Devices

HTML5 also introduces some new tags to handle page structure such
as <section>, <head>, <nav>, <aside>, and <footer> and some tags to
handle media such as <audio> or <video>.
We’ll take a look at some of the new HTML5 features later in this guide.

What Is CSS?
Cascading Style Sheets (CSS) are used to define and customize the styles
and layout for your web pages. This means you can create style sheets to
alter the design, layout, and responsiveness to different screen sizes on
various devices from computers to smartphones.

7
Chapter 1 Getting Started

In CSS, selectors declare which part of the HTML markup a style


applies. The selector could be an H1 heading style, a body tag, or a
paragraph tag.
So what you’ll see is a selector, say H1, and inside the curly braces,
you’ll see a declaration block where you declare your styles for that
selector (Figure 1-7).

Figure 1-7. Anatomy of a CSS Selector

You can either add your CSS declarations to the <head> section of
your HTML document between the <style>…</style> tags or add your CSS
declarations to a separate style.css file and add a link in the <head> section
of your HTML document using

<link rel="stylesheet" type="text/css" href="styles.css">

This is a better way since it allows you to change the styles in one place
rather than in each HTML page you create.
We’ll take a closer look at CSS later in Chapter 4 of this book.

8
Chapter 1 Getting Started

Hosting
For hosting your website, you have three options:

• A dedicated hosting service, where a server located


at your school or is provided for your use. This can be
used for development and in some cases a live website
depending on the service.

• Setting up a personalized web server on your


own computer: This is only good for testing and
development and is not intended to host a live website.

• Managed hosting service or web host, which is a service


managed by a web hosting provider: This is what
you would use to host a live website that is available
publicly.

Installing Our Web Server


In this guide, we are going to use a personal web server. This will help you
set up a development environment you can use on your computer to test
your website without having it accessible on the Internet.
Abyss turns your computer in a full-featured web server. To download
Abyss Web Server, open a web browser and navigate to

aprelium.com/downloads

On the left-hand side, click “Free Download” (Figure 1-8).

9
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-8. Download Web Page

Select the Windows version (or the Mac version if you’re using a Mac)
(Figure 1-9).

Figure 1-9. Download Abyss Web Server Page

Open your downloads directory, then double-click the software


package you just downloaded. Click “Agree” on the license
agreement page.
Deselect components you do not want to install. Select all
components, except “Abyss Web Server (32-bit).” “Start Menu Shortcuts”
enables adding Abyss Web Server shortcuts in the Start Menu, and
“Documentation” installs help files (Figure 1-10).

10
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-10. Web Server Installation

Choose a directory where you want to install Abyss Web Server files.
Click “Install” (Figure 1-11).

Figure 1-11. Choose a Directory to Install the Web Server

On your start menu, click “Abyss Web Server X1” (Figure 1-12).

11
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-12. Start Menu

The configuration wizard will appear in your web browser


(Figure 1-13). Select your language.

Figure 1-13. Configuration Wizard

Create your login details – don’t forget these. Enter a login username
(e.g., admin) and a password (Figure 1-14). Click OK when you’re done.

Figure 1-14. Login Details

12
Chapter 1 Getting Started

When the browser asks you for a username and password, enter the
username and password you chose earlier (Figure 1-15).

Figure 1-15. Enter Your Credentials

Starting the Web Server


We’ve configured the server so it doesn’t automatically start when you log
in to Windows, as this could be a security risk. It is best to only run the web
server when you need it to test your website.
Once the web server has been installed, you’ll need to start the web
server before you can do anything.
To start the server, open the start menu, then click “Abyss Web Server
X1” (Figure 1-16).

13
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-16. Start Abyss Web Server

The server will appear in the system area on the bottom right-hand
side (Figure 1-17).

Figure 1-17. Abyss Web Server in the System Area

14
Chapter 1 Getting Started

Saving Your Web Pages


You can save your web pages to Abyss Web Server on your local machine,
or you can use FTP to upload them to a web host if you have that facility
setup. In this guide, we’ll save our pages to Abyss Web Server on the local
machine.

Local Machine
If you have installed Abyss Web Server on your local machine, any pages
you develop on your website will be saved into the following folder:

c:\abyss web server\htdocs

You’ll find the folder in File Explorer on the C drive (Figure 1-18).

Figure 1-18. Abyss Web Server Pages

15
Chapter 1 Getting Started

Once the server is running, you’ll be able to access your web page from
a web browser by navigating to

http://localhost/pagename.html

or

http://127.0.0.1/pagename.html

pagename.html is the name of the HTML document you want to view.


This could be

http://localhost/index.html
http://localhost/store.html

Using a Web Host


If you are using a web host somewhere else, you’ll need to use an FTP
client to connect to the server to upload your files. You’ll need to obtain
your username and password and the address of the web server from your
hosting provider.
A good FTP client to use if you’re using Windows or Mac is FileZilla.
You can download this at the following website:

filezilla-project.org/download.php

Once downloaded and installed on your machine, start the program.


From the “File” menu, select “Site Manager” (Figure 1-19).

16
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-19. Site Manager Using FileZilla

Click “New site,” then enter the FTP hostname or IP address, then add
your username and password (Figure 1-20).

Figure 1-20. FTP and Login Process

Click connect to begin.


Once a connection to the server is established, you’ll land on the
home screen.

17
Chapter 1 Getting Started

In the pane on the left-hand side, navigate to the folder where you save
all your HTML files into. In the pane on the right-hand side, navigate to the
htdocs or public_html folder on the web server (Figure 1-21).

Figure 1-21. Files on the Local Computer and Web Server

To upload files, select them in the left-hand pane, then right-click


the selection. Select “Upload” from the pop-up menu (Figure 1-22). To
download files, select them in the right-hand pane, then right-click the
selection. Select “Download” from the pop-up menu.

18
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-22. Upload and Download Files

For more detailed information on how to use FileZilla, go here:

wiki.filezilla-project.org/Documentation

Development Tools and Code Editors


Finding the right tool is a matter of personal preference and depends on
the type of application you are going to develop. There are many different
tools available. You could use an IDE which is an integrated development
environment such as Adobe Dreamweaver, Brackets, or VS Code.
An IDE is a software application that consists of a source code editor
with syntax highlighting to make code easier to read, as well as built-in
tools to help you develop your code and a debugger to help you find errors.
These are all integrated into one application, hence the name integrated
development environment.
In Figure 1-23, we see Dreamweaver. You can see that it has a live
preview along the top with the code underneath, with various other tools
and options to help you write your code.

19
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-23. Adobe Dreamweaver IDE

Another popular IDE is Visual Studio Code or VS Code for short. You
can download VS Code from the following website:

code.visualstudio.com

In Figure 1-24, we can see VS Code on the left-hand side showing our
HTML code with a browser preview open on the right showing the output
of the HTML code.

20
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-24. VS Code IDE

Another code editor to try is Brackets. Brackets is a free editor that you
can download from the developer’s website:

www.brackets.io

In Figure 1-25, you can see the Brackets window open on the left-hand
side, and it makes quite a nice little editor for coding. On the right-hand
side, you can open up your live preview to see what your page looks like as
you’re writing your code.

21
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-25. Brackets App with Browser Preview

You can use any of these tools to write your code. Some of these IDEs
can be quite complex, so while you are learning, I suggest you stick with
Notepad and write the code manually so you can understand the structure
and meaning without distractions.
Throughout this book, we’ll be using Notepad/TextEdit to write our
code as shown in Figure 1-26; however, you can use any code editor you
like such as VS Code if you prefer.

22
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-26. Notepad Code Editor and Browser Preview

Lab Demo
In this demo, we’re going to explore how web servers work.
In Figure 1-27, the machine on the right has our web server installed.
A web server is a program that runs on the machine and serves web
pages (such as Abyss that we installed earlier). The web server software is
bound to a port. A port is a number used to identify a service running on a
machine. In this case, the service is a web server and is bound to port 80.
This machine is connected to a small network using cat5 cables through a
network switch.

23
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-27. Machine with Web Server Installed

The web server running on the machine on the right is pointing at the
public_html or htdocs directory stored on the machine’s hard drive. Here,
we can see we have an index.html file in the public_html directory on our
server (Figure 1-28). This is called the document root.

Figure 1-28. Document Root

Each computer on the network has an IP address, which is an address


that uniquely identifies a device on a network. The web server has an
IP address of 192.168.0.100 and is bound to port 80 (the default for
unencrypted web traffic). You can see the configuration summary as follows:

• IP address: 192.168.0.100

• Port: 80

• Document root: /var/www/public_html

24
Chapter 1 Getting Started

Let’s add another computer. The computer on the left is called a


client and is a laptop running Windows with a web browser installed
(Figure 1-29). The browser could be Edge, Firefox, or Chrome.

