Starting Out with Programming Logic and Design

3rd Edition Tony Gaddis Test Bank pdf download

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-programming-
logic-and-design-3rd-edition-tony-gaddis-test-bank/

Download more testbank from https://testbankdeal.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Starting Out with Programming Logic and Design 3rd Edition

Tony Gaddis Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-programming-logic-
and-design-3rd-edition-tony-gaddis-solutions-manual/

testbankdeal.com

Starting Out with Programming Logic and Design 4th Edition

Tony Gaddis Test Bank

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-programming-logic-
and-design-4th-edition-tony-gaddis-test-bank/

testbankdeal.com

Starting Out With Programming Logic And Design 4th Edition

Tony Gaddis Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-programming-logic-
and-design-4th-edition-tony-gaddis-solutions-manual/

testbankdeal.com

Strategic Management A Dynamic Perspective Concepts 2nd

Edition Carpenter Test Bank

https://testbankdeal.com/product/strategic-management-a-dynamic-
perspective-concepts-2nd-edition-carpenter-test-bank/

testbankdeal.com
Biology A Guide to the Natural World 5th Edition Krogh
Test Bank

https://testbankdeal.com/product/biology-a-guide-to-the-natural-
world-5th-edition-krogh-test-bank/

testbankdeal.com

Aging and the Life Course An Introduction to Social

Gerontology 7th Edition Quadagno Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/aging-and-the-life-course-an-
introduction-to-social-gerontology-7th-edition-quadagno-solutions-
manual/
testbankdeal.com

Thomas Calculus Early Transcendentals 13th Edition Thomas

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/thomas-calculus-early-
transcendentals-13th-edition-thomas-solutions-manual/

testbankdeal.com

Complete Diagnosis Coding Solution 3rd Edition Safian Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/complete-diagnosis-coding-
solution-3rd-edition-safian-test-bank/

testbankdeal.com

Developmental Mathematics through Applications 1st Edition

Akst Test Bank

https://testbankdeal.com/product/developmental-mathematics-through-
applications-1st-edition-akst-test-bank/

testbankdeal.com
Anatomy and Physiology 1st Edition McKinley Solutions
Manual

https://testbankdeal.com/product/anatomy-and-physiology-1st-edition-
mckinley-solutions-manual/

testbankdeal.com
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank

Chapter Seven

MULTIPLE CHOICE
1. What is the famous saying among computer programmers that refers to the fact that computers
cannot tell the difference between good and bad data?
a. Garbage input, garbage output
b. Garbage in, garbage out
c. Garbage output is from garbage inputted
d. Garbage out is from garbage in
e. None of the above

ANS: B

2. The purpose of the __________ is to get the first input value for the validation of a loop.
a. GIGO
b. Read
c. Priming read
d. Write
e. None of the above

ANS: C

3. Designing a program to avoid common errors is called _________________ programming.

a. Defensive
b. Direct
c. Defective
d. Detective
e. None of the above

ANS: A

4. _______________ happens when an input operation attempts to read data, but there is no data
to read.
a. No data
b. Error reading
c. Input error
d. Empty input
e. None of the above

ANS: D

5. Input ______________ is commonly done with a loop that iterates as long as an input variable
contains bad data.
a. Check
b. Validation
c. Examination
d. Priming
e. None of the above

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Seven 2

ANS: B

6. _______________ is sometimes the term used for input validation.

a. Input error
b. Error trap
c. Input trap
d. Data error
e. None of the above

ANS: B

7. In addition to using loops to validate data, _____________ can also be used to validate data.
a. String Function
b. Real Function
c. Integer Function
d. Boolean Function
e. None of the above

ANS: D

8. Which of the following is not a check for data accuracy?

a. Salary within the allowable range
b. Time measurements
c. ZIP codes in correct format and valid
d. All of the above are checks for data accuracy
e. None of the above

ANS: D

9. Which of the following is not an input validation error type?

a. Empty input
b. Incorrect data type
c. Inaccurate data
d. All of the above are input validation error types
e. None of the above

ANS: D

10. What is the first step to use in detecting data type mismatch errors?
a. Read the input as a string
b. Convert to the desired data type
c. Determine whether it can be converted
d. Display error message
e. None of the above

ANS: A

11. The priming read is placed _________ the loop.

a. Inside
b. Before

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Seven 3

c. Below
d. Inside and before
e. Inside and below

ANS: B

12. Which of the following statements is true about this Boolean expression?
score < 0 AND score > 100
a. This expression is true for numbers between 0 and 100.
b. This expression is true for numbers greater than 100.
c. This expression is true for numbers less than 0.
d. This expression would never be true.
e. None of the above

ANS: D

13. What type of function can be used to see if the password entered has the minimum number of
characters?
a. Mathematical
b. Boolean
c. String
d. Trigonometric
e. None of the above

ANS: C

14. If, when asked for a date of birth, the user enters a future date, this error should be caught by a
____________ check.
a. Date
b. Time
c. Day
d. Reasonableness
e. None of the above

ANS: D

15. Accepting February 29 in only a leap year is a check that is done by a ___________ check.
a. Date
b. Day
c. Month
d. Calendar
e. None of the above

ANS: A

16. Which of the following library functions could be used to validate the length of a string?
a. random
b. isString

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Seven 4

c. length
d. toUpper
e. None of the above

ANS: C

17. Which of the following library functions could be used to validate that the correct data type was
input for an amount of money?
a. isInteger
b. isString
c. toLower
d. isReal
e. All of the above

ANS: D

18. Which of the following library functions could be used to simplify the process of string
validation?
a. length
b. toUpper
c. isReal
d. isInteger
e. None of the above

ANS: B

TRUE/FALSE
1. True/False: An input validation loop is sometimes called an error handler.

ANS: T

2. True/False: If the user provides bad data as input to a program, the program will correct the
data and produce output.

ANS: F

3. True/False: Programs should be designed such that all input is inspected before it is processed
and bad data is discarded.

ANS: T

4. True/False: The priming read is needed when a pretest loop is executed.

ANS: T

5. True/False: Often a Boolean function can be used to validate data.

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Seven 5

ANS: T

6. True/False: The empty read is not an obvious input error and is a difficult one to handle.

ANS: F

7. True/False: The practice of anticipating errors that can happen while a program is running and
designing the program to avoid those errors is called defensive programming.

ANS: T

8. True/False: Checking for accuracy of data, even when the user provides the right type of data,
is part of input validation.

