Problem Solving with C++ 9th Edition Savitch

Test Bank install download

https://testbankfan.com/product/problem-solving-with-c-9th-
edition-savitch-test-bank/

Download more testbank from https://testbankfan.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!

Problem Solving with C++ 9th Edition Savitch Solutions

Manual

https://testbankfan.com/product/problem-solving-with-c-9th-
edition-savitch-solutions-manual/

Problem Solving with C++ 10th Edition Savitch Test Bank

https://testbankfan.com/product/problem-solving-with-c-10th-
edition-savitch-test-bank/

Problem Solving with C++ 10th Edition Savitch Solutions

Manual

https://testbankfan.com/product/problem-solving-with-c-10th-
edition-savitch-solutions-manual/

Engineering Problem Solving With C++ 4th Edition Etter

Test Bank

https://testbankfan.com/product/engineering-problem-solving-
with-c-4th-edition-etter-test-bank/
Engineering Problem Solving With C++ 4th Edition Etter
Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/engineering-problem-solving-
with-c-4th-edition-etter-solutions-manual/

Data Abstraction And Problem Solving With C++ Walls And

Mirrors 6th Edition Carrano Test Bank

https://testbankfan.com/product/data-abstraction-and-problem-
solving-with-c-walls-and-mirrors-6th-edition-carrano-test-bank/

Data Abstraction and Problem Solving with C++ Walls and

Mirrors 7th Edition Carrano Test Bank

https://testbankfan.com/product/data-abstraction-and-problem-
solving-with-c-walls-and-mirrors-7th-edition-carrano-test-bank/

Data Abstraction And Problem Solving With C++ Walls And

Mirrors 6th Edition Carrano Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/data-abstraction-and-problem-
solving-with-c-walls-and-mirrors-6th-edition-carrano-solutions-
manual/

Data Abstraction and Problem Solving with C++ Walls and

Mirrors 7th Edition Carrano Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/data-abstraction-and-problem-
solving-with-c-walls-and-mirrors-7th-edition-carrano-solutions-
manual/
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

TRUE/FALSE
1. The indexed variables (members) of an array must be integers.
ANSWER: FALSE
2. The locations of the various indexed variables in an array can be spread out all
over the memory.
ANSWER: FALSE
3. The following array declaration is legal
double scores[]={0.1,0.2,0.3};
ANSWER: true
4. Arrays can be passed to functions.
ANSWER: TRUE
5. Arrays can be returned from a function.
ANSWER: FALSE
6. If a function is expecting a pass by reference parameter, you can pass an index
variable from an array of the same base type to that function.
ANSWER: TRUE
7. When you have a function that expects an array, it should also expect the size of
the array or the number of indexed variables with valid data.
ANSWER: TRUE
8. The following function declaration guarantees the values in the array argument
are not changed.

void function1(int array[], int numElements);

ANSWER: FALSE
9. The following function will work with any size integer array.

void function1(int array[], int numElements);

ANSWER: TRUE
10. If you use the const modifier in a function declaration, you do not include it in the
function definition.
ANSWER: FALSE
Short Answer
1. Write the code to declare a two dimension array of integers with 10 rows and 20
columns.
ANSWER: int array[10][20];
2. Write the code to declare an array of 10 doubles named list;
ANSWER: double list[10];
3. The modifier that guarantees that an array argument will not be changed is called
______.
ANSWER: const
4. How many indexed variables does the following array have?
int myArray[]={1,2,3,6,5,4,7,1,2};
ANSWER: 9
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

5. How many indexed variables does the following array have?

int myArray[12]={1,2,3,6,5,4,7,1,2};
ANSWER: 12
6. Write the declaration for a function named funct1 that expects an array of floats,
the number of elements in the array and does not return any value.
ANSWER: void funct1(float myArray[], int numElements);
7. If you put a value in the square brackets of a one-dimension array parameter, this
value is _________ by the compiler.
ANSWER: ignored
8. If your index used to access the indexed variables of the array has the value of a
non-existent index, this is called _________
ANSWER: Index out of range, Index out of bounds, or illegal.
9. The computer remembers the address of which indexed variable(s) in an array?
______
ANSWER: the first
10. A computer's memory consists of numbered locations called __________.
ANSWER: bytes
11. In the expression
double score[10];
double is called the ___________ of the array
ANSWER: base type
12. In the expression
cout << score[i] << endl;
i is called the
ANSWER: index or subscript
13. An _______ is used to process a collection of data all of which is the same type
ANSWER: array
14. The individual variables that comprise an array are called __________
ANSWER: indexed variables, subscripted variables, or elements.
15. Indexes are numbered starting at _________
ANSWER: 0
Multiple Choice
1. What are the valid indexes for the array shown below?
int myArray[25];
a. 0-25
b. 0-24
c. 1-25
d. 1-24
ANSWER: B
2. What is wrong with the following code?
float scores[10], total;
a. Cannot declare regular and array variables together.
b. Arrays must be integers
c. The 10 should be replaced with a variable name, whose value is input
from the user
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

d. Nothing.
ANSWER: D
3. Given an array named scores with 25 elements, what is the correct way to access
the 25th element?
a. scores+25
b. scores[24]
c. scores[25]
d. scores[last]
ANSWER: B
4. Why should you use a named constant for the size of an array?
a. Readability of code
b. Makes changes to the program easier
c. Helps reduce logic errors
d. All of the above
ANSWER: D
5. Given an array of integers of size 5, how does the computer know where the 3rd
indexed variable is located?
a. It adds 3 to the base address of the array
b. It adds space for 3 integers to the base address of the array
c. It remembers where all the indexed variables of the array are located.
d. None of the above
ANSWER: B
6. What is wrong with the following code fragment?
const int SIZE =5;
float scores[SIZE];
for(int i=0; i<=SIZE;i++)
{
cout << "Enter a score\n";
cin >> scores[i];
}
a. Array indexes start at 1 not 0
b. Arrays must be integers
c. Array indexes must be less than the size of the array
d. Should be cin >> scores[0];
ANSWER: C
7. Which of the following declare an array of 5 characters, and initializes them to
some known values?
a. char array[5]={'a','b','c','d','e'};
b. char array[4]={'a','b','c','d','e'};
c. char array[5]={''};
d. char array[]={'a','b','d','e'};
e. A and C
f. B and D
g. all of the above
ANSWER: E
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

8. If you declare and initialize an integer array of size 10, but only list 5 values, what
values are stored in the remaining 5 indexed variables?
a. 0
b. garbage
c. 0.0
d. '0'
ANSWER: A
9. Arrays are always passed to a function using
a. pass by value
b. pass by reference
c. pass by array
d. you cannot pass arrays to a function
ANSWER: C
10. Give the following declarations, which of the following is a legal call to this
function?
int myFunction(int myValue);

int myArray[1000];
a. cout << myFunction(myArray);
b. cout << myFunction(myArray[0]);
c. myArray = myFunction(myArray);
d. myArray[1] = myFunction(myArray[0]);
e. A and B
f. A and C
g. B and D
ANSWER: G
11. Which of the following function declarations correctly expect an array as the first
argument?
a. void f1(int array, int size);
b. void f1(int& array, int size);
c. void f1(int array[100], int size);
d. void f1(float array[], int size);
e. All of the above
f. C and D
g. A and B
ANSWER: F
12. Which of the following function declarations correctly guarantee that the function
will not change any values in the array argument?
a. void f1(int array[], int size) const;
b. void f1(int array[], int size);
c. void f1(int &array, int size);
d. void f1(const int array[], int size);
e. void f1(int array[], const int size);
ANSWER: D
13. The following function definition has an error in it. What line is this error on?
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

0. void f1(const double array[], int size)

1. {
2. int i=0;
3. while(i< size)
4. {
5. array[i] += 2;
6. cout <<array[i];
7. i++;
8. }
9. }
a. 0
b. 2
c. 5
d. 6
e. 2
ANSWER: C
14. Which of the following function declarations could be used to input data from the
keyboard into the array?
a. void input(int array[], int &numElements, int MAX_SIZE);
b. void input(int array[], int numElements, int MAX_SIZE);
c. void input(int &array[], int numElements, int MAX_SIZE);
d. int array[] input(int array[], int &numElements, int MAX_SIZE);
ANSWER: A
15. If we want a search function to search an array for some value and return either
the index where the value was found, or -1 if not found, which of the following
prototypes would be appropriate?
a. void search(const int array, int target, int numElements);
b. void search(const int array, int target);
c. int search(const int array[], int numElements);
d. int search(const int array[], int target, int numElements);
ANSWER: D
16. Given the following function definition for a search function, and the following
variable declarations, which of the following are appropriate function
invocations?

const int SIZE=1000;

int search(const int array[], int target, int numElements);

int array[SIZE], target, numberOfElements;

a. search(array[0], target, numberOfElements);
b. result=search(array[0], target, numberOfElements);
c. result=search(array, target, numberOfElements);
d. result=search(array, target, SIZE);
ANSWER: C
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

17. Given the following function definition, will repeated calls to the search function
for the same target find all occurrences of that target in the array?
int search(const int array[], int target, int numElements)
{
int index=0;
bool found=false;

while((!found) && (index < numElements))

{
if(array[index] == target)
found=true;
else
index++;
}
if(found==true)
return index;
else
return -1;
}
a. Yes
b. No
c. Impossible to tell without looking at the values of the array
d. It depends on the value of target.
ANSWER: B
18. Given the following function definition, what modifications need to be made to
the search function so that it finds all occurrences of target in the array?
int search(const int array[], int target, int numElements)
{
int index=0;
bool found=false;

while((!found) && (index < numElements))