Figure 1-29. Client Accessing a Web Server

This laptop connects to the web server using the IP address allocated
to the machine running the web server. On the laptop, we can type this
IP address into the address bar at the top of the browser: 192.168.0.100
(Figure 1-30).

Figure 1-30. IP Address

The laptop will connect to the web server using the server’s IP address
through port 80 (Figure 1-31).

25
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-31. Web Server Connected

On the laptop, the connection is assigned a port number between


49,152 and 65,535 so that returning traffic from the web server can be
identified as belonging to the same connection (Figure 1-32).

Figure 1-32. Connection Assigned Port Number

The IP address and the port number form a socket. There will be a
socket on the server and one on the laptop (client). Each socket is unique
and bidirectional, so applications can send and receive data (Figure 1-33).

26
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-33. Socket

Once a connection is established, the web server reads the index


HTML file in the public_html directory and sends the code in this file to
the laptop (client).
The browser on the laptop (client) then reads the HTML code and
creates the web page you see on your screen.
You may have noticed that when visiting a website, you don’t type in a
string of numbers, you type in a domain name. The problem is computers
don’t understand domain names, only IP addresses, so we need to
convert them.
In order to do this, we need to add another server to the mix called a
DNS server. This server converts our memorable domain names into IP
addresses.
When you enter the domain name into your browser, for example,
elluminetpress.com, your computer (the laptop) will send the domain
name to a DNS server. The DNS server responds with the IP address (e.g.,
192.168.0.100) (Figure 1-34).

27
Chapter 1 Getting Started

Figure 1-34. Computer Connecting to the Web Server

Your computer (i.e., the laptop) then uses this IP address to connect to
the web server as before.

Lab Exercises
1. Set up your personal web server on your computer
or get access to a web host to host your HTML files.

2. Choose a text editor to edit your code, for example,


Notepad.

3. What is hypertext?
4. What is a URL?

5. What is HTML?

28
Chapter 1 Getting Started

6. What is CSS?

7. What is a web server?

8. What is the purpose of an index.html file?

9. What is an IP address?

10. What is the purpose of a DNS server?

Summary
• Web pages are all linked together using clickable text or
images, called hyperlinks.

• Code editors and IDEs

• VS Code

• Dreamweaver

• Brackets

• Text editor (Notepad, TextEdit, etc.)

• A website and its pages are stored or hosted on a


web server.
• A DNS server translates domain names into IP
addresses.

• An IP address is a unique address that identifies a


device on the Internet.

29
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
"Ah", kuiskasi kreivi, "ah!"

"Paha enne!" mutisi puolestaan d'Artagnan, voittaen takaisin


menetetyn ajan. "En voinut heille hymyillä. Paha enne!"

239.

Lupaukset.

Aamulla Grimaud oli jälleen jalkeilla. Herra de Beaufortin käskemät


työt suoritettiin onnellisesti. Raoulin toimesta Touloniin meneväksi
koottu laivue lähti liikkeelle, laahaten perässään pienissä, melkein
näkymättömissä ruuhissa laivaston palvelukseen värvättyjen
kalastajain ja salakuljettajain vaimoja ja ystäviä.

Isälle ja pojalle jäänyt lyhykäinen yhdessäolon aika näkyi rientävän


kaksinkertaisella vauhdilla, kuten kasvaa kaiken sellaisen nopeus,
joka on putoamassa iäisyyden kuiluun.

Atos ja Raoul palasivat Touloniin, joka oli täynnä kärryjen kolinaa,


aseiden kalsketta ja hevosten hirnuntaa. Torvet toitottivat marsseja,
rummut pärryttelivät tarmokkaasti merkkejään, kadut olivat tulvillaan
sotilaita, palvelijoita ja kauppamiehiä.

Beaufortin herttua hyöri kaikkialla, toimittaen sotilaiden


asettamisen laivoihin kelpo päällikön innolla ja harrastuksella. Hän
hyvitteli vähäpätöisimpiäkin tovereitaan, hän torui arvokkaimpiakin
alipäälliköitään.
Tykit, muonavarat, matkatarpeet, kaikki hän tahtoi omin silmin
nähdä. Hän tarkasti jokaisen sotilaan varusteita, varmistautui
jokaisen hevosen terveydestä. Nähtiin, että tuo kotonaan
kevytmielinen, kerskaileva, itsekäs aatelismies oli jälleen muuttunut
soturiksi, suuresta herrasta oli tullut omaksumansa vastuun edessä
päällikkö.

Täytyy kuitenkin sanoa, että siitä uutteruudesta huolimatta, jolla


hän johti lähtövalmistuksia, oli havaittavissa sitä huoletonta
hoppuakin ja kaiken varovaisuuden puutetta, mikä tekee
ranskalaisesta sotamiehestä maailman ensimmäisen, hän kun on
enimmin jätettynä omien ruumiillisten ja henkisten apuneuvojensa
varaan.

Kun kaikki oli tyydyttänyt tai näyttänyt tyydyttävän amiraalia, hän


kiitti siitä kohteliain sanoin Raoulia ja antoi viimeiset määräyksensä
seuraavan päivän koitteessa tapahtuvaa matkallelähtöä varten.

Hän kutsui kreivin poikinensa luokseen päivälliselle. Nämä esittivät


muutamia muka palvelustoimista johtuvia esteitä ja vetäysivät
syrjään. Saapuen suurta toria reunustavien puiden alla sijaitsevaan
majataloonsa he nauttivat kiireellisesti ateriansa, ja Atos vei Raoulin
kallioille, joilta oli laaja näköala kaupunkiin, — mahtaville, harmaille
vuorille, joilta katse liiteli etäällä siintävään taivaanrantaan, niin
kaukaiseen, että se näkyi olevan itse vuorten tasalla.

Yö oli kaunis, kuten aina tässä onnellisessa ilmanalassa. Kuu


kohosi kallionhuippujen takaa, levittäen hopeisen liinansa meren
siniselle matolle. Sataman edustalla liikkuivat laivat hiljaisina,
asettuen niille kuuluvaan järjestykseen lastaamista helpoittaakseen.
Fosforihohteinen meri avautui emäpuiden halkomana, kun aluksiin
kuljetettiin muona- ja ampumavaroja. Jokaisesta etukeulan
sysäyksestä kovertui valkoliekkinen vesipyörre, ja jokainen aironveto
tipahdutteli valuvia timantteja. Amiraalin anteliaisuudesta
riemastuneiden merimiesten kuultiin hyräilevän hidastahtisia ja
lapsellisen yksinkertaisia laulujaan. Toisinaan sekaantui teräsköysien
kitke lastiruuman pohjalle putoavien tykinkuulien kumeaan kolinaan.
Tämä näytelmä ja nämä soinnut puristivat pelon tavoin sydäntä ja
laajensivat sitä kuin toivo. Kaikessa tässä eloisuudessa oli kuoleman
tuntu.

Atos istahti poikansa kanssa kallioniemekkeen sammalelle ja


kanerville. Heidän yläpuolellaan leijui edestakaisin isoja yölepakkoja,
jotka sokean pyydystelynsä huimassa innossa poksahtelivat sinne
tänne. Raoulin jalat riippuivat rantatörmän reunan yli, kylpien
huimausta aiheuttavassa, olemattomuuteen kiihoittavassa
tyhjyydessä.

Kun kuu oli täydelleen noussut, hyväillen säteillään läheisiä


vuorenkukkuloita, — kun veden kalvo oli kauttaaltaan valostunut ja
pienet punaiset lyhdyt olivat puhkaisseet tuliaukkonsa jokaisen laivan
mustaan runkoon, keräsi Atos kaikki ajatuksensa ja kaiken
rohkeutensa, haastaen pojalleen:

"Jumala on tehnyt kaikki, minkä näemme, Raoul; Hän on luonut


meidätkin, kurjat atomit, siroittaen meidät tähän suureen
maailmankaikkeuteen. Me välkymme kuin nuo valot, tuikimme kuin
nuo tähdet, me huokailemme kuin nuo aallot, kärsimme kuin nuo
mahtavat laivat, jotka kuluttavat itsensä aaltoja halkomalla,
totellessaan päämäärää kohti työntävää tuulta, samoin kuin Jumalan
henkäys meitä ajaa satamaan. Kaikki tahtoo elää, Raoul, ja kaikki on
kaunista siinä, missä on elämä."
"Monsieur", vastasi nuori mies, "meillä on tässä tosiaankin ihana
näytelmä."

"On se d'Artagnan hyvä!" keskeytti Atos äkkiä. "Ja mikä


harvinainen onni saada koko ikänsä nojata sellaiseen ystävään! Kah,
sellaista ei ole sinulla ollut, Raoul."

"Ystävääkö?" huudahti nuori mies. "Olenko minä ollut ystävättä?"

"Herra de Guiche on herttainen toveri", sanoi kreivi kylmästi.