ANS: T

9. True/False: Checking for reasonableness of data is programmatically impossible.

ANS: F

10. True/False: When using string input validation it is wise to use the library function to convert the
input to upper case or lowercase so case-sensitive string comparisons can be made.

ANS: T

11. True/False: Input validation is not needed if the program is well designed.

ANS: F

12. True/False: Most programming languages do not provide library functions that can be used for
input validation.

ANS: F

FILL IN THE BLANK

1. An error trap can be performed by a(n) ____________________ validation loop.

ANS: input

2. __________ programming is the practice of anticipating errors that can happen while a program
is running.

ANS: Defensive

3. The acronym ___________ is used by programmers to refer to the fact that computers cannot
tell difference between good and bad data.

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Seven 6

ANS: GIGO

4. The input operation that is performed just before a validation loop is known as the _________.

ANS: priming read

5. The _________________ occurs when the user presses the ENTER key without typing a value
for an input operation.

ANS: empty input

6. Using a ________________ function many times would simplify the long compound Boolean
expression that is used by a validation loop.

ANS: Boolean

7. To validate if the input data is a valid integer, use the __________ library function.

ANS: isInteger

8. An input validation that accepts strings in mixed case would have incorporated a case-
__________ string comparison operation.

ANS: insensitive

9. The string _________ function plays a role in the string’s validity when a minimum number of
characters are required to be entered.

ANS: length

10. A _________ loop could be used to validate input instead of using the priming read.

ANS: posttest

11. When a payroll program verifies that no value greater than 168 is entered for the number of
hours worked in a week, it is performing a ___________________ check.

ANS: time measurement

12. After the string is read it is determined if it can be converted to the desired data type in a
_____________ error.

ANS: type mismatch

13. When a loop rejects any input except the strings “yes” and “no” then it is performing a case-
___________ comparison.

ANS: sensitive

14. Programs that contain a priming read have a _________ loop.

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Gaddis: Starting Out with Programming Logic & Design Test Bank Chapter Seven 7

ANS: pretest

15. The integrity of a program’s output is only as good as the integrity of the program’s ________.

ANS: input

16. When ____________ data is entered by the user, the program should at least ask the user to
confirm that he or she intended to enter it.

ANS: unreasonable

17. When the user enters a U.S. Address, the value entered as the ________ should be checked to
verify that it is both valid and in the correct format.

ANS: ZIP code

18. You should design your programs in such a way that bad ____________ is never accepted.

ANS: input

©2013 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
 Huhuu! huhuu!
Lapio vaan on tarpeen
Huhuu! huhuu!

Kapakassa Rzepa niinikään keikkui muita ylinnä. Hän piti viinasta

ja oli paha tappelemaan, kun päihtyi. Kerran hän puhkasi erään
kartanon rengin päähän sellaisen reiän, että emännöitsijä vannoi
voivansa sen läpi nähdä hänen sielunsa. Kerran joutui hän kapakassa
tappeluun irtolaisten kanssa — hän oli silloin tuskin seitsemäntoista
vuoden vanha. Herra Skorabiewski, joka siihen aikaan vielä oli
lautamiehenä, kutsutti hänet kansliaan, veti häntä pari kertaa
korvalle — vaikka vaan näön vuoksi — ja kysyi leppeästi:

— Taivaan tähden, Rzepa, mitenkä sinä saatoit tulla toimeen

heidän kanssaan, heitähän oli seitsemän?

— Kas, hyvä herra, vastasi Rzepa, — heidän jalkansa olivat

marssimisesta niin veltostuneet, että kun vaan vähänkin tönäsi, niin
kaatuivat siihen paikkaan.

Herra Skorabiewski sovitti asian. Hän oli ennenkin kohdellut

Rzepaa tavattoman suosiollisesti. Akat kuiskuttelivat keskenään, että
Rzepa on hänen poikansa: "näkeehän sen tok' paikalla, että siinä
hunsvotissa on aatelisvertä."

Mutta se ei ollut totta, vaikka kaikki tunsivatkin Rzepan äidin eikä

kukaan hänen isäänsä. Rzepa itse oli vuokrannut mökin ja kolme
morgia maata, jotka hän sittemmin hankki omakseen. Nyt hallitsi
hän isäntänä omaa maatilkkuaan ja koska hän oli reiru mies, niin
hän tuli toimeen kutakuinkin. Hän meni naimisiin ja sai niin hyvän
vaimon, ettei parempaa olisi löytänyt, vaikka olisi hakenut kynttilä
kädessä. Hänen asiansa olisivat siis olleet mainiolla kannalla, jollei
hän vähän liiaksi olisi pitänyt viinasta.

Mutta häntä ei ollut neuvominen. Jos joku yrittikään varoittaa, niin

hän paikalla vastasi:

— Juon omillani, mitä se teihin kuuluu?

Hän ei pelännyt ketään koko kylässä, paitsi kirjuria. Kun hän vaan
kaukaakin näki vihriäraitaisen lakin, pystyn nokan ja pienen
pukinparran korkeilla jaloillaan ja hiljalleen likenevän, niin hän
paikalla kävi kiinni lakkiinsa. Kirjuri tiesi hänestäkin pienen jutun.
Kerran myrskyisinä aikoina oli Rzepaa käsketty viemään eräitä
papereita johonkin ja hän oli ne vienyt. Sen enempää hän ei niistä
tietänyt. Olihan hän siihen aikaan vasta viidentoista vanha poika ja
paimensi hanhia ja sikoja. Mutta myöhemmin hän tuli ajatelleeksi,
että häntä ehkä sentään vaaditaan tilinteolle noitten paperien
kuljetuksesta ja sentähden hän pelkäsi kirjuria.

Tällainen henkilö oli Rzepa.

Kun hän nyt tänäpänä palasi kotiin metsästä, karkasi vaimo

suurella itkulla häntä vastaan ja alkoi:

— Voi sinua onnetonta, eivät silmäni enään kauvankaan saa sinua

katsella, en saa paitojasi pestä, en ruokaasi keittää. Sinä menet,
onneton, kaiken maailman tietä.

Rzepa hämmästyi.

— Mitä sinä hulluttelet, vaimo, sanoi hän, — oletko syönyt

piparjuurta tai onko sinua ampiainen pistänyt.
 — En ole syönyt piparjuurta eikä minua ampiainen ole pistänyt,
mutta kirjuri kävi täällä ja sanoi, ettei sinua enään mikään pelasta
sotaväestä… Voi, voi, kyllä sinä nyt menet kaiken maailman tietä!