{
if(array[index] == target)
found=true;
else
index++;
}
if(found==true)
return index;
else
return -1;
}
a. Add another parameter to indicate where to stop searching
b. Add another parameter to indicate where to start searching
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

c. This already can find all occurrences of a given target

d. Have the function return the whole array
ANSWER: B
19. Which sort algorithm does the following outline define?
for i between 0 and number_used-1 inclusive
put the ith smallest element at array[i]
a. sequential
b. selection
c. bubble
d. swap
ANSWER:B
20. Which of the following array declarations are legal?
a. int array[10];
b. int size;
cin >> size;
int array[size];
c. int array[]={0,0,0};
d. const int size=9;
int array[size];
e. All of the above
f. All but C
g. All but B
ANSWER: G
21. Which of the following function declarations will accept the following two-
dimension array?
int pages[10][30];
a. void f1(int pages[][], int size);
b. void f1(int pages[][30], int size);
c. void f1(int pages[10][], int size);
d. void f1(int& pages, int size);
ANSWER: B
22. If you need a function that will handle multi-dimensional arrays, you must specify
the following sizes inside the square brackets.
a. All the sizes
b. All sizes except the last dimension
c. All sizes except the first dimension
d. None of the sizes
ANSWER: C
23. What is the output of the following code fragment?
int array[4][4], index1, index2;
for(index1=0;index1<4;index1++)
for(index2=0;index2<4;index2++)
array[index1][index2]=index1 + index2;
for(index1=0;index1<4;index1++)
{
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

for(index2=0;index2<4;index2++)
cout << array[index1][index2] << " ";
cout << endl;
}
a. 0 1 2 3
1234
2345
3456
b. 0 1 2 3
0123
0123
0123
c. 0 0 0 0
1111
2222
3333
d. 0 0 0 0
0123
0246
0369
ANSWER: A
24. Which of the following correctly declare an array that can hold up to 3 rows of 5
columns of doubles?
a. int array[3],[5];
b. int array[3][5];
c. float array[3][5];
d. float array[3,5];
ANSWER: C
25. Which of the following function declarations can be passed the following array?
char myArray[6][8];
a. void f1(char a[][], int sizeOfFirst);
b. void f1(char a[][8], int sizeOfFirst);
c. void f1(char& a, int sizeOfFirst);
d. void f1(char a[6][8], int sizeOfFirst);
e. B and D
f. A and D
ANSWER: E
26. A two dimension array can also be thought of as
a. a table
b. an array of arrays
c. a file
d. none of the above
e. A and C
f. A and B
ANSWER: F
Test Bank for Problem Solving with C++: The Object of Programming, 9/e
Chapter 7 Arrays

27. Which of the following will correctly assign all the values in one array to the
other array? (Assume both arrays are of the same type and have SIZE elements)
a. array1=array2;
b. array1[]=array2;
c. for(i=0;i<SIZE;i++)
array1[i]=array2[i];
d. for(i=0;i<SIZE;i++)
array1[]=array2[];
ANSWER: C
28. Which of the following will read values from the keyboard into the array?
(Assume the size of the array is SIZE).
a. cin >> array;
b. cin >> array[];
c. cin >> array[SIZE];
d. for(i=0;i<SIZE;i++)
cin >> array[i];
ANSWER: D
29. Which of the following correctly uses C++11’s range-based for statement to
iterate through every element of the array variable arr?
a. for (auto x : arr)
b. foreach (x in arr)
c. for (auto x; x < arr.length; x++)
d. for x in arr
ANSWER: A
30. What is the output of this code?
int arr[] = { 1, 2, 3};
for (int &element : arr)
element+=10;
for (int element : arr)
cout << element << endl;
a. 1 2 3
b. 11 12 13
ANSWER: B
31. What is the output of this code?
int arr[] = { 1, 2, 3};
for (int element : arr)
element+=10;
for (int element : arr)
cout << element << endl;
a. 1 2 3
b. 11 12 13
ANSWER: A
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
sellainen kuin kerran on maailmanmeno, minä näen, että täytyy olla
kaikkeen valmistunut.

— Poikani, sanoi hra d'Astarac, te ette pidä takkaa tarpeellisessa

valkeassa. Minä näen, että te ette vielä kyllin kunnioita tulen
ylhäisyyttä, vaikka sen voima voi kypsyttää tämän elohopean ja
luoda siitä ihmeellisen hedelmän, joka minun on pian sallittu poimia.
Vielä puita! Tuli on ylevin alkuaine, poikani. Olen sen teille usein
sanonut ja aion osoittaa teille esimerkin siitä. Eräänä hyvin kylmänä
päivänä, viime talvena, minä olin mennyt katsomaan Mosaïdea
hänen puistotupaansa. Tapasin hänet istumasta jalat
lämmityspannun päällä ja huomasin, että ne hienonhienot tulen
aineosat, jotka pannusta nousivat, olivat kyllin voimakkaita
nostamaan ja paisuttamaan tuon viisaan miehen yötakin lievettä.
Siitä minä päätin, että jos tuli olisi ollut väkevämpi, Mosaïde olisi
varmasti kohonnut taivaaseen, johon hän todella onkin kyllin arvokas
nousemaan, ja että me, jos vain olisi mahdollista sulkea johonkin
kyllin suureen astiaan näitä tulen aineosia, voisimme tällä keinoin
purjehtia pilvissä yhtä helposti kuin nyt merellä ja käydä vierailuilla
salamanterien luona heidän eetteriasunnoissaan. Tuota tahdon
myöhemmin ajatella, kun saan aikaa. Enkä minä ollenkaan epäile
voivani valmistaa tuollaista tulipurtta. Mutta palatkaamme
työhömme, ja lisätkää te enemmän puita uuniin.

Hän piti minua vielä jonkun aikaa tuossa hehkuvassa huoneessa,

josta minä mietin pujahtaa niin pian kuin mahdollista tavatakseni
Jahelia ja kertoakseni kiireesti hänelle onnettomuuteni. Vihdoin hän
astui ulos työkammiosta ja minä luulin olevani vapaa. Mutta hän
petti vielä senkin toivon.
 — Sää on tänä aamuna, hän sanoi, sangen suloinen, vaikka vähän
pilvinen. Eikö teitä miellyttäisi tehdä kanssani pieni kävelyretki
puistoon, ennenkuin ryhdytte kääntämään Zozimos Panopolilaista?
Tuo työ on oleva teille ja opettajallenne suureksi kunniaksi, jos te
päätätte sen niinkuin olette aloittaneet.

Seurasin häntä vastahakoisesti puistoon, missä hän lausui minulle

nämä sanat:

— On mieluista, poikani, minulle olla yksin teidän kanssanne, että

voin varoittaa, niin kauan kuin on vielä aika, teitä eräästä suuresta
vaarasta, joka teitä voi jonakin päivänä uhata. Ja minä katson
virheeksi itselleni, etten ennemmin ole muistanut teille siitä ilmoittaa,
sillä asia, joka minulla on teille sanottavana, on mitä tärkein.

Näin sanoen hän johdatti minut siihen suureen puistokujaan, joka

johtaa Seinen rantasoille ja josta näkyy Rueil ja Mont-Valérien
pääkallopaikkaa esittävine risteineen. Se oli hänen tavallinen tiensä.
Tämä kuja olikin muuten kuljettavassa kunnossa, paitsi että eräät
puunrungot olivat sen poikki kaatuneet.

— On tärkeätä, hän jatkoi, teidän saada tietää, mihin vaaraan te

antaudutte, jos petätte salamanterinne. Minä en tahdo lähemmin
tiedustaa teiltä suhdettanne tuohon yli-inhimilliseen olentoon, jonka
tuttavuuteen minulla on ollut onni teidät johdattaa. Te itsekin
tunnette, mikäli olen ollut huomaavinani, eräänlaista
vastenmielisyyttä puhua siitä. Ja kenties olette oikeassa. Vaikkakaan
salamantereilla ei ole samoja vaatimuksia rakastajiensa
vaiteliaisuuden suhteen kuin hovin ja kaupungin naisilla, niin ei silti
ole vähemmän totta, että kauniille rakkaudelle ominaista on juuri olla
sanoin kuvailematonta, ja että suuri tunne arkipäiväistyy, jos sitä
maailmalle kuulutetaan. Mutta teidän salamanterinne (jonka nimen
minä helposti saisin tietää, jos olisin kyllin utelias ja epähieno sitä
tahtoakseni) ei ole ehkä ilmaissut teille, että hänen kiihkeimpiä
intohimojaan on mustasukkaisuus. Tämä luonteenomaisuus on
hänelle yhteinen kaikkien kanssasisariensa kera. Tietäkää, poikani:
salamanterit eivät salli rankaisematta itseään petettävän. He
kostavat hirmuisesti valapattoisuuden. Jumalallinen Paracelsus
kertoo tuosta erään esimerkin, joka varmaan on teitä terveellisesti
kauhistava. Juuri siitä syystä tahdon sen teille esittää. Saksalaisessa
kaupungissa, nimeltä Staufen, eli alkemisti ja filosofi, jolla, kuten
teillä, oli suhde erään salamanterin kanssa. Tuo mies oli kyllin
turmeltunut pettääkseen häpeällisesti hänet ja rakastuakseen
naiseen, joka tosin oli kaunis, mutta ei kauniimpi kuin nainen voi
olla. Kun hän eräänä ehtoona söi illallista uuden rakastajattarensa ja
muutamien ystäviensä kera, näkivät pöytäkumppanit päänsä päällä
ilmassa loistavan ihmeteltävän siromuotoisen reiden. Sen näyttäjä oli
salamanteri, joka täten tahtoi todistaa, että hän ei ansainnut
rakastajansa hänelle tekemää vääryyttä. Heti senjälkeen tuo taivaan
suuttunut sulotar löi uskottoman miehen halvauksella. Tuhma kansa,
joka on syntynyt tullakseen petetyksi, piti sitä luonnollisena
kuolemana. Mutta salaviisaat tietävät, kenen kädestä tuo isku tuli.
Olin teille velkapää, poikani, tämän esimerkin kertomaan.

Minulle oli siitä vähemmän hyötyä kuin hra d'Astarac luuli. Häntä
kuunnellessani olin levoton aivan toisista syistä. Tuo rauhattomuus
kuvastui epäilemättä kasvoillani, sillä suuri salatieteilijä loi katseensa
minuun ja kysyi, enkö pelännyt niin ankarien rangaistusten aitaaman
lemmensuhteen olevan epämukavan nuoruudelleni.

