Download the full version and explore a variety of test banks

or solution manuals at https://testbankdeal.com

Problem Solving with C++ 9th Edition Savitch Test

Bank

_____ Follow the link below to get your download now _____

https://testbankdeal.com/product/problem-solving-with-c-9th-
edition-savitch-test-bank/

Access testbankdeal.com now to download high-quality

test banks or solution manuals
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.

Problem Solving with C++ 9th Edition Savitch Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/problem-solving-with-c-9th-edition-
savitch-solutions-manual/

Problem Solving with C++ 10th Edition Savitch Test Bank

https://testbankdeal.com/product/problem-solving-with-c-10th-edition-
savitch-test-bank/

Problem Solving with C++ 10th Edition Savitch Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/problem-solving-with-c-10th-edition-
savitch-solutions-manual/

Human Resource Management 5th Edition Kleiman Test Bank

https://testbankdeal.com/product/human-resource-management-5th-
edition-kleiman-test-bank/
IT Strategy 1st Edition McKeen Test Bank

https://testbankdeal.com/product/it-strategy-1st-edition-mckeen-test-
bank/

Abnormal Child Psychology 6th Edition Mash Wolfe Test Bank

https://testbankdeal.com/product/abnormal-child-psychology-6th-
edition-mash-wolfe-test-bank/

Principles of Organizational Behavior Realities and

Challenges 6th Edition Quick Test Bank

https://testbankdeal.com/product/principles-of-organizational-
behavior-realities-and-challenges-6th-edition-quick-test-bank/

Invitation to Health Live It Now Brief Edition 9th Edition

Dianne Hales Test Bank

https://testbankdeal.com/product/invitation-to-health-live-it-now-
brief-edition-9th-edition-dianne-hales-test-bank/

Marketing Research Essentials 8th Edition McDaniel

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/marketing-research-essentials-8th-
edition-mcdaniel-solutions-manual/
Probability and Statistics for Engineers and Scientists
for Engineers 9th Edition Johnson Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/probability-and-statistics-for-
engineers-and-scientists-for-engineers-9th-edition-johnson-solutions-
manual/
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

TRUE/FALSE
1. The indexed variables (members) of an array must be integers.
ANSWER: FALSE
2. The locations of the various indexed variables in an array can be spread out all
over the memory.
ANSWER: FALSE
3. The following array declaration is legal
double scores[]={0.1,0.2,0.3};
ANSWER: true
4. Arrays can be passed to functions.
ANSWER: TRUE
5. Arrays can be returned from a function.
ANSWER: FALSE
6. If a function is expecting a pass by reference parameter, you can pass an index
variable from an array of the same base type to that function.
ANSWER: TRUE
7. When you have a function that expects an array, it should also expect the size of
the array or the number of indexed variables with valid data.
ANSWER: TRUE
8. The following function declaration guarantees the values in the array argument
are not changed.

void function1(int array[], int numElements);

ANSWER: FALSE
9. The following function will work with any size integer array.

void function1(int array[], int numElements);

ANSWER: TRUE
10. If you use the const modifier in a function declaration, you do not include it in the
function definition.
ANSWER: FALSE
Short Answer
1. Write the code to declare a two dimension array of integers with 10 rows and 20
columns.
ANSWER: int array[10][20];
2. Write the code to declare an array of 10 doubles named list;
ANSWER: double list[10];
3. The modifier that guarantees that an array argument will not be changed is called
______.
ANSWER: const
4. How many indexed variables does the following array have?
int myArray[]={1,2,3,6,5,4,7,1,2};
ANSWER: 9
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

5. How many indexed variables does the following array have?

int myArray[12]={1,2,3,6,5,4,7,1,2};
ANSWER: 12
6. Write the declaration for a function named funct1 that expects an array of floats,
the number of elements in the array and does not return any value.
ANSWER: void funct1(float myArray[], int numElements);
7. If you put a value in the square brackets of a one-dimension array parameter, this
value is _________ by the compiler.
ANSWER: ignored
8. If your index used to access the indexed variables of the array has the value of a
non-existent index, this is called _________
ANSWER: Index out of range, Index out of bounds, or illegal.
9. The computer remembers the address of which indexed variable(s) in an array?
______
ANSWER: the first
10. A computer's memory consists of numbered locations called __________.
ANSWER: bytes
11. In the expression
double score[10];
double is called the ___________ of the array
ANSWER: base type
12. In the expression
cout << score[i] << endl;
i is called the
ANSWER: index or subscript
13. An _______ is used to process a collection of data all of which is the same type
ANSWER: array
14. The individual variables that comprise an array are called __________
ANSWER: indexed variables, subscripted variables, or elements.
15. Indexes are numbered starting at _________
ANSWER: 0
Multiple Choice
1. What are the valid indexes for the array shown below?
int myArray[25];
a. 0-25
b. 0-24
c. 1-25
d. 1-24
ANSWER: B
2. What is wrong with the following code?
float scores[10], total;
a. Cannot declare regular and array variables together.
b. Arrays must be integers
c. The 10 should be replaced with a variable name, whose value is input
from the user
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

d. Nothing.
ANSWER: D
3. Given an array named scores with 25 elements, what is the correct way to access
the 25th element?
a. scores+25
b. scores[24]
c. scores[25]
d. scores[last]
ANSWER: B
4. Why should you use a named constant for the size of an array?
a. Readability of code
b. Makes changes to the program easier
c. Helps reduce logic errors
d. All of the above
ANSWER: D
5. Given an array of integers of size 5, how does the computer know where the 3rd
indexed variable is located?
a. It adds 3 to the base address of the array
b. It adds space for 3 integers to the base address of the array
c. It remembers where all the indexed variables of the array are located.
d. None of the above
ANSWER: B
6. What is wrong with the following code fragment?
const int SIZE =5;
float scores[SIZE];
for(int i=0; i<=SIZE;i++)
{
cout << "Enter a score\n";
cin >> scores[i];
}
a. Array indexes start at 1 not 0
b. Arrays must be integers
c. Array indexes must be less than the size of the array
d. Should be cin >> scores[0];
ANSWER: C
7. Which of the following declare an array of 5 characters, and initializes them to
some known values?
a. char array[5]={'a','b','c','d','e'};
b. char array[4]={'a','b','c','d','e'};
c. char array[5]={''};
d. char array[]={'a','b','d','e'};
e. A and C
f. B and D
g. all of the above
ANSWER: E
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

8. If you declare and initialize an integer array of size 10, but only list 5 values, what
values are stored in the remaining 5 indexed variables?
a. 0
b. garbage
c. 0.0
d. '0'
ANSWER: A
9. Arrays are always passed to a function using
a. pass by value
b. pass by reference
c. pass by array
d. you cannot pass arrays to a function
ANSWER: C
10. Give the following declarations, which of the following is a legal call to this
function?
int myFunction(int myValue);

int myArray[1000];
a. cout << myFunction(myArray);
b. cout << myFunction(myArray[0]);
c. myArray = myFunction(myArray);
d. myArray[1] = myFunction(myArray[0]);
e. A and B
f. A and C
g. B and D
ANSWER: G
11. Which of the following function declarations correctly expect an array as the first
argument?
a. void f1(int array, int size);
b. void f1(int& array, int size);
c. void f1(int array[100], int size);
d. void f1(float array[], int size);
e. All of the above
f. C and D
g. A and B
ANSWER: F
12. Which of the following function declarations correctly guarantee that the function
will not change any values in the array argument?
a. void f1(int array[], int size) const;
b. void f1(int array[], int size);
c. void f1(int &array, int size);
d. void f1(const int array[], int size);
e. void f1(int array[], const int size);
ANSWER: D
13. The following function definition has an error in it. What line is this error on?
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