Rzepa rupesi tarkemmin kyselemään ja vaimo kertoi hänelle

kaikki.
Ainoastaan kirjurin hakkailemisen hän salasi, sillä hän pelkäsi, että
Rzepa sanoisi kirjurille jotakin tyhmyyksiä tai ehkä karkaisi hänen
niskaansa. Jumala varjelkoon! Siitä ei asia paraneisi!

— Sinä olet hullu! sanoi Rzepa vihdoin — mitä sinä itket? ei ne

minua sotaväkeen vie, sillä enhän minä enään siinä iässä ole; ja
onhan minulla lisäksi mökki ja maata ja vaimo hupakko ja tuo
pahankurinen pikku rapu tuossa…

Hän osoitti kehtoa jossa "pahankurinen rapu", s.o. tukeva, vuoden

vanha poikanen vallattomasti liikutteli jalkojaan ja kirkui, jotta ihan
korvat olivat mennä lukkoon.

Vaimo pyyhki silmänsä esiliinalla ja lausui:

— Mitä siitä? Kyllä hän tietää, että sinä kannoit ne paperit toisesta
metsästä toiseen.

Rzepa raapasi korvallistaan.

— Taitaa vaan tietää.

Hetkisen perästä hän jatkoi:

— Lähdenpä itse puhumaan hänelle. Ehkei se nyt ole niin

vaarallista.
 — Mene, mene, kehoitti vaimo. — Mutta ota rupla mukaasi. Älä
mene hänen luokseen ilman ruplaa.

Rzepa otti rasiasta ruplan ja läksi herra kirjurin luo.

Kirjuri oli nuorimies, hänellä ei siis ollut omaa taloutta, vaan hän
asui neliskulmaisessa, niinkutsutussa "rapatussa talossa", joka oli
lammin rannalla. Hänellä oli siellä erityinen etehinen ja kaksi
huonetta. Ensimmäisessä huoneessa ei ollut muuta kuin hiukan olkia
ja päällyssaappaat. Toista huonetta käytettiin sekä salina että
makuuhuoneena. Vuode näytti siltä kuin ei sitä ikinä olisi järjestetty,
tyynyissä ei ollut vaaruja ja höyhenet pistivät esiin. Vuoteen vieressä
oli pöytä, pöydällä mustepullo, kyniä, kansliakirjoja, muutama vihko
herra Breslauerin kustantamaa Isabella Espanjalaista, kaksi likaista
englantilaista kaulusta, pomaadapurkki, paperossihylssyjä ja lopuksi
talikynttilä, joka seisoi läkkisessä jalassa ja jonka sydän oli
ruskeahtava; kärpäsiä oli hukkunut taliin kynttilän sydämen
ympärille.

Ikkunan luona riippui suurehko peili ja vastapäätä ikkunaa oli

piironki, jonka päälle herra kirjurin hienonhieno vaatevarasto oli
sälytetty: siinä oli kaikenkarvaisia housuja, satumaisen kauniita
liivejä, kaulaliinoja, hansikkaita, lakeerisaappaita, jopa
silinterihattukin, jota herra kirjuri käytti, kun hänen piti esiintyä
Aasinkorvan piirikaupungissa.

Tällä hetkellä oli tuolilla vuoteen vieressä myöskin herra kirjurin

nankini-kankaasta valmistetut housut ja liivit. Itse herra kirjuri oli
pitkänään sängyssä ja luki paraikaa "Isabella Espanjalaista", joka oli
ilmestynyt herra Breslauerin kustannuksella.
 Hän — nimittäin ei herra Breslauer vaan herra kirjuri — oli
surkeassa tilassa; hänen tilansa oli niin surkea, ettei sitä surkeutta
pystyisi kuvaamaan kuin Victor Hugo'n kynä. Hänen haavaansa
pakotti vimmatusti. Isabellan lukeminen oli aina ennen tuottanut
hänelle suurinta huvia ja virkistystä, mutta nyt se vaan enensi tuskaa
ja kiihoitti katkeruutta, jonka kohtaus Mustin kanssa oli synnyttänyt.
Hänellä oli hiukan haavakuumetta ja hän ei millään tahtonut saada
ajatuksiaan pysymään koossa. Tuontuostakin näki hän kauheita
näkyjä. Hän oli juuri lukenut nuoren Serranon tulosta Escorialiin: hän
on saanut loistavan voiton karlisteista ja hän on täynnä haavoja.
Nuori Isabella ottaa hänet vastaan kalpeana, mielenliikutuksissaan.
Harsokangas kohoilee kiihkeästi hänen rinnoillaan.

— Kenraali, oletko haavoitettu? kysyy hän Serranolta ja hänen

äänensä vapisee.

Onneton Zolzikiewioz kuvittelee tällä hetkellä olevansa Serrano.

— Voi, voi, olen! vastaa hän ääntänsä hilliten. — Suo anteeksi,

kuningatar! Varjelkoon sinua korkein…

— Lepää, kenraali! Istuudu! Kerro minulle sankartöistäsi.

— Kertoa minä kyllä voin, mutta en millään muotoa istuutua,

huudahtaa epätoivoissaan Serrano… Suo anteeksi, kuningatar! Se
kirottu Musti… tarkoitan: Don José… Voi, voi, voi!

Nyt mielikuvien täytyi väistyä kivun tieltä. Serrano katsahti

ympärilleen: pöydällä palaa kynttilä, joka ritisee ja räiskii, sillä taliin
tarttunut kärpänen on juuri syttynyt palamaan; seinillä kulkee toisia
kärpäsiä. Onko hän siis kotona eikä Escorialissa? Eikö kuningatar
Isabella olekaan täällä? Nyt herra Zolzikiewicz vasta herää täyteen
tajuntaan, nousee istumaan vuoteelleen, kastaa liinasen vesiastiaan
joka on sängyn alla ja muuttaa käärettä.

Sitte hän kääntyy seinään päin, menee uneen ja mielikuvittelu vie

hänet taaskin, puoleksi unessa, puoleksi valveilla, ylimääräisellä
kyydillä Escorialiin.

— Kallis Serrano! armaani! tahdon itse hoitaa haavasi, kuiskaa

kuningatar.