— Tässä suhteessa voin teitä tyynnyttää, hän lisäsi. —

Salamanterien mustasukkaisuus herää vain siinä tapauksessa, että
he joutuvat kilpailemaan naisten kanssa, ja silloinkin se on enemmän
vastenmielisyyttä, suuttumusta ja inhoa kuin todellista
mustasukkaisuutta. Salamanterien sielu on liian jalo ja heidän älynsä
liian terävä, että he voisivat toisiaan kadehtia ja siten antautua
tunteelle, joka johtuu siitä raakuudentilasta, missä ihmisheimo vielä
puoleksi uinailee. He päinvastoin ilokseen jakavat kaltaistensa kanssa
niitä nautintoja, joita he viisasten miesten vierellä suovat itselleen, ja
heitä huvittaa usein saattaa rakastajansa syliin kaikkein kauneimpia
sisariaan. Te olette pian kokeva, että he todellakin ulottavat
ystävyytensä niin pitkälle kuin olen kertonut teille, eikä ole kuluva
vuotta, tuskin kuutta kuukauttakaan, kun teidän huoneenne on oleva
viiden, kuuden päiväntyttären kohtauspaikka, jossa he kilpaa tulevat
teille säkenöivät vyönsä avaamaan. Älkää pelätkö, poikani, vastata
heidän hyväilyihinsä. Teidän ystävättärenne ei ole siitä teille
vähääkään synkistyvä. Ja kuinka hän voisikaan siitä loukkautua, kun
hän on niin viisas? Te puolestanne älkää ärtykö ollenkaan, jos
salamanterinne joskus jättäisi teidät käydäkseen jonkun toisen
filosofin kammiossa. Muistakaa, että tuo ylpeä mustasukkaisuus,
joka ihmisillä liittyy heidän sukupuoliyhteyksiinsä, on villi tunne,
perustuva mitä naurettavimpaan harhaluuloon. Sen pohjana on
ajatus, että nainen, miehelle antauduttuaan, olisi miehen yksin-oma,
joka on pelkkää sanaleikkiä.

Näin puhuen hra d'Astarac oli poikennut mandragora-polulle ja me

näimme jo Mosaïden tuvan vilkkuvan lehvien lomasta, kun eräs
kauhistava ääni viilsi korviamme ja pani sydämeni sykähtämään.
Käheät soinnut, kimeiden kilahdusten säestäminä, ajoivat toisiaan, ja
me huomasimme lähemmä tultuamme, että nuo soinnut vaihtelivat
sävelkorkeuttaan ja että jokainen soinnutus päättyi eräänlaiseen
sangen heikkoon sävelmälliseen kuvioon, jota ei voinut kuulla
pöyristymättä.
 Vielä muutamia askelia, ja me voimme korviamme heristäen
käsittää noiden outojen sanojen merkityksen. Ääni puhui:

— Kuule kirous, jolla Elisa kirosi ylimieliset ja iloiset lapset!

Kuule anateema, jolla Barak löi Meroksen:

"Minä kiroan sinut nimessä Arhitarielin, jota myöskin taistojen

Herraksi sanotaan ja joka kantaa tulista miekkaa kädessään. Minä
vihin sinut perikatoon nimessä Sardaliphonin, joka ojentaa herralleen
hyvänhajuisia kukkia ja suloisia köynnöksiä, Israelin lasten antimia.

"Ole kirottu, koira! Ja ole kadotettu, sika!"

Me katsoimme, mistä ääni tuli, ja näimme Mosaïden seisovan

talonsa kynnyksellä, käsivarret ojolla, kädet pedonkäpälien tapaan
koukistettuina, käyrät kynnet aamuruskossa punertavina. Päässään
likainen, kruununtapainen myssynsä, yllään loistava viittansa, jonka
auetessa laihat sääret rääsyisissä housuissaan vilahtelivat, hän näytti
joltakin salatieteelliseltä kerjäläiseltä, kuolemattomalta ja
iänikuiselta. Hän sanoi:

— Ole kirottu Globien nimessä! Ole kirottu Tähtipyörien nimessä!

Ole kirottu niiden mystillisten villipetojen nimessä, jotka Hesekiel
näki!

Ja hän ojensi uudelleen pitkät, käyräkyntiset käsivartensa ja sanoi:

— Nimessä Globien, nimessä Tähtipyörien, nimessä mystillisten

villipetojen, astu alas varjojen valtakuntaan!

Me astuimme eräitä askeleita eteenpäin nähdäksemme puiden

lomasta, ketä kohden Mosaïde viskoi vihaansa ja käsivarsiaan.
Hämmästyin suuresti äkätessäni hra Jérôme Coignardin, joka istui
kiinni orjantappura-pensaassa eräästä takinliepeestään. Yön
epäsäännöllisyydet olivat lyöneet leimansa koko hänen olentoonsa:
hänen rikkirevitty kauluksensa ja hänen jalkineensa, hänen loalla
pirskoittuneet sukkansa ja avoin paitansa, kaikki muistutti
surkuteltavassa määrässä meidän yhteisiä onnettomuuksiamme.
Mikä pahinta vielä, hänen paisunut nenänsä turmeli kokonaan tuon
ylevän ja hymyilevän ilmeen, joka muuten ei koskaan poistunut
hänen kasvoiltaan.

Juoksin hänen avukseen ja sain hänet niin onnellisesti

orjantappuroista vapautetuksi, että vain riekale hänen housuistaan
jäi niihin riippumaan. Ja Mosaïde, jolla ei ollut enää mitään
kirottavaa, meni takaisin taloonsa. Hänellä oli vain töppöset
jaloissaan, ja minä huomasin silloin, että hänen säärensä kohosivat
keskeltä jalkapöytää, siten nimittäin, että kantapää ulottui melkein
yhtä paljon taapäin kuin jalkaterä eteenpäin. Tuo omituisuus teki
hänen muuten ylevän käyntinsä sangen epäkauniiksi.

— Poikani Jacques Paistinkääntäjä, virkkoi huokaisten kunnon

mestarini, — juutalaisen täytyy olla itse ilmetty Isak Laquedem
voidakseen käyttää tuolla tapaa kaikenkielisiä herjasanoja. Hän on
vihkinyt minut pikaiseen ja väkivaltaiseen kuolemaan tulvehtivalla,
runollisella kuvarikkaudella ja hän on nimittänyt minut siaksi
neljällätoista eri kielimurteella, jos olen oikein laskenut ne. Voisin
luulla häntä Antikristukseksi, ellei häneltä puuttuisi eräitä merkkejä,
joista tuo Jumalan vihollinen tunnetaan. Kaikissa tapauksissa hän on
oikein katala juutalainen, eikä häpeällinen pyöränmerkki ole koskaan
leimannut piintyneemmän uskottoman vaatteusta. Hän puolestaan ei
ansaitsisi ainoastaan sitä pyörää, joka muinoin juutalaisten kaapuihin
merkittiin, vaan vielä senkin, jolla pahantekijät teilataan.
 Ja kunnon mestarini, joka nyt oli sangen suuttunut vuorostaan,
pudisti nyrkkiään Mosaïden jälkeen ja syytti, että tämä ristiinnaulitsi
lapsia ja ahmi vastasyntyneiden lihaa.

Hra d'Astarac lähestyi häntä ja kosketti hänen rintaansa rubiinilla,

jota hän kantoi sormessaan.

— On hyödyllistä, sanoi suuri kabbalisti, tuntea kivien

ominaisuudet. Rubiini tyynnyttää mielenkuohuja. Me saamme pian
nähdä hra apotti Coignardin palajavan luonnolliseen levollisuuteensa.

Kunnon mestarini hymyili jo, vähemmän ehkä jalokiven voimasta

kuin sen filosofisen ajatustavan vaikutuksesta, joka kohotti tämän
ihmeteltävän miehen kaikkien ihmis-intohimojen yläpuolelle. Sillä
minun on se julkilausuttava nyt, kun kertomukseni kääntyy synkäksi
ja surulliseksi: hra Jérôme Coignard on antanut minulle näytteitä
mielen viisaudesta sellaisissakin olosuhteissa, joissa se yleensä on
tuiki harvinainen.

Me kysyimme häneltä, mikä oli ollut syynä riitaan. Mutta minä

ymmärsin hänen hämmentyvistä, epämääräisistä vastauksistaan,
että hänellä ei ollut halua tyydyttää meidän uteliaisuuttamme. Epäilin
heti, että Jahel jollakin tapaa oli siihen sekoittunut, erittäinkin siitä
päättäen, että kuulimme Mosaïden kimeiden äänien yhtyvän lukkojen
kirahduksiin ja että talosta kajahteli äänekäs kiista enon ja
sisarentyttären välillä. Koetin kuitenkin vielä kerran saada kunnon
mestariltani jotakin selitystä.

— Viha kristityitä kohtaan, hän sanoi, on syvälle juurtunut

juutalaisten sydämeen, ja tämä Mosaïde on kauhistava esimerkki
siitä. Luulin noiden pöyristyttävien hävyttömyyksien keskeltä
erottavani eräitä manauksia, joita synagoga viime vuosisadalla syöksi
erästä pientä Hollannin juutalaista vastaan, nimeltä Baruk tai
Benediktinus, tai enemmän tunnettu nimellä Spinoza, vain sen
vuoksi, että hän oli muodostanut jonkin filosofisen järjestelmän, joka
muuten melkein heti syntymänsä jälkeen tuli etevien
jumaluusoppineiden kautta kumotuksi. Mutta tuo vanha Mardoch on
lisännyt noihin manauksiin, mikäli minusta tuntui, eräitä vieläkin
pöyristyttävämpiä kirosanoja, ja minä myönnän, että ne jossakin
määrin minut hämmensivät. Aioin livistää pakoon tuon parjausten
tulvan alta, kun onnettomuudekseni sekausin noihin orjantappuroihin
ja jäin kiinni niihin erinäisistä pukuni ja oman ihoni paikoista siksi
lujasti, että luulin jo molemmat menettäväni. Istuisin ehkä vieläkin
tuossa kirveltävässä piinapenkissä, ellei oppilaani Jacques
Paistinkääntäjä olisi minua siitä pelastanut.

— Orjantappurat eivät mitään merkitse, sanoi hra d'Astarac. —

Mutta minä pelkään, herra apotti, teidän astuneen mandragoran
päälle.

— Mitä siihen tulee, sanoi apotti, se on minun vähimpiä surujani.

— Te olette väärässä, jatkoi hra d'Astarac vilkkaasti. — Ei tarvitse

muuta kuin koskettaa jalallaan mandragoraa, niin joutuu kiedotuksi
lemmenrikokseen ja kuolee viheliäisellä kuolemalla.