"Mutta aikana, jona elämme, ihmiset luullakseni ajattelevat
enemmän omia asioitansa ja omaa huviaan kuin tekivät meidän
aikanamme. Sinä olet elämässäsi etsinyt yksinäisyyttä, se on onni,
mutta olet siinä menettänyt voimasi. Me neljä, jonkun verran
vieroittuneina siitä elämän sulosta, joka on teidän ilonne, olemme
onnettomuuden tullen olleet paremmin vastustuskykyisiä."

"Minä en suinkaan keskeyttänyt teitä sanoakseni, että minulla oli


ystävä ja että se ystävä oli herra de Guiche. Tosin hänkin on hyvä ja
jalomielinen, ja hän rakastaa minua. Mutta minä olen elänyt toisen
ystävyyden turvissa, yhtä kallisarvoisen ja yhtä voimakkaan kuin
sekin, josta mainitsitte, sillä se on teidän ystävyytenne."

"Minä en ollut sinulle ystävänä, Raoul!", virkkoi Atos.

"Ettekö, monsieur, — miten niin?"

"Tulinhan johdattaneeksi sinut uskomaan, että elämällä on vain


yksi puoli; ah, surumielisenä ja ankarana olen aina — tahtomattani,
hyvä Jumala — karsinut sinulta ne ilon silmut, joita lakkaamatta
puhkee nuoruuden puusta. Sanalla sanoen, tällä nykyisellä hetkellä
kadun, etten ole kasvattanut sinusta hyvin avomielistä,
huvittelunhaluista, raisua miestä."

"Tiedän, miksi minulle noin puhutte, monsieur. Ei, te olette


väärässä, te ette ole minua tehnyt siksi, mikä olen. Sen vaikutti
rakkaus, vallatessaan minut hetkellä, jolloin lapsilla on vain
mieltymyksiä; luonteenomaista vakaisuuttani vastaa muilla olennoilla
vain tapa. Minä luulin, että elämäni ura pysyisi aina samana; luulin
Jumalan asettaneen minut valmiiksi raivatulle, aivan suoralle,
hedelmien ja kukkien reunustamalle tielle. Minulla oli tukenani teidän
valppautenne, teidän voimanne. Luulin itseni valppaaksi ja
voimakkaaksi. Mikään ei ole minua valmistanut: kaaduin kerran, ja
tämä kerta vei rohkeuteni koko elinajakseni. On oikein sanoa, että
olen siinä murskautunut. Oh, ei, monsieur, te olette
menneisyydessäni vaikuttanut vain onnekseni, te olette
tulevaisuudessani vain toivonani. Minulla ei ole syytä moittia elämää
mistään sellaisena kuin te olette sen minulle luonut; siunaan teitä ja
rakastan teitä tulisesti."

"Rakas Raoulini, sanasi tekevät minulle hyvää. Ne todistavat, että


tulevana aikana toimit hiukan minun tähteni."

"Minä toimin ainoastaan teidän tähtenne, monsieur."

"Raoul, mitä en ole koskaan sinua kohtaan tehnyt, sen teen


tästälähtein. Olen vastedes ystäväsi, en enää isäsi. Me elämme
mukana maailmassa, sensijaan että eläisimme pysytellen vankeina,
sitten kun sinä olet palannut. Sehän tapahtunee pian?"

"Tietenkin, monsieur, sillä tällainen retki ei voi olla pitkällinen."


"Pian siis, Raoul, pian annan sinulle tiluksieni pääoman, sensijaan
että eläisit säästeliäästi tuotolla. Se pääoma riittää esiintyäksesi
julkisuuden miehenä kuolemaani asti, ja ennen sitä aikaa toivon
sinun tuottavan minulle sen lohdun, ettet salli sukuni sammua."

"Teen kaiken, mihin minua käskette", vastasi Raoul hyvin


liikuttuneena.

"Ei ole tarpeellista, Raoul, että adjutantintoimesi veisi sinut kovin


uhkarohkeihin yrityksiin. Olet suorittanut kokeesi; tiedetään, että
sinä et pelkää tulta. Muista, että arabialaiset käyvät sotaa ansoin,
väijytyksin ja salamurhin."

"Niin sanotaan, monsieur."

"Loukkuun joutumisesta ei koskaan koidu suurta kunniaa.


Sellainen kuolema aina osoittaa hiukan yltiöpäisyyttä ja
lyhytnäköisyyttä. Usein ei siihen sortuvaa edes surra. Ja ne, joita ei
itketä, Raoul, ovat kuolleet hyödyttömästi. Päällepäätteeksi voittaja
nauraa, ja me emme saa sietää, että nuo typerät uskottomat
iloitsevat meidän virheistämme. Kai ymmärrät, mitä tahdon sinulle
sanoa, Raoul? Jumala varjelkoon minua kehoittamasta poikaani
pysymään etäällä otteluista!"

"Olen luonnollisesti varovainen, monsieur, ja minulla on hyvä


onni", virkkoi Raoul, mutta hänen hymynsä hyydytti isäparan
sydäntä; "sillä", kiirehti nuori mies lisäämään,
"kahdessakymmenessä taistelussa, joissa olen ollut mukana, en ole
vielä saanut kuin yhden ainoan naarmun."

"On lisäksi varottava ilmanalaa. Kuumeeseen sortuminen on huono


loppu. Ludvig Hurskas rukoili Jumalaa, että saisi kuolla nuolesta tai
ruttoon mieluummin kuin kuumeeseen."

"Oh, monsieur, kun elää kohtuullisesti ja järkevästi karkaise


ruumistaan…"

"Herra de Beaufort on minulle jo luvannut", keskeytti Atos,


"lähettää viestejään kahdesti kuukaudessa Ranskaan. Hänen
adjutanttinaan on sinun niistä huolehdittava. Ethän kaiketi unohda
minua?"

"En, monsieur", sanoi Raoul tukahtuneella äänellä.

"Ja vihdoin, Raoul, koska olet hyvä kristitty ja minä myöskin, on


meidän odotettava erityisempää varjelusta Jumalalta tai
suojelusenkeleiltämme. Lupaa minulle, että jos sinua jossakin
tilaisuudessa kohtaisi onnettomuus, ajattelisit ennen kaikkea minua."

"Ennen kaikkea, — oi, kyllä!"

"Ja että kutsuisit minut."

"Oh, heti paikalla."

"Uneksithan minusta joskus, Raoul?"

"Joka yö, monsieur. Aikaisimmassa nuoruudessani usein näin


teidät unissani, tyynenä ja lempeänä, käsi ojennettuna pääni yli, ja
siksipä minä aina nukuin niin hyvin… entiseen aikaan!"

"Me rakastamme toisiamme liiaksi", virkkoi kreivi, "jotta tästä


eromme hetkestä asti osa sielustamme ei matkustaisi toisen mukana
ja asuisi siellä, missä toinen meistä oleksii. Kun olet murheellinen,
Raoul, tunnen sydämeni uppoavan kaihoon, ja kun minua ajatellen
tahdot hymyillä, tiedä lähettäväsi minulle sieltä säteen omasta
ilostasi."

"En lupaa teille olla iloinen", vastasi nuori mies, "mutta olkaa
varma, etten kuluta hetkeäkään teitä ajattelematta, en hetkeäkään,
sen vannon, ellen ole kuollut."

Atos ei voinut kauemmin pidättyä; hän kietoi käsivartensa


poikansa kaulaan ja puristi häntä kaikin voimin sydäntään vasten.

Kuutamo oli vaihtunut hämäräksi; kultainen juova kohosi


taivaanrannalla, ennustaen päivän valkenemista.

Atos heitti viittansa Raoulin hartioille ja vei häntä kaupunkiin päin,


missä taakkojen kantajia ja muuta väkeä jo kaikkialla kuhisi kuin
isossa muurahaispesässä.

Laskeutuessaan ylängöltä Atos ja Bragelonne näkivät mustan


epämääräisesti vaappuvan varjon, ikäänkuin se olisi hävennyt
näyttäytyä. Grimaud oli levottomana seurannut isäntänsä jälkiä ja
odotteli heitä.

"Oh, kunnon Grimaud", huudahti Raoul, "mitä etsit? Tulet kai


meille sanomaan, että on aika lähteä?"

"Yksin?" virkkoi Grimaud, osoittaen Raoulia Atokselle, ja hänen


nuhtelevasta äänensävystään ilmeni, että vanhuksen mieltä ahdisti.

"Hei, olet oikeassa!" huudahti kreivi. "Ei, Raoul ei matkusta


yksinään; ei, hän ei mene vieraaseen maahan ilman jotakuta ystävää
lohdutuksenaan ja muistutuksena kaikesta, mitä hän rakasti."

"Minua?" lausui Grimaud.


"Sinua? Niin, niin!" huudahti Raoul sydämensä pohjasta
liikuttuneena.

"Voi", sanoi Atos, "sinä olet hyvin vanha, kelpo Grimaud!"

"Sitä parempi", vastasi tämä sanomattoman syvätunteisesti ja


nokkelasti.