0. void f1(const double array[], int size)

1. {
2. int i=0;
3. while(i< size)
4. {
5. array[i] += 2;
6. cout <<array[i];
7. i++;
8. }
9. }
a. 0
b. 2
c. 5
d. 6
e. 2
ANSWER: C
14. Which of the following function declarations could be used to input data from the
keyboard into the array?
a. void input(int array[], int &numElements, int MAX_SIZE);
b. void input(int array[], int numElements, int MAX_SIZE);
c. void input(int &array[], int numElements, int MAX_SIZE);
d. int array[] input(int array[], int &numElements, int MAX_SIZE);
ANSWER: A
15. If we want a search function to search an array for some value and return either
the index where the value was found, or -1 if not found, which of the following
prototypes would be appropriate?
a. void search(const int array, int target, int numElements);
b. void search(const int array, int target);
c. int search(const int array[], int numElements);
d. int search(const int array[], int target, int numElements);
ANSWER: D
16. Given the following function definition for a search function, and the following
variable declarations, which of the following are appropriate function
invocations?

const int SIZE=1000;

int search(const int array[], int target, int numElements);

int array[SIZE], target, numberOfElements;

a. search(array[0], target, numberOfElements);
b. result=search(array[0], target, numberOfElements);
c. result=search(array, target, numberOfElements);
d. result=search(array, target, SIZE);
ANSWER: C
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

17. Given the following function definition, will repeated calls to the search function
for the same target find all occurrences of that target in the array?
int search(const int array[], int target, int numElements)
{
int index=0;
bool found=false;

while((!found) && (index < numElements))

{
if(array[index] == target)
found=true;
else
index++;
}
if(found==true)
return index;
else
return -1;
}
a. Yes
b. No
c. Impossible to tell without looking at the values of the array
d. It depends on the value of target.
ANSWER: B
18. Given the following function definition, what modifications need to be made to
the search function so that it finds all occurrences of target in the array?
int search(const int array[], int target, int numElements)
{
int index=0;
bool found=false;

while((!found) && (index < numElements))

{
if(array[index] == target)
found=true;
else
index++;
}
if(found==true)
return index;
else
return -1;
}
a. Add another parameter to indicate where to stop searching
b. Add another parameter to indicate where to start searching
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

c. This already can find all occurrences of a given target

d. Have the function return the whole array
ANSWER: B
19. Which sort algorithm does the following outline define?
for i between 0 and number_used-1 inclusive
put the ith smallest element at array[i]
a. sequential
b. selection
c. bubble
d. swap
ANSWER:B
20. Which of the following array declarations are legal?
a. int array[10];
b. int size;
cin >> size;
int array[size];
c. int array[]={0,0,0};
d. const int size=9;
int array[size];
e. All of the above
f. All but C
g. All but B
ANSWER: G
21. Which of the following function declarations will accept the following two-
dimension array?
int pages[10][30];
a. void f1(int pages[][], int size);
b. void f1(int pages[][30], int size);
c. void f1(int pages[10][], int size);
d. void f1(int& pages, int size);
ANSWER: B
22. If you need a function that will handle multi-dimensional arrays, you must specify
the following sizes inside the square brackets.
a. All the sizes
b. All sizes except the last dimension
c. All sizes except the first dimension
d. None of the sizes
ANSWER: C
23. What is the output of the following code fragment?
int array[4][4], index1, index2;
for(index1=0;index1<4;index1++)
for(index2=0;index2<4;index2++)
array[index1][index2]=index1 + index2;
for(index1=0;index1<4;index1++)
{
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

for(index2=0;index2<4;index2++)
cout << array[index1][index2] << " ";
cout << endl;
}
a. 0 1 2 3
1234
2345
3456
b. 0 1 2 3
0123
0123
0123
c. 0 0 0 0
1111
2222
3333
d. 0 0 0 0
0123
0246
0369
ANSWER: A
24. Which of the following correctly declare an array that can hold up to 3 rows of 5
columns of doubles?
a. int array[3],[5];
b. int array[3][5];
c. float array[3][5];
d. float array[3,5];
ANSWER: C
25. Which of the following function declarations can be passed the following array?
char myArray[6][8];
a. void f1(char a[][], int sizeOfFirst);
b. void f1(char a[][8], int sizeOfFirst);
c. void f1(char& a, int sizeOfFirst);
d. void f1(char a[6][8], int sizeOfFirst);
e. B and D
f. A and D
ANSWER: E
26. A two dimension array can also be thought of as
a. a table
b. an array of arrays
c. a file
d. none of the above
e. A and C
f. A and B
ANSWER: F
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

27. Which of the following will correctly assign all the values in one array to the
other array? (Assume both arrays are of the same type and have SIZE elements)
a. array1=array2;
b. array1[]=array2;
c. for(i=0;i<SIZE;i++)
array1[i]=array2[i];
d. for(i=0;i<SIZE;i++)
array1[]=array2[];
ANSWER: C
28. Which of the following will read values from the keyboard into the array?
(Assume the size of the array is SIZE).
a. cin >> array;
b. cin >> array[];
c. cin >> array[SIZE];
d. for(i=0;i<SIZE;i++)
cin >> array[i];
ANSWER: D
29. Which of the following correctly uses C++11’s range-based for statement to
iterate through every element of the array variable arr?
a. for (auto x : arr)
b. foreach (x in arr)
c. for (auto x; x < arr.length; x++)
d. for x in arr
ANSWER: A
30. What is the output of this code?
int arr[] = { 1, 2, 3};
for (int &element : arr)
element+=10;
for (int element : arr)
cout << element << endl;
a. 1 2 3
b. 11 12 13
ANSWER: B
31. What is the output of this code?
int arr[] = { 1, 2, 3};
for (int element : arr)
element+=10;
for (int element : arr)
cout << element << endl;
a. 1 2 3
b. 11 12 13
ANSWER: A
Other documents randomly have
different content
The Project Gutenberg eBook of Arkansasin
sissit: Seikkailuromaani suurilta
ruoholakeuksilta
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Arkansasin sissit: Seikkailuromaani suurilta ruoholakeuksilta

Author: Gustave Aimard

Translator: Niilo K. Nordström

Release date: August 19, 2018 [eBook #57727]

Language: Finnish

Credits: Produced by Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ARKANSASIN

SISSIT: SEIKKAILUROMAANI SUURILTA RUOHOLAKEUKSILTA ***
 Produced by Tapio Riikonen

ARKANSASIN SISSIT
Seikkailuromaani suurilta ruoholakeuksilta

Kirj.

GUSTAVE AIMARD

Ranskankielestä [Les Trappeurs de l'Arkansas] suomentanut

Niilo K. Nordström
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1920.
SISÄLLYS:

Esipuhe.

Johdanto. Kirottu:

I. Hermosillo.
II. Hacienda del Milagro.
III. Tuomio.
IV. Äiti.

I. Uskollinen Sydän:

I. Preirie.
II. Metsästäjät.
III. Jäljet.
IV. Matkalaiset.
V. Comanchit.
VI. Pelastaja.
VII. Yllätys.
VIII. Kosto.
IX. Aave.
X. Varustettu leiri.
XI. Kauppa.
 XII. Sielullista
XIII. Mehiläismetsästys.
XIV. Musta Hirvi
XV. Majavat.
XVI. Petos.
XVII. Kotkanpää.
XVIII. Eusebio.
XIX. Päällikköjen neuvottelu.
XX. Kidutus.