— Ah, jalo herra! sanoi kunnon mestarini. — Vaarat väijyvät kyllä

minua, ja minä huomaan, että minun olisi elettävä suljettuna
Astarac-kirjaston kaunopuheisten muurien sisälle, tuon kaikista
kirjastoista ylevimmän. Kun jätin sen vain silmänräpäykseksi, sain
heti päälleni Hesekielin pedot, muusta kaikesta puhumattakaan.

— Teillä lienee minulle joku uutinen Zozimos Panopolilaisesta?

kysyi hra d'Astarac.
 — Se edistyy, vastasi kunnon mestarini, se edistyy edistymistään,
vaikka tällä hetkellä hiukan hidastellen.

— Muistakaa, herra apotti, sanoi kabbalisti, että mitä suurimpien

salaisuuksien avain riippuu noiden vanhojen tekstien tulkinnasta.

— Minä muistan, jalo herra, muistan levottomuudella, sanoi apotti.

Kuultuaan tämän vakuutuksen hra d'Astarac, arvattavasti

salamanterien kutsumana, katosi nopeasti puiden lomaan ja jätti
meidät faunin juurelle, joka soitti huiluaan vähääkään välittämättä
päästään, mikä virui ruohikossa.

Kunnon mestarini kävi käsivarteeni sen näköisenä kuin on mies,

joka vihdoin voi puhua vapaasti.

— Poikani Jacques Paistinkääntäjä, hän sanoi, minun ei ole sinulta

salattava erästä sangen outoa kohtausta, joka sattui minulle tänä
aamuna linnan ullakolla, sillä aikaa kuin tuo piru kullantekijäksi
pidätti sinut toisen kerroksen portaissa. Kuulin nimittäin varsin hyvin,
että hän pyysi sinua auttamaan häntä hetkeksi keittiöönsä, joka ei
ole ollenkaan niin hyvänhajuinen ja kristillinen kuin teidän isänne,
mestari Leonardin, paistintupa. Ah, milloin saanen minä nähdä
jälleen Kuningatar Hanhenjalan ravintolan ja hra Blaizot'n
kirjakaupan, Pyhän Katarinan kuvineen, missä minä vietin niin monta
miellyttävää hetkeä selaillen Amsterdamista ja Haagista juuri
saapuneita kirjateoksia!

— Ah, huudahdin minäkin vesissä silmin, milloin saanen itse nähdä

ne! Milloin olen näkevä Saint-Jacques-kadun, jonka varrella olen
syntynyt, ja rakkaat vanhempani, joille tieto meidän
onnettomuuksistamme on tuottava tuskaa ja ahdistusta? Mutta
suvaitkaa, kunnon mestarini, kertoa lähemmin tuosta oudosta
kohtauksesta, jonka sanotte teille tänä aamuna sattuneen, ja
myöskin alkaneen päivän tapauksista ylimalkaan.

Hra Jérôme Coignard suostui antamaan kaikki toivomani selitykset.

Hän teki sen seuraavilla sanoilla:

— Tiedä siis, poikani, että pääsin ilman vaikeuksia linnan ylimpään

kerrokseen tuon hra d'Anquetilin kanssa, josta pidän paljon, vaikka
hän on raaka ja sivistymätön. Hänen sieluunsa ei sisälly kauniita
tietoja eikä edes syvempää tiedonhalua. Mutta nuoruuden tuli palaa
miellyttävästi hänessä, ja hänen verensä hehku saa aikaan usein
huvittavia purkauksia. Hän tuntee maailman, samoin kuin naiset, niin
sanoakseni päältä-iskein ja ilman filosofista ajattelua. Hän on kyllin
lapsellinen nimittääkseen itseään ateistiksi. Hänen
jumalattomuutensa ei ole pahanilkistä ja se on haihtuva, saatpa
nähdä, aivan itsestään, kun hänen aistiensa tulisuus sammuu.
Jumalalla ei hänen sielussaan ole mitään sen vaarallisempia vihollisia
kuin hevoset, kortit ja naiset. Todellisen, irstaan vapaa-ajattelijan
sielussa, kuten esim. hra Bayle'in, kohtaa totuus paljon
vaarallisempia ja salakavalampia vastustajia. Mutta minä huomaan,
poikani, antavani sinulle erään muotokuvan tai luonnekuvan, enkä
sitä yksinkertaista kertomusta, jota odotat minulta. Tahdon tyydyttää
uteliaisuutesi. Päästyäni siis linnan ylimpään kerrokseen hra
d'Anquetilin kanssa minä pyysin tuota nuorta aatelismiestä astumaan
sisälle sinun kammioosi ja pitämään sitä omanaan, lupauksen
mukaan, jonka yhdessä annoimme hänelle Tritonin suihkulähteen
luona. Hän teki sen mielellään, riisuutui, pani maata sinun sänkyysi,
jättämättä päälleen muuta kuin saappaansa, sulki vuodeuutimet,
etteivät aamuauringon terävät säteet häntä häiritsisi, sekä nukahti
siinä silmänräpäyksessä. Minä puolestani menin kamariini enkä
tahtonut, vaikka väsymyksestä voipuneena, mennä levolle ollenkaan,
ennenkuin olisin löytänyt Boëtiuksesta jonkin tähän tilaani sopivan
kohdan. En löytänyt yhtään, joka täydellisesti olisi vastannut sitä.
Tuolla suurella Boëtiuksella ei todellakaan ollut koskaan tilaisuutta
mietiskellä, mikä onnettomuus on lyödä kallo halki joltakin valtion
veronvuokraajalta pullolla, joka on otettu hänen omasta kellaristaan.
Mutta minä poimin kuitenkin sieltä täältä hänen ihmeteltävästä
teoksestaan lauselmia, jotka johonkin määrin näyttivät koskettavan
nykyisiä olosuhteitani. Niin minä vihdoin vedin yömyssyn silmilleni,
jätin sieluni Jumalan haltuun ja nukahdin levollisesti. Jonkun ajan
perästä, joka tuntui minusta lyhyeltä, ilman että minulla silti olisi
ollut mitään keinoja mitata sitä, sillä meidän tekomme, poikani, ovat
ajan ainoa mittapuu, joten ajan käsite siis oikeastaan lakkaa meidän
nukkuessamme: jonkun ajan jälkeen, sanon, tunsin nykäistävän
käsivarrestani ja kuulin äänen, joka huusi korvaani: "Hoi, apotti,
apotti hoi, herätkäähän toki!" Luulin, että se oli joku poliisiupseeri,
joka oli tullut viemään minua vankilaan, ja ajattelin jo itsekseni,
olisiko tehokkainta halkaista hänen päänsä kynttiläjalallani. On, ikävä
kyllä, liian totta, poikani, että kun kerran on syrjäytynyt lempeyden
ja mielen tasapainon polulta, jota viisas lujin ja järkevin askelin
vaeltaa, huomaa olevansa pakotettu tukemaan väkivaltaa väkivallalla
ja julmuutta julmuudella, kunnes ensimmäinen rikos on tuonut
monta uutta tullessaan. Se totuus on muistettava, jos mieli käsittää
roomalaisten keisarien elämää, jonka hra Crevier on niin tarkasti
kuvannut. Nuo ruhtinaat eivät olleet syntyneet huonompina kuin
ihmiset ylimalkaan. Gaiukselta, jonka liikanimi oli Caligula, ei
puuttunut luonnollista järkeä, yhtä vähän kuin arvostelukykyäkään,
ja hän oli altis ystävyyteen. Neerolla oli synnynnäinen taipumus
hyveeseen, ja hänen luonteensa ohjasi häntä kohden kaikkea suurta
ja ylevää. Ensimmäinen rikos syöksi heidät kummatkin sille
syyllisyyden tielle, jota he sitten taivalsivat aina kurjaan kuolemaansa
asti. Juuri se käy esille hra Crevier'n kirjasta. Olen tuntenut tuon
taitavan miehen, siihen aikaan kuin hän oli kirjallisuuden opettaja
Beauvais'n kollegiossa, samoin kuin minä vieläkin olisin, elleivät
sadat esteet olisi tietäni sulkeneet ja ellei sieluni luontainen keveys
olisi johdattanut minua erinäisiin langettaviin väijytyksiin. Tiedä,
poikani, että hra Crevier oli puhdas tavoiltaan. Hän saarnasi ankaraa
siveyttä, ja minä kuulin hänen lausuvan eräänä päivänä, että nainen,
joka on ollut uskoton avioliitossaan, voi tehdä mitä suurimpia
rikoksia, kuten murhia ja murhapolttoja. Kerron sinulle tuon
viisaudenlauselman, että saisit jonkun käsityksen sen pappismiehen
pyhästä ankaruudesta. Mutta minä huomaan poikenneeni aineestani
ja riennän jatkamaan kertomustani siitä, mihin se jäi minulta. Luulin
siis poliisiupseerin kohottavan kätensä ylitseni ja näin jo itseni
arkkipiispan vankikomerossa, kun tunsin hra d'Anquetilin kasvot ja
äänen. "Apotti", sanoi tuo nuori aatelismies, "minulle on sattunut
merkillinen seikkailu Paistinkääntäjän kamarissa. Eräs nainen on
minun nukkuessani tullut tuohon huoneeseen, hiipinyt minun
vuoteelleni ja herättänyt minut hyväilyjen, lempinimien, hellien
kuiskausten ja palavien suuteloiden sateella. Sysäsin syrjään uutimet
erottaakseni, minkä muotoinen oli onnettareni. Näin, että hän oli
tumma, tulisilmäinen ja muuten kaunein tyttö maailmassa. Mutta
äkkiä hän päästi suuren huudon ja pakeni suuttuneena, ei
kuitenkaan sen nopeammin kuin että sain kiinni hänet ja suljin hänet
tiukkaan syleilyyn käytävässä. Hän alkoi rimpuilla vastaan ja kynsiä
kasvojani. Kun hän oli kyllin kynsinyt minua, niin että se riitti hänen
kunniansa hyvitykseksi, me ryhdyimme lähempiin selityksiin. Häntä
miellytti kuulla, että olin aatelismies enkä kaikkein köyhimpiä. Minä
lakkasin pian olemasta vastenmielinen hänelle ja hän alkoi jo olla
sangen hellä minulle, kun eräs kokkipoika kulki poikki käytävän ja
ajoi hänet lopullisesti pakosalle. Minun luuloni on, että tuo ihana
tyttö ei ollut tullut minua, vaan jotakin toista varten. Hän oli varmaan
erehtynyt ovesta, joten on ymmärrettävä hänen hämmästyksensä ja
hänen kauhistuksensa. Mutta minä sain hänet kyllä tyyntymään ja
ilman tuota kokkipoikaa minä olisin voittanut hänet täydellisesti
ystäväkseni." Näin hra d'Anquetil. Minä vahvistin häntä tuossa
olettamuksessa. Ihmettelimme, ketä varten tuo kaunis olento oli
voinut tulla, ja päätimme yksimielisesti, että hän tuli, kuten olen jo
sanonut sinulle, Paistinkääntäjä, tuon vanhan, hupsun d'Astaracin
takia, joka makaa hänen kanssaan jossakin viereisessä huoneessa ja
kenties tietämättäsi sinun omassa kamarissasi. Etkö usko?