"Mutta nythän ollaan jo lähdössä satamasta", huomautti Raoul,


"etkä sinä ole valmistautunut."

"Olen!" vakuutti Grimaud, näyttäen matkalaukkujensa avaimia,


jotka olivat sidotut yhteen hänen nuoren herransa kirstunavainten
kanssa.

"Mutta", esteli Raoul vielä, "ethän voi näin jättää herra kreiviä
yksikseen; kreivin luota et ole koskaan poistunut?"

Grimaud käänsi samenneen katseensa Atokseen ikäänkuin


mitatakseen kumpaisenkin vetovoimaa. Kreivi ei vastannut mitään.

"Herra kreivi haluaa mieluummin tätä", sanoi Grimaud.

"Niin", myönsi Atos päätänsä nyökäyttäen.

Samassa kaikki rummut alkoivat yhtaikaa päristä ja merkkitorvet


täyttivät ilman riemukkailla sävelillä. Retkelle määrättyjen
rykmenttien nähtiin marssivan esille kaupungista. Niitä oli viisi, kukin
muodostettu neljästäkymmenestä komppaniasta. Etummaisena
marssi kuninkaallinen rykmentti, joka tunnettiin valkoisesta
sinisaumaisesta asustaan. Ordonanssilippujen ristit punasinervällä ja
kuihtuneen lehden värisellä pohjalla, jolle oli siroiteltu kultaliljoja,
jättivät ylipäällikön liljaristisen valkolipun kohoamaan muita
korkeammalle. Sivuilla marssi muskettisotureja haarasauvat
kädessään ja musketit olalla, keskustassa keihäsmiehiä neljäntoista
jalan pituisine peitsineen, kaikki rientäen hilpeästi kuljetusveneitä
kohti, jotka veivät heidät pikku erissä laivoihin. Sitten tulivat
Picardien, Navarran ja Normandian rykmentit sekä kuninkaallinen
meriväki.

Herra de Beaufort oli osannut valita. Hänet itse nähtiin kaukana


päättämässä kulkue esikuntansa kanssa. Ennen kuin hän ehtisi
rannalle, olisi runsas tunti kulunut.

Raoul suuntasi Atoksen keralla verkalleen askeleensa rantaan,


asettuakseen paikalleen prinssin kulkiessa ohi. Nuorekkaasta
innostuksesta kuohuen Grimaud toimitti Raoulin matkatavarat
amiraalilaivaan. Käsikkäin poikansa kanssa, jonka hän kohta
menettäisi, Atos vaipui tuskalliseen mietiskelyyn, huumaantuen
melusta ja tuoksinasta.

Äkkiä eräs herra de Beaufortin upseeri tuli heidän luokseen


ilmoittamaan, että herttua halusi nähdä Raoulin vierellään.

"Olkaa hyvä ja sanokaa prinssille, monsieur", huudahti nuori mies,


"että pyydän häneltä vielä tätä tuntia nauttiakseni herra kreivin
seurasta."

"Ei, ei", puuttui puheeseen Atos, "adjutantti ei voi sillä tavoin


jättää kenraaliansa. Suvaitkaa sanoa prinssille, monsieur, että
varakreivi saapuu heti."

Upseeri nelisti pois.


"On yhdentekevää erota täällä tai tuolla", lisäsi kreivi, "kun erota
kuitenkin täytyy."

Kävellessään hän ravisti huolellisesti tomun poikansa puvusta ja


sipaisi hänen hiuksiaan.

"Kuule", hän sanoi Raoulille, "sinä tarvitset rahaa. Herra de


Beaufort elelee loisteliaasti, ja varmaankin sinua haluttaisi sieltä
ostaa hevosia ja aseita, jotka ovat kalliissa hinnassa meidän
maassamme. Ja koska sinä et palvele kuningasta etkä herra de
Beaufortia, vaan tottelet ainoastaan omaa vapaata harkintaasi, sinä
et saa odottaa palkkaa etkä lahjoja. Tahdon siis, että sinulta ei
puuttuisi mitään Djidgellissä. Kas tässä kaksisataa pistolia. Käytä ne,
Raoul, jos tahdot tehdä minulle mieliksi."

Raoul puristi isänsä kättä, ja eräässä kadunkulmassa he näkivät


herra de Beaufortin, joka ratsasti espanjalaisrotuisella, valkoisella
tasajuoksijalla. Ratsu vastasi siroilla hypähdyksillä kaupungin naisten
ihaileviin huutoihin.

Herttua kutsui Raoulia ja ojensi kreiville kätensä. Hän puhui tälle


kauan ja niin herttaisesti, että isärukan sydän siitä sai hiukan lohtua
ja vahvistusta.

Sekä isä että poika tunsivat kuitenkin, että heidän kulkunsa oli
päättymässä julmaan tuskaan. Tuli se kauhea hetki, jolloin sotilaat
jättääkseen rannan hietikon vaihtoivat perheittensä ja ystäviensä
kanssa viimeiset suudelmat, haikea eronhetki, jolloin taivaan
puhtaasta sinestä, auringon helteestä, ilman kiehtovista tuoksuista,
suonissa virtaavasta suloisesta elämästä huolimatta kaikki näyttää
mustalta, kaikki tuntuu karvaalta, kaikki saattaa epäilemään Jumalan
olemassaoloa Jumalasta puhuessaankin.
Oli tavallista, että amiraali seurueineen astui laivaan viimeisenä.
Kanuuna odotteli ilmoittaakseen peloittavalla mylvähdyksellä, että
päällikkö oli saapunut lippulaivan kannelle.

Unohtaen amiraalin, laivaston ja voimakkaalle miehelle sopivan


arvokkuutensa Atos levitti käsivartensa, puristaen poikaansa
kouristuneesti rintaansa vasten.

"Seuratkaa meitä laivaan", pyysi herttua liikuttuneena; "silloin


voitatte hyvinkin puoli tuntia."

"Ei", epäsi Atos, "olen hyvästellyt; en tahdo tehdä sitä


toistamiseen."

"Sitten, varakreivi, astukaa, astukaa nopeasti veneeseeni", lisäsi


prinssi, tahtoen säästää näiltä kahdelta mieheltä kyyneleet, joista
heidän sydämensä paisui.

Ja isällisesti, hellästi, voimakkaasti kuin hän olisi ollut Portos, hän


nosti Raoulin käsivarsilleen, asettaen hänet purteen, jonka airot
annetusta merkistä heti alkoivat liikkua. Kaikki muodollisuudet
unohtaen hyppäsi hän itse aluksen perälaudalle ja työnsi sen
tarmokkaalla potkaisulla rannasta.

Atos vastasi vain merkillä; mutta hän tunsi jotakin polttavaa


kädellään. Se oli Grimaudin kunnioittava suudelma, uskollisen koiran
jäähyväisnuolaisu. Sen annettuaan Grimaud hyppäsi laiturin
askelmalta erään kaksiairoisen ruuhen kokkaan, joka asettui
kahdentoista kaleerivangin soutaman lotjan hinattavaksi.

Atos istahti rantalaiturille turruksissa, kuurona, hylättynä. Joka


sekunti riisti häneltä jonkun piirteen, jonkun vivahduksen poikansa
kalpeasta muodosta. Jalat riipuksissa, tuijottavin silmin, suu auki hän
jäi siihen sulaneena Raoulin kanssa samaan katseeseen, samaan
ajatukseen, samaan horrokseen.

Meri vei vähitellen alukset ja miehet siihen etäisyyteen, missä


ihmiset ovat enää vain pisteitä, rakkaus pelkkää muistoa.

Atos näki poikansa nousevan köysitikkaita amiraalilaivaan, näki


hänen nojautuvan kyynäspäillään vanttikaiteeseen ja asettuvan niin,
että aina oli isänsä katseen maalitauluna. Turhaan kanuuna jyrähti,
turhaan laivoista kumahti pitkällinen pauhina, johon huikea hurraus
maalta vastasi, turhaan tämä melu yritti tukkia isän korvaa ja savu
kätkeä hänen kaikkien pyrkimystensä päämäärää: Raoul näkyi
hänelle viimeiseen hetkeen asti, ja tuo pikkarainen rahtunen,
muuttuen mustasta hallavaksi ja hallavasta valkoiseksi, hävisi
Atoksen silmistä vasta kauan senjälkeen kun muut katselijat eivät
enää eroittaneet mahtavia laivoja eivätkä pullistuneita purjeita.

Puolenpäivän tienoissa, kun aurinko jo polttavana valeli säteillään


ulappaa ja kun enää tuskin mastojen huiput kohosivat kuumuudesta
hohtavan merenpinnan yli, Atos näki vienon, ilmavan varjon
nousevan ja samassa katoavan. Se oli savu kanuunasta, jonka herra
de Beaufort oli antanut laukaista viimeisen kerran tervehtiäkseen
Ranskan rantaa.