II. Tappaja:

I. Uskollinen Sydän.
II. Preirierosvot.
III. Uhraus.
IV. Tohtori.
V. Liitto.
VI. Viimeinen hyökkäys.
VII. Taistelu.
VIII. Verdi Gris-joen luola.
IX. Oveluutta.
X. Rakkaus.
XI. Vangit.
XII. Sotajuoni.
XIII. Preirielaki.
XIV. Rangaistus.
XV. Anteeksianto.
Loppusanat.
 Esipuhe.

Poissa jo ovat ne kirjailijat, jotka omien kokemusten varassa

ammensivat jännittävien teostensa aiheita "valkonaamojen" ja
"punanahkojen" julmista keskinäisistä kamppailuista, Suuren Lännen
ensi asuttamisesta kalifornialaisine kultakuumeineen tai Espanjan
amerikkalaisten siirtomaiden vapaustaisteluista. Viimeisenä näistä
ensikäden kertojista poistui eversti Cody eli "Buffalo Bill" elävien
ilmoilta 1917.

James Fenimore Cooperin päiviltä asti se vuosisata sotaista

seikkailukirjallisuutta sivistysmaailman rajoilta nostatti esille vain
puolikymmentä säilyvää nimeä, Euroopan mantereelta ainoastaan
yhden edustajan Saksasta ja yhden Ranskasta. Vähän myöhemmin
syntyi niinikään Cooperin aloitteesta meriromaani, aivan äskeinen
aika on luonut 20. vuosisadan nuorison suurimmaksi viehäkkeeksi
luonnonelämä-kuvaukset, ja ohimenevästi on suuri maailmansota
synnyttänyt oman nuorisonkirjallisuutensa. Vanhempaan kauteen
kuului myös erityinen pyhäkoulukertomusten sato, nyttemmin
hävinneenä.

Mutta tuon tuostakin palaudutaan noihin ensimmäisiin suuriin

seikkailukirjailijoihin, joiden menestys on tuottanut niin paljon
epäonnistunutta jäljittelyä, että koko se kirjallisuudenhaara on
joutunut vanhemman väen epäsuosioon. On totta, että noissa
parhaimmissakin romaaneissa on väkivaltaisemman ajan henkeä
kuin ihmiskunta vielä taannoin luuli enää mahdolliseksi maailmassa.
Nuoriso ei kuitenkaan ota kaikkea niin harkitsevalta kannalta; sen
aistiminen ei ole vireessä kaikkien kamaluuksien tajuamiselle.
Pääasiaksi jää nuorille lukijoille tapaussarjan ja toimintapaikkojen
vauhdikas vaihtelu ja kokemusrikkaiden kertojien saavuttama
ilmeinen todellisuusteho; ja vuosikymmenien vieriessä ovat
menneisyyteen siirtyneet olot saaneet uutta merkitystä historiaan
kuuluvina kehitysjaksoina. Nykyaikana myös osataan paremminkin
antaa arvoa sille syvälle luonnontuntemukselle, jota nuo suurten
seikkailukertomien kuvaukset kauttaaltaan henkivät.

Suomalainen kustantaja on senvuoksi ryhtynyt järjestelmällisesti

julkaisemaan alkuteksteistä toimitettuina lyhentämättöminä
käännöksinä noita nuorison varempien seikkailukirjailijain teoksia,
joita meidän maassamme on tähän asti tunnettu muutamina
"vanhanaikaisen" laajuutensa takia karsittuina mukaelmina. Tällöin
on saanut vuoronsa myös Gustave Aimard, jonka oikea nimi Oliver
Gloux on jo aivan unohdettu.

Monet vuosikymmenet Aimard oli Jules Vernen rinnalla jokaisen

ranskalaisen koulupojan ihasteltu suosikki, ja vieläkin hänen
romaanituotantonsa 52 vankkaa nidettä käsittävä kokonaispainos on
alinomaa kustantajan uusittavana. Käännöksinäkin levisivät hänen
parhaat teoksensa miljoonin kappalein eritoten Englannissa ja
Amerikassa, Cooperin ja Mayne Reidin kanssa kilpaillen, ja kokonaan
ei ole missään maassa uudempi tuotanto syrjäyttänyt tämän aito
intiaanikirjailijan kirjaviin kokemuksiin perustuvia voimakkaita,
romanttisuudella väritettyjä kuvauksia leirielämästä, rajataisteluista,
aavikoiden ja salomaiden juhlallisesta suuruudesta.

Syntyneenä Pariisissa v. 1818 nuori Oliver Gloux aloitti

seikkailijauransa jo poikuusiässä, purjehtien laivapoikana
Amerikkaan. Hänen merkitsevimmästä elämäntaipaleestaan ei ole
saatavissa mitään yhtenäistä ja seikkaperäistä selostusta, mutta
muutamista hänen romaaneihinsa siroitelluista omakohtaisista
selityksistä ja aikalaisten esittämistä asiatiedoista voi havaita tosiksi
eräitä pääkohtia: lannistumattoman seikkailuinnon vallassa hän
kahden vuosikymmenen ajan samoili ristiin rastiin koko Amerikan
mantereen Yhdysvaltain keskivaltioista Tulimaan rajoille asti, välillä
kiertäen maailman meriäkin, — comanchi-intiaanien kasvattina,
täydesti eläytyen heidän heimosotiinsa ja kaikkiin oloihinsa, kahdesti
kytkettynä apachien kidutuspaaluun, kullankaivajana,
uudisraivaajana, trapperina, metsästeli biisoneja Lännen
ruoholakeuksien sioux- ja mustajalka-pyytäjien kanssa, vaelteli
eksyksissä ja menehdyksissä del Norten lentohiekka-aavikoilla, raatoi
neljätoista kuukautta Magellanin salmen patagonien rääkättynä
orjana, matkasi yksinään halki Brasilian aarniometsien, uhmaten
petoja ja ihmisvihollisia, tutki Kordillerien korkeimmat huiput kuten
suurten virtojen etäisimmät juoksutkin aina eläen kädestä suuhun,
huomisesta huolehtimatta, onnellisena kaikista uusista kokemuksista,
sivistysmaailmasta paenneena.

Aimard nimenomaan huomauttelee, että hän on romaanin

muodossa tahtonut tarkoin kertoa vain todellisesti elettyä, kuvata
ainoastaan nähtyä, suoden sijaa mielikuvitukselle vain alkeellisimpien
kaunokirjallisuuden vaatimusten mukaan ja alituiseen esittäen
omakohtaisia seikkailujaan, mutta kertomisessa syrjäyttäen oman
minänsä, jotta tuon villin elämän luonnollinen teho ei häiriytyisi.
Hänellä oli kaiken aikaa selvänä aistimuksena, että nuo olot ja
näyttämöt olivat nopeasti muuttumassa sivistyksen hellittämättömän
painostuksen tieltä, ja sitä tunnollisemmin hän tahtoi saada ne
talletetuiksi jälkimaailmalle. On myönnettävä, että Aimard kaikista
kirjailijoista tyhjentävimmin esittää Uuden mantereen villiä elämää
viime vuosisadan toiselta kolmannekselta, — toisinaan pakostakin
johtuen koskettelemaan hyvin verisiä kohtauksia, — ja että hän
pääteoksissaan osoittaa erinomaisia kertojalahjoja, jotka antavat
niille "klassillisuuden" leiman ja nykyaikaisenkin sepitystaituruuden
rinnalla pysyttävät ne yhäti esillä kirjallisuudessa.