— Mikään ei ole uskottavampaa, vastasin minä.

— Siitä ei voi olla vähintäkään epäilyä, jatkoi kunnon mestarini. —

Tuo velho pitää meitä pilkkana salamantereillaan. Totuus on, että
hän lemmiskelee tuota somaa tyttölasta. Hän on kavala petturi.

Pyysin kunnon mestariani jatkamaan kertomustaan. Hän teki sen

mielellään.

— Poikani, hän sanoi, esitän ainoastaan lyhyesti, mitä hra

d'Anquetil puhui minulle. Pikkuseikkojen laajaperäinen
laverteleminen todistaa alhaista ja arkipäiväistä luonnonlaatua.
Meidän tulee päinvastoin koettaa kiinteällä täsmällisyydellä ne vähiin
sanoihin supistaa sekä säästää siveellisille opetuksille ja
elämänohjeille myötätempaava sanatulvamme, jonka tulee silloin
syöstä pauhaten kuin lumivyöry syöksyy tuntureilta. Katson siis
selostaneeni sinulle riittävästi, mitä hra d'Anquetil puhui minulle, kun
olen saanut sanotuksi, että hän vakuutti havainneensa tuossa
tytössä mitä harvinaisimman kauneuden, sulon ja viehättäväisyyden.
Hän päätti puheensa kysyen minulta, enkö tietänyt, kuka tuo tyttö oli
ja mikä nimeltään. Muotokuvasta, jonka maalaatte minulle hänestä,
vastasin minä, tunnen hänet rabbi Mosaïden sisarentyttäreksi. Hänen
nimensä on Jahel ja minä satuin itse häntä syleilemään näissä
samoissa portaissa, vain sillä erolla, että se tapahtui ensimmäisen ja
toisen kerroksen välissä. "Toivon", vastasi hra d'Anquetil, "että siinä
oli muutakin eroa, sillä minä puolestani likistin häntä oikein
läheisesti. Myöskään ei minua ilahduta, että hän on juutalainen,
kuten sanotte. Vaikkakaan minä en usko Jumalaan, on minussa eräs
tunne, että olisi parempi, jos hän olisi kristitty. Mutta tunnetaanko
ylimalkaan hänen syntyperäänsä? Ehkä hän on ryöstetty lapsi?
Juutalaiset ja mustalaiset varastavat joka päivä lapsia. Eikä muuten
koskaan muisteta kyllin usein, että Pyhä Neitsyt oli juutalainen.
Mutta juutalainen taikka ei, hän miellyttää minua, minä tahdon hänet
ja hän on oleva minun." Noin puhui tuo nuori yltiöpää. Mutta salli,
poikani, että istahdan tälle sammaleiselle penkille, sillä tämän yön
vaivat, minun taisteluni ja pakenemiseni ovat murtaneet jalkojeni
voiman.

Hän istui, otti taskustaan tyhjän nuuskarasiansa ja katseli sitä

surumielisesti.

Minä istahdin hänen vierelleen levottomassa ja masentuneessa

mielentilassa. Tuo kertomus teki minut sangen surulliseksi. Minä
kirosin kohtaloa, joka oli asettanut raakalaisen minun tilalleni, juuri
siinä silmänräpäyksessä, jolloin armas rakastajattareni saapui minua
etsimään ja palavinta hellyyttään osoittamaan, tietämättä että minä
samaan aikaan pinosin halkoja kullantekijän pätsiin. Jahelin liiankin
todennäköinen häilyväisyys viilsi sydäntäni, ja minä olisin toivonut,
että ainakin kunnon mestarini olisi noudattanut suurempaa
vaiteliaisuutta kilpailijani suhteen. Uskalsin kaikella kunnioituksella
paheksua, että hän oli ilmaissut Jahelin nimen.
 — Herra apotti, sanoin minä, eikö ollut hiukan epäviisasta antaa
sellaisia tietoja niin irstaalle ja väkivaltaiselle aatelismiehelle?

Kunnon mestarini ei näyttänyt kuulevan minua ollenkaan.

— Nuuskarasiani, hän sanoi, on sen pahempi auennut tämän-

öisen tappelun aikana ja sen sisältämä tupakka on sekoittunut viiniin
taskussani, muodostaen nyt vain innoittavan taikinan siellä. En
uskalla myöskään pyytää Kritonia repäisemään paria tupakanlehteä
minulle, siinä määrin ankaralta ja kylmältä näyttää minusta tuon
palvelijan ja tuomarin ulkohahmo. Kärsin sitäkin enemmän nuuskan
puutteesta, kun nenäni kutiaa vahvasti tänä yönä saamansa iskun
vuoksi, joten näet minut oikeastaan suuressa pulassa tuon niin
sanoakseni nenäkkään pyytäjän suhteen, jolle minulla ei ole mitään
antamista. Täytyy kestää mielentyyneydellä tämä pieni onnettomuus
ja odottaa, että hra d'Anquetil antaisi jonkun hiukkasen omasta
rasiastaan. Ja palatakseni tuohon nuoreen aatelismieheen, poikani,
hän lausui minulle juuri näin ikään: "Minä rakastan tuota tyttöä.
Tietäkää, apotti, että aion ottaa hänet mukaamme postivaunuihin.
Olkoon, että minun pitäisi jäädä tänne viikoksi, kuukaudeksi, minä
en lähde ilman häntä." Kuvailin hänelle ne vaarat, jotka pieninkin
viivytys aiheuttaisi. Mutta hän vastasi välittävänsä sitäkin vähemmän
noista vaaroista, koska ne olivat suuret meille, mutta pienet hänelle.
"Te, apotti", hän sanoi, "olette vaarassa tulla hirtetyksi
Paistinkääntäjän kanssa. Mitä minuun tulee, minun ainoa vaarani on
joutua Bastiljiin, jossa minulla on kortteja ja tyttöjä ja josta perheeni
on minut piankin pelastava, sillä isäni on tietysti taivuttava jonkun
herttuattaren tai tanssijattaren kohtaloani säälimään ja äitini, vaikka
hän onkin tullut uskovaiseksi, voi kyllä minun hyväkseni vedota parin
kolmen kuninkaallisen prinssin muistikykyyn. Niinpä onkin varma
asia: minä matkustan Jahelin kanssa tai minä en matkusta
ollenkaan. Teillä on vapaus, apotti, vuokrata postikärryt itsellenne ja
Paistinkääntäjälle." Tuo julmettu tiesi näet noin puhuessaan, että
meillä ei ollut varoja siihen. Koetin saada häntä päätöksestään
peräytymään. Kävin itsepintaiseksi, otin avuksi uskonnon ja
saarnasin siveyttäkin. Kaikki turhaa vaivaa, minä tuhlasin suotta
siihen kaunopuheisuutta, joka hyvän pitäjänkirkon saarnastuolista
lingottuna olisi tuottanut minulle sekä rahaa että kunniaa. Ah,
poikani, kirjoitettu on, että mikään minun teoistani ei ole tämän
maan päällä kantava herkullisia hedelmiä, ja juuri minua varten ovat
lausutut Saarnaajan sanat: Quid habet amplius homo de universo
labore suo, quo laborat sub sole? [Mitä on ihmisellä enempi kaikesta
vaivastansa, kuin hänellä on auringon alla?] Kaukana siitä, että tuo
nuori aatelisherra olisi käynyt järkevämmäksi minun sanoistani, hän
vain rohkaistui itsepäisyydessään, enkä tahdo salata sinulta, poikani,
että hän huomautti luottavansa ehdottomasti minuun, mikäli oli
kysymys hänen pyyteittensä menestymisestä. Lopuksi hän vaati
minua menemään Jahelin luo ja taivuttamaan häntä tähän
naisryöstöön, jonka palkkioksi hän saisi hollanninpalttinaisen
morsiuspuvuston, pöytähopeat, jalokiviä ja hyvän eläkkeen.

— Oh, herra apotti! huudahdin minä, tuo hra d'Anquetil on

harvinaisen häpeämätön! Mitä te luulette Jahelin vastaavan hänen
esityksiinsä, kun hän saa tiedon niistä?

— Poikani, vastasi hän, minä luulen, että hänellä on jo tieto niistä

tällä hetkellä ja että hän on ottava ne vastaan suopeasti.

— Siinä tapauksessa, väitin minä kiihkeästi, on asia ilmoitettava

Mosaïdelle.

— Mosaïde, vastasi kunnon mestarini, on liiankin hyvin selvillä

siitä. Kuulit juuri, hänen talonsa läheisyydessä, hänen vihansa
viimeiset purkaukset.

— Kuinka, herra apotti? sanoin liikutettuna, te olette ilmoittanut

tuolle juutalaiselle, mikä häpeä uhkaa hänen perhettään! Se oli
kaunis teko! Sallikaa, että syleilen teitä. Mutta silloinhan Mosaïden
suuttumus, jonka näkijöiksi me satuimme, ei koskenutkaan teitä,
vaan hra d'Anquetilia?

— Poikani, virkkoi apotti äänellä, jossa soinnahti jalous ja

kunniallisuus, — luontainen suvaitsevaisuus ihmisheikkouksia
kohtaan, kohtelias, lempeä mielenlaatu ja liian herkän sydämen
usein vähemmän viisas hyvyys johdattavat ihmisen joskus
ajattelemattomiin askeleihin ja panevat hänet alttiiksi maailman
ankarille, mutta turhille tuomioille. En tahdo salata sinulta,
Paistinkääntäjä, että suostuin tuon nuoren aatelismiehen
itsepintaisiin rukouksiin ja lupasin kohteliaasti mennä puhuttelemaan
Jahelia hänen puolestaan sekä tehdä kaikkeni, että hän taipuisi
ryöstettäväksi.