Mastonhuiputkin painuivat vuorostaan näköpiirin taakse, ja Atos


palasi vaivalloisesti majataloonsa.

240.
Naisten parissa.

D'Artagnan ei ollut kyennyt salaamaan olemustansa ystäviltään


niin hyvin kuin olisi halunnut. Jäykkä soturi, järkkymätön
miekkamies, oli pahan aavistelun voittamana suonut inhimilliselle
heikkoudelle muutamaksi minuutiksi vallan. Niinpä hän sitten
vaiennettuaan sydämensä ja taltutettuaan lihastensa nytkähtelyn
kääntyikin lausumaan jyrkästi lakeijalleen, hiljaiselle palvelijalle, joka
aina kuunteli totellakseen mitä joutuisimmin:

"Rabaud, sinä tiedät, että minun on katkaistava taivalta


kolmenkymmenen lieuen verran päivässä."

"Hyvä on, herra kapteeni", vastasi Rabaud.

Ja tästä hetkestä alkaen d'Artagnan — todellisen kentaurin tavoin


luontuneena hevosen notkahteluun — ei enää välittänyt mistään;
toisin sanoen hän pohti rauhallisesti kaikkea.

Hän aprikoitsi, mitä varten kuningas kutsui hänet takaisin, ja taas


välillä, mikä saattoi olla Rautanaamion vaikuttimena hänen
heittäessään hopealautasen Raoulin jalkoihin.

Edellisessä mietiskelyn aiheessa tulos jäi kielteiseksi. Hän kyllä


tiesi varsin hyvin, että Ludvig XIV nyt kutsui häntä erittäin
tähdellisessä tarpeessa, samalla kun hallitsija tietysti peräti
halukkaana käyttäisi tilaisuutta kahdenkeskiseen puheluun miehen
kanssa, joka noin suuren salaisuuden kaitsijana oli noussut
valtakunnan korkeimpien mahtajain tasalle. Mutta turhaan
d'Artagnan yritti itseään tyydyttävästi arvailla hänen majesteettinsa
varsinaista asiaa.
Sitävastoin ei muskettisoturille jäänyt epäilystäkään syystä, joka oli
saanut onnettoman Filipin paljastamaan asemansa ja syntyperänsä.
Ainiaaksi haudattuna rautanaamionsa kätköön, karkoitettuna
tienoolle, missä ihmiset tuntuivat palvelevan pelkkiä luonnonvoimia,
Filip oli lopulta nähnyt menettäneensä d'Artagnaninkin
kumppanuuden, muskettisoturin osoitettua matkalla häntä kohtaan
mitä suurinta huomaavaisuutta ja hienotuntoisuutta; nyt ei vangilla
ollut enää muuta nähtävissä kuin menneisyyden haamuja ja
tulevaisuus täynnä kamalinta mielenkarvautta. Epätoivo oli alkanut
häntä hivuttaa, hän heikontui purkamaan tuskaansa valituksiin, vielä
toivoen saavansa paljastuksillaan edes kostajan.

Muskettisoturin täpärä pelastuminen kahden parhaan ystävänsä


surmaamisesta, Atoksen joutuminen osalliseksi valtiosalaisuudesta
ikäänkuin sallimuksen johdatuksella, Raoulin hyvästely ja nuoren
miehen tulevaisuuden suuntautuminen etäälle lohdutonta kuolemaa
etsimään, — kaikki tämä myös alinomaa palautti d'Artagnanin
mieleen kolkkoja aavistuksia, joita joutuisa ratsastuskaan ei
hälventänyt kuten ennen.

Näistä mietteistä muskettisoturi siirtyi muistelemaan henkipatoiksi


joutuneita Portosta ja Aramista. He kuvastuivat hänen mielessään
pakolaisina, ahdisteltuina, kumpikin häviöön tuomittuna, kaiken
vaivannäkönsä hankkimasta menestyksestä auttamattomasti
hukkateille suistuneina; ja kun kuningas nyt kostonhalunsa ja
vimmastuksensa kuohuessa kiihkeimmillään kutsui luokseen
varsinaisen toimintamiehensä, vapisutti d'Artagnania väliin ajatus,
että hän kenties lopultakin oli saamassa elämänsä tuskallisimman
tehtävän.
Toisinaan, vieruja noustessa, kun hengästyvän ratsun sieraimet
laajenivat ja kuvelihakset pingoittuivat, kapteeni sai vapaamman
tilaisuuden tuumitella ja mietti silloin Aramiksen hämmästyttävää
nerokkuutta, Fronden ja kansalaissodan kehittämää verratonta
viekkautta ja vehkeilytaitoa. Soturina, pappina ja valtiomiehenä,
hienotapaisena, ahnehtivana ja ovelasti harkitsevana Aramis oli
ainiaan käyttänyt elämän hyviä etuja vain astinlautana,
kohottautuakseen pahoihin. Ylevämielisenä, joskin sydämeltään
kovettuneena, hän ei ollut koskaan tehnyt pahaa muunlaisin pyytein
kuin loistellakseen yhä hiukan enemmän. Uransa lopulla, ollessaan
juuri tavoittamaisillaan päämääränsä, hän oli Fiescon tavoin
horjahtanut yhteen harha-askeleeseen kapealla sillallaan ja
syöksynyt mereen.

Mutta Portos, sävyisä ja yksinkertainen Portos! Nähdä Portos


puutteessa, nähdä Mousqueton kultanauhaisen muhkeutensa
menettäneenä, kenties vankina; nähdä Pierrefonds ja Bracieux maan
tasalle jaoitettuina ja linnain loistokkaat ympäristöt raastamisella
häväistyinä, — sellaiset tulevaisuuden kuvat olivat d'Artagnanille
vihlovia sielun survaisuja, jotka yllättäessään aina saivat hänet
hypähtämään niinkuin hänen hevosensa vastasi paarmanpuremiin
metsän lehväholveissa.

Henkevä mies ei ole koskaan ikävissään, jos väsymys painostaa


hänen ruumistaan; terveruumiinen mies taasen havaitsee aina
elämän keveäksi, jos jokin askarruttaa hänen ajatuksiaan.
Lakkaamatta taivaltaen vinhaa vauhtia ja herkeämättömästi
mietiskellen asioita d'Artagnan saapuikin Pariisiin virkkuna ja hellin
lihaksin kuin näytäntöön valmistautunut voimailija.
Kuningas ei ollut odottanut häntä saapuvaksi niin pian ja oli juuri
lähtenyt Meudonin seuduille metsästämään. Entiseen aikaan
d'Artagnan olisi suoraa päätä rientänyt hänen perässään, mutta nyt
hän riisui ratsusaappaansa, kävi kylpyyn ja vartosi sitten, kunnes
hänen majesteettinsa palaisi pölyttyneenä ja uuvuksissa. Viiden
tunnin väliajan hän käytti palatsin ilmakehän tunnustelemiseen,
tahtoi varustautua kaikkia hankalia mahdollisuuksia vastaan.

Hän kuuli, että kuningas oli näiden parin viikon ajan esiintynyt
hyvin synkkänä. Leskikuningatar sairasteli pahoin ja tuntui ihan
murtuneelta. Orléansin herttua oli kääntynyt harrasmieliseksi;
Madame poti heikkohermoisuutta, ja kreivi de Guiche oli
matkustanut eräälle maatilalleen.

Muskettisoturi sai edelleen tietää, että herra Colbert oli säihkyvällä


tuulella, että herra Fouquet joka päivä turhaan neuvotteli uuden
lääkärin kanssa ja että hänen varsinainen tautinsa ei ollut niitä, joita
lääkärit parantavat, paitsi ehkä valtiotaitoon syventyneet
tiedemiehet. Kuninkaan kerrottiin osoittavan rahaministeriänsä
kohtaan mitä suurinta suopeutta ja alituiseen pysyttelevän hänen
lähellään; mutta madonsyömän komean puun tavoin yli-intendentti
kuitenkin sydämeen iskettynä näivettyi kuninkaallisesta myhäilystä
huolimatta, joka hovin puita aurinkona elvytti.

Neiti de la Vallière kuului käyneen kuninkaalle ihan


välttämättömäksi; milloin kuningas ei ottanut häntä
metsästysretkillekin mukaansa, hän useaan kertaan kirjoitteli
rakastetulleen, — ei enää runosäkeitä, vaan (ja se oli paljon
arveluttavampaa) suorasanaista ihan sivumäärin. Noissa
tilaisuuksissa nähtiin maailman ensimmäisen kuninkaan, kuten
silloinen runoilijakoulu sanoi, uljaasti laskeutuvan ratsultaan ja
hattunsa kupua vasten kyhäävän lennokkaita lauselmia, jotka herra
de Saint-Aignan ainaisena adjutanttina lennätti la Vallièrelle
hevosensa hengen uhalla. Sillävälin peurat ja fasaanit kirmailivat
vapaudessaan niin laimeasti hätisteltyinä, että metsästysurheilun jo
pelättiin joutuvan Ranskassa rappeutumisen vaaraan.