Hiukset Serranon päässä nousevat pystyyn. Hän tuntee asemansa

koko surkeuden. Mitä tehdä? Kieltäytyäkö täyttämästä kuningattaren
pyyntöä tai antautuako hänen vaalittavakseen? Kylmä hiki nousee
hänen otsalleen, kun äkkiä…

Äkkiä kuningatar katoaa, ovi avautuu naristen ja kynnykselle astuu

Serranon leppymätön vihollinen, Don José.

— Mitä sinä tahdot? Kuka olet? huutaa Serrano.

— Minä vaan, Rzepa! vastaa synkästi Don José.

Zolzikiewicz herää; Escorial muuttuu taas hänen tavalliseksi

asunnokseen. Kynttilä palaa pöydällä, kärpänen, joka on tarttunut
sydämeen, ritisee ja ratisee sinertävässä valossa, ovella seisoo Rzepa
ja hänen takaansa… voi kauhistus! näkyy oven raosta Mustin pää.

Peto iskee silmänsä herra Zolzikiewicziin ja näyttää nauravan.

Herra Zolzikiewiczin kasvoilla on kylmä hiki ja hänen päähänsä

lentää ajatus: Rzepa on tullut tänne hakatakseen poikki jalkani ja
Musti…
 — Mitä te molemmat täältä haette? huutaa hän kauhistuksissaan.

Mutta Rzepa laskee ruplan pöydälle ja vastaa nöyrästi:

— Armollinen kirjuri! Minä tulin vaan puhumaan siitä

sotamiesotosta.

— Ulos, ulos, ulos! huusi Zolzikiewicz, joka äkkiä sai takaisin

rohkeutensa.

Vimmoissaan aikoi hän karata Rzepan niskaan, mutta karlistilaista

haavaa vihlasi silloin niin kipeästi, että hänen täytyi laskeutua
takaisin vuoteeseen. Eikä sieltä enään kuulunut kuin hiljainen valitus:

— Voi, voi, voi!

III.

Sankari keksii keinon.

Haava ärtyi.

Arvaan että ihanat lukijattaret jo alkavat itkeä kertomukseni

sankaria. Riennän sentähden ilmoittamaan, ennenkuin joku ehtii
pyörtyä, ettei haava kuitenkaan tappanut sankaria. Hänelle oli vielä
sallittu pitkä elonaika. Jos hän olisi kuollut, niin minä tietysti olisin
heittänyt kynän nurkkaan ja lopettanut koko kertomuksen. Mutta
koska hän ei kuollut, niin minä jatkan.

Haava siis ärtyi ja rupesi tekemään märkää, mutta vastoin kaikkea

odotusta koitui siitäkin uusi etu Pässinpään kylän kirjurille. Asiain
kulku oli sangen yksinkertainen. Märän kanssa meni paha tuuli
päästä pois. Zolzikiewicz alkoi siis ajatella selvemmin ja huomasi
silloin, että hän tähän asti oli tehnyt pelkkiä tyhmyyksiä. Kuulkaappa
vaan! Kanslianpäällikkö oli pannut päänsä pantiksi siitä, että hän
voittaa itselleen Rzepan vaimon. Tämä halu ei ollut ensinkään
hämmästyttävä, sillä toista niin kaunista naista ei löytynyt koko
Aasinkorvan piirikunnassa, mutta siksi tahtoi Zolzikiewicz saada
Rzepan pois tieltä. Kun Rzepa viedään sotaväkeen, niin koittaa
kanslianpäällikölle ilonpäivät. Mutta ei ole ensinkään helppoa
herrastuomarin pojan sijasta pistää Rzepan nimeä listoihin. Kirjuri on
aina mahtimies ja Zolzikiewicz on kirjureidenkin joukossa mahtimies,
mutta onnettomuudeksi hän ei ollut viimeisenä virkamiehenä
ratkaisemassa sotamiesottoa. Tässä piti joutua tekemisiin
maapoliisin, sotamieskomissionin, piiripäällikön ja maapoliisipäällikön
kanssa. Kellään näistä henkilöistä ei ollut vähintäkään syytä
lahjoittaa armeijalle ja valtakunnalle Rzepaa Burakin sijasta. "Jos
hänet panisi asevelvollisuuslistaan. Mutta entä sitte?" mietti
miellyttävä sankarimme itsekseen. Luettelot tarkastetaan, niihin
liitetään ote henkikirjoista ja koska ei Rzepan suuta saata tukkia, niin
minä saan pitkän nenän, minut potkaistaan pois kirjurintoimesta ja
siinä lorun loppu.

Suurimmatkin miehet ovat intohimon vallassa tehneet tyhmyyksiä,

mutta heidän suuruutensa on perustunut juuri siihen, että he ajoissa
ovat arvanneet oman tilansa. Zolzikiewicz myönsi tehneensä
ensimmäisen tyhmyytensä silloin, kun oli luvannut herrastuomarille
pistää Rzepan sotilasluetteloihin. Toisen tyhmyytensä oli hän tehnyt
silloin, kun hän meni Rzepan vaimon luo ja ahdisti häntä hänen
loukuttaessaan pellavia. Pelotellessaan häntä ja hänen miestänsä
asevelvollisuudella, oli hän tehnyt kolmannen tyhmyyden. Oi ylevää
hetkeä, jona todella suuri mies lausuu itselleen: "minä olen aasi!" —
tämä hetki oli nyt koittanut Pässinpään kylälle, se oli lentänyt sinne
kuin siivillä, tullut siitä maasta, jossa ylevyys ja jalous kulkevat
käsikädessä, sillä Zolzikiewicz sanoi itselleen suoraan: "minä olen
aasi!" Mutta olisiko hänen pitänyt luopua suunnitelmasta, jonka
tähden hän jo oli vuodattanut vertansa (innoissaan tuli hän
sanoneeksi "sydänvertansa"), olisiko hänen pitänyt luopua
tuumastaan, uhrattuaan sen tähden uudet housunsa, joita hän ei
vielä ollut räätäli Srulille edes maksanut, ja alushousunsa, jotka
hänellä, tietääkseen, vasta pari kertaa oli ollut jalassa?