— Ah, huudahdin minä, ja te täytitte, herra apotti, tuon ikävän

lupauksen! Minä en voi sanoin tulkita, kuinka tuo teko loukkaa ja
surettaa minua.

— Paistinkääntäjä, lausui ankarasti kunnon mestarini, nyt sinä

puhut kuin farisealainen. Eräs yhtä tiukka kuin miellyttävä
jumaluusoppinut on sanonut: "Kääntäkää silmänne itseenne ja
kavahtakaa muiden tekoja tuomitsemasta! Turhaa työtä on muiden
tuomitseminen. Usein ihminen pettyy siinä ja tekee syntiä helposti,
sen sijaan kuin hänen työnsä itseään tutkiessaan ja tuomitessaan
aina kantaa hedelmää." Myös on kirjoitettu: "Teidän ei tule peljätä
ihmisten tuomiota", ja apostoli Paavali on sanonut: "Minä en sure
tulla tuomituksi ihmisten oikeuden edessä." Näin nojautuen kaiken
siveysopin kauneimpiin teksteihin minä teen sen vain sinun
ylösrakennukseksesi, Paistinkääntäjä, ja johdattaakseni sinut jälleen
siihen nöyrään ja lempeään vaatimattomuuteen, joka sopii parhaiten
sinulle, enkä suinkaan esiintyäkseni itse viattomana, sillä minun
puutteellisuuksieni moninaisuus painaa ja maahan murtaa minut. On
vaikeaa olla syntiin liukumatta, mutta sopivaa olla myöskään
syöksymättä epätoivoon joka askeleella, minkä astumme tämän
maan kamaralla, missä kaikki on osallista samalla ensimmäiseen
kiroukseen ja Jumalan pojan verellä tapahtuneeseen lunastukseen.
En tahdo vikojani kaunistella ja tunnustan, että lähetystoimi, jonka
hra d'Anquetilin pyynnöstä otin suorittaakseni, johtuu Eevan
lankeemuksesta ja on niin sanoakseni eräs sen lukemattomia
seurauksia, kun sitävastoin se nöyrä ja tuskallinen katumus, joka nyt
täyttää minut tuon teon vuoksi, johtaa juurensa iäisen autuuteni
toivosta ja ikävästä. Sinun on aina kuviteltava näet ihmiset
vaappuvina tuomion ja lunastuksen välillä, ja minä sanon sinulle,
että juuri tällä hetkellä olen keinulaudan hyvässä päässä, oltuani
tänä aamuna huonommalla puolen. Tahdon siis tunnustaa juosseeni
mandragorapolkua pitkin, siksi kuin Mosaïden tupa tuli näkyviin, ja
piilleeni erään orjantappurapensaan takana, odotellen, että Jahel
ilmestyisi ikkunaan. Hän näyttäytyikin pian. Astuin silloin esille
piilostani ja viittasin häntä tulemaan ulos. Hän saapui minua
tapaamaan pensaan taa hetkellä, jolloin hän luuli voivansa pettää
vanhan vartijansa epäluuloisuuden. Minä kerroin hänelle siellä
matalalla äänellä yön seikkailut, joita hän ei tuntenut vielä. Samalla
tein hänelle selon niistä suunnitelmista, joita tuolla kiihkeällä
aatelismiehellä oli hänen suhteensa, ja esitin hänelle, miten tärkeää
oli yhtä paljon hänen oman etunsa kuin meidän molempien, minun
ja Paistinkääntäjän, pelastuksen kannalta, että hän lähtemällä
mukaan auttaisi pakoamme. Välkytin myös hänen silmiensä edessä
hra d'Anquetilin lupauksia. "Jos te suostutte seuraamaan häntä tänä
iltana", sanoin hänelle, "teillä on oleva nostettavana hyvä eläke
kaupungintalolta, useampi alusvaatteisto kuin millään oopperan
tanssijattarella tai Panthémontin abbedissalla sekä kaunis hopeainen
pöytäkalusto." — "Hän pitää minua huonona naisena", sanoi hän, "ja
se on hävytöntä". — "Hän rakastaa teitä", sanoin minä.
"Tahtoisitteko ennemmin, että teitä kunnioitettaisiin?" — "Minä
tahdon saada lihapatani", vastasi hän, "ja sen täytyy olla sangen
raskas. Onko hän puhunut teille lihapadasta? Menkää, herra apotti,
ja sanokaa…" — "Mitä minun on sanottava hänelle?" — "Että minä
olen kunniallinen tyttö." — "Ja mitä muuta?" — "Että hän on sangen
julkea!" — "Onko se kaikki? Jahel, muistakaa, että voitte pelastaa
meidät!" — "Sanokaa hänelle vielä, että minä en suostu lähtemään
ilman laillista kauppakirjaa, joka hänen on vielä tänä iltana nimellään
vahvistettava." — "Te saatte sen, pitäkää se päätettynä." — "Ei,
apotti, mitään ei ole päätetty vielä, ellei hän sitoudu maksamaan
minulle hra Couperinin oppitunteja. Minä tahdon oppia musiikkia." —
Tuolla asteella olivat neuvottelumme, kun vanha Mosaïde kaikeksi
onnettomuudeksi yllätti meidät, arvaten keskustelumme
tarkoituksen, vaikka hän ei sanoja kuullutkaan. Hän alkoi näet
nimitellä minua viettelijäksi ja syytää päälleni haukkumasanoja. Jahel
juoksi pois ja piiloutui kammioonsa, joten minä jäin yksin tuon
jumalanmurhaajan raivon esineeksi. Se oli tilani, jossa tapasitte
minut ja josta sinä päästit minut, poikani. Mutta itse asiassa oli juttu
jo puhuttu, ryöstö päätetty ja meidän pakomme taattu. Pyörät ja
Hesekielin pedot eivät merkitse paljoa tuon täyden lihapadan
rinnalla. Pelkään ainoastaan, että vanha Mardoch on teljennyt
sisarentyttärensä kolminkertaisten lukkojen taa.

— Kuulin todellakin, vastasin minä voimatta peittää

tyytyväisyyttäni, — lukkojen ja salpojen räiskeen samassa tuokiossa
kuin olin saanut teidät orjantappuroista pelastetuksi. Mutta onko
totta, että Jahel niin nopeasti suostui teidän ehdotuksiinne, jotka
eivät olleet aivan kunniallisia ja joiden esittäminen varmaan on ollut
teille sangen vaikeaa? Se hämmästyttää minua. Sanokaa minulle
vielä, kunnon mestarini, eikö hän ollenkaan puhunut minusta, eikö
hän maininnut nimeäni huokaisten tai muulla tavoin?

— Ei, poikani, vastasi hra apotti Coignard, hän ei maininnut

nimeäsi, ei ainakaan korvin kuultavasti. En huomannut myöskään,
että hän olisi kuiskannut edes hra d'Astaracin nimeä, johon hänellä
olisi pitänyt olla paljon enemmän syytä, koska tämä on hänen
rakastajansa. Mutta sinun ei tule olla hämmästynyt siitä, että hän
unohti kullantekijänsä. Naisen omistaminen ei vielä takaa meille, että
olisimme tehneet hänen sieluunsa syvän ja pysyvän vaikutuksen.
Sielut ovat melkein läpipääsemättömiä toisilleen, ja juuri se on
omiaan sinulle osoittamaan rakkauden julman mitättömyyden.
Viisaan tulee sanoa itselleen: Minä en ole mitään tässä
mitättömyydessä, jota sanotaan luomakunnaksi. Mies, joka toivoo
jättävänsä muiston naisen sydämeen, tekee samoin kuin se, joka
tahtoo painaa sinettisormuksen leiman virtaavan veden pintaan. Siksi
kavahtakaamme kiintymästä siihen, mikä on katoavaista, ja
pitäkäämme silmäimme edessä vain sitä, mikä ei kuole milloinkaan.

— Mutta Jahel, sanoin minä, on kuitenkin hyvien telkien takana, ja

me voimme luottaa hänen vartijansa valppauteen.

— Poikani, lausui kunnon mestarini, hänen on tänä iltana tavattava

meitä Punaisessa Hevosessa. Pimeys suosii pakoretkiä,
naisenryöstöjä, salahankkeita ja varkaan askelia. Meidän on
luotettava tuon tytön viekkauteen. Mitä sinuun tulee, sinun on visusti
saavuttava illan hämärtyessä Bergères'in torille. Tiedät, että
d'Anquetil ei ole kärsivällinen ja että hän olisi mies lähtemään ilman
sinua.

Juuri kun hän pääsi antamasta näitä neuvoja minulle, soi

einekello.

— Onko sinulla neulaa ja lankaa? hän kysyi. — Minun vaatteeni

ovat monesta kohden rikki, ja tahtoisin, ennenkuin ilmestyn
ruokapöytään, saada ne entiseen kuntoonsa useilla uudistuksilla.
Varsinkin housuni herättävät minussa levottomuutta. Ne ovat siinä
määrin riekaleina, että tunnen tunnossani niiden olevan mennyttä
kalua, ellen hanki pikaista apua niille.

18.

Istuin siis tavalliselle paikalleni kabbalistin pöytään tuo masentava

ajatus mielessäni, että istuin viimeistä kertaa siinä. Sieluni oli synkkä
Jahelin uskottomuuden vuoksi. Ah, sanoin itselleni, minun palavin
toivoni oli paeta hänen kerallaan. Sen täyttyminen ei ollut
todennäköistä. Kuitenkin se täyttyy nyt, ja mitä julmimmalla tavalla.
Ja vielä kerran täytyi minun ihmetellä rakkaan mestarini viisautta,
sillä eräänä päivänä, kun olin liian kiihkeästi toivonut jonkin asian
menestymistä, hän oli vastannut minulle näillä raamatun sanoilla: Et
tribuit eis petitionem eorum. [Ja hän kuuli heidän rukouksensa.]
Suruni ja huoleni turmelivat kaiken ruokahaluni, ja minä vein tuskin
huulilleni pöydän antimia. Mutta kunnon mestarini oli säilyttänyt
sielunsa muuttumattoman viehättäväisyyden.
 Hänen haastelunsa oli miellyttävämpää kuin milloinkaan, ja häntä
olisi voinut luulla ennemmin joksikin niistä viisaista, joita Télémaque
meille kuvailee ja jotka keskustelevat elysiläisten kenttien
siimeksessä, kuin takaa-ajetuksi murhamieheksi, joka oli tuomittu
kurjaan ja harhailevaan elämään. Hra d'Astarac, joka luuli minun
viettäneen yöni paistintuvassa, tahtoi kohteliaasti tietää uutisia
kunnon vanhemmistani. Ja kun hän ei hetkeksikään voinut luopua
henkinäyistään, hän lisäsi:

— Kun puhun tuosta paistinkokista teidän isänänne, käytän

luonnollisesti vain ihmisten yleistä puhetapaa enkä oman luontoni
mukaista. Sillä mikään ei todista, poikani, että te ette voisi olla
jonkun tulenhaltian siittämä. Tahdonkin mieluimmin uskoa
asianlaidan olevan niin, kunhan teidän vielä hento neronne on
varttuva voimassa ja kauneudessa.