D'Artagnan tuli nyt ajatelleeksi Raoul-poloisen pyyntöä, toivotonta


kirjelappua naiselle, joka vietti päiviänsä ihanissa toiveissa, ja
mielellään järkeillen elämästä muskettisoturi päätti käyttää
kuninkaan poissaoloa pikku haasteluun neiti de la Vallièren kanssa.
Se oli helppoa: kuninkaallisen metsästyksen aikana Louise käveli
muutamien naisten seurassa eräällä Palais-Royalin lehterillä, missä
kapteenilla oli vartion katselmus toimitettavana. D'Artagnan piti
varmana, että jos hän vain saisi puhelun kääntymään Raouliin,
Louise antaisi hänelle jotakin aihetta rohkaisevan kirjeen
sommittelemiseen maanpakolaiselle; vähäinenkin toivo tai lohdutus
Raoulille hänen nykyisessä tuskassaan oli aurinko ja elämä kahdelle
miehelle, joihin muskettisoturi oli kaikesta sydämestään kiintynyt.

Hän tapasi neiti de la Vallièren suljettuna erityiseen piiriin.


Näennäisessä yksinäisyydessään kuninkaan lemmikki sai
kuningattaren tavoin — ja kenties vielä kuninkaallisemmin —
osakseen palvomista, josta Madame oli ollut niin ylpeä silloin kun
kuningas ei katsellut muita kuin häntä ja huomaavaisuudellaan
käänsi häneen kaikkien hovilaisten huomion.

D'Artagnania, joka ei ollut mikään teikari, kohtelivat naiset


kuitenkin järkijärjestään mielistellen ja erittäin herttaisesti; hän oli
hienostunut urho, ja hänen sotainen maineensa oli tuottanut hänelle
yhtä paljon ystävyyttä miesten keskuudessa kuin ihailua naisten
parissa. Nähdessään hänen lähestyvän puhuttelivatkin hovineidot
häntä omasta aloitteestaan, innostuen kyselemään, missä hän oli
ollut, mitä toiminut, miksi hänen ei ollut nähty komealla ratsullaan
tekevän palatsinpihalla tuollaisia uljaita hypähdyksiä, joita kuninkaan
ulokkeelle kokoontuneet uteliaat aina ihastelivat.

Soturi vastasi saapuvansa oranssien maasta.

Neitoset alkoivat tirskua. Siihen aikaan kyllä kaikki matkustelivat,


mutta sadankin lieuen matka tuntui silti vaaralliselta
seikkailuyritykseltä.

"Oranssien maasta?" huudahti neiti de Tonnay-Charente;


"Espanjasta?"

"En sentään", vastasi muskettisoturi.

"Maltasta?" arvasi Montalais.

"Olette totisesti lähenemässä oikeata, mesdemoiselles."

"Joltakulta Välimeren saarelta siis?" kysyi la Vallière.

"Mademoiselle", sanoi d'Artagnan, "en tahdo arvautella teitä: tulen


rannikolta, mistä herra de Beaufort juuri parhaillaan on lähdössä
purjehtimaan Algieriin."

"Oletteko nähnyt armeijan?" tiedustivat useat sotaisuuden


harrastajattaret.

"Ja laivaston?"

"Kaikki."
"Onko meillä siellä ystäviämme?" uteli neiti de Tonnay-Charente
kylmäkiskoisesti, mutta saaden harkittua painoa viime sanalle.

"Onhan ainakin herra de la Guillotière, herra de Mouchy, herra de


Bragelonne", luetteli d'Artagnan.

La Vallière vaaleni.

"Herra de Bragelonne?" huudahti häijy Athénais. "Mitä ihmettä,


hänkö lähtenyt sotaretkelle… hän?"

Montalais polkaisi häntä jalalle, mutta turhaan.

"Tiedättekö, mitä siitä ajattelen?" hän säälimättömästi jatkoi


d'Artagnaniin kääntyen.

"En, mademoiselle, mutta haluaisin kuulla mielipiteenne."

"Minun käsitykseni on, että kaikki tuollaiselle matkalle lähteneet


miehet ovat rakkaudessaan epätoivoon joutuneita hurjapäitä, jotka
lähtevät etsimään sääliväisempiä mustia kuin täkäläiset julmat
valkoihoiset kaunottaret ovat olleet."

Jotkut naiset nauroivat; la Vallière horjui, Montalais yski


merkillisesti.

"Mademoiselle", huomautti d'Artagnan, "te erehdytte puhuessanne


Djidgellin mustista naisista. Tosin eivät sikäläiset tenhottaret ole
valkoisiakaan, vaan keltaisia."

"Keltaisia!"

"No, älkää arvostelko heitä pahastikaan; en ole koskaan nähnyt


kauniimpaa väriä mustien silmien ja korallisuun täydennyksenä."
"Sitä parempi herra de Bragelonnelle!" virkahti hellittämätön neiti
de
Tonnay-Charente; "poikaparka pääsee korvaamaan vahinkonsa."

Sanoja seurasi syvä hiljaisuus, jollaikaa d'Artagnan ehti ajatella,


että naiset — nämä säveät kyyhkyset — kohtelevat toisiaan paljon
julmemmin kuin tiikerit ja karhut.
Athénaisille ei riittänyt la Vallièren pakottaminen kalpenemaan;
tämän piti vielä punastua. Sopimattomasti palaten puheenaiheeseen
hän virkkoi:

"Tiedätkös, Louise, että sinä olet siinä saanut raskaan rikoksen


tunnollesi?"

"Minkä rikoksen?" sopersi ahdistettu, turhaan etsien tukea


ympäriltään.

"Olihan se nuorukainen sinun kihlattusi", pitkitti Athénais. "Hän


rakasti sinua, ja sinä hylkäsit hänet."

"Rehellisellä naisella on se oikeus", huomautti Montalais


tekopyhästi. "Parempi on hylätä mies silloin kun tietää
velvollisuutensa kieltävän tekemästä häntä onnelliseksi."

Louise ei kyennyt oivaltamaan, olisiko hänen ollut nuhdeltava vai


kiitettävä ystävätärtä, joka puolusti häntä siihen tapaan.

"Hylätä, hylätä! Kelpaa niin sanoa", vastasi Athénais; "mutta asia


on paljoa pahempi. Varsinaisena rikoksena oli lähettää Bragelonne-
rukka sotaan, jossa hän saa surmansa."

Louise pyyhkäisi kylmää otsaansa kädellään.

"Ja jos hän siis kuolee", jatkoi leppymätön, "niin sinä olet hänet
tappanut; se on kamala teko."

Louise hoippui tarttumaan muskettisoturin käsivarteen, itse


puolikuolleena. Kapteenin kasvot ilmaisivat harvinaista liikutusta.
"Teillä oli puhuttavaa minulle, herra d'Artagnan", lausui hän
pahastuksen ja tuskan muuttamalla äänellä. "Mitä aioitte sanoa?"

D'Artagnan asteli tuokion lehterillä, pidellen Louisen kättä


kainalossaan; sitten päästyään kyllin etäälle toisista hän vastasi:

"Mitä minulla oli teille lausuttavaa, mademoiselle, sen on neiti de


Tonnay-Charente juuri ilmaissut raakamaisesti, mutta täydelleen."

Tyttö parahti hiljaa, ja tämän uuden vamman murtamana hän


menetteli kuten kuolemaansa odottavat lintuparat, jotka kätkeytyvät
pensastoon vetämään viimeisen henkäyksensä: hän katosi eräästä
sivuovesta, juuri kun kuningas ilmestyi toisesta.

Hallitsijan ensimmäinen katse osui rakastajattarensa tyhjään


istuimeen; pettyneenä hän rypisti silmäkulmiaan, mutta huomasi
samassa d'Artagnanin, joka tervehti häntä.

"Haa, monsieur", hän sanoi, "te olette kunnostautunut hyvin, ja


minä olen teihin tyytyväinen."

Se oli tavaton kuninkaallisen mielihyvän ilmaisu. Sellaista


lauselmaa eivät monetkaan saaneet häneltä osakseen muutoin kuin
syöksymällä surman suuhun.

Hovineidot ja herrasmiehet, jotka kuninkaan tullessa olivat


asettuneet kunnioittavaksi kehäksi hänen ympärilleen, vetäytyivät
syrjään havaitessaan hänen pyrkivän kahdenkeskiseen haasteluun
kapteeninsa kanssa. Kuningas lähti kävelemään, vieden d'Artagnanin
ulos suojamasta, ensin vieläkin etsittyänsä katseillaan la Vallièrea,
jonka poissaoloa hän ei voinut käsittää.

Päästyään uteliailta korvilta turvaan hän virkahti:


"No, herra d'Artagnan, entä vanki?"