Ei ikinä! Päinvastoin tahtoi hän kostaa sekä Rzepalle että hänen

vaimolleen ja Mustillekin. Zolzikiewicz vannoi, että hän on narri, jollei
hän vielä kärvennä Rzepan nahkaa. Koko ensimmäisen päivän,
muuttaessaan kääreitä, hän mietti, mietti toisen, muuttaessaan
kääreitä, mietti vielä kolmannenkin, muuttaessaan kääreitä — ja
tiedättekö mihinkä päätökseen hän tuli? Hän ei tullut mihinkään
päätökseen. Neljäntenä päivänä toi kanslianpalvelija Aasinkorvan
apteekista laastaria. Zolzikiewicz levitti sitä liinakankaalle, pani
paiseen päälle ja, voi ihme, kuinka tämä lääke vaikutti! melkein
samassa hetkessä hän huudahti: "nyt olen sen keksinyt!" Hän oli
todella tehnyt keksinnön.
IV.

Peto pauloissa.

Muutamia päiviä myöhemmin — en oikein muista, olisiko ollut

viidentenä vaiko kuudentena päivänä — istuivat herrastuomari
Burak, lautamies Gomula ja nuori Rzepa Pässinpään kapakan
kulmakamarissa. Herrastuomari tarttui lasiinsa.

— Heittäisittepä nyt riitanne, virkkoi hän, — kun ei ole mitään

syytä riitaan.

— Mutta sen minä sanon, ettei ranskalainen anna perään

preussiläiselle, sanoi Gomula, iskien nyrkkinsä pöytään.

— Preussiläiskoirat ovat viekasta väkeä! sanoi Rzepa.

— Mitä heidän viekkaudestaan? Turkkilainen auttaa Ranskaa ja

turkkilainen se sittenkin on niistä kaikista väkevin.

— Mitä turhia! Väkevin kaikista on Garibaldi.

— Se oli oikein osattu. Mutta mistä te sen Garibaldin keksitte?

 — Mitä keksimistä hänessä olisi? Ovathan ihmiset jo kauvan
puhuneet, kuinka hän suurella laivastolla ja voimalla seilasi pitkin
Veikseliä. Mutta ei kuulunut pitäneen varsovalaisesta oluesta, kun
kotona saa parempaa. Sentähden hän kääntyikin takaisin.

— Älkää lörpötelkö! Kaikki saksalaiset ovat juutalaisia.

— Mutta Garibaldi ei ole mikään saksalainen.

— Mikä hän sitte on?

— Mikäkö on? Keisari hän on!

— Voi sitä kauheata viisautta!

— Te ette ole ensinkään viisaampi!

— No, koska olette olevinanne niin kovin viisas, niin sanokaa, mikä
oli ensimmäisen ihmisen nimi?

— Jaa mikäkö oli ensimmäisen ihmisen nimi? Aatami.

— Niin, se oli ristimänimi, mutta entä liikanimi?

— Mistä minä sen tiedän.

— Kas niin! Mutta minäpä tiedän. Hänen liikanimensä oli:

"Nieleväinen."

— Jo te nyt puhutte hulluja!

— Jollette usko, niin kuulkaa:

 "Meren tähti, emo Herran,
Armollas jok' autoit kerran
Ihmisistä ensimmäisen
Nieleväise
Synnin suosta, surman vuosta."

— No, eikö se nyt ollut?

— Taisi vaan olla!

— Parempi olisi, että kallistaisitte lasejanne! huudahti

herrastuomari.

— Maljanne, kuomaseni!

— Maljanne!

— Haim!

— Siulim![9]

— Onneks' olkoon!

He joivat kaikki kolme, mutta koska siihen aikaan juuri oli sota
Ranskan ja Preussin välillä, niin lautamies Gomula taasen palasi
politiikkaan.

— No! juodaan nyt vielä! virkkoi hetkisen perästä Burak.

— Onneks' olkoon!

— Kost' jumala!

— No, teidän terveydeksenne!

 Taasen he joivat aarakkilasit pohjaan. Äkkiä Rzepa kolautti
tyhjennettyä lasiaan pöytään ja huusi:

— Hei vaan, se oli helkkarin makeaa!

— Otetaankos vielä? huusi Burak.

— Antaa tulla!

Rzepan kasvot kävivät yhä punaisemmiksi, Burak täytti

täyttämistään hänen lasiansa.

— Kuulkaappas, lausui hän vihdoin Rzepalle, — vaikka te nyt

yhdellä kädellä heilautattekin nelikon herneitä selkäänne, niin taitaisi
sentään peloittaa lähteä sotaan.

— Mitä vielä! Saisihan sitä tapellakin, jos niiksi tulisi!

— Moni on mies päältä pieni, sanoi Gomula, — mutta rohkea

sisältä; moni on myöskin suuren ja muhkean näköinen, mutta pelkuri
mieleltään.

— Valehtelette! huusi Rzepa, — minä en pelkää!

— Mikä teidän tietää! sanoi Gomula.

— Mutta minäpä sanon, tulistui Rzepa ja näytti nyrkkiään, joka oli

kuin paksu leivänkimpale, — että jos minä tällä karkaisin
kimppuunne, niin te hajoaisitte kuin ravistunut tynnöri.

— Ei ole sanottu.

— Tahdotteko koettaa?
 — Olkaa siivolla, keskeytti nyt herrastuomari. — Oikeinko te aiotte
tapella? Juodaan pois vielä.

Ja he joivat taasen, mutta Burak ja Gomula vain kostuttivat

huuliaan, kun sensijaan Rzepa nielasi koko lasillisen aarakkia. Hänen
silmissään alkoi säkenöidä.

— Sopikaa nyt pois! kehoitti herrastuomari.

Syleillessään ja suudellessaan riitatoveriaan Rzepa purskahti

itkuun. Hän ei itkenyt muuta kuin silloin kun hän oli aika lailla
juovuksissa; nyt alkoi hän haikeasti valittaa ja vaikeroida lihavaa
vasikkaa, joka häneltä oli kuollut pari viikkoa sitte eräänä yönä
navetassa.

— Voi, voi, minkä vasikan Jumala minulta korjasi! sanoi hän

surullisesti.

— No, älä sinä sure! virkkoi Burak. — Kirjurille on jo paperi

saapunut siitä että ehkä kartanon metsä lankeaa kunnan omaksi.

— Se on oikeus ja kohtuus, vastasi Rzepa. — Kartanon herra ei ole

kylvänyt sitä metsää.

Hetkisen perästä hän taasen alkoi:

— Voi sitä vasikkaa, se se vasta oli vasikka! Kun se imi lehmää ja

lehmä tokasi sitä otsallaan, niin se iloissaan hyppäsi kattoon asti.

— Kirjuri sanoi…

— Viis minä kirjurista! keskeytti Rzepa vihaisesti. — Se on minulle

ihan yhtäkaikki, sanoiko kirjuri vaiko Mikko vaiko Matti!
 — Kunhan ei hän ryhtyisi kostoon! Soh, lasit pohjaan, pojat!

Taas he ryyppäsivät. Rzepan mieli lauhtui ja tyynenä istuutui hän

penkille. Äkkiä avautui ovi ja aukkoon ilmestyi — vihriä lakki, pysty
nokka ja kirjurin pikkuinen pukinparta.

Rzepa oli istunut lakki takaraivolla. Nyt hän kiireesti vetäisi sen
päästään, pudotti maahan, nousi ja änkötti:

— Ylistetty…

— Onko herrastuomari täällä? kysyi kirjuri.

— On! vastasi kolme ääntä yhtaikaa.

Kirjuri astui likemmä ja samassa kapakoitsija Szmulkin[10] lennätti

pöydälle aarakkilasin. Zolzikiewicz haisteli sitä, rypisteli nenäänsä ja
istuutui pöydän ääreen.

Hetkisen ajan vallitsi täydellinen hiljaisuus. Vihdoin alkoi Gomula:

— Herra kirjuri…

— Mitä?

— Onko se metsäasia tosiaan sillä kannalla?

— On. Kunhan vaan kaikki kuntalaiset allekirjoitatte anomuksen.

— Minä vaan en allekirjoita, tokasi siihen paikalla Rzepa, joka

kuten muutkin talonpojat kauhulla ajatteli kaikkea allekirjoittamista.

— Ei sinua kukaan pyydäkään. Tee miten tahdot. Ole vaan

kirjoittamatta, mutta älä myöskään odota metsäosuutta.
 Rzepa rupesi raappimaan korvallistaan. Mutta kirjuri kääntyi
herrastuomarin ja lautamiehen puoleen ja puhui virallisella äänellä:

— Metsäasia on tosi, mutta jokaisen täytyy aidata osansa, jottei

syntyisi riitoja.

— Ja sitte se aita kanssa maksaa enemmän kuin koko metsä,

ehätti Rzepa sanomaan.

Kirjuri ei kiinnittänyt mitään huomiota hänen sanoihinsa.

— Aitaamiskustannusten peittämiseksi, puhui hän herrastuomarille

ja lautamiehelle, — on hallitus lähettänyt rahoja. Jokainen voi niistä
vielä voittaakin, sillä niistä jää viisikymmentä ruplaa miestä päälle.

Rzepan silmät säkenöivät kuten ainakin juopuneen.

— Mutta sitte minä kirjoitankin. Missä rahat ovat?

— Minulla ovat, sanoi kirjuri. — Ja tässä on paperi.

Tämän sanottuaan veti hän taskustaan esiin paperin, joka oli

taitettu nelikulmaiseksi ja luki siitä jotakin, jota talonpojat eivät
laisinkaan ymmärtäneet. He iloitsivat kuitenkin suuresti. Jos Rzepa
olisi ollut selvänä, niin hän kyllä olisi huomannut, että herrastuomari
iski silmää lautamiehelle.

Voi ihmettä! nyt kirjuri todella veti esiin rahaa taskustaan.

— No, virkkoi hän, — kuka ensiksi kirjoittaa?

Miehet kirjoittivat vuoronperään, mutta kun Rzepa tarttui kynään,

niin
Zolzikiewicz siirsi paperia syrjään ja sanoi:
 — Ehket sinä tahdo. Tämä on ihan vapaaehtoista.

— Miksen minä tahtoisi?

— Szmul! huusi kirjuri.

Szmul tuli ovelle.

— Mitä herra kirjuri tahtoo?

— Ole sinäkin nyt tässä vieraanamiehenä, että tämä kaikki

tapahtui vapaasta tahdosta.

— Ehket sinä sentään tahdo? kysyi hän vielä uudestaan Rzepalta.

Mutta Rzepa oli jo kirjoittanut, vieläpä pudottanut paperille aika

mustepilkun. Hän otti kirjurilta rahat, kokonaista viisikymmentä
ruplaa ja pistettyään ne povelleen, huusi:

— Tuo nyt tänne aarakkiasi!

Szmul toi ja miehet joivat. Sitte Rzepa päästi kyynärpäänsä

nojaamaan polvia vastaan ja torkkui siihen.

Pari kertaa hän nyökäytti sinne tänne, keikahti sitte alas penkiltä,
sopersi mennessään: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" ja
nukkui.

Rzepowa ei tullut häntä noutamaan. Hän tiesi, että Rzepa

juovuspäissään pian antoi korville. Seuraavana päivänä Rzepa
sensijaan pyysi vaimoltaan anteeksi ja suuteli hänen käsiään.
Selvänä ollessaan ei hän koskaan sanonut vaimolleen pahaa sanaa,
mutta juovuspäissään oli aika pahankurinen.
 Rzepa makasi kapakassa koko yön. Aamulla, auringon noustessa
hän heräsi. Hän katselee ympärilleen, levittää silmänsä ja huomaa,
ettei hän olekaan omassa mökissään vaan kapakassa, eikä edes
kulmakamarissa missä eilen istuttiin, vaan suuressa kapakkatuvassa,
missä viinatynnörikin on.

— Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Hän katselee vielä tarkemmin. Aurinko on jo noussut ja paistaa

maalattujen ruutujen läpi viinatynnöriin. Ikkunan ääressä seisoo
Szmul, rukouspaita yllään ja hetaleita päässä; siinä hän huojuttaa
ruumistaan edestakaisin ja rukoilee ääneensä.

— Szmul, sinä koiranuskolainen! huusi Rzepa.

Mutta Szmul ei ollut kuulevinaankaan. Hänen ruumiinsa huojahti

milloin eteenpäin, milloin sivullepäin ja rukousta yhä jatkui.

Rzepa rupesi nyt koettelemaan paikkojaan, kuten talonpoika aina

tekee, nukuttuaan yön kapakassa. Hän tapasi povestaan rahaa.

— Jeesus Maria! mitä tämä merkitsee?

Sillaikaa oli Szmul lopettanut rukouksensa, riisunut rukouspaidan

ja hetaleet ja vienyt ne kulmakamariin. Hän palasi tupaan hitain
askelin, tyynenä ja arvokkaana.

— Szmul!

— No, mitä tahdot?

— Mitä rahoja nämät ovat?

 — Etkö, tyhmyri, sitä tiedä? Sinähän eilen sovit herrastuomarin
kanssa, että nostat arpaa hänen poikansa sijasta ja otit jo rahat ja
allekirjoitit kontrahdin.

Nuori talonpoika kävi valkeaksi kuin vaate, viskasi lakkinsa

maahan, kaatui pitkäkseen sen päälle ja itkeä jollotti niin että
ikkunaruudut tärisivät.

— No, korjaa siitä nyt luusi, sotamies! sanoi Szmul tyynesti.

Puoli tuntia myöhemmin likeni Rzepa mökkiään. Hänen vaimonsa

oli paraikaa valmistamassa ruokaa ja kun hän kuuli portin
narahtavan, karkasi hän suoraan lieden äärestä miestään vastaan,
vihan vimmassa.

— Sinä juopporenttu! alkoi hän.

Mutta nähtyään miehensä, kavahti hän, sillä Rzepa oli muuttunut

melkein tuntemattomaksi.

— Mikä sinun on?

Rzepa astui tupaan mutta ei aluksi saanut sanaa suustaan. Hän

vaan istui penkillä ja tuijotti maahan. Mutta vaimo rupesi urkkimaan
ja sai vihdoin viimein urkituksi koko asian.

— He ovat pettäneet minut! huusi Rzepa.

Vaimo vaikeroi ääneensä ja mies hänen kanssaan; lapsikin rupesi

kätkyessään parkumaan ja Musti ulvoi ovella niin surkeasti, että
naapurinakat karkasivat ulos, kauhat kädessä, kuuntelemaan ja
kyselemään toisiltaan:
 — Mitä siellä Rzepan mökissä on tapahtunut?

— Eiköhän mies mahtane kurittaa vaimoaan.

Rzepowa älmensi vielä pahemmin kuin hänen miehensä, sillä

rakastihan hän, vaimo raukka, miestään enemmän kuin mitään maan
päällä.
V.

Pässinpään lakiasäätävä eduskunta ja sen johtavat miehet.

Seuraavana päivänä oli kylässä käräjät. Koko pitäjän lautamiehet

olivat saapuneet paikalle, paitsi herrat aatelismiehet, joista
muutamat olivat lautamiehinä piirikunnassa. Koska he eivät
tahtoneet erota suuresta yleisöstä, noudattivat he englantilaista, s.o.
sekaantumattomuuden politiikkaa, jota kuuluisa valtiomies John
Bright niin suuresti oli ylistänyt. N.s. "sivistynyt" luokka ei siltä ollut
vaikuttamatta kunnan kohtaloihin. Jos jollakin "sivistyneistä" sattui
olemaan asiaa käräjiin, niin hän istunnon edellisenä päivänä kutsui
luokseen herra Zolzikiewiczin; sivistyksen edustaja tarjosi hänelle nyt
viinaa ja sikareja ja asia pohdittiin pohjia myöten. Päivällisaikaan
kehoitettiin herra Zolzikiewicziä ystävällisesti jäämään päivälliselle.
"Istukaa toki syömään, herra Zolzikiewicz, istukaa!" sanottiin hänelle.

Ja herra Zolzikiewicz istuutui, mutta seuraavana päivänä kertoi hän

ikäänkuin sivumennen herrastuomarille: "olin eilen päivällisillä
Miedzizsewskillä, Skorabiewskillä tai Oscierzynskillä. Kyllähän minä
ymmärrän yskän: talossa on tytär…!" Päivällispöydässä herra
Zolzikiewicz koetti käyttäytyä niin hienosti kuin suinkin, hän koetti
syödä mitä eriskummallisimpia ruokalajeja samalla tavalla kuin näki
muiden niitä syövän, eikä hänen käytöksestään pitänyt kenenkään
huomata, että tutunomainen kohtelu herrasväen puolelta oli hänelle
hyvin mieluinen.

Hän oli mies joka tiesi hienon maailman tavat ja joka ei koskaan
joutunut hämilleen. Hän ei milloinkaan kadottanut mielenmalttiaan,
vaan sekaantui rohkeasti keskusteluun, muistellen joko "tuota kelpo
komisariusta" tai "tuota erinomaista tirehtööriä", jonka kanssa hän
"eilen tai tässä tuonnoin" pelasi yhden kopeekan tikkiä. Sanalla
sanoen: Zolzikiewicz koetti kaikin voimin näyttää, että hän ja
Aasinkorvan piirikunnan johtavat miehet ovat likeisissä väleissä
keskenään. Tosin hän huomasi, että herrasväet hänen kertoessaan
vähän oudosti painuivat katselemaan lautasiaan, mutta hän ajatteli
että tapa sen vaatii. Monasti häntä myöskin oli hämmästyttänyt se,
ettei aatelinen isäntä, päivällisen päätyttyä, odottanut hänen
hyvästijättöään, vaan itse tuli taputtamaan häntä olalle ja
sanomaan: "no, jääkää hyvästi nyt, herra Zolzikiewicz!" mutta hän
arveli taaskin että tapa hienossa seurassa sen vaati. Kun hän sitte
hyvästi sanoessaan painoi talon herran kättä, tapasi hän aina siitä
jotakin kilisevää. Paikalla hän pusersi kokoon sormensa ja raapaisten
aatelisherran kämmentä, koppasi siitä kilisevän kappaleen. Mutta
samalla ei hän koskaan unohtanut lisätä: "voi, hyvä herra, ei sitä nyt
olisi ensinkään tarvittu!… Tuohon käräjäjuttuun nähden taas ei
herran ensinkään tarvitse huolehtia."

Näin erinomaisella johdolla ja katsoen herra Zolzikiewiczin

synnynnäisiin lahjoihin, olisivat kunnan asiat varmaan käyneet
erinomaisessa järjestyksessä, jos herra Zolzikiewicz vaan aina olisi
esiintynyt ja selittänyt tuomioistuimelle, miten asianomaista juttua
on käsiteltävä oikeuden kannalta. Mutta hän korotti äänensä
kuuluville vaan muutamissa erityisissä tapauksissa: sellaiset jutut
joita ei edeltäkäsin oltu valmistettu kilisevillä kolikoilla, jätti hän
tuomioistuimen omaan harkintaan ja istui, niitä käsiteltäessä,
levollisena paikallaan, suureksi levottomuudeksi lautamiehille, jotka
silloin tunsivat olevansa aivan päättömät.

Aatelisista eli tarkemmin sanoen herroista, otti ainoastaan muuan

herra Floss, Pikkuedistyksen kartanon pehtori, lautamiehenä osaa
kunnan asioihin. Mutta siitä sai hän osakseen yleistä paheksumista.
Aatelisto huomautti, että hän tietysti on "punainen", kuten
saksalainen nimi Floss'kin jo osoittaa, ja talonpojat, arvaten oman
erityisen talonpoikaisen asemansa, väittivät itsepintaisesti, ettei
herran sovi istua samalla penkillä talonpojan kanssa: johan sen
parhaiten todistaa sekin, etteivät "toiset herrat sitä tee." Yleensä
talonpojat moittivat herra Flossia siitä, ettei hän ollut "oikea herra" ja
ettei herra Zolzikiewiczkään pitänyt hänestä, koskei herra Floss
koskaan kilisevillä kolikoilla ollut pyrkinyt hänen suosioonsa. Kerran
hän lautamiehenä istunnossa oli käskenyt herra Zolzikiewicziä
vaikenemaan. Tyytymättömyys häneen oli siis yleinen ja eräänä
kauniina päivänä sai hän keskellä istuntoa vieressään istuvan
lautamiehen suusta kuulla seuraavan huomautuksen: "onko herra
mikään oikea herra? Herra Oscierzynski on herra ja herra
Skorabiewski on myöskin herra, mutta te, hyvä herra ette ole herra,
vaan ammattilainen!" Tämän kuultuaan herra Floss, joka hiljan oli
ostanut itselleen maatilan, antoi kunnan asioille palttua, kuten hän
aikoinaan oli kääntänyt selkänsä kaupungillekin. "Hän on pelannut
itsensä pussiin", sanoivat aateliset ja sekaantumattomuuden
politiikkaa tukeakseen mainitsivat he sananlaskun, jonka — kuten
kaikkien sananlaskujen — tuli sisältää kansan syvää viisautta ja tässä
tilaisuudessa todistaa, että talonpoika on talonpoika — häntä ei
mikään paranna.
 Rauhassa sivistyneitten neuvoilta ja ilman heidän valistunutta
apuaan, keskusteli kunta siis nyt asioistaan, turvautuen ainoastaan
pässinpääläiseen älyynsä. Olisihan sen tosin pitänyt Pässinpäälle
riittää, ainakin sen väitteen mukaan että parisilainen äly riittää
Parisille. Onhan sitäpaitsi tunnustettu asia, että käytännöllinen
ymmärrys eli niinkutsuttu "terve talonpoikainen järki" merkitsee
enemmän kuin epäkansallinen, ulkoapäin tullut sivistys. "Terveen
järjen" ovat maan omat asukkaat jo syntyessään tuoneet maailmaan
— sitäkään ei, ymmärtääkseni, kukaan väitä valheeksi..

Kaikki tämä tuli ilmi Pässinpään käräjissä. Siellä luettiin esitys,

jossa viranomaiset anovat, että kunta omalla kustannuksellaan
korjauttaisi maantien, joka Pässinpään maiden halki vie
Aasinkorvaan. Esitys ei ensinkään miellyttänyt kokoontuneita kunnan
isiä ja eräs paikkakunnan senaattoreista ilmilausui selvästi, ettei tie
ensinkään ole korjauksen tarpeessa, sillä voidaan ajaa herra
Skorabiewskin niityn poikki. Jos herra Skorabiewski olisi ollut läsnä
istunnossa, niin hän ehkä olisi huomannut olevan syytä vastustaa
tätä yleishyvää tarkoittavaa huomautusta, mutta hän ei ollut läsnä,
sillä hän suosi sekaantumattomuuden politiikkaa. Kyllä senaattorin
esitys varmaan olisi saavuttanut yksimielistä kannatusta, jollei herra
Zolzikiewicz edellisenä päivänä olisi ollut päivällisillä herra
Skorabiewskin luona. Hän oli silloin kertonut neiti Jadwigalle kahden
espanjalaisen kenraalin kuristamisesta Madridissa, jonka kohtauksen
hän oli lukenut herra Breslauerin kustantamasta "Isabella
Espanjalaisesta." Päivällisen jälkeen painaessaan herra
Skorabiewskin kättä, oli hänen käteensä sattunut kilisevä kolikka.
Herra kirjuri ei ollut huolinut panna vastaustaan paperille, vaan laski
nyt kynän kädestään, josta kaikki paikalla ymmärsivät, että hän
haluaa puheenvuoroa.
 — Herra kirjuri tahtoo sanoa jotakin, kajahti useista suista
yhtaikaa.

— Minä tahdon vaan sanoa, että olette aika tyhmyrejä, virkkoi

herra kirjuri tyynesti.

Tämän todella valtioviisaan puheen voima, tässä sen

supistuneessakin muodossa, oli sangen suuri. Lausutut sanat
sisälsivät vastalauseen sekä lautamiehen huomautusta että yleensä
Pässinpään koko lainsäätävää hallintoa vastaan. Mainitun hallinnon
jäsenet rupesivatkin nyt levottomina katselemaan toisiinsa ja
raappimaan ajatuskyvyn jaloa jäsentä, päätä. Se osoitti, että
Pässinpään hallinnon jäsenet olivat painuneet punnitsemaan asiaa
pohjia myöten. Pitkän vaitiolon jälkeen muuan edustajista vihdoin
aukaisi suunsa ja kysyi:

— Mutta minkätähden?

— Siksi että olette tyhmyrejä!

— Ehkä! virkkoi muuan ääni.

— Niitty on aina niitty, huomautti toinen.

— Keväällä ei siitä pääse edes kulkemaankaan, jatkoi kolmas.

Tämän johdosta hylättiin herra Skorabiewskin niittyä koskeva

esitys, hallituksen ehdotus hyväksyttiin ja myötäseuranneen
kustannusarvion mukaan ryhdyttiin keskustelemaan siitä, miten
korjauskustannukset olisivat jaettavat kuntalaisten kesken.
Oikeudentunto oli jo siihen määrään juurtunut Pässinpään
lainsäätävän hallinnon katsantokantaan, ettei kenenkään muun kuin
herrastuomarin ja lautamies Gomulan päähän pälkähtänyt koettaa