Saapuessaan kotimaahansa sotapalvelukseen 1848 hän oli jo

julkaissut ensimmäisen kirjansa, ja palattuaan taas seikkailumailleen
hän ilmeisesti pitikin silmällä kirjallisia aiheita, ryhtyen jonkun
vuoden kuluttua kuumeiseen tuotantaan, joka piankin toimitti nuo
sinikantiset Amyotin kustannustuotteet kaikissa Ranskan
kirjakauppojen ikkunoissa vallitsevaksi piirteeksi ja tuotti niissä
omaksutulle salanimelle maailmanmaineen. Ensimmäisenä
huomattavana menestyksenä oli v. 1858 ilmestynyt Les Trappeurs de
l'Arkansas, joka nyt aloittaa hänen koottujen teostensa sarjan
alkukielellä ja on katsottu asianmukaiseksi myös suomennuttaa
johtamaan tätä meikäläiselle yleisölle valmisteltua lopullista
käännössikermää. Se ei siis ole tekijänsä etevin teos, mutta
monestakin syystä on otollisempaa noudattaa alkutekstien
aikajärjestystä, — useissa romaaneissa esiintyy yhteisiä henkilöitäkin
jatkuvasti toimimassa.

Aimard asettui sitten Ranskaan, hellittämättömästi muokkailemaan

laajaa aineistoaan noiksi romaaneiksi, joiden 22,000;een nousevassa
sivumäärässä saa syvästi viehättyen tutustua lukuisiin
unohtumattoman suurenmoisiin kuvauksiin, mutta lopulta myös
aiheiden ja voimien ehtymiseen, kunnes kynä kirpoaa kuumeisuuden
riuduttamien aivojen kannustamasta kädestä ja mielisairauden hämy
tuottaa levon. Hänen yksityisestä elämästään ei tältä
kotimaassakaan vietetyltä ajalta näy sen enempää tietoja kuin että
hän oli saksalais-ranskalaisessa sodassa sissiupseerina ja kuoli St.
Annen hoitolassa Pariisissa kesäkuulla 1883.
 Aimard on siten pääasiallisesti "intiaaniromaanien" kantaisän
Cooperin ohella enimmin vaikuttanut tämän kirjallisuudenlajin
tavattomaan kukoistukseen, joka ulottui nykyisten keski-ikäisten
kansalaisten lapsuuteen asti. Senkin alan suurmiehillä on sentään
vielä paljon sanottavaa uusille poikapolville, ja osittain toisessa
merkityksessä kuin ennen, kuten edellä huomautettiin: sivistyksen
esitaistelijain uljas seikkailuhenki elää innostavana näissä parhaissa
tuotteissa, ja niiden käsittelemä outo maailma on jälleen uutta
meidän ajallemme, kun huomio on välillä kääntynyt jatkuvaan
kehityskulkuun ja varsinaisen trapper-kauden nyt eroittaa selvä
juopa meistä.

V. H.-A.

JOHDANTO: KIROTTU
I

Hermosillo

Matkailijan, joka ensi kertaa astuu maihin Etelä-Amerikan

mantereelle, valtaa väkisinkin selittämätön surumielisyyden tunne.

Uuden maailman historia on tosiaankin vain surkea

marttyyriluettelo, jossa yltiöpäisyys ja voitonhimo keskeyttämättä
kulkevat käsi kädessä.

Kullan etsintä oli aiheena uuden maailman löytöön. Kun kulta

kerran oli keksitty, pitivät Amerikan valloittajat tätä maata vain
tyyssijana, jonne nämä ahneet seikkailijat saapuivat pitäen toisessa
kädessään väkipuukkoa, toisessa ristiinnaulitun kuvaa. Korjattuaan
runsaan saaliin tuota metallia, jota niin kiihkeästi himoittiin, he
palasivat kotimaahansa komeillakseen rikkauksillaan ja
houkutellakseen häikäisevällä loistollaan sinne uusia siirtolaisia.

Tämän lakkaamattoman matkustelemisen syyksi on luettava, että

Amerikassa ei ole sellaisia suurenmoisia muistomerkkejä, jotka ovat
jäännöksiä kokonaisen siirtokunnan asuinpaikoista, kun se asettuu
pysyväisesti asumaan uuteen maahan jatkaakseen siellä sukuaan.
Jos matkustat tämän suunnattoman laajan mantereen halki, jota
espanjalaiset kolmen vuosisadan aikana ovat häiritsemättä saaneet
pitää hallussaan, niin muistuttavat sinua muutamat siellä täällä
näkyvät nimettömät raunioläjät heidän kauttakulustaan, kun taas
aztekien ja inkain jo moniaita vuosisatoja ennen Amerikan löytöä
sinne kohottamat rakennukset seisovat siellä vielä majesteetillisen
yksinkertaisina, katoamattomana todistuksena heidän sielläolostaan
ja sivistyspyrkimyksistään.

Mutta mitä on tullut nykyään [romaani on kirjoitettu 1850-luvulla.

Suom.] näistä kunniakkaista valloitusmaista, joita aikanaan koko
Eurooppa himoitsi omakseen, missä murhamiesten veri on
sekoittunut voitettujen vereen tuon toisen, valloittavan kansan
hyväksi, joka siihen aikaan oli niin ylpeä uljaista päälliköistään,
hedelmällisistä, maa-alueistaan ja kaupastaan ja joka sulki piiriinsä
koko maailman? Vuodet ovat vierineet, ja tätä nykyä Etelä-Amerikka
sovittaa niitä rikoksia, joihin sen vuoksi oli ryhdytty. Lyhytaikaisesta
vallasta keskenään taistelevien puolueiden raatelemana,
rappeutuneiden harvainvaltain alle sortuneena, ulkomaalaisten
hylkäämänä, jotka siellä ovat ammentaneet rikkauksiaan, se riutuu,
vähitellen menehtyen velttoutensa kuormaan, jaksamatta kohottaa
päältään lyijykäärettä, joka sen tukahuttaa, niin että se voi nousta
jälleen eloon vasta kun uusi rotu, joka ei murhaa ja joka elää
Jumalan käskyjen mukaan, tuo sinne mukanaan työn ja vapauden,
perusedellytykset kansojen elämään.

Espanjalais-amerikkalainen rotu on, lyhyesti sanottuna, pysynyt

niillä alueilla, jotka heidän esi-isänsä ovat heille perintönä jättäneet,
siirtämättä niiden rajoja kauemmaksi. Tämän rodun sankarius
haudattiin keisari Kaarle V:n mukana, ja emämaastaan se on
muistona säilyttänyt vain vieraanvaraiset tapansa, uskonnollisen
suvaitsemattomuuden, kitaransoittajat ja karbinilla varustetut
kerjäläiset.

Kaikista valtioista, jotka kuuluvat laajaan Meksikon liittoon, on

Sonoran valtio ainoa, joka taistelujensa takia sen ympärillä asuvia
intiaaniheimoja vastaan ja alituisesti hankauksissa ollen mainittujen
heimokuntien kanssa on säilyttänyt omintakeisen luonteen.

Asukkaiden tavoissa on jonkunlainen villi sävy, joka heti ensi

silmäykseltä osoittaa heidän eroaan mantereen sisäosissa olevien
valtioiden väestöistä.

Rio Gilaa voi pitää tämän valtion pohjoisrajana; idästä länteen se

on puristuneena Sierra Madren ja Kalifornianlahden väliin.

Durangon toisella puolen Sierra Madre jakautuu kahteen

vuoriharjanteeseen. Päähaara jatkuu entiseen suuntaan pohjoisesta
etelään, jotavastoin toinen harjanne kääntyy länteen päin, kulkien
Durangon ja Guadalajaran valtioiden taitse, minkä jälkeen se
puhkaisee kaikki ne alueet, jotka rajoittuvat Tyyneenmereen. Tämä
haara Kordillereja on Sonoran etelärajana.