"Tallessaan, sire."

"Mitä hän puhui matkalla?"

"Ei mitään, sire."

"Mitä hän teki?"

"Sattui käymään niin, että kalastaja, jonka purressa läksin


Sainte-Margueritelle, nousi vastarintaan ja tahtoi surmata minut.
Hänen… tuota, vanki kävi puolelleni, pyrkimättä pakoon."

Kuningas kalpeni.

"Riittää", sanoi hän.

D'Artagnan kumarsi.

Ludvig mitteli työhuoneensa lattiaa.

"Te olitte Antibesissa", hän sitten virkkoi, "herra de Beaufortin


saapuessa sinne?"

"En, sire, läksin juuri ennen herttuan tuloa."

"Ahaa!"

Uusi äänettömyys.

"Mitä näitte siellä?"

"Paljon väkeä", vastasi d'Artagnan kylmästi.


Kuningas huomasi, että muskettisoturi ei tahtonut puhua.

"Kutsuin teidät takaisin, herra kapteeni, lähteäksenne


järjestämään kuntoon asuntoani Nantesissa."

"Nantesissa?" huudahti d'Artagnan.

"Bretagnessa."

"Niin, sire, siinä maakunnassa. Teidän majesteettinne lähtee niin


pitkälle matkalle?"

"Valtiosäädyt kokoontuvat siellä", selitti kuningas. "Minulla on kaksi


vaatimusta esitettävänä, joten tahdon olla paikalla."

"Milloin lähden?" kysyi kapteeni.

"Tänä iltana… huomenna… huomis-iltana — tehän tarvitsette


lepoa."

"Olen levännyt, sire."

"Se on hyvä… No, tämän illan ja huomisen välillä, halunne


mukaan."

D'Artagnan kumarsi kuin poistuakseen, mutta lisäsi nähdessään


kuninkaan epäröivän:

"Ottaako teidän majesteettinne hovin mukaanne?"

"Luonnollisesti."

"Niin ollen tarvitsette tietenkin myös muskettisotureita?"


Ja kapteenin läpitunkeva silmäys sai kuninkaan katseen
painumaan alas.

"Ottakaa heitä prikaati", vastasi Ludvig.

"Siinäkö kaikki?… Eikö kuninkaalla ole muita määräyksiä minulle


annettavana?"

"Ei… Kah!… On tosiaan!"

"Minä kuuntelen."

"Nantesin linnassa, joka kuuluu olevan kovin hankalan


järjestelmän mukaan rakennettu, ottakaa tavaksenne asettaa
muskettisotureita kaikkien huomattavimpien arvohenkilöiden ovelle,
mitä saattueeseeni kuuluu."

"Huomattavimpien?"

"Niin."

"Siis esimerkiksi herra de Lyonnen ovelle?"

"Niin."

"Herra Letellierin?"

"Niin."

"Herra de Briennen?"

"Niin."

"Ja herra yli-intendentin?"


"Tietenkin."

"Hyvä on, sire. Huomenna olen matkalla."

"Oh, vielä sana, herra d'Artagnan. Nantesissa tapaatte


Gesvresin herttuan, henkivartion kapteenin. Pitäkää huolta, että
muskettisoturinne ovat sijoitetut ennen kuin hänen väkensä saapuu.
Kunniatehtävä kuuluu ensimmäisinä ehtineille."

"Kyllä, sire."

"Ja jos herra de Gesvres kiistäisi etuoikeuttanne?"

"Johan nyt, sire! Hänkö ryhtyisi minulle mukisemaan?"

Muskettisoturi kiepahti rivakasti kannoillaan ja katosi.

— Nantesiin! — tuumi hän portaissa. — Miksei hän uskaltanut


suoraan puhua Belle-Islestä?

Hänen lähtiessään pääportille muuan herra de Briennen apuri


juoksi hänen peräänsä.

"Herra d'Artagnan!" hän sanoi; "anteeksi…"

"Mitä nyt, herra Ariste?"

"Kuningas käski antaa teille tämän maksuosoituksen."

"Teidän kassastanneko nostan rahat?"

"Ei, monsieur, vaan herra de Fouquetin käsivaroista."


Hiukan ihmetellen d'Artagnan luki kahdensadan pistolin
maksuosoituksen, joka oli Ludvigin käsialaa.

— Kas vain! — hän tuumi kiitettyään kohteliaasti kirjuria; — tämä


matka maksatetaan yli-intendentillä! Mordioux, siinä hän on ihan
Ludvig XI:n kaltainen! Mutta kyllähän Colbert olisi huikeasti
riemastuksissaan suorittanut nämä kulut omasta rahastostaan!

D'Artagnan ei koskaan jättänyt näytettäessä maksettavaa


määräystä väljähtymään; tälle periaatteelleen uskollisena hän
siekailematta lähti perimään matkavarojaan herra Fouquetilta.

241.

Ehtoollinen.

Yli-intendentti oli epäilemättä saanut kuulla, että oltiin lähiaikoina


lähtemässä Nantesiin, sillä hän antoi ystävilleen jäähyväis-illalliset.
Vilkas hyörinä oli vallannut koko talon, yläkerrasta alakertaan, ja
vateja ja lautasia kantavien palvelijain touhu ja kirjanpitäjäin
toimeliaisuus ennustivat kohdakkoin tapahtuvaa mullistusta
rahastossa ja keittiössä.

Maksuosoitus kädessään d'Artagnan saapui toimistoon, jossa sai


sen vastauksen, että oli myöhäistä nostaa rahoja, kun kassa oli jo
suljettu.

Hän vastasi vain sanoilla: "Kuninkaan käskystä."


Hiukan hämmentyneenä kapteenin vakavasta sävystä kirjanpitäjä
selitti, että se oli kunnioitettava syy, mutta talon tapoja oli myös
pidettävä kunniassa. Senvuoksi hän kehoitti osoituksen omistajaa
käväisemään uudestaan huomenna.

D'Artagnan pyysi saada tavata herra Fouquetia. Virkailija vastasi,


että herra yli-intendentti ei ollenkaan sekaantunut tämänlaatuisiin
yksityisseikkoihin, ja vetäisi riuskasti ovensa kiinni d'Artagnanin
nenän edessä. Tämä oli edeltäpäin aavistanut tempun ja työntänyt
saappaansa oven ja pielen väliin, joten lukitseminen ei käynyt päinsä
ja kirjanpitäjä tapasi itsensä vielä kerran katselemassa
puhuttelijaansa kasvoista kasvoihin. Hän muuttikin sävyään ja sanoi
d'Artagnanille säikähtyneen kohteliaasti:

"Jos monsieur tahtoo puhutella herra yli-intendenttiä, olkaa hyvä


ja menkää odotushuoneisiin; tänne toimistoon ei monseigneur nyt
tule."

"Hyvä on! Olisitte sen sanonut!" vastasi d'Artagnan.

"Pihan toisella puolella", neuvoi virkailija hyvillään, kun pääsi


rauhaan.

D'Artagnan astui pihan yli ja joutui palvelijain keskelle.

"Monseigneur ei tällä hetkellä ota vastaan", ilmoitti hänelle eräs


houkkio, joka kantoi päänsä päällä heleänpunaisella tarjottimella
kolmea fasaania ja kahtatoista viiriäistä.

"Sanokaa hänelle", virkkoi kapteeni, pysäyttäen palvelijan


tarttumalla hänen tarjottimensa syrjään, "että täällä on herra
d'Artagnan, hänen majesteettinsa muskettisoturien
kapteenipäällikkö."

Palvelija päästi kummastuksen huudon ja hävisi.

D'Artagnan seurasi häntä verkalleen. Hän saapui juuri hyvään


aikaan kohdatakseen odotushuoneessa herra Pélissonin, joka oli
hiukan kalpeana rientänyt ruokasalista tiedustamaan tällaisen
vieraan asiaa.

D'Artagnan hymyili.

"Ei mitään ikävää, herra Pélisson, pikku maksuosoitus vain


nostettavana."

"Ah", virkahti Fouquetin ystävä keventyneenä.

Ja hän tarttui kapteenin käteen ja veti hänet mukanaan saliin,


missä hyvä joukko läheisimpiä ystäviä ympäröi huoneen keskelle
asetettuun lepotuoliin vaipunutta yli-intendenttiä. Täällä olivat
kokoontuneina kaikki epikurolaiset, jotka äskettäin Vauxissa olivat
tuottaneet kunniaa herra Fouquetin talolle, älylle ja rahoille.

Ollen enimmäkseen hilpeitä ja helliä tovereita he eivät olleet


paenneet suojelijaansa myrskyn lähetessä, ja taivaan uhkaavista
merkeistä huolimatta, maaperän huojumisesta pelästymättä he olivat
täällä hymyilevinä, auliina, lujina vastoinkäymisessä, kuten olivat
olleet myötäkäymisessäkin mukana.