— Oh, älkää niin sanoko, jalo herra, virkkoi hymyillen kunnon

mestarini. — Tuolla tavoin te pakotatte hänet kätkemään
älykkäisyyttään äitinsä hyvän maineen vuoksi. Mutta jos te tuntisitte
paremmin hänen äitinsä, te olisitte, kuten minäkin, vakuutettu, ettei
hänellä suinkaan ole ollut mitään yhteyttä keijujen kanssa. Hän on
kunnon kristitty, joka ei koskaan ole harjoittanut lihan töitä muiden
kuin miehensä kanssa ja joka kantaa hyveensä todistuksen
kasvoillaan, eroten siinä suhteessa suuresti tuosta toisesta
paistinkokin vaimosta, rouva Quonianista, josta puhuttiin paljon
Parisissa ja maaseudulla minun nuoruudessani. Ettekö ole kuullut
hänestä, jalo herra? Häntä hienosteli eräs hra Mariette, josta sitten
tuli hra d'Angervilliers'n kirjuri. Se oli paksu herra, joka ihanaisensa
tavatessaan joka kerta lahjoitti hänelle muistoksi jonkin korukalun,
yhtenä päivänä lothringilaisen ristin tai pyhänhengen soljen, toisena
päivänä kellon tai vitjat. Tai vielä myöskin nenäliinan, viuhkan tai
hajuvesilippaan. Hän tyhjensi tuon naikkosen takia kaikki Saint-
Germainin markkinain korumyymälät ja paitakaupat. Vihdoin,
nähdessään vaimonsa koristettuna kuin pyhäinlipas, paistinkokki
alkoi epäillä, ettei kaikki ollut kunniallisella tavalla hankittua. Hän
rupesi vakoilemaan vaimoaan ja yllättikin tämän ennen pitkää
rakastajansa syleilystä. Tuo aviomies, se täytyy minun sanoa teille,
oli mustasukkainen roisto. Hän vihastui eikä voittanut sillä mitään,
pikemmin päinvastoin. Sillä rakastava pari, jota hän häiritsi turhalla
hälinällään, vannoi vapautuvansa hänestä. Hra Mariette oli
pitkäkätinen mies. Hän hankki vangitsemiskäskyn poloisen Quonianin
nimelle. Mutta eräänä päivänä sanoi viekas paistinkokin vaimo
miehelleen: "Pyydän, että tarjoat minulle päivällisen maalla ensi
sunnuntaina. Toivon erinomaista huvia tuosta miellyttävästä
matkasta." Hän oli hellä ja itsepäinen. Mies tuli hyvilleen ja suostui
hänen pyyntöönsä. Kun sunnuntai tuli, istui paistinkokki vaimonsa
kera huonoihin kärryihin ajaakseen Porcheronsiin. Mutta tuskin he
olivat tulleet Rouleen, kun eräät Marietten asettamat santarmit
tempasivat paistinkokin ja veivät hänet Bicêtreen. Sieltä hänet
lähetettiin Mississippi-joelle ja siellä hän on vieläkin. Tuosta tehtiin
laulu, joka päättyi näin ikään:

Viisas mies ei kukaan kuin puoleksi silmänsä avaa hän

mieluummin muodin mukaan kuin Mississipillä havaa.

Ja se onkin epäilemättä paras opetus, minkä paistinkokki

Quonianin esimerkki voi tarjota meille. Mitä itse seikkailuun tulee,
siltä ei puutu muuta kuin että joku Petronius tai Apuleius kuvailee
sen, niin on se oleva parhaiden milesiläisten tarujen arvoinen.
Nykyaikaiset kirjailijat eivät vedä vertoja muinaisille
kertomarunouden ja murhenäytelmien aloilla. Mutta ellemme voita
kreikkalaisia ja latinalaisia pikkukertomuksen alalla, niin ei syy ole
ainakaan Parisin naismaailman, joka lakkaamatta rikastuttaa tähän
kuuluvaa ainehistoa kaikenkaltaisilla nerokkailla ja somilla
keksinnöillä. Te tunnette varmaan, jalo herra, Boccaccion kokoelman.
Olen huvikseni lueskellut sangen paljon sitä ja voin vakuuttaa, että
jos tuo nuori firenzeläinen eläisi meidän päiviemme Ranskassa, hän
tekisi Quonianin onnettomuudesta yhden viehättävimpiä
kertomuksiaan. Mitä minuun tulee, olen tahtonut esittää sen tässä
pöytäseurassa ainoastaan, että Léonard Paistinkääntäjän rouvan
hyve, tuohon vastakohtaan verrattuna, loistaisi sitä kirkkaampana,
sillä hän on saman ammattikunnan kunnia, jonka häpeä rouva
Quonian oli. Uskallan vakuuttaa, että rouva Paistinkääntäjä ei ole
koskaan erehtynyt niiden keskinkertaisten arkihyveiden
harjoittamisessa, joita avioliitto tarkoittaa, tuo ainoa seitsemästä
sakramentista, joka on ylenkatsottava.

— Sitä en kiistä, vastasi hra d'Astarac. — Mutta tuo rouva

Paistinkääntäjä olisi vieläkin kunnioitettavampi, jos hän olisi elänyt
jonkun keijun yhteydessä, kuten Semiramis, Olympias ja suuren
paavi Sylvester II:n äiti.

— Ah, jalo herra, sanoi apotti Coignard, te puhutte meille aina

keijuista ja salamantereista. Vakavasti puhuen, oletteko te koskaan
nähnyt niitä?

— Yhtä hyvin kuin teidät, vastasi hra d'Astarac, vieläpä

lähempääkin, ainakin mitä salamantereihin tulee.

— Jalo herra, jatkoi kunnon mestarini, se ei riitä vielä todistamaan

heidän olemassaoloaan, joka sotii kirkon opetuksia vastaan. Sillä
harhanäyt voivat pettää meitä. Silmät ja kaikki meidän aistimemme
ovat ainoastaan erehdysten airuita ja valheiden sanansaattajia. Ne
hairahduttavat meitä enemmän kuin johtavat oikeaan. Ne antavat
meille vain epävarmoja ja haihtuvia kuvia. Totuus välttää niitä, sillä
se on näkymätön kuin se iäinen periaatekin, jonka säde se on.

— Oh, virkahti hra d'Astarac, en tietänyt, että olitte niin suuri

ajattelija ja niin ylevä henki.

— Tosin on päiviä, vastasi kunnon mestarini, jolloin sieluni on

raskaampi ja sidotumpi vuoteeseen sekä ruokapöytään. Mutta minä
olen tänä yönä lyönyt rikki viinipullon erään publikaanin päähän ja se
on erikoisesti kiihoittanut henkisiä kykyjäni. Tunnen olevani kyllin
voimakas karkoittaakseni ne harhakuvat, jotka teitä vaivaavat, ja
puhaltaakseni ne pois kuin savupilven. Sillä kaiken lopuksi, jalo
herra, nuo tulenhaltiat eivät ole muuta kuin teidän omia
aivohöyryjänne.

Hra d'Astarac ehkäisi hänet lempeällä liikkeellä ja sanoi:

— Anteeksi, herra apotti! Uskotteko te piruihin?

— Vastaan ilman suurempia vaikeuksia, sanoi apotti, uskovani

piruihin nähden kaikki, mitä heistä on kerrottu pyhissä kirjoissa, ja
hylkääväni harhana ja noituutena kaiken uskon poppamiehiin,
taikakaluihin ja henkienmanauksiin. Pyhä Augustinus opettaa että
raamattu, vaatiessaan meitä piruja vastaan kamppailemaan,
tarkoittaa sillä, että meidän on vastustettava intohimojamme ja
synnillisiä halujamme. Mikään ei ole inhoittavampaa kuin kaikki nuo
pirunkuvaukset joilla kapusiinit kilttejä naisia peloittelevat.

— Huomaan, sanoi hra d'Astarac, että te pyritte ajattelemaan

kunniallisen miehen tavoin. Te vihaatte munkkien karkeaa taikauskoa
yhtä syvästi kuin minä itse ylenkatson sitä. Mutta, kaiken lopuksi, te
uskotte piruihin, kuten ilman suurempaa vaivaa olen saanut teidät
tunnustamaan. Tietäkää siis, että pirut ovat juuri samoja kuin keijut
ja salamanterit. Pelko ja tietämättömyys ovat vääristelleet heidät
arkojen ihmisten mielikuvituksessa. Todellisuudessa he ovat kauniita
ja hyveellisiä. Koska en ole kyllin vakuutettu teidän tapojenne
puhtaudesta, en ole teitä salamanterien poluille johdattava. Mutta
mikään ei estä, herra apotti, minua opastamasta teitä keijujen
tuttavuuteen. He asuvat ilman pihoilla ja lähestyvät mielellään
ihmisiä niin suurella suopeudella ja ystävyydellä, että heitä on myös
apuhengiksi nimitetty. Kaukana siitä, että he syöksisivät meitä
perikatoon, kuten teologit uskovat, heitä piruiksi nimitellen, he
päinvastoin varjelevat ja suojelevat kaikelta vaaralta maallisia
ystäviään. Voisin esittää teille lukemattomia esimerkkejä heidän
avuliaisuudestaan. Mutta rajoittaakseni ainettani tahdon nojautua
vain yhteen, jonka marski de Granceyn rouva itse on kertonut
minulle. Hän oli iällinen ja ollut leskenä jo useita vuosia, kun hän
eräänä yönä vuoteessaan sai vieraaksi keijun, joka sanoi hänelle:
"Hyvä rouva, etsittäkää tarkoin miesvainajanne pukuvarasto. Eräiden
hänen housujensa taskussa on kirje, joka voisi, jos se tulisi
tunnetuksi, syöstä turmioon hra des Roches'in, meidän molempien
hyvän ystävämme. Hakekaa esiin se kirje ja polttakaa se!" Rouva
Grancey lupasi ottaa tarkoin huomioon tuon neuvon ja tiedusti
miesvainajansa vointia keijulta, joka hävisi vastaamatta hänelle.
Herättyään hän kutsui kamaripalvelijattarensa ja lähetti heidät
katsomaan, eikö pukusäiliössä olisi jäljellä mitään marskin vaatteita.
Palvelijattaret vastasivat, ettei ollut jäljellä yhtään ja että lakeijat
olivat myyneet ne kaikki vaatekaupustelijalle. Rouva de Grancey
vaati heitä yhä hakemaan, eikö löytyisi ainakin yhtä housuparia.
Kaikki nurkat koluttuaan palvelijattaret keksivät todellakin eräät
vanhat, mustasta taftikankaasta tehdyt housut, entisen muodin
mukaan nyörireijillä varustetut. He toivat ne marskinrouvalle. Tämä
pisti kätensä erääseen taskuun, otti sieltä kirjeen, aukaisi sen ja
huomasi sen sisältävän enemmänkin kuin oli tarpeen hra Roches'in
sulkemiseksi valtion vankilaan. Hän heitti kirjeen heti tuleen. Siten
tuo kunnon mies tuli pelastetuksi hyvien ystäviensä, keijun ja
marskinrouvan avulla. Pyydän kysyä, herra apotti, ovatko nuo
pirujen tapoja? Mutta tahdon kertoa teille erään toisenkin esimerkin,
joka on tekevä vielä syvemmän vaikutuksen teihin ja joka varmaan
on käyvä niin oppineen miehen sydämeen kuin te olette. Teille on
epäilemättä tunnettua, että Dijonin akatemia on monta etevää
henkeä hedelmöinyt. Eräs heistä, jonka nimi ei myöskään voi olla
teille tuntematon ja joka eli viime vuosisadalla, valmisti muuatta
Pindaros-painosta todellisen tiedemiehen ahkeruudella. Eräänä yönä,
jonka hän oli viettänyt tutkimalla turhaan viiden, turmeltuneen
tekstin takia hänelle käsittämättömän säkeen merkitystä, hän
nukahti epätoivoonsa kukonlaulun aikaan. Unessa eräs keiju, joka
rakasti häntä, kantoi hänet Tukholmaan, johdatti hänet kuningatar
Kristiinan palatsiin, saattoi hänet kirjastoon ja otti eräältä hyllyltä
Pindaros-käsikirjoituksen, josta hän aukaisi juuri tuon vaikean
paikan. Nuo viisi säettä olivat siinä, varustettuina parilla kolmella
erinomaisella selityksellä, joiden kautta ne tulivat täysin
käsitettäviksi. Tiedemies kavahti ylös myrskyisän riemunsa
herättämänä, iski tulta ja merkitsi heti muistoon nuo viisi säettä,
siinä muodossa kuin ne olivat hänelle ilmestyneet. Sen tehtyään hän
taas nukahti syvään. Seuraavana päivänä hän mietti yöllistä
seikkailuaan ja päätti ottaa selon siitä. Hra Descartes oleskeli silloin
Ruotsin kuningattaren luona, jolle hän opetti filosofiaansa. Pindaros-
tutkija tunsi hänet, mutta hän oli vielä läheisempi tuttava Ranskan
kuninkaan Ruotsissa olevan lähettilään hra Chanut'n kanssa. Tämän
puoleen hän kääntyi ja pyysi tätä saattamaan hra Descartes'ille
kirjeen, missä hän kysyi, oliko kuningattaren kirjastossa Tukholmassa
todellakin eräs käsikirjoitus, joka sisälsi hänen merkitsemänsä
Pindaros-toisinnon. Hra Descartes, joka oli mitä kohteliain mies,
vastasi Dijonin akateemikolle, että hänen majesteetillaan
kuningattarella todellakin oli tuo käsikirjoitus ja että hän itse oli siitä
lukenut kyseenalaiset säkeet kirjeen mainitsemassa toisinnossa.

Hra d'Astarac oli kertonut tämän jutun omenaa kuoriessaan ja loi

nyt katseensa apotti Coignardiin nauttiakseen sen menestyksestä.

Kunnon mestarini hymyili.

— Ah, jalo herra! hän sanoi, huomaan äsken olleeni kyllin

itserakas turhia toivoakseni ja että teitä on mahdoton saada
harhakuvistanne luopumaan. Tunnustan mielelläni, että te olette
tuossa kuvannut meille sangen nerokkaan tulenhaltian ja että
minäkin tahtoisin yhtä kiltin kirjurin itselleni. Hänen apunsa olisi
minulle erityisesti hyödyllinen Zozimos Panopolilaisen parin kolmen
epäselvimmän kohdan tulkinnassa. Ettekö voisi osoittaa minulle
keinoa manata tarpeen tullen esiin joku kirjastohaltia, tietysti yhtä
taitava kuin Dijonin keiju?

Hra d'Astarac vastasi vakavasti:

— Sen salaisuuden, herra apotti, voin uskoa teille mielelläni. Mutta

minä huomautan samalla, että te joudutte varmaan perikatoon, jos
ilmaisette sen sivistymättömille.

— Olkaa aivan tyyni sen asian suhteen, sanoi apotti. — Minua

haluttaa suuresti tulla tuntemaan niin kaunis salaisuus, vaikka en
odotakaan, ollakseni teille aivan vilpitön, mitään tulosta siitä, sillä
minä en usko tulenhaltioihin. Opettakaa minua siis, jos suvaitsette.
 — Te vaaditte sitä? kysyi kabbalisti. — Tietäkää siis, että jos te
tahdotte avuksenne jonkun tulenhaltian, teidän ei ole tarvis muuta
kuin lausua tuo yksi ainoa sana: Agla. Siinä silmänräpäyksessä
lentävät teidän luoksenne ilman keveät asukkaat. Mutta te käsitätte
luonnollisesti, hyvä herra, että tuo sana täytyy lausua yhtä paljon
sydämellä kuin suulla ja että sen koko voima riippuu uskosta. Ilman
uskoa se on vain turhaa huultenhuminaa. Myöskin minun suussani,
jos lausun sen kuten äsken, panematta siihen sieluani tai toivoani,
sillä on niin heikko voima, että vain vaivoin jotkut auringon lapset
sen kuullessaan vilahtavat tämän huoneen läpi keveine
valovarjoineen. Minä enemmän aavistin kuin näin heidät tuon
uutimen takaa, ja he haihtuivat, kun tuskin olivat ehtineet
muodostua. Ette te eikä teidän oppilaanne voinut huomata heidän
läsnäoloaan. Jos olisin lausunut tuon taikasanan todellisella
tunteella, te olisitte nähnyt heidän ilmestyvän kaikessa loistossaan.
He ovat kauniita ja suloisia. Olen ilmaissut teille, herra apotti, täten
erään suuren ja hyödyllisen salaisuuden. Vielä kerran, älkää
ymmärtämättömästi sitä levittäkö. Älkää myöskään halveksiko apotti
de Villars'in kohtalon antamaa opetusta, hänen, jonka keijut
murhasivat Lyonin tiellä, koska hän oli levittänyt heidän
salaisuuksiaan.

— Lyonin tiellä, sanoi kunnon mestarini. — Sepä omituista!

Hra d'Astarac jätti äkkiä meidät.

— Tahdon vielä kerran, sanoi apotti, nousta tuohon

majesteetilliseen kirjastoon, missä olen nauttinut niin karuja
hekkumoita ja jota en ole näkevä enää milloinkaan. Älä unohda,
Paistinkääntäjä, olla päivän hämärtyessä Bergères'in torilla.
 Lupasin pitää sen mielessäni. Aioin sulkeutua kammiooni
kirjoittaakseni hra d'Astaracille ja kunnon vanhemmilleni, että he
antaisivat anteeksi minulle, vaikka pakenin heitä hyvästelemättä
jouduttuani osalliseksi rettelöön, joka minun kohdaltani oli pikemmin
onneton kuin rikoksellinen.

Mutta jo portaissa kuulin kuorsausta, joka tuntui tulevan minun

huoneestani, ja näin oven avattuani hra d'Anquetilin nukkuvan
vuoteellani, miekka päänalaisensa vieressä ja kortit levällään
peitteeni päällä. Teki hetkisen mieleni lävistää hänet hänen omalla
miekallaan. Mutta tuo aie karkkosi minusta yhtä pian kuin se oli
tullutkin, minä jätin hänet rauhassa nukkumaan ja hymyilin suruni
keskellä itsekseni, kun muistin, että Jahel ei voisi kolminkertaisten
telkiensä takaa tulla häntä tapaamaan.

Tahdoin kuitenkin kirjoittaa kirjeeni ja astuin kunnon mestarini

kammioon, ajaen pakosalle viisi tai kuusi rottaa, jotka yöpöydällä
jyrsivät hänen Boëtiustaan. Kirjoitin hra d'Astaracille ja äidilleni,
sommittelinpa vielä Jahelillekin mitä liikuttavimman epistolan. Luin
sen uudelleen ja kostutin kyynelilläni. Ehkäpä, sanoin itselleni, tuo
uskoton on samoin tekevä.

Surun ja väsymyksen murtamana heittäydyin sitten kunnon

mestarini vuoteelle ja vaivuin pian horrokseen, jota samalla
eroottiset ja synkät unet häiritsivät. Siitä herätti minut mykkä Kriton,
joka astui huoneeseen ja ojensi minulle hopeatarjottimella pienen
paperilapun, jolle kömpelö käsi oli eräitä sanoja kirjoittanut. Minua
odotettiin ulkona tärkeän asian vuoksi. Lapussa oli allekirjoitus: Veli
Ange, halpa kapusiini. Juoksin viheriälle portille ja kohtasin tielle
tultuani tuon pikku munkin. Hän istui ojanvarrella ja oli mitä
kurjimmassa tilassa. Kun hänellä ei ollut voimaa nousta minun