Luonto näyttää kuin huvin vuoksi tuhlailleen runsain käsin

hyvyyksiä tälle maalle. Ilmanala on hymyilevä, lauhkea ja
terveellinen; kultaa, hopeaa, mitä hedelmällisintä maata, herkullisia
maanantimia ja lääketarkoitukseen kelpaavia yrttejä on siellä yllin
kyllin; siellä on minttuja, joista valmistetaan erittäin tehokkaita
voiteita; siellä on hyödyllisiä hyönteisiä, joista saadaan värejä; mitä
harvinaisimpia marmorilajeja, mitä arvokkaimpia jalokiviä,
metsänriistaa ja kalaa kaikenlaista. Mutta toiselta puolen ovat Rio
Gilan ja Sierra Madren laajoissa eräseuduissa asustavat,
riippumattomat intiaaniheimot, comanchit, poonit, pimat, opatat ja
apachit, julistaneet julman sodan valkoista rotua vastaan,
aikaansaaden alituisilla, leppymättömillä hyökkäyksillään sen, että
tämä saa suorittaa kalliit maksut omistusoikeudestaan kaikkiin näihin
rikkauksiinsa, jotka sen esi-isät ovat intiaaneilta ryöstäneet ja joita
viimemainitut lakkaamatta vaativat itselleen takaisin.

Sonoran tärkeimmät kaupungit ovat Guaymas, Hermosillo ja

Arispe.

Hermosillo, jonka nimenä ennen oli Pitic ja jonka kreivi de

Raousset Boulbonin retkikunta on tehnyt kuuluisaksi, on Meksikon
Tyynellemerelle suuntautuvan kaupan varastopaikka. Siinä on yli
yhdeksäntuhatta asukasta.

Tämä kaupunki on rakennettu ylätasangolle, joka vähitellen viettää

luoteiseen merelle päin, nojautuen ja vilunarkana turvautuen
kukkulaan, jolla on nimenä el Cerro de la campana, — kellovuori. —
Viimemainitun harjaa koristavat mahtavat kivipaadet, joita
koskettamalla saa syntymään heleän, metallisointua muistuttavan
äänen.

Muuten tämä ciudad on, samoin kuin sen muut amerikkalaiset

sisarkaupungitkin, varsin likainen. Talot on rakennettu vanutetusta
savesta, ja hämmästyen saattaa matkailija huomata kaikkialla
soraläjiä, lokaa ja rappeutumista, mikä tekee hänen mielensä
alakuloiseksi.

Sillä hetkellä, jolloin tämä kertomus alkaa, toisin sanoen

seitsemäntenätoista päivänä tammikuuta 1817 kello kolmen ja neljän
välillä iltapäivällä, jolloin kaupungin asukkaat tavallisesti viettävät
siestaa — päivällislepoaan — asuntojen perähuoneissa, tarjosi
yleensä hiljainen ja rauhallinen Hermosillon kaupunki oudon näyn.
 Joukko leperoja, gambusineja eli salakuljettajia ja varsinkin
rateroja tunkeili huutaen, uhkaillen ja ulvoen Calle de Rosario-
kadulla. Ryhmä espanjalaisia sotilaita, — Meksiko ei tähän aikaan
vielä ollut luonut niskoiltaan emämaan asettamaa iestä — yritti
turhaan palauttaa järjestystä ja hajoittaa väkijoukkoa häikäilemättä
iskien täysin voimin peitsensä varrella ihmisiä, jotka sattuivat heidän
eteensä.

Mutta meteli ei ottanut vaimentuakseen, vaan alkoi päinvastoin

yltyä; varsinkin hiaqui-intiaanit, jotka olivat sekaantuneet
väkijoukkoon, huusivat ja viittoilivat vallan hirveästi.

Kaikkien talojen ikkunat olivat täpötäynnä kasvoja, miehiä ja

naisia. Näiden katseet olivat suunnatut Cerro de la campanaan päin,
jonka juurelta kohosi paksuja savupilviä tupruten kohti taivasta. He
näyttivät odottavan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.

Äkkiä kuului kovia huutoja, väkijoukko jakaantui kahtia kuin liian

kypsä granaattiomena, ja jokainen syöksyi syrjään mitä suurimman
kauhun ilme kasvoillaan.

Muuan nuori mies, tai pikemminkin lapsi, sillä hän oli tuskin
kuudentoista vanha, tuli näkyviin tuulispäänä ratsastaen hurjaa
laukkaa puolivillin ratsun selässä.

"Pysäyttäkää hänet!" huusivat muutamat.

"Antakaa hänen mennä!" kirkuivat toiset.

"Valgamedios!" kuiskailivat akat tehden ristinmerkin; "siinähän on

itse paholainen."
 Mutta jokainen, puhumattakaan siitä, että olisi häntä pidättänyt,
väistyi syrjään kiireen vilkkaa. Peloton nuorukainen jatkoi hurjaa
matkaansa pilkallinen hymy huulillaan, kasvot hehkuen, silmät
säkenöiden ja jaellen oikealle ja vasemmalle julmia iskuja
chicotellaan niille, jotka rohkenivat tulla liian lähelle häntä, tai niille,
joita kova onni esti loittonemasta paikalta niin nopeasti kuin he
olisivat tahtoneet.

"Oi, voi! Capista!" valitteli muuan tyhmän näköinen ja ruumiiltaan

atleettimainen vaquero, kun poika ohiratsastaessaan sivalsi häntä;
"vieköön hänet paholainen. Senkin lurjus, joka oli vähällä minut
kellistää. Mitä", jatkoi hän katsahdettuaan nuorukaiseen, "sehän on,
ellen erehdy, Rafael, kummitoverini poika! Odotahan hiukan, picaro!"

Mutisten partaansa nämä sanat hän levitti suopungin, joka oli

kiinnitettynä hänen vyötäisilleen, ja alkoi juosta ratsastajaa kohti.

Väkijoukko huomasi hänen tarkoituksensa ja paukutteli innoissaan

käsiään.

"Bravo! Bravo!" huudettiin.

"Älä päästä häntä karkuun, Cornejo", rohkaisivat muut vaquerot

toveriaan käsiään taputtaen.

Cornejo, sillä sen tiedämme nyt olevan tuon mielenkiintoisen

henkilön nimen, läheni huomaamatta poikaa, jonka edessä vastukset
lisääntyivät lisääntymistään.

Kun läsnäolevien huudot ilmaisivat ratsastajalle vaaran, joka häntä

uhkasi, katsahti hän taakseen.
 Nyt hän huomasi vaqueron. Hänen kasvonsa kävivät
kalmankalpeiksi; hän ymmärsi olevansa hukassa.

"Päästä minut menemään, Cornejo", huudahti hän ääni itkusta

väristen.

"Ei, ei!" ulvoi väkijoukko. "Pidättäkää hänet! Pyydystäkää hänet!"

Roskaväkeä miellytti tämä ihmisajo; se pelkäsi kadottavansa

nähtävyyden, joka niin suuresti sitä huvitti.

"Antaudu!" huudahti jättiläinen, "tai pyydystän sinut suopungillani

kuin ciboton, tiedä se!"

"En antaudu", vastasi poika päättävästi.

Molemmat keskustelijat kiitivät edelleen, toinen jalkaisin, toinen

ratsain.

Väkijoukko seurasi heitä ilosta kirkuen.

Kansajoukot ovat kaikkialla samanlaisia, raakoja ja

sydämmettömiä.

"Päästä minut, sanon", jatkoi jälleen poika, "tai vannon kautta

kiirastulen siunattujen sielujen, että sinun käy huonosti!"

Vaquero irvisteli ilkeästi ja pyöritti suopunkia päänsä yläpuolella.

"Pane mieleesi, Rafael", sanoi hän, "kysyn viimeisen kerran,

tahdotko antautua?"

"En! Tuhat kertaa en!" huusi poika.

 "Herran nimeen siis!" vastasi vaquero. Suopunki viuhui ja lähti
liikkeelle.

Silloin tapahtui jotakin tavatonta.

Rafael pysähdytti nopeasti hevosensa, niin että se näytti ikäänkuin

muuttuneen graniittipatsaaksi. Heittäytyen alas satulasta hän
hyppäsi kuin jaguari jättiläisen kimppuun, jonka hän syöksyllään
kaatoi hiekalle, ja ennenkuin kukaan ennätti väliin, työnsi hän
väkipuukon, jota meksikolaiset aina pitävät vyöllään, vastustajansa
kurkkuun.

Paksu verisuihku purskahti pojan kasvoihin, vaquero vääntelehti

muutaman hetken, ja sitten hän jäi liikkumattomana makaamaan.

Hän oli kuollut!

Väkijoukko päästi kauhun huudahduksen.

Salamannopeasti poika oli jälleen viskautunut satulaan ja alkanut

jatkaa hurjaa matkaansa heiluttaen puukkoaan ja nauraen
paholaisen naurua.

Kun ensi hämmästys oli kadonnut, ja aiottiin ryhtyä murhaajaa

takaa-ajamaan, oli hän jo hävinnyt.

Ei kukaan voinut sanoa, mille suunnalle hän oli mennyt.

Kuten aina käy tällaisissa tapauksissa, tuli juez de letras —

tutkintotuomari — muassaan lauma ryysyisiä apulaisia murhapaikalle
vasta sitten, kun se jo oli liian myöhäistä.
 Juez de letras, don Inigo tormentos Albaceyte, oli noin
viidenkymmenen vuoden ikäinen lyhyt, lihava mies, joka otti
espanjantupakkansa runsaasti koristellusta kultaisesta rasiasta ja
jonka hyväntahtoisen näköiseen ulkomuotoon kätkeytyi mitä
perinpohjaisin itaruus, lisänä erinomainen oveluus ja kylmäverisyys,
jota mikään ei pystynyt järkyttämään.

Vastoin luuloa ei arvoisa esivallan edustaja näyttänyt vähintäkään

joutuvan hämilleen siitä, että murhaaja oli päässyt pakenemaan. Hän
pudisti pari kolme kertaa päätään, antoi katseensa kiertää
väkijoukossa, ja siristäen harmaita silmiään ja samalla filosofisesti
työntäen nuuskaa nenäänsä hän virkkoi:

"Cornejo-parka, näin täytyi hänen käydä ennemmin tai

myöhemmin."

"Niin", sanoi muuan lepero, "hänet on taitavasti murhattu."

"Sitä minäkin juuri ajattelin", vahvisti tutkintotuomari, "sen iskun

antaja on osannut työnsä hyvin, se veijari on ollut tehtäväänsä perin
tottunut."

"Oh, vielä mitä", vastasi lepero olkapäitään kohauttaen, "hänhän

on vielä lapsi."

"Häh! Mitä sanotte?" huudahti tuomari teeskennellen hämmästystä

ja katsahtaen alta kulmain puhetoveriinsa. "Lapsiko?"

"Melkeinpä", vastasi lepero ylpeänä siitä, että häntä näin

kuunneltiin, "hänhän on Rafael, don Ramónin vanhin poika."

"Älähän, älähän!" virkkoi tutkintotuomari salaisesti tyytyväisenä.

"Eihän toki, se ei ole mahdollista. Rafael on korkeintaan kuudentoista
vuoden ikäinen. Hän ei olisi antautunut riitaan Cornejon kanssa,
jonka ei olisi tarvinnut muuta kuin puristaa häntä käsivarresta
päästäkseen eroon."

"Asia on kuitenkin siten, teidän ylhäisyytenne, mehän kaikki

näimme tapauksen. Rafael pelasi montéta don Aguilarin luona ja
onni ei näyttänyt olleen hänelle suotuisa, ja hän menetti kaikki
rahansa. Silloin hän raivostui ja kostaakseen sytytti talon tuleen."

"Caspita!" huudahti tutkintotuomari.

"Se, mitä minulla on kunnia kertoa teidän ylhäisyydellenne, pitää

paikkansa. Suvaitkaa vain katsoa tuonne: savua näkyy vielä, vaikka
rakennus onkin jo tuhkana."

"Todellakin", myönsi tuomari kääntäen katseensa sille suunnalle,

minne lepero viittasi, "ja sitten…"

"Sitten hän yritti tietysti paeta", jatkoi toinen. "Cornejo aikoi hänet
pidättää…"

"Hän oli oikeassa!"

"Hän oli väärässä, koska Rafael hänet kerran tappoi!"

"Niinpä niinkin", myönsi tutkintotuomari, "mutta olkaa huoletta,

ystäväni, laki kyllä kostaa hänelle."

Tähän lauseeseen vastasivat läsnäolevat epäilevästi hymyillen.

Vähääkään kiinnittämättä huomiotaan siihen, mikä vaikutus hänen

sanoillaan oli, käski esivallan edustaja apulaistensa, jotka jo olivat
tutkineet ja tyhjentäneet kuolleen taskut, viedä hänet pois ja siirtää
hänet lähellä olevaan kirkon eteisen alle, minkä jälkeen hän palasi
kotiinsa tyytyväisen näköisenä käsiään hykerrellen.

Tutkintotuomari veti päällensä matkapukunsa, pisti pari pistoolia

vyölleen, kiinnitti pitkän miekan kupeelleen ja nautittuaan kevyen
päivällisen lähti ulos.

Kymmenen hampaisiin asti aseistettua, voimakkailla hevosilla

ratsastavaa alguazilia odotti häntä oven ulkopuolella, ja palvelija
piteli suitsista oivallista, mustaa ratsua, joka kärsimättömänä
tömisteli jalkojaan ja pureskeli kuolaimiaan. Don Inigo hyppäsi
satulaan, asettui ratsumiestensä etunenään, ja ryhmä lähti hiljaista
ravia.

"Kas niin!" puhelivat uteliaat pysähtyen seisomaan porttien pieliin.

"Tuomari Albaceyte lähtee don Ramón Garillasin luo; huomenna
saamme kuulla uutisia."

"Caspita!" kuiskailivat toiset, "tuo picaro ei ansaitsisi köyttä, jossa

saisi kiikkua."

"Hm!" huomautti muuan lepero surumielisesti hymyillen. "Kautta

kunniani, olisi sääli tuota kevytmielistä vekkulia! Hänen Cornejolle
tekemänsä cuchillada on suurenmoinen. Se vintiö on kunnollisesti
surmattu."

Mutta tutkintotuomari jatkoi edelleen matkaansa vastaten mitä

säntillisimmin niihin tervehdyksiin, joita hänelle hänen
ohimennessään huudettiin. Pian hän oli jo päässyt kaupungin
ulkopuolelle.

Silloin hän kääriytyi viittaansa.

 "Ovatko aseet ladatut?" kysyi hän.

"Kyllä, teidän ylhäisyytenne", vastasi alguazilien päällikkö.

"Hyvä! Lähdemme don Ramón Garillasin haciendaan. Mutta

ripeästi; kiirehtikäämme perille ennen yön tuloa."

Hevoset alkoivat laukata.

II

Hacienda del Milagro

Hermosillon ympäristö on suorastaan erämaata.

Kaupungista Hacienda del Milagroon — Ihmeitten maatilalle —

johtava tie on mitä ikävin ja kuivin.

Pitkien välimatkojen päässä siellä näkee vain rautatammia,

kumipuita, Perun puita punaisine ja höysteisine terttuineen,
nopaaleja ja kaktuksia, ainoita puita, jotka saattavat kasvaa
pystysuorasti paahtavan auringon hehkuvien säteiden polttamassa
maassa.

Siellä täällä näkyy kuin katkeraksi pilkaksi vesisäiliöitten pitkiä

seipäitä, joiden toisessa päässä on kierretystä, kovettuneesta
vuodasta tehty sanko ja toisessa hihnoilla kiinnitetyt kivet. Mutta
säiliöt ovat tyhjiä; niiden pohja on mustaa ja kuivettunutta mutaa,
jossa kuhisee lukemattomia saastaisia eläviä. Hienonhienot
pölypilvet, joita heikoinkin tuulenhenkäys synnyttää, takertuvat
huohottavan matkustajan kurkkuun, ja jokaisen kuivettuneen korren
alla heinäsirkat raivoissaan vaativat terveellistä yökastetta.
 Mutta kun äärimmäisin ponnistuksin on matkannut kolmisen
penikulmaa näissä hehkuvankuumissa erämaissa, pysähtyy silmä
nauttien lepäämään vihannoivaan keitaaseen, joka näyttää äkkiä
nousevan hiekasta.

Tämä paratiisi on Hacienda del Milagro.

Siihen aikaan, jota kertomuksemme kuvaa, kuului tähän

haciendaan, joka oli seudun rikkaimpia ja suurimpia,
kaksikerroksinen päärakennus, joka oli rakennettu tapiasta ja
adoveista ja jonka ruo'oista tehty pengermäkatto oli kovaksi tallatulla
savella peitetty.

Haciendaan tultiin avaran pihamaan kautta, jonka holvimaisessa

portissa oli vahva kaksoisovi ja toisessa puoliskossa pieni
käyntiluukku. Julkisivun puolella oli neljä huonetta; ikkunoissa oli
rautaiset, kullatut ristikot ja sisäpuolella luukut, ja niissä oli
lasiruudut, mikä tähän aikaan tässä maassa merkitsi kuulumatonta
loistoa. Pihan eli pation joka sivustalla oli rakennuksia, joissa sijaitsi
palvelusväen, peonien, lasten y.m. asunnot.

Päärakennuksen alin kerros sisälsi kolme huonetta: jonkunlaisen

suuren eteisen, jonka kalustona oli vanhanaikaisia nojatuoleja ja
röyhelletyllä sahviaanilla päällystettyjä leposohvia, lavea
nopaalipuinen pöytä ja muutamia jakkaroita. Seinillä riippui moniaita
kultakehyksisiä muotokuvia, jotka esittivät suvun jäseniä
luonnollisessa koossa; näkyviin jätetyt orsihirret oli runsaasti
koristettu puuleikkauksilla.

Kaksoisovien kautta päästiin saliin. Pihalle päin oleva puoli oli noin
jalan verran muuta lattiaa ylempänä; sitä peitti matto, jolla oli
muutamia matalia, omituisilla puuleikkauksilla ja karmosiininvärisellä
veralla päällystettyjä jakkaroita ja jalkapieluksia. Tässä huoneessa oli
myöskin pieni, neliskulmainen, noin puolen metrin korkuinen pöytä,
jota käytettiin ompelupöytänä; se osa oli tarkoitettu naisia varten,
jotka siellä istuivat maurilaisten tapaan jalat ristissä. Toisella puolella
oli samanlaisella veralla kuin jakkarat ja jalkapielukset päällystettyjä
tuoleja. Vastapäätä ovea salin toisella puolella oli makuuhuone
vuodekomeroineen korokkeen päässä, jolle oli sijoitettu juhlavuode,
ja tätä kaunistivat lukemattomat kultauskoristeet sekä kulta- ja
hopeanauhuksilla ja tupsuilla kirjaillut verhot. Lakanat ja
päänalaisten päälliset olivat valmistetut mitä hienoimmasta
kankaasta, ja niitä reunusti pitsi.

Päärakennuksen takana oli toinen piha, missä sijaitsivat

taloushuoneet ja corral; tämän pihan takana avautui laaja puutarha,
jota ympäröivät muurit. Se oli yli sata syltä laaja, ja siellä kasvoi, se
kun oli suunniteltu englantilaiseen tapaan, ulkomaisia puita ja
kasveja.

Haciendassa vietettiin juhlaa.

Oli juuri mantaza del ganado, — karjan teurastusaika, — ja peonit

olivat muutaman askelen päähän haciendasta laittaneet aitauksen,
johon he päästivät elukat. He eroittivat laihat lihavista, jotka
yksitellen päästettiin aitauksesta.

Puolikuunmuotoisella lyömäaseella, jossa oli terävät piikit

jalanmitan päässä toisistaan, leikkasi vaquero, joka oli piiloutunut
aitauksen veräjän luo, perin taitavasti eläinparkojen takajalkojen
kintereet poikki sitä mukaa kuin ne juoksivat hänen ohitseen.

Jos hän sattumalta iski harhaan, mikä tapahtui harvoin, ratsasti

toinen vaquero täyttä lentoa eläimen perään, sinkautti suopungin
sen sarviin ja piti sitä paikallaan, kunnes edellinen oli leikannut
jänteet poikki.

Huolettomana nojautuen haciendan porttia vastaan näytti muuan

nelisenkymmenen ikäinen mies, jolla oli yllään aatelisen
tilanomistajan upea puku, olkapäillä loistavanvärinen zarape, ja
jonka päätä vähintäin viisisataa piasteria maksanut panamahattu
suojeli laskevan auringon viime säteiltä, johtavan tätä työtä, polttaen
maissipaperista kierrettyä savukettaan.

Hän oli ylhäisen näköinen herra, jolla oli hoikka, sorea, hiukan
notkoselkäinen, mutta varsin suhteellinen vartalo; hänen hienot
kasvonpiirteensä, joissa oli lujuutta ja varmuutta, todistivat
vilpittömyyttä, rohkeutta ja ennen kaikkea rautaista tahtoa. Hänen
suuret, mustat silmänsä, jotka olivat tuuheitten kulmakarvojen
varjossa, olivat verrattoman kauniit, mutta heti kun tavallista
suurempi vastoinkäyminen nosti hänen ruskettuneelle iholleen
punertavan kajastuksen, kävi hänen katseensa kiinteäksi ja niin
voimakkaaksi, ettei kukaan voinut sitä kestää, vaan se pani
rohkeimmankin epäröimään ja vapisemaan.

Äärimmäinen hienous ja ennen kaikkea hänen olemuksessaan

esiintyvä ylimystön leima ilmaisivat heti ensi silmäykseltä, että tämä
mies kuului puhtaaseen ja jaloon kastilialaiseen rotuun.

Hän olikin don Ramón Garillas de Saavedra, vastikään

kuvailemamme
Hacienda del Milagron omistaja.

Don Ramón Garillas kuului espanjalaiseen sukuun, jonka päämies

oli ollut Cortezin paraimpia upseereita ja asettunut asumaan
Meksikoon senjälkeen, kun tuo nerokas seikkailija niin ihmeellisellä
tavalla oli valloittanut tämän maan.

Ruhtinaallisen omaisuuden perijänä, mutta espanjalaisten

viranomaisten hylkäämänä, koska hän oli mennyt naimisiin erään
sekarotuisen aztekinaisen kanssa, hän oli kokonaan antautunut
maittensa viljelykseen ja laajojen tilustensa parantamiseen.

Oltuaan seitsemäntoista vuotta naimisissa hän oli nyt suuren

perheen päänä; siihen kuului kuusi poikaa ja kolme tytärtä, siis
kaikkiaan yhdeksän lasta, joista Rafael, sama, jonka olemme
nähneet niin häikäilemättä surmaavan vaqueron, oli vanhin.

Don Ramónin ja doña Jesusitan avioliitto oli vain sovinnaisliitto,

joka oli solmittu pelkästään omaisuuden takia, mutta kuitenkin se
teki heidät verrattain onnellisiksi; sanomme verrattain, sillä kun nuori
tyttö oli päässyt luostarista vain mennäkseen naimisiin, eivät he
olleet koskaan rakastaneet toisiaan, mutta sen sijaan oli heidän
välillään hellä, vilpitön kiintymys.

Doña Jesusita kulutti aikansa askareissa, jotka lasten tähden olivat

välttämättömät, elellen intiaaninaistensa parissa; hänen miehensä
taas, joka täydellisesti oli kiintynyt tilanomistajan elämän tuomiin
velvollisuuksiin, oleskeli melkein alituisesti vaquerojensa, peoniensa
ja metsästäjiensä seurassa, niin ettei nähnyt vaimoaan muuta kuin
muutamien minuuttien aikana ruokapöydässä, ja väliin hän jäi
kokonaisiksi kuukausiksi metsästämään Rio Gilan rannoille.

Meidän on kuitenkin lisättävä, että ollessaan joko poissa taikka

kotona don Ramón piti mitä suurinta huolta siitä, ettei hänen
vaimoltaan puuttunut mitään ja että hän sai pienimmätkin
päähänpistonsa täytetyiksi, säästämättä rahaa tai vaivoja hankkien
hänelle, mitä hän näytti toivovan.

Doña Jesusita oli viehättävän kaunis ja enkelimäisen herttainen;

hän näytti, jollei mielellään, niin ainakin suuremmitta vaikeuksitta
mukautuneen siihen elämään, johon hänen puolisonsa oli pakottanut
hänet alistumaan, mutta hänen suurista, mustista, kaihoisista
silmistään, hänen kasvojensa kalpeudesta ja ennen kaikkea siitä
surumielisyyden vivahduksesta, joka alinomaa varjosti hänen
himmeänvalkoista otsaansa, oli helppo päättää, että tässä
hurmaavassa kuvapatsaassa asuva palava sielu sekä tämä sydän,
joka ei tuntenut edes omaa itseään, oli kokonaan suunnannut
huomionsa lapsiinsa, että hän ihaili näitä kaikkein kauneimman ja
pyhimmän rakkauden, äidinrakkauden, koko neitseellisellä voimalla.

Mitä don Ramóniin tulee, niin hän oli aina hyvä ja huomaavainen
vaimolleen, jota hän ei ollut vaivautunut tutkistelemaan, ja niin
hänellä oli oikeus pitää vaimoaan maailman onnellisimpana olentona,
jollainen tämä olikin senjälkeen, kun Jumala oli suonut hänen tulla
äidiksi.

Aurinko oli vähän aikaa sitten mennyt mailleen, taivaalta rupesi

vähitellen katoamaan purppurainen värivivahdus, samalla kun tuli
yhä hämärämpi. Jokunen tähti alkoi jo tuikkia taivaalla ja iltatuuli
virisi niin pirteänä, että se yöksi ennusti kauheata myrskyä, jollaisia
näillä seuduilla saa nähdä usein puhkeavan.

Käskettyään huolellisesti sulkea jäljellä olevan osan karjaa

aitaukseen mayoral kutsui koolle vaquerot ja peonit, ja kaikki
suuntasivat kulkunsa haciendaan, mistä iltakello heille ilmoitti, että
levon hetki vihdoinkin oli käsillä.
 Kun taloudenhoitaja kulki viimeisenä isäntänsä ohitse tervehtien
kumartamalla, kysyi tämä häneltä:

"Kuulehan, Eusebio, montako nautaa meillä on tänä vuonna?"

"Neljäsataa viisikymmentä, mi amô (isäntäni)", vastasi mayoral,

suurikokoinen, kuiva ja laiha mies, jonka pää oli jo harmaantunut ja
jonka kasvot olivat parkitun nahanpalasen näköiset, pysäyttäen
hevosensa ja ottaen päästään hattunsa, "siis
seitsemänkymmentäviisi enemmän kuin viime vuonna; naapurimme
jaguarit ja apachit eivät ole tehneet meille suuria vahinkoja viime
aikoina."

"Se on sinun ansiotasi, Eusebio", sanoi don Ramón. "Valppautesi

on ollut erinomainen; minä osaan kyllä sen palkita."

"Paras palkkioni on se kaunis kiitos, jonka teidän armonne juuri on

minulle lausunut", vastasi mayoral, jonka karkeat kasvot loistivat
tyytyväisyyden hymystä.-"Eikö minun pitäisi huolehtia samalla tavalla
siitä, mikä kuuluu teille, kuin jos se olisi omaani?"

"Kiitos", vastasi aatelismies liikuttuneena pusertaen palvelijansa

kättä. "Tiedän sinun olevan minulle uskollinen."

"Elämässä ja kuolemassa, herrani; äitinihän on imettänyt teitä,

minä kuulun teille ja teidän perheeseenne."

"Mennään nyt jo, Eusebio!" puhui haciendero iloisena. "Illallinen

on valmis, señora on varmaankin jo pöydässä, älkäämme antako
hänen odottaa meitä pitempään."

He astuivat molemmat patioon, ja Eusebio, kuten don Ramón oli

häntä nimittänyt, valmistautui sulkemaan portit, mikä hänen oli
tapana tehdä joka ilta.

Sillä aikaa don Ramón astui haciendan ruokasaliin, jonne kaikki

vaquerot ja peonit olivat kokoontuneet.

Tämän ruokasalin koko keskiosan valtasi suunnattoman iso pöytä.

Ympärillä oli nahalla päällystettyjä penkkejä ja kaksi puuleikkauksilla
koristettua nojatuolia, jotka olivat määrätyt don Ramónille ja
señoralle. Näiden takana seinällä riippui neljä jalkaa korkea
norsunluinen Kristuksenkuva kahden taulun välissä, joista toinen
esitti Jesusta Öljymäellä ja toinen vuorisaarnaa. Siellä täällä
irvistelivät kalkilla valkaistuille seinille ripustettuina isännän
metsästysretkillään tappamien jaguarien, puhvelien tai hirvien päät.

Pöydässä oli runsaasti lahuota, sakeaa, maissijauhoista ja lihasta

valmistettua keittoa, pucheroa eli olla podridaa ja pepiania;
määrätyissä paikoissa pöytää oli mezcal-palloja ja vesikarahveja.
Hacienderon viittauksesta alkoi ateria. Vähän myöhemmin puhkesi
rajuna aikaisemmin uhannut myrsky.

Satoi rankasti. Joka hetki kirkkaat salamat saivat valot huoneessa

tuntumaan himmeiltä, ja niitä seurasi hirvittävä ukkosenjyrinä.

Aterian lopulla myrsky kävi niin kovaksi, että yhtyneiden

luonnonvoimien aikaansaama melu esti kuulemasta puhetta.

Ukkonen purkautui kauhistuttavan väkevänä, tuulenpuuska syöksyi

saliin rikottuaan ikkunan, kaikki valot sammuivat ja läsnäolevat
tekivät peloissaan ristinmerkin.

Tällä hetkellä alkoi haciendan portilla kello kouristuksentapaisesti

kajahdella, ja tuiki epäinhimillinen ääni huusi kaksi eri kertaa:
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com