Yli-intendentin vasemmalla puolella istui rouva de Bellière, hänen


oikealla puolellaan rouva Fouquet, ikäänkuin miehen kahtena
suojelusenkelinä uhmaten maailman tapoja ja mykistäen kaikki
jokapäiväisen sovinnaisuuden vaatimukset, vaaran hetkellä
tarjotakseen hänelle yhtyneitten käsivarsiensa tuen.

Kalpealla ja vapisevalla madame de Bellièrellä oli pelkkiä


kunnioittavia aikeita yli-intendentin puolisoa kohtaan, joka miehensä
kättä pidellen katseli levottomasti ovelle, Pélissonin mentyä
noutamaan d'Artagnania.

Kapteeni astui sisään, aluksi hyvin kohteliaana ja sitten ihaillen,


kun hän pettämättömällä katseellansa sai heti oikean käsityksen
tästä seurueesta.

Fouquet kohottausi nojatuolissaan.

"Suokaa anteeksi, herra d'Artagnan", sanoi hän, "etten ollut teitä


vastaanottamassa, vaikka tulette kuninkaan nimessä."

Ja hän korosti näitä viimeisiä sanoja jonkunlaisella surullisella


lujuudella, joka synnytti pelkoa hänen ystäväinsä sydämissä.

"Monseigneur", vastasi d'Artagnan, "minä saavun luoksenne


kuninkaan nimessä vain pyytämään kahdensadan pistolin
maksuosoituksen suoritusta."

Kaikki katseet kirkastuivat; ainoastaan Fouquetin otsa pysyi


pilvessä.

"Ah, monsieur", virkkoi hän, "tekin lähtenette Nantesiin?"

"En tiedä, minne minut lähetetään, monseigneur."

"Mutta ettehän lähde niin joutuin, herra kapteeni", sanoi rouva


Fouquet rauhoittuneena, "ettei teillä olisi aikaa istahtaa hetkiseksi
pöytäämme? Se olisi meille mieluisa kunnia."

"Minulle se olisi hyvin suuri kunnia, madame; mutta valitettavasti


minulla on tosiaan paha kiire, kuten huomaatte siitäkin, että minun
on täytynyt matkarahojeni takia tunkeutua teidän vieraspitojanne
häiritsemään."

"Siihen vastataan kullalla", sanoi Fouquet viitaten


taloudenhoitajalleen, joka heti läksi huoneesta, saatuaan
d'Artagnanin ojentaman maksuosoituksen.

"Oh, maksusta en ollut huolissani", lausui soturi; "tämä on vauras


talo."

Alakuloinen hymy häilähti Fouquetin valjuilla piirteillä.

"Tunnetteko kipua?" kysyi markiisitar.

"Tuleeko taas kohtaus?" huolestui rouva Fouquet.

"Ei mitään, kiitos!" vastasi yli-intendentti.

"Kohtaus?" virkkoi d'Artagnan. "Onko teidän ylhäisyytenne sairas?"

"Olen Vauxin juhlien seurauksena potenut vuorottelevaa


kuumetta."

"Ehkä vilustuitte öiseen aikaan luolissa?"

"Ei, ei, sielullinen jännitys vain rasitti liiaksi."

"Liiallinen huolenpitonne kuninkaan hyvästä vastaanotosta",


tokaisi la Fontaine säveästi, ollenkaan aavistamatta, kuinka kipeään
seikkaan hän kajosi.
"Hallitsijansa kohdittelusta ei voi liiaksi huolehtia", huomautti
Fouquet hiljaisesti runoilijalleen.

"Monsieur tarkoitti liiallista innokkuutta", lausui d'Artagnan


suoraluontoisesti ja sydämellisesti. "On totinen tosi, monseigneur,
että vieraanvaraisuutta ei ole koskaan toteutettu niin rajattoman
hartaasti kuin Vauxissa."

Rouva Fouquet antoi kasvojensa selvästi ilmaista, että jos hänen


miehensä olikin kuningasta kohtaan esiintynyt hyvin, ei jälkimmäinen
ollut samalla mitalla palkinnut ministeriänsä. Mutta d'Artagnan tiesi,
mikä hirveä salaisuus tähän vielä kätkeytyi. Se oli tässä seurassa
tunnettu ainoastaan hänelle ja Fouquetille, ja näillä kahdella miehellä
ei ollut toisella valittamisen rohkeutta eikä toisella syyttämisen
oikeutta.

Kapteenille tuotiin rahat, ja hän teki lähtöä, kun Fouquet


kohoutuen otti lasin ja käski ojentaa toisen d'Artagnanille.

"Monsieur", virkkoi hän, "kuninkaan terveydeksi, mitä


tapahtuukin!"

"Ja teidän terveydeksenne, mitä tapahtuukin!" vastasi d'Artagnan


kulauttaen pohjaan..

Näiden pahaenteisten sanojen jälkeen hän tervehti koko


seuruetta, joka nousi jalkeille hänen kannuksiensa kilistessä
saappaiden tömisyttämillä portailla.

"Hetkiseksi luulin, että hän pyrki käsiksi minuun eikä rahoihini",


sanoi Fouquet yrittäen nauraa.

"Teihin!" huudahtivat ystävät; "ja minkätähden, hyvä Jumala?"


"Oh, älkäämme erehtykö asemasta, rakkaat epikurolaisveljet",
lausui yli-intendentti; "minä en tahdo mitään vertailua maailman
vaivaisimman syntisen ja palvelemamme Vapahtajan kesken, mutta
tarjosihan hänkin eräänä päivänä ystävilleen Ehtoolliseksi nimitetyn
aterian, joka muodostui sellaiseksi jäähyväistilaisuudeksi kuin
meillekin nyt tämä hetki."

Joka taholta kuului murheellisen vastaväitteen huudahduksia.

"Sulkekaa ovet", käski Fouquet, ja palvelijat poistuivat. "Hyvät


ystävät", jatkoi ministeri ääntänsä alentaen, "mitä minä olin ennen ja
mitä olen tänään? Ajatelkaa eroa. Minunlaiseni mies vaipuu alas jo
yksinään sillä, että hän ei enää nosta ylös päätänsä; mutta mitä
sanotaankaan, jos joudun suoranaisesti halvennettavaksi? Minulla ei
ole enää varoja, ei luottoa, ei enää muuta kuin voimallisia vihamiehiä
ja voimattomia ystäviä, ja tunnen tuhoni uhkaavan ihan lähellä."

"Hei", huudahti Pélisson kiivaasti, "koska paljastatte asemanne


noin avoimesti, niin meidänkin tulee olla suorapuheisia. Niin, te
olette syöksymässä perikatoon, mutta vielä voitte pahimman välttää.
Ensiksikin, paljonko meillä vielä kaikkiaan on rahoja jäljellä?"

"Seitsemänsataatuhatta livreä", ilmoitti taloudenhoitaja.

"On leipään", jupisi rouva Fouquet.

"Hevosia vain", sanoi Pélisson, "ja paetkaa."

"Minne lähtisin?"

"Sveitsiin, Savoijiin, minne hyvänsä Ranskan rajan taakse."


"Jos hänen ylhäisyytensä pakenee", huomautti markiisitar, "niin
hänen sanotaan säikkyneen syyllisyyttään."

"Sanotaan enemmänkin, — väitetään minun vieneen mukanani


vähintään kaksikymmentä miljoonaa."

"Me kirjoitamme muistelmia maineenne puhdistamiseksi", lupasi la


Fontaine; "paetkaa."

"Minä jään", päätti Fouquet; "enkähän toki ole ihan vailla turvaa."

"Sinulla on Belle-Isle!" huudahti abbé Fouquet.

"Ja sinne minun sopiikin mukavasti poiketa Nantesin matkalta",


sanoi yli-intendentti; "malttia siis, malttia!"

"Mutta mitä vaaroja onkaan väijymässä sitä ennen!" huoahti rouva


Fouquet.

"Niin, sen kyllä tiedän", vastasi ministeri; "mutta minkä sille


mahtaa? Kuningas on antanut minulle kutsun säätykokoukseen.
Tietysti hän siten suunnittelee häviötäni; mutta minun ei sovi
ilmaista mitään levottomuutta."

"No, hei, minä olen keksinyt apukeinon", huudahti Pélisson. "Te


lähdette tosiaan Nantesiin, mutta ystävien keralla, omissa
vaunuissanne Orléansiin asti ja sieltä omalla jokialuksella Nantesiin,
aina valmiina puolustautumaan hyökkäykseltä ja väistämään, jos
teitä uhataan. Te otatte siis mukaan käteiset rahanne kaikkien
mahdollisuuksien varalta, ja pakoretkelläkin ollen te vain noudatatte
kuninkaan tahtoa. Tämän matkasuunnitelman varassa te pääsette
jokisuuhun milloin haluatte, siitä merelle, Belle-Islelle, ja sieltä teillä

You